Perintäyhtiöiden veloittamat perintäkulut ovat pienentyneet takavuosien toisinaan hyvinkin suurista kuluista. Tähän ovat vaikuttaneet perintäalan omien käytäntöjen muuttuminen, viranomaisten suorittama valvonta sekä perintäkulujen määriin puuttuminen lainsäädännön keinoin. Kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismääristä säädettiin ensimmäisen kerran jo 18 vuotta sitten. Sen sijaan yrityssaatavien eli esimerkiksi yrityksiltä, asunto-osakeyhtiöiltä, yhdistyksiltä ja säätiöiltä perittävien saatavien perintäkuluja rajoittavat enimmäismäärät tuotiin lain tasolle vasta kuluvalla vuosikymmenellä.

Kohtuullisuusarviointi keinona puuttua ylisuuriin perintäkuluihin

Yrityssaatavien perinnässä ei aiemmin ollut voimassa perintäkulujen euromääräisiä enimmäismääriä. Yrityssaatavien perintäkuluja arvioitiin lähinnä sen mukaan, olivatko ne kohtuullisia huomioiden perintäkulujen yleinen kohtuullisuussäännös (perintälain 10 §) ja hyvä perintätapa (4 §). Perintäkuluja verrattiin esimerkiksi perityn saatavan suuruuteen, perintäyhtiön saatavan perimisessä suorittamaan työmäärään ja siihen, oliko perintätehtävä suoritettu tarkoituksenmukaisella tavalla. 

Vaikka kuluttajasaatavia koskevaa sääntelyä ei sovelleta yrityssaatavien perintäkuluihin, aluehallintoviraston ratkaisukäytännössä myös kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismäärillä oli merkitystä yrityssaatavien perintäkulujen kohtuullisuutta arvioitaessa. Yrityssaatavan perintäkulut saivat sinänsä olla vastaavan suuruisten kuluttajasaatavien perintäkuluja suuremmat. Toisinaan yrityssaatavasta oli kuitenkin vaadittu moninkertaiset perintäkulut verrattuna vastaavan suuruiseen kuluttajasaatavaan ilman perusteltavissa olevaa syytä. Aluehallintovirastolle tehtiinkin usein ilmoituksia kohtuuttomista perintäkuluista yritysperinnässä. 

Poikkeusoloista vauhtia lainsäädäntöön

Yrityssaatavien enimmäismääräsääntely kirjattiin jo Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmaan. Koronapandemia toi kuitenkin eteen uuden tilanteen, jossa lainsäätäjän oli tarpeen pikaisesti puuttua taloudellisessa vaikeuksissa olleiden yritysten olosuhteisiin. Pandemian aiheuttamien poikkeusolojen vuoksi säädettiin ensin 1.1.2021–30.6.2021 ja sittemmin 1.7.2021–30.4.2022 voimassa olleet väliaikaiset lait, jotka ensimmäistä kertaa sisälsivät säännökset yrityssaatavien perintäkulujen enimmäismääristä. Tavoitteena oli helpottaa covid-19-epidemian vuoksi taloudellisissa vaikeuksissa olleiden yritysten tilannetta, jota laskujen ja velkojen maksun viivästymisestä aiheutuneet perintäkulut osaltaan pahensivat. Yrityssaatavien perintäkuluja haluttiin kohtuullistaa sekä yhdenmukaistaa. 

Enimmäismäärät olivat kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismääriä suuremmat. Kulutaso merkitsi silti velallisyrityksille huojennusta aiempaan, kohtuullisuusharkintaan perustuneeseen tilaan. Aluehallintovirastolle väliaikaisten lakien säätäminen näkyi sen yrityssaatavien perintäkuluista saamien ilmoitusten vähenemisenä.

Uusi normaali

Toukokuussa 2022 tuli voimaan uusi pysyvä perintälain muutos, jossa säädetään myös yritysperinnän perintäkuluista. Yrityssaatavien perintäkuluja koskeva sääntely on perusteiltaan samankaltaista kuin väliaikaisissa laeissa. Perintälaki sisältää nykyisin myös yrityssaatavien osalta säännökset siitä, minkälaisista perintätoimista ja kuinka monesta perintätoimesta saa vaatia korvauksen, sekä enimmäismäärät yksittäisistä perintätoimista veloitettaville perintäkuluille ja velallisen kokonaiskuluvastuulle. Lisäksi pysyvään perintälakiin lisättiin muutakin yritys- ja kuluttajasaatavien perintää koskevaa sääntelyä.

Aluehallintovirastolle saapuneiden yrityssaatavien perintäkulujen kohtuuttomuutta koskevien ilmoitusten määrä on vähentynyt uuden perintäkulusääntelyn myötä. 

Kohtuus kaikessa

Aluehallintovirastoon saapuu kuitenkin edelleen ilmoituksia yrityssaatavien perintäkulujen määrästä. Ilmoitukset ovat uuden sääntelyn voimaan tulon jälkeen koskeneet esimerkiksi tapauksia, joissa pääoma on ollut pieni, mutta perintäyhtiö on silti vaatinut perintälain enimmäismäärän suuruista perintäkulua. 

Perintäkulujen enimmäismäärien ei ole tarkoitus muodostua niiden vakiomääriksi, mikä todettiin jo lainsäädäntövaiheessa. Vanhalla, edelleen voimassa olevalla perintälain 10 §:n kohtuullisuussäännöksellä on siten yhä paikkansa ja käyttötarkoituksensa. Vaikka perintäkulujen enimmäismääristä on nykyään säädetty kattavasti perintälaissa, aluehallintovirasto arvioi perintätoimistoihin kohdistamassaan valvonnassa edelleen perintäkulujen kohtuullisuutta niin yrityssaatavien kuin kuluttajasaatavienkin osalta.

Linkkejä:

• laki saatavien perinnästä 513/1999 (perintälaki)
• perintälain esityöt HE 241/2021 vp (tilastotietoa yritysperinnän perintäkuluista sekä aluehallintoviraston ratkaisukäytäntöä vanhan perintälain aikana)
• aluehallintoviraston päätöslyhennelmiä (aluehallintoviraston ratkaisukäytäntöä sekä vanhan että uuden perintälain ajalta)

Hanna Suutari-Pitkänen
Ylitarkastaja, elinkeinovalvonta
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

I de här två blogginläggen har vi samlat nyttig information om tillsynen och klagomålen över social- och hälsovården. Bloggarna hjälper dig också att förstå vilken andel välfärdsområdena (fr.o.m 1.1.2023) har i social- och hälsovårdstillsynen.

Vad är ett tillsynsärende?

Regionförvaltningsverket kan inleda ett tillsynsärende till exempel på basis av anmälan om missförhållanden eller egna observationer. 
 
Utifrån ett tillsynsärende som har kommit till tillsynsmyndighetens kännedom vidtar myndigheten de åtgärder som den anser befogade med tanke på säkerställandet av klient- eller patientsäkerheten eller efterlevnaden av lag. 

Om ärendet inte föranleder särskilda åtgärder hos regionförvaltningsverket kan regionförvaltningsverket bedöma att det finns skäl att delge ärendet till välfärdsområdet som beaktar det i egenkontrollen och tillsynen. 

Regionförvaltningsverkets tillsyn riktas framför allt mot misstänkt lagstridig verksamhet eller verksamhet som äventyrar klientsäkerheten och som till sin art eller omfattning är betydande. Regionförvaltningsverket utreder ärendet i regel när välfärdsområdets egenkontroll eller tillsyn av missförhållanden som antingen gäller den egna verksamheten eller den privata serviceproduktionen inte har varit tillräcklig eller när det är fråga om ett ärende som inte hör till välfärdsområdets behörighet. 

Tillsynsärenden är i regel mer omfattande än klagomål och behandlas på en mer allmän nivå, dvs. så kallad organisationstillsyn. Vid organisationstillsyn behandlas frågor som gäller ordnandet och organiseringen av verksamheten, till exempel personalens antal och struktur, vårdens och tjänstens kvalitet och innehåll samt genomförandet av läkemedelsbehandlingen.

Vi börjar i allmänhet utreda tillsynsärendet genom att låta den som är föremål för tillsynen yttra sig. I samband med hörandet skickar vi i regel alla dokument som lämnats in till oss till exempel i samband med anmälan om missförhållanden och som anknyter till ärendet och ber tillsynsobjektet om en utredning i ärendet. 

Om tillsynsärendet gäller en privat tjänsteproducent ber vi dessutom eventuellt den aktör som ansvarar för att ordna tjänsten, dvs. välfärdsområdet, om ett utlåtande om tillsynsärendet. 

Vi behandlar oftast tillsynsärenden utifrån dokument, men tillsynsärendet kan också innehålla ett inspektionsbesök.

Dokument som ansluter till tillsynsärenden är i regel offentliga senast efter att ärendet har avgjorts. Dokumenten kan ändå i viss mån innehålla sekretessbelagd information.

Vad är ett klagomål?

Med klagomål avses en anmälan till tillsynsmyndigheten om misstänkt försummelse eller felaktig verksamhet. Utöver regionförvaltningsverket undersöker flera olika myndigheter klagomål.

Som klagomål behandlar vi oftast individuella ärenden, det vill säga ärenden som gäller en viss klients eller patients vård, tjänster eller bemötande, vilket skiljer klagomålen från mer omfattande tillsynsärenden.

Regionförvaltningsverket bedömer vilka åtgärder det vidtar med anledning av klagomålet. Om klagomålet inte ger regionförvaltningsverket anledning till åtgärder, meddelar vi i allmänhet klaganden om detta per brev.

Ibland är det mest ändamålsenligt att klientens eller patientens klagomål behandlas som en anmärkning. I ett sådant fall kan vi överföra ärendet till verksamhetsenheten eller välfärdsområdet. De ska besvara anmärkningen skriftligen inom skälig tid och även skicka svaret till regionförvaltningsverket.

Om klagomålet utreds vid regionförvaltningsverket börjar vi utreda ärendet till exempel genom att skaffa dokument eller höra den som är föremål för klagomålet. I samband med hörandet skickar vi i regel alla dokument som lämnats in till den som är föremål för klagomålet och ber om en utredning i ärendet. Regionförvaltningsverket kan också inhämta ett sakkunnigutlåtande i ärendet.

När vi har fått de nödvändiga utredningarna bedömer vi om föremålet för klagomålet har agerat på det sätt som lagen förutsätter och ger ett beslut i ärendet.

Klagomålen är sekretessbelagda även efter att ärendet har avgjorts.

Tillsynens påföljder

Ett brevsvar ges i allmänhet om regionförvaltningsverket har bedömt ärendet och anser att det av klagomålet eller tillsynsärendet inte framgår sådant lagstridigt förfarande eller sådan försummelse som omfattas av regionförvaltningsverkets behörighet och som skulle föranleda åtgärder av regionförvaltningsverket.

Ingen påföljd innebär att utredningarna inte visat på några brister eller att missförhållandet har varit så lindrigt att tillsynsmyndigheten har ansett att det är tillräckligt att i beslutet ge aktören styrning om ett lagenligt förfarande.

Om regionförvaltningsverket utifrån ett inspektionsbesök eller erhållna utredningar konstaterar brister i välfärdsområdets eller den privata tjänsteproducentens verksamhet, kan det i sitt beslut ge administrativ styrning för den fortsatta verksamheten. Former av administrativ styrning är delgivning av uppfattning, uppmärksamgörande och anmärkning, som är den strängaste formen av styrning. Tillsynsmyndigheten kan alltså delge den övervakade sin uppfattning om ett lagenligt förfarande eller göra den övervakade uppmärksam på att verksamheten ska ordnas på behörigt sätt och på kraven på god förvaltning. Om denna styrning inte är tillräcklig kan vi ge den övervakade en anmärkning.

Tillsynsmyndigheten kan också uppmana den övervakade att avhjälpa bristen eller missförhållandet.

Regionförvaltningsverket kan till exempel under ett inspektionsbesök också ge muntlig handledning i syfte att vägleda tjänsteproducenten att utan dröjsmål rätta till brister eller missförhållanden i verksamheten. Handledning kan också ges för att identifiera risker i kundens tjänsteprocesser för att förebygga äventyrande av klientsäkerheten.

Som ett sista medel i ett tillsynsärende kan vi meddela organisationen ett förpliktande föreläggande om hur brister eller missförhållanden ska avhjälpas. När vi meddelar ett föreläggande fastställer vi en tidsfrist inom vilken de nödvändiga åtgärderna ska vidtas. Föreläggandet kan stärkas bland annat med vite. För att trygga klient- eller patientsäkerheten kan regionförvaltningsverket också avbryta verksamheten, förbjuda användningen av en tjänsteenhet eller en del av den omedelbart eller återkalla registreringen av en tjänsteproducent eller registreringen av en tjänsteenhet.

Vad avses med proaktiv, planmässig och reaktiv tillsyn samt tillsyn på eget initiativ?

Med proaktiv tillsyn avses privata social- och hälsovårdsproducenters tillstånds- och anmälningsförfarande, där vi bedömer tjänsteproducentens verksamhetsförutsättningar redan innan verksamheten inleds. Vid bedömningen av verksamhetsförutsättningarna beaktar vi till exempel de lokaler där verksamheten är avsedd att genomföras, personalens antal och struktur, verksamhetsidén och målgruppen för verksamheten. 

Med reaktiv tillsyn avses att vi får en anmälan eller ett klagomål om fel eller försummelse hos en producent av social- eller hälsovårdstjänster, dvs. ett missförhållande kan redan ha inträffat, och vi börjar utreda ärendet i efterhand. Regionförvaltningsverket kan också på eget initiativ ta upp ett reaktivt tillsynsärende till behandling till exempel på grund av ett missförhållande som kommit till dess kännedom via medierna. Detta kallas också tillsyn på eget initiativ.

Med planmässig tillsyn avses tillsyn som vi genomför till exempel utifrån en riskbedömning eller med stöd av vår lagstadgade skyldighet utifrån en plan. Vi utför planmässig tillsyn även på basis av tillsynsprogrammet för social- och hälsovården som regionförvaltningsverken och Valvira utarbetat tillsammans.

Överinspektör för socialvården Päivi Vainio och överinspektör Oona Mölsä
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Bloggen uppdaterad 25.1.2024.

Näihin kahteen blogikirjoitukseen on koottu hyödyllistä tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta ja kanteluista. Kirjoitukset selittävät myös, mikä on 1.1.2023 aloittaneiden hyvinvointialueiden osuus sote-valvonnassa.

Mikä on valvonta-asia? 

Aluehallintovirastossa valvonta-asia voi tulla vireille esimerkiksi epäkohtailmoituksen tai omien havaintojemme perusteella.  

Valvontaviranomainen ryhtyy tietoonsa tulleen valvonta-asian perusteella niihin toimenpiteisiin, joihin se asiakas- tai potilasturvallisuuden varmistamisen tai lain noudattamisen kannalta katsoo olevan aihetta.

Jos asia ei anna aluehallintovirastossa aihetta erillisiin toimenpiteisiin, aluehallintovirasto voi arvioida, että asia on syytä saattaa hyvinvointialueelle tiedoksi ja omavalvonnassa ja valvonnassa huomioon otettavaksi.

Aluehallintoviraston valvonta puuttuu ennen kaikkea epäilyihin laadultaan tai laajuudeltaan merkittävästä lainvastaisesta tai asiakasturvallisuutta vaarantavasta toiminnasta. Aluehallintovirasto ottaa asian selvitettäväkseen lähtökohtaisesti silloin, kun hyvinvointialueen omavalvonnalliset tai valvonnalliset toimenpiteet joko omaa toimintaa tai yksityistä palvelutuotantoa koskevien epäkohtien suhteen eivät ole olleet riittäviä tai kyse ei ole hyvinvointialueen toimivaltaan kuuluvasta asiasta.

Valvonta-asiat ovat pääsääntöisesti kanteluita laaja-alaisempia ja yleisemmällä tasolla käsiteltäviä asioita, eli niin sanottua organisaatiovalvontaa. Organisaatiovalvonnassa käsitellään toiminnan järjestämiseen ja organisointiin liittyviä asioita, joita ovat esimerkiksi henkilökunnan määrään ja rakenteeseen, hoidon ja palvelun laatuun ja sisältöön sekä lääkehoidon toteuttamiseen liittyvät asiat. 

Ryhdymme yleensä selvittämään valvonta-asiaa siten, että kuulemme valvonnan kohdetta. Kuulemisen yhteydessä lähetämme valvonnan kohteelle lähtökohtaisesti kaikki meille esimerkiksi epäkohtailmoituksen yhteydessä toimitetut asiakirjat, jotka liittyvät asiaan, ja pyydämme valvonnan kohteelta selvitystä asiasta.  

Jos valvonta-asia koskee yksityistä palveluntuottajaa, pyydämme lisäksi mahdollisesti palvelun järjestämisvastuulliselta taholta eli hyvinvointialueelta lausuntoa valvonta-asiasta.  

Käsittelemme valvonta-asiat useimmiten asiakirjojen perusteella, mutta valvonta-asiaan voi liittyä myös tarkastuskäynti. 

Valvonta-asiaan liittyvät asiakirjat ovat pääsääntöisesti julkisia viimeistään asian ratkaisemisen jälkeen. Asiakirjat saattavat kuitenkin sisältää joiltakin osin salassa pidettävää tietoa. 

Mikä on kantelu? 

Kantelulla tarkoitetaan valvovalle viranomaiselle tehtyä ilmoitusta epäillystä laiminlyönnistä tai virheellisestä toiminnasta. Aluehallintoviraston lisäksi useat eri viranomaiset tutkivat kanteluja. 
 
Kanteluina käsittelemme yleisimmin yksilöasioita eli tietyn asiakkaan tai potilaan hoitoa, palvelua tai kohtelua koskevia asioita, mikä erottaa kantelut laajemmista valvonta-asioista. 

Aluehallintovirasto arvioi, mihin toimenpiteisiin se kantelun johdosta ryhtyy. Jos kantelu ei anna aluehallintovirastolle aihetta toimenpiteisiin, ilmoitamme siitä yleensä kantelun tekijälle kirjeellä. 

Joskus asiakkaan tai potilaan kantelu on tarkoituksenmukaisinta käsitellä muistutuksena. Tällaisessa tapauksessa voimme siirtää asian toimintayksikköön tai hyvinvointialueelle. Sen pitää vastata muistutukseen kirjallisesti kohtuullisessa ajassa ja toimittaa vastaus myös aluehallintovirastolle. 

Jos kantelu otetaan aluehallintovirastossa selvitettäväksi, ryhdymme selvittämään asiaa esimerkiksi hankkimalla asiakirjoja tai kuulemalla kantelun kohdetta. Kuulemisen yhteydessä lähetämme kantelun kohteelle lähtökohtaisesti kaikki meille kantelun yhteydessä toimitetut asiakirjat ja pyydämme kantelun kohteelta selvitystä asiasta. Aluehallintovirasto voi hankkia asiassa myös asiantuntijalausunnon. 

Kun olemme saaneet tarvittavat selvitykset, arvioimme, onko kantelun kohde toiminut lain edellyttämällä tavalla, ja annamme asiassa päätöksen. 

Kantelut ovat salassa pidettäviä myös asian ratkaisemisen jälkeen. 

Valvonnan seuraamukset

Kirjevastaus annetaan yleensä, jos aluehallintovirasto on arvioinut asian ja katsoo, ettei kantelussa tai valvonta-asiassa ilmene sellaista aluehallintoviraston toimivallan piiriin kuuluvaa lainvastaista menettelyä tai laiminlyöntiä, joka antaisi aihetta aluehallintoviraston toimenpiteisiin. 

Ei seuraamusta tarkoittaa, että asia on selvitysten perusteella ollut kunnossa tai epäkohta on ollut niin lievä, että valvontaviranomainen on katsonut päätöksessä annetun ohjauksen lain mukaiseen menettelyyn riittävän. 

Jos aluehallintovirasto toteaa hyvinvointialueen tai yksityisen palveluntuottajan toiminnassa joko tarkastuskäynnin tai saatujen selvitysten perusteella puutteita, se voi antaa tälle päätöksessään hallinnollista ohjausta toiminnan jatkoa varten. Hallinnollisen ohjauksen muotoja ovat käsityksen ilmaiseminen, huomion kiinnittäminen ja voimakkaimpana huomautus. Valvova viranomainen voi siis saattaa valvottavan tietoon käsityksensä lainmukaisesta menettelystä tai kiinnittää tämän huomiota toiminnan asianmukaiseen järjestämiseen ja hyvän hallinnon vaatimuksiin. Mikäli nämä keinot eivät olisi riittäviä, voimme antaa valvottavalle huomautuksen. 

Valvontaviranomainen voi myös kehottaa valvottavaa korjaamaan todetun puutteen tai muun epäkohdan. 

Aluehallintovirasto voi antaa esimerkiksi tarkastuskäynnillä myös suullista ohjausta, jonka tarkoituksena on ohjata palvelujen tuottajaa korjaamaan toiminnan puutteita tai epäkohtia viivytyksettä. Ohjausta voidaan antaa myös asiakkaan palveluprosesseissa olevien riskien tunnistamisessa, jotta asiakasturvallisuuden vaarantuminen voidaan ennaltaehkäistä. 

Viimesijaisena keinona valvonta-asiassa voimme antaa organisaatiolle velvoittavan määräyksen puutteiden korjaamisesta tai epäkohtien poistamisesta. Antaessamme määräyksen asetamme määräajan, jonka kuluessa tarpeelliset toimenpiteet on suoritettava. Määräystä on mahdollista tehostaa muun muassa uhkasakolla. Asiakas- tai potilasturvallisuuden turvaamiseksi aluehallintovirasto voi myös keskeyttää toiminnan, kieltää palveluyksikön tai sen osan käytön välittömästi taikka poistaa palveluntuottajan rekisteröinnin tai palveluyksikköä koskevan rekisteröinnin.

Mitä tarkoitetaan ennakollisella, suunnitelmallisella, reaktiivisella ja oma-aloitteisella valvonnalla? 

Ennakollisella valvonnalla tarkoitetaan yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluntuottajien lupa- ja ilmoitusmenettelyä, jossa arvioimme palveluntuottajan toimintaedellytyksiä jo ennen toiminnan aloittamista. Toimintaedellytysten arvioinnissa huomioimme esimerkiksi tilat, joissa toimintaa on tarkoitus toteuttaa, henkilökunnan määrän ja rakenteen, toiminta-ajatuksen ja toiminnan kohderyhmän.

Reaktiivisella valvonnalla tarkoitetaan sitä, että saamme ilmoituksen tai kantelun sosiaali- tai terveyspalveluntuottajan virheestä tai laiminlyönnistä, eli jokin epäkohta on jo saattanut toteutua, ja ryhdymme selvittämään asiaa jälkikäteen. Aluehallintovirasto voi ottaa reaktiivisen valvonta-asian käsiteltäväkseen myös omasta aloitteestaan esimerkiksi median kautta tietoonsa tulleen epäkohdan perusteella. Tästä käytetään myös nimitystä oma-aloitteinen valvonta. 

Suunnitelmallisella valvonnalla tarkoitetaan valvontaa, jota toteutamme esimerkiksi riskien arvioinnin perusteella tai lakisääteisen velvollisuutemme nojalla suunnitelmaan perustuen. Toteutamme suunnitelmallista valvontaa myös aluehallintovirastojen ja Valviran yhteistyössä laatiman sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaohjelman perusteella. 

Sosiaalihuollon ylitarkastaja Päivi Vainio ja ylitarkastaja Oona Mölsä
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Kirjoitusta on päivitetty 22.1.2024 uuden sotevalvontalain mukaiseksi.

I de här två blogginläggen har vi samlat nyttig information om tillsynen och klagomålen över social- och hälsovården. Bloggarna hjälper dig också att förstå vilken andel välfärdsområdena (fr.o.m 1.1.2023) har i social- och hälsovårdstillsynen.

Vilken myndighet ansvarar för tillsynen över social- och hälsovården?

Tillsynsmyndigheter är Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården Valvira och regionförvaltningsverken. Välfärdsområdet betraktas som tillsynsmyndighet endast när det är fråga om tillsyn över privat socialservice enligt lagen om privat socialservice.

Regionförvaltningsverket övervakar inom sitt verksamhetsområde lagenligheten i ordnandet av social- och hälsovården och de tjänster som omfattas av välfärdsområdets organiseringsansvar och utövar styrning i samband med tillsynen. Regionförvaltningsverket övervakar och styr också de privata social- och hälsovårdstjänster där välfärdsområdet inte fungerar som anordnare.

Valvira styr den verksamhet vid regionförvaltningsverket som syftar till att genomföra, samordna och förenhetliga tillsynen och därmed sammanhängande styrning. Dessutom övervakar Valvira att social- och hälsovården ordnas lagenligt och att de tjänster som omfattas av välfärdsområdenas organiseringsansvar är lagenliga samt utövar tillsynsrelaterad styrning när det är fråga om 

• principiellt viktiga eller vittsyftande frågor,
• frågor som gäller verksamhetsområdena för flera regionförvaltningsverk eller hela landet,
• frågor som har ett väsentligt samband med andra tillsynsärenden som behandlas av Valvira och gäller socialvård eller hälso- och sjukvård eller yrkesutbildade personer inom socialvård eller hälso- och sjukvård,
• frågor som regionförvaltningsverkets tjänstemän för tillsynsärenden är jäviga att behandla.

Även Valvira övervakar och styr de privata social- och hälsovårdstjänster där välfärdsområdet inte fungerar som anordnare.

Vilken roll har välfärdsområdet i tillsynen över social- och hälsovårdstjänsterna?

Från och med början av 2023 har det primära tillsynsansvaret överförts till anordnarna av social- och hälsovårdstjänster, dvs. välfärdsområdena. Med ordnande av tjänster avses bland annat att välfärdsområdet ansvarar för tillgången till social- och hälsovårdstjänster enligt invånarnas servicebehov. För att fullgöra sitt organiseringsansvar kan välfärdsområdet bland annat producera social- och hälsovårdstjänsterna själv, anskaffa dem av en privat producent av social- och hälsovårdstjänster eller ordna tjänsterna med servicesedel. Välfärdsområdena övervakar ordnandet och genomförandet av sina tjänster med hjälp av egenkontroll. Även om välfärdsområdet övervakar de social- och hälsovårdstjänster som det anordnar, används inte namnet tillsynsmyndighet för välfärdsområdet.

Riksdagen har den 28 februari 2023 godkänt lagen om tillsyn över social- och hälsovården. Lagen avses träda i kraft den 1 januari 2024. I och med lagen kommer välfärdsområdets tillsynsskyldighet att med vissa undantag gälla tjänster som omfattas av välfärdsområdets organiseringsansvar.

Om det i ett ärende som omfattas av välfärdsområdets organiseringsansvar framkommer missförhållanden eller brister i verksamheten hos den privata tjänsteproducenten eller dennes underleverantör, ska välfärdsområdet ge tjänsteproducenten styrning eller vid behov be tjänsteproducenten och underleverantören lämna en redogörelse för saken inom en rimlig tidsfrist som välfärdsområdet sätter ut. När missförhållanden eller brister har framkommit ska välfärdsområdet kräva att de avhjälps inom en skälig tidsfrist som sätts ut av välfärdsområdet. Om det är fråga om missförhållanden eller brister som väsentligt äventyrar klient- eller patientsäkerheten ska välfärdsområdet kräva att de korrigeras omedelbart.

Om en privat tjänsteproducent eller dennes underleverantör inte avhjälper missförhållandena eller bristerna inom den tid som välfärdsområdet fastställt ska välfärdsområdet vid behov vidta avtalsrättsliga åtgärder för att sänka eller avstå från att betala ersättning. Om överträdelserna är väsentliga eller om de upprepas ska välfärdsområdet vidta åtgärder för att säga upp eller häva avtalet.

Hur samarbetar välfärdsområdena och regionförvaltningsverken?

Välfärdsområdet ska omedelbart underrätta det regionförvaltningsverk som övervakar tjänsterna om sådana missförhållanden och brister i tjänsteproducentens eller dennes underleverantörs verksamhet som väsentligt äventyrar klient- och patientsäkerheten. På motsvarande sätt om regionförvaltningsverket får information om missförhållanden eller brister i tjänsteproducentens eller dennes underleverantörs verksamhet som väsentligt äventyrar klient- och patientsäkerheten, ska regionförvaltningsverket omedelbart underrätta de välfärdsområden åt vilka tjänsteproducenten producerar tjänster. Dessutom ska välfärdsområdet och regionförvaltningsverket för kännedom sända varandra de inspektionsberättelser som de sammanställt om verksamheten hos en tjänsteproducent som producerar tjänster åt välfärdsområdet eller dennes underleverantör.

Regionförvaltningsverkets uppgift är att främja och säkerställa välfärdsområdenas egenkontroll och ingripa i situationen när välfärdsområdets egenkontroll inte är tillräcklig.

Överinspektör för socialvården Päivi Vainio och överinspektör Oona Mölsä
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Näihin kahteen blogikirjoitukseen on koottu hyödyllistä tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta ja kanteluista. Kirjoitukset selittävät myös, mikä on 1.1.2023 aloittaneiden hyvinvointialueiden osuus sote-valvonnassa.

Mikä on sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaviranomainen? 

Valvontaviranomaisia ovat sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira sekä aluehallintovirastot. Hyvinvointialue katsotaan valvontaviranomaiseksi ainoastaan silloin, kun kyse on yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain mukaisesta yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta. 

Aluehallintovirasto valvoo toimialueellaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen sekä hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen lainmukaisuutta ja antaa valvontaan liittyvää ohjausta. Aluehallintovirasto valvoo ja ohjaa myös niitä yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluja, joissa hyvinvointialue ei toimi järjestäjänä. 

Valvira ohjaa aluehallintovirastojen toimintaa valvonnan ja siihen liittyvän ohjauksen toimeenpanossa, yhteensovittamisessa ja yhdenmukaistamisessa. Lisäksi Valvira valvoo sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen sekä hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen lainmukaisuutta ja antaa valvontaan liittyvää ohjausta silloin, kun kysymyksessä ovat 

• periaatteellisesti tärkeät tai laajakantoiset asiat 
• usean aluehallintoviraston toimialuetta tai koko maata koskevat asiat 
• asiat, jotka liittyvät olennaisesti Valvirassa käsiteltävään muuhun sosiaalihuoltoa tai terveydenhuoltoa taikka sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöä koskevaan valvonta-asiaan 
• asiat, joita aluehallintoviraston valvonta-asioita käsittelevät virkamiehet ovat esteellisiä käsittelemään. 

Myös Valvira valvoo ja ohjaa niitä yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluja, joissa hyvinvointialue ei toimi järjestäjänä. 

Mikä on hyvinvointialueen rooli sosiaali- ja terveyspalvelujen valvonnassa? 

Vuoden 2023 alusta alkaen ensisijainen valvontavastuu on siirtynyt sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjille eli hyvinvointialueille. Palvelujen järjestämisellä tarkoitetaan muun muassa sitä, että hyvinvointialue on vastuussa asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuudesta. Järjestämisvastuunsa toteuttamiseksi hyvinvointialue voi muun muassa tuottaa sosiaali- ja terveyspalvelut itse, hankkia ne yksityiseltä sosiaali- tai terveyspalvelujen tuottajalta tai järjestää palvelut palvelusetelillä. Hyvinvointialueet valvovat palvelujensa järjestämistä ja toteutumista omavalvonnallisin keinoin. Vaikka hyvinvointialue valvoo järjestämiänsä sosiaali- ja terveyspalveluja, ei hyvinvointialueesta käytetä nimeä valvontaviranomainen. 

Eduskunta on 28.2.2023 hyväksynyt lain sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2024. Sen myötä hyvinvointialueen valvontavelvoite tulee koskemaan hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluita joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.

Jos hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvassa asiassa yksityisen palveluntuottajan tai tämän alihankkijan toiminnassa ilmenee epäkohtia tai puutteita, hyvinvointialueen on ohjattava yksityistä palveluntuottajaa tai tarvittaessa pyydettävä yksityiseltä palveluntuottajalta ja tämän alihankkijalta asiasta selvitystä asettamassaan riittävässä määräajassa. Epäkohtien tai puutteiden ilmettyä hyvinvointialueen on vaadittava niiden korjaamista asettamassaan riittävässä määräajassa. Jos on kyse asiakas- tai potilasturvallisuutta olennaisesti vaarantavista epäkohdista tai puutteista, hyvinvointialueen on vaadittava niiden välitöntä korjaamista. 

Jollei yksityinen palveluntuottaja tai tämän alihankkija korjaa epäkohtia tai puutteita hyvinvointialueen asettamassa määräajassa, hyvinvointialueen on tarvittaessa ryhdyttävä sopimusoikeudellisiin toimenpiteisiin korvauksen alentamiseksi tai sen maksamisesta pidättymiseksi. Jos rikkomukset ovat olennaisia tai toistuvia, hyvinvointialueen on ryhdyttävä toimenpiteisiin sopimuksen irtisanomiseksi tai purkamiseksi. 

Miten hyvinvointialueet ja aluehallintovirastot tekevät yhteistyötä? 

Hyvinvointialueen on ilmoitettava välittömästi palveluja valvovalle aluehallintovirastolle palveluntuottajan tai tämän alihankkijan toiminnassa ilmenneet asiakas- ja potilasturvallisuutta olennaisesti vaarantavat epäkohdat ja puutteet. Vastaavasti jos aluehallintovirasto saa tiedon asiakas- ja potilasturvallisuutta olennaisesti vaarantavista epäkohdista tai puutteista palveluntuottajan tai tämän alihankkijan toiminnassa, on aluehallintoviraston ilmoitettava asiasta välittömästi hyvinvointialueille, joille palveluntuottaja tuottaa palveluja. Lisäksi hyvinvointialueen ja aluehallintoviraston on lähetettävä toisilleen tiedoksi laatimansa tarkastuskertomukset, jotka koskevat hyvinvointialueelle palveluja tuottavan palveluntuottajan tai tämän alihankkijan toimintaa. 

Aluehallintoviraston tehtävänä on edistää ja varmistaa hyvinvointialueiden omavalvontaa ja puuttua tilanteeseen, kun hyvinvointialueen omavalvonta ei riitä. 

Sosiaalihuollon ylitarkastaja Päivi Vainio ja ylitarkastaja Oona Mölsä
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Kuva: Pelastusopisto

Tiesitkö, että pelastusviranomaisen tulee ilmoittaa poliisille kaikki ne onnettomuudet, joita voidaan epäillä tahallisiksi tai tuottamuksellisiksi? Pelastuslain mukaan pelastuslaitoksen on suoritettava palontutkinta. Palontutkinnassa arvioidaan tulipalon syttymissyy ja selvitetään tarvittavassa laajuudessa palon syttymiseen ja leviämiseen vaikuttaneet tekijät, palosta aiheutuneet vahingot ja vahinkojen laajuuteen vaikuttaneet tekijät sekä pelastustoiminnan kulku.

Selvityksen laajuuteen vaikuttaa erityisesti palon seurausten vakavuus. Jos on aihetta epäillä, että tulipalo tai muu onnettomuus on aiheutettu tahallisesti tai tuottamuksellisesti, pelastusviranomaisen on ilmoitettava asiasta poliisille. Poliisille on ilmoitettava myös palontutkinnan yhteydessä havaituista palo- ja henkilöturvallisuusrikkomuksista. Näiden ilmoitusten perusteella poliisi lähtee tutkimaan rikoksen mahdollisuutta. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna kyse on siis tärkeästä viranomaisten yhteistoiminnasta, jonka avulla on mahdollista päästä kiinni esimerkiksi erilaisiin sytyttelyilmiöihin ja muihin rikoksiin sekä ennaltaehkäistä niitä.

Pelastusopisto on tehnyt vuodesta 2018 eteenpäin määrätietoista tutkimustyötä pelastuslain palontutkintaa koskevan pykälän 41 ympärillä. Näiden tutkimusten myötä ilmoitusvelvollisuuden toteutumisessa on havaittu merkittäviä puutteita, vaikka ilmoitusvelvollisuus ei tehtävänä ole pelastuslainsäädännössäkään uusi. Näissä tutkimushankkeissa selvitettyjen tietojen pohjalta aluehallintovirastot päättivät selvittää asiaa laillisuusvalvonnan näkökulmasta.

Ilmoitusten kattavuudessa ja laadussa suurta alueellista vaihtelua

Selvitystä tehtiin syksyn 2022 aikana ja tuloksia koottiin yhteen alkuvuodesta 2023. Aluehallintovirastojen selvityksen mukaan ilmoitusten tekeminen toteutuu valtakunnallisesti tarkasteltuna huonosti ja alueellista vaihtelua ilmoitusten tekemisessä on paljon: vuonna 2022 pelastusviranomaiset ilmoittivat heikoimmillaan 23 % tapauksista ja kattavimmillaan 98 %.

Tämä ilmoitusprosentti tapauksista ei kerro vielä koko totuutta asiasta, sillä on tärkeää tuntea, millä tavalla ja kuinka pian tapahtuman jälkeen ilmoitukset tahallisista ja tuottamuksellisista onnettomuuksista välitetään poliisille. Aluehallintovirastojen tekemän selvityksen mukaan ilmoitusten välittämisessä, ilmoitusten tekotavassa ja ilmoitusten toteutumisprosentissa on suuria alueellisia eroja.

Miksi on olennaista, että asiaa selvitetään ja huolehditaan, että pelastusviranomaisten ilmoitusvelvollisuus poliisille toteutuu, kuten se on pelastuslaissa säädetty? Ilmoitusten järjestelmällisestä ja nopeasta tekemisestä voidaan nostaa esille kolme keskeistä näkökulmaa: sillä 1) turvataan perustuslain edellyttämällä tavalla perusoikeuksia, kuten kansalaisten yhdenvertaista kohtelua, 2) ennaltaehkäistään onnettomuuksia ja 3) toteutetaan oikeusvaltioperiaatetta, jonka mukaisesti kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Kun viranomainen huolehtii ilmoitusvelvollisuudesta, huolehtii hän samalla viranomaisen oman oikeusturvan toteutumisesta.

Koulutus, ohjeet ja omavalvonta keskeisiä keinoja tilanteen parantamiseksi

Pelkkä suullinen ilmoittaminen ei riitä. Aluehallintovirastojen näkemyksen mukaan ilmoitus on tehtävä aina kirjallisesti huolimatta siitä, onko ilmoitus tehty kiireellisyyden vuoksi myös suullisesti. Viranomaistoiminta on lähtökohtaisesti kirjallista ja perustuu asiakirjamateriaaliin. Kirjallinen ilmoitus on tehtävä mahdollisimman pian tapauksen tultua pelastusviranomaisen tietoon. Lakisääteisessä ilmoittamisessa on mahdollisuus sopia myös muista menettelytavoista, mutta myös sen tulee perustua asiakirjamateriaaliin ja edellyttää ilmoituksia vastaanottavan viranomaisen suostumuksen.

Ilmoitusvelvollisuutta tarkasteltiin tässä laajuudessa nyt ensimmäistä kertaa. Selvitys tuo esiin puutteet, jotka olisi syytä korjata, jotta julkiselle toiminnalle asetettu vaatimus lainmukaisuudesta ja kansalaisten yhdenvertainen kohtelu toteutuu. Tilannetta on syytä lähteä parantamaan huolehtimalla pelastustoimen henkilöstön järjestelmällisestä koulutuksesta aiheeseen, laatimalla tarvittavat ohjeistukset ja valvomalla myös hyvinvointialueen omavalvonnan toimin, että ilmoitusvelvollisuus toteutuu säädetyllä tavalla.

Lisätietoa: Aluehallintovirastojen selvitys pelastuslain 41 § 4 mom. mukaisen ilmoitusvelvollisuuden toteutumisesta pelastuslaitoksissa, pdf-julkaisu (12.5.2023)

Kirjoittajat:
Pelastusylitarkastajat Mira Leinonen ja Eero Nyman
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Aluehallintovirastoille siirtyi vuonna 2019 tehtäväksi pelastustoimen suorittaman ympäristövahinkojen torjunnan arviointi, kun ympäristövahinkojen torjunta integroitiin entistä tiiviimmin osaksi pelastustoimintaa pelastuslain uudistamisen yhteydessä. Tehtävä siirtyi aveille ely-keskuksilta, ja sitä varten avit kehittivät yhteneväisen valvontamenettelyn. Aluehallintoviraston suorittama valvonta kohdentuu ympäristövahinkojen torjunnassa vain pelastustoimeen. 

Valvontatehtävän haltuunoton ja valtakunnallisen ympäristövahinkojen torjunnan tilan arvioimiseksi aluehallintovirastot katsoivat välttämättömäksi tehdä kaikkien pelastuslaitosten osalta yhteistyössä arvioinnin, missä valtakunnallisesti ympäristövahinkojen torjunnassa eri osa-alueiden osalta mennään. Arviointiprosessi lähti liikkeelle esiselvityspyynnöllä, jonka liitteenä oli arviointitaulukko ohjeineen. Näiden avulla kukin pelastuslaitos arvioi oman ympäristövahinkojen torjunnan tilansa. Tämän itsearvioinnin jälkeen aluehallintovirasto ja pelastuslaitos katselmoivat yhdessä arvioinnin osa-alueet ja muodostivat yhdessä käsityksen kunkin pelastuslaitoksen ympäristövahinkojen torjunnan tasosta, sen vahvuuksista ja kehittämiskohteista. 

Torjunnan tavoitetaso perustuu alueellisiin riskeihin

Arvioinnissa ympäristövahingon torjunnan tilaa verrataan alueellisten riskien perusteella määräytyneeseen vaatimustasoon (A, B tai C). Vaatimustasot pohjautuvat kansainväliseen, mutta kansalliset piirteet huomioivaan, aluehallintovirastossa vuoden 2021 aikana räätälöityyn malliin.

Pelastuslaitos, jonka on tarkoituksenmukaista varautua pieniin, päivittäismittaluokan ympäristövahinkoihin, tulee täyttää torjuntavalmiustason A vaatimukset. Pelastuslaitokset, joiden varautumista määrittelee päivittäisiä pelastustoiminnan tehtäviä vaativammat vahingot, tulee täyttää valmiustason B vaatimukset. Pelastuslaitokset tavoittelevat aina omaa minimitasoaan ylempää torjuntatasoa (A-tasolla B-tasoa ja B-tasolla C-tasoa). 

Tulosten perusteella ympäristövahinkojen torjunnassa on valtakunnallisesti kehitettävää. Pelastuslaitoksista neljä tavoittaa sen ympäristövahinkojen torjunnan tason, mitä alueelliset riskit edellyttävät. Muilla 18 pelastuslaitoksella on enemmän tai vähemmän kehitettävää, jotta torjuntavalmiuden kaikilla osa-alueilla saavutetaan se taso, mitä alueelliset riskit edellyttävät.

Eniten kehityskohteita löytyi pelastuslaitosten ympäristövahinkojen torjunnan kehittämissuunnittelussa sekä terveys- ja turvallisuussuunnittelussa. Yhteisen arvioinnin pohjalta aluehallintovirastot kuitenkin katsoivat, ettei mikään näistä puutteista ole sellainen, että ympäristövahinkojen torjunta olisi välittömästi vakavasti uhattuna. Puutteet ovat kuitenkin luonteeltaan sellaisia, että niihin tulee reagoida.

Kuvassa 1 on esitetty yhteenveto valtakunnallisesta tilanteesta. 

Pelastuslaitokset toivat arvioinnin edetessä esiin tarpeen valtakunnallisesta ohjeistuksesta ja yhteisestä torjuntaohjepohjasta. Valtakunnallisesta ohjauksesta ja suunnittelusta vastaa sisäministeriö. Lisäksi huolta kannettiin pelastustoimen osalta ympäristövahinkojen torjunnan riittävästä rahoituksesta tulevaisuudessa. 

Ympäristövahinkojen torjunnan valtakunnallinen arviointi tehtiin nyt ensimmäistä kertaa. Arviointi tehdään jatkossa kolmen vuoden välein. Kokemusten pohjalta prosessia kehitetään tarpeellisilta osin ja arvioinnin tuloksia hyödynnetään osana aluehallintovirastoille osoitettua laajempaa pelastustoimen palveluiden saatavuuden ja laadun vuosittaista arviointia.

Aluehallintovirastot osaltaan valvonnassaan seuraavat, että pelastuslaitosten määrittelemät kehittämiskohteet pannaan täytäntöön ja ympäristövahinkojen torjuntaa kehitetään vastaamaan alueellisia riskejä ja uhkia. Myös muita valvontakeinoja käytetään ympäristövahinkojen torjunnassa ja kehitetään entistä tiiviimpää yhteistoimintaa.

Vallitseva maailmantilanne edellyttää meitä entistä paremmin varautumaan myös Suomenlahdella tai Saimaan alueella tapahtuviin ympäristövahinkoihin. Tapahtuessaan niillä on valtakunnalliset, koko yhteiskuntaa halvaannuttavat vaikutukset.

Tutustu raporttiin aluehallintoviraston verkkosivuilla.

Lue lisää avin yhteisestä valvontamallista Justiina Halosen kirjoittamasta blogista.

Mira Leinonen, pelastusylitarkastaja

Sisäilmastoasiat koskettavat meistä jokaista, tavalla tai toisella, ja herättävät toisinaan suuriakin tunteita. Aihe on laaja kokonaisuus, johon liittyy monia haasteita myös viranomaistoiminnan näkökulmasta. Olemmekin miettineet – ja myös edellisissä elämissämme terveydensuojeluviranomaisten edustajina omakohtaisesti havainneet – että kunnan terveydensuojeluviranomaiset tarvitsevat ja ansaitsevat parempaa ohjausta oman työnsä tueksi. Nyt ohjaavan valvontaviranomaisen leivissä meille avautui mahdollisuus tehdä asian eteen itse jotain. Ja mehän teimme!

Otimme siis ohjauksen parantamisen lähtökohdaksi vanhan kunnon DIY (Do It Yourself) tai sillä kotimaisella Tein Itse ja Säästin -periaatteen. Tähän toteamukseen liittyy todellista tee-se-itse -henkeä ja onnistumisen riemua. Yleensä se ei johdu edes siitä, että kuluissa olisi säästänyt, vaan vilpitöntä kokeilemisen viehätystä ja onnistumisen iloa. Säästöt taitavat olla monelle vain iloinen sivutuote, kun omalle työlle ei yleensä hintaa lasketa. 

Ylen kanavilla esitettiin kultaisella 1990-luvulla Kummeli-sketsisarjaa. Tee-se-itse -sähköasentajat Jakke ja Sepi opettivat maallikoille oikein havainnollisesti miten kuka tahansa voi koota vaikkapa jatkoroikan ylijääneistä johdonpätkistä. Jakkea lainatakseni ”turha tähän on sähkömiestä kutsua”.  

Sisäilmastoasioiden ohjauksessa ei tietenkään ole kyse samanlaisista riskeistä, vaikkei kaikki aina nappiin menisikään. Ja toki meillä on pitkä kokemus ja osaaminen terveydensuojelun alalta, vaikka uuden äärellä olemmekin olleet ohjauksen toteuttamisen tavan osalta. Otimme siis rohkeasti uusia askelia ja lähdimme toteuttamaan ohjausta suunnittelemalla ja järjestämällä itse, teemoitettuja tilaisuuksia.

DIY - Kokemus ja kentän kuuntelu Sisäilmastoklinikoiden idean taustalla 

Kunnissa tehdään se konkreettinen terveydensuojelullinen ohjaus- ja valvontatyö, joka lopulta näkyy myös kuntalaisille. Me aluehallintovirastossa puolestaan ohjaamme ja valvomme kuntien terveydensuojeluviranomaisten toimintaa. 

Osana ohjausta suunnittelimme ja toteutimme vuosien 2021−2022 aikana viisi sisäilmastoteemaista verkkotilaisuutta, jotka oli kohdennettu ensisijaisesti kuntien ympäristöterveydenhuollon viranomaisille (tutummin siis eri nimikkeillä toimiville terveystarkastajille sekä terveysvalvonnan johtajille). Mukaan kutsuttiin myös muita viranomaistahoja sekä sidosryhmiä tilaisuuskohtaisesti ja harkintaa käyttäen. Ohjaustilaisuuksien sarjaa kutsutaan nimellä Sisäilmastoklinikat. Klinikoiden toteutusta tuki taloudellisesti myös valtioneuvoston kanslian kansallinen Terveet tilat -ohjelma.

Tilaisuuksien teemoina käsiteltiin oireilua ja sen monitekijäisyyttä, meluasioita, viestintää ja tiedottamista, psykologista tukea ja toimintakykyä sekä viimeisenä teemana hallinnollisia menettelyitä. Miksi valitsimme juuri nämä teemat? Mitä klinikoilla saavutettiin? Ja onko kaikki huolet nyt poispyyhitty? 

Teemat valikoituivat kentältä hankitun omakohtaisen kokemuksen, ohjaavan ja valvovan viranomaisen tehtävissä muodostuneen näkemyksen, valvontakentältä saatujen tietojen sekä esitettyjen toiveiden pohjalta. Kun omakohtaisesti on kokenut tarvitsevansa ja kaipaavansa tukea ja ohjausta muutoinkin haasteellisen, monella tapaa laaja-alaisen sekä keskustelua ja tunteita herättävän asian käsittelemiseen, oli tilaisuuden tullen tartuttava toimeen. Meillä oli halu tehdä asioita uudella tavalla, haastaa rakenteita ja totuttuja toimintatapoja. Se vaatii työtä ja yhteensovittamista. Se vaatii keskustelua ja perustelemista. Se vaatii vahvaa uskoa visioon sekä koordinaatiota. Se vaatii yhteistyötä ja ponnisteluja. Ponnistelut näyttäisivät kantaneet hedelmää, sillä osallistujat ovat olleet tyytyväisiä Sisäilmastoklinikoihin.

DIY - Sisäilmastoklinikoiden tulos heijastuu kuntalaisten arkeen

Sisäilmastoklinikoiden tavoitteiksi on kirjattu kunnan ympäristöterveydenhuollon viranomaisten tukeminen sekä tietämyksen, ymmärryksen, asiantuntijuuden ja palveluhenkisyyden lisääminen. Lisäksi tavoitteena on laaja-alaisen yhteistyön ja viestinnän parantaminen viranomaisten sekä muiden sisäilmastoasioita hoitavien tahojen kesken. 

Tällä on tavoiteltu sisäilmastoaiheisten viranomaistehtävien aiempaa laadukkaampaa, yhtenäisempää hoitamista sekä hyvän hallintotavan lisäämistä. Tavoitteiden saavuttamisen on arvioitu johtavan puolestaan asiakkaiden, toimijoiden ja kuntalaisten kannalta laadukkaampaan ja virtaviivaisempaan palvelutarjontaan alueittain sekä valtakunnallisesti. Ohjauksella on siis pyritty parantamaan myös sinun palvelukokemustasi sekä oikeusturvaasi.

Yhtenä tärkeänä tavoitteena on pidetty osaamisen kehittämisen lisäksi sisäilmastoasioiden parissa työskentelevän terveydensuojeluhenkilöstön työssä jaksamisen ja psykologisen tuen vahvistamista. Henkilöstö joutuu toisinaan ohjaus- ja valvontatehtävissään varsin kuormittaviin tilanteisiin. Resurssit ovat paikoin vähäisiä. Sisäilmastotapaukset voivat olla aikaa vieviä, monitahoisia ja tunteisiin vetoaviakin. Usein terveydensuojeluviranomainen joutuu keskelle asuntokauppa- tai taloyhtiöriitaa, vaikkei heillä ole suoranaista roolia näissä. Ohjaustilaisuuksilla on haluttu antaa eväitä toimia kestävästi näissäkin vaikeissa tilanteissa. 

DIY – Se taisi onnistua sittenkin 

Siis se säästö toteutui myös. Vaikka omia työtuntejahan ei ole laskettu. Osa asiantuntijoista oli mukana ”talkoomentaliteetilla” ja virkatehtävien puitteissa. Osalle on jouduttu asiantuntijatyöstä maksamaan, mutta panos-hyöty-suhde on ollut kannaltamme positiivinen. 

Taulukko 1. Sisäilmastoklinikoiden ohjaustilaisuudet ja niihin osallistuneiden määrä vuosina 2021-2022. 

Osallistuneista keskimäärin 85,7 prosenttia edusti kunnan terveydensuojeluviranomaista (blogin valmisteluaikataulun johdosta huomioitu neljä ensimmäistä tilaisuutta). Loput osallistuneista edustivat eri sidosryhmiä ja asiantuntijatahoja (mm. elintarvikevalvonta, työsuojelu, opetustoimi, tutkimus, terveydenhuolto) hieman teeman mukaan vaihdellen. 

Palautteen perusteella klinikkatilaisuudet on koettu pääosin (n. 95–100 prosenttia vastanneista) erittäin tai melko hyödyllisiksi (blogin valmisteluaikataulun johdosta huomioitu neljä ensimmäistä tilaisuutta). 

Olemme osallistaneet ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköitä ohjaustilaisuuksien valmisteluun, mikä on tuonut kokonaisuuteen lisäarvoa myös sisäilmastoasioihin liittyvän tilannekuvan kirkastumisen myötä. Valmistelun osana valvontayksiköt ovat kirjanneet kentällä vallitsevaa tilannetta, käytänteitä, tarpeita, epäkohtia ja  kysymyksiä, minkä arvelemme edistävän osaltaan myös lainsäädännön uudistamista.

Hankekokonaisuudella tavoiteltiin myös merkittävää kansallista vaikuttavuutta ja näkyvyyttä aluehallintovirastolle sekä ympäristöterveydenhuollon terveydensuojelun toimialalle. Tässä olemme ainakin osittain onnistuneet ensimmäisen toimintakauden aikana, koska mielenkiinto Sisäilmastoklinikoita ja klinikoiden toteutustapaa sekä vaikuttavuutta kohtaan on kasvanut eri tahoilla. Pyrimme myös tällä blogikirjoituksella tekemään osaltamme näkyväksi aluehallintovirastoissa tehtävää laaja-alaista yhteistyötä.

DIY – Tee-se-itse -meiningillä kohti tulevaa

Ohjaustilaisuuksien sarja on saamassa jatkoa, ja näin ollen myös viranomaistoiminnan kehitystä ja ihmisten oikeusturvan parantamista jatketaan. Sama DIY-asenne kulkee mukana edelleen.

Ehkä juuri Sisäilmastoklinikoiden innoittamana aluehallintovirastot ovat saamassa tukea ohjaus-työhönsä myös sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä Valvirasta. Myös muilta tahoilta on osoitettu hieman epäilevän alun jälkeen orastavaa mielenkiintoa Sisäilmastoklinikoita ja niiden toteutustapaa kohtaan.

Sisäilmastoklinikat ovat varmasti avanneet myös ohjaavien viranomaisten silmät erilaisille kehityskohteille, niin toiminnan kuin lainsäädännönkin osalta. Yhteisenä tahtotilana on jatkaa ohjaustoimintaa, ja näin askel askeleelta pyritään tukemaan sisäilmastoasioiden parissa työskenteleviä terveydensuojeluviranomaisia. 

Kirjoittajat: Tomi Kekki ja Lari Hölttä, ympäristöterveydenhuollon ylitarkastajat Etelä- ja Itä-Suomesta
 

Fick du ett betalningskrav vars laglighet du ifrågasätter? 

Droppade det in ett kravbrev från ett indrivningsföretag i ditt brevinkast? Kanske hade du beställt en produkt och glömt det eller kanske hade du glömt betala din elräkning som sedan gick till indrivning.

Ibland är det skäl att fundera om det indrivningsbrev du fick verkligen är sådant det borde vara. Eventuellt har du inte fått en betalningspåminnelse innan betalningskravet. Ibland framgår det inte tydligt i betalningskravet vilken fordran man nu kräver att du ska betala. Indrivningskostnaderna kan verka orimligt stora i förhållande till summan som fordras, eller de kan vara större än vad som bestäms i lagen om maximiavgifter utan att det fins någon laglig grund för det. Ibland har det inte funnits rimligt med tid att betala eller att anmärka på räkningen innan förfallodagen på grund av att indrivningsbrevet har kommit för sent.

Lagen och god indrivningssed förpliktar indrivningsbyråerna

Indrivningsbyråerna ska följa lagen och god indrivningssed i sin verksamhet. 

Indrivningslagen reglerar bland annat vad ett indrivningsbrev ska innehålla, när man får skicka ett indrivningsbrev till en gäldenär och hur ofta man får skicka. Lagen bestämmer hurdana och hur stora indrivningskostnader man får kräva och hur indrivningsföretaget ska gå till väga om gäldenären bestrider fordran. I lagen står det också vad man ska iaktta då man kommer överens om en betalningsplan och vilka kostnader man får kräva. I indrivningslagen behandlas dessutom gäldenärens rätt att få uppgifter och många andra frågor som hänför sig till indrivningen.

Indrivningsbyråerna ska också iaktta god indrivningssed enligt konsumentombudsmannens riktlinjer. I riktlinjerna preciseras många av de krav som ställs på indrivning i lagen. Dessutom har det genom regionförvaltningsverkets tillsynsbeslut och rättspraxis uppstått en god indrivningssed som indrivningsbyråerna ska följa.

Regionförvaltningsverket övervakar de registrerade indrivningsbyråerna 

Regionförvaltningsverket i Södra Finland ansvarar för tillsynen över indrivningsbyråerna i hela landet. Vi övervakar att de aktörer som är införda i indrivningsregistret är tillförlitliga, uppfyller förutsättningarna för registrering och följer lag och god indrivningssed. Om du misstänker att indrivningslagen eller god indrivningssed inte har iakttagits i det betalningskrav som droppat in i brevinkastet kan du göra en anmälan till oss.

Regionförvaltningsverket övervakar endast sådan indrivningsverksamhet som förutsätter registrering. Exempelvis indrivning av egna fordringar och rättslig indrivning (dvs. indrivning vid domstol eller utsökning) förutsätter i regel inte registrering, vilket innebär att regionförvaltningsverket inte har behörighet att utöva tillsyn över dem. Regionförvaltningsverket kan inte heller sänka indrivningskostnader eller bestämma om skadestånd. Det slutliga avgörandet gällande en tvist mellan en gäldenär och en borgenär görs i allmän domstol.

I fråga om konsumenter sköts tillsynen av indrivningslagen också av konsumentombudsmannen. Du kan också göra en anmälan till konsumentombudsmannen om sådan indrivning som regionförvaltningsverket inte övervakar. Dessutom kan Konkurrens- och konsumentverkets konsumentrådgivning ge konsumenterna handledning och rådgivning för att reda ut ett tvistemål. Konsumenttvistenämnden kan också ge en rekommendation om hur ett ärende mellan en konsument och en näringsidkare ska avgöras.

Utifrån anmälningar om missförhållanden som gäldenärerna lämnat in får vi vid regionförvaltningsverket reda på om lagen och anvisningarna iakttas bristfälligt inom indrivningsbranschen eller vid någon viss indrivningsbyrå. Anmälningarna är viktiga informationskällor och utgående från dem kan vi rikta vår tillsyn t.ex. till vissa indrivningsbyråer eller missförhållanden.

Om det konstateras att indrivningsbyrån har handlat i strid med lag eller god indrivningssed kan regionförvaltningsverket ge byrån en varning. Vid allvarliga eller upprepade överträdelser kan vi också ge ett verksamhetsförbud för viss tid eller stryka indrivningsbolaget ur registret över aktörer som bedriver indrivningsverksamhet. I lindrigare fall kan vi fästa indrivningsbyråns uppmärksamhet vid vår uppfattning om innehållet i lagen och god indrivningssed och på så sätt styra indrivningsbyrån att i fortsättningen agera lagenligt. Det här kallas administrativ styrning.

Tips på hur du gör en anmälan

Regionförvaltningsverket utreder utifrån din anmälan om det finns skäl att misstänka att indrivningsbolaget har handlat i strid med lag eller god indrivningssed gentemot dig. Utredningen underlättas av att du till din anmälan bifogar de indrivningsbrev du fått och din e-postdiskussion med indrivningsbyrån, t.ex. om du bestrider fordran, och annat nyttigt material. I anmälan är det bra att beskriva hur indrivningsbyrån enligt din åsikt har handlat i strid med lag eller god indrivningssed. Vid behov ger vi dig råd och ber om ytterligare utredning om det behövs.

Vårt mål är att främja yrkeskunnig indrivning

Genom tillsynen strävar vi efter att främja en yrkeskunnig indrivning i enlighet med lag och god indrivningssed. För gäldenärerna syns den tillsyn som regionförvaltningsverket utövar i bästa fall som en högklassig och likvärdig indrivning oberoende av vilket indrivningsbolag som tar ut deras skulder. Låt oss tillsammans främja yrkeskunnig indrivning!

 

Mer information om regionförvaltningsverkets tillsyn över indrivningsbyråerna och blankett för anmälan hittar du här:
https://avi.fi/sv/valj-arende/privatperson/tillsyn-och-klagomal/pengar-och-formogenhet/tillsyn-av-indrivningsverksamhet

 

Hanna Suutari-Pitkänen
Överinspektör, näringstillsynen
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Saitko maksuvaatimuksen, jonka lainmukaisuudesta et ole varma?

Kolahtiko postiluukustasi perintäyhtiön lähettämä maksuvaatimus? Olit ehkä tilannut jonkin tuotteen ja unohtanut koko asian, tai kenties sähkölasku oli jäänyt maksamatta ja päätynyt perintään.

Joskus voit jäädä miettimään, oliko saamasi perintäkirje aivan sellainen kuin sen kuuluisi olla. Kenties et muista saaneesi maksumuistutusta ennen maksuvaatimusta. Toisinaan maksuvaatimuksesta ei selvästi ilmene, mitä saatavaa sinulta ollaan perimässä. Perintäkulut voivat vaikuttaa kohtuuttoman suurilta suhteessa perityn pääoman määrään, tai ne voivat olla laissa säädettyjä enimmäismääriä suuremmat ilman lakiin perustuvaa syytä. Joskus laskun maksamiselle tai huomautusten esittämiselle ei ole jäänyt kohtuullista aikaa ennen eräpäivää, koska perintäkirje on saapunut liian myöhään.

Laki ja hyvä perintätapa velvoittavat perintätoimistoja

Perintätoimistojen on noudatettava toiminnassaan lakia ja hyvää perintätapaa. 

Perintälaki sääntelee muun muassa sitä, millainen perintäkirjeen sisällön pitää olla, milloin perintäkirjeen saa lähettää velalliselle ja kuinka tiheästi niitä saa lähettää. Se määrittää, millaisia ja kuinka suuria perintäkuluja velalliselta saa periä ja miten perintäyhtiön on toimittava, jos velallinen vaikkapa riitauttaa saatavan. Laissa myös säädetään, mitä tulee huomioida, kun sovitaan maksusuunnitelma ja mitä kuluja siitä saa periä. Lisäksi perintälaissa käsitellään velallisen oikeutta saada tietoja sekä monia muita perintään liittyviä seikkoja.

Perintätoimistojen on noudatettava myös kuluttaja-asiamiehen linjaamaa hyvää perintätapaa kuluttajaperinnässä. Linjauksessa on täsmennetty monia perinnälle laissa asetettuja vaatimuksia. Lisäksi aluehallintoviraston valvontapäätöksissä ja oikeuskäytännössä on muodostunut hyvää perintätapaa koskevaa käytäntöä, jota perintätoimistojen tulee noudattaa.

Aluehallintovirasto valvoo rekisteröityjä perintätoimistoja 

Perintätoimistojen valvonnasta vastaa koko maassa Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Valvomme, että perintärekisteriin merkityt perintätoimen harjoittajat ovat luotettavia, täyttävät rekisteröinnin edellytykset ja noudattavat lakia ja hyvää perintätapaa. Jos epäilet, että postiluukustasi pudonneessa maksuvaatimuksessa ei ole noudatettu perintälakia tai hyvää perintätapaa, voit tehdä meille ilmoituksen.

Aluehallintovirasto valvoo kuitenkin vain sellaista perintätoimen harjoittamista, joka edellyttää rekisteröintiä. Esimerkiksi pääsääntöisesti omien saatavien perintä sekä oikeudellinen perintä (toisin sanoen tuomioistuimessa tai ulosotossa tapahtuva perintä) ei edellytä rekisteröintiä, joten aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa valvoa niitä. Aluehallintovirasto ei myöskään voi muun muassa alentaa perintäkuluja tai määrätä vahingonkorvauksia. Velallisen ja velkojan välisen riita-asian viimekätisenä ratkaisijana toimii yleinen tuomioistuin.

Kuluttajien osalta perintälain noudattamista valvoo myös kuluttaja-asiamies. Voit tehdä kuluttaja-asiamiehelle ilmoituksen myös sellaisesta perinnästä, jota aluehallintovirasto ei valvo. Lisäksi kilpailu- ja kuluttajaviraston kuluttajaneuvonta voi antaa kuluttajalle ohjausta ja neuvontaa riita-asian selvittämiseksi. Kuluttajariitalautakunta voi myös antaa ratkaisusuosituksen kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisessä asiassa.

Velallisten tekemien epäkohtailmoitusten perusteella saamme aluehallintovirastossa selville, jos perintäalalla tai tietyllä perintätoimistolla lakia ja ohjeistusta noudatetaan puutteellisesti. Ilmoitukset ovat tärkeitä tiedonlähteitä, joiden perusteella voimme kohdentaa valvontaa esimerkiksi tiettyihin perintätoimistoihin tai epäkohtiin.

Jos perintätoimiston havaitaan toimineen vastoin lakia tai hyvää perintätapaa, aluehallintovirasto voi antaa sille varoituksen. Vakavissa tai toistuvissa rikkomuksissa voimme myös määrätä määräaikaisesta toimintakiellosta tai poistaa perintäyhtiön perintätoiminnan harjoittajien rekisteristä. Lievemmissä tapauksissa voimme kiinnittää perintätoimiston huomiota käsitykseemme lain ja hyvän perintätavan sisällöstä ja näin ohjata perintätoimistoa toimimaan jatkossa lainmukaisella tavalla. Tätä kutsutaan hallinnolliseksi ohjaukseksi.

Vinkkejä ilmoituksen tekemiseen

Aluehallintovirasto selvittää ilmoituksesi perusteella, onko syytä epäillä perintäyhtiön toimineen kohdallasi lain tai hyvän perintätavan vastaisesti. Selvitystä helpottaa, kun liität saamasi perintäkirjeet ja perintätoimiston kanssa käymäsi sähköpostikeskustelut esimerkiksi saatavan riitautuksesta sekä muun hyödyllisen aineiston jo ilmoitukseesi. Ilmoituksessa on hyvä kuvailla, kuinka perintätoimisto on mielestäsi toiminut vastoin lakia tai hyvää perintätapaa. Neuvomme sinua tarvittaessa ja pyydämme lisäselvitystä, jos sitä tarvitaan.

Tavoitteena edistää ammattitaitoista perintää

Pyrimme edistämään valvonnalla sitä, että perintätoimistot harjoittavat perintää lain ja hyvän perintätavan mukaisesti sekä ammattitaitoisesti. Velallisille aluehallintoviraston harjoittama valvonta näkyy parhaimmillaan korkeatasoisena ja yhdenmukaisena perintänä riippumatta siitä, minkä perintäyhtiön perittävänä heidän velkansa on. Edistetään yhdessä ammattitaitoista perintää!

 

Lisätietoa aluehallintoviraston harjoittamasta perintätoimistojen valvonnasta sekä lomake ilmoituksen tekemiseen:
https://avi.fi/asioi/henkiloasiakas/valvonta-ja-kantelut/raha-ja-omaisuus/perintatoimistot

 

Hanna Suutari-Pitkänen
Ylitarkastaja, elinkeinovalvonta
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Jag är privilegierad när jag får följa flyttfåglarnas ankomst och fåglarnas häckning från min egen soffa och se hotade skogsrenar i den vilda naturen längs med motionsspåret. På vintern kan jag se utterspår i snön och förundra mig över ekorrarna vid vägkorsningar. De flesta människor har inte sådana privilegier.

Etseri djurparks miljöfostrare i kattbjörnsgården.

Djurparkerna finns inte bara till för att roa människor, utan de har en uppgift i bevarandet av naturens mångfald och vilda djurarter. För att bromsa upp artförlusten är djurparkerna viktigare än någonsin när det gäller att skydda djurarterna.

Det behövs pengar för att driva en djurpark och skydda arterna. Största delen av pengarna erhålls från biljettintäkter. Upplevelser och berättelser fascinerar allmänheten, och med hjälp av dem kan man utföra djurparkens grundläggande uppgifter. Med hjälp av berättelser och upplevelser förmedlas information till besökarna på plats, och ofta är djurparkens webbplats en rik informationskälla.

Djurparkerna måste sörja för att dela information som möjliggör skyddet av den biologiska mångfalden. Positiva erfarenheter av djur och naturen kan förändra människornas verksamhet i en positiv riktning med tanke på naturen. Besökarnas förhållande till naturen och värnandet om den är viktigt för att vi ska sörja för välbefinnandet i vår livsmiljö även i våra vardagliga sysslor, till exempel genom att sortera vårt avfall och lämna det för återvinning.

Vad förutsätts av djurparkernas verksamhet?

Det finns ett EU-djurparksdirektiv på vilket djurskyddslagens krav på djurparker grundar sig. Enligt djurskyddslagen ska djurparken för sin del främja skyddet av den vilda faunan och bevarandet av den biologiska mångfalden. Djurparksverksamheten ska följa djurskyddslagen och djurskyddsförordningen samt djurparksförordningen.

Publiken söker upplevelser och information från djurparkerna. Det är djurparkernas lagstadgade uppgift att sprida information till människorna. Har du tänkt på att orienteringstavlor är obligatoriska i djurparken? I undersökningar har man dock konstaterat att få djurparksbesökare läser tavlorna. Själv förstår jag inte varför. Jag har alltid läst orienteringstavlorna med stort intresse och fått höra förundran över att jag trivs så länge vid tavlorna. I många djurparker har man satsat på guidning och interaktivt innehåll som lockar dagens besökare mer än tavlor med text.

Utöver att dela information ska djurparkerna delta i forskning som främjar skyddet av djurarter, utbildning i färdigheter att skydda djurarter eller informationsutbyte i anslutning till skydd av arter. Dessa är djurparkens grundläggande uppgifter. Djurens förökning i djurparken övervägs alltid separat och koordineras internationellt.

Hur kan man veta om djurparken drivs på ett godtagbart sätt?

Det viktigaste tipset för besökaren om god praxis och tillräckligt deltagande i skötseln av djurparkens grundläggande uppgifter är att djurparken hör till en djurparksorganisation. I Europa är organisationen vanligtvis EAZA (European Association of Zoos and Aquaria), på andra håll ofta WAZA (World Association of Zoos and Aquariums). För att bli medlem i organisationen måste djurparken uppfylla högre krav än lagstiftningen förutsätter.

Information om medlemskap i organisationen finns på djurparkens webbplats och på plats. Även om du inte har märkt EAZA-logotyperna tidigare kan du hitta information bland djurarterna i EAZA:s ESB-program (European Stud Book, djurparksdjurens stambok) eller EEP-programmen (EAZA Ex Situ Programmes), där djurens förökning koordineras noggrannare. Ofta utökas också mängden djur som ingår i projekt för att återställa dem till naturen inom ramen för EEP-programmet, på samma sätt som man planerar att öka antalet visenter, skogsrenar, Przewalskis hästar, snöleoparder och lappugglor i djurparker. Koordinationen är nödvändig för att bevara djurstammarnas livskraft och genetiska mångfald.

Djurparker med ändamålsenlig verksamhet deltar i forskningsprojekt

I undersökningarna samlas och analyseras information som det kan vara svårt eller omöjligt att utreda i naturen. I djurparken kan man till exempel undersöka varför jättepandan väljer en specifik bambu att äta. Till forskningen hör också informationsbyte i anslutning till artskydd som grundar sig på ett globalt nätverk av djurparker, där uppgifter om djuren registreras i ett gemensamt datasystem. Internationellt informationsutbyte är nödvändigt, eftersom den information som behövs för att skydda djurarterna samlas in i begränsad utsträckning i enskilda djurparker. Den samlade informationen är omfattande och kan användas för forskning som stöder artskyddet.

Regionförvaltningsverket beviljar djurparkstillstånd på ansökan

Innan tillstånd beviljas inspekterar regionförvaltningsverket djurparkens lokaler och verksamhet. Finlands största djurparker är gamla och de ursprungliga tillstånden har erhållits för flera årtionden sedan. Tillstånd kan ändras av grundad anledning. Väsentliga förändringar i verksamheten kan till exempel vara byte av djurarter eller utvidgning av djurparken.

För närvarande väntar man på att den nya lagen om djurens välbefinnande ska behandlas i riksdagen. Om lagen går igenom i fråga om djurparker i enlighet med utkastet, ökar djurparkernas krav på skyddet av den biologiska mångfalden väsentligt. Därför måste alla djurparker omprövas inom övergångstiden.

Etseri djurparks visenter.

Hur övervakas djurparkerna?

Regionförvaltningsverket är skyldigt att övervaka djurparkerna regelbundet. Vi vid Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland strävar efter att besöka djurparkerna varje år. Om en separat inspektion anses nödvändig besöker man också platsen innan man gör ändringar i djurparkstillståndet.

Ibland kommer djurskyddsanmälningar om djurparkerna. Om ärendet är mycket allvarligt och kräver snabbt ingripande ska inspektionen göras utan förhandsanmälan så snart som möjligt. Ibland kommer det anmälningar om saker som granskas i samband med den normala tillsynen. De årliga inspektionerna avtalas oftast på förhand så att de personer som behövs för tillsynen är närvarande. Det är nödvändigt att på plats diskutera med djurskötarna, veterinären och den person som ansvarar för djursamlingen. Genom att ställa frågor och diskutera får man information om djurparkens verksamhet som behövs i tillsynen.

Traditionellt har tillsynen över djurparker fokuserat på djurens välbefinnande och på vad publiken kan se i djurparken. Länsveterinären ansvarar för att utöver stängslens flyktsäkerhet och djurens förhållanden övervaka att i synnerhet djurparkens tillståndsvillkor iakttas. Säkerhets- och kemikalieverket (Tukes) övervakar djurparksbesökarnas säkerhet.

Artskyddet och informationsförmedlingen i tillsynen

Skyddet av den biologiska mångfalden kan ske på varierande sätt. Antalet undersökningar och deras kvalitet varierar med tiden. Därför bör man i samband med alla årliga inspektioner bland annat gå igenom de forskningsprojekt som djurparken deltar i. Uppfyllandet av detta krav bedöms som en helhet. Ibland är ett omfattande forskningsprojekt tillräckligt, ibland pågår flera mindre undersökningar. Som hjälp för utvärderingen använder jag bland annat vetenskapliga artiklar, utöver vilka projektplanerna erbjuder väsentlig information om undersökningarna, deras syfte och omfattning.

Bedömningen av tillräckligt deltagande i utbildning i färdigheter i att skydda arterna kan i tillsynen vara en hård nöt att knäcka. Själv har jag bedömt detta bland annat med hjälp av huruvida djurparkspersonalen deltar i fortbildningar inom branschen eller om djurparken deltar i ordnandet av utbildningen. Oljebekämpningsutbildning är ett bra exempel på sådant deltagande i utbildning.

Det är i princip ganska lätt att bedöma om informationsutbytet i anslutning till skyddet av arterna är tillräckligt, åtminstone om djurparken hör till EAZA. Inom ramen för EAZA är djurparkerna en del av en systematisk och omfattande datainsamling. Dessutom har medlemmarna tillgång till ett omfattande internationellt expertnätverk. Vid bedömningen av informationsutbytets tillräcklighet fäster jag uppmärksamhet vid EAZA-medlemskapet, användningen av djurparkernas gemensamma databasprogram för lagring av uppgifter och annan planmässig verksamhet. Det räcker absolut inte med ett vanligt samarbete mellan djurparker och permanenta djurutställningar, där aktörerna kan be varandra om råd och diskutera sinsemellan. Värdet av ett sådant samarbete kan inte anses vara tillräckligt vid informationsutbyte i anslutning till skyddet av arterna.

Djurparken kan använda många kanaler och sätt att förmedla information till allmänheten. Information ska ges om djuren i djurparken och deras naturliga levnadsförhållanden. När jag övervakar djurparkens förmedling av information, läser jag innehållet på webbplatsen och orienteringstavlorna, lyssnar på guidningar och bekantar mig med informationsmaterialet och planen för miljöfostran.

Det tar tid att gå igenom allt material, men det är nödvändigt för att bedöma om informationsförmedlingen är tillräcklig. Man ansåg länge att orienteringstavlor var ett tillräckligt sätt att sköta informationsförmedlingen. Senare har vi vid Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland tolkat saken annorlunda. Orienteringstavlorna är en väsentlig del av informationsförmedlingen, men utöver dem behövs även andra sätt att sprida information till en så bred publik som möjligt.

Djurparkerna har mycket att göra i en föränderlig värld

När kunskapen och uppskattningen för djurens välbefinnande ökar börjar många ifrågasätta djurparker. När den digitala världen möjliggör en tredimensionell naturupplevelse från ens egen soffa och dokumentärfilmer underhåller och ger information om platser dit vi inte själva kan ta oss, kan djurparkerna kännas onödiga.

Djurparkerna ska i sin verksamhet genomföra skyddet av naturens mångfald och arter, dvs. så kallade skyddsåtgärder, på ett tillräckligt sätt. Kravet grundar sig på lagstiftningen, men också på den ökade medvetenheten bland allmänheten.

Till skyddet av arterna hör också djurparkernas artrikedom. För att öka människornas kännedom om djuren och deras naturliga livsmiljö är det också motiverat att hålla livskraftiga arter i djurparkerna. Situationen för dessa arter kan vara en annan redan om 50 år. Djurparkernas samlingar kan kompletteras genom att fånga vilda djur från naturen när det anses vara absolut nödvändigt. Om en djurart redan är hotad eller nästan försvunnen från naturen, är det etiskt att fånga vilda individer till djurparker? Detta övervägs hela tiden i världen.

Återställandet av vilda visenter i Europas skogar är ett bra exempel på hur djurparker har medverkat i räddningen av en djurart från utrotning. Den sista vilda visenten blev skjuten 1927, men djurparkernas visentstam var tillräcklig för att bevara arten. Numera lever över 2 000 visenter i Europas skogar till följd av framgångsrika program för att återställa dem till naturen. Exempel på motsvarande verksamhet under den senaste tiden är återinförandet av skogsrenen till södra Suomenselkä och flodillern till naturen i Estland.

Utgångspunkten är att den information som djurparkerna delar är korrekt och människor har möjlighet att se levande djur, känna lukter och få upplevelser. Samtidigt lär vi oss och får insikter, kanske kommer ihåg att sortera skräp bättre eller spara naturresurser, välja cykel i stället för bil.

För att skyddsåtgärderna för att bevara den biologiska mångfalden och arterna ska genomföras i alla djurparker borde tillsynen ingripa i otillräckligt genomförande av djurparkernas grundläggande uppgifter och kräva att situationen åtgärdas snabbt. Djurparker som agerar i strid med bestämmelserna och tillståndsvillkoren ska antingen snabbt bringas till en tillräckligt god nivå eller så ska deras tillstånd återkallas och verksamheten upphöra. Här finns det fortfarande mycket att göra för tillsynen, men med små steg gör vi framsteg.

Det är djurparkens hederssak att sörja för djurens välbefinnande och genomföra djurparkens grundläggande uppgifter!

Text och bilder: Anna-Maria Moisander-Jylhä, länsveterinär, Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland

 

 

Mer information om tillstånd för och tillsyn över utställande av djur

Olen etuoikeutettu, kun saan seurata muuttolintujen saapumista ja lintujen pesintää omalta kotisohvalta ja katsella uhanalaisia metsäpeuroja lenkkipolun varrella villissä luonnossa. Talvella voin katsella saukon jälkiä hangella ja ihmetellä oravien ahkeruutta tienylityksissä. Suurimmalla osalla ihmisiä tällaisia etuoikeuksia ei ole. 

Ähtärin eläinpuiston ympäristökasvattaja pikkupandatarhassa.

Eläintarhat eivät ole olemassa vain hauskuuttamassa ihmisiä, vaan niillä on tehtävä luonnon monimuotoisuuden ja luonnonvaraisten eläinlajien suojelussa. Lajikadon hidastamiseksi eläintarhojen tehtävä lajien suojelussa on tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin. 

Eläintarhan ylläpitoon ja lajien suojelutyöhön tarvitaan rahaa. Suuri osa tästä rahasta katetaan pääsylipputuloilla. Elämykset ja tarinat vetoavat yleisöön, ja niiden avulla eläintarhan perustehtäviä voi toteuttaa. Tarinoiden ja elämyksellisyyden avulla jaetaan tietoja kävijöille tietoa paikan päällä, ja usein eläintarhojen nettisivut ovat varsinainen tiedon aarreaitta.

Eläintarhojen on huolehdittava luonnon monimuotoisuuden suojelun mahdollistavan tiedon jakamisesta. Positiiviset kokemukset eläimistä ja luonnosta voivat muuttaa ihmisten toimintaa luonnon kannalta hyvään suuntaan. Kävijöiden luontosuhde ja sen vaaliminen on tärkeää, jotta huolehdimme elinympäristömme hyvinvoinnista myös arkisissa askareissamme vaikkapa lajittelemalla jätteet ja toimittamalla ne kierrätykseen. 

Mitä eläintarhojen toiminnalta edellytetään?

On olemassa EU:n eläintarhadirektiivi, johon eläinsuojelulain vaatimukset eläintarhalle perustuvat. Eläinsuojelulain mukaan eläintarhan on osaltaan edistettävä luonnonvaraisen eläimistön suojelua ja biologisen monimuotoisuuden säilymistä. Eläintarhan toiminnan on oltava eläinsuojelulain ja -asetuksen sekä eläintarha-asetuksen mukaista. 

Eläintarhoista yleisö hakee elämyksiä ja tietoa. Tiedon jakaminen ihmisille on eläintarhan lakisääteinen tehtävä. Oletko tullut ajatelleeksi, että opastintaulut ovat eläintarhassa pakollisia? Tutkimuksessa on kuitenkin todettu, että harva eläintarhakävijä lukee tauluja. Itse en ymmärrä miksi, olen aina lukenut opastintaulut suurella mielenkiinnolla ja saanut kuulla ihmettelyä siitä, että viihdyn opasteiden äärellä pitkään. Monissa eläintarhoissa onkin panostettu opastuksiin ja interaktiiviseen sisältöön, joka vetoaa nykypäivän kävijöihin paremmin kuin kirjoitetut taulut.

Tiedon jakamisen lisäksi eläintarhojen on osallistuttava eläinlajien suojelua edistävään tutkimukseen, eläinlajien suojelutaitoihin liittyvään koulutukseen tai lajien suojeluun liittyvään tietojen vaihtoon, nämä ovat eläintarhan perustehtäviä. Eläinten lisääntyminen eläintarhassa harkitaan aina erikseen ja sitä koordinoidaan kansainvälisesti.

Mistä voin tietää, toimiiko eläintarha hyväksyttävästi? 

Kävijälle tärkein vihje hyvistä toimintatavoista ja riittävästä osallistumisesta eläintarhojen perustehtävien hoitoon on eläintarha-alan järjestöön kuuluminen. Euroopassa järjestö on yleensä EAZA (European Association of Zoos and Aquaria), muualla usein WAZA (World Association of Zoos and Aquariums). Järjestön jäseneksi päästäkseen eläintarhan on täytettävä lainsäädäntöä korkeammat vaatimukset. 

Tieto järjestön jäsenyydestä löytyy eläintarhan nettisivuilta ja paikan päältä. Vaikka et olisikaan huomannut EAZA-logoja aiemmin, voit löytää eläinlajien luota tietoa EAZA:n ylläpitämästä ESB-ohjelmasta (European Stud Book, eläintarhaeläinten kantakirja) tai EEP-ohjelmista (EAZA Ex Situ Programmes), joissa eläinten lisääntymistä koordinoidaan tarkemmin. Usein myös luontoonpalautushankkeisiin kuuluva eläinten lisääminen tehdään EEP-ohjelman puitteissa, samoin kuin suunnitellaan esimerkiksi visenttien, metsäpeurojen, przewalskin hevosten, lumileopardien ja lapinpöllöjen lisääminen eläintarhoissa. Koordinaatio on tarpeen eläintarhojen eläinkannan elinvoimaisuuden ja geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Asianmukaisesti toimivat eläintarhat osallistuvat tutkimushankkeisiin 

Tutkimuksissa kerätään ja analysoidaan tietoa, jonka selvittäminen luonnossa voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Eläintarhassa voidaan tutkia esimerkiksi sitä, miksi isopandat valitsevat juuri tietyn bambun syötäväksi. Tutkimukseen linkittyy myös lajien suojeluun liittyvä tietojen vaihto, joka perustuu maailmanlaajuiseen eläintarhojen verkostoon, jossa kirjataan tietoja eläimistä yhteiseen tietojärjestelmään. Kansainvälinen tietojen vaihto on välttämätöntä, koska eläinlajien suojelemiseksi tarvittavaa tietoa kertyy yksittäisessä eläintarhassa rajallisesti. Yhteen kerättynä tietoa on paljon ja sitä voidaan käyttää lajien suojelua tukevaan tutkimukseen.

Aluehallintovirasto myöntää eläintarhaluvat hakemuksesta

Ennen luvan myöntämistä aluehallintovirasto tarkastaa eläintarhan tilat ja toiminnan. Suomen suurimmat eläintarhat ovat vanhoja ja niiden alkuperäiset luvat ovat vuosikymmenten takaa. Lupia voidaan muuttaa perustelluista syistä. Oleellisia muutoksia toiminnassa voivat olla vaikka eläinlajien vaihtuminen tai eläintarhan laajentaminen. 

Tällä hetkellä odotetaan uuden eläinten hyvinvointilain eduskuntakäsittelyä. Jos laki menee läpi eläintarhojen osalta luonnoksen mukaisena, eläintarhojen vaatimukset luonnon monimuotoisuuden suojelussa lisääntyvät oleellisesti. Tämän vuoksi kaikkien eläintarhojen eläintarhaluvat joudutaan arvioimaan uudelleen siirtymäajan puitteissa.

Ähtärin eläinpuiston visenttejä.

Miten eläintarhoja valvotaan?

Aluehallintoviraston velvollisuus on valvoa eläintarhoja säännöllisesti. Me Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa pyrimme käymään eläintarhoissa vuosittain. Paikan päällä käydään myös ennen eläintarhaluvan muutoksia, jos erillinen tarkastus katsotaan tarpeelliseksi. 

Silloin tällöin eläintarhoista tulee eläinsuojeluilmoituksia. Jos asia on hyvin vakava ja pikaista puuttumista vaativa, tarkastus tehdään ilman ennakkoilmoitusta niin pian kuin mahdollista. Joskus ilmoituksia tulee asioista, jotka tarkastetaan tavanomaisen valvonnan yhteydessä. Vuositarkastukset sovitaan useimmiten etukäteen, jotta valvonnan kannalta tarpeelliset henkilöt ovat läsnä. Paikan päällä on tarpeellista keskustella eläintenhoitajien, eläinlääkärin ja eläinkokoelmasta vastaavan henkilön kanssa. Kysymällä ja keskustelemalla saadaan tietoa eläintarhan toiminnasta, jota valvonnassa tarvitaan.

Perinteisesti eläintarhojen valvonta on keskittynyt eläinten hyvinvointiin ja siihen, mitä yleisökin pystyy eläintarhassa näkemään. Läänineläinlääkärin vastuulla on valvoa aitojen pakovarmuuden ja eläinten olosuhteiden lisäksi erityisesti eläintarhan lupaehtojen noudattamista. Eläintarhakävijöiden turvallisuutta valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes).

Lajien suojelu ja tiedon välittäminen näkökulmina valvonnassa

Luonnon monimuotoisuuden suojelua voi tehdä vaihtelevilla tavoilla. Tutkimusten määrä ja laatu vaihtelee ajan mittaan. Sen vuoksi kaikkien vuositarkastusten yhteydessä pitäisi muun muassa käydä läpi tutkimushankkeet, joihin eläintarha osallistuu. Tämän vaatimuksen täyttymistä arvioin kokonaisuutena. Joskus yksi laaja tutkimushanke on riittävä, toisinaan käynnissä on useita pienempiä tutkimuksia. Arvioinnin apuna käytän muun muassa tieteellisiä artikkeleita, joiden lisäksi hankesuunnitelmat tarjoavat oleellista tietoa tutkimuksista, niiden tarkoituksesta ja laajuudesta.

Riittävään lajien suojelutaitoihin liittyvään koulutukseen osallistumisen arviointi voi olla valvonnassa pähkinä purtavaksi. Itse olen arvioinut tätä muun muassa sen avulla, osallistuuko eläintarhan henkilökunta alan täydennyskoulutuksiin tai osallistuuko eläintarha koulutuksen järjestämiseen. Öljyntorjuntakoulutus on hyvä esimerkki tällaisesta koulutukseen osallistumisesta.

Lajien suojeluun liittyvän tietojen vaihdon riittävyyden arviointi on periaatteessa melko helppoa, ainakin jos eläintarha kuuluu EAZA:an. EAZA:n puitteissa eläintarhat ovat osa systemaattista ja laajamittaista tiedonkeruuta, lisäksi jäsenillä on käytettävissään laaja kansainvälinen asiantuntijaverkosto. Tietojen vaihdon riittävyyden arvioinnissa kiinnitän huomiota EAZA-jäsenyyteen, eläintarhojen yhteisen tietokantaohjelmiston käyttöön tietojen tallennuksessa ja muuhun suunnitelmalliseen toimintaan. Riittävää ei missään tapauksessa ole tavanomainen eläintarhojen ja pysyvien eläinnäyttelyiden välinen yhteistyö, jossa toimijat voivat kysyä neuvoja toisiltaan ja keskustella keskenään. Tällaisella yhteistyöllä ei ole sellaista arvoa, jota voitaisiin pitää riittävänä lajien suojeluun liittyvänä tietojen vaihtona.

Eläintarha voi käyttää monia kanavia ja tapoja tiedon välittämiseen yleisölle. Tietoja on annettava eläintarhassa pidettävien eläinten luonnollisista elinolosuhteista ja eläimistä. Kun valvon eläintarhan tiedon jakamista, luen eläintarhan internetsivuston sisältöä ja opastetauluja, kuuntelen opastuksia ja tutustun opastusmateriaaleihin ja ympäristökasvatussuunnitelmaan. 

Kaiken materiaalin läpikäyminen vie aikaa, se on kuitenkin tarpeen tiedonvälityksen riittävyyden arvioimiseksi. Pitkään ajateltiin, että opastintaulut ovat riittävä tapa toteuttaa tiedonvälitystä. Sittemmin Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa olemme tulkinneet asian toisin. Opastintaulut ovat oleellinen osa tiedonvälitystä, mutta niiden lisäksi tarvitaan muitakin tapoja jakaa tietoa mahdollisimman laajalle yleisölle.

Eläintarhoille riittää tehtävää myös muuttuvassa maailmassa

Tietoisuuden lisääntyessä ja eläinten hyvinvoinnin arvostuksen kasvaessa moni kyseenalaistaa eläintarhat. Koska digitaalinen maailma mahdollistaa kolmiulotteisen luontoelämyksen omalta kotisohvalta ja dokumenttielokuvat viihdyttävät ja antavat tietoa paikoista, joihin emme itse pääse, eläintarhat voivat tuntua turhilta. Eläintarhojen on toteutettava toiminnassaan luonnon monimuotoisuuden ja lajien suojelua, eli niin sanottuja suojelutoimia riittävällä tavalla. Vaatimus perustuu lainsäädäntöön, mutta myös yleisön tietoisuuden lisääntymiseen.

Lajien suojeluun liittyy myös eläintarhojen lajikirjo. Ihmisten tietämyksen lisäämiseksi eläimistä ja niiden luonnollisesta elinympäristöstä myös elinvoimaisten lajien pitäminen eläintarhoissa on perusteltua. Näidenkin lajien tilanne voi olla toinen jo 50 vuoden kuluttua. Eläintarhojen kokoelmiin voidaan hankkia täydennystä pyydystämällä luonnosta villejä yksilöitä, silloin kun se katsotaan ehdottoman välttämättömäksi. Jos eläinlaji on jo vaarantunut tai lähes kadonnut luonnosta, onko eettistä enää pyydystää luonnonvaraisia yksilöitä eläintarhoihin? Tätä punnintaa maailmassa tehdään jatkuvasti. 

Villien visenttien palauttaminen Euroopan metsiin on hyvä esimerkki siitä, miten eläintarhat ovat toimineet eläinlajin pelastamiseksi sukupuutolta. Viimeinen luonnonvarainen visentti ammuttiin 1927, mutta eläintarhojen visenttikanta oli riittävä lajin säilyttämiseksi. Nykyään visenttejä elää Euroopan metsissä yli 2000 yksilöä menestyksekkäiden luontoonpalautusohjelmien seurauksena. Viimeaikaisia esimerkkejä vastaavasta toiminnasta ovat metsäpeuran palautusistutukset eteläiselle Suomenselälle ja vesikon luontoonpalautus Virossa.

Eläintarhojen jakama tieto on lähtökohtaisesti oikeaa, ja ihmisillä on mahdollisuus nähdä eläviä eläimiä, haistella hajuja, saada elämyksiä. Siinä samalla opimme ja oivallamme, saatamme muistaa lajitella roskat paremmin tai säästää luonnonvaroja, valita polkupyörän auton sijaan.

Jotta luonnon monimuotoisuuden ja lajien suojelutoimet toteutuisivat kaikissa eläintarhoissa, valvonnan pitäisi puuttua liian vähäisellä tavalla hoidettuihin eläintarhojen perustehtäviin ja vaatia tilanteen korjaamista pikaisesti. Säädösten ja lupaehtojen vastaisesti toimivat eläintarhat pitää joko saattaa pikaisesti riittävän hyvälle tasolle tai niiden luvat tulee peruuttaa ja toiminta loppua. Tässä valvonnalla on vielä paljon tehtävää, mutta pienin askelin pääsemme kohti parempaa. 

Eläintarhan kunnia-asia on huolehtia eläinten hyvinvoinnista ja eläintarhan perustehtävien toteuttamisesta!

Teksti ja kuvat: Anna-Maria Moisander-Jylhä, läänineläinlääkäri, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Lisätietoa eläinten pitämiseen tarvittavista luvista ja valvonnasta

Aluehallintovirastoissa on valmistunut arviointimalli alueiden pelastustoimille ja pelastuslaitoksille säädettyjen ympäristövahinkojen, eli öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden valvontaan. Malli otettiin käyttöön kaikissa kuudessa aluehallintovirastossa vuoden 2022 alusta. 

Taustalla aluehallintovirastojen uusi tehtävä

Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunta integroitiin edellisessä pelastuslain uudistuksessa tiiviimmin osaksi pelastuslaissa säädeltyä pelastustoimintaa. Uudistuksen myötä myös valvova viranomainen vaihtui. Aikaisemmin ELY-keskukset valvoivat, että pelastuslaitosten torjuntakalusto on alueen öljyvahingon uhka ja torjuntavalmiuden taso huomioiden tarkoituksenmukaista. ELY-keskukset myös vahvistivat alueensa öljyntorjuntasuunnitelmat.

Nykytilanteessa aluehallintovirasto valvoo öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntaa osana pelastustoimen valvontatehtävää. Valvonnalla varmistetaan, että pelastustoimen palvelutaso myös ympäristövahinkojen pelastustoiminnan osalta on alueen riskeihin ja onnettomuusuhkiin nähden riittävää. 

Valvonnalla seurataan myös ympäristövahinkoihin varautumista 

Palvelutason toteutumista arvioidaan toteutuneiden tehtävien kautta. Näitä suoritteita öljy- ja kemikaalivahingoista kertyy kuitenkin suhteellisen vähän, eikä alusöljy- ja aluskemikaalivahingoista juuri lainkaan. Tämän vuoksi valvonnan kohdistaminen vain suoritteisiin antaisi määrällisesti suppean ja yksipuolisen tarkastelukulman. Valvonnan vaikuttavuuden varmistamiseksi aluehallintovirastoissa on kehitetty arviointimalli, joka tarkastelee pelastustoiminnasta suoriutumisen lisäksi öljy- ja kemikaalivahinkoihin varautumista ja torjuntavalmiuden tasoa. 

Ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden arviointimalli 

Ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden arviointimallin tavoite on kattaa ympäristövahingon torjuntatehtävä (YVT) ja siihen varautuminen kokonaisuutena. Kokonaisuus on jaettu kymmeneen YVT-elementtiin, joiden toteutumista arvioidaan kolmella eri torjuntavalmiuden tasolla. YVT-elementtien toteutumista kuvataan sanallisesti konkreettisilla esimerkeillä. Esimerkeistä on havaittavissa, mihin valvonnassa kiinnitetään huomioita. Samoin ne osoittavat, mitä näkökohtia huomioimalla tai toimenpiteitä toteuttamalla torjuntavalmiutta on mahdollista nostaa.

Arviointimalli ja siihen liittyvät arviointikriteerit toimitetaan pelastuslaitoksille etukäteen. Näin torjuntavalmiuden arviointimalli luo samalla kehikon, jonka avulla pelastuslaitokset voivat kehittää omaa varautumistaan.

Alueen riskitaso määrittelee ympäristövahinkojen torjuntavalmiustason 

Kuten riskitkin ovat alueilla erilaisia, myös torjuntavalmiudelta edellytettävä taso arvioidaan aluekohtaisesti. Arviointimallissa tämä on huomioitu eri torjuntavalmiustasojen kautta. Pelastustoimen alueilla, joihin kohdistuu ainoastaan vähäinen maa-alueita koskeva ympäristövahinkojen riski, tulee täyttää torjuntavalmiudelle asetettu minimivaatimustaso. Korkeamman vahinkoriskin alueilla, kuten alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen ollessa potentiaalisia, tulee valmiustason olla vastaavasti korkeampi.

Tasovaatimukset linkittyvät sisäministeriön asetuksen pelastustoimen suunnitelmista (1363/2018) jakoon suunnitelmallisesta varautumisesta päivittäiskokoluokan tehtäviin (4.§) ja vaativiin tilanteisiin (5.§). Tähän samaan jakoon perustuu myös ympäristövahinkojen torjuntasuunnitelman sisältövaatimukset. 

YVT-valvonta tukee torjuntavalmiuden kehittämistä 

YVT-elementtien toteutumista kuvaavissa esimerkeissä on pyritty riittävään yksityiskohtaisuuteen ja yksiselitteisyyteen. Tämä vahvistaa paitsi arviointien vertailukelpoisuutta ja yhdenmukaisuutta, myös arvioinnista saatavien tulosten hyödynnettävyyttä. Esimerkkikuvauksilla haetaan sellaista konkreettisuuden tasoa, joka tukee myös havaittujen kehittämiskohteiden viemistä käytäntöön. Siten valvonta tuottaa lisäarvoa myös valvottaville pelastuslaitoksille. Tämä nähdään merkitykselliseksi erityisesti ympäristövahinkoihin varautumisessa, mihin ohjeistusta tai kokemuksellista tietoa on ollut käytettävissä vähäisessä määrin.

Valvontamalli tuottaa tietoa pelastustoimen alueiden öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden tasosta valtakunnallisesti yhdenmukaisin vertailuperustein, jolloin myös kansallinen ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden taso on jatkossa arvioitavissa.

Justiina Halonen
pelastusylitarkastaja
Pelastustoimi ja varautuminen -vastuualue
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
(1.1–31.12.2021)

Lisätietoa: 

Etelä-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Mira Leinonen
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Jussi Herranen
Lounais-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Jari Laine ja pelastusylitarkastaja Eero Nyman
Itä-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Timo Väisänen
Lapin aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Seppo Lehto
Pohjois-Suomen aluehallinto, pelastusylitarkastaja Jarno Soisalo

Kaikkien sähköpostit ovat muotoa [email protected]
 

Regionförvaltningsverket publicerade 17.2.2022 resultaten från tillsynen inom småbarnspedagogiken. Under år 2021 granskade regionförvaltningsverket de kommunala daghemmens personaldimensionering och gruppstorlek i hela Fastlandsfinland. Mer information om hur tillsynen genomfördes och de nationella resultaten hittar du i rapporten.

Rapporten är tills vidare på finska, men innehåller ett svenskspråkigt kapitel i vilket resultaten av tillsynen för de tvåspråkiga kommunerna redogörs skilt. Vi uppdaterar länken i denna bloggtext då hela rapporten finns tillgänglig på svenska.

Resultat från de tvåspråkiga kommunerna

En sammanfattning gjordes för de 32 tvåspråkiga kommunerna. I den granskades 138 daghem och sammanlagt 489 daghemsgrupper. I de granskade daghemmen i dessa kommuner var personaldimensioneringen lagenlig under alla de granskade 619 dagarna.

Under den granskade perioden var gruppstorleken för stor under sammanlagt 11 dagar i 4 olika grupper. Detta är 0,48 % av verksamhetsdagarna (totalt 2287 verksamhetsdagar för grupper). Under dessa dagar fanns det i en grupp för många barn i relation till tre anställda i fostrings- undervisnings- och vårduppgifter.

Regionförvaltningsverket har också granskat hur personalen under de granskade dagarna placerats i grupper inom daghemmen. Under 37 verksamhetsdagar för grupperna (1,62 % av 2287) var situationen i grupperna sådan att det, i relation till antalet närvarande anställda, fanns för många barn på plats. Situationen var under alla dessa dagar laglig, eftersom personaldimensioneringen enligt lagen granskas på hela daghemmets nivå.

Motstridigheter mellan resultaten och verkligheten

Allmänheten och personalen på daghemmen förtvivlas ofta över den jobbiga situationen på daghemmen. Situationen är ställvis utmanande. På många håll i Finland är situationen bra och det får vi inte glömma.

Men varför bekräftar dessa resultat inte nödropet från personalen? När vi granskar personaldimensionering och gruppstorlek som myndighet, måste vi i vårt arbete följa lagstiftningen. Hurudan daghemmets personaldimensionering och gruppstorlek får vara, bestäms noggrant i lagstiftningen. Personaldimensionering ska enligt lagstiftningen granskas på hela daghemmets nivå, inte gruppvis. Detta innebär att det inom ett daghem kan i grupperna finnas skillnader i relationstal mellan barn och vuxna. I en grupp kan det finnas vuxna med relativt få barn och i en annan grupp vuxna med en stor mängd barn. Personaldimensioneringen kan alltså vara lagenlig, även om situationen i någon daghemsgrupp kan vara ohållbar.

Personalens arbetstider och barnens vårdtider kan göra ekvationen ännu mer utmanande. Detta kan resultera i att det på morgnar och eftermiddagar kan uppstå situationer då alla barn är på plats, medan en del av personalen ännu inte kommit till arbetet eller avslutat sin arbetsdag. Liknande situationer kan uppstå också mitt på dagen, då bland annat möten genomförs. Belastningen på personalen ökas också av att ständigt introducera vikarier, ombyte bland personalen och en stor mängd obehöriga arbetstagare på vissa områden.

Utredningen genomfördes under året 2021 som präglades av corona. Även detta kan synas i resultaten. Barn skickades hem på basen av lindrigare symptom än tidigare, vilken gjorde att färre barn var på daghemmen. Corona förvärrade även personalsituationen i och med bortfall av personal på grund av smittfara och sjukdom.

Finns det några lösningar?

När vi genomfört tillsynen och granskat situationen gruppvis på de olika daghemmen har vi sett att arbetsbelastningen inte alltid fördelas jämnt. Vid behov finns möjligheter att justera placeringen av personal i grupperna, för att skapa en jämnare belastning. Det är naturligtvis också viktigt att väga detta mot lagens krav om så bestående relationer som möjligt.

Arbetstidplaneringen är en annan nyckel. Genom en effektiv arbetstidsplanering kan man se till att personalen är på plats då den behövs. Fungerande vikariepraxis och en bra introduktion för vikarier underlättar också personalens arbetsbörda.

Dessa åtgärder minskar kanske inte känslan av belastning hos personalen. Maktlösheten, den etiska stressen och den ständiga känslan av otillräcklighet gör att vem som helst på lång sikt mister motivationen, meningsfullheten och glädjen i sitt arbete. Därför är det också viktigt att ge personalen möjlighet att bearbeta sina känslor och upplevelser. Samtidigt behöver vi alla komma ihåg att lyfta allt det vi gör, trots belastningen. Allt det fina och goda som händer vardagen.

 

Noora Lohi, överinspektör, Svenska enheten för bildningsväsendet

Julia Grönvall, högskolepraktikant och pedagogie magisterstuderande, Svenska enheten för bildningsväsendet

Aluehallintovirastojen valvonnan perusteella päiväkodeissa noudatetaan hyvin varhaiskasvatuslain mukaisia määräyksiä henkilöstömitoituksesta. Pelkkä henkilöstömitoitus ei kuitenkaan riitä ratkaisemaan raskaaksi koettua päiväkotien arkea.

Julkisessa keskustelussa päiväkotien tilanne näyttäytyy huolestuttavana. Päiväkotien henkilöstö kokee päiväkotien arjen kuormittavana. Lasten vaihtuvat varhaiskasvatusajat, henkilöstön vaihtuvuus, sijaisten puuttuminen, työolot ja ylipäänsä päiväkodin arjen toiminnan sujuvuus saavat työn tuntumaan liian raskaalta.

Eivätkä haasteet lopu tähän – varhaiskasvatuksen järjestäjät eli kunnat painivat omien haasteidensa parissa. Jokaiselle varhaiskasvatukseen tulevalle lapselle tulee järjestää varhaiskasvatuspaikka, ja päiväkoteihin on palkattava ammattitaitoista henkilöstöä. Lisäksi on suunniteltava ja arvioitava varhaiskasvatuspalveluissa tarvittavia resursseja siten, että varhaiskasvatuspalvelut toimivat nyt ja tulevaisuudessa.

 

Toiminta säädösten mukaista vuonna 2021

Aluehallintoviraston varhaiskasvatuksen valvontaohjelman 2021 tulosten  mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjät noudattavat varhaiskasvatuslain mukaisia säädöksiä päiväkodin henkilöstömitoituksesta ja ryhmäkoosta. Tulokset eivät kuitenkaan kerro sitä, miten kuormittavaksi päiväkodeissa tehty työ koetaan.

Aluehallintovirastot tarkastavat päiväkotien henkilöstömitoitusta ja ryhmäkokoa myös epäkohtailmoitusten perusteella. Päiväkotien työntekijät ja lapsen vanhemmat voivat tehdä epäkohtailmoituksen tai olla muutoin yhteydessä aluehallintovirastoon, jos epäilevät, että päiväkodissa ei noudateta varhaiskasvatuslakia henkilöstömitoituksen ja ryhmäkoon osalta.

Näiden yhteydenottojen perusteella olemme huomanneet, että varhaiskasvatuksen henkilöstö ei aina tunne henkilöstömitoitusta ja ryhmäkokoa säätelevää lakia riittävästi. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että varhaiskasvatuksen järjestäjät avaisivat varhaiskasvatuslain sisältöä henkilöstölleen säännöllisin väliajoin.

 

Kohti parempaa päiväkotityön arkea

Henkilöstön kokemukseen työn kuormittavuudesta tulee löytää ratkaisu muusta kuin vain suhdelukujen tarkastelusta. Päiväkotityön arjen kehittämiseksi tulisi löytää työkaluja ja menetelmiä uudenlaiseen päiväkodin ja lapsiryhmien toiminnan suunnitteluun. On rohkeasti lähdettävä kokeilemaan sellaisia uusia toimintatapoja, jotka vastaavat nykypäivän tarpeisiin sekä tukevat työntekijöiden jaksamista ja lapsen edun toteutumista. Hyvällä esimiestyöllä, tarkalla lasten varhaiskasvatusaikoihin perustuvalla työvuorosuunnittelulla, pedagogisella johtamisella, tiimityöhön sitoutumisella, henkilöstön täydennyskoulutuksella ja toimivalla sijaisjärjestelmällä saadaan jo paljon parannusta aikaan.

 

 

 

 

 

Lisätietoja

opetus- ja kulttuuritoimen johtaja Marja-Liisa Keski-Rauska, puh. 0295 018 815, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, marja-liisa.keski-rauska(at)avi.fi

opetustoimen (varhaiskasvatus) ylitarkastaja Mirja Kivikangas, puh. 0295 018 669, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, mirja.kivikangas(at)avi.fi

opetustoimen (varhaiskasvatus) ylitarkastaja Taru Terho, puh. 0295 018 814, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, taru.terho(at)avi.fi

Enligt räddningslagen övervakar räddningsverket inom sitt område efterlevnaden av de skyldigheter som hänför sig till brandsäkerheten. Det har fastställts både allmänna och mer specifika skyldigheter för byggnadernas ägare och användare. Enligt räddningsväsendets olycks- och resursstatistik Pronto utfördes under fjolåret 43 522 olika brandsyner. Man kan alltså säga att brandsyn är som förvaltningsprocess en viktig och daglig verksamhet.

Enligt räddningslagen ska tillsynen vara av hög kvalitet, regelbunden och effektiv. Dessutom fastställs kvaliteten på tillsynen av förvaltningslagen och principerna för god förvaltning. Även om alla principer styr räddningsmyndigheterna att iaktta god förvaltning, lyfter jag här särskilt fram principen om förtroendeskydd.

Skadlig spiral av efterhandstillsyn

Enligt räddningslagen ska det bestämmas att en brist som observerats i samband med brandsyn ska avhjälpas. Om bristen inte kan avhjälpas genast ska en frist utsättas för rättelseförordnandet. Därefter övergår man till efterhandstillsyn, där man följer upp efterlevnaden av det givna rättelseförordnande. Efterhandstillsynen är alltså en central del av brandsynsprocessen. Om ett rättelseförordnande inte följs inom utsatt tid fortsätter tillsynsprocessen antingen genom att det ges en ny tidsfrist eller genom att övergå till förvaltningstvångsmedel enligt 105 § i räddningslagen. Myndigheten har dock alltid prövningsrätt. Den kan och ska utövas.

I de svåraste objekten kan efterhandstillsynen vara en lång process och binda knappa resurser orimligt mycket. Om antalet prestationer är en central indikator för kvaliteten på tillsynen, ska man enligt detta övergå till följande objekt istället för noggrann efterhandstillsyn. Så kallade hängande riskobjekt som går i arv från en tjänsteinnehavare till en annan kan troligen hittas inom varje räddningsverks område. Vid dessa kan rättelseförordnanden från föregående brandsyn i värsta fall vara regelbundet försummade när en ny periodisk syn närmar sig.

Övervakningen av ovan beskrivna objekt ska dock uppfylla de krav som lagen ställer på myndighetens verksamhet – på samma sätt som för enklare objekt – och kanske till och med prioriteras. De mest betydande brandriskerna kan elimineras i synnerhet genom god efterhandstillsyn och därigenom öka brandsäkerheten. Med tanke på riskhanteringen bör räddningsverken vara intresserade av hur sådana utmanande objekt framskrider i brandsynsprocessen.

Behörigheten ska utövas

Prövningsrätten får dock inte innebära att man i princip överväger en ny tidsfrist för ett rättelseförordnande och hoppas att parten denna gång tar förordnandet på allvar. Efterhandstillsynens förlopp och användningen av förvaltningstvångsmedel ska beskrivas tydligt. De lokala räddningsmyndigheterna ska utbildas i detta. En enskild övervakande tjänsteinnehavare ska vara tillräckligt förtrogna med verktygen och ha tillräcklig kompetens för att använda dem. God kvalitet på efterhandstillsynen och de förvaltningstvångsmedel som vid behov används som fortsättning på den skapar till väsentliga delar tillförlitligheten och trovärdigheten i räddningsmyndighetens tillsynsarbete. Ur partens perspektiv ska efterhandstillsynen synas så att det inte är oklart när man vid behov övergår till förvaltningstvångsmedel och vad detta innebär för parten. Den ska motivera till att åtgärda de brister som observerats i objektet utan bortförklaringar och undvikande. Genom högklassig efterhandstillsyn minskas behovet av att införa administrativt belastande förvaltningstvångsmedel.

I samband med efterhandstillsynen och användningen av eventuella förvaltningstvångsmedel ska representanterna för objekten, de som bor och de som utövar verksamhet i närheten av riskobjekten kunna lita på att räddningsmyndighetens verksamhet är korrekt och felfri. Enligt förvaltningslagen ska rättsprinciperna för god förvaltning skydda förväntningar som är berättigade enligt rättsordningen. Om räddningsmyndigheten inte övervakar att de givna rättelseförordnanden verkställs och vid behov övergår till att använda förvaltningstvångsmedel, har principerna för god förvaltning inte förverkligats i fråga om förtroendeskyddet. Om en bristfällig efterhandstillsyn har samband med en olycka eller allvarliga skador, har tillsynen inte heller varit högklassig och effektiv.

Eero Nyman

Räddningsöverinspektör
Regionförvaltningsverket i Sydvästra Finland

Pelastuslain mukaan pelastuslaitos valvoo alueellaan paloturvallisuuteen liittyviä velvollisuuksia. Niitä on asetettu sekä yleisesti että kohdennetummin rakennusten omistajille ja käyttäjille. Pelastustoimen onnettomuus- ja resurssitilaston Pronton mukaan valvontaa tehtiin viime vuoden aikana erilaisilla palotarkastuksilla 43 522 kappaletta. Voi siis sanoa, että palotarkastus on hallinnon prosessina tärkeää ja jokapäiväistä toimintaa.

Pelastuslain mukaan valvonnan on oltava laadukasta, säännöllistä ja tehokasta. Lisäksi valvonnan laatua määrittelevät hallintolaki ja hyvän hallinnon periaatteet. Vaikka kaikki periaatteet ohjaavat pelastusviranomaisia hyvään hallintoon, nostan tässä erityiseen tarkasteluun luottamuksensuojaperiaatteen.

Haitallinen jälkivalvontakierre

Pelastuslain mukaan palotarkastuksen yhteydessä havaittu puute on määrättävä korjattavaksi. Mikäli puutetta ei voida korjata heti, siitä on annettava korjausmääräys määräaikoineen. Sen jälkeen siirrytään jälkivalvontaan, jonka tarkoitus on seurata annetun korjausmääräyksen suorittamista. Jälkivalvonta on siis keskeinen osa palotarkastusprosessia. Mikäli korjausmääräystä ei noudateta määräaikaan mennessä, jatkuu valvontaprosessi joko antamalla uusi määräaika tai siirtymällä pelastuslain 105 §:n mukaisten hallintopakkokeinojen käyttöön. Viranomaisella on aina kuitenkin käytössään sille annettu harkintavalta. Sitä voi, ja sitä tulee käyttää.

Jälkivalvonta voi vaikeimmissa kohteissa olla prosessina pitkä ja sitoa niukkoja resursseja kohtuuttomasti. Jos valvonnan laadun keskeisenä mittarina on suoritteiden määrä, ohjaa se siirtymään täsmällisen jälkivalvonnan sijaan seuraavan kohteen pariin. Viranhaltijalta toiselle periytyviä, ns. roikkumaan jääviä riskikohteita voidaan luultavasti nimetä jokaisen pelastuslaitoksen alueelta. Näissä kohteissa edellisellä palotarkastuksella annetut korjausmääräykset voivat pahimmillaan olla säännönmukaisesti noudattamatta, kun uusi määräaikaistarkastus jo painaa päälle.

Edellä kuvattujen kohteiden valvonnan on kuitenkin oltava lain viranomaisen toiminnalle asettamien vaatimusten mukaista – aivan kuten niiden helpompienkin – ja ehkä jopa korostetusti. Merkittävimpiä paloriskejä saadaan poistettua erityisesti hyvällä jälkivalvonnalla ja sen myötä paloturvallisuutta lisättyä. Riskien hallinnan näkökulmasta pelastuslaitosten tulisi olla kiinnostuneita siitä, kuinka tällaiset haastavat kohteet etenevät palotarkastusprosessissa.

Toimivaltaa on käytettävä

Harkintavallan käyttäminen ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että korjausmääräykselle harkitaan lähtökohtaisesti uusi määräaika ja toivotaan, että asianosainen ottaisi tällä kertaa määräyksen tosissaan. Jälkivalvonnan kulku ja hallintopakkokeinojen käyttö on kuvattava selkeästi ja koulutettava ne alueen pelastusviranomaisille. Yksittäisellä valvovalla viranhaltijalla on oltava riittävä luottamus työkaluihin ja osaaminen niiden käyttöön. Jälkivalvonnan hyvä laatu, ja sen jatkona tarvittaessa käytettävät hallintopakkokeinot rakentavat oleellisilta osin pelastusviranomaisen valvontatyön luotettavuutta ja uskottavuutta. Jälkivalvonnan tulee näkyä asianosaisen suuntaan selkeänä siten, ettei ole epäselvää, milloin hallintopakkokeinoihin tarvittaessa siirrytään ja mitä se tarkoittaa asianosaisen kannalta. Se motivoi laittamaan kohteessa havaitut puutteet kuntoon ilman selittelyä ja välttelyä. Laadukkaalla jälkivalvonnalla vähennetään tarvetta ottaa käyttöön hallinnollisesti työllistäviä hallintopakkokeinoja.

Jälkivalvonnan ja mahdollisten hallintopakkokeinojen käytön yhteydessä kohteiden edustajien, riskikohteiden naapurissa asuvien ja toimintaa harjoittavien on voitava luottaa pelastusviranomaisen toiminnan oikeellisuuteen ja virheettömyyteen. Hallintolain mukaan hyvän hallinnon oikeusperiaatteiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Jos pelastusviranomainen ei valvo annettujen korjausmääräysten toteuttamista ja siirry tarvittaessa hallintopakkokeinojen käyttöön, hyvän hallinnon periaatteet eivät ole luottamuksensuojan osalta toteutuneet. Jos puutteellisella jälkivalvonnalla on yhteys tapahtuneeseen onnettomuuteen tai sen aiheuttamiin vakaviin vahinkoihin, ei valvonta myöskään ole ollut laadukasta ja tehokasta.

Eero Nyman

Pelastusylitarkastaja
Lounais-Suomen aluehallintovirasto

I Finland ansvarar kommunerna i samarbete för räddningsväsendets tjänster inom de 22 räddningsområden som statsrådet beslutar om. Ansvaret för att organisera räddningsväsendet på ett korrekt sätt åläggs dessa 22 lokala räddningsväsenden. Räddningslagen förutsätter att det lokala räddningsväsendet ska ha ett räddningsverk för skötseln av räddningsväsendets uppgifter. Inom räddningsväsendet har ansvaret för att ordna tjänsterna separerats från produktionen av tjänsterna.

Det lokala räddningsväsendet beslutar om servicenivån efter att ha hört kommunerna. Servicenivån fastställs i det lokala räddningsväsendets beslut om servicenivån. Det är alltså inte fråga om räddningsverkets interna beslut, utan om kommunernas gemensamma beslut om hur räddningsväsendets tjänster ska ordnas i området. Räddningsverkets uppgift är att producera tjänsterna på det sätt som kommunerna gemensamt har fastställt i beslutet om servicenivån. I räddningslagen finns särskilda bestämmelser om servicenivån och servicenivåbeslutet.

Inrikesministeriet har till uppgift att styra, leda och övervaka det räddningsväsende med stöd av vilket inrikesministeriet har utfärdat förordningar och anvisningar om ordnandet av räddningsväsendet och produktionen av räddningsväsendets tjänster. För regionförvaltningsverken har föreskrivits tillsynsuppgifter som gäller både räddningsväsendet och räddningsväsendets servicenivå. Genom tillsynen säkerställs att de lokala räddningsväsendena (kommunerna) ordnar räddningsväsendets tjänster på det sätt som riksdagen har anvisat kommunerna genom lagstiftning. Regionförvaltningsverkets begäran om redogörelse, information eller hörande kan beroende på det övervakade ärendet riktas antingen till det lokala räddningsväsendet eller till räddningsverket.

Räddningsväsendets allmänna tillsynsuppgift

Tillsynsuppgiften som gäller räddningsväsendet är en allmän tillsynsuppgift där regionförvaltningsverken behandlar förvaltningsklagan eller på eget initiativ kan inleda tillsynsärenden som gäller räddningsväsendet, om de upptäcker ett förfarande som strider mot lagen eller god förvaltning. Tillsynen kan i dessa ärenden gälla antingen det lokala räddningsväsendet eller räddningsverket eller i något fall en enskild tjänsteinnehavares verksamhet. I regel begränsas den allmänna tillsynen till räddningsväsendets laglighetsövervakning och utvärdering av principerna för god förvaltning.

Ett beslut eller avgörande i ett allmänt tillsynsärende som gäller räddningsväsendet kan leda till att regionförvaltningsverket inleder administrativ styrning på det sätt som föreskrivs i förvaltningslagen i ett ärende som gäller avgörande av en förvaltningsklagan. I de allmänna tillsynsärenden som gäller räddningsväsendet bedöms i regionförvaltningsverkens avgöranden huruvida man har förfarit lagstridigt eller inte i det ärende som är föremål för tillsynen. Om det i slutsatserna efter utredningen konstateras att det har förfarits lagstridigt i ärendet kan regionförvaltningsverken i sitt avgörande fästa den övervakades uppmärksamhet vid kraven på god förvaltning eller delge denne sin uppfattning om vad som utgör lagenligt förfarande. Om det ovan nämnda med beaktande av de omständigheter som inverkar på helhetsbedömningen av ärendet inte anses vara tillräckligt, kan regionförvaltningsverket ge den övervakade en anmärkning.

Övervakning av räddningsväsendets servicenivå

Tillsynen över räddningsväsendets servicenivå gäller alltid det lokala räddningsväsendet, inte räddningsverket. I räddningslagen föreskrivs att det lokala räddningsväsendet (kommunerna) ansvarar för att räddningsväsendet ordnas på behörigt sätt på det sätt som föreskrivs i räddningslagen. Om regionförvaltningsverket upptäcker eller misstänker brister i räddningsväsendets servicenivå ska regionförvaltningsverket börja utreda ärendet. Förvaltningslagen förutsätter att ärendet utreds innan ett beslut kan fattas eller ett avgörande meddelas i ärendet. I räddningslagen föreskrivs om rätten att få information om tillsynen över räddningsväsendets servicenivå så att regionförvaltningsverken trots sekretessbestämmelserna har rätt att avgiftsfritt få behövliga uppgifter och redogörelser av det lokala räddningsväsendet. Detta innebär att regionförvaltningsverken i regel inte ber räddningsverken om uppgifter eller redogörelser om räddningsväsendets servicenivå, utan begäran om redogörelse och information riktas till det lokala räddningsväsendet, som också ska lämna de begärda uppgifterna. Räddningsverket kan inte lämna uppgifter för det lokala räddningsväsendets räkning.

I tillsynsärenden som gäller räddningsväsendets servicenivå kan regionförvaltningsverken ålägga det lokala räddningsväsendet att justera räddningsväsendets tjänster till den nivå som föreskrivs i räddningslagen, om det förekommer betydande missförhållanden i dem. Om regionförvaltningsverkets föreläggande inte har iakttagits, kan regionförvaltningsverket förena sitt föreläggande med vite. Det väsentliga i ärenden som gäller servicenivån inom räddningsväsendet är att regionförvaltningsverken övervakar de lokala räddningsväsenden (kommuner) som ansvarar för ordnandet av tjänsterna, inte de räddningsverk som sköter produktionen av tjänsterna.

Regionförvaltningsverket i Sydvästra Finland

Direktör Ilkka Horelli

Suomessa pelastustoimen palveluista vastaavat kunnat yhteistyössä valtioneuvoston päättämillä 22 pelastustoimen alueella. Vastuu pelastustoimen asianmukaisesta järjestämisestä on säädetty näille 22:lle alueen pelastustoimelle. Pelastuslaki edellyttää, että alueen pelastustoimella tulee olla pelastuslaitos pelastustoimen tehtävien hoitamista varten. Pelastustoimessa palveluiden järjestämisvastuu on erotettu palveluiden tuottamisesta.

Pelastustoimen palvelutasosta päättää alueen pelastustoimi kuntia kuultuaan. Palvelutasosta päätetään alueen pelastustoimen palvelutasopäätöksessä. Kyseessä ei siis ole pelastuslaitoksen sisäinen päätös, vaan kuntien yhteinen päätös siitä miten pelastustoimen palvelut alueella järjestetään. Pelastuslaitoksen tehtävänä on tuottaa palvelut siten, kuin palvelutasopäätöksessä kunnat ovat yhteisesti päättäneet. Palvelutasosta ja palvelutasopäätöksestä on erikseen säädetty pelastuslaissa.

Sisäministeriön tehtävänä on ohjata, johtaa ja valvoa pelastustoimea, jonka nojalla sisäministeriö on antanut pelastustoimen järjestämistä ja pelastustoimen palveluiden tuottamista koskevia asetuksia ja ohjeita. Aluehallintovirastoille on säädetty sekä pelastustointa että pelastustoimen palvelutasoa koskevat valvontatehtävät. Valvonnalla varmistetaan, että alueen pelastustoimet (kunnat) järjestävät pelastustoimen palvelut siten, kuin eduskunta on ne lainsäädännöllä kunnille osoittanut. Aluehallintoviraston selvitys- tai tietopyyntö tai kuuleminen voi valvottavasta asiasta riippuen olla osoitettu joko alueen pelastustoimelle tai pelastuslaitokselle.

Pelastustoimen yleinen valvontatehtävä

Pelastustointa koskeva valvontatehtävä on yleinen valvontatehtävä, jossa aluehallintovirastot käsittelevät hallintokanteluita tai voivat käynnistää oma-aloitteisesti valvonta-asioita koskien pelastustointa, mikäli havaitsevat lainvastaista tai hyvän hallinnon vastaista menettelyä. Valvonta voi kohdistua näissä asioissa joko alueen pelastustoimeen tai pelastuslaitokseen tai jossain tapauksessa yksittäisen viranhaltijan toimintaan. Pääsääntöisesti yleinen valvonta rajoittuu pelastustoimen laillisuusvalvontaan ja hyvää hallintoa koskevien periaatteiden arviointiin.

Pelastustointa koskevassa yleisessä valvonta-asiassa annettu päätös tai ratkaisu voi johtaa aluehallintoviraston toimesta hallinnolliseen ohjaukseen, siten kuin hallintokantelun ratkaisua koskevasta asiasta hallintolaissa on säädetty. Pelastustointa koskevissa yleisissä valvonta-asioissa aluehallintovirastojen ratkaisuissa arvioidaan, onko valvonnan kohteena olevassa asiassa menetelty lainvastaisesti vai ei. Mikäli asian tutkimisen jälkeen johtopäätöksissä todetaan menetellyn lainvastaisesti, aluehallintovirastot voivat ratkaisussaan kiinnittää valvottavan huomiota hyvän hallinnon vaatimuksiin tai saattaa tämän tietoon käsityksensä lain mukaisesta menettelystä. Mikäli edellä mainittua ei asian kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat huomioon ottaen pidetä riittävänä, aluehallintovirasto voi antaa valvottavalle huomautuksen.

Pelastustoimen palvelutason valvontatehtävä

Pelastustoimen palvelutason valvonta kohdistuu aina alueen pelastustoimeen, ei pelastuslaitokseen. Pelastuslaissa on säädetty, että alueen pelastustoimi (kunnat) vastaa pelastustoimen asianmukaisesta järjestämisestä siten, kuin pelastuslaissa on säädetty. Mikäli aluehallintovirasto havaitsee, että pelastustoimen palvelutasossa on puutteita tai epäilee sellaista, on aluehallintoviraston ryhdyttävä selvittämään asiaa. Hallintolaki edellyttää asian selvittämistä ennen kuin asiassa voidaan tehdä päätös tai antaa ratkaisu. Pelastuslaissa on säädetty pelastustoimen palvelutason valvonnan tiedonsaantioikeuksista siten, että aluehallintovirastoilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada maksutta alueen pelastustoimelta tarpeellisia tietoja ja selvityksiä. Tämä tarkoittaa sitä, että aluehallintovirastot eivät pääsääntöisesti pyydä pelastuslaitoksilta tietoja tai selvityksiä pelastustoimen palvelutasosta, vaan selvitys- ja tietopyynnöt osoitetaan alueen pelastustoimelle, jonka tulee pyydetyt tiedot myös toimittaa. Pelastuslaitos ei voi toimittaa tietoja alueen pelastustoimen puolesta.

Pelastustoimen palvelutasoa koskevissa valvonta-asioissa aluehallintovirastot voivat velvoittaa alueen pelastustoimea saattamaan pelastustoimen palvelut pelastuslaissa säädetylle tasolle, mikäli niissä on huomattavia epäkohtia. Mikäli aluehallintoviraston asettamaa määräystä ei ole noudatettu, aluehallintovirasto voi asettaa määräyksensä tehosteeksi uhkasakon. Oleellista pelastustoimen palvelutasoa koskevissa asioissa on se, että aluehallintovirastot valvovat palveluiden järjestämisestä vastaavia alueen pelastustoimia (kuntia), ei palveluiden tuottamisesta huolehtivia pelastuslaitoksia.

Lounais-Suomen aluehallintovirasto

Johtaja Ilkka Horelli

 

Korona-aikana koiranpentujen kysyntä ylitti kotimaisen tarjonnan ja tuontipentujen määrä lisääntyi, ja samalla myös laiton kauppa kasvoi.

Vaikka koiranpentujen hankkiminen ulkomailta laillisesti on ostajan vastuulla, myös valvonnalla pyritään tukemaan vastuullista toimintaa entistä tehokkaammin. Olemme saaneet Suomeen uusia säännöksiä tuontiin sekä uuden toimivaltaisen valvontaviranomaisen. 

Eläintautilain muutoksen myötä myös Tullilla on rinnakkainen toimivalta rajalla tarkastaa ja laatia hallintopäätöksiä, antaa sanktioita sekä aloittaa rikosprosessi, jos lakia on rikottu. Tämä tarkoittaa, että Tulli on aloittanut sisärajaliikenteessä lemmikkitarkastukset.

Tuoreen kansallisen eläintautilain nojalla on myös säädetty, ettei Suomeen enää saa tuoda kaupallisesti alle 15 viikkoisia rokottamattomia koiranpentuja.

Koirien salakuljettamisesta ja laittoman pennun ostamisesta voi seurata jopa vankeusrangaistuksia

Ruotsin tulli ilmoitti tiedotteessaan helmikuussa 2021 havainnoistaan koirasalakuljetuksen lisääntymisestä korona-aikana ja rikollisten kiinnostuksen kasvamisesta alaan. Tiedotteessa todetaan, että jopa ostajia voidaan epäillä rikoksista ja he voivat myös saada vankeusrangaistuksen ostosta. 

HBL uutisoi 14.6.2021 Import av hundra valpar ger fängelse i Danmark (hbl.fi) Tanskassa annetusta koirasalakuljettajan vankeustuomiosta. Tapauksessa oli kyse yli sadasta ranskan bulldoggipennusta, jotka salakuljetettiin Tanskaan Puolasta. Yksi tekijöistä sai 6 kk vankeutta ja sakkorangaistuksia määrättiin tekijöille 100 000 – 330 000 Tanskan kruunua. Tuonnit eivät mm. täyttäneet kaupallisen tuonnin ehtoja. 

Salakuljetusvalvonnan keskittäminen rajalle toisi mahdollisuuden tarkoituksenmukaisempaan sanktiointiin myös meillä Suomessa. Tulli tarvitsee toki lisää resursseja tehokkaaseen lemmikkivalvontaan. 

Väärennetyt asiakirjat ovat arkipäivää koirakaupoissa ja tuovat mukanaan terveysriskin

Aluehallintovirasto valvoo koiratuontia mm. kansallisen eläintautilain ja eläinsuojelulain nojalla. Korona-aikaan on tullut alleviivatuksi, miten eläintaudit ovat riski ihmisen terveydelle. 

Rabiesmaista ei tulisi tuoda riskikoiria eikä kissoja. Jos se on aivan välttämätöntä, ainakin tulee varmistua, että lemmikillä on rabiesrokotuksen antamat rabiesvasta-aineet suojaavalla tasolla ennen Suomeen tuontia. Riskieläimellä tarkoitan tässä eläimiä, joilla on mahdollisuus olla kontaktissa rabiekselle alttiiden villieläinten kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi rabiesriskimaassa vapaasti liikkuvat kulkukoirat ja -kissat.

Tuontiasiakirjojen väärennökset vaikeuttavat tautiriskiarvion tekemistä ja aiheuttavat samalla terveysuhan, joka voi olla kohtalokas myös ihmisille. Tuontiasiakirjojen väärentäminen on yleinen ilmiö eläinten salakuljetuksessa.

HBL uutisoi 15.6.2021 Yhdysvaltojen asettamasta väliaikaisesta koirien tuontikiellosta rabiesriskimaista. CDC teki päätöksen sen jälkeen, kun virasto huomasi, että maahan tuotujen koirien määrä on kasvanut jyrkästi väärennettyjen todistusten nojalla, jotka osoittavat, että eläimet oli rokotettu raivotautia vastaan.

Toinen päätöksen taustalla oleva tekijä on tiettävästi se, että koronaviruspandemia on saanut useat maat perumaan monien koirien rokotukset, kuten raivotautirokotukset.

Terveystodistukset tuontiin ja vientiin laaditaan uudessa TRACES-NT järjestelmässä, joka mahdollistaa tautien jäljitettävyyden

Uusi komission ylläpitämä TRACES-NT (New tecnology) -alusta tuli virallisesti käyttöön 6.11.2021. Järjestelmä mahdollistaa entistä paremman eläimen jäljitettävyyden. Terveystodistusten on oltava laadittuna siellä 48 h ennen tuontia tai vientiä, jos koiria tuodaan kaupallisesti. Tuonti on kaupallinen, jos tuonnin tarkoituksena on lemmikin myynti tai omistajuuden siirto. 

Kaupallisen tuojan on hankittava tunnukset TRACES-NT-järjestelmään ja haettava eläintenpitäjärekisteristä pitopaikkatunnus. Sen jälkeen kaupallisen tuojan on laadittava järjestelmään oma tili, jonne pitopaikkatunnus syötetään. Tämän jälkeen on anottava virkaeläinlääkäriltä uuteen TRACES-NT-järjestelmään käyttöoikeus. Kun käyttöoikeus on myönnetty, laatii eläimentuoja terveystodistuksen ensimmäisen osan, johon syötetään eläinkuljetuksen oleelliset tiedot. Vasta kaiken tämän jälkeen tulee tuojan olla yhteydessä kunnaneläinlääkäriin terveystodistuksen laatimiseksi. 

Malttia tarvitaan, koiran hankinnan impulsiivisuus aiheuttaa myös eläinsuojeluongelmia terveysongelmien ohella

Pentutehtaasta hankitulla koiralla on tutkimusten mukaan enemmän aggressiivisuutta ja arkuutta ihmisiä kohtaan kuin ihmisten kanssa läheisessä kanssakäymisessä olleilla kotikasvatuspennuilla. Pentutehtaassa loppuun ajetut emot eivät jaksa hoitaa pentujaan ja heikosti sosiaalistetut ovat stressiherkkiä.

Korona-aikaan hankituista pennuista halutaan nyt eroon, uutisoidaan jo Britanniasta ja Saksasta. Lähitöihin palaavat omistajat haluavatkin nyt luopua koiristaan ja niitä toimitetaan löytöeläintaloihin. 

Harkitsematta tehty koiranpennun ostopäätös näkyy eläinsuojelutapausten kasvuna. Eläinlääkärikulut, koiran eroahdistus ja koulutuksen tarve tulee osalle yllätyksenä. 

Lopuksi vielä muistutus vastuullisen ostamisen kolmesta kohdasta, jotka tulee selvittää heti.

1. Jos ostat tuontipentua, kysy TRACES-todistusta.
2. Jos pennun kerrotaan olevan kotimainen, pyydä päästä tutustumaan pentuun ja kasvatusolosuhteisiin ainakin kahdesti esimerkiksi kahden viikon välein. Varmistu, että emo hoivaa pentujaan ja tutustu kasvattajaan. Tiedustele, kuinka saat jatkossakin ohjeita pennun kasvatuksessa.
3. Pyydä saada maksaa tilille, älä suostu käteiskauppaan.

Mikäli yllä olevat eivät onnistu, peräänny kaupasta ja ilmoita epäilyksistä viranomaisille.

Laillisten pentujen tarjontaa on vähän suhteessa laittomiin ja toki hinnat ovat usein halvemmat. Hinnasta ei kuitenkaan aina voi päätellä laittomuutta. Laiton koira voi olla hyvinkin kallis. Tuontipaperitkin saattavat olla ainakin näennäisesti kunnossa, mutta kasvatus- tai kuljetusolosuhteet voivat olla todella kurjat. Vaikka siis kyse ei olisi salakuljetuksesta, on usein kyse eläinsuojelulain vastaisesta tuonnista. Lähes poikkeuksetta salakuljetettujen pentujen myynnissä on kyse harmaasta kaupasta, jossa ei makseta veroja. 

Lue lisää myös blogista 29.10.2020
Laiton koiratuonti rehottaa – hintana eläinten kärsimys ja tautiriskit

Sari Haikka
läänineläinlääkäri
Etelä-Suomen aluehallintovirasto