Itä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueella valmistaudutaan uuteen nettonollateollisuuden asetuksen mukaiseen yhteyspisteviranomaisen tehtävään

EU:n uusi nettonollateollisuuden asetus on tullut voimaan kesäkuun lopulla 2024. Asetuksella pyritään edistämään EU:n ilmastotavoitteita tukevan teollisuuden investointeja. 

Asetuksen tavoite on, että vuoteen 2030 mennessä 40 % EU:n sisäisestä strategisten teknologiatuotteiden tarpeesta voidaan kattaa EU:ssa tuotetuilla puhtailla teknologioilla. Asetus sisältää toimenpiteitä muun muassa lupaprosessien sujuvoittamisesta, osaamisen kehittämisestä ja julkisista hankinnoista. Asetuksessa on myös määritelty nettonollateollisuuden hankkeiden lupamenettelyiden enimmäiskesto, joka on hankkeesta riippuen 9-12 kuukautta. Määräaikoja on mahdollista pidentää tietyin edellytyksin.

Asetus edellyttää kansallisen yhteyspisteviranomaisen nimeämistä. Yhteyspisteviranomaisen tehtävä on helpottaa ja koordinoida nettonollateknologian valmistushankkeiden lupamenettelyjä. Hankkeet voivat liittyä esimerkiksi uusiutuvan energian, kuten aurinko- tai tuulivoiman hyödyntämisessä tarvittavien laitteiden valmistukseen.

Itä-Suomen aluehallintovirasto kansalliseksi yhteyspisteviranomaiseksi

Lokakuussa 2024 lausunnolla olleessa lakiluonnoksessa Itä-Suomen aluehallintovirastoa esitettiin nettonollateollisuuden asetuksen mukaiseksi kansalliseksi yhteyspisteviranomaiseksi. Lakiluonnoksen mukaan Itä-Suomen aluehallintovirasto hoitaa keskitetyn yhteyspisteen tehtäviä vuoden 2025 ajan. Vuonna 2026 tehtävä siirtyy Lupa- ja valvontavirastoon.

Yhteyspisteviranomaisen tehtävän valmisteluun on saatu ympäristöministeriöltä hankerahoitusta vuodelle 2025. Hankkeessa kartoitetaan asetuksen mukaiset yhteyspisteen tehtävät ja suunnitellaan niiden toteutus. Hankkeessa tuotetaan myös tarvittavat toimintamallit ja välineet yhteyspisteelle määrättyjen tehtävien hoitamiseksi. 

Lisäksi hankkeessa kartoitetaan keskeiset viranomaistahot ja suunnitellaan yhteydenpidossa käytettävät toimintamallit ja työvälineet. Hankkeessa tehdään tiivistä yhteistyötä muiden yhteyspisteviranomaisten kanssa. Hanke kytkeytyy myös valtion virastouudistuksen valmisteluun, yhden luukun toimeenpanohankkeeseen sekä Luvat ja valvonta -hankkeeseen. 

Kyseessä on kansallisesti kolmas EU-sääntelyyn perustuva yhteyspisteviranomaisen tehtävä. Ensimmäinen yhteyspiste on nimetty uusiutuvan energian hankkeiden seurantaan ja tehtävää hoitaa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Kriittisten raaka-aineiden asetuksen mukaista yhteyspisteviranomaisen tehtävää pilotoi Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.

Lisätietoja Itä-Suomen aluehallintovirastossa:

Zeenab Khalil
suunnittelija, ympäristöluvat
Puh. 029 501 6897
[email protected]

Maria Kunnari
ympäristöylitarkastaja, ympäristöluvat
Puh. 029 501 6872
[email protected]

Termejä
Nettonollateollisuuden asetus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 1735/2024 Euroopan nettonollateknologiatuotteiden valmistusekosysteemiä vahvistavasta toimenpidekehyksestä ja asetuksen (EU) 1724/2018 muuttamisesta
 

Under en tre månader lång praktikperiod på Regionförvaltningsverkens svenska enhet för bildningsväsendet fick jag ta del av det mångsidiga arbete som utförs inom ramen för myndighetsverksamhet. Enheten betjänar Svenskfinland, men samarbetar även nationellt och nordiskt. Genom tentakler till olika nätverk utbyts värdefull kunskap och information med fältet.

År 2021 inledde jag universitetsstudier för andra gången i livet, men den här omgången var målet inte en magisterexamen i pedagogik, utan i ämnet juridik. Att få utnyttja bägge kunskapsområden i mitt framtida arbetsliv är en del av visionen. Så här i slutskedet av studierna, med en pro gradu under arbete, erbjöd praktikplatsen på svenska enheten mig ett ypperligt tillfälle att prova på arbetsuppgifter som innefattar just den här ämneskombinationen.

Ett välplanerat och varmt mottagande

En förutsättning för att få platsen som högskolepraktikant var att det skulle finnas ett tydligt upplägg som skulle gynna både mig och arbetsgivaren. Redan under våren landade en plan för det kommande uppdraget i min inbox, trots att praktiken inleddes i augusti månad. Den första praktikdagen möttes jag av ett varmt välkomnande, all behövlig utrustning och tekniskt stöd på kontoret i Åbo. Under den inledande praktikveckan introducerades jag också i möteskulturen, då personalen från de tre verksamhetsorterna sammanstrålade på ett enhetsmöte i Tammerfors. Jag fick snabbt en känsla av att tillhöra arbetsgemenskapen.

Varierande arbetsuppgifter och inblick i processer

Under praktiken hade jag förmånen att medverka i olika processer inom ramen för rättsskydd, fortbildning och informationsledning. Ett uppdrag var att kategorisera frågor från fältet som är centrala med tanke på informationsstyrning. Frågorna har även utgjort en utgångspunkt för den välorganiserade fortbildningsverksamhet som enheten har bedrivit i form av närtillfällen och webbinarier. Som praktikant hade jag möjlighet att delta i dessa evenemang, inklusive planering och utvärdering av dem. Jag involverades också i utvecklandet av alternativa former för extern kommunikation. Att upprätthålla kontakten till olika målgrupper är viktigt och det görs kontinuerligt bland annat genom sociala medier och samarbete i ett flertal nätverk.

I min arbetsbeskrivning ingick också att skriva referat av rättsskyddsbeslut inom den grundläggande utbildningen och småbarnspedagogiken. En förutsättning för ett fungerande rättsskyddsarbete är ett brett substanskunnande inom det aktuella verksamhetsområdet förenat med juridisk expertis. Den insikten fördjupades då jag fick ta del av förbedömning av rättsskyddsärenden och rättsliga resonemang kring dessa. Särskilt lärorikt var att sammanställa utredningsbegäran samt bereda klagomåls- och tillsynsbeslut. Ett lite oväntat men trevligt uppdrag var också att bidra med juridiskt innehåll till en julkalender. Eftersom min praktikperiod råkade infalla samtidigt som en ny organisationsmodell för myndigheten planerades, fick jag också en inblick i kommande strukturella förändringar. Min önskan om att få prova på en så bred skala av arbetsuppgifter som möjligt förverkligades därmed över förväntan.

En stöttande verksamhetskultur

Utöver ett mångsidigt innehåll var en av de centrala ingredienserna i den lyckade praktikperioden alla möten med människor. Min handledare överinspektör Malin Eriksson och de andra i personalen på svenska enheten involverade mig i sina arbetsprojekt, delade med sig av sin sakkunskap och gav konstruktiv återkoppling. Enhetens förman höll sig också uppdaterad om hur praktiken framskred genom individuella samtal med mig. Den goda atmosfären och det interna samarbetet gav praktiktiden en extra guldkant och påminde mig om hur betydelsefullt det är med en uppmuntrande och stödjande arbetsgemenskap.

Med värdefulla insikter och kontakter i fickan ser jag nu fram emot nya utmaningar.

Catharina Ekström
Högskolepraktikant vid Regionförvaltningsverkens svenska enhet för bildningsväsendet
Pedagogie magister, Rättsnotarie och juridikstuderande

Ämbetsverksreformen tenderar att dominera miljömyndigheternas tankar: Kalendern svämmar över av möten gällande ämbetsverksreformen. Ska vi bilda en linje- eller matrisorganisation? Måste jag hinna delta i alla teamsmöten? Får jag behålla jobbet? Samtidigt borde man fatta snabba beslut om miljö- och vattentillstånd eller övervaka olika anläggningar och miljöns tillstånd. 

Miljö- och vattentillståndsdagarna som hölls i Helsingfors 6–7.11.2024 erbjöd deltagarna trevlig omväxling i denna tid av förändring och gav tillfälle att begrunda innehållet i och meningen med arbetet. Omkring 130 personer deltog på plats i Helsingfors och ca 400 personer var med på distans. Deltagarna kom från regionförvaltningsverken och NTM-centralerna samt från ministerier, kommuner och förvaltningsdomstolar. För arrangemangen i år stod en arrangörsgrupp från Regionförvaltningsverket i Södra Finland, bestående av sju personer och med ansvarsområdets stöd i ryggen. Övervakare från NTM-centralerna i vår region deltog också i planeringen av programmet. 

Centrala teman för evenemanget var aktualitet och sakinnehåll. Ledande beredskapschef Antti Sillanpää, professorn i kommunikationsrätt Päivi Korpisaari och miljöjournalisten Heli Saavalainen talade om och diskuterade frågor som rör säkerhet och öppenhet gällande miljöinformation. Miljöminister Mykkänen bidrog med statsrådets perspektiv på den gröna omställningen och konceptet att alla tjänster ska finnas på ett och samma ställe. Journalisten Nils Torvalds berättade passionerat om hur mycket kunnande, kontakter och kännedom om EU-etikett som krävs för att kunna påverka inom EU. 

Under aktuella EU-bestämmelser diskuterades industriutsläppsdirektivet (IED), ändringarna i avfallslagen och bl.a. Finlands naturskyddsförbunds och Kaivosteollisuus ry:s synpunkter på förordningen om kritiska råmaterial (CRMA). Liksom tidigare år berättade också Vasa förvaltningsdomstol och högsta förvaltningsdomstolen om sina avgöranden. Under ledning av professor Seita Vesa funderade vi över vilken roll rättssystemet spelar för en rättvis omställning till hållbarhet. Vi fick också höra om bl.a. återställande av forsar, övervakning av ämnen som är skadliga för vattenmiljön, kniviga tillstånds- och tillsynsärenden, om när beslut kan verkställas och om de små modulära reaktorer som planeras i Helsingfors. 

En av dagarnas lärdomar var att artificiell intelligens kan tillämpas för vissa rutinuppgifter men att det krävs strikta villkor för det och att övervakningen är viktig. Ur miljösynvinkel och med tanke på skyddet av kreativt arbete ställer jag mig dock ytterst kritiskt till användningen av artificiell intelligens som förbrukar enorma mängder el, vatten och naturresurser.

Mycket arbete görs på distans inom miljöförvaltningen. Responsen från miljö- och vattentillståndsdagarna visar att deltagarna var nöjda med programmet och arrangemangen, men att det bästa ändå var att få träffa kollegor och bekanta, också nya, i egen hög person. Åtminstone jag stärktes i min tro att det finns åtminstone en positiv följd av ämbetsverksreformen: fler trevliga arbetskamrater. Det lönade sig att arrangera miljö- och vattentillståndsdagarna, trots att inbesparingarna höll på att sätta käppar i hjulet för den här traditionen och en del av deltagarna inte kunde delta på ort och ställe. Nästa år möts vi i Vasa, troligen för sista gången som representanter för regionförvaltningsverken och NTM-centralerna, och förhoppningsvis live!

Tack till alla deltagare och föreläsare och till dem som ansvarade för utrymmena och tekniken! Utan människor blir det inga evenemang!

Pauliina Kauppinen
miljööverinspektör

Valtion virastouudistus (LVV) pyrkii valtaamaan ympäristöviranomaisen ajatukset: Kalenteri pursuaa varauksia virastouudistuksen tilaisuuksiin. Organisoidutaanko linjoina vai matriiseina? Pitääkö kaikkiin teamseihin ehtiä osallistua? Säilyykö työpaikka? Samalla täytyisi puskea rivakasti ulos ympäristö- ja vesilupapäätöksiä tai valvoa laitoksia ja ympäristön tilaa. 

Helsingissä 6.–7.11.2024 järjestetyt ympäristö- ja vesilupapäivät toivat osallistujille mukavaa vaihtelua arkeen muutoksen keskellä ja antoivat luvan pohtia työn sisältöä ja tarkoitusta. Paikan päällä oli 130 ja etäyhteyksien päässä vielä noin 400 osallistujaa aluehallintovirastoista, ELY-keskuksista, ministeriöistä, kunnista ja hallinto-oikeuksista. Järjestelyvuorossa oli tänä vuonna Etelä-Suomen aluehallintoviraston seitsenhenkinen järjestelyporukka vastuualueen johdon tukemana. Ohjelmaa oli kanssamme ideoimassa myös valvojia alueemme ELY-keskuksista. 

Ohjelman kokoamisen punaisena lankana oli ajankohtaisuus ja asiasisältö. Ympäristötiedon avoimuuden ja turvallisuuden kysymyksistä alustivat ja keskustelivat johtava varautumisasiantuntija Antti Sillanpää, viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari ja ympäristötoimittaja Heli Saavalainen. Ympäristöministeri Mykkänen toi päiville valtioneuvoston näkemyksen vihreästä siirtymästä ja yhden luukun palveluista. Toimittaja Nils Torvalds valotti elävästi, miten paljon osaamista, kontakteja ja EU-etiketin tuntemista vaikuttaminen EU:ssa vaatii. EU:n ajankohtaisesta sääntelystä ohjelmassa olivat teollisuuspäästödirektiivi (IED), jätelain muutokset ja mm. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n ja Kaivosteollisuus ry:n näkemykset kriittisten raaka-aineiden asetuksesta (CRMA). Perinteiseen tapaan myös Vaasan hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus kertoivat ratkaisuistaan. Pohdimme professori Seita Vesan johdolla oikeusjärjestelmän roolia oikeudenmukaisessa kestävyysmurroksessa. Kuulimme mm. koskien vapauttamisesta, vesiympäristölle haitallisten aineiden tarkkailusta, kinkkisistä luvitus- ja valvontatapauksista, päätösten täytäntöönpanokelpoisuudesta ja Helsinkiin suunniteltavista pienydinvoimaloista. Päivillä kuullun perusteella tekoäly vaikuttaa kelvolta rengiltä joihinkin rutiinihommiin, mutta sille pitää asettaa tiukat ehdot eikä jälkivalvontaa sovi laiminlyödä. Ympäristön ja luovan työn suojelemisen näkökulmasta suhtaudun kyllä valtavasti sähköä, vettä ja luonnonvaroja kuluttavaan tekoälyyn hyvin kriittisesti.  

Ympäristöhallinnon väki tekee paljon etätöitä. Palautteen perusteella päivien ohjelmaan ja järjestelyihin oltiin tyytyväisiä, mutta parasta antia oli kuitenkin tavata työkavereita ja -tuttuja, uusiakin, kasvokkain. Ainakin itselleni vahvistui tunne, että virastouudistuksessa on ehdottomasti ainakin yksi hyvä puoli: lisää mukavia työkavereita. Päivät kannatti järjestää, vaikka valtion säästötoimet uhkasivatkin pitkää perinnettä eivätkä kauempaa tulevat voineet matkustaa paikan päälle. Ensi vuonna tapaamme Vaasassa, ilmeisesti viimeistä kertaa avilaisina ja elyläisinä, ja toivottavasti ihan livenä!

Kiitos osallistujille ja esiintyjille, tilapalveluille ja tekniikalle - ihmiset tekevät tapahtumat!

Pauliina Kauppinen
ympäristöylitarkastaja

AVI kirjastotoimi järjesti lokakuun lopussa opintomatkan Göteborgin seudun kirjastoihin Ruotsiin. Matkaan lähti 36 kirjastoammattilaista ympäri Suomen sekä 4 kirjastotoimen ylitarkastajaa. Kolmen päivän aikana kierrettiin 9 erikokoista kirjastokohdetta Göteborgin ympäristössä.  

Matkan teemoiksi oli valittu kulttuurinen moninaisuus ja monikielisyys, osallisuus, kirjastot monitoimitaloissa, lasten ja nuorten kirjastopalvelujen uudet konseptit, sekä lukemisen edistäminen.

Kirjastot monitoimitaloissa

Vierailimme useammassa kirjastossa, jotka sijaitsivat monitoimitaloissa. Mielenkiintoisin yhdistelmä toimijoita löytyi Tranemosta, jossa saman katon alla toimii hotelli, ravintola ja kirjasto. Rakennus on syntynyt kunnan ja alueen yksityisten toimijoiden yhteneväisistä tarpeista ja rakennus on rahoitettu sekä julkisella että yksityisellä rahalla. Kirjasto ja hotelli jakavat yhteisen varattavan kokoustilan. Tranemossa kuntalaisilla on oma vapaaehtoisryhmä, jolla on ollut merkittävä vaikutus rakennusprojektin alkuun saattamisessa ja myös kirjaston suunnittelussa ja sisustamisessa taidokkailla käsitöillä. Tranemon kunnassa on 12 000 asukasta ja paljon yhdistyksiä. Kuntalaiset harrastavat paljon ulkoilmaelämää ja kunnassa tavoitellaan hyvää elämää.

Kulturhuset Bergsjö on Göteborgin uusin kulttuuritalo ja Göteborgin 400-vuotislahja kaupungin asukkaille. Kulttuuritalo sijaitsee sosioekonomisesti haastavalla alueella, jossa on keskimäärin matalampi koulutus- ja tulotaso ja paljon ulkomaalaistaustaisia asukkaita. Alueella on 18 000 asukasta, joista 83%:lla siirtolaistausta, 70% alle 45-vuotiaita ja 4800 lasta. Asuminen on tiivistä, ja kulttuuritalon tiloista on aidosti muodostunut asukkaiden yhteinen olohuone ja opiskelijoiden keskeisin työskentelypaikka.   

Kulturhuset Bergsjössä kirjasto- ja kulttuuripalvelut sekoittuvat harvinaisen saumattomasti. Kirjastotila on levittäytynyt koko rakennukseen. Kirjastohenkilöstön ja teknikon lisäksi talossa työskentelee neljä tuottajaa, joiden työtehtäviin kuuluu paitsi tapahtumien ja kulttuuriaktiviteettien järjestäminen, myös alueen monien yhdistysten ja asukkaiden aktivointi ja kontaktointi.

Kulttuuritalon kaikki aktiviteetit ja kurssit ovat ilmaisia, ja toimivat suurimmaksi osaksi drop-in periaatteella. Näin siksi, että paikalliset asukkaat olisivat ensisijaisia osallistujia. Henkilökunta on huomannut, että ennakkoon varattavat kurssipaikat menevät helposti kauempana asuvien, paremman elintason alueiden asukkaille. Tiloja ei myöskään vuokrata yksityisiin tilaisuuksiin, vaan järjestettävien tilaisuuksien täytyy olla kaikille avoimia. Talossa toimii useita vapaaehtoisia ja eri yhdistysten (esim. Kurdinaiset) kautta kontaktoidaan uusia potentiaalisia käyttäjäryhmiä ja vapaaehtoisia.

Lasten ja nuorten kirjastopalvelut

Vierailemiemme kirjastojen lasten osastoilla kävi mielessä, että Ruotsissa ei katsota tarpeelliseksi hyväksyttää jokaista tilamuutosta arkkitehdilla, vaan tiloissa näkyi paljon värejä, itse tehtyjä koristeluja ja elämää. Käsillä tekeminen ja askartelu olivat lasten osastoilla vahvasti läsnä, ja lähes joka kirjastosta löytyi askartelupöytä ja sen lähistöltä avoin keittiönurkkaus ja vesipiste. Tarjolla oli sekä ohjattua askartelua että omaehtoista askartelua.

Lasten ja nuorten osastot oli monessa kirjastossa erotettu toisistaan, ja ne sijaitsivat usein eri puolilla puolella taloa tai eri kerroksessa. Ääneen lukemiseen ja yhdessä lukemiseen kannustettiin kirjastotiloissa saatavilla olevin kirjakassein, kirjaesittelyin ja ohjetekstein. Lastenkirjat oli tarkasti eroteltu ikäluokkasuositusten mukaan toisin kuin Suomessa, jossa suosituksen menevät yleensä lukijan taitotason mukaan.

Useampi kirjasto nosti esityksissään Ruotsin Kulttuurineuvostona alla toimivan Bokstart -ohjelman, jonka tavoitteena on edistää varhaisen kielen kehittymistä ja aikaista stimulointia yhteistyössä yleisten kirjastojen, neuvoloiden ja esiopetuksen kanssa. Ohjelman puitteissa kirjastot osallistuvat uusien vanhempien luona tehtäviin kotikäynteihin.

Kulttuurinen moninaisuus ja monikielisyys

Maahanmuuttajien runsas määrä ja Ruotsin useat vähemmistökielet näkyivät kokoelmissa, joissa oli laajasti tarjolla eri kielistä aineistoa. Tosin yhden vähemmistökielen kokoelma saattoi koostua vain muutamasta kirjasta. Saavutettavat aineistot (talböcker, Daisy-böcker) ja selkokirjat olivat yleensä esillä vieraskielisten aineistojen yhteydessä.

Monikielisyys ei Ruotsissa ulotu kuitenkaan hyllykyltteihin ja ohjeisiin. Laitoimme merkille, että siinä missä Suomessa hyllyopasteet ovat useimmiten kolmella kielellä, ei Ruotsissa opasteita näkynyt kuin ruotsiksi. Tuoreen maahanmuuttajan ei ole helppo löytää omankielistään aineistoa ilman apua. Vierailulla Boråsin korkeakoulussa kuulimme tarkemmin kirjastoalan koulutusohjelmasta, ainakin toistaiseksi myös kirjastoalan opiskelijoina on hyvin vähän vähemmistökielten edustajia. 

Kulttuurinen moninaisuus näkyi etenkin runsaassa tapahtumatarjonnassa. Kirjastoissa pyrittiin tapahtumien osalta kuntalaisten aktivointiin siten, että kuntalaiset olisivat aktiivisia tahoja tapahtumien ja kerhojen järjestämisessä ja vetämisessä.

Matka tarjosi osallistujille verkostoitumismahdollisuuksia ja ideoita oman kirjaston kehittämiseen. Toivottavasti ideat jalostuvat vaikkapa kehityshankkeiksi tulevilla hakukierroksilla. Matkan antia jaetaan laajemmin kirjastolaisille eri alueilla järjestettävissä webinaareissa. 

Jonna Toukonen
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Satu Ihanamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Lapin aluehallintovirasto

Flexibel grundläggande utbildning, även kallad Flex eller Jopo (från finskans joustava perusopetus), är en praktiknära variant av den grundläggande utbildningen som sedan sin begynnelse år 2006 har visat sig vara effektiv och omtyckt. En Flex-klass är en liten grupp på ca 8-10 elever i årskurs 7-9, vars undervisning i betydande utsträckning äger rum i olika lärmiljöer utanför skolmiljön, t.ex. på arbetsplatser, studiebesök och utflykter. Eleverna som antas till Flex-klassen är ofta av olika orsaker omotiverade att sitta i skolbänken, underpresterar och är i behov av en mer flexibel och individuellt anpassad verksamhet.  

Regionförvaltningsverkens basserviceutvärdering bekräftade Flex-utbildningens fortsatta framgång i att nå sina målsättningar; kommunerna som besvarade utvärderingsenkäten bedömde att Flex-klassen effektivt förhindrar skolavbrott, ökar studiemotivationen och förbereder för fortsatta studier. Liknande positiva erfarenheter fick vi höra på svenska enhetens webbinarium om Flex-utbildning i Svenskfinland 25.11. I webbinariet ingick talturer från Flex-klasserna i Sarlinska skolan i Pargas och i Oxhamns skola i Jakobstad, som bägge har inlett sin verksamhet redan år 2008.

I båda Flex-klasserna satsar man förutom på prao-perioderna även på samarbete med en mängd olika aktörer i närområdet. Det är viktigt för eleverna att få jobba med praktiskt orienterade metoder:

  "Vi varvar teori med praktik för att det inte ska bli för tungt, för en stor del av våra elever är av ’learning by doing’ -typen. Till exempel i biologin hade vi tillgång till två rådjurshjärtan som eleverna fick skära upp." (Eva-Marie Kerke, Jopo-klassens handledare, Sarlinska skolan)

Till Flex-klassernas praxis hör att aktivt främja skolnärvaron genom att genast ta kontakt med både eleven och vårdnadshavaren om eleven är frånvarande på morgonen. Deltagarna i webbinariet bekräftade att Flex-eleverna i regel är motiverade att komma till skolan, även om studiemotivationen inte alltid är på topp. Flex-klasserna beskrivs också som sammansvetsade enheter, där eleverna känner sig trygga och accepterade.

  "Man blir en så tajt grupp, tårarna sprutar när läsåret tar slut." (Piia Laihorinne, klassföreståndare för Fix-klassen, Oxhamns skola)

I år var det nationella temat för barnrättsveckan Barnets rätt att lära sig. Hela idén med Flex-klassen har som utgångspunkt att alla ska ha rätt att lära sig – oberoende hur man lär sig bäst. Vi har ungdomar som gynnas av mer praktiskt orienterade undervisningsmetoder och som av olika orsaker behöver ett mer mångprofessionellt stöd för sin skolgång. En viktig aspekt vid antagning till Flex-klassen är dock att eleverna själva måste vara beredda att göra en förändring i sin skolvardag.

Enligt lagen om grundläggande utbildning kan kommuner ordna Flex-utbildning i den utsträckning kommunen själv beslutar. För tillfället finns det svenskspråkiga Flex-klasser i 15 kommuner. I ljuset av såväl utvärderingsresultaten som talturerna från Flex-klassernas vardag, är det helt klart att den flexibla grundläggande utbildningen behövs både nu och i framtiden.

Samtidigt är det tydligt att de ungas psykiska ohälsa, ökade stödbehov och frånvaroproblematik utgör så pass stora utmaningar att Flex-klassen inte räcker till som lösningsmodell. Kommunerna har redan ett flertal lösningar för att svara på elevernas varierande behov. Det som efterlyses är hållbara strukturer och tillräckliga resurser för att fungerande flexibla arrangemang kan leva vidare. Om man dessutom kunde plocka in positiva element från Flex-utbildningen till den s.k. vanliga undervisningen så skulle flertalet gynnas.

Läs RFV:s basserviceutvärdering om flexibel grundläggande utbildning här.

Heidi Henriksson
Planerare
Regionförvaltningsverkens svenska enhet för bildningsväsendet

Reilu 20 kirjastolaista ympäri Suomen laittoi taannoin tulevaisuuslasit päähän ja pohti, miltä näyttää sananvapauden edistäminen kirjastoissa vuonna 2040. Onko silloin sananvapautta ja kirjastoja ensinkään? Tulevaisuuslaseissa oli avin kirjastotoimessa luodut kolme mahdollista skenaariota, joiden pohjalta osallistujat pohtivat mahdollista ja toivottavaa tulevaisuutta kirjastojen sananvapaustyössä. Tulevaisuuden uhkakuvat herättivät ajatuksia siitä, mitä on tärkeää vahvistaa nyt. Tässä blogissa tiivistettynä niitä keskustelun osia, joita ehdin kirjoittaa ylös varsin runsaasta keskustelusta. En kirjoita ylös skenaarioissa esiteltyjä uhkia, vaan keskityn siihen, mikä keskustelussa pidettiin tärkeänä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kokoelmilla on kirjastojen sanavapauden edistämisessä tärkeä rooli. Kokoelmapolitiikan ja aineistohankinnan tulisi olla sensuroimatonta, ja niiden tuloksena olla objektiivisesti monipuolinen aineistokokoelma (ei vain kirjastohenkilökunnan mielestä monipuolinen). Kokoelmilta toivottiin laatua ja laajuutta, ja henkilöstölle osaamista keskusteluttaa kuntalaisia erilaisista sisällöistä. Tiedon avoimuudesta ja saatavuudesta on huolehdittava, vaikka taloudelliset resurssit uhkaavat tätä rajoittaa. Tiedon avoimuuteen ja saatavuuteen kuuluu myös kyky vastaanottaa. Erilaisten lukutaitojen merkitys korostuu yhteiskunnassa, ja aikuistenkin lukutaitotyöhön tulisi voida panostaa.  

Tapahtumatuotanto on tullut jäädäkseen. Kirjastojen toivottiin ottavan pelkkää tilantarjoajaa aktiivisempaa roolia tapahtumatuotannossa ja eri toimijoiden keskusteluyhteyden tukemisessa. Kirjastoissa tulisi oppia resilienssiä siten, ettei lähdetä hyssyttelylinjalle vaikka negatiivista palautetta tulee. Kirjaston tulee olla aidosti kaikkien paikka ilman arvoristiriitoja. Miten kirjasto näyttäytyy ulospäin kuntalaisten mielestä? Koetaanko se vain joidenkin ryhmien paikkana? Ja toisaalta, miten neutraaleja toimijoita kirjastot voivat olla, sillä onhan kirjastollakin organisaationa sananvapaus? 

Polarisaatiokehitys sai pohtimaan, miten ihmiset eri kuplista saisi innostettua kohtaamiseen ja asialliseen muita osapuolia kunnioittavaan keskusteluun. Ja todettiin, että nuoret aikuiset ovat suvaitsevaisempia kuin nykyiset keski-ikäiset, joten muutos on jo ovella! Muutos nähtiin positiiviseksi mahdollisuudeksi muissakin tekijöissä. Tekoälystä ei keskusteluissa kasvanut mörköä, vaan päätettiin, että kirjasto on edelleen teknologian tulkki ja jalkauttaja, joten tehdään sitä tunnetuksi kirjastossa, eikä jätetä jatkossakaan ihmisiä teknologian armoille. Miten tekoäly saataisiin konkreettisesti palvelemaan sanavapautta, jäi vielä tarkempaan pohdintaan. 

Taloudelliset näkymät ovat niukat, mutta todettiin, että halu ja tahto ovat ensisijaisia edellytyksiä saada asioita aikaan. Kumppaneiden kanssa osaaminen ja resurssit moninkertaistuvat. Toivottiin myös iloa ja kansanhuveja, hyvää mieltä ja ilosanomaa ”paatoksellisen sivistämisen” rinnalle. Sananvapaus on siis iloinen asia! Eräs osallistuja tiivisti keskustelun Tommi Laition teeseihin “Autamme, opimme ja juhlimme”.

Kirjastotoimen ylitarkastaja Satu Ihanamäki, Lapin avi

EU:s tillgänglighetsdirektiv medförde nya krav på både digitala tjänsters tillgänglighet och produkters tillgänglighet i den finländska lagstiftningen. I Finland verkställdes direktivet genom den nya lagen om tillgänglighetskrav för vissa produkter, och dessutom gjordes ändringar i fem andra lagar: lagen om tillhandahållande av digitala tjänster (lagen om digitala tjänster), lagen om tjänster inom elektronisk kommunikation, lagen om transportservice, lagen om marknadskontroll och lagen om nödcentralsverksamhet. Riksdagen godkände lagändringarna i december 2022. När det gäller digitala tjänster börjar de nya bestämmelserna tillämpas från och med den 28 juni 2025.

Till en början fördelades tillsynen över tillgänglighetskraven för produkter och tjänster så att Regionförvaltningsverket i Södra Finland skulle fortsätta sitt tillsynsuppdrag i fråga om lagen om digitala tjänster, och att Transport- och kommunikationsverket Traficom skulle ansvara för tillsynen över tillgänglighetskraven för produkter och tjänster i övrigt. Inrikesministeriet skulle ansvara för övervakningen av nödmeddelanden. Det stod dock mycket tidigt klart att en lösning där tillsynsansvaret för produkter och tjänster fördelas på två myndigheter är osmidig, även om många andra EU-länder har valt en modell med ännu fler tillsynsmyndigheter. I Finland började man utreda en sammanslagning, och slutsatsen blev att en centralisering av tillsynen över produkters och tjänsters tillgänglighet till en enda myndighet skulle ligga i medborgarnas och tjänsteleverantörernas intresse.

Sammanslagningen började beredas i april 2023 av en arbetsgrupp tillsatt av finansministeriet. Arbetsgruppen bestod av representanter från kommunikationsministeriet, Transport- och kommunikationsverket Traficom och vår enhet för tillgänglighetstillsyn vid Regionförvaltningsverket i Södra Finland. Digitala tjänster och produkter bildar ofta en helhet, och för användare och tjänsteleverantörer är det tydligare att även tillsynen över dem utgör en sammanhängande helhet. 

Sammanslagningen förtydligar tillsynen
 

I och med riksdagens godkännande av lagförslaget om att tillsynen sammanslås kan vi nu genomföra ändringen i praktiken. I sammanslagningen ser jag många möjligheter att genomföra en ännu smidigare tillsyn och vägledning för såväl användare av digitala tjänster och produkter som tjänsteleverantörer. Sammanslagningen gör situationen tydligare för dem som använder tjänsterna, eftersom de får stöd för att få sina rättigheter tillgodosedda från en enda myndighet, till exempel genom anmälningar och klagomål. Samtidigt gynnas också de aktörer som omfattas av de nya tillgänglighetskraven. Centraliseringen av tillsynen till en myndighet kommer att minska tjänsteleverantörernas administrativa börda och säkerställa att tillsynen och vägledningen är tydlig och enhetlig.

I och med ändringen blir tillgänglighetstillsynen också en del av ett bredare tillsynsfält för övervakning av den digitala regleringen. Enheten för tillgänglighetstillsyn placerades ursprungligen vid regionförvaltningsverket, som utför laglighetsövervakning inom flera olika områden och bland annat främjar tillgodoseendet av grundläggande rättigheter och rättsskyddet. Tillsynen över myndighetstjänsters och vissa andra samhälleligt betydelsefulla digitala tjänsters tillgänglighet har varit en naturlig del av denna helhet. Traficom däremot har redan sedan tidigare haft tillsynsuppgifter inom övervakningen av digitala förbindelser och tillgänglighet och har dessutom fått nya tillsynsuppgifter i och med EU:s digitala regelverk. I fortsättningen passar också tillsynen över digitala tjänsters tillgänglighet in som en naturlig del av Traficoms uppgifter.

När vi diskuterade förändringen på enheten konstaterade vi att flytten till en ny myndighet är stor för oss, men att den ändå inte bör fördröja vårt grundläggande arbete vad gäller vägledning och tillsyn. Vårt mål är att tillsynen, informationen och vägledningen ska vara lika smidig och av lika hög kvalitet som tidigare för tjänsteleverantörer och tjänsteanvändare. Det gemensamma arbetet för ett mer jämlikt digitalt samhälle fortsätter vid Traficom från och med januari!  

Sanna Sinisalo
Chef för enheten för tillgänglighetstillsyn

EU:n esteettömyysdirektiivi toi mukanaan Suomen lainsäädäntöön uusia vaatimuksia niin digitaalisten palvelujen saavutettavuudelle kuin tuotteiden esteettömyydelle.  Direktiivi toimeenpantiin Suomessa siten, että syntyi uusi laki eräiden tuotteiden esteettömyysvaatimuksista ja lisäksi muutoksia tehtiin viiteen muuhun lakiin: lakiin digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (digipalvelulaki), sähköisen viestinnän palveluista annettuun lakiin, liikenteen palveluista annettuun lakiin, markkinavalvontalakiin ja hätäkeskustoiminnasta annettuun lakiin. Eduskunta hyväksyi lakimuutokset joulukuussa 2022. Digipalvelujen osalta uusien säännöksien soveltaminen alkaa 28.6.2025 alkaen.

Alkuun tuotteiden ja palvelujen esteettömyys- ja saavutettavuusvaatimusten valvonta jakaantui siten, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto jatkaisi valvontatehtäväänsä digipalvelulain osalta ja Liikenne- ja viestintävirasto Traficom vastaisi muilta osin tuotteiden ja palveluiden esteettömyysvaatimusten valvonnasta. Hätäilmoitusten valvonnasta vastaisi sisäministeriö. Kuitenkin hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien oli selvää, että ratkaisu, jossa valvontavastuu tuotteiden ja palvelujen osalta jaetaan kahdelle viranomaiselle, on kankea, vaikkakin monessa muussa EU-maassa on päädytty vielä useammankin valvontaviranomaisen malliin. Suomessa yhdistämistä alettiin selvittämään ja lopputuloksena oli, että tuotteiden ja palvelujen esteettömyyden ja saavutettavuuden valvontatehtävän keskittäminen yhteen viranomaiseen olisi kansalaisten ja palveluntarjoajien edun mukaista.

Yhdistymistä alettiin valmistella huhtikuussa 2023 valtiovarainministeriön työryhmässä, jossa olivat edustettuna liikenne- ja viestintäministeriö, Liikenne- ja viestintävirasto Traficom ja saavutettavuusvalvonnan yksikkömme Etelä-Suomen aluehallintovirastosta. Digitaaliset palvelut ja tuotteet muodostavat usein kokonaisuuden, ja käyttäjien sekä palveluntarjoajien kannalta on selkeämpää, että myös niiden valvonta muodostaisivat myös yhtenäisen kokonaisuuden. 

Yhdistyminen selkeyttää valvontaa
 

Eduskunnan hyväksyttyä lakiesityksen valvonnan yhdistymisestä pääsemme nyt toteuttamaan muutosta käytännössä. Näen yhdistymisessä paljon mahdollisuuksia entistä sujuvamman valvonnan ja neuvonnan toteuttamiseksi niin digitaalisten palvelujen ja tuotteiden käyttäjille kuin palveluntarjoajille. Ensinnäkin yhdistyminen tuo selkeyttä palvelujen käyttäjille, kun heillä on mahdollisuus saada oikeuksien toteutumiseksi tukea yhdestä viranomaisesta esimerkiksi tekemällä ilmoituksia ja kanteluita. Toisaalta keskittämisestä hyötyvät myös ne tahot, joita uudet esteettömyys- ja saavutettavuusvaatimukset velvoittavat. Valvonnan keskittäminen yhteen viranomaiseen tulee vähentämään palveluntarjoajien hallinnollista taakkaa ja se varmistaa valvonnan ja neuvonnan selkeyden sekä yhdenmukaisuuden.

Muutoksen myötä saavutettavuusvalvonta tulee osaksi myös laaja-alaisempaa digisäätelyn valvontakenttää. Saavutettavuusvalvonnan yksikkö on alun perin sijoitettu aluehallintovirastoon, jossa tehdään laaja-alaisesti eri alojen laillisuusvalvontaa ja edistetään muun muassa perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista. Viranomais- ja eräiden muiden yhteiskunnallisesti merkittävien digitaalisten palvelujen saavutettavuuden valvonta on ollut luonteva osa tätä kokonaisuutta. Traficomilla sen sijaan on jo ennestään tehtäviä digitaalisten yhteyksien ja esteettömyyden valvonnassa ja lisäksi sille on tullut uusia valvontatehtäviä EU:n digisääntelyn myötä. Jatkossa myös digitaalisten palvelujen saavutettavuuden valvonta sopii luontevasti Traficomin tehtäviin.

Keskustellessamme yksikön kanssa muutoksesta totesimme, että vaikka muutos uuteen viranomaiseen onkin meille suuri, sen ei tulisi hidastaa perustyötämme neuvonnan ja valvonnan osalta. Tavoitteenamme on, että palveluntarjoajille ja palvelunkäyttäjille valvonta, ohjaus ja neuvonta jatkuvat yhtä sujuvasti ja laadukkaasti kuin aikaisemminkin. Jatketaan yhteistä työtä yhdenvertaisemman digitaalisen yhteiskunnan puolesta Traficomissa tammikuusta eteenpäin!  

Sanna Sinisalo
Saavutettavuusvalvontayksikön päällikkö

I slutet av oktober ordnades Forum för välbefinnande 2024. Forum för välbefinnande har ordnats åtminstone sedan regionförvaltningsverket bildades, alltså 2010, men då under namnet Nationella dagar för elev- och studerandevård. Dagarna har växt fram ur ett behov för personal inom elevhälsan* i den svenskspråkiga utbildningen. I Svenskfinland har vi ofta särlösningar i och med att all vård inte är tillgänglig på elevens språk. I stora kommuner med en liten svensk minoritet och i små svenska kommuner är elevvårdspersonalen ofta ensam och arbetsbilden kan vara geografiskt splittrad.

Dagarna har ordnats på olika sätt genom åren. Innan pandemin ordnades dagarna vartannat år som två dagars seminarium och vartannat år som en dags fortbildning men på två orter; Vasa och Helsingfors. Under pandemin ordnades dagarna digitalt.

Välfärdsreformen och ett nytt fokus för elevhälsan

I och med välfärdsomreformen 2023 delades den samlade elevhälsan i den generellt och i den individuellt inriktade elevhälsan. Ansvaret för den generellt inriktade elevhälsan ligger på utbildningsanordnarens bord medan välfärdsområdet ansvarar för den individuellt inriktade elevhälsan. Denna förändring medförde att fokus för innehållet i fortbildningen skiftades till den generellt inriktade elevhälsan och namnet Forum för välbefinnande togs i bruk.

Forum för välbefinnande har varit Utbildningsstyrelsens och Regionförvaltningsverkets årligen återkommande gemensamma fortbildning och programmet har planerats i samarbete med Valteri Skilla, Luckan rf, Kommunförbundet, Hyvil, Barnavårdsföreningen, Lärum, Folkhälsans förbund, Förebyggande rusmedelsarbete EHYT rf och Stiftelsen Bensows förebyggande barnskyddsverksamhet.

Ett osäkert framtidsperspektiv

I och med budgetförhandlingarna har regionförvaltningsverkets budgetmedel för fortbildningarna slopats och i och med regionförvaltningsreformen kommer uppgifterna för verket att ändra. Detta betyder att Forum för välbefinnande i sin nuvarande form inte kommer att ordnas längre. Tillsammans med planeringsgruppen kommer vi att utvärdera årets dagar och fundera hur vi kan stöda den personal som arbetar med den förebyggande elevhälsan och välbefinnande i våra skolor.

Tack till alla som medverkade till att Forum för välbefinnande 2024 blev en lyckad helhet. Att 140 personer från Svenskfinland samlas för att nätverka kring elevhälsa visar att det finns både ett behov och ett intresse för att arbeta med välbefinnande hon elever och studerande. Ett extra stort tack går till min kollega, undervisningsråd Christine Söderek vid Utbildningsstyrelsen. Vi har hunnit med många svängar under de senaste åren.

*I lagen om elev- och studerandevård (1287/2013) används konsekvent begreppet elevhälsa. Utbildningsstyrelsen använder begreppet elevvård för förskola och grundläggande utbildning och studerandevård för andra stadiets utbildningar för kongruensen.

Malin Eriksson
Överinspektör för bildningsväsendet
Regionförvaltningsverkens svenska enhet för bildningsväsendet

Blogiteksti perustuu avien kirjastotoimen peruspalveluarviointiin ”Lukutaitostrategia ja lukemisen edistäminen yleisten kirjastojen toiminnassa”. Arvioinnin näkökulmana oli Kansallinen lukutaitostrategia 2030, jonka linjausten mukaisesti selvitettiin mm. lukutaitotyön strategisuutta ja suunnitelmallisuutta, lukutaitoyhteistyön rakenteita kunnissa, lukutaitotyön kohderyhmiä sekä lukutaitotyön resursseja ja osaamista kirjastoissa. Raportti on luettavissa avien verkkosivuilla.

Lasten- ja nuorten (lanu-) kirjastotyö on vakiinnuttanut vankan aseman kirjastotyön kivijalkana. Sata vuotta vanhassa Helle Cannelinin Kirjastonhoidon oppaassa se mainitaan vain Yhdysvalloissa kehitettynä kirjastotyön laajennuksena. Ja kirjaston käyttöön suositellaan alaikärajaksi 13 vuotta, ellei erillistä lastenosastoa ole.

Nykypäivänä on lähes mahdotonta kuvitella kirjastotyötä ilman lapsia ja nuoria asiakkaina. Satutunnit, koululaisten kirjastonkäytön ja tiedonhaun opetus, kirjavinkkaus ja lukudiplomit ovat ainakin osin perustyötä lähes jokaisessa kirjastossa, olipa kunta suuri tai pieni. Tämä kirjastojen työ näkyy myös lasten- ja nuortenkirjojen ennätyksellisinä lainauslukuina. Peruspalveluarvioinnin 2023 mukaan kouluyhteistyötä tehdään pääosin vakiintuneen käytännön mukaan, erillisiä sopimuksia on harvemmin tehty. Yhteistyötä ohjaa kenties Kirjastoreitti- tai polku, joskus maininta opetussuunnitelmassa tai kulttuurikasvatussuunnitelmassa.

Peruspalveluarvioinnin mukaan kirjastot tavoittavat lukutaitotyössään lähes kaikki kunnan peruskouluikäiset, etenkin pienissä kunnissa. Kirjastot kokevat kouluyhteistyön tärkeäksi juuri tästä syystä: mahdollisuus tavoittaa koko ikäluokka. Kirjavinkkarit pyrkivät tarjoamaan sopivaa ja mielenkiintoista luettavaa jokaiselle, myös niille moottorikelkoista ja metsästyksestä kiinnostuneille maaseudun pojille, joita kiinnostavat aiheet eivät ole nykyhetken nuortenkirjojen kärkiteemoja.

Hyvin toimiva ja pitkäaikainen yhteistyö saattaa kuitenkin taantua tai jopa katketa, kun henkilöt vaihtuvat, ellei sitä ole kirjattu asiakirjoihin. Vakiintunut käytäntö ei välttämättä riitä perusteeksi, kun eläköityvän kirjastotyöntekijän tehtävän täyttämistä joutuu perustelemaan säästöjä etsiville kuntapäättäjille. Jos lukutaitotyö nähdään vain koulun työksi ja kirjaston tukirooli vain mukavaksi lisäksi eikä välttämättömäksi. 

Lanu-kirjastotyö ja lukemisen edistäminen eivät olleet etusijalla kirjastovirkailijoiden koulutuksessa vielä 1980- ja 1990-luvulla. Kirjavinkkauskin oli aluksi nimenomaan (lasten)kirjastonhoitajan työtä. Niinpä pienen kunnan kirjastohenkilöstöstä saattaa puuttua osaava ja innostunut lanu-kirjastotyöntekijä. Tällöin helposti turvaudutaan vetoamaan pieniin resursseihin, vaikka samalla henkilömäärällä naapurikunnassa tehdään vahvaa lanu-kirjastotyötä. Tämän problematiikan avasi mainiosti eräs kirjastotoimenjohtaja, joka kertoi, että lukutaitotyö nousi aivan uuteen lentoon, kun perinteisen hyvän eläköityneen kirjastovirkailijan tilalle valittiin uusi mm. kirjavinkkausta taitava ja siitä innostunut virkailija.

Monella lanu-kirjastotyöntekijällä työn tavoite saattaa olla syvällä sydämessään selkeä, vaikka sitä harvoin tulee sanoitettua: Saada lapset ja nuoret innostumaan lukemisesta = lukutaitoiset lapset ja nuoret. Käytännön työ sanoittuu toimenpiteinä: vinkkauksina, lainoina ja tapahtumina eli hakataan kiviä eikä rakenneta katedraalia. Lukutaitoyhteistyön rakentaminen eri ammattiryhmien välille vaatii yhteistä sanoitusta samoin kuin kirjastojen tekemän lukutaitotyön tunnetuksi tekeminen. On kyettävä kuvailemaan työn tavoite omaa ammattisanastoa laajemmin.

Lukutaitotyö ei saa olla kiinni vain innostuneista yksilöistä ja ns. vakiintuneesta yhteistyöstä vaan siihen on tarpeen rakentaa pysyvät rakenteet. Jokaisessa kunnassa ei välttämättä tarvitse olla asiakirjaa nimeltä lukutaitostrategia, vaan lukutaitotyön tavoitteet, vastuuhenkilöt, toimenpiteet ja mittarit voi kirjata johonkin olemassa olevaan asiakirjaan: kulttuurikasvatussuunnitelmaan, hyvinvointikertomukseen tms. 

Ja jos peruskouluyhteistyö on ollut kunnossa, miten varhaiskasvatus ja neuvolalyhteistyö? Entäs toinen aste? Erityisryhmät? Aikuiset? Seniorit? Monilukutaidot? Tämä kaikki kannattaa kirjata samaan asiakirjaan ja koota yhteen kaikki yhteistyökumppanit. Ja asiakirjaan kannattaa kirjata myös arviointi muutaman vuoden välein. Miten tavoitteet on saavutettu ja tarvitseeko jokin kohta kehittämistä.

Merja Kummala-Mustonen, kirjastotoimen ylitarkastaja, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Blogiteksti perustuu avien kirjastotoimen peruspalveluarviointiin ”Lukutaitostrategia ja lukemisen edistäminen yleisten kirjastojen toiminnassa”. Arvioinnin näkökulmana oli Kansallinen lukutaitostrategia 2030, jonka linjausten mukaisesti selvitettiin mm. lukutaitotyön strategisuutta ja suunnitelmallisuutta, lukutaitoyhteistyön rakenteita kunnissa, lukutaitotyön kohderyhmiä sekä lukutaitotyön resursseja ja osaamista kirjastoissa. Raportti on luettavissa avien verkkosivuilla. 

Kirjastojen peruspalvelujen arvioinnissa nousi esiin strategisia toimenpiteitä, joilla on onnistuttu edistämään lukutaitoa kunnissa.  Menestyksen avain on tässä: Lukutaitotyö onnistuu, kun yhteistyörakenteet ovat kunnossa koko kunnassa. Seuraavassa avaan mitä se tarkoittaa käytännössä.

Lukutaidon yhteistyö perustuu koko kunnan yhteisiin voimavaroihin, suunnitelmiin ja tavoitteisiin, johtohenkilöiden myönteiseen asenteeseen ja kehittämisen tukeen sekä selkeisiin toimenkuviin ja vastuisiin. Kuntalaisten kuuleminen ja heiltä saatujen ideoiden kehittely toiminnaksi on vahva vaikutin yhteistyölle. 

Toimintaympäristö on tunnettava, jotta voidaan tunnistaa ja tavoittaa eniten tukea tarvitsevat asiakasryhmät. Tiedotuksen on oltava jatkuvaa niistäkin palveluista, jotka tuntuvat kirjastolle itsestään selviltä.

Kirjastot edistävät lukutaitoa varhaiskasvatuksen ja koulujen kanssa. Muita yhteistyökumppaneita lukutaitotyössä ovat kunnan nuoriso-, kulttuuri- ja vapaa-aikatoimi, työllisyyspalvelut, kansalaisopisto, hyvinvointialue (neuvolat) ja kolmas sektori vapaaehtoisjärjestöineen. Hankkeissa on mahdollista kokeilla ja luoda uusia kumppanuuksia, oppia, oivaltaa ja kehittää arkityötä. 

Lukutaitotyö on aina ollut kirjaston ominta perustoimintaa, jota henkilökunta on pitänyt päätehtävänään. Kirjaston tärkein voimavara onkin henkilökunnan motivaatio ja halu kehittyä lukutaitotyössä. 

Rakenteellinen ja suunnitelmallinen yhteistyö helpottaa työntekijöiden työtä ja säästää voimavaroja. Työntekijät saavat keskittyä sovittujen toimintamallien ansiosta sisältöön jatkuvan säätämisen sijaan. 

Kirjastot kertoivat arvioinnissa asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden tyytyväisyydestä. Yhdessä tekeminen on antoisaa. Lukemiskulttuuriin liittyvät tapahtumat kiinnostavat lukemattomia. Tapahtumat vahvistavat kumppanuuksia, kasvattavat kirjastonkäyttölukuja ja rikastuttavat arkea.  

Lukutaitotyön vaikuttavuutta on vaikea mitata yksiselitteisesti, mutta välillistä vaikutusta voidaan kuitenkin arvioida. Kirjastot pyytävät opettajien arviota oppilaiden lukutaidon ja –innon muuttumisesta. Kirjastot tutustuvat oman kuntansa PISA-tuloksiin, kouluterveyskyselyjen vastauksiin sekä muihin lukutaidon tasoa ja muutoksia kuvaaviin tutkimuksiin. Vain pitkäjänteinen työ tuottaa kestävää tulosta.

Kristiina Kontiainen, ylitarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto
 

Blogiteksti perustuu avien kirjastotoimen peruspalveluarviointiin ”Lukutaitostrategia ja lukemisen edistäminen yleisten kirjastojen toiminnassa”. Arvioinnin näkökulmana oli Kansallinen lukutaitostrategia 2030, jonka linjausten mukaisesti selvitettiin mm. lukutaitotyön strategisuutta ja suunnitelmallisuutta, lukutaitoyhteistyön rakenteita kunnissa, lukutaitotyön kohderyhmiä sekä lukutaitotyön resursseja ja osaamista kirjastoissa. Raportti on luett

Edellisessä peruspalvelujen arvioinnissa todettiin, että kirjastojen johtamiseen ja kehittämiseen on entistä vähemmän voimavaroja. Työajan pirstaloituminen useiden johdettavien toimialojen kesken vaikeuttaa kokonaisvaltaista kehitystyötä ja perehtymistä yksittäisen toimialan keskeisiin kysymyksiin. Arvioinnissa todettiin myös, että johtaja, jolla on riittävästi aikaa ja substanssiosaamista, pystyisi hyödyntämään kirjaston niukkojakin voimavaroja asiantuntevalla ja ennakoivalla suunnittelulla yhteistyössä muiden toimialojen ja asiakkaiden kanssa.

Nämä johtamisen näkökulmat vaikuttavat olevan relevantteja myös kirjastojen lukutaitotyötä tarkasteltaessa. Vastanneista kirjastoista vain 20 % koki, että henkilöstömäärä on riittävä kirjaston tekemään lukutaitotyöhön, ja 38 % koki, että osaaminen lukutaitotyöhön on riittävää. Molemmat arviointikohteet ovat sellaisia, joihin johtamisella pystytään vaikuttamaan.

Niukkojen henkilöstöresurssien kohdentaminen vaatii suunnittelua. Kirjastotyön tavoitteiden tulee olla selvät, mutta sen lisäksi johtajan tulee aktiivisesti luoda verkostoja ja muita rakenteita lukutaitotyön tueksi. Niiden avulla työ saadaan moninäkökulmaiseksi, ja potentiaali työajan säästämiseen konkretisoituu todennäköisemmin silloin, kun yhteistyöllä on johdon tuki. Sama pätee kuntalaisten mukaan ottamiseen lukutaitotyön suunnitteluun. Alle puolet vastanneista kirjastoista kertoi ottaneensa kuntalaiset mukaan suunnitteluun. Voisiko asiakkaita kuulemalla löytyä uusia, resursseja tehokkaammin hyödyntäviä työmuotoja ja priorisointikeinoja?

Johtaja voi vaikuttaa myös osaamiseen mahdollistamalla ja kannustamalla. Lähes kaksi kolmasosaa kirjastoista ilmoitti, että niissä tehdään suunnitelmallista osaamisen kehittämistä. Suunnitelmallisuus on keskeinen lähtökohta pitkäjänteiselle kehittämiselle. Sen lisäksi johtajan tulee mahdollistaa koulutuksiin ja muihin osaamisen kehittämisen toimiin osallistuminen luomalla oppimismyönteistä ilmapiiriä sekä suunnittelemalla työvuorot niin, että koulutuksiin osallistuminen on tosiasiassa mahdollista.

Laadukas johtaminen voi säästää resursseissa – myös lukutaitotyössä.

kirjastotoimen ylitarkastaja Virpi Launonen, Itä-Suomen avi

Blogiteksti perustuu avien kirjastotoimen peruspalveluarviointiin ”Lukutaitostrategia ja lukemisen edistäminen yleisten kirjastojen toiminnassa”. Arvioinnin näkökulmana oli Kansallinen lukutaitostrategia 2030, jonka linjausten mukaisesti selvitettiin mm. lukutaitotyön strategisuutta ja suunnitelmallisuutta, lukutaitoyhteistyön rakenteita kunnissa, lukutaitotyön kohderyhmiä sekä lukutaitotyön resursseja ja osaamista kirjastoissa. Raportti on luettavissa avien verkkosivuilla.   

Kaikille lienee tuttu tarina NASAn päämajassa työskennelleestä siivoojasta, joka kysyttäessä työstään kertoi tavoitteensa olevan saada ihminen kuuhun. Tarinan todenperäisyydestä en tiedä, mutta sen sanoma lienee se, että organisaatiossa kaikilla on yhteinen tavoite. 

Tarina NASAn siivoojasta tuli mieleeni käydessäni läpi peruspalveluarviointikyselyn vastauksia lukutaitotyön tavoitteista. Useissa vastauksissa todettiin, että tavoitteet on kirjattu kunnan eri toimialojen yhteiseen suunnitelmaan, esimerkiksi kulttuurikasvatussuunnitelmaan. Joistakin vastauksista näkyi, että kunnan eri toimijoilla oli todellakin yksi yhteinen tavoite, jolla pyrittiin saamaan aikaan positiivinen muutos kuntalaisten elämässä: ”Tavoitteena on, että kirjaamalla lukutaitotyön rakenteet auki, monipuolinen ja tasa-arvoinen lukutaitotyö saavuttaa kaikki [kunnan] lapset ja lapsiperheet.  Tavoitteena on saada lukuharrastus ja yhdessä lukeminen jokaisen perheen arkeen jollakin tavalla, kuten esimerkiksi päivittäin luettavan iltasadun muodossa… Tavoitteena on lukuilon löytäminen kotona, neuvolassa, varhaiskasvatuksessa ja koulussa.”  

Sitten oli melko suuri joukko vastauksia, joissa tavoitteeksi nimettiin esim. ”viisi kirjavinkkausta vuodessa”, ”lukemista edistävien tapahtumien järjestäminen”, ”tavoitteena on lisätä kirjasto-opetusta”. Mietin, miten lukutaitoyhteistyö kunnan sisällä onnistuu, jos jokaisella osapuolella on tavoitteena oman työsuorituksensa toteuttaminen yhteisen tavoitteen sijasta (NASA!). Ja onko kyse tavoitteesta ollenkaan, vaan toimenpiteistä tai toteutuksen mittareista?  

Kirjastolain lähtökohta on, että kirjasto vaikuttaa yhteiskuntaan, ja tällöin kirjastotyön tavoite on jokin muutos ympäröivässä yhteisössä. Kirjastotyön tavoite ei voi olla kirjastotyö itsessään (Esim. lukutaitotyön tavoite on viisi kirjavinkkausta). Keskustelimme tästä kollegojeni kanssa, ja arvelimme, että tavoitteen määrittelyn ongelmat saattavat liittyä lukutaitotyön määrittelyn ongelmiin kirjastoissa, josta Virpi Launonen kirjoitti blogitekstissään. 

Kun kirjaston lukutaitotyön tavoitteet (yhteiskunnalliset vaikutukset) on määritelty, voidaan suunnitella menetelmät, toimenpiteet ja aikataulutus (tarvittavat resurssit ja osaaminen). Toimenpiteille voidaan luoda määrälliset mittarit kirjastotyötä arvioimaan ja osoittamaan. Sen sijaan yhteiskunnallisia vaikutuksia on vaikea osoittaa laskemalla yhteen kirjavinkkausten määriä. Yhteiskunnallisia vaikutuksia, esimerkiksi lasten lukutaidon tasoa, voidaan arvioida vaikkapa yhdessä opetustoimen henkilöstön kanssa tai seuraamalla tutkimustuloksia, kuten kouluterveyskyselyä, jossa joka toinen vuosi kysytään lukemisharrastuksen aktiivisuudesta. 

Satu Ihanamäki, kirjastotoimen ylitarkastaja, Lapin avi 

Blogiteksti perustuu avien kirjastotoimen peruspalveluarviointiin ”Lukutaitostrategia ja lukemisen edistäminen yleisten kirjastojen toiminnassa”. Arvioinnin näkökulmana oli Kansallinen lukutaitostrategia 2030, jonka linjausten mukaisesti selvitettiin mm. lukutaitotyön strategisuutta ja suunnitelmallisuutta, lukutaitoyhteistyön rakenteita kunnissa, lukutaitotyön kohderyhmiä sekä lukutaitotyön resursseja ja osaamista kirjastoissa. Raportti on luettavissa avien verkkosivuilla.

Tällä peruspalvelujen arviointikierroksella kokeilimme Padlet -seinää yhtenä työkaluna tiedonkeruussa. Tavoitteena oli saada kirjastoissa lukutaitotyötä tekevien ääni kuuluviin. Seinälle saatiinkin kymmenittäin vastauksia, jotka avasivat arviointikohdetta arjen näkökulmasta. Padlet -vastauksista löytyi lisäksi ennakoimaton keskustelukulku.

Kysymyksenasettelua kritisoitiin siitä, ettei ’lukutaitotyö’-käsitettä ollut  määritelty, ja useissa kommenteissa esitettiin näkemyksiä, ettei lukutaitotyö ole kirjaston tehtävä. Tiedonkeruuta valmisteltiin tälläkin kertaa työryhmässä, ja niin kyselyn, Padlet-kysymysten kuin saatekirjeenkin sanamuotoja viilailtiin useaan otteeseen, mutta meille tiedonkeruun suunnittelijoille ’lukutaitotyö’-termi oli itsestäänselvyys, eikä meillä käynyt mielessä, että siihen liittyisi jotain sellaista monitulkintaisuutta, joka kaipaisi selventämistä.

Kävimme työryhmässä (ehkä jälkijättöisen) keskustelun siitä, miksi käytimme arvioinnissa ’lukutaitotyö’-käsitettä, emmekä esimerkiksi termiä ’lukemisen edistäminen’. Kirjastolain 6 §:ssä puhutaan lukemisen ja kirjallisuuden edistämisestä sekä monipuolisten lukutaitojen tukemisesta ja ohjauksesta. Työryhmällä oli näiden pohjalta syntynyt yhteinen - vaikkakin implisiittinen - näkemys siitä, että kirjastoilla on lukutaidon osalta muutakin työsarkaa kynnettävänä kuin lukemisen edistäminen.

Vaikka ’lukutaitotyö’-käsitteestä noussut keskustelu ei ollut arvioinnin tavoitteena, se sai aikaan kuitenkin yhden arvioinnin keskeisistä havainnoista: kirjastoilla ei ole yhteistä käsitteistöä tehtäville, joita sen odotetaan tekevän. Tämä johtaa siihen, että kirjaston on vaikea viestiä työstään tai tavoitteistaan, mikä puolestaan vaikeuttaa monialaista yhteistyötä sekä kirjaston roolin näkyväksi tekemistä.

Olisikin tärkeää, että kirjastokentällä käytäisiin laajaa keskustelua siitä, mitä kirjastolain 6 § oikeasti tarkoittaa ja millaisia velvoitteita siitä on johdettavissa. Keskustelu olisi syytä aloittaa luomalla yhteinen käsitys siitä, mitä lukutaito on. AVI Kirjastotoimi tulee toimimaan aktiivisesti tuossa keskustelussa, mutta siihen tarvitaan kaikkien osallistumista, joten eiköhän oteta tavoitteeksi, että seuraavaan kirjastojen tekemää lukutaitotyötä arvioivaan peruspalvelujen arviointiin mennessä (jos vanhat merkit pitävät paikkansa, siihen menee kuusi vuotta) meillä on jaettu ymmärrys kirjastojen roolista lukutaitotyön kokonaisuudessa.

Kirjastotoimen ylitarkastaja Virpi Launonen, Itä-Suomen avi
 

Itä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt etusijan viidelle vihreää siirtymää edistävän hankkeen ympäristölupahakemukselle vuosina 2023-2024. Pyyntöjä päästä ympäristö- tai vesitalouslupahakemusten etusijamenettelyyn on tullut yhteensä seitsemän. Kaikki etusijan saaneista hankkeista koskevat biometaanin tuotantoa anaerobisessa mädätysprosessissa. Näistä yhdelle, eläinsuojan ja biokaasulaitoksen toiminnalle Tohmajärven kunnassa, on jo myönnetty ympäristölupa alle 10 kuukaudessa. 

Tietyt vihreää siirtymää edistävät hankkeet voivat saada aluehallintoviraston lupakäsittelyssä etusijan vuodesta 2023 vuoteen 2026. Etusijalle pääsyn tarkoituksena on mahdollistaa lupahakemuksen tavanomaista nopeampi käsittely aluehallintovirastossa. Tällä hetkellä vireillä on neljä etusijan saanutta Suomen Lantakaasu Oy:n lupahakemusta:

• Biometaanin tuotanto- ja nesteytyslaitos, Kiuruvesi
• Biometaanin tuotantolaitos, Lapinlahti
• Biometaanin tuotantolaitos, Sonkajärvi
• Biometaanin tuotantolaitos, Nurmes

Suurimmassa toimintakokonaisuudessa Kiuruvedellä on tarkoitus tuottaa omalla biokaasun tuotannolla ja muiden satelliittilaitoksina toimivien biokaasulaitosten kaasutoimitusten avulla nesteytettyä biometaania liikennepolttoaineeksi vuodessa 150 GWh. Muistutuksia näihin hakemuksiin on jätetty toistaiseksi niukasti.

Kaikissa hankkeissa Itä-Suomen aluehallintovirasto on antanut ennakkoneuvontaa kerran tai useammin ennen lupahakemusten vireille tuloa. Ennakkoneuvonnalla pyritään varmistamaan, että hakemuksen sisältö täyttää ympäristönsuojelulainsäädännön edellytykset, ja että hakemuksen ripeä käsittely aluehallintovirastossa siten mahdollistuisi. Kokemusten mukaan ennakkoneuvonnalla on onnistuttu parantamaan ympäristöllisten tekijöiden tunnistamista hakemuksissa, mutta hakemuksen täydennyksiltä ei ole kuitenkaan vältytty. 

Aluehallintovirasto käsittelee etusijan saaneiden hankkeiden lupa-asiat mahdollisimman joutuisasti. Hankkeita edistetään nopeutetusti lupakäsittelyn kaikissa vaiheissa. Aluehallintoviraston tavoitteena on käsitellä kaikkien etusijan saaneiden hankkeiden lupa-asiat alle 12 kuukaudessa, mutta mahdollisuuksien mukaan pyritään huomattavasti nopeampaan käsittelyyn. 

Etusija lupahakemuksien käsittelyssä annetaan sellaisille ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelystä aluehallintovirastoissa annetun lain (898/2009) hankeluettelossa oleville vihreää siirtymää edistäville hankkeille, joiden toiminnassa on otettu huomioon ei merkittävää haittaa -periaate (DNSH). Lupamenettely ja lupaharkinta eivät muutoin poikkea tavanomaisesta.

Lisää tietoa etusijamenettelystä

Yhteyshenkilö
Johanna Ahonen
johtaja, ympäristöluvat
[email protected]
 

Regionförvaltningsverket kontaktas dagligen av ledningen inom bildningen, rektorer, skolpersonal, föräldrar och aktörer på fältet som vill ha information om gällande lagstiftning. Senast i dag svarade jag på frågor om lektionernas placering under dagen och en fråga om bildandet av grupper i förskoleundervisningen. Förra året inkom 400 frågor bara till regionförvaltningsverkets svenska enhet för bildningsväsendet.

Eftersom många frågor har liknande innehåll ordnar vi årligen återkommande webbinarier där våra sakkunniga föreläser om utbildningslagstiftningen och i realtid besvarar frågor som finns hos deltagarna. Våra webbinarier har på årsbasis totalt cirka 3000 deltagare och enbart de rent juridiska fortbildningarna lockar cirka 700 deltagare årligen. Att frågorna aldrig tycks sina ser jag som ett bevis på att det finns en stor vilja att göra rätt. Trots att frågeställaren kan paragraferna är det inte alltid entydigt hur lagen ska tolkas, vem som har tolkningsföreträde och alltid finns det inte ett entydigt svar på frågan Gör vi rätt?

Att vi inom en kommun kan ha två utbildningsstigar, en svensk- och en finskspråkig, med olika läroplaner som är godkända för vardera utbildningsspråk kan göra en förundrad. Den som inte känner till skollagstiftningen kan fundera hur det är möjligt att samma kommun kan agera på olika sätt beroende på undervisningsspråket. Nu är det inte utbildningsspråket som avgör skillnaderna, utan snarare den verksamhetskultur som vuxit fram och de lokala omständigheterna som påverkar hur den lokala läroplanen utformats. Att det därtill finns olikheter mellan de olika skolorna beror på att varje skolas läsårsplan kan variera. 

De frågor jag nämnde inledningsvis går inte att besvara schemamässigt. När det kommer till lektionstider inverkar lokaltrafiken, skolnätverket och tillgång till undervisningssalar och skolmatsalen. I fråga om gruppdimensioneringen inverkar det huruvida förskolan ordnas i daghem eller skola och ifall det finns elever i gruppen med särskilda stödbehov. Bakgrundsfaktorerna kan variera från plats till plats och från år till år och därför är svaren sällan enkla och tydliga.

Vid regionförvaltningsverkets svenska enhet för bildningsväsendet är vi både glada och stolta över de frågor vi får. Vi är glada över att frågeställaren är mån om att göra rätt och viljan följa lagen och stolta över den lågtröskelkultur vi som myndighet har skapat. Vi ser att vi genom ett proaktivt förhållningssätt kan trygga barnens rättigheter och hoppas att vi fortsättningsvis genom dialog med fältet kan förebygga rättsskyddsfallen och fortsättningsvis mota Olle i grind.

Malin Eriksson
Överinspektör för bildningsväsendet 
Svenska enheten för bildningsväsendet 
Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland 

”Kirjastotyö on kokonaisuutena demokratian edistämistä.” ”Kirjaston vapaa, kaikille avoin tila ja aineistot sekä lukemisen edistäminen riittävät kirjaston demokratiatyöksi.” Näillä lauseilla monet kirjastot kuittaavat tekevänsä osuutensa kirjastolaissa (Laki yleisistä kirjastoista 238/2016) yhtenä tavoitteena olevasta aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistämisestä. Mutta tämä ei ihan riitä. Kirjastolaissa yleisten kirjastojen tehtäväksi annetaan aineistojen ja tilojen tarjoamisen sekä lukemisen edistämisen lisäksi myös yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen.

Tampereen ja Jyväskylän demokratiahankkeessa lanseerattiin mainio tapa kartoittaa ja laajentaa kirjastossa tehtävää demokratiatyötä, nimittäin demokratiaskannaus. Sillä tarkoitetaan kirjaston palvelujen läpikäymistä demokratiasilmälasein. Miten voisimme lisätä arkiseen tekemiseemme ripauksen demokratiaa? Teemasta on helppo rakentaa kirjanäyttelyjä, mutta voisiko kirjavinkkauksessa, tiedonhaun opastuksessa tai digiopastuksessa näkyä aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistäminen? Entä lukupiiritoiminnassa? Tai satutunneilla?  

Demokratiatyön lisääminen kirjaston olemassa oleviin palveluihin on hyvä askel eteenpäin, mutta ei ihan riittävä yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistämiseen. Kuntalaisen osallisuuden tunnetta voi lisätä jo kirjastossa käynti, ihmisten kohtaamisen mahdollisuus, mutta tätä voisi vielä rikastaa. Monissa kirjastoissa on alettu järjestää kirjastokahveja, demokratiakahveja, kirjastoparlamenttia tmv. Tapahtumalla on monta nimeä, mutta konsepti on sisällöltään yksinkertainen: Keitetään kahvit, ostetaan ehkä pullapitkokin ja kutsutaan kuntalaisia kahville keskustelemaan. Aihe voi olla vapaa tai ennalta määrätty, paikalla voi olla asiantuntijavieras tai sitten ei. Kahveja tarjotaan säännöllisesti samaan aikaan, niin että sinne on helppo tulla. Uuden konseptin lanseeraaminen voi kestää jonkin aikaa, ei kannata heti lannistua, jos ketään ei tule. Kun olimme muutamat kahvit keskenämme nauttineet, alkoi väkeä tulla, totesi eräs kirjastonjohtaja.  

Kirjaston on tärkeä huomata, ettei se ole demokratiatyössä ja yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistämisessä useinkaan ainoa toimija kunnassa. Demokratiaskannauksen voisi toteuttaa myös yhteistyökumppaneiden suhteen. Ketkä muut kunnassa edistävät näitä asioita? Mitä muut tekevät ja miten? Muiden tekemisen tuntemisella löydetään yhteistyökumppaneita ja vältetään päällekkäisyyttä. Kirjasto voi olla sopiva alusta kuntalaisten tavoittamiseen niin kunnan eri toimijoille kuin kolmannen sektorin toimijoille. Kunnassa kannattaa vain laatia selkeät pelisäännöt tilojen käyttöön, jotta yhteistyö on helppoa. Monet kunnat ja kirjastot ovat jo laatineet pelisääntöjä, joten esimerkkejä löytyy, eikä jokaisen tarvitse keksiä pyörää uudelleen. 

Kun kirjasto löytää oman roolinsa ja oman tapansa tehdä demokratiatyötä, siitä tulee osa kirjaston arkea eikä ylimääräistä lisätyötä. Myös rakenteet juurruttavat arkeen. Jokaiseen asiaan ei tarvitse olla erillistä suunnitelmaa tai strategiaa, kevyempi vuosikello voi riittää sekä vastuuhenkilön nimeäminen ja selkeän tavoitteen asettaminen toiminnalle. Jos alkuun pääsemiseen ei tunnu riittävän resursseja, voi pieni hanke auttaa alkuun pääsemisessä. Hankkeen suunnittelussa on hyvä lähteä liikkeelle yhteistyökumppaneiden miettimisestä, selkeistä tavoitteista ja sopivasta mittakaavasta, että hankkeen tuloksena saadaan kirjaston arkeen sopivaa toimintaa. 

Merja Kummala-Mustonen 
kirjastotoimen ylitarkastaja 
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto 

Uhanalaisista lintulajeistamme lähes puolet elää lintukosteikolla. Rehevät lintuvedet kasvavat ajan myötä umpeen ilman hoitoa ja kunnostuksia. Vesistöjen rehevöitymisen kiihdyttämän umpeenkasvun seurauksena vesistöjen linnusto taantuu, kun elinympäristöt muuttuvat linnuille epäsuotuisiksi. Lintuvesien kunnostaminen onkin välttämätöntä uhanalaisten ranta- ja vesilintujemme suojelemiseksi. Kunnostustoimia ovat kohteesta riippuen raivaus, ruoppaus, niitto, laidunnus, vedenpinnan nosto, vieraspetopyynti ja hoitokalastus. 

Arvokkaiden lintuvesien elinympäristöjen kunnostustoimenpiteistä yli 500 kuutiometrin ruoppaukset ja vedenpinnan nostaminen edellyttävät aina aluehallintovirastolta vesilain mukaista lupaa. Lupaharkinnassa punnitaan hankkeesta aiheutuvia yleisiä ja yksityisiä etuja suhteessa vastaaviin menetyksiin. Lintuvesihankkeen yleiset hyödyt liittyvät yleensä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja alueiden virkistyskäytön edistämiseen. Lupaharkinnassa yleisenä menetyksenä otetaan huomioon esimerkiksi ruoppaamisesta aiheutuva työnaikainen vesistön samentuminen. Lisäksi arvioidaan sitä vaikeuttaako hanke vesienhoitosuunnitelman mukaisten toimenpiteiden tai voimassa olevien kaavojen toteuttamista. 

Kunnostushankkeissa pääpaino on ollut ruoppauksissa, vaikka vedenpinnan nostolla saavutetaan pitkäkestoisempia vaikutuksia ja niiden toteutus on usein edullisempaa kuin toistuvien ruoppausten toteutus. Kunnostushankkeissa yhteistyö alueen maanomistajien kanssa on avainasemassa. 

Lintuvesien kunnostushankkeita on toteutettu Helmi-elinympäristöohjelman rahoituksella ja ELY-keskusten tai Metsähallituksen toteuttamina vuodesta 2021 lähtien. Ennen Helmi-ohjelmaa kunnostuksia tehtiin vähän puuttuvan rahoituksen ja vähäisen kokemuksen takia. Helmi-elinympäristöohjelmalla pyritään auttamaan uhanalaisia lajeja sekä maamme uhanalaisia luontotyyppejä erilaisin kunnostus- ja hoitotöin. Koska sujuva lupakäsittely tukee tärkeän tavoitteen saavuttamista, ELY-keskukset ovat pyrkineet olemaan lupaviranomaiseen yhteydessä jo hakemusvaiheessa. Tällöin hakemus saadaan vireille mahdollisimman täydellisenä ja vältytään aikaa vieviltä lisäselvityksiltä. 

Itä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueella annettiin vuonna 2022 kaksi lintuvesien kunnostusta koskevaa vesitalouslupaa. Tällä hetkellä ympäristölupavastuualueella on vireillä ko. hakemusasioita neljä. Koska kunnostusvelkaa on ehtinyt kertyä vuosikymmenten aikana runsaasti, Itä-Suomen aluehallintovirastoon on tulossa seuraavan kolmen vuoden aikana hakemuksia kiireellistä kunnostusta kaipaavien lintuvesikohteiden kunnostukseen vielä arviolta 12.

Hanne Lohilahti
ympäristöylitarkastaja, ympäristölupavastuualue
Itä-Suomen aluehallintovirasto

Osallistaminen on yksi tapa lisätä osallisuutta. OECD:n heinäkuussa julkaistusta Drivers of Trust in Public Institutions -tutkimuksesta käy hyvin ilmi, miten tunne yhteiskunnallisesta toimijuudesta ja siitä, että pystyy vaikuttamaan asioihin, on keskeisesti kytköksissä yhteiskunnalliseen luottamukseen. Tutkimuksen mukaan ero niiden välillä, jotka kokevat voivansa vaikuttaa siihen, mitä esimerkiksi hallitus tekee, ja niiden välillä, jotka ovat eivät koe pystyvänsä vaikuttaa, on jopa 47 prosenttiyksikköä.

OECD:n luottamustutkimus sekä myös vuosi sitten julkaistu Sitran Demokraattisten kohtaamisen käsikirja osoittavat, että kansalaisten arkinen kanssakäyminen julkisten toimijoiden kanssa on keskeistä yhteiskunnallisen luottamuksen rakentumisessa ja ylläpidossa. Julkisten palveluiden arkisilla palvelukokemuksilla ja kohtaamisilla rakennetaan (tai vastaavasti rikotaan) demokraattista yhteiskuntakokemusta ja ylläpidetään demokraattisia arvoja. Kirjastot ovat omalta osaltaan yhteiskunnallisen luottamuksen ja demokratian vahvistajia sekä päivittäisissä asiakaskohtaamisissa että luodessaan kuntalaisille osallistumisen mahdollisuuksia esimerkiksi erilaisten tilaisuuksien muodossa. 

Avaimet onnistuneeseen osallistamiseen

Kirjastot kokevat yhtenä demokratiatyön haasteena osallistamisen: miten ihmeessä saada kuntalaiset innostettua mukaan? Lähes kaikissa aluehallintovirastojen 2021 rahoittamissa demokratiahankkeissa otettiin mukaan kuntalaisia ja/tai kuntapäättäjiä ja samalla törmättiin haasteisiin siinä, miten halutut kohderyhmät (esim. nuoret, tietyt kieli- ja väestöryhmät) tavoitetaan ja saadaan toimintaan mukaan. 

Useimmiten sinnikkyys kannattaa: suosituksi osoittautuva tapahtumakonsepti ei välttämättä ensimmäisillä kerroilla ole vielä menestys, vaan kestää hetken ennen kuin osallistujat löytävät tilaisuuden. Osallistujia ei myöskään tarvitse olla montaa, kun jo päästään antoisaan ja onnistuneeseen lopputulokseen. Palaute mukaan innostetuilta kuntalaisilta on lähes aina positiivista.

Osallistamiseen liittyvää osaamista, kuten fasilitointitaitoja ja erilaisten menetelmien tuntemusta, kaivattaisiin kirjastoissa enemmän. Toisaalta onnistumiseen voi riittää kirjaston toimintaympäristön ja paikallisyhteisön tuntemus. Se auttaa tunnistamaan oikeat kohderyhmät ja yhteistyökumppanit, ja tavoittamaan ne olemassa olevien verkostojen ja asiakassuhteiden avulla. Joskus tarvittava tuntemus voi löytyä kirjaston ulkopuoliselta hanketyöntekijältä, joka kuuluu itse tavoiteltavaan kohderyhmään ja jolla on tarvittavat verkostot jo valmiina.

Tässä demokratiahankkeita toteuttaneiden kirjastojen vinkkejä siihen, miten eri kohderyhmiä saa innostettua mukaan:

• Järjestä mahdollisimman matalan osallistumiskynnyksen toimintaa. Moni kirjasto mainitsi onnistuneimmiksi konsepteiksi pehmovaalit ja lavastetut/osallistavat mielenilmaukset.
• Lähesty suoraan muista yhteyksistä ennestään tuttuja nuoria.
• Jalkaudu valmiiseen porukkaan.
• Pyydä kirjastotiloissa vierailevia paikallisia ex tempore mukaan esim. asukaskeskusteluun.
• Kysy kyselyllä. Esimerkkeinä kuntalaiskysely tai turvallisemman tilan periaatteiden valmistelu kyselyn avulla. Etukäteiskyselyllä voi selvittää myös kohderyhmän toiveita keskustelutilaisuuksissa käsiteltävistä aiheista. Kysely voi olla verkkokysely ja/tai ”kyselylaatikko” kirjastossa.
• Ota opiskelijat mukaan opettajan johdolla
• Järjestä esimerkiksi nuorille suunnatut keskustelut heille valmiiksi tutuissa ja turvallisissa tiloissa.

Demokratiahankkeissa toimiviksi todettuja osallisuutta tukevia demokratiatyön konsepteja:

• Lavastetut/osallistavat mielenilmaukset, joita voi toteuttaa eri tavoin. Esim. kuntalaiset saavat jättää terveisiään pieniin mielenosoituskyltteihin, jotka pystytetään kaupungintalon kuvan eteen askarreltuun minimaisemaan. Viestit toimitetaan kootusti kuntapäättäjille. Vaihtoehtoisesti voi järjestää lelujen mielenosoituksen eli lapset saavat tehdä kylttejä mielenosoitukseen, joka lavastetaan lelujen avulla kirjastoon.
• Pehmovaalit eli lapsille ja perheille suunnatut leikkimieliset vaalit, joissa ehdolle asetetuista leluista voi äänestää vaikkapa pehmopresidenttiä.
• Vaikuttamisen työpajat nuorille, 9-luokan oppilaille ”10 kysymystä kansanedustajille”, nuorten politiikkapäivä, lasten kirje päättäjille
• Aamukahvit kunnanjohtajan kanssa
• Kirjastokahvit tai kyselytunnit, joissa päättäjiä mukana
• Erätauko-keskustelut
• Yhdistysesittelyt kirjastossa
• Kansalaisten osallistaminen tutkimuksen tekemiseen tunnistamalla vanhoja valokuvia
• Demokratiateemainen lukuhaaste sekä näyttely ja kirjalista vinkatuista teoksista
• Maahanmuuttajille suunnatut pikkujoulut
• Turvallisuus- ja saavutettavuuskävely kaupungin keskustassa
• Vapaamuotoiset osallisuuskahvit kunnan eri toimialojen kesken
• Viranhaltijoiden kierros kunnan kaikissa kirjastoissa
• Demokratiaskannaus

Meitä on moneksi ja osallistumisen tasoja erilaisia: yksi tykkää osallistua järjestettyyn toimintaan aktiivisesti, toinen keskittyy mieluummin kuuntelemiseen ja kolmas seuraa sivusta samalla kun selailee hyllyjen välissä kirjoja. Ja siinä missä toinen kokee luontevaksi ilmaista itseään keskustelun tai toiminnan kautta, toinen pukee ajatuksensa mieluummin kirjalliseen muotoon. Kaikki tavat voivat olla yksilölle yhtä merkityksellisiä ja antoisia. Tärkeää olisi tarjota erilaisia osallistumistapoja, jotta mahdollistetaan jokaiselle luonteva tapa osallistua - tai olla osallistumatta.

Aluehallintovirastot myönsivät vuonna 2021 erityisavustusta yleisten kirjastojen toiminnan kehittämiseen kansalaisten ja päättäjien vuoropuhelun foorumeina. Avin kirjastotoimi kartoitti hankkeiden antia ja vaikutuksia loppuvuodesta 2023 kyselyllä, johon vastasi 28 hanketta (38 hanketta sai rahoitusta). Blogiteksti pohjautuu kyselyn aineistoon ja päättyneiden hankkeiden loppuraportteihin.

Kirjastotoimen ylitarkastaja Jonna Toukonen
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto