Ympäristö- ja vesilupapäiville kokoontui satoja ammattilaisia pohtimaan työnsä sisältöä

Valtion virastouudistus (LVV) pyrkii valtaamaan ympäristöviranomaisen ajatukset: Kalenteri pursuaa varauksia virastouudistuksen tilaisuuksiin. Organisoidutaanko linjoina vai matriiseina? Pitääkö kaikkiin teamseihin ehtiä osallistua? Säilyykö työpaikka? Samalla täytyisi puskea rivakasti ulos ympäristö- ja vesilupapäätöksiä tai valvoa laitoksia ja ympäristön tilaa. 

Helsingissä 6.–7.11.2024 järjestetyt ympäristö- ja vesilupapäivät toivat osallistujille mukavaa vaihtelua arkeen muutoksen keskellä ja antoivat luvan pohtia työn sisältöä ja tarkoitusta. Paikan päällä oli 130 ja etäyhteyksien päässä vielä noin 400 osallistujaa aluehallintovirastoista, ELY-keskuksista, ministeriöistä, kunnista ja hallinto-oikeuksista. Järjestelyvuorossa oli tänä vuonna Etelä-Suomen aluehallintoviraston seitsenhenkinen järjestelyporukka vastuualueen johdon tukemana. Ohjelmaa oli kanssamme ideoimassa myös valvojia alueemme ELY-keskuksista. 

Ohjelman kokoamisen punaisena lankana oli ajankohtaisuus ja asiasisältö. Ympäristötiedon avoimuuden ja turvallisuuden kysymyksistä alustivat ja keskustelivat johtava varautumisasiantuntija Antti Sillanpää, viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari ja ympäristötoimittaja Heli Saavalainen. Ympäristöministeri Mykkänen toi päiville valtioneuvoston näkemyksen vihreästä siirtymästä ja yhden luukun palveluista. Toimittaja Nils Torvalds valotti elävästi, miten paljon osaamista, kontakteja ja EU-etiketin tuntemista vaikuttaminen EU:ssa vaatii. EU:n ajankohtaisesta sääntelystä ohjelmassa olivat teollisuuspäästödirektiivi (IED), jätelain muutokset ja mm. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n ja Kaivosteollisuus ry:n näkemykset kriittisten raaka-aineiden asetuksesta (CRMA). Perinteiseen tapaan myös Vaasan hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus kertoivat ratkaisuistaan. Pohdimme professori Seita Vesan johdolla oikeusjärjestelmän roolia oikeudenmukaisessa kestävyysmurroksessa. Kuulimme mm. koskien vapauttamisesta, vesiympäristölle haitallisten aineiden tarkkailusta, kinkkisistä luvitus- ja valvontatapauksista, päätösten täytäntöönpanokelpoisuudesta ja Helsinkiin suunniteltavista pienydinvoimaloista. Päivillä kuullun perusteella tekoäly vaikuttaa kelvolta rengiltä joihinkin rutiinihommiin, mutta sille pitää asettaa tiukat ehdot eikä jälkivalvontaa sovi laiminlyödä. Ympäristön ja luovan työn suojelemisen näkökulmasta suhtaudun kyllä valtavasti sähköä, vettä ja luonnonvaroja kuluttavaan tekoälyyn hyvin kriittisesti.  

Ympäristöhallinnon väki tekee paljon etätöitä. Palautteen perusteella päivien ohjelmaan ja järjestelyihin oltiin tyytyväisiä, mutta parasta antia oli kuitenkin tavata työkavereita ja -tuttuja, uusiakin, kasvokkain. Ainakin itselleni vahvistui tunne, että virastouudistuksessa on ehdottomasti ainakin yksi hyvä puoli: lisää mukavia työkavereita. Päivät kannatti järjestää, vaikka valtion säästötoimet uhkasivatkin pitkää perinnettä eivätkä kauempaa tulevat voineet matkustaa paikan päälle. Ensi vuonna tapaamme Vaasassa, ilmeisesti viimeistä kertaa avilaisina ja elyläisinä, ja toivottavasti ihan livenä!

Kiitos osallistujille ja esiintyjille, tilapalveluille ja tekniikalle - ihmiset tekevät tapahtumat!

Pauliina Kauppinen
ympäristöylitarkastaja