Kriisinkestävyydestä ja valmiudesta on puhuttu parin viime vuoden aikana enemmän kuin kuluneina vuosikymmeninä yhteensä. Aiheetta on käsitelty niin koronapandemian yhteydessä kuin Venäjän aloittaman sodan seurauksena. Olemme saaneet lukea lehdistä erilaisia varautumisohjeita esimerkiksi 72 tunnin kotivarasta niin pandemiasta johtuvaa eristystä kuin pitkää sähkökatkoa varten. Fyysistä varautumista onkin helpompi käsitellä ja ymmärtää kuin henkistä varautumista ja jaksamista. Silti henkinen kriisinkestävyys on oikeutetusti kansallisessa turvallisuusstrategiassa esitetyn kokonaisturvallisuuden timantin yksi kulma.
Henkiselle kriisinkestävyydelle keskeistä on tuttu ja turvallinen arki: mahdollisuus käydä töissä ja harrastaa. Sivistystoimen tuottamat palvelut ovat meille itsestäänselvyyksiä arkemme sujuvoittajina, emmekä ajattele niiden merkitystä ennen kuin niiden toteuttamista uhkaa joku häiriö. Mutta heti, kun lapsi ei voikaan mennä kouluun tai päiväkotiin, kirjasto tai liikuntapaikka on suljettu tai meille ei ole tarjolla niitä aktiviteettejä, joihin olemme tottuneet, arkemme horjuu. Siksi sivistyksen palvelut ovat keskeisiä henkiselle kriisinkestävyydelle.
Monesti sanotaan, ettei mennyttä kannata murehtia. Se lienee ihan totta. Historioitsijana kuitenkin uskon, että menneestä voi oppia. Siksi vien teidät noin 80 vuoden taakse eli toisen maailmansodan aikaan.
Sotahistoriaa voi käsitellä muutenkin kuin sotilaallisesta ja taistelujen näkökulmasta. Se avaa meille ikkunan myös siihen, miten ihmiset ja yhteiskunta toimivat totaalisessa kriisissä. Ja vaikka maailma on muuttunut huimasti, ihmisen perustarpeet ovat pysyneet ennallaan, ja sen takia vilkaisu peruutuspeiliin ei ole turha.
En avaa sodasta johtuneita talouteen ja huoltovarmuuteen liittyviä kysymyksiä, vaan keskityn myönteiseen mielialaan; asiaan, josta nykyisin puhutaan henkisenä kriisinkestävyytenä. Mieliala oli asia jota tarkkailtiin. Valvova poliisi seurasi yleistä mielialaa tukeutuen talvisodan jälkeen perustetun Suomen aseveljien työjärjestön (myöhemmin Vapaus, isänmaa, aseveljeys -järjestö) tekemään ”tarkkailutyöhön”. Oikeammin voidaan puhua sisäisestä vakoilusta, eli järjestöllä oli asiamiehiä, jotka keräsivät tietoa siitä, mitä ihmiset puhuivat ja miten he suhtautuivat esimerkiksi sotaan ja säännöstelyyn.
Mielialaa ei ainoastaan tarkkailtu, vaan sitä pyrittiin myös aktiivisesti kohottamaan. Pidettiin tärkeänä, että ihmisillä oli kokemus arjen jatkumisesta eli pyrittiin tuottamaan kokemus normaalista arjesta niin kotirintamalla kuin mahdollisuuksien mukaan myös rintamalla. Rauhan ajalta tuttujen asioiden tekemisen katsottiin pitävän yllä hyvää mielialaa (eli vahvistavan resilienssiä tai henkistä kriisinkestävyyttä, miten vaan halutaan sanoa). Tyytymättömyyden pelättiin horjuttavan uskoa yhteiskuntaan, moraalia ja puolustustahtoa.
Illuusiota normaalista arjesta pidettiin yllä liikuntaan ja kulttuuriin liittyvillä harrastuksilla. Myös hengellinen huolto ja sivistykselliset aktiviteetit saivat osansa panoksista.
Talvisota oli suhteellisen lyhyt, äärimmäisen kova rutistus ja yhteiskunnallinen shokki, eikä silloin ehditty tekemään paljoakaan mielialan ylläpitämiseksi. Painopiste oli hengellisen tuen tarjoamisessa. Ehkä kauaskantoisin ratkaisu, joka tehtiin niin taistelu- kuin kotirintaman hengen ylläpitämiseksi, oli päätös tuoda sankarivainajat kotipitäjän multiin.
Poikkeustila ei päättynyt Moskovan rauhaan 1940. Alkoi kiivas jälleenrakentaminen, evakkojen asuttaminen sekä itärajan linnoittaminen. Linnoitustyömaat ovat mielenkiintoinen esimerkki mielialojen tarkkailun ja kohottamisen osalta. Työmailla kiinnitettiin paljon huomiota mielialoihin. Työmailla toimi sisäistä vakoilua hoitaneita asiamiehiä, ja Valpo otti kantaa mielialoihin kuukausiraporteissaan.
Linnoitustyömaiden johto ryhtyi mielialaa kohottaviin toimiin pian töiden aloittamisen jälkeen. Tätä varten perustettiin Linnoitustoimiston alainen Valistustoimisto ja tehtiin ”Valistustyön ohjesääntö”, jossa olivat aukikirjoitettuna valistustyön tavoitteet. Ensimmäinen ja tärkein näistä oli: ”Lujittaa työjoukkojen valtakunnallista mielialaa ja kansallista tulevaisuuden uskoa.” Ohjesääntöön oli kerätty myös konkreettisia keinoja tavoitteisiin pääsemiseksi. Työmiehille tuli järjestää mahdollisuuksia urheiluun ja kisailuun. Työmailla tuli järjestää valistustilaisuuksia ja ohjelmallisia iltamia, joihin ohjelmaa järjestivät työmiesten näytelmäkerhot, runopiirit ja orkesterit. Lisäksi työmaille perustettiin kirjastoja, hankittiin radioita ja tilattiin sanomalehtiä sekä järjestettiin elokuvanäytöksiä. Eli mahdollistettiin samoja mielihyvää tuottavia asioita kuin kotonakin.
Linnoitustyömailla hyväksi havaitut keinot (ja hankitut välineetkin) levisivät jatkosodan aikana rintamajoukkojen pariin. Asemasodan aikana järjestettiin urheilukilpailuita ja taidenäyttelyjä. Puhumattakaan erilaisista viihdytyskiertueista ja elokuvaesityksistä. Laatikoiksi pakattavat kirjakaapit palvelivat lukuhaluisia, ja opinjanoisille pyrittiin järjestämään mahdollisuuksia opiskeluun tarjoamalla materiaaleja, muodostamalla opintopiirejä ja mahdollistamalla lomia tenttejä varten.
80 vuotta myöhemmin olimme jälleen poikkeusoloissa. Kun koronapandemia puski päälle keväällä 2020, pohdin Facebook-päivityksessäni, kumpi olisi kamalampaa: kirjaston vai Fressin sulkeminen, ja vessapaperin sijaan hamstrasin kirjoja kirjastosta sekä ostin käsipainoja ja jumppakuminauhoja. Kun sota-aikana järjestettiin nurkkatansseja uhmaten tanssikieltoa, korona-aikana ihmiset yrittivät kiertää kuntosalisulkuja hankkimalla kilpaurheilulisenssejä, mikä kertoo normaalin arjen kaipuusta.
Sivistystoimen palveluilla – oli kyse sitten opetuksesta, varhaiskasvatuksesta, nuorisopalveluista, liikuntapalveluista, kirjastoista tai kulttuuripalveluista – on suuri merkitys ihmisten normaalille arjelle. Siksi ne ovat henkisen kriisinkestävyyden kivijalka, ja siksi meidän tulisikin miettiä, miten niiden tuottaminen voidaan turvata tilanteessa kuin tilanteessa.
Virpi Launonen, kirjastotoimen ylitarkastaja ja historioitsija
Kun maailman turvallisuustilanne ailahtelee, viranomaisten varautumistyö on entistäkin tärkeämpää. Osana alueellisen varautumisen yhteensovittamisen tehtäviään Etelä-Suomen aluehallintovirasto toteuttaa Kaakko22-valmiusharjoituksen Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueella 30.11.–1.12.2022.
Harjoitukseen osallistuvat kunnat, alueella toimivat turvallisuusviranomaiset sekä joukko mukaan kutsuttuja yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisiä organisaatioita. Valmiusharjoitusten järjestäminen on aluehallintoviraston lakisääteinen tehtävä, ja harjoituksia pidetään säännöllisesti – me Etelä-Suomen aluehallintovirastossa järjestämme vastaavan harjoituksen kerran vuodessa, ja harjoituksen kohteena ovat maakunnat vuorotellen kiertävällä järjestyksellä.
Osallistujat harjoittelevat organisaatioidensa kriisijohtamista, ja ennen kaikkea yhteistyötä ja yhteistoimintaa vakavissa häiriötilanteissa. Järjestämämme valmiusharjoitus kokoaa yhteen yli 40 organisaatiota ja tarjoaa niille ainutlaatuisen mahdollisuuden harjoitella yhteistyön sujuvuutta – ja havainnoida sen karikot ja haasteet. Yhteinen tilannekuvaprosessi ja sen kehittäminen on erityisenä Kaakko22-harjoituksen tavoitteena, sillä yhdessä muodostettu tilannekuva on häiriötilanteen hallitsemisen perusedellytys.
Kaakko22-harjoitusta johdetaan Kouvolasta, mutta koska harjoitus toteutetaan virtuaalisella alustalla, organisaatiot harjoittelevat tiloissa, joissa toimittaisiin oikeassakin tilanteessa.
Teemana väestönsuojelua ja konkreettisia ongelmia
Kaakko22-valmiusharjoituksen skenaarion kantava teema on väestönsuojelu ja ihmisten evakuointi ja vastaanotto eri tilanteissa. Skenaariossa on kuvattuna myös liikennelogistiikan häiriöitä ja sähkönpulatilanne. Tällä kertaa valmiusharjoituksen osaksi on kytketty myös kolmen vuoden välein järjestettävä Loviisa22-harjoitus, joka simuloi ydinvoimalaonnettomuutta tai voimalassa syntynyttä vaaratilannetta.
Väestönsuojelu on valmiusharjoituksen teemana mukana toista vuotta peräkkäin, ja se on mukana myös ensi vuonna Uudenmaan alueella järjestettävässä valmiusharjoituksessa. Muiden teemojen valinta perustuu alueelliseen riskiarvioon sekä isoimpien kaupunkien ja keskeisten turvallisuusviranomaisten kanssa käytyihin keskusteluihin.
Kaakko22-harjoituksen tunnus kuvaa väestönsuojelua.
Väestönsuojelulla tarkoitetaan vuonna 1949 laaditun Geneven sopimuksen toisen lisäpöytäkirjan mukaista aseellisen selkkauksen yhteydessä tapahtuvaa siviiliväestön suojelemista eri keinoin. Väestönsuojelu sekä väestönsiirroista huolehtiminen kuuluvat kuntien ja viranomaisten tehtäviin aseellisen hyökkäyksen tai siihen rinnastettavan uhan vuoksi todetuissa poikkeusoloissa.
Väestön siirtäminen voi tarkoittaa paikallisia, esimerkiksi kunnan sisäisiä siirtoja, joissa väestöä suojataan siirtämällä ihmisiä uhattuina olevien kohteiden tai alueiden välittömästä läheisyydestä. Äärimmäisessä tapauksessa väestön siirto tarkoittaa alueiden tyhjentämistä ja ihmisten siirtämistä toisen maakunnan alueelle pois. Väestönsuojelu on puolestaan lista välttämättömiä palveluita, joita yhteiskunnan on tuotettava ihmisten elämän ja välttämättömän toimeentulon varmistamiseksi.
Harjoitushavainnoista suorituskyvyksi
Valmiusharjoituksen tavoitteena on kehittää yhteistä tilannekuvaprosessia, edistää väestönsuojeluvalmiutta, parantaa ihmisten evakuointi- ja vastaanottokykyä sekä turvata liikennelogistiikka ja kriittisen kohteiden sähkönjakelu vakavissa häiriötilanteissa. Harjoituksen avulla voidaan havaita ongelmakohtia ja kehittämistarpeita viranomaisten yhteistyössä. Havaintoja ja kehittämistoimenpiteitä käsitellään harjoituksen jälkeen tammikuussa pidettävässä palauteseminaarissa. Harjoittelun avulla varmistetaan, että yhteiskunnan toiminta voi jatkua poikkeuksellisissakin olosuhteissa.
Valmiusharjoituksilla on tärkeä merkitys yhteiskunnan turvallisuuden ylläpitämisessä. Kun kuntien ja viranomaisten toimintaa on suunniteltu ja harjoiteltu huolellisesti etukäteen, yhteiskunnan toiminta voidaan taata paremmin vakavassa häiriötilanteessa. Varautuminen tuo varmuutta ja mielenrauhaa. Tulipa lunta tupaan tai ei.
Pelastusylitarkastaja Sampsa Lintunen
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
P.S. Lisää tietoa varautumisen tehtävistämme löydät tästä blogikirjoituksesta: https://avi.fi/blogi/kirjoitus/-/blogs/suorituskyky-hairiotilanteissa-edellyttaa-etta-varautumiseen-on-panostettu-jo-normaalioloissa
kuva: Turvallisuuskomitea
Alueellisten maanpuolustuskurssien järjestäminen kuuluu aluehallintoviraston lakisääteisiin alueellisen varautumisen yhteensovittamisen tehtäviin. Kurssien historia ulottuu jo 1960-luvulle lääninhallitusten aikaan, ja Etelä-Suomen alueella vuosikymmenten saatossa kursseilta oppia ovatkin saaneet jo kymmenet tuhannet yhteiskunnan kriittisten toimintojen kannalta keskeisessä roolissa toimivat henkilöt. Oppilasvalinta on organisaatiolähtöistä, eli kriittisten alojen organisaatiot nimeävät kursseille osallistuvat henkilöt.
Vaikka sana maanpuolustuskurssi saattaa herättää mielikuvia metsässä maastopuvut päällä ryömimisestä, meidän järjestämämme kurssit ovat pääosin siistiä sisätyötä. Viikon mittaisella alueellisen maanpuolustuksen peruskurssilla kurssilaiset saavat kattavan läpileikkauksen yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden tekijöistä, lainsäädännöstä, viranomaisten rooleista ja yhteistyöstä, jota alueellisen varautumisen eteen tehdään.
Järjestämme Etelä-Suomen toiminta-alueella yhdessä Puolustusvoimien joukko-osastojen kanssa vuosittain yleensä kuusi perustason alueellista maanpuolustuskurssia. Kullekin kurssille kutsutaan osallistujia noin 70, joten yhteensä vuodessa kurssitamme peruskursseilla lähes 500 henkilöä. Kursseja järjestetään Etelä-Suomen aluehallintoviraston toiminta-alueella maakunnittain – Uudellamaalla, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, Kanta-Hämeessä ja Päijät-Hämeessä.
Peruskurssien lisäksi järjestämme vuosittain kolme tai neljä lyhyempää jatkokurssia sekä erikois- ja täydennyskursseja. Kaikkien kurssien osalta normaalina vuonna päästäänkin jopa noin tuhanteen kurssilaiseen. Valtakunnallisesti tarkasteltuna noin 60 % alueellisista maanpuolustuskursseista järjestetään meillä Etelä-Suomessa.
Keitä kursseille valitaan ja millä perusteilla?
Kiinnostus maanpuolustustoimintaa kohtaan on luonnollisesti viime aikoina lisääntynyt erittäin paljon, mikä on sinänsä hienoa ja näkyy myös meillä aluehallintovirastossa. Kyselyjä maanpuolustuskursseista tulee meille tällä hetkellä runsaasti – monia kiinnostaa se, miten kurssille voisi päästä mukaan.
Nyrkkisääntönä oppilasvalinnassa on se, että yhteiskunnan toiminnan ja huoltovarmuuden kannalta kriittiset organisaatiot nimeävät joukostaan ne henkilöt, jotka kurssille olisivat osallistumassa. Valinta on siis organisaatiolähtöistä.
Noudatamme oppilasvalinnoissa valtakunnallisen Maanpuolustusopetuksen neuvottelukunnan ohjetta. Kurssiosallistujat edustavat yhteiskunnan alueellisen ja paikallisen toiminnan kannalta keskeisiä viranomaisia, kuten kuntia, sairaanhoitopiirejä, pelastuslaitoksia, poliisilaitoksia ja myös keskushallinnon organisaatioita. Jatkossa hyvinvointialueiden kriittistä henkilöstöä on osallistujien joukossa. Osallistujat ovat tyypillisesti johtavassa asemassa tai työskentelevät varautumiseen kiinteästi kytkeytyvissä tehtävissä.
Myös elinkeinoelämä osana huoltovarmuusketjua ja yhteiskunnan kriittistä toimintaa huomioidaan oppilasvalinnoissa. Elinkeinoelämän edustus kursseille kootaan pääsääntöisesti Huoltovarmuuskeskuksen yhteydessä toimivien poolien mukaisesti. Poolit ovat toimialakohtaisia kokonaisuuksia, jotka kuuluvat esimerkiksi elintarvikehuoltoon, energiahuoltoon tai liikenteeseen ja logistiikkaan. Harkinnan mukaan voimme ottaa kursseille myös poolien ulkopuolisia elinkeinoelämän osallistujia, kuten jätehuollon toimijoita, jos nämä toimivat yhteiskunnan kriittisillä aloilla. Mediapoolin kautta olemme pohtineet mm. mahdollisuutta kutsua kursseille jatkossa myös esimerkiksi somevaikuttajia.
Jos työskentelet yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisellä alalla, kannattaakin kysyä suoraan työnantajaltasi, olisiko tämän mahdollista esittää osallistumistasi kursseillemme. Muistutamme myös, että maanpuolustusjärjestöt ovat erittäin keskeisiä toimijoita vapaaehtoisten yksityishenkilöiden varautumiskoulutuksessa.
Kursseilla saa läpileikkauksen yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen
Aluehallintoviraston järjestämät maanpuolustuskurssit ovat osa yleistä maanpuolustusopetusta, josta säädetään valtioneuvoston asetuksella ja jota ohjaa Maanpuolustusopetuksen neuvottelukunta.
Kuten kurssien oppilasvalinnassa, myös sisällöissä noudatamme Maanpuolustusopetuksen neuvottelukunnan ohjetta. Ohjeen mukaisesti alueellisen maanpuolustuskurssin tavoite on antaa yleiskuva Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta sekä kokonaismaanpuolustuksen ja eri alojen järjestelyistä, valmiudesta ja kehittämisestä normaalioloissa, häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Osallistujat perehtyvät erityisesti kokonaisturvallisuuden eri alojen alueellisiin ja paikallisiin tehtäviin ja niiden toteuttamismahdollisuuksiin sekä keskinäisiin vaikutussuhteisiin. Tavoitteena on myös edistää viranomaisten varautumista ja yhteistoimintaa.
Alueellisen maanpuolustuskurssin opetus toteutetaan kokonaisturvallisuuden viitekehyksessä, mikä tarkoittaa sitä, että kurssisisällöt pureutuvat yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa kuvattuihin elintärkeisiin toimintoihin:
- Johtaminen
- Kansainvälinen ja EU-toiminta
- Puolustuskyky
- Sisäinen turvallisuus
- Talous, infrastruktuuri, huoltovarmuus
- Väestön toimintakyky ja palvelut
- Henkinen kriisinkestävyys
Maanpuolustuskurssin osallistujat perehtyvät näihin teemoihin alueellisen yhteistoiminnan näkökulmasta erityisesti luentojen kautta. Viikon mittaisen peruskurssin aikana tietoiskumaisia luentoja on kolmattakymmenettä, ja luentojen jälkeen on varattu reilusti aikaa keskustelulle. Teoreettisia sisältöjä konkretisoidaan ryhmätyöllä, jota tehdään viikon kuluessa. Ohjelmaa täydentävät vierailut kokonaisturvallisuuden ja alueellisen varautumisen kannalta tärkeissä kohteissa, kuten pelastuslaitoksella ja Puolustusvoimien tukikohdassa.
Kursseilla voidaan myös vierailla turvallisuuden ja varautumisen kannalta keskeisissä kohteissa. Kuvassa pelastuslaitoksella järjestetty näytös auto-onnettomuuden jälkeisestä pelastustyöstä.
Kurssilaiset ovat kursseihin erittäin tyytyväisiä, myös verkostoituminen on tärkeää
Kysymme kaikilta kurssilaisilta palautetta sekä yksittäisistä kurssisisällöistä että kurssista yleisesti kehittämisen näkökulmasta. Kurssimme saavat kyselyissä pääsääntöisesti erittäin hyvää palautetta – vaikka kurssiohjelma on hyvin tiivis ja intensiivinen, sisällöt koetaan hyödyllisinä ja kokonaisuus toimivana.
Kurssien varsinaisen oppisisällön lisäksi tärkeää on verkostoituminen. Peruskurssin viikon kestävän intensiivijakson aikana kurssilaiset oppivat tuntemaan toisensa ja luomaan keskenään tiiviit yhteydet, jotka yleensä kantavat vuosien jollei vuosikymmentenkin päähän. Verkostoituminen on erittäin tärkeää yhteistyön onnistumiselle etenkin siinä vaiheessa, kun äkillinen häiriötilanne iskee yhteiskunnassa päälle.
Yhteistyö on sana, joka esiintyy käytännössä jokaisessa maanpuolustuskurssin luennossa. Yhteistyön merkityksen tuntuu ymmärtävän myös jokainen kurssilainen viikon peruskurssin päätteeksi, ainakin jos kurssipalautteita on uskominen. Varautuminen onnistuu yhdessä tehtynä, ja sitä tuemme ja teemme myös alueellisilla maanpuolustuskursseilla.
Esa-Pentti Lukkarinen
apulaisjohtaja, pelastustoimi ja varautuminen -vastuualue
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Varautumisen tavoitteena on turvata yhteiskunnan elintärkeät toiminnot erilaisissa normaali- ja poikkeusolojen häiriötilanteissa. Viime vuosien poikkeuksellisen vakavat ja äkilliset häiriötilanteet ja turvallisuusuhat – suurimpina koronaviruspandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan – ovat nopeasti suunnanneet huomion Suomen varautumisen tasoon. Yhteistyötä viranomaisten kesken on tiivistetty.
On myönteistä, että mielenkiinto ja sitä myötä motivaatio varautumista kohtaan on lisääntynyt. Huomion kiinnittäminen varautumiskysymyksiin on kuitenkin tärkeää jo normaalioloissa. Varautuminen on pitkäjänteistä työtä ja valmiussuunnitelmia on tarpeen päivittää jatkuvasti, kun toiminta- ja turvallisuusympäristö muuttuvat. Riittävät resurssit perustehtävien hoitamiseen tulee turvata, jotta myös äkillisiin häiriötilanteisiin pystytään tehokkaasti reagoimaan.
Poikkihallinnollista yhteistyötä: Etelä-Suomen aluehallintoviraston tehtävänä on alueensa varautumisen yhteensovittaminen
Aluehallintovirastojen lakisääteisenä tehtävänä on varautumisen yhteensovittaminen ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestäminen alueellaan. Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialue kattaa Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat. Toteutamme varautumisen tehtäviä erityisesti kolmen kokonaisuuden kautta:
1. Alueelliset maanpuolustuskurssit perehdyttävät kokonaisturvallisuuteen ja edistävät yhteistoimintaa
Alueelliset maanpuolustuskurssit tarjoavat osallistujilleen ymmärryksen turvallisuusuhista, kokonaisturvallisuudesta ja eri toimijoiden valmiuksista. Elintärkeiden toimintojen osa-alueina käsitellään erityisesti sisäistä turvallisuutta, väestön toimintakykyä ja palveluita, henkistä kriisinkestävyyttä, puolustuskykyä sekä talouden, infrastruktuurin ja huoltovarmuuden toimivuutta.
Viiden päivän mittaiset kurssit on suunnattu varautumisen keskeisissä tehtävissä toimiville henkilöille julkishallinnossa, yrityksissä ja järjestöissä. Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella olemme järjestäneet tänä keväänä jo kolme kurssia, ja keskimäärin noin 1500 vuosittain koulutettavan kurssilaisen joukosta noin 750 koulutetaan Etelä-Suomen kursseilla.
Lisätietoa alueellisista maanpuolustuskursseistamme
2. Valmiustoimikunnassa luodaan ja ylläpidetään yhteistä tilannekuvaa
Valmiustoimikunnan tehtävänä on ylläpitää alueellista turvallisuustilannekuvaa ja toimia alueellisen varautumisen yhteensovittamisen sekä siihen liittyvän yhteistoiminnan ja tiedonvaihdon foorumina. Mukana ovat maakunnittain varautumisen keskeiset viranomaiset ja toimijat.
Etelä-Suomen alueellinen valmiustoimikunta teki erityisesti koronapandemian aikana tiivistä yhteistyötä laajennetulla kokoonpanolla, johon kuuluivat alueen kaikki 62 kuntaa. Verkostomaisesti toimiva valmiustoimikunta on erinomainen alusta ajankohtaisten teemojen käsittelyyn, yhteisen tilanneymmärryksen ja ennakoivien toimenpiteiden muodostamiseen sekä asiantuntevien näkökulmien kuulemiseen laajasti yhteiskunnan eri sektoreilta, esimerkiksi koronaviruspandemian vaikutuksista lapsiin ja nuoriin, kulttuurialaan tai elinkeinoelämään. Viime aikoina verkosto on käsitellyt etenkin Ukrainan sodan turvallisuusvaikutuksia ja niihin varautumista. Osallistujille on muun muassa järjestetty koulutus hybridivaikuttamisen torjumisesta.
Lue lisää valmiustoimikunnan työstä
3. Valmiusharjoitukset testaavat ja kehittävät toimintaa häiriötilanteissa
Järjestämme vuosittain alueellisen valmiusharjoituksen, jossa harjoitellaan erityisesti tilannekuvan muodostamista, johtamista ja päätöksentekoa, yhteistoimintaa sekä viestintää häiriötilanteessa. Harjoitukset valmistellaan ja toteutetaan maakunnittain yhdessä alueen muiden turvallisuustoimijoiden kanssa, ja niihin osallistuvat lähtökohtaisesti kaikki alueen kunnat sekä muita yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisiä organisaatioita.
Valmiusharjoitukset ovat laajoja kokonaisuuksia, jotka käynnistyvät harjoituksen skenaarioiden valinnalla, harjoituksen etenemisen suunnittelulla ja harjoitusalustan valmistelulla. Teemoja valittaessa hyödynnetään alueellista riskiarviota ja kuunnellaan osallistujien tarpeita. Valmistavien tilaisuuksien ja harjoituspäivien jälkeen vuorossa ovat palautetilaisuus ja jälkiarviointi, joiden pohjalta osallistujat voivat kehittää omia valmiussuunnitelmiaan.
Vuodelta 2020 syksylle 2021 siirretyn Uudenmaan valmiusharjoituksen saimme pidettyä koronan aiheuttamista rajoituksista huolimatta, kun toteutimme noin 500 osallistujan harjoituksen kokonaan verkossa. Lisäksi järjestimme valmiusharjoituksen loppuvuodesta Kanta- ja Päijät-Hämeessä teemalla väestönsuojelu. Tänä vuonna vuorossa on Kaakkois-Suomi, ja teemana säilyy väestönsuojelu.
Tilanneymmärrys ja ennakointi avainasemassa
Suomessa on jo vuosikymmeniä tehty suunnitelmallista ja hyvää varautumistyötä yhteiskunnan eri toiminnoissa. Siitä huolimatta on tärkeää tunnistaa ja tunnustaa ne varautumisen osa-alueet, jotka ovat jääneet pienemmälle huomiolle ja edellyttävät erityistä huomiota etenkin vallitseva tilanne huomioiden. Yhdessä valmisteltu riskiarvio ja yhteinen tilanneymmärrys ovat varautumisen kulmakiviä.
Huolellakaan tehdyt suunnitelmat eivät kuitenkaan riitä, vaan niiden mukaista toimintaa pitää harjoitella myös käytännössä, jotta kaikki osaavat toimia tositilanteessa. Valmiusharjoitukset ovat myös hyvä keino testata suunnitelmien toimivuutta ja paikata niiden puutteita ennen todellista uhkaa.
Turvallisuustilanteen muutokset ovat luoneet suuren kysynnän alueellisen varautumisen edistämiseen ja ruuhkauttanut osan perustehtävistä. Resurssit sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä ratkaisevat osaltaan sen, missä mittakaavassa Etelä-Suomen aluehallintovirasto pystyy toteuttamaan lakisääteisiä tehtäviään esimerkiksi kuntien valmiussuunnittelun tukemisessa. Joidenkin tehtävien, kuten väestönsuojelun, osalta tulee tarkastella myös kokonaisuutta selkeyttäviä lainsäädäntötoimia. Organisaatioiden valmius ja yhteistoiminnan perusta luodaan riittävästi resursoiden jo normaalioloissa. Muistetaan tämä myös häiriötilanteiden ja turvallisuusuhkien hellittäessä.
Tommi Laurinen
Pelastustoimi ja varautuminen -vastuualueen johtaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Palvelujen järjestäjät ovat tuoneet kevään aikana Itä-Suomen aluehallintoviraston tietoon vaikeudet henkilöstön saatavuudesta erityisesti vanhusten palveluasumisessa ja kotihoidossa. Aluehallintoviraston saamien tietojen mukaan henkilöstön saatavuus on vaikeutunut myös muiden asiakasryhmien palvelutarpeisiin.
Sosiaalihuollon asumispalveluissa ja kotihoidossa tulee olla asiakkaiden tarpeita vastaava määrä ammatillista henkilöstöä. Vanhusten tehostetun palveluasumisen vähimmäishenkilöstömitoitus välittömän asiakastyön osalta on laissa säädetty.
Aluehallintovirasto piti tarpeellisena selvittää, miten henkilöstö riittää tulevana kesänä vanhustenhuollon ja muiden asiakasryhmien palvelutarpeisiin.
Itä-Suomen aluehallintovirasto kartoitti tilannetta kunnissa ja kuntayhtymissä Webropol-kyselyllä, joka toteutettiin 18.5. - 3.6.2022 välisenä aikana. Kyselyyn vastasi määräaikaan mennessä yhteensä 19 toimijaa, joista 12 oli yksittäisten kuntien ja 7 kuntayhtymien vastauksia.
Vastausten mukaan vanhusten tehostetun palveluasumisen paikkoja on joissakin yksiköissä jouduttu vähentämään tai jättämään täyttämättä, jotta henkilöstömitoitus toteutuu voimassa olevan vanhuspalvelulain mukaisesti. Muiden sosiaalihuollon asiakasryhmien osalta ei vastausten mukaan ole samanlaisia haasteita.
Kunnat tekevät vastausten mukaan sekä palveluasumisen että kotihoidon osalta henkilöstön aktiivista rekrytointia sekä ennakoivasti että ajan tasaisesti. Rekrytointipalkkiot ovat myös osassa kuntia käytössä. Henkilöstön saatavuutta varmistetaan myös porrastamalla lomia, käyttämällä vuokratyövoimaa ja varahenkilöstöä sekä siirtämällä henkilöstöä yksiköiden välillä. Vastauksista ilmeni, että kunnilla ei ole juurikaan enempää keinoja rakenteellisen työvoimapulan eikä ylipäätään työvoimapulan ratkaisemiseksi. Syrjäseutujen pienissä kunnissa henkilöstöpula on vaikein.
Vastauksista ilmenee, että kuntien yhteistyö yksityisten palveluntuottajien kanssa on pääsääntöisesti aktiivista ja vuorovaikutteista kaikkien sosiaalihuollon asiakasryhmien osalta. Kunnat tekevät ennakoivaa ohjausta ja kartoittavat tilannekuvaa yhteistyössä palveluntuottajien kanssa. Jatkuva keskusteluyhteys palveluntuottajiin ja ajantasainen tieto henkilöstömitoituksen riittävyydestä sekä rekrytointitilanteesta auttaa molemmin puolin ratkaisemaan asioita yhdessä asiakkaiden parhaaksi. Vastauksista ilmenee, että lähes kaikkien vastanneiden kuntien yksityisten palveluntuottajien valvonta on aktiivista. Epäkohtailmoituksiin reagoidaan nopeasti ja matalalla kynnyksellä.
Kunnissa on vastausten mukaan varauduttu tilanteisiin, joissa kunnan tai yksityisen toimijan tuottama palvelu keskeytyisi kokonaan tai osittain. Varautumisessa on huolehdittu muun muassa siitä, että kesän aikana on riittävä sosiaalityön edustus paikalla. Selvitetty on myös vaihtoehtoisia palveluntuottamistapoja ja etsitty ratkaisuja ja toimintatapoja tiiviissä yhteistyössä palveluntuottajien kanssa asiakkaiden palvelujen turvaamiseksi.
Kunnissa on päivitetty valmiussuunnitelmia häiriö- ja poikkeustilanteiden varalta. Valmiussuunnitelmien käyttöönotto on kyselyn mukaan mahdollista, mikäli muilla toimenpiteillä ei voida taata asiakkaiden palveluja ja asiakasturvallisuutta.
Sosiaalihuollon asiakkaiden palvelutarpeisiin ja asiakasturvallisuuteen tulee pystyä vastaamaan kaikissa tilanteissa. Aluehallintoviraston kyselyn pohjalta voidaan todeta, että vastanneet palvelunjärjestäjät ja palveluntuottajat ovat varautuneet käytössään olevin keinoin tulevan kesän tilanteeseen kaikkien sosiaalihuollon asiakasryhmien palveluissa.
Henkilöstön saatavuudessa on suuria haasteita, etenkin vanhuspalveluiden osalta. Syrjäseutujen pienet kunnat kärsivät kyselyn mukaan eniten henkilöstöpulasta. Henkilöstön saatavuuden ongelmat ovat suuri uhka sekä asiakasturvallisuudelle että palvelutuotannolle kaikkien sosiaalihuollon asiakasryhmien osalta. Vastauksissa tuotiin esille, että henkilöstön saatavuuteen tulee kehittää laaja-alaisia toimia, jotta alan veto- ja pitovoimaisuutta voidaan lisätä.
Kyselyvastausten ja valvontahavaintojen perusteella aluehallintovirasto katsoo, että rakenteellisen työvoimapulan korjaamiseksi sosiaalihuollon palveluissa tarvitaan toimenpiteitä.
Kirsi Laitinen
ylitarkastaja, sosiaalihuoltoyksikön päällikkö
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Aluehallintovirastot ohjaavat ja valvovat kuntien ympäristöterveydenhuollon tehtäviä. Yksi tärkeä tehtävä on häiriötilanteisiin varautuminen. Ympäristöterveydenhuollon tehtävillä (ympäristöterveys, elintarviketurvallisuus, talousvesi) on merkittävä vaikutus yhteiskuntaan ja sen toimivuuteen sekä häiriötilanteista palautumiseen (resilienssiin).
Näiden normaalioloissa varsin näkymättömien tehtävien kriittistä merkitystä kuvannee tehtävien vaikutusten ja merkitysten lisääntynyt näkyvyys koronatilanteen aikana. Kaikki ympäristöterveydenhuollon tehtäviä tekevät kuuluvatkin valtioneuvoston määrittämään yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisten alojen henkilöstöön. Kuntien ympäristöterveydenhuollon viranomaiset ovat saaneet suojelutyön suojan tehtäviensä suorittamiseksi myös mm. lakkojen aikana.
Häiriötilanteessa viranomaisyhteistyö on paikallista, alueellista ja valtakunnallista - tilannekuvan sekä ohjauksen merkitys korostuu
Pandemiahäiriötilanteissa ympäristöterveydenhuollon tehtävissä erityisesti yhteys tartuntatautilakiin ja laaja-alaiseen viranomaisyhteistyöhön korostuu alueellisen tilannekuvan kokoamisen ja valvontatehtävien ohjaamisen kautta. Tartuntatautilain (Tartuntatautilaki 1227/2016 § 59 b mom. 4) mukaisissa tehtävissä toimivat myös kuntien elintarvike- ja terveydensuojelun viranomaiset.
Tartuntatautitilanteissa ja asioissa, joissa kuntien viranomaiset tekevät tarkastuksia, aktivoituu aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon ylitarkastajien ja läänineläinlääkäreiden rooli kuntien viranomaisten ohjaamisessa. Myös aluehallintoviraston tartuntatautitehtävistä vastaavat aluehallintoylilääkärit sekä valmius- ja pandemiaryhmän terveydenhuolto- ja terveydensuojeluviranomaiset ovat mukana tässä yhteistyössä etenkin ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Koronatilanteessa Itä-Suomen alueella aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon yksikkö tiivistikin varautumisen ohjausta ja viranomaisyhteistyötä vuoden 2020 helmikuussa Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskusten vesihuollon asiantuntijoiden ja kuntien ympäristöterveydenhuollon viranomaisten kanssa.
Aluehallintovirastojen terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaisen roolit sekä erityislainsäädännön tavoitteet korostuvat myös monissa muissa häiriötilanteissa. Tällöin ensisijaisiksi tehtäviksi nousevat kuntien ympäristöterveydenhuollon viranomaisten ohjaustehtävät, alueellisen ympäristöterveydenhuollon tilannekuvan muodostaminen sekä valmius- ja pandemiaryhmän toimintaan osallistuminen toimialansa asiantuntijana.
Tilannetta hoidetaan tiiviissä yhteistyössä aluehallintovirastossa tartuntataudeista vastaavan aluehallintoylilääkärin, terveyden- ja sosiaalihuollon sekä opetus- ja kulttuuritoimen kanssa. Valtakunnallisesti tilannetta puolestaan hoidetaan yhteistyössä, jossa ovat mukana myös Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran, sosiaali- ja terveysministeriön (STM), Ruokaviraston, maa- ja metsätalousministeriön (MMM), ELY-keskusten sekä asiantuntijalaitosten, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Työterveyslaitoksen (TTL) ja Säteilyturvakeskuksen (STUK) edustajat.
Ympäristöterveydenhuollon tavoitteena on turvata terveellinen ja turvallinen elinympäristö niin normaalioloissa kuin häiriötilanteissa
Aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon tavoitteena on turvata ihmisille terveellinen ja turvallinen elinympäristö valvomalla ympäristöterveydenhuollon säädösten ja määräysten noudattamista. Tehtävässä ohjataan ja valvotaan myös varautumisen uhkakuvien aiheuttamien riskien hallintaa, häiriötilanteiden ja poikkeusolojen erityislakien mukaisesti.
Lähes kaikki erilaiset häiriötilanteet edellyttävät toimia terveyshaittojen vähentämiseen tai poistamiseen. Talous- ja uimavesi- sekä elintarvikevälitteiset sairaudet ja epidemiat ovat merkittävä kansanterveydellinen uhka. Esimerkiksi listeria- tai EHEC-epidemiat voivat pahimmillaan aiheuttaa useita kuolemantapauksia. Edelleen eläintautien torjunnalla on merkittävä kansantaloudellinen vaikutus.
Koronatilanteessa tartuntatautilain ns. väliaikaisten pykälien perusteella kunnan terveydensuojelulain ja elintarvikelain toimivaltaiset viranomaiset saivat toimialakohtaisten tarkastusten yhteydessä tarkastaa myös tartuntatautilain mukaisten velvollisuuksien ja rajoitusten sekä niitä koskevien päätösten noudattamista. Aluehallintovirasto teki myös tarkastuspyyntöjä tekemiensä päätösten toteutumisen valvomiseksi. Itä-Suomessa tällaisia tarkastuspyyntöjä ei tarvinnut tehdä, mutta kuntien terveydensuojelu- ja elintarvikeviranomaiset ohjasivat aktiivisesti toiminnanharjoittajia yhteistyössä tartuntatautivastaavien kanssa.
Suunnitelmallisuuden ja valvonnan tavoitteena on häiriötilanteiden onnistunut hoitaminen sekä nopea toipuminen
Koronatilanne sekä Venäjän hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut monenlaisia varautumistoimenpiteitä ympäristöterveydenhuollon tehtäväkentässä. Aluehallintovirasto on kutsunut viranomaisia koolle useisiin yhteistyöpalavereihin alueellisen tilannekuvan selvittämiseksi. Kokoontumisten aiheina ovat olleet mm. tartuntatautilain mukaisten asioiden tarkastukset, vainajien käsittely, säteilyasiat, viranomaisten välinen viestintä (Virve), maahanmuutto ja terveelliset olosuhteet, lemmikkieläimet, talousveden laadun häiriötilanteet, raaka-aineiden ja varaosien hankinnat, laitekalibroinnit, laboratoriopalvelut sekä henkilöstöresurssien turvaaminen.
Kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu yhteistyössä muiden viranomaisten ja laitosten kanssa myös laatia suunnitelma elinympäristöön vaikuttaviin häiriötilanteisiin varautumiseksi sekä häiriötilannesuunnitelma talousveden laadun turvaamiseksi. Suunnitelmat on sovitettava yhteen kunnan tai kuntien valmiussuunnitelman yleisen osan sekä kunnan muiden toimialojen valmiussuunnitelmien kanssa. Toimintaa täytyy suunnitella ennakolta ja harjoitella siten, että häiriötilanteessa pystytään ehkäisemään, selvittämään ja poistamaan häiriön aiheuttamat terveyshaitat, häiriön vaikutukset saadaan rajoitettua mahdollisimman vähäisiksi ja häiriöstä toipuminen saadaan käyntiin nopeasti.
Talousveden laadun turvaamisessa kunnan terveydensuojeluviranomaisen on tärkeää tehdä yhteistyötä useiden eri toimijoiden kanssa. Näitä tahoja ovat mm.
• vesilaitos
• tartuntataudeista vastaava lääkäri
• kunnan ympäristönsuojeluviranomainen
• pelastuslaitos
• Ely-keskus
• toiminnanharjoittajat, joiden häiriötilanteesta voi aiheutua veden saastumista vedentuotantoketjussa sekä
• toiminnanharjoittajat, joille talousveden laadulla on erityisen suuri merkitys.
Valvonnan tavoitteena on huolehtia siitä, että vettä toimittavan laitoksen veden laatu täyttää lainsäädännössä asetetut laatuvaatimukset, ja siten ehkäistä talousvesivälitteisten epidemioiden syntyminen. Suomessa esiintyy vuosittain noin 2–6 vesiepidemiaa, joiden kustannukset voivat suurimmillaan nousta useisiin miljooniin euroihin. Nokian kaupungin vesiepidemian kustannukseksi vuonna 2007 on arvioitu 4–5 miljoonaa euroa, jonka lisäksi valtio osallistui kustannuksiin miljoonan euron valtionavustuksella ja vakuutusyhtiöt noin 0,5 miljoonan euron korvauksilla. Nokian tapauksessa kulut aiheutuivat muun muassa puhtaan veden toimittamisesta, vesijohtoverkon puhdistamisesta ja terveydenhuollon menoista. Nokian vesikriisi aikanaan aiheutti yli 8 000 ihmisen sairastumisen sekä yhden kuolonuhrin.
Hyvällä tiedonkululla varmistetaan terveysturvallisuutta
Tartuntatautilaki edellyttää myös tietojen vaihtamista eri viranomaisten kesken, jotta viranomaiset voivat suorittaa laissa säädettyjä tehtäviään. Tällainen tilanne voi olla, kun esimerkiksi epäillään tai todetaan juomaveden tai elintarvikkeen välityksellä leviävää epidemiaa, elinympäristön mikrobien aiheuttamaa tai eläinten levittämää tartuntaa. Elintarvike- tai vesivälitteisten epidemioiden selvittämistä varten kunnissa on oltava selvitystyöryhmä.
Onneksi Itä-Suomessa ei ole tapahtunut yhtään vesivälitteistä epidemiaa tällaisena poikkeusaikana, vaikkakin putkirikkoja ja verkoston veden keittämiskehotuksia sekä kloorauksia on jouduttu tekemään. Häiriötilainteisiin on varauduttu ja varaudutaan koko ajan ja viranomaisyhteistyö Itä-Suomessa on hyvällä tasolla myös ympäristöterveydenhuollon toimialalla.
Anne Kaarina Lyytinen
ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Itä-Suomen aluehallintoviraston opetus- ja kulttuuritoimi –vastuualueen tehtävänä on häiriö- ja poikkeustilanteessa tukea kuntien sivistystoimia ja yhteensovittaa tarvittaessa alueen toimijoiden ja kuntien välistä yhteistoimintaa. Käytännön vastuu paikallistason opetus- ja kulttuuritoimen järjestelyistä on kunnilla ja koulutuksen järjestäjillä. Opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue pitää yllä sivistystoimen toimialaverkostoja, informaatio-ohjaa, järjestää täydennyskoulutusta, jakaa kohdennettuja valtionavustuksia ja kokoaa alueellista tilannekuvaa, analysoi tilanteen kehitystä sekä toimittaa arvionsa tilanteesta edelleen opetus- ja kulttuuriministeriöön sekä alueen toimijoille.
Tässä tehtävässämme keskeinen käsite on henkinen kriisinkestävyys, joka on yksi yhteiskunnan turvallisuuden kivijaloista. Käsitettä käytetään kuvaamaan ihmisten tulevaisuususkoa ja toiveikkuutta kriisistä selviytymiseen. Työssämme onkin tärkeää pohtia, mitä voimme tehdä ihmisten normaalin, turvallisen arjen edistämiseksi ja palvelujen jatkuvuuden turvaamiseksi myös häiriö- ja poikkeustilanteissa.
Ukrainan sota on osoittanut “tavallisen arjen” merkityksen osana henkistä kriisinkestävyyttä. Olemme nähneet kuvia kukkakaupoista ja kampaamoista, jotka ovat auki ja jatkavat toimintaansa, vaikka naapuritalo on pommitettu raunioksi. Ja jos katsotaan ajassa taakse päin toisen maailmansodan aikaan, näemme monia esimerkkejä normaalin elämän voimasta. Sellaisina voidaan pitää esimerkiksi rintamalla järjestettyjä elokuvakiertueita, urheilukilpailuja, rintamakirjastoja ja korsuissa järjestettyä mahdollisuutta opiskeluun. Yhteiskunnan rakenteissa tämä yhdistyy moniin asioihin, nopeimmin kouluihin ja varhaiskasvatukseen, kirjastoihin, nuoriso- ja liikuntatoimintaan ja muuhun kulttuuritoimintaan.
Sivistystoimella on merkittävä rooli ihmisten arjen sujumisessa. Se mahdollistaa aikuisten työssäkäynnin ja sitä kautta yhteiskunnan toimintojen jatkuvuuden myös häiriötilanteissa. Sivistystoimi varmistaa lasten ja nuorten oppimismahdollisuudet ja yhteisöllisen tekemisen sekä erilaiset vapaa-ajan aktiviteetit vauvasta vaariin. Näiden palvelujen turvaaminen on parasta tukea henkiselle kriisinkestävyydelle, jonka ytimessä on osaamisen ja henkisen hyvinvoinnin ylläpito.
Henkistä kriisin kestävyyttä koetetaan horjuttaa moninaisella informaatiovaikuttamisella. Pahansuovalla informaatiovaikuttamisella on selkeä tavoite: aiheuttaa sekaannusta ja saada ihmisryhmät asettumaan toisiaan vastaan sekä horjuttaa henkistä kriisinkestävyyttä. Parhaat keinot taistella vaikuttamista vastaan ovat hyvä monilukutaito ja ymmärrys demokraattisesta yhteiskunnasta. Myös näissä sivistystoimella on keskeinen tehtävä. Se tarjoaa kansalaisille tukea kriittiseen medialukutaitoon sekä taitoja ja mahdollisuuksia moniääniseen yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen.
Viimeisen kahden vuoden aikana henkistä kriisinkestävyyttä on koeteltu useasta suunnasta. Itä-Suomen aluehallintoviraston opetus- ja kulttuuritoimi –vastuualue on järjestänyt sivistystoimen henkilöstölle useita täydennyskoulutustilaisuuksia niin koronan kuin Ukrainan sodan vaikutusten tiimoilta. Tarjoamme myös mahdollisuuksia verkostoitumiseen, vertaistukeen ja tilannekuvan vaihtamiseen alueen sivistystoimille. Lisäksi olemme tukeneet kuntia ja järjestöjä valtionavustuksilla esimerkiksi digitalisaation edistämisessä, monilukutaidossa ja demokratian vahvistamisessa.
Itä-Suomessa kuntien sivistystoimet ovat osoittaneet uskomatonta venymistä. Ne ovat ylläpitäneet palveluja koronan aikana mitä moninaisin keinoin ja poikkeuksellisin järjestelyin. Ukrainan sodan alkaessa useat kunnat aloittivat nopeasti valmistavan opetuksen tilapäistä suojelua hakeneille ukrainalaisille lapsille ja nuorille. Pääsy säännöllisen opetuksen ja harrastusten pariin on ollut parasta henkistä tukea vaikeassa tilanteessa. Joissakin kunnissa on jopa lukuvuoden lopussa juhlittu yhdessä ylioppilaiden kanssa Ukrainan etälukiosta valmistuvia opiskelijoita. Kunnat ovat lähteneet ripeästi järjestämään ukrainalaisille valmistavan opetuksen lisäksi varhaiskasvatuksen ja nuorisotoimen palveluja, moninaista harrastustoimintaa sekä kirjastopalveluja.
Kriisit ovat osoittaneet viranomaisyhteistyön tärkeyden. Toivomme, että yhteistyö jatkuu ja kehittyy. Yhdessä olemme enemmän!
Anu Liljeström, johtaja
Matti Ruuska, yksikön päällikkö, ylitarkastaja
Virpi Launonen, kirjastotoimen ylitarkastaja
Johanna Albert, opetustoimen ylitarkastaja
Laura Oksanen, nuorisotoimen ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue
Alueellinen valmiustoimikunta ylläpitää alueellista turvallisuustilannekuvaa, toimii aluehallintovirastolle laissa säädetyn alueellisen varautumisen yhteensovittamisen kanavana ja edistää varautumisen ja turvallisuussuunnittelun yhteistoimintaa. Toimikunta on varautumiseen liittyvän tiedonvaihdon, keskustelun ja yhteisen ymmärryksen rakentamisen foorumi, jonka toimintaa suunnittelee ja koordinoi aluehallintovirasto.
Varautuminen ja yhteensovittaminen ovat sanoja, joiden merkitys voi jäädä helposti hieman epämääräiseksi – saati kun sanat kulkevat käsikynkässä. Alueellisen valmiustoimikunnan työ on yksi konkreettinen esimerkki varautumisen yhteensovittamisesta. Varautumisen avain on laajassa, sujuvassa yhteistyössä, ja valmiustoimikunnan toiminta auttaa varmistamaan aluetason yhteistyötä.
Yksinkertaistettuna kyse on siitä, että yhteiskunnan turvallisuuden kannalta keskeiset alue- ja paikallistason toimijat vaihtavat keskenään riittävästi tietoa lisäten yhteistä ymmärrystä erilaisista yhteiskuntaan kohdistuvista uhkista ja niihin vastaamisesta ja varautumisesta sekä suunnittelevat ja koordinoivat yhteisesti tätä varautumistyötä kunta-, hyvinvointialue-, maakunta- ja aluetasolla.
Jäseniä yhteiskunnan eri sektoreilta
Valmiustoimikunnan jäsenistö on laaja ja edustus ylittää sektorirajat. Mukana ovat yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kannalta keskeiset toimijat: toimikunnassa on edustajia hyvinvointialueilta, kunnista, pelastuslaitoksista, poliisilaitoksista, rajavartiolaitoksen vartiostosta, puolustusvoimien joukko-osastoista, hiippakunnista, ELY-keskuksista, järjestöistä ja Yleisradiosta – ja luonnollisesti myös meiltä Etelä-Suomen aluehallintovirastosta. Valmiustoimikunnassa voidaan näin keskustella luottamuksellisesti alueellisen varautumisen kysymyksistä ja edistää poikkihallinnollisesti varautumisen ja turvallisuuden yhteistyötä.
Valmiustoimikunta toimii aluehallintoviraston koordinoimana. Etelä-Suomen alueellinen valmiustoimikunta kattaa koko Etelä-Suomen aluehallintoviraston toiminta-alueen eli Etelä-Karjalan, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, Päijät-Hämeen ja Uudenmaan maakunnat. Nimettyjä jäseniä Etelä-Suomen alueellisessa valmiustoimikunnassa onkin 60. Tärkeä osa alueellista varautumista ovat myös maakunnalliset turvallisuus- ja valmiusfoorumit, joiden terveisiä käsitellään yleensä myös valmiustoimikunnassa.
Valmiustoimikunnassa käsitellyt teemat läpileikkaavat yhteiskunnan erilaiset kriisit ja häiriötilanteet
Tavoitteenamme aluehallintovirastossa valmiustoimikunnan työtä ohjaavana tahona on välittää valmiustoimikunnalle varautumiseen liittyvää tietoa ja havaintoja sekä tarjota luottamuksellinen foorumi keskustelulle. Valmiustoimikunnan kokoontumisten aihepiirit läpileikkaavat yhteiskunnan eri toiminnot, häiriötilanteet ja mahdolliset uhkakuvat sekä näihin varautumisen poikkihallinnollisesti, mikä on toimikuntatyöskentelyn vahvuus.
Valmiustoimikunnan kokoontumisissa voidaan joustavasti käsitellä kulloinkin keskeisiä tilanteita ja luoda kattava yhteinen ymmärrys siitä, millaisia keinoja tilanteiden hallintaan löytyy. Kokoontumisia voidaan myös tihentää ja kokoonpanoa laajentaa, jos häiriötilanne vaatii tiiviimpää tiedonvaihtoa ja yhteistä suunnittelua, kuten on tehty sekä koronaviruspandemian aikaan että Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainassa – normaalisti Etelä-Suomen alueellinen valmiustoimikunta kokoontuu kaksi kertaa vuodessa.
Jonkinlaista kuvaa valmiustoimikunnan työn laaja-alaisuudesta antaa esimerkinomainen listaus kokoontumisissa parin viime vuoden aikana käsitellyistä aiheista – aiheet kattavat niin koronaepidemian kulkuun kuin nuorisorikollisuuteen ja Ukrainan sodan aiheuttamiin heijastevaikutuksiin keskittyviä teemoja:
- Nuorisorikollisuus, huumeet, ja keskustelukulttuurin muutos
- Valtioneuvoston puolustusselonteko 2021
- Afganistanin kriisin vaikutukset Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan
- Koronaviruspandemian alueellinen tilannekuva ja arvio pandemian tulevasta kehityssuunnasta
- Viestintä pitkittyneessä häiriötilanteessa
- Turvallisuuspoliittinen tilanne Euroopan ja Venäjän välillä
- Laajamittaiseen maahantuloon varautuminen alueellisesti
Valmiustoimikunta saa tyypillisesti kokouksissa kuulla teemoista myös ulkopuolelta kutsuttujen asiantuntijoiden syventämänä. Valmiustoimikunta on lisännyt tietouttaan mm. kyberuhkista ja hybridivaikuttamisesta Hybridiosaamiskeskuksen ja Kyberturvallisuuskeskuksen asiantuntijoiden johdolla. Olemme myös järjestäneet valmiustoimikunnalle seminaarin, jossa työstettiin yhdessä konkreettisia eväitä yhteiskunnallisesta kriisistä palautumiseen ja henkisen kriisinkestävyyden vahvistamiseen tilanteessa, jossa pitkittyneet häiriötilanteet seuraavat yhteiskunnassa toisiaan ja limittyvät osin päällekkäin.
Tavoitteena kirkastaa kokonaiskuvaa ja vähentää turvallisuutta heikentäviä yllätyksiä
Valmiustoimikunnan työskentelyn tavoitteena on yhteisen käsittelyn kautta kirkastaa turvallisuustilanteen kokonaiskuvaa. Tiedon ja ymmärryksen lisääminen vahvistaa organisaatioiden resilienssiä ja auttaa kohtaamaan turvallisuustilanteeseen kohdistuvia häiriöitä.
Mistä toimikunta sitten saa käsiteltävät aiheet? Keskeisenä valmiustoimikunnan työtä tukevana ja valmistelevana tahona toimii valmiustoimikunnan sihteeristö, jonka työtä johdamme. Sihteeristö on tiivis poikkihallinnollinen kokoonpano, joka koostuu valmiustoimikunnan keskeisten jäsenorganisaatioiden asiantuntijoista. Sihteeristö luotaa ja seuraa turvallisuuteen vaikuttavia ilmiöitä ja teemoja, joita olisi tarpeen käsitellä valmiustoimikunnassa, ja valmistelee näiden pohjalta valmiustoimikunnan kokousten sisältöjä.
Valmiustoimikunnan työn tarkoituksena on vähentää epävarmuuksia ja välttää kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvia yllätyksiä. Haluamme olla tukemassa yhteiskunnan toimijoita oikeiden päätösten ja ratkaisujen tekemisessä. Tärkeää on yhdessä tunnistaa hiljaisia signaaleja ja kehittymässä olevia ongelmia ja pitää matala kynnys yhteydenpidolle.
Näemme, että valmiustoimikunnan työtä pitää myös kehittää, jotta se vastaa muuttuvan maailman tarpeita. Haluamme edistää toimikunnan dialogia ja vuorovaikutusta ja luodata jäsenistön palautetta kehittämisen tueksi. Myös tiedonvaihtoon ja vastavuoroiseen ymmärrykseen on tärkeää panostaa. Tiedon kokoamisessa on tärkeä panostaa siihen, että käytetty kieli ja sanasto on ymmärrettävää. Kehitettävää on vielä strategisen, ennakoivan ja proaktiivisen tilannetietoisuuden analyysin tuottamisessa.
Haluamme jatkaa avointa, luottamuksellista vuoropuhelua ja toiminnan yhteistä kehittämistä alueellisen valmiustoimikunnan kesken. Varautuminen onnistuu silloin, kun se tehdään yhdessä.
Kristiina Kapulainen
pelastusylitarkastaja, valmiustoimikunnan pääsihteeri
Johanna Koskela
viestintäpäällikkö, valmiustoimikunnan sihteeristön jäsen
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Kirjoitusta on päivitetty 7.6.2023.
Aluehallintovirastojen kirjastotoimet julkaisivat syyskuussa selvityksen Kirjastovuosi 2020 – Koronasta kohti uutta normaalia [pdf]. Julkaisu tarkastelee Suomen yleisten kirjastojen koronavuotta 2020 ja tarjoaa tulevaisuuden näkökulmia kirjastojen valmiussuunnitteluun ja kriiseihin varautumiseen.
Julkaisemme selvitykseen pohjautuvan blogitekstien sarjan, jossa käsitellään esiin nousseita aiheita. Seuraavaksi tehdään katsaus siihen, mitä kirjastojen tulisi huomioida tulevaisuuden häiriötilanteisiin ja poikkeusolosuhteisiin varautumisessa. Näihin näkökulmiin pureuduttiin myös Aluehallintovirastojen kirjastotoimen 11.10.2021 järjestämässä koulutustilaisuudessa Varautuminen ja henkinen kriisinkestävyys, jossa yhtenä teemana oli kirjastojen varautumistoiminnan parantaminen.
Megatrendit valmiussuunnittelun pohjana
Digi- ja väestötietoviraston julkaisemassa raportissa Digihumaus 2021: Näkökulmia koronapandemian jälkeiseen digiloikkaan [pdf] jäsennetään julkishallinnon tulevaisuutta ja koronapandemian vaikutuksia seuraavan viiden megatrendin kautta:
- ongelmien kompleksisuuden lisääntyminen,
- kaikille aloille ja alueille levittyvä digitalisoituminen,
- väestön ikääntyminen ja monimuotoistuminen,
- ympäristön ja talouden suhteen muutos ja
- turvallisuusympäristön monimutkaistuminen.
Nämä megatrendit koskettavat myös kirjastoja ja niiden huomiointi on oleellista tulevaisuuden uhkiin varautuessa. Yhtä lailla mainittuja megatrendejä kannattaa pohtia kirjastojen vahvuuksien kannalta: miten kirjastot voivat pelata omilla vahvuuksillaan vastatessaan näihin tulevaisuuden ilmiöihin/haasteisiin?
Ongelmien kompleksisuuden lisääntyminen korreloi disinformaation ja yleisen epäluottamuksen lisääntymisen kanssa. Suomessa on perinteisesti ollut vahva luottamus yhteiskuntaan, mutta tätä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Kirjaston roolia luotettavana ja tasa-arvoisena tiedon välittäjänä kannattaakin vaalia. Kirjaston vahvuutena on myös jo laissa määritellyt osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tavoitteet, jotka määrittävät kirjastopalveluja. Digitalisoitumisen ja väestön ikääntymisen ja monimuotoistumisen vaarana on kansalaisten eriarvoistuminen ja syrjäytyminen, mitä vastaan kirjasto jo nyt toimii tarjoamalla ilmaiseksi laitteita, tiloja ja digitaitojen opastusta.
Tulevaisuuden kenties suurin haaste tulee olemaan turvallisuusympäristön monimutkaistuminen ja etenkin siihen liittyvät kyberturvallisuuden uhat. Esimakua saatiin kirjastoissakin kesällä 2021, kun yhteen kirjastojärjestelmään kohdistettu verkkohyökkäys ajoi järjestelmää käyttävien kirjastojen palvelut alas useiksi päiviksi Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa ja lainausdataa menetettiin ainakin päivän ajalta. Miten jatkossa varmistetaan kirjastojärjestelmä- ja verkkopalvelutoimittajien valmius vastata kyberuhkiin? Miten taataan asiakastietojen koskemattomuus ja kirjaston palvelujen saatavuus mahdollisen verkkohyökkäyksen tai tietovuodon sattuessa?
Varautumisvelvollisuus ja käytännön valmiussuunnittelu
Kaikilla julkisilla tahoilla (ml. kunnat) on varautumisvelvollisuus. Mahdollisiin uhkiin ja niiden ehkäisyyn pitää valmistautua ja toiminta täytyy pystyä varmistamaan riittävän hyvin myös poikkeusoloissa. Varautumisen lähtökohtana on normaaliorganisaatio ja varautuminen on tehtävä etukäteen, koska kriisin tullessa on yleensä liian myöhäistä.
Olisi tärkeää, että kirjastot ovat mukana oman kunnan valmiussuunnittelussa muiden toimijoiden kanssa ja tulevat huomioiduiksi suunnitelmissa. Kirjaston oma valmiussuunnitelma kannattaa yhteensovittaa osaksi kunnan strategisemman tason yleissuunnitelmaa. Tärkeää on myös tarkempien, toiminnallisten turvallisuussuunnitelmien (toimintaohjeet, kunnossapito-ohjelmat ja pelastussuunnitelma) tekeminen kirjasto-organisaation sisällä.
Mistä sitten apua varautumisen suunnitteluun? Kirjasto voi tarvittaessa kääntyä kunnan varautumisesta vastaavan henkilön (turvallisuuspäällikkö) tai vaikka alueen pelastuslaitoksen puoleen. Kannattaa myös vilkaista Pelastusopiston ohjeita kunnan valmiussuunnitelman yleisen osan mallista ja sen käytöstä [pdf] ja kokonaisturvallisuustrategiaa 2017.
Korona osoitti, että kirjastohenkilöstö on joustavaa, palvelualtista ja innovatiivista. Kirjastohenkilöstön tietotaitoa voidaan käyttää kriisitilanteessa laajasti, esimerkiksi joissain kunnissa kirjastot olivat erikseen yhteydessä iäkkäisiin kuntalaisiin kirjaston ollessa suljettuna. Tilanteessa hyödynnettiin kirjastohenkilökunnan asiakaspalvelutaitoja ja ennen kaikkea asiakastuntemusta ja valmiita verkostoja.
Toisaalta maailmanlaajuinen pandemia toi ilmi myös sen, että varautumisessa on parannettavaa. Onnettomuustutkintakeskuksen (OTKES) raportissa Koronaepidemian ensimmäinen vaihe Suomessa vuonna 2020 todetaan, että hallinnon kaikilla tasoilla oli pandemian alkaessa keskeneräisiä tai vanhentuneita valmiussuunnitelmia. Tulevaisuudessa organisaatioiden eri tasot - myös kirjastot- tulee osallistaa varautumiseen riittävän laajasti. Kun eri palvelujen roolit on mietitty etukäteen niiden vahvuuksien kautta, jää muitakin mahdollisia toimintatapoja kuin palvelujen sulkeminen kokonaan.
Kirjastotoimen ylitarkastaja Jonna Toukonen (Länsi- ja Sisä-Suomi)
Coronapandemin har gett många lärdomar i undantagssituationer, men det är också viktigt att förbereda sig på andra slags kriser. För att utveckla den regionala beredskapen genomförde Regionförvaltningsverket i Södra Finland beredskapsövningen UUSIMAA21 den 7–8 september 2021. Kommunerna, myndigheterna och andra organisationer i Nyland övade på att hantera en situation där en långvarig åskstorm har orsakat omfattande el- och vattenavbrott. De valda scenarierna för övningen baserade sig på den regionala riskbedömningen i Nyland från 2018.
Övning ger mer färdighet för att hantera störningssituationer
Liksom vid störningar i det verkliga livet stötte övningsdeltagarna på många överraskande problem i simuleringen. Man var tvungen att snabbt hitta lösningar på dem. Övningsdeltagarna funderar bland annat på utmaningarna med att larma extra personal under funktionsstörningar hos telefonoperatörerna och informationssäkerhetsfrågor i en kris som sköts med virtuella diskussionskontakter. I stormen orsakade regnet problem när det strömmade ut i tunnlar, parkeringshallar eller hisschakt. Man diskuterades arbetarskyddsfrågor i samband med detta.
Som praktiska åtgärder förutspådde man stormen genom att instruera arbetstagarna att stanna på distansarbete för att undvika att röra sig i trafiken under stormen. I händelse av elavbrott eller vattenbrist planerades för arbetstagarna textmeddelanden med anvisningar om hur man laddar mobiltelefoner och bärbara batterier färdigt samt följer situationen på batteriradio.
En del av övningsdelatagarna funderade också att man bör skaffa till exempel överlevnadspaket med mat, vatten, batteriradio och handlampor till arbetsplatsen för nödsituationer. På grund av det plötsliga fjärrvärmeläckaget vid körlederna skapades omvägar till ingången till sjukhusets jour eller till kommunhusets kundservice. I en krissituation skulle församlingen erbjuda samtalshjälp per telefon och chatt.
Under övningen observerades betydelsen av en gemensam, övergripande lägesbild och samarbete över organisationsgränserna
Responsen från övningen har varit positiv; övningen upplevdes vara nödvändig och stämningen i beredskapsfrågor har varit entusiastisk. Under båda dagarna deltog över 500 övningsdeltagare från Nyland. Det fanns också stort intresse för att observera övningen. Observatörernas uppgift var att kommentera inputen från deltagarna. Det fanns över 80 observatörs- och spelgruppspersonal. Dessutom väckte övningen intresse i det akademiska forskningsarbetet och forskargrupper från tre olika inrättningar deltog.
En bred och omfattande representation från olika samhällssektorer gjorde det möjligt att göra allt fler tväradministrativa observationer ur såväl näringslivets, organisationernas som myndigheternas synvinkel. Observationerna sträckte sig från praktiska frågor till utveckling av planer på strategisk nivå. Övningen väckte också diskussion om ett effektivare samarbete utanför den egna organisationens verksamhetsområde: den stora betydelsen av en gemensam lägesbild och lägesförståelse lyftes fram av många deltagare.
På grund av coronasituationen genomfördes övningen UUSIMAA21 på webben
Man var tvungen att flytta beredskapsövningen i Nyland två gånger, först på grund av belastningen som coronasituationen orsakade och andra gången på grund av kommunalval som flyttades för nära. Arbetsbelastningen och mötesbegränsningarna på grund av pandemin beaktades i övningens längd och genomförande: övningsdagarna förkortades och övningen ordnades för första gången helt virtuellt. Den slutliga övningen var mycket annorlunda än det som presenterades för övningsdeltagarna på seminariet i slutet av 2019! De expertföreläsningar som streamades på förmiddagarna introducerade deltagarna i temat för övningen och på eftermiddagarna övades lärdomarna i praktiken med hjälp av den nya virtuella övningsplattformen Valhalla.
Erfarenheterna och observationerna från övningen gås noggrant igenom i efterhand och utnyttjas för att utveckla beredskapen och beredskapsplanerna. Responstillfället och övningsrapporten ingår i övningshelheten.
Beredskapsövningar ordnas årligen i olika områden
Ordnandet av regionala beredskapsövningar är en av regionförvaltningsverkets lagstadgade uppgifter. Med hjälp av övningarna testas och utvecklas samhällets beredskap att klara störningstillstånd och undantagsförhållanden.
På grund av de ändrade tidtabellerna övar man nästa gång i Nyland redan 2023. Före det övar landskapen Egentliga Tavastland och Päijänne-Tavastland ännu i november inom området för Regionförvaltningsverket i Södra Finland tillsammans och nästa år också landskapen Södra Karelen och Kymmenedalen tillsammans. Nästa år inleder inrikesministeriet dessutom en uppdateringsomgång för den regionala riskbedömningen, utifrån vilken man väljer scenarier för kommande beredskapsövningar.
Piia Manninen
Räddningsöverinspektör
Regionförvaltningsverket i Södra Finland
Koronapandemia on tuonut paljon lisää oppeja poikkeustilanteisiin, mutta myös toisenlaisiin kriiseihin on tärkeää varautua. Alueellisen valmiuden kehittämiseksi Etelä-Suomen aluehallintovirasto toteutti UUSIMAA21-valmiusharjoituksen 7–8.9.2021. Uudenmaan kuntien, viranomaisten ja muiden organisaatioiden voimin harjoiteltiin toimintaa tilanteessa, jossa pitkäkestoinen ukkosmyrsky on aiheuttanut laajoja sähkö- ja vesikatkoksia. Harjoitukseen valitut skenaariot pohjautuivat Uudenmaan alueelliseen riskiarvioon vuodelta 2018.
Harjoittelemalla lisää osaamista häiriötilanteen hallintaan
Kuten tosielämän häiriötilanteessa, harjoittelijat kohtasivat simulaatiossa monenlaisia yllättäviäkin pulmia, joihin oli löydettävä ratkaisuja nopeasti. Harjoittelijat pohtivat muun muassa lisähenkilöstön hälyttämisen haasteita puhelinoperaattorien toimintahäiriöiden aikana ja tietoturva-asioita virtuaalisilla keskusteluyhteyksillä hoidetussa kriisissä. Myrskyn sadevesi aiheutti ongelmia valuessaan tunneleihin, parkkihalleihin tai hissikuiluihin, minkä osalta pohdittiin työturvallisuuskysymyksiä.
Käytännön toimenpiteinä myrskyä ennakoitiin ohjeistamalla työntekijöitä jäämään etätöihin, jottei liikenteessä altistuttaisi rajuilman armoille. Sähkökatkon tai vesipulan varalle työntekijöille suunniteltiin tekstiviestejä, joissa ohjeistettiin lataamaan kännykät ja läppärien akut valmiiksi sekä seuraamaan tilannetta paristoradiosta.
Osa harjoittelijoista pohti myös esimerkiksi ruokaa, vettä, paristoradion ja käsivalaisimia sisältävän selviytymispaketin hankkimista hätävaraksi työpaikalle. Ajoväylien kohdalla sattuneen äkillisen kaukolämpövuodon vuoksi perustettiin kiertoteitä sairaalan päivystyksen sisäänkäynnille tai kunnantalon asiakaspalvelupisteelle. Seurakunta tarjosi kriisitilanteessa keskusteluapua puhelimen ja chatin välityksellä.
Harjoituksessa havaittiin yhteisen, kattavan tilannekuvan ja organisaatiorajat ylittävän yhteistyön merkitys
Harjoituksesta saamamme palaute on ollut positiivista; harjoitus koettiin tarpeelliseksi ja tunnelmat varautumisasioiden parissa ovat olleet innostuneet. Mukana oli molempina päivinä yli 500 harjoittelijaa Uudenmaan alueelta. Suurta kiinnostusta oli myös harjoituksen tarkkailijoiksi, joiden tehtävänä oli kommentoida harjoittelijoiden tuottamia syötteitä. Tarkkailija- ja peliryhmähenkilöstöä oli yli 80. Lisäksi harjoitus herätti mielenkiintoa akateemisessa tutkimustyössä, ja mukana oli kolmen eri laitoksen tutkijaryhmiä.
Laaja ja kattava edustus osallistujia yhteiskunnan eri sektoreilta mahdollisti sen, että havaintoja pystyttiin tekemään entistä enemmän poikkihallinnollisesti niin elinkeinoelämän, järjestöjen kuin viranomaistenkin näkökulmasta. Havainnot ulottuivat käytännön asioista strategisen tason suunnitelmien kehittämiseen. Harjoitus herätti keskustelua myös tehokkaammasta yhteistyöstä oman organisaation toiminta-alueen ulkopuolelle: yhteisen tilannekuvan ja -ymmärryksen suuri merkitys tuli esille monilta osallistujilta.
Koronatilanteen vuoksi UUSIMAA21-harjoitus toteutettiin verkossa
Uudenmaan valmiusharjoitusta jouduttiin siirtämään kahdesti, ensin koronatilanteen kuormittavuuden takia ja toisen kerran liian lähelle siirtyneiden kuntavaalien vuoksi. Pandemian aiheuttama työkuorma ja kokoontumisrajoitukset huomioitiin harjoituksen kestossa ja toteutustavassa: harjoituspäiviä lyhennettiin ja harjoitus järjestettiin ensimmäistä kertaa täysin virtuaalisesti. Lopullinen harjoitus olikin hyvin erilainen kuin mitä ennakkoseminaarissa vuoden 2019 lopussa harjoittelijoille esiteltiin! Aamupäivisin striimausyhteydellä toteutetut asiantuntijaluennot virittivät osallistujat harjoituksen teemaan ja iltapäivisin oppeja harjoiteltiin käytännössä uuden virtuaalisen harjoitusalustan Valhallan avulla.
Kokemukset ja havainnot harjoituksesta käydään huolella läpi jälkikäteen, ja niitä hyödynnetään varautumisen sekä valmiussuunnitelmien kehittämisessä. Palautetilaisuus ja harjoitusraportti kuuluvat harjoituksen kokonaisuuteen.
Valmiusharjoituksia järjestetään eri alueilla vuosittain
Alueellisten valmiusharjoitusten järjestäminen on yksi aluehallintovirastolle laissa säädetyistä tehtävistä. Harjoitusten avulla testataan ja kehitetään yhteiskuntamme valmiutta selviytyä häiriötilanteista ja poikkeusoloista.
Aikataulumuutosten vuoksi Uudellamaalla harjoitellaan seuraavan kerran jo vuonna 2023. Sitä ennen Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueella harjoittelevat vielä marraskuussa Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen maakunnat yhdessä ja ensi vuonna niin ikään yhdessä Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakunnat. Ensi vuonna sisäministeriö käynnistää lisäksi alueellisen riskiarvion päivityskierroksen, jonka pohjalta valitaan skenaariot tuleviin valmiusharjoituksiin.
Piia Manninen
Pelastusylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto