”Kirjastotyö on kokonaisuutena demokratian edistämistä.” ”Kirjaston vapaa, kaikille avoin tila ja aineistot sekä lukemisen edistäminen riittävät kirjaston demokratiatyöksi.” Näillä lauseilla monet kirjastot kuittaavat tekevänsä osuutensa kirjastolaissa (Laki yleisistä kirjastoista 238/2016) yhtenä tavoitteena olevasta aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistämisestä. Mutta tämä ei ihan riitä. Kirjastolaissa yleisten kirjastojen tehtäväksi annetaan aineistojen ja tilojen tarjoamisen sekä lukemisen edistämisen lisäksi myös yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen.
Tampereen ja Jyväskylän demokratiahankkeessa lanseerattiin mainio tapa kartoittaa ja laajentaa kirjastossa tehtävää demokratiatyötä, nimittäin demokratiaskannaus. Sillä tarkoitetaan kirjaston palvelujen läpikäymistä demokratiasilmälasein. Miten voisimme lisätä arkiseen tekemiseemme ripauksen demokratiaa? Teemasta on helppo rakentaa kirjanäyttelyjä, mutta voisiko kirjavinkkauksessa, tiedonhaun opastuksessa tai digiopastuksessa näkyä aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistäminen? Entä lukupiiritoiminnassa? Tai satutunneilla?
Demokratiatyön lisääminen kirjaston olemassa oleviin palveluihin on hyvä askel eteenpäin, mutta ei ihan riittävä yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistämiseen. Kuntalaisen osallisuuden tunnetta voi lisätä jo kirjastossa käynti, ihmisten kohtaamisen mahdollisuus, mutta tätä voisi vielä rikastaa. Monissa kirjastoissa on alettu järjestää kirjastokahveja, demokratiakahveja, kirjastoparlamenttia tmv. Tapahtumalla on monta nimeä, mutta konsepti on sisällöltään yksinkertainen: Keitetään kahvit, ostetaan ehkä pullapitkokin ja kutsutaan kuntalaisia kahville keskustelemaan. Aihe voi olla vapaa tai ennalta määrätty, paikalla voi olla asiantuntijavieras tai sitten ei. Kahveja tarjotaan säännöllisesti samaan aikaan, niin että sinne on helppo tulla. Uuden konseptin lanseeraaminen voi kestää jonkin aikaa, ei kannata heti lannistua, jos ketään ei tule. Kun olimme muutamat kahvit keskenämme nauttineet, alkoi väkeä tulla, totesi eräs kirjastonjohtaja.
Kirjaston on tärkeä huomata, ettei se ole demokratiatyössä ja yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistämisessä useinkaan ainoa toimija kunnassa. Demokratiaskannauksen voisi toteuttaa myös yhteistyökumppaneiden suhteen. Ketkä muut kunnassa edistävät näitä asioita? Mitä muut tekevät ja miten? Muiden tekemisen tuntemisella löydetään yhteistyökumppaneita ja vältetään päällekkäisyyttä. Kirjasto voi olla sopiva alusta kuntalaisten tavoittamiseen niin kunnan eri toimijoille kuin kolmannen sektorin toimijoille. Kunnassa kannattaa vain laatia selkeät pelisäännöt tilojen käyttöön, jotta yhteistyö on helppoa. Monet kunnat ja kirjastot ovat jo laatineet pelisääntöjä, joten esimerkkejä löytyy, eikä jokaisen tarvitse keksiä pyörää uudelleen.
Kun kirjasto löytää oman roolinsa ja oman tapansa tehdä demokratiatyötä, siitä tulee osa kirjaston arkea eikä ylimääräistä lisätyötä. Myös rakenteet juurruttavat arkeen. Jokaiseen asiaan ei tarvitse olla erillistä suunnitelmaa tai strategiaa, kevyempi vuosikello voi riittää sekä vastuuhenkilön nimeäminen ja selkeän tavoitteen asettaminen toiminnalle. Jos alkuun pääsemiseen ei tunnu riittävän resursseja, voi pieni hanke auttaa alkuun pääsemisessä. Hankkeen suunnittelussa on hyvä lähteä liikkeelle yhteistyökumppaneiden miettimisestä, selkeistä tavoitteista ja sopivasta mittakaavasta, että hankkeen tuloksena saadaan kirjaston arkeen sopivaa toimintaa.
Merja Kummala-Mustonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
