Kirjastolaki (Laki yleisistä kirjastoista 1492/2016) antaa kunnille tehtäväksi kirjastopalvelujen järjestämisen. Lain toisessa pykälässä määritellään, mitä asioita lain tavoitteena on edistää, 5 § määrittää kunnan tehtävät ja 6 § yleisen kirjaston tehtävät. Palvelujen järjestämiseen kunta saa laissa varsin vapaat kädet. Ja tämä näkyy peruspalvelujen arvioinnin 2021 tuloksissa.

Tehtäväpykälän viimeisessä momentissa todetaan, että tehtävän hoitamiseksi yleisellä kirjastolla tulee olla riittävä ja osaava henkilöstö. 17 §:ssä hiukan tarkennetaan: Yleisellä kirjastolla tulee olla riittävä määrä kirjasto- ja informaatioalan koulutusta saanutta ja muuta henkilöstöä. Asiantuntijatehtävässä toimivalta edellytetään soveltuvaa korkeakoulututkintoa, jollei tehtävän luonteesta muuta johdu.

Peruspalvelujen arvioinnin 2021 tulosten mukaan kaikissa kirjastoissa ei ole riittävästi henkilökuntaa. Tilastotietokannan mukaan palvelutavoitteeseen (0,8 htv / 1000 as.) ylsi vain reilu kolmannes kirjastoista. Kirjastolaissa määriteltyihin tehtäviin ei ole riittävästi tekijöitä.

Samaa mieltä ovat kirjastot. Vain kolmannes peruspalveluarviointikyselyyn vastanneista kirjastoista arvioi, että niillä on riittävästi henkilökuntaa edistämään yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua, joka on kirjaston uusimpia lakisääteisiä tehtäviä. Puolet kirjastoista arvioi, että henkilökunta riittää lukemisen ja kirjallisuuden edistämiseen, joka on kirjaston perinteisiä perustehtäviä. Vahvimmillaan kirjastot ovat kokoelmiin ja aineistoihin liittyvissä toiminnoissa. Yli 80 % arvioi, että henkilöstö riittää näihin tehtäviin. 

Kirjastolaki edellyttää, että asiantuntijatehtävissä toimivalla on korkeakoulututkinto. Kirjastotilaston mukaan kirjastojen korkeakoulutettujen kirjastoammatillisten työntekijöiden osuus kirjastojen koko henkilöstöstä vuosina 2012 ja 2019 on noussut 38 prosentista 44:ään. Tästä huolimatta kirjastot arvioivat henkilöstön osaamisessa olevan vielä puutteita hoitaa kirjaston kaikkia lakisääteisiä tehtäviä.

Kirjastojen omien arvioiden mukaan henkilöstön ammattitaito riittää kirjaston perinteisiin tehtäviin. Kirjastot arvioivat, että henkilöstö osaa heikoimmin edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua. Tätä mieltä oli noin 40 % vastanneista. Yli 90 % arvioi, että henkilöstön tietotaito riittää kokoelmiin ja aineistoihin liittyvissä toiminnoissa. 85 %:ssa kirjastoista pidettiin riittävänä osaamista lukemisen ja kirjallisuuden edistämisessä, vaikka vain joka toisessa kirjastossa on siihen riittävästi henkilökuntaa. 

Kirjaston henkilökunnan määrä ja osaaminen vaikuttavat suoraan siihen, miten kunnan kirjasto pystyy hoitamaan lakisääteiset tehtävänsä. Laatu korvaa johonkin saakka määrää, lisääntynyt osaaminen parantaa tehtävien hoitamista, mutta jossakin raja tulee vastaan. Liian vähäisellä henkilöstöresurssilla aika riittää vain perinteisiin peruspalveluihin, mutta ei riitä kehittämiseen eikä uusien tehtävien ja taitojen haltuun ottamiseen. 

Kirjastoissa on myös syytä miettiä tehtävien priorisointia. Käytetäänkö työaikaa liikaa perinteisiin tehtäviin, jotka osataan hyvin? Olisiko tarpeen siirtää painotusta kokoelmatyöstä lukemisen edistämiseen, sisätöistä tapahtumien järjestämiseen? Pitäisikö täydellisyyteen pyrkimisen sijaan valita riittävän hyvä? 

Monissa kunnissa kirjasto pystyy tuottamaan kirjastolain mukaiset peruspalvelut loistavasti - kaikki tehtävät toteutuvat. Mutta on kuntia, joiden kirjastossa joudutaan menemään yli aidan matalimmasta kohdasta, koska resurssi ei kerta kaikkiaan riitä muuhun. Kansalaisten tasa-arvo ei toteudu.

Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.

Merja Kummala-Mustonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
​​​​​​​Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue

Aluehallintovirastojen peruspalveluarvioinnin 2021 mukaan kahdella kirjastolaitoksesta kolmesta on johtaja, jolla on kirjastolain mukainen kelpoisuus. Kelpoisia johtajia on etenkin pienissä kirjastoissa entistä vähemmän, vaikka kirjastolain kelpoisuusvaatimuksia on lievennetty huomattavasti.  Kirjastolain (Laki yleisistä kirjastoista 1492/2016) 17 § mukaan kunnan kirjastolaitosta johtavalta vaaditaan virkaan tai tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, johtamistaito ja hyvä perehtyneisyys kirjastojen tehtäviin ja toimintaan.

Aikaisemmin kirjastolaista (904/1998) annetun valtioneuvoston asetuksen (406/2013) mukaan kunnan kirjastolaitosta johtavalta vaadittiin virkaan tai tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyivät tai jonka lisäksi oli suoritettu vähintään 60 opintopisteen tai 35 opintoviikon laajuiset korkeakoulutasoiset kirjasto- ja informaatioalan opinnot. 

Aikaisemmissa säädöksissä myös muiden kirjastoammatillisten työntekijöiden kelpoisuusvaatimukset oli määritelty tarkasti. Myös henkilöstön koulutusrakenne oli määritelty tarkasti: kirjastolaitoksen henkilöstöstä vähintään 70 prosentilla tuli olla kirjastoammatillinen kelpoisuus ja vähintään 45 prosentilla kirjastoammatillinen korkeakoulututkinto. 

Edellisen hallituksen norminpurkutalkoot sekä kirjastoammattien puuttuminen EU:n ammattipätevyysdirektiivistä olivat kelpoisuussäädösten väljentämisen taustalla. 
Uudessa kirjastolaissa edellytetään, että yleisellä kirjastolla tulee olla riittävä määrä kirjasto- ja informaatioalan koulutusta saanutta ja muuta henkilöstöä. Lisäksi edellytetään virkaan tai tehtävään soveltuvaa korkeakoulututkintoa asiantuntijatehtävässä toimivalta, jollei tehtävän luonteesta muuta johdu.

Kirjastojen korkeakoulutettujen kirjastoammatillisten työntekijöiden osuus kirjastojen koko henkilöstöstä on noussut 44 prosenttiin. Tähän lienee vaikuttanut se, että ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä kirjastoissa on lisääntynyt. Aikaisemmalla asetuksellakin saattaa vaikutusta olla. Kirjastoammatillisen henkilöstön osuus koko henkilöstöstä on noussut 88 prosenttiin. Tässä näkyy henkilöstön kokonaismäärän vähentyminen.  Automaation lisääntyminen on vähentänyt kouluttamattoman työvoiman tarvetta, ja talouden kiristyminen on myös vaikuttanut taustalla.
Kirjastoalan työpaikkailmoituksista voi havaita, että valtaosassa työpaikkailmoituksista, joissa haetaan kirjastonhoitajaa, informaatikkoa tai kirjastovirkailijaa, hakijalta edellytetään kirjastoalan opintoja. Usein opintopiste- ja viikkomäärät ovat entisen asetuksen mukaiset. Kun haetaan kirjastolaitoksen johtajaa, hakuilmoituksessa on sen sijaan useimmiten kelpoisuusvaatimukset suoraan uudesta kirjastolaista. Kirjastoalan opintojen sijaan vaaditaan hyvää perehtyneisyyttä kirjastojen tehtäviin ja toimintaan. 
Voisi päätellä, että kirjastoammatillisen ja korkeakoulututkinnon osalta uuden lain väljennykset ovat olleet ihan toimivia. Kirjastoalan tehtäviin on valittu kirjastoalan osaajia.

Toisaalta väljennysten tarkoituksena oli myös mahdollistaa muun alan osaajien palkkaaminen kirjastoon. Tätä joustavuutta toivoivat erityisesti isojen kaupunkien kirjastot. Hallituksen esityksessä (HE 238/2016) tätä perusteltiin seuraavasti: Asiantuntijatehtävät voisivat kirjasto- ja informaatioalan lisäksi liittyä esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikkaan, pedagogiikkaan sekä viestintään ja markkinointiin.
Kolmasosa peruspalveluarviointikyselyn vastaajista oli palkannut kirjastoon viime vuosina muita kuin kirjastoalan ammattilaisia. Eniten kirjastoalan ulkopuolelta oli palkattu pedagogeja ja kulttuuri- ja viestintäalan ammattilaisia. Tältä osin lain uudistaminen näyttää toteutuneen tavoitteen mukaisesti.
Kirjaston toiminnasta vastaavan johtajan pitää johtaa, suunnitella ja kehittää kirjaston toimintaa. Hän hallitsee muutoksia, rakentaa kumppanuuksia, tekee yhteistyötä ja verkostoituu. Tehtävän vaativuuden vuoksi johtajalta edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa. Häneltä ei kuitenkaan lain mukaan edellytetä kirjastoammatillista koulutusta, vaan johtamistaidon lisäksi hyvä perehtyneisyys kirjastojen tehtäviin ja toimintaan pitäisi riittää. 

Peruspalveluarviointikyselyn mukaan vain 67 prosenttia kirjastolaitosten johtajista oli kelpoisia nykylain mukaan, ja pienissä alle 5000 asukkaan kunnissa kirjastolaitosten johtajista oli kelpoisia vain 47 prosenttia. Edellisessä arvioinnissa vuonna 2013 silloisten kelpoisuusvaatimusten mukainen johtaja oli 72 prosentilla kirjastoista. 

Kahdeksaa prosenttia vastanneista kirjastoista johtaa henkilö, jolla ei ole yhtäkään laissa määritellyistä pätevyyskriteereistä: ei ylempää korkeakoulututkintoa, ei johtamistaitoa eikä hyvää perehtyneisyyttä kirjastojen tehtäviin ja toimintaan. Pienissä kirjastoissa tällaisia johtajia on 14 prosentissa.  
Usein puuttuu juuri perehtyneisyys kirjastojen tehtäviin ja toimintaan. Kaikista kirjastolaitoksista 12 prosenttia johtaa henkilö, jolla ei ole kirjastoalan koulutusta eikä työkokemusta. Pienissä kunnissa tilanne on vielä heikompi: 18 prosenttia johtajista on vailla sekä alan koulutusta että työkokemusta.
Kun lain mukaan kunnan kirjastolaitosta johtavalta ei enää vaadita kirjastoalan koulutusta, vaan yleisesti hyvää perehtyneisyyttä kirjastojen tehtäviin ja toimintaan, tämä kelpoisuusehto ohitetaan helposti johtajaa rekrytoidessa. Yhä useammin kirjastotoimenjohtajan virka muutetaan hyvinvointi- tai vapaa-aikajohtajaksi ja saman johtajan alaisuuteen lisätään laaja kirjo eri toimialoja. Tätä perustellaan organisaatiouudistuksella, johtajien määrän vähentämisellä sekä toimialojen välisen yhteistyön ja synergian lisäämisellä, mutta useimmiten tavoitellaan säästöjä. Näihin monialajohtajien virkoihin ei millään löydy kaikkien alojen asiantuntijaa, joten kelpoisuusvaatimuksista tingitään.

Ammattitaitoisen johdon puute on huolestuttavaa etenkin pienissä kirjastoissa. Niissä osaava johtaja pystyisi hyödyntämään kirjaston niukkojakin voimavaroja asiantuntevalla ja ennakoivalla suunnittelulla yhteistyössä muiden toimialojen ja asiakkaiden kanssa. 

Kysymys ei ole vain muodollisesta pätevyydestä, vaan ennen kaikkea ammattitaidosta, kuntalaisten kustantaman palvelun tasosta ja kirjastojen voimavarojen tehokkaasta käytöstä. 

Kirjastolakia varten pyydetyissä lausunnoissa näkemykset osaamista ja johtamista koskevasta pykälästä jakautuivat. Yhtäältä katsottiin, että etenkin pienissä kirjastoissa henkilöstön osaaminen heikkenee ja kirjastoammatillinen koulutus vähenee. Toisaalta oltiin sitä mieltä, että kelpoisuusehtojen muutos mahdollistaa joustavuuden, uudenlaiset palvelutuotannot ja monipuolisen osaamisen rekrytoinnin.
Nämä molemmat näyttävät toteutuneen. Pienten kirjastojen osalta valitettavasti.

Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.

Merja Kummala-Mustonen, kirjastotoimen ylitarkastaja
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue
 

Aluehallintovirastot arvioivat peruspalvelujen saatavuutta kuten lait edellyttävät. Arviointiin käytetään paljon voimavaroja kaikissa aveissa, mutta kuka muistaa raporttia sen jälkeen, kun se on tallennettu Patioon?  Riittääkö motivaatiota ja energiaa vielä julkaisun jälkeen ryhtyä oikeasti hyödyntämään arvioinnista saatua tietoa?

Pelkkä lain velvoite ei riitä motivoimaan hyvään työhön. Avien kirjastotoimissa alkaa varsinainen vaikuttava työ, kun arviointiraportti on valmistunut. Käytämme tietoa tehokkaasti työssämme. Jaamme kertynyttä tietopääomaa kuntiin kirjastojen johtamiseen ja kehittämiseen, tietojohtamiseen.

Teemme jatkuvasti töitä sen eteen, että ainakin kirjastot saavat tietoa arvioinnista. Webinaareissa ja muissa keskustelutilaisuuksissa käymme kirjastojen kanssa dialogia, koska tieto kentältä on välttämätöntä kehitystyössämme.

Kirjastokaistan kanssa teimme tänä vuonna valtakunnalliseen levitykseen videon kirjastotilojen arvioinnin keskeisimmistä tuloksista. Videota voidaan käyttää johdantona, kun keskustellaan kirjastopalvelujen ja erityisesti kirjastotilojen kehittämisestä.

Jo ennen arviointiraportin julkaisua  ehätimme tekemään arvioinnin teemaa tutuksi podcastissa, jossa vapaamuotoisesti ennakoimme – ja hiukan markkinoimmekin – arvioinnin tuloksia.

Aktivoiduimme myös sosiaalisessa mediassa. Arviointiraportin julkaisun jälkeen olemme tehneet Facebookiin ja Twitteriin tietoiskuja arvioinnin tuloksista. Harva jaksaa enää lukea pitkiä tekstejä. Siksi tiivistimme keskeiset tulokset napakkaan muotoon.

Raportin ulkopuolelle jää aina niin paljon mielenkiintoista tietoa, että sitä on järkevää hyödyntää myös muussa yhteydessä. Tietomassaa jäsennämme ja rikastamme mm. blogeissa, joita on jo julkaistu tälläkin alustalla.

Emme ole unohtaneet perinteistä tiedonjakoa. Jaoimme raporttia suoraan kirjastoille, johtajille ja sidosryhmille sähköpostissa. Tiedotimme myös alan ammattikalenterissa.

Järjestämme arvioinnin pohjalta valtakunnallisia koulutustilaisuuksia, joihin keräämme asiantuntijoita keskustelemaan arviointiin liittyvistä ilmiöistä. Kirjastotilat 2020 -tilaisuudessa mietimme sisäilmaongelmia, katsoimme tilaa arkkitehdin silmin ja ennen kaikkea kuulimme, millaisia tilaratkaisuja kirjastoissa on tehty palvelun parantamiseksi. Jatkoa seuraa, kirjastotiloista riittää sisältöä useampaan koulutustilaisuuteen.

Arviointien tuloksia käytämme myös silloin, kun käymme opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa keskusteluja valtionavustusten myöntämisestä kirjastojen kehittämistoimintaan.

Tämän katsauksen ulkopuolelle jäivät arvioinnin tulosten hyödyntäminen ja levittäminen laajemmin aveissa ja ministeriöissä. Samoin ulkopuolelle jäi toimialojen rajat ylittävä toiminta arvioinnissa. Näissä meillä on paljon kehitettävää. Ne ansaitsevat oman valtakunnallisen ja toimialat ylittävän pohdinnan, suunnittelun ja toteutuksen.

Aluehallintovirastojen raportti Peruspalvelujen arviointi 2019: kirjastotilat

https://www.patio.fi/web/pepa-2019-valtakunnallinen/kirjastotilathttps://www.patio.fi/web/pepa-2019-valtakunnallinen/kirjastotilat

Kristiina Kontiainen
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Ette ikinä arvaa, mitä mulle tapahtui!! Pääsin virkani puolesta käymään emäntäni mukana Keravan Kulmakonditoriassa moikkaamassa – ei suinkaan haukkumassa – ketjujohtajaa Hyökin Katia!

Kulmis – jotain syötävääkö?

Kulmakonditoria, tuttavallisemmin Kulmis, on Järvenpäästä lähtöisin oleva kahvila-konditoriaketju, johon kuuluu seitsemän kahvila-ravintolaa sekä oma leipomo. Emäntäni tykkää Kulmiksen baakkelsseista kovin ja tuo joskus niitä kotiinkin – me like! Toinen asia, mistä emäntäni tykkää Kulmiksessa, on heidän tapansa hyödyntää alkoholin anniskelun omavalvontasuunnitelmaa. Jos ette tiedä, mikä se on, lukaiskaapa edellinen blogikirjoitukseni.

Omavalvonnan monet kasvot

Kati oli ihan itse täyttänyt omavalvontasuunnitelman ja luetuttanut sen toisella kulmislaisella, jotta kirjaimet oli varmasti aseteltu paperille ymmärrettävään järjestykseen. Lomakepohjan Kati oli ottanut Avin sivuilta ajan säästämiseksi, vaikka jotkut kysymykset eivät ihan selkeitä olleetkaan. (Emäntäni vei tästä viestiä eteenpäin.)

Kati jakoi emäntänikin arvelun siitä, että moni yrittäjä ei ymmärrä sitä, että anniskelun omavalvontasuunnitelma tehdään yrittäjälle/kahvilalle/toimipaikalle itselle oman toiminnan helpottamiseksi. Kulmiksessa anniskelun omavalvontasuunnitelma kuuluu muun muassa olennaisena osana perehdytykseen, joka kuulkaas onkin aika hienosti järjestetty! (Tässä vaiheessa jutustelua meinasin hypätä pöydälle. Unohdin koko jutun, koska emäntäni karjaisi kitapurje kurkun perällä lerputtaen ”ALDO EI HYPPÄÄ PÖYDÄLLE!!” niin, että kikkurani meinasivat oieta silkasta säikähdyksestä.)

Perehdytystä ja rikkinäistä luuria

Mutta siihen perehdytykseen: Kulmiksen isoimmissa pisteissä on ensinnäkin toimipaikkakohtaisia perehdyttäjiä, joiden vastuulla on uusien työntekijöiden opettaminen ”talon tavoille”. Katin mukaan opeteltavaa asiaa on paljon; ihan kansiokaupalla, ja osaaminen varmistetaan koeajan puitteissa tehtävillä pakollisilla taitotesteillä. ”Alkokansio” omavalvontasuunnitelmineen on osa materiaalia, ja testistä pitää olla tietty prosenttiosuus oikein, jotta siitä pääsee läpi. Materiaalit saavat olla testissä esillä.

Kati pohtii, että oppimistehtävien lisäksi kirjalliseen materiaaliin tutustuttamisella on myös toinen, ehkäpä vielä tärkeämpi funktio: sillä työntekijä ohjataan oikean tiedon äärelle. Jokaisessa toimipaikassa on mappi, josta löytyy anniskelulupa, omavalvontasuunnitelma ja muutakin anniskeluun liittyvää materiaalia. Kaikilla työntekijöillä on tiedossa, mistä mappi löytyy – sen käyttöön opastaminen kuuluu jo perehdytyssuunnitelmaan. ”Kun meillä on vajaa sata henkilöä töissä, niin se rikkinäinen puhelin lähtee niin helposti käyntiin… jos työntekijä kysyy kaverilta ennen kuin menee sen ohjeen tai kansion ääreen, niin on aika vaarallista, jos väärä tieto lähtee kulkemaan”, tuumi Kati.

Perehdyttäjien lisäksi Kulmakonditoriassa on vielä erikseen valmentajiksi kutsuttuja tyyppejä, jotka juoksentelevat toimipisteestä toiseen varmistamassa, että perehdytys toimii.

Kuvat: Hanna Smedberg.

Lopussa kiitos seisoo

Eikös kuulostakin hienolta systeemiltä tuo Kulmiksen perehdyttäminen ja alkoholin omavalvontasuunnitelman sisällyttäminen siihen? Tähän loppuun haluan todeta, että minuakin testataan tämän tästä: joudun istumaan, menemään maahan, kierimään ja leikkimään ”marttyyriä”. Jos läpäisen testin, saan palkkioksi namun ja ylleni sataa ylitsevuotavia ylistyssanoja. Uusia ”kulmislaisia” puolestaan varmasti palkitsee se, että he pääsevät aloittelemaan työuraansa levollisin mielin hyvän perehdytyksen jälkeen. ”Se rikkinäinen puhelin ei soi niin paljon, vaan meidän henkilöstömme on osaavaa ja osaa myös hakea sitä tietoa”, summaa Kati.