Bild: Räddningsinstitutet.
Visste du att räddningsmyndigheten ska anmäla alla sådana olyckor till polisen som kan vara förenade med uppsåt eller oaktsamhet? Enligt räddningslagen ska räddningsverket göra en brandutredning. Vid brandutredningen bedömer man antändningsorsaken och utreder i behövlig utsträckning vilka faktorer som har påverkat antändningen och spridningen av branden, vilka skador som branden har orsakat, faktorer som har påverkat skadornas omfattning och räddningsverksamhetens förlopp.
Utredningens omfattning beror särskilt på hur allvarliga följderna av branden är. Om det finns anledning att misstänka att en brand eller annan olycka har orsakats uppsåtligen eller av oaktsamhet ska räddningsmyndigheten anmäla det till polisen. Polisen ska också underrättas om brand- och personsäkerhetsförseelser som upptäcks i samband med brandutredningen. Utgående från dessa anmälningar börjar polisen undersöka om det kan vara fråga om brott. Ur ett samhälleligt perspektiv handlar det alltså om ett viktigt myndighetssamarbete som gör det möjligt att komma åt exempelvis olika antändningsfenomen och andra brott och förebygga dem.
Räddningsinstitutet har från och med 2018 gjort målmedvetet forskningsarbete kring 41 paragrafen i räddningslagen som gäller brandutredning. Genom dessa undersökningar har man upptäckt betydande brister i hur rapporteringsskyldigheten fullgörs, även om rapporteringsskyldigheten inte är någon ny uppgift i räddningslagstiftningen. Utgående från uppgifter från dessa forskningsprojekt beslutade regionförvaltningsverken att undersöka frågan ur laglighetstillsynens synvinkel.
Stora regionala variationer i anmälningarnas omfattning och kvalitet
Undersökningen gjordes hösten 2022 och resultaten sammanställdes i början av 2023 Enligt regionförvaltningsverkens undersökning fullgörs anmälningarna dåligt på riksnivå och det finns stora regionala skillnader i hur anmälningarna görs: år 2022 anmälde räddningsverken som sämst 23 % och som mest 98 % av fallen.
Den här rapporteringsprocenten säger ännu inte hela sanningen eftersom det är viktigt att känna till på vilket sätt och hur snart efter händelsen som anmälningar om olyckor som är förenade med oaktsamhet eller uppsåt förmedlas till polisen. Enligt regionförvaltningsverkets undersökning finns det stora regionala skillnader i hur anmälningarna förmedlas, hur anmälningarna görs och hur många anmälningar som görs procentuellt.
Varför är det väsentligt att undersöka frågan och att se till att räddningsmyndigheternas anmälningsskyldighet till polisen fullgörs på det sätt som föreskrivs i räddningslagen? Tre centrala aspekter kan lyftas fram när det gäller att göra anmälningarna systematiskt och snabbt: på det sättet 1) tryggas grundläggande rättigheter på det sätt som förutsätts i grundlagen, till exempel likabehandling av medborgarna, 2) förebyggs olyckor och 3) följs rättsstatsprincipen enligt vilken man i all offentlig verksamhet noga ska följa lagen. Genom att fullgöra anmälningsskyldigheten ser myndigheten samtidigt till att myndighetens eget rättsskydd tillgodoses.
Utbildning, anvisningar och egenkontroll är centrala verktyg som förbättrar läget
Enbart en muntlig anmälan räcker inte. Enligt regionförvaltningsverken ska anmälan alltid göras skriftligen oberoende av om anmälan också gjordes muntligen på grund av att den var brådskande. Myndighetsverksamhet är i regel skriftlig och grundar sig på dokumenterade handlingar. En skriftlig anmälan ska göras så omgående som möjligt efter att räddningsmyndigheten har fått kännedom om fallet. Det är också möjligt att komma överens om andra rutiner för de lagstadgade anmälningarna, men också de rutinerna måste grunda sig på dokumenterade handlingar och förutsätter samtycke av myndigheten som tar emot anmälningarna.
Det var första gången som anmälningsskyldigheten undersöktes i den här omfattningen. Undersökningen lyfter fram brister som det är skäl att rätta till för att lagenlighetskravet som ställs på offentlig verksamhet och kravet på likabehandling av medborgarna ska uppfyllas. Det är skäl att börja förbättra situationen genom att se till att räddningsväsendets personal systematiskt utbildas i ämnet, genom att utarbeta behövliga anvisningar och med åtgärder inom välfärdsområdets egenkontroll övervaka att anmälningsskyldigheten fullgörs på föreskrivet sätt.
Räddningsöverinspektörerna Mira Leinonen och Eero Nyman
Regionförvaltningsverket i Södra Finland
Kuva: Pelastusopisto
Tiesitkö, että pelastusviranomaisen tulee ilmoittaa poliisille kaikki ne onnettomuudet, joita voidaan epäillä tahallisiksi tai tuottamuksellisiksi? Pelastuslain mukaan pelastuslaitoksen on suoritettava palontutkinta. Palontutkinnassa arvioidaan tulipalon syttymissyy ja selvitetään tarvittavassa laajuudessa palon syttymiseen ja leviämiseen vaikuttaneet tekijät, palosta aiheutuneet vahingot ja vahinkojen laajuuteen vaikuttaneet tekijät sekä pelastustoiminnan kulku.
Selvityksen laajuuteen vaikuttaa erityisesti palon seurausten vakavuus. Jos on aihetta epäillä, että tulipalo tai muu onnettomuus on aiheutettu tahallisesti tai tuottamuksellisesti, pelastusviranomaisen on ilmoitettava asiasta poliisille. Poliisille on ilmoitettava myös palontutkinnan yhteydessä havaituista palo- ja henkilöturvallisuusrikkomuksista. Näiden ilmoitusten perusteella poliisi lähtee tutkimaan rikoksen mahdollisuutta. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna kyse on siis tärkeästä viranomaisten yhteistoiminnasta, jonka avulla on mahdollista päästä kiinni esimerkiksi erilaisiin sytyttelyilmiöihin ja muihin rikoksiin sekä ennaltaehkäistä niitä.
Pelastusopisto on tehnyt vuodesta 2018 eteenpäin määrätietoista tutkimustyötä pelastuslain palontutkintaa koskevan pykälän 41 ympärillä. Näiden tutkimusten myötä ilmoitusvelvollisuuden toteutumisessa on havaittu merkittäviä puutteita, vaikka ilmoitusvelvollisuus ei tehtävänä ole pelastuslainsäädännössäkään uusi. Näissä tutkimushankkeissa selvitettyjen tietojen pohjalta aluehallintovirastot päättivät selvittää asiaa laillisuusvalvonnan näkökulmasta.
Ilmoitusten kattavuudessa ja laadussa suurta alueellista vaihtelua
Selvitystä tehtiin syksyn 2022 aikana ja tuloksia koottiin yhteen alkuvuodesta 2023. Aluehallintovirastojen selvityksen mukaan ilmoitusten tekeminen toteutuu valtakunnallisesti tarkasteltuna huonosti ja alueellista vaihtelua ilmoitusten tekemisessä on paljon: vuonna 2022 pelastusviranomaiset ilmoittivat heikoimmillaan 23 % tapauksista ja kattavimmillaan 98 %.
Tämä ilmoitusprosentti tapauksista ei kerro vielä koko totuutta asiasta, sillä on tärkeää tuntea, millä tavalla ja kuinka pian tapahtuman jälkeen ilmoitukset tahallisista ja tuottamuksellisista onnettomuuksista välitetään poliisille. Aluehallintovirastojen tekemän selvityksen mukaan ilmoitusten välittämisessä, ilmoitusten tekotavassa ja ilmoitusten toteutumisprosentissa on suuria alueellisia eroja.
Miksi on olennaista, että asiaa selvitetään ja huolehditaan, että pelastusviranomaisten ilmoitusvelvollisuus poliisille toteutuu, kuten se on pelastuslaissa säädetty? Ilmoitusten järjestelmällisestä ja nopeasta tekemisestä voidaan nostaa esille kolme keskeistä näkökulmaa: sillä 1) turvataan perustuslain edellyttämällä tavalla perusoikeuksia, kuten kansalaisten yhdenvertaista kohtelua, 2) ennaltaehkäistään onnettomuuksia ja 3) toteutetaan oikeusvaltioperiaatetta, jonka mukaisesti kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Kun viranomainen huolehtii ilmoitusvelvollisuudesta, huolehtii hän samalla viranomaisen oman oikeusturvan toteutumisesta.
Koulutus, ohjeet ja omavalvonta keskeisiä keinoja tilanteen parantamiseksi
Pelkkä suullinen ilmoittaminen ei riitä. Aluehallintovirastojen näkemyksen mukaan ilmoitus on tehtävä aina kirjallisesti huolimatta siitä, onko ilmoitus tehty kiireellisyyden vuoksi myös suullisesti. Viranomaistoiminta on lähtökohtaisesti kirjallista ja perustuu asiakirjamateriaaliin. Kirjallinen ilmoitus on tehtävä mahdollisimman pian tapauksen tultua pelastusviranomaisen tietoon. Lakisääteisessä ilmoittamisessa on mahdollisuus sopia myös muista menettelytavoista, mutta myös sen tulee perustua asiakirjamateriaaliin ja edellyttää ilmoituksia vastaanottavan viranomaisen suostumuksen.
Ilmoitusvelvollisuutta tarkasteltiin tässä laajuudessa nyt ensimmäistä kertaa. Selvitys tuo esiin puutteet, jotka olisi syytä korjata, jotta julkiselle toiminnalle asetettu vaatimus lainmukaisuudesta ja kansalaisten yhdenvertainen kohtelu toteutuu. Tilannetta on syytä lähteä parantamaan huolehtimalla pelastustoimen henkilöstön järjestelmällisestä koulutuksesta aiheeseen, laatimalla tarvittavat ohjeistukset ja valvomalla myös hyvinvointialueen omavalvonnan toimin, että ilmoitusvelvollisuus toteutuu säädetyllä tavalla.
Kirjoittajat:
Pelastusylitarkastajat Mira Leinonen ja Eero Nyman
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Aluehallintovirastoissa on valmistunut arviointimalli alueiden pelastustoimille ja pelastuslaitoksille säädettyjen ympäristövahinkojen, eli öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden valvontaan. Malli otettiin käyttöön kaikissa kuudessa aluehallintovirastossa vuoden 2022 alusta.
Taustalla aluehallintovirastojen uusi tehtävä
Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunta integroitiin edellisessä pelastuslain uudistuksessa tiiviimmin osaksi pelastuslaissa säädeltyä pelastustoimintaa. Uudistuksen myötä myös valvova viranomainen vaihtui. Aikaisemmin ELY-keskukset valvoivat, että pelastuslaitosten torjuntakalusto on alueen öljyvahingon uhka ja torjuntavalmiuden taso huomioiden tarkoituksenmukaista. ELY-keskukset myös vahvistivat alueensa öljyntorjuntasuunnitelmat.
Nykytilanteessa aluehallintovirasto valvoo öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntaa osana pelastustoimen valvontatehtävää. Valvonnalla varmistetaan, että pelastustoimen palvelutaso myös ympäristövahinkojen pelastustoiminnan osalta on alueen riskeihin ja onnettomuusuhkiin nähden riittävää.
Valvonnalla seurataan myös ympäristövahinkoihin varautumista
Palvelutason toteutumista arvioidaan toteutuneiden tehtävien kautta. Näitä suoritteita öljy- ja kemikaalivahingoista kertyy kuitenkin suhteellisen vähän, eikä alusöljy- ja aluskemikaalivahingoista juuri lainkaan. Tämän vuoksi valvonnan kohdistaminen vain suoritteisiin antaisi määrällisesti suppean ja yksipuolisen tarkastelukulman. Valvonnan vaikuttavuuden varmistamiseksi aluehallintovirastoissa on kehitetty arviointimalli, joka tarkastelee pelastustoiminnasta suoriutumisen lisäksi öljy- ja kemikaalivahinkoihin varautumista ja torjuntavalmiuden tasoa.
Ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden arviointimalli
Ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden arviointimallin tavoite on kattaa ympäristövahingon torjuntatehtävä (YVT) ja siihen varautuminen kokonaisuutena. Kokonaisuus on jaettu kymmeneen YVT-elementtiin, joiden toteutumista arvioidaan kolmella eri torjuntavalmiuden tasolla. YVT-elementtien toteutumista kuvataan sanallisesti konkreettisilla esimerkeillä. Esimerkeistä on havaittavissa, mihin valvonnassa kiinnitetään huomioita. Samoin ne osoittavat, mitä näkökohtia huomioimalla tai toimenpiteitä toteuttamalla torjuntavalmiutta on mahdollista nostaa.
Arviointimalli ja siihen liittyvät arviointikriteerit toimitetaan pelastuslaitoksille etukäteen. Näin torjuntavalmiuden arviointimalli luo samalla kehikon, jonka avulla pelastuslaitokset voivat kehittää omaa varautumistaan.
Alueen riskitaso määrittelee ympäristövahinkojen torjuntavalmiustason
Kuten riskitkin ovat alueilla erilaisia, myös torjuntavalmiudelta edellytettävä taso arvioidaan aluekohtaisesti. Arviointimallissa tämä on huomioitu eri torjuntavalmiustasojen kautta. Pelastustoimen alueilla, joihin kohdistuu ainoastaan vähäinen maa-alueita koskeva ympäristövahinkojen riski, tulee täyttää torjuntavalmiudelle asetettu minimivaatimustaso. Korkeamman vahinkoriskin alueilla, kuten alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen ollessa potentiaalisia, tulee valmiustason olla vastaavasti korkeampi.
Tasovaatimukset linkittyvät sisäministeriön asetuksen pelastustoimen suunnitelmista (1363/2018) jakoon suunnitelmallisesta varautumisesta päivittäiskokoluokan tehtäviin (4.§) ja vaativiin tilanteisiin (5.§). Tähän samaan jakoon perustuu myös ympäristövahinkojen torjuntasuunnitelman sisältövaatimukset.
YVT-valvonta tukee torjuntavalmiuden kehittämistä
YVT-elementtien toteutumista kuvaavissa esimerkeissä on pyritty riittävään yksityiskohtaisuuteen ja yksiselitteisyyteen. Tämä vahvistaa paitsi arviointien vertailukelpoisuutta ja yhdenmukaisuutta, myös arvioinnista saatavien tulosten hyödynnettävyyttä. Esimerkkikuvauksilla haetaan sellaista konkreettisuuden tasoa, joka tukee myös havaittujen kehittämiskohteiden viemistä käytäntöön. Siten valvonta tuottaa lisäarvoa myös valvottaville pelastuslaitoksille. Tämä nähdään merkitykselliseksi erityisesti ympäristövahinkoihin varautumisessa, mihin ohjeistusta tai kokemuksellista tietoa on ollut käytettävissä vähäisessä määrin.
Valvontamalli tuottaa tietoa pelastustoimen alueiden öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden tasosta valtakunnallisesti yhdenmukaisin vertailuperustein, jolloin myös kansallinen ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden taso on jatkossa arvioitavissa.
Justiina Halonen
pelastusylitarkastaja
Pelastustoimi ja varautuminen -vastuualue
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
(1.1–31.12.2021)
Lisätietoa:
Etelä-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Mira Leinonen
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Jussi Herranen
Lounais-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Jari Laine ja pelastusylitarkastaja Eero Nyman
Itä-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Timo Väisänen
Lapin aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Seppo Lehto
Pohjois-Suomen aluehallinto, pelastusylitarkastaja Jarno Soisalo
Kaikkien sähköpostit ovat muotoa [email protected]