Epäilyttävä liiketoimi-ilmoitus – turhaa työtä vai oikeasti hyödyllinen vinkki?

Publiceringsdatum 3.5.2021 14.33 Blogg

Asiakas tulee sisään juuri ennen sulkemisaikaa ja haluaa ostaa arvokellon käteisellä. Kirjanpitäjä huomaa, että yrityksen liikevaihto ei täsmää varauskirjan kanssa. Aiemmin pieniä käteiseriä tallettanut tavarakauppias alkaa tehdä huomattavasti isompia talletuksia ilman liikevaihdon selvää kasvamista. Ulkomainen asiakas haluaa ostaa arvokkaan kiinteistön näkemättä ja ilman lainarahoitusta. 

Kaikki edellä mainitut esimerkit täyttävät epäilyttävän liiketoimen määritelmän. Epäilyttävä liiketoimi tarkoittaa asiakkaan tavanomaisesta toiminnasta poikkeavaa tai tämän toiminnalle epätyypillistä liiketoimea. Asiakkaansa hyvin tunteva yrittäjä havaitsee, että kyseinen tapahtuma ei sovi profiiliin, joka asiakkaasta on tuntemistietojen avulla rakennettu. Liiketoimi voi esimerkiksi olla kyseisen asiakkaan kohdalla huomattavan arvokas, poiketa asiakkaan tavallisesta palvelun tarpeesta tai syklistä tai se voi suuntautua eri toimialalle missä asiakas on aiemmin toiminut. 

Yrittäjä alkaakin selvittää liiketoimen taustaa ja kysyy asiakkaalta lisätietoja. On mahdollista, että liiketoimelle löytyy täysin looginen peruste. Toisaalta liiketoimessa voi saadun selityksen jälkeenkin olla yrittäjän mielestä epäloogisuutta tai poikkeavuutta ja hän päättää keskeyttää liiketoimen. 

Varsin usein yrittäjät kertovat kohdanneensa epäilyksiä herättäneitä liiketoimen yrityksiä. Näistä epämääräisistä liiketoimista on kieltäydytty, mutta asialle ei ole tehty muita toimenpiteitä.  Yrittäjä on liiketoimesta kieltäytyessään kokenut välttäneensä riskin joutua väärinkäytetyksi tai osalliseksi laittomaan toimintaan. 

Jättäessään ilmoituksen tekemättä yrittäjä on kuitenkin voinut itse syyllistyä rahanpesulain rikkomukseen. Huonoimmassa tapauksessa rikollinen on siirtynyt seuraavan toimijan luo, joka vähän vähemmillä selvityksillä on päättänyt suorittaa toivotun liiketoimen. Tieto epäilyttävästä liiketoimesta ei missään vaiheessa kulkeudu viranomaisten korviin ja mahdollisesti rikoksella hankittu raha on saatu siirrettyä pois viranomaisten ulottuvilta. 

Havainnoista tekoihin: mistä ilmoitan

Rahanpesulaki koskee useita eri toimialoja, yleisemmin tutun pankkisektorin lisäksi mm. kirjanpitäjiä, kiinteistövälittäjiä ja suuria käteissummia vastaanottavia tavarakauppiaita. Soveltamisalaan kuuluvia toimijoita kutsutaan laissa ilmoitusvelvollisiksi. Nimi juontaa juurensa soveltamisalaan kuuluville toimijoille asetetusta velvoitteesta ilmoittaa poikkeavista liiketoimista. 

Ilmoitusvelvollisen tulee tuntea asiakkaansa toiminta niin hyvin, että se kykenee havaitsemaan asiakkaan normaalista toiminnasta poikkeavat liiketoimet. Ilmoitusvelvollisen täytyy hankkia tietoja asiakkaastaan ja tämän toiminnasta sekä seurata asiakkaan toimintaa. Seurannan täytyy olla asiakkaan toiminnan laatuun ja laajuuteen, asiakassuhteen pysyvyyteen ja kestoon sekä riskeihin nähden riittävää, jotta ilmoitusvelvollisen on mahdollista varmistua asiakkaan toiminnan vastaavan sitä kokemusta ja tietoa, joka tällä on asiakkaasta ja tämän toiminnasta. 

Ilmoitusvelvollisen tulee lain mukaan hankkia lisätietoa epäilyttävästä liiketoimesta. Tarvittaessa myös liiketoimeen liittyen varojen alkuperä täytyy selvittää. Jos liiketoimi vaikuttaa selonteon jälkeenkin epäilyttävältä tai asiakas ei anna selvitystä ollenkaan, ilmoitusvelvollisen täytyy tehdä siitä välittömästi ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle. Ilmoitusvelvollisen täytyy tehdä ilmoitus aina myös niissä tapauksissa, kun asiakassuhdetta ei perusteta tai pyydettyä liiketoimea ei suoriteta lainkaan.  

Ilmoitukset ovat ensiarvoisen tärkeitä työkaluja rahanpesurikosten tutkinnassa

Epäilyttävän liiketoimen ilmoituksia tehtiin viime vuonna yli 62 000 kappaletta. Ilmoitukset vastaanottavan KRP:n rahanpesun selvittelykeskuksen julkaiseman vuosikertomuksen* mukaan yleisin rikosnimike, johon selvittelykeskus luovutti tietoa, oli aiempien vuosien tapaan törkeä petos. Seuraavaksi yleisimmät nimikkeet olivat törkeä rahanpesu, törkeä kirjanpitorikos, petos ja törkeä veropetos. Rahanpesun selvittelykeskuksen vuosiraportin mukaan selvästi yleisin ilmoitusperuste on 40 vaihtoehtona olevasta indikaattorista epätavallinen tilisiirto. Puutteellinen varojen alkuperäselvitys on myös yleinen aihe ilmoituksen tekemiseksi.

Epäilyttävistä liiketoimista tehdyt ilmoitukset ovat ensiarvoisen tärkeitä työkaluja rahanpesun selvittelykeskukselle sen tutkiessa rahanpesurikoksia. Ilmoituksia tulee tehdä matalalla kynnyksellä. Epäilyttävän liiketoimen ilmoitus ei ole rikosilmoitus eikä ilmoitusvelvolliselta edellytetä liiketoimen laillisuuden arviointia. Ilmoitusvelvollisen ei tule siis asettaa omaa ilmoituskynnystään liian korkealle, sillä varojen tosiasiallisen alkuperän ja liiketoimen todellisen luonteen selvittäminen kuuluu rahanpesun selvittelykeskuksen tehtäviin. On lisäksi hyvä muistaa, että vaikka yksittäinen ilmoitus ei johtaisikaan uuden jutun avaamiseen, ilmoitukset ovat avainasemassa myös tapausten yhdistämisessä. Yksittäisellä ilmoituksella voi siis olla merkitystä laajemmassakin asiayhteydessä.

Rahanpesun selvittelykeskus aloitti viime vuonna 1 845 rahanpesun selvittelyyn liittyvää selvittelykokonaisuutta. Selvittelykokonaisuudet eli ’jutut’ avataan pääosin vastaanotettujen ilmoitusten perusteella, mutta osa liittyy myös selvittelykeskuksen saamiin tiedusteluihin tai kansainväliseen yhteistyöhön.** Liiketoimen keskeyttämiseksi annettujen määräyksien eli jäädytysmääräyksien määrä on kasvanut merkittävästi vuosi vuodelta, vaikka euromääräinen summa laskikin vuoden 2019 tasolta. Viime vuonna KRP jäädytti 7, 5 miljoonan euron edestä varoja, josta viranomaisten haltuun jäi noin 4,6 miljoonaa euroa.

Aluehallintoviraston valvottaville ohjeistusta ilmoituksen tekemiseksi

Ilmoitusmäärän merkittävästä kasvusta huolimatta alehallintoviraston valvomien ilmoitusvelvollisten osuus ilmoituksen tehneistä on vuosien aikana pysynyt matalana. Tämä siitäkin huolimatta, että aluehallintoviraston valvomiin toimialoihin kuuluu tahoja, jotka ovat käteisintensiivisiä tai joiden parissa on ollut mediahuomiotakin saaneita rahanpesutapauksia. Voisikin päätellä, että osaltaan vähäinen ilmoitusmäärä selittyy alalta puuttuvista käytännöistä ja tietämättömyydestä. Osa lain soveltamisalaan kuuluvista toimijoista ei välttämättä osaa yhdistää omaan toimialaansa liittyviä riskejä tai tunnista näihin liittyviä indikaattoreita. Konkreettiset työkalut asian havainnollistamiseksi ovat voineet olla vähäisiä. 

Aluehallintovirasto on julkaissut ohjeen epäilyttävien liiketoimia koskevien ilmoitusten tekemiseksi. Vaikka epäilyttävän liiketoimen indikaattorit ovat melko samankaltaisia alasta riippumatta, ohjeessa annetaan myös esimerkkejä toimialoittain eri palveluihin ja tuotteisiin liittyvissä tilanteissa. Lisäksi toimialakohtaisissa luvuissa esitetään tapausesimerkkejä konkreettisista tilanteista, joissa ilmoitus on syytä tehdä.

Ilmoitusvelvollisen on hyvä muistaa, että kyseisen ilmoituksen tekeminen ei ole vapaaehtoista. Ilmoituksen tekeminen on lakiin perustuva velvoite ja jos ilmoitusvelvollinen tahallaan tai huolimattomasti laiminlyö ilmoituksen tekemisen kun siihen olisi aihetta, valvoja voi määrätä tästä lain mukaisen sanktion.

Ilmoituksen tekemällä osallistut myös harmaan talouden ja rikollisuuden torjuntaan. Rahanpesun torjunnan viime kätisenä tarkoituksena voidaankin nähdä rikollisuuden ennaltaehkäiseminen, kun laittomuuksista saatu hyöty pystytään mahdollisimman kattavasti palauttamaan valtion kassaan. 

Epäilyttävästä liiketoimesta ilmoittaminen -ohje

Lisätietoa rahanpesulain valvonnasta aluehallintoviraston nettisivuilta sekä Rahanpesu.fi:stä

Milka Tornberg-Nyman
Ylitarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto

 


* Rahanpesun selvittelykeskuksen vuosikertomus 2020, s. 25.

** Mt. s. 22.

penningtvätt