Kuulin erään nuoren sanovan, että voi kunpa elettäisiin vielä sitä aikaa, mistä hän on kuullut vanhemmiltaan heidän nuoruudestaan. Silloin kesät olivat lämpöisiä, talvet lumisia ja internetiä ja älykännyköitä ei todellakaan vielä ollut. Lauantaisin käytiin saunassa ja katsottiin televisiosta samoja ohjelmia. Niinpä.

Suomessa lapset ja nuoret elävät historiallisesti poikkeuksellista aikaa. Olemme juuri päässeet erityisesti lapsia ja nuoria kuormittavasta pandemiasta eroon, mutta huolet ja haasteet nuorten tieltä eivät ole poistuneet. Moni kokee koulun ahdistavana, koska kiusaamisesta on tullut paikoin lähes arkea ja puolustautuminen väkivaltaa sekä varastamista vastaan tuntuu jopa normaalilta. On hyvä tuuri, jos säästyy mustelmilta, haavoilta tai ruhjeilta – joillekuille jopa hengissä pysyminen tuntuu kamppailulta. Osa ei pysykään: mieli voi musertua ympäristön moninaisissa haasteissa ja nuoriin kohdistuvissa paineissa.

Viranomaisena kuulemme myös lasten ja nuorten kanssa työskentelevien hätähuudon siitä, mistä saataisiin apua näille huonosti voiville lapsille ja nuorille. Palveluja ei ole riittävästi saatavilla, eikä palvelujen lisäämisen virta ole enää mahdollinen. Resursseja ei ole, ja nyt joudutaan tekemään kipeimpiä ratkaisuja: palvelun tarvitsijoita joudutaan jättämään vaille tarvitsemaansa apua. Koulujen ammattilaisetkin nujertuvat vähitellen ongelmien edessä, ja opettajien ulosvirtaus on jo nähtävissä.

Sotepalvelujen järjestämisvastuun siirto kunnista hyvinvointialueille ei ole kaikkien palvelujen osalta ollut täysin selkeää, ja tämä on aiheuttanut katvealueita, tehottomuutta ja epätietoisuutta. Koska vastuut ovat epäselviä tai resursseista on pulaa, eri tahot sortuvat myös nuorten asioiden pallotteluun: lastensuojelu vierittää vastuuta koululle, koulu terveydenhuollolle ja terveydenhuolto lastensuojelulle tai toisinpäin. Ja olisiko poliisillakin tässä joku rooli?

Yhä yltyvä pahoinvointi jättimäisen soteuudistuksen haasteiden rinnalla alkaa näkyä erityisesti Etelä-Suomessa radanvarsikunnissa, jossa ekaluokkalaisen repusta saattaa löytyy puukko, jotta hän voi suojella itseään pahalta. Junissa kulkee alaikäisiä kuriireja rikollisten käsikassaroina. Entä kun kukaan ei enää uskalla mennä toreille tai turuille, koska siellä on väkivaltaa uhkuva nuorisojengi, jota perinteiset sosiaaliset normit eivät pidättele? Uutiset lasten ja nuorten lisääntyneestä pahanvoinnista ovat olleet jo jonkin aikaan hälyttäviä. Seurauksena nähtiin jo pahin mahdollinen Vantaalla koulussa tapahtuneen ampumisvälikohtauksen muodossa. Miten me olemme yhteiskuntana tulleet tähän pisteeseen? Missä ovat kaikki aikuiset? Missä ovat näiden lasten vanhemmat ja huoltajat? Entä viranomaiset, jotka pystyvät tarttumaan ongelmiin lapsia ja nuoria aidosti kuullen, ja kestäviä ratkaisuja löytäen?

Viheliäisten ongelmien ratkominen vaatii tiivistä yhteistyötä

Äkkiseltään sitä ajattelisi, että eihän se ole juttu eikä mikään määritellä vastuut ja tehtävät, jotta tiedetään, mikä asia kuuluu kenenkin hoidettavaksi. Käytännön yhteistyö monimutkaisten, juurisyiltään vaikeasti hahmottuvien ongelmien äärellä vaatii kuitenkin tiivistä verkostoitumista ja toistemme tuntemista. On vaikea tehdä yhteistyötä, jos ei tiedä edes nimitasolla, kehen ottaa yhteyttä. Sanomattakin on selvää, että johdon rooli on tässä merkittävä monestakin eri näkökulmasta. Ongelmien ratkomiseksi tarvitaan sekä ylätason rakenteita että käytännön tilanteiden vaikuttavaa toimintaa.

Aikuiset, me emme voi jättää lapsia ja nuoria oman onnensa varaan heitteille. Me emme saa myöskään pelätä heitä, emmekä jättää heitä yksin haasteidensa kanssa. Me emme voi kääntää ongelmille selkäämme ja ajatella, että joku muu hoitaa. Me emme voi vain kokoontua, keskustella, juoda kahvia ja taivastella. Nyt on tekojen aika, välittämisen aika, näytön paikka. Tähän tarvitaan meitä kaikkia - sinua, minua ja heitä. Enää emme voi odottaa, yhteisen toiminnan aika on nyt.

Me Etelä-Suomen aluehallintovirastossa olemme perustaneet yhteistyön tueksi Radanvarsifoorumin, jonka tavoitteena on tunnistaa lasten ja nuorten ongelmien viheliäisyys ja koota yhteen eri toimijat yli sektoreiden, hallinnon ja toimivaltuuksien rajojen. Ensimmäinen Radanvarsifoorumi käynnistyi Järvenpäässä 5.4.2024, ja toimintaa on tarkoitus jatkaa seuraavaksi Vantaalla ja Keravalla. Ensimmäisessä foorumissa työskenneltiin radanvarsiteeman mukaisesti eri vaunuissa ja eri aiheiden parissa erätaukomenetelmää soveltaen. Jatkossa etsitään ”vaunuille vetureita” ja lunastetaan vaunuissa annettuja lupauksia. Foorumin keskeinen viesti on, aikuisen tarve ja kaipuu on suurta. Näkemättömyyden kokemuksia on aivan liian monilla lapsilla ja nuorilla. Yksinkertaisuudessaan lapsilla ja nuorilla on tarve jutella aikuisten kanssa. Toivon edistäminen on aikuisten tehtävä!

Järvenpään radanvarsifoorumi järjestettiin vain kaksi päivää Viertolan koulun tapahtumien jälkeen. Moni koki lohdullisena olla juuri silloin mukana foorumissa ja viettää yhdessä hiljainen hetki Vantaan kouluampumisen uhreille. Tilaisuudessa yhteisöllisyys oli vahvasti läsnä ja antoi meille kaikille rauhaa pysähtyä ja surra, luoda yhdessä toivoa tulevaan. Lapset ja nuoret ovat tärkeintä, mitä meillä on tulevaisuutta ajatellen. Tämä on jakamaton arvo, kaikin tavoin. Me toimimme, joten toimithan sinäkin – ja yhdessä toimimalla olemme enemmän.

johtaja Marja-Liisa Keski-Rauska
opetus- ja kulttuuritoimi
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Regionförvaltningsverket är den myndighet som behandlar omprövningsärenden som gäller beslut om anordnande av undervisning för elever och studerande. Omprövningsförfarandet är avsett för granskning av förvaltningsbeslutets lagenlighet. Det är med andra ord fråga om ett rättsskyddsförfarande som säkerställer att lagstiftningen har iakttagits i beslutsfattandet vid skötseln av offentliga förvaltningsuppgifter. Anordnandet av undervisning är en offentlig förvaltningsuppgift som i regel sköts av kommunen. Största delen av omprövningsärendena gäller beslut som fattats av tjänsteinnehavare i kommuner eller samkommuner, men regionförvaltningsverket är också behörigt att pröva beslut som har fattats av privata eller statliga skolor och läroanstalter.

De omprövningsärenden som regionförvaltningsverket behandlar gäller många olika aspekter av anordnandet av undervisningen för elever och studerande. I utbildningslagstiftningen ges regionförvaltningsverket behörighet att undersöka till exempel beslut som gäller ordnande av stöd för elever och studerande samt i fråga om gymnasie- och yrkesutbildning beslut som gäller studietiden. Största delen av omprövningsärendena gäller dock beslut om antagning av elever och studerande, i synnerhet sådana som gäller förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen.

Bestämmande av barnets skolplats inom förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen

Kommunen ansvarar för att anordna förskoleundervisning och grundläggande utbildning. För att fullgöra skyldigheten ska kommunen med iakttagande av närskoleprincipen anvisa barn som bor i kommunen en förskola eller skola. Som en plats inom förskoleundervisningen kan alternativt anvisas en plats inom småbarnspedagogiken i stället för vid en skola, och i fortsättningen avses med skola även en sådan plats i förskoleundervisningen.

Då kommunen beslutar om närskola ska man bedöma hur säkra och korta barnens skolresor är med beaktande av var barnen bor och var skolorna är belägna samt trafikförbindelserna. Utgångspunkten är att kommunen anvisar en närskola så att skolresan är så trygg och kort som möjligt. I beslutsfattandet ska man dock granska barnens skolresor som en helhet och beakta det begränsade antalet elevplatser i skolorna. Kommunen behöver inte anvisa ett enskilt barn den skola som ligger geografiskt närmast barnet och som har den tryggaste rutten. Kommunen har behörighet att besluta om barnets närskola och behöver således inte följa vårdnadshavarens önskemål om barnets skolplats. I lagen om grundläggande utbildning föreskrivs inte heller att kommunen när den anvisar en närskola ska beakta barnets kamratrelationer, de äldre syskonens skolplats eller andra omständigheter i anslutning till barnets liv eller familjens vardag.

När det gäller en närskola som anvisats barnet handlar prövningen av beslutets lagenlighet framför allt om huruvida kommunen har iakttagit närskoleprincipen enligt 6 § i lagen om grundläggande utbildning. Kommunen kan styra beslutsfattandet som gäller närskolan med hjälp av indelning i elevupptagningsområden och andra kriterier för antagning av elever. Huruvida dessa tillämpas jämlikt ska också bedömas när en begäran om omprövning avgörs. Kommunen ska i beslutsfattandet beakta principen om likabehandling i 6 § i förvaltningslagen, som förutsätter att barnen bemöts jämlikt när barnen anvisas en närskola. Kravet på likabehandling innebär inte att alla ska ha samma rätt till en viss plats. Såväl barnens bostadsadresser som det begränsade antalet elevplatser i skolorna sätter sina gränser. Dessutom ålägger 30 § i lagen om grundläggande utbildning kommunen att se till att det i alla skolor kan bildas rimligt stora undervisningsgrupper, vilket för sin del tryggar goda förutsättningar för barnen att lära sig och gå i skolan.

Ovan nämnda bestämmelser ger kommunen stor prövningsrätt när det gäller anvisande av närskola. Särskilt i tätt bebyggda områden med ett tätt skolnät kan det finnas flera lagenliga lösningar vid valet av barnets närskola. Antalet barn varierar också från år till år i olika områden, vilket kan innebära att alla barn i en familj inte anvisas samma närskola. Detta förfarande strider inte mot principen om likabehandling, eftersom likabehandlingen endast bedöms i förhållande till de andra barn vars skolplats bestäms vid samma tidpunkt.

Antagning till sekundär skola

Inom förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen används också en så kallad antagning till sekundärskola. Bestämmelsen i 28 § 2 momentet i lagen om grundläggande utbildning ger barnet möjlighet att ansöka om inträde till en annan skola än den närskola som anvisats barnet. Barnet har rätt att få en plats i en sekundärskola om det ännu finns plats i skolan efter att alla elever har anvisats en närskola. För att de sökande ska bemötas jämlikt ska utbildningsanordnaren (kommunen, staten, den privata aktören) före elevantagningen besluta om maximiantalet elever som kan antas till undervisningsgrupperna samt på vilka grunder de sökande placeras i prioritetsordning om det inte finns tillräckligt med platser för alla sökande. Kommunen får i urvalet prioritera sökande som bor i kommunen.

I lagen om grundläggande utbildning och dess förarbeten anges tydligt att det primära är att trygga att närskoleprincipen iakttas i förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen. Kommunen kan vid fastställandet av maximiantalet elever för antagning till sekundärskola beakta att barn som flyttar till närområdet under läsåret ska kunna antas till skolan. Vid anvisande av närskola kan kommunen överstiga det fastställda maximiantalet elever och enligt eget övervägande anvisa ett barn som har flyttat in i närheten skolan som närskola.

Det är också fråga om antagning till sekundärskola om undervisningen följer en läroplan med betoning på ett eller flera läroämnen, såsom till exempel undervisning i gymnastik- och musikklasser samt undervisning på engelska. I detta fall får man vid antagningen av elever också ordna ett prov för att pröva elevernas anlag för denna undervisning. I urvalsprovet och poängsättningen av provet ska sökandena bemötas jämlikt och eleverna väljas i den ordning som poängen i provet anger. Utbildningsanordnaren kan fastställa en minimipoänggräns för att bli antagen.

Slutligen

Utifrån statistiken är utfallet i största delen av omprövningsärendena som gäller beslut om antagning av elever till förskoleundervisning och grundläggande utbildning att omprövningsbegäran avslås. Beslutet anses med andra ord vara lagenligt och således finns det inte någon grund för att upphäva det och återförvisa ärendet till utbildningsanordnaren för ny behandling. I synnerhet närskolebeslut konstateras sällan vara lagstridiga, eftersom kommunen har mycket stor prövningsrätt inom ramen för närskoleprincipen. Vid antagning till sekundärskola kan beslutets lagstridighet bland annat bero på att barnet inte har antagits till skolan trots att det finns plats där eller att antagningsgrunderna inte har tillämpats jämlikt på de sökande. I allmänhet är dock också beslut som gäller sekundärskolplats lagenliga.

Omprövningsärenden som gäller finskspråkig undervisning behandlas vid regionförvaltningsverken i enlighet med det geografiska verksamhetsområdet. Det behöriga regionförvaltningsverket bestäms med andra ord på basis av inom vilket regionförvaltningsverks verksamhetsområde den skola eller läroanstalt som fattat beslutet finns. Behandlingen av omprövningsärenden som gäller svenskspråkig undervisning har koncentrerats till den svenska enheten för bildningsväsendet vid Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland, som har riksomfattande behörighet (med undantag av landskapet Åland).

Ledande jurist Kreeta Pölönen, Regionförvaltningsverket i Södra Finland, ansvarsområdet för undervisnings- och kulturväsendet

The Regional State Administrative Agency acts as the authority processing claims for rectification in certain matters concerning the provision of education for pupils and students. The procedure of claiming for rectification is meant for investigating the legality of an administrative decision. In other words, it is a procedure of legal protection that ensures that decision-making related to the performance of public administrative tasks is carried out in accordance with the law. The provision of teaching is a public administrative task, which is mainly the responsibility of municipalities. The majority of the claims for rectification concern decisions made by the officials of municipalities or joint municipal authorities in matters concerning individual pupils and students. The Regional State Administrative Agency is as competent to investigate claims for rectification concerning decisions made by private schools and educational institutions as decisions made by state-owned schools.

The claims for rectification processed by the Regional State Administrative Agency concern various issues related to the provision of teaching for pupils and students. The legislation on education grants the Regional State Administrative Agency the power to investigate decisions concerning matters such as the provision of support for pupils and students and, in the case of general upper secondary and vocational education and training, decisions related to the duration of studies. However, most of the claims for rectification concern decisions made on pupil and student admissions, especially in pre-primary and basic education.

Determination of a child's school in pre-primary and basic education

Municipalities are responsible for providing pre-primary and basic education. To fulfil this obligation, each municipality must assign a school to children of pre-primary and basic education age who live in their respective areas by following the neighbourhood school principle. The assigned place for pre-primary education can be in early childhood education and care instead of a school; this meaning will be included when school is mentioned in further on.

Decision-making concerning the neighbourhood school must include an assessment of the safety and distance of the child’s school trip, taking into account the location of home and school and transport connections. The premise is that the municipality assigns a neighbourhood school that is as nearby as possible and can be reached as safely as possible. However, consideration in the decision-making must be given to the children's school trips as a whole, taking into account the limited number of places for pupils in schools. The municipality does not need to assign any individual child the neighbourhood school that is geographically closest and within the safest route. The municipality has the power to decide on the child's neighbourhood school, and there is no obligation to comply with a guardian's request for their child's school placement. The Basic Education Act also does not provide that, when assigning a neighbourhood school, the municipality should take into account the child's friendships or where their older siblings go to school, or other matters related to the child's life or the family's daily life.

When investigating the legality of a decision on a child's assigned neighbourhood school, the investigation is primarily focused on whether the municipality has complied with the neighbourhood school principle laid down in section 6 of the Basic Education Act. Municipalities may steer decision-making concerning neighbourhood schools by sectioning areas between schools and with other pupil admission criteria whose equal application is also assessed when the decision on a claim for rectification is made. In decision-making, the municipality must follow the principle of non-discrimination laid down in section 6 of the Administrative Procedure Act, which requires equal treatment of children when assigning neighbourhood schools. The requirement of equal treatment does not mean that completely identical treatment should be guaranteed in decision-making. The location of children's homes alone and also the limited number places for pupils in schools are limiting factors. Municipalities are also obligated under section 30 of the Basic Education Act to ensure that teaching groups of a reasonable size can be formed in all schools, which helps to ensure that children have good prerequisites for learning and school attendance.

The above-mentioned provisions give municipalities a great amount of discretion when assigning a neighbourhood school. Especially in densely built areas with an equally dense network of schools, there may be many lawful solutions for a child's neighbourhood school. The number of children also varies annually in different areas, which may mean that not all children in a family are assigned the same neighbourhood school. Doing so is not contrary to equal treatment because equality is only assessed between the children who are being assigned a place in school at any given time.

Secondary pupil admission

In pre-primary and basic education, secondary pupil admission is also an option. Section 28(2) of the Basic Education Act gives children the option to apply for a place at any school other than the neighbourhood school assigned to them. A child is entitled to a secondary place of schooling if there is room in the school after the primary pupil admission (assignment of neighbourhood schools). To ensure equal treatment of applicants, the education provider (municipality, state or private) must decide before pupil admissions on the maximum number of pupils that can be admitted to each teaching group and on what grounds the applicants are prioritised if there are not enough places for all applicants. The municipality can give priority to applicants residing in the municipality.

The Basic Education Act and the related legislative drafting documents clearly state that the priority in pre-primary and basic education is that the principle of neighbourhood schools is ensured. Municipalities can thus only set the maximum number of pupils for secondary pupil admission to ensure that any children moving to a nearby area can be admitted to school during the school year. In other words, a municipality can exceed the maximum number of pupils in primary pupil admissions and, at its discretion, assign a school as a neighbourhood school to a child who moves nearby.

Another case of secondary pupil admission is when there is special emphasis on one or more subjects. Examples of this include the focus on sports or music, or when teaching is arranged in English. In such cases, pupil admission may be based on an aptitude test for the relevant education. Applicants must be treated equally in the aptitude tests and related scoring, and pupils must be admitted in the order of their score. The education provider may set a minimum number of points for admission.

Conclusion

Statistics show that most claims for rectification concerning decisions on pupil admission in pre-primary and basic education are rejected. The rejection of a request means that the decision is considered lawful, in which case there is no justification for revoking the decision and returning the matter to the education provider for re-examination. Especially decisions on neighbourhood schools are rarely found to be unlawful because municipalities have fairly large discretionary power within the limits of the neighbourhood school principle. In secondary pupil admission, a decision might be unlawful if a child has not been admitted to a school even though there is space or if admission criteria have not been applied to applicants equally. However, most decisions on secondary places of schooling are in accordance with the law.

Claims for rectification concerning education provided in Finnish are processed by Regional State Administrative Agencies according to their geographical scope. In other words, the competent Regional State Administrative Agency is determined based on where the school or educational institution that made the decision is located. All claims for rectification concerning education in Swedish are processed by the Swedish-speaking education and culture unit at the Regional State Administrative Agency for Western and Inland Finland, which has national competence in the matter (excluding the province of Åland).

Leading Legal Counsel Kreeta Pölönen, Regional State Administrative Agency for Southern Finland, Division of Education and Culture

Aluehallintovirasto toimii oikaisuvaatimuksen käsittelevänä viranomaisena tietyissä oppilaiden ja opiskelijoiden opetuksen järjestämistä koskevissa asioissa. Oikaisuvaatimusmenettely on tarkoitettu hallintopäätöksen lainmukaisuuden tutkimiseen. Kyse on toisin sanoen oikeusturvamenettelystä, jolla varmistetaan, että julkisten hallintotehtävien hoitamiseen liittyvässä päätöksenteossa on noudatettu lainsäädäntöä. Opetuksen järjestäminen on julkinen hallintotehtävä, jota hoitaa pääsääntöisesti kunta. Suurin osa oikaisuvaatimuksista koskeekin kuntien tai kuntayhtymien viranhaltijoiden tekemiä päätöksiä yksittäisten oppilaiden ja opiskelijoiden asioissa. Aluehallintovirasto on joka tapauksessa toimivaltainen tutkimaan yhtä lailla yksityisten ja valtion koulujen ja oppilaitosten päätöksistä tehtyjä oikaisuvaatimuksia.

Aluehallintoviraston käsittelemät oikaisuvaatimukset koskevat monia erilaisia oppilaiden ja opiskelijoiden opetuksen järjestämiseen liittyviä asioita. Koulutuslainsäädännössä on annettu aluehallintovirastolle toimivalta tutkia esimerkiksi oppilaiden ja opiskelijoiden tuen järjestämistä koskevia päätöksiä sekä lukio- ja ammatillisen koulutuksen osalta opiskeluaikaan liittyviä päätöksiä. Suurin osa oikaisuvaatimuksista koskee kuitenkin oppilas- ja opiskelijavalinnoista tehtyjä päätöksiä, erityisesti esi- ja perusopetuksesta.

Lapsen koulupaikan määräytyminen esi- ja perusopetuksessa

Kunta vastaa esi- ja perusopetuksen järjestämisestä. Velvoitteen toteuttaakseen kunnan on osoitettava alueellaan asuville esi- ja perusopetusikäisille lapsille koulu lähikouluperiaatetta noudattaen. Esiopetuspaikaksi voidaan osoittaa koulun sijasta vaihtoehtoisesti varhaiskasvatuspaikka, jota esiopetuksen osalta jäljempänä myös tarkoitetaan, kun mainitaan koulu.

Lähikoulua koskevassa päätöksenteossa on arvioitava lasten koulumatkojen turvallisuus ja lyhyys huomioiden kotien ja koulujen sijainti sekä liikenneyhteydet. Lähtökohtana on, että kunta osoittaa lähikoulun mahdollisimman turvallisen ja lyhyen matkan päästä. Päätöksenteossa on tarkasteltava kuitenkin lasten koulumatkoja kokonaisuutena huomioiden koulujen oppilaspaikkojen rajallinen määrä. Kunnan ei tarvitse osoittaa yksittäiselle lapselle lähikouluksi koulua, joka on hänelle maantieteellisesti lähin ja reitiltään turvallisin. Kunnalla on toimivalta päättää lapsen lähikoulusta, eikä sen siten tarvitse noudattaa huoltajan toivomusta lapsensa koulupaikasta. Perusopetuslaissa ei myöskään säädetä, että lähikoulua osoittaessaan kunnan tulisi huomioida lapsen kaverisuhteita, vanhempien sisarusten koulupaikkaa tai muita lapsen elämään tai perheen arkeen liittyviä seikkoja.

Lapselle osoitetun lähikoulun osalta päätöksen lainmukaisuuden tutkiminen kohdistuu ennen kaikkea siihen, onko kunta noudattanut perusopetuslain 6 §:ssä säädettyä lähikouluperiaatetta. Kunta voi ohjata lähikoulua koskevaa päätöksentekoa oppilasaluejaolla ja muilla oppilasvalintaperusteilla, joiden yhdenvertaista soveltamista oikaisuvaatimusta ratkaistaessa myös arvioidaan. Kunnan on huomioitava päätöksenteossa hallintolain 6 §:ssä säädetty yhdenvertaisuusperiaate, joka edellyttää lähikoulun osoittamisessa lasten tasapuolista kohtelua. Tasapuolisen kohtelun vaatimus ei tarkoita sitä, että päätöksenteossa tulisi turvata täysin samanlainen kohtelu. Jo lasten kotien sijainti, mutta myös koulujen oppilaspaikkojen rajallinen määrä asettavat sille rajansa. Kunnalle tulee lisäksi perusopetuslain 30 §:stä velvoite huomioida, että kaikkiin kouluihin saadaan muodostettua kohtuullisen kokoiset opetusryhmät, millä turvataan lapsille osaltaan hyvät oppimisen ja koulunkäynnin edellytykset.

Edellä mainitut säännökset antavat kunnalle paljon harkintavaltaa lähikoulun osoittamiseen. Erityisesti tiiviisti rakennetuilla alueilla, joilla on tiheä kouluverkko, voi olla monta lainmukaista ratkaisua lapsen lähikouluksi. Lasten määrät myös vaihtelevat eri alueilla vuosittain, mikä voi tarkoittaa, että perheen kaikille lapsille ei osoiteta samaa lähikoulua. Tasapuolisen kohtelun vastaista ei ole menetellä näin, koska yhdenvertaisuutta arvioidaan vain niiden lasten osalta, joiden koulupaikasta kulloinkin päätetään.

Toissijainen oppilasvalinta

Esi- ja perusopetuksessa on käytössä myös niin sanottu toissijainen oppilasvalinta. Perusopetuslain 28 §:n 2 momentissa annetaan lapselle mahdollisuus hakea koulupaikkaa mistä tahansa muusta koulusta kuin hänelle osoitetusta lähikoulusta. Lapsella on oikeus saada toissijainen koulupaikka, jos koulussa on tilaa ensisijaisen oppilasvalinnan (lähikoulun osoittamisen) jälkeen. Hakijoiden tasapuoliseksi kohtelemiseksi opetuksen järjestäjän (kunta, valtio, yksityinen) on päätettävä ennen oppilasvalintaa, kuinka paljon oppilaita opetusryhmiin voidaan enintään ottaa sekä millä perusteilla hakijat asetetaan etusijajärjestykseen, jos paikkoja ei riitä kaikille hakijoille. Kunta saa asettaa valinnassa etusijalle kunnassa asuvat hakijat.

Perusopetuslaissa ja sitä koskevissa lainvalmisteluasiakirjoissa ilmaistaan selkeästi, että esi- ja perusopetuksessa on ensisijaista turvata lähikouluperiaatteen toteutuminen. Kunta voi siten vahvistaa enimmäisoppilasmäärät vain toissijaiseen oppilasvalintaan ja siltä osin huomioida, että kouluun voidaan ottaa lukuvuoden aikana lähialueelle muuttavia lapsia. Kunta voi toisin sanoen ylittää enimmäisoppilasmäärät ensisijaisessa oppilasvalinnassa ja harkintansa mukaan osoittaa koulun lähikouluksi lähelle muuttaneelle lapselle.

Toissijaisesta oppilasvalinnasta on kyse myös silloin, kun opetuksessa painotetaan yhtä tai useampaa oppiainetta. Painotettua opetusta on esimerkiksi liikunta- ja musiikkiluokilla järjestettävä opetus sekä englannin kielellä annettava opetus. Tällöin oppilaita valittaessa saadaan käyttää koetta, jolla arvioidaan lapsen taipumuksia kyseiseen opetukseen. Valintakokeessa ja kokeen pisteytyksessä on kohdeltava hakijoita tasapuolisesti, ja oppilaat on valittava kokeen pistemäärän mukaisessa järjestyksessä. Opetuksen järjestäjä voi asettaa valituksi tulemiselle vähimmäispistemäärärajan.

Lopuksi

Esi- ja perusopetuksen oppilasvalintapäätöksiä koskevista oikaisuvaatimuksista hylätään tilastojen perusteella suurin osa. Päätöksen katsotaan toisin sanoen olevan lainmukainen, jolloin ei ole perustetta kumota sitä ja palauttaa asiaa opetuksen järjestäjälle uudelleen käsiteltäväksi. Erityisesti lähikoulupäätös todetaan harvoin lainvastaiseksi, koska lähikouluperiaatteen rajoissa kunnan harkintavalta on varsin suuri. Toissijaisessa oppilasvalinnassa päätöksen lainvastaisuus voi johtua muun muassa siitä, että lasta ei ole otettu kouluun, vaikka siellä on tilaa, tai valintaperusteita ei ole sovellettu hakijoihin yhdenvertaisesti. Yleensä toissijaista koulupaikkaa koskevat päätökset ovat kuitenkin lainmukaisia.

Suomenkielistä opetusta koskevat oikaisuvaatimukset käsitellään aluehallintovirastoissa maantieteellisen toimialueen mukaisesti. Toimivaltainen aluehallintovirasto määräytyy toisin sanoen sillä perusteella, minkä aluehallintoviraston toimialueella päätöksen tehnyt koulu tai oppilaitos sijaitsee. Ruotsinkielistä opetusta koskevien oikaisuvaatimusten käsittely on keskitetty Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon ruotsinkielisen sivistystoimen palveluyksikköön, jolla on valtakunnallinen toimivalta (pois lukien Ahvenanmaan maakunta).

Johtava juristi Kreeta Pölönen, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue

Aluehallintovirastojen vuoden 2024 teemavuotena on poikkihallinnollisuus. Aluehallintovirastojen kirjastotoimessa tavoitteen parissa on tehty jo pitkään moninaista sisäistä ja ulkoista yhteistyötä. Kirjastotoimessa työskennellään valtakunnallisesti yli virastorajojen. Yhdessä tehty työ edistää myös kuntien kirjastojen poikkihallinnollista ja keskinäistä yhteistyötä osana valtakunnallista kirjastoverkkoa. Tänä vuonna kirjastotoimen poikkihallinnollisuuden teemoja vahvistettiin muun muassa hankkeiden avulla, peruspalvelujen arvioinnissa sekä henkilöstön täydennyskoulutuksissa.

Tavoitteena kirjastojen poikkihallinnollisuuden vahvistaminen 

Vuonna 2024 myönnetyissä yleisten kirjastojen alueellisten ja paikallisten kokeilu- ja kehittämishankkeiden valtionavustuksissa oli mukana monia yhteistyöhankkeita. Hankkeissa tehdään yhteistyötä naapurikirjastojen, kirjastokimpan, maakunnan kirjastojen ja jopa useamman maakunnan kirjastojen kesken. Hankkeissa alkanut yhteistyö säilyy eri toimijoiden välillä usein myös hankkeiden päätyttyä.

Aluehallintovirastojen kirjastotoimi tukee yleisten kirjastojen poikkihallinnollista, keskinäistä hankeyhteistyötä resurssi- ja informaatio-ohjauksen avulla. Informaatio-ohjauksen tavoitteena on kannustaa kirjastoja toteuttamaan entistä enemmän kehittämis- ja kokeiluhankkeita yhteistyöhankkeina.

Hankkeiden lisäksi kirjastojen peruspalvelujen arvioinnissa on korostettu tänä vuonna poikkihallinnollisuutta arvioitaessa lukutaitostrategiaa ja lukemiskulttuurin edistämistä kirjastojen toiminnassa. Arvioinnissa selvitetään esimerkiksi, onko kunnassa toimiva poikkihallinnollinen lukutaitoverkosto.

Poikkihallinnollisuutta on edistetty myös kirjastohenkilöstön täydennyskoulutuksilla. Yhteisiä koulutustilaisuuksia on järjestetty tänä vuonna työsuojelun kanssa. Yleisimmin yhteistyötä tehdään koulutusten merkeissä nuorisotoimen, opetustoimen ja varhaiskasvatuksen kanssa.

Vahvat perinteet ohjaavat kirjastotoiminnan poikkihallinnollisuutta 

Yleisten kirjastojen yhteistyö koulujen kanssa on alkanut kauan sitten. Kirjastot olivat edelläkävijöitä kuntien välisessä yhteistyössä perustaessaan kirjastokimppoja jo 1980-luvulla. 

Nykyään kirjastot tekevät yhteistyötä monien eri tahojen kanssa. Kirjastot ovat olleet perinteisesti aktiivisia peruskoulujen ja varhaiskasvatuksen suuntaan tehtävässä yhteistyössä, mutta yhteistyö on laajentunut myös toisen asteen oppilaitoksiin, kolmannen sektorin toimijoihin ja hyvinvointialueille. 

”Pidämme yhteistyötä entistä tärkeämpänä, koska resurssit niukkenevat, mutta kirjastoissa tehtävän työn merkitys kasvaa”, toteaa PSAVIn kirjastotoimen ylitarkastaja Merja Kummala-Mustonen kaikkien kollegojen puolesta. 

Aluehallintoviraston kirjastotoimi edistää yleisten kirjastojen poikkihallinnollisuutta sekä keskinäistä yhteistyötä, huomioiden erityisesti kirjastolain (Laki yleisistä kirjastoista 1492/2016) muiden pykälien ohella yhteistyöpykälän (11 §) korostaman yhteistyön merkityksen. Laki velvoittaa kirjastot toimimaan valtakunnallisena kirjastoverkkona sekä suosittaa poikkihallinnollista yhteistyötä mm. päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten sekä muiden yhteisöjen kanssa.

Merja Kummola-Mustonen
Ylitarkastaja, kirjastotoimi 
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Under torsdag och fredag 11–12.4.2024 ordnade Svenska nu med projektchef Karin Ihalainen i spetsen en konferens för språköarnas pedagoger. Regionförvaltningsverkens svenska enhet för bildningsväsendet har länge varit engagerad i språköarnas lärstig och vi ville åter en gång ta tillfället i akt och vara med där språköarnas verksamhet diskuteras. För mig var det givande och inspirerande att delta i Språködagarna på Hanaholmen förra veckan och jag hade glädjen att få framföra en hälsning till projektet och deltagarna under konferensmiddagen. Nu passar jag på att framföra en hälsning från språködagarna till det övriga bildningsfältet i Finland.

Regionförvaltningsverkens svenska enhet har jobbat systematiskt i flera år för att kartlägga, synliggöra och stöda utbildningen på språköarna.

Svenska enheten för bildningsväsendet vid RFV är sedan 2010 en nationell enhet där våra ansvarsområden sträcker sig över hela Svenskfinland. Jag t.ex. ansvarar för gymnasiefrågor i hela Svenskfinland, jobbar nationellt med studiehandlednings- och vägledningsfrågor och jobbar nationellt med fortbildning. Detta, att ha en nationell enhet för svenska bildningsärenden, har också möjliggjort en bättre insats för språköarna. Språköarna finns i många regioner och i många delar av Finland. Med en regional myndighet skulle språköarnas spridning göra det svårare att jobba med språköarna som helhet, men med en nationell enhet är det fullt möjligt.

Vad har RFV gjort och vad kan vi göra för språköarna?

1. RFV beviljade statsunderstöd för projektet Språkönätverket Vi10 under åren 2013–2017 inom Programmet Kunnig.
2. RFV bildade en arbetsgrupp och genomförde kartläggning om behoven på språköarna 2016–2017.
3. RFV gjorde besök till alla språköskolor våren 2018 och intervjuer med personalen om t.ex.:
   • förvaltning, pedagogik, juridik, samarbete med finska bildningstjänster, samarbete med bibliotek, behov av nätverk, behov av fortbildning.
4. RFV gjorde en enkät specifikt om fortbildningsönskemålen på språköarna i februari 2020.
5. RFV ordnade tre riktade fortbildningar för språköarna som webbinarier åren 2020–2021 (aug2020, jan2021, okt2021).
6. RFV var med i styrgruppen för projektet Uppdrag språköar 2021–2023 och deltog med inlägg på Språködagarna som ordnades inom projektet.
7. RFV har ordnat Bokprat på distans för språköarna i samarbete med bibliotek på svenska orter.
8. RFV har besökt språköskolor och daghem i samband med olika evenemang under årens lopp.
9. RFV ger informationsstyrning och vägledning till språköarna på lika grunder som till övriga Svenskfinland (undantaget Åland som har egen bildningsförvaltning).
10. RFV följer med Språköarnas arbete för att vara ajour med behoven och utvecklingen och kunna beakta detta i sina utlåtanden och ställningstaganden.

På Hanaholmen förra veckan framförde jag ett tack till alla som jobbar på språköarna för det värdefulla arbete de gör för svenskan och utbildningen i Finland. Jag tackade också för gott samarbete och uppmuntrade deltagarna ta kontakt med RFV om man har frågor, utvecklingsförslag eller vill samarbeta, för den svenska nationella enheten är också till för språköarna.

Inom statsförvaltningen bereds nu en ny reform av den regionala statliga administrationen. Det som blev ett lyckokast i senaste förvaltningsreform, att binda ihop den svenskspråkiga bildningsförvaltningen, har visat sig vara mycket viktigt.

Genom ett nationellt perspektiv på svenskspråkig utbildning i Finland kan vi smidigt inkludera språköarna i förvaltningen och i utvecklingsarbetet. Detta värnar vi om även i fortsättningen.

Disa Widell
Överinspektör för bildningsväsendet

Bild: Karin Ihalainen, Broschyr från Språködagarna

Kirjastotoimen alueellisten ja paikallisten kehittämishankkeiden avustuskierros saatiin päätökseen ennen pääsiäistä, kun aluehallintovirastoissa tehtiin avustuspäätökset. Avustusta myönnettiin yhteensä yli 1,9 miljoonaa euroa 96 hankkeelle ympäri Suomen.

Hakemusten joukossa oli kymmenittäin isompia ja pienempiä kehittämisideoita, joilla kirjaston tai kirjastojen toimintaa pyritään viemään eteenpäin ja luomaan uusia palveluita tai selvittämään palvelutarpeita. Tänä vuonna hakemuksissa oli kuitenkin silmiin pistävän paljon sellaisia hankkeita, joiden keskeisin tavoite oli paikata kirjaston vähäisiä henkilöstö- ja muita resursseja. Aikaisempina vuosina heikon henkilöstötilanteen paikkaaminen oli kirjoitettu rivien väliin, mutta tällä kierroksella asia oli kirjoitettu auki lukuisissa hakemuksissa.

Kehittämishankkeiden tarkoitus on kehittää toimintaa, ei paikata perustoiminnan resurssoinnin aukkoja. Kirjastojen toiminnan järjestäminen on kuntien tehtävä. Kuntien tulee varmistaa, että kirjastolla on riittävästi osaavaa henkilökuntaa, uusiutuva kokoelma ja soveltuvat tilat, jotta kirjasto pystyy toteuttamaan sille kirjastolaissa annetut tehtävät.

Kirjasto on subjektiivinen oikeus, jolla toteutetaan perustuslain 16 pykälää sivistyksellisistä perusoikeuksista. Siitä on johdettu kunnan velvollisuus kirjastotoiminnan järjestämiseen. Kirjastolaissa määritellään tehtävät, jotka kirjaston tulee hoitaa ja kunnan resursoida. Kunnassa päätettäväksi jää esimerkiksi työmenetelmät, joiden avulla lukemisharrastusta tai sananvapautta edistetään.

Kehittämisavustuksilla voidaan rahoittaa kokeiluja, joilla testataan uusia työmenetelmiä, mutta kirjastolla tulee olla resurssit ja valmius ottaa hyväksi havaitut menetelmät arkikäyttöön myös hankkeen jälkeen. Kokeilut ovat määräaikaisia, niitä tulee arvioida ja niiden tulee perustua kyseisen kirjaston tarpeeseen. 

On esitetty näkemyksiä, että kehittämisavustuksia paremmin kuntia palvelisi harkinnanvaraisten avustusten siirtäminen osaksi kunnille maksettavaa valtionosuutta. Mikäli leikitellään tällä ajatuksella, olisi tänä vuonna kunnille ropsahtanut kassaan 0,35 euroa per asukas. Esimerkiksi 10 000 asukkaan kunnassa tämä olisi tarkoittanut ruhtinaallista 3 500 euroa. Sillä olisi häthätää palkattu kirjastonhoitaja kuukaudeksi, mikäli kirjastonjohtaja olisi onnistunut tappelemaan summan kirjaston käyttöön suuresta korvamerkitsemättömästä könttäsummasta, jonka kunta peruspalvelujen järjestämiseen saa. Mutta siinäkin tapauksessa, että rahat olisi jollakin ilveellä saanut kirjaston budjettiin, on aiheellista miettiä, kuinka paljon kehittämistä kuukaudessa ehtii tekemään tai kuinka paljon kuukauden työpanos vaikuttaa kirjaston aliresursoinnin paikkaamiseen. 

Sen sijaan hyvin suunniteltu, toteutettu ja johdettu kehittämishanke voi kantaa pitkälle, ja se voi auttaa kirjastoja myös resurssiongelmissa. Siksi kehittämisen mahdollistaminen on tärkeää niin valtion kuin kuntienkin näkökulmasta, ja siksi kirjastoissa tulisi suhtautua kehittämiseen avustuksilla pitkäntähtäimen sijoituksena, ei pelkkänä resurssilaastarina.

Virpi Launonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto
 

Det fanns en tid då demokratin i vårt samhälle upplevdes som stabil och för alltid given. Under de senaste åren har vi ändå fått märka att den inte är självklar och att det är som att man förstår och uppskattar den först då den hotas.

I och med att lagen om allmänna bibliotek förnyades 2016 formulerades som ett av dess syften att främja demokrati, aktivt medborgarskap och yttrandefrihet och som en av bibliotekens uppgifter att främja en samhällelig och kulturell dialog. När man nu tittar i backspegeln kan man säga att det var väl förutsett. Biblioteken har en viktig roll att spela i det demokratiska samhället.

De första undrande frågorna och kommentarerna efter lagens tillkomst var: vad betyder det, vad ska vi göra och är inte bibliotekens existens redan en demokratisk gärning? Efter det har det pågått mycket utvecklingsverksamhet genom projekt, fortbildning och gemensamma diskussioner. Biblioteken arbetar med ökad delaktighet och dialog, samhälleliga frågor uppmärksammas i evenemang och diskussioner och också de minsta medborgarna får öva demokrati genom att rösta i mjukisdjurens president- och riksdagsval.

Demokratiska handlingar i vardagen

Demokratiarbete är ändå inte bara evenemang. Det är också, och kanske framför allt, fråga om bemötande i vardagliga situationer. Sitra publicerade i januari en handbok om demokratiska möten, avsedd för alla som med sitt eget agerande eller arbete vill stärka demokratin i vardagen. Handboken bygger på de försvarsdialoger för demokratin som Sitra ordnade våren 2022. Där gestaltades en central plats där den demokratiska statsformen och den demokratiska livsformen sammanstrålar. Platsen är samhällets offentliga tjänster. Största delen av finländarna använder sig av de här tjänsterna för att lära sig, få stöd, hjälp eller vård. I bästa fall möter de professionella som kan ge dem känslan av ett samhälle, där vars och ens ärende är viktigt och där de löses tillsammans med respekt och lyhördhet.

Offentliga tjänster formar vår syn på samhället

Utgående från Sitras material verkade det uppenbart att de offentliga tjänsterna på många sätt formar människornas samhällsupplevelse. Det verkade också, att stora delar av de professionella i de här tjänsterna - lärare, läkare, poliser eller till exempel bibliotekspersonal - inte upplevde sig själva som demokratiska aktörer som påverkar samhällsupplevelsen. Hur den demokratiska livsformen förverkligas i offentliga tjänster förblir alltså lite av en slump. Ändå arbetar över 600 000 personer i Finland inom denna sektor och en betydande del av dem i möten med medborgare där deras upplevelse av det demokratiska samhället formas – av att bli hörd och av förtroende, påverkansmöjligheter och delaktighet. Det är alltså inte fråga om nya krav på service som kräver tilläggsresurser. Det handlar mer om en medveten beredvillighet och inställning till den grundläggande uppgiften i det egna arbetet.

Demokratin blir aldrig färdig. Den måste kontinuerligt försvaras, förstärkas och förnyas. Vi kan bidra genom vårt eget agerande och som professionella i offentliga tjänster. Vi kan alla vara demokratiska aktörer.

Sitras handbok Demokraattisten kohtaamisten käsikirja kan laddas ner på www.sitra.fi. Texten är på finska men har en svenskspråkig sammanfattning.

Susanne Ahlroth
Överinspektör för bildningsväsendet

Texten publicerats i tidskriften Bibban 2024/1.

Det blev en konferensvecka utan dess like. Från Nordiska skolledarkongressen 2024 i Göteborg till slutseminarium för temanätverket SALT i Nagu. Från 1500 deltagare till ett något småskaligare evenemang. Från skolledarskap till skolverksamhet, kan man väl också tänka sig. Jag tror det var Boris Jokic, direktör för Institutet för samhällsforskning i Zagreb, som konstaterade att skolan inte är bättre än det som sker i klassrummen. Avståndet mellan skolledarskap och skärgårdskunskap är alltså inte så långt som man skulle tro.

Vad tar jag då med mig från denna vecka? För att låna vår presidents uttryck – tre saker: Det relationella perspektivet, känsla av sammanhang och den organiska intelligensen.

I många av talturerna i Göteborg lyftes det relationella perspektivet. I både teman som AI och PISA-resultat betonades det relationella, human to human, att se varandra i ögonen och känna av varandra. Det går inte att nog understryka den betydelse som relationen mellan lärare och elev har för att nå undervisningsresultat. Den är avgörande för hur undervisningen fungerar. Ifall den inte var det, kunde vi bara servera kunskap via robotar – vilket vi de facto har möjlighet till idag - men är det något vi lärde oss under pandemin var det hur viktiga vi är för varandra.

Känsla av sammanhang, vad betyder det? Ja, kort sagt är det väl en känsla av gemenskap, att höra till och kanske också att ha en betydelse i sitt närsamhälle. Att det en gör skapar mening.

Temanätverket SALT (Skärgård och landsbygd i samverkan) har som syfte att främja barns och ungas hembygdsidentitet, välbefinnande och delaktighet. Alltså just det, ge barnen och de unga en känsla av sammanhang, att de hör till och är viktiga medaktörer i sin hembygd.

Och så den organiska intelligensen, då? Ja det är ett uttryck som författaren och journalisten Andreas Ekström menar att måste finnas, eftersom det finns något som kallas artificiell intelligens. Den organiska intelligensen är motsatsen till den artificiella, den vi biologiska varelser har. Jag vill tro att den intelligensen inte bara består i hjärna, utan också i hjärta. Enligt Ekström handlar framgången inte om hur bra AI vi investerar i utan vilken organisk intelligens vi anställer, det vill säga kunnig, erfaren och empatisk personal.

För att eleven (eller skolan om man vill formulera sig så) ska bli framgångsrik behöver vi alltså anställa personal med organisk intelligens som genom relationer kan skapa en känsla av sammanhang hos de unga.

En intensiv vecka med många goda diskussioner, fantastiska talturer och varierande miljö är till ända. Mycket att smälta bearbeta och fortsätta utforska för att sedan förmedla vidare och skapa ringar på vattnet. Tänk att en kan vara trött och nyter på samma gång.

Här hittar du SALT-projektets materialbank

Malin Eriksson
Överinspektör för bildningsväsendet

Idag är det världsvattendagen och årets tema är Vatten för fred. Vatten är en värdefull naturresurs som vi arbetar för i många olika ansvarsområden i regionförvaltningsverket. Nu berättar tre av regionförvaltningsverkets sakkunniga om den betydelse som vatten och fred har i deras arbete. 

Tillståndsprocessen främjar sämja kring vattenfrågor

Miljöråd Reetta Klemetti vid ansvarsområdet för miljötillstånd arbetar med miljö- och vattenhushållningstillstånd. Vid tillståndsprövningen måste hon beakta många olika intressen i samband med nyttjandet av vatten och skydd av vattenmiljön.
”En av de mest utmanande men också intressantaste sidorna med mitt jobb är att de projekt som kräver tillstånd ofta balanserar mellan olika intressen. Den som söker miljö- eller vattenhushållningstillstånd får vanligen nytta av projektet, men det kan också medföra någon typ av olägenhet för områden som ägs av någon annan. Till exempel kan det hända att användningen av vattendraget för rekreationsändamål försvåras. I mitt arbete överväger jag alltså olika synpunkter på projektet och bedömer hur mycket olägenhet det medför för olika parter. Ibland är det också svårt att fatta ett beslut när jag så väl förstår alla parters syn i ärendet. Enligt lagen ska tillstånd emellertid beviljas om förutsättningarna för beviljandet uppfylls”, säger Klemetti.

”Det bästa i mitt arbete är att jag inte gör det ensam. Varje beslut övervägs noga av flera personer hos oss och vi utnyttjar den omfattande sakkännedom som vi har om vatten och lagstiftningen. Lagstiftningen som vi tillämpar i arbetet strävar efter att på ett jämlikt sätt trygga en ren miljö och nyttjandet av vattendraget för oss alla finländare, vilket är synnerligen viktigt också med tanke på temat för det här årets vattendag”, konstaterar Klemetti. 

Vattenkvaliteten följs upp noga 

Överinspektör för miljö- och hälsoskyddet Sini Mustakallios arbete omfattar väglednings-, tillsyns- och bedömningsfrågor gällande tillsynen över bad- och hushållsvatten. Miljö- och hälsoskyddsenheten följer bland annat upp att tillsynen över vattenkvaliteten motsvarar kraven.  

”Vatten är en förutsättning för liv och utan vatten skulle inte vårt ekosystem se ut så som vi känner det. Vårt uppdrag är att trygga en säker och sund livsmiljö och att bestämmelserna som gäller hushållsvatten och badvatten följs. I vårt arbete samarbetar vi med andra myndigheter, ministerier, kommuner, företag och organisationer. Jag önskar att alla skulle värdesätta vatten och dess betydelse, och vara medvetna om att tryggandet av vattenkvaliteten kräver ekonomiska satsningar. Vattenkvaliteten måste tas om hand ända från områden där råvatten bildas till slutet av vattenförsörjningssystemet för att vi ska få sådant vatten från våra kranar som är bra för hälsan”, säger Mustakallio.  

”Jag tycker att fred är ett synnerligen bra tema för världsvattendagen. Inte heller vatten är någon självklarhet och brist eller missbruk av vatten kan i värsta fall orsaka konflikter”, säger Mustakallio. 

Vattenförsörjningen har en nyckelroll inom beredskapen

Enheten för beredskap svarar för främjandet och tillsynen över regional beredskap och övergripande säkerhet i sin region. Ansvarsområdet vägleder och stöder kommuner, välfärdsområden och andra aktörer i beredskapsplaneringen och förberedelserna för verksamheten under undantagsförhållanden. 

”Vi ordnar beredskapsundervisning och beredskapsövningar samt främjar samarbete och informationsutbyte mellan olika aktörer. Beredskapen i Finland är på hög nivå och vattenförsörjningen är nästan alltid med som ett tema i de regionala beredskapsövningarna som regionförvaltningsverken ordnar. Finlands högklassiga beredskap är en del av Finlands system för övergripande säkerhet. Samverkan och övningar är centrala metoder för att kontrollera störningar och minska instabiliteten som de medför i vardagen”, berättar räddningsöverinspektör Kristiina Kapulainen.  

”Vatten är en livsviktig resurs vars tillgänglighet och kvalitet direkt påverkar människors liv och hälsa. Därför hör två liter rent vatten per person till reservförrådet som myndigheterna rekommenderar. Dessutom behövs det vatten för matlagning och hygien. Det totala vattenbehovet är 1–2 hinkar vatten per person per dygn”, påminner Kapulainen. 

Förvaltningsövergripande verksamhet behövs i vattenärenden

Finländarna lever omgivna av vatten. Vi har tusentals sjöar, åar och holmar som är en del av vår identitet, kultur och välbefinnande. Vi på regionförvaltningsverket gör vårt bästa för att vattnet i Finland ska nyttjas på ett hållbart och rättvist sätt. Vatten är en förutsättning för liv, men också något som möjliggör fred och säkerhet. Rättvist och hållbart nyttjande av vatten är väsentligt för produktionen av mat och energi, ekonomin och miljön. Vatten är dessutom ett redskap för samarbete och sämja som kan främja fred inom olika sektorer och nivåer. Inom myndighetsverksamheten anknyter vatten förvaltningsövergripande till våra uppgifter. Vi behöver samarbeta för att kunna bevara och skydda vatten som är vår allas gemensamma och oersättliga resurs.

Tänään on maailman vesipäivä, jonka teema on Vesi rauhan vipuvartena. Vesi on arvokas luonnonvara, jonka hyväksi työskentelemme monella eri vastuualueella aluehallintovirastossa. Nyt kolme aluehallintoviraston asiantuntijaa kertoo, mikä merkitys vedellä ja rauhalla on heidän työssään. 

Luvituksessa edistetään sopua vesiasioiden ympärillä

Ympäristöluvat-vastuualueen ympäristöneuvos Reetta Klemetti käsittelee työkseen ympäristö- ja vesitalouslupia. Hänen on otettava lupaharkinnassa huomioon monia eri intressejä veden käyttöön ja vesiympäristön suojelemiseen liittyen.
”Työni haastavimpia mutta myös mielenkiintoisimpia puolia on se, että lupaa vaativat hankkeet tasapainoilevat usein erilaisten intressien välillä. Ympäristö- tai vesitalousluvan hakija saa yleensä hankkeestaan hyötyä, mutta siitä voi koitua myös jonkinlaista haittaa toisen omistuksessa oleville alueille. Esimerkiksi vesistön virkistyskäyttö voi vaikeutua. Työssäni punnitsen siis hankkeeseen liittyviä erilaisia näkökulmia ja arvioin muille osapuolille aiheutuvan haitan suuruutta. Joskus ratkaisun tekeminen on myös vaikeaa, kun ymmärtää hyvin kaikkien osapuolten näkemyksiä asiassa. Lain mukaan lupa on kuitenkin myönnettävä, jos myöntämisen edellytykset täyttyvät”, sanoo Klemetti.

”Työssäni parasta on se, että työtä ei tehdä yksin. Jokaista ratkaisua punnitaan meillä huolella useamman henkilön voimin, ja hyödynnämme sitä laajaa asiantuntemusta, jota meiltä löytyy veteen ja lainsäädäntöön liittyen. Työssä soveltamamme lainsäädäntö pyrkii myös turvaamaan puhtaan ympäristön ja vesistön käytön tasapuolisesti meille kaikille suomalaisille, mikä on erittäin tärkeää myös tämän vuoden vesipäivän teemaa ajatellen”, toteaa Klemetti. 

Vesien laatua seurataan tarkasti 

Ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Sini Mustakallion työhön kuuluvat uima- ja talousveden valvonnan ohjaus-, valvonta- ja arviointiasiat alueellaan. Ympäristöterveydenhuoltoyksikkö seuraa muun muassa sitä, että vesien laadun valvonta on vaatimusten mukaista.  

”Vesi on elämän edellytys, ja ilman vettä tätä meidän ekosysteemiämme ei olisi niin kuin sen tunnemme. Meidän tehtävämme on varmistaa, että elinympäristömme on turvallinen ja terveellinen ja että talousveteen ja uimaveteen liittyviä säädöksiä noudatetaan. Me teemme työtämme yhteistyössä muiden viranomaisten, ministeriöiden, kuntien, yritysten ja järjestöjen kanssa. Toivon, että ihmiset arvostaisivat vettä ja sen merkitystä ja tiedostaisivat, että vedenlaadun varmistaminen vaatii taloudellista panostamista. Veden laadusta täytyy pitää huolta sieltä raakaveden muodostumisalueelta lähtien aina vedenjakeluverkostomme loppupäähän saakka, jotta saamme hanastamme terveydelle hyvää vettä”, Mustakallio sanoo.  

”Rauha on mielestäni erityisen hyvä teema maailman vesipäivälle. Vesikään ei ole mikään itsestäänselvyys, ja veden puute tai väärinkäyttö voi pahimmillaan aiheuttaa konflikteja”, toteaa Mustakallio. 

Varautumisessa vesihuolto on avainasemassa

Varautumisen yksikkö vastaa alueellisen varautumisen ja kokonaisturvallisuuden edistämisestä ja valvonnasta alueellaan. Vastuualue ohjaa ja tukee kuntia, hyvinvointialueita ja muita toimijoita varautumissuunnittelussa ja poikkeusolojen toiminnan etukäteisvalmisteluissa. 

”Järjestämme varautumiskoulutuksia ja -harjoituksia sekä edistämme yhteistyötä ja tiedonvaihtoa eri toimijoiden välillä. Suomessa varautuminen on korkeatasoista, ja vesihuolto on teemana lähes aina myös aluehallintovirastojen järjestämissä alueellisissa valmiusharjoituksissa. Suomen korkeatasoinen varautuminen on osa Suomen kokonaisturvallisuuden järjestelmää. Yhteistoiminta ja harjoittelu ovat keskeisiä keinoja hallita häiriöitä ja madaltaa niiden aiheuttamaa epävakautta arjessa”, kertoo pelastusylitarkastaja Kristiina Kapulainen.  

”Vesi on elintärkeä resurssi, jonka saatavuus ja laatu vaikuttavat suoraan ihmisten elämään ja terveyteen. Siksi viranomaisten suosittelemaan kotivaraan kuuluu 2 litraa puhdasta juomavettä henkilöä kohden. Lisäksi vettä tarvitaan ruoanlaittoon ja hygieniaan. Kokonaisvedentarve on 1–2 ämpärillistä henkeä kohti vuorokaudessa”, muistuttaa Kapulainen. 

Poikkihallinnollisuutta tarvitaan vesiasioissa

Suomalaiset elävät veden ympäröiminä. Meillä on tuhansia järviä, jokia ja saaria, jotka ovat osa identiteettiämme, kulttuuriamme ja hyvinvointiamme. Me aluehallintovirastossa teemme parhaamme, jotta vesien kestävä ja oikeudenmukainen käyttö toteutuisi Suomessa. Vesi on elämän edellytys, mutta myös rauhan ja turvallisuuden mahdollistaja. Veden oikeudenmukainen ja kestävä käyttö on keskeistä ruuan- ja energiantuotannolle, taloudelle ja ympäristölle. Vesi on myös yhteistyön ja sovinnon väline, joka voi edistää rauhaa eri sektoreilla ja tasoilla. Viranomaistoiminnassa vesi leikkaa tehtäviämme poikkihallinnollisesti. Tarvitsemme yhteistyötä, jotta voimme suojella ja säilyttää vettä, joka on meidän kaikkien yhteinen ja korvaamaton voimavaramme. 

Regionförvaltningsverkens och NTM-centralernas strategi för 2024–2027 publicerades i slutet av februari. Målet med strategin är att lotsa regionförvaltningsverken och NTM-centralerna mot en ny era av statlig regionförvaltning. 

Mot en hållbar framtid – tillsammans och nära

Tillsammans och nära är regionförvaltningens tjänstelöfte till finländarna åren 2024–2027. Regionförvaltningsverkens och NTM-centralernas nya strategiperiod började i ett instabilt ekonomiskt läge, med världspolitisk förändring och konflikter och hybridpåverkan som huvudnyheter. I dagens tid är det ännu viktigare än tidigare att stärka förtroendet och bygga myndighetsverksamhet som genuint tjänar människorna och samhället. 

Den nya strategin för regionförvaltningsveken och NTM-centralerna styr regionförvaltningens myndigheter i deras grundläggande uppdrag, genomförandet av regeringsprogrammet och reformen av verksamheten och strukturerna. Den gemensamma, stora utmaningen att balansera ekonomin gäller under de närmaste åren också regionförvaltningen och förutsätter att man tänker på verksamheten på ett nytt sätt. Mitt i förändringen vill vi fortsättningsvis göra vårt bästa för att främja medborgarnas välfärd, säkerhet och jämlikhet, trygga servicen i vardagen och öka regionernas livskraft.

Regionförvaltningen måste reformeras, inte bara för att ekonomin kräver det, utan framför allt till följd av den snabba omvälvningen av samhället – till och med genom att förutse dessa förändringar. På det sättet kan vi svara på behoven som regionerna, deras företag, service och invånarna upplever. Reformerna i regeringsprogrammet är grundläggande: regionförvaltningsverkens och NTM-centralernas femton år långa existens upphör och i stället skapas en riksomfattande myndighet som förenhetligar praxis inom tillstånd, styrning och tillsyn och en helhet av livskraftscentraler med fokus på att upprätthålla Finlands livskraft.

Verkningsfullt arbete i medborgarnas vardag

Till regionförvaltningsverkens viktigaste uppgifter hör också genomförandet av hållbar och ren omställning och främjandet av den synnerligen aktuella beredskapen och övergripande säkerheten. Våra strategiska prioriteringar sammanlänkas med många sådana uppdrag som regionförvaltningsverken på senare tid särskilt har identifierats med i den offentliga debatten: tillsyn över välfärdsområdenas tjänster, till exempel offentlig äldreomsorg och privata vårdhem, arbetarskyddet, uppgifter inom penningtvätt och hittegods, alkoholförvaltningsuppgifter, styrning och fortbildning inom undervisnings- och kulturväsendet samt främjande av medborgarnas och djurs hälsa. 

Ett prov på vårt verkningsfulla arbete inom miljöhälsa är exempelvis vårt arbete i höstas för att förhindra att människor smittas av fågelinfluensa. De regionala beredskapsövningarna som vi ordnar bringar samman centrala aktörer i regionerna och främjar på ett betydande sätt samordningen av beredskapen och den övergripande säkerheten i det finländska samhället. Vår strategi och verksamhet påverkar varje medborgare och vårt mål är att allt bättre kommunicera om deras verkningar. 

Genuint betjänande förvaltning

Kundorientering, sakkunskap och samarbete är regionförvaltningsverkens verksamhetsvärden. För oss är det viktigt att vår personal och arbetsgemenskap mår bra under reformen av myndighetsstrukturerna, att kunderna får en positiv upplevelse av mötena med oss och att intressegrupperna genuint kan påverka hur vår verksamhet utvecklas. Vi satsar på ett förvaltningsövergripande och sektorsövergripande verksamhetssätt. Vi strävar dessutom efter att aktivt utnyttja nya arbetsformer och teknologiska tjänster för att smidiggöra tjänsterna. Till exempel finns det potential att avsevärt förbättra arbetets effektivitet, kvalitet och automatisering med AI. 

Kan du se in i framtiden med oss och ser du en modern regionförvaltning som är känd för sitt kunnande, uppskattat för sin sakkunskap och genuint arbetar för mänskorna i regionen? 

Det är den resan som vi i och med vår nya strategiperiod har börjat.      

Regionförvaltningsverkens överdirektörer,

Marko Pukkinen
Merja Ekqvist
Kaisa Ainasoja
Ilkka Horelli
Markku Tervahauta
Kaisa Post (t.f.)
 

Aluehallintovirastoissa toteutetaan vuosittain työtyytyväisyyttä mittaava VMBaro-kysely. Kyselytuloksia hyödynnetään työolojen kehittämisessä. Itä-Suomen aluehallintoviraston opetus- ja kulttuuritoimen vastuualueella VMBaron tulokset ovat olleet jo vuosia hyvällä tasolla. Olemme kokeneet vaikeaksi löytää sellaisia kehittämiskohteita, joihin voisimme itse vaikuttaa. Siksi päädyimme tällä kierroksella lähestymään tuloksia vahvuuksiemme kautta ja vahvistamaan niitä.

Mikä meidän työyhteisöstämme tekee hyvän? VMBaron mukaan erityisiä vahvuuksiamme ovat työn mielenkiintoisuus ja haastavuus, osaamisen kehittäminen verkostojen avulla sekä työyhteisön kulttuuri kokonaisuutena. Samat asiat nousivat esiin myös kyselyn avoimissa vastauksissa. 

Käsittelimme VMBaron vastauksia vastuualueen kokouksessa joulukuussa, ja koetimme tunnistaa tekijöitä vahvuuksiemme takana. Keskeisenä seikkana nousi esiin luottamus. Työyhteisömme vallitsee luottamuksen ilmapiiri. Työkavereilta on helppo kysyä apua tai pyytää heitä mukaan pohdintaan, koska voi luottaa siihen, että työkaverit haluavat auttaa ja jakaa asiantuntijuuttaan. Kysyjän ei tarvitse pelätä, että pidettäisiin tyhmänä, koska hän kysyy, vaan pikemminkin päinvastoin. Kysymisen ja vastaamisen kulttuuri on meillä vahva ja positiivinen.

Luottamuksen kulttuuri on vahva myös kentän suuntaan. Arvostamme yhteistyöverkostojamme, ja koemme, että meitä ja meidän asiantuntijuuttamme arvostetaan verkostoissamme. Saamme positiivista palautetta verkostotyöstämme, mikä kannustaa meitä jatkamaan ja kehittämään työtapaamme.

Keskusteluissa totesimme, että luottamuksen ja asiantuntijuuden jakamisen kulttuuri vähentävät stressiä ja lisäävät työssä viihtymistä, koska avun pyytämistä ei tarvitse jännittää. Silloin tietää myös, ettei kaikesta tarvitse selviytyä yksin, vaan tukea saa pyytämällä. 

Asiantuntijuuden jakaminen lisää asiantuntijuutta, koska se luo pohjan työssä oppimiselle ja kehittymiselle. Työyhteisössämme on paljon erilaista osaamista ja tietämystä. Sen jakaminen vahvistaa osaamisen kokemusta sekä avaa ovia uuden oppimiselle. Koemme, että työssämme monialaisuus toimii erinomaisesti.

Tärkeäksi asiaksi keskusteluissa nousi myös vapaus oman työn johtamiseen. Koemme, että meihin luotetaan asiantuntijoina ja työntekijöinä. Asiantuntijuuden arvostaminen voimaannuttaa ja luo onnistumisen kokemuksia. 

Kuluvana vuonna pyrimme vahvistamaan kollegiaalisuutta muun muassa Työkaveri tutuksi -keskusteluilla ja jatkamalla verkostojen vahvistamista niin viraston sisällä kuin asiakkaidemme suuntaan. Koemme tärkeäksi olla läsnä työkavereille ja asiakkaillemme.

Kirjoittajat
Itä-Suomen aluehallintoviraston opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualueen henkilöstö

Kuvassa opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualueemme koolla syyskuussa 2023.
 

AVI-ELY-strategia 2024–2027 julkaistiin helmikuun lopulla. Strategian tavoitteena on luotsata aluehallintovirastot ja ELY-keskukset kohti uutta valtion aluehallinnon aikakautta.  

Kestävää tulevaisuutta tekemässä – yhdessä ja lähellä 

Yhdessä ja lähellä on aluehallinnon palvelulupaus suomalaisille vuosina 2024–2027. Aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten uusi strategiakausi on alkanut epävakaassa taloustilanteessa, maailmanpolitiikan muutoksessa ja meitä läheisesti koskettavien konfliktien ja hybridivaikuttamisen noustessa pääuutisaiheiksi. Tässä ajassa on entistä tärkeämpää vahvistaa luottamusta ja rakentaa ihmisiä sekä yhteiskuntaa aidosti palvelevaa viranomaistoimintaa.  

Uusi AVI-ELY-strategia ohjaa aluehallinnon virastoja niiden perustehtävissä, hallitusohjelman toimeenpanossa sekä toiminnan ja rakenteiden uudistamisessa. Talouden tasapainottamisen yhteinen, suuri haaste koskettaa lähivuosina myös aluehallintoa ja edellyttää toiminnan uudelleenajattelua. Muutosten keskellä haluamme edelleenkin tehdä parhaamme kansalaisten hyvinvoinnin, turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi, arjen palvelujen turvaamiseksi ja alueiden elinvoiman lisäämiseksi. 

Aluehallinnon on uudistuttava, ei vain talouden vaatimuksesta, vaan ennen kaikkea yhteiskunnan nopeatahtisen murroksen myötä – jopa näitä muutoksia ennakoiden. Näin kykenemme vastaamaan tarpeisiin, joita alueet, niiden yritykset, palvelut ja asukkaat kokevat. Hallitusohjelmaan kirjatut uudistukset ovatkin perustavanlaatuisia: aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten viisitoistavuotinen taival päättyy ja tilalle muodostetaan lupa-, ohjaus- ja valvontakäytäntöjä yhtenäistävä valtakunnallinen virasto sekä suomalaisen elinvoiman ylläpitoon keskittyvä elinvoimakeskusten kokonaisuus. 

Vaikuttavaa työtä kansalaisten arjessa 

Aluehallintovirastojen tärkeimpiin tehtäviin kuuluvat myös kestävän ja puhtaan siirtymän toteuttaminen sekä varsin ajankohtaisena varautumisen ja kokonaisturvallisuuden edistäminen. Strategisiin painopisteisiimme nivoutuu monta sellaista tehtävää, joista aluehallintovirastot on viime aikoina julkisessa keskustelussa erityisesti tunnistettu: hyvinvointialueiden palvelujen, kuten julkisen vanhustenhuollon ja yksityisten hoivakotien valvontaa, työsuojelua, rahanpesuun ja löytötavaroihin liittyviä tehtäviä, alkoholihallinnon tehtäviä, opetus- ja kulttuuritoimen ohjausta ja täydennyskoulutusta sekä ihmisten ja eläinten terveyden edistämistä.  

Työmme esimerkiksi lintuinfluenssan ihmistartuntojen ehkäisemiseksi menneenä syksynä on esimerkki vaikuttavasta työstä ympäristöterveyden parissa. Järjestämämme alueelliset valmiusharjoitukset taas tuovat alueiden keskeisiä toimijoita yhteen ja edistävät merkittävällä tavalla suomalaisen yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta ja varautumisen yhteensovittamista. Strategiamme ja toimintamme vaikuttavat jokaiseen kansalaiseen, ja näistä vaikutuksista pyrimme yhä vahvemmin viestimään.  

Aidosti ihmisiä palvellen

Aluehallintovirastojen toiminnan arvoja ovat asiakaslähtöisyys, asiantuntijuus ja yhteistyö. Meille tärkeää on, että henkilöstömme ja työyhteisömme voivat hyvin virastorakenteiden uudistuessa, että asiakkaiden kokemus kohtaamisissa kanssamme on myönteinen ja että sidosryhmät voivat aidosti vaikuttaa toimintamme kehittämiseen. Panostamme poikkihallinnolliseen ja monialaiseen toimintatapaan. Pyrimme myös hyödyntämään aktiivisesti uusimpia työnteon muotoja ja teknologioita palvelujen sujuvoittamiseksi. Muun muassa tekoälyllä on potentiaalia parantaa merkittävästi työtämme tehokkuuden, laadun ja automatisaation kautta.  

Pystytkö sinä katsomaan kanssamme tulevaisuuteen ja näetkö osaamisestaan tunnetun, asiantuntijuudessa arvostetun, modernin ja aidosti alueiden ihmisiä palvelevan aluehallinnon? 

Tälle matkalle olemme uuden strategiakautemme myötä lähteneet.    

Aluehallintovirastojen ylijohtajat, 

Marko Pukkinen 
Merja Ekqvist 
Kaisa Ainasoja 
Ilkka Horelli 
Markku Tervahauta 
Kaisa Post (vt.) 

Man kan inte undgå nyheter som gäller illamående unga, hur brottsligheten ökar bland barn och unga, eller hur allt yngre blir delaktiga i brott antingen som offer eller förövare.  Våldsamheten ökar och blir alltmer grövre.  Att man bär med sig t.ex. en kniv ”för säkerhets skull” då man ger sig ut på stan en fredag kväll har tyvärr blivit i viss mån vanligare. Då vapen finns med i bilden ökar risken för att något allvarligare händer märkbart. Trygghetskänslan i skolorna har också i viss mån minskat, arbetsron minskar och oron över lag är större än tidigare. Mobbning och ensamhet finns och ökar.

Lyckligtvis har man kunnat konstatera att det för majoriteten av våra finländska barn och unga går riktigt bra. En majoritet mår bra, har hobbyn och vänner.  Men, dess värre, tenderar situationen bli allt svårare för dem som det går dåligt för. Polariseringen är ett faktum och problemen och illamåendet avspeglas onekligen också till omgivningen t.ex i form av våld och trakasserier. Det blir allt vanligare att unga rånar unga och statistiken visar att våldsbrotten bland unga har ökat markant under de senaste åren. Samhället bör aktivt och konkret reagera på, förebygga och motarbeta denna negativa spiral.

Hantering av problem i ett tidigt skede ger de bästa förutsättningarna för minimering av skadorna på ett personligt plan. Kostnaden för samhället blir då naturligtvis också mindre. Man kan lugnt konstatera att sektorsövergripande samarbete och det förebyggande arbetet just nu är viktigare än någonsin tidigare. En trygg och säker uppväxtmiljö för barn och unga resulterar i en tryggare vardag. För att nå det här förutsätts att vi har trygga vuxna d.v.s. föräldrar, lärare, kuratorer handledare och vid behov övriga myndigheter.

Trygghetsdagarna 2024 - ett exempel på samarbete

Inom Regionförvaltningsverken har man fattat ett beslut om ett gemensamt mål, d.v.s. att öka det sektorövergripande samarbetet. Inom Svenska enhetens verksamhet är Trygghetsdagarna 2024 som gick av stapeln 6-7.3.2024 ett konkret exempel på sektorövergripande samarbete. Seminariet planeredas av representanter från olika sektorer och riktades till bland annat rektorer, bildningsdirektörer, skolors säkerhetsansvariga, ungdomsarbetare och till aktörer inom tredje sektorn. Målsättningen för årets dagar var att få ny kunskap om trygghets- och säkerhetsfrågor inom den grundläggande utbildningen, andra stadiet samt ungdomsarbetet.

Nyckelordet för årets Trygghetsdagar var ”Samarbete”. Temat behandlades från olika synvinklar: nationellt, vilka möjligheter lagstiftningen ger och hur man helt konkret utvecklar och tar fram nya samarbetsformer.

Under dagarna fick vi ta del av många aktuella och intressanta talturer. Undervisnings- och kulturministeriet öppnade upp skoltrygghetsfrågorna under nuvarande regeringsperiod, Yrkesakademin i Österbotten och Vamia presenterade hur ankarverksamheten utvecklas inom yrkesutbildningen. Polisens syn på sektorsövergripande samarbete innehöll en hel del intressant information. Under dagarna presenterades även skolungdomsarbetet i Kyrkslätt och Västra Nylands välfärdsområdets kuratortjänster. Därtill presenterades School to Belong -helheten.

Fortsatt sektorövergripande samarbete

Det sektorsövergripande samarbetet fortsätter. Regionförvaltningsverkets svenska enhet för bildningsväsendet koordinerar nätverket ”Trygg lärmiljö”. I nätverket finns representation från skolan, ungdomsarbetet, kommuner och tredje sektorn. På nätverksmötena utbyts information om frågor relaterade till bland annat skoltrygghet. Nätverket deltar också aktivt i planeringen och genomförandet av Trygghetsdagarna.

Utgående från den feedback vi har fått från bland annat deltagarna under Trygghetsdagarna kommer vi att fortsätta det här arbetet. Tanken är att vi ordnar ett liknande evenemang våren 2025. Till hösten planerar vi ett webbinarium som behandlar den digitala tryggheten. Vi funderar också på att starta upp så kallade ”Trygghetskaffen”: en timme på teams där vi utbyter tankar och idéer om ett aktuellt tema. Mer info om detta senare.

Jobbar du med barn och unga i skolan eller inom ungdomsarbetet och vill delta i nätverksarbetet är du varmt välkommen med i verksamheten.

Michael Mäkelä
Överinspektör för bildningsväsendet

Vi tror vi är effektiva då vi multitaskar. Vad fantastiskt att vi kan göra två saker samtidigt - och spara tid på samma gång!

Ja, riktigt så enkelt är det ju inte och många är de artiklarna som handlar om att vi faktiskt inte gör två saker samtidigt utan att vi switchar fokus blixtsnabbt mellan olika uppgifter och lurar oss själv att tro att vi faktiskt är det där undantaget som KAN multitaska.

Som lärare är det lätt att påpeka detta för eleverna. Något jag ofta sa i klassrummet var: ”Den som tror den kan prata och lyssna samtidigt får stanna efter timmen och berätta åt mig hur man gör.” Som du förstår var det aldrig någon elev som ville avslöja denna ädla konst, i stället tystnade eleven för att inte behöva sitta efter timmen och avslöja tricket för mig. Och de flesta eleverna förstod naturligt vis också sarkasmen.

Jag gissar att multitaskande hos elever inte har minskat i och med att elever använder olika digitala hjälpmedel i skolan. Garanterat är det någon elev som har flera flikar öppna samtidigt på lärplattan.

Och varför skulle eleverna vara annorlunda än vi vuxna? Under de fortbildningar vi ordnar ser vi samma fenomen som det som rapporteras från skolvärlden. I vissa konferensutrymmen finns telefonparkeringar – de brukar ändå förbli tomma. Många använder digitala verktyg, antecknar på datorer och fotograferar de bilder som projiceras på stora duken – men fokus kan lätt också skifta till något Wilmameddelande som måste besvaras eller någon uppgift som behöver förberedas inför nästa dag.

Hur det ser ut under distansföreläsningarna vet bara den som deltar. Själv har jag svårt att hålla fokus. Gärna har jag en stickning i händerna, det hjälper mig att koncentrera mig. Men ibland har jag inte det och då händer det att fokus flyttas till annat. Plötsligt slår en viktig tanke mig och jag måste genast kolla upp något. Eller så kommer jag ihåg något jag håller på att glömma och måste anteckna det i kalendern – och samtidigt ser jag att det kommit ett viktigt mail.

När jag deltar i en fortbildning eller i ett webbinarium är det ju bara jag själv som förlorar på att multitaska. Det är jag som missar det viktiga som blev sagt och det kommer kanske en chans att ta reda på det en annan gång.

Lärare har inte alltid möjlighet att delta i allt fortbildningsutbud som finns. Vi hör om vikariestopp, växande arbetsbörda som uppstår om man får ta in en vikarie och om att man inte vill belasta kolleger med att vara frånvarande. Vi önskar förstås att de här hindren inte skulle finnas, men ibland måste man prioritera. Däremot hoppas vi att ingen förman tror att en lärare ska kunna delta i ett webbinarium samtidigt som hen undervisar – för hur blir det då med den pedagogiska tryggheten?

Malin Eriksson
Överinspektör för bildningsväsendet

Nykyinen kirjastolaki astui voimaan 2017, jolloin lakiin tuli uutena tavoitteena aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistäminen. Lisäksi yleisten kirjastojen yhdeksi tehtäväksi määriteltiin yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen. Demokratian edistämiseen liittyvän tehtävän toteuttaminen on vakiintunut kirjastokentän arkipuheessa tuttavallisemmin kirjastojen demokratiatyöksi. 

Demokratian edistämisen tehtävä on koettu kirjastoissa nykyisen lain kohdista hankalimmin toteutettavaksi. Vaikka kirjasto on aina ollut demokratiaa edistävä instituutio, on roolia täytynyt sanoittaa viime vuosina ihan uudella tavalla, jotta laissa säädettyä tehtävää on saatu konkretisoitua ja demokratiatyön erilaisia muotoja ja menetelmiä kehiteltyä.

Kirjastojen näkemyksiä demokratiatyöstä

Mitä demokratiatyö kirjastoille sitten tarkoittaa? Seamkin opiskelijoiden opinnäytetyökyselyn vastausten (77kpl) perusteella demokratiatyö käsitetään kirjastoissa hyvin laajalla skaalalla. Osa kirjastoista katsoo, että kirjasto jo pelkällä olemassaolollaan toteuttaa laissa määriteltyä demokratiatehtävää olemalla avoin ja maksuton julkinen instituutio. 

Demokratiatehtävää lähestytään lisäksi tilojen, tiedon välittämisen ja tilaisuuksien näkökulmista. Demokratiatyö on erilaisten tilojen tarjoamista ja kuntalaisten kohtaamisten mahdollistamista. Se on tiedon välittämistä aineistojen, näyttelyiden ja tietopalvelun kautta, mediakasvatuksen, digineuvonnan ja lukutaitotyön keinoin. Se on keskustelutilaisuuksia, luentoja ja monenlaisia muita tapahtumia.

Mainitut näkökulmat linkittyvät kirjastojen puheissa läheisesti osallistamiseen, kuntapäätöksenteon näkyväksi tekemiseen sekä vaikutusmahdollisuuksien tarjoamiseen kuntalaisille. Kirjaston käsitys demokratiatyöstä voi muodostua yhdestä, kahdesta tai jopa kaikista mainituista näkökulmista.

”Kaikki mitä kirjasto tekee edistää demokratiaa, ja se on hyvin syvällä kirjaston perusolemuksessa ja arvoissa. Lukutaidon, monipuolisten lukutaitojen ja digi- ja medialukutaidon edistäminen ovat edellytys aktiiviselle kansalaisuudelle ja osallistumiselle yhteiskuntaan….Kirjaston monipuolinen aineistovalikoima mahdollistaa tiedon äärelle pääsyn, ja uusiin lähteisiin ja aineistoihin tutustumisen varallisuudesta riippumatta…Uusimmat ja vaikeimmat demokratiatyön osa-alueet ovat varmasti aktiivisen kansalaisuuden ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäminen: miten kirjastoissa keskustellaan yhteiskunnallisista asioista, miten päättäjät saadaan kirjastoihin, keitä tänne voi ottaa, kenelle kaikille tiloja voidaan luovuttaa, ja miten kannustamme ihmisiä osallistumaan?”

Viimeistään demokratiahankkeiden myötä ymmärrys demokratiatyöstä on syventynyt ja laajentunut. Se on alettu nähdä aidosti osana kirjaston perustyötä, ei enää irrallisena ja ulkopuolisena asiana. Toisaalta resurssipuheessa demokratiatyö nousee edelleen esiin ylimääräisenä tehtävänä, johon on vähiten osaamista ja resursseja.

Demokratiatehtävää ei tarvitse toteuttaa samalla tavalla kaikissa kirjastoissa

Kirjastolaissa määritellyt tehtävät ovat lakisääteisiä, mutta laissa ei ole määritelty, missä mittakaavassa tehtäviä tulee toteuttaa. Suomessa on erikokoisia ja erilaisia kuntia, eikä ole tarkoituksenmukaista, että kaikki tekevät asioita samalla tavalla. 

Tämä antaa kirjastoille vapautta löytää omaan kirjastoon parhaiten sopiva tapa edistää demokratiaa ja yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua. Vapaus ei tarkoita sitä, että demokratiatehtävän voi kuitata toteutetuksi olemalla kirjasto, vaan jokaisessa kirjastossa on aiheellista käydä keskustelua siitä, mitä kirjaston demokratiatehtävän aktiivinen toteuttaminen meidän kirjastossamme tarkoittaa ja vastaako se meidän kuntalaistemme tarpeita. Demokratiatyötä voi tehdä pienesti, keskikokoisesti tai isosti. Tärkeää on sanoittaa, mitä ja miksi tehdään.

Aluehallintovirastot myönsivät vuonna 2021 erityisavustusta yleisten kirjastojen toiminnan kehittämiseen kansalaisten ja päättäjien vuoropuhelun foorumeina. Avin kirjastotoimi kartoitti hankkeiden antia ja vaikutuksia syksyllä 2023 kyselyllä, johon vastasi 28 hanketta (38 hanketta sai rahoitusta). Yhteistyötä on tehty myös Seamkin kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomiopiskelijoiden Katariina Pirttiniemen ja Johanna Pulkkisen kanssa, jotka kartoittivat opinnäytetyössään (ei vielä julkaistu) kyselyllä demokratian edistämistä yleisissä kirjastoissa. Blogiteksti pohjautuu molempiin kyselyaineistoihin.
    

Jonna Toukonen
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Under 2023 genomförde Regionförvaltningsverket i Södra Finland 39 inspektionsbesök på barnskyddsenheter i sin region. Representanter från regionförvaltningsverket diskuterade med 188 barn som var placerade i vård utanför hemmet, enligt bestämmelserna i barnskyddslagen 80.1 §. I inspektionsbesöken ingår förutom samtalen med barnen också att granska enhetens dokument och att diskutera med ansvarspersonen och tjänsteproducenten vid enheten. Regionförvaltningsverket övervakar särskilt hur begränsningsåtgärder enligt barnskyddslagen utförs och hur barnens grundläggande rättigheter säkerställs på enheterna.

Syftet med samtalen med barnen är att höra deras åsikter om vardagen på enheten och hur deras grundläggande rättigheter och gott bemötande omsätts i praktiken på enheten. Barnens inställning till samtalen är huvudsakligen positiv, och ofta ser de fram emot inspektörernas ankomst till enheten. 
– Jag blev överraskad över hur avslappnat samtalet var! 

Barnet har också alltid möjlighet att avstå från att delta i samtalen. Barnen berättar ofta öppet om enheten, och de kan beskriva problem och lämpliga lösningar förbluffande väl! 

Baserat på samtalen hade en socialarbetare som ansvarar för barnets ärenden enligt barnskyddslagen 13.1 b § utsetts till en del av barnen. Många barn visste ändå inte vem deras socialarbetare var på grund av flera personalbyten eller av andra orsaker. Många socialarbetare hade besökt enheterna men de stannade inte alltid upp för att föra personliga samtal med barnen, så som lagen förutsätter. 
 – Ingen har någonsin tidigare frågat om sådana saker. 
Socialarbetarna känner inte alltid till om det förekommer någon osaklig praxis på enheten eller om barnets grundläggande rättigheter begränsats utan laglig grund enligt barnskyddslagen. Sådan praxis kommer ofta fram just då man talar med barnen eller så finns det i anteckningarna i barnens klientjournaler. Barnet kan ha svårigheter med någon vardaglig sak som socialarbetaren inte känner till. De här frågorna kan vara relaterade till barnets grundläggande behov, hanteringen av ärenden eller relationerna på enheten.

Positiv feedback om vården utanför hemmet, men mycket skulle kunna förbättras

Barnen var i regel oftast nöjda med sin placering och de vuxna som arbetade där. 
 – Det här boendet är säkert det bästa som någonsin har hänt mig. 
De flesta barn hade en vuxen på enheten som de kunde prata med och en utsedd handledare eller ett handledarpar. Men barnen sade ofta att de önskade mer tid med vuxna i allmänhet och i synnerhet enskilt med sina egna handledare. I många enheter fanns inga regelbundna handledartider. 
 – Borde inte handledaren komma och fråga hur du har det? 

I barnens samtal under året accentuerades den tid barnen tillbringade i sina egna rum och i viss mån en vardag fattig på stimulans. Barnen kände inte alltid till namnen på de övriga barnen i enheten och de umgicks inte nödvändigtvis med dem. Barnen nämnde ofta att det hölls ett veckomöte på enheten där man kunde framföra önskemål om mat eller aktiviteter.

Barnen sade att man oftast motiverade begränsningsåtgärderna enligt barnskyddslagen. 
– Det vet jag, att det måste finnas en motivering och ett beslut.  
Men barnen hade inte alltid fått beslutet om begränsning själva och förstod inte alltid motiveringen till begränsningarna. Flera barn visste inte hur man kunde överklaga beslutet. Enligt barnen hade situationerna som ledde till begränsning inte alltid benats ut tillräckligt i efterhand.

I vissa enheter berättade barnen om begränsningar av rörelsefriheten, som baserades på enhetens praxis eller regler. Flera barn i olika enheter nämnde så kallade inomhusdagar då de inte fick gå ut eller träffa vänner. 
– Jag förstår verkligen inte den här regeln.
Enligt barnen kunde de ha fått en inomhusdag exempelvis på grund av förseningar, dåligt uppförande eller att de inte hade gått till skolan. 

Också situationer med fasthållanden enligt barnskyddslagens 68 § förekom i enheten, enligt samtalen med barnen. Enligt barnen hade personalen inte alltid agerat på ett lämpligt sätt i de här situationerna, eller situationerna hade känts skrämmande. Det är viktigt ur barnens synvinkel att fasthållningssituationerna behandlas på ett sådant sätt inom enheten att de inte tynger barnens sinne efteråt.

Största delen av barnen kände inte till planen om gott bemötande enligt barnskyddslagen 61 b §.  
 – Alltså vad det här? 
Barnen kom inte nödvändigtvis ihåg att man skulle ha diskuterat planens innehåll på enheten. De ansåg att de inte hade deltagit i att utarbeta planen på det sätt som bestämmelsen avser.

Regionförvaltningsverket i Södra Finland har noterat att praxis som gäller bemötandet av barn och lagstridiga metoder inte framkommer enbart genom dokument eller diskussioner med tjänsteproducenten och ansvarspersonen. Barnens erfarenheter i vardagen och att lyfta fram dem har stor betydelse i tillsynsarbetet.
– Jag önskar att vuxna skulle kunna lyssna och förstå och också tro på vad de unga berättar. 

Tillsyn för barnens bästa

Regionförvaltningsverket i Södra Finland instruerade barnskyddsenheterna förutom i ovan nämnda frågor också i följande:  

• mer allmänt om lagenligt genomförande av begränsningsåtgärder 
• om att informera barnen om deras rättigheter 
• om tillräckligt med personal med tanke på barnens behov. 

Observationer och vägledning vidarebefordras alltid också för kännedom och eventuella åtgärder till välfärdsområdet och till den socialarbetare som ansvarar för barnets ärenden.

Tillsynsansvaret för barnets individuella vård utanför hemmet ligger uttryckligen hos de socialarbetare som ansvarar för barnets ärenden. Regionförvaltningsverket betonar vikten av socialarbetarnas individuella tillsyn av barnet:

• betydelsen av personliga samtal med barnet
• granskning av dokumentation om barnet, utöver månadsrapporterna, samt begränsningsbeslut och de journalanteckningar som gjorts i samband med dem.

Regionförvaltningsverket i Södra Finland fortsätter att arbeta för barnens bästa även 2024!

Elina Haahti, överinspektör för socialvården
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Hänvisningar: Barnskyddslagen (417/2007)

Etelä-Suomen aluehallintovirasto teki vuoden 2023 aikana 39 tarkastuskäyntiä alueensa lastensuojeluyksiköihin. Aluehallintoviraston edustajat keskustelivat tarkastuskäyntien yhteydessä 188 sijaishuoltoon sijoitetun lapsen kanssa, kuten lastensuojelulain 80.1 §:ssä on säädetty. Lasten kanssa käytävien keskustelujen ohella tarkastuksen toteuttamiseen kuuluu yksikön asiakirjojen tarkastaminen sekä keskustelu yksikön vastuuhenkilön ja palveluntuottajan kanssa. Aluehallintovirasto valvoo erityisesti lastensuojelulain mukaisten rajoitustoimenpiteiden ja lasten perusoikeuksien toteutumista yksiköissä.

Lasten kanssa käytyjen keskustelujen tarkoituksena on kuulla lasten näkemyksiä yksikön arjesta sekä lasten perusoikeuksien ja hyvän kohtelun toteutumisesta sijoituspaikassa. Lasten suhtautuminen keskusteluun on pääasiassa myönteistä, usein he jopa odottavat tarkastajien saapumista yksikköön.
– Yllätyin, miten rento keskustelu tämä oli! 

Lapsella on aina myös mahdollisuus kieltäytyä keskustelusta. Lapset kertovat yksikön asioista useimmiten avoimesti. He osaavat kuvata ongelmakohtia ja niihin tarvittavia ratkaisuja usein hämmästyttävänkin hyvin! 

Keskustelujen perusteella osalle lapsista oli nimetty lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä lastensuojelulain 13.1 b §:n mukaisesti. Monella lapsella ei kuitenkaan ollut tiedossa omaa sosiaalityöntekijää useiden työntekijävaihdosten takia tai muutoin. Useat sosiaalityöntekijät ovat käyneet yksiköissä, mutta aina lasten kanssa ei pysähdytä keskustelemaan henkilökohtaisesti, kuten laki edellyttää. 
– Kukaan ei koskaan ole aiemmin kysynyt tällaisia asioita.
Sosiaalityöntekijät eivät ole välttämättä tietoisia, jos yksikössä on epäasiallisia käytänteitä tai jos lapsen perusoikeuksia on rajoitettu ilman lastensuojelulain mukaisia perusteita. Tällaiset käytänteet tulevat ilmi juuri lasten kanssa keskustellessa tai lasten asiakasasiakirjauksista. Lapsella voi olla yksikössä vaikeuksia jonkin ihan arkisenkin asian kanssa, josta sosiaalityöntekijä ei ole tietoinen. Tällaiset asiat voivat liittyä lapsen perustarpeisiin, asioiden hoitoon tai ihmissuhteisiin yksikössä.

Hyvää palautetta sijaishuollosta, mutta myös monenlaista kehitettävää havaittu

Lapset olivat usein pääsääntöisesti tyytyväisiä sijoituspaikkaansa sekä siellä työskenteleviin aikuisiin. 
– Tämä laitos on varmasti parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut.
Useimmilla lapsilla oli yksikössä joku aikuinen, jolle voi kertoa asioistaan, sekä nimetty omaohjaaja tai omaohjaajapari. Lapset kertoivat kuitenkin usein kaipaavansa enemmän aikaa aikuisten kanssa yleensä sekä kahdenkeskisesti omaohjaajien kanssa. Monessa yksikössä omaohjaaja-aikojen toteutuminen ei ollut säännöllistä. 
– Eikös omaohjaajan kuuluis tulla kysymään, mitä sulle kuuluu? 

Lasten keskusteluissa vuoden aikana korostui lasten viettämä aika omassa huoneessa ja osin virikkeetönkin arki. Lapset eivät aina tunne yksikön toisia lapsia nimeltä, eikä heidän kanssaan välttämättä vietetä aikaa. Lapset mainitsivat usein, että yksikössä on kerran viikossa kokous, jossa voi esittää toiveruokia tai -menojaan.

Lapset kertoivat, että lastensuojelulain mukaisten rajoitustoimenpiteiden perustelut käydään heidän kanssaan useimmiten läpi. 
– Sen mä tiedän, että pitää olla perustelut ja päätös. 
Aina lapset eivät kuitenkaan olleet saaneet rajoituspäätöstä itselleen, eivätkä täysin ymmärtäneet rajoitusten perusteluja. Useampi lapsi ei tiennyt, miten päätöksestä voisi valittaa. Lasten mukaan rajoittamiseen johtaneita tilanteita ei ole aina käyty jälkikäteen riittävästi läpi.

Joissakin yksiköissä lapset puhuivat liikkumisen rajoittamisesta, joka perustuu yksikön käytäntöihin tai sääntöihin. Useat lapset eri yksiköissä puhuivat niin sanotuista sisäpäivistä, jolloin ei saa lähteä ulos tai kavereita tapaamaan. 
– Tätä sääntöä mä en kyllä ihan tajuu.
Lasten mukaan sisäpäivä on saattanut tulla muun muassa myöhästelystä, huonosta käytöksestä tai siitä, ettei ole mennyt kouluun. 

Myös yksikössä tapahtuneet lastensuojelulain 68 §:n mukaiset kiinnipidot nousivat lasten keskusteluissa esiin. Aina tilanteissa ei ollut toimittu lasten mukaan asianmukaisesti, tai tilanteet olivat tuntuneet pelottavilta. Lasten näkökulmasta on tärkeää, että kiinnipitotilanteet käsitellään yksikössä siten, etteivät ne jää painamaan lasten mieltä.

Suurin osa lapsista ei ollut kuullut lastensuojelulain 61 b §:n mukaisesta hyvää kohtelua koskevasta suunnitelmasta. 
– Siis mikä se on?
Lapset eivät välttämättä muistaneet, että suunnitelman mukaisista asioista olisi yksikössä myöskään keskusteltu. He eivät tunnistaneet, että olisivat osallistuneet suunnitelman laatimiseen säännöksen tarkoittamalla tavalla.

Etelä-Suomen aluehallintovirastossa on havaittu, että lasten kohteluun ja lainvastaisiin toimintatapoihin liittyvät käytännöt eivät tule esiin pelkkien asiakirjojen tai palveluntuottajan ja vastuuhenkilön kanssa käytyjen tarkastuskeskustelujen kautta. Lasten arjen kokemuksilla ja niiden esiin nostamisella on valvontatyössä suuri merkitys.
– Toivon, että aikuiset voisi kuunnella ja ymmärtää ja uskoa myös nuoren kertomaa.

Valvonta lasten asialla

Etelä-Suomen aluehallintovirasto ohjasi lastensuojeluyksiköitä edellä kuvattujen asioiden lisäksi muun muassa 

• laajemmin rajoitustoimenpiteiden lainmukaisesta toteuttamisesta
• lasten oikeusturvakeinojen kertomisesta lapsille
• lasten tarpeisiin nähden riittävästä henkilöstömäärästä. 

Havainnot ja ohjaus annetaan aina myös hyvinvointialueelle ja lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten.

Lapsikohtaisen sijaishuollon toteutumisen valvontavastuu on nimenomaisesti lapsen asioista vastaavilla sosiaalityöntekijöillä. Aluehallintovirasto korostaa sosiaalityöntekijöiden lapsikohtaisessa valvonnassa

• henkilökohtaisen keskustelun merkitystä lapsen kanssa
• tutustumista kuukausiraporttien lisäksi lasta koskeviin asiakaskirjauksiin sekä rajoituspäätöksiin ja niiden ajankohtana tehtyihin kirjauksiin.

Etelä-Suomen aluehallintovirastossa jatketaan lasten asialla myös vuonna 2024!

Elina Haahti, sosiaalihuollon ylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Viittaukset: Lastensuojelulaki (417/2007)

Melkein vuoden kestänyt UUSIMAA23-valmiusharjoituksen suunnittelutyö konkretisoitui marraskuun lopussa, jolloin pidettiin harjoituksen kolmipäiväinen harjoitteluvaihe. Harjoitukseen otti osaa liki 50 organisaatiota: Uudenmaan kunnat ja hyvinvointialueet sekä sisäisen turvallisuuden, elinkeino- ja järjestöpuolen toimijoita. Noin tuhat osallistujaa harjoitteli kolmen päivän aikana kuvitteellisissa poikkeusoloissa, jotka perustuivat kiristyneeseen kansainväliseen tilanteeseen.

Harjoituksen järjestäjän puolelta oli ilahduttavaa huomata, kuinka aktiivisesti muun muassa kunnat ottivat siihen osaa. Jokainen Uudenmaan maakunnan 26 kunnasta oli mukana harjoittelemassa ja kehittämässä oman organisaationsa valmiutta normaaliolojen häiriötilanteesta aina poikkeusoloihin saakka. Harjoitus oli samalla ensimmäinen, jossa uutena harjoittelevana osapuolena olivat vuoden alussa toimintansa aloittaneet hyvinvointialueet.

Jokainen harjoitteleva organisaatio toimi omissa tiloissaan mahdollisimman paljon aitoa tilannetta jäljitellen. Harjoituksessa käytettiin apuna virtuaalista harjoitusalustaa, jonka avulla osallistuvat organisaatiot saivat heille itselleen tai jopa useille osallistujille tarkasti suunniteltuja ja etukäteen ajastettuja syötteitä. Yhtenä harjoituksen tavoitteena oli vahvistaa eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Harjoituksen havaintoina kukin osallistujataho löysi kohteita, joita ne tulevat kehittämään välittömästi sekä pidemmällä aikavälillä.

Lisää todentuntua harjoitukseen toivat yhteistyössä Yleisradion kanssa teetetyt uutiset, joissa kuvitteellinen tilanne tuotiin aamulla osallistujien tietoon television uutislähetyksenä sekä vastaavana radiolähetyksenä. Organisaatioilla oli myös mahdollisuus harjoituttaa kykyään toimia mediapaineen alla. Kaksi Ylen toimittajaa osallistui harjoitukseen sen viimeisenä päivänä ja otti yhteyttä ennalta valittujen organisaatioiden johtoon harjoituksen syötteiden mukaisten skenaarioiden tiimoilta. Tiukkojen haastatteluiden perusteella toimittajat kirjoittivat harjoitusalustalle uutisartikkeleita, jotka osaltaan toivat harjoitusta todenmukaisemmaksi.

Valmiutta harjoitellaan vuosittain

Etelä-Suomen aluehallintovirasto järjestää valmiusharjoituksia kiertävästi siten, että vuorovuosin harjoittelevat Uusimaa, Hämeen maakunnat ja Kaakkois-Suomen maakunnat. Vuonna 2024 harjoitusvuorossa ovat Kanta-Häme ja Päijät-Häme sekä seuraavana vuonna Kaakkois-Suomen maakunnat. Uudenmaan vuoro on jälleen vuonna 2026.

Tämän harjoituksen onnistumista arvioidaan osallistuneiden kesken tammikuussa 2024 järjestettävässä palauteseminaarissa. Haluamme harjoituksen järjestävänä tahona lämpimästi kiittää kaikkia osallistuneita organisaatioita ja henkilöitä hyvin sujuneesta harjoituksesta!

Unto Usvasalo
pelastusylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto