Olen etuoikeutettu, kun saan seurata muuttolintujen saapumista ja lintujen pesintää omalta kotisohvalta ja katsella uhanalaisia metsäpeuroja lenkkipolun varrella villissä luonnossa. Talvella voin katsella saukon jälkiä hangella ja ihmetellä oravien ahkeruutta tienylityksissä. Suurimmalla osalla ihmisiä tällaisia etuoikeuksia ei ole. 

Ähtärin eläinpuiston ympäristökasvattaja pikkupandatarhassa.

Eläintarhat eivät ole olemassa vain hauskuuttamassa ihmisiä, vaan niillä on tehtävä luonnon monimuotoisuuden ja luonnonvaraisten eläinlajien suojelussa. Lajikadon hidastamiseksi eläintarhojen tehtävä lajien suojelussa on tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin. 

Eläintarhan ylläpitoon ja lajien suojelutyöhön tarvitaan rahaa. Suuri osa tästä rahasta katetaan pääsylipputuloilla. Elämykset ja tarinat vetoavat yleisöön, ja niiden avulla eläintarhan perustehtäviä voi toteuttaa. Tarinoiden ja elämyksellisyyden avulla jaetaan tietoja kävijöille tietoa paikan päällä, ja usein eläintarhojen nettisivut ovat varsinainen tiedon aarreaitta.

Eläintarhojen on huolehdittava luonnon monimuotoisuuden suojelun mahdollistavan tiedon jakamisesta. Positiiviset kokemukset eläimistä ja luonnosta voivat muuttaa ihmisten toimintaa luonnon kannalta hyvään suuntaan. Kävijöiden luontosuhde ja sen vaaliminen on tärkeää, jotta huolehdimme elinympäristömme hyvinvoinnista myös arkisissa askareissamme vaikkapa lajittelemalla jätteet ja toimittamalla ne kierrätykseen. 

Mitä eläintarhojen toiminnalta edellytetään?

On olemassa EU:n eläintarhadirektiivi, johon eläinsuojelulain vaatimukset eläintarhalle perustuvat. Eläinsuojelulain mukaan eläintarhan on osaltaan edistettävä luonnonvaraisen eläimistön suojelua ja biologisen monimuotoisuuden säilymistä. Eläintarhan toiminnan on oltava eläinsuojelulain ja -asetuksen sekä eläintarha-asetuksen mukaista. 

Eläintarhoista yleisö hakee elämyksiä ja tietoa. Tiedon jakaminen ihmisille on eläintarhan lakisääteinen tehtävä. Oletko tullut ajatelleeksi, että opastintaulut ovat eläintarhassa pakollisia? Tutkimuksessa on kuitenkin todettu, että harva eläintarhakävijä lukee tauluja. Itse en ymmärrä miksi, olen aina lukenut opastintaulut suurella mielenkiinnolla ja saanut kuulla ihmettelyä siitä, että viihdyn opasteiden äärellä pitkään. Monissa eläintarhoissa onkin panostettu opastuksiin ja interaktiiviseen sisältöön, joka vetoaa nykypäivän kävijöihin paremmin kuin kirjoitetut taulut.

Tiedon jakamisen lisäksi eläintarhojen on osallistuttava eläinlajien suojelua edistävään tutkimukseen, eläinlajien suojelutaitoihin liittyvään koulutukseen tai lajien suojeluun liittyvään tietojen vaihtoon, nämä ovat eläintarhan perustehtäviä. Eläinten lisääntyminen eläintarhassa harkitaan aina erikseen ja sitä koordinoidaan kansainvälisesti.

Mistä voin tietää, toimiiko eläintarha hyväksyttävästi? 

Kävijälle tärkein vihje hyvistä toimintatavoista ja riittävästä osallistumisesta eläintarhojen perustehtävien hoitoon on eläintarha-alan järjestöön kuuluminen. Euroopassa järjestö on yleensä EAZA (European Association of Zoos and Aquaria), muualla usein WAZA (World Association of Zoos and Aquariums). Järjestön jäseneksi päästäkseen eläintarhan on täytettävä lainsäädäntöä korkeammat vaatimukset. 

Tieto järjestön jäsenyydestä löytyy eläintarhan nettisivuilta ja paikan päältä. Vaikka et olisikaan huomannut EAZA-logoja aiemmin, voit löytää eläinlajien luota tietoa EAZA:n ylläpitämästä ESB-ohjelmasta (European Stud Book, eläintarhaeläinten kantakirja) tai EEP-ohjelmista (EAZA Ex Situ Programmes), joissa eläinten lisääntymistä koordinoidaan tarkemmin. Usein myös luontoonpalautushankkeisiin kuuluva eläinten lisääminen tehdään EEP-ohjelman puitteissa, samoin kuin suunnitellaan esimerkiksi visenttien, metsäpeurojen, przewalskin hevosten, lumileopardien ja lapinpöllöjen lisääminen eläintarhoissa. Koordinaatio on tarpeen eläintarhojen eläinkannan elinvoimaisuuden ja geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Asianmukaisesti toimivat eläintarhat osallistuvat tutkimushankkeisiin 

Tutkimuksissa kerätään ja analysoidaan tietoa, jonka selvittäminen luonnossa voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Eläintarhassa voidaan tutkia esimerkiksi sitä, miksi isopandat valitsevat juuri tietyn bambun syötäväksi. Tutkimukseen linkittyy myös lajien suojeluun liittyvä tietojen vaihto, joka perustuu maailmanlaajuiseen eläintarhojen verkostoon, jossa kirjataan tietoja eläimistä yhteiseen tietojärjestelmään. Kansainvälinen tietojen vaihto on välttämätöntä, koska eläinlajien suojelemiseksi tarvittavaa tietoa kertyy yksittäisessä eläintarhassa rajallisesti. Yhteen kerättynä tietoa on paljon ja sitä voidaan käyttää lajien suojelua tukevaan tutkimukseen.

Aluehallintovirasto myöntää eläintarhaluvat hakemuksesta

Ennen luvan myöntämistä aluehallintovirasto tarkastaa eläintarhan tilat ja toiminnan. Suomen suurimmat eläintarhat ovat vanhoja ja niiden alkuperäiset luvat ovat vuosikymmenten takaa. Lupia voidaan muuttaa perustelluista syistä. Oleellisia muutoksia toiminnassa voivat olla vaikka eläinlajien vaihtuminen tai eläintarhan laajentaminen. 

Tällä hetkellä odotetaan uuden eläinten hyvinvointilain eduskuntakäsittelyä. Jos laki menee läpi eläintarhojen osalta luonnoksen mukaisena, eläintarhojen vaatimukset luonnon monimuotoisuuden suojelussa lisääntyvät oleellisesti. Tämän vuoksi kaikkien eläintarhojen eläintarhaluvat joudutaan arvioimaan uudelleen siirtymäajan puitteissa.

Ähtärin eläinpuiston visenttejä.

Miten eläintarhoja valvotaan?

Aluehallintoviraston velvollisuus on valvoa eläintarhoja säännöllisesti. Me Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa pyrimme käymään eläintarhoissa vuosittain. Paikan päällä käydään myös ennen eläintarhaluvan muutoksia, jos erillinen tarkastus katsotaan tarpeelliseksi. 

Silloin tällöin eläintarhoista tulee eläinsuojeluilmoituksia. Jos asia on hyvin vakava ja pikaista puuttumista vaativa, tarkastus tehdään ilman ennakkoilmoitusta niin pian kuin mahdollista. Joskus ilmoituksia tulee asioista, jotka tarkastetaan tavanomaisen valvonnan yhteydessä. Vuositarkastukset sovitaan useimmiten etukäteen, jotta valvonnan kannalta tarpeelliset henkilöt ovat läsnä. Paikan päällä on tarpeellista keskustella eläintenhoitajien, eläinlääkärin ja eläinkokoelmasta vastaavan henkilön kanssa. Kysymällä ja keskustelemalla saadaan tietoa eläintarhan toiminnasta, jota valvonnassa tarvitaan.

Perinteisesti eläintarhojen valvonta on keskittynyt eläinten hyvinvointiin ja siihen, mitä yleisökin pystyy eläintarhassa näkemään. Läänineläinlääkärin vastuulla on valvoa aitojen pakovarmuuden ja eläinten olosuhteiden lisäksi erityisesti eläintarhan lupaehtojen noudattamista. Eläintarhakävijöiden turvallisuutta valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes).

Lajien suojelu ja tiedon välittäminen näkökulmina valvonnassa

Luonnon monimuotoisuuden suojelua voi tehdä vaihtelevilla tavoilla. Tutkimusten määrä ja laatu vaihtelee ajan mittaan. Sen vuoksi kaikkien vuositarkastusten yhteydessä pitäisi muun muassa käydä läpi tutkimushankkeet, joihin eläintarha osallistuu. Tämän vaatimuksen täyttymistä arvioin kokonaisuutena. Joskus yksi laaja tutkimushanke on riittävä, toisinaan käynnissä on useita pienempiä tutkimuksia. Arvioinnin apuna käytän muun muassa tieteellisiä artikkeleita, joiden lisäksi hankesuunnitelmat tarjoavat oleellista tietoa tutkimuksista, niiden tarkoituksesta ja laajuudesta.

Riittävään lajien suojelutaitoihin liittyvään koulutukseen osallistumisen arviointi voi olla valvonnassa pähkinä purtavaksi. Itse olen arvioinut tätä muun muassa sen avulla, osallistuuko eläintarhan henkilökunta alan täydennyskoulutuksiin tai osallistuuko eläintarha koulutuksen järjestämiseen. Öljyntorjuntakoulutus on hyvä esimerkki tällaisesta koulutukseen osallistumisesta.

Lajien suojeluun liittyvän tietojen vaihdon riittävyyden arviointi on periaatteessa melko helppoa, ainakin jos eläintarha kuuluu EAZA:an. EAZA:n puitteissa eläintarhat ovat osa systemaattista ja laajamittaista tiedonkeruuta, lisäksi jäsenillä on käytettävissään laaja kansainvälinen asiantuntijaverkosto. Tietojen vaihdon riittävyyden arvioinnissa kiinnitän huomiota EAZA-jäsenyyteen, eläintarhojen yhteisen tietokantaohjelmiston käyttöön tietojen tallennuksessa ja muuhun suunnitelmalliseen toimintaan. Riittävää ei missään tapauksessa ole tavanomainen eläintarhojen ja pysyvien eläinnäyttelyiden välinen yhteistyö, jossa toimijat voivat kysyä neuvoja toisiltaan ja keskustella keskenään. Tällaisella yhteistyöllä ei ole sellaista arvoa, jota voitaisiin pitää riittävänä lajien suojeluun liittyvänä tietojen vaihtona.

Eläintarha voi käyttää monia kanavia ja tapoja tiedon välittämiseen yleisölle. Tietoja on annettava eläintarhassa pidettävien eläinten luonnollisista elinolosuhteista ja eläimistä. Kun valvon eläintarhan tiedon jakamista, luen eläintarhan internetsivuston sisältöä ja opastetauluja, kuuntelen opastuksia ja tutustun opastusmateriaaleihin ja ympäristökasvatussuunnitelmaan. 

Kaiken materiaalin läpikäyminen vie aikaa, se on kuitenkin tarpeen tiedonvälityksen riittävyyden arvioimiseksi. Pitkään ajateltiin, että opastintaulut ovat riittävä tapa toteuttaa tiedonvälitystä. Sittemmin Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa olemme tulkinneet asian toisin. Opastintaulut ovat oleellinen osa tiedonvälitystä, mutta niiden lisäksi tarvitaan muitakin tapoja jakaa tietoa mahdollisimman laajalle yleisölle.

Eläintarhoille riittää tehtävää myös muuttuvassa maailmassa

Tietoisuuden lisääntyessä ja eläinten hyvinvoinnin arvostuksen kasvaessa moni kyseenalaistaa eläintarhat. Koska digitaalinen maailma mahdollistaa kolmiulotteisen luontoelämyksen omalta kotisohvalta ja dokumenttielokuvat viihdyttävät ja antavat tietoa paikoista, joihin emme itse pääse, eläintarhat voivat tuntua turhilta. Eläintarhojen on toteutettava toiminnassaan luonnon monimuotoisuuden ja lajien suojelua, eli niin sanottuja suojelutoimia riittävällä tavalla. Vaatimus perustuu lainsäädäntöön, mutta myös yleisön tietoisuuden lisääntymiseen.

Lajien suojeluun liittyy myös eläintarhojen lajikirjo. Ihmisten tietämyksen lisäämiseksi eläimistä ja niiden luonnollisesta elinympäristöstä myös elinvoimaisten lajien pitäminen eläintarhoissa on perusteltua. Näidenkin lajien tilanne voi olla toinen jo 50 vuoden kuluttua. Eläintarhojen kokoelmiin voidaan hankkia täydennystä pyydystämällä luonnosta villejä yksilöitä, silloin kun se katsotaan ehdottoman välttämättömäksi. Jos eläinlaji on jo vaarantunut tai lähes kadonnut luonnosta, onko eettistä enää pyydystää luonnonvaraisia yksilöitä eläintarhoihin? Tätä punnintaa maailmassa tehdään jatkuvasti. 

Villien visenttien palauttaminen Euroopan metsiin on hyvä esimerkki siitä, miten eläintarhat ovat toimineet eläinlajin pelastamiseksi sukupuutolta. Viimeinen luonnonvarainen visentti ammuttiin 1927, mutta eläintarhojen visenttikanta oli riittävä lajin säilyttämiseksi. Nykyään visenttejä elää Euroopan metsissä yli 2000 yksilöä menestyksekkäiden luontoonpalautusohjelmien seurauksena. Viimeaikaisia esimerkkejä vastaavasta toiminnasta ovat metsäpeuran palautusistutukset eteläiselle Suomenselälle ja vesikon luontoonpalautus Virossa.

Eläintarhojen jakama tieto on lähtökohtaisesti oikeaa, ja ihmisillä on mahdollisuus nähdä eläviä eläimiä, haistella hajuja, saada elämyksiä. Siinä samalla opimme ja oivallamme, saatamme muistaa lajitella roskat paremmin tai säästää luonnonvaroja, valita polkupyörän auton sijaan.

Jotta luonnon monimuotoisuuden ja lajien suojelutoimet toteutuisivat kaikissa eläintarhoissa, valvonnan pitäisi puuttua liian vähäisellä tavalla hoidettuihin eläintarhojen perustehtäviin ja vaatia tilanteen korjaamista pikaisesti. Säädösten ja lupaehtojen vastaisesti toimivat eläintarhat pitää joko saattaa pikaisesti riittävän hyvälle tasolle tai niiden luvat tulee peruuttaa ja toiminta loppua. Tässä valvonnalla on vielä paljon tehtävää, mutta pienin askelin pääsemme kohti parempaa. 

Eläintarhan kunnia-asia on huolehtia eläinten hyvinvoinnista ja eläintarhan perustehtävien toteuttamisesta!

Teksti ja kuvat: Anna-Maria Moisander-Jylhä, läänineläinlääkäri, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Lisätietoa eläinten pitämiseen tarvittavista luvista ja valvonnasta

Varhaiskasvatus on näkynyt mediassa usein haasteiden näkökulmasta, päällimmäisinä henkilöstön uupuminen ja rekrytointivaikeudet. Kun aiemmin on ollut paikoitellen vaikeuksia löytää kelpoisuusehdot täyttäviä työntekijöitä pidempiin sijaisuuksiin, on heitä nyt vaikeaa löytää jopa toistaiseksi voimassa oleviin vakinaisiin tehtäviin. Koronan seurausta tai ei, mutta tällä hetkellä useissa kunnissa on valitettavasti vaikeuksia löytää työntekijöitä edes lyhytaikaisiin sijaisuuksiin. 

Varhaiskasvatuslaki mahdollistaa sen, että jos esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään ei saada kelpoisuusehdot täyttävää henkilöä, voidaan tehtävään ottaa enintään vuoden ajaksi kerrallaan sellainen henkilö, jolla on suoritettujen opintojen perusteella riittävät edellytykset ja tehtävän edellyttämä taito sen hoitamiseen. Tätä mahdollisuutta useat kunnat ovat joutuneet käyttämään ja varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin on palkattu esimerkiksi lähihoitaja. Hän ei kuitenkaan välttämättä selviydy tehtävistään ilman kelpoisuusehdot täyttävien työntekijöiden ja johdon voimakasta tukea. Jos päiväkodissa on useita sellaisia työntekijöitä, jotka eivät täytä kelpoisuusehtoja, kuormittaa tämä luonnollisesti sekä kelpoisuusehdot täyttäviä työntekijöitä että päiväkodin johtajaa.

Mieti hetki, miltä tuntuu aloittaa uudessa työssä. Miltä tuntuisi ensimmäinen työpäivä varhaiskasvatuksen opettajana päiväkodissa? Entä jos olisitkin tilanteessa, jossa sinulta puuttuu varhaiskasvatuslain edellyttämä kelpoisuus kyseiseen tehtävään. Olet ehkä koulutukseltasi esimerkiksi lähihoitaja ja työskennellyt päiväkodissa. Miltä tuntuu hypätä tällaisessa tilanteessa varhaiskasvatuksen opettajan kenkiin? Mitä mielessäsi liikkuu? Ehkä jotain seuraavaa: onko minusta tähän, osaanko, pärjäänkö, riitänkö? Mistä saan tarvittaessa apua ja tukea? Tai kenties: kyllä minä selviän, osaan, pärjään ja riitän. Minulla on saatavilla esimiehen ja kollegoiden tuki ja apu.

Voimaa varhaiskasvatukseen - tukena ja ratkaisuna

Itä-Suomen aluehallintovirasto on halunnut varhaiskasvatuksen henkilöstön tukemisessa olla osa ratkaisua. Aluehallintoviraston yhtenä tehtävänä on järjestää varhaiskasvatuksen henkilöstölle lyhytkestoista täydennyskoulutusta ajankohtaisista aiheista. Kaikki aluehallintoviraston järjestämät koulutukset ovat osallistujille maksuttomia ja kaikille avoimia, vaikka niille onkin määritelty kohderyhmät, joiden on uskottu erityisesti koulutuksesta hyötyvän. 

Käytännössä osana ratkaisua oleminen on tarkoittanut sitä, että olemme Itä-Suomessa rohkeasti tarjonneet lyhytkestoista koulutusta myös niille työntekijöille, joilla kenties ei ole tehtäväänsä lain edellyttämää kelpoisuutta tai tutkintokoulutuksesta on pitkä aika ja osaaminen kaipaa päivitystä.

Voimaa varhaiskasvatukseen -koulutuksissa on paneuduttu käytännönläheisestä näkökulmasta esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajana toimimiseen. Koulutuksissa on pureuduttu muun muassa varhaiskasvatuksen pedagogiseen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin, arjen erilaisiin siirtymätilanteisiin ja lasten toiminnanohjaustaitojen tukemiseen sekä erilaisiin tuen tarpeisiin ja niiden huomioon ottamiseen lapsiryhmässä. Keskeisenä tavoitteena on ollut vahvistaa työntekijöiden pedagogista osaamista, joka niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimelläkin hyödyttää koko työyhteisöä sekä varhaiskasvatuksessa olevia lapsia ja huoltajia.

Palautteet kertovat tarpeellisuudesta

Aluehallintovirastot keräävät pitämistään koulutustilaisuuksista palautetta. Kevään 2022 koulutuksen palautteesta ilmenee, että Voimaa varhaiskasvatukseen -koulutuskokonaisuudelle on ollut tilaus:

"Koulutus selvensi suunnittelun ja arvioinnin tärkeyttä, unohtamatta lapsen osallisuuden näkökulmaa ja pystyn hyödyntämään asioita jokapäiväisessä työssäni tiimini kanssa."

"Teen lähihoitajan koulutuksella vo:n sijaisuutta ja koulutus selkeytti opettajan työnkuvaa ja antoi tietoa siltä osa-alueelta, joka minulta osittain puuttuu. Sain näin varmuutta toimintaani."

"Sain monta hyvää vinkkiä ja työkalua esim. tiimipalaveriin, arkeen ja vasuihin liittyen. Sain varmuutta ja lisää motivaatiota omaan työhöni, oikeaan suuntaan on kuljettu."

"Sain paljon uutta omaan toimintaani niin ajatuksen kuin konkreettisen käytännön tasolla, asioihin, joita ei ole ehkä tullut mietittyä aiemmin niin monipuolisesti useasta eri näkökannasta - nyt jotenkin taas muistui mieleen se tärkeä näkökulma, miten monesta asiasta voikaan olla kyse ja miten paljon voin oppia tärkeän havainnoinnin avulla! Tuli jotenkin oikein sellainen palo päästä hyödyntämään tietoja käytännössä!"

"Kiitos ajatuksia herättävästä, antoisasta ja hyvästä kokonaisuudesta. Kylläpä kannatti osallistua! Tämä koulutuskokonaisuus sopisi monelta osin koko kasvatusvastuussa olevalle pk:n henkilöstölle. Kaikilla olisi sama tieto käytäntöön ja pedagogisiin keskusteluihin siirrettäväksi. Sain omaan työhöni uutta potkua ja samalla myös vahvistusta siitä, että oikeita asioita on tehty. Kiinnostus lisätiedon hankintaan ja entistä enemmän työn kehittämiseen ja arviointiin virisi ihan uudella tavalla."

Tutkinnon suorittaminen kannattaa aina

Lopuksi haluamme korostaa, että tutkinnon suorittaminen kannattaa aina. Useimpiin varhaiskasvatuksen opettajan ja sosionomin kelpoisuuden antaviin koulutuksiin voi hakea seuraavan kerran kevään 2023 yhteishaussa. Sitä ennen voi kuitenkin jo suorittaa opintoja esimerkiksi avoimessa yliopistossa tai avoimessa ammattikorkeakoulussa. Itä-Suomen aluehallintovirasto järjestää myös Voimaa varhaiskasvatukseen -koulutuskokonaisuuden uudestaan (etänä) 13.–22.9.2022. Se ei anna lain edellyttämää kelpoisuutta, mutta toivottavasti tukea työhön ja kenties kipinän tulevaisuuteen.

Ilmoittautuminen ja lisätiedot:

• Voimaa varhaiskasvatukseen, osa 1/3 13.9.2022
• Voimaa varhaiskasvatukseen, osa 2/3 20.9.2022
• Voimaa varhaiskasvatukseen, osa 3/3 22.9.2022

 

Anu Liljeström, johtaja 
Tanja Tiainen, ylitarkastaja, varhaiskasvatus 
Itä-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue 

Överdirektör Soile Lahti

Reformen av lagen om smittsamma sjukdomar pågår som bäst. Soile Lahti, överdirektör för Regionförvaltningsverket i Östra Finland, undersökte i sin färska juris magisteravhandling utmaningarna i paragraf 58 och hur lagen kan bli ett ännu mer fungerande verktyg.

Även de sista skyldigheterna som grundar sig på temporära bokstavsparagrafer i lagen om smittsamma sjukdomar upphör den 1 juli när de temporära paragraferna upphör att gälla. För närvarande finns inga egentliga restriktioner, men hygienkraven enligt paragraf 58 c ska iakttas fram till den 30 juni. Mer information om hygienkraven finns på regionförvaltningsverkets webbplats.

Avsikten är att en del av de temporära paragraferna som nu upphör att gälla ska återinföras i lagen. Lagändringarna är för närvarande på remiss som avslutas den 24 juli. Lagen går vidare till riksdagen sannolikt efter sommaruppehållet. Även regionförvaltningsverket bereder ett eget utlåtande.

Du kan läsa social- och hälsovårdsministeriets meddelande om remissbehandlingen på ministeriets webbplats.

Lagen om smittsamma sjukdomar tillämpades på bästa möjliga sätt i en ny situation

Soile Lahti, överdirektör för Regionförvaltningsverket i Östra Finland anser att lagreformen är bra.

"För närvarande innehåller lagen inte nödvändiga juridiska verktyg för att klara av kommande pandemier. När lagen om smittsamma sjukdomar stiftades har man inte helt identifierat sannolikheten att en allmänfarlig smittsam sjukdom snabbt sprids till landet från flera håll och att epidemin sprids och drar ut på tiden i hela landet. Tanken har kanske snarare varit att reglera de åtgärder som behövs under en kortare tid för att till exempel släcka lokala tuberkuloshärdar."

Lahti har i sin färska juris magisteravhandling undersökt de utmaningar som paragraf 58 i lagen om smittsamma sjukdomar ger upphov till i en coronapandemiliknande situation. Avhandlingen har utarbetats för Östra Finlands universitet och kan läsas på universitetets webbplats. Lahti har också en magisterexamen i administrativa vetenskaper.

"När vi fattar beslut om restriktioner har vi inte möjlighet att tillämpa paragraferna utöver vad som föreskrivs i lagen, eftersom myndighetsverksamheten måste grunda sig på lag. Lagen om smittsamma sjukdomar har använts på bästa möjliga sätt, även om den inte är fullständig", säger Lahti.

"Jag förstår mycket väl att restriktionerna kan ha känts inkonsekventa på grund av utmaningarna med lagen. Många av besluten som fattats av Regionförvaltningsverket i Östra Finland överklagades också. Förvaltningsdomstolarna har dock hittills inte upphävt eller ändrat ett enda av våra beslut som lagstridiga", fortsätter hon.

Processen för att fatta coronabeslut har beskrivits i detalj i en bloggtext som publicerats på regionförvaltningsverkets webbplats.

Överdirektör Soile Lahti, varför valde du just detta ämne för din avhandling?

"All min tid gick åt till arbetet när coronasituationen var som värst. Jag studerade samtidigt, så jag var tvungen att välja ett ämne för mitt slutarbete som jag känner till sedan tidigare. Jag skrev min avhandling på kvällar och veckoslut – ibland även på nätterna – om jag inte behövde jobba. I bakgrunden finns naturligtvis också ett genuint intresse för ämnet. Lagen om smittsamma sjukdomar är aktuell och betydelsefull och utmaningarna med lagen har diskuterats även i offentligheten. Jag ville granska saken ur forskarens synvinkel och fundera över hur paragraf 58 i lagen borde tolkas i restriktionen av allmänna sammankomster och offentliga tillställningar.
Det är naturligtvis lätt att peka ut problem, men jag ville också lägga fram förslag till lösningar. Det bör observeras att tankarna inte är regionförvaltningsverkets åsikter utan mina personliga åsikter som rättsvetare".

Vilka är de centrala utvecklingspunkterna i paragraf 58 i lagen om smittsamma sjukdomar enligt din forskning?

1. ”Paragrafen är för flexibel. Man har strävat efter att korrigera bristerna i lagstiftningen genom administrativ styrning och temporära bokstavsparagrafer som utarbetats under coronapandemin och med vilka man breddat åtgärdernas tillämpningsområde. I viss mån är flexibilitet bra för att lagen ska fungera i olika situationer, men i detta fall borde regleringens exakthet och exakta avgränsning förbättras. Det är emellertid fråga om en åtgärd som delvis begränsar de grundläggande fri- och rättigheterna. För närvarande är till exempel definitionen av restriktionernas nödvändighet ganska tunn i lagen om smittsamma sjukdomar".

2. "Arbetsfördelningen mellan myndigheterna samt verksamhetsstrukturen borde förtydligas. För närvarande har till exempel ingen av myndigheterna för bekämpning av smittsamma sjukdomar befogenhet att leda regionala störningssituationer. På motsvarande sätt saknas i fråga om riksomfattande situationer en behörig myndighet som kan besluta om restriktioner som gäller hela landet. 
Bekämpningsverksamheten är nätverksbaserad och behörigheten i anslutning till beslut som fattats med stöd av paragraf 58 har också fördelats mellan olika myndigheter. Verksamheten kan verka splittrad: regionförvaltningsverket fattar administrativa restriktionsbeslut, sjukvårdsdistriktet och THL är epidemiologiska sakkunniga som definieras i lagen, kommunerna har behörighet att fatta beslut om restriktioner inom sitt eget område, social- och hälsovårdsministeriet styr den övergripande bekämpningen av smittsamma sjukdomar.
Är verksamhetsstrukturen bra och tillräckligt tydlig? Åtminstone för allmänheten är den inte begriplig."

3. "I åtgärder som vidtas med stöd av lagen om smittsamma sjukdomar är det problematiskt att förlita sig på begreppsdefinitionerna i lagen om sammankomster. Man har varit medveten om att begreppen i lagen om sammankomster, till exempel begreppet offentliga tillställningar, var krävande redan när lagen stiftades. Särskilt problematiska är de som grund för restriktionsbeslut i enlighet med lagen om smittsamma sjukdomar.
Det finns många typer av sammankomster. Det har varit en verklig utmaning att bedöma vilka sammankomster uppfyller kännetecknen för en offentlig tillställning, och därmed utgör föremål för restriktionsbeslut, och vilka som faller utanför detta. Denna problematik har lett till många situationer under pandemin där restriktionerna inte kändes logiska i allmänhetens ögon.
Enskilda evenemang, såsom konserter och teaterföreställningar, begränsades, medan man samtidigt fick röra sig fritt i stormarknader. Detta berodde på begreppet offentlig tillställning: en enskild konsert är en offentlig tillställning, men stormarknadernas fortlöpande grundläggande affärsverksamhet är inte det, och kan alltså inte begränsas med stöd av paragraf 58.
Om människorna inte upplever att myndigheternas bestämmelser är rättvisa och logiska, kan hela myndighetsverksamhetens trovärdighet och legitimitet försvagas och viljan att vidta också egna restriktionsåtgärder minska."

Hur kan man lösa dessa utmaningar?

1 och 2. "Mitt förslag till avgörande av problematiken kring lagens flexibilitet och förtydligandet av myndigheternas arbetsfördelning sammanflätas med varandra.

Enligt 58 § i lagen om smittsamma sjukdomar ska de vidtagna åtgärderna alltid grunda sig på en sakkunnigbedömning av åtgärdernas nödvändighet. Nödvändigheten förklaras dock inte på något sätt i paragrafen eller i dess motiveringar. Detta har kunnat leda till osäkerhet bland medborgarna om huruvida restriktionerna verkligen har varit nödvändiga, i synnerhet med tanke på den nätverksliknande verksamhetsstrukturen som många har svårt att uppfatta och de olika myndigheternas roller i den. 

Det skulle därför vara nödvändigt att närmare definiera vad som avses med nödvändighet och hur frågan ska utredas. Den utredning som nu görs med stöd av 58 § gäller främst hälsovårdsmyndigheterna. Detta torde räcka vid en lokal kortvarig epidemi. I en långvarig pandemi behövs däremot mer omfattande bedömningar av såväl fördelarna som nackdelarna med restriktioner, vilket skapar en grund för en bedömning av åtgärdernas rättsliga nödvändighet. Under coronapandemin bildades coronasamordningsgrupper enligt statsrådets hybridstrategi för att fylla en mer omfattande utvärderingsuppgift, men deras verksamhet är inte juridiskt välstrukturerad. I lagen finns inga bestämmelser om grupperna, även om de har varit en central del av coronabekämpningen och även beslutsfattandet i anslutning till den. Dessutom kan de ha skapat oreda i det redan från tidigare komplicerade myndighetsnätverkets verksamhet i utövandet av offentlig makt och dess begriplighet i människors ögon.

Jag funderade också på möjligheten att i lagen nivåstrukturera olika typer av störningar som orsakas av smittsamma sjukdomar och på alternativ till nödvändiga grundläggande åtgärder. Samtidigt skulle man skilja åt beslutsfattandet om restriktioner och definitionen av typen av störningssituation. I fortsättningen kunde välfärdsområdena ansvara för fastställandet av epidemins nivå. Epidemins nivå skulle fastställas genom ett separat beslut som är i kraft en längre tid. I samband med detta kunde interaktionen och även delaktigheten byggas upp bättre än under coronapandemin, då höranden inte kunde ordnas på grund av brådskande restriktionsbeslut.
Normala förhållanden och undantagsförhållanden är en alltför grov indelning i denna typ av störningssituationer och därför kunde lagen om smittsamma sjukdomar innehålla på förhand fastställda restriktionsåtgärder för varje situationsnivå. 

Regionförvaltningsverket skulle besluta om restriktionsåtgärder utifrån detta. En sådan här verksamhetsmodell skulle ge lugn och ro och förutsägbarhet i hanteringen av en pandemi".

3. "Kopplingen mellan lagen om smittsamma sjukdomar och begreppsdefinitionerna i lagen om sammankomster borde brytas. Tillämpningsområdet för 58 § i lagen om smittsamma sjukdomar borde utbreddas så att det i större utsträckning skulle omfatta olika typer av situationer där människor samlas, oberoende av om det är fråga om en enskild sammankomst eller fortlöpande verksamhet. På motsvarande sätt skulle prövningsrätten när det gäller att fastställa restriktioner styras genom allmänna principer - som nu saknas i lagen om smittsamma sjukdomar - genom närmare bestämmelser om utredning och nödvändighet samt om typer av störningssituationer. Man skulle skapa en modell där befogenheterna och användningen av dem skulle vara tydligare för alla aktörer. Samtidigt skulle man kunna bibehålla flexibiliteten och undvika en överdriven detaljrikedom."

Verksamheten ska kunna utvecklas utifrån erfarenheter

Lahti betonar att hon inte har för avsikt att peka på misslyckanden eller anklaga någon instans.
"Även om alla följder av tillämpningen av lagen om smittsamma sjukdomar inte identifierades i det skede då lagen stiftades, har man även då gjort det bästa möjliga med de tillgängliga uppgifterna. Ingen kunde veta vad som skulle komma."
Enligt Lahti är det nu viktigt att söka nya lösningar utifrån erfarenheterna från coronapandemin.
"Man kan inte heller i fortsättningen förbereda sig på allt möjligt. Det centrala är förmågan att lära sig och även värna om förtroendet mellan aktörer, medborgare och myndigheter. Vi måste kunna prata öppet om utvecklingsobjekt och utveckla verksamheten smidigt".

Skribent: Pinja Valkonen

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä,. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Väestökyselyn vastaajat pitivät erityisesti kirjaston tiloja sanavapautta edistävänä. Yllättävää! Tärkeimmäksi eivät nousseet aineistot, tapahtumat tai tasavertainen tarjonta, vaan tilat! 

”Kirjasto tarjoaa tiloja oleskeluun, työskentelyyn ja/tai opiskeluun” edistää sananvapautta vastaajien mielestä eniten. Katsotaan tulosta vähän tarkemmin:

• Eniten edellä mainittua mieltä ovat päivittäin lukevista (66%) ja muutaman kerran kuukaudessa kirjastoa käyttäneet (66%).
• Kauas eivät jää viikoittain kirjastoa käyttäneet (64%), 65+-vuotiaat (61%) ja 35-54 -vuotiaat (60%).
• Ja lähes samaa mieltä ovat vielä ryhmät 18-34 -vuotiaat  ja 55-64 -vuotiaat (molemmat 59%), muutaman kerran vuodessa kirjastoa käyttävät (57%), viikoittain lukevat (54%) ja kuukausittain tai harvemmin lukevat (50%).
• Alle puoleen putoaa vain 'ei ollenkaan lukevien' mielipide (40%).

Siis ei suurta mielipide-eroa eri suunnista tarkastellen.

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus määrittelee sananvapauden ”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta” (19. artikla). Näyttää siltä, että AVIen kyselyssä vastaajat ovat mieltäneet sananvapauden laajemmin. Sananvapaudeksi on mielletty maksuton julkinen tila, jota voi käyttää omiin tarpeisiinsa perustelematta käyttöä mitenkään. Tilassa on mahdollista vastaanottaa ja levittää tietoja, mutta sekään ei ole edellytys oleskelulle. Kirjastotila on tekemisen pakosta vapaa alue, joka mahdollistaa, muttei velvoita muuhun kuin antamaan kanssaihmisille saman vapauden rauhassa toteuttaa itseään.

Tulos kertoo siitä, että ilmainen julkinen tila on tärkeä. Jokainen voi antaa eri hetkinä tilalle eri merkityksen omista tarpeistaan käsin. Tämä on tärkeä viesti myös kirjastoja ylläpitäville kunnille. Tilaa ei tarvita vain kokoelmille, vaan tila tarvitaan erityisesti ihmisille.

Satu Ihanamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Lapin AVI

 

Att ordna regionala försvarskurser hör till regionförvaltningsverkets lagstadgade uppgifter inom samordningen av den regionala beredskapen. Kursernas historia sträcker sig ända till länsstyrelsernas tid på 1960-talet och i Södra Finland har redan tiotusentals personer som har en central roll med tanke på samhällets kritiska funktioner fått lära sig av kurserna under decenniernas lopp. Elevantagningen är organisationsbaserad, dvs. de personer som deltar i kurserna utses av organisationer inom de kritiska sektorerna.

Även om ordet försvarskurs kan väcka föreställningar om att man kryper omkring i terrängdräkter i skogen är våra kurser i huvudsak städat inomhusarbete.

 Deltagarna genomgår en veckas grundkurs i det regionala försvaret och får en täckande bild av den övergripande säkerheten i samhället, lagstiftningen, myndigheternas roll och det samarbete som görs för den regionala beredskapen.

Inom Södra Finlands verksamhetsområde ordnar vi vanligtvis årligen sex regionala försvarskurser på basnivå tillsammans med försvarsmaktens truppförband. Cirka 70 deltagare bjuds in till varje kurs, vilket innebär att vi utbildar nästan 500 personer på grundkurserna varje år. Kurserna ordnas inom verksamhetsområdet för Regionförvaltningsverket i Södra Finland enligt landskap – Nyland, Kymmenedalen, Södra Karelen, Egentliga Tavastland och Päijänne-Tavastland.

Utöver grundkurserna ordnar vi årligen tre eller fyra kortare fortsättningskurser, specialkurser och kompletterande kurser. Normala år kommer vi alltså upp till cirka tusen kursdeltagare. I riksomfattande perspektiv ordnas ca 60 procent av de regionala försvarskurserna hos oss i Södra Finland.

Vem väljs till kurserna och på vilka grunder?

Intresset för försvarsverksamheten har naturligtvis ökat mycket under den senaste tiden, vilket i sig är fint, och det syns också hos oss vid regionförvaltningsverket. Det kommer för närvarande många förfrågningar om försvarskurserna – många intresserar sig för hur man kan delta.

En tumregel i antagningen av elever är att de organisationer som har en central roll för samhällets kritiska funktioner och för försörjningsberedskapen bland sina medlemmar utser de personer som ska delta i kursen. Valet är alltså organisationsbaserat.

I valet av elever följer vi anvisningarna från den riksomfattande delegationen för frivilligt försvar. Kursdeltagarna representerar myndigheter som är centrala med tanke på samhällets regionala och lokala verksamhet, såsom kommuner, sjukvårdsdistrikt, räddningsverk, polisinrättningar och också centralförvaltningens organisationer. I fortsättningen deltar också personal i centrala roller i välfärdsområdena. Deltagarna har vanligen en ledande ställning eller arbetar i uppgifter som är nära kopplade till beredskapen.

Även näringslivet beaktas i elevantagningen som en del av försörjningsberedskapskedjan och av samhällets kritiska funktioner. Näringslivets representation i kurserna sammanställs i regel i enlighet med poolerna i anslutning till Försörjningsberedskapscentralen. Poolerna är branschspecifika helheter som till exempel hör till livsmedelsförsörjningen, energiförsörjningen eller trafiken och logistiken. Enligt prövning kan vi också ta in sådana deltagare från näringslivet som inte hör till poolerna, såsom aktörer inom avfallshanteringen, om de är verksamma inom samhälleligt kritiska funktioner. Via mediepoolen har vi bland annat funderat på möjligheten att i fortsättningen också bjuda in till exempel influerare på sociala medier till kurserna.

Om du arbetar inom en verksamhet som är kritiskt med tanke på samhällets funktion lönar det sig att fråga direkt av arbetsgivaren om de kan föreslå dig för en av våra kurser. Vi påminner också om att försvarsorganisationerna är mycket viktiga aktörer i beredskapsutbildningen för frivilliga privatpersoner.

Kurserna ger en bild av samhällets övergripande säkerhet

De försvarskurser som ordnas av regionförvaltningsverket är en del av den allmänna försvarsundervisningen, om vilken det bestäms i förordning av statsrådet och som styrs av delegationen för frivilligt försvar.

Även i fråga om innehållet i kurserna följer vi anvisningen från delegationen för frivilligt försvar, liksom vid elevantagningen. Enligt anvisningen är målet för den regionala försvarskursen att ge en allmän bild av Finlands utrikes-, säkerhets- och försvarspolitik och av arrangemangen, beredskapen och utvecklingen av det övergripande försvaret och inom olika sektorer under normala förhållanden, vid störningar och under undantagsförhållanden. Deltagarna sätter sig in i olika sektorers generella, regionala och lokala uppgifter inom totalförsvaret och möjligheterna att genomföra dem, och i deras inbördes påverkansrelation. Ett mål är också att främja myndigheternas beredskap och samarbete.

Undervisningen i den regionala försvarskursen genomförs inom referensramen för den övergripande säkerheten, vilket innebär att kursinnehållet kopplas till de vitala funktioner som beskrivs i säkerhetsstrategin för samhället:

• Ledning
• Internationell och EU-verksamhet
• Försvarsförmåga
• Den inre säkerheten
• Ekonomi, infrastruktur, försörjningsberedskap 
• Befolkningens handlingsförmåga och service
• Mental kristålighet

Deltagarna i försvarskursen sätter sig in i dessa teman med tanke på det regionala samarbetet, särskilt genom föreläsningar. Under en veckas grundkurs ordnas ett trettiotal kortföreläsningar och efter föreläsningarna har det reserverats gott om tid för diskussion. Det teoretiska innehållet konkretiseras genom grupparbete som utförs under veckan. Programmet kompletteras med besök till ställen som är viktiga med tanke på den övergripande säkerheten och den regionala beredskapen, såsom räddningsverket och försvarsmaktens baser.

På kurserna kan man också besöka ställen som är centrala med tanke på säkerheten och beredskapen. På bilden ordnar räddningsverket en uppvisning av räddningsarbetet efter en bilolycka.

Kursdeltagarna är mycket nöjda, även nätverkande är viktigt

Vi ber alla kursdeltagare ge respons på enskilda kursinnehåll och på kurserna i allmänhet ur utvecklingsperspektiv. Våra kurser får i regel mycket god respons i enkäterna – även om kursprogrammet är mycket intensivt upplevs innehållet vara nyttigt och helheten fungerande.

Utöver substansen i kurserna är det viktigt att skapa nätverk. Under den intensiva grundkursen lär kursdeltagarna känna varandra och skapar täta band som i allmänhet består i flera år, om inte årtionden. Nätverkande är mycket viktigt för att samarbetet ska lyckas, särskilt i det skedet då en plötslig störningssituation drabbar samhället.

Samarbete är ett ord som i praktiken förekommer i varje föreläsning på försvarskursen. Alla kursdeltagare förstår vikten av samarbete i slutet av den grundläggande kursen i veckan, åtminstone om man får tro på responsen. Beredskapen lyckas då vi gör tillsammans - det stöder vi och jobbar med på våra regionala försvarskurser.

Esa-Pentti Lukkarinen
biträdande direktör, ansvarsområdet för räddningsväsendet och beredskapen
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Liikuntatoimen tietoja on kerätty valtakunnalliseen TEAviisariin jo lähes vuosikymmenen ajan. Tuloksia ei vielä hyödynnetä täydellä teholla kuntatasolla. Aluehallintovirastot ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) järjestivät ongelman ratkaisemiseksi yhteisen koulutuksen. 

Artikkeli on julkaistu alun perin Tiede ja Liikunta -lehdessä 58 (5) 5/21.

THL:n kehittämä ja ylläpitämä vertailutietojärjestelmä TEAviisari (TEA = terveydenedistämisen aktiivisuus) on työkalu, jonka avulla on mahdollista kuvata ja tehdä näkyväksi kunnan terveyden edistämistyötä. Liikunta on merkittävä osa tätä työtä. Liikuntatoimista tietoa on kerätty järjestelmän alusta, eli vuodesta 2010, lähtien. Tiedolla johtamisen näkökulmasta TEAviisariin kertyy paljon tietoa, jota voidaan käyttää terveyden edistämisen ennakkoarvioinnissa, suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Itä-Suomen aluehallintovirasto halusi tarjota kuntien liikuntaviranhaltijoiden käyttöön konkreettisen ja helpon työkalun TEAviisarin hyödyntämiseksi liikuntatoimen suunnittelutyössä. Tältä pohjalta kehitettiin koulutuskokonaisuus sekä sen osana tehtävälomake. Koulutusta pilotoitiin Itä-Suomessa ja myöhemmin koulutus toteutettiin valtakunnallisena yhdessä THL:n kanssa. 

TEAviisari paikallisen päätöksenteon tukena

Terveydenedistämisen suunnittelun ja johtamisen tueksi THL julkaisi vuonna 2010 terveyden edistämisen vertailutietojärjestelmä TEAviisarin. Terveydenedistämisaktiivisuutta mitataan perusterveydenhuollossa, perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa, ammatillisessa koulutuksessa, liikunnassa, kulttuurissa ja kuntajohdossa. Terveyden edistämisen aktiivisuutta kuvataan liikuntatoimessa kuudesta eri näkökulmasta, jotka ovat sitoutuminen, johtaminen, seuranta ja tarveanalyysi, voimavarat, osallisuus ja muut ydintoiminnat. (Hakamäki ym. 2020, 10; THL 2021a.)

Liikunnan tilastot kerätään parillisina vuosina ja ne esitetään terveyden edistämisen vertailutietojärjestelmän nettisivulla www.teaviisari.fi. Verkkopalvelu on avoin ja maksuton. Tuloksia voi vertailla kunnan eri toimialojen kesken, eri kuntien välillä sekä vuosivertailuna.  Kehittämiskohteet ja vahvuudet havainnollistuvat TEAviisarissa, jolloin tieto toiminnasta mahdollistaa konkreettisen tavoitteiden asettamisen ja niiden toteutumisen seurannan. (THL 2015.) 

Pilottikoulutuksesta valtakunnalliseen TEAviisari-koulutukseen 

Vuonna 2018 Itä-Suomen aluehallintovirasto toteutti pilottikoulutuksen TEAviisari-tulosten hyödyntämisestä, sillä tulokset haluttiin saada osaksi kuntien liikuntatoimien arkista toimintaa sekä päätöksentekoa. Samassa yhteydessä testattiin tehtävälomaketta.

Koulutuspaketti koostui neljästä osasta. Koulutuksen ensimmäisessä osassa johdateltiin osallistujat koulutuksen teemaan sekä luotiin kokonaiskuva liikunnan terveyden edistämistoiminnan tilasta ja tiedon hyödyntämisestä päätöksenteossa. Toisessa osassa tutustuttiin TEAviisariin, tiedolla johtamiseen sekä TEAviisari-tulosten hyödyntämiseen arjen työkaluna. Koulutuksen kolmas osa oli käytännön työskentelyä, jossa työkaluna toimi kaksiosainen tehtävälomake. Koulutuksen viimeisessä osassa osallistujien tehtävälomakkeellensa kirjaamista suunnitelmista käytiin yhdessä keskustelua, jolloin hyvät ideat ja käytänteet jaettiin ryhmän kesken. (Aninko-Takkunen 2020.) 

Pilottikoulutuksen kaksiosainen tehtävälomake koettiin toimivaksi, sillä se auttoi hahmottamaan helposti ja nopeasti kunnan liikuntatoimen keskeiset kehittämiskohteet ja vahvuudet. Lomakkeen avulla voi opetella käyttämään TEAviisaria ja hyödyntämään sitä terveyden edistämisen suunnittelussa ja tiedolla johtamisessa. Tuloksia verrataan kunnan virallisten asiakirjojen, kuten kuntastrategian, liikunnan toimenpideohjelman sekä hyvinvointikertomuksen tavoitteisiin. Vertailun perusteella suunnitellaan kehittämistoimenpiteet. (Aninko-Takkunen 2020.) 

Iisalmen kaupunki mukana pilottikoulutuksesta

Yksi Itä-Suomen pilottikoulutukseen osallistuneista kunnista oli Iisalmen kaupunki. Iisalmessa oli jo vuonna 2018 perustettu sivistys- ja hyvinvointilautakunnan alaisuuteen hyvinvointijaosto, jonka tärkeimpänä tehtävänä on edistää ja seurata hyvinvoinnin edistämistä kaupungin eri toimialoilla sekä toimia koordinoijana muun muassa järjestöjen ja muiden vaikuttajien kanssa. Pilottikoulutuksen jälkeen kesäkuussa 2019 hyvinvointijaosto käsitteli TEAviisarin hyödyntämistä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä, ja sen seurauksena jaosto päätti ottaa TEAviisarin käyttöön osana laajaa hyvinvointikertomusta. 

TEAviisari kytkettiin myös Iisalmen kaupungin sivistys- ja hyvinvointitoimialan talous- ja toimintasuunnitelman strategisiin tavoitteisiin vuodesta 2020 lähtien. Kaupunginvaltuuston hyväksymässä talous- ja toimintasuunnitelmassa sekä tilinpäätöksessä tätä tarkastellaan koko sivistys- ja hyvinvointitoimialan kannalta sekä käyttötaloussuunnitelmassa ja käyttösuunnitelman toteutumassa eriteltynä liikunta, kulttuuri ja perusopetus. 

Iisalmen kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikajohtaja Pekka Partasen mukaan TEAviisaria kannattaa tuoda esille kaupungin talous- ja toimintasuunnitelmassa sekä laajassa hyvinvointikertomuksessa, jolloin terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toimenpiteet konkretisoituvat. 

‒ Lisäksi TEAviisarin avulla terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen merkitys korostuu. Se on myös oivallinen keino nostaa esille liikunnan merkityksen, vinkkaa Partanen. 

Valtakunnallisen koulutuksen toteutus

Itä-Suomen aluehallintoviraston hyvien kokemusten pohjalta päätettiin TEAviisari-koulutus toteuttaa valtakunnallisena koulutuskokonaisuutena. Kaikki kuusi aluehallintovirastoa olivat mukana koulutuksen toteuttamisessa. Lisäksi heti suunnittelun alusta mukana oli asiantuntijoita THL:stä. Ajan hengen mukaan koulutus toteutettiin verkkovälitteisesti. 

Koulutus järjestettiin kaksiosaisena. Ensimmäisestä osasta vastasi THL ja koulutuksessa tutustuttiin vuoden 2020 liikunnan TEAviisari-tuloksiin, perehdyttiin terveyden edistämisen vertailutietojärjestelmään sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valtionosuuden lisäosaan eli HYTE-kertoimeen. Toisessa osassa oli tiivis luento tiedolla johtamisen prosessista. Tämän jälkeen osallistujat siirtyivät työryhmiin, jossa harjoiteltiin TEAviisarin hyödyntämistä tehtävälomakkeen avulla. 

Kuntien kokemuksia I: Kruunupyy ja Lapua

Koulutusten päätavoitteena oli tuoda TEAviisari-tulosten hyödyntämisen mahdollisuudet kuntien viranhaltijoiden tietoisuuteen. Lähtökohtaisesti TEAviisari oli tuttu monille osallistujille, sillä seurantatiedot kerätään suoraan kunnista. Vapaa-ajan koordinaattori Hanna Aarnio Kruunupyyn kunnasta toteaa koulutuksen auttaneen hahmottamaan, kuinka monipuolisesti tietoja voi TEAviisarin sivuilta hakea alueittain ja aiheittain. Jatkossa Kruunupyyssä on tavoitteena hyödyntää TEAviisari-tuloksia hyvinvointikertomuksen ja suunnitelman laadinnassa.  

Lapuan kunnan liikunta- ja nuorisotoimen päällikkö Niko Savinainen kokee, että koulutuksen myötä heräsi idea käyttää TEAviisaria yhtenä vuosittaisena talousarvion mittarina. 

‒ TEAviisari tarjoaa indikaattorin muutoksen seurantaan ja on hyvä muistilista, mitä pitäisi vuoden aikana tehdä, toteaa Savinainen. 

Savinainen myös huomauttaa, että TEAviisari nostaa liikunnan samalle tasolle muiden kunnan palveluiden, kuten perusopetuksen, terveydenhuollon ja kuntajohdon kanssa, sillä liikunta on yksi seitsemästä tiedonkeruun kohteesta. Tämä avaa päättäjille mahdollisuuden ymmärtää liikunnan merkityksen monitasoisuus uudella tavalla.  

Kuntien kokemuksia II: Karvia ja Kankaanpää

Karvian kunnassa kuntalaisia kuullaan ja osallistetaan aktiivisesti liikunnan edistämiseen liittyvissä asioissa. Kunnan liikuntasihteeri Sirpa Ala-Rämi toteaa, että TEAviisarista saatavia tietoja hyödynnetään kunnan hyvinvointikertomuksessa. Tietojen perusteella pohditaan ongelmakohtia, ja pyritään löytämään keinoja niiden ratkaisemiseksi. Ala-Rämi huomauttaa kuitenkin, että Karvia on pieni kunta ja TEAviisarissa useat mittarit sopivat paremmin suuremmille kunnille. 

Karvialla on esimerkiksi vain yksi urheiluseura, joten varsinaista seurafoorumia ei siis ole tarkoituksenmukaista järjestää. Kun kunta vastaa TEAviisarissa, että seurafoorumia ei ole, se vääristää osaltaan kunnan ja koko alueen TEAviisari tuloksia. Vaikka kysymys on pienestä kunnasta, Ala-Rämin mukaan on hyödyllistä, että kunta saa sitä koskevat indikaattoritiedot kätevästi yhteen paikkaan koottuna. 

Kankaanpään kunnan liikunta- ja hyvinvointikoordinaattori Ilari Köykkä kertoo, että TEAviisari on kunnassa merkittävä osa tiedolla johtamista terveydenedistämistyössä. Tulokset ovat osa kunnan hyvinvointikertomusta ja niitä käytetään konkreettisina mittareina varsinkin talousarviossa sekä toiminnan suunnitteluvaiheessa. TEAviisarin tuloksista on Köykän mukaan erittäin paljon hyötyä, kun halutaan nostaa esille haasteita ja määritellä toimenpiteitä kehittämiseen. 

‒ Tämän työkalun avulla voin viedä asioita eteenpäin ja pystyn konkretisoimaan keskustelua tuloksien avulla” toteaa Köykkä. 

Lisäksi Köykkä muistuttaa, että TEAviisari on tärkeä työkalu myös vuonna 2023 käyttöönotettavaa HYTE-kerrointa silmällä pitäen. Keskeistä kunnan tietojen toimittamisessa TEAviisariin on se, että ne lähettää kysyttävistä asioista vastaava taho.

‒ Kehittämiskohteena voisi olla kyselyn siirtäminen osaksi johtoryhmän työskentelyä. Yhdessä pohtiessa näkee selkeämmin, mitä asioita kunnassa, lautakunnassa tai toimialalla pitäisi kehittää. Mielestäni on tärkeää, että koko johtoryhmä vastaa kysymyksiin yksittäinen viranhaltijan sijasta, Köykkä pohtii. 

Toimiva tiedolla johtamisen työkalu

Olemme kuvanneet TEAviisarin hyödyntämisen positiivisia vaikutuksia kunnan liikuntatoimen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työssä. Liikuntatoimien viranhaltijoiden kokemusten perusteella TEAviisarin tulosten hyödyntäminen kunnan talousarvion välineenä, osana hyvinvointikertomusta sekä osana kunnan päätöksentekoa auttaa liikunnan aseman vahvistamista kunnassa. Toisaalta osa pienistä kunnista on havainnut, että joihinkin TEAviisarin indikaattorikysymyksiin on haastavaa vastata luotettavalla tasolla, mikä voi johtaa myös vääristyneisiin tuloksiin.

Tiedolla johtamisen tueksi on tarjolla valtavasti tietoa useasta eri lähteestä, mutta usein sen hyödyntäminen vaatii paljon työtä. THL:n toteuttamassa TEAviisarissa tieto on nopeasti ja helposti saatavissa sekä järjestelmään on kertynyt tietoa varsin pitkältä ajanjaksolta. TEAviisarin vahva kiinnittyminen osaksi muun muassa suunniteltua kuntien HYTE-kerrointa, ja sitä kautta kuntien rahoitusta, vahvistaa sen asemaa tiedolla johtamisen työkaluna. 

Valtakunnalliset TEAviisarin tulokset antavat niin kuntakohtaista kuin maakuntakohtaista vertailutietoa, jonka pohjalta on mahdollista rakentaa myös laajempaa kuvaa liikuntatoiminnan tilanteesta. Yksittäisen kunnan on mahdollista löytää TEAviisari-tuloksista sekä omat vahvuutensa että kehittämiskohteensa. Erityisesti tähän kunnan omien tulosten tarkasteluun ovat aluehallintovirastot pystyneet antamaan tukea ja koulutusta. 

Liikunnan edistämistoimia tehdään kunnassa myös monella muulla toimialalla kuin liikuntatoimessa. TEAviisari auttaa liikunnan poikkihallinnollisessa kehitystyössä sekä eri toimijoiden toimenpiteiden näkyväksi tekemisessä. TEAviisari voi edistää siirtymistä yhteistyöstä yhdessä tekemiseen.

Kirjoittajat:

Elsa Mantere, ylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Lauriina Aninko-Takkunen, suunnittelija, Itä-Suomen aluehallintovirasto
Marie Rautio-Sipilä, liikuntatoimen ylitarkastaja, Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Pirjo Rimpiläinen, liikuntatoimen ylitarkastaja, Itä-Suomen aluehallintovirasto
Severi Jarva, harjoittelija, Itä-Suomen aluehallintovirasto
 
Lähteet:  

Aninko-Takkunen, L. 2020. Tiedolla johtamisen koulutuspaketti TEAviisarista Itä-Suomen kuntien liikuntaviranhaltijoille. Haaga-Helian ammattikorkeakoulu. Liikuntajohtamisen ja valmennuksen koulutusohjelma YAMK. Opinnäytetyö. 

Hakamäki, P., Aalto-Nevalainen, P., Saaristo, V., Saukko N. & Ståhl. T. 2020. Liikunnan edistäminen kunnissa – TEA 2020 Valtakunnalliset liikuntapoliittiset linjaukset alihyödynnettyjä kuntien työkaluna. Tilastoraportti 42/2020 Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020100983553  

THL 2021a. Tietoa palvelusta. Saatavilla: https://teaviisari.fi/teaviisari/fi/tietoa-palvelusta 

THL 2021b. HYTE-kerroin – kannustin kunnille. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen/hyvinvointijohtaminen-kunnassa/hyte-kerroin-kannustin-kunnille 

THL 2015. TEAviisari näyttää kunnan terveydenedistämistyön suunnan. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015110516123   

Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Soile Lahti.


Tartuntatautilain uudistaminen on parhaillaan käynnissä. Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Soile Lahti tutki tuoreessa oikeustieteen maisterin tutkielmassaan pykälän 58 haasteita ja sitä, miten laista saataisiin entistä toimivampi työkalu.

Viimeisetkin tartuntatautilain väliaikaisiin kirjainpykäliin perustuvat velvoitteet lakkaavat 1. heinäkuuta, kun väliaikaisten pykälien voimassaolo päättyy. Varsinaisia rajoituksia ei ole tällä hetkellä voimassa, mutta pykälän 58 c mukaisia hygieniavaatimuksia on noudatettava 30. kesäkuuta saakka. Hygieniavaatimuksista voit lukea tarkemmin aluehallintoviraston sivuilta.

Osa nyt päättyvistä väliaikaisista pykälistä on tarkoitus palauttaa lakiin. Lain muutokset ovat parhaillaan lausuntokierroksella, joka päättyy 24. heinäkuuta. Eduskuntaan laki etenee todennäköisesti kesätauon jälkeen. Myös aluehallintovirasto valmistelee omaa lausuntoaan. 

Voit lukea sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteen lausuntokierroksesta ministeriön verkkosivuilta.

Tartuntatautilakia sovellettiin parhaalla mahdollisella tavalla uudenlaisessa tilanteessa 

Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Soile Lahti pitää lain uudistamista hyvänä. 

”Laki ei nykyisellään sisällä tarpeellisia oikeudellisia työkaluja tulevistakaan pandemioista selviämiseksi. Tartuntatautilakia säädettäessä ei ole täysin tunnistettu mahdollisuutta, jossa yleisvaarallinen tartuntatauti vyöryy maahan nopeasti useasta suunnasta ja epidemia leviää ja pitkittyy koko maassa. Ajatuksena on ollut ehkä ennemminkin säätää lyhyehkön aikaa tarvittavista toimenpiteistä, joiden avulla voidaan sammuttaa esimerkiksi paikallisia tuberkuloosipesäkkeitä.” 

Lahti on tutkinut tuoreessa oikeustieteen maisterin tutkielmassaan tartuntatautilain pykälän 58 haasteita koronapandemian kaltaisessa tilanteessa. Tutkielma on valmistunut Itä-Suomen yliopistolle, ja siihen voi tutustua yliopiston verkkosivuilla. Lahdella on entuudestaan myös hallintotieteiden maisterin tutkinto. 

”Meillä ei ole rajoituspäätöksiä tehdessä mahdollisuutta pykälien soveltamiseen laissa säädetyn ohi, sillä viranomaistoiminnan on perustuttava lakiin. Tartuntatautilakia on käytetty parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka se ei ole täydellinen”, Lahti sanoo. 

”Ymmärrän hyvin sen, että lain haasteista johtuen rajoitukset ovat voineet tuntua epäjohdonmukaisilta. Monista Itä-Suomen aluehallintoviraston päätöksistä valitettiinkin. Yhtään päätöstämme hallintotuomioistuimet eivät kuitenkaan ole tähän mennessä lainvastaisina kumonneet tai muuttaneet", hän jatkaa. 

Koronapäätösten laatimisprosessi on avattu yksityiskohtaisesti aluehallintoviraston verkkosivuilla julkaistussa blogikirjoituksessa. 

Ylijohtaja Soile Lahti, miksi valitsit juuri tämän aiheen tutkielmaasi?

”Kaikki aikani meni töissä, kun koronatilanne oli pahimmillaan. Opiskelin samaan aikaan, joten minun oli pakko valita lopputyöhöni aihe, jota tunnen jo entuudestaan. Kirjoitin tutkielmaani iltaisin ja viikonloppuisin - joskus myös öisin -, jos ei ollut töitä. Tietysti taustalla on myös aito kiinnostus aiheeseen. Tartuntatautilaki on ajankohtainen ja merkityksellinen, ja lain haasteista on keskusteltu julkisuudessakin. Halusin tarkastella asiaa tutkijan silmin ja pohtia, miten lain pykälää 58 pitäisi tulkita yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien rajoittamisessa. 

Ongelmien osoittaminen on tietenkin helppoa, mutta halusin esittää myös ratkaisuehdotuksia. On huomattava, että ajatukset eivät ole aluehallintoviraston näkemyksiä vaan omia henkilökohtaisia näkemyksiäni oikeustieteilijänä.” 

Mitkä ovat tartuntatautilain pykälän 58 keskeiset kehityskohdat tutkimuksesi mukaan?

1. ”Pykälä on liian joustava. Lainsäädännössä olevia vajeita on pyritty korjaamaan hallinnollisella ohjauksella ja koronan aikana tehdyillä väliaikaisilla kirjainpykälillä, joilla on laajennettu toimien soveltamisalaa. Tietyissä määrin joustavuus on hyvä, jotta laki toimii eri tilanteissa, mutta tässä tapauksessa sääntelyn täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta tulisi parantaa. Kysymys on kuitenkin toimesta, jolla osittain rajoitetaan perusoikeuksia. Tällä hetkellä esimerkiksi rajoitusten välttämättömyyden määrittely on tartuntatautilaissa aika ohutta.” 

2. ”Viranomaisten keskinäistä työnjakoa tulisi kirkastaa ja toimintarakennetta selkiyttää. Tällä hetkellä esimerkiksi alueellisten häiriötilanteiden johtamistoimivaltuutta ei ole yhdelläkään tartuntatautien torjuntaviranomaisista. Vastaavasti valtakunnallisten tilanteiden osalta puuttuu toimivaltainen viranomainen päättämään koko maata koskevista rajoituksista. Torjuntatoiminta on verkostomaista, ja myös pykälän 58 nojalla annettuun päätökseen liittyvää toimivaltaa on jaettu eri viranomaisille. Toiminta voi vaikuttaa pirstaloituneelta: aluehallintovirasto tekee hallinnolliset rajoituspäätökset, sairaanhoitopiiri ja THL ovat päätöksen laissa määritellyt epidemiologiset asiantuntijatahot, kunnilla on toimivalta oman alueensa rajoituspäätöksiin, sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa tartuntatautien torjuntaa kokonaisuutena. 

Onko toimintarakenne hyvä ja riittävän selkeä? Suurelle yleisölle se ei ainakaan ole ymmärrettävä.” 

3. ”Tartuntatautilain nojalla tehtävissä toimissa on ongelmallista tukeutua kokoontumislain käsitemääritelmiin. Kokoontumislain käsitteet, esimerkiksi yleisötilaisuus, on tiedostettu haasteellisiksi jo kokoontumislain säätämisen aikaan. Erityisen ongelmallisia ne ovat tartuntatautilain mukaisten rajoituspäätöksen perustana. 

Kokoontumistyyppejä on lukuisia. On ollut todellinen haaste arvioida, mitkä kokoontumiset täyttävät yleisötilaisuuden tunnusmerkit ja ovat siten rajoituspäätösten kohteena ja mitkä taas jäävät sen ulkopuolelle. Tästä problematiikasta johtuvat monet pandemian aikana nähdyt tilanteet, joissa rajoitukset eivät tuntuneet loogisilta yleisön silmissä. 

Yksittäisiä tapahtumia, kuten konsertteja ja teatteriesityksiä, rajoitettiin, kun taas samaan aikaan marketeissa sai liikkua vapaasti. Tämä johtui yleisötilaisuuden käsitteestä: yksittäinen konsertti on yleisötilaisuus mutta markettien jatkuva perusliiketoiminta taas ei, eikä siis rajoitettavissa pykälän 58 nojalla. 

Jos ihmiset eivät koe viranomaisten määräyksiä oikeudenmukaisiksi ja loogisiksi, koko viranomaistoiminnan uskottavuus ja legitimiteetti voivat heikentyä ja halu omaehtoisiinkin torjuntatoimiiin voi laskea.” 

Miten näitä haasteita voisi ratkaista? 

1 ja 2. ”Ratkaisuehdotukseni lain joustavuuden problematiikkaan ja viranomaisten työnjaon kirkastamiseen kietoutuvat toisiinsa. 

Tartuntatautilain 58 pykälän mukaan tehtyjen toimien on aina perustuttava asiantuntija-arvioon toimenpiteiden välttämättömyydestä. Välttämättömyyttä ei kuitenkaan ole avattu lain pykälässä tai sen perusteluissa mitenkään. Tästä on voinut syntyä kansalaisille epävarmuutta siitä, ovatko rajoitukset todella olleet välttämättömiä etenkin, kun huomioidaan verkostomainen, monelle huonosti hahmottuva toimintarakenne ja eri viranomaisten roolit siinä.  

Olisikin tarpeen määritellä hieman tarkemmin, mitä välttämättömyydellä tarkoitetaan ja miten asia tulee selvittää. Nyt 58 pykälän nojalla tehtävä asian selvittäminen kohdentuu lähinnä terveysviranomaisiin. Tämä riittänee paikallisessa, lyhytaikaisessa epidemiassa. Pitkäkestoisessa pandemiassa tarvitaan puolestaan laaja-alaisempia arvioita niin rajoitusten hyödyistä kuin haitoista, mikä luo pohjan arviolle toimien oikeudellisesta välttämättömyydestä. Koronapandemian aikana valtioneuvoston hybridistrategian mukaiset koronakoordinaatioryhmät muodostettiin täyttämään tätä laaja-alaisempaa arviointitehtävää, mutta niiden toiminta ei jäsenny oikeudellisesti hyvin. Ryhmistä ei ole säädetty laissa mitään, vaikka ne ovat olleet keskeinen osa koronantorjuntaa ja siihen liittyvää päätöksentekoakin. Lisäksi ne ovat saattaneet sekoittaa jo ennestään monipolvisen viranomaisverkoston toimintaa julkisen vallan käytössä ja sen ymmärrettävyyttä ihmisten silmissä. 

Pohdin myös sitä mahdollisuutta, että laissa porrastettaisiin erityyppisiä tartuntatautien aiheuttamia häiriötilanteita ja vaihtoehtoja niissä tarvittaviin perustoimenpiteisiin. Samalla erotettaisiin rajoituspäätöksen tekeminen ja häiriötilannetyypin määrittely toisistaan. Jatkossa hyvinvointialueet voisivat vastata epidemian tason määrittelemisestä. Epidemian taso määriteltäisiin erillisellä, pidemmän aikaa voimassa olevalla päätöksellä. Sen yhteyteen voisi rakentaa vuorovaikutuksellisuutta ja osallisuuttakin paremmin kuin koronan aikana, jolloin kuulemisia ei voitu rajoituspäätösten kiireellisyyden vuoksi järjestää. 

Normaaliolot ja poikkeusolot ovat liian karkea jako tämän tyyppisiin häiriötilanteisiin ja siksi tartuntatautilaissa voisi olla ennakkoon määritellyt rajoitustoimet kullekin tilannetasolle. Aluehallintovirasto päättäisi rajoitustoimista tältä pohjalta. Tämänkaltainen toimintamalli toisi rauhaa ja ennakoitavuutta pandemianhallintaan.” 

3. ”Tartuntatautilain kytkös kokoontumislain käsitemäärittelyihin tulisi katkaista. Tartuntatautilain pykälän 58 soveltamisalaa tulisi laajentaa siten, että se kattaisi laajemmin erityyppisiä tilanteita, joissa ihmisiä kokoontuu yhteen riippumatta siitä, onko kyseessä yksittäinen tilaisuus vai jatkuva toiminta. Vastaavasti harkintavaltaa rajoitusten asettamisesta ohjattaisiin yleisillä periaatteilla - jotka tartuntatautilaista nyt puuttuvat - asian selvittämisestä ja välttämättömyydestä sekä häiriötilannetyypeistä tarkemmin säätämällä. Synnytettäisiin malli, jossa toimivaltuudet ja niiden käyttö olisi kaikille toimijoille selvempää. Samalla säilytettäisiin joustavuus ja vältettäisiin liiallista yksityiskohtaisuutta.” 

Toimintaa on voitava kehittää kokemusten perusteella 

Lahti korostaa, ettei hänen tarkoituksenaan ole osoittaa sormella epäonnistumisia tai syyttää mitään tahoa. 

”Vaikka tartuntatautilain soveltamisen kaikkia seurauksia ei lain säätämisvaiheessa tunnistettu, on siinäkin vaiheessa tehty paras mahdollinen käytettävissä olevilla tiedoilla. Kukaan ei voinut tietää, mitä tuleman pitää.” 

Lahden mukaan keskeistä on nyt hakea uusia ratkaisuja koronapandemian hoidosta saatujen kokemusten perusteella. 

”Kaikkeen mahdolliseen ei voida jatkossakaan varautua ennalta. Keskeistä on kyky oppia ja myös vaalia luottamusta toimijoiden, kansalaisten ja viranomaisten kesken. Meidän on voitava puhua avoimesti kehittämiskohteista ja kehittää toimintaa ketterästi.” 
 

Kirjoittaja: Pinja Valkonen

kuva: Turvallisuuskomitea 

Alueellisten maanpuolustuskurssien järjestäminen kuuluu aluehallintoviraston lakisääteisiin alueellisen varautumisen yhteensovittamisen tehtäviin. Kurssien historia ulottuu jo 1960-luvulle lääninhallitusten aikaan, ja Etelä-Suomen alueella vuosikymmenten saatossa kursseilta oppia ovatkin saaneet jo kymmenet tuhannet yhteiskunnan kriittisten toimintojen kannalta keskeisessä roolissa toimivat henkilöt. Oppilasvalinta on organisaatiolähtöistä, eli kriittisten alojen organisaatiot nimeävät kursseille osallistuvat henkilöt.

Vaikka sana maanpuolustuskurssi saattaa herättää mielikuvia metsässä maastopuvut päällä ryömimisestä, meidän järjestämämme kurssit ovat pääosin siistiä sisätyötä. Viikon mittaisella alueellisen maanpuolustuksen peruskurssilla kurssilaiset saavat kattavan läpileikkauksen yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden tekijöistä, lainsäädännöstä, viranomaisten rooleista ja yhteistyöstä, jota alueellisen varautumisen eteen tehdään.

Järjestämme Etelä-Suomen toiminta-alueella yhdessä Puolustusvoimien joukko-osastojen kanssa vuosittain yleensä kuusi perustason alueellista maanpuolustuskurssia. Kullekin kurssille kutsutaan osallistujia noin 70, joten yhteensä vuodessa kurssitamme peruskursseilla lähes 500 henkilöä. Kursseja järjestetään Etelä-Suomen aluehallintoviraston toiminta-alueella maakunnittain – Uudellamaalla, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, Kanta-Hämeessä ja Päijät-Hämeessä.

Peruskurssien lisäksi järjestämme vuosittain kolme tai neljä lyhyempää jatkokurssia sekä erikois- ja täydennyskursseja. Kaikkien kurssien osalta normaalina vuonna päästäänkin jopa noin tuhanteen kurssilaiseen. Valtakunnallisesti tarkasteltuna noin 60 % alueellisista maanpuolustuskursseista järjestetään meillä Etelä-Suomessa.

Keitä kursseille valitaan ja millä perusteilla?

Kiinnostus maanpuolustustoimintaa kohtaan on luonnollisesti viime aikoina lisääntynyt erittäin paljon, mikä on sinänsä hienoa ja näkyy myös meillä aluehallintovirastossa. Kyselyjä maanpuolustuskursseista tulee meille tällä hetkellä runsaasti – monia kiinnostaa se, miten kurssille voisi päästä mukaan.

Nyrkkisääntönä oppilasvalinnassa on se, että yhteiskunnan toiminnan ja huoltovarmuuden kannalta kriittiset organisaatiot nimeävät joukostaan ne henkilöt, jotka kurssille olisivat osallistumassa. Valinta on siis organisaatiolähtöistä.

Noudatamme oppilasvalinnoissa valtakunnallisen Maanpuolustusopetuksen neuvottelukunnan ohjetta. Kurssiosallistujat edustavat yhteiskunnan alueellisen ja paikallisen toiminnan kannalta keskeisiä viranomaisia, kuten kuntia, sairaanhoitopiirejä, pelastuslaitoksia, poliisilaitoksia ja myös keskushallinnon organisaatioita. Jatkossa hyvinvointialueiden kriittistä henkilöstöä on osallistujien joukossa. Osallistujat ovat tyypillisesti johtavassa asemassa tai työskentelevät varautumiseen kiinteästi kytkeytyvissä tehtävissä.

Myös elinkeinoelämä osana huoltovarmuusketjua ja yhteiskunnan kriittistä toimintaa huomioidaan oppilasvalinnoissa. Elinkeinoelämän edustus kursseille kootaan pääsääntöisesti Huoltovarmuuskeskuksen yhteydessä toimivien poolien mukaisesti. Poolit ovat toimialakohtaisia kokonaisuuksia, jotka kuuluvat esimerkiksi elintarvikehuoltoon, energiahuoltoon tai liikenteeseen ja logistiikkaan. Harkinnan mukaan voimme ottaa kursseille myös poolien ulkopuolisia elinkeinoelämän osallistujia, kuten jätehuollon toimijoita, jos nämä toimivat yhteiskunnan kriittisillä aloilla. Mediapoolin kautta olemme pohtineet mm. mahdollisuutta kutsua kursseille jatkossa myös esimerkiksi somevaikuttajia.

Jos työskentelet yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisellä alalla, kannattaakin kysyä suoraan työnantajaltasi, olisiko tämän mahdollista esittää osallistumistasi kursseillemme. Muistutamme myös, että maanpuolustusjärjestöt ovat erittäin keskeisiä toimijoita vapaaehtoisten yksityishenkilöiden varautumiskoulutuksessa.

Kursseilla saa läpileikkauksen yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen

Aluehallintoviraston järjestämät maanpuolustuskurssit ovat osa yleistä maanpuolustusopetusta, josta säädetään valtioneuvoston asetuksella ja jota ohjaa Maanpuolustusopetuksen neuvottelukunta.

Kuten kurssien oppilasvalinnassa, myös sisällöissä noudatamme Maanpuolustusopetuksen neuvottelukunnan ohjetta. Ohjeen mukaisesti alueellisen maanpuolustuskurssin tavoite on antaa yleiskuva Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta sekä kokonaismaanpuolustuksen ja eri alojen järjestelyistä, valmiudesta ja kehittämisestä normaalioloissa, häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Osallistujat perehtyvät erityisesti kokonaisturvallisuuden eri alojen alueellisiin ja paikallisiin tehtäviin ja niiden toteuttamismahdollisuuksiin sekä keskinäisiin vaikutussuhteisiin. Tavoitteena on myös edistää viranomaisten varautumista ja yhteistoimintaa.

Alueellisen maanpuolustuskurssin opetus toteutetaan kokonaisturvallisuuden viitekehyksessä, mikä tarkoittaa sitä, että kurssisisällöt pureutuvat yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa kuvattuihin elintärkeisiin toimintoihin:

• Johtaminen
• Kansainvälinen ja EU-toiminta
• Puolustuskyky
• Sisäinen turvallisuus
• Talous, infrastruktuuri, huoltovarmuus
• Väestön toimintakyky ja palvelut
• Henkinen kriisinkestävyys

Maanpuolustuskurssin osallistujat perehtyvät näihin teemoihin alueellisen yhteistoiminnan näkökulmasta erityisesti luentojen kautta. Viikon mittaisen peruskurssin aikana tietoiskumaisia luentoja on kolmattakymmenettä, ja luentojen jälkeen on varattu reilusti aikaa keskustelulle. Teoreettisia sisältöjä konkretisoidaan ryhmätyöllä, jota tehdään viikon kuluessa. Ohjelmaa täydentävät vierailut kokonaisturvallisuuden ja alueellisen varautumisen kannalta tärkeissä kohteissa, kuten pelastuslaitoksella ja Puolustusvoimien tukikohdassa.

Kursseilla voidaan myös vierailla turvallisuuden ja varautumisen kannalta keskeisissä kohteissa. Kuvassa pelastuslaitoksella järjestetty näytös auto-onnettomuuden jälkeisestä pelastustyöstä.

Kurssilaiset ovat kursseihin erittäin tyytyväisiä, myös verkostoituminen on tärkeää

Kysymme kaikilta kurssilaisilta palautetta sekä yksittäisistä kurssisisällöistä että kurssista yleisesti kehittämisen näkökulmasta. Kurssimme saavat kyselyissä pääsääntöisesti erittäin hyvää palautetta – vaikka kurssiohjelma on hyvin tiivis ja intensiivinen, sisällöt koetaan hyödyllisinä ja kokonaisuus toimivana.

Kurssien varsinaisen oppisisällön lisäksi tärkeää on verkostoituminen. Peruskurssin viikon kestävän intensiivijakson aikana kurssilaiset oppivat tuntemaan toisensa ja luomaan keskenään tiiviit yhteydet, jotka yleensä kantavat vuosien jollei vuosikymmentenkin päähän. Verkostoituminen on erittäin tärkeää yhteistyön onnistumiselle etenkin siinä vaiheessa, kun äkillinen häiriötilanne iskee yhteiskunnassa päälle.

Yhteistyö on sana, joka esiintyy käytännössä jokaisessa maanpuolustuskurssin luennossa. Yhteistyön merkityksen tuntuu ymmärtävän myös jokainen kurssilainen viikon peruskurssin päätteeksi, ainakin jos kurssipalautteita on uskominen. Varautuminen onnistuu yhdessä tehtynä, ja sitä tuemme ja teemme myös alueellisilla maanpuolustuskursseilla.

Esa-Pentti Lukkarinen
apulaisjohtaja, pelastustoimi ja varautuminen -vastuualue
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Varautumisen tavoitteena on turvata yhteiskunnan elintärkeät toiminnot erilaisissa normaali- ja poikkeusolojen häiriötilanteissa. Viime vuosien poikkeuksellisen vakavat ja äkilliset häiriötilanteet ja turvallisuusuhat – suurimpina koronaviruspandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan – ovat nopeasti suunnanneet huomion Suomen varautumisen tasoon. Yhteistyötä viranomaisten kesken on tiivistetty.

On myönteistä, että mielenkiinto ja sitä myötä motivaatio varautumista kohtaan on lisääntynyt. Huomion kiinnittäminen varautumiskysymyksiin on kuitenkin tärkeää jo normaalioloissa. Varautuminen on pitkäjänteistä työtä ja valmiussuunnitelmia on tarpeen päivittää jatkuvasti, kun toiminta- ja turvallisuusympäristö muuttuvat. Riittävät resurssit perustehtävien hoitamiseen tulee turvata, jotta myös äkillisiin häiriötilanteisiin pystytään tehokkaasti reagoimaan.

Poikkihallinnollista yhteistyötä: Etelä-Suomen aluehallintoviraston tehtävänä on alueensa varautumisen yhteensovittaminen

Aluehallintovirastojen lakisääteisenä tehtävänä on varautumisen yhteensovittaminen ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestäminen alueellaan. Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialue kattaa Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat. Toteutamme varautumisen tehtäviä erityisesti kolmen kokonaisuuden kautta:

1. Alueelliset maanpuolustuskurssit perehdyttävät kokonaisturvallisuuteen ja edistävät yhteistoimintaa

Alueelliset maanpuolustuskurssit tarjoavat osallistujilleen ymmärryksen turvallisuusuhista, kokonaisturvallisuudesta ja eri toimijoiden valmiuksista. Elintärkeiden toimintojen osa-alueina käsitellään erityisesti sisäistä turvallisuutta, väestön toimintakykyä ja palveluita, henkistä kriisinkestävyyttä, puolustuskykyä sekä talouden, infrastruktuurin ja huoltovarmuuden toimivuutta.

Viiden päivän mittaiset kurssit on suunnattu varautumisen keskeisissä tehtävissä toimiville henkilöille julkishallinnossa, yrityksissä ja järjestöissä. Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella olemme järjestäneet tänä keväänä jo kolme kurssia, ja keskimäärin noin 1500 vuosittain koulutettavan kurssilaisen joukosta noin 750 koulutetaan Etelä-Suomen kursseilla.

Lisätietoa alueellisista maanpuolustuskursseistamme

2. Valmiustoimikunnassa luodaan ja ylläpidetään yhteistä tilannekuvaa

Valmiustoimikunnan tehtävänä on ylläpitää alueellista turvallisuustilannekuvaa ja toimia alueellisen varautumisen yhteensovittamisen sekä siihen liittyvän yhteistoiminnan ja tiedonvaihdon foorumina. Mukana ovat maakunnittain varautumisen keskeiset viranomaiset ja toimijat.

Etelä-Suomen alueellinen valmiustoimikunta teki erityisesti koronapandemian aikana tiivistä yhteistyötä laajennetulla kokoonpanolla, johon kuuluivat alueen kaikki 62 kuntaa. Verkostomaisesti toimiva valmiustoimikunta on erinomainen alusta ajankohtaisten teemojen käsittelyyn, yhteisen tilanneymmärryksen ja ennakoivien toimenpiteiden muodostamiseen sekä asiantuntevien näkökulmien kuulemiseen laajasti yhteiskunnan eri sektoreilta, esimerkiksi koronaviruspandemian vaikutuksista lapsiin ja nuoriin, kulttuurialaan tai elinkeinoelämään. Viime aikoina verkosto on käsitellyt etenkin Ukrainan sodan turvallisuusvaikutuksia ja niihin varautumista. Osallistujille on muun muassa järjestetty koulutus hybridivaikuttamisen torjumisesta.

Lue lisää valmiustoimikunnan työstä

3. Valmiusharjoitukset testaavat ja kehittävät toimintaa häiriötilanteissa

Järjestämme vuosittain alueellisen valmiusharjoituksen, jossa harjoitellaan erityisesti tilannekuvan muodostamista, johtamista ja päätöksentekoa, yhteistoimintaa sekä viestintää häiriötilanteessa. Harjoitukset valmistellaan ja toteutetaan maakunnittain yhdessä alueen muiden turvallisuustoimijoiden kanssa, ja niihin osallistuvat lähtökohtaisesti kaikki alueen kunnat sekä muita yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisiä organisaatioita.

Valmiusharjoitukset ovat laajoja kokonaisuuksia, jotka käynnistyvät harjoituksen skenaarioiden valinnalla, harjoituksen etenemisen suunnittelulla ja harjoitusalustan valmistelulla. Teemoja valittaessa hyödynnetään alueellista riskiarviota ja kuunnellaan osallistujien tarpeita. Valmistavien tilaisuuksien ja harjoituspäivien jälkeen vuorossa ovat palautetilaisuus ja jälkiarviointi, joiden pohjalta osallistujat voivat kehittää omia valmiussuunnitelmiaan.

Vuodelta 2020 syksylle 2021 siirretyn Uudenmaan valmiusharjoituksen saimme pidettyä koronan aiheuttamista rajoituksista huolimatta, kun toteutimme noin 500 osallistujan harjoituksen kokonaan verkossa.  Lisäksi järjestimme valmiusharjoituksen loppuvuodesta Kanta- ja Päijät-Hämeessä teemalla väestönsuojelu. Tänä vuonna vuorossa on Kaakkois-Suomi, ja teemana säilyy väestönsuojelu.

Tilanneymmärrys ja ennakointi avainasemassa

Suomessa on jo vuosikymmeniä tehty suunnitelmallista ja hyvää varautumistyötä yhteiskunnan eri toiminnoissa. Siitä huolimatta on tärkeää tunnistaa ja tunnustaa ne varautumisen osa-alueet, jotka ovat jääneet pienemmälle huomiolle ja edellyttävät erityistä huomiota etenkin vallitseva tilanne huomioiden. Yhdessä valmisteltu riskiarvio ja yhteinen tilanneymmärrys ovat varautumisen kulmakiviä.

Huolellakaan tehdyt suunnitelmat eivät kuitenkaan riitä, vaan niiden mukaista toimintaa pitää harjoitella myös käytännössä, jotta kaikki osaavat toimia tositilanteessa. Valmiusharjoitukset ovat myös hyvä keino testata suunnitelmien toimivuutta ja paikata niiden puutteita ennen todellista uhkaa.

Turvallisuustilanteen muutokset ovat luoneet suuren kysynnän alueellisen varautumisen edistämiseen ja ruuhkauttanut osan perustehtävistä. Resurssit sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä ratkaisevat osaltaan sen, missä mittakaavassa Etelä-Suomen aluehallintovirasto pystyy toteuttamaan lakisääteisiä tehtäviään esimerkiksi kuntien valmiussuunnittelun tukemisessa. Joidenkin tehtävien, kuten väestönsuojelun, osalta tulee tarkastella myös kokonaisuutta selkeyttäviä lainsäädäntötoimia. Organisaatioiden valmius ja yhteistoiminnan perusta luodaan riittävästi resursoiden jo normaalioloissa. Muistetaan tämä myös häiriötilanteiden ja turvallisuusuhkien hellittäessä. 

 

Tommi Laurinen
Pelastustoimi ja varautuminen -vastuualueen johtaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Palvelujen järjestäjät ovat tuoneet kevään aikana Itä-Suomen aluehallintoviraston tietoon vaikeudet henkilöstön saatavuudesta erityisesti vanhusten palveluasumisessa ja kotihoidossa. Aluehallintoviraston saamien tietojen mukaan henkilöstön saatavuus on vaikeutunut myös muiden asiakasryhmien palvelutarpeisiin.

Sosiaalihuollon asumispalveluissa ja kotihoidossa tulee olla asiakkaiden tarpeita vastaava määrä ammatillista henkilöstöä. Vanhusten tehostetun palveluasumisen vähimmäishenkilöstömitoitus välittömän asiakastyön osalta on laissa säädetty. 

Aluehallintovirasto piti tarpeellisena selvittää, miten henkilöstö riittää tulevana kesänä vanhustenhuollon ja muiden asiakasryhmien palvelutarpeisiin. 

Itä-Suomen aluehallintovirasto kartoitti tilannetta kunnissa ja kuntayhtymissä Webropol-kyselyllä, joka toteutettiin 18.5. - 3.6.2022 välisenä aikana. Kyselyyn vastasi määräaikaan mennessä yhteensä 19 toimijaa, joista 12 oli yksittäisten kuntien ja 7 kuntayhtymien vastauksia.  

Vastausten mukaan vanhusten tehostetun palveluasumisen paikkoja on joissakin yksiköissä jouduttu vähentämään tai jättämään täyttämättä, jotta henkilöstömitoitus toteutuu voimassa olevan vanhuspalvelulain mukaisesti. Muiden sosiaalihuollon asiakasryhmien osalta ei vastausten mukaan ole samanlaisia haasteita.

Kunnat tekevät vastausten mukaan sekä palveluasumisen että kotihoidon osalta henkilöstön aktiivista rekrytointia sekä ennakoivasti että ajan tasaisesti. Rekrytointipalkkiot ovat myös osassa kuntia käytössä. Henkilöstön saatavuutta varmistetaan myös porrastamalla lomia, käyttämällä vuokratyövoimaa ja  varahenkilöstöä sekä siirtämällä henkilöstöä yksiköiden välillä. Vastauksista ilmeni, että kunnilla ei ole juurikaan enempää keinoja rakenteellisen työvoimapulan eikä ylipäätään työvoimapulan  ratkaisemiseksi. Syrjäseutujen pienissä kunnissa henkilöstöpula on vaikein.

Vastauksista ilmenee, että kuntien yhteistyö yksityisten palveluntuottajien kanssa on pääsääntöisesti aktiivista ja vuorovaikutteista kaikkien sosiaalihuollon asiakasryhmien osalta. Kunnat tekevät ennakoivaa ohjausta ja kartoittavat tilannekuvaa yhteistyössä palveluntuottajien kanssa. Jatkuva keskusteluyhteys palveluntuottajiin ja ajantasainen tieto henkilöstömitoituksen riittävyydestä sekä rekrytointitilanteesta auttaa molemmin puolin ratkaisemaan asioita yhdessä asiakkaiden parhaaksi. Vastauksista ilmenee, että lähes kaikkien vastanneiden kuntien yksityisten palveluntuottajien valvonta on aktiivista. Epäkohtailmoituksiin reagoidaan nopeasti ja matalalla kynnyksellä.

Kunnissa on vastausten mukaan varauduttu tilanteisiin, joissa kunnan tai yksityisen toimijan tuottama palvelu keskeytyisi kokonaan tai osittain. Varautumisessa on huolehdittu muun muassa siitä, että kesän aikana on riittävä sosiaalityön edustus paikalla. Selvitetty on myös vaihtoehtoisia palveluntuottamistapoja ja etsitty ratkaisuja ja toimintatapoja tiiviissä yhteistyössä palveluntuottajien kanssa asiakkaiden palvelujen turvaamiseksi. 

Kunnissa on päivitetty valmiussuunnitelmia häiriö- ja poikkeustilanteiden varalta. Valmiussuunnitelmien käyttöönotto on kyselyn mukaan mahdollista, mikäli muilla  toimenpiteillä ei voida taata asiakkaiden palveluja ja asiakasturvallisuutta.

Sosiaalihuollon asiakkaiden palvelutarpeisiin ja asiakasturvallisuuteen tulee pystyä vastaamaan kaikissa tilanteissa. Aluehallintoviraston kyselyn pohjalta voidaan todeta, että vastanneet palvelunjärjestäjät ja palveluntuottajat ovat varautuneet käytössään olevin keinoin tulevan kesän tilanteeseen kaikkien sosiaalihuollon asiakasryhmien palveluissa.

Henkilöstön saatavuudessa on suuria haasteita, etenkin vanhuspalveluiden osalta. Syrjäseutujen pienet kunnat kärsivät kyselyn mukaan eniten henkilöstöpulasta. Henkilöstön saatavuuden ongelmat ovat suuri uhka sekä asiakasturvallisuudelle että palvelutuotannolle kaikkien sosiaalihuollon asiakasryhmien osalta. Vastauksissa tuotiin esille, että henkilöstön saatavuuteen tulee kehittää laaja-alaisia toimia, jotta alan veto- ja pitovoimaisuutta voidaan lisätä.

Kyselyvastausten ja valvontahavaintojen perusteella aluehallintovirasto katsoo, että rakenteellisen työvoimapulan korjaamiseksi sosiaalihuollon palveluissa tarvitaan toimenpiteitä.

Kirsi Laitinen
ylitarkastaja, sosiaalihuoltoyksikön päällikkö
Itä-Suomen aluehallintovirasto

Aluehallintovirastot ohjaavat ja valvovat kuntien ympäristöterveydenhuollon tehtäviä. Yksi tärkeä tehtävä on häiriötilanteisiin varautuminen. Ympäristöterveydenhuollon tehtävillä (ympäristöterveys, elintarviketurvallisuus, talousvesi) on merkittävä vaikutus yhteiskuntaan ja sen toimivuuteen sekä häiriötilanteista palautumiseen (resilienssiin). 

Näiden normaalioloissa varsin näkymättömien tehtävien kriittistä merkitystä kuvannee tehtävien vaikutusten ja merkitysten lisääntynyt näkyvyys koronatilanteen aikana. Kaikki ympäristöterveydenhuollon tehtäviä tekevät kuuluvatkin valtioneuvoston määrittämään yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisten alojen henkilöstöön. Kuntien ympäristöterveydenhuollon viranomaiset ovat saaneet suojelutyön suojan tehtäviensä suorittamiseksi myös mm. lakkojen aikana.

Häiriötilanteessa viranomaisyhteistyö on paikallista, alueellista ja valtakunnallista - tilannekuvan sekä ohjauksen merkitys korostuu

Pandemiahäiriötilanteissa ympäristöterveydenhuollon tehtävissä erityisesti yhteys tartuntatautilakiin ja laaja-alaiseen viranomaisyhteistyöhön korostuu alueellisen tilannekuvan kokoamisen ja valvontatehtävien ohjaamisen kautta. Tartuntatautilain (Tartuntatautilaki 1227/2016 § 59 b mom. 4) mukaisissa tehtävissä toimivat myös kuntien elintarvike- ja terveydensuojelun viranomaiset.

Tartuntatautitilanteissa ja asioissa, joissa kuntien viranomaiset tekevät tarkastuksia, aktivoituu aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon ylitarkastajien ja läänineläinlääkäreiden rooli kuntien viranomaisten ohjaamisessa. Myös aluehallintoviraston tartuntatautitehtävistä vastaavat aluehallintoylilääkärit sekä valmius- ja pandemiaryhmän terveydenhuolto- ja terveydensuojeluviranomaiset ovat mukana tässä yhteistyössä etenkin ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Koronatilanteessa Itä-Suomen alueella aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon yksikkö tiivistikin varautumisen ohjausta ja viranomaisyhteistyötä vuoden 2020 helmikuussa Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskusten vesihuollon asiantuntijoiden ja kuntien ympäristöterveydenhuollon viranomaisten kanssa.

Aluehallintovirastojen terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaisen roolit sekä erityislainsäädännön tavoitteet korostuvat myös monissa muissa häiriötilanteissa.  Tällöin ensisijaisiksi tehtäviksi nousevat kuntien ympäristöterveydenhuollon viranomaisten ohjaustehtävät, alueellisen ympäristöterveydenhuollon tilannekuvan muodostaminen sekä valmius- ja pandemiaryhmän toimintaan osallistuminen toimialansa asiantuntijana. 

Tilannetta hoidetaan tiiviissä yhteistyössä aluehallintovirastossa tartuntataudeista vastaavan aluehallintoylilääkärin, terveyden- ja sosiaalihuollon sekä opetus- ja kulttuuritoimen kanssa. Valtakunnallisesti tilannetta puolestaan hoidetaan yhteistyössä, jossa ovat mukana myös Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran, sosiaali- ja terveysministeriön (STM), Ruokaviraston, maa- ja metsätalousministeriön (MMM), ELY-keskusten sekä asiantuntijalaitosten, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Työterveyslaitoksen (TTL) ja Säteilyturvakeskuksen (STUK) edustajat.

Ympäristöterveydenhuollon tavoitteena on turvata terveellinen ja turvallinen elinympäristö niin normaalioloissa kuin häiriötilanteissa

Aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon tavoitteena on turvata ihmisille terveellinen ja turvallinen elinympäristö valvomalla ympäristöterveydenhuollon säädösten ja määräysten noudattamista. Tehtävässä ohjataan ja valvotaan myös varautumisen uhkakuvien aiheuttamien riskien hallintaa, häiriötilanteiden ja poikkeusolojen erityislakien mukaisesti.

Lähes kaikki erilaiset häiriötilanteet edellyttävät toimia terveyshaittojen vähentämiseen tai poistamiseen. Talous- ja uimavesi- sekä elintarvikevälitteiset sairaudet ja epidemiat ovat merkittävä kansanterveydellinen uhka. Esimerkiksi listeria- tai EHEC-epidemiat voivat pahimmillaan aiheuttaa useita kuolemantapauksia. Edelleen eläintautien torjunnalla on merkittävä kansantaloudellinen vaikutus.

Koronatilanteessa tartuntatautilain ns. väliaikaisten pykälien perusteella kunnan terveydensuojelulain ja elintarvikelain toimivaltaiset viranomaiset saivat toimialakohtaisten tarkastusten yhteydessä tarkastaa myös tartuntatautilain mukaisten velvollisuuksien ja rajoitusten sekä niitä koskevien päätösten noudattamista. Aluehallintovirasto teki myös tarkastuspyyntöjä tekemiensä päätösten toteutumisen valvomiseksi. Itä-Suomessa tällaisia tarkastuspyyntöjä ei tarvinnut tehdä, mutta kuntien terveydensuojelu- ja elintarvikeviranomaiset ohjasivat aktiivisesti toiminnanharjoittajia yhteistyössä tartuntatautivastaavien kanssa.

Suunnitelmallisuuden ja valvonnan tavoitteena on häiriötilanteiden onnistunut hoitaminen sekä nopea toipuminen

Koronatilanne sekä Venäjän hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut monenlaisia varautumistoimenpiteitä ympäristöterveydenhuollon tehtäväkentässä. Aluehallintovirasto on kutsunut viranomaisia koolle useisiin yhteistyöpalavereihin alueellisen tilannekuvan selvittämiseksi. Kokoontumisten aiheina ovat olleet mm. tartuntatautilain mukaisten asioiden tarkastukset, vainajien käsittely, säteilyasiat, viranomaisten välinen viestintä (Virve), maahanmuutto ja terveelliset olosuhteet, lemmikkieläimet, talousveden laadun häiriötilanteet, raaka-aineiden ja varaosien hankinnat, laitekalibroinnit, laboratoriopalvelut sekä henkilöstöresurssien turvaaminen.

Kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu yhteistyössä muiden viranomaisten ja laitosten kanssa myös laatia suunnitelma elinympäristöön vaikuttaviin häiriötilanteisiin varautumiseksi sekä häiriötilannesuunnitelma talousveden laadun turvaamiseksi. Suunnitelmat on sovitettava yhteen kunnan tai kuntien valmiussuunnitelman yleisen osan sekä kunnan muiden toimialojen valmiussuunnitelmien kanssa. Toimintaa täytyy suunnitella ennakolta ja harjoitella siten, että häiriötilanteessa pystytään ehkäisemään, selvittämään ja poistamaan häiriön aiheuttamat terveyshaitat, häiriön vaikutukset saadaan rajoitettua mahdollisimman vähäisiksi ja häiriöstä toipuminen saadaan käyntiin nopeasti.

Talousveden laadun turvaamisessa kunnan terveydensuojeluviranomaisen on tärkeää tehdä yhteistyötä useiden eri toimijoiden kanssa. Näitä tahoja ovat mm.

•    vesilaitos
•    tartuntataudeista vastaava lääkäri
•    kunnan ympäristönsuojeluviranomainen
•    pelastuslaitos
•    Ely-keskus
•    toiminnanharjoittajat, joiden häiriötilanteesta voi aiheutua veden saastumista vedentuotantoketjussa sekä 
•    toiminnanharjoittajat, joille talousveden laadulla on erityisen suuri merkitys.

Valvonnan tavoitteena on huolehtia siitä, että vettä toimittavan laitoksen veden laatu täyttää lainsäädännössä asetetut laatuvaatimukset, ja siten ehkäistä talousvesivälitteisten epidemioiden syntyminen. Suomessa esiintyy vuosittain noin 2–6 vesiepidemiaa, joiden kustannukset voivat suurimmillaan nousta useisiin miljooniin euroihin. Nokian kaupungin vesiepidemian kustannukseksi vuonna 2007 on arvioitu 4–5 miljoonaa euroa, jonka lisäksi valtio osallistui kustannuksiin miljoonan euron valtionavustuksella ja vakuutusyhtiöt noin 0,5 miljoonan euron korvauksilla. Nokian tapauksessa kulut aiheutuivat muun muassa puhtaan veden toimittamisesta, vesijohtoverkon puhdistamisesta ja terveydenhuollon menoista. Nokian vesikriisi aikanaan aiheutti yli 8 000 ihmisen sairastumisen sekä yhden kuolonuhrin.

Hyvällä tiedonkululla varmistetaan terveysturvallisuutta 

Tartuntatautilaki edellyttää myös tietojen vaihtamista eri viranomaisten kesken, jotta viranomaiset voivat suorittaa laissa säädettyjä tehtäviään. Tällainen tilanne voi olla, kun esimerkiksi epäillään tai todetaan juomaveden tai elintarvikkeen välityksellä leviävää epidemiaa, elinympäristön mikrobien aiheuttamaa tai eläinten levittämää tartuntaa. Elintarvike- tai vesivälitteisten epidemioiden selvittämistä varten kunnissa on oltava selvitystyöryhmä.

Onneksi Itä-Suomessa ei ole tapahtunut yhtään vesivälitteistä epidemiaa tällaisena poikkeusaikana, vaikkakin putkirikkoja ja verkoston veden keittämiskehotuksia sekä kloorauksia on jouduttu tekemään. Häiriötilainteisiin on varauduttu ja varaudutaan koko ajan ja viranomaisyhteistyö Itä-Suomessa on hyvällä tasolla myös ympäristöterveydenhuollon toimialalla.

Anne Kaarina Lyytinen
ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto 
 

Itä-Suomen aluehallintoviraston opetus- ja kulttuuritoimi –vastuualueen tehtävänä on häiriö- ja poikkeustilanteessa tukea kuntien sivistystoimia ja yhteensovittaa tarvittaessa alueen toimijoiden ja kuntien välistä yhteistoimintaa. Käytännön vastuu paikallistason opetus- ja kulttuuritoimen järjestelyistä on kunnilla ja koulutuksen järjestäjillä.  Opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue pitää yllä sivistystoimen toimialaverkostoja, informaatio-ohjaa, järjestää täydennyskoulutusta, jakaa kohdennettuja valtionavustuksia ja kokoaa alueellista tilannekuvaa, analysoi tilanteen kehitystä sekä toimittaa arvionsa tilanteesta edelleen opetus- ja kulttuuriministeriöön sekä alueen toimijoille. 
 
Tässä tehtävässämme keskeinen käsite on henkinen kriisinkestävyys, joka on yksi yhteiskunnan turvallisuuden kivijaloista. Käsitettä käytetään kuvaamaan ihmisten tulevaisuususkoa ja toiveikkuutta kriisistä selviytymiseen. Työssämme onkin tärkeää pohtia, mitä voimme tehdä ihmisten normaalin, turvallisen arjen edistämiseksi ja palvelujen jatkuvuuden turvaamiseksi myös häiriö- ja poikkeustilanteissa.  
 
Ukrainan sota on osoittanut “tavallisen arjen” merkityksen osana henkistä kriisinkestävyyttä. Olemme nähneet kuvia kukkakaupoista ja kampaamoista, jotka ovat auki ja jatkavat toimintaansa, vaikka naapuritalo on pommitettu raunioksi. Ja jos katsotaan ajassa taakse päin toisen maailmansodan aikaan, näemme monia esimerkkejä normaalin elämän voimasta. Sellaisina voidaan pitää esimerkiksi rintamalla järjestettyjä elokuvakiertueita, urheilukilpailuja, rintamakirjastoja ja korsuissa järjestettyä mahdollisuutta opiskeluun. Yhteiskunnan rakenteissa tämä yhdistyy moniin asioihin, nopeimmin kouluihin ja varhaiskasvatukseen, kirjastoihin, nuoriso- ja liikuntatoimintaan ja muuhun kulttuuritoimintaan.  
 
Sivistystoimella on merkittävä rooli ihmisten arjen sujumisessa. Se mahdollistaa aikuisten työssäkäynnin ja sitä kautta yhteiskunnan toimintojen jatkuvuuden myös häiriötilanteissa. Sivistystoimi varmistaa lasten ja nuorten oppimismahdollisuudet ja yhteisöllisen tekemisen sekä erilaiset vapaa-ajan aktiviteetit vauvasta vaariin. Näiden palvelujen turvaaminen on parasta tukea henkiselle kriisinkestävyydelle, jonka ytimessä on osaamisen ja henkisen hyvinvoinnin ylläpito.  
 
Henkistä kriisin kestävyyttä koetetaan horjuttaa moninaisella informaatiovaikuttamisella. Pahansuovalla informaatiovaikuttamisella on selkeä tavoite: aiheuttaa sekaannusta ja saada ihmisryhmät asettumaan toisiaan vastaan sekä horjuttaa henkistä kriisinkestävyyttä. Parhaat keinot taistella vaikuttamista vastaan ovat hyvä monilukutaito ja ymmärrys demokraattisesta yhteiskunnasta. Myös näissä sivistystoimella on keskeinen tehtävä. Se tarjoaa kansalaisille tukea kriittiseen medialukutaitoon sekä taitoja ja mahdollisuuksia moniääniseen yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen.  
 
Viimeisen kahden vuoden aikana henkistä kriisinkestävyyttä on koeteltu useasta suunnasta. Itä-Suomen aluehallintoviraston opetus- ja kulttuuritoimi –vastuualue on järjestänyt sivistystoimen henkilöstölle useita täydennyskoulutustilaisuuksia niin koronan kuin Ukrainan sodan vaikutusten tiimoilta. Tarjoamme myös mahdollisuuksia verkostoitumiseen, vertaistukeen ja tilannekuvan vaihtamiseen alueen sivistystoimille. Lisäksi olemme tukeneet kuntia ja järjestöjä valtionavustuksilla esimerkiksi digitalisaation edistämisessä, monilukutaidossa ja demokratian vahvistamisessa. 
 
Itä-Suomessa kuntien sivistystoimet ovat osoittaneet uskomatonta venymistä. Ne ovat ylläpitäneet palveluja koronan aikana mitä moninaisin keinoin ja poikkeuksellisin järjestelyin. Ukrainan sodan alkaessa useat kunnat aloittivat nopeasti valmistavan opetuksen tilapäistä suojelua hakeneille ukrainalaisille lapsille ja nuorille. Pääsy säännöllisen opetuksen ja harrastusten pariin on ollut parasta henkistä tukea vaikeassa tilanteessa. Joissakin kunnissa on jopa lukuvuoden lopussa juhlittu yhdessä ylioppilaiden kanssa Ukrainan etälukiosta valmistuvia opiskelijoita. Kunnat ovat lähteneet ripeästi järjestämään ukrainalaisille valmistavan opetuksen lisäksi varhaiskasvatuksen ja nuorisotoimen palveluja, moninaista harrastustoimintaa sekä kirjastopalveluja.   
 
Kriisit ovat osoittaneet viranomaisyhteistyön tärkeyden. Toivomme, että yhteistyö jatkuu ja kehittyy. Yhdessä olemme enemmän! 
 
Anu Liljeström, johtaja 
Matti Ruuska, yksikön päällikkö, ylitarkastaja 
Virpi Launonen, kirjastotoimen ylitarkastaja 
Johanna Albert, opetustoimen ylitarkastaja 
Laura Oksanen, nuorisotoimen ylitarkastaja 
Itä-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue 

Alueellinen valmiustoimikunta ylläpitää alueellista turvallisuustilannekuvaa, toimii aluehallintovirastolle laissa säädetyn alueellisen varautumisen yhteensovittamisen kanavana ja edistää varautumisen ja turvallisuussuunnittelun yhteistoimintaa. Toimikunta on varautumiseen liittyvän tiedonvaihdon, keskustelun ja yhteisen ymmärryksen rakentamisen foorumi, jonka toimintaa suunnittelee ja koordinoi aluehallintovirasto.

Varautuminen ja yhteensovittaminen ovat sanoja, joiden merkitys voi jäädä helposti hieman epämääräiseksi – saati kun sanat kulkevat käsikynkässä. Alueellisen valmiustoimikunnan työ on yksi konkreettinen esimerkki varautumisen yhteensovittamisesta. Varautumisen avain on laajassa, sujuvassa yhteistyössä, ja valmiustoimikunnan toiminta auttaa varmistamaan aluetason yhteistyötä.

Yksinkertaistettuna kyse on siitä, että yhteiskunnan turvallisuuden kannalta keskeiset alue- ja paikallistason toimijat vaihtavat keskenään riittävästi tietoa lisäten yhteistä ymmärrystä erilaisista yhteiskuntaan kohdistuvista uhkista ja niihin vastaamisesta ja varautumisesta sekä suunnittelevat ja koordinoivat yhteisesti tätä varautumistyötä kunta-, hyvinvointialue-, maakunta- ja aluetasolla.

Jäseniä yhteiskunnan eri sektoreilta

Valmiustoimikunnan jäsenistö on laaja ja edustus ylittää sektorirajat. Mukana ovat yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kannalta keskeiset toimijat: toimikunnassa on edustajia hyvinvointialueilta, kunnista, pelastuslaitoksista, poliisilaitoksista, rajavartiolaitoksen vartiostosta, puolustusvoimien joukko-osastoista, hiippakunnista, ELY-keskuksista, järjestöistä ja Yleisradiosta – ja luonnollisesti myös meiltä Etelä-Suomen aluehallintovirastosta. Valmiustoimikunnassa voidaan näin keskustella luottamuksellisesti alueellisen varautumisen kysymyksistä ja edistää poikkihallinnollisesti varautumisen ja turvallisuuden yhteistyötä.

Valmiustoimikunta toimii aluehallintoviraston koordinoimana. Etelä-Suomen alueellinen valmiustoimikunta kattaa koko Etelä-Suomen aluehallintoviraston toiminta-alueen eli Etelä-Karjalan, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, Päijät-Hämeen ja Uudenmaan maakunnat. Nimettyjä jäseniä Etelä-Suomen alueellisessa valmiustoimikunnassa onkin 60. Tärkeä osa alueellista varautumista ovat myös maakunnalliset turvallisuus- ja valmiusfoorumit, joiden terveisiä käsitellään yleensä myös valmiustoimikunnassa.

Valmiustoimikunnassa käsitellyt teemat läpileikkaavat yhteiskunnan erilaiset kriisit ja häiriötilanteet

Tavoitteenamme aluehallintovirastossa valmiustoimikunnan työtä ohjaavana tahona on välittää valmiustoimikunnalle varautumiseen liittyvää tietoa ja havaintoja sekä tarjota luottamuksellinen foorumi keskustelulle. Valmiustoimikunnan kokoontumisten aihepiirit läpileikkaavat yhteiskunnan eri toiminnot, häiriötilanteet ja mahdolliset uhkakuvat sekä näihin varautumisen poikkihallinnollisesti, mikä on toimikuntatyöskentelyn vahvuus.

Valmiustoimikunnan kokoontumisissa voidaan joustavasti käsitellä kulloinkin keskeisiä tilanteita ja luoda kattava yhteinen ymmärrys siitä, millaisia keinoja tilanteiden hallintaan löytyy. Kokoontumisia voidaan myös tihentää ja kokoonpanoa laajentaa, jos häiriötilanne vaatii tiiviimpää tiedonvaihtoa ja yhteistä suunnittelua, kuten on tehty sekä koronaviruspandemian aikaan että Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainassa – normaalisti Etelä-Suomen alueellinen valmiustoimikunta kokoontuu kaksi kertaa vuodessa.

Jonkinlaista kuvaa valmiustoimikunnan työn laaja-alaisuudesta antaa esimerkinomainen listaus kokoontumisissa parin viime vuoden aikana käsitellyistä aiheista – aiheet kattavat niin koronaepidemian kulkuun kuin nuorisorikollisuuteen ja Ukrainan sodan aiheuttamiin heijastevaikutuksiin keskittyviä teemoja:

• Nuorisorikollisuus, huumeet, ja keskustelukulttuurin muutos
• Valtioneuvoston puolustusselonteko 2021
• Afganistanin kriisin vaikutukset Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan
• Koronaviruspandemian alueellinen tilannekuva ja arvio pandemian tulevasta kehityssuunnasta
• Viestintä pitkittyneessä häiriötilanteessa
• Turvallisuuspoliittinen tilanne Euroopan ja Venäjän välillä
• Laajamittaiseen maahantuloon varautuminen alueellisesti

Valmiustoimikunta saa tyypillisesti kokouksissa kuulla teemoista myös ulkopuolelta kutsuttujen asiantuntijoiden syventämänä. Valmiustoimikunta on lisännyt tietouttaan mm. kyberuhkista ja hybridivaikuttamisesta Hybridiosaamiskeskuksen ja Kyberturvallisuuskeskuksen asiantuntijoiden johdolla. Olemme myös järjestäneet valmiustoimikunnalle seminaarin, jossa työstettiin yhdessä konkreettisia eväitä yhteiskunnallisesta kriisistä palautumiseen ja henkisen kriisinkestävyyden vahvistamiseen tilanteessa, jossa pitkittyneet häiriötilanteet seuraavat yhteiskunnassa toisiaan ja limittyvät osin päällekkäin.

Tavoitteena kirkastaa kokonaiskuvaa ja vähentää turvallisuutta heikentäviä yllätyksiä

Valmiustoimikunnan työskentelyn tavoitteena on yhteisen käsittelyn kautta kirkastaa turvallisuustilanteen kokonaiskuvaa. Tiedon ja ymmärryksen lisääminen vahvistaa organisaatioiden resilienssiä ja auttaa kohtaamaan turvallisuustilanteeseen kohdistuvia häiriöitä.

Mistä toimikunta sitten saa käsiteltävät aiheet? Keskeisenä valmiustoimikunnan työtä tukevana ja valmistelevana tahona toimii valmiustoimikunnan sihteeristö, jonka työtä johdamme. Sihteeristö on tiivis poikkihallinnollinen kokoonpano, joka koostuu valmiustoimikunnan keskeisten jäsenorganisaatioiden asiantuntijoista. Sihteeristö luotaa ja seuraa turvallisuuteen vaikuttavia ilmiöitä ja teemoja, joita olisi tarpeen käsitellä valmiustoimikunnassa, ja valmistelee näiden pohjalta valmiustoimikunnan kokousten sisältöjä.

Valmiustoimikunnan työn tarkoituksena on vähentää epävarmuuksia ja välttää kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvia yllätyksiä. Haluamme olla tukemassa yhteiskunnan toimijoita oikeiden päätösten ja ratkaisujen tekemisessä. Tärkeää on yhdessä tunnistaa hiljaisia signaaleja ja kehittymässä olevia ongelmia ja pitää matala kynnys yhteydenpidolle.

Näemme, että valmiustoimikunnan työtä pitää myös kehittää, jotta se vastaa muuttuvan maailman tarpeita. Haluamme edistää toimikunnan dialogia ja vuorovaikutusta ja luodata jäsenistön palautetta kehittämisen tueksi. Myös tiedonvaihtoon ja vastavuoroiseen ymmärrykseen on tärkeää panostaa.  Tiedon kokoamisessa on tärkeä panostaa siihen, että käytetty kieli ja sanasto on ymmärrettävää. Kehitettävää on vielä strategisen, ennakoivan ja proaktiivisen tilannetietoisuuden analyysin tuottamisessa.

Haluamme jatkaa avointa, luottamuksellista vuoropuhelua ja toiminnan yhteistä kehittämistä alueellisen valmiustoimikunnan kesken. Varautuminen onnistuu silloin, kun se tehdään yhdessä.

Kristiina Kapulainen
pelastusylitarkastaja, valmiustoimikunnan pääsihteeri

Johanna Koskela
viestintäpäällikkö, valmiustoimikunnan sihteeristön jäsen

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

​​​​​​​Kirjoitusta on päivitetty 7.6.2023.

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”, ja kysymykset pohjautuvat kirjastolain pykäliin 2 ja 6. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. 18–34-vuotiaita vastaajista oli 255. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Nuoret aikuiset äänestäjinä​​​​​​

18–34-vuotiaista äänesti kesän 2021 kuntavaaleissa noin 34%. Kyselyyn vastanneista tuossa ikäryhmässä ilmoitti äänestäneensä 62%, joten vastanneet olivat aktiivisempia kuin ikäisensä keskimäärin.
Vastauksista ilmeni riippuvuus lukemisen useuden ja äänestämisen kanssa. Mitä useammin luki, sen todennäköisemmin äänesti. Ja mitä useammin käytti kirjastoa, sitä todennäköisemmin äänesti.

Tiedon saatavuus ja käyttö

Nuoret aikuiset ja vanhemmat ikäpolvet ovat yksimielisiä siitä, että kirjastossa tulisi olla saatavilla tietoa paikallisista ja valtakunnallisista ajankohtaisista asioista. Yli 80 % vastaajista pitää tätä tärkeänä, mutta vain 35 % kokee näin tapahtuneen.

Tietopalvelun, tiedonhankinnan ohjauksen ja monipuolisen lukutaidon tarjonta

Nuoret aikuiset eivät pidä kirjastoa yhtä saavutettavana matalan kynnyksen paikkana kuin vanhemmat. Nuoret antavat heikomman arvosanan ”perinteisistä” kirjaston palveluista, kuten painetuista aineistoista, neuvonnasta sekä ajantasaisesta ja luotettavasta tiedosta.

Saavutettavuuden suhteen näkemysero on mielenkiintoinen. Perinteisesti saavutettavuudella on tarkoitettu keskeistä sijaintia ja laajoja aukioloaikoja, mutta mieltävätkö nuoret termin samalla tavalla? Mitä jos saavutettavuus heidän mielestään on sitä, että palvelun saa älypuhelimeen tai tilattua kotiovelle? Onko kynnys korkea, jos palvelutarjonta ei houkuttele? Tai ei tule kohdatuksi yksilönä?

Yllättäen nuoret aikuiset kokevat saaneensa tietotekniikan käyttöön enemmän apua kirjastosta kuin vanhemmat. Samoin tiedon etsinnässä internetistä ja tiedon luotettavuuden arvioinnissa nuoret kokevat tulleensa autetuiksi useammin. He myös tuntevat näissä asioissa jääneensä useammin ilman apua kuin vanhemmat sukupolvet. Tulos osoittaa vääräksi sen olettamuksen, että nuoret ovat diginatiiveja, joiden netinkäyttö on hyvällä tasolla, eikä heitä kannata siinä opettaa. Tulosta voi tulkita myös niin, että nuoret ovat kasvaneet siihen, että tulee olla mediakriittinen, eikä eletä enää yhden virallisen totuuden mukaan. He tiedostavat uudenlaiset osaamistarpeet digitaalisten medioiden kuluttajina.

Kirjaston osuus yhteiskunnallisen tiedon tarjoajana

Nuorista vain viidennes etsii yhteiskunnallista tietoa kirjaston painetuista aineistoista. Netin uutissivustot ovat ylivoimaisesti käytetyin kanava, joiden jälkeen tulevat viranomaisten tiedotukset, sosiaalinen media, radio ja televisio ja itse hankitut lehdet ja kirjat.

Kirjasto yhteiskunnallisen aktiivisuuden lisääjänä

Nuoret aikuiset kokevat vanhempia useammin, että he ovat oppineet uusia asioita kirjaston avulla. He tunnistavat oppineensa käyttämään tietotekniikkaa kirjastossa useammin kuin vanhemmat, ja samoin arvioidaan kirjaston aikaansaama aktivoituminen paikallisessa vaikuttamisessa. Kaikista vastaajista yli 80 % pitää vähintään melko tärkeänä, että kirjasto edistää yhteiskunnallista aktiivisuutta.

Kirjasto sananvapauden edistäjänä

Kyselyyn vastanneiden mielestä kirjasto edistää parhaiten sananvapautta tarjoamalla tiloja oleskeluun, työskentelyyn ja opiskeluun. Sananvapauteen liittyy siis julkinen tila, joka mahdollistaa omaehtoisen tekemisen.

Väittämään ”Kirjasto tarjoaa kaikille samat mahdollisuudet hyödyntää tietoa ja ideoita” nuoret aikuiset suhtautuvat huomattavasti epäilevämmin kuin vanhemmat ikäryhmät. Jälleen tullaan siis samaan problematiikkaan kuin aikaisemmin saavutettavuuden ja matalan kynnyksen kielteisissä vastauksissa. ”Samaa kaikille” -ajattelu ei näytä olevan nuorten mieleen.

Marja Peltola Tampereen yliopistosta kirjoittaa ”Nuorisotyön piirissä ajateltiin pitkään, että tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys toteutuvat, kun pidetään ovet auki kaikille ja tarjotaan samoja palveluja kaikille. Tämä ”samaa kaikille” -yhdenvertaisuus, vaikka tarkoittaisikin hyvää, perustuu kuitenkin ajatukselle yhden kulttuurin, yhden elämäntavan Suomesta. Kun nuorten toisistaan poikkeavat kokemukset ja tarpeet on ymmärretty yhä paremmin, on käynyt väistämättömäksi myös arvioida uudestaan nuorisotyön totuttuja käytäntöjä. Yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden kannalta onkin ensiarvoisen tärkeää kysyä, mitä esimerkiksi rodullistettuihin vähemmistöihin kuuluvat, sateenkaarevat tai vammaiset nuoret tarvitsevat ja haluavat nuorisotyöltä.

Yhdenvertaisuus on erojen huomiointia ja yksilöllistä kohtaamista.
Yllä sanotun voi tiivistää kahdeksi yksinkertaiseksi ohjeeksi:
1) muista, että kaikki eivät ole samalla viivalla, ja
2) kohtaa yksilö ja kuuntele häntä.”

Kirjasto yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäjänä

Nuoret aikuiset pitävät kautta linjan kirjastojen tilaisuuksia tärkeämpinä kuin vanhemmat sukupolvet. Erityisesti nuoret aikuiset pitävät tärkeinä niitä yhteiskunnallisia tilaisuuksia, joissa voi itse vaikuttaa, osallistua, ottaa kantaa ja saada oma äänensä kuuluviin. He eivät halua olla pelkkä yksipuolisen informaation jakamisen kohde, vaan olla osallisena vuoropuhelussa. Tästä kannattaa kirjastoissa rohkaistua, ja ottaa nuoret mukaan suunnittelemaan tapahtumia ja muuta toimintaa.

Yhteenveto

Nuoret aikuiset eivät välttämättä koe kirjaston perinteistä toimintaa omakseen. Jos kirjasto haluaa vahvistaa nuorten osallisuutta, tulee heidän viestinsä ottaa opiksi:

• ”Samaa kaikille” -ajattelu ei toimi, vaan nuoret tulee kohdata yksilöinä.
• Nuoret eivät halua olla toiminnan kohde, vaan aktiivisia osallistujia. He pitävät myös yhteiskunnallisten asioiden käsittelyä kirjastossa luontevana.
• Nuoret ovat siten diginatiiveja, että heille luontevaa on käyttää digitaalisia aineistoja painettujen sijaan. Tämä ei sulje pois sitä, että he tarvitsevat myös opastusta tietotekniikan käyttöön ja mediakriittisiä neuvoja.

 

Satu Ihanamäki
kirjastotoimen ylitarkastaja
Lapin aluehallintovirasto

Ett inlägg på Facebook fick mig att igen en gång fundera över hur det kommer sig att vi har elever som är totalt slut innan de ens står på tröskeln vill vuxenlivet. Vad är det som bidrar till detta?

I inlägget summerar min vän att det är summan av alla krav vi vuxna ställer på de unga som tar knäcken på dem. De enskilda kraven är kanske inte så stora. ”JAG kräver ju inte så mycket i mitt undervisningsämne, inom den här hobbyverksamheten eller hemma hos oss.” Men många bäckar små, leder som bekant till en stor å.

En viktig framtidskunskap är att kunna prioritera. Att veta när det är viktigt att lägga manken till och när det är helt ok att gå där ribban är lite lägre. Och när är det på sin plats att rentav sänka ribban själv? Det finns inte ett enda barn som inte vill behaga och göra den vuxna nöjd, ett barn som inte vill få det där berömmet. Därför måste vi vuxna tänka till, och hjälpa och handleda de unga i djungeln av de yttre och – för den delen – de inre kraven.

Jag tror att vi i framtiden behöver samhällsmedborgare som vet när det gäller att maxa sin prestation och när det är helt ok att prestera mediokert. Jag menar inte att var och en fritt kan välja vad man gör och när det passar en. Man måste förstås hålla avtal och överenskommelser, gemensamma deadlines och leverera det utlovade. Däremot måste var och en veta sina gränser och bli bättre på självledarskap. Att inte lova mer än vad dygnets timmar räcker till.

Att alltid göra sitt bästa betyder att man bokstavligen kör med gasen i botten jämnt. Det betyder att det går åt en himla massa bränsle. Det är inte hållbart att använda slut sina energiresurser dagligen. Vi måste hålla genomsnittsförbrukningen på en nivå vi klarar av och också värdesätta återhämtning, vila och påfyllning.

Därtill behöver vi vid kriser, utmanade och överraskande situationer ha kapacitet att tillfälligt lägga i en högre växel. Vi behöver ha en marginal, lite extra att ge, i ett skarpt läge.

Jag antar att min ståndpunkt är klar, att jag inte anser att det är huvudsaken att alltid göra sitt bästa. Det är inte en tröst och det hjälper inte heller barnet att hantera framtiden att säga så. Däremot är det sporrande för eleven att få beröm i förhållande till prestation, att synliggöra att ett gott arbete ger resultat och att man får uppmuntran då man presterat – men också att man blir sedd och bekräftad för den man är och för vad man tillför i en grupp. Att man inte enbart döms enligt prestation utan att man duger som den man är.

Bortom vitsord, avgångsbetyg och eventuella stipendier hoppas jag att varenda elev och studerande stiger ut i sommarlovet med en liten känsla av vemod och en känsla av att vara lite saknad under sommaren. Och det jag hoppas allra mest är att det i augusti infinner sig en liten längtan tillbaka till skolbänken och till de (nya) klasskamraterna och skolgemenskapen.

Malin Eriksson
Överinspektör för bildningsväsendet

Ovatko työkaverisi tai oppilaasi kysyneet tietoturvasta ja yksityisyydensuojasta? Tuntuuko kyberturvallisuus vaikealta tai etäiseltä? Tule mukaan kyberhygienian verkkokurssille. Kurssin suorittaminen onnistuu omatoimisesti neljässä noin kymmenen minuuttia kestävässä osiossa.

Kurssi järjestetään Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ja Badrap Oy:n yhteistyönä. Vastaamme kurssin lopuksi osallistujien aiheeseen liittyviin kysymyksiin ja parannamme kurssin sisältöä niiden perusteella. Voit joko aloittaa kurssin suoraan osoitteessa https://hygiene.badrap.io/avi/ tai perehtyä lisää aiheiseen alla olevan saatekirjeen avulla. Jokaisella meistä on mahdollisuus suojata itsemme, työkaverimme, oppilaamme ja läheisemme verkossa.

Ihminen ei ole kyberturvallisuuden heikoin lenkki

Vuosikymmen sitten sekä verkkorikollisten hyökkäykset että puolustuskeinot olivat valtaosin teknisiä. Ihmisten huijaaminen eli sosiaalinen hakkerointi tunnettiin ilmiönä, mutta tietoturva-asiantuntijan näkökulmasta se oli mielenkiintoinen akateeminen puheenaihe. Jotain mistä jutella sillä välin, kun me työksemme tietoturvasta huolehtivat säädimme palomuurejamme ja rakensimme erilaisia esteitä tietotekniikan käytölle. Jos me tietoturvan ammattilaiset olisimme katsoneet peiliin aiemmin, ihmiset ymmärtäisivät roolinsa itsensä ja ympärillämme olevien läheisten ja työkavereiden suojaamisesta. Sen sijaan keskityimme lähinnä valittamiseen: “tietoturva ei kiinnosta ihmisiä”, “ihminen on heikoin lenkki”, “kouluttaminen on turhaa”.

Nykyisin tilanne on päinvastainen. Suurin osa hyökkäyksistä perustuu ihmisten huijaamiseen. Hyökkääjät pyrkivät joko suoraan huijaamaan ensimmäistä uhria, tai saamaan ensimmäisen uhrin tilejä haltuun jatkohyökkäyksiä varten. Seuraavia uhreja voivat olla vaikkapa työpaikkamme tai muut tuntemamme ihmiset. 

Tästä syystä me kaikki olemme nyt näytelmän tähtiä ja toistemme puolustajia. Kyberturvallisuudesta huolehtiminen kuuluu nyt meille kaikille. 

Koulutus on avain - kunhan se keskittyy auttamiseen

Tietoturvastandardien ja suositusten kautta ihmisten kouluttamisesta on tullut osa tietoturvan kaanonia. Koulutukset saapuivat ensin suurimpien ja edistyksellisempien yritysten vuosikalenteriin. Valitettavasti emme aiemmin keskittyneet koulutuksissa kouluttamiseen, vaan vastuun siirtämiseen. “Et saa klikata linkkejä.” “Älä käytä USB-tikkuja.” “Älä vieraile epäilyttävillä verkkosivuilla.”. Jos meitä olisi kiinnostanut muukin kuin vastuun siirto, olisimme voineet antaa ihmisille enemmän ohjeita kieltojen sijaan. Olisimme harkinneet sitäkin vaihtoehtoa, että jos ihmiset eivät vastaanota informaatiota, vika voisi olla meissä itsessämme. Moderni tietoturvan koulutus ei keskity vastuun siirtoon. Se ottaa ihmiset keskiöön ja auttaa osallistujia arkisissa turvallisuuden perusasioissa. 

Eroon salaperäisyydestä

Viisaampina olisimme myös alkaneet häivyttämään tietoturvaan liittyvää salaperäisyyttä paljon aiemmin. TV:ssä puhutaan kybersodasta. Lehdet kirjoittavat suuryrityksiin kohdistuneista kyberhyökkäyksistä. Mutta kuka kertoo tarinan Leosta, jonka henkilötiedot varastettiin? Vielä kaksi vuotta myöhemmin hän viettää osan ajastaan kiistäen hänen nimiinsä tilattujen tavaroiden laskuja. Tai kuka kertoo Ainosta, joka maksoi työpaikalla odotetun ja aidon näköisen laskun, mutta firman rahat menivätkin huijarin tilille? 

Kohti ihmisläheistä kyberturvallisuutta

Miten voisimme lähestyä kyberturvallisuutta ihmisläheisemmin? Ajattele yhteiskunta, jossa olisi lääkärit ja hienot lääketieteen työkalut, mutta kukaan ei pitäisi huolta perushygieniasta. Kuinka hyvin meillä menisi? Pelkästään käsien peseminen pelastaa miljoonia henkiä vuodessa. Sinnikkään valistustyön ansiosta me kaikki ymmärrämme perushygienian merkityksen. Kyberhygieniassa elämme vielä 1800-luvun loppupuolta.

Me tietoturvan ammattilaiset olemme kuitenkin ottaneet opiksi. Ihminen ei ole enää heikoin lenkki, vaan tämän shown tähti. Ihminen kykenee estämään valtaosan hyökkäyksistä, koska suurin osa hyökkäyksistä kohdistuu tekniikan sijasta heihin. Ja hyökkäysten estäminen ei ole edes vaikeaa. Aivan kuten perushygieniassa, myös kyberhygieniassa on monia yksinkertaisia oppeja, joita noudattamalla pysymme jo erinomaisesti turvassa. 

On vain yksi mutta: valistustyön ja opettamisen pitäisi tapahtua suuressa mittakaavassa. Vähintä mitä voimme tehdä, on varmistaa, että seuraava sukupolvi ymmärtää myös miten kyberhygieniasta pidetään huolta. He kun elävät jo suuren osan elämästään verkossa. Kunpa meillä vain olisi joku tapa valistaa ja opettaa merkittävää osaa kansasta. Opettaja - tarvitsemme tässä apuasi. Ala kyberhygienian sanansaattajaksi.

“Miten minun pitäisi toimia?”

Toimi kuten lentokoneessa. Happimaski laitetaan ensin itselle, sitten vieruskaverille. 

Olet jo ottanut tärkeimmän askeleen. Luit tänne asti, joten olet itse kiinnostunut aiheesta. Hyödynnä nyt aluehallintoviraston ja Badrapin tarjoama kyberhygienian verkkokurssi. Se vie vain vähän aikaasi, mutta voi säästää sinut suureltakin harmilta. Käynnistä kurssi itsellesi osoitteessa https://hygiene.badrap.io/avi/, mutta toimi nopeasti - otamme mukaan 50 ensimmäistä. Jatkossa löydät ajantasaista ja luotettavaa sisältöä Kyberturvallisuuskeskuksen kybersäästä.

Hetken päästä olet valmiimpi kohtaamaan kyberturvallisuuden paremmin eväin. Ehkä tunnet jonkun kyberturvallisuusalan ammattilaisen ja pyydät häntä vieraaksi juttelemaan oppilaiden kanssa. Ehkä voit ideoida yhdessä oppilaittesi kanssa tietoiskuja aiheista, joista he jo tietävät oman netinkäyttönsä kautta. Oppilaasi voisivat miettiä ryhmätöinä vaikkapa tietoturvaa ja tietosuojaa Tiktokin, Minecraftin, Fortniten tai heidän ikäryhmänsä muiden suosittujen nettipalveluiden käytössä. Kun herätät oppilaitasi ajattelemaan omaa tietoturvaansa, hekin vuorostaan kertovat asioista kavereilleen ja omille perheilleen.

Kirjoittajat:
Jani Kenttälä, Product & Customer Success, Badrap Oy
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, opetustoimi

Är globalismens era över genom pandemin och de senaste månadernas utveckling av internationell säkerhetspolitik? Sådant har uttalats. Likväl kräver kriser än mer dialog, samarbete och framför allt en känsla av samhörighet mellan människor.

Internationalism som kunskap och känsla

Erasmus+ är programmet för internationell mobilitet inom utbildning, idrott och ungdomsarbete i Europa. För vuxna erbjuder programmet möjlighet till jobbskuggning och kurser utomlands med principerna för livslångt lärande och kontinuerlig kompetensutveckling inom arbetslivet som motiv. Programmet grundades 1987 och Finland kom med 1992. I programmets målsättningar nämns värden som hållbar tillväxt, innovation och kreativitet samt social kohesion. Det är särskilt det sist nämnda som jag personligen upplevt starkast varje gång jag deltagit i ett Erasmus+-utbyte. Vänskapen. Samhörigheten. Likheterna mellan vad människor strävar efter med studier, vilka förhoppningar man har på arbetslivet, vilka drömmar om ett gott liv. För tjugo år sedan var jag Erasmus-utbytesstuderande vid universitet i Frankrike, före pandemin deltog jag i en Erasmus+-konferens på Sicilien och knöt kontakter för kommande utbyten. I april 2022 när pandemin lättat kunde jag åka till Sicilien igen för att jobbskugga utbildningsförvaltning och skolutveckling vid en gymnasieskola i Palermo. Starkaste känslan igen var samhörighet och gemenskap. Som kognitiva mål hade jag satt upp att benchmarka, alltså jämföra och lära mig mer om lärarfortbildningen och koordineringen av studiehandlednings- och karriärvägledningstjänster i Italien.

Havets frukter vid Mondello Beach

Lärarfortbildningen i Finland och Italien

På Sicilien ska en lärare delta 25 timmar per läsår i fortbildning. Fortbildningens målsättningar fastställs av undervisningsministeriet i Italien. Fortbildning erbjuds av flertalet offentliga och privata aktörer. Lärare kan påverka och välja vad de deltar i för utbildning årligen, men lärarkollegiet diskuterar också gemensamt och kommer överens om vem som deltar i vad för att stärka och få bredd i kunskapsutvecklingen som organisation. Med andra ord kan vi se att lärarfortbildningen i Italien är mycket lik upplägget i Finland.

Det som inte är lika tydligt och starkt vare sig i Finland eller Italien gällande lärarfortbildningen är dess grund i forskning, dess strategiska planmässighet samt en koordinering av utbildningsutbudet. Själv ser jag dessa som de mest väsentliga utvecklingsområdena inom lärarfortbildningen den närmaste tiden. Samma slutsatser uttrycks i UKM:s utredning 2021:9 Den svenskspråkiga utbildningen i Finland av Gun Oker-Blom, se kapitel 4.

Vägval och framtidsdrömmar bland unga i Europa

I Finland är elev- och studiehandledningen ett väletablerat läroämne i skolan. Sedan 1980-talet har man talat om vägledningen som en egen process inom utbildningssektorn och arbetskraftsförvaltningen. The European Lifelong Guidance Policy Network, ELGPN, grundandes 2007 för att utveckla samarbetet inom vägledningstjänsterna i Europa. Sedan 2013 har Regionförvaltningsverkens svenska enhet för bildningsväsendet ett uppdrag att koordinera och utveckla vägledningstjänsterna i de tvåspråkiga regionerna i Finland. Motsvarande uppgift handhas på finska av NTM-centralerna. I Finland och Norden är studiehandledning och vägledning ett eget utbildnings-, kompetens- och yrkesområde. Med detta i ryggen förde jag olika samtal om studiehandledning i Palermo med såväl pedagoger som med ungdomarna på skolan. Studiehandledningen ordnas där av olika lärarteam, både som enskilda samtal och gruppinformation till de studerande. Det verkar inte vara ett läroämne, handhas av en skild yrkeskår eller grunda sig på några styrdokument eller kvalitetskriterier. Ungdomarna uttryckte att de önskar till norra Italien, till Milano, Genua eller Rom för att studera. Om de önskar återvända för arbetsliv och för att bilda familj – det trodde de inte var särskilt realistiskt. Sicilien har blivit en semesterort och ett familjetillhåll även för de lokala.

Vikingarnas kungasäte i Palazzo dei Normanni

Vikingaön i framtiden

Samtidigt har Sicilien ett enastående läge som en knutpunkt mellan länder och kontinenter. Sicilien är Medelhavets största ö med sol, vind och vatten. Ön har stora höjdskillnader. Trots att jag inte är ingenjör ser jag snabbt potentialen i transporter och energiproduktion samt större livsmedelsexport av t.ex. frukt, fisk, salt, olivolja och viner. Naturligtvis finns också potentialen kring turism, hälsoresor både sommar och vinter – det finns slalombackar och varma källor! – samt ett kunskapscentrum kring kulturella utbyten och språk. Sedan vikingatid har båtar alltid tagit i land här, människor från när och fjärran har byggt och levt tillsammans på ön. Men tankarna inför framtiden gick mer i traditionens tecken – den goda maten, samvaron, de vackra landskapen. Och visserligen, maten, människorna och miljön på Sicilien är bland det bästa man kan tänka sig. Men själv som verksam på Finlands västkust, den s.k. exportkusten och mitt i energiklustret omgiven av en stark skola och utbildningssektor, en stark studie- och karriärvägledning och en stark framtidstro ser jag hur Sicilien och Finland har något att ge och få av varandra.

Livslångt och kontinuerligt lärande

Så fungerar Erasmus+-programmet i praktiken. Man möter människor över en bit god mat, diskuterar, förstår varandras samhällen och framtidsdrömmar, känner samhörighet och glädje. Vänskap uppstår. Nya idéer och insikter uppstår. Frön till kommande samarbete och nya verksamhetsmodeller sås. Det är livslångt och kontinuerligt lärande. Det är internationalisering och globalism, inte alls passé.

 

Disa Widell, överinspektör för bildningsväsendet, Regionförvaltningsverket

Vasa 16.5.2022

Jag var aldrig en löpare, inte under mina 9 år i grundskolan och inte i gymnasiet heller. Men under alla år det gavs möjlighet deltog jag i Stafettkarnevalen. Mycket aktivt. Jag kom hem glad och hes. Alltid.

Artikeln Krista ledde sin hejarklack till seger, Linda måste välja mellan final och fotbollsmatch (Hbl, 6.5.2022) inleds med orden. ”Säg Stafettkarnevalen och de flesta finlandssvenskar lyser upp vid minnet.”

Jag läste det och kände igen mig. Jag minns matlådan med Musse Pigg-bilder som var fylld med allt det mamma tyckte jag behövde äta. Jag minns hejarramsor som fortfarande kommer från ryggmärgen under skolmästerskap. Jag minns hur snygga våra hejarklackskläder var. Jag minns hur tung Wendy-maskoten var. Och framför allt minns jag hur det kändes att stega in på gräsplanen med skolans namnskylt – och hur fantastiskt det råkade sig att jag där fick kontakt med killen från en annan skola jag hade span på.

Även om jag representerade en fyra-lärarskola och hejarklacken var allt annat än stor, förstod jag att min roll var viktig. Jag skulle ju heja fram mina klasskamrater till seger. Det var avgörande att de hade stort stöd på läktaren. Jag var viktig och jag hade en roll.

Väl framme möttes jag av en folkmassa vars språk var det samma som mitt, det var stort. En av de få gånger man ser så många finlandssvenska barn samlade är på Stafettkarnevalen, Skolmusik är ett annat liknande evenemang. Vi talar idag mycket om känslan av att höra till, att knyta an till skolan och att få uppleva att man är viktig. Statliga medel riktas till projekt som stöder just detta. Många gånger har jag tänkt på idrottsföreningar och hur bra de är på att få sina deltagare att bli supportrar. Jag har ofta tänkt att vi kanske borde låna in lite av det här till skolvärlden. Kanske jobba på att ”branda” vår skola, skriva hejaramsor och sloganer som sammanfattar vår skolas värderingar.

Mina egna barn är bra mycket snabbare i benen än jag själv någonsin varit, ett av dem har till och med sprungit i Stafettkarnevalen. Men i deras skolor har det inte varit aktuellt med hejarklack. Jag förstår att alla barn inte varje år kan ges möjlighet att delta i Stafettkarnevalen, vare sig de är snabba eller inte. Men jag önskar att varje barn under sin skoltid en gång har möjlighet att uppleva allt det som Stafettkarnevalen är så man även i fortsättningen kan utgå från att de allra flesta svenskspråkiga kan relatera till denna fantastiska karneval, oberoende om man varit löpare eller inte.

Malin Eriksson
Överinspektör för bildningsväsendet

Bild: På bilden ser ni min bästis som vinkar till hejarklacken på läktaren. Stafettkarnevalen 1989. Bild, privat.

Viranomaisten varautuminen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin on lakisääteistä. Viranomaisten tehtävä on varmistaa, että väestö ja infrastruktuuri pystytään suojaamaan ja varmistamaan sekä yhteiskunnan toimintakyky turvaamaan häiriö- ja konfliktitilanteissa. Aluehallintovirastot järjestävät säännöllisesti erilaisia valmiusharjoituksia parantaakseen eri toimijoiden varautumista.

Lounais-Suomen aluehallintovirasto järjestää tänä vuonna Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa alueelliset valmiusharjoitukset, joiden pääkohderyhmänä ovat kunnat. Harjoitusten suunnittelu aloitettiin jo syksyllä 2021, jolloin pääteemoiksi määritettiin tilannearviointi, yhteistyön harjoittelu sekä väestönsuojelu. Satakunnan harjoitus EMMA22 pidetään toukokuussa ja Varsinais-Suomen harjoitus AURORA22 puolestaan syyskuussa heti puolustusvoimien paikallispuolustusharjoituksen jälkeen.

Varautuminen on ennen kaikkea yhteistyötä

Kriisitilanteita leimaa yllätyksellisyys, kiire ja pirstaleisuus. Tiedon kerääminen ja tilannekuvan muodostaminen vaativat aikaa, jota kriisissä ei ole. Kriisit eivät myöskään noudata organisaatio-, kunta- tai maakuntarajoja. Häiriötilanteissa toimimista pitää siis harjoitella säännöllisesti, jotta tilannekuvan rakentaminen ja toimintasuunnitelmasta päättäminen sujuisi nopeasti ja tehokkaasti.

Viranomaisten tulee kyetä jakamaan oikeaa, ajantasaista informaatiota tehokkaammin kuin huhut ja väärä tieto liikkuvat nettikeskusteluissa. Viranomaiset eivät pysty voittamaan sosiaalista mediaa nopeudessa, mutta niiden tulee jakaa faktapohjaista ja ajantasaista tietoa, jotta kansalaiset osaavat toimia oikein. Tarvittaessa on kyettävä evakuoimaan väestö nopeasti ja hallitusti yhdessä kuntien kanssa.

Kunnat ovat yhteiskunnassamme keskeisiä toimijoita ja niiden pitää varautua pitämään huolta asukkaistaan ja järjestämään palvelut myös poikkeusoloissa. Vaikka vastuulliset viranhaltijat johtavat oman organisaationsa toimintaa, mikään taho ei kutenkaan varaudu yksin. Häiriötilanteen ymmärtämiseen tarvitaan laaja verkosto erilaisia toimijoita niin omasta organisaatiosta kuin ulkopuolisista sidosryhmistäkin. Varautuminen tehdään yhteistyössä julkishallinnon, yksityisen sektorin ja järjestöjen kanssa.

Varautuminen on käynnissä jatkuvasti

Krimin miehitys, Lähi-idän tilanne ja viimeisimpänä Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan ovat vaikuttaneet eurooppalaisten turvallisuudentunteeseen radikaalisti ja pysyvästi. Helmikuussa kansalaisten turvallisuus järkkyi, kun Venäjän panssarikolonnat ajoivat Ukrainaan. Tšernobylin ydinvoimala-alueen valtaaminen ja Venäjän retoriikka ydinaseiden käytöstä aiheuttivat pelkoa, joka johti muun muassa joditablettien hetkelliseen loppumisen apteekeista. Väestönsuojelu, kriisivalmius ja materiaalinen varautuminen nousivat yhtäkkiä kaikkia kiinnostaviksi ja arkeen vaikuttaviksi teemoiksi.

Koko yhteiskuntaan vaikuttavassa häiriötilanteessa esiintyy aina erilaista hamstrausta. Esimerkiksi kotitaloudet pyrkivät näin rakentamaan omia pieniä varmuusvarastojaan ja siten parantamaan kriisikestävyyttään. Kotitalouksien itsenäiseen pärjäämiseen on laadittu 72 tunnin varautumissuositus, jonka mukaisesti kodista pitäisi löytyisi vähintään kolmeksi vuorokaudeksi ruokaa ja lääkkeitä. Samalla pitäisi pystyä varmistamaan, miten asukkaat pärjäävät kylmenevässä asunnossa tai vedenjakelun katketessa. Tämän kansalaisten omatoimisen selviytymisen tarkoitus on myös antaa viranomaisille aikaa toimia, eli muodostaa tilannekuva, laatia toimintasuunnitelma ja ryhtyä toimenpiteiden toteuttamiseen.

Paniikkiin tai hamstraukseen ei kuitenkaan ole edelleenkään mitään tarvetta, sillä eri tahot tekevät joka päivä sekä näkyviä että näkymättömiä toimia, jotta voimme nukkua yömme turvallisesti. Yksi näistä näkyvistä toimista on alueellinen valmiusharjoitus. Varautuminen ja sen osana poikkeusolojen harjoittelu parantavat kriisinsietokykyämme ja mahdollistavat sen, ettei toiminta kaadu heti ensimmäiseen vastoinkäymiseen. Olemme valppaina ja valmiina toimimaan tarpeen ja tilanteen mukaan.

Unto Usvasalo
Pelastusylitarkastaja
Lounais-Suomen aluehallintovirasto

Lahden ja Porvoon alueelliset kehittämiskirjastot järjestivät yhdessä Etelä-Suomen aluehallintoviraston kanssa työpajat, joissa pohdittiin kirjastoa aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistäjänä. Työpajojen tausta-aineistona hyödynnettiin Aluehallintovirastojen kirjastotoimen vuoden 2021 väestökyselyä Kirjasto demokratian edistäjänä. Analysoimme kyselyn tuloksia ja pohdimme mitä toimenpiteitä kirjastoissa pitäisi tehdä.  

Päällimmäisenä keskusteluista jäi mieleen kirjastojen kyvykkyys ja lähtönopeus järjestää tilaisuuksia ja toimintaa ajankohtaisista aiheista. Toisaalta odotuksia ja vaatimuksia on niin paljon, ettei kaikkea kannata yrittää tehdä ainakaan yksin. Kirjastotilan hyödyntäminen alustana aktiiviselle kansalaistoiminnalle on yksi suunta, johon kirjastoissa voidaan edelleen rohkeammin lähteä. Pienemmissä kirjastoissa yhteistyökumppanit ovat elintärkeitä esimerkiksi vaikuttavan digiopastuksen tarjoamiseen.  

Kirjastolla tulisi olla kykyä tunnistaa osallistumisen ja osallisuuden erilaisia tasoja. Kaikki eivät halua ole aktiivisia kansalaisvaikuttajia ja osallistu keskustelutilaisuuksiin vaikkapa kunnan kehittämisen suunnista. Kysytäänkö kuntalaisilta, jos kunta aikoo supistaa kirjastopalveluja? Entä pääsevätkö asiakkaat osallistumaan kirjaston toiminnan suunnitteluun, kokevatko he esimerkiksi kirjaston tapahtumat omikseen? Kannustaako kirjasto uusien asioiden oppimiseen ja miten se näkyy verkkopalveluissa?  

Väestökyselyn vastausten perusteella kirjaston palveluiden monipuolisuutta ei tunnisteta täysin. Toisaalta kirjastoa käyttämättömätkin pitävät eri palveluita tärkeinä. Tämä kertoo kirjaston arvostuksesta ja potentiaalista. Ei-käyttäjien tavoittaminen on suurin haaste ja siinä kannattaa ehdottomasti hyödyntää muiden toimijoiden valmiita verkostoja. Tarkempi kohderyhmäajattelu ei paisuta tilastoja, mutta tuottaa parhaimmillaan hyvää elämää niillekin, jotka eivät tällä hetkellä nauti kirjaston palveluista aktiivikäyttäjinä.  

Ylitarkastajat Kristiina Kontiainen ja Marko Ojala  
Etelä-Suomen aluehallintovirasto