Itä-Suomen aluehallintovirasto on jo usean vuoden ajan järjestänyt keväisin lukutaitoseminaarin, jossa pyritään tuomaan eri alojen ammattilaisia lukutaitotyön äärelle ja antamaan sytykkeitä lukemaan innostamiseen arkityössä. Monialainen lukutaitotyö nähdään meillä tärkeänä asiana, ja se on myös keskeinen keino toteuttaa kansallista lukutaitostrategiaa, joka tähtää lukutaidon vahvistamiseen.

Erilaisissa oppimistuloksia mittaavissa tutkimuksissa on noussut esiin lukutaidon tason heikkeneminen, mikä on johtanut yhteiskunnalliseen huolipuheeseen. Huoleen toki on aihetta, mutta esimerkiksi Lotta-Sofia La Rosan väitöstutkimuksen mukaan huolipuhe ei lisää nuorten motivaatiota lukea. Lukemista tulisikin lähestyä ilon kautta.

Tämänvuotisen lukutaitoseminaarin teemana olivatkin lukuilo ja yhteisöllisyys. Useissa puheenvuoroissa nousi esille vertaisvinkkauksen merkitys lukuilon löytymiselle. Vertaisvinkkauksessa on kaksi tärkeää näkökulmaa. Ensinnäkin se mahdollistaa itseä kiinnostavan tekstin löytymisen kaiken tekstipaljouden joukosta. Toiseksi se luo luontaisen paikan kirjallisuudesta ja lukemisen synnyttämästä kokemuksesta puhumiselle.

Täydennyskoulutuksen lisäksi aluehallintovirastot edistävät lukutaitotyötä resurssiohjauksella eli myöntämällä valtionavustuksia. Kirjastojen alueellisen kehittämisen hankeavustuksissa yksi painopistealue on kirjastojen lukemisen edistämistyön kehittäminen. Tällä rahalla on toteutettu myös vertausvinkkaukseen liittyviä hankkeita. Niistä yksi esimerkki on Kiuruveden kirjaston toteuttama Mukaan nuorten maailmaan -hanke. Voit tutustua hankkeeseen tarkemmin avustustarinoissa.

Ja mitä olisi vertaisvinkkausta käsittelevä blogi ilman kirjavinkkiä. Jos olet kiinnostunut pohtimaan yhteiskunnan polarisaatiota ja erilaisten maailmankuvien törmäämistä, suosittelen tarttumaan Juli Zeh’n kirjaan Yli-ihmisiä. Se on aihevalinnaltaan raikas ja näkökulmiltaan sekä juoneltaan yllättävä. 

kirjastotoimen ylitarkastaja Virpi Launonen
Itä-Suomen aluehallintovirasto 
 

Kirjastotoimen alueellisten ja paikallisten kehittämishankkeiden avustuskierros saatiin päätökseen ennen pääsiäistä, kun aluehallintovirastoissa tehtiin avustuspäätökset. Avustusta myönnettiin yhteensä yli 1,9 miljoonaa euroa 96 hankkeelle ympäri Suomen.

Hakemusten joukossa oli kymmenittäin isompia ja pienempiä kehittämisideoita, joilla kirjaston tai kirjastojen toimintaa pyritään viemään eteenpäin ja luomaan uusia palveluita tai selvittämään palvelutarpeita. Tänä vuonna hakemuksissa oli kuitenkin silmiin pistävän paljon sellaisia hankkeita, joiden keskeisin tavoite oli paikata kirjaston vähäisiä henkilöstö- ja muita resursseja. Aikaisempina vuosina heikon henkilöstötilanteen paikkaaminen oli kirjoitettu rivien väliin, mutta tällä kierroksella asia oli kirjoitettu auki lukuisissa hakemuksissa.

Kehittämishankkeiden tarkoitus on kehittää toimintaa, ei paikata perustoiminnan resurssoinnin aukkoja. Kirjastojen toiminnan järjestäminen on kuntien tehtävä. Kuntien tulee varmistaa, että kirjastolla on riittävästi osaavaa henkilökuntaa, uusiutuva kokoelma ja soveltuvat tilat, jotta kirjasto pystyy toteuttamaan sille kirjastolaissa annetut tehtävät.

Kirjasto on subjektiivinen oikeus, jolla toteutetaan perustuslain 16 pykälää sivistyksellisistä perusoikeuksista. Siitä on johdettu kunnan velvollisuus kirjastotoiminnan järjestämiseen. Kirjastolaissa määritellään tehtävät, jotka kirjaston tulee hoitaa ja kunnan resursoida. Kunnassa päätettäväksi jää esimerkiksi työmenetelmät, joiden avulla lukemisharrastusta tai sananvapautta edistetään.

Kehittämisavustuksilla voidaan rahoittaa kokeiluja, joilla testataan uusia työmenetelmiä, mutta kirjastolla tulee olla resurssit ja valmius ottaa hyväksi havaitut menetelmät arkikäyttöön myös hankkeen jälkeen. Kokeilut ovat määräaikaisia, niitä tulee arvioida ja niiden tulee perustua kyseisen kirjaston tarpeeseen. 

On esitetty näkemyksiä, että kehittämisavustuksia paremmin kuntia palvelisi harkinnanvaraisten avustusten siirtäminen osaksi kunnille maksettavaa valtionosuutta. Mikäli leikitellään tällä ajatuksella, olisi tänä vuonna kunnille ropsahtanut kassaan 0,35 euroa per asukas. Esimerkiksi 10 000 asukkaan kunnassa tämä olisi tarkoittanut ruhtinaallista 3 500 euroa. Sillä olisi häthätää palkattu kirjastonhoitaja kuukaudeksi, mikäli kirjastonjohtaja olisi onnistunut tappelemaan summan kirjaston käyttöön suuresta korvamerkitsemättömästä könttäsummasta, jonka kunta peruspalvelujen järjestämiseen saa. Mutta siinäkin tapauksessa, että rahat olisi jollakin ilveellä saanut kirjaston budjettiin, on aiheellista miettiä, kuinka paljon kehittämistä kuukaudessa ehtii tekemään tai kuinka paljon kuukauden työpanos vaikuttaa kirjaston aliresursoinnin paikkaamiseen. 

Sen sijaan hyvin suunniteltu, toteutettu ja johdettu kehittämishanke voi kantaa pitkälle, ja se voi auttaa kirjastoja myös resurssiongelmissa. Siksi kehittämisen mahdollistaminen on tärkeää niin valtion kuin kuntienkin näkökulmasta, ja siksi kirjastoissa tulisi suhtautua kehittämiseen avustuksilla pitkäntähtäimen sijoituksena, ei pelkkänä resurssilaastarina.

Virpi Launonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto