Etelä-Suomen aluehallintovirasto järjestää Häme24-valmiusharjoituksen harjoitusvaiheen Kanta- ja Päijät-Hämeen alueilla 3.-5.9.2024. Harjoitus on osa aluehallintovirastojen alueellista varautumista. Mukana osallistumassa on kuntia, hyvinvointialueita, pelastuslaitoksia sekä muita alueen viranomaisia ja toimijoita, yhteensä 35:sta eri organisaatiosta.

Harjoituksessa osallistujat varautuvat kuvitteellisiin poikkeusoloihin ja väestönsuojelutilanteeseen. Harjoituksen skenaariossa kansainvälinen tilanne on kiristynyt, joka on johtanut Suomessa yhteiskunnan turvallisuustilanteen heikentymiseen, kriittisen infrastruktuurin toiminnan häiriintymiseen sekä sotilaallisen voimankäytön uhan kasvuun. Harjoituksen teema on tällä hetkellä ajankohtainen ja tärkeä.

Häme24-valmiusharjoitus toteutetaan toiminnallisena johtamisharjoituksena, jonka keskiössä on organisaatioiden kriisijohtaminen sekä yhteistyö häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Osallistujat harjoittelevat toimintatapoja erilaisissa tilanteissa virtuaalisella harjoitusalustalla. Harjoitus ei näin ollen näy katukuvassa.

Häme24-harjoituksella pyritään kehittämään osallistuvien organisaatioiden oman toimintavalmiuden ohella erityisesti niiden yhteistoimintaa, tilannetietoisuutta ja väestönsuojelun valmiutta.

Valmiusharjoitus toteutuu monella tapaa uudenlaisessa tilanteessa. Harjoitus järjestetään samanaikaisesti Panssariprikaatin johtaman paikallispuolustusharjoituksen (PAPU) yhteydessä. Lisäksi Hämeen alueen hyvinvointialueet ovat nykyisessä muodossaan ensimmäistä kertaa mukana alueellisessa valmiusharjoituksessa.

Häme24-harjoituksen tunnuksessa esiintyvät Kanta- ja Päijät-Hämeen vaakunat.

Yhteiskunnan toimintakykyä ylläpitäen

Aluehallintovirasto vastaa useista varautumisen, yhteensovittamisen ja tukemisen tehtävistä. Alueellisten valmiusharjoitusten säännöllinen järjestäminen on yksi osa aluehallintoviraston lakisääteistä perustehtävää ja varautumista. Etelä-Suomen aluehallintovirasto järjestää valmiusharjoituksia vuosittain, ja maakunnissa harjoituksia on kolmen vuoden välein. 

Valmiusharjoitusten järjestämisellä pyritään varmistamaan yhteiskunnan toiminnan jatkuvuus niin normaaliolojen häiriötilanteissa kuin poikkeusoloissakin. Harjoitukset edistävät organisaatioiden, viranomaisten ja muiden toimijoiden yhteistyötä ja johtamista kriisitilanteissa. Toimivalla yhteistyöllä on tärkeä rooli yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden varmistamisessa sekä erilaisten riskien ja kriisien hallinnassa.

Kun yhteiskunnan toimijat osoittavat olevansa valmistautuneita erilaisiin haastaviin tilanteisiin, kansalaisten luottamus ja yleinen turvallisuudentunne vahvistuvat.

Tähän voi etsiä vastauksia ainakin varhaiskasvatuslaista ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteista. Varhaiskasvatuksessa johtajien velvollisuus on käydä henkilökunnan kanssa keskustelua siitä, miten ohjaavat asiakirjat toteutuvat käytännössä. 

Suurin osa varhaiskasvatuksesta Suomessa on laadukasta. Varhaiskasvatuksen toimijat, olivatpa he kunnallisia tai yksityisiä, haluavat pääsääntöisesti tuottaa erittäin laadukasta varhaiskasvatusta. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että valitettavasti kaikki varhaiskasvatus ei ole laadukasta. 

Vuonna 2023 aluehallintovirastojen valvonta-asioina käsittelemistä yli 80 asiasta 46 prosenttia johti huomion kiinnittämiseen, huomautukseen tai määräykseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näissä tapauksissa 

• toiminta ei ollut asianmukaisesti järjestetty tai
• hyvää hallintotapaa ei ollut noudatettu tai
• varhaiskasvatuksessa oli menetelty virheellisesti tai jätetty velvollisuus täyttämättä tai
• varhaiskasvatuksessa oli asiakasturvallisuutta vaarantavia puutteita tai epäkohtia tai 
• toiminta oli muutoin varhaiskasvatuslain vastaista. 

Toisin sanoen henkilökunta oli käyttäytynyt epäasiallisesti lasta tai huoltajia kohtaan, lapsille ei ollut tehty varhaiskasvatussuunnitelmia, päiväkodissa oli liian vähän henkilöstöä lapsimäärään nähden, piha-alue ei ollut turvallinen, lapsia pakotettiin nukkumaan tai syömään ja niin edelleen.

Yksiköissä on hyvä käydä koko työyhteisön kesken keskustelua myös muista varhaiskasvatuksen laatutekijöistä kuin suhdeluvuista ja henkilöstömitoituksesta. Saavutetaanko varhaiskasvatuslain tavoitteet kaikissa päiväkodeissa ja kaikissa ryhmissä? Millaiset periaatteet yksiköissä on työvuorosuunnitteluun? Pitäisikö niitä kenties muuttaa tai tarkentaa? Yksiköiden toimintakulttuurilla ja tiimisopimuksilla on suuri merkitys toiminnan laadun näkökulmasta. Jatkuvalle keskustelulle on hyvä luoda rakenteet.

Mitä voit työntekijänä tehdä, jos huomaat, että oman yksikkösi varhaiskasvatuksessa ja sen laadussa on puutteita? Jokaisella varhaiskasvatuksen työntekijällä on lakisääteinen velvollisuus kirjallisesti ilmoittaa viipymättä toimipaikan toiminnasta vastaavalle henkilölle (päiväkodin johtajalle), jos hän tehtävässään huomaa epäkohdan tai ilmeisen epäkohdan uhan lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamisessa varhaiskasvatuslain mukaisesti (540/2018, 57 a §). 

Henkilöstön ammatillisen osaamisen taso on yksi keskeisimmistä varhaiskasvatuksen laatutekijöistä. Mutta ihan niin kuin muillakin aloilla, myös varhaiskasvatuksessa työskentelee ihmisiä, jotka ovat “vain töissä”. Jokaisen varhaiskasvatuksessa työskentelevän olisikin välillä hyvä laittaa käsi sydämelleen ja vastata rehellisesti, onko sinun päiväkodissasi, ryhmäperhepäiväkodissasi tai avoimessa päiväkodissasi varhaiskasvatus laadukasta? Oletko tehnyt työsi niin hyvin, että lopputuloksena on laadukas varhaiskasvatus? Voitko vastata näin joka päivä, vuodesta toiseen?

Kun työntekijänä huomaat epäkohdan, voisitko miettiä, onko mahdollista ratkaista tilanne itse. Kun päiväkodissasi ryhmätilan pöydän jalat ovat löystyneet ja pöytä notkuu, teetkö ilmoituksen kirjallisesti päiväkodin johtajalle? Vai voisiko asiaa kenties lähestyä toisin, ehkä jopa pedagogisesti? Mitäpä jos pöydän jalat kiristäisi yhdessä lasten kanssa ja asian tiimoille kehittäisi korjausprojektin?

Jokainen varhaiskasvatuksen työntekijä on omalta osaltaan vastuussa työnsä laadukkuudesta. Varhaiskasvatuksen työympäristöissä laadukas varhaiskasvatus syntyy kuitenkin myös työntekijöiden yhteistyönä. Vaikka resurssit ja haasteet ovat samantyyppisiä ympäri Suomen, joissakin yksiköissä onnistutaan tuottamaan laadukasta varhaiskasvatusta ja toisissa ei. Laadukas varhaiskasvatus edellyttää meiltä jokaiselta toimia. Se myös edellyttää, että tarvittaessa käytämme lakisääteistä ilmoitusvelvollisuuttamme. Ilmoituksen tekeminen ei saa olla kynnyskysymys, kun kehitämme yhdessä varhaiskasvatuksen laatua! Kun seuraavan kerran huomaat epäkohdan tai sen uhan, muistathan ilmoittaa siitä päiväkodin johtajalle teillä käytössä olevien ohjeiden mukaisesti.

Ulla Soukainen, varhaiskasvatuksen ylitarkastaja, Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Tanja Tiainen, ylitarkastaja, varhaiskasvatus, Itä-Suomen aluehallintovirasto

Itä-Suomen aluehallintovirasto on jo usean vuoden ajan järjestänyt keväisin lukutaitoseminaarin, jossa pyritään tuomaan eri alojen ammattilaisia lukutaitotyön äärelle ja antamaan sytykkeitä lukemaan innostamiseen arkityössä. Monialainen lukutaitotyö nähdään meillä tärkeänä asiana, ja se on myös keskeinen keino toteuttaa kansallista lukutaitostrategiaa, joka tähtää lukutaidon vahvistamiseen.

Erilaisissa oppimistuloksia mittaavissa tutkimuksissa on noussut esiin lukutaidon tason heikkeneminen, mikä on johtanut yhteiskunnalliseen huolipuheeseen. Huoleen toki on aihetta, mutta esimerkiksi Lotta-Sofia La Rosan väitöstutkimuksen mukaan huolipuhe ei lisää nuorten motivaatiota lukea. Lukemista tulisikin lähestyä ilon kautta.

Tämänvuotisen lukutaitoseminaarin teemana olivatkin lukuilo ja yhteisöllisyys. Useissa puheenvuoroissa nousi esille vertaisvinkkauksen merkitys lukuilon löytymiselle. Vertaisvinkkauksessa on kaksi tärkeää näkökulmaa. Ensinnäkin se mahdollistaa itseä kiinnostavan tekstin löytymisen kaiken tekstipaljouden joukosta. Toiseksi se luo luontaisen paikan kirjallisuudesta ja lukemisen synnyttämästä kokemuksesta puhumiselle.

Täydennyskoulutuksen lisäksi aluehallintovirastot edistävät lukutaitotyötä resurssiohjauksella eli myöntämällä valtionavustuksia. Kirjastojen alueellisen kehittämisen hankeavustuksissa yksi painopistealue on kirjastojen lukemisen edistämistyön kehittäminen. Tällä rahalla on toteutettu myös vertausvinkkaukseen liittyviä hankkeita. Niistä yksi esimerkki on Kiuruveden kirjaston toteuttama Mukaan nuorten maailmaan -hanke. Voit tutustua hankkeeseen tarkemmin avustustarinoissa.

Ja mitä olisi vertaisvinkkausta käsittelevä blogi ilman kirjavinkkiä. Jos olet kiinnostunut pohtimaan yhteiskunnan polarisaatiota ja erilaisten maailmankuvien törmäämistä, suosittelen tarttumaan Juli Zeh’n kirjaan Yli-ihmisiä. Se on aihevalinnaltaan raikas ja näkökulmiltaan sekä juoneltaan yllättävä. 

kirjastotoimen ylitarkastaja Virpi Launonen
Itä-Suomen aluehallintovirasto 
 

Jag hörde en ung person önska att vi ännu skulle leva som i föräldrarnas ungdom. Då somrarna var varma, vintrarna snörika och det verkligen inte fanns något internet eller smarttelefoner. På lördagarna badade man bastu och tittade tillsammans på samma tv-program. Just det.

I Finland lever barn och unga i en historiskt exceptionell tid. Vi har just blivit av med pandemin som särskilt tyngde barn och unga, men de ungas oro och utmaningar har inte försvunnit någonstans. Många upplever skolan som ångestfylld eftersom mobbning ställvis nästan blivit vardag och att försvara sig mot våld och stöld känns mer eller mindre normalt. En har tur om en slipper blåmärken, sår eller andra skador — för somliga kan det kännas som en kamp att ens hålla sig vid liv.  Och vissa gör det inte heller: många bryter samman av yttre utmaningar och av trycket som finns på de unga.

Som myndighet hör vi också nödrop från dem som arbetar med barn och unga – var ska de här barnen och ungdomarna som mår dåligt få hjälp? Det finns inte tillräckligt med tjänster och det är inte längre möjligt att utöka tjänsterna. Det finns inga resurser och nu ska de tuffaste besluten fattas: de som behöver tjänster måste lämnas utan. Proffsen i skolorna knäcks också småningom inför alla problem och redan nu syns lärarnas flykt från skolorna.

Då ansvaret för att ordna social- och hälsovårdstjänster överfördes från kommunerna till välfärdsområdena var gränserna inte alltid helt tydliga, vilket ledde till ineffektivitet och ovisshet och i vissa fall föll ärendet mellan stolarna. På grund av oklara ansvarsområden eller brist på resurser kan aktörerna i värsta fall bolla runt de ungas ärenden: barnskyddet lägger ansvaret på skolan, skolan på hälso- och sjukvården och hälso- och sjukvården på barnskyddet eller vice versa. Och borde polisen också ha en roll i det hela?

Det ökande illabefinnandet vid sidan av utmaningarna med den gigantiska social- och hälsovårdsreformen börjar synas särskilt i kommunerna invid järnvägen i södra Finland, där förstaklassaren kan ha en kniv i sin ryggsäck för att kunna försvara sig. På tågen hänger minderåriga kurirer som springpojkar för brottslingar. Och då ingen längre vågar röra sig på gator och torg, eftersom där finns ungdomsgäng som sjuder av våld och som inte hålls tillbaka av traditionella sociala normer? Nyheterna om att barn och ungdomar mår allt sämre har varit alarmerande redan länge. Den värsta möjliga följden av allt det här såg vi i form av skjutningen i skolan i Vanda. Hur har vi som samhälle nått den här punkten? Var är alla vuxna? Var är de här barnens föräldrar och vårdnadshavare? Och myndigheterna, som kan ta itu med problemen genom att på riktigt lyssna till barnen och ungdomarna och komma med hållbara lösningar?

För att lösa de svåra problemen krävs ett nära samarbete

Man kunde tro att det inte är så svårt att dra gränser för ansvar och uppgifter, så att man vet vad som ska skötas av vem. Det praktiska samarbetet kring komplexa problem kräver ändå ett intensivt nätverksarbete och kännedom om varandra. Det är svårt att samarbeta om man inte ens vet vem man ska kontakta. Det säger sig självt att ledningens roll här är betydande ur många olika synvinklar. För att lösa problemen behövs både strukturer på högre nivå och effektiv verksamhet i praktiken.

Vuxna - vi kan inte lämna våra barn och ungdomar åt sitt öde. Vi får inte heller vara rädda för dem eller lämna dem ensamma med sina utmaningar. Vi kan inte vända problemen ryggen och tro att någon annan tar hand om dem. Vi kan inte bara träffas, diskutera, dricka kaffe och himla oss. Nu är det dags att bry sig om, dags att agera och visa vad vi går för. Vi alla behövs för det här - du, jag och de. Vi kan inte längre vänta, nu är det dags att handla, tillsammans.

Som stöd för samarbetet har vi vid Regionförvaltningsverket i Södra Finland startat forumet ”Invid spåret”, vars syfte är att identifiera barnens och ungdomarnas problem och att samla olika aktörer över sektors-, förvaltnings- och befogenhetsgränser. Det första ”Invid spåret”-forumet hölls i Träskända 5.4.2024, och avsikten är att nästa gång fortsätta i Vanda och Kervo. I det första forumet arbetade vi enligt järnvägstemat i olika vagnar med olika teman enligt Dialogpaus-metoden. I fortsättningen söker vi ”lokomotiv för vagnarna” och inlöser de löften som gavs i vagnarna. Forumets centrala budskap är att det finns ett stort behov av och en längtan efter vuxna. Alltför många barn och ungdomar har upplevt sig vara osynliga. I all enkelhet har barn och unga behov av att prata med vuxna. Att inge hopp är de vuxnas uppgift!

”Invid spåret”-forumet i Träskända ordnades bara två dagar efter incidenten i Viertola skola. Många upplevde det som trösterikt att vara med i forumet just då och tillsammans hålla en tyst minut för offren för skolskjutningen i Vanda. Gemenskapen kändes stark i stunden och gav oss alla lugn att stanna upp och sörja, att tillsammans skapa hopp om framtiden. Barn och unga är det viktigaste vi har för framtiden. Det är ett odelbart värde, på alla sätt. Vi agerar, hoppas du också gör det – vi är starkare tillsammans.

direktör Marja-Liisa Keski-Rauska
undervisnings- och kulturväsendet
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Tuulivoimahankkeet virittivät osallistujat vilkkaaseen keskusteluun Itä-Suomen aluehallintoviraston järjestämässä sidosryhmätilaisuudessa Kuopiossa 21.5.2024. Keskustelun teemoina olivat muun muassa alueen yhteiset tavoitteet sekä sidosryhmäyhteistyön tarpeet.

Itä-Suomen aluehallintovirasto järjestää kolme maakunnallista keskustelutilaisuutta tuulivoimahankkeista Itä-Suomessa. Ensimmäinen tilaisuus oli tiistaina 21.5.2024 Pohjois-Savossa Kuopiossa. 

Tilaisuuden avasi Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Markku Tervahauta, jonka jälkeen aluehallintoviraston, Pohjois-Savon maakuntaliiton sekä Pohjois-Savon ELY-keskuksen edustajat esittivät katsaukset alueen tilanteesta oman tehtäväkenttänsä näkökulmasta.

Tilaisuutta avaamassa Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Markku Tervahauta vasemmalla sekä ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Lari Hölttä oikealla.

– Kun tuulivoima-asiassa ei ole kovin vahvaa sääntelyä, teollisen mittaluokan kehitys ja tuulivoimapuistot ovat muuttaneet pelikenttää aika tavalla ilman, että sääntelyä on kansallisesti kovin paljon mietitty. Tämä on johtanut myös erilaiseen kehitystrendiin eri puolilla maata. Myös kokonaisuuteen liittyvät vaikutusarvioinnit ovat jääneet vähän vähemmälle huomiolle kuin ehkä pitäisi. Tämän vuoksi olemme Itä-Suomen aluehallintovirastossa herätelleet keskustelua muiden aluehallintovirastojen sekä useamman ministeriön kanssa lähinnä ihmisiin kohdistuvien vaikutusten näkökulmasta, ympäristöterveyden teemalla. Ja yhteinen keskustelu on tässäkin tilaisuudessa keskeinen tavoite, ylijohtaja Markku Tervahauta avasi tilaisuuden.

Tilannekatsauksissa käytiin läpi tuulivoimahankkeita Itä-Suomessa ja etenkin Pohjois-Savossa.

Miten kokonais- ja yhteisvaikutukset huomioidaan, kun päätöksiä tehdään. Katsotaanko asiaa vain kuntakohtaisesti vai katsotaanko myös maakuntarajojen yli. Ja miten painotus määräytyy, ovatko muun muassa taloudelliset tekijät merkittävämpiä kuin muut asiat, viritti keskusteluun ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Lari Hölttä.

Pohjois-Savon maakuntakaavassa on 14 potentiaalista tuulivoima-aluetta, mutta vireillä olevaan niitä on tulossa lisää. Yhteisvaikutusten arviointia teimme itse maisemallisesta näkökulmasta. Sosiaalisten vaikutusten arviointia on tehty tuulivoimapotentiaalin selvityksen yhteydessä, kertoi suunnittelujohtaja Annaelina Isola Pohjois-Savon maakuntaliitosta.

Maakuntakaavaan liittyvät aineistot löytyvät kattavasti Pohjois-Savon liiton verkkosivuilta

Pohjois-Savon ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen johtaja Kimmo Haapanen esitteli Pohjois-Savon suurimpia vihreän siirtymän hankkeita. Vihreän siirtymän hankkeilla edistetään ekologisesti kestävää taloutta ja kasvua. ELY-keskukset edistävät vihreää siirtymää mm. sujuvoittamalla vihreän siirtymän hankkeiden käsittelyä sekä neuvomalla yrityksiä niissä.

Tutustu vihreän siirtymän hankkeisiin Pohjois-Savon ELY-keskuksen verkkosivuilla

Alustusten jälkeen keskustelun aiheiksi nousivat tuulivoiman laaja-alainen, kunta- ja maakuntarajat ylittävä kehitys ja vaikutukset sekä alueellinen hyvinvointi ja turvallisuusnäkökulma. Myös erilaisten tahtotilojen yhteensovittaminen, eri viranomaisten ja sidosryhmien välisen yhteistyön mahdollisuudet hankkeiden edistämisessä sekä vaikutusten kokonaisarvioinnissa olivat keskustelun keskiössä.

–  Vuoropuhelu eri toimijoiden välillä on olennaista. On tärkeä keskustella myös maakunnan tasolla ja luoda yhdessä yhteistä Itä-Suomen alueen strategista näkemystä. Kun mukana on riittävän kokonaisvaltainen ja tasapainotettu arviointi niin taloudellisista, ekologisista kuin sosiaalisistakin näkökulmista, vaikutukset voivat olla myös hankkeiden etenemistä edistäviä. Voimme olla motivoituneita jatkamaan tätä yhteistä keskustelua jatkossakin”, summasi Markku Tervahauta tilaisuuden päätössanoissaan, osallistujien aktiivista osallistumista kiittäen.

Vastaavat tilaisuudet järjestetään 29.5.2024 Pohjois-Karjalassa Joensuussa sekä 11.6.2024 Etelä-Savossa Mikkelissä.

Lisätietoja
ylijohtaja Markku Tervahauta, p. 0295 016 801
ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Lari Hölttä, p. 0295 016 826
[email protected], Itä-Suomen aluehallintovirasto

De uppgifter som myndigheterna ansvarar för enligt tobakslagen sköts av kommunernas miljö- och hälsoskyddssektorer och av Valvira och regionförvaltningsverken. Övervakningen gäller bland annat försäljning av och detaljhandel med tobaksprodukter, allmänna rökförbud och rökförbud i bostadssammanslutningar. I Finland har användningen av traditionella tobaksprodukter länge varit på nedåtgående. Under senare år har användningen av olika nikotinprodukter i berusningssyfte ändå ökat markant. Barn och unga lockas också att använda så kallade vejpar, som är nikotinfria, e-cigarettliknande apparater.

Enligt tobakslagen (549/2016) är lagens syfte att användningen av tobaksprodukter och andra nikotinhaltiga produkter ska upphöra eftersom de innehåller ämnen som är giftiga för människan och orsakar beroende. Därför är det bra att tobakslagen under 2024 utöver traditionella tobaksprodukter och e-cigarettprodukter också kommer att börja gälla nikotinprodukter. Dessutom införs större begränsningar för minderårigas användning av olika tobakssurrogat, t.ex. vejpar. Exempelvis skolornas personal ska få större möjligheter att ingripa. En betydande negativ aspekt med tanke på barn och unga är att lagen enligt förslaget ändå ska tillåta att nikotinprodukter har olika smaker, trots att detta är förbjudet i tobaksprodukter.

I det alkohol- och drogförebyggande arbetet ingår också att förhindra de negativa effekterna av tobaks- och nikotinanvändning. Alkohol- och drogförebyggande arbete är kommunernas och välfärdsområdenas lagstadgade uppgift. I lagen om organisering av det förebyggande rusmedelsarbetet (523/2015) åläggs de följa upp och informera om rusmedels-, tobaks- och penningspelsläget och ge information om de negativa effekterna och hur de kan minskas. Målet är att minska användningen av berusningsmedel och att begränsa de hälsorelaterade, sociala och samhällsrelaterade skador som användningen av berusningsmedel orsakar. I det alkohol- och drogförebyggande arbetet är det också viktigt att ge akt på de negativa effekterna för andra än användarna, till exempel för barn och unga.  

Tobaks- och nikotinförebyggande arbete bland unga

Duodecims rekommendation God medicinsk praxis poängterar att arbetet med att förebygga tobaks- och nikotinberoende bör inledas redan i årskurs 3-4 i grundskolan. De förebyggande åtgärderna bör särskilt inriktas på 9–18-åringar, eftersom det är i den åldern som de första gången testar tobaks- och nikotinprodukter och i den åldern som bruket blir en vana. Skolorna, läroanstalterna och mun- och tandvården har en central roll när det gäller att förhindra att barn och unga börjar använda tobak och nikotinprodukter. Det är också viktigt att uppmärksamma olika riskfaktorer, såsom att föräldrar eller kompisar röker, utmaningar i skolgången och att produkterna är lätta att få tag på.

Regionförvaltningsverket i Södra Finland har en särskild grupp för hälso- och välfärdsfrämjande och alkohol- och drogförebyggande arbete som samlar in uppgifter sektorsövergripande och samarbetar över förvaltningsgränserna genom att göra styrningen av kommunerna och välfärdsområdena mer enhetlig. Gruppens medlemmar har egna nätverk knutna till respektive lag och sektor som också arbetar för denna gemensamma sak.

Projekt som främjar sunda levnadsvanor

Regionförvaltningsverket bidrar också till ett rök- och nikotinfritt samhälle genom att årligen bevilja statsunderstöd på över 40 miljoner euro till olika projekt inom idrotts-, biblioteks- och ungdomssektorn. Projekten syftar i huvudsak till att öka barns och ungas välbefinnande. På beslut om understöd till ungdomssektorn tillämpas ungdomslagen (1285/2016) vars mål bland annat är att stödja ungas utveckling och förbättra deras uppväxt- och levnadsvillkor. De här målen förverkligas genom att man även i projekten ger akt på sunda levnadsvanor, hållbar utveckling och respekt för miljön och livet. De som får statsunderstöd, till exempel kommunerna, ansvarar för att arbetsplatserna där personerna som anställts med understödet arbetar och skolor och andra lokaler där projekten genomförs är rökfria.  

I fortsättningen kommer det att behövas alltmer sektorsövergripande samarbete för att de ansvarsfulla samhällsaktörerna ska kunna skydda barn och unga mot tobaks- och nikotinindustrins påverkan. Förebyggande arbete är alltid lönsammare än att åtgärda problem i efterhand.

Skribenter:
Tomi Kekki, överinspektör inom miljö- och hälsoskydd, Miljö- och hälsoskyddsenheten
Heli Heimala, överinspektör, enheten Välfärd, hälsa och säkerhet
Kristian Åbacka, överinspektör, Kulturenheten 

Tupakkalain viranomaistehtäviä hoidetaan kuntien ympäristöterveydenhuollossa, Valvirassa ja aluehallintovirastoissa. Valvonta koskee muun muassa tupakkatuotteiden myyntiä, tukkumyyntiä, yleisiä tupakointikieltoja sekä asuntoyhteisöjen hakemia tupakointikieltoja. Perinteisten tupakkatuotteiden käyttö Suomessa on ollut pitkään laskusuunnassa. Viime vuosina kuitenkin erilaisten nikotiinituotteiden päihdekäyttö on kasvanut huomattavasti, ja lapsia sekä nuoria houkuttavat myös niin sanotut vapet. Vapet ovat nikotiinittomia sähkösavukkeen kaltaisia laitteita. 

Tupakkalakiin (549/2016) on kirjattu lain tarkoitukseksi tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen, sillä kyseessä olevat tuotteet sisältävät ihmisille myrkyllisiä aineita ja ne aiheuttavat riippuvuutta. Tupakkalaki onkin syystä laajenemassa vuoden 2024 aikana koskemaan perinteisten tupakkatuotteiden ja sähkötupakkatuotteiden lisäksi nikotiinituotteita. Lisäksi erilaisten tupakan vastikkeiden kuten esimerkiksi vape-tuotteiden rajoitukset alaikäisille laajenevat. Esimerkiksi koulujen henkilökunnalle olisi tulossa paremmat mahdollisuudet puuttua tilanteisiin. Lainsäädäntöehdotuksessa on merkittävänä heikkoutena nuorten ja lasten kannalta se, että lakiin oltaisiin sallimassa erilaiset maut nikotiinituotteille, vaikka tupakkatuotteista ne on saatu kiellettyä.

Ehkäisevän päihdetyön haittoja ehkäisevä työ kohdistuu myös tupakka- ja nikotiinituotteisiin. Ehkäisevä päihdetyö on kuntien ja hyvinvointialueiden lakisääteinen tehtävä. Laissa ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä (523/2015) velvoitetaan päihde-, tupakka- ja rahapeliolojen seuraamiseen, tiedottamiseen ja tarjoamaan tietoa haitoista ja niiden vähentämisestä. Ehkäisevä päihdetyö on toimintaa, jolla vähennetään päihteiden käyttöä sekä päihteiden käytöstä aiheutuvia terveydellisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja. Ehkäisevässä päihdetyössä tulee kiinnittää huomiota myös muille kuin päihteidenkäyttäjille, kuten lapsille ja nuorille aiheutuviin haittoihin.

Tupakka ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisy nuorilla

Duodecimin Käypä hoito -suositus painottaa tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisyn aloittamista jo alakoulun 3.–4. luokilla. Ehkäisytoimet tulisi suunnata erityisesti 9–18-vuotiaisiin, koska tässä ikäryhmässä aloitetaan kokeilut ja käyttö vakiintuu. Koulujen, oppilaitosten ja suun terveydenhuollon rooli on keskeinen aloittamisen ehkäisyssä. Lisäksi on tärkeää huomioida riskitekijät, kuten vanhempien tai kavereiden tupakointi, koulunkäynnin haasteet ja tuotteiden helppo saatavuus.

Etelä-Suomen aluehallintovirastossa toimii hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja ehkäisevän päihdetyön ryhmä, jossa monialaisesti kerätään tietoa ja tehdään poikkihallinnollista yhteistyötä yhdenmukaistamalla kuntien ja hyvinvointialueiden ohjausta. Ryhmän jäsenillä on omat laki- ja toimialakohtaiset verkostot, joissa myös viedään eteenpäin tätä yhteistä asiaa.

Terveellisten elämäntapojen tukeminen hankkeissa

Aluehallintovirasto vaikuttaa savuttomuuden ja nikotiinittomuuden edistämiseen myös valtionavustusten avulla, joita myönnetään vuosittain yli 40 miljoonaa euroa erilaisiin liikunta-, kirjasto- ja nuorisoalan hankkeisiin. Hankkeet tähtäävät pääasiassa lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen. Nuorisoalan avustuspäätöksissä sovelletaan Nuorisolakia (1285/2016), jonka tavoitteena on muun muassa tukea nuorten kasvua sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Tavoitteet toteutuvat siten, että myös hankkeissa huolehditaan terveistä elämäntavoista, kestävästä kehityksestä sekä ympäristön ja elämän kunnioittamisesta. Valtionavustusten saajista esimerkiksi kunnat ovat vastuussa siitä, että avustuksella palkattujen henkilöiden työpaikat sekä koulut ja muut tilat, jossa hankkeita toteutetaan ovat savuttomia.  

Jatkossa tarvitaan entistä enemmän toimialat ylittävää yhteistyötä, jotta vastuulliset toimijat yhteiskunnassa suojaavat nuoria ja lapsia tupakka- ja nikotiiniteollisuuden vaikuttamiselta. Ongelmia ehkäisevä työ on aina kannattavampaa kuin ongelmien korjaaminen jälkikäteen.

Kirjoittajat:
Tomi Kekki, ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja, Ympäristöterveydenhuoltoyksikkö
Heli Heimala, ylitarkastaja, Hyvinvointi, terveys ja turvallisuus -yksikkö
Kristian Åbacka, ylitarkastaja, Kulttuuritoimen yksikkö

Kuulin erään nuoren sanovan, että voi kunpa elettäisiin vielä sitä aikaa, mistä hän on kuullut vanhemmiltaan heidän nuoruudestaan. Silloin kesät olivat lämpöisiä, talvet lumisia ja internetiä ja älykännyköitä ei todellakaan vielä ollut. Lauantaisin käytiin saunassa ja katsottiin televisiosta samoja ohjelmia. Niinpä.

Suomessa lapset ja nuoret elävät historiallisesti poikkeuksellista aikaa. Olemme juuri päässeet erityisesti lapsia ja nuoria kuormittavasta pandemiasta eroon, mutta huolet ja haasteet nuorten tieltä eivät ole poistuneet. Moni kokee koulun ahdistavana, koska kiusaamisesta on tullut paikoin lähes arkea ja puolustautuminen väkivaltaa sekä varastamista vastaan tuntuu jopa normaalilta. On hyvä tuuri, jos säästyy mustelmilta, haavoilta tai ruhjeilta – joillekuille jopa hengissä pysyminen tuntuu kamppailulta. Osa ei pysykään: mieli voi musertua ympäristön moninaisissa haasteissa ja nuoriin kohdistuvissa paineissa.

Viranomaisena kuulemme myös lasten ja nuorten kanssa työskentelevien hätähuudon siitä, mistä saataisiin apua näille huonosti voiville lapsille ja nuorille. Palveluja ei ole riittävästi saatavilla, eikä palvelujen lisäämisen virta ole enää mahdollinen. Resursseja ei ole, ja nyt joudutaan tekemään kipeimpiä ratkaisuja: palvelun tarvitsijoita joudutaan jättämään vaille tarvitsemaansa apua. Koulujen ammattilaisetkin nujertuvat vähitellen ongelmien edessä, ja opettajien ulosvirtaus on jo nähtävissä.

Sotepalvelujen järjestämisvastuun siirto kunnista hyvinvointialueille ei ole kaikkien palvelujen osalta ollut täysin selkeää, ja tämä on aiheuttanut katvealueita, tehottomuutta ja epätietoisuutta. Koska vastuut ovat epäselviä tai resursseista on pulaa, eri tahot sortuvat myös nuorten asioiden pallotteluun: lastensuojelu vierittää vastuuta koululle, koulu terveydenhuollolle ja terveydenhuolto lastensuojelulle tai toisinpäin. Ja olisiko poliisillakin tässä joku rooli?

Yhä yltyvä pahoinvointi jättimäisen soteuudistuksen haasteiden rinnalla alkaa näkyä erityisesti Etelä-Suomessa radanvarsikunnissa, jossa ekaluokkalaisen repusta saattaa löytyy puukko, jotta hän voi suojella itseään pahalta. Junissa kulkee alaikäisiä kuriireja rikollisten käsikassaroina. Entä kun kukaan ei enää uskalla mennä toreille tai turuille, koska siellä on väkivaltaa uhkuva nuorisojengi, jota perinteiset sosiaaliset normit eivät pidättele? Uutiset lasten ja nuorten lisääntyneestä pahanvoinnista ovat olleet jo jonkin aikaan hälyttäviä. Seurauksena nähtiin jo pahin mahdollinen Vantaalla koulussa tapahtuneen ampumisvälikohtauksen muodossa. Miten me olemme yhteiskuntana tulleet tähän pisteeseen? Missä ovat kaikki aikuiset? Missä ovat näiden lasten vanhemmat ja huoltajat? Entä viranomaiset, jotka pystyvät tarttumaan ongelmiin lapsia ja nuoria aidosti kuullen, ja kestäviä ratkaisuja löytäen?

Viheliäisten ongelmien ratkominen vaatii tiivistä yhteistyötä

Äkkiseltään sitä ajattelisi, että eihän se ole juttu eikä mikään määritellä vastuut ja tehtävät, jotta tiedetään, mikä asia kuuluu kenenkin hoidettavaksi. Käytännön yhteistyö monimutkaisten, juurisyiltään vaikeasti hahmottuvien ongelmien äärellä vaatii kuitenkin tiivistä verkostoitumista ja toistemme tuntemista. On vaikea tehdä yhteistyötä, jos ei tiedä edes nimitasolla, kehen ottaa yhteyttä. Sanomattakin on selvää, että johdon rooli on tässä merkittävä monestakin eri näkökulmasta. Ongelmien ratkomiseksi tarvitaan sekä ylätason rakenteita että käytännön tilanteiden vaikuttavaa toimintaa.

Aikuiset, me emme voi jättää lapsia ja nuoria oman onnensa varaan heitteille. Me emme saa myöskään pelätä heitä, emmekä jättää heitä yksin haasteidensa kanssa. Me emme voi kääntää ongelmille selkäämme ja ajatella, että joku muu hoitaa. Me emme voi vain kokoontua, keskustella, juoda kahvia ja taivastella. Nyt on tekojen aika, välittämisen aika, näytön paikka. Tähän tarvitaan meitä kaikkia - sinua, minua ja heitä. Enää emme voi odottaa, yhteisen toiminnan aika on nyt.

Me Etelä-Suomen aluehallintovirastossa olemme perustaneet yhteistyön tueksi Radanvarsifoorumin, jonka tavoitteena on tunnistaa lasten ja nuorten ongelmien viheliäisyys ja koota yhteen eri toimijat yli sektoreiden, hallinnon ja toimivaltuuksien rajojen. Ensimmäinen Radanvarsifoorumi käynnistyi Järvenpäässä 5.4.2024, ja toimintaa on tarkoitus jatkaa seuraavaksi Vantaalla ja Keravalla. Ensimmäisessä foorumissa työskenneltiin radanvarsiteeman mukaisesti eri vaunuissa ja eri aiheiden parissa erätaukomenetelmää soveltaen. Jatkossa etsitään ”vaunuille vetureita” ja lunastetaan vaunuissa annettuja lupauksia. Foorumin keskeinen viesti on, aikuisen tarve ja kaipuu on suurta. Näkemättömyyden kokemuksia on aivan liian monilla lapsilla ja nuorilla. Yksinkertaisuudessaan lapsilla ja nuorilla on tarve jutella aikuisten kanssa. Toivon edistäminen on aikuisten tehtävä!

Järvenpään radanvarsifoorumi järjestettiin vain kaksi päivää Viertolan koulun tapahtumien jälkeen. Moni koki lohdullisena olla juuri silloin mukana foorumissa ja viettää yhdessä hiljainen hetki Vantaan kouluampumisen uhreille. Tilaisuudessa yhteisöllisyys oli vahvasti läsnä ja antoi meille kaikille rauhaa pysähtyä ja surra, luoda yhdessä toivoa tulevaan. Lapset ja nuoret ovat tärkeintä, mitä meillä on tulevaisuutta ajatellen. Tämä on jakamaton arvo, kaikin tavoin. Me toimimme, joten toimithan sinäkin – ja yhdessä toimimalla olemme enemmän.

johtaja Marja-Liisa Keski-Rauska
opetus- ja kulttuuritoimi
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Regionförvaltningsverket är den myndighet som behandlar omprövningsärenden som gäller beslut om anordnande av undervisning för elever och studerande. Omprövningsförfarandet är avsett för granskning av förvaltningsbeslutets lagenlighet. Det är med andra ord fråga om ett rättsskyddsförfarande som säkerställer att lagstiftningen har iakttagits i beslutsfattandet vid skötseln av offentliga förvaltningsuppgifter. Anordnandet av undervisning är en offentlig förvaltningsuppgift som i regel sköts av kommunen. Största delen av omprövningsärendena gäller beslut som fattats av tjänsteinnehavare i kommuner eller samkommuner, men regionförvaltningsverket är också behörigt att pröva beslut som har fattats av privata eller statliga skolor och läroanstalter.

De omprövningsärenden som regionförvaltningsverket behandlar gäller många olika aspekter av anordnandet av undervisningen för elever och studerande. I utbildningslagstiftningen ges regionförvaltningsverket behörighet att undersöka till exempel beslut som gäller ordnande av stöd för elever och studerande samt i fråga om gymnasie- och yrkesutbildning beslut som gäller studietiden. Största delen av omprövningsärendena gäller dock beslut om antagning av elever och studerande, i synnerhet sådana som gäller förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen.

Bestämmande av barnets skolplats inom förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen

Kommunen ansvarar för att anordna förskoleundervisning och grundläggande utbildning. För att fullgöra skyldigheten ska kommunen med iakttagande av närskoleprincipen anvisa barn som bor i kommunen en förskola eller skola. Som en plats inom förskoleundervisningen kan alternativt anvisas en plats inom småbarnspedagogiken i stället för vid en skola, och i fortsättningen avses med skola även en sådan plats i förskoleundervisningen.

Då kommunen beslutar om närskola ska man bedöma hur säkra och korta barnens skolresor är med beaktande av var barnen bor och var skolorna är belägna samt trafikförbindelserna. Utgångspunkten är att kommunen anvisar en närskola så att skolresan är så trygg och kort som möjligt. I beslutsfattandet ska man dock granska barnens skolresor som en helhet och beakta det begränsade antalet elevplatser i skolorna. Kommunen behöver inte anvisa ett enskilt barn den skola som ligger geografiskt närmast barnet och som har den tryggaste rutten. Kommunen har behörighet att besluta om barnets närskola och behöver således inte följa vårdnadshavarens önskemål om barnets skolplats. I lagen om grundläggande utbildning föreskrivs inte heller att kommunen när den anvisar en närskola ska beakta barnets kamratrelationer, de äldre syskonens skolplats eller andra omständigheter i anslutning till barnets liv eller familjens vardag.

När det gäller en närskola som anvisats barnet handlar prövningen av beslutets lagenlighet framför allt om huruvida kommunen har iakttagit närskoleprincipen enligt 6 § i lagen om grundläggande utbildning. Kommunen kan styra beslutsfattandet som gäller närskolan med hjälp av indelning i elevupptagningsområden och andra kriterier för antagning av elever. Huruvida dessa tillämpas jämlikt ska också bedömas när en begäran om omprövning avgörs. Kommunen ska i beslutsfattandet beakta principen om likabehandling i 6 § i förvaltningslagen, som förutsätter att barnen bemöts jämlikt när barnen anvisas en närskola. Kravet på likabehandling innebär inte att alla ska ha samma rätt till en viss plats. Såväl barnens bostadsadresser som det begränsade antalet elevplatser i skolorna sätter sina gränser. Dessutom ålägger 30 § i lagen om grundläggande utbildning kommunen att se till att det i alla skolor kan bildas rimligt stora undervisningsgrupper, vilket för sin del tryggar goda förutsättningar för barnen att lära sig och gå i skolan.

Ovan nämnda bestämmelser ger kommunen stor prövningsrätt när det gäller anvisande av närskola. Särskilt i tätt bebyggda områden med ett tätt skolnät kan det finnas flera lagenliga lösningar vid valet av barnets närskola. Antalet barn varierar också från år till år i olika områden, vilket kan innebära att alla barn i en familj inte anvisas samma närskola. Detta förfarande strider inte mot principen om likabehandling, eftersom likabehandlingen endast bedöms i förhållande till de andra barn vars skolplats bestäms vid samma tidpunkt.

Antagning till sekundär skola

Inom förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen används också en så kallad antagning till sekundärskola. Bestämmelsen i 28 § 2 momentet i lagen om grundläggande utbildning ger barnet möjlighet att ansöka om inträde till en annan skola än den närskola som anvisats barnet. Barnet har rätt att få en plats i en sekundärskola om det ännu finns plats i skolan efter att alla elever har anvisats en närskola. För att de sökande ska bemötas jämlikt ska utbildningsanordnaren (kommunen, staten, den privata aktören) före elevantagningen besluta om maximiantalet elever som kan antas till undervisningsgrupperna samt på vilka grunder de sökande placeras i prioritetsordning om det inte finns tillräckligt med platser för alla sökande. Kommunen får i urvalet prioritera sökande som bor i kommunen.

I lagen om grundläggande utbildning och dess förarbeten anges tydligt att det primära är att trygga att närskoleprincipen iakttas i förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen. Kommunen kan vid fastställandet av maximiantalet elever för antagning till sekundärskola beakta att barn som flyttar till närområdet under läsåret ska kunna antas till skolan. Vid anvisande av närskola kan kommunen överstiga det fastställda maximiantalet elever och enligt eget övervägande anvisa ett barn som har flyttat in i närheten skolan som närskola.

Det är också fråga om antagning till sekundärskola om undervisningen följer en läroplan med betoning på ett eller flera läroämnen, såsom till exempel undervisning i gymnastik- och musikklasser samt undervisning på engelska. I detta fall får man vid antagningen av elever också ordna ett prov för att pröva elevernas anlag för denna undervisning. I urvalsprovet och poängsättningen av provet ska sökandena bemötas jämlikt och eleverna väljas i den ordning som poängen i provet anger. Utbildningsanordnaren kan fastställa en minimipoänggräns för att bli antagen.

Slutligen

Utifrån statistiken är utfallet i största delen av omprövningsärendena som gäller beslut om antagning av elever till förskoleundervisning och grundläggande utbildning att omprövningsbegäran avslås. Beslutet anses med andra ord vara lagenligt och således finns det inte någon grund för att upphäva det och återförvisa ärendet till utbildningsanordnaren för ny behandling. I synnerhet närskolebeslut konstateras sällan vara lagstridiga, eftersom kommunen har mycket stor prövningsrätt inom ramen för närskoleprincipen. Vid antagning till sekundärskola kan beslutets lagstridighet bland annat bero på att barnet inte har antagits till skolan trots att det finns plats där eller att antagningsgrunderna inte har tillämpats jämlikt på de sökande. I allmänhet är dock också beslut som gäller sekundärskolplats lagenliga.

Omprövningsärenden som gäller finskspråkig undervisning behandlas vid regionförvaltningsverken i enlighet med det geografiska verksamhetsområdet. Det behöriga regionförvaltningsverket bestäms med andra ord på basis av inom vilket regionförvaltningsverks verksamhetsområde den skola eller läroanstalt som fattat beslutet finns. Behandlingen av omprövningsärenden som gäller svenskspråkig undervisning har koncentrerats till den svenska enheten för bildningsväsendet vid Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland, som har riksomfattande behörighet (med undantag av landskapet Åland).

Ledande jurist Kreeta Pölönen, Regionförvaltningsverket i Södra Finland, ansvarsområdet för undervisnings- och kulturväsendet

The Regional State Administrative Agency acts as the authority processing claims for rectification in certain matters concerning the provision of education for pupils and students. The procedure of claiming for rectification is meant for investigating the legality of an administrative decision. In other words, it is a procedure of legal protection that ensures that decision-making related to the performance of public administrative tasks is carried out in accordance with the law. The provision of teaching is a public administrative task, which is mainly the responsibility of municipalities. The majority of the claims for rectification concern decisions made by the officials of municipalities or joint municipal authorities in matters concerning individual pupils and students. The Regional State Administrative Agency is as competent to investigate claims for rectification concerning decisions made by private schools and educational institutions as decisions made by state-owned schools.

The claims for rectification processed by the Regional State Administrative Agency concern various issues related to the provision of teaching for pupils and students. The legislation on education grants the Regional State Administrative Agency the power to investigate decisions concerning matters such as the provision of support for pupils and students and, in the case of general upper secondary and vocational education and training, decisions related to the duration of studies. However, most of the claims for rectification concern decisions made on pupil and student admissions, especially in pre-primary and basic education.

Determination of a child's school in pre-primary and basic education

Municipalities are responsible for providing pre-primary and basic education. To fulfil this obligation, each municipality must assign a school to children of pre-primary and basic education age who live in their respective areas by following the neighbourhood school principle. The assigned place for pre-primary education can be in early childhood education and care instead of a school; this meaning will be included when school is mentioned in further on.

Decision-making concerning the neighbourhood school must include an assessment of the safety and distance of the child’s school trip, taking into account the location of home and school and transport connections. The premise is that the municipality assigns a neighbourhood school that is as nearby as possible and can be reached as safely as possible. However, consideration in the decision-making must be given to the children's school trips as a whole, taking into account the limited number of places for pupils in schools. The municipality does not need to assign any individual child the neighbourhood school that is geographically closest and within the safest route. The municipality has the power to decide on the child's neighbourhood school, and there is no obligation to comply with a guardian's request for their child's school placement. The Basic Education Act also does not provide that, when assigning a neighbourhood school, the municipality should take into account the child's friendships or where their older siblings go to school, or other matters related to the child's life or the family's daily life.

When investigating the legality of a decision on a child's assigned neighbourhood school, the investigation is primarily focused on whether the municipality has complied with the neighbourhood school principle laid down in section 6 of the Basic Education Act. Municipalities may steer decision-making concerning neighbourhood schools by sectioning areas between schools and with other pupil admission criteria whose equal application is also assessed when the decision on a claim for rectification is made. In decision-making, the municipality must follow the principle of non-discrimination laid down in section 6 of the Administrative Procedure Act, which requires equal treatment of children when assigning neighbourhood schools. The requirement of equal treatment does not mean that completely identical treatment should be guaranteed in decision-making. The location of children's homes alone and also the limited number places for pupils in schools are limiting factors. Municipalities are also obligated under section 30 of the Basic Education Act to ensure that teaching groups of a reasonable size can be formed in all schools, which helps to ensure that children have good prerequisites for learning and school attendance.

The above-mentioned provisions give municipalities a great amount of discretion when assigning a neighbourhood school. Especially in densely built areas with an equally dense network of schools, there may be many lawful solutions for a child's neighbourhood school. The number of children also varies annually in different areas, which may mean that not all children in a family are assigned the same neighbourhood school. Doing so is not contrary to equal treatment because equality is only assessed between the children who are being assigned a place in school at any given time.

Secondary pupil admission

In pre-primary and basic education, secondary pupil admission is also an option. Section 28(2) of the Basic Education Act gives children the option to apply for a place at any school other than the neighbourhood school assigned to them. A child is entitled to a secondary place of schooling if there is room in the school after the primary pupil admission (assignment of neighbourhood schools). To ensure equal treatment of applicants, the education provider (municipality, state or private) must decide before pupil admissions on the maximum number of pupils that can be admitted to each teaching group and on what grounds the applicants are prioritised if there are not enough places for all applicants. The municipality can give priority to applicants residing in the municipality.

The Basic Education Act and the related legislative drafting documents clearly state that the priority in pre-primary and basic education is that the principle of neighbourhood schools is ensured. Municipalities can thus only set the maximum number of pupils for secondary pupil admission to ensure that any children moving to a nearby area can be admitted to school during the school year. In other words, a municipality can exceed the maximum number of pupils in primary pupil admissions and, at its discretion, assign a school as a neighbourhood school to a child who moves nearby.

Another case of secondary pupil admission is when there is special emphasis on one or more subjects. Examples of this include the focus on sports or music, or when teaching is arranged in English. In such cases, pupil admission may be based on an aptitude test for the relevant education. Applicants must be treated equally in the aptitude tests and related scoring, and pupils must be admitted in the order of their score. The education provider may set a minimum number of points for admission.

Conclusion

Statistics show that most claims for rectification concerning decisions on pupil admission in pre-primary and basic education are rejected. The rejection of a request means that the decision is considered lawful, in which case there is no justification for revoking the decision and returning the matter to the education provider for re-examination. Especially decisions on neighbourhood schools are rarely found to be unlawful because municipalities have fairly large discretionary power within the limits of the neighbourhood school principle. In secondary pupil admission, a decision might be unlawful if a child has not been admitted to a school even though there is space or if admission criteria have not been applied to applicants equally. However, most decisions on secondary places of schooling are in accordance with the law.

Claims for rectification concerning education provided in Finnish are processed by Regional State Administrative Agencies according to their geographical scope. In other words, the competent Regional State Administrative Agency is determined based on where the school or educational institution that made the decision is located. All claims for rectification concerning education in Swedish are processed by the Swedish-speaking education and culture unit at the Regional State Administrative Agency for Western and Inland Finland, which has national competence in the matter (excluding the province of Åland).

Leading Legal Counsel Kreeta Pölönen, Regional State Administrative Agency for Southern Finland, Division of Education and Culture

Aluehallintovirasto toimii oikaisuvaatimuksen käsittelevänä viranomaisena tietyissä oppilaiden ja opiskelijoiden opetuksen järjestämistä koskevissa asioissa. Oikaisuvaatimusmenettely on tarkoitettu hallintopäätöksen lainmukaisuuden tutkimiseen. Kyse on toisin sanoen oikeusturvamenettelystä, jolla varmistetaan, että julkisten hallintotehtävien hoitamiseen liittyvässä päätöksenteossa on noudatettu lainsäädäntöä. Opetuksen järjestäminen on julkinen hallintotehtävä, jota hoitaa pääsääntöisesti kunta. Suurin osa oikaisuvaatimuksista koskeekin kuntien tai kuntayhtymien viranhaltijoiden tekemiä päätöksiä yksittäisten oppilaiden ja opiskelijoiden asioissa. Aluehallintovirasto on joka tapauksessa toimivaltainen tutkimaan yhtä lailla yksityisten ja valtion koulujen ja oppilaitosten päätöksistä tehtyjä oikaisuvaatimuksia.

Aluehallintoviraston käsittelemät oikaisuvaatimukset koskevat monia erilaisia oppilaiden ja opiskelijoiden opetuksen järjestämiseen liittyviä asioita. Koulutuslainsäädännössä on annettu aluehallintovirastolle toimivalta tutkia esimerkiksi oppilaiden ja opiskelijoiden tuen järjestämistä koskevia päätöksiä sekä lukio- ja ammatillisen koulutuksen osalta opiskeluaikaan liittyviä päätöksiä. Suurin osa oikaisuvaatimuksista koskee kuitenkin oppilas- ja opiskelijavalinnoista tehtyjä päätöksiä, erityisesti esi- ja perusopetuksesta.

Lapsen koulupaikan määräytyminen esi- ja perusopetuksessa

Kunta vastaa esi- ja perusopetuksen järjestämisestä. Velvoitteen toteuttaakseen kunnan on osoitettava alueellaan asuville esi- ja perusopetusikäisille lapsille koulu lähikouluperiaatetta noudattaen. Esiopetuspaikaksi voidaan osoittaa koulun sijasta vaihtoehtoisesti varhaiskasvatuspaikka, jota esiopetuksen osalta jäljempänä myös tarkoitetaan, kun mainitaan koulu.

Lähikoulua koskevassa päätöksenteossa on arvioitava lasten koulumatkojen turvallisuus ja lyhyys huomioiden kotien ja koulujen sijainti sekä liikenneyhteydet. Lähtökohtana on, että kunta osoittaa lähikoulun mahdollisimman turvallisen ja lyhyen matkan päästä. Päätöksenteossa on tarkasteltava kuitenkin lasten koulumatkoja kokonaisuutena huomioiden koulujen oppilaspaikkojen rajallinen määrä. Kunnan ei tarvitse osoittaa yksittäiselle lapselle lähikouluksi koulua, joka on hänelle maantieteellisesti lähin ja reitiltään turvallisin. Kunnalla on toimivalta päättää lapsen lähikoulusta, eikä sen siten tarvitse noudattaa huoltajan toivomusta lapsensa koulupaikasta. Perusopetuslaissa ei myöskään säädetä, että lähikoulua osoittaessaan kunnan tulisi huomioida lapsen kaverisuhteita, vanhempien sisarusten koulupaikkaa tai muita lapsen elämään tai perheen arkeen liittyviä seikkoja.

Lapselle osoitetun lähikoulun osalta päätöksen lainmukaisuuden tutkiminen kohdistuu ennen kaikkea siihen, onko kunta noudattanut perusopetuslain 6 §:ssä säädettyä lähikouluperiaatetta. Kunta voi ohjata lähikoulua koskevaa päätöksentekoa oppilasaluejaolla ja muilla oppilasvalintaperusteilla, joiden yhdenvertaista soveltamista oikaisuvaatimusta ratkaistaessa myös arvioidaan. Kunnan on huomioitava päätöksenteossa hallintolain 6 §:ssä säädetty yhdenvertaisuusperiaate, joka edellyttää lähikoulun osoittamisessa lasten tasapuolista kohtelua. Tasapuolisen kohtelun vaatimus ei tarkoita sitä, että päätöksenteossa tulisi turvata täysin samanlainen kohtelu. Jo lasten kotien sijainti, mutta myös koulujen oppilaspaikkojen rajallinen määrä asettavat sille rajansa. Kunnalle tulee lisäksi perusopetuslain 30 §:stä velvoite huomioida, että kaikkiin kouluihin saadaan muodostettua kohtuullisen kokoiset opetusryhmät, millä turvataan lapsille osaltaan hyvät oppimisen ja koulunkäynnin edellytykset.

Edellä mainitut säännökset antavat kunnalle paljon harkintavaltaa lähikoulun osoittamiseen. Erityisesti tiiviisti rakennetuilla alueilla, joilla on tiheä kouluverkko, voi olla monta lainmukaista ratkaisua lapsen lähikouluksi. Lasten määrät myös vaihtelevat eri alueilla vuosittain, mikä voi tarkoittaa, että perheen kaikille lapsille ei osoiteta samaa lähikoulua. Tasapuolisen kohtelun vastaista ei ole menetellä näin, koska yhdenvertaisuutta arvioidaan vain niiden lasten osalta, joiden koulupaikasta kulloinkin päätetään.

Toissijainen oppilasvalinta

Esi- ja perusopetuksessa on käytössä myös niin sanottu toissijainen oppilasvalinta. Perusopetuslain 28 §:n 2 momentissa annetaan lapselle mahdollisuus hakea koulupaikkaa mistä tahansa muusta koulusta kuin hänelle osoitetusta lähikoulusta. Lapsella on oikeus saada toissijainen koulupaikka, jos koulussa on tilaa ensisijaisen oppilasvalinnan (lähikoulun osoittamisen) jälkeen. Hakijoiden tasapuoliseksi kohtelemiseksi opetuksen järjestäjän (kunta, valtio, yksityinen) on päätettävä ennen oppilasvalintaa, kuinka paljon oppilaita opetusryhmiin voidaan enintään ottaa sekä millä perusteilla hakijat asetetaan etusijajärjestykseen, jos paikkoja ei riitä kaikille hakijoille. Kunta saa asettaa valinnassa etusijalle kunnassa asuvat hakijat.

Perusopetuslaissa ja sitä koskevissa lainvalmisteluasiakirjoissa ilmaistaan selkeästi, että esi- ja perusopetuksessa on ensisijaista turvata lähikouluperiaatteen toteutuminen. Kunta voi siten vahvistaa enimmäisoppilasmäärät vain toissijaiseen oppilasvalintaan ja siltä osin huomioida, että kouluun voidaan ottaa lukuvuoden aikana lähialueelle muuttavia lapsia. Kunta voi toisin sanoen ylittää enimmäisoppilasmäärät ensisijaisessa oppilasvalinnassa ja harkintansa mukaan osoittaa koulun lähikouluksi lähelle muuttaneelle lapselle.

Toissijaisesta oppilasvalinnasta on kyse myös silloin, kun opetuksessa painotetaan yhtä tai useampaa oppiainetta. Painotettua opetusta on esimerkiksi liikunta- ja musiikkiluokilla järjestettävä opetus sekä englannin kielellä annettava opetus. Tällöin oppilaita valittaessa saadaan käyttää koetta, jolla arvioidaan lapsen taipumuksia kyseiseen opetukseen. Valintakokeessa ja kokeen pisteytyksessä on kohdeltava hakijoita tasapuolisesti, ja oppilaat on valittava kokeen pistemäärän mukaisessa järjestyksessä. Opetuksen järjestäjä voi asettaa valituksi tulemiselle vähimmäispistemäärärajan.

Lopuksi

Esi- ja perusopetuksen oppilasvalintapäätöksiä koskevista oikaisuvaatimuksista hylätään tilastojen perusteella suurin osa. Päätöksen katsotaan toisin sanoen olevan lainmukainen, jolloin ei ole perustetta kumota sitä ja palauttaa asiaa opetuksen järjestäjälle uudelleen käsiteltäväksi. Erityisesti lähikoulupäätös todetaan harvoin lainvastaiseksi, koska lähikouluperiaatteen rajoissa kunnan harkintavalta on varsin suuri. Toissijaisessa oppilasvalinnassa päätöksen lainvastaisuus voi johtua muun muassa siitä, että lasta ei ole otettu kouluun, vaikka siellä on tilaa, tai valintaperusteita ei ole sovellettu hakijoihin yhdenvertaisesti. Yleensä toissijaista koulupaikkaa koskevat päätökset ovat kuitenkin lainmukaisia.

Suomenkielistä opetusta koskevat oikaisuvaatimukset käsitellään aluehallintovirastoissa maantieteellisen toimialueen mukaisesti. Toimivaltainen aluehallintovirasto määräytyy toisin sanoen sillä perusteella, minkä aluehallintoviraston toimialueella päätöksen tehnyt koulu tai oppilaitos sijaitsee. Ruotsinkielistä opetusta koskevien oikaisuvaatimusten käsittely on keskitetty Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon ruotsinkielisen sivistystoimen palveluyksikköön, jolla on valtakunnallinen toimivalta (pois lukien Ahvenanmaan maakunta).

Johtava juristi Kreeta Pölönen, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue

Aluehallintovirastojen vuoden 2024 teemavuotena on poikkihallinnollisuus. Aluehallintovirastojen kirjastotoimessa tavoitteen parissa on tehty jo pitkään moninaista sisäistä ja ulkoista yhteistyötä. Kirjastotoimessa työskennellään valtakunnallisesti yli virastorajojen. Yhdessä tehty työ edistää myös kuntien kirjastojen poikkihallinnollista ja keskinäistä yhteistyötä osana valtakunnallista kirjastoverkkoa. Tänä vuonna kirjastotoimen poikkihallinnollisuuden teemoja vahvistettiin muun muassa hankkeiden avulla, peruspalvelujen arvioinnissa sekä henkilöstön täydennyskoulutuksissa.

Tavoitteena kirjastojen poikkihallinnollisuuden vahvistaminen 

Vuonna 2024 myönnetyissä yleisten kirjastojen alueellisten ja paikallisten kokeilu- ja kehittämishankkeiden valtionavustuksissa oli mukana monia yhteistyöhankkeita. Hankkeissa tehdään yhteistyötä naapurikirjastojen, kirjastokimpan, maakunnan kirjastojen ja jopa useamman maakunnan kirjastojen kesken. Hankkeissa alkanut yhteistyö säilyy eri toimijoiden välillä usein myös hankkeiden päätyttyä.

Aluehallintovirastojen kirjastotoimi tukee yleisten kirjastojen poikkihallinnollista, keskinäistä hankeyhteistyötä resurssi- ja informaatio-ohjauksen avulla. Informaatio-ohjauksen tavoitteena on kannustaa kirjastoja toteuttamaan entistä enemmän kehittämis- ja kokeiluhankkeita yhteistyöhankkeina.

Hankkeiden lisäksi kirjastojen peruspalvelujen arvioinnissa on korostettu tänä vuonna poikkihallinnollisuutta arvioitaessa lukutaitostrategiaa ja lukemiskulttuurin edistämistä kirjastojen toiminnassa. Arvioinnissa selvitetään esimerkiksi, onko kunnassa toimiva poikkihallinnollinen lukutaitoverkosto.

Poikkihallinnollisuutta on edistetty myös kirjastohenkilöstön täydennyskoulutuksilla. Yhteisiä koulutustilaisuuksia on järjestetty tänä vuonna työsuojelun kanssa. Yleisimmin yhteistyötä tehdään koulutusten merkeissä nuorisotoimen, opetustoimen ja varhaiskasvatuksen kanssa.

Vahvat perinteet ohjaavat kirjastotoiminnan poikkihallinnollisuutta 

Yleisten kirjastojen yhteistyö koulujen kanssa on alkanut kauan sitten. Kirjastot olivat edelläkävijöitä kuntien välisessä yhteistyössä perustaessaan kirjastokimppoja jo 1980-luvulla. 

Nykyään kirjastot tekevät yhteistyötä monien eri tahojen kanssa. Kirjastot ovat olleet perinteisesti aktiivisia peruskoulujen ja varhaiskasvatuksen suuntaan tehtävässä yhteistyössä, mutta yhteistyö on laajentunut myös toisen asteen oppilaitoksiin, kolmannen sektorin toimijoihin ja hyvinvointialueille. 

”Pidämme yhteistyötä entistä tärkeämpänä, koska resurssit niukkenevat, mutta kirjastoissa tehtävän työn merkitys kasvaa”, toteaa PSAVIn kirjastotoimen ylitarkastaja Merja Kummala-Mustonen kaikkien kollegojen puolesta. 

Aluehallintoviraston kirjastotoimi edistää yleisten kirjastojen poikkihallinnollisuutta sekä keskinäistä yhteistyötä, huomioiden erityisesti kirjastolain (Laki yleisistä kirjastoista 1492/2016) muiden pykälien ohella yhteistyöpykälän (11 §) korostaman yhteistyön merkityksen. Laki velvoittaa kirjastot toimimaan valtakunnallisena kirjastoverkkona sekä suosittaa poikkihallinnollista yhteistyötä mm. päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten sekä muiden yhteisöjen kanssa.

Merja Kummola-Mustonen
Ylitarkastaja, kirjastotoimi 
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Under torsdag och fredag 11–12.4.2024 ordnade Svenska nu med projektchef Karin Ihalainen i spetsen en konferens för språköarnas pedagoger. Regionförvaltningsverkens svenska enhet för bildningsväsendet har länge varit engagerad i språköarnas lärstig och vi ville åter en gång ta tillfället i akt och vara med där språköarnas verksamhet diskuteras. För mig var det givande och inspirerande att delta i Språködagarna på Hanaholmen förra veckan och jag hade glädjen att få framföra en hälsning till projektet och deltagarna under konferensmiddagen. Nu passar jag på att framföra en hälsning från språködagarna till det övriga bildningsfältet i Finland.

Regionförvaltningsverkens svenska enhet har jobbat systematiskt i flera år för att kartlägga, synliggöra och stöda utbildningen på språköarna.

Svenska enheten för bildningsväsendet vid RFV är sedan 2010 en nationell enhet där våra ansvarsområden sträcker sig över hela Svenskfinland. Jag t.ex. ansvarar för gymnasiefrågor i hela Svenskfinland, jobbar nationellt med studiehandlednings- och vägledningsfrågor och jobbar nationellt med fortbildning. Detta, att ha en nationell enhet för svenska bildningsärenden, har också möjliggjort en bättre insats för språköarna. Språköarna finns i många regioner och i många delar av Finland. Med en regional myndighet skulle språköarnas spridning göra det svårare att jobba med språköarna som helhet, men med en nationell enhet är det fullt möjligt.

Vad har RFV gjort och vad kan vi göra för språköarna?

1. RFV beviljade statsunderstöd för projektet Språkönätverket Vi10 under åren 2013–2017 inom Programmet Kunnig.
2. RFV bildade en arbetsgrupp och genomförde kartläggning om behoven på språköarna 2016–2017.
3. RFV gjorde besök till alla språköskolor våren 2018 och intervjuer med personalen om t.ex.:
   • förvaltning, pedagogik, juridik, samarbete med finska bildningstjänster, samarbete med bibliotek, behov av nätverk, behov av fortbildning.
4. RFV gjorde en enkät specifikt om fortbildningsönskemålen på språköarna i februari 2020.
5. RFV ordnade tre riktade fortbildningar för språköarna som webbinarier åren 2020–2021 (aug2020, jan2021, okt2021).
6. RFV var med i styrgruppen för projektet Uppdrag språköar 2021–2023 och deltog med inlägg på Språködagarna som ordnades inom projektet.
7. RFV har ordnat Bokprat på distans för språköarna i samarbete med bibliotek på svenska orter.
8. RFV har besökt språköskolor och daghem i samband med olika evenemang under årens lopp.
9. RFV ger informationsstyrning och vägledning till språköarna på lika grunder som till övriga Svenskfinland (undantaget Åland som har egen bildningsförvaltning).
10. RFV följer med Språköarnas arbete för att vara ajour med behoven och utvecklingen och kunna beakta detta i sina utlåtanden och ställningstaganden.

På Hanaholmen förra veckan framförde jag ett tack till alla som jobbar på språköarna för det värdefulla arbete de gör för svenskan och utbildningen i Finland. Jag tackade också för gott samarbete och uppmuntrade deltagarna ta kontakt med RFV om man har frågor, utvecklingsförslag eller vill samarbeta, för den svenska nationella enheten är också till för språköarna.

Inom statsförvaltningen bereds nu en ny reform av den regionala statliga administrationen. Det som blev ett lyckokast i senaste förvaltningsreform, att binda ihop den svenskspråkiga bildningsförvaltningen, har visat sig vara mycket viktigt.

Genom ett nationellt perspektiv på svenskspråkig utbildning i Finland kan vi smidigt inkludera språköarna i förvaltningen och i utvecklingsarbetet. Detta värnar vi om även i fortsättningen.

Disa Widell
Överinspektör för bildningsväsendet

Bild: Karin Ihalainen, Broschyr från Språködagarna

Kirjastotoimen alueellisten ja paikallisten kehittämishankkeiden avustuskierros saatiin päätökseen ennen pääsiäistä, kun aluehallintovirastoissa tehtiin avustuspäätökset. Avustusta myönnettiin yhteensä yli 1,9 miljoonaa euroa 96 hankkeelle ympäri Suomen.

Hakemusten joukossa oli kymmenittäin isompia ja pienempiä kehittämisideoita, joilla kirjaston tai kirjastojen toimintaa pyritään viemään eteenpäin ja luomaan uusia palveluita tai selvittämään palvelutarpeita. Tänä vuonna hakemuksissa oli kuitenkin silmiin pistävän paljon sellaisia hankkeita, joiden keskeisin tavoite oli paikata kirjaston vähäisiä henkilöstö- ja muita resursseja. Aikaisempina vuosina heikon henkilöstötilanteen paikkaaminen oli kirjoitettu rivien väliin, mutta tällä kierroksella asia oli kirjoitettu auki lukuisissa hakemuksissa.

Kehittämishankkeiden tarkoitus on kehittää toimintaa, ei paikata perustoiminnan resurssoinnin aukkoja. Kirjastojen toiminnan järjestäminen on kuntien tehtävä. Kuntien tulee varmistaa, että kirjastolla on riittävästi osaavaa henkilökuntaa, uusiutuva kokoelma ja soveltuvat tilat, jotta kirjasto pystyy toteuttamaan sille kirjastolaissa annetut tehtävät.

Kirjasto on subjektiivinen oikeus, jolla toteutetaan perustuslain 16 pykälää sivistyksellisistä perusoikeuksista. Siitä on johdettu kunnan velvollisuus kirjastotoiminnan järjestämiseen. Kirjastolaissa määritellään tehtävät, jotka kirjaston tulee hoitaa ja kunnan resursoida. Kunnassa päätettäväksi jää esimerkiksi työmenetelmät, joiden avulla lukemisharrastusta tai sananvapautta edistetään.

Kehittämisavustuksilla voidaan rahoittaa kokeiluja, joilla testataan uusia työmenetelmiä, mutta kirjastolla tulee olla resurssit ja valmius ottaa hyväksi havaitut menetelmät arkikäyttöön myös hankkeen jälkeen. Kokeilut ovat määräaikaisia, niitä tulee arvioida ja niiden tulee perustua kyseisen kirjaston tarpeeseen. 

On esitetty näkemyksiä, että kehittämisavustuksia paremmin kuntia palvelisi harkinnanvaraisten avustusten siirtäminen osaksi kunnille maksettavaa valtionosuutta. Mikäli leikitellään tällä ajatuksella, olisi tänä vuonna kunnille ropsahtanut kassaan 0,35 euroa per asukas. Esimerkiksi 10 000 asukkaan kunnassa tämä olisi tarkoittanut ruhtinaallista 3 500 euroa. Sillä olisi häthätää palkattu kirjastonhoitaja kuukaudeksi, mikäli kirjastonjohtaja olisi onnistunut tappelemaan summan kirjaston käyttöön suuresta korvamerkitsemättömästä könttäsummasta, jonka kunta peruspalvelujen järjestämiseen saa. Mutta siinäkin tapauksessa, että rahat olisi jollakin ilveellä saanut kirjaston budjettiin, on aiheellista miettiä, kuinka paljon kehittämistä kuukaudessa ehtii tekemään tai kuinka paljon kuukauden työpanos vaikuttaa kirjaston aliresursoinnin paikkaamiseen. 

Sen sijaan hyvin suunniteltu, toteutettu ja johdettu kehittämishanke voi kantaa pitkälle, ja se voi auttaa kirjastoja myös resurssiongelmissa. Siksi kehittämisen mahdollistaminen on tärkeää niin valtion kuin kuntienkin näkökulmasta, ja siksi kirjastoissa tulisi suhtautua kehittämiseen avustuksilla pitkäntähtäimen sijoituksena, ei pelkkänä resurssilaastarina.

Virpi Launonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto
 

Det fanns en tid då demokratin i vårt samhälle upplevdes som stabil och för alltid given. Under de senaste åren har vi ändå fått märka att den inte är självklar och att det är som att man förstår och uppskattar den först då den hotas.

I och med att lagen om allmänna bibliotek förnyades 2016 formulerades som ett av dess syften att främja demokrati, aktivt medborgarskap och yttrandefrihet och som en av bibliotekens uppgifter att främja en samhällelig och kulturell dialog. När man nu tittar i backspegeln kan man säga att det var väl förutsett. Biblioteken har en viktig roll att spela i det demokratiska samhället.

De första undrande frågorna och kommentarerna efter lagens tillkomst var: vad betyder det, vad ska vi göra och är inte bibliotekens existens redan en demokratisk gärning? Efter det har det pågått mycket utvecklingsverksamhet genom projekt, fortbildning och gemensamma diskussioner. Biblioteken arbetar med ökad delaktighet och dialog, samhälleliga frågor uppmärksammas i evenemang och diskussioner och också de minsta medborgarna får öva demokrati genom att rösta i mjukisdjurens president- och riksdagsval.

Demokratiska handlingar i vardagen

Demokratiarbete är ändå inte bara evenemang. Det är också, och kanske framför allt, fråga om bemötande i vardagliga situationer. Sitra publicerade i januari en handbok om demokratiska möten, avsedd för alla som med sitt eget agerande eller arbete vill stärka demokratin i vardagen. Handboken bygger på de försvarsdialoger för demokratin som Sitra ordnade våren 2022. Där gestaltades en central plats där den demokratiska statsformen och den demokratiska livsformen sammanstrålar. Platsen är samhällets offentliga tjänster. Största delen av finländarna använder sig av de här tjänsterna för att lära sig, få stöd, hjälp eller vård. I bästa fall möter de professionella som kan ge dem känslan av ett samhälle, där vars och ens ärende är viktigt och där de löses tillsammans med respekt och lyhördhet.

Offentliga tjänster formar vår syn på samhället

Utgående från Sitras material verkade det uppenbart att de offentliga tjänsterna på många sätt formar människornas samhällsupplevelse. Det verkade också, att stora delar av de professionella i de här tjänsterna - lärare, läkare, poliser eller till exempel bibliotekspersonal - inte upplevde sig själva som demokratiska aktörer som påverkar samhällsupplevelsen. Hur den demokratiska livsformen förverkligas i offentliga tjänster förblir alltså lite av en slump. Ändå arbetar över 600 000 personer i Finland inom denna sektor och en betydande del av dem i möten med medborgare där deras upplevelse av det demokratiska samhället formas – av att bli hörd och av förtroende, påverkansmöjligheter och delaktighet. Det är alltså inte fråga om nya krav på service som kräver tilläggsresurser. Det handlar mer om en medveten beredvillighet och inställning till den grundläggande uppgiften i det egna arbetet.

Demokratin blir aldrig färdig. Den måste kontinuerligt försvaras, förstärkas och förnyas. Vi kan bidra genom vårt eget agerande och som professionella i offentliga tjänster. Vi kan alla vara demokratiska aktörer.

Sitras handbok Demokraattisten kohtaamisten käsikirja kan laddas ner på www.sitra.fi. Texten är på finska men har en svenskspråkig sammanfattning.

Susanne Ahlroth
Överinspektör för bildningsväsendet

Texten publicerats i tidskriften Bibban 2024/1.

Det blev en konferensvecka utan dess like. Från Nordiska skolledarkongressen 2024 i Göteborg till slutseminarium för temanätverket SALT i Nagu. Från 1500 deltagare till ett något småskaligare evenemang. Från skolledarskap till skolverksamhet, kan man väl också tänka sig. Jag tror det var Boris Jokic, direktör för Institutet för samhällsforskning i Zagreb, som konstaterade att skolan inte är bättre än det som sker i klassrummen. Avståndet mellan skolledarskap och skärgårdskunskap är alltså inte så långt som man skulle tro.

Vad tar jag då med mig från denna vecka? För att låna vår presidents uttryck – tre saker: Det relationella perspektivet, känsla av sammanhang och den organiska intelligensen.

I många av talturerna i Göteborg lyftes det relationella perspektivet. I både teman som AI och PISA-resultat betonades det relationella, human to human, att se varandra i ögonen och känna av varandra. Det går inte att nog understryka den betydelse som relationen mellan lärare och elev har för att nå undervisningsresultat. Den är avgörande för hur undervisningen fungerar. Ifall den inte var det, kunde vi bara servera kunskap via robotar – vilket vi de facto har möjlighet till idag - men är det något vi lärde oss under pandemin var det hur viktiga vi är för varandra.

Känsla av sammanhang, vad betyder det? Ja, kort sagt är det väl en känsla av gemenskap, att höra till och kanske också att ha en betydelse i sitt närsamhälle. Att det en gör skapar mening.

Temanätverket SALT (Skärgård och landsbygd i samverkan) har som syfte att främja barns och ungas hembygdsidentitet, välbefinnande och delaktighet. Alltså just det, ge barnen och de unga en känsla av sammanhang, att de hör till och är viktiga medaktörer i sin hembygd.

Och så den organiska intelligensen, då? Ja det är ett uttryck som författaren och journalisten Andreas Ekström menar att måste finnas, eftersom det finns något som kallas artificiell intelligens. Den organiska intelligensen är motsatsen till den artificiella, den vi biologiska varelser har. Jag vill tro att den intelligensen inte bara består i hjärna, utan också i hjärta. Enligt Ekström handlar framgången inte om hur bra AI vi investerar i utan vilken organisk intelligens vi anställer, det vill säga kunnig, erfaren och empatisk personal.

För att eleven (eller skolan om man vill formulera sig så) ska bli framgångsrik behöver vi alltså anställa personal med organisk intelligens som genom relationer kan skapa en känsla av sammanhang hos de unga.

En intensiv vecka med många goda diskussioner, fantastiska talturer och varierande miljö är till ända. Mycket att smälta bearbeta och fortsätta utforska för att sedan förmedla vidare och skapa ringar på vattnet. Tänk att en kan vara trött och nyter på samma gång.

Här hittar du SALT-projektets materialbank

Malin Eriksson
Överinspektör för bildningsväsendet

Idag är det världsvattendagen och årets tema är Vatten för fred. Vatten är en värdefull naturresurs som vi arbetar för i många olika ansvarsområden i regionförvaltningsverket. Nu berättar tre av regionförvaltningsverkets sakkunniga om den betydelse som vatten och fred har i deras arbete. 

Tillståndsprocessen främjar sämja kring vattenfrågor

Miljöråd Reetta Klemetti vid ansvarsområdet för miljötillstånd arbetar med miljö- och vattenhushållningstillstånd. Vid tillståndsprövningen måste hon beakta många olika intressen i samband med nyttjandet av vatten och skydd av vattenmiljön.
”En av de mest utmanande men också intressantaste sidorna med mitt jobb är att de projekt som kräver tillstånd ofta balanserar mellan olika intressen. Den som söker miljö- eller vattenhushållningstillstånd får vanligen nytta av projektet, men det kan också medföra någon typ av olägenhet för områden som ägs av någon annan. Till exempel kan det hända att användningen av vattendraget för rekreationsändamål försvåras. I mitt arbete överväger jag alltså olika synpunkter på projektet och bedömer hur mycket olägenhet det medför för olika parter. Ibland är det också svårt att fatta ett beslut när jag så väl förstår alla parters syn i ärendet. Enligt lagen ska tillstånd emellertid beviljas om förutsättningarna för beviljandet uppfylls”, säger Klemetti.

”Det bästa i mitt arbete är att jag inte gör det ensam. Varje beslut övervägs noga av flera personer hos oss och vi utnyttjar den omfattande sakkännedom som vi har om vatten och lagstiftningen. Lagstiftningen som vi tillämpar i arbetet strävar efter att på ett jämlikt sätt trygga en ren miljö och nyttjandet av vattendraget för oss alla finländare, vilket är synnerligen viktigt också med tanke på temat för det här årets vattendag”, konstaterar Klemetti. 

Vattenkvaliteten följs upp noga 

Överinspektör för miljö- och hälsoskyddet Sini Mustakallios arbete omfattar väglednings-, tillsyns- och bedömningsfrågor gällande tillsynen över bad- och hushållsvatten. Miljö- och hälsoskyddsenheten följer bland annat upp att tillsynen över vattenkvaliteten motsvarar kraven.  

”Vatten är en förutsättning för liv och utan vatten skulle inte vårt ekosystem se ut så som vi känner det. Vårt uppdrag är att trygga en säker och sund livsmiljö och att bestämmelserna som gäller hushållsvatten och badvatten följs. I vårt arbete samarbetar vi med andra myndigheter, ministerier, kommuner, företag och organisationer. Jag önskar att alla skulle värdesätta vatten och dess betydelse, och vara medvetna om att tryggandet av vattenkvaliteten kräver ekonomiska satsningar. Vattenkvaliteten måste tas om hand ända från områden där råvatten bildas till slutet av vattenförsörjningssystemet för att vi ska få sådant vatten från våra kranar som är bra för hälsan”, säger Mustakallio.  

”Jag tycker att fred är ett synnerligen bra tema för världsvattendagen. Inte heller vatten är någon självklarhet och brist eller missbruk av vatten kan i värsta fall orsaka konflikter”, säger Mustakallio. 

Vattenförsörjningen har en nyckelroll inom beredskapen

Enheten för beredskap svarar för främjandet och tillsynen över regional beredskap och övergripande säkerhet i sin region. Ansvarsområdet vägleder och stöder kommuner, välfärdsområden och andra aktörer i beredskapsplaneringen och förberedelserna för verksamheten under undantagsförhållanden. 

”Vi ordnar beredskapsundervisning och beredskapsövningar samt främjar samarbete och informationsutbyte mellan olika aktörer. Beredskapen i Finland är på hög nivå och vattenförsörjningen är nästan alltid med som ett tema i de regionala beredskapsövningarna som regionförvaltningsverken ordnar. Finlands högklassiga beredskap är en del av Finlands system för övergripande säkerhet. Samverkan och övningar är centrala metoder för att kontrollera störningar och minska instabiliteten som de medför i vardagen”, berättar räddningsöverinspektör Kristiina Kapulainen.  

”Vatten är en livsviktig resurs vars tillgänglighet och kvalitet direkt påverkar människors liv och hälsa. Därför hör två liter rent vatten per person till reservförrådet som myndigheterna rekommenderar. Dessutom behövs det vatten för matlagning och hygien. Det totala vattenbehovet är 1–2 hinkar vatten per person per dygn”, påminner Kapulainen. 

Förvaltningsövergripande verksamhet behövs i vattenärenden

Finländarna lever omgivna av vatten. Vi har tusentals sjöar, åar och holmar som är en del av vår identitet, kultur och välbefinnande. Vi på regionförvaltningsverket gör vårt bästa för att vattnet i Finland ska nyttjas på ett hållbart och rättvist sätt. Vatten är en förutsättning för liv, men också något som möjliggör fred och säkerhet. Rättvist och hållbart nyttjande av vatten är väsentligt för produktionen av mat och energi, ekonomin och miljön. Vatten är dessutom ett redskap för samarbete och sämja som kan främja fred inom olika sektorer och nivåer. Inom myndighetsverksamheten anknyter vatten förvaltningsövergripande till våra uppgifter. Vi behöver samarbeta för att kunna bevara och skydda vatten som är vår allas gemensamma och oersättliga resurs.

Tänään on maailman vesipäivä, jonka teema on Vesi rauhan vipuvartena. Vesi on arvokas luonnonvara, jonka hyväksi työskentelemme monella eri vastuualueella aluehallintovirastossa. Nyt kolme aluehallintoviraston asiantuntijaa kertoo, mikä merkitys vedellä ja rauhalla on heidän työssään. 

Luvituksessa edistetään sopua vesiasioiden ympärillä

Ympäristöluvat-vastuualueen ympäristöneuvos Reetta Klemetti käsittelee työkseen ympäristö- ja vesitalouslupia. Hänen on otettava lupaharkinnassa huomioon monia eri intressejä veden käyttöön ja vesiympäristön suojelemiseen liittyen.
”Työni haastavimpia mutta myös mielenkiintoisimpia puolia on se, että lupaa vaativat hankkeet tasapainoilevat usein erilaisten intressien välillä. Ympäristö- tai vesitalousluvan hakija saa yleensä hankkeestaan hyötyä, mutta siitä voi koitua myös jonkinlaista haittaa toisen omistuksessa oleville alueille. Esimerkiksi vesistön virkistyskäyttö voi vaikeutua. Työssäni punnitsen siis hankkeeseen liittyviä erilaisia näkökulmia ja arvioin muille osapuolille aiheutuvan haitan suuruutta. Joskus ratkaisun tekeminen on myös vaikeaa, kun ymmärtää hyvin kaikkien osapuolten näkemyksiä asiassa. Lain mukaan lupa on kuitenkin myönnettävä, jos myöntämisen edellytykset täyttyvät”, sanoo Klemetti.

”Työssäni parasta on se, että työtä ei tehdä yksin. Jokaista ratkaisua punnitaan meillä huolella useamman henkilön voimin, ja hyödynnämme sitä laajaa asiantuntemusta, jota meiltä löytyy veteen ja lainsäädäntöön liittyen. Työssä soveltamamme lainsäädäntö pyrkii myös turvaamaan puhtaan ympäristön ja vesistön käytön tasapuolisesti meille kaikille suomalaisille, mikä on erittäin tärkeää myös tämän vuoden vesipäivän teemaa ajatellen”, toteaa Klemetti. 

Vesien laatua seurataan tarkasti 

Ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Sini Mustakallion työhön kuuluvat uima- ja talousveden valvonnan ohjaus-, valvonta- ja arviointiasiat alueellaan. Ympäristöterveydenhuoltoyksikkö seuraa muun muassa sitä, että vesien laadun valvonta on vaatimusten mukaista.  

”Vesi on elämän edellytys, ja ilman vettä tätä meidän ekosysteemiämme ei olisi niin kuin sen tunnemme. Meidän tehtävämme on varmistaa, että elinympäristömme on turvallinen ja terveellinen ja että talousveteen ja uimaveteen liittyviä säädöksiä noudatetaan. Me teemme työtämme yhteistyössä muiden viranomaisten, ministeriöiden, kuntien, yritysten ja järjestöjen kanssa. Toivon, että ihmiset arvostaisivat vettä ja sen merkitystä ja tiedostaisivat, että vedenlaadun varmistaminen vaatii taloudellista panostamista. Veden laadusta täytyy pitää huolta sieltä raakaveden muodostumisalueelta lähtien aina vedenjakeluverkostomme loppupäähän saakka, jotta saamme hanastamme terveydelle hyvää vettä”, Mustakallio sanoo.  

”Rauha on mielestäni erityisen hyvä teema maailman vesipäivälle. Vesikään ei ole mikään itsestäänselvyys, ja veden puute tai väärinkäyttö voi pahimmillaan aiheuttaa konflikteja”, toteaa Mustakallio. 

Varautumisessa vesihuolto on avainasemassa

Varautumisen yksikkö vastaa alueellisen varautumisen ja kokonaisturvallisuuden edistämisestä ja valvonnasta alueellaan. Vastuualue ohjaa ja tukee kuntia, hyvinvointialueita ja muita toimijoita varautumissuunnittelussa ja poikkeusolojen toiminnan etukäteisvalmisteluissa. 

”Järjestämme varautumiskoulutuksia ja -harjoituksia sekä edistämme yhteistyötä ja tiedonvaihtoa eri toimijoiden välillä. Suomessa varautuminen on korkeatasoista, ja vesihuolto on teemana lähes aina myös aluehallintovirastojen järjestämissä alueellisissa valmiusharjoituksissa. Suomen korkeatasoinen varautuminen on osa Suomen kokonaisturvallisuuden järjestelmää. Yhteistoiminta ja harjoittelu ovat keskeisiä keinoja hallita häiriöitä ja madaltaa niiden aiheuttamaa epävakautta arjessa”, kertoo pelastusylitarkastaja Kristiina Kapulainen.  

”Vesi on elintärkeä resurssi, jonka saatavuus ja laatu vaikuttavat suoraan ihmisten elämään ja terveyteen. Siksi viranomaisten suosittelemaan kotivaraan kuuluu 2 litraa puhdasta juomavettä henkilöä kohden. Lisäksi vettä tarvitaan ruoanlaittoon ja hygieniaan. Kokonaisvedentarve on 1–2 ämpärillistä henkeä kohti vuorokaudessa”, muistuttaa Kapulainen. 

Poikkihallinnollisuutta tarvitaan vesiasioissa

Suomalaiset elävät veden ympäröiminä. Meillä on tuhansia järviä, jokia ja saaria, jotka ovat osa identiteettiämme, kulttuuriamme ja hyvinvointiamme. Me aluehallintovirastossa teemme parhaamme, jotta vesien kestävä ja oikeudenmukainen käyttö toteutuisi Suomessa. Vesi on elämän edellytys, mutta myös rauhan ja turvallisuuden mahdollistaja. Veden oikeudenmukainen ja kestävä käyttö on keskeistä ruuan- ja energiantuotannolle, taloudelle ja ympäristölle. Vesi on myös yhteistyön ja sovinnon väline, joka voi edistää rauhaa eri sektoreilla ja tasoilla. Viranomaistoiminnassa vesi leikkaa tehtäviämme poikkihallinnollisesti. Tarvitsemme yhteistyötä, jotta voimme suojella ja säilyttää vettä, joka on meidän kaikkien yhteinen ja korvaamaton voimavaramme. 

Regionförvaltningsverkens och NTM-centralernas strategi för 2024–2027 publicerades i slutet av februari. Målet med strategin är att lotsa regionförvaltningsverken och NTM-centralerna mot en ny era av statlig regionförvaltning. 

Mot en hållbar framtid – tillsammans och nära

Tillsammans och nära är regionförvaltningens tjänstelöfte till finländarna åren 2024–2027. Regionförvaltningsverkens och NTM-centralernas nya strategiperiod började i ett instabilt ekonomiskt läge, med världspolitisk förändring och konflikter och hybridpåverkan som huvudnyheter. I dagens tid är det ännu viktigare än tidigare att stärka förtroendet och bygga myndighetsverksamhet som genuint tjänar människorna och samhället. 

Den nya strategin för regionförvaltningsveken och NTM-centralerna styr regionförvaltningens myndigheter i deras grundläggande uppdrag, genomförandet av regeringsprogrammet och reformen av verksamheten och strukturerna. Den gemensamma, stora utmaningen att balansera ekonomin gäller under de närmaste åren också regionförvaltningen och förutsätter att man tänker på verksamheten på ett nytt sätt. Mitt i förändringen vill vi fortsättningsvis göra vårt bästa för att främja medborgarnas välfärd, säkerhet och jämlikhet, trygga servicen i vardagen och öka regionernas livskraft.

Regionförvaltningen måste reformeras, inte bara för att ekonomin kräver det, utan framför allt till följd av den snabba omvälvningen av samhället – till och med genom att förutse dessa förändringar. På det sättet kan vi svara på behoven som regionerna, deras företag, service och invånarna upplever. Reformerna i regeringsprogrammet är grundläggande: regionförvaltningsverkens och NTM-centralernas femton år långa existens upphör och i stället skapas en riksomfattande myndighet som förenhetligar praxis inom tillstånd, styrning och tillsyn och en helhet av livskraftscentraler med fokus på att upprätthålla Finlands livskraft.

Verkningsfullt arbete i medborgarnas vardag

Till regionförvaltningsverkens viktigaste uppgifter hör också genomförandet av hållbar och ren omställning och främjandet av den synnerligen aktuella beredskapen och övergripande säkerheten. Våra strategiska prioriteringar sammanlänkas med många sådana uppdrag som regionförvaltningsverken på senare tid särskilt har identifierats med i den offentliga debatten: tillsyn över välfärdsområdenas tjänster, till exempel offentlig äldreomsorg och privata vårdhem, arbetarskyddet, uppgifter inom penningtvätt och hittegods, alkoholförvaltningsuppgifter, styrning och fortbildning inom undervisnings- och kulturväsendet samt främjande av medborgarnas och djurs hälsa. 

Ett prov på vårt verkningsfulla arbete inom miljöhälsa är exempelvis vårt arbete i höstas för att förhindra att människor smittas av fågelinfluensa. De regionala beredskapsövningarna som vi ordnar bringar samman centrala aktörer i regionerna och främjar på ett betydande sätt samordningen av beredskapen och den övergripande säkerheten i det finländska samhället. Vår strategi och verksamhet påverkar varje medborgare och vårt mål är att allt bättre kommunicera om deras verkningar. 

Genuint betjänande förvaltning

Kundorientering, sakkunskap och samarbete är regionförvaltningsverkens verksamhetsvärden. För oss är det viktigt att vår personal och arbetsgemenskap mår bra under reformen av myndighetsstrukturerna, att kunderna får en positiv upplevelse av mötena med oss och att intressegrupperna genuint kan påverka hur vår verksamhet utvecklas. Vi satsar på ett förvaltningsövergripande och sektorsövergripande verksamhetssätt. Vi strävar dessutom efter att aktivt utnyttja nya arbetsformer och teknologiska tjänster för att smidiggöra tjänsterna. Till exempel finns det potential att avsevärt förbättra arbetets effektivitet, kvalitet och automatisering med AI. 

Kan du se in i framtiden med oss och ser du en modern regionförvaltning som är känd för sitt kunnande, uppskattat för sin sakkunskap och genuint arbetar för mänskorna i regionen? 

Det är den resan som vi i och med vår nya strategiperiod har börjat.      

Regionförvaltningsverkens överdirektörer,

Marko Pukkinen
Merja Ekqvist
Kaisa Ainasoja
Ilkka Horelli
Markku Tervahauta
Kaisa Post (t.f.)
 

Aluehallintovirastoissa toteutetaan vuosittain työtyytyväisyyttä mittaava VMBaro-kysely. Kyselytuloksia hyödynnetään työolojen kehittämisessä. Itä-Suomen aluehallintoviraston opetus- ja kulttuuritoimen vastuualueella VMBaron tulokset ovat olleet jo vuosia hyvällä tasolla. Olemme kokeneet vaikeaksi löytää sellaisia kehittämiskohteita, joihin voisimme itse vaikuttaa. Siksi päädyimme tällä kierroksella lähestymään tuloksia vahvuuksiemme kautta ja vahvistamaan niitä.

Mikä meidän työyhteisöstämme tekee hyvän? VMBaron mukaan erityisiä vahvuuksiamme ovat työn mielenkiintoisuus ja haastavuus, osaamisen kehittäminen verkostojen avulla sekä työyhteisön kulttuuri kokonaisuutena. Samat asiat nousivat esiin myös kyselyn avoimissa vastauksissa. 

Käsittelimme VMBaron vastauksia vastuualueen kokouksessa joulukuussa, ja koetimme tunnistaa tekijöitä vahvuuksiemme takana. Keskeisenä seikkana nousi esiin luottamus. Työyhteisömme vallitsee luottamuksen ilmapiiri. Työkavereilta on helppo kysyä apua tai pyytää heitä mukaan pohdintaan, koska voi luottaa siihen, että työkaverit haluavat auttaa ja jakaa asiantuntijuuttaan. Kysyjän ei tarvitse pelätä, että pidettäisiin tyhmänä, koska hän kysyy, vaan pikemminkin päinvastoin. Kysymisen ja vastaamisen kulttuuri on meillä vahva ja positiivinen.

Luottamuksen kulttuuri on vahva myös kentän suuntaan. Arvostamme yhteistyöverkostojamme, ja koemme, että meitä ja meidän asiantuntijuuttamme arvostetaan verkostoissamme. Saamme positiivista palautetta verkostotyöstämme, mikä kannustaa meitä jatkamaan ja kehittämään työtapaamme.

Keskusteluissa totesimme, että luottamuksen ja asiantuntijuuden jakamisen kulttuuri vähentävät stressiä ja lisäävät työssä viihtymistä, koska avun pyytämistä ei tarvitse jännittää. Silloin tietää myös, ettei kaikesta tarvitse selviytyä yksin, vaan tukea saa pyytämällä. 

Asiantuntijuuden jakaminen lisää asiantuntijuutta, koska se luo pohjan työssä oppimiselle ja kehittymiselle. Työyhteisössämme on paljon erilaista osaamista ja tietämystä. Sen jakaminen vahvistaa osaamisen kokemusta sekä avaa ovia uuden oppimiselle. Koemme, että työssämme monialaisuus toimii erinomaisesti.

Tärkeäksi asiaksi keskusteluissa nousi myös vapaus oman työn johtamiseen. Koemme, että meihin luotetaan asiantuntijoina ja työntekijöinä. Asiantuntijuuden arvostaminen voimaannuttaa ja luo onnistumisen kokemuksia. 

Kuluvana vuonna pyrimme vahvistamaan kollegiaalisuutta muun muassa Työkaveri tutuksi -keskusteluilla ja jatkamalla verkostojen vahvistamista niin viraston sisällä kuin asiakkaidemme suuntaan. Koemme tärkeäksi olla läsnä työkavereille ja asiakkaillemme.

Kirjoittajat
Itä-Suomen aluehallintoviraston opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualueen henkilöstö

Kuvassa opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualueemme koolla syyskuussa 2023.