Yrityksiltä perittävien saatavien kuluille katto väliaikaisella lakimuutoksella – avi arvioi usein perintäkulujen kohtuullisuutta

Kuluttajasaatavien osalta on perintälaissa vuodesta 2005 säädetty perintäkuluille enimmäismäärät. Kuluttajasaatavia ovat kuluttajien velat, jotka yleensä perustuvat tavaran tai palvelun hankintaan tai kulutusluottoon. Laissa säädetyt enimmäiskulut ovat perintäalan toimijoiden näkökulmasta selkeä ratkaisu. Enimmäiskulujen noudattamista on myös aluehallintoviraston (avin) helppo valvoa. Avi antaa hallinnollista ohjausta perintälain mukaiseen menettelyyn. Tarvittaessa se voi antaa perintätoimistolle varoituksen tai määrätä väliaikaisen toimintakiellon. Järeimpänä keinona vakavissa rikkomistapauksissa avi voi poistaa perintätoimiston rekisteristään, jolloin toimisto ei saa harjoittaa vapaaehtoista perintää.

Kun velallisena on yritys, ei perintälaissa ole ollut yksityiskohtaisia säännöksiä perintäkulujen enimmäismäärästä. Sen sijaan perintäkulujen tulee olla yleissääntelyn perusteella kohtuullisia ja tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneita. Lakitekstin maininnat kohtuullisuudesta tai hyvän tavan mukaisuudesta jättävät soveltajalleen harkinnanvaraa. Toisaalta avoin sääntely voi hidastaa tehokasta puuttumista lainvastaisuuksiin, kun perintäkulujen kohtuullisuuden arviointi on tapauskohtaista ja arviossa on huomioitava yksittäistapausten erityispiirteet. Lisäksi, kun avin pakkokeinopäätöksistä voi valittaa, saattaa lopullinen ratkaisu viivästyä vuosia.

Yrityssaatavien perintäkulujen kohtuullisuus onkin varsin usein ollut avin arvioitavana. Yksi yleisimmistä väitteistä viime vuosina aville tehdyissä ilmoituksissa on ollut yritysperinnän perintäkulujen kohtuuttomuus. Valtaosassa päätöksiä, jotka liittyvät yritysperinnän kuluihin, avi on kiinnittänyt perintätoimiston huomiota perintälain vaatimukseen perintäkulujen kohtuullisuudesta. Useissa tapauksissa avi on antanut varoituksen kohtuuttomista perintäkuluista. Avi on joutunut kussakin asiassa arvioimaan, onko kohtuullisuusvaatimuksesta poikettu ja ovatko tehdyt perintätoimenpiteet olleet tarpeellisia. Arvioinnissa on käytetty kokonaisharkintaa ja huomioitu tehdyt perintätoimenpiteen sekä saatavan pääoma. Kun kyse on avoimesta sääntelystä ja tapauskohtaisesta arvioinnista, on järeämpien hallinnollisten seuraamusten käyttämisen kynnys verrattain korkea. Avin on myös otettava huomioon hallinnon oikeusperiaatteiden mukainen suhteellisuusvaatimus, kun avi päättää valvottaviinsa kohdistettavista pakkokeinoista.

Yksityiskohtaisempi perintäkuluihin liittyvä sääntely turvaisi velallisten yhdenvertaista asemaa: Velallisyritys ei voi valita, mikä perintätoimisto saa toimeksiannon periä maksamatta jäänyttä laskua. Velallinen ei voi myöskään valita, kuinka suuria kuluja häneltä perinnästä vaaditaan. Velallisella on mahdollisuus riitauttaa se osuus perintäkuluista, jonka hän katsoo kohtuuttomaksi. Tällöin velallinen joutuu kantamaan riskin siitä, että viimekädessä yleinen tuomioistuin arvioi, mikä on velallisen korvausvelvollisuus perintätoimeksiannon hoitamisesta aiheutuneista kuluista. Tuomioistuimen ratkaisu voi poiketa myös avin valvontakäytännössä muodostamasta kannasta siihen, millainen kulu on yleensä kohtuullinen. Myös toimeksiantajana oleva velkoja hyötyisi siitä, että saatavaa perintään siirtäessään voisi luottaa siihen, että maksuvaikeuksiin joutunut liikekumppani tai asiakasyritys ei joudu pulittamaan kohtuuttomia kuluja perinnästä. Lopulta perinnän kulut voivat jäädä velkojan maksettavaksi, jos niitä ei saada perittyä velalliselta.

Yksityiskohtaisempi sääntely antaisi aville mahdollisuuden puuttua valvonnassaan tehokkaammin lainvastaiseen toimintaan. Yksityiskohtaisempaa enimmäismääräsääntelyä avi pääseekin soveltamaan valvonnassaan myös muidenkin kuin kuluttajasaatavien osalta, kun juuri vuodenvaihteessa tuli voimaan väliaikainen perintälain muutos, jossa on määritelty katto myös yrityssaatavien perintäkuluille.  Väliaikaisen sääntelyn tavoitteena on helpottaa koronavirus-epidemian vuoksi taloudellisissa vaikeuksissa olevien yritysten tilannetta, jota osaltaan pahentavat perintäkulut, jotka liittyvät laskujen ja velkojen maksun viivästymiseen. Marinin hallitusohjelman kirjauksen mukaan myös muiden kuin kuluttajasaatavien perintäkulujen määrälle säädetään euromääräiset ylärajat. Avi valvojana pitää ensisijaisen tärkeänä, että pysyvän lakimuutoksen toteuttamiseksi ryhdytään lainsäädäntötoimiin.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto valvoo, että rekisteröidyn perintätoimiston toiminta perinnässä on lain ja hyvän perintätavan mukaista. Perintätoiminnalla tarkoitetaan erääntyneiden saatavien perintää. Avi ei valvo oikeudellista eli tuomioistuimessa ja ulosotossa tapahtuvaa perintää eikä esimerkiksi konsernin sisäistä perintää. Päätöksillään avi ohjaa perintäalan menettelyjä ja ilmaisee näkemyksensä lain soveltamisesta sekä hyvän perintätavan tulkinnasta ja sisällöstä. Perintätoimistot seuraavat avin tekemiä päätöksiä ja ne on otettu huomioon perintätoiminnassa. Velallisen ja perintätoimiston väliseen riita-asiaan avi ei kuitenkaan voi puuttua. Avi ei voi esimerkiksi alentaa perintäkuluja tai määrätä sitä, tuleeko velallisen maksaa velka.

Lisää tietoa avin valvonnasta ja vastauksia kysymyksiin, joita velalliset ovat usein esittäneet, löytyy avin sivuilta sekä henkilöasiakkaille että yrityksille.

Saatavien perinnästä annetun lain väliaikainen muuttaminen (oikeusministeriö)
https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM060:00/2020

Laki saatavien perinnästä (Finlex)
https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990513


Seela Saraniva