Vi tror vi är effektiva då vi multitaskar. Vad fantastiskt att vi kan göra två saker samtidigt - och spara tid på samma gång!

Ja, riktigt så enkelt är det ju inte och många är de artiklarna som handlar om att vi faktiskt inte gör två saker samtidigt utan att vi switchar fokus blixtsnabbt mellan olika uppgifter och lurar oss själv att tro att vi faktiskt är det där undantaget som KAN multitaska.

Som lärare är det lätt att påpeka detta för eleverna. Något jag ofta sa i klassrummet var: ”Den som tror den kan prata och lyssna samtidigt får stanna efter timmen och berätta åt mig hur man gör.” Som du förstår var det aldrig någon elev som ville avslöja denna ädla konst, i stället tystnade eleven för att inte behöva sitta efter timmen och avslöja tricket för mig. Och de flesta eleverna förstod naturligt vis också sarkasmen.

Jag gissar att multitaskande hos elever inte har minskat i och med att elever använder olika digitala hjälpmedel i skolan. Garanterat är det någon elev som har flera flikar öppna samtidigt på lärplattan.

Och varför skulle eleverna vara annorlunda än vi vuxna? Under de fortbildningar vi ordnar ser vi samma fenomen som det som rapporteras från skolvärlden. I vissa konferensutrymmen finns telefonparkeringar – de brukar ändå förbli tomma. Många använder digitala verktyg, antecknar på datorer och fotograferar de bilder som projiceras på stora duken – men fokus kan lätt också skifta till något Wilmameddelande som måste besvaras eller någon uppgift som behöver förberedas inför nästa dag.

Hur det ser ut under distansföreläsningarna vet bara den som deltar. Själv har jag svårt att hålla fokus. Gärna har jag en stickning i händerna, det hjälper mig att koncentrera mig. Men ibland har jag inte det och då händer det att fokus flyttas till annat. Plötsligt slår en viktig tanke mig och jag måste genast kolla upp något. Eller så kommer jag ihåg något jag håller på att glömma och måste anteckna det i kalendern – och samtidigt ser jag att det kommit ett viktigt mail.

När jag deltar i en fortbildning eller i ett webbinarium är det ju bara jag själv som förlorar på att multitaska. Det är jag som missar det viktiga som blev sagt och det kommer kanske en chans att ta reda på det en annan gång.

Lärare har inte alltid möjlighet att delta i allt fortbildningsutbud som finns. Vi hör om vikariestopp, växande arbetsbörda som uppstår om man får ta in en vikarie och om att man inte vill belasta kolleger med att vara frånvarande. Vi önskar förstås att de här hindren inte skulle finnas, men ibland måste man prioritera. Däremot hoppas vi att ingen förman tror att en lärare ska kunna delta i ett webbinarium samtidigt som hen undervisar – för hur blir det då med den pedagogiska tryggheten?

Malin Eriksson
Överinspektör för bildningsväsendet

Melkein vuoden kestänyt UUSIMAA23-valmiusharjoituksen suunnittelutyö konkretisoitui marraskuun lopussa, jolloin pidettiin harjoituksen kolmipäiväinen harjoitteluvaihe. Harjoitukseen otti osaa liki 50 organisaatiota: Uudenmaan kunnat ja hyvinvointialueet sekä sisäisen turvallisuuden, elinkeino- ja järjestöpuolen toimijoita. Noin tuhat osallistujaa harjoitteli kolmen päivän aikana kuvitteellisissa poikkeusoloissa, jotka perustuivat kiristyneeseen kansainväliseen tilanteeseen.

Harjoituksen järjestäjän puolelta oli ilahduttavaa huomata, kuinka aktiivisesti muun muassa kunnat ottivat siihen osaa. Jokainen Uudenmaan maakunnan 26 kunnasta oli mukana harjoittelemassa ja kehittämässä oman organisaationsa valmiutta normaaliolojen häiriötilanteesta aina poikkeusoloihin saakka. Harjoitus oli samalla ensimmäinen, jossa uutena harjoittelevana osapuolena olivat vuoden alussa toimintansa aloittaneet hyvinvointialueet.

Jokainen harjoitteleva organisaatio toimi omissa tiloissaan mahdollisimman paljon aitoa tilannetta jäljitellen. Harjoituksessa käytettiin apuna virtuaalista harjoitusalustaa, jonka avulla osallistuvat organisaatiot saivat heille itselleen tai jopa useille osallistujille tarkasti suunniteltuja ja etukäteen ajastettuja syötteitä. Yhtenä harjoituksen tavoitteena oli vahvistaa eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Harjoituksen havaintoina kukin osallistujataho löysi kohteita, joita ne tulevat kehittämään välittömästi sekä pidemmällä aikavälillä.

Lisää todentuntua harjoitukseen toivat yhteistyössä Yleisradion kanssa teetetyt uutiset, joissa kuvitteellinen tilanne tuotiin aamulla osallistujien tietoon television uutislähetyksenä sekä vastaavana radiolähetyksenä. Organisaatioilla oli myös mahdollisuus harjoituttaa kykyään toimia mediapaineen alla. Kaksi Ylen toimittajaa osallistui harjoitukseen sen viimeisenä päivänä ja otti yhteyttä ennalta valittujen organisaatioiden johtoon harjoituksen syötteiden mukaisten skenaarioiden tiimoilta. Tiukkojen haastatteluiden perusteella toimittajat kirjoittivat harjoitusalustalle uutisartikkeleita, jotka osaltaan toivat harjoitusta todenmukaisemmaksi.

Valmiutta harjoitellaan vuosittain

Etelä-Suomen aluehallintovirasto järjestää valmiusharjoituksia kiertävästi siten, että vuorovuosin harjoittelevat Uusimaa, Hämeen maakunnat ja Kaakkois-Suomen maakunnat. Vuonna 2024 harjoitusvuorossa ovat Kanta-Häme ja Päijät-Häme sekä seuraavana vuonna Kaakkois-Suomen maakunnat. Uudenmaan vuoro on jälleen vuonna 2026.

Tämän harjoituksen onnistumista arvioidaan osallistuneiden kesken tammikuussa 2024 järjestettävässä palauteseminaarissa. Haluamme harjoituksen järjestävänä tahona lämpimästi kiittää kaikkia osallistuneita organisaatioita ja henkilöitä hyvin sujuneesta harjoituksesta!

Unto Usvasalo
pelastusylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

I går hörde jag en ung person önska att vi levde under den tid som hen hade hört om av sina föräldrar då de berättat om sin ungdomstid. Då var somrarna varma, det fanns snö på vintrarna och det fanns varken internet eller smarttelefoner. På lördagarna badade man bastu och tittade alltid på samma program på tv.

I Finland lever barn och unga i en exceptionell tid historiskt sett. Vi har nyss lämnat en pandemi bakom oss som särskilt belastade barn och unga. Alla har ändå inte återhämtat sig från pandemin och inte heller har bekymren och utmaningarna för de unga försvunnit. Många upplever skolan som ångestfylld eftersom mobbning ställvis har blivit nästan vardag och att försvara sig mot våld och stöld känns nästan normalt. Det är tur om man slipper blåmärken, sår eller andra skador – för vissa känns det till och med som en kamp att överleva. En del unga vinner inte den kampen utan bryts ner psykiskt av de många utmaningarna och den belastning som de utsätts för.

Som myndighet får vi också höra nödrop från dem som arbetar med barn och unga om varifrån man kan få hjälp för dessa barn och unga som mår dåligt. Det finns inte tillräckligt med tjänster och det är inte längre möjligt att öka flödet av tjänster. Det finns inga resurser och nu är man tvungen att fatta de mest smärtsamma besluten: de som behöver tjänster måste lämnas utan den hjälp de behöver. Även skolpersonalen blir småningom knäckt av problemen, och att lärarna lämnar sina jobb syns redan.

Överföringen av ansvaret för att ordna social- och hälsovårdstjänster från kommunerna till välfärdsområdena har inte varit helt tydlig för alla tjänsters del, vilket har orsakat skuggområden, ineffektivitet och ovisshet. Eftersom ansvaret är oklart eller det råder brist på resurser gör sig olika aktörer också skyldiga till att bolla med ungdomarnas ärenden: barnskyddet skyfflar över ansvaret på skolan, skolan på hälsovården och hälsovården på barnskyddet eller tvärtom. Och har polisen också någon roll i det här?

Den ständigt ökande psykiska ohälsan vid sidan av utmaningarna med den gigantiska social- och hälsovårdsreformen börjar synas särskilt i södra Finland i kommunerna längs med järnvägen. I dessa kommuner kan en skolelev i årskurs ett ha en kniv i ryggsäcken för att skydda sig. Hur har vi som samhälle kommit till denna punkt? På tågen finns minderåriga kurirer som fungerar som hantlangare för brottslingar. Vad gör vi när ingen längre vågar gå ut på torgen och gatorna på grund av ungdomsgäng som hotar med våld och som inte hålls tillbaka av traditionella sociala normer? Var är alla vuxna? Var finns barnens föräldrar och vårdnadshavare? Och myndigheterna som kan ta tag i problemen genom att genuint höra barn och unga och hitta hållbara lösningar?

Det krävs ett nära samarbete för att lösa svåra problem

Snabbt tänkt borde det inte vara någon stor grej att bestämma ansvar och uppgifter så att man vet vem som sköter vad. Det praktiska samarbetet kring komplicerade problem med svåröverskådliga grundorsaker kräver dock tätt nätverkande och att vi känner varandra. Det är svårt att samarbeta om man inte ens vet namnet på vem man ska kontakta. Det säger sig självt att ledningens roll här är betydande ur många olika synvinklar. För att lösa problemen behövs både strukturer på högre nivå och effektiv verksamhet i praktiska situationer.

Vi vuxna kan inte lämna barn och unga att klara sig på egen hand. Vi får inte heller vara rädda för dem eller lämna dem ensamma med sina utmaningar. Vi kan inte vända ryggen till problemen och tänka att någon annan tar hand om dem. Vi kan inte bara träffas, diskutera, dricka kaffe och himla oss. Nu är det dags för handlingar och för omsorg, det är upp till bevis. Barnen och ungdomarna är det viktigaste vi har med tanke på framtiden. Det är ett värde, odelbart, på alla sätt.

För detta behövs vi alla: du, jag och de. Vi kan inte vänta längre, nu är det dags för gemensamma åtgärder. Vi på Regionförvaltningsverket i Södra Finland inrättar som stöd för samarbetet ett forum som identifierar de problem barn och unga har och sammanför olika aktörer över sektorernas, förvaltningens och befogenheternas gränser. Detta forum (Radanvarsifoorumi) startar i Träskända vårvintern 2024 och avsikten är att utvidga verksamheten till andra kommuner längs järnvägen. Vi agerar, gör du det också – och genom att samarbeta är vi mer.

direktör Marja-Liisa Keski-Rauska
undervisnings- och kulturväsendet 
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Kuulin eilen erään nuoren sanovan, että voi kunpa elettäisiin sitä aikaa, mistä hän on kuullut vanhemmiltaan heidän nuoruudestaan. Silloin kesät olivat lämpöisiä, talvet lumisia ja internetiä ja älykännyköitä ei todellakaan vielä ollut. Lauantaisin käytiin saunassa ja katsottiin tv:stä samoja ohjelmia. Niinpä. 

Suomessa lapset ja nuoret elävät historiallisesti poikkeuksellista aikaa. Olemme juuri päässeet erityisesti lapsia ja nuoria kuormittavasta pandemiasta eroon, mutta kaikki eivät ole siitä palautuneet eivätkä huolet ja haasteet nuorten tieltä ole poistuneet. Moni kokee koulun ahdistavana, koska kiusaamisesta on tullut paikoin lähes arkea ja puolustautuminen väkivaltaa ja varastamista vastaan tuntuu jopa normaalilta. On hyvä tuuri, jos säästyy mustelmilta, haavoilta tai ruhjeilta – joillekuille jopa hengissä pysyminen tuntuu kamppailulta. Osa ei pysykään: mieli voi musertua ympäristön moninaisissa haasteissa ja nuoriin kohdistuvissa paineissa. 

Viranomaisena kuulemme myös lasten ja nuorten kanssa työskentelevien hätähuudon siitä, mistä saataisiin apua näille huonosti voiville lapsille ja nuorille. Palveluja ei ole riittävästi saatavilla, eikä palvelujen lisäämisen virta ole enää mahdollinen. Resursseja ei ole, ja nyt joudutaan tekemään kipeimpiä ratkaisuja: palvelun tarvitsijoita joudutaan jättämään vaille tarvitsemaansa apua. Koulujen ammattilaisetkin nujertuvat vähitellen ongelmien edessä, ja opettajien ulosvirtaus on jo nähtävissä. 

Sotepalvelujen järjestämisvastuun siirto kunnista hyvinvointialueille ei ole kaikkien palvelujen osalta ollut täysin selkeää, mikä on aiheuttanut katvealueita, tehottomuutta ja epätietoisuutta. Koska vastuut ovat epäselviä tai resursseista on pulaa, eri tahot sortuvat myös nuorten asioiden pallotteluun: lastensuojelu vierittää vastuuta koululle, koulu terveydenhuollolle ja terveydenhuolto lastensuojelulle tai toisinpäin. Ja olisiko poliisillakin tässä joku rooli? 

Yhä yltyvä pahoinvointi jättimäisen soteuudistuksen haasteiden rinnalla alkaa näkyä erityisesti Etelä-Suomessa radanvarsikunnissa, jossa ykkösluokkalaisen koululaisen repusta saattaa löytyä puukko, jotta hän voi suojella itseään pahalta. Miten me olemme yhteiskuntana tulleet tähän pisteeseen? Junissa kulkee alaikäisiä kuriireja rikollisten käsikassaroina. Entä kun kukaan ei enää uskalla mennä toreille tai turuille, koska siellä on väkivaltaa uhkuva nuorisojengi, jota perinteiset sosiaaliset normit eivät pidättele? Missä ovat kaikki aikuiset? Missä ovat näiden ihmislasten vanhemmat ja huoltajat? Entä viranomaiset, jotka pystyvät tarttumaan ongelmiin lapsia ja nuoria aidosti kuullen ja kestäviä ratkaisuja löytäen?

Viheliäisten ongelmien ratkominen vaatii tiivistä yhteistyötä

Äkkiseltään sitä ajattelisi, että eihän se ole juttu eikä mikään määritellä vastuut ja tehtävät, jotta tiedetään, mikä asia kuuluu kenenkin hoidettavaksi. Käytännön yhteistyö monimutkaisten, juurisyiltään vaikeasti hahmottuvien ongelmien äärellä vaatii kuitenkin tiivistä verkostoitumista ja toistemme tuntemista. On vaikea tehdä yhteistyötä, jos ei tiedä edes nimitasolla, kehen ottaa yhteyttä. Sanomattakin on selvää, että johdon rooli on tässä merkittävä monestakin eri näkökulmasta. Ongelmien ratkomiseksi tarvitaan sekä ylätason rakenteita että käytännön tilanteissa vaikuttavaa toimintaa. 

Aikuiset, me emme voi jättää lapsia ja nuoria oman onnensa varaan heitteille. Me emme saa myöskään pelätä heitä emmekä jättää heitä yksin haasteidensa kanssa. Me emme voi kääntää ongelmille selkäämme ja ajatella, että joku muu hoitaa. Me emme voi vain kokoontua, keskustella, juoda kahvia ja taivastella. Nyt on tekojen aika, välittämisen aika, näytön paikka. Lapset ja nuoret ovat tärkeintä, mitä meillä on tulevaisuutta ajatellen. Tämä on arvo, jakamaton, kaikin tavoin.

Tähän tarvitaan meitä kaikkia, sinua, minua ja heitä. Enää emme voi odottaa, yhteisen toiminnan aika on nyt. Me Etelä-Suomen aluehallintovirastossa perustamme yhteistyön tueksi foorumin, joka tunnistaa lasten ja nuorten ongelmien viheliäisyyden ja kokoaa yhteen eri toimijat yli sektoreiden, hallinnon ja toimivaltuuksien rajojen. Tämä Radanvarsifoorumi käynnistyy Järvenpäässä kevättalvella 2024, ja toimintaa on tarkoitus laajentaa muuallekin radanvarren kuntiin. Me toimimme, toimithan sinäkin – ja yhdessä toimimalla olemme enemmän.

johtaja Marja-Liisa Keski-Rauska
opetus- ja kulttuuritoimi
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

THL:n asiantuntija, psykologi Anneli Portman alusti pelkoon varautumisesta Etelä-Suomen alueellisen laajennetun valmiustoimikunnan kokouksessa 20.10.2023. Tässä vieraskynäkirjoituksessa hän kuvaa pelon psykologisia vaikuttimia ja sitä, miten voimme viranomaisina vahvistaa ihmisten henkistä kriisinkestävyyttä laaja-alaisten ilmiöiden ja viheliäisten ongelmien aikakaudella.

Riskien arviointi ja niihin varautuminen on arkipäivää. Yleensä niillä tarkoitetaan konkreettisten, jollain lailla taulukoitavissa olevien selkeärajaisten riskien arviointia ja niihin varautumista. Erilaisia skenaarioita miettimällä ja harjoittelemalla pyritään olemaan valmiita, tuli eteen sitten mitä hyvänsä. Tässä olemme sangen hyvin onnistuneet. 

Viime aikoina olemme kuitenkin joutuneet kansakuntana kokemaan sellaisten uhkien toteutumista, joita emme ole osanneet odottaa, ainakaan siinä laajuudessa ja nopeudessa missä ne ovat meitä kohdanneet. Esimerkiksi koronan todellinen luonne ja laajuus yllätti meidät, vaikka oli vuosia puhuttu pandemioista ja tehty suunnitelmia. Sitten Venäjän hyökkäys Ukrainaan sekoitti uudestaan arkemme, sähkön ja ruoan hinta nousivat rajusti ja arkemme oli uudestaan uhattuna. Kaikki tämä loi epävarmuuden ja pelon ilmapiirin, jossa arvaamattomuus ja hallitsemattomuus korostuivat.

Ihminen tarvitsee ennakoitavuutta ja turvallisuuden tunnetta

Vaikka ihmisissä on yksilöllisiä eroja, pääsääntöisesti ihminen ei kauaa kestä pelkoa, epävarmuutta tai arjen ennakoimattomuutta. Aivomme tulkitsevat ne siten, että olemme uhattuja. Aivomme prosessoivat samalla mekanismilla sekä realistisia uhkia - kuten fyysistä olemassaoloa tai elämän resursseja uhkaavia tekijöitä - että symbolisia uhkia, kun uhattuina ovat perinteet, elämäntapa, identiteetti tai arvot. Aivoissamme ei ole kahta erillistä järjestelmää, vaan reagoimme samoin fyysisin ja psyykkisin mekanismein niin uhkaavaan sairauteen kuin siihen, että arvojamme tai identiteettiämme vastaan hyökätään.

Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että tuntiessamme olomme uhatuksi pyrimme vähentämään uhan tunnetta miltei keinolla millä hyvänsä. Taustalla on yritys palauttaa ennakoitavuutta ja turvallisuuden tunnetta. Syntipukin etsiminen on ehkä yksi yleisimmistä keinoista. Niinpä esimerkiksi korona-aikaan nähtiin terveysviranomaisiin kohdistuvia syytöksiä ja suoranaisia uhkauksia. Samoin raportoitiin kiinalaisiksi oletettujen ihmisten kimppuun käymisiä, heitä kun pidettiin syyllisinä pandemian levittämiseen. 

Pelon ja uhatuksi tulemisen kokemus on niin vahva, että se usein myös vääristää kykyämme ajatella. Uskomme helposti yksinkertaisempia selityksiä siitä, mistä on kyse, kuin vaivautuisimme miettimään monimutkaisempia malleja. Pelkoa, epävarmuutta ja uhkaa on helppo lietsoa mutta vaikeampi sammuttaa.  Tähän terveysviranomaisetkin törmäsivät koronapandemiassa: kun tutkimustietoa oli vaikea saada nopeasti, saivat kaikenlaiset huhut ja salaliittoteoriat vettä myllyynsä, milloin tilastoinnin muutosten takia, milloin rokotteiden toimintamekanismien puutteellisen selityksen takia. Viranomaisten ja päättäjien ajoittain haparoiva viestintä oli omiaan lietsomaan epäluuloa hallintoa kohtaan. 

Laajat ilmiöt aiheuttavat epämääräisiä haasteita 

Laaja-alaiset ja vaikeasti tunnistettavat riskit ovat luonteeltaan sellaisia, joihin perinteisesti suunniteltu varautuminen eivät välttämättä sellaisenaan päde. Siksi pelkoon varautuminen on ongelmallista. Se on kuin varautumista nousevaan usvaan, joka vääristää havainnot ja tekee suunnistamisen vaikeaksi. Pelon ja uhan ilmapiiri vääristää viestinnän koettua sävyä, jolloin viattomatkin kommentit tulkitaan pahantahtoisiksi. 

Sisäministeriön syksyllä 2023 teettämä sentimenttitutkimus (https://intermin.fi/-/suomalaisten-turvallisuuden-tunne-on-heikentynyt-viime-vuodesta) kertoo, että ”93 prosenttia suomalaisista sanoo olevansa huolissaan suunnasta, johon maailma on menossa. Kasvua edellisen vuoden lokakuun mittaukseen on 22 prosenttiyksikköä.” Kun tähän lisätään huoli toimeentulosta ja taloudellisesta turvasta, piirtyy kuva, jossa pelot ja uhat varjostavat arkea ja vaikuttavat myös kykyyn tuntea turvallisuutta.

Uusissa tutkimuksissa on todettu lapsiköyhyyden koskettavan yhä useampia (https://www.pelastakaalapset.fi/tyomme/mita-teemme/lapsikoyhyys/lapsen-aani/ ja https://itla.fi/lapsiperhekoyhyys-datana/). Lapsiköyhyyden lisääntyessä on selvää, ettei kaikkien kokemus yhteiskunnasta ole samanlainen, vaan yhä kasvava joukko perheitä kokee ulkopuolisuutta. Tätä joukkoa eivät vakuuta lupaukset ohimenevästä tiukkuudesta, niin kuin ei nuoriakaan, joiden aikaperspektiivi on toinen. Keski-ikäiselle pari vuotta on lyhyt aika, kun se teinille on koko elämä.

Sisäministeriön tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että alle 30-vuotiaista noin neljäsosa kertoo kokevansa katkeruutta yhteiskunnalle. Kun turvallisuuden tunne rakoilee, tunnemme olomme uhatuksi ja hakeudumme laumaan suojaan. Jos tätä laumasuojaa ei ole tarjolla, herää katkeruus ja väkivallan mahdollisuus kasvaa, kuten sisäministeriön tutkimuksessakin havaittiin. 

Tarvitaan toimivaa moniammatillista yhteistyötä

Miten sitten taklaamme nämä laaja-alaiset haasteet viranomaisina? Vaikka yksinkertaisia vastauksia ei ole, joitain peruspalikoita jo tiedämme. Yksi tärkeimmistä on sosiaalisen koheesion vahvistaminen ja henkisen resilienssin ylläpitäminen. 

Yhteistyökumppanit, verkostot ja myös epäviralliset moniammatilliset verkostot on rakennettava ennen kuin myrsky iskee. Esimerkiksi Manchesterin taannoisessa terroristisessa konsertti-iskussa tärkeimmäksi yleisen rauhan turvaamisen kannalta käytössä olevaksi keinoksi osoittautui vuosia rakennetun yhteistyöverkoston aktivoiminen. Tällä tavoin varmistettiin se, että erilaiset ja organisaatiot yhteisöt olivat kukin osaltaan mukana turvallisuusviranomaisten rinnalla huolehtimassa siitä, ettei tilanne eskaloidu mellakoiksi pelon ja syyllisten etsinnän vanavedessä. Avaimina tähän moniammatilliseen toimintaan olivat keskinäinen kunnioitus ja luottamus siihen, että kukin hoitaa oman tonttinsa yhteistä etua vaalivalla tavalla.

Tiedä, missä mennään: RATTI-työkalu tukee ilmiöiden hallintaa

Viranomaisina tarvitsemme kulloisenkin ilmiön ajantasaista tunnistamista ja kykyä vastata joustavasti uudenlaisiin tilanteisiin. Vaikka olisimme varautuneet koleraan ja vastassa onkin rutto, täytyy meidän osata vaihtaa taktiikkaa lennossa. 

Esimerkkinä tästä analogiasta THL toteutti tekijäväkivaltaan liittyviä verkkokouluja ja koulutuksia, joista viimeisin sote-ammattilaisille suunnattu kehittämishanke liittyi väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyyn. Sote-ammattilaiset olivat tutkimuksen mukaan hyvin varautuneita erilaisiin muihin väkivallan muotoihin, mutta radikalisoituminen herätti huolta ja hämmennystä. Sen vuoksi kehitettiin myös digitaalinen tukityökalu RATTI. 

Erilaiset väkivaltaa hyväksyvät ja oikeuttavat ilmiöt eivät ole selkeärajaisia, ja ne saattavat olla vaikeita hahmottaa kokonaisuutena. RATTIn tapainen työkalu yksinkertaistaa tätä tehtävää keräämällä tiedon visuaaliseksi kartaksi, joka nostaa esille myös tiedon katvealueet. RATTI tarjoaa alustan ja työkaluja alttiuden tunnistamiseen sekä moniammatillisen yhteisymmärryksen kehittämiseen. Lisäksi se tarjoaa keskusteluvinkeistä alkaen linkkejä ja vinkkejä ammattilaisille avuksi asiakkaiden väkivallasta irrottautumiseen (https://thl.fi/fi/web/vakivalta/tyon-tueksi/ratti-tukityokalu-radikalisoitumiseen-liittyvan-tuen-tarpeen-arviointiin).

Isoja ongelmia ratkotaan myös pienillä teoilla

Ajattelemme helposti, että isoihin ongelmiin on vain isoja ratkaisuja, ja tämä synnyttää meissä myös turhautumista ja epävarmuutta, kun ajattelemme, etteivät asiat ole meidän vaikutuspiirissämme. Kuitenkin ratkaisut koostuvat pienistä palasista, joissa jokainen tekee yksilönä oman osuutensa. 

Myös viranomaisten kesken on tarpeen hälventää ennakkoluuloja ja vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Selkeää ja joustavaa viestintää tarvitaan yhteistyön ylläpitämiseksi varsinkin silloin, kun rakennamme yhteenkuuluvuutta yli sektorirajojen. Hyvän hallinnon tunnistaa selkeän viestinnän, johdonmukaisuuden ja puolueettomuuden vaalimisen lisäksi kyvystä sovittaa toimintansa muuttuvien tilanteiden mukaan.
Eräs suomalaisen yhteiskunnan pilareista on ollut sangen yhtenäinen kulttuuri ja käsitys siitä, että jaamme melko yhtenäisen arvo- ja kokemusmaailman. Näin ei kuitenkaan enää ole kaikkien ihmisryhmien osalta. Siksi viranomaisina meidän pitää osata kohdata joustavasti erilaisia ihmisiä ja heidän tarpeitaan. Mistä tiedämme, miten meidät nähdään ja viestimme kuullaan? Tähän tarvitsemme tutkimusta ja alttiutta kuulla hankalaakin palautetta.

Valtio näyttäytyy kansalaisille viranomaisten kasvoilla. Siksi ei ole yhdentekevää, miten kohtaamme kansalaiset netissä ja sen ulkopuolella. Oletpa sitten asiakastyössä tai tekemisissä kollegojen kanssa, kansallista koheesiota rakennetaan ystävällisyydellä, uteliaisuudella toisten työtä ja mielipiteitä kohtaan sekä arvostavalla kohtaamisella. Kuuntelevalle tarjoutuu tilaa puhua, ja kun ihminen kokee, että hän huolensa on kuultu ja otettu vakavasti, on yhteisten ratkaisujenkin etsiminen helpompaa. Tunnetta luottamuksesta ja yhdenvertaisuudesta vahvistetaan kohtaaminen kerrallaan.

Ole ihminen ihmiselle. 

Huoneentaulu viranomaiselle pelon usvan hälventämiseksi 

Viestinnän avoimuus, tasapuolisuus, luotettavuus

• Selkeä, tasapainoinen ja oikea-aikainen viestintä aiheesta kuin aiheesta, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin

Yhteiskunnan sosiaalisen pääoman vahvistaminen

• Otetaan mukaan vapaaehtoistyö ja kansalaisjärjestöt
• Luodaan ja vahvistetaan olemassa olevia verkostoja 

Hyvä yhteistyö ja verkostoituminen eri toimijoiden kesken

• Tunne ja arvosta sitä, mitä muut tekevät 

Hyvien väestösuhteiden ylläpitäminen

• Taklataan vihapuhetta, polarisointia ja propagandaa ystävällisyydellä, avoimuudella ja luotettavuudella.

Suomessa tapahtuu vuosittain suuri määrä vaaratilanteita, joissa läheinen, naapuri tai esimerkiksi ohikulkija pelastaa ansiokkaasti toisen ihmisen hengen. Tekona se on luultavasti arvokkainta, mitä ihminen voi toiselle ihmiselle ja hänen läheisilleen tehdä. Tällaiset tapahtumat ovat elämän lankaa jatkavia tekoja, mutta myös pelastajalle pysäyttäviä. Jokainen pyyteetön teko toisen hengen pelastamiseksi ansaitsee tulla huomioiduksi.

Edellä kuvatuista teoista lähetetään aluehallintovirastoihin vuosittain keskimäärin sata ehdotusta hengenpelastusmitalin myöntämiseksi pelastajalle. Hengenpelastusmitali on perinteikäs instituutio, joka on jatkunut 1920-luvulta tähän päivään. Hengenpelastusmitalikokonaisuutta ohjaa tasavallan presidentin asetus hengenpelastusmitalin myöntämisestä

Mitaliehdotusten käsittely ja tapahtumien selvittäminen on kuulunut aluehallintovirastojen tehtäviin vuodesta 2006 lähtien. Aluehallintovirastojen lausuntojen jälkeen ehdotukset käsitellään kootusti presidentin nimeämässä, sisäministeriön johtamassa hengenpelastusmitalilautakunnassa, jonka sihteerin tehtäviä hoidamme Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.

Hengenpelastusmitalin myöntämisen kriteerit ovat korkealla

Hengenpelastusmitalin myöntämisen kriteerit on asetettu korkealle, sillä ehdotuksista vain noin joka kymmenes johtaa lautakunnan käsittelyssä esitykseen hengenpelastusmitalin myöntämisestä. Mitalin myöntää sisäministeriön esityksen pohjalta tasavallan presidentti.

Pelastuslain mukaan jokaisen tulee kykyjensä mukaan ryhtyä pelastustoimintaan onnettomuuden havaitessaan. Lisäksi rikoslain mukaan jokainen on velvollinen antamaan hengenvaarassa olevalle sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen on voitu häneltä vaatia.

Jotta hengenpelastusmitalin myöntämistä voidaan puoltaa, tapahtuman luonteelta edellytetään poikkeuksellisuutta ja pelastajalta erityisen rohkeaa ja neuvokasta toimintaa. Tilanteissa usein pelastaja itsekin on hengenvaarassa pelastaessaan toisen henkeä.

Hengenpelastusmitalia ei tyypillisesti olekaan myönnetty esimerkiksi elvytyksestä, vaaran hälyttämisestä tai tavanomaisesta vedestä pelastamisesta, niin ansiokkaita ja korvaamattomia tekoja kuin ne ovatkin. Ilman hengenpelastusmitalia jääminen ei tarkoita, että teko olisi vähemmän merkittävä. Siinäkin on tehty se arvokkain: pelastettu toisen ihmisen henki.

Vaikka tapahtumat eivät olisi täyttäneet hengenpelastusmitalin saamisen ehtoja, ne voivat täyttää kirkkaasti jonkin muun tunnustuksen edellytykset. Suomessa erilaisia tunnustuksia ansiokkaista teoista toisen ihmisen hengen pelastamiseksi myöntävät eri viranomaistoimijat, kuten pelastuslaitos ja poliisi. Lisäksi Suomen uima- ja hengenpelastusliitto SUH voi myöntää hengenpelastusmerkin toisen ihmisen pelastamisesta hukkumisvaarasta. Myös Suomen Punainen Risti SPR myöntää omia huomionosoituksiaan ansiokkaista teoista.

Jokainen teko, jolla on pelastettu toisen ihmisen henki, ansaitsee tunnustuksen.

Pelastusylitarkastajat Johanna Koskela ja Eero Nyman
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Kuva: Pelastusopisto

Tiesitkö, että pelastusviranomaisen tulee ilmoittaa poliisille kaikki ne onnettomuudet, joita voidaan epäillä tahallisiksi tai tuottamuksellisiksi? Pelastuslain mukaan pelastuslaitoksen on suoritettava palontutkinta. Palontutkinnassa arvioidaan tulipalon syttymissyy ja selvitetään tarvittavassa laajuudessa palon syttymiseen ja leviämiseen vaikuttaneet tekijät, palosta aiheutuneet vahingot ja vahinkojen laajuuteen vaikuttaneet tekijät sekä pelastustoiminnan kulku.

Selvityksen laajuuteen vaikuttaa erityisesti palon seurausten vakavuus. Jos on aihetta epäillä, että tulipalo tai muu onnettomuus on aiheutettu tahallisesti tai tuottamuksellisesti, pelastusviranomaisen on ilmoitettava asiasta poliisille. Poliisille on ilmoitettava myös palontutkinnan yhteydessä havaituista palo- ja henkilöturvallisuusrikkomuksista. Näiden ilmoitusten perusteella poliisi lähtee tutkimaan rikoksen mahdollisuutta. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna kyse on siis tärkeästä viranomaisten yhteistoiminnasta, jonka avulla on mahdollista päästä kiinni esimerkiksi erilaisiin sytyttelyilmiöihin ja muihin rikoksiin sekä ennaltaehkäistä niitä.

Pelastusopisto on tehnyt vuodesta 2018 eteenpäin määrätietoista tutkimustyötä pelastuslain palontutkintaa koskevan pykälän 41 ympärillä. Näiden tutkimusten myötä ilmoitusvelvollisuuden toteutumisessa on havaittu merkittäviä puutteita, vaikka ilmoitusvelvollisuus ei tehtävänä ole pelastuslainsäädännössäkään uusi. Näissä tutkimushankkeissa selvitettyjen tietojen pohjalta aluehallintovirastot päättivät selvittää asiaa laillisuusvalvonnan näkökulmasta.

Ilmoitusten kattavuudessa ja laadussa suurta alueellista vaihtelua

Selvitystä tehtiin syksyn 2022 aikana ja tuloksia koottiin yhteen alkuvuodesta 2023. Aluehallintovirastojen selvityksen mukaan ilmoitusten tekeminen toteutuu valtakunnallisesti tarkasteltuna huonosti ja alueellista vaihtelua ilmoitusten tekemisessä on paljon: vuonna 2022 pelastusviranomaiset ilmoittivat heikoimmillaan 23 % tapauksista ja kattavimmillaan 98 %.

Tämä ilmoitusprosentti tapauksista ei kerro vielä koko totuutta asiasta, sillä on tärkeää tuntea, millä tavalla ja kuinka pian tapahtuman jälkeen ilmoitukset tahallisista ja tuottamuksellisista onnettomuuksista välitetään poliisille. Aluehallintovirastojen tekemän selvityksen mukaan ilmoitusten välittämisessä, ilmoitusten tekotavassa ja ilmoitusten toteutumisprosentissa on suuria alueellisia eroja.

Miksi on olennaista, että asiaa selvitetään ja huolehditaan, että pelastusviranomaisten ilmoitusvelvollisuus poliisille toteutuu, kuten se on pelastuslaissa säädetty? Ilmoitusten järjestelmällisestä ja nopeasta tekemisestä voidaan nostaa esille kolme keskeistä näkökulmaa: sillä 1) turvataan perustuslain edellyttämällä tavalla perusoikeuksia, kuten kansalaisten yhdenvertaista kohtelua, 2) ennaltaehkäistään onnettomuuksia ja 3) toteutetaan oikeusvaltioperiaatetta, jonka mukaisesti kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Kun viranomainen huolehtii ilmoitusvelvollisuudesta, huolehtii hän samalla viranomaisen oman oikeusturvan toteutumisesta.

Koulutus, ohjeet ja omavalvonta keskeisiä keinoja tilanteen parantamiseksi

Pelkkä suullinen ilmoittaminen ei riitä. Aluehallintovirastojen näkemyksen mukaan ilmoitus on tehtävä aina kirjallisesti huolimatta siitä, onko ilmoitus tehty kiireellisyyden vuoksi myös suullisesti. Viranomaistoiminta on lähtökohtaisesti kirjallista ja perustuu asiakirjamateriaaliin. Kirjallinen ilmoitus on tehtävä mahdollisimman pian tapauksen tultua pelastusviranomaisen tietoon. Lakisääteisessä ilmoittamisessa on mahdollisuus sopia myös muista menettelytavoista, mutta myös sen tulee perustua asiakirjamateriaaliin ja edellyttää ilmoituksia vastaanottavan viranomaisen suostumuksen.

Ilmoitusvelvollisuutta tarkasteltiin tässä laajuudessa nyt ensimmäistä kertaa. Selvitys tuo esiin puutteet, jotka olisi syytä korjata, jotta julkiselle toiminnalle asetettu vaatimus lainmukaisuudesta ja kansalaisten yhdenvertainen kohtelu toteutuu. Tilannetta on syytä lähteä parantamaan huolehtimalla pelastustoimen henkilöstön järjestelmällisestä koulutuksesta aiheeseen, laatimalla tarvittavat ohjeistukset ja valvomalla myös hyvinvointialueen omavalvonnan toimin, että ilmoitusvelvollisuus toteutuu säädetyllä tavalla.

Lisätietoa: Aluehallintovirastojen selvitys pelastuslain 41 § 4 mom. mukaisen ilmoitusvelvollisuuden toteutumisesta pelastuslaitoksissa, pdf-julkaisu (12.5.2023)

Kirjoittajat:
Pelastusylitarkastajat Mira Leinonen ja Eero Nyman
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen on moniulotteinen ja monitasoinen käsite, ja siihen liittyviin tehtäviin ja rakenteisiin on tullut muutoksia hyvinvointialueiden aloitettua toimintansa. Tässä kirjoituksessa aihetta tarkastellaan erityisesti viranomaisvalvonnan näkökulmasta.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä säädetään useissa eri laeissa. Sote-uudistuksen myötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä on tullut kuntien, hyvinvointialueiden ja eri toimijoiden yhteinen tehtävä. Hyvinvointialueilla ja kunnilla sekä muilla toimijoilla on useita yhdyspintoja, joissa rakenteet ja yhteiset toimintakäytännöt mahdollistavat, että toiminta terveyden, työ- ja toimintakyvyn, turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä palvelujen järjestämisessä on vaikuttavaa. Aluehallintovirastojen tehtävänä on kuntien ja hyvinvointialueiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lainmukaisuuden valvonta ja valvontaan liittyvä ohjaus.

Keinoina valvonta ja ohjaus 

Valvontaviranomaisten eli aluehallintovirastojen ja Valviran valvonnan keskeisiä keinoja ovat ennakollinen, suunnitelmaperusteinen sekä jälkikäteinen (reaktiivinen) valvonta ja valvontaan liittyvä ohjaus:

• Ohjauskirjeet ja tiedotteet
• Ohjaus- ja arviointikäynnit
• Informaatio-ohjaus (esim. koulutustilaisuudet)
• Valviran ja aluehallintovirastojen valtakunnallisten valvontaohjelmien mukainen tai muu suunnitelmallinen valvonta
• Aluehallintovirastojen poikkihallinnollinen sidosryhmäyhteistyö

Kunnan ja hyvinvointialueen on toimittava yhteistyössä ja tuettava toisiaan asiantuntemuksellaan. Yhteistyön toimivuus on tärkeää erityisesti monialaisten toimintojen yhdyspinnoilla. Kunnista poiketen hyvinvointialueiden tulee varmistaa omavalvonnalla hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä ehkäisevän päihdetyön lainmukaisten järjestämistehtävien toteutumista. Valvontaviranomaisten valvonnan ja siihen liittyvän ohjauksen tarkoituksena on edistää hyvinvointialueiden omavalvonnan onnistumista ja varmistaa omavalvonnan toteutuminen.

Valtakunnalliset valvontaohjelmat ohjaavat työtä

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira ja aluehallintovirastot ovat valmistelleet sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisen valvontaohjelman vuosille 2020–2023. Valvontaohjelmassa valvonnan suuntaviivoina vuodelle 2024 on nostettu esiin ehkäisevän työn merkitys. Erityisesti hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisessä korostuu hyvinvointialueiden, kuntien ja muiden toimijoiden välinen yhteistyö.

Ehkäisevällä päihdetyöllä on oma toimintaohjelma, joka tukee kunnissa ja hyvinvointialueilla tehtävää lakisääteistä työtä. Toimintaohjelma nostaa esille mahdollisuuksia tehdä vaikuttavaa, laaja-alaista ja kustannustehokasta ehkäisevää päihdetyötä käytännössä. Myös tupakkavalvonnalla ja valtion alkoholihallinnolla on omat valtakunnalliset valvontaohjelmat, joiden tavoitteena on ehkäistä tupakasta ja alkoholista aiheutuvia haittoja. Tupakkavalvonnasta huolehtii kunnan tupakkavalvonta sekä Valvira ja valvonnan ohjauksesta Valvira ja aluehallintovirastot yhdessä.

Yhteistyötä tarvitaan

Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämistyössä tarvitaan eri toimijoiden alueellisia yhteistyörakenteita ja yhteisesti sovittuja toimintakäytänteitä. Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen on kokonaisvaltaista ja sisältää hyvinvoinnin, terveyden ja arjen turvallisuuden eri alueet sekä taustatekijöihin vaikuttamisen olemassa olevien strategialinjausten mukaisesti. Työssä otetaan huomioon alueiden erityispiirteet.​ Me aluehallintoviranomaiset olemme teitä - eli asiakkaitamme - varten!

Lue lisää hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämistyöstä:

• Kansanterveyden neuvottelukunta - Sosiaali- ja terveysministeriö (stm.fi)
• HYTE-toimintamallien arviointi - THL
• Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2020–2023, päivitys vuodelle 2023
• Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu 2022:18, Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet vuosille 2023–2026.

Kirjoittajat: aluehallintovirastojen ylitarkastajat
Etelä-Suomen aluehallintovirasto, ylitarkastaja Heli Heimala
Itä-Suomen aluehallintovirasto, terveydenhuollon ylitarkastaja Katja Maksimainen
Lapin aluehallintovirasto, ylitarkastaja Sanna Ylitalo
Lounais-Suomen aluehallintovirasto, terveydenhuollon ylitarkastaja Anne Taulu
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, ylitarkastaja Jenni Lahtinen
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, ylitarkastaja Raija Fors

Vi vill alla känna oss trygga i den omgivning vi befinner oss i, känna oss delaktiga och höra till ett större sammanhang. Då det gäller barn och unga ser vi tyvärr en trend av ökat illamående som jag anser inte enbart kan skyllas på pandemin. Det verkar som om klimatet på alla nivåer av vårt samhälle blivit hårdare. Sätten på hur man uttrycker sig på sociala media har ändrat, kraven på de unga speciellt vad gäller självständighet har ökat, ensamhet har blivit allt vanligare. Miljöfrågorna och Rysslands anfallskrig i Ukraina gör inte tillvaron lättare. En kombination av allt detta kan leda till stress och en känsla av otrygghet.

Inom utbildningssektorn använder vi begreppen fysisk, psykisk, social och pedagogisk säkerhet. Frågan lyder, vad kan vi vuxna som spenderar tid med de unga göra för att nå dessa? Samarbete är ett redskap vi alla kan ta till.

Trygghetsdagarna 2023 som gick av stapeln i början av mars samlade ca. 60 deltagare från det finlandssvenska skolfältet. Målsättningen med dagarna är att upprätthålla diskussionen om en trygg lärmiljö, erbjuda möjligheter till nätverkande och utbyte av idéer samt synliggöra utvecklingsarbetet inom ifrågavarande tema. Konceptet är nytt och ordnades nu för första gången.

Årets tema var sektorövergripande samarbete. Dagarna bestod av föreläsningar, gruppdiskussioner och workshops. Seminariet fick ett gott betyg. Vi hade talturer från inrikesministeriet, undervisnings och kulturministeriet samt utbildningsstyrelsen. Av tredje sektorns aktörer deltog bland annat Aseman lapset Stationernas barn ry, Folkhälsan, Helsingforsmission samt Hem och Skola.

Ämnen som behandlades var bland annat skoltrygghetsfrågor på allmänt plan, arbetet att motverka ensamhet, samarbetet mellan hemmet och skolan, den inre säkerheten och skolan. Vi fick en inblick i polisens syn på tryggheten i dagens skolmiljö. Seminariets innehåll väckte diskussion och gav deltagarna mycket material för fortsatt utveckling i de här frågorna samt nya kontakter.

Ett stort tack ännu till alla som deltog i planeringen och genomförandet samt till alla deltagare. En video från Trygghetsdagarna 2023 har publicerats på Facebook.

Arbetet fortsätter, vi hoppas att vi ses på Trygghetsdagarna nästa år igen, och att nya samarbetsformer för en trygg lärmiljö skapas i vardagen.

RFV:s svenska enhet för bildningsväsendet koordinerar också ett nätverk ”Trygg lärmiljö”. I nätverket finns representation från skolan, kommuner och tredje sektorn. På nätverksmötena utbyts information om frågor relaterade till skoltrygghet. Nätverket deltog också aktivt i planeringen och genomförandet av Trygghetsdagarna 2023.

Vill du delta i nätverket, är du varmt välkommen med!

Michael Mäkelä
Överinspektör för bildningsväsendet
Svenska enheten för bildningsväsendet

Etelä-Suomen aluehallintovirasto järjestää syksyllä 2022 kolme alueellista maanpuolustuskurssia: Haminassa 19.–23.9. ja Tuusulassa 10.–14.10. sekä 7.–11.11. Kurssit tarjoavat osallistujilleen tietoa yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta ja viranomaisten rooleista häiriötilanteisiin varautumisessa. Oppilaiksi kutsutaan yhteiskunnan varautumisen avainhenkilöitä, joten samalla päästään kehittämään eri toimijoiden välistä verkostoitumista ja yhteistyötä.

Haastattelimme kahta alueellisen maanpuolustuskurssin oppilasta heidän kurssikokemuksestaan Haminassa – millaista antia kurssi tarjosi?
 

”Kurssin jälkeen asioita on katsellut entistä tarkemmin turvallisuuden ja varautumisen näkökulmista.”

Kuka olet, mistä organisaatiosta tulet ja mikä on roolisi organisaatiossa?

Olen Christa Carpelan, 46-vuotias neljän lapsen äiti ja sote-ammattilainen Kouvolasta. Olen kaupungin- ja hyvinvointialueen valtuutettu, ja kurssille osallistuin kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtajana. Siviilissä toimin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kaakkois-Suomen piirin toiminnanjohtajana, joten pääsin tarkastelemaan kurssin antia molemmista näkökulmista.

Millaisia odotuksia sinulla oli alueellisesta maanpuolustuskurssista? Täyttyivätkö odotukset? 

Olen ollut aiemmin kahden päivän kurssilla järjestöjohtajan roolissa, joten tiesin jo hieman mitä odottaa: tiiviitä ja asiapitoisia päiviä perehtyen Suomen maanpuolustukseen ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen. Tältä kurssilta toivoin antoisien luentojen lisäksi jalkautumista eri kohteisiin, ja tämä toteutui! Kävimme vierailulla Haminan pelastuslaitoksella ja Vekarajärven varuskunnassa, jossa oli hienosti järjestettyä ohjelmaa. Näimme simulaatiota pelastusoperaatioista ja pääsin myös panssarivaunun kyytiin tähystelemään. Eli odotukset täyttyivät ja ylittyivätkin, mihin oli osuutta myös kurssikollegoilla.

Mikä yllätti kurssilla – vai yllättikö mikään?

Täytyy sanoa, että vaikka lähdin kurssille avoimin mielin ja ilman olettamuksia, niin erittäin positiivisesti yllätti kurssikollegoiden heittäytyminen heti ensimmäisessä aamunavauksessa! Sain nimittäin maanantai-iltana pienryhmämme puheenjohtajana tehtäväksi hoitaa tiistain avauksen, ja tietämättä, mitä nämä ovat yleensä pitäneet sisällään, päätin vanhana tanssijana laittaa lanteet liikkumaan. Tämähän sopi myös pienryhmämme teemaan ”henkinen kriisinkestävyys”. Tanssiessa mieli ja keho kiittää. Aloitin aamun lausuen arvostamani oppiäitini Aira Samulinin sanat ”älkää välittäkö miltä se näyttää, vaan miltä se tuntuu”, ja hetkessä koko RUKin [Haminan Reserviupseerikoulu] maneesi oli täynnä rytmiä ja liikettä. 

Mikä oli kurssissa kaikkein mielenkiintoisinta?

Luennot olivat kaikkinensa todella mielenkiintoisia. Yhteiskunnan turvallisuuden takaamiseen, kriisijohtamiseen ja häiriöihin varautumiseen perehdyttiin monesta eri kulmasta – tarttumapintaa toivat luonnollisesti viimeaikaiset tapahtumat maailmalla. Luentojen ja kohdevierailujen lisäksi täytyy nostaa erikseen vielä esille mielenkiintoiset keskustelut muiden kurssilaisten kanssa pienryhmissä ja tauoilla. Huipputyyppejä! 

Miten aiot viedä kurssin oppeja omaan työhösi, organisaatioosi tai verkostoosi? 

Kurssin jälkeen asioita on katsellut entistä tarkemmin turvallisuuden ja varautumisen näkökulmista – ja pitänyt näitä esillä eri yhteyksissä, kuten kunnan varautumisen suunnitelmat ja oman järjestön roolin terävöittäminen osana Vapepaa [Vapaaehtoinen pelastuspalvelu]. Tähän antoivat eväitä erityisesti pienryhmissä tehdyt tehtävät, joissa pääsi konkretian tasolla pohtimaan kyseisiä asioita.

Miten kehittäisit kurssin sisältöjä tai käytäntöjä?

Kurssi oli todella hyvin toteutettu: luennot, tauotus ja ohjeisohjelmat. Nautin myös siitä, että sai viikon seurata annettua ohjelmaa, ja kaikki oli valmiiksi järjestetty. Toki olisin mieluusti keskustellut kurssilaisten ja kouluttajien kanssa vieläkin enemmänkin, mutta ymmärrettävästi aika ei veny loputtomiin.

Miten kiteyttäisit kurssin annin kokonaisturvallisuuden näkökulmasta?

Kurssi oli rakennettu hienosti siten, että jokaisen päivän anti täydensi toisiaan pureutuen kokonaisturvallisuuden eri osa-alueisiin ja nostaen esiin eri toimijoiden roolia. Kokonaisturvallisuuden timantti tuli tutuksi! Kiteyttää voisi, että kurssi avasi hienosti yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja, jotka on turvattava kaikissa tilanteissa, niin normaalioloissa kuin kriisin sattuessa. Sekä sen, että kaikilla on tässä merkittävä rooli, niin yksilöinä kuin yhteisöinä.
 

”Osallistujien avoin ja opinhaluinen ilmapiiri yllätti erittäin positiivisesti”

Kuka olet, mistä organisaatiosta tulet ja mikä on roolisi organisaatiossa?

Olen majuri Mika Mäenpää, Maavoimien esikunnan operatiivisen osaston tiiminjohtaja.

Millaisia odotuksia sinulla oli alueellisesta maanpuolustuskurssista? Täyttyivätkö odotukset? 

Odotin uppoutumista syvällisesti kokonaisturvallisuuden kentän toimijoiden toimintatapoihin alueellisella tasolla. Olen muutama vuosi sitten yleisesikuntaupseerikurssilla opiskellut samaa asiaa valtakunnallisella tasolla ja nyt oli aika täydentää ymmärrystä alue- ja paikallistasolla.

Odotukset täyttyivät erinomaisesti – nämä asiat aukeavat parhaiten juuri ihmisten välisissä keskusteluissa.

Mikä yllätti kurssilla – vai yllättikö mikään?

Osallistujien avoin ja opinhaluinen ilmapiiri kyllä yllätti erittäin positiivisesti! Ehkä se oli nämä meidän kurssimme iloiset ja elämänhaluiset karjalaiset, jotka saivat kaikki muutkin vilkkaasti keskustelemaan?

Mikä oli kurssissa kaikkein mielenkiintoisinta?

Ehdottomasti tutustuminen oman fokuksen, eli maanpuolustuksen ja turvallisuusviranomaisten, ulkopuoliseen päätöksentekoon mahdollisessa kriisissä sekä koronapandemiasta saadut opit kriisijohtamisessa.

Miten aiot viedä kurssin oppeja omaan työhösi, organisaatioosi tai verkostoosi? 

Ehdottomasti vien oppeja viranomaisyhteistyön kehittämiseen Maavoimissa sekä tuon täältä teemoja paikallispuolustusharjoitusten kehittämiseen tulevina vuosina.

Miten kehittäisit kurssin sisältöjä tai käytäntöjä?

Aikaahan tämä kurssi vaatisi varmasti kaksikin viikkoa, jotta päästään pureutumaan kunnolla niihin kaikkiin hedelmällisimpiin keskusteluihin!

Miten kiteyttäisit kurssin annin kokonaisturvallisuuden näkökulmasta?

Oy Suomi Ab tarvitsee meidät kaikki yhdessä tekemään töitä kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi. 
 

Aluehallintovirastot ja Puolustusvoimat järjestävät alueellisia maanpuolustuskursseja ympäri Suomen

Alueellisten maanpuolustuskurssien järjestäminen kuuluu aluehallintoviraston lakisääteisiin alueellisen varautumisen yhteensovittamisen tehtäviin. Ne järjestetään yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa.

Millaisia aiheita kursseilla käsitellään ja millä perusteilla oppilaat valitaan? Lue lisää alueellisista maanpuolustuskursseista ja oppilasvalinnasta tästä blogijutusta.
 

Kun maailman turvallisuustilanne ailahtelee, viranomaisten varautumistyö on entistäkin tärkeämpää. Osana alueellisen varautumisen yhteensovittamisen tehtäviään Etelä-Suomen aluehallintovirasto toteuttaa Kaakko22-valmiusharjoituksen Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueella 30.11.–1.12.2022.

Harjoitukseen osallistuvat kunnat, alueella toimivat turvallisuusviranomaiset sekä joukko mukaan kutsuttuja yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisiä organisaatioita. Valmiusharjoitusten järjestäminen on aluehallintoviraston lakisääteinen tehtävä, ja harjoituksia pidetään säännöllisesti – me Etelä-Suomen aluehallintovirastossa järjestämme vastaavan harjoituksen kerran vuodessa, ja harjoituksen kohteena ovat maakunnat vuorotellen kiertävällä järjestyksellä.

Osallistujat harjoittelevat organisaatioidensa kriisijohtamista, ja ennen kaikkea yhteistyötä ja yhteistoimintaa vakavissa häiriötilanteissa. Järjestämämme valmiusharjoitus kokoaa yhteen yli 40 organisaatiota ja tarjoaa niille ainutlaatuisen mahdollisuuden harjoitella yhteistyön sujuvuutta – ja havainnoida sen karikot ja haasteet. Yhteinen tilannekuvaprosessi ja sen kehittäminen on erityisenä Kaakko22-harjoituksen tavoitteena, sillä yhdessä muodostettu tilannekuva on häiriötilanteen hallitsemisen perusedellytys.

Kaakko22-harjoitusta johdetaan Kouvolasta, mutta koska harjoitus toteutetaan virtuaalisella alustalla, organisaatiot harjoittelevat tiloissa, joissa toimittaisiin oikeassakin tilanteessa.

Teemana väestönsuojelua ja konkreettisia ongelmia

Kaakko22-valmiusharjoituksen skenaarion kantava teema on väestönsuojelu ja ihmisten evakuointi ja vastaanotto eri tilanteissa. Skenaariossa on kuvattuna myös liikennelogistiikan häiriöitä ja sähkönpulatilanne. Tällä kertaa valmiusharjoituksen osaksi on kytketty myös kolmen vuoden välein järjestettävä Loviisa22-harjoitus, joka simuloi ydinvoimalaonnettomuutta tai voimalassa syntynyttä vaaratilannetta.

Väestönsuojelu on valmiusharjoituksen teemana mukana toista vuotta peräkkäin, ja se on mukana myös ensi vuonna Uudenmaan alueella järjestettävässä valmiusharjoituksessa. Muiden teemojen valinta perustuu alueelliseen riskiarvioon sekä isoimpien kaupunkien ja keskeisten turvallisuusviranomaisten kanssa käytyihin keskusteluihin.

Kaakko22-harjoituksen tunnus kuvaa väestönsuojelua.

Väestönsuojelulla tarkoitetaan vuonna 1949 laaditun Geneven sopimuksen toisen lisäpöytäkirjan mukaista aseellisen selkkauksen yhteydessä tapahtuvaa siviiliväestön suojelemista eri keinoin. Väestönsuojelu sekä väestönsiirroista huolehtiminen kuuluvat kuntien ja viranomaisten tehtäviin aseellisen hyökkäyksen tai siihen rinnastettavan uhan vuoksi todetuissa poikkeusoloissa.

Väestön siirtäminen voi tarkoittaa paikallisia, esimerkiksi kunnan sisäisiä siirtoja, joissa väestöä suojataan siirtämällä ihmisiä uhattuina olevien kohteiden tai alueiden välittömästä läheisyydestä. Äärimmäisessä tapauksessa väestön siirto tarkoittaa alueiden tyhjentämistä ja ihmisten siirtämistä toisen maakunnan alueelle pois. Väestönsuojelu on puolestaan lista välttämättömiä palveluita, joita yhteiskunnan on tuotettava ihmisten elämän ja välttämättömän toimeentulon varmistamiseksi.

Harjoitushavainnoista suorituskyvyksi

Valmiusharjoituksen tavoitteena on kehittää yhteistä tilannekuvaprosessia, edistää väestönsuojeluvalmiutta, parantaa ihmisten evakuointi- ja vastaanottokykyä sekä turvata liikennelogistiikka ja kriittisen kohteiden sähkönjakelu vakavissa häiriötilanteissa. Harjoituksen avulla voidaan havaita ongelmakohtia ja kehittämistarpeita viranomaisten yhteistyössä. Havaintoja ja kehittämistoimenpiteitä käsitellään harjoituksen jälkeen tammikuussa pidettävässä palauteseminaarissa. Harjoittelun avulla varmistetaan, että yhteiskunnan toiminta voi jatkua poikkeuksellisissakin olosuhteissa.

Valmiusharjoituksilla on tärkeä merkitys yhteiskunnan turvallisuuden ylläpitämisessä. Kun kuntien ja viranomaisten toimintaa on suunniteltu ja harjoiteltu huolellisesti etukäteen, yhteiskunnan toiminta voidaan taata paremmin vakavassa häiriötilanteessa. Varautuminen tuo varmuutta ja mielenrauhaa. Tulipa lunta tupaan tai ei.

Pelastusylitarkastaja Sampsa Lintunen
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

P.S. Lisää tietoa varautumisen tehtävistämme löydät tästä blogikirjoituksesta: https://avi.fi/blogi/kirjoitus/-/blogs/suorituskyky-hairiotilanteissa-edellyttaa-etta-varautumiseen-on-panostettu-jo-normaalioloissa

Väestönsuojeluun varautumisen tarve ei ole kadonnut mihinkään. Suomi on koko ajan tietoinen ulkoisen toimintaympäristönsä muutoksista, eikä suomalaisesta kokonaisturvallisuuden mekanismista ole missään vaiheessa luovuttu.

Vahvan sotilaallisen puolustuskyvyn rinnalla Suomi on ylläpitänyt ja kehittänyt väestönsuojelun järjestelmiään. Niiden tarkoituksena on suojella Suomessa kriisin hetkellä olevia ihmisiä. Väestönsuojeluun kuuluvat tehtävät on jaettu eri viranomaisten vastuulle, ja ne pohjautuvat Geneven yleissopimuksiin sodan oikeussäännöistä.

Geneven sopimukset muodostavat humanitäärisen toiminnan perustan, jolla lievitetään sodasta aiheutuvia inhimillisiä kärsimyksiä. Niitä ovat muun muassa tilanteet, joissa väestö joutuu hakeutumaan fyysiseen suojaan, sekä tilanteet, joissa siviiliväestö joutuu siirtymään kokonaan toiselle alueelle – vähintään kuukausiksi, mutta todennäköisimmin vuosiksi.

Väestönsuojelun perustana ovat väestönsuojat ja evakuointivalmius

Suomalainen väestönsuojelujärjestelmä pohjautuu toisaalta kattavaan väestönsuojarakentamiseen ja toisaalta väestön evakuointiin konfliktialueilta tai pahasti saastuneilta alueilta.

Suomessa on 54 000 väestönsuojaa, jotka on rakennettu suojaamaan ihmisiä. Niistä löytyy suojapaikka 4,4 miljoonalle ihmiselle. Normaalioloissa väestönsuojia käytetään usein varastoina tai ne ovat muussa käytössä. Väestönsuojissa olevat laitteet tulee huoltaa ja niiden toimintakunto tarkastaa 10 vuoden välein. Kiinteistöjen omistajien tulee huolehtia siitä, että väestönsuojat ovat käyttöönotettavissa 72 tunnin kuluessa. Mikäli väestönsuojia jouduttaisiin ottamaan käyttöön sotilaallisessa tai terveydellisessä uhkatilanteessa, tarvittaisiin käyttöönotossa esimerkiksi taloyhtiön asukkaiden apua.

Väestön evakuoinnilla tarkoitetaan siviiliväestön siirtämistä pois aseellisen tai siihen rinnastettavan hyökkäyksen tai uhan kohteeksi joutuneelta alueelta turvallisemmalle alueelle. Evakuointi on massiivinen toimenpide, jolloin pienessä ajassa siirretään suuri määrä ihmisiä alueelta toiselle, ja jonka toteuttavat useat viranomaiset yhteistyössä.

Poikkeusoloissa toimimista on harjoiteltava säännöllisesti

Päätöksen evakuoinnista tekee valtioneuvosto ja tilanteen yleisjohtajana toimii sisäministeriö. Siirretyn väestön huollon järjestäminen on laaja kokonaisuus, jonka vastuut jakautuvat eri viranomaisille. Siirretylle väestölle järjestetään majoitus, muonitus ja muu välttämätön huolto. Tätä varten kunnat voivat muun muassa velvoittaa yksityisen henkilön, yhteisön, yrityksen tai laitoksen luovuttamaan siirretyn väestön huoltoa varten huonetiloja ja huollon kannalta välttämätöntä omaisuutta kunnan käyttöön.

Väestönsuojelun laajaan kokonaisuuteen liittyvät myös viranomaisten johdolla suunniteltavat johtamis-, viesti- ja hälytysjärjestelmät. Niillä varmistetaan keskeisten toimintojen edellytykset myös poikkeusolojen aikana. Näiden järjestelmien toimivuutta harjoitellaan säännöllisesti aluehallintovirastojen järjestämissä valmiusharjoituksissa sekä esimerkiksi puolustusvoimien toimeenpanemissa paikallispuolustusharjoituksissa.

Suomen Nato-jäsenyys tulee vahvistamaan merkittävästi Suomen puolustuskykyä ja tulee vaikuttamaan myös Suomen kokonaisturvallisuuteen. Nato-jäsenyydestä huolimatta Suomessa tulee huolehtia vahvan kansallisen puolustusjärjestelmän ylläpidon lisäksi edelleen kaikista väestönsuojelun ja siviilivalmiuden edellyttämistä toimista.

Ilkka Horelli

Johtaja, pelastustoimi ja varautuminen -vastuualue
Lounais-Suomen aluehallintovirasto

Att ordna regionala försvarskurser hör till regionförvaltningsverkets lagstadgade uppgifter inom samordningen av den regionala beredskapen. Kursernas historia sträcker sig ända till länsstyrelsernas tid på 1960-talet och i Södra Finland har redan tiotusentals personer som har en central roll med tanke på samhällets kritiska funktioner fått lära sig av kurserna under decenniernas lopp. Elevantagningen är organisationsbaserad, dvs. de personer som deltar i kurserna utses av organisationer inom de kritiska sektorerna.

Även om ordet försvarskurs kan väcka föreställningar om att man kryper omkring i terrängdräkter i skogen är våra kurser i huvudsak städat inomhusarbete.

 Deltagarna genomgår en veckas grundkurs i det regionala försvaret och får en täckande bild av den övergripande säkerheten i samhället, lagstiftningen, myndigheternas roll och det samarbete som görs för den regionala beredskapen.

Inom Södra Finlands verksamhetsområde ordnar vi vanligtvis årligen sex regionala försvarskurser på basnivå tillsammans med försvarsmaktens truppförband. Cirka 70 deltagare bjuds in till varje kurs, vilket innebär att vi utbildar nästan 500 personer på grundkurserna varje år. Kurserna ordnas inom verksamhetsområdet för Regionförvaltningsverket i Södra Finland enligt landskap – Nyland, Kymmenedalen, Södra Karelen, Egentliga Tavastland och Päijänne-Tavastland.

Utöver grundkurserna ordnar vi årligen tre eller fyra kortare fortsättningskurser, specialkurser och kompletterande kurser. Normala år kommer vi alltså upp till cirka tusen kursdeltagare. I riksomfattande perspektiv ordnas ca 60 procent av de regionala försvarskurserna hos oss i Södra Finland.

Vem väljs till kurserna och på vilka grunder?

Intresset för försvarsverksamheten har naturligtvis ökat mycket under den senaste tiden, vilket i sig är fint, och det syns också hos oss vid regionförvaltningsverket. Det kommer för närvarande många förfrågningar om försvarskurserna – många intresserar sig för hur man kan delta.

En tumregel i antagningen av elever är att de organisationer som har en central roll för samhällets kritiska funktioner och för försörjningsberedskapen bland sina medlemmar utser de personer som ska delta i kursen. Valet är alltså organisationsbaserat.

I valet av elever följer vi anvisningarna från den riksomfattande delegationen för frivilligt försvar. Kursdeltagarna representerar myndigheter som är centrala med tanke på samhällets regionala och lokala verksamhet, såsom kommuner, sjukvårdsdistrikt, räddningsverk, polisinrättningar och också centralförvaltningens organisationer. I fortsättningen deltar också personal i centrala roller i välfärdsområdena. Deltagarna har vanligen en ledande ställning eller arbetar i uppgifter som är nära kopplade till beredskapen.

Även näringslivet beaktas i elevantagningen som en del av försörjningsberedskapskedjan och av samhällets kritiska funktioner. Näringslivets representation i kurserna sammanställs i regel i enlighet med poolerna i anslutning till Försörjningsberedskapscentralen. Poolerna är branschspecifika helheter som till exempel hör till livsmedelsförsörjningen, energiförsörjningen eller trafiken och logistiken. Enligt prövning kan vi också ta in sådana deltagare från näringslivet som inte hör till poolerna, såsom aktörer inom avfallshanteringen, om de är verksamma inom samhälleligt kritiska funktioner. Via mediepoolen har vi bland annat funderat på möjligheten att i fortsättningen också bjuda in till exempel influerare på sociala medier till kurserna.

Om du arbetar inom en verksamhet som är kritiskt med tanke på samhällets funktion lönar det sig att fråga direkt av arbetsgivaren om de kan föreslå dig för en av våra kurser. Vi påminner också om att försvarsorganisationerna är mycket viktiga aktörer i beredskapsutbildningen för frivilliga privatpersoner.

Kurserna ger en bild av samhällets övergripande säkerhet

De försvarskurser som ordnas av regionförvaltningsverket är en del av den allmänna försvarsundervisningen, om vilken det bestäms i förordning av statsrådet och som styrs av delegationen för frivilligt försvar.

Även i fråga om innehållet i kurserna följer vi anvisningen från delegationen för frivilligt försvar, liksom vid elevantagningen. Enligt anvisningen är målet för den regionala försvarskursen att ge en allmän bild av Finlands utrikes-, säkerhets- och försvarspolitik och av arrangemangen, beredskapen och utvecklingen av det övergripande försvaret och inom olika sektorer under normala förhållanden, vid störningar och under undantagsförhållanden. Deltagarna sätter sig in i olika sektorers generella, regionala och lokala uppgifter inom totalförsvaret och möjligheterna att genomföra dem, och i deras inbördes påverkansrelation. Ett mål är också att främja myndigheternas beredskap och samarbete.

Undervisningen i den regionala försvarskursen genomförs inom referensramen för den övergripande säkerheten, vilket innebär att kursinnehållet kopplas till de vitala funktioner som beskrivs i säkerhetsstrategin för samhället:

• Ledning
• Internationell och EU-verksamhet
• Försvarsförmåga
• Den inre säkerheten
• Ekonomi, infrastruktur, försörjningsberedskap 
• Befolkningens handlingsförmåga och service
• Mental kristålighet

Deltagarna i försvarskursen sätter sig in i dessa teman med tanke på det regionala samarbetet, särskilt genom föreläsningar. Under en veckas grundkurs ordnas ett trettiotal kortföreläsningar och efter föreläsningarna har det reserverats gott om tid för diskussion. Det teoretiska innehållet konkretiseras genom grupparbete som utförs under veckan. Programmet kompletteras med besök till ställen som är viktiga med tanke på den övergripande säkerheten och den regionala beredskapen, såsom räddningsverket och försvarsmaktens baser.

På kurserna kan man också besöka ställen som är centrala med tanke på säkerheten och beredskapen. På bilden ordnar räddningsverket en uppvisning av räddningsarbetet efter en bilolycka.

Kursdeltagarna är mycket nöjda, även nätverkande är viktigt

Vi ber alla kursdeltagare ge respons på enskilda kursinnehåll och på kurserna i allmänhet ur utvecklingsperspektiv. Våra kurser får i regel mycket god respons i enkäterna – även om kursprogrammet är mycket intensivt upplevs innehållet vara nyttigt och helheten fungerande.

Utöver substansen i kurserna är det viktigt att skapa nätverk. Under den intensiva grundkursen lär kursdeltagarna känna varandra och skapar täta band som i allmänhet består i flera år, om inte årtionden. Nätverkande är mycket viktigt för att samarbetet ska lyckas, särskilt i det skedet då en plötslig störningssituation drabbar samhället.

Samarbete är ett ord som i praktiken förekommer i varje föreläsning på försvarskursen. Alla kursdeltagare förstår vikten av samarbete i slutet av den grundläggande kursen i veckan, åtminstone om man får tro på responsen. Beredskapen lyckas då vi gör tillsammans - det stöder vi och jobbar med på våra regionala försvarskurser.

Esa-Pentti Lukkarinen
biträdande direktör, ansvarsområdet för räddningsväsendet och beredskapen
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

kuva: Turvallisuuskomitea 

Alueellisten maanpuolustuskurssien järjestäminen kuuluu aluehallintoviraston lakisääteisiin alueellisen varautumisen yhteensovittamisen tehtäviin. Kurssien historia ulottuu jo 1960-luvulle lääninhallitusten aikaan, ja Etelä-Suomen alueella vuosikymmenten saatossa kursseilta oppia ovatkin saaneet jo kymmenet tuhannet yhteiskunnan kriittisten toimintojen kannalta keskeisessä roolissa toimivat henkilöt. Oppilasvalinta on organisaatiolähtöistä, eli kriittisten alojen organisaatiot nimeävät kursseille osallistuvat henkilöt.

Vaikka sana maanpuolustuskurssi saattaa herättää mielikuvia metsässä maastopuvut päällä ryömimisestä, meidän järjestämämme kurssit ovat pääosin siistiä sisätyötä. Viikon mittaisella alueellisen maanpuolustuksen peruskurssilla kurssilaiset saavat kattavan läpileikkauksen yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden tekijöistä, lainsäädännöstä, viranomaisten rooleista ja yhteistyöstä, jota alueellisen varautumisen eteen tehdään.

Järjestämme Etelä-Suomen toiminta-alueella yhdessä Puolustusvoimien joukko-osastojen kanssa vuosittain yleensä kuusi perustason alueellista maanpuolustuskurssia. Kullekin kurssille kutsutaan osallistujia noin 70, joten yhteensä vuodessa kurssitamme peruskursseilla lähes 500 henkilöä. Kursseja järjestetään Etelä-Suomen aluehallintoviraston toiminta-alueella maakunnittain – Uudellamaalla, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, Kanta-Hämeessä ja Päijät-Hämeessä.

Peruskurssien lisäksi järjestämme vuosittain kolme tai neljä lyhyempää jatkokurssia sekä erikois- ja täydennyskursseja. Kaikkien kurssien osalta normaalina vuonna päästäänkin jopa noin tuhanteen kurssilaiseen. Valtakunnallisesti tarkasteltuna noin 60 % alueellisista maanpuolustuskursseista järjestetään meillä Etelä-Suomessa.

Keitä kursseille valitaan ja millä perusteilla?

Kiinnostus maanpuolustustoimintaa kohtaan on luonnollisesti viime aikoina lisääntynyt erittäin paljon, mikä on sinänsä hienoa ja näkyy myös meillä aluehallintovirastossa. Kyselyjä maanpuolustuskursseista tulee meille tällä hetkellä runsaasti – monia kiinnostaa se, miten kurssille voisi päästä mukaan.

Nyrkkisääntönä oppilasvalinnassa on se, että yhteiskunnan toiminnan ja huoltovarmuuden kannalta kriittiset organisaatiot nimeävät joukostaan ne henkilöt, jotka kurssille olisivat osallistumassa. Valinta on siis organisaatiolähtöistä.

Noudatamme oppilasvalinnoissa valtakunnallisen Maanpuolustusopetuksen neuvottelukunnan ohjetta. Kurssiosallistujat edustavat yhteiskunnan alueellisen ja paikallisen toiminnan kannalta keskeisiä viranomaisia, kuten kuntia, sairaanhoitopiirejä, pelastuslaitoksia, poliisilaitoksia ja myös keskushallinnon organisaatioita. Jatkossa hyvinvointialueiden kriittistä henkilöstöä on osallistujien joukossa. Osallistujat ovat tyypillisesti johtavassa asemassa tai työskentelevät varautumiseen kiinteästi kytkeytyvissä tehtävissä.

Myös elinkeinoelämä osana huoltovarmuusketjua ja yhteiskunnan kriittistä toimintaa huomioidaan oppilasvalinnoissa. Elinkeinoelämän edustus kursseille kootaan pääsääntöisesti Huoltovarmuuskeskuksen yhteydessä toimivien poolien mukaisesti. Poolit ovat toimialakohtaisia kokonaisuuksia, jotka kuuluvat esimerkiksi elintarvikehuoltoon, energiahuoltoon tai liikenteeseen ja logistiikkaan. Harkinnan mukaan voimme ottaa kursseille myös poolien ulkopuolisia elinkeinoelämän osallistujia, kuten jätehuollon toimijoita, jos nämä toimivat yhteiskunnan kriittisillä aloilla. Mediapoolin kautta olemme pohtineet mm. mahdollisuutta kutsua kursseille jatkossa myös esimerkiksi somevaikuttajia.

Jos työskentelet yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisellä alalla, kannattaakin kysyä suoraan työnantajaltasi, olisiko tämän mahdollista esittää osallistumistasi kursseillemme. Muistutamme myös, että maanpuolustusjärjestöt ovat erittäin keskeisiä toimijoita vapaaehtoisten yksityishenkilöiden varautumiskoulutuksessa.

Kursseilla saa läpileikkauksen yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen

Aluehallintoviraston järjestämät maanpuolustuskurssit ovat osa yleistä maanpuolustusopetusta, josta säädetään valtioneuvoston asetuksella ja jota ohjaa Maanpuolustusopetuksen neuvottelukunta.

Kuten kurssien oppilasvalinnassa, myös sisällöissä noudatamme Maanpuolustusopetuksen neuvottelukunnan ohjetta. Ohjeen mukaisesti alueellisen maanpuolustuskurssin tavoite on antaa yleiskuva Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta sekä kokonaismaanpuolustuksen ja eri alojen järjestelyistä, valmiudesta ja kehittämisestä normaalioloissa, häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Osallistujat perehtyvät erityisesti kokonaisturvallisuuden eri alojen alueellisiin ja paikallisiin tehtäviin ja niiden toteuttamismahdollisuuksiin sekä keskinäisiin vaikutussuhteisiin. Tavoitteena on myös edistää viranomaisten varautumista ja yhteistoimintaa.

Alueellisen maanpuolustuskurssin opetus toteutetaan kokonaisturvallisuuden viitekehyksessä, mikä tarkoittaa sitä, että kurssisisällöt pureutuvat yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa kuvattuihin elintärkeisiin toimintoihin:

• Johtaminen
• Kansainvälinen ja EU-toiminta
• Puolustuskyky
• Sisäinen turvallisuus
• Talous, infrastruktuuri, huoltovarmuus
• Väestön toimintakyky ja palvelut
• Henkinen kriisinkestävyys

Maanpuolustuskurssin osallistujat perehtyvät näihin teemoihin alueellisen yhteistoiminnan näkökulmasta erityisesti luentojen kautta. Viikon mittaisen peruskurssin aikana tietoiskumaisia luentoja on kolmattakymmenettä, ja luentojen jälkeen on varattu reilusti aikaa keskustelulle. Teoreettisia sisältöjä konkretisoidaan ryhmätyöllä, jota tehdään viikon kuluessa. Ohjelmaa täydentävät vierailut kokonaisturvallisuuden ja alueellisen varautumisen kannalta tärkeissä kohteissa, kuten pelastuslaitoksella ja Puolustusvoimien tukikohdassa.

Kursseilla voidaan myös vierailla turvallisuuden ja varautumisen kannalta keskeisissä kohteissa. Kuvassa pelastuslaitoksella järjestetty näytös auto-onnettomuuden jälkeisestä pelastustyöstä.

Kurssilaiset ovat kursseihin erittäin tyytyväisiä, myös verkostoituminen on tärkeää

Kysymme kaikilta kurssilaisilta palautetta sekä yksittäisistä kurssisisällöistä että kurssista yleisesti kehittämisen näkökulmasta. Kurssimme saavat kyselyissä pääsääntöisesti erittäin hyvää palautetta – vaikka kurssiohjelma on hyvin tiivis ja intensiivinen, sisällöt koetaan hyödyllisinä ja kokonaisuus toimivana.

Kurssien varsinaisen oppisisällön lisäksi tärkeää on verkostoituminen. Peruskurssin viikon kestävän intensiivijakson aikana kurssilaiset oppivat tuntemaan toisensa ja luomaan keskenään tiiviit yhteydet, jotka yleensä kantavat vuosien jollei vuosikymmentenkin päähän. Verkostoituminen on erittäin tärkeää yhteistyön onnistumiselle etenkin siinä vaiheessa, kun äkillinen häiriötilanne iskee yhteiskunnassa päälle.

Yhteistyö on sana, joka esiintyy käytännössä jokaisessa maanpuolustuskurssin luennossa. Yhteistyön merkityksen tuntuu ymmärtävän myös jokainen kurssilainen viikon peruskurssin päätteeksi, ainakin jos kurssipalautteita on uskominen. Varautuminen onnistuu yhdessä tehtynä, ja sitä tuemme ja teemme myös alueellisilla maanpuolustuskursseilla.

Esa-Pentti Lukkarinen
apulaisjohtaja, pelastustoimi ja varautuminen -vastuualue
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Varautumisen tavoitteena on turvata yhteiskunnan elintärkeät toiminnot erilaisissa normaali- ja poikkeusolojen häiriötilanteissa. Viime vuosien poikkeuksellisen vakavat ja äkilliset häiriötilanteet ja turvallisuusuhat – suurimpina koronaviruspandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan – ovat nopeasti suunnanneet huomion Suomen varautumisen tasoon. Yhteistyötä viranomaisten kesken on tiivistetty.

On myönteistä, että mielenkiinto ja sitä myötä motivaatio varautumista kohtaan on lisääntynyt. Huomion kiinnittäminen varautumiskysymyksiin on kuitenkin tärkeää jo normaalioloissa. Varautuminen on pitkäjänteistä työtä ja valmiussuunnitelmia on tarpeen päivittää jatkuvasti, kun toiminta- ja turvallisuusympäristö muuttuvat. Riittävät resurssit perustehtävien hoitamiseen tulee turvata, jotta myös äkillisiin häiriötilanteisiin pystytään tehokkaasti reagoimaan.

Poikkihallinnollista yhteistyötä: Etelä-Suomen aluehallintoviraston tehtävänä on alueensa varautumisen yhteensovittaminen

Aluehallintovirastojen lakisääteisenä tehtävänä on varautumisen yhteensovittaminen ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestäminen alueellaan. Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialue kattaa Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat. Toteutamme varautumisen tehtäviä erityisesti kolmen kokonaisuuden kautta:

1. Alueelliset maanpuolustuskurssit perehdyttävät kokonaisturvallisuuteen ja edistävät yhteistoimintaa

Alueelliset maanpuolustuskurssit tarjoavat osallistujilleen ymmärryksen turvallisuusuhista, kokonaisturvallisuudesta ja eri toimijoiden valmiuksista. Elintärkeiden toimintojen osa-alueina käsitellään erityisesti sisäistä turvallisuutta, väestön toimintakykyä ja palveluita, henkistä kriisinkestävyyttä, puolustuskykyä sekä talouden, infrastruktuurin ja huoltovarmuuden toimivuutta.

Viiden päivän mittaiset kurssit on suunnattu varautumisen keskeisissä tehtävissä toimiville henkilöille julkishallinnossa, yrityksissä ja järjestöissä. Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella olemme järjestäneet tänä keväänä jo kolme kurssia, ja keskimäärin noin 1500 vuosittain koulutettavan kurssilaisen joukosta noin 750 koulutetaan Etelä-Suomen kursseilla.

Lisätietoa alueellisista maanpuolustuskursseistamme

2. Valmiustoimikunnassa luodaan ja ylläpidetään yhteistä tilannekuvaa

Valmiustoimikunnan tehtävänä on ylläpitää alueellista turvallisuustilannekuvaa ja toimia alueellisen varautumisen yhteensovittamisen sekä siihen liittyvän yhteistoiminnan ja tiedonvaihdon foorumina. Mukana ovat maakunnittain varautumisen keskeiset viranomaiset ja toimijat.

Etelä-Suomen alueellinen valmiustoimikunta teki erityisesti koronapandemian aikana tiivistä yhteistyötä laajennetulla kokoonpanolla, johon kuuluivat alueen kaikki 62 kuntaa. Verkostomaisesti toimiva valmiustoimikunta on erinomainen alusta ajankohtaisten teemojen käsittelyyn, yhteisen tilanneymmärryksen ja ennakoivien toimenpiteiden muodostamiseen sekä asiantuntevien näkökulmien kuulemiseen laajasti yhteiskunnan eri sektoreilta, esimerkiksi koronaviruspandemian vaikutuksista lapsiin ja nuoriin, kulttuurialaan tai elinkeinoelämään. Viime aikoina verkosto on käsitellyt etenkin Ukrainan sodan turvallisuusvaikutuksia ja niihin varautumista. Osallistujille on muun muassa järjestetty koulutus hybridivaikuttamisen torjumisesta.

Lue lisää valmiustoimikunnan työstä

3. Valmiusharjoitukset testaavat ja kehittävät toimintaa häiriötilanteissa

Järjestämme vuosittain alueellisen valmiusharjoituksen, jossa harjoitellaan erityisesti tilannekuvan muodostamista, johtamista ja päätöksentekoa, yhteistoimintaa sekä viestintää häiriötilanteessa. Harjoitukset valmistellaan ja toteutetaan maakunnittain yhdessä alueen muiden turvallisuustoimijoiden kanssa, ja niihin osallistuvat lähtökohtaisesti kaikki alueen kunnat sekä muita yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisiä organisaatioita.

Valmiusharjoitukset ovat laajoja kokonaisuuksia, jotka käynnistyvät harjoituksen skenaarioiden valinnalla, harjoituksen etenemisen suunnittelulla ja harjoitusalustan valmistelulla. Teemoja valittaessa hyödynnetään alueellista riskiarviota ja kuunnellaan osallistujien tarpeita. Valmistavien tilaisuuksien ja harjoituspäivien jälkeen vuorossa ovat palautetilaisuus ja jälkiarviointi, joiden pohjalta osallistujat voivat kehittää omia valmiussuunnitelmiaan.

Vuodelta 2020 syksylle 2021 siirretyn Uudenmaan valmiusharjoituksen saimme pidettyä koronan aiheuttamista rajoituksista huolimatta, kun toteutimme noin 500 osallistujan harjoituksen kokonaan verkossa.  Lisäksi järjestimme valmiusharjoituksen loppuvuodesta Kanta- ja Päijät-Hämeessä teemalla väestönsuojelu. Tänä vuonna vuorossa on Kaakkois-Suomi, ja teemana säilyy väestönsuojelu.

Tilanneymmärrys ja ennakointi avainasemassa

Suomessa on jo vuosikymmeniä tehty suunnitelmallista ja hyvää varautumistyötä yhteiskunnan eri toiminnoissa. Siitä huolimatta on tärkeää tunnistaa ja tunnustaa ne varautumisen osa-alueet, jotka ovat jääneet pienemmälle huomiolle ja edellyttävät erityistä huomiota etenkin vallitseva tilanne huomioiden. Yhdessä valmisteltu riskiarvio ja yhteinen tilanneymmärrys ovat varautumisen kulmakiviä.

Huolellakaan tehdyt suunnitelmat eivät kuitenkaan riitä, vaan niiden mukaista toimintaa pitää harjoitella myös käytännössä, jotta kaikki osaavat toimia tositilanteessa. Valmiusharjoitukset ovat myös hyvä keino testata suunnitelmien toimivuutta ja paikata niiden puutteita ennen todellista uhkaa.

Turvallisuustilanteen muutokset ovat luoneet suuren kysynnän alueellisen varautumisen edistämiseen ja ruuhkauttanut osan perustehtävistä. Resurssit sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä ratkaisevat osaltaan sen, missä mittakaavassa Etelä-Suomen aluehallintovirasto pystyy toteuttamaan lakisääteisiä tehtäviään esimerkiksi kuntien valmiussuunnittelun tukemisessa. Joidenkin tehtävien, kuten väestönsuojelun, osalta tulee tarkastella myös kokonaisuutta selkeyttäviä lainsäädäntötoimia. Organisaatioiden valmius ja yhteistoiminnan perusta luodaan riittävästi resursoiden jo normaalioloissa. Muistetaan tämä myös häiriötilanteiden ja turvallisuusuhkien hellittäessä. 

 

Tommi Laurinen
Pelastustoimi ja varautuminen -vastuualueen johtaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Alueellinen valmiustoimikunta ylläpitää alueellista turvallisuustilannekuvaa, toimii aluehallintovirastolle laissa säädetyn alueellisen varautumisen yhteensovittamisen kanavana ja edistää varautumisen ja turvallisuussuunnittelun yhteistoimintaa. Toimikunta on varautumiseen liittyvän tiedonvaihdon, keskustelun ja yhteisen ymmärryksen rakentamisen foorumi, jonka toimintaa suunnittelee ja koordinoi aluehallintovirasto.

Varautuminen ja yhteensovittaminen ovat sanoja, joiden merkitys voi jäädä helposti hieman epämääräiseksi – saati kun sanat kulkevat käsikynkässä. Alueellisen valmiustoimikunnan työ on yksi konkreettinen esimerkki varautumisen yhteensovittamisesta. Varautumisen avain on laajassa, sujuvassa yhteistyössä, ja valmiustoimikunnan toiminta auttaa varmistamaan aluetason yhteistyötä.

Yksinkertaistettuna kyse on siitä, että yhteiskunnan turvallisuuden kannalta keskeiset alue- ja paikallistason toimijat vaihtavat keskenään riittävästi tietoa lisäten yhteistä ymmärrystä erilaisista yhteiskuntaan kohdistuvista uhkista ja niihin vastaamisesta ja varautumisesta sekä suunnittelevat ja koordinoivat yhteisesti tätä varautumistyötä kunta-, hyvinvointialue-, maakunta- ja aluetasolla.

Jäseniä yhteiskunnan eri sektoreilta

Valmiustoimikunnan jäsenistö on laaja ja edustus ylittää sektorirajat. Mukana ovat yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kannalta keskeiset toimijat: toimikunnassa on edustajia hyvinvointialueilta, kunnista, pelastuslaitoksista, poliisilaitoksista, rajavartiolaitoksen vartiostosta, puolustusvoimien joukko-osastoista, hiippakunnista, ELY-keskuksista, järjestöistä ja Yleisradiosta – ja luonnollisesti myös meiltä Etelä-Suomen aluehallintovirastosta. Valmiustoimikunnassa voidaan näin keskustella luottamuksellisesti alueellisen varautumisen kysymyksistä ja edistää poikkihallinnollisesti varautumisen ja turvallisuuden yhteistyötä.

Valmiustoimikunta toimii aluehallintoviraston koordinoimana. Etelä-Suomen alueellinen valmiustoimikunta kattaa koko Etelä-Suomen aluehallintoviraston toiminta-alueen eli Etelä-Karjalan, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, Päijät-Hämeen ja Uudenmaan maakunnat. Nimettyjä jäseniä Etelä-Suomen alueellisessa valmiustoimikunnassa onkin 60. Tärkeä osa alueellista varautumista ovat myös maakunnalliset turvallisuus- ja valmiusfoorumit, joiden terveisiä käsitellään yleensä myös valmiustoimikunnassa.

Valmiustoimikunnassa käsitellyt teemat läpileikkaavat yhteiskunnan erilaiset kriisit ja häiriötilanteet

Tavoitteenamme aluehallintovirastossa valmiustoimikunnan työtä ohjaavana tahona on välittää valmiustoimikunnalle varautumiseen liittyvää tietoa ja havaintoja sekä tarjota luottamuksellinen foorumi keskustelulle. Valmiustoimikunnan kokoontumisten aihepiirit läpileikkaavat yhteiskunnan eri toiminnot, häiriötilanteet ja mahdolliset uhkakuvat sekä näihin varautumisen poikkihallinnollisesti, mikä on toimikuntatyöskentelyn vahvuus.

Valmiustoimikunnan kokoontumisissa voidaan joustavasti käsitellä kulloinkin keskeisiä tilanteita ja luoda kattava yhteinen ymmärrys siitä, millaisia keinoja tilanteiden hallintaan löytyy. Kokoontumisia voidaan myös tihentää ja kokoonpanoa laajentaa, jos häiriötilanne vaatii tiiviimpää tiedonvaihtoa ja yhteistä suunnittelua, kuten on tehty sekä koronaviruspandemian aikaan että Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainassa – normaalisti Etelä-Suomen alueellinen valmiustoimikunta kokoontuu kaksi kertaa vuodessa.

Jonkinlaista kuvaa valmiustoimikunnan työn laaja-alaisuudesta antaa esimerkinomainen listaus kokoontumisissa parin viime vuoden aikana käsitellyistä aiheista – aiheet kattavat niin koronaepidemian kulkuun kuin nuorisorikollisuuteen ja Ukrainan sodan aiheuttamiin heijastevaikutuksiin keskittyviä teemoja:

• Nuorisorikollisuus, huumeet, ja keskustelukulttuurin muutos
• Valtioneuvoston puolustusselonteko 2021
• Afganistanin kriisin vaikutukset Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan
• Koronaviruspandemian alueellinen tilannekuva ja arvio pandemian tulevasta kehityssuunnasta
• Viestintä pitkittyneessä häiriötilanteessa
• Turvallisuuspoliittinen tilanne Euroopan ja Venäjän välillä
• Laajamittaiseen maahantuloon varautuminen alueellisesti

Valmiustoimikunta saa tyypillisesti kokouksissa kuulla teemoista myös ulkopuolelta kutsuttujen asiantuntijoiden syventämänä. Valmiustoimikunta on lisännyt tietouttaan mm. kyberuhkista ja hybridivaikuttamisesta Hybridiosaamiskeskuksen ja Kyberturvallisuuskeskuksen asiantuntijoiden johdolla. Olemme myös järjestäneet valmiustoimikunnalle seminaarin, jossa työstettiin yhdessä konkreettisia eväitä yhteiskunnallisesta kriisistä palautumiseen ja henkisen kriisinkestävyyden vahvistamiseen tilanteessa, jossa pitkittyneet häiriötilanteet seuraavat yhteiskunnassa toisiaan ja limittyvät osin päällekkäin.

Tavoitteena kirkastaa kokonaiskuvaa ja vähentää turvallisuutta heikentäviä yllätyksiä

Valmiustoimikunnan työskentelyn tavoitteena on yhteisen käsittelyn kautta kirkastaa turvallisuustilanteen kokonaiskuvaa. Tiedon ja ymmärryksen lisääminen vahvistaa organisaatioiden resilienssiä ja auttaa kohtaamaan turvallisuustilanteeseen kohdistuvia häiriöitä.

Mistä toimikunta sitten saa käsiteltävät aiheet? Keskeisenä valmiustoimikunnan työtä tukevana ja valmistelevana tahona toimii valmiustoimikunnan sihteeristö, jonka työtä johdamme. Sihteeristö on tiivis poikkihallinnollinen kokoonpano, joka koostuu valmiustoimikunnan keskeisten jäsenorganisaatioiden asiantuntijoista. Sihteeristö luotaa ja seuraa turvallisuuteen vaikuttavia ilmiöitä ja teemoja, joita olisi tarpeen käsitellä valmiustoimikunnassa, ja valmistelee näiden pohjalta valmiustoimikunnan kokousten sisältöjä.

Valmiustoimikunnan työn tarkoituksena on vähentää epävarmuuksia ja välttää kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvia yllätyksiä. Haluamme olla tukemassa yhteiskunnan toimijoita oikeiden päätösten ja ratkaisujen tekemisessä. Tärkeää on yhdessä tunnistaa hiljaisia signaaleja ja kehittymässä olevia ongelmia ja pitää matala kynnys yhteydenpidolle.

Näemme, että valmiustoimikunnan työtä pitää myös kehittää, jotta se vastaa muuttuvan maailman tarpeita. Haluamme edistää toimikunnan dialogia ja vuorovaikutusta ja luodata jäsenistön palautetta kehittämisen tueksi. Myös tiedonvaihtoon ja vastavuoroiseen ymmärrykseen on tärkeää panostaa.  Tiedon kokoamisessa on tärkeä panostaa siihen, että käytetty kieli ja sanasto on ymmärrettävää. Kehitettävää on vielä strategisen, ennakoivan ja proaktiivisen tilannetietoisuuden analyysin tuottamisessa.

Haluamme jatkaa avointa, luottamuksellista vuoropuhelua ja toiminnan yhteistä kehittämistä alueellisen valmiustoimikunnan kesken. Varautuminen onnistuu silloin, kun se tehdään yhdessä.

Kristiina Kapulainen
pelastusylitarkastaja, valmiustoimikunnan pääsihteeri

Johanna Koskela
viestintäpäällikkö, valmiustoimikunnan sihteeristön jäsen

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

​​​​​​​Kirjoitusta on päivitetty 7.6.2023.

Ovatko työkaverisi tai oppilaasi kysyneet tietoturvasta ja yksityisyydensuojasta? Tuntuuko kyberturvallisuus vaikealta tai etäiseltä? Tule mukaan kyberhygienian verkkokurssille. Kurssin suorittaminen onnistuu omatoimisesti neljässä noin kymmenen minuuttia kestävässä osiossa.

Kurssi järjestetään Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ja Badrap Oy:n yhteistyönä. Vastaamme kurssin lopuksi osallistujien aiheeseen liittyviin kysymyksiin ja parannamme kurssin sisältöä niiden perusteella. Voit joko aloittaa kurssin suoraan osoitteessa https://hygiene.badrap.io/avi/ tai perehtyä lisää aiheiseen alla olevan saatekirjeen avulla. Jokaisella meistä on mahdollisuus suojata itsemme, työkaverimme, oppilaamme ja läheisemme verkossa.

Ihminen ei ole kyberturvallisuuden heikoin lenkki

Vuosikymmen sitten sekä verkkorikollisten hyökkäykset että puolustuskeinot olivat valtaosin teknisiä. Ihmisten huijaaminen eli sosiaalinen hakkerointi tunnettiin ilmiönä, mutta tietoturva-asiantuntijan näkökulmasta se oli mielenkiintoinen akateeminen puheenaihe. Jotain mistä jutella sillä välin, kun me työksemme tietoturvasta huolehtivat säädimme palomuurejamme ja rakensimme erilaisia esteitä tietotekniikan käytölle. Jos me tietoturvan ammattilaiset olisimme katsoneet peiliin aiemmin, ihmiset ymmärtäisivät roolinsa itsensä ja ympärillämme olevien läheisten ja työkavereiden suojaamisesta. Sen sijaan keskityimme lähinnä valittamiseen: “tietoturva ei kiinnosta ihmisiä”, “ihminen on heikoin lenkki”, “kouluttaminen on turhaa”.

Nykyisin tilanne on päinvastainen. Suurin osa hyökkäyksistä perustuu ihmisten huijaamiseen. Hyökkääjät pyrkivät joko suoraan huijaamaan ensimmäistä uhria, tai saamaan ensimmäisen uhrin tilejä haltuun jatkohyökkäyksiä varten. Seuraavia uhreja voivat olla vaikkapa työpaikkamme tai muut tuntemamme ihmiset. 

Tästä syystä me kaikki olemme nyt näytelmän tähtiä ja toistemme puolustajia. Kyberturvallisuudesta huolehtiminen kuuluu nyt meille kaikille. 

Koulutus on avain - kunhan se keskittyy auttamiseen

Tietoturvastandardien ja suositusten kautta ihmisten kouluttamisesta on tullut osa tietoturvan kaanonia. Koulutukset saapuivat ensin suurimpien ja edistyksellisempien yritysten vuosikalenteriin. Valitettavasti emme aiemmin keskittyneet koulutuksissa kouluttamiseen, vaan vastuun siirtämiseen. “Et saa klikata linkkejä.” “Älä käytä USB-tikkuja.” “Älä vieraile epäilyttävillä verkkosivuilla.”. Jos meitä olisi kiinnostanut muukin kuin vastuun siirto, olisimme voineet antaa ihmisille enemmän ohjeita kieltojen sijaan. Olisimme harkinneet sitäkin vaihtoehtoa, että jos ihmiset eivät vastaanota informaatiota, vika voisi olla meissä itsessämme. Moderni tietoturvan koulutus ei keskity vastuun siirtoon. Se ottaa ihmiset keskiöön ja auttaa osallistujia arkisissa turvallisuuden perusasioissa. 

Eroon salaperäisyydestä

Viisaampina olisimme myös alkaneet häivyttämään tietoturvaan liittyvää salaperäisyyttä paljon aiemmin. TV:ssä puhutaan kybersodasta. Lehdet kirjoittavat suuryrityksiin kohdistuneista kyberhyökkäyksistä. Mutta kuka kertoo tarinan Leosta, jonka henkilötiedot varastettiin? Vielä kaksi vuotta myöhemmin hän viettää osan ajastaan kiistäen hänen nimiinsä tilattujen tavaroiden laskuja. Tai kuka kertoo Ainosta, joka maksoi työpaikalla odotetun ja aidon näköisen laskun, mutta firman rahat menivätkin huijarin tilille? 

Kohti ihmisläheistä kyberturvallisuutta

Miten voisimme lähestyä kyberturvallisuutta ihmisläheisemmin? Ajattele yhteiskunta, jossa olisi lääkärit ja hienot lääketieteen työkalut, mutta kukaan ei pitäisi huolta perushygieniasta. Kuinka hyvin meillä menisi? Pelkästään käsien peseminen pelastaa miljoonia henkiä vuodessa. Sinnikkään valistustyön ansiosta me kaikki ymmärrämme perushygienian merkityksen. Kyberhygieniassa elämme vielä 1800-luvun loppupuolta.

Me tietoturvan ammattilaiset olemme kuitenkin ottaneet opiksi. Ihminen ei ole enää heikoin lenkki, vaan tämän shown tähti. Ihminen kykenee estämään valtaosan hyökkäyksistä, koska suurin osa hyökkäyksistä kohdistuu tekniikan sijasta heihin. Ja hyökkäysten estäminen ei ole edes vaikeaa. Aivan kuten perushygieniassa, myös kyberhygieniassa on monia yksinkertaisia oppeja, joita noudattamalla pysymme jo erinomaisesti turvassa. 

On vain yksi mutta: valistustyön ja opettamisen pitäisi tapahtua suuressa mittakaavassa. Vähintä mitä voimme tehdä, on varmistaa, että seuraava sukupolvi ymmärtää myös miten kyberhygieniasta pidetään huolta. He kun elävät jo suuren osan elämästään verkossa. Kunpa meillä vain olisi joku tapa valistaa ja opettaa merkittävää osaa kansasta. Opettaja - tarvitsemme tässä apuasi. Ala kyberhygienian sanansaattajaksi.

“Miten minun pitäisi toimia?”

Toimi kuten lentokoneessa. Happimaski laitetaan ensin itselle, sitten vieruskaverille. 

Olet jo ottanut tärkeimmän askeleen. Luit tänne asti, joten olet itse kiinnostunut aiheesta. Hyödynnä nyt aluehallintoviraston ja Badrapin tarjoama kyberhygienian verkkokurssi. Se vie vain vähän aikaasi, mutta voi säästää sinut suureltakin harmilta. Käynnistä kurssi itsellesi osoitteessa https://hygiene.badrap.io/avi/, mutta toimi nopeasti - otamme mukaan 50 ensimmäistä. Jatkossa löydät ajantasaista ja luotettavaa sisältöä Kyberturvallisuuskeskuksen kybersäästä.

Hetken päästä olet valmiimpi kohtaamaan kyberturvallisuuden paremmin eväin. Ehkä tunnet jonkun kyberturvallisuusalan ammattilaisen ja pyydät häntä vieraaksi juttelemaan oppilaiden kanssa. Ehkä voit ideoida yhdessä oppilaittesi kanssa tietoiskuja aiheista, joista he jo tietävät oman netinkäyttönsä kautta. Oppilaasi voisivat miettiä ryhmätöinä vaikkapa tietoturvaa ja tietosuojaa Tiktokin, Minecraftin, Fortniten tai heidän ikäryhmänsä muiden suosittujen nettipalveluiden käytössä. Kun herätät oppilaitasi ajattelemaan omaa tietoturvaansa, hekin vuorostaan kertovat asioista kavereilleen ja omille perheilleen.

Kirjoittajat:
Jani Kenttälä, Product & Customer Success, Badrap Oy
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, opetustoimi

Viranomaisten varautuminen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin on lakisääteistä. Viranomaisten tehtävä on varmistaa, että väestö ja infrastruktuuri pystytään suojaamaan ja varmistamaan sekä yhteiskunnan toimintakyky turvaamaan häiriö- ja konfliktitilanteissa. Aluehallintovirastot järjestävät säännöllisesti erilaisia valmiusharjoituksia parantaakseen eri toimijoiden varautumista.

Lounais-Suomen aluehallintovirasto järjestää tänä vuonna Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa alueelliset valmiusharjoitukset, joiden pääkohderyhmänä ovat kunnat. Harjoitusten suunnittelu aloitettiin jo syksyllä 2021, jolloin pääteemoiksi määritettiin tilannearviointi, yhteistyön harjoittelu sekä väestönsuojelu. Satakunnan harjoitus EMMA22 pidetään toukokuussa ja Varsinais-Suomen harjoitus AURORA22 puolestaan syyskuussa heti puolustusvoimien paikallispuolustusharjoituksen jälkeen.

Varautuminen on ennen kaikkea yhteistyötä

Kriisitilanteita leimaa yllätyksellisyys, kiire ja pirstaleisuus. Tiedon kerääminen ja tilannekuvan muodostaminen vaativat aikaa, jota kriisissä ei ole. Kriisit eivät myöskään noudata organisaatio-, kunta- tai maakuntarajoja. Häiriötilanteissa toimimista pitää siis harjoitella säännöllisesti, jotta tilannekuvan rakentaminen ja toimintasuunnitelmasta päättäminen sujuisi nopeasti ja tehokkaasti.

Viranomaisten tulee kyetä jakamaan oikeaa, ajantasaista informaatiota tehokkaammin kuin huhut ja väärä tieto liikkuvat nettikeskusteluissa. Viranomaiset eivät pysty voittamaan sosiaalista mediaa nopeudessa, mutta niiden tulee jakaa faktapohjaista ja ajantasaista tietoa, jotta kansalaiset osaavat toimia oikein. Tarvittaessa on kyettävä evakuoimaan väestö nopeasti ja hallitusti yhdessä kuntien kanssa.

Kunnat ovat yhteiskunnassamme keskeisiä toimijoita ja niiden pitää varautua pitämään huolta asukkaistaan ja järjestämään palvelut myös poikkeusoloissa. Vaikka vastuulliset viranhaltijat johtavat oman organisaationsa toimintaa, mikään taho ei kutenkaan varaudu yksin. Häiriötilanteen ymmärtämiseen tarvitaan laaja verkosto erilaisia toimijoita niin omasta organisaatiosta kuin ulkopuolisista sidosryhmistäkin. Varautuminen tehdään yhteistyössä julkishallinnon, yksityisen sektorin ja järjestöjen kanssa.

Varautuminen on käynnissä jatkuvasti

Krimin miehitys, Lähi-idän tilanne ja viimeisimpänä Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan ovat vaikuttaneet eurooppalaisten turvallisuudentunteeseen radikaalisti ja pysyvästi. Helmikuussa kansalaisten turvallisuus järkkyi, kun Venäjän panssarikolonnat ajoivat Ukrainaan. Tšernobylin ydinvoimala-alueen valtaaminen ja Venäjän retoriikka ydinaseiden käytöstä aiheuttivat pelkoa, joka johti muun muassa joditablettien hetkelliseen loppumisen apteekeista. Väestönsuojelu, kriisivalmius ja materiaalinen varautuminen nousivat yhtäkkiä kaikkia kiinnostaviksi ja arkeen vaikuttaviksi teemoiksi.

Koko yhteiskuntaan vaikuttavassa häiriötilanteessa esiintyy aina erilaista hamstrausta. Esimerkiksi kotitaloudet pyrkivät näin rakentamaan omia pieniä varmuusvarastojaan ja siten parantamaan kriisikestävyyttään. Kotitalouksien itsenäiseen pärjäämiseen on laadittu 72 tunnin varautumissuositus, jonka mukaisesti kodista pitäisi löytyisi vähintään kolmeksi vuorokaudeksi ruokaa ja lääkkeitä. Samalla pitäisi pystyä varmistamaan, miten asukkaat pärjäävät kylmenevässä asunnossa tai vedenjakelun katketessa. Tämän kansalaisten omatoimisen selviytymisen tarkoitus on myös antaa viranomaisille aikaa toimia, eli muodostaa tilannekuva, laatia toimintasuunnitelma ja ryhtyä toimenpiteiden toteuttamiseen.

Paniikkiin tai hamstraukseen ei kuitenkaan ole edelleenkään mitään tarvetta, sillä eri tahot tekevät joka päivä sekä näkyviä että näkymättömiä toimia, jotta voimme nukkua yömme turvallisesti. Yksi näistä näkyvistä toimista on alueellinen valmiusharjoitus. Varautuminen ja sen osana poikkeusolojen harjoittelu parantavat kriisinsietokykyämme ja mahdollistavat sen, ettei toiminta kaadu heti ensimmäiseen vastoinkäymiseen. Olemme valppaina ja valmiina toimimaan tarpeen ja tilanteen mukaan.

Unto Usvasalo
Pelastusylitarkastaja
Lounais-Suomen aluehallintovirasto

Päihteiden käytön lisääntyminen julkisilla paikoilla saattaa aiheuttaa kuntalaisissa monenlaisia tunteita kuten pelkoa, turvattomuutta, välinpitämättömyyttä ja jopa inhoa. Tutkimusten mukaan erityisesti lapset ja nuoret kokevat usein turvattomaksi sellaiset paikat, joissa on päihteitä käyttäviä henkilöitä, päihtyneitä tai sekavasti tai häiritsevästi käyttäytyviä ihmisiä. 

Yli miljoona suomalaista pelkää päihtyneitä, haittoja koetaan sekä taajamassa että maaseudulla

Kohtaatko kadulla tai kotiympäristössä päihtyneitä tai sekavasti käyttäytyviä ihmisiä? Vuonna 2016 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan joka kolmas suomalainen on pelännyt päihtyneitä ihmisiä julkisilla paikoilla. Päihtyneiden pelkääminen julkisissa tiloissa on meillä paljon yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Haittoja koetaan sekä taajamassa että maaseudulla.  

Pääkaupunkiseudulla päihtyneiden henkilöiden käyttäytyminen heikentää turvallisuuden tunnetta, ja monet ihmiset välttävät liikkumista ulkona erityisesti ilta-aikaan. Lapin matkailukeskuksissa muun muassa päihteiden ongelmakäyttö aiheuttaa haasteita niin turvallisuuspalveluille kuin kuntien hyvinvointiturvallisuudelle.

Lapin hyvinvointiohjelman ja turvallisuussuunnitelman toimeenpanosuunnitelma 2020–2025 laadittiin aluehallintoviraston ja Lapin liiton hyvinvointityöryhmien toimesta laajalla asiantuntijaverkostoyhteistyöllä. Hyvinvointi ja turvallisuus liittyvät läheisesti yhteen ja kuntalaisten turvallisuuden tunne on merkittävä elinvoimaisen kunnan perusedellytys. 

Lapin turvallisuus- ja hyvinvointiverkostojen yhteistyön tavoitteiden selkeyttäminen ja toimenpiteiden suunnittelu toteutettiin Arjen turvallisuus tiekartta- aktivoiva osallisuus syrjäytymisen ehkäisyssä -hankkeessa 2020–2021. Arjen turvallisuus koostuu perinteisistä turvallisuuspalveluista, kuten poliisi, pelastus, ensihoito, tulli, rajavartiosta ja puolustusvoimat sekä hyvinvointiturvallisuudesta. Kuntien hyvinvointiturvallisuutta ylläpidetään ja vahvistetaan ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä ja palveluissa. Perhe, lähiyhteisö, sosiaalitoimi, koulu, terveyspalvelut ja järjestöt ovat keskeisessä roolissa arjen turvallisuuden varmistamisessa. Paikallisten hyvinvointi- ja turvallisuusilmiöiden ja niiden haasteiden ratkaiseminen edellyttää yhteistyötä eri toimijoiden välillä unohtamatta yritystoiminnan turvallisuutta. (Lapin arjen turvallisuuden tiekartta 2021.)

Yhteisölliset menetelmät turvallisuuden edistäjänä

Kuntalaiset toivovat ratkaisuksi päihteiden käytöstä aiheutuviin ongelmiin usein lisää vartiointia ja valvontaa. Pääkaupunkiseudun päihdetilannekyselyssä asukkaat ehdottivat turvallisuuden lisäämiseksi valvonnan lisäksi muun muassa lisää valaistusta ja ruiskujen keräysastioita puistoihin. Lisäksi toivottiin jalkautuvaa työtä ja poliisin valvontaa asuinalueilla sekä erilaista ennalta-ehkäisevää verkostotyötä päihteiden käytön juurisyihin puuttumiseksi.

Näiden toimien lisäksi meillä tulisi olla tarjolla riittävästi matalan kynnyksen palveluita riittävillä aukioloajoilla, myös iltaisin viikonloppuisin. Suurimmissa kaupungeissa näitä palveluita tulisi olla sijoitettuna tasaisesti ympäri kaupunkia, jolloin mahdolliset lieveilmiöt eivät kasautuisi yhdelle alueelle. Päihteitä käyttäville tulisi tarjota vastikkeellista ja mielekästä työtoimintaa, jolloin tarve omaisuusrikoksiin vähenee.

Tällä hetkellä kaikissa suuremmissakaan kunnissa ei ole välttämättä ole paikkoja, joissa päihtyneet ihmiset voisivat viettää aikaa. Tämä lisää ihmisen oleskelua julkisissa tiloissa, kuten esimerkiksi ostoskeskuksissa.

Ympäristötyön avulla lisätään turvallisuutta ja päihteitä käyttävien ihmisten osallisuutta

Ympäristötyön (käytetään myös termiä naapurustotyö) tavoitteena on vähentää päihteiden käytöstä aiheutuvia lieveilmiöitä kaupunkitilassa, asuinalueella ja esimerkiksi päihdepalveluiden ja asumisyksiköiden lähistöllä.

Ympäristötyötä suunnitellaan ja tehdään yhteistyössä päihteitä käyttävien ja päihdeongelmasta toipuneiden ihmisten kanssa vahvistaen heidän hyvinvointiansa ja osallisuutta yhteiskuntaan.  Ympäristötyöntekijät jalkautuvat säännöllisesti ja suunnitelmallisesti ympäristöön, kortteleihin ja kaduille, puistoihin ja esimerkiksi päiväkotien ja koulujen lähistöille.  Ympäristöstä siivotaan esimerkiksi käyttövälineitä ja muita roskia. Työn tarkoitus ei kuitenkaan ole pelkästään roskien kerääminen, vaan tavoitteena on olla näkyvillä ja saatavilla, vastata naapureiden kysymyksiin ja puuttua järjestyshäiriöihin mahdollisuuksien mukaan ja ohjata päihteitä käyttäviä ihmisiä muita huomioivaan käyttäytymiseen.

Kaupunki kuuluu kaikille -toimintamalli

Lapset saattavat kokea turvattomuutta paikoissa, joissa on päihteitä käyttäviä tai sekavasti käyttäytyviä ihmisiä. Kaupunki kuuluu kaikille -toimintamallin tavoite on lisätä lasten ymmärrystä päihteiden ongelmakäyttöön liittyvistä ilmiöistä kaupunkitilassa. Mallin avulla voidaan vähentää ennakkoluuloja ja pelkoja sekä lisätä lasten turvallisuuden tunnetta, vahvistaa lapsen omaa toimijuutta ja turva- ja tunnetaitoja.

Lisäksi on tärkeää muistaa, että vaikka päihteiden käyttö julkisessa tilassa saattaa aiheuttaa turvattomuutta, suurin osa ihmisistä käyttäytyy kuitenkin asiallisesti ja monet ongelmatilanteet ovat vältettävissä ystävällisellä asenteella. Kohtaamiset eivät kuitenkaan aina suju miellyttävästi, ja sen vuoksi tarvitsemme vartioinnin ja valvonnan rinnalle myös muita hyvinvointia ja turvallisuutta edistäviä menetelmiä.

Liian monen lapsen joulutunnelma kärsii aikuisen humalan vuoksi. Perinteinen Anna lapselle raitis joulu -kampanja järjestetään tänä vuonna 24. kerran. Kampanja muistuttaa kaikkia aikuisia päihteettömän läsnäolon tärkeydestä. Iloinen yhdessä olo turvallisen aikuisen seurassa on paras lahja lapselle. Annetaan tänäkin vuonna lapsille raitis rauhallinen joulu!

Kirjoittajat:
Ylitarkastaja Sanna Ylitalo, Lapin aluehallintovirasto
Asiantuntija Inari Viskari, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Lähteet:

• Helameri, Eeva, Iivari, Pekka, Raasakka, Eija, Viinamäki, Eeva. Lapin arjen turvallisuuden tiekartta. Lapin ammattikorkeakoulu, 2021.
• Helsingin kaupunki. Helsingin kaupungin turvallisuussuunnitelma (2015).
• Keskinen, Vesa & Laihinen, Eija (2017). Kaikesta huolimatta turvallista. Helsingin turvallisuustutkimus 2015. Tutkimuksia 2017:2. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus.
• Mäkelä, Pia; Härkönen, Janne; Lintonen, Tomi; Tigerstedt, Christoffer; Warpenius, Katariina. Näin Suomi juo - Suomalaisten muuttuvat alkoholinkäyttötavat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2018.
• Warpenius, Katariina, Holmila, Marja, Tigerstedt, Cristoffer. Alkoholi- ja päihdehaitat läheisille, muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2013.
• STT (2021) Pääkaupunkiseudun päihdetilannekyselyyn tuli runsaasti ja vastauksia ja kehitysehdotuksia.
• Viskari, Lund & Avellan (2015). Erilainen naapuri. Asuinaluelähtöisen ympäristötyön menetelmiä ja kokemuksia. Sininauhasäätiö.

Denna bloggtext publicerades första gången i samband med fackförbundet JHL:s landsomfattande strejk i november 2018. Texten är igen aktuell i och med JHL:s strejk vid alla Arkeas enheter i Åbo.

Är det rätt att fackförbunden protesterar mot regeringens politik fast det leder till att skol- och dagisbarnen blir utan mat? Så gick debatten i samband med JHL:s politiska strejk för några veckor sedan. Men frågan är fel ställd. Den borde egentligen lyda: är det rätt att barnen blir utan mat för att personalen strejkar?

I medierna framställdes det som en självklarhet och ett ofrånkomligt faktum att bespisningen inom skolan och småbarnspedagogiken uteblir om kökspersonalen strejkar. Men kommuner och andra utbildningsanordnare bryter mot lagen om de inte varje arbetsdag erbjuder barnen en ”fullvärdig måltid” i skolorna respektive ”hälsosam och lämplig kost som fyller barnets näringsbehov” i daghemmen. Vad det i praktiken innebär är inte helt entydigt, men att begära att vårdnadshavarna själva packar med lunch till barnen är helt klart inte ett alternativ. Utbildningsanordnaren kan heller inte åberopa något slags force majeure – för att man ska kunna tumma på skyldigheten att servera mat i skolor och daghem krävs att statsrådet har utlyst undantagsförhållanden och utfärdat en förordning om att 109 § i beredskapslagen tas i bruk. Det kan ske till exempel i en krigssituation, vid en pandemi, vid en synnerligen allvarlig storolycka eller i någon annan situation av motsvarande magnitud.

När det råder en så kallad ”störningssituation i normalförhållanden” är utgångspunkten att allt ska fungera så normalt som möjligt, och lagen måste följas till punkt och pricka. Det är därför alla myndigheter är skyldiga att ha en beredskapsplan, som borde ge svar på hur man hanterar de praktiska problem som brister i personal och infrastruktur kan orsaka förutom i undantagsförhållanden också i andra störningssituationer. Det kan hända att man behöver sköta bespisningen på något avvikande sätt, eventuellt också så att maten inte är varm, men man kan inte helt låta bli att erbjuda en måltid. Förutom att lagen kräver att måltider serveras är den dagliga lunchen mycket viktig för de barn som inte får tillräckligt med mat hemma.

Varför gick det då så att många kommuner, stora som små, valde att bryta mot lagen? Delvis beror det säkerligen på bristande kunskaper om vilka skyldigheter kommunerna har i störningssituationer. Men delvis kan det också handla om att den beredskapsplanering som görs ofta tar sikte på så stora och allvarliga hot att man glömmer de mer vardagliga störningarna. En strejk är inte på långt när lika förödande som en pandemi, men den orsakar liknande konkreta problem i form av personalbrist. Med god planering borde man alltså ha kunnat ordna bespisningen i någon form, särskilt eftersom strejken var utlyst på förhand.

Under den tid jag själv har varit involverad i beredskapsfrågor har jag märkt hur de utmaningar som bildningssektorn står inför i en störningssituation gradvis har konkretiserats, och från att man i vissa kommuner och framförallt inom andra sektorer tidigare har utgått ifrån att skolor och daghem stängs när infrastrukturen fallerar råder det i dag enighet om att bildningssektorn bär upp en stor del av samhället och därför måste hållas i gång även om det kan vara svårt. Fokus har därför också alltmer flyttats mot hanteringen av de konkreta utmaningar som störningarna orsakar så att verksamheten kan fortsätta så normalt som möjligt. Vi får hoppas att den utvecklingen fortsätter så att alla är bättre förberedda nästa gång.

Kontakt: jurist Thomas Sundell, [email protected]