Kriisinkestävyydestä ja valmiudesta on puhuttu parin viime vuoden aikana enemmän kuin kuluneina vuosikymmeninä yhteensä. Aiheetta on käsitelty niin koronapandemian yhteydessä kuin Venäjän aloittaman sodan seurauksena. Olemme saaneet lukea lehdistä erilaisia varautumisohjeita esimerkiksi 72 tunnin kotivarasta niin pandemiasta johtuvaa eristystä kuin pitkää sähkökatkoa varten. Fyysistä varautumista onkin helpompi käsitellä ja ymmärtää kuin henkistä varautumista ja jaksamista. Silti henkinen kriisinkestävyys on oikeutetusti kansallisessa turvallisuusstrategiassa esitetyn kokonaisturvallisuuden timantin yksi kulma.
Henkiselle kriisinkestävyydelle keskeistä on tuttu ja turvallinen arki: mahdollisuus käydä töissä ja harrastaa. Sivistystoimen tuottamat palvelut ovat meille itsestäänselvyyksiä arkemme sujuvoittajina, emmekä ajattele niiden merkitystä ennen kuin niiden toteuttamista uhkaa joku häiriö. Mutta heti, kun lapsi ei voikaan mennä kouluun tai päiväkotiin, kirjasto tai liikuntapaikka on suljettu tai meille ei ole tarjolla niitä aktiviteettejä, joihin olemme tottuneet, arkemme horjuu. Siksi sivistyksen palvelut ovat keskeisiä henkiselle kriisinkestävyydelle.
Monesti sanotaan, ettei mennyttä kannata murehtia. Se lienee ihan totta. Historioitsijana kuitenkin uskon, että menneestä voi oppia. Siksi vien teidät noin 80 vuoden taakse eli toisen maailmansodan aikaan.
Sotahistoriaa voi käsitellä muutenkin kuin sotilaallisesta ja taistelujen näkökulmasta. Se avaa meille ikkunan myös siihen, miten ihmiset ja yhteiskunta toimivat totaalisessa kriisissä. Ja vaikka maailma on muuttunut huimasti, ihmisen perustarpeet ovat pysyneet ennallaan, ja sen takia vilkaisu peruutuspeiliin ei ole turha.
En avaa sodasta johtuneita talouteen ja huoltovarmuuteen liittyviä kysymyksiä, vaan keskityn myönteiseen mielialaan; asiaan, josta nykyisin puhutaan henkisenä kriisinkestävyytenä. Mieliala oli asia jota tarkkailtiin. Valvova poliisi seurasi yleistä mielialaa tukeutuen talvisodan jälkeen perustetun Suomen aseveljien työjärjestön (myöhemmin Vapaus, isänmaa, aseveljeys -järjestö) tekemään ”tarkkailutyöhön”. Oikeammin voidaan puhua sisäisestä vakoilusta, eli järjestöllä oli asiamiehiä, jotka keräsivät tietoa siitä, mitä ihmiset puhuivat ja miten he suhtautuivat esimerkiksi sotaan ja säännöstelyyn.
Mielialaa ei ainoastaan tarkkailtu, vaan sitä pyrittiin myös aktiivisesti kohottamaan. Pidettiin tärkeänä, että ihmisillä oli kokemus arjen jatkumisesta eli pyrittiin tuottamaan kokemus normaalista arjesta niin kotirintamalla kuin mahdollisuuksien mukaan myös rintamalla. Rauhan ajalta tuttujen asioiden tekemisen katsottiin pitävän yllä hyvää mielialaa (eli vahvistavan resilienssiä tai henkistä kriisinkestävyyttä, miten vaan halutaan sanoa). Tyytymättömyyden pelättiin horjuttavan uskoa yhteiskuntaan, moraalia ja puolustustahtoa.
Illuusiota normaalista arjesta pidettiin yllä liikuntaan ja kulttuuriin liittyvillä harrastuksilla. Myös hengellinen huolto ja sivistykselliset aktiviteetit saivat osansa panoksista.
Talvisota oli suhteellisen lyhyt, äärimmäisen kova rutistus ja yhteiskunnallinen shokki, eikä silloin ehditty tekemään paljoakaan mielialan ylläpitämiseksi. Painopiste oli hengellisen tuen tarjoamisessa. Ehkä kauaskantoisin ratkaisu, joka tehtiin niin taistelu- kuin kotirintaman hengen ylläpitämiseksi, oli päätös tuoda sankarivainajat kotipitäjän multiin.
Poikkeustila ei päättynyt Moskovan rauhaan 1940. Alkoi kiivas jälleenrakentaminen, evakkojen asuttaminen sekä itärajan linnoittaminen. Linnoitustyömaat ovat mielenkiintoinen esimerkki mielialojen tarkkailun ja kohottamisen osalta. Työmailla kiinnitettiin paljon huomiota mielialoihin. Työmailla toimi sisäistä vakoilua hoitaneita asiamiehiä, ja Valpo otti kantaa mielialoihin kuukausiraporteissaan.
Linnoitustyömaiden johto ryhtyi mielialaa kohottaviin toimiin pian töiden aloittamisen jälkeen. Tätä varten perustettiin Linnoitustoimiston alainen Valistustoimisto ja tehtiin ”Valistustyön ohjesääntö”, jossa olivat aukikirjoitettuna valistustyön tavoitteet. Ensimmäinen ja tärkein näistä oli: ”Lujittaa työjoukkojen valtakunnallista mielialaa ja kansallista tulevaisuuden uskoa.” Ohjesääntöön oli kerätty myös konkreettisia keinoja tavoitteisiin pääsemiseksi. Työmiehille tuli järjestää mahdollisuuksia urheiluun ja kisailuun. Työmailla tuli järjestää valistustilaisuuksia ja ohjelmallisia iltamia, joihin ohjelmaa järjestivät työmiesten näytelmäkerhot, runopiirit ja orkesterit. Lisäksi työmaille perustettiin kirjastoja, hankittiin radioita ja tilattiin sanomalehtiä sekä järjestettiin elokuvanäytöksiä. Eli mahdollistettiin samoja mielihyvää tuottavia asioita kuin kotonakin.
Linnoitustyömailla hyväksi havaitut keinot (ja hankitut välineetkin) levisivät jatkosodan aikana rintamajoukkojen pariin. Asemasodan aikana järjestettiin urheilukilpailuita ja taidenäyttelyjä. Puhumattakaan erilaisista viihdytyskiertueista ja elokuvaesityksistä. Laatikoiksi pakattavat kirjakaapit palvelivat lukuhaluisia, ja opinjanoisille pyrittiin järjestämään mahdollisuuksia opiskeluun tarjoamalla materiaaleja, muodostamalla opintopiirejä ja mahdollistamalla lomia tenttejä varten.
80 vuotta myöhemmin olimme jälleen poikkeusoloissa. Kun koronapandemia puski päälle keväällä 2020, pohdin Facebook-päivityksessäni, kumpi olisi kamalampaa: kirjaston vai Fressin sulkeminen, ja vessapaperin sijaan hamstrasin kirjoja kirjastosta sekä ostin käsipainoja ja jumppakuminauhoja. Kun sota-aikana järjestettiin nurkkatansseja uhmaten tanssikieltoa, korona-aikana ihmiset yrittivät kiertää kuntosalisulkuja hankkimalla kilpaurheilulisenssejä, mikä kertoo normaalin arjen kaipuusta.
Sivistystoimen palveluilla – oli kyse sitten opetuksesta, varhaiskasvatuksesta, nuorisopalveluista, liikuntapalveluista, kirjastoista tai kulttuuripalveluista – on suuri merkitys ihmisten normaalille arjelle. Siksi ne ovat henkisen kriisinkestävyyden kivijalka, ja siksi meidän tulisikin miettiä, miten niiden tuottaminen voidaan turvata tilanteessa kuin tilanteessa.
Virpi Launonen, kirjastotoimen ylitarkastaja ja historioitsija
Sisäilmastoasiat koskettavat meistä jokaista, tavalla tai toisella, ja herättävät toisinaan suuriakin tunteita. Aihe on laaja kokonaisuus, johon liittyy monia haasteita myös viranomaistoiminnan näkökulmasta. Olemmekin miettineet – ja myös edellisissä elämissämme terveydensuojeluviranomaisten edustajina omakohtaisesti havainneet – että kunnan terveydensuojeluviranomaiset tarvitsevat ja ansaitsevat parempaa ohjausta oman työnsä tueksi. Nyt ohjaavan valvontaviranomaisen leivissä meille avautui mahdollisuus tehdä asian eteen itse jotain. Ja mehän teimme!
Otimme siis ohjauksen parantamisen lähtökohdaksi vanhan kunnon DIY (Do It Yourself) tai sillä kotimaisella Tein Itse ja Säästin -periaatteen. Tähän toteamukseen liittyy todellista tee-se-itse -henkeä ja onnistumisen riemua. Yleensä se ei johdu edes siitä, että kuluissa olisi säästänyt, vaan vilpitöntä kokeilemisen viehätystä ja onnistumisen iloa. Säästöt taitavat olla monelle vain iloinen sivutuote, kun omalle työlle ei yleensä hintaa lasketa.
Ylen kanavilla esitettiin kultaisella 1990-luvulla Kummeli-sketsisarjaa. Tee-se-itse -sähköasentajat Jakke ja Sepi opettivat maallikoille oikein havainnollisesti miten kuka tahansa voi koota vaikkapa jatkoroikan ylijääneistä johdonpätkistä. Jakkea lainatakseni ”turha tähän on sähkömiestä kutsua”.
Sisäilmastoasioiden ohjauksessa ei tietenkään ole kyse samanlaisista riskeistä, vaikkei kaikki aina nappiin menisikään. Ja toki meillä on pitkä kokemus ja osaaminen terveydensuojelun alalta, vaikka uuden äärellä olemmekin olleet ohjauksen toteuttamisen tavan osalta. Otimme siis rohkeasti uusia askelia ja lähdimme toteuttamaan ohjausta suunnittelemalla ja järjestämällä itse, teemoitettuja tilaisuuksia.
DIY - Kokemus ja kentän kuuntelu Sisäilmastoklinikoiden idean taustalla
Kunnissa tehdään se konkreettinen terveydensuojelullinen ohjaus- ja valvontatyö, joka lopulta näkyy myös kuntalaisille. Me aluehallintovirastossa puolestaan ohjaamme ja valvomme kuntien terveydensuojeluviranomaisten toimintaa.
Osana ohjausta suunnittelimme ja toteutimme vuosien 2021−2022 aikana viisi sisäilmastoteemaista verkkotilaisuutta, jotka oli kohdennettu ensisijaisesti kuntien ympäristöterveydenhuollon viranomaisille (tutummin siis eri nimikkeillä toimiville terveystarkastajille sekä terveysvalvonnan johtajille). Mukaan kutsuttiin myös muita viranomaistahoja sekä sidosryhmiä tilaisuuskohtaisesti ja harkintaa käyttäen. Ohjaustilaisuuksien sarjaa kutsutaan nimellä Sisäilmastoklinikat. Klinikoiden toteutusta tuki taloudellisesti myös valtioneuvoston kanslian kansallinen Terveet tilat -ohjelma.
Tilaisuuksien teemoina käsiteltiin oireilua ja sen monitekijäisyyttä, meluasioita, viestintää ja tiedottamista, psykologista tukea ja toimintakykyä sekä viimeisenä teemana hallinnollisia menettelyitä. Miksi valitsimme juuri nämä teemat? Mitä klinikoilla saavutettiin? Ja onko kaikki huolet nyt poispyyhitty?
Teemat valikoituivat kentältä hankitun omakohtaisen kokemuksen, ohjaavan ja valvovan viranomaisen tehtävissä muodostuneen näkemyksen, valvontakentältä saatujen tietojen sekä esitettyjen toiveiden pohjalta. Kun omakohtaisesti on kokenut tarvitsevansa ja kaipaavansa tukea ja ohjausta muutoinkin haasteellisen, monella tapaa laaja-alaisen sekä keskustelua ja tunteita herättävän asian käsittelemiseen, oli tilaisuuden tullen tartuttava toimeen. Meillä oli halu tehdä asioita uudella tavalla, haastaa rakenteita ja totuttuja toimintatapoja. Se vaatii työtä ja yhteensovittamista. Se vaatii keskustelua ja perustelemista. Se vaatii vahvaa uskoa visioon sekä koordinaatiota. Se vaatii yhteistyötä ja ponnisteluja. Ponnistelut näyttäisivät kantaneet hedelmää, sillä osallistujat ovat olleet tyytyväisiä Sisäilmastoklinikoihin.
DIY - Sisäilmastoklinikoiden tulos heijastuu kuntalaisten arkeen
Sisäilmastoklinikoiden tavoitteiksi on kirjattu kunnan ympäristöterveydenhuollon viranomaisten tukeminen sekä tietämyksen, ymmärryksen, asiantuntijuuden ja palveluhenkisyyden lisääminen. Lisäksi tavoitteena on laaja-alaisen yhteistyön ja viestinnän parantaminen viranomaisten sekä muiden sisäilmastoasioita hoitavien tahojen kesken.
Tällä on tavoiteltu sisäilmastoaiheisten viranomaistehtävien aiempaa laadukkaampaa, yhtenäisempää hoitamista sekä hyvän hallintotavan lisäämistä. Tavoitteiden saavuttamisen on arvioitu johtavan puolestaan asiakkaiden, toimijoiden ja kuntalaisten kannalta laadukkaampaan ja virtaviivaisempaan palvelutarjontaan alueittain sekä valtakunnallisesti. Ohjauksella on siis pyritty parantamaan myös sinun palvelukokemustasi sekä oikeusturvaasi.
Yhtenä tärkeänä tavoitteena on pidetty osaamisen kehittämisen lisäksi sisäilmastoasioiden parissa työskentelevän terveydensuojeluhenkilöstön työssä jaksamisen ja psykologisen tuen vahvistamista. Henkilöstö joutuu toisinaan ohjaus- ja valvontatehtävissään varsin kuormittaviin tilanteisiin. Resurssit ovat paikoin vähäisiä. Sisäilmastotapaukset voivat olla aikaa vieviä, monitahoisia ja tunteisiin vetoaviakin. Usein terveydensuojeluviranomainen joutuu keskelle asuntokauppa- tai taloyhtiöriitaa, vaikkei heillä ole suoranaista roolia näissä. Ohjaustilaisuuksilla on haluttu antaa eväitä toimia kestävästi näissäkin vaikeissa tilanteissa.
DIY – Se taisi onnistua sittenkin
Siis se säästö toteutui myös. Vaikka omia työtuntejahan ei ole laskettu. Osa asiantuntijoista oli mukana ”talkoomentaliteetilla” ja virkatehtävien puitteissa. Osalle on jouduttu asiantuntijatyöstä maksamaan, mutta panos-hyöty-suhde on ollut kannaltamme positiivinen.
Taulukko 1. Sisäilmastoklinikoiden ohjaustilaisuudet ja niihin osallistuneiden määrä vuosina 2021-2022.
| Teema | Ajankohta | Osallistuneiden määrä |
|---|---|---|
| Oireilu ja sen monitekijäisyys | Joulukuu 2021 | 214 |
| Meluasiat | Helmikuu 2022 | 197 |
| Viestintä ja tiedottaminen | Toukokuu 2022 | 142 |
| Psykologinen tuki ja toimintakyky | Syyskuu 2022 | 276 |
| Hallinnollinen prosessi | Joulukuu 2022 | ? |
Osallistuneista keskimäärin 85,7 prosenttia edusti kunnan terveydensuojeluviranomaista (blogin valmisteluaikataulun johdosta huomioitu neljä ensimmäistä tilaisuutta). Loput osallistuneista edustivat eri sidosryhmiä ja asiantuntijatahoja (mm. elintarvikevalvonta, työsuojelu, opetustoimi, tutkimus, terveydenhuolto) hieman teeman mukaan vaihdellen.
Palautteen perusteella klinikkatilaisuudet on koettu pääosin (n. 95–100 prosenttia vastanneista) erittäin tai melko hyödyllisiksi (blogin valmisteluaikataulun johdosta huomioitu neljä ensimmäistä tilaisuutta).
Olemme osallistaneet ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköitä ohjaustilaisuuksien valmisteluun, mikä on tuonut kokonaisuuteen lisäarvoa myös sisäilmastoasioihin liittyvän tilannekuvan kirkastumisen myötä. Valmistelun osana valvontayksiköt ovat kirjanneet kentällä vallitsevaa tilannetta, käytänteitä, tarpeita, epäkohtia ja kysymyksiä, minkä arvelemme edistävän osaltaan myös lainsäädännön uudistamista.
Hankekokonaisuudella tavoiteltiin myös merkittävää kansallista vaikuttavuutta ja näkyvyyttä aluehallintovirastolle sekä ympäristöterveydenhuollon terveydensuojelun toimialalle. Tässä olemme ainakin osittain onnistuneet ensimmäisen toimintakauden aikana, koska mielenkiinto Sisäilmastoklinikoita ja klinikoiden toteutustapaa sekä vaikuttavuutta kohtaan on kasvanut eri tahoilla. Pyrimme myös tällä blogikirjoituksella tekemään osaltamme näkyväksi aluehallintovirastoissa tehtävää laaja-alaista yhteistyötä.
DIY – Tee-se-itse -meiningillä kohti tulevaa
Ohjaustilaisuuksien sarja on saamassa jatkoa, ja näin ollen myös viranomaistoiminnan kehitystä ja ihmisten oikeusturvan parantamista jatketaan. Sama DIY-asenne kulkee mukana edelleen.
Ehkä juuri Sisäilmastoklinikoiden innoittamana aluehallintovirastot ovat saamassa tukea ohjaus-työhönsä myös sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä Valvirasta. Myös muilta tahoilta on osoitettu hieman epäilevän alun jälkeen orastavaa mielenkiintoa Sisäilmastoklinikoita ja niiden toteutustapaa kohtaan.
Sisäilmastoklinikat ovat varmasti avanneet myös ohjaavien viranomaisten silmät erilaisille kehityskohteille, niin toiminnan kuin lainsäädännönkin osalta. Yhteisenä tahtotilana on jatkaa ohjaustoimintaa, ja näin askel askeleelta pyritään tukemaan sisäilmastoasioiden parissa työskenteleviä terveydensuojeluviranomaisia.
Kirjoittajat: Tomi Kekki ja Lari Hölttä, ympäristöterveydenhuollon ylitarkastajat Etelä- ja Itä-Suomesta
Viime aikoina on puhuttu paljon työvoimapulasta, jota muun muassa ravintolat ovat kohdanneet. On uutisoitu jopa siitä, että osa ravintoloista on jouduttu sulkemaan, koska työntekijöitä ei ole. Tämä on helposti ymmärrettävissä: ruokaa ei saada asiakkaille, jos joku ei ole sitä valmistamassa ja tarjoilemassa. Sama pätee hoiva- ja hoitotyöhön; sen työvoimavaltaisuus ymmärretään.
Entäpä kirjastopalvelut? Monissa kunnissa vallitsee käsitys, että kirjasto pyörii ihan itsekseen; riittää, että ovet saadaan auki sähköisellä kulunvalvonnalla. Ja koska henkilökuntaa ei kirjaston palveluiden tuottamiseen tarvita, heille voidaan lykätä muita kunnan tehtäviä tai jättää palkkaamatta uusia työntekijöitä poislähtevien tilalle.
Kirjastolaissa kunnille annetaan tehtäväksi yleisen kirjaston toiminnan järjestäminen. Lisäksi määrätään, että ”yleisellä kirjastolla tulee olla riittävä määrä kirjasto- ja informaatioalan koulutusta saanutta ja muuta henkilöstöä.” Henkilöstömäärän tulee olla riittävä lain kuudennessa pykälässä määriteltyjen tehtävien – esimerkiksi lukemisen edistäminen ja tiedonhankinnan ohjaaminen sekä yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäminen – hoitoon.
Kysyimme kirjastojen mielipidettä siitä, onko niillä riittävästi henkilöstöä kirjastolaissa määriteltyjen tehtävien hoitamista varten. Vastaukset kertovat kirjastojen niukasta arjesta ja kuntien kirjastoille ohjaamasta riittämättömästä resurssista. Vain joka toisessa kirjastossa on riittävästi henkilökuntaa edistämään lukemista ja kirjallisuutta. Tehtävään, jota on pidetty kirjaston perustehtävänä ja joka on laajentunut informaatiokentän monipuolistuttua. Kokoelmatyöhön – eli siihen, että asiakkaille on tarjolla kirjoja ja muuta aineistoa ja että ne ovat löydettävissä niin tietokannasta kuin hyllystä – on riittävästi henkilökuntaa noin 80 % kirjastoista.
Aikaisemmin oli suositus, jonka mukaan kirjastossa tulisi olla vähintään 0,8 htv/1000 asukasta. Vaikka määrälliset henkilöstömitoitussuositukset on poistettu, voidaan aikaisempia suosituksia edelleen pitää palvelutavoitteena, joista saadaan näppituntuma riittävään henkilöstömäärään, jolla kirjastolaissa annetut tehtävät pystytään hoitamaan. Kunnassa tulee kuitenkin huomioida, että määrä ei ole riittävä, mikäli kirjastolla on muitakin kuin kirjastolaissa annettuja tehtäviä. Vuonna 2019 vain 36 % kirjastolaitoksista ylsi palvelutavoitteeseen.
Arvioinnin perusteella näyttääkin, että kirjastojen henkilöstöresurssi on riittämätön suhteessa kirjastolain määräämiin tehtäviin. Kunnat heikentävät tilannetta entisestään siirtämällä kirjastojen tehtäväksi muita, kirjastolain ulkopuolisia tehtäviä sekä jättämällä palkkaamatta uutta henkilökuntaa poislähtevien tilalle. Tämä vaarantaa kuntalaisten oikeuden lakisääteisiin palveluihin, ja saattaa aiheuttaa pahimmillaan noidankehän, joka rapauttaa elinvoiman ja sivistyksen lisäksi demokratian toimivuutta. Ei ole osaamiseen ja asiantuntemukseen perustuvan kansalaisyhteiskunnan etu lähteä rapauttamaan yhtä kivijaloistaan.
Kirjaston tehtävä on taata meille kaikille asuinpaikasta, varallisuudesta tai muista seikoista huolimatta tasa-arvoisia mahdollisuuksia lukemisharrastukseen, oppimiseen ja opiskeluun, yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen sekä kansalaisena kehittymiseen alati muuttuvassa yhteiskunnassa. Näitä tehtäviä ei voida hoitaa, jos kirjasto on kylmäasema ilman henkilökuntaa. Siksi kunnan tulee huolehtia, että kirjastossa on riittävästi osaavaa henkilökuntaa kuntalaisten käytössä ja että heillä on aikaa huolehtia kuntalaisten kirjastonkäyttötarpeista.
Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa https://tilastot.kirjastot.fi/ ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.
Virpi Launonen
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Etelä-Suomen aluehallintovirasto järjestää syksyllä 2022 kolme alueellista maanpuolustuskurssia: Haminassa 19.–23.9. ja Tuusulassa 10.–14.10. sekä 7.–11.11. Kurssit tarjoavat osallistujilleen tietoa yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta ja viranomaisten rooleista häiriötilanteisiin varautumisessa. Oppilaiksi kutsutaan yhteiskunnan varautumisen avainhenkilöitä, joten samalla päästään kehittämään eri toimijoiden välistä verkostoitumista ja yhteistyötä.
Haastattelimme kahta alueellisen maanpuolustuskurssin oppilasta heidän kurssikokemuksestaan Haminassa – millaista antia kurssi tarjosi?
”Kurssin jälkeen asioita on katsellut entistä tarkemmin turvallisuuden ja varautumisen näkökulmista.”
Kuka olet, mistä organisaatiosta tulet ja mikä on roolisi organisaatiossa?
Olen Christa Carpelan, 46-vuotias neljän lapsen äiti ja sote-ammattilainen Kouvolasta. Olen kaupungin- ja hyvinvointialueen valtuutettu, ja kurssille osallistuin kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtajana. Siviilissä toimin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kaakkois-Suomen piirin toiminnanjohtajana, joten pääsin tarkastelemaan kurssin antia molemmista näkökulmista.
Millaisia odotuksia sinulla oli alueellisesta maanpuolustuskurssista? Täyttyivätkö odotukset?
Olen ollut aiemmin kahden päivän kurssilla järjestöjohtajan roolissa, joten tiesin jo hieman mitä odottaa: tiiviitä ja asiapitoisia päiviä perehtyen Suomen maanpuolustukseen ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen. Tältä kurssilta toivoin antoisien luentojen lisäksi jalkautumista eri kohteisiin, ja tämä toteutui! Kävimme vierailulla Haminan pelastuslaitoksella ja Vekarajärven varuskunnassa, jossa oli hienosti järjestettyä ohjelmaa. Näimme simulaatiota pelastusoperaatioista ja pääsin myös panssarivaunun kyytiin tähystelemään. Eli odotukset täyttyivät ja ylittyivätkin, mihin oli osuutta myös kurssikollegoilla.
Mikä yllätti kurssilla – vai yllättikö mikään?
Täytyy sanoa, että vaikka lähdin kurssille avoimin mielin ja ilman olettamuksia, niin erittäin positiivisesti yllätti kurssikollegoiden heittäytyminen heti ensimmäisessä aamunavauksessa! Sain nimittäin maanantai-iltana pienryhmämme puheenjohtajana tehtäväksi hoitaa tiistain avauksen, ja tietämättä, mitä nämä ovat yleensä pitäneet sisällään, päätin vanhana tanssijana laittaa lanteet liikkumaan. Tämähän sopi myös pienryhmämme teemaan ”henkinen kriisinkestävyys”. Tanssiessa mieli ja keho kiittää. Aloitin aamun lausuen arvostamani oppiäitini Aira Samulinin sanat ”älkää välittäkö miltä se näyttää, vaan miltä se tuntuu”, ja hetkessä koko RUKin [Haminan Reserviupseerikoulu] maneesi oli täynnä rytmiä ja liikettä.
Mikä oli kurssissa kaikkein mielenkiintoisinta?
Luennot olivat kaikkinensa todella mielenkiintoisia. Yhteiskunnan turvallisuuden takaamiseen, kriisijohtamiseen ja häiriöihin varautumiseen perehdyttiin monesta eri kulmasta – tarttumapintaa toivat luonnollisesti viimeaikaiset tapahtumat maailmalla. Luentojen ja kohdevierailujen lisäksi täytyy nostaa erikseen vielä esille mielenkiintoiset keskustelut muiden kurssilaisten kanssa pienryhmissä ja tauoilla. Huipputyyppejä!
Miten aiot viedä kurssin oppeja omaan työhösi, organisaatioosi tai verkostoosi?
Kurssin jälkeen asioita on katsellut entistä tarkemmin turvallisuuden ja varautumisen näkökulmista – ja pitänyt näitä esillä eri yhteyksissä, kuten kunnan varautumisen suunnitelmat ja oman järjestön roolin terävöittäminen osana Vapepaa [Vapaaehtoinen pelastuspalvelu]. Tähän antoivat eväitä erityisesti pienryhmissä tehdyt tehtävät, joissa pääsi konkretian tasolla pohtimaan kyseisiä asioita.
Miten kehittäisit kurssin sisältöjä tai käytäntöjä?
Kurssi oli todella hyvin toteutettu: luennot, tauotus ja ohjeisohjelmat. Nautin myös siitä, että sai viikon seurata annettua ohjelmaa, ja kaikki oli valmiiksi järjestetty. Toki olisin mieluusti keskustellut kurssilaisten ja kouluttajien kanssa vieläkin enemmänkin, mutta ymmärrettävästi aika ei veny loputtomiin.
Miten kiteyttäisit kurssin annin kokonaisturvallisuuden näkökulmasta?
Kurssi oli rakennettu hienosti siten, että jokaisen päivän anti täydensi toisiaan pureutuen kokonaisturvallisuuden eri osa-alueisiin ja nostaen esiin eri toimijoiden roolia. Kokonaisturvallisuuden timantti tuli tutuksi! Kiteyttää voisi, että kurssi avasi hienosti yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja, jotka on turvattava kaikissa tilanteissa, niin normaalioloissa kuin kriisin sattuessa. Sekä sen, että kaikilla on tässä merkittävä rooli, niin yksilöinä kuin yhteisöinä.
”Osallistujien avoin ja opinhaluinen ilmapiiri yllätti erittäin positiivisesti”
Kuka olet, mistä organisaatiosta tulet ja mikä on roolisi organisaatiossa?
Olen majuri Mika Mäenpää, Maavoimien esikunnan operatiivisen osaston tiiminjohtaja.
Millaisia odotuksia sinulla oli alueellisesta maanpuolustuskurssista? Täyttyivätkö odotukset?
Odotin uppoutumista syvällisesti kokonaisturvallisuuden kentän toimijoiden toimintatapoihin alueellisella tasolla. Olen muutama vuosi sitten yleisesikuntaupseerikurssilla opiskellut samaa asiaa valtakunnallisella tasolla ja nyt oli aika täydentää ymmärrystä alue- ja paikallistasolla.
Odotukset täyttyivät erinomaisesti – nämä asiat aukeavat parhaiten juuri ihmisten välisissä keskusteluissa.
Mikä yllätti kurssilla – vai yllättikö mikään?
Osallistujien avoin ja opinhaluinen ilmapiiri kyllä yllätti erittäin positiivisesti! Ehkä se oli nämä meidän kurssimme iloiset ja elämänhaluiset karjalaiset, jotka saivat kaikki muutkin vilkkaasti keskustelemaan?
Mikä oli kurssissa kaikkein mielenkiintoisinta?
Ehdottomasti tutustuminen oman fokuksen, eli maanpuolustuksen ja turvallisuusviranomaisten, ulkopuoliseen päätöksentekoon mahdollisessa kriisissä sekä koronapandemiasta saadut opit kriisijohtamisessa.
Miten aiot viedä kurssin oppeja omaan työhösi, organisaatioosi tai verkostoosi?
Ehdottomasti vien oppeja viranomaisyhteistyön kehittämiseen Maavoimissa sekä tuon täältä teemoja paikallispuolustusharjoitusten kehittämiseen tulevina vuosina.
Miten kehittäisit kurssin sisältöjä tai käytäntöjä?
Aikaahan tämä kurssi vaatisi varmasti kaksikin viikkoa, jotta päästään pureutumaan kunnolla niihin kaikkiin hedelmällisimpiin keskusteluihin!
Miten kiteyttäisit kurssin annin kokonaisturvallisuuden näkökulmasta?
Oy Suomi Ab tarvitsee meidät kaikki yhdessä tekemään töitä kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi.
Aluehallintovirastot ja Puolustusvoimat järjestävät alueellisia maanpuolustuskursseja ympäri Suomen
Alueellisten maanpuolustuskurssien järjestäminen kuuluu aluehallintoviraston lakisääteisiin alueellisen varautumisen yhteensovittamisen tehtäviin. Ne järjestetään yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa.
Millaisia aiheita kursseilla käsitellään ja millä perusteilla oppilaat valitaan? Lue lisää alueellisista maanpuolustuskursseista ja oppilasvalinnasta tästä blogijutusta.
Kun maailman turvallisuustilanne ailahtelee, viranomaisten varautumistyö on entistäkin tärkeämpää. Osana alueellisen varautumisen yhteensovittamisen tehtäviään Etelä-Suomen aluehallintovirasto toteuttaa Kaakko22-valmiusharjoituksen Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueella 30.11.–1.12.2022.
Harjoitukseen osallistuvat kunnat, alueella toimivat turvallisuusviranomaiset sekä joukko mukaan kutsuttuja yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisiä organisaatioita. Valmiusharjoitusten järjestäminen on aluehallintoviraston lakisääteinen tehtävä, ja harjoituksia pidetään säännöllisesti – me Etelä-Suomen aluehallintovirastossa järjestämme vastaavan harjoituksen kerran vuodessa, ja harjoituksen kohteena ovat maakunnat vuorotellen kiertävällä järjestyksellä.
Osallistujat harjoittelevat organisaatioidensa kriisijohtamista, ja ennen kaikkea yhteistyötä ja yhteistoimintaa vakavissa häiriötilanteissa. Järjestämämme valmiusharjoitus kokoaa yhteen yli 40 organisaatiota ja tarjoaa niille ainutlaatuisen mahdollisuuden harjoitella yhteistyön sujuvuutta – ja havainnoida sen karikot ja haasteet. Yhteinen tilannekuvaprosessi ja sen kehittäminen on erityisenä Kaakko22-harjoituksen tavoitteena, sillä yhdessä muodostettu tilannekuva on häiriötilanteen hallitsemisen perusedellytys.
Kaakko22-harjoitusta johdetaan Kouvolasta, mutta koska harjoitus toteutetaan virtuaalisella alustalla, organisaatiot harjoittelevat tiloissa, joissa toimittaisiin oikeassakin tilanteessa.
Teemana väestönsuojelua ja konkreettisia ongelmia
Kaakko22-valmiusharjoituksen skenaarion kantava teema on väestönsuojelu ja ihmisten evakuointi ja vastaanotto eri tilanteissa. Skenaariossa on kuvattuna myös liikennelogistiikan häiriöitä ja sähkönpulatilanne. Tällä kertaa valmiusharjoituksen osaksi on kytketty myös kolmen vuoden välein järjestettävä Loviisa22-harjoitus, joka simuloi ydinvoimalaonnettomuutta tai voimalassa syntynyttä vaaratilannetta.
Väestönsuojelu on valmiusharjoituksen teemana mukana toista vuotta peräkkäin, ja se on mukana myös ensi vuonna Uudenmaan alueella järjestettävässä valmiusharjoituksessa. Muiden teemojen valinta perustuu alueelliseen riskiarvioon sekä isoimpien kaupunkien ja keskeisten turvallisuusviranomaisten kanssa käytyihin keskusteluihin.
Kaakko22-harjoituksen tunnus kuvaa väestönsuojelua.
Väestönsuojelulla tarkoitetaan vuonna 1949 laaditun Geneven sopimuksen toisen lisäpöytäkirjan mukaista aseellisen selkkauksen yhteydessä tapahtuvaa siviiliväestön suojelemista eri keinoin. Väestönsuojelu sekä väestönsiirroista huolehtiminen kuuluvat kuntien ja viranomaisten tehtäviin aseellisen hyökkäyksen tai siihen rinnastettavan uhan vuoksi todetuissa poikkeusoloissa.
Väestön siirtäminen voi tarkoittaa paikallisia, esimerkiksi kunnan sisäisiä siirtoja, joissa väestöä suojataan siirtämällä ihmisiä uhattuina olevien kohteiden tai alueiden välittömästä läheisyydestä. Äärimmäisessä tapauksessa väestön siirto tarkoittaa alueiden tyhjentämistä ja ihmisten siirtämistä toisen maakunnan alueelle pois. Väestönsuojelu on puolestaan lista välttämättömiä palveluita, joita yhteiskunnan on tuotettava ihmisten elämän ja välttämättömän toimeentulon varmistamiseksi.
Harjoitushavainnoista suorituskyvyksi
Valmiusharjoituksen tavoitteena on kehittää yhteistä tilannekuvaprosessia, edistää väestönsuojeluvalmiutta, parantaa ihmisten evakuointi- ja vastaanottokykyä sekä turvata liikennelogistiikka ja kriittisen kohteiden sähkönjakelu vakavissa häiriötilanteissa. Harjoituksen avulla voidaan havaita ongelmakohtia ja kehittämistarpeita viranomaisten yhteistyössä. Havaintoja ja kehittämistoimenpiteitä käsitellään harjoituksen jälkeen tammikuussa pidettävässä palauteseminaarissa. Harjoittelun avulla varmistetaan, että yhteiskunnan toiminta voi jatkua poikkeuksellisissakin olosuhteissa.
Valmiusharjoituksilla on tärkeä merkitys yhteiskunnan turvallisuuden ylläpitämisessä. Kun kuntien ja viranomaisten toimintaa on suunniteltu ja harjoiteltu huolellisesti etukäteen, yhteiskunnan toiminta voidaan taata paremmin vakavassa häiriötilanteessa. Varautuminen tuo varmuutta ja mielenrauhaa. Tulipa lunta tupaan tai ei.
Pelastusylitarkastaja Sampsa Lintunen
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
P.S. Lisää tietoa varautumisen tehtävistämme löydät tästä blogikirjoituksesta: https://avi.fi/blogi/kirjoitus/-/blogs/suorituskyky-hairiotilanteissa-edellyttaa-etta-varautumiseen-on-panostettu-jo-normaalioloissa
Kyllä, ainakin yksi merkittävimmistä, jos puhutaan rahanpesusta. Näin vastaa otsikossa esitettyyn kysymykseen Euroopan poliisivirasto Europol, joka selvitti vuonna 2015 raportissaan ”Why is cash still king” syitä käteisen merkittävälle roolille rikollisten rahanpesujuonissa. Vaikka rikollisuus ja erilaiset rikosten tekotavat muuttuvatkin uusien teknologioiden, kuten virtuaalivaluutan myötä, yksi on ja pysyy. Käteinen on poliisiviranomaisten näkökulmasta arvioituna yhä nykypäivänäkin varsin perinteikäs rahanpesun väline.
Käteinen on edelleen suhteellisen suosittu maksutapa myös ihan tavallisten kuluttajien keskuudessa. Käteisen käyttö maksuvälineenä on kuitenkin vähentynyt merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Esimerkiksi Suomen Pankin kuluttajakyselyssä käteisen osuus päivittäistavaroiden maksutapana oli vuonna 2007 33,5 %, mutta vuonna 2022 enää 6,8 %. Koronapandemiallakin on ollut oma vaikutuksensa käteisen käytön vähenemiseen.
Huomionarvoista on se, että käteistä käytetään maksuvälineenä pääsääntöisesti arvoltaan pienissä maksuissa. Tutkimusten mukaan vuonna 2016 keskimääräinen käteismaksusumma Euroopan alueella oli noin 12 euroa. Käteisen käytössä on toki alueellisiakin eroja – samassa tutkimuksessa selvitettiin, että käteistä käytettiin eniten Saksassa, Itävallassa ja Sloveniassa ja vähiten Alankomaissa, Virossa ja Suomessa.[1] Voidaanko näiden faktatietojen valossa ajatella, että suuret, tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien eurojen käteismaksut olisivat nykypäivänä kovin tavanomaisia?
Käteisen käyttö rikollisten tekojen välineenä on monimuotoista
Kun puhutaan käteisestä ja rikollisuudesta, mieleen saattaa helposti nousta ajatus pesukoneessa pyörivistä seteleistä ja huumekartelleista jossain tuolla kaukana. Rahanpesua tapahtuu kuitenkin myös Suomessa. Rahanpesulla tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään häivyttämään tai peittämään rikoksella hankitun omaisuuden alkuperä niin, että omaisuus näyttää laillisesti hankitulta.
On tärkeää tiedostaa, että rahanpesu ei aina tarkoita elokuvamaisia miljoonien eurojen salahankkeita huumekartellien rahojen pesemiseksi. Rahanpesua voi olla yhtä hyvin varastetun esineen ottaminen vastaan ja välittäminen eteenpäin kuin laajempi, suuriin varallisuuseriin kohdistuva systemaattinen operaatio. Tekotavat ja rahanpesun kohteena olevien varojen määrä voivat siis vaihdella hyvinkin paljon.
Rikoksella hankittu omaisuus voi olla peräisin mistä tahansa rikoksesta – Suomessa taustalla on yleisimmin jokin petosrikos, varkaus, huumausainerikos, velallisen rikos, verorikos tai muu talousrikos.[2] Osa rikollisuudesta, esimerkiksi huumausainerikollisuus, on hyvin käteisintensiivistä, ja käteinen raha voi liittyä myös useisiin muihinkin rikostyyppeihin, kuten petosrikoksiin ja varkauksiin. Toisaalta Europol on käteistä koskevassa raportissaan todennut, että käytännössä käteistä voidaan hyödyntää lähes kaikissa rikoksissa.
Miten käteistä sitten oikein käytetään rahanpesussa? Jotta rikoksella hankittu käteinen saadaan pestyä ja näyttämään lailliselta, setelit ja kolikot täytyy saada ujutettua osaksi laillista rahoitusjärjestelmää ja taloudellista kiertoa. Rikoksella saaduin käteisvaroin saatetaan ostaa esimerkiksi arvoesineitä, taidetta tai ajoneuvoja, taikka tehdä käteistalletuksia pankkitilille, josta varat kierrätetään edelleen eteenpäin.
Tämä toimii toki toisinkin päin - vaikkapa petoksella huijatut varat saatetaan nostaa nopeasti pankkitililtä käteiseksi, jotta pankit tai viranomaistahot eivät ehdi väliin. Tililtä nostettu käteinen pyritään jälleen eri tavoin saattamaan osaksi laillista järjestelmää. Käytännön eläviä – ja erittäin ikäviä – esimerkkejä edellisen kaltaisista tilanteista ovat niin sanotut valepoliisihuijaukset, joissa ikäihmisiä huijataan luovuttamaan pankkitunnuksensa poliisina esiintyvälle henkilölle. Tili tyhjenee, ja vanhuksen varat lähtevät kiertämään käteisenä rikollisten käsissä.
On syytä muistaa, että käteisellä on roolinsa myös terrorismin rahoittamisessa. Tältä osin epäily kohdistuu nimenomaan varojen käyttötarkoitukseen. Kyse voi olla esimerkiksi käteisen kuljettamisesta ulkomaille terroristisiin tarkoituksiin käytettäväksi tai käteisen muuntamisesta virtuaalivaluutaksi, joka päätyy terroristisessa toiminnassa käytettäväksi.
Käteistä voidaan myös muuntaa tavaroiksi tai hyödykkeiksi, jotka osaltaan päätyvät terroristiseen toimintaan. Huomionarvioista on se, että kyse ei ole välttämättä isoista summista. Pienistäkin puroista voi syntyä kokoluokaltaan vaatimaton mutta erityisen vahingollinen joki. Esimerkiksi Pariisin vuoden 2015 terrori-iskuihin käytettyjen varusteiden, autojen ja muiden kulujen kustannukset olivat arvioiden mukaan yhteensä vain noin 7 000 euroa.
Anonymiteetti, jäljittämättömyys ja nopeus nostavat käteisen riskiä rahanpesun välineenä
Kaikki käteinen ei ole rikollista, mutta kaikki rikolliset käyttävät jollain tavoin käteistä – näin toteaa Europol käteistä koskevassa raportissaan. Käteisestä erityisen houkuttelevaa tekee sen suoma anonymiteetti, jäljittämättömyys, välittömyys, haltijakohtaisuus ja luonne peruuttamattomana arvonsiirtovälineenä. Kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarviossa todetaankin, että näiden ominaisuuksiensa vuoksi käteistä on pidettävä riskialttiina maksuvälineenä.
Mutta mitä anonymiteetillä, jäljittämättömyydellä ja muilla käsitteillä tässä yhteydessä oikein tarkoitetaan? Yksinkertaisimmillaan sitä, että käteisestä ei juuri jää jälkiä ja sen avulla on helpompaa pysytellä tuntemattomana ja tunnistamattomana. Käteisvarojen alkuperän selvittäminen on usein varsin haastavaa, etenkin ulkomailta tulleiden käteisvarojen kohdalla. Lisäksi käteisellä maksaessa maksu tapahtuu välittömästi, kun setelit vaihtavat omistajaa ilman viiveitä ja välikäsiä.
Rikolliset pyrkivät toisin sanoen välttämään tietojäljen (nk. information trail) jättämistä ja haluavat pysyä huomaamattomina pyrkien siirtämään käteistä paikkoihin ja toimialoille, joissa käteisen voi helpommin integroida lailliseen talousjärjestelmään. Euroopan unionin ylikansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarviossa on katsottu, että sektorit, joilla esiintyy paljon käteissuorituksia, ovat erityisen riskialttiita – esimerkiksi tavarakauppa, jossa hyväksytään suuria käteissuorituksia. Myös käteisen kaltaiset varat ja omaisuus, kuten kulta ja timantit, sekä luksusautot, korut ja kellot ovat korkeariskisiä tuotteita.
Kun tähän korkeariskisten tuotteiden yhtälöön lisätään vielä käteinen maksuvälineeksi, riskejä vähentäviä keinoja ja toimintamalleja on syytä pohtia erityisen huolellisesti. Myös kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarviossa riskillisistä tuotteista ja palveluista tavarakaupan toimialalla on nostettu esille muun muassa arvokkaiden autojen ja veneiden kauppa.
Rahanpesulaki ohjaa kiinnittämään huomiota tavanomaisesta poikkeavaan käteisen käyttöön
Käteisen riskialttiudesta puhuttaessa on syytä huomioida, että käteinen on kaikesta huolimatta täysin laillinen maksuväline ja tarpeellinen varsinkin erilaisissa maksamiseen liittyvissä häiriötilanteissa. Suomen Pankin näkemyksen mukaan käteistä tulee olla yhteiskunnassa saatavilla kohtuullisin kustannuksin ja sitä pitää pystyä käyttämään ainakin arkielämän kannalta tärkeimpiin hankintoihin.
Käteiseen liittyvien rahanpesun ja terrorismin riskien osalta korostuukin nimenomaan arkielämästä ja tavanomaisesta päivittäistavaroiden maksamisesta poikkeava käteisen käyttö. Poikkeuksellisten ja epäilyttävien tapahtumien tunnistamisen avuksi on koottu keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksen toimesta lista indikaattoreista eli asioista, joihin olisi aina syytä kiinnittää erityistä huomiota. Myös aluehallintovirasto on koonnut epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamista koskevaan ohjeeseen esimerkkejä tilanteista, joissa on oltava hereillä.
Rahanpesijä tavoittelee rikollista alkuperää olevien varojen laittoman alkuperän häivyttämistä ja varojen palauttamista osaksi laillista taloudellista järjestelmää. Terrorismia rahoittamaan pyrkivä taho puolestaan tavoittelee varojen siirtämistä tai kuljettamista terroristisiin tarkoituksiin käytettäviksi.
Tällaisten laittomien toimien mahdollistajina käytetään usein hyödyksi tavallisia yrityksiä ja elinkeinonharjoittajia. Rahanpesulain tavoitteena on nimenomaan estää rahanpesua ja terrorismin rahoittamista, edistää tällaisen toiminnan paljastamista ja selvittämistä sekä tehostaa rikoksen tuottaman hyödyn jäljittämistä ja takaisinsaantia.
Rahanpesulaki koskee suuria käteiskauppoja
Etelä-Suomen aluehallintoviraston tehtävänä on valvoa valtakunnallisesti rahanpesulain velvoitteiden noudattamista tiettyjen toimialojen, kuten tavarakaupan, osalta. Laki velvoittaa yrityksiä ja elinkeinonharjoittajia muun muassa ryhtymään toimiin asiakkaan tunnistamiseksi ja henkilöllisyyden todentamiseksi vähintään 10 000 euron arvoisissa käteiskaupoissa. Kynnysarvon ylittävien käteiskauppojen perusteella on myös hakeuduttava aluehallintoviraston ylläpitämään rahanpesun valvontarekisteriin.
Lisää tietoa rahanpesulain velvoitteista löytyy aluehallintoviraston verkkosivuilta.
Kokoavasti voitaneen todeta, että 10 000 euron ylittäviä käteissuorituksia voidaan nykypäivänä pitää varsin poikkeuksellisina. Tällaisten käteissuoritusten osalta tulee noudattaa erityisen huolellisesti rahanpesulain mukaista velvollisuutta selvittää liiketoimen taustaa ja tarkoitusta (ns. selonottovelvollisuus) ja ilmoittaa epäilyttävistä liiketoimista matalalla kynnyksellä keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskukselle. Rahanpesulain velvoitteiden noudattamatta jättäminen yksittäisenkin kynnysarvon ylittävän käteismaksun kohdalla voi mahdollistaa rikollisen teon.
Krista Hautakangas
Ylitarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Lue lisää aiheesta:
Aluehallintoviraston rahanpesulain valvonta -verkkosivusto
Kansallinen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvio 2021
Euroopan komission ylikansallinen riskiarvio
Katsauksia ja raportteja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta (poliisi.fi)
Financial Action Task Force: Money laundering and terrorist financing risks
[1] Henk Esselink, Lola Hernández (European Central Bank Occasional Paper Series): The use of cash by households in the euro area, No 201 / November 2017.
[2] Keskusrikospoliisi / Rahanpesun selvittelykeskus: Rahanpesurikokset oikeuskäytännössä X – Törkeät rahanpesutuomiot käräjäoikeuksissa 2017 ja 2018.
Mitä aluehallintoviraston kirjastotoimen ylitarkastajat tekevät? Millaista tietoa kirjastoilta kerätään ja mitä kirjastopalveluille kuuluu?
Aluehallintovirastojen kirjastotoimi on polkaissut käyntiin podcast-sarjan Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Sarjan alkuvaiheessa tutustutaan tiedon tuotannon ja arvioinnin asioihin. Ensimmäisissä jaksoissa keskitytään erityisesti syyskuussa 2022 julkaistun peruspalvelujen arvioinnin tuloksiin. Peruspalvelujen arviointi on aluehallintovirastojen lakisääteinen tehtävä, jolla seurataan, valvotaan ja arvioidaan palvelujen yhdenvertaista toteutumista.
Peruspalvelujen arviointia käsittelevissä jaksoissa prosessia ja tuloksia ovat avaamassa Kristiina Kontiainen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta sekä Susanne Ahlroth aluehallintovirastojen ruotsinkielisestä sivistystoimen yksiköstä. Podcastin juontajana toimii Mika Mustikkamäki Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta.
”Laki edellyttää, että arvioimme peruspalveluita eli sitä, miten kansalaiset saavat peruspalveluita käyttöönsä. Arviointia ei tehdä kuitenkaan vain lain kirjaimen täyttämiseksi, vaan tavoitteena on aidosti tukea kirjastojen toimintaa. Samalla viestitetään kuntiin, mitä kirjastokentällä puuhataan”, asiantuntijat kertovat arvioinnin taustoista.
Podcast-sarjan sisällöissä on jatkossa tarkoitus käsitellä laajemminkin aluehallintovirastojen kirjastotoimen toimintaa. Lisäksi tavoitteena on esitellä kirjastoasiaa aluehallintovirastojen ulkopuolelta, esimerkiksi kirjastojen kehittämishankkeiden tai kansainvälisen toiminnan kautta.
Ääniä ylitarkastuksen maailmasta -jaksot ovat monikielisiä aina, kun sisältö sen mahdollistaa. Pääsääntöisesti jaksoissa kuullaan sekä suomen että ruotsin kieltä.
Kiinnostuitko? Julkaisemme lisää jaksoja syksyn 2022 mittaan!
Kokoamme Ääniä ylitarkastuksen maailmasta -podcast-sarjan jaksot sivulle avi.fi/podcastit. Jaksot ovat kuunneltavissa äänitallenteina ja luettavissa tekstimuodossa.
Aluehallintovirastot kysyivät peruspalveluarvioinnissaan parhailta asiantuntijoilta eli kirjastoväeltä itseltään, miltä henkilöstö- ja johtamistilanne näyttää kirjastoissa. Blogin otsikko tuli johtajalta, joka oman työpäivänsä jälkeen saattaa tehdä vielä päälle iltavuoron asiakaspalvelussa, kun virkailija on sairastunut ja sijaisia ei voi palkata. Myös seuraavat esimerkit ovat elävästä elämästä.
Yhä useammassa kirjastossa tilanne on tämä. ”Kirjastossa on ollut useamman vuoden ajan johtamisvaje, joka näkyy toiminnassa, työkulttuurissa ja ajattelutavassa monella tavalla. Pitkäaikaisen johtajan jälkeen tehtävää on hoitanut virkailija eläkkeelle siirtymiseensä asti ja sen jälkeen hallintojohtaja omien töidensä ohella.” On kirjastoja, joilla ei ole erillistä esihenkilöä, vaan esimerkiksi kunnanjohtaja tai luokanopettaja hoitaa kirjastoasiat oman toimensa ohella.
Koska henkilöstöjohtamiseen ei riitä voimavaroja, niin jäljelle jää henkilöstön itseohjautuvuus, joka on positiivinen asia silloin kun se toimii. ”Päivittäiset perustyötehtävät eivät vaadi jokapäiväistä johtamista, vaan jokainen tietää tehtävänsä ja toimii niiden mukaisesti. Sen lisäksi tulee kertaluontoisia tehtäviä ja tilanteita, joissa tarvitaan johtamista.”
Kirjaston johtaja voi hyvin harvoin keskittyä pelkästään kirjaston toiminnan kehittämiseen. Etenkin pienissä kirjastoissa johtaja päivystää myös asiakaspalvelussa, jollei hoida muita kunnan tehtäviä. ”Kirjastotoimenjohtaja osallistuu asiakaspalvelutyöhön sijaistaen kirjastovirkailijoiden kaikki sairaus- ja vuosilomat tai muut poissaolot, mutta ei muuten osallistu asiakaspalvelutyöhön säännöllisesti. Kirjastotoimenjohtaja sijaistaa tarvittaessa myös nuorisotoimen esihenkilötehtävissä ja hoitaa vakituiseen kunnan kulttuuri- ja museopalvelut, joten viikottaiseen asiakaspalvelutyöhön ei riitä aika.”
Kun kunta on tarpeeksi pieni ja kompakti sekä työtehtävät hyvin suunniteltu yhdessä työntekijöiden kanssa, niin yhdistelmävirka voi myös onnistua. ”Kunnassamme kirjastotoimenjohtajan virka, johon sisältyvät kansalaisopiston rehtorin tehtävät. Molempien toimipaikka on sama ja näen myös tehtävien tavoitteen samana. Olen kokenut pienessä kunnassa tehtävän mielekkäänä ja motivoivana. Minulla on pätevyys molempiin tehtäviin.” Viimeinen lause on ratkaiseva onnistumisessa: työntekijällä on ammatillinen pätevyys ja koulutus tehtäviin.
Isommissa kunnissa kirjastojohto saattaa olla tarpeettoman hierarkkista ja monimutkaista, jolloin vastuut jäävät epäselväksi ja tiedonkulku kangertelee etenkin päättäjien suuntaan. ”Ongelmana on kirjaston sijainti liian alhaalla organisaatiossa. Esimerkiksi kansalaisopisto, joka useissa kunnissa on kirjaston rinnalla, on X:ssa ylempänä organisaatiossa. Tämä näkyy esim. siten, että kirjastopalvelujohtajan yläpuolella on enemmän päälliköitä. Kirjastopalvelujohtajalla ei ole läsnäolo-oikeutta liikunta- ja kulttuurilautakunnassa eikä sivistyksen johtoryhmässä.”
Kirjastojen vastausten ja arvioinnin muun aineiston perusteella kuntien kirjastot voidaan jakaa karkeasti johtamisen näkökulmasta kolmeen ryhmään.
- Kirjastot, joiden pätevillä, osaavilla johtajilla on aikaa johtaa ja kehittää kirjastojaan. Kirjastolla on selkeä tehtävä ja päämäärä kunnan palveluissa, toiminnassa ja strategioissa.
- Kirjastot, joiden päteville ja osaaville johtajille on sälytetty niin paljon muiden toimialojen tehtäviä, että heillä ei ole aikaa kehittää kirjaston toimintaa ja tukea työntekijöitään. Kirjastosta saattaa tulla muiden toimialojen tukimuoto, jolloin sen rooli kunnan kokonaisuudessa jää epäselväksi ja voimavarat eivät ole tehokkaassa käytössä.
- Kirjastot, joita johdetaan nimellisesti paperilla, mutta käytännössä ovat tuuliajolla, jos kirjastossakaan ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa. Kirjasto on vaarassa marginalisoitua kunnan muusta toiminnasta, kirjasto nähdään kunnassa kulueränä ja säästökohteena.
Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.
Kristiina Kontiainen
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Perinteisesti kuntien liikuntatoimen tehtävän voi nähdä liikuntalain mukaisesti hyvin yksinkertaisena: kunnan tulee luoda edellytyksiä kunnan asukkaiden liikunnalle.
Myös liikunnan edellytyksien luomisessa on otettava huomioon yhteiskuntia haastavat useat erilaiset ja monitasoiset muutokset. Ilmastonmuutos on yksi merkittävimmistä ja koko yhteiskuntaa läpileikkaavista muutoksista ja voimme vastata siihen toimimalla kestävän kehityksen arvojen mukaisesti. Kestävällä kehityksellä on useita eri määritelmiä, mutta perinteisessä merkityksessä sen katsotaan sisältävän yhteiskunnan taloudelliset, sosiaaliset, kulttuurilliset ja ekologiset osa-alueet. Kestävän kehityksen kokonaisuus koskee kaikkia toimialoja niiden tehtävistä tai koosta riippumatta.
Liikunnan toimialalla kestävän kehityksen tavoitteita edistetään vaihtelevasti. Valtion liikuntaneuvoston tilaamassa Kestävä kehitys valtion liikuntaa ja urheilua edistävissä toimenpiteissä -selvityksessä (Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2022) todetaan, että opetus- ja kulttuuriministeriön tasolla liikunnan resurssiohjauksessa kestävä kehitys ja sen osa-alueet ovat hyvin eri tavoin mukana. Sen sijaan ilmastonmuutoksen hillintä tai muut ympäristönäkökulmat eivät vielä nouse läpileikkaavasti esiin OKM:n liikunnan ohjauskeinoissa.
Arvioinnissa nousi esiin, että hallitusohjelmassa ja Agenda2030-toimeenpanosuunnitelmassa on vahva pohja kestävän kehityksen edistämiselle myös liikunnan toimialalla. Hallitusohjelmassa etenkin Hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi -strategiakärjen mukaiset tavoitteet toimivat vahvana tukena myös kuntien päätöksenteossa. YK:n Agenda2030 on kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma, joka on asettanut tavoitteita kaikille maailman maille. Toimintaohjelmassa on kirjattuna 17 eri tavoitetta, joita Suomen hallitus on sitoutunut toteuttamaan.
Liikuntatoimen näkökulmasta syksyllä 2022 ajankohtainen uudistus aiheeseen liittyen on luonnos hallituksen esitykseksi liikuntalain muuttamiseksi. Siinä esitetään kestävän kehityksen tavoitteen sitomista vahvemmin liikuntalain taustalle.
”Lain tavoitesäännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kestävä kehitys siirrettäisiin tavoitteiden toteuttamisen lähtökohtaosiosta varsinaiseksi tavoitteeksi. Muutos selventäisi käsitystä kestävästä kehityksestä ekologisena, sosiaalisena ja taloudellisena kokonaisuutena.” (VN/15619/2022.)
Toteutuessaan lain muutos kytkeytyy edellä mainittuihin Valtion liikuntaneuvoston suosituksiin kestävän kehityksen edistämisestä liikunnan toimialalla. Myös ympäristölainsäädäntö ja erilaiset kansalliset ja kansainväliset kestävän kehityksen sopimukset ohjaavat ja tukevat kestävän kehityksen edistämistä kunnan liikuntatoimessa.
Liikunnan ympäristövaikutukset – vai ympäristön vaikutus liikuntaan?
Liikunta ja ympäristö ovat vuorovaikutussuhteessa keskenään – ympäristö vaikuttaa olemassa oleviin liikkumismahdollisuuksiin ja liikunnan toimiala kokonaisuudessaan ympäristöön. Esimerkkejä vaikutuksista on nähtävissä eri tasoilla: liikuntalajikohtaisesti, liikuntapaikkakohtaisesti, liikuntapaikkarakentamisessa, liikuntapaikkojen ylläpidossa, liikuntapalvelujen tuottamisessa tai vaikka kilpailutoiminnassa. Talvilajien näkökulmasta se voi tarkoittaa lyhentyvää harjoitus- ja kisakautta, kunnan liikuntatoimen näkökulmasta investointien tekemistä uusilla ekologisemmilla kriteereillä tai ulkona tapahtuvan liikunta- ja kilpailutoiminnan näkökulmasta muutoksia turvallisuudessa lisääntyneiden tuulten ja myrskyjen seurauksena. Merkittävää vaikutusta ympäristöön on myös liikuntaan liittyvällä kulkemisella – kunnat voivat lisätä liikuntapaikoille saapumista lihasvoimin esimerkiksi kunnollisia pyöräparkkeja lisäämällä, mikä voisi vähentää liikuntasuoritusten perässä ajetun autoilun määrää. Myös liikuntaan ja kilpaurheiluun liittyvä matkustaminen tuottaa ympäristökuormaa.
Kuntien liikuntatoimien ympäristövaikutusten hallinnassa keskeistä olisi tehdä kattava selvitys nykytilasta ja sitouttaa henkilöstö tavoitteiden saavuttamiseen lisäämällä tietoutta sekä tekemällä selkeitä suunnitelmia kulutuksen ja päästöjen vähentämiseksi. Jää- ja uimahallit ovat tunnetusti suuria energiasyöppöjä, joiden tekniikkaa ja toimintoja uusimalla voidaan saada aikaan suuriakin energiasäästöjä. Pienemmässä mittakaavassa materiaalivirtoja ja ympäristökuormitusta voi vähentää kiinnittämällä huomiota esimerkiksi valaistukseen sekä siistinnässä ja liikuntapaikkojen ylläpidossa käytettäviin kemikaaleihin ja laitteisiin. Uusia hankintoja, kuten koneita tai laitteita, tehdessä huomiota tulee kiinnittää uusiutuvia energianlähteitä käyttäviin vaihtoehtoihin ja elinkaariajatteluun. Lisäksi muutokset polttoaineiden hinnoissa ja raaka-aineiden saatavuudessa tulevat vaikuttamaan liikuntapalvelujen tuottamiseen.
Liikunnan ja urheilun ympäristövaikutukset on nostettu esille myös Huippu-urheilun arviointiryhmän loppuraportissa. Raportissa todetaan, että keskustelu urheilujärjestelmän vastuullisuudesta ja eettisyydestä on lisääntynyt yhteiskunnassa. Edellä mainitut ympäristövaikutukset on nostettu esille myös tässä raportissa.
”Erityisesti ilmastonmuutos saattaa asettaa rajoituksia kansainväliselle kilpailutoiminnalle. Suomen huippu-urheilulle tärkeät talvilajit ovat vaarassa, kun ilmasto lämpenee ja yhä useampi maa joutuu luopumaan luonnonlumella tapahtuvista kilpailuista. Ilmastonmuutoksen torjuminen voi asettaa myös kansainvälisiä rajoituksia matkustamiselle, jolloin nykymuotoiset rajat ylittävät kansainväliset liigat joutuisivat rakentamaan kilpailukalenterin uudestaan.”
Ympäristöjohtaminen suomalaisissa kunnissa vuonna 2020
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tarkasteli ympäristöjohtamisen nykytilaa suomalaisten kuntien liikuntatoimissa vuoden 2020 TEAviisari-kyselyssä (tutustu myös aiempaan blogitekstiin TEAviisarista kunnan liikuntatoimen työvälineenä). Vaihtelu tuloksissa oli suurta niin ympäristöjohtamisen teemojen välillä kuin kuntien ja alueidenkin välillä. Ympäristönäkökulmat oli huomioitu hyvällä tasolla kemikaali-, laite-, valaistus- ja konehankintojen kohdalla, kun taas eniten kehitettävää oli tietopohjaisen ympäristöjohtamisen toteuttamisessa sekä tavoitteiden asettelussa.
TEAviisarin tulosten mukaan ympäristöjohtamisen suunnitelmallisuus kuntien liikuntatoimissa on selvästi harvinaista. Ainoastaan 8,8 prosentilla (N=25) vastanneista oli liikuntatoimessa laadittu ympäristöohjelma tai suunnitelma. Ympäristöasioista vastaava yhdyshenkilö löytyi 13 % kunnista ja tietoja liikuntapaikkojen ympäristökuormituksesta kerättiin 1) joistain liikuntapaikoista 21 % vastanneista kunnista ja 2) kaikista liikuntapaikoista kerätään ainoastaan 14 % kunnista.
Aihetta on tutkittu aiemmin myös YHLO-tutkimuksessa (Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:3). YHLO on lyhenne sanoista ympäristöasioiden hallinta kuntien liikuntatoimissa ja valtakunnallisissa liikuntajärjestöissä.
Kunnissa olisi nyt hyvä hetki pysähtyä nykytilan ääreen, tehdä suunnitelmia ja asettaa tavoitteita ympäristökuormituksen keventämiseksi tuleville vuosille. Toiminnan nykytilaa kartoittaessa asiaa voi lähestyä esimerkiksi hiilikädenjälki ja hiilijalanjälki -käsitteiden kautta. Kädenjäljellä tarkoitetaan omia mahdollisuuksia edistää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista tai purkaa niiden tiellä olevia esteitä omalla toiminnalla. Jalanjäljessä puolestaan on kysymys omasta toiminnasta ja olemassaolosta aiheutuvista suorista vaikutuksista ympäristöön.
Ympäristöhallinnan hyötyjen saaminen kunnassa edellyttää verkostomaista työtapaa sekä vahvaa vuorovaikutusta ja osallistamista toimijoiden kesken. Verkostomainen toimintatapa on kunnan liikuntatoimelle etu, sillä sitä tehdään jo laajasti ja liikuntatoimessa on vahvaa osaamista verkostojen kokoamiseen eri teemojen ympärille. Kunnan tapa tuottaa liikuntapalveluja ympäristöystävällisesti mahdollistaa ympäristötietoisen harrastamisen myös lajeille, seuroille ja kuntalaisille. Ympäristöjohtaminen ja -hallinta on kaikkien toimialojen asia ja integroimalla ajatus jokapäiväiseen työhön on mahdollista saada aikaa todellisia muutoksia niin ympäristökuormitukseen kuin palvelujen tuottamisesta aiheutuviin kustannuksiin.
Ympäristöjohtaminen kunnan liikuntatoimessa -webinaarisarja loppuvuodesta 2022 – ilmoittaudu mukaan!
Aluehallintovirastojen liikuntatoimet järjestävät syksyllä kolmiosaisen webinaarisarjan kuntien liikuntatoimen ympäristöjohtamisen tueksi.
Osa 1: Käsitteet ja nykytilatila tutuksi to 10.11. klo 13–15
Osa 2: Liikuntapaikkarakentaminen ke 7.12. klo 12–15
Osa 3: Case-esimerkit ja työpajat ke 11.1.23 9–12
Ota aluehallintoviraston tapahtumakalenteri seurantaan osoitteessa https://avi.fi/tapahtumat-ja-koulutukset.
Kirjoittajat:
Jenna Koistinen, suunnittelija
Pirjo Rimpiläinen, liikuntatoimen ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Lähteet:
Agenda2030: Agenda2030 -toimintaohjelma - Kestävä kehitys (kestavakehitys.fi).
Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi liikuntalain muuttamisesta. Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/15619/2022.
Michelsen, Karl-Erik; Lehtonen, Kati; Rantala, Kalle; Jokisipilä, Markku; Jarmo Mäkinen (2022): Suomalainen huippu-urheilu tarvitsee luottamusta: Huippu-urheilun arviointiryhmän loppuraportti.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, TEAViisari.
Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2022:1. Kestävä kehitys valtion liikuntaa ja urheilua edistävissä toimenpiteissä.
Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:3. Ympäristöasioiden hallinta kuntien liikuntatoimissa ja valtakunnallisissa liikuntajärjestöissä.
Valtioneuvosto: Sanna Marinin hallitusohjelma: Hallitusohjelma (valtioneuvosto.fi).
Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.
Erilaisten yhteiskunnallisten tapahtumien tärkeyttä kirjastossa kysyttäessä tärkeimmiksi nousivat oman kunnan ajankohtaisten asioiden esittely- ja keskustelutilaisuudet sekä tilaisuudet osallistua oman kunnan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen asiakkaana. Ensimmäiseen eivät liity kuntapäättäjien tapaamiset, jota kysyttiin erikseen, ja se sijoittui neljänneksi.
Ajankohtaisten asioiden esittelyt ja keskustelut kokivat tärkeimmiksi kirjastoa viikoittain käyttävät sekä päivittäin lukevat ja 35-54-vuotiaat. Mutta huonoimmankin painoarvon antaneet ’ei lainkaan lukevat’ -vastaajat pitivät näitä tilaisuuksia melko tärkeinä.
Palvelujen kehittämiseen tähtäävät tilaisuudet koettiin kaikkein tärkeimmiksi nuorten aikuisten (18-34 v.), harvoin lukevien ja ei ollenkaan lukevien keskuudessa. Kaiken kaikkiaan nuorten aikuisten ryhmä nousi tässä kysymyksessä esiin. Heidän vastauksensa korostivat yhteiskunnallisten tilaisuuksien tärkeyttä samoin kuin kirjastoja viikoittain käyttävien ja viikoittain lukevien vastaukset. Tässä oiva sisäänheittotuote nuorille aikuisille?
Tulosta voi tulkita siten, ettei varsinainen poliittisten päättäjien kanssa puhe innosta niin paljon kuin aito aihelähtöinen keskustelu sekä mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Ehkä taustalla on tarve olla samalla viivalla yhdenvertaisena muiden keskustelijoiden kanssa, eikä pelkästään informaation kohteena. Tätä juuri on kirjastolaissa kirjaston tehtäväksi osoitettu yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen. Se lisää aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta, joiden edistäminen on kirjastolain tavoitteena.
Ero eri ikäisten välillä tämän kysymyksen kohdalla on merkittävä. Tarve vaikuttaa on selvä alle keski-ikäisten ryhmässä, mutta vanhemmissa ikäryhmissä yhteiskunnallisten tilaisuuksien tärkeyttä kirjastossa ei koeta kovin tärkeäksi. Tämä kuvastaa muutosta yhteiskunnassa ja julkisessa keskustelussa. Päätökset tehtiin ennen kokouksissa, ja niihin oli tyytyminen. Nyt monet lait velvoittavat osallistamaan kohderyhmää palvelujen suunnitteluun, ja nuoremmilla sukupolvilla on tähän selvä tarve.
Kirjastoissa monesti tuskaillaan sitä, että päättäjät eivät tule kirjastoon. Mutta äänestäjät tulevat, eikö se ole tärkeintä? Kun äänestäjillä on tila kokoontua vaihtamaan ajatuksiaan ja muodostamaan mielipiteitä yhdessä, voi poliittisia päättäjiäkin alkaa kiinnostaa kirjasto tilaisuuksien areenana.
Satu Ihanamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Lapin AVI
Olen etuoikeutettu, kun saan seurata muuttolintujen saapumista ja lintujen pesintää omalta kotisohvalta ja katsella uhanalaisia metsäpeuroja lenkkipolun varrella villissä luonnossa. Talvella voin katsella saukon jälkiä hangella ja ihmetellä oravien ahkeruutta tienylityksissä. Suurimmalla osalla ihmisiä tällaisia etuoikeuksia ei ole.
Ähtärin eläinpuiston ympäristökasvattaja pikkupandatarhassa.
Eläintarhat eivät ole olemassa vain hauskuuttamassa ihmisiä, vaan niillä on tehtävä luonnon monimuotoisuuden ja luonnonvaraisten eläinlajien suojelussa. Lajikadon hidastamiseksi eläintarhojen tehtävä lajien suojelussa on tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin.
Eläintarhan ylläpitoon ja lajien suojelutyöhön tarvitaan rahaa. Suuri osa tästä rahasta katetaan pääsylipputuloilla. Elämykset ja tarinat vetoavat yleisöön, ja niiden avulla eläintarhan perustehtäviä voi toteuttaa. Tarinoiden ja elämyksellisyyden avulla jaetaan tietoja kävijöille tietoa paikan päällä, ja usein eläintarhojen nettisivut ovat varsinainen tiedon aarreaitta.
Eläintarhojen on huolehdittava luonnon monimuotoisuuden suojelun mahdollistavan tiedon jakamisesta. Positiiviset kokemukset eläimistä ja luonnosta voivat muuttaa ihmisten toimintaa luonnon kannalta hyvään suuntaan. Kävijöiden luontosuhde ja sen vaaliminen on tärkeää, jotta huolehdimme elinympäristömme hyvinvoinnista myös arkisissa askareissamme vaikkapa lajittelemalla jätteet ja toimittamalla ne kierrätykseen.
Mitä eläintarhojen toiminnalta edellytetään?
On olemassa EU:n eläintarhadirektiivi, johon eläinsuojelulain vaatimukset eläintarhalle perustuvat. Eläinsuojelulain mukaan eläintarhan on osaltaan edistettävä luonnonvaraisen eläimistön suojelua ja biologisen monimuotoisuuden säilymistä. Eläintarhan toiminnan on oltava eläinsuojelulain ja -asetuksen sekä eläintarha-asetuksen mukaista.
Eläintarhoista yleisö hakee elämyksiä ja tietoa. Tiedon jakaminen ihmisille on eläintarhan lakisääteinen tehtävä. Oletko tullut ajatelleeksi, että opastintaulut ovat eläintarhassa pakollisia? Tutkimuksessa on kuitenkin todettu, että harva eläintarhakävijä lukee tauluja. Itse en ymmärrä miksi, olen aina lukenut opastintaulut suurella mielenkiinnolla ja saanut kuulla ihmettelyä siitä, että viihdyn opasteiden äärellä pitkään. Monissa eläintarhoissa onkin panostettu opastuksiin ja interaktiiviseen sisältöön, joka vetoaa nykypäivän kävijöihin paremmin kuin kirjoitetut taulut.
Tiedon jakamisen lisäksi eläintarhojen on osallistuttava eläinlajien suojelua edistävään tutkimukseen, eläinlajien suojelutaitoihin liittyvään koulutukseen tai lajien suojeluun liittyvään tietojen vaihtoon, nämä ovat eläintarhan perustehtäviä. Eläinten lisääntyminen eläintarhassa harkitaan aina erikseen ja sitä koordinoidaan kansainvälisesti.
Mistä voin tietää, toimiiko eläintarha hyväksyttävästi?
Kävijälle tärkein vihje hyvistä toimintatavoista ja riittävästä osallistumisesta eläintarhojen perustehtävien hoitoon on eläintarha-alan järjestöön kuuluminen. Euroopassa järjestö on yleensä EAZA (European Association of Zoos and Aquaria), muualla usein WAZA (World Association of Zoos and Aquariums). Järjestön jäseneksi päästäkseen eläintarhan on täytettävä lainsäädäntöä korkeammat vaatimukset.
Tieto järjestön jäsenyydestä löytyy eläintarhan nettisivuilta ja paikan päältä. Vaikka et olisikaan huomannut EAZA-logoja aiemmin, voit löytää eläinlajien luota tietoa EAZA:n ylläpitämästä ESB-ohjelmasta (European Stud Book, eläintarhaeläinten kantakirja) tai EEP-ohjelmista (EAZA Ex Situ Programmes), joissa eläinten lisääntymistä koordinoidaan tarkemmin. Usein myös luontoonpalautushankkeisiin kuuluva eläinten lisääminen tehdään EEP-ohjelman puitteissa, samoin kuin suunnitellaan esimerkiksi visenttien, metsäpeurojen, przewalskin hevosten, lumileopardien ja lapinpöllöjen lisääminen eläintarhoissa. Koordinaatio on tarpeen eläintarhojen eläinkannan elinvoimaisuuden ja geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
Asianmukaisesti toimivat eläintarhat osallistuvat tutkimushankkeisiin
Tutkimuksissa kerätään ja analysoidaan tietoa, jonka selvittäminen luonnossa voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Eläintarhassa voidaan tutkia esimerkiksi sitä, miksi isopandat valitsevat juuri tietyn bambun syötäväksi. Tutkimukseen linkittyy myös lajien suojeluun liittyvä tietojen vaihto, joka perustuu maailmanlaajuiseen eläintarhojen verkostoon, jossa kirjataan tietoja eläimistä yhteiseen tietojärjestelmään. Kansainvälinen tietojen vaihto on välttämätöntä, koska eläinlajien suojelemiseksi tarvittavaa tietoa kertyy yksittäisessä eläintarhassa rajallisesti. Yhteen kerättynä tietoa on paljon ja sitä voidaan käyttää lajien suojelua tukevaan tutkimukseen.
Aluehallintovirasto myöntää eläintarhaluvat hakemuksesta
Ennen luvan myöntämistä aluehallintovirasto tarkastaa eläintarhan tilat ja toiminnan. Suomen suurimmat eläintarhat ovat vanhoja ja niiden alkuperäiset luvat ovat vuosikymmenten takaa. Lupia voidaan muuttaa perustelluista syistä. Oleellisia muutoksia toiminnassa voivat olla vaikka eläinlajien vaihtuminen tai eläintarhan laajentaminen.
Tällä hetkellä odotetaan uuden eläinten hyvinvointilain eduskuntakäsittelyä. Jos laki menee läpi eläintarhojen osalta luonnoksen mukaisena, eläintarhojen vaatimukset luonnon monimuotoisuuden suojelussa lisääntyvät oleellisesti. Tämän vuoksi kaikkien eläintarhojen eläintarhaluvat joudutaan arvioimaan uudelleen siirtymäajan puitteissa.
Ähtärin eläinpuiston visenttejä.
Miten eläintarhoja valvotaan?
Aluehallintoviraston velvollisuus on valvoa eläintarhoja säännöllisesti. Me Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa pyrimme käymään eläintarhoissa vuosittain. Paikan päällä käydään myös ennen eläintarhaluvan muutoksia, jos erillinen tarkastus katsotaan tarpeelliseksi.
Silloin tällöin eläintarhoista tulee eläinsuojeluilmoituksia. Jos asia on hyvin vakava ja pikaista puuttumista vaativa, tarkastus tehdään ilman ennakkoilmoitusta niin pian kuin mahdollista. Joskus ilmoituksia tulee asioista, jotka tarkastetaan tavanomaisen valvonnan yhteydessä. Vuositarkastukset sovitaan useimmiten etukäteen, jotta valvonnan kannalta tarpeelliset henkilöt ovat läsnä. Paikan päällä on tarpeellista keskustella eläintenhoitajien, eläinlääkärin ja eläinkokoelmasta vastaavan henkilön kanssa. Kysymällä ja keskustelemalla saadaan tietoa eläintarhan toiminnasta, jota valvonnassa tarvitaan.
Perinteisesti eläintarhojen valvonta on keskittynyt eläinten hyvinvointiin ja siihen, mitä yleisökin pystyy eläintarhassa näkemään. Läänineläinlääkärin vastuulla on valvoa aitojen pakovarmuuden ja eläinten olosuhteiden lisäksi erityisesti eläintarhan lupaehtojen noudattamista. Eläintarhakävijöiden turvallisuutta valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes).
Lajien suojelu ja tiedon välittäminen näkökulmina valvonnassa
Luonnon monimuotoisuuden suojelua voi tehdä vaihtelevilla tavoilla. Tutkimusten määrä ja laatu vaihtelee ajan mittaan. Sen vuoksi kaikkien vuositarkastusten yhteydessä pitäisi muun muassa käydä läpi tutkimushankkeet, joihin eläintarha osallistuu. Tämän vaatimuksen täyttymistä arvioin kokonaisuutena. Joskus yksi laaja tutkimushanke on riittävä, toisinaan käynnissä on useita pienempiä tutkimuksia. Arvioinnin apuna käytän muun muassa tieteellisiä artikkeleita, joiden lisäksi hankesuunnitelmat tarjoavat oleellista tietoa tutkimuksista, niiden tarkoituksesta ja laajuudesta.
Riittävään lajien suojelutaitoihin liittyvään koulutukseen osallistumisen arviointi voi olla valvonnassa pähkinä purtavaksi. Itse olen arvioinut tätä muun muassa sen avulla, osallistuuko eläintarhan henkilökunta alan täydennyskoulutuksiin tai osallistuuko eläintarha koulutuksen järjestämiseen. Öljyntorjuntakoulutus on hyvä esimerkki tällaisesta koulutukseen osallistumisesta.
Lajien suojeluun liittyvän tietojen vaihdon riittävyyden arviointi on periaatteessa melko helppoa, ainakin jos eläintarha kuuluu EAZA:an. EAZA:n puitteissa eläintarhat ovat osa systemaattista ja laajamittaista tiedonkeruuta, lisäksi jäsenillä on käytettävissään laaja kansainvälinen asiantuntijaverkosto. Tietojen vaihdon riittävyyden arvioinnissa kiinnitän huomiota EAZA-jäsenyyteen, eläintarhojen yhteisen tietokantaohjelmiston käyttöön tietojen tallennuksessa ja muuhun suunnitelmalliseen toimintaan. Riittävää ei missään tapauksessa ole tavanomainen eläintarhojen ja pysyvien eläinnäyttelyiden välinen yhteistyö, jossa toimijat voivat kysyä neuvoja toisiltaan ja keskustella keskenään. Tällaisella yhteistyöllä ei ole sellaista arvoa, jota voitaisiin pitää riittävänä lajien suojeluun liittyvänä tietojen vaihtona.
Eläintarha voi käyttää monia kanavia ja tapoja tiedon välittämiseen yleisölle. Tietoja on annettava eläintarhassa pidettävien eläinten luonnollisista elinolosuhteista ja eläimistä. Kun valvon eläintarhan tiedon jakamista, luen eläintarhan internetsivuston sisältöä ja opastetauluja, kuuntelen opastuksia ja tutustun opastusmateriaaleihin ja ympäristökasvatussuunnitelmaan.
Kaiken materiaalin läpikäyminen vie aikaa, se on kuitenkin tarpeen tiedonvälityksen riittävyyden arvioimiseksi. Pitkään ajateltiin, että opastintaulut ovat riittävä tapa toteuttaa tiedonvälitystä. Sittemmin Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa olemme tulkinneet asian toisin. Opastintaulut ovat oleellinen osa tiedonvälitystä, mutta niiden lisäksi tarvitaan muitakin tapoja jakaa tietoa mahdollisimman laajalle yleisölle.
Eläintarhoille riittää tehtävää myös muuttuvassa maailmassa
Tietoisuuden lisääntyessä ja eläinten hyvinvoinnin arvostuksen kasvaessa moni kyseenalaistaa eläintarhat. Koska digitaalinen maailma mahdollistaa kolmiulotteisen luontoelämyksen omalta kotisohvalta ja dokumenttielokuvat viihdyttävät ja antavat tietoa paikoista, joihin emme itse pääse, eläintarhat voivat tuntua turhilta. Eläintarhojen on toteutettava toiminnassaan luonnon monimuotoisuuden ja lajien suojelua, eli niin sanottuja suojelutoimia riittävällä tavalla. Vaatimus perustuu lainsäädäntöön, mutta myös yleisön tietoisuuden lisääntymiseen.
Lajien suojeluun liittyy myös eläintarhojen lajikirjo. Ihmisten tietämyksen lisäämiseksi eläimistä ja niiden luonnollisesta elinympäristöstä myös elinvoimaisten lajien pitäminen eläintarhoissa on perusteltua. Näidenkin lajien tilanne voi olla toinen jo 50 vuoden kuluttua. Eläintarhojen kokoelmiin voidaan hankkia täydennystä pyydystämällä luonnosta villejä yksilöitä, silloin kun se katsotaan ehdottoman välttämättömäksi. Jos eläinlaji on jo vaarantunut tai lähes kadonnut luonnosta, onko eettistä enää pyydystää luonnonvaraisia yksilöitä eläintarhoihin? Tätä punnintaa maailmassa tehdään jatkuvasti.
Villien visenttien palauttaminen Euroopan metsiin on hyvä esimerkki siitä, miten eläintarhat ovat toimineet eläinlajin pelastamiseksi sukupuutolta. Viimeinen luonnonvarainen visentti ammuttiin 1927, mutta eläintarhojen visenttikanta oli riittävä lajin säilyttämiseksi. Nykyään visenttejä elää Euroopan metsissä yli 2000 yksilöä menestyksekkäiden luontoonpalautusohjelmien seurauksena. Viimeaikaisia esimerkkejä vastaavasta toiminnasta ovat metsäpeuran palautusistutukset eteläiselle Suomenselälle ja vesikon luontoonpalautus Virossa.
Eläintarhojen jakama tieto on lähtökohtaisesti oikeaa, ja ihmisillä on mahdollisuus nähdä eläviä eläimiä, haistella hajuja, saada elämyksiä. Siinä samalla opimme ja oivallamme, saatamme muistaa lajitella roskat paremmin tai säästää luonnonvaroja, valita polkupyörän auton sijaan.
Jotta luonnon monimuotoisuuden ja lajien suojelutoimet toteutuisivat kaikissa eläintarhoissa, valvonnan pitäisi puuttua liian vähäisellä tavalla hoidettuihin eläintarhojen perustehtäviin ja vaatia tilanteen korjaamista pikaisesti. Säädösten ja lupaehtojen vastaisesti toimivat eläintarhat pitää joko saattaa pikaisesti riittävän hyvälle tasolle tai niiden luvat tulee peruuttaa ja toiminta loppua. Tässä valvonnalla on vielä paljon tehtävää, mutta pienin askelin pääsemme kohti parempaa.
Eläintarhan kunnia-asia on huolehtia eläinten hyvinvoinnista ja eläintarhan perustehtävien toteuttamisesta!
Teksti ja kuvat: Anna-Maria Moisander-Jylhä, läänineläinlääkäri, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Lisätietoa eläinten pitämiseen tarvittavista luvista ja valvonnasta
Varhaiskasvatus on näkynyt mediassa usein haasteiden näkökulmasta, päällimmäisinä henkilöstön uupuminen ja rekrytointivaikeudet. Kun aiemmin on ollut paikoitellen vaikeuksia löytää kelpoisuusehdot täyttäviä työntekijöitä pidempiin sijaisuuksiin, on heitä nyt vaikeaa löytää jopa toistaiseksi voimassa oleviin vakinaisiin tehtäviin. Koronan seurausta tai ei, mutta tällä hetkellä useissa kunnissa on valitettavasti vaikeuksia löytää työntekijöitä edes lyhytaikaisiin sijaisuuksiin.
Varhaiskasvatuslaki mahdollistaa sen, että jos esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään ei saada kelpoisuusehdot täyttävää henkilöä, voidaan tehtävään ottaa enintään vuoden ajaksi kerrallaan sellainen henkilö, jolla on suoritettujen opintojen perusteella riittävät edellytykset ja tehtävän edellyttämä taito sen hoitamiseen. Tätä mahdollisuutta useat kunnat ovat joutuneet käyttämään ja varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin on palkattu esimerkiksi lähihoitaja. Hän ei kuitenkaan välttämättä selviydy tehtävistään ilman kelpoisuusehdot täyttävien työntekijöiden ja johdon voimakasta tukea. Jos päiväkodissa on useita sellaisia työntekijöitä, jotka eivät täytä kelpoisuusehtoja, kuormittaa tämä luonnollisesti sekä kelpoisuusehdot täyttäviä työntekijöitä että päiväkodin johtajaa.
Mieti hetki, miltä tuntuu aloittaa uudessa työssä. Miltä tuntuisi ensimmäinen työpäivä varhaiskasvatuksen opettajana päiväkodissa? Entä jos olisitkin tilanteessa, jossa sinulta puuttuu varhaiskasvatuslain edellyttämä kelpoisuus kyseiseen tehtävään. Olet ehkä koulutukseltasi esimerkiksi lähihoitaja ja työskennellyt päiväkodissa. Miltä tuntuu hypätä tällaisessa tilanteessa varhaiskasvatuksen opettajan kenkiin? Mitä mielessäsi liikkuu? Ehkä jotain seuraavaa: onko minusta tähän, osaanko, pärjäänkö, riitänkö? Mistä saan tarvittaessa apua ja tukea? Tai kenties: kyllä minä selviän, osaan, pärjään ja riitän. Minulla on saatavilla esimiehen ja kollegoiden tuki ja apu.
Voimaa varhaiskasvatukseen - tukena ja ratkaisuna
Itä-Suomen aluehallintovirasto on halunnut varhaiskasvatuksen henkilöstön tukemisessa olla osa ratkaisua. Aluehallintoviraston yhtenä tehtävänä on järjestää varhaiskasvatuksen henkilöstölle lyhytkestoista täydennyskoulutusta ajankohtaisista aiheista. Kaikki aluehallintoviraston järjestämät koulutukset ovat osallistujille maksuttomia ja kaikille avoimia, vaikka niille onkin määritelty kohderyhmät, joiden on uskottu erityisesti koulutuksesta hyötyvän.
Käytännössä osana ratkaisua oleminen on tarkoittanut sitä, että olemme Itä-Suomessa rohkeasti tarjonneet lyhytkestoista koulutusta myös niille työntekijöille, joilla kenties ei ole tehtäväänsä lain edellyttämää kelpoisuutta tai tutkintokoulutuksesta on pitkä aika ja osaaminen kaipaa päivitystä.
Voimaa varhaiskasvatukseen -koulutuksissa on paneuduttu käytännönläheisestä näkökulmasta esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajana toimimiseen. Koulutuksissa on pureuduttu muun muassa varhaiskasvatuksen pedagogiseen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin, arjen erilaisiin siirtymätilanteisiin ja lasten toiminnanohjaustaitojen tukemiseen sekä erilaisiin tuen tarpeisiin ja niiden huomioon ottamiseen lapsiryhmässä. Keskeisenä tavoitteena on ollut vahvistaa työntekijöiden pedagogista osaamista, joka niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimelläkin hyödyttää koko työyhteisöä sekä varhaiskasvatuksessa olevia lapsia ja huoltajia.
Palautteet kertovat tarpeellisuudesta
Aluehallintovirastot keräävät pitämistään koulutustilaisuuksista palautetta. Kevään 2022 koulutuksen palautteesta ilmenee, että Voimaa varhaiskasvatukseen -koulutuskokonaisuudelle on ollut tilaus:
"Koulutus selvensi suunnittelun ja arvioinnin tärkeyttä, unohtamatta lapsen osallisuuden näkökulmaa ja pystyn hyödyntämään asioita jokapäiväisessä työssäni tiimini kanssa."
"Teen lähihoitajan koulutuksella vo:n sijaisuutta ja koulutus selkeytti opettajan työnkuvaa ja antoi tietoa siltä osa-alueelta, joka minulta osittain puuttuu. Sain näin varmuutta toimintaani."
"Sain monta hyvää vinkkiä ja työkalua esim. tiimipalaveriin, arkeen ja vasuihin liittyen. Sain varmuutta ja lisää motivaatiota omaan työhöni, oikeaan suuntaan on kuljettu."
"Sain paljon uutta omaan toimintaani niin ajatuksen kuin konkreettisen käytännön tasolla, asioihin, joita ei ole ehkä tullut mietittyä aiemmin niin monipuolisesti useasta eri näkökannasta - nyt jotenkin taas muistui mieleen se tärkeä näkökulma, miten monesta asiasta voikaan olla kyse ja miten paljon voin oppia tärkeän havainnoinnin avulla! Tuli jotenkin oikein sellainen palo päästä hyödyntämään tietoja käytännössä!"
"Kiitos ajatuksia herättävästä, antoisasta ja hyvästä kokonaisuudesta. Kylläpä kannatti osallistua! Tämä koulutuskokonaisuus sopisi monelta osin koko kasvatusvastuussa olevalle pk:n henkilöstölle. Kaikilla olisi sama tieto käytäntöön ja pedagogisiin keskusteluihin siirrettäväksi. Sain omaan työhöni uutta potkua ja samalla myös vahvistusta siitä, että oikeita asioita on tehty. Kiinnostus lisätiedon hankintaan ja entistä enemmän työn kehittämiseen ja arviointiin virisi ihan uudella tavalla."
Tutkinnon suorittaminen kannattaa aina
Lopuksi haluamme korostaa, että tutkinnon suorittaminen kannattaa aina. Useimpiin varhaiskasvatuksen opettajan ja sosionomin kelpoisuuden antaviin koulutuksiin voi hakea seuraavan kerran kevään 2023 yhteishaussa. Sitä ennen voi kuitenkin jo suorittaa opintoja esimerkiksi avoimessa yliopistossa tai avoimessa ammattikorkeakoulussa. Itä-Suomen aluehallintovirasto järjestää myös Voimaa varhaiskasvatukseen -koulutuskokonaisuuden uudestaan (etänä) 13.–22.9.2022. Se ei anna lain edellyttämää kelpoisuutta, mutta toivottavasti tukea työhön ja kenties kipinän tulevaisuuteen.
Ilmoittautuminen ja lisätiedot:
- Voimaa varhaiskasvatukseen, osa 1/3 13.9.2022
- Voimaa varhaiskasvatukseen, osa 2/3 20.9.2022
- Voimaa varhaiskasvatukseen, osa 3/3 22.9.2022
Anu Liljeström, johtaja
Tanja Tiainen, ylitarkastaja, varhaiskasvatus
Itä-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue
Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä,. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.
Väestökyselyn vastaajat pitivät erityisesti kirjaston tiloja sanavapautta edistävänä. Yllättävää! Tärkeimmäksi eivät nousseet aineistot, tapahtumat tai tasavertainen tarjonta, vaan tilat!
”Kirjasto tarjoaa tiloja oleskeluun, työskentelyyn ja/tai opiskeluun” edistää sananvapautta vastaajien mielestä eniten. Katsotaan tulosta vähän tarkemmin:
- Eniten edellä mainittua mieltä ovat päivittäin lukevista (66%) ja muutaman kerran kuukaudessa kirjastoa käyttäneet (66%).
- Kauas eivät jää viikoittain kirjastoa käyttäneet (64%), 65+-vuotiaat (61%) ja 35-54 -vuotiaat (60%).
- Ja lähes samaa mieltä ovat vielä ryhmät 18-34 -vuotiaat ja 55-64 -vuotiaat (molemmat 59%), muutaman kerran vuodessa kirjastoa käyttävät (57%), viikoittain lukevat (54%) ja kuukausittain tai harvemmin lukevat (50%).
- Alle puoleen putoaa vain 'ei ollenkaan lukevien' mielipide (40%).
Siis ei suurta mielipide-eroa eri suunnista tarkastellen.
YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus määrittelee sananvapauden ”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta” (19. artikla). Näyttää siltä, että AVIen kyselyssä vastaajat ovat mieltäneet sananvapauden laajemmin. Sananvapaudeksi on mielletty maksuton julkinen tila, jota voi käyttää omiin tarpeisiinsa perustelematta käyttöä mitenkään. Tilassa on mahdollista vastaanottaa ja levittää tietoja, mutta sekään ei ole edellytys oleskelulle. Kirjastotila on tekemisen pakosta vapaa alue, joka mahdollistaa, muttei velvoita muuhun kuin antamaan kanssaihmisille saman vapauden rauhassa toteuttaa itseään.
Tulos kertoo siitä, että ilmainen julkinen tila on tärkeä. Jokainen voi antaa eri hetkinä tilalle eri merkityksen omista tarpeistaan käsin. Tämä on tärkeä viesti myös kirjastoja ylläpitäville kunnille. Tilaa ei tarvita vain kokoelmille, vaan tila tarvitaan erityisesti ihmisille.
Satu Ihanamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Lapin AVI