Valvonnan päätöslyhennelmät

Löydät täältä päätöslyhennelmiä valvonta-asioistamme. Meille kuuluu erilaisia oikeusturvaan, perusoikeuksiin ja turvalliseen ympäristöön liittyviä valvontatehtäviä.

Lue lisää valvonnastamme

Jos haluat lisätietoja jostakin päätöksestämme, ota yhteyttä kirjaamoon:

Kirjaamopalvelut

Lisää tietoa asiakirjoihimme liittyvistä tietopyynnöistä ja niiden mahdollisista hinnoista löydät sivultamme Aluehallintoviraston tietopalvelu.  

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 11.4.2024
diaarinumero ISAVI/6797/2023

Potilaita ei voi ohjata hakeutumaan omakustanteisesti yksityiseen terveydenhuoltoon hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevan hoidon saamiseksi

Asian kuvaaminen 

Aluehallintovirasto aloitti hyvinvointialueen lasten silmäsairauksien poliklinikan valvonnan useiden kanteluiden ja yhteydenottojen perusteella. Lasten erikoissairaanhoitoon pääsy ei ollut toteutunut terveydenhuoltolaissa säädetyssä enimmäisajassa (hoitotakuu). Koska tutkimusta ja hoitoa ei voitu tarjota hyvinvointialueella vaikean silmälääkärivajeen vuoksi hoitotakuun edellyttämässä ajassa, hyvinvointialue oli ohjeistanut lasten huoltajia hankkimaan tarpeelliset silmälääkärin tutkimukset ja hoito yksityisestä terveydenhuollosta. 

Asiassa on kyse siitä, voiko hyvinvointialue ohjata potilaita yksityiseen terveydenhuoltoon omakustanteisesti, jos hyvinvointialue ei pysty itse tuottamaan sen järjestämisvastuulla olevia palveluja terveydenhuoltolaissa säädetyssä enimmäisajassa. 

Hyvinvointialueen selvityksen mukaan on mahdollista, että henkilökunta on virheellisesti ohjeistanut lasten huoltajia hakeutumaan omakustanteisesti yksityiseen terveydenhuoltoon. Hyvinvointialue totesi muistuttavansa toimijoita asianmukaisesta ohjauksesta. Hyvinvointialue tulee muun muassa ottamaan käyttöön palvelusetelin lasten silmätarkastuksiin.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto toteaa, että hyvinvointialueen velvollisuutena on huolehtia asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa, jolloin ohjaus yksityiseen terveydenhuoltoon ei ole käytäntönä asianmukainen.

Ratkaisun perusteet 

Hyvinvointialue vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan ja on järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta. Jos hyvinvointialue ei voi itse tuottaa tarvittavia palveluja laissa säädetyissä enimmäisajoissa, on palvelut järjestettävä yhteistoiminnassa toisen hyvinvointialueen kanssa tai hankittava ne sopimukseen perustuen muilta palveluntuottajilta.

Keskeiset lait

  • Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (621/2021) 8 § 1–3 mom
  • Terveydenhuoltolaki 8 § 1 momentti, 52 § 1–3 momentti, 54 §
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (potilaslaki) 4 § 1 momentti
  • Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta (741/2023) 23 §, 32 § 2 momentti, 38 § 1 ja 2 momentti

Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Pelastustoimi ja varautuminen
Diaarinumerot ja ratkaisupäivämäärät

  • ESAVI/48240/2023 19.6.2024
  • ESAVI/42163/2022 11.4.2024
  • ESAVI/42160/2022 12.1.2024

Korjausmääräys pelastustoiminnan ensimmäisen yksikön toimintavalmiuden huomattavien puutteiden korjaamiseksi

Asian kuvaaminen

Etelä-Suomen aluehallintovirasto teki alkuvuonna 2023 osana pelastustoimen arviointitehtäväänsä selvityksen, jossa se tarkasteli pelastustoimen ensimmäisen yksikön toimintavalmiusaikojen toteutumista A- ja B-kiireellisissä pelastustehtävissä. A- ja B-kiireellisiä ovat tehtävät, joissa ensimmäinen yksikkö pyrkii saavuttamaan kohteen mahdollisimman nopeasti hälytysajona.

Selvityksessä kävi ilmi, että Etelä-Suomen alueella on merkittävä määrä sellaisia 1 x 1 km:n kokoisia riskiruutuja, joihin sijoittuvissa tehtävissä pelastustoimen ensimmäinen yksikkö ei ennätä riittävän nopeasti kohteeseen. Käytännössä aikavaatimukset tarkoittavat sitä, että korkeimman riskiluokan 1 riskiruuduissa ensimmäisen yksikön tulee saavuttaa kohde kuudessa minuutissa ja riskiluokan 2 riskiruuduissa kymmenessä minuutissa.

Osassa ruutuja puute on jatkunut useamman vuoden ajan. Aluehallintovirasto on antanut jo aiemmin pelastustoimelle korjausmääräyksiä, jotka koskivat vastaavia puutteita osin samoissa riskiruuduissa. Aluehallintovirasto päätti tekemänsä selvityksen perusteella käynnistää erilliset valvonta-asiat havaituista puutteista.

Asioiden ratkaisut

Aluehallintovirasto pyysi pelastustoimen järjestämisvastuussa olevia hyvinvointialueiden pelastustoimia selvittämään, mitä ne ovat suunnitelleet tekevänsä puutteiden korjaamiseksi. Viraston itsensä tekemän ja hyvinvointialueilta saamiensa selvitysten perusteella aluehallintovirasto katsoi tarpeelliseksi määrätä pelastustoiminnan ensimmäisen yksikön toimintavalmiudessa olevat huomattavat puutteet korjattavaksi määräajassa. Ratkaisuissa määräaika ulottuu vuosien päähän, pisimmillään vuoteen 2034 asti.

Annetuissa ratkaisuissa huomattavaksi puutteeksi määriteltiin sellainen riskiruutu, jossa ensimmäisen yksikön toimintavalmius ei ole täyttynyt vähintään puolissa tehtävissä lain edellyttämällä tavalla riskien ja uhkien mukaisesti minään neljänä edellisenä kalenterivuonna ja jossa on jokaisena tarkasteluvuonna ollut vähintään neljä A- tai B-kiireellistä tehtävää.

Ratkaisuiden perusteet

Aluehallintovirasto katsoo ratkaisuissaan, että pelastustoimen palvelutasossa on pelastustoimen järjestämislain mukaisia huomattavia puutteita. Pelastustoiminnan ensimmäisen yksikön toimintavalmiusajat eivät täyty riittävästi asetettujen riskiruutukohtaisten vähimmäistavoitteiden mukaisesti ja palvelutaso ei siten vastaa alueen paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. Pelastustoiminta ei ole toteutunut niin, että tehtävät olisi hoidettu riittävän tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla ja että onnettomuus- ja vaaratilanteissa tarvittavat toimenpiteet olisi suoritettu viivytyksettä.

Keskeiset lait ja ohjeet

Pelastuslaki (379/2010)
Laki pelastustoimen järjestämisestä (613/2021)
Laki hyvinvointialueesta (611/2021)
Laki aluehallintovirastoista (896/2009)
Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje (SM julkaisuja 21/2012)

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 18.10.2023
diaarinumero ISAVI/9131/2021

Kamera- ja kulunvalvontaa koskevan menettelyn on oltava lainmukaista lastensuojelun sijaishuollon toimintayksikössä

Asian kuvaaminen

Aluehallintovirastoon saapuneesta epäkohtailmoituksesta kävi ilmi, että lastensuojelun sijaishuollon toimintayksikössä oli käytössä laaja kamera- ja kulunvalvonta, jota oli käytetty muun muassa tavanomaisen arjen konfliktitilanteen ratkaisemisessa.

Tallentavat kamerat oli sijoitettu toimintayksikön sisällä yleisiin tiloihin sekä ulkona piha-alueelle. Kulunvalvontalaitteet puolestaan oli asennettu lasten huoneiden oviin ja ikkunoihin. Asiassa oli kyse siitä, täyttyivätkö lainmukaiset edellytykset toimintayksikön kamera- ja kulunvalvonnassa.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi palveluntuottajalle määräyksen poistaa valvontakamerat toimintayksikön

sisätiloista sekä kulunvalvontalaitteet lasten huoneiden ovista ja ikkunoista viimeistään annettuun määräpäivään mennessä.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että toimintayksikön laajamittaiselle kamera- ja kulunvalvonnalle ei ollut lainmukaisia perusteita ja että menettely loukkasi lasten yksityisyyttä. Lisäksi aluehallintoviraston näkemyksen mukaan lasten huoneiden oviin ja ikkunoihin asennetut kulunvalvontalaitteet eivät noudattaneet suhteellisuusperiaatetta. Aluehallintovirasto katsoi, ettei palveluntuottaja ollut esittänyt sellaisia perusteita toimintayksikön kamera- ja kulunvalvonnalle, että menettelyä olisi voitu pitää lapsen kodiksi tarkoitetuissa tiloissa kokonaisuudessaan lainmukaisena tai hyväksyttävänä. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kameravalvontaa on mahdollista toteuttaa toimintayksikön ulko-ovilla ja piha-alueilla asiakasturvallisuuden varmistamiseksi silloin, kun se on välttämätöntä, eikä asiakasturvallisuus ole muilla keinoin varmistettavissa.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto katsoi, etteivät toimintayksikön kamera- ja kulunvalvontaa koskevassa menettelyssä täyttyneet tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaiset perusteet henkilötietojen

käsittelyn lainmukaisuuden edellytyksistä. Aluehallintovirastolle muodostui myös käsitys, ettei palveluntuottaja ollut tehnyt henkilötietojen käsittelyä koskevaa vaikutustenarviointia kameravalvonnan osalta. Näin ollen palveluntuottaja oli jättänyt arvioimatta mahdolliset henkilötietojen käsittelyn aiheuttamat riskit rekisteröityjen eli lasten oikeuksille.

Palveluntuottaja ei ollut myöskään suhteellisuusperiaatteen mukaisesti käyttänyt ensisijaisesti muita, vähemmän lasten yksityisyyteen kajoavia keinoja turvallisuuden parantamiseksi toimintayksikössä ennen kamera- ja kulunvalvontaan turvautumista. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että lasten turvallisuus tulee taata ensisijaisesti muilla keinoilla kuin kamera- ja kulunvalvonnalla. Kameravalvontaa ei pidä myöskään käyttää lasten kasvatuksessa tai arjen ristiriitatilanteiden selvittämisessä.

Päätös ei ole vielä lainvoimainen.

Sovellettavat säännökset

  • Perustuslaki 10 § 1 momentti ja 22 §
  • Sosiaalihuoltolaki 30 § 1 ja 2 momentti
  • Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettu laki (812/2000, asiakaslaki) 4 § 1 momentti
  • Lastensuojelulaki 1 §, 4 § 1 momentti, 54 § 1 momentti, 58 § 1 ja 2 momentti, 60 § 1 ja 3 momentti
  • Yleinen tietosuoja-asetus (General Data Protection Regulation, GDPR) 5 ja 6 artikla
  • Tietosuojalaki 4

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 3.5.2022
diaarinumero ISAVI/7683/2021

Asiakkaan itsemääräämisoikeutta ei saa loukata perustuslain vastaisesti sääntelemättömillä rajoittamistoimenpiteillä

Asian kuvaaminen

Dementiayksikössä käytettiin magneettivöitä asiakkaan sitomiseen. Toimenpiteisiin oli ollut lääkärin luvat, mutta lupia ei ollut tarkoitettu asiakkaiden jatkuvaan, säännölliseen sitomiseen. Viidestätoista asiakkaasta kymmenen sidottiin säännöllisesti magneettivyöllä vuoteeseensa koko yöksi, välillä jo iltapäivästä asti seuraavaan aamuun. Yhtenä selityksenä sitomiselle oli, ettei yksikköön saada hoitajia, jos potilaita ei voida sitoa yöksi. Sitomista perusteltiin myös potilaiden yön rauhoittamisella, etteivät he vaeltaisi yksikössä tai tulisi sängynlaitojen yli.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi huomautuksen asiakkaiden itsemääräämisoikeutta loukkaavien ja lainvastaisten toimintakäytäntöjen ja lailla tarkemmin sääntelemättömien rajoitustoimenpiteiden käytön sallimisesta toimintayksikössä. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti huomiota perusoikeuksien yksilölliseen toteuttamiseen sekä riittävän ja yksilöllisen hoivan ja hoidon turvaamiseen, jota varten täytyisi varmistaa henkilöstön osaaminen ja riittävä mitoitus sekä organisoida toiminta ja tilat asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto katsoi, että vanhuspalvelujen johdon olisi pitänyt valvoa asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteutumista ja rajoittamistoimenpiteiden käytön lainmukaisuutta. Johdon olisi pitänyt ryhtyä oma-aloitteisiin korjaaviin toimenpiteisiin asiasta aiemmin saamiensa ilmoitusten perusteella.

Kunta ryhtyi valvontaprosessin aikana korjaaviin toimenpiteisiin, ja magneettivöiden lainvastaisesta käytöstä luovuttiin, joten aluehallintovirasto piti huomautuksen antamista perusteltuna harkitun määräyksen sijasta. Toimintayksikössä etsittiin vaihtoehtoisia ja asiakkaan oikeuksia paremmin toteuttavia käytäntöjä tilanteisiin, joissa he saattaisivat käyttäytyä itseään tai muita vahingoittavalla tavalla. Lisäksi henkilöstöä lisättiin työvuoroihin.

Aluehallintovirasto edellytti kuitenkin kunnan järjestävän omavalvonnan keinoin asiakkaan hoidon ja hoivan sekä asiakkaan kohtelun yksilöllisesti, ilman lainvastaisia rajoittamiskeinoja, kyseisen toimintayksikön lisäksi myös muissa ikäihmisten asumispalveluyksiköissä. Aluehallintovirasto ohjasi kuntaa ehkäisemään asiakkaiden itseään tai muita vahingoittavaa käyttäytymistä asianmukaisilla keinoilla, kuten järjestämään riittävää ja mielekästä päivätoimintaa, pienentämään asiakasryhmäkokojen ja vahvistamaan henkilöstön osaamista vaikeasti muistisairaan asiakkaan kohtaamisessa.

Henkilöstön niukkuus, osaamisen puutteet, vanhentuneet hoitokäytännöt tai tehtävien järjestämistapa eivät saa johtaa asiakkaiden rajoittamiseen ilman asiakkaan välittömästä turvallisuudesta tai vakavasta vaaratilanteesta johtuvia perusteita. Toimintayksikön vastuuhenkilön on valvottava omavalvontasuunnitelmaan kirjattujen ohjeiden ja toiminnan periaatteiden sekä voimassa olevan lainsäädännön noudattamista. Riittävä ja asianmukainen omavalvonta voi toteutua vain, jos henkilöstö on tietoinen omavalvontasuunnitelman sisällöistä ja tavoitteista ja sitoutunut niitä noudattamaan.

Keskeiset lait ja suositukset

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Sosiaalihuolto

Ratkaisupäivämäärä 18.10.2023

diaarinumero ISAVI/9131/2021

Kamera- ja kulunvalvontaa koskevan menettelyn on oltava lainmukaista lastensuojelun sijaishuollon toimintayksikössä

Asian kuvaaminen

Aluehallintovirastoon saapuneesta epäkohtailmoituksesta kävi ilmi, että lastensuojelun sijaishuollon toimintayksikössä oli käytössä laaja kamera- ja kulunvalvonta, jota oli käytetty muun muassa tavanomaisen arjen konfliktitilanteen ratkaisemisessa.

Tallentavat kamerat oli sijoitettu toimintayksikön sisällä yleisiin tiloihin sekä ulkona piha-alueelle. Kulunvalvontalaitteet puolestaan oli asennettu lasten huoneiden oviin ja ikkunoihin. Asiassa oli kyse siitä, täyttyivätkö lainmukaiset edellytykset toimintayksikön kamera- ja kulunvalvonnassa.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi palveluntuottajalle määräyksen poistaa valvontakamerat toimintayksikön

sisätiloista sekä kulunvalvontalaitteet lasten huoneiden ovista ja ikkunoista viimeistään annettuun määräpäivään mennessä.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että toimintayksikön laajamittaiselle kamera- ja kulunvalvonnalle ei ollut lainmukaisia perusteita ja että menettely loukkasi lasten yksityisyyttä. Lisäksi aluehallintoviraston näkemyksen mukaan lasten huoneiden oviin ja ikkunoihin asennetut kulunvalvontalaitteet eivät noudattaneet suhteellisuusperiaatetta. Aluehallintovirasto katsoi, ettei palveluntuottaja ollut esittänyt sellaisia perusteita toimintayksikön kamera- ja kulunvalvonnalle, että menettelyä olisi voitu pitää lapsen kodiksi tarkoitetuissa tiloissa kokonaisuudessaan lainmukaisena tai hyväksyttävänä. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kameravalvontaa on mahdollista toteuttaa toimintayksikön ulko-ovilla ja piha-alueilla asiakasturvallisuuden varmistamiseksi silloin, kun se on välttämätöntä, eikä asiakasturvallisuus ole muilla keinoin varmistettavissa.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto katsoi, etteivät toimintayksikön kamera- ja kulunvalvontaa koskevassa menettelyssä täyttyneet tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaiset perusteet henkilötietojen

käsittelyn lainmukaisuuden edellytyksistä. Aluehallintovirastolle muodostui myös käsitys, ettei palveluntuottaja ollut tehnyt henkilötietojen käsittelyä koskevaa vaikutustenarviointia kameravalvonnan osalta. Näin ollen palveluntuottaja oli jättänyt arvioimatta mahdolliset henkilötietojen käsittelyn aiheuttamat riskit rekisteröityjen eli lasten oikeuksille.

Palveluntuottaja ei ollut myöskään suhteellisuusperiaatteen mukaisesti käyttänyt ensisijaisesti muita, vähemmän lasten yksityisyyteen kajoavia keinoja turvallisuuden parantamiseksi toimintayksikössä ennen kamera- ja kulunvalvontaan turvautumista. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että lasten turvallisuus tulee taata ensisijaisesti muilla keinoilla kuin kamera- ja kulunvalvonnalla. Kameravalvontaa ei pidä myöskään käyttää lasten kasvatuksessa tai arjen ristiriitatilanteiden selvittämisessä.

Päätös ei ole vielä lainvoimainen.

Sovellettavat säännökset

* Perustuslaki 10 § 1 momentti ja 22 §

* Sosiaalihuoltolaki 30 § 1 ja 2 momentti

* Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettu laki (812/2000,

* asiakaslaki) 4 § 1 momentti

* Lastensuojelulaki 1 §, 4 § 1 momentti, 54 § 1 momentti, 58 § 1 ja 2 momentti, 60 § 1 ja 3 momentti

* Yleinen tietosuoja-asetus (General Data Protection Regulation, GDPR) 5 ja 6 artikla

* Tietosuojalaki 4 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Terveydenhuolto (ja sosiaalihuolto)

Ratkaisupäivämäärä 27.11.2023

diaarinumero ISAVI/10686/2021

Yhdenvertaisuus sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä

Asian kuvaaminen

Terveydenhuollon valvonta-asian yhteydessä aluehallintovirastolle toimitettiin työohje, jonka sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä oli laatinut lasten ja nuorten neuropsykologisten tutkimusten ja kuntoutuksen myöntämisestä perusterveydenhuollossa. Työohjeen mukaan sen tavoitteena on turvata neuropsykologisen kuntoutuksen perusteltu, tasa-arvoinen ja yhdenvertainen saatavuus kuntayhtymän alueella. Ohjeessa todetaan, että asiakkaalle voidaan myöntää erikoissairaanhoidosta ja perusterveydenhuollosta yhteensä enintään kaksi 20 kerran kuntoutusjaksoa.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoo, että kuntayhtymän työohjeen tulkinta yhdenvertaisesta saatavuudesta ei ole perustuslaissa tarkoitetun yhdenvertaisuuden mukainen. Aluehallintovirasto saattaa kuntayhtymän aikaista toimintaa koskevan ohjauksensa 1.1.2023 alkaen järjestämisvastuussa olevan hyvinvointialueen tietoon ja otettavaksi huomioon palvelujen järjestämisessä.

Ratkaisun perusteet

Eduskunnan oikeusasiamies toteaa lasten neuropsykologista kuntoutusta koskevassa ratkaisussaan, että lapsen neuropsykologisen kuntoutuksen saatavuuden perusteena tulee olla lapsen terveydentilan edellyttämä, lääketieteellisesti perusteltu kuntoutuksen tarve. Lisäksi ratkaisussa korostetaan, ettei terveyspalvelujen järjestämistä koskevilla ohjeilla voida rajoittaa tai sulkea pois oikeutta lainsäädännössä turvattuihin palveluihin, eivätkä ne siten oikeuta poikkeamaan lainsäädännössä edellytetystä palvelujen tarvitsijan yksilöllisen tarpeen huomioon ottamisesta.

Aluehallintovirasto katsoo, että kuntayhtymän menettely kategorisesti rajoittaa neuropsykologisen kuntoutuksen määrää kahteen 20 kerran jaksoon on vastoin terveydenhuoltolain 24 §:n mukaista kunnan ja sittemmin hyvinvointialueen velvollisuutta

järjestää alueensa asukkaiden sairaanhoitopalvelut, joihin lääkinnällinen kuntoutus kuuluu. Lainkohdan mukaan kuntoutus on toteutettava potilaan lääketieteellisen tai hammaslääketieteellisen tarpeen ja käytettävissä olevien yhtenäisten hoidon perusteiden mukaisesti. Myös potilaslain esitöiden mukaan (HE 185/1991 vp s. 14) potilaan terveydentilasta johtuvan hoidon tarpeen arvioinnin tulee perustua lääketieteellisesti hyväksyttäviin kriteereihin. Aluehallintovirasto katsoo, että ohje rajoittaa lasten ja nuorten oikeutta lainsäädännössä turvattuihin palveluihin.

Aluehallintovirasto korostaa, että perustuslaki edellyttää samanlaista kohtelua samanlaisissa tapauksissa. Sen sijaan yhdenvertaisuusäännös ei edellytä kaikkien ihmisten samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Kaikkien samanlainen kohtelu ei aina takaa yhdenvertaisuuden toteutumista. Tosiasiallinen yhdenvertaisuus sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudessa tarkoittaa sitä, että kaikille toteutuu tarpeisiinsa nähden riittävät ja mahdollisimman hyvät palvelut.

Keskeiset lait ja suositukset

* Perustuslaki (731/1999)

* Terveydenhuoltolaki (1326/2010)

* Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992)

* Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Pelastustoimi ja varautuminen

Ratkaisupäivämäärä 13.12.2023

diaarinumero ESAVI/41513/2023

Pelastusryhmä on pelastustoimen kiireellisille tehtäville hälytettävä pienin muodostelma

Asian kuvaaminen

Hyvinvointialueen antaman selvityksen mukaan sen alueella kaikille pelastustoimen A- ja B-kiireellisyysluokan tehtäville voidaan hälyttää pelastuslaitoksen ns. kärkiyksikkö ainoana yksikkönä. Kärkiyksikkö on pelastusryhmää pienempi muodostelma.

Hyvinvointialueen antaman selvityksen mukaan yksikönjohtaja arvioi hälytyksen ensitietojen perusteella, onko tehtävällä tarvetta lisähälytyksille. Lisäksi selvityksessä todetaan, että kärkiyksikkö on hälytetty ainoana yksikkönä vain niille tehtäville, joista se selviää yksin.

Alueen pelastuslaitos on toteuttanut kärkiyksiköiden hälyttämistä ainoana pelastustoimen yksikkönä pelastustoimen kiireellisille tehtäville alueellaan jo vuosien ajan. Lisäksi tyypillisesti tällainen tehtävä on arvioitu hätäkeskuksen lisämääritteellä pieni. Tarvittaessa pelastustoiminnan vaste on nostettu suuremmaksi lisätietojen perusteella.

Asian ratkaisu

Aluehallintoviraston mukaan hyvinvointialueella käytössä oleva periaate kärkiyksikön hälyttämisessä ei vastaa laissa ja toimintavalmiuden suunnitteluohjeessa kiireelliselle pelastustoiminnalle asetettuja vaatimuksia ja kyseessä on pelastustoimen järjestämislain 18 §:ssä tarkoitettu huomattava puute. Aluehallintoviraston mukaan pelastusryhmää pienemmän muodostelman käyttäminen ensimmäisenä yksikkönä A- ja B-kiireellisyysluokan tehtävillä on hyvinvointialuetta velvoittavan lainsäädännön ja toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukaista vain siinä tapauksessa, että sen lisäksi samanaikaisesti hälytetään täydentävä yksikkö pelastusryhmävaatimuksen (1+3) täyttymiseksi. Aluehallintovirasto edellytti pelastustoimen järjestämislain (613/2021) 18 §:n 2 momentin nojalla, että hyvinvointialue korjaa pelastustoiminnan palvelutasossaan olevat huomattavat puutteet pelastuslaitoksen alueella ja saattaa palvelujen tason pelastustoimen järjestämislain edellyttämälle tasolle.

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukaan pelastusryhmä, pelastusjoukkue, pelastuskomppania ja pelastusyhtymä ovat A- ja B-kiireellisyysluokan tehtäviin hälytettäviä pelastustoiminnan muodostelmia. Pienin muodostelma, eli pelastusryhmä koostuu johtajasta, vähintään kolmesta ja enintään seitsemästä henkilöstä sekä tehtävän mukaisista ajoneuvoista ja kalustosta. Suunnitteluohje sisältää pelastustoimea ohjaavan sisäministeriön näkemyksen siitä, millä pelastustoiminnan muodostelmilla ja vähimmäishenkilöstömäärällä A- ja B-kiireellisyysluokan tehtävät kyetään hoitamaan asianmukaisesti ja lain edellyttämällä tavalla.

Toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukaan pelastusryhmän johtajalla on yksikönjohtajan koulutus. Kärkiyksikön suorituskykyä ja henkilöstön osaamisvaatimuksia ei ole valtakunnallisesti yhdenmukaisesti määritelty, ja kärkiyksikön henkilöstöön ei tyypillisesti määrätä yksikönjohtajan koulutuksen saaneita henkilöitä.

Hyvinvointialue ei tuonut selvityksessään tarkemmin esille, mitä ovat sellaiset pelastustoimen kiireelliset tehtävä, joista kärkiyksikkö selviää itse. Myöskään toimintavalmiuden suunnitteluohjeessa ei tällaisia tehtäviä määritellä, eikä ohjeessa näin ollen anneta mahdollisuutta poiketa kiireellisten tehtävien kohdalla hälytettävän muodostelman minimivaatimuksesta.

Lounais-Suomen aluehallintovirasto on tehnyt aiemmin päätöksen (LSAVI/5543/2021), jossa se on määrännyt pelastustoimea muuttamaan pelastustoimen hälytysvasteet siten, että pienin hälytettävä muodostelma pelastustoimen kiireellisille tehtäville on 1+3. Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös vastaa vaatimuksiltaan Lounais-Suomen aluehallintoviraston päätöstä.

Keskeiset lait ja ohjeet

  • Pelastuslaki (379/2011) 2 §

  • Pelastustoimen järjestämislaki (613/2021) 3, 4, 17 ja 18 §

  • Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje (21/2012)

Lapin aluehallintovirasto

Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat

Ratkaisupäivämäärä 9.3.2023

diaarinumero LAAVI/1212/2022

Psykoterapeutilla on velvollisuus noudattaa säännöksiä potilasasiakirjamerkinnöistä ja potilasasiakirjojen säilyttämisestä

Asian kuvaaminen

Aluehallintovirasto tutki valvonta-asiana psykoterapeutti A:n toimintaa potilasasiakirjojen laatimisen ja säilyttämisen osalta. A teki omia muistiinpanoja vihkoon potilastapaamisista, ja jokaista potilasta varten oli oma vihko. Käsin kirjoitetut merkinnät oli laadittu epäselvällä käsialalla eikä niistä ollut selvitettävissä muun muassa mitä kuntoutuspsykoterapiaa koskevan lausunnon antanut lääkäri oli suositellut, potilaan kanssa käytyjä keskusteluja tai potilaan vointia. Asiakirjoista ei ilmennyt myöskään mahdollisia kieltoja tietojen luovuttamisesta. Lisäksi epäselvistä ja puutteellisista merkinnöistä johtuen aluehallintovirasto ei pystynyt selvittämään aiempaa A:ta koskenutta kanteluasiaa. A:n antaman selvityksen mukaan hän säilytti asiakkaan materiaalin seitsemän vuotta, jonka jälkeen hän hävitti kaiken paperisen materiaalin silppuamalla ja polttamalla.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi A:lle huomautuksen siitä, että tämä oli ammattihenkilönä toiminut potilasasiakirjamerkintöjen laatimisen ja potilasasiakirjojen säilyttämisen osalta säännösten vastaisesti. Aluehallintoviraston mukaan A:n menettely potilasasiakirjamerkintöjen osalta oli erittäin moitittavaa ja lainvastaista.

Ratkaisun perusteet

Potilasasiakirjojen ensisijaisena tehtävänä on palvella potilaan hoidon suunnittelua ja toteutusta sekä edistää hoidon jatkuvuutta. Potilasasiakirjamerkintöjen perusteella arvioidaan myös terveydenhuollon ammattihenkilön toiminnan asianmukaisuutta. Psykoterapeutin tulee viivytyksettä psykoterapiakäynnin jälkeen laatia muistiinpanojensa keskeisistä kohdista varsinaiset potilasasiakirjamerkinnät ja tämän jälkeen hävittää muistiinpanot. Psykoterapiahoidosta ei pidetä kaksinkertaista kirjanpitoa, vaan kaikki tarvittava tieto on sisällytettävä varsinaisiin potilasasiakirjamerkintöihin. Tietojen on oltava selkeästi merkitty ja helposti luettavissa.

Potilasasiakirjojen säilyttämisajoista säädetään sosiaali- ja terveysministeriön potilasasiakirjoista antamassa asetuksessa. Sen liitteenä on tarkat säilyttämisajat eri potilasasiakirjoille sisältävä taulukko, jonka mukaan potilasasiakirjojen säilytysvelvollisuuden kesto määräytyy.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Ammattihenkilölaki (559/1994) 18 §
  • Potilaslaki (785/1992) 12 §
  • Potilasasiakirja-asetus (94/2022) 7 §, 11 §, 12 §, 23 §

Lapin aluehallintovirasto

Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat

Ratkaisupäivämäärä 23.2.2023

diaarinumero LAAVI/436/2022 ja LAAVI/437/2022

Hyvinvointialueella on velvollisuus reagoida havaittuihin epäkohtiin

Asian kuvaaminen

Lapin aluehallintovirasto vastaanotti useita ilmoituksia koskien kunnan X erästä toimintayksikköä. Ilmoitusten mukaan yksikön henkilöstömitoitus ei täyttynyt, työntekijöitä puuttui työvuoroista, asiakkaiden perushoidossa oli puutteita, ja lääkkeitä ja aterioita oli jäänyt saamatta sekä insuliinia pistämättä. Myös asiakkaiden painehaavat olivat pahentuneet ja joistakin yövuoroista oli puuttunut lääkeluvallinen työntekijä. Ilmoitusten mukaan tehdyt epäkohtailmoitukset eivät olleet johtaneet korjaaviin toimenpiteisiin.

Aluehallintoviraston saamien selvitysten mukaan yksikön toteutunut välittömän asiakastyön mitoitus alittui tammi−toukokuun välillä kerran kolmen viikon mittaisella ajalla. Tämä oli seurausta koronaviruksesta johtuvista henkilöstön poissaoloista ja rokottamattomien työntekijöiden siirroista. Alimitoitusjakson jälkeen välilliseen työhön tehtiin muutoksia. Pyykkihuolto siirtyi pesulalle ja siivousta lisättiin ostopalveluna. Lisäksi alimitoituksen aikana kyseiseen yksikköön siirrettiin sairaanhoitaja toisesta yksiköstä.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoi, että toimintayksikön asiakkaiden palvelujen turvaamiseksi oli ryhdytty oikeasuuntaisiin toimenpiteisiin. Asia ei antanut aihetta enempiin aluehallintoviraston toimiin.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto totesi ratkaisussaan, että vaikka hoito- ja hoivahenkilöstön saatavuudessa on haasteita ja koronapandemia omalta osaltaan hankaloitti tilannetta entisestään erityisesti äkillisten poissaolojen osalta, asiakkailla on kuitenkin oikeus laadukkaisiin ja oikea-aikaisiin palveluihin palvelutarpeensa mukaisesti kaikissa tilanteissa. Jokaisessa toimintayksikössä on myös oltava riittävä määrä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä jokaisessa työvuorossa.

Nyt tarkasteltavana olleessa toimintayksikössä vähimmäishenkilöstömitoitus alittui kolmen viikon jaksolla, mutta tilanne korjaantui tämän jälkeen. Selvitysten mukaan lääkehoidon osaaminen oli ollut turvattuna kaikissa työvuoroissa eikä yövuoroon kuulunut lääkehoitoa normaalitilanteessa. Henkilöstöpula koski toimintayksikön lisäksi koko kuntaa, ja puuttuviin työvuoroihin oli pyritty

siirtämään henkilöstöä tarvittaessa muualta. Yksikköön oli saatu määräaikaisia hoitajia pidempiin työsuhteisiin ja palkattu uusi hoitaja. Yövuoroon oltiin tekemässä todennäköisesti muutoksia, jotta päiväaikaiseen toimintaan saataisiin lisää henkilöstöä.

Kunta ja 1.1.2023 alkaen hyvinvointialue on järjestämis- ja valvontavastuunsa nojalla velvollinen selvittämään, mihin toimiin havaitut epäkohdat edellyttävät ryhdyttävän, ja käynnistämään toimet niiden poistamiseksi. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan asiassa oli ryhdytty oikeasuuntaisiin toimenpiteisiin asiakkaiden palvelujen turvaamiseksi.

Keskeiset lait ja suositukset

  •  Vanhuspalvelulaki (980/2012) 7 §, 13 §, 20 §

  •  Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettu laki (612/2021) 4 §

  •  Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 49 §

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 27.4.2023
diaarinumero ESAVI/41273/2022 (salassa pidettävä)

Sijaishuoltopaikan on etsittävä luvatta poistunutta lasta

Asian kuvaaminen 

Aluehallintovirasto käsitteli valvonta-asiana luvattomasti poistuneen lapsen palauttamista sijaishuoltopaikkaan. Lapsen poissaolo oli kestänyt pitkään, häneen oli oltu sijaishuoltopaikasta yhteydessä useita kertoja poissaolon aikana ja hänestä oli tehty varmistamattomia näköhavaintoja. Sijaishuoltopaikka ja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä eivät ryhtyneet toimenpiteisiin lapsen palauttamiseksi sijaishuoltopaikkaan niin kauan kuin hänen oletettiin oleskelevan maantieteellisesti kaukana kotipaikkakunnaltaan sekä paikkakunnalta, jossa sijaishuoltopaikka sijaitsi. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kiinnitti palvelujen tuottajan sekä toimintayksikön vastuuhenkilön huomiota siihen, että tilanteessa, jossa sijaishuoltopaikasta luvatta poistuneen lapsen oleskelupaikkakunnasta oli kohtuullinen varmuus ja lapsen arvioitiin olevan riskissä joutua vakavaan vaaraan luvattoman poissaolon aikana, olisi tullut viipymättä ryhtyä toimenpiteisiin lapsen etsimiseksi ja kuljettamiseksi sijaishuoltopaikkaan yhteistyössä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa. Lisäksi lapsen asiasta vastaavaa sosiaalityöntekijää olisi tullut informoida ajantasaisesti siitä, että lapsen oleskelusta nimetyllä paikkakunnalla oli saatu lisää vahvistusta.

Ratkaisun perusteet 

Koska toimintayksikön laatiman riskiarvion perusteella lapsen terveys ja hyvinvointi saattoi vakavasti vaarantua, kun tämä poistui luvattomasti sijaishuoltopaikastaan, aluehallintovirasto katsoi, että lapsen etsimiseen olisi tullut ryhtyä viivytyksettä huolimatta siitä, että lapsen oletettu oleskelupaikkakunta oli kaukana sijaishuoltopaikasta. Asiassa olisi myös tullut tehdä yhteistyötä sosiaalityöntekijän kanssa, ja mahdollisesta yhteistyöstä lapsen oletetun oleskelupaikkakunnan viranomaisten kanssa olisi tarvittaessa tullut sopia.

Sijaishuoltopaikan työntekijät olivat pitäneet yhteyttä lapseen, kehottaneet häntä palaamaan sijaishuoltopaikkaan, tarjonneet apua sijaishuoltopaikkaan palaamiseen sekä selvittäneet lapsen vointia ja päihteiden käyttöä. Aluehallintovirasto katsoi, ettei keskusteluyhteyteen perustuva ajantasainen tieto lapsen voinnista voinut olla peruste sille, ettei lasta viipymättä ryhdytty etsimään ja palauttamaan yksikköön.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Lastensuojelulaki (417/2007) 4 a §:n 1 mom., 60 §, 69 a §.
  • Sosiaali- ja terveysministeriön, Poliisihallituksen ja Hätäkeskuslaitoksen ohje eri toimijoiden vastuista lapsen poistuttua luvatta sijaishuoltopaikasta (STM 2022)

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 22.5.2023
diaarinumero ESAVI/4786/2023

Hyvinvointialueen lapsiperhepalvelujen ja lastensuojelun asiakkaiden oikea-aikainen palvelujen saatavuus on turvattava

Asian kuvaaminen 

Ilmoituksen mukaan hyvinvointialueen sosiaalihuoltolain mukaisten lapsiperhepalvelujen asiakaslapset sekä heidän perheensä eivät saa riittäviä ja oikea-aikaisia sosiaalipalveluja. Myöskään palvelutarpeen arviointeja ei tehdä lain edellyttämässä laajuudessa. Ilmoituksen mukaan palvelutarpeen arviointien laatijat eivät aina tapaa esimerkiksi lapsia ja asianosaisia. Palvelutarpeen arvioita tekevät myös erityissosiaaliohjaajat, koska sosiaalityöntekijäresurssi ei ole riittävä. Lastensuojelun asiakasmäärää koskevan lakimuutoksen seurauksena suojelun tarpeessa olevat lapset eivät pääse oikea-aikaisesti lastensuojelun avohuollon asiakkuuteen, sillä he joutuvat jonottamaan palveluun pääsyä. Asiakkaat eivät saa tarpeellisiksi arvioituja tukitoimenpiteitä kohtuullisessa ajassa. 

Ilmoituksen mukaan ongelmat johtuvat riittämättömistä työntekijäresursseista, minkä seurauksena toimintayksiköiden esimiehet ovat tehneet johtamiensa toimintayksikköjen toimintakäytäntöjä koskevia linjauksia ja rajauksia.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi hyvinvointialueelle huomautuksen vastaisen varalle, koska 

  • lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden määrä ei ole riittävä sen turvaamiseksi, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus saada tarvitsemansa lastensuojelun palvelut oikea-aikaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. 
  • lastensuojelutarpeen arviointeja tosiasiallisesti tekevät erityissosiaaliohjaajat sosiaalityöntekijöiden sijaan. 
  • hyvinvointialue on laiminlyönyt velvollisuuteensa huolehtia siitä, että sen perhesosiaalityön käytettävissä on riittävä määrä sosiaalihuollon ammattihenkilöitä vastaamaan asiakkaiden lakisääteisistä sosiaalihuoltolain mukaisista lapsiperhepalveluista. 

Aluehallintovirasto kiinnitti hyvinvointialueen huomiota velvollisuuteensa huolehtia lakisääteisten sosiaalipalvelujen järjestämisestä siten, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus saada tarvitsemansa perhesosiaalityön sosiaalipalvelut oikea-aikaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Edellä todettuun viitaten aluehallintovirasto kehotti hyvinvointialuetta tarkistamaan sosiaalipalvelujen järjestämistä koskevia toimintakäytänteitä. 

Palvelutarpeen arviointeja koskevat väitteet olivat ristiriidassa asiassa saadun selvityksen kanssa. Tältä osin aluehallintovirasto ilmaisi käsityksenään hyvinvointialueelle, että palvelutarpeen arviointi tehdään asiakkaan elämäntilanteen edellyttämässä laajuudessa yhteistyössä asiakkaan ja tarvittaessa hänen omaisensa ja läheisensä sekä muiden toimijoiden kanssa. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että lapsen mielipiteen huomioon ottaminen on lainsäädännössä vahvasti turvattu.

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että lapsella ja hänen perheellään on oikeus saada viipymättä lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömäksi arvioidut sosiaalipalvelut. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan työntekijäkohtaisen työmäärän on oltava sellainen, että yksittäinen työntekijä pystyy hoitamaan hänelle kuuluvat työtehtävät lainsäädännön edellyttävällä tavalla muun muassa tapaamalla asiakkaina olevia lapsia ja perheitä riittävästi, pitämällä asiakasasiakirjaukset, päätökset, palvelutarpeen arvioinnit ja asiakassuunnitelmat ajan tasalla, vastaamalla asiakkaiden yhteydenottoihin sekä tekemällä verkostoyhteistyötä, kotikäyntejä ja tarvittavaa asiakkaan taustatietojen selvittämistä. 

Aluehallintovirasto korostaa, että sosiaalihuollon ammattihenkilöt toimivat virkavastuulla, jolloin heidän vastuullaan on toimia lainmukaisesti ja tehdä yksilöllistä harkintaa asiakkaan palvelutarpeesta ja sen arvioimiseksi käytettävistä keinoista riippumatta siitä, onko organisaatio ohjeistanut lainsäädännön edellyttämää tasoa kevyempään menettelyyn. Sosiaalihuollon ammattihenkilön velvollisuutena on noudattaa ammattitoiminnassaan sosiaalihuollon asiakkaan asemaa ja oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä. Aluehallintovirasto toteaa, ettei lainmukaista selvittämisvelvollisuutta voi missään tilanteessa supistaa sillä perusteella, että selvittäminen nopeutuisi ja henkilöresursseja tarvittaisiin vähemmän. Aluehallintovirasto ohjaa, että vain virkasuhteessa oleva sosiaalityöntekijä voi vastata erityistä tukea tarvitsevien lasten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palvelutarpeen arvioinnin tekemisestä ja lastensuojelun tarpeen arvioinnin perusteista.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Perustuslaki (731/1999) 2, 6 ja 19 §
  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) 4 §
  • Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 4, 5, 11, 13, 14, 28, 30, 33, 36, 45, 48 ja 49 a §
  • Lastensuojelulaki (417/2007) 4, 4 a, 5, 11, 13 b, 24, 26 ja 27 §
  • Sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annettu laki (817/2015) 4 ja 5 §
  • Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettu laki (612/2021) 8, 40 ja 47
  • Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annettu laki (615/2021) 4 §

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaali- ja terveydenhuollon valvontayksikkö
Ratkaisupäivämäärä 31.10.2022
Diaarinumero ESAVI/23806/2021ja ESAVI/28148/2021

Toimintayksikön vastuuhenkilö ei voi delegoida vastuutaan toiselle henkilölle

Asian kuvaaminen 

Aluehallintovirasto teki yhdessä sijaintikunnan kanssa tarkastuskäynnin yksityiseen lastensuojelulaitokseen. Kyseisessä lastenkodissa on kaksi asuinyksikköä. Tarkastukseen osallistuivat palvelujen tuottajan edustajina henkilöt, jotka työskentelevät tehtävänimikkeillä toiminnanjohtaja ja yksikön johtaja. 

Tarkastuskäynnin aikana aluehallintovirasto ohjasi, että yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain (911/2011) 5.3 §:n mukaisen vastuuhenkilön ja lastensuojelulain 60.2 §:n mukaisen johtajan tulisi olla sama henkilö. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan henkilöllä, joka vastaa toimintayksikön toiminnan johtamisesta ja toiminnan organisoinnista, täytyy olla tosiasiallinen työnjohto-oikeus sekä riittävät työaikaresurssit kyseistä tehtävää varten. Toimintayksikön selkeät valta- ja vastuusuhteet sekä hyvä ja laadukas johtaminen ovat edellytyksenä sille, että toimintaa ohjaaviin lakeihin kirjatut edellytykset sosiaalihuollon toiminnalle täyttyvät. Aluehallintovirastolle jäi kuitenkin epäselväksi, toimiiko lastensuojelulain tarkoittamana johtajana yksikön johtaja vai toiminnanjohtaja. Aluehallintovirasto pyysi asiassa selvitystä palvelujen tuottajalta.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi palvelujen tuottajalle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle siitä, että toimintayksikön vastuuhenkilö ei voi delegoida vastuutaan hoito- ja kasvatustyön johtamisesta ja toimintayksikössä annettavan palvelun laadusta toiselle hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvalle työntekijälle. 

Aluehallintovirasto totesi myös, että osa palvelujen tuottajan antamista selvityksistä sekä yrityksen www-sivut antavat kuvan, että toinen lastenkodin asuinyksiköistä olisi itsenäinen palvelua tuottava yksikkö (lastenkoti), jonka esimiehenä toimii yksikön johtaja. Kyseisen lastenkodin molempien asuinyksiköiden hoidosta ja kasvatuksesta vastaavana johtajana ja yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain mukaisena vastuuhenkilönä toimii yksikölle myönnetyn luvan mukaisesti toiminnanjohtaja, jonka työpanos on jaettu asuinyksiköiden kesken. Aluehallintovirasto katsoi, että asia tulee tuoda selkeästi esiin sekä tuotettaessa palvelua kunnille ja hyvinvointialueille että palvelujen tuottajan www-sivuilla. Aluehallintovirasto totesi yksikön johtaja -tehtävänimikkeen harhaanjohtavaksi ja ohjasi palvelujen tuottajaa selvittämään vaihtoehtoista nimikettä tälle työntekijälle. 

Ratkaisun perusteet 

Lastensuojelulaitoksella tulee olla vastuuhenkilö. Lastensuojelulain 60 §:n mukaisen johtajan ja yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 5 §:n mukaisen vastuuhenkilön on oltava sama henkilö, jotta toiminnan tosiasiallinen johtaminen ja palvelusta vastaaminen on mahdollista. Vastuuhenkilö ei ole vain nimellinen, vaan tosiasiallisesti vastaa siitä, että toiminta on lain mukaista. Asiassa saadun selvityksen perusteella palvelujen tuottajan lastensuojelulaitoksessa osa vastuuhenkilön tehtävistä on siirretty sen toisessa asuinyksikössä työskentelevälle yksikön johtajalle tavalla, joka ei ole lainmukainen.

Työnantaja voi itse päättää sen, millaisilla nimikkeillä työntekijät työskentelevät. Olennaista on, että lastensuojelulaitoksella on yksi lastensuojelulain mukainen johtaja, joka toimii koko toimintayksikön vastuuhenkilönä. Lastensuojelulain mukaisen johtajan pitää olla 
työryhmän esihenkilö, koska toiminnan johtaminen ilman esihenkilöasemaa voi olla ongelmallista. Vastuuhenkilön eli laitoksen johtajan on tosiasiallisesti työskenneltävä kyseisessä yksikössä ja vastattava toimintayksikön ammatillisesta johtamisesta.

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan yksikön johtaja - tehtävänimike on harhaanjohtava, kun sitä käytetään henkilöstä, jonka tehtäviin ei edellä kuvatuin perustein voida sisällyttää työnjohdollisia tai palvelun laatuun ja sisältöön liittyviä vastuita. Lisäksi nimikkeen käyttö aiheuttaa ilmeisen vaaran sekoittaa tai samaistaa yksikön johtaja -nimikkeellä työskentelevä henkilö toimintayksikön vastuuhenkilöön ja lastensuojelulaitoksen hoito- ja kasvatustyöstä vastaavaan johtajaan.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (911/2011) 3§, 5 §
  • Lastensuojelulaki (417/2007) 57 §, 58 §, 60 §

AVI: Etelä-Suomen aluehallintovirasto
toimiala: sosiaali- ja terveydenhuolto
ratkaisupäivämäärä: 7.9.2022
diaarinumero: ESAVI/31152/2020

Kunta ei voi antaa yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajan työntekijälle määräaikaista virkamääräystä julkisen vallan käyttöä edellyttävien tehtävien suorittamisen ajaksi

Asian kuvaaminen

Suoritettaessa lastensuojelun määräaikojen valtakunnallista valvontaa ilmeni, että kuntayhtymä oli paikannut sosiaalityöntekijävajetta perhesosiaalityössä ostopalvelusosiaalityöntekijöillä kyseisellä tiedonkeruujaksolla. Työssä käsiteltiin lastensuojeluilmoituksia, tehtiin palvelutarpeen arviointeja ja toteutettiin sosiaalihuollon lapsiperhepalveluja. Aluehallintovirasto otti ostopalvelusosiaalityöntekijöiden käytön käsiteltäväksi valvonta-asiana.

Asian ratkaisu

Etelä-Suomen aluehallintovirasto antoi kuntayhtymälle huomautuksen siitä, että yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajan työntekijälle oli annettu julkisen vallan käyttöä edellyttävien tehtävien suorittamisen ajaksi määräaikainen virkamääräys. Kuntayhtymä laiminlöi menettelyllään velvollisuutensa huolehtia viranhaltijan riippumattoman aseman turvaamisesta.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto piti epäasianmukaisena menettelyä, jossa kuntayhtymä maksoi tuntihintaa palveluntuottajalle sen kautta hankitusta palvelusta, joka koostui tässä tapauksessa sekä sosiaalityöntekijän palvelusta että palvelutarpeen arvioinnista. Palvelutarpeen arvioinnin teki virkasuhteessa oleva sosiaalityöntekijä, joka oli samanaikaisesti kuntayhtymälle sosiaalipalvelua tuottavan yrityksen palveluksessa. Tilanteessa hämärtyi, kumpi taho todellisuudessa teki palvelutarpeen arviointia: kuntayhtymä vai yksityinen palvelujen tuottaja. Kuntayhtymä käytännössä osti yksityiseltä palveluntuottajalta julkisen vallankäytön tehtäviä eli palvelutarpeen arviointia, ja sosiaalityöntekijä oli tosiasiassa vain muodollisesti nimetty virkaan.

Aluehallintovirasto katsoo, ettei viranhaltija voi tällaisessa tilanteessa käyttää palveluntuottajan tarjoamaa moniammatillisen työryhmän asiantuntemusta toimiessaan virkavastuulla ja laatiessaan palvelutarpeen arviointia, koska hänellä ei ole oikeutta paljastaa virkasuhteensa kautta tietoonsa tulleita salassa pidettäviä tietoja. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan viranhaltijan tulee käyttää kuntayhtymän käytössä olevia asiantuntijarakenteita työnsä tukena.

Sosiaalityöntekijällä on virkaansa perustuva vastuu valvoa kunnan ostamien yksityisten sosiaalipalvelujen sisältöä ja laatua sekä asiakkaiden että kunnan näkökulmasta, jolloin samanaikainen toimiminen kunnalle palveluja tuottavan yrityksen työntekijänä on ristiriidassa tämän valvontavastuun kanssa.

Menettely, jossa ostopalvelusosiaalityöntekijän välittänyt tai vuokrannut yritys maksaa virkasuhteessa olevalle sosiaalityöntekijälle korvauksia virkasuhteen hoitamisesta aiheutuneista kuluista taikka palkkaa tai palkkiota kunnan maksaman virkapalkan lisäksi, on epäasianmukaista.

Sovelletut säädökset

  • Perustuslaki
  • Kuntalaki
  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista
  • Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä
  • Laki kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta