Lääkehoito

Terveydenhuollon ammattihenkilöt vastaavat lääkehoidon toteuttamisesta ammatilliseen ja lääkehoidon koulutukseensa perustuen. Löydät tämän sivuston lääkehoidon erityistilanteista ohjausta, miten lääkehoitoon kouluttamaton henkilöstö voi osallistua lääkehoitoon. 

Sairaanhoitajat vastaavat yksikön lääkehoidon toteuttamisen kokonaisuudesta ja turvallisuudesta. 

Lääkitysturvallisuuden takaamiseksi työnantajan on syytä varmistaa kaikkien työntekijöiden osaaminen ennen kuin he osallistuvat mihinkään lääkehoidon tehtäviin. 

Työnantaja määrittelee työntekijöiltä vaadittavan lääkehoidon teoriakoulutuksen sisällön ja laajuuden siten, että koulutuksen antama osaaminen vastaa yksikön lääkehoidon vaativuutta.  

Työnantajan täytyy ennakoivasti ja riittävän ajoissa

• järjestää työntekijöille lääkehoidon lisäkoulutusta 
• varmistaa työntekijöiden osaaminen 
• huolehtia työntekijöiden riittävästä perehdyttämisestä, jos työntekijän lääkehoidon tehtävät laajenevat tai muuttuvat vaativammiksi.   

On tärkeää huomioida erityisesti niiden työntekijöiden osaamisen ja lääkelupien päivittämisestä, jotka eivät ole pitkään aikaan toteuttaneet lääkehoitoa, mutta joille ollaan siirtämässä lääkehoidon tehtäviä. Lisäksi erityisryhmien (esimerkiksi lasten ja vanhusten) lääkehoidon toteuttamiseen osallistuvilta työtekijöiltä vaaditaan lisäkoulutusta erityisryhmien lääkehoidosta.  

Osaamisen varmistaminen 

Teoriaosaaminen varmistetaan kirjallisella tai suullisella kokeella. Sen sijaan käytännön osaaminen varmistetaan 3–5 näytöllä jokaisesta lääkehoidon toteuttamisen osa-alueesta, joka kuuluu työntekijän lääkehoidon tehtäviin. Näytön vastaanottaa kokenut ja laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö. 

Lääkelupaan täytyy yksilöidä riittävästi, ketä ja mitä lääkehoidon tehtäviä lääkelupa koskee. Kirjallisen luvan myöntää lääkäri. 

Lääkelupaan vaadittava osaaminen varmistetaan 2–5 vuoden välein. 

Sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt voivat toteuttaa lääkehoitoa laajasti ammatilliseen koulutukseensa perustuen. 

Sairaanhoitajakoulutuksen saaneet tarvitsevat erillisen, kirjallisen lääkeluvan vaativan lääkehoidon toteuttamiseen, jota on esimerkiksi

• ääreislaskimokatetrin asettaminen 
• laskimonsisäisen lääke- ja nestehoidon toteuttaminen 
• verensiirtojen toteuttaminen 
• lääkehoidon toteuttaminen erityisantoreittejä pitkin, kuten epiduraalitilaan, ja erityisvälineillä, kuten kipupumpulla 
• rokottaminen. 

Lue lisää rokotusosaamisen osoittamisesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivuilta

Lähihoitajat voivat ammatilliseen koulutukseensa perustuen jakaa ja antaa lääkkeitä luonnollista reittiä pitkin (pois lukien huumausaine- ja pkv-lääkkeet) eli tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina ilman erillistä lupaa.  

Lähihoitajat tarvitsevat erillisen lisäkoulutuksen vaativan lääkehoidon toteuttamiseen eli esimerkiksi 

• injektioiden antamiseen ihon alle (s.c.) ja lihakseen (i.m.) 
• huumausaine- ja pääasiassa keskushermostoon vaikuttavan pkv-lääkehoidon toteuttamiseen 
• lääkkeettömän perusliuosta sisältävän jatkoinfuusion vaihtamiseen. 

Lähihoitajakoulutusta edeltäneisiin vastaaviin ammatillisiin tutkintoihin (perushoitajat, apuhoitajat, mielisairaanhoitajat, mielenterveyshoitajat ja lastenhoitajat) ei ole sisältynyt yhtä laajoja lääkehoidon opintoja. Jos työntekijä on suorittanut lähihoitajakoulutusta edeltävän tutkinnon, työnantajan täytyy selvittää tutkintotodistuksesta suoritetut lääkehoidon opinnot ja työntekijän osaaminen. 

Sosiaalihuollon ammattihenkilöstö, jonka koulutukseen on kuulunut laajuudeltaan vähintään lähihoitajakoulutusta vastaavat lääkehoidon opinnot, voi toteuttaa lääkehoitoa vastaavasti kuin lähihoitaja. 

Sairaanhoitajaopiskelija 

Sairaanhoitajaopiskelija voi tilapäisesti toimia sairaanhoitajan tehtävässä ja osallistua lääkehoidon toteuttamiseen silloin, kun  

• hänen opinto-oikeutensa on voimassa, 
• opintojen alkamisesta ei ole kulunut yli 10 vuotta, 
• hän on suorittanut kaksi kolmasosaa opinnoistaan, 
• hän on suorittanut tutkintoon sisältyvät lääkehoidon opinnot ja  
• hänen lääkehoidon osaaminensa on varmistettu.  

Opiskelija työskentelee aina johdon ja valvonnan alaisena. Yksikön on nimettävä opiskelijalle kirjallisesti ohjaaja. Verensiirrot kuuluvat vain laillistettujen ammattihenkilöiden tehtäviin.  

Lähihoitajaopiskelijat  

Lähihoitajaopiskelijat eivät pääsääntöisesti osallistu lääkehoidon toteuttamiseen. Jos yksikön toiminnan kannalta on tarkoituksenmukaista, lähihoitajaopiskelija voi antaa asiakkaalle tai potilaalle valmiiksi annosteltuja lääkkeitä luonnollista reittiä pitkin. Opiskelijan osaaminen on kuitenkin varmistettava tätä ennen. Työnantajan on syytä joka tapauksessa arvioida lähihoitajaopiskelijan osaaminen lääkehoidon tehtäviin ja tarkastaa suoritetut lääkehoidon opinnot. 

Työssäoppimisen harjoittelujaksolla opiskelijat osallistuvat lääkehoidon toteuttamiseen ainoastaan ohjaajan välittömän valvonnan alaisuudessa. Osallistumisen tavat riippuvat opintojen vaiheesta. 

Lääkäri 

Lääkärin ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetuilla henkilöillä on oikeus määrätä lääkkeitä. He voivat määrätä lääkkeitä ihmiselle lääketieteellistä tarkoitusta varten sekä pro auctore -lääkemääräyksellä ammattinsa harjoittamiseen.  

Tilapäisesti lääkärin tehtävässä toimiva lääketieteen opiskelija saa määrätä lääkkeitä vain hoitamilleen potilaille. 

Hammaslääkäri 

Hammaslääkärin ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetuilla henkilöillä on oikeus määrätä lääkkeitä. He voivat määrätä lääkkeitä ihmiselle ainoastaan hammaslääketieteellistä tarkoitusta varten sekä pro auctore -lääkemääräyksellä ammattinsa harjoittamiseen. 

Hammaslääkärillä on oikeus määrätä varsinaisiksi huumausaineiksi luettavia lääkevalmisteita samalla kerralla enintään kymmenen jakeluyksikköä. Muu kuin erikoishammaslääkäri saa määrätä pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttavaa lääkettä enintään pienimmän myyntiluvallisen pakkauksen. 

Tilapäisesti hammaslääkärin tehtävässä toimiva lääketieteen opiskelija saa määrätä lääkkeitä vain hoitamilleen potilaille. 

Sairaanhoitaja 

Laillistetulla sairaanhoitajalla, jolla on riittävä käytännön kokemus ja joka on suorittanut siihen tarkoitetun lisäkoulutuksen, on rajattu oikeus määrätä apteekista hoidossa käytettäviä lääkkeitä hoitamalleen potilaalle. Sairaanhoitaja saa määrätä lääkettä, kun kyseessä on ennalta ehkäisevä hoito, lääkärin määräämän lääkehoidon jatkaminen tai sairaanhoitajan toteamaan hoidon tarpeeseen perustuva lääkehoito. 

Rajatun lääkkeenmääräämisen edellytyksenä on kirjallinen määräys, jossa todetaan ne lääkkeet, joita sairaanhoitaja saa määrätä, ja mahdolliset lääkkeiden määräämiseen liittyvät rajoitukset. Kirjallisen määräyksen antaa vastaava lääkäri siinä toimintayksikössä, johon sairaanhoitaja on palvelussuhteessa. Sairaanhoitajan rajattu lääkkeenmääräämisoikeus on toimipaikkakohtainen. 

Rajattu lääkkeenmääräämisoikeus on mahdollista perusterveydenhuollon avopalveluissa, erikoissairaanhoidon poliklinikoilla ja muissa kunnan tai kuntayhtymän järjestämisvastuulle kuuluvissa terveydenhuollon avohoidon palveluissa. Sosiaali- ja terveysministeriön lääkkeen määräämisestä antaman asetuksen liitteessä määritellään rajatun lääkkeenmääräämisen piirissä olevat lääkkeet, tautitilat ja muut rajaukset.

Erikoispätevyyden toteamista haetaan Valviralta. 

Optikko 

Optikko saa määrätä pro auctore -lääkemääräyksellä apteekista vastaanottotoiminnassa tarvitsemiaan lääkkeitä. Optikko ei saa määrätä lääkkeitä potilaille. Lääkkeet, joita optikko voi määrätä, on määritelty sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen liitteessä.

Suuhygienisti 

Itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva suuhygienisti saa määrätä pro auctore -lääkemääräyksellä apteekista vastaanottotoiminnassaan tarvitsemiaan lääkkeitä. Suuhygienisti ei saa määrätä lääkkeitä potilaille. Lääkkeet, joita suuhygienisti voi määrätä, on määritelty sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen liitteessä.

Lääkkeen määrääjä arvioi potilaan lääkehoidon tarpeen ja päättää lääkehoidosta yhdessä potilaan kanssa. Lääkkeen määrääjän täytyy antaa potilaalle tietoa lääkkeen käytöstä ja käyttötarkoituksesta. 

Lääkettä saa määrätä vain henkilölle, jonka lääkkeen määrääjä on henkilökohtaisesti tutkinut edellisen vuoden aikana, ellei hän voi muulla luotettavalla tavalla varmistua lääkehoidon tarpeesta. Sairaanhoitaja voi määrätä lääkkeitä vain vastaanotolla toteamansa tarpeen perusteella lukuun ottamatta naisen äkilliseen virtsatietulehdukseen annettavaa lääkehoitoa. Tässä tapauksessa sairaanhoitaja voi tehdä lääkemääräyksen puhelinhaastattelun perusteella. 

Lääkkeen valinnan täytyy perustua ensisijaisesti tutkimusnäyttöön, tai jos sellaista ei ole, yleisesti hyväksyttyyn hoitokäytäntöön. Erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta on noudatettava väärinkäyttöön soveltuvien lääkkeiden määräämisessä. Lääkkeitä määrätessä täytyy ottaa huomioon muun muassa käyttösuositukset ja mahdolliset käyttöön liittyvät rajoitukset. 

Lääkkeen määrääjän täytyy tehdä jokaisesta lääkemääräyksestä potilasasiakirjamerkintä. 

Lääkemääräys on tehtävä sähköisesti. Sen voi tehdä paperilomakkeella tai puhelimitse vain teknisen häiriön vuoksi tai jos lääkehoidon tarve on kiireellinen eikä lääkemääräystä voi tehdä sähköisesti erityisestä syystä. Tässä tapauksessa lääkemääräyksessä on perusteltava, miksi sitä ei ole tehty sähköisesti. 

Sähköisestä lääkemääräyksestä on yleensä annettava potilaalle potilasohje. Potilasohjeessa on viivakoodi, joka yksilöi reseptin ja nopeuttaa asiointia apteekissa. 

Lääkemääräykset ovat voimassa yleensä kaksi vuotta. Esimerkiksi PKV- ja huumausainelääkkeet ovat voimassa vain vuoden. 

Sähköiset lääkemääräykset tallentuvat reseptikeskukseen. Reseptikeskuksen tietojen perusteella potilas voi hakea lääkkeensä mistä tahansa apteekista Suomessa. 

Voit pyytää yhteenvetotulosteen Reseptikeskuksessa olevista reseptitiedoistasi hoitopaikastasi tai apteekista. Voit katsoa omia reseptitietojasi myös Omakanta-palvelussa.  Omakanta-palvelun kautta voit tehdä myös reseptin uusimispyynnön sinua hoitavaan terveydenhuollon yksikköön, jos hoitopaikkasi ottaa vastaan reseptin uusimispyyntöjä sähköisesti. Kaikkia lääkemääräyksiä ei kuitenkaan voi uusia Omakannan kautta, ja lääkkeen määrääjä ei välttämättä uusi lääkemääräystä esimerkiksi silloin, jos hänellä ei ole käytössään riittävää tietoa potilaan hoidosta. 

Rokotustoiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa nimetty vastuulääkäri. Rokotuksen pistoksena saa antaa vain lääkäri tai asianmukaisen rokotuskoulutuksen saanut sairaanhoitaja, terveydenhoitaja tai kätilö. Rokottajilla tulee olla mahdollisuus konsultoida rokotusvastuulääkäriä tarpeen vaatiessa.  

Hyvinvointialue voi tehdä yhteistyötä yksityisen palvelun tuottajan kanssa. Hyvinvointialueen on tehtävä sopimus, jossa eritellään, mitä kansallisen rokotusohjelman rokotuksia yksityinen palvelun tuottaja antaa ja miten rokotusohjelmaan kuuluvien rokotteiden käyttöä seurataan. Rokotettavalta ei saa tällöinkään periä maksua kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvasta rokotteesta, vastaanottokäynnistä, rokotuksen kirjaamisesta tai tiedonsiirrosta. 

Lääkekeskus ja sairaala-apteekki eivät saa toimittaa rokotteita, ellei ole varmaa, että kyseessä on hyvinvointialueen kanssa sovittu rokotustoiminta. 

Hyvinvointialue vastaa rokotustoiminnasta silloin, kun palvelujen tuottaja antaa ainoastaan maksuttomia rokotteita hyvinvointialueen kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Tällöin palveluista vastaavana johtajana ei välttämättä tarvitse olla lääkäri (elleivät muut palvelut sitä edellytä). Jos palvelujen tuottaja harjoittaa myös muuta rokotustoimintaa (maksullinen toiminta), palvelujen vastaavan johtajan täytyy olla lääkäri. 

Voit lukea lisää rokotustoiminnasta ja rokotusten antamisesta THL:n sivuilta.

Lääkehoitoon kouluttamaton henkilöstö voi ainoastaan poikkeustapauksissa osallistua lääkehoidon toteuttamiseen silloin, kun lääkehoidon toteuttaminen ei ole jatkuvaa. Sitä ennen työntekijän on käytävä erillinen lääkehoidon koulutus, hänen osaamisensa on varmistettava ja hänelle täytyy myöntää kirjallinen lääkelupa. Kyseinen lupa on potilas-, lääke- ja lääkkeen antoreittikohtainen.  

Lääkeluvan myöntämisen jälkeen lääkehoitoon kouluttamaton henkilöstö voi antaa valmiiksi annosteltuja lääkkeitä luonnollista reittiä pitkin eli tabletteina, kapseleina, liuoksina, korva- ja silmätippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina. Huomioitavaa on, että injektioiden antaminen sekä huumausaine- ja pkv-lääkehoidon toteuttaminen ovat vaativaa lääkehoitoa. Ne vaativat lisäkoulutuksen suorittamista jo ammatillisen ja lääkehoidon koulutuksen suorittaneilta lähihoitajilta.     

Lääkehoitoon kouluttamattomat työntekijät eivät saa antaa injektioita tai huumausaine- ja pkv-lääkkeitä kuin poikkeustapauksissa ilman vastaavaa koulutusta kuin lähihoitajilla. 

Lääkehoitoon kouluttamattomalle henkilöstölle ei voida myöntää lääkelupaa lääkkeiden jakamiseen.

Botuliinitoksiinihoitojen antaminen on aina terveydenhuoltoa. Lääkäri arvioi botuliinitoksiinihoidon tarpeen botuliinitoksiinin käyttötarkoituksesta riippumatta. Lääkäri myös tekee asiakas- tai potilaskohtaisen määräyksen botuliinitoksiinivalmisteeseen. Lääkäri ei voi määrätä botuliinitoksiinia sisältäviä lääkevalmisteita kauneushoitoloissa työskenteleville sairaanhoitajille yritystoimintaa varten eikä lääketilauksella kauneushoitolan käyttöön.  

Jos lääkemääräyksen tehnyt lääkäri siirtää botuliinitoksiinin pistämisen toiselle henkilölle, hänen täytyy olla pistämistilanteessa välittömästi tavoitettavissa. Välitön tavoitettavuus tarkoittaa sitä, että lääkäri on pistämistilanteessa terveydenhuollon palvelupisteessä paikalla. Lääkärin tavoitettavuusedellytys ei siis täyty etävastaanotolla. Pistämisen voi siirtää terveydenhuollon palvelupisteessä työskentelevälle, pistoskoulutuksen ja -luvan saaneelle sairaanhoitajalle, terveydenhoitajalle tai kätilölle. 

Sairaanhoitajat, terveydenhoitajat tai kätilöt voivat pistää botuliinitoksiinia ainoastaan terveydenhuollon palvelupisteessä työskennellessään (joko palvelussuhteessa tai palveluntuottajana sopimuksen perusteella). Pistos täytyy tehdä kyseisen lääkemääräyksen antaneen lääkärin valvonnan alaisena. Sitä ei voi antaa kauneushoitolassa tai esimerkiksi messuilla tai muussa vastaavassa tapahtumassa edes lääkärin valvonnassa. 

Lääkemääräyksestä ja lääkkeen antamisesta täytyy laatia säännösten edellyttämät potilasasiakirjamerkinnät.

Lääkehoito on terveydenhuollon toimintaa toimintayksikön luonteesta riippumatta. Myös sosiaalihuollon yksiköissä lääkehoitoa toteuttaa ensisijaisesti terveydenhuoltoalan koulutuksen ja siihen sisältyvän lääkehoidon koulutuksen saanut terveydenhuollon ammattilainen. Näitä ovat esimerkiksi sairaanhoitaja ja lähihoitaja. 

Lääkehoitosuunnitelma täytyy laatia kaikissa yksiköissä, joissa toteutetaan lääkehoitoa. Se on osa laatu- ja potilasturvallisuussuunnitelmaa sekä omavalvontasuunnitelmaa. Toimintayksikön lääkehoidosta vastaava lääkäri hyväksyy ja allekirjoittaa lääkehoitosuunnitelman. 

Jokaisessa toimintayksikössä täytyy olla oma lääkehoitosuunnitelmansa, jossa keskitytään yksikön potilaiden tai asiakkaiden tarvitsemaan lääkehoitoon ja siihen liittyviin olennaisiin osaamisvaatimuksiin ja riskeihin. Lääkehoitosuunnitelma ohjaa käytännön lääkehoidon toteuttamista. Myös poikkeusoloissa, esimerkiksi pandemiatilanteessa, lääkehoitoa toteutetaan yksikkökohtaisen lääkehoitosuunnitelman mukaisesti. 

Lääkehoitosuunnitelmassa kuvataan ammattiryhmäkohtaisesti, minkälaista koulutusta yksikössä vaaditaan lääkehoidon toteuttamiseen ammatillisen koulutuksen lisäksi. Lääkehoitosuunnitelman sisältövaatimuksista on ohjattu tarkemmin Turvallinen lääkehoito -oppaassa. 

Esimies vastaa sekä työntekijöiden perehdytyksestä lääkehoitosuunnitelmaan että lääkehoitosuunnitelman ajantasaisuudesta. Lääkehoitosuunnitelma on tarkistettava vähintään kerran vuodessa ja päivitettävä aina, kun säädökset, toiminta tai olosuhteet muuttuvat. Työntekijöiden vastuulla on toimia lääkehoitosuunnitelman mukaisesti. 

Lääkkeet on säilytettävä niin, että  

• ne säilytetään valmistajan ohjeen mukaisissa säilytysolosuhteissa 
• ne eivät sekoitu keskenään 
• niitä on toimintayksikössä mahdollisimman pieni määrä 
• asiattomat henkilöt eivät pääse lääkkeiden säilytystiloihin 
• niiden säilytyslämpötilaa seurataan ja dokumentoidaan niin huoneenlämmössä kuin jääkaapissa. 

Pääasiassa keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden ja huumausaineiksi luokiteltavien lääkkeiden säilyttämiseen täytyy kiinnittää erityistä huomiota, sillä niihin voi liittyä vakavia lääkitysvirheitä ja lääkkeiden väärinkäyttöä. Nämä lääkkeet täytyy säilyttää erillisessä lukitussa paikassa, johon pääsevät vain näiden lääkkeiden käsittelemiseen oikeutetut henkilöt. Heidät täytyy nimetä lääkehoitosuunnitelmaan. Huumausaineiksi luokiteltavia lääkkeitä ei jaeta valmiiksi potilaskohtaisiin annoksiin, vaan ne annostellaan juuri ennen potilaalle viemistä. 

Lääkejätettä ovat vanhentuneet tai muutoin käyttökelvottomat lääkkeet sekä potilaiden tai asukkaiden toimintayksikköön palauttamat lääkkeet. Lisäksi lääkejätettä on sellainen lääke, joka on asetettu käyttökieltoon. 

Lääkejäte on säilytettävä erillään muista lääkkeistä. Lääkejätteen säilytystilaan ei saa päästä asiattomia henkilöitä.  

Toimintayksikössä täytyy olla ohjeet lääkejätteen käsittelyyn. Toimintayksiköiden lääkejäte palautetaan sairaala-apteekkiin tai lääkekeskukseen. Avohoidon apteekista toimitetut lääkkeet palautetaan avoapteekkiin. Lääkehoitosuunnitelmaan kirjataan, miten varmistutaan siitä, ettei lääkehävikkiä synny kuljetuksen aikana, kun lääkejätettä palautetaan avoapteekkiin. 

Lääkkeiden säilytystila ja säilytysolosuhteet täytyy tarkastaa säännöllisesti, jotta lääkejätettä syntyy mahdollisimman vähän. Yksikköön kannattaa nimetä lääkevastaava, joka huolehtii säilytystilojen tarkastamisesta.