Kanteluiden päätöslyhennelmät

2020

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Ratkaisupäivämäärä 13.11.2020
diaarinumero ISAVI/793/2020 

Asunnon terveyshaitan selvittäminen kuuluu terveydensuojeluviranomaiselle 

Asian kuvaaminen  

Asukkaat olivat terveyshaittaepäilyn osalta yhteydessä kunnan terveydensuojeluviranomaiseen, koska olivat huolissaan taloyhtiön asbestiremontin aiheuttamasta terveyshaitasta. Asukkaat olettivat, että asuntojen terveyshaitan selvittäminen ja toimenpiteiden varmistaminen kuuluisi terveydensuojeluviranomaiselle. Terveydensuojeluviranomainen selvitti asiaa taloyhtiöltä ja sai tarkastustietoja työsuojeluviranomaiselta. Terveydensuojeluviranomainen ei suorittanut tarkastusta asunnoissa terveyshaitan selvittämiseksi tai ryhtynyt tarvittaviin viranomaistoimiin. Viranomainen ohjasi asukkaita, että asian valvonta kuuluu työsuojeluviranomaiselle. Asiaa ei otettu vireille eikä viranomainen laittanut asiaa vireille, vaikka sai tietoonsa työsuojeluviranomaisen asettamasta väliaikaisesta käyttökiellosta. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto huomauttaa kunnan terveydensuojeluviranhaltijaa, koska asunnon terveyshaittaepäilyasia olisi pitänyt ottaa vireille toimivaltaisessa viranomaisessa asukkaiden yhteydenoton perusteella. Viranomaisen olisi pitänyt ottaa asumisterveysasia käsittelyyn viimeistään, kun työsuojeluviranomaiselta saapui tieto kohteeseen tehdystä keskeytyspäätöksestä. 

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisen olisi pitänyt selvittää esiintyykö asunnossa terveyshaittaa ja ryhtyä tarvittaviin viranomaistoimenpiteisiin terveyshaitan ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi sekä varmistaa terveyshaitan poistuminen. 

Ratkaisun perusteet  

Asuntojen olosuhteiden valvonta kuuluu kunnan terveydensuojeluviranomaiselle terveydensuojelulain mukaisesti. Terveydensuojeluviranomaisen tehtävä on selvittää ja arvioida esiintyykö asunnossa olosuhdetta tai tekijää, joka voi aiheuttaa terveyshaittaa.  

Työsuojeluviranomaisella ei ole toimivaltaa asuntojen olosuhteiden valvonnassa. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on todettuaan asunnon terveyshaitan olemassaolo, edellytettävä haitan poistamista sekä ryhdyttävä muihin tarvittaviin toimenpiteisiin terveydensuojelulain mukaisesti. 

Asiakkaan yhteydenoton perusteella viranomainen antaa neuvoja ja hankkii tietoja, jonka jälkeen tunnistaa milloin asiakkaan neuvonnasta tulee siirtyä asian käsittelyyn. Asian vireille tulo edellyttää aloitetta asiaratkaisun saamiseksi. Asiaa voidaan käsitellä myös viranomaisen omasta aloitteesta, jos viranomainen on asiassa toimivaltainen sekä asiasta on riittävät tiedot. Asiakasta on tarvittaessa neuvottava siitä, miten asia voidaan saattaa vireille. Asia on vireillä  niin kauan, kuin terveydensuojeluviranomainen antaa asiassa valituskelpoisen päätöksen tai ilmoittaa muutoin asian päättymisestä. 

Lisätietoa: 

  • Terveydensuojelulaki 
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista 
  • Valviran asumisterveysasetuksen soveltamisohje 

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto  
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 16.11.2020 
diaarinumero PSAVI/3462/2020 

Päätös osallistumisoikeuden epäämisestä ja päätös erityisjärjestelyistä ovat eri asioita 

Asian kuvaaminen 

Rehtori oli 19.3.2020 tehnyt päätöksen, jossa hän oli evännyt oppilaan osallistumisoikeuden 19.3.2020 pidettävään ylioppilaskirjoitukseen oppilaan sairastumisen johdosta. Rehtorin selvityksen perusteella rehtorin tarkoituksena oli todennäköisesti tehdä kielteinen päätös päiväkohtaisista erityisjärjestelyistä, mutta päätöksestä tai sen perusteluista ei tämä ilmene. Rehtori oli maininnut päätöksessä ainoastaan lukiolain 21 §:n, joka koskee oppilaaksi ottamisen edellytyksiä. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnitti lukion rehtorin vakavaa huomiota siihen, että päätöksissä on mainittava sovelletut säännökset. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti lukion rehtorin vakavaa huomiota siihen, että rehtorille ei ole laissa säädetty toimivaltaa tehdä päätöstä opiskelijan osallistumisoikeuden epäämisestä ylioppilaskokeeseen opiskelijan sairastumisen perusteella. Rehtorilla on tietyin edellytyksin oikeus tehdä kielteinen päätös erityisjärjestelyistä. 

Ratkaisun perusteet  

Hallintolain 45 §:n mukaan päätöksen perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Rehtorin päätöksessä mainittu sovellettu säännös oli virheellinen, sillä päätös ei koskenut oppilaaksi ottamisen edellytyksiä. Päätöksessä ei ole mainittu muita sovellettuja säännöksiä. Päätöksestä ei ilmene mitä säännöksiä on sovellettu. Oikeusturvan toteutumisen perusedellytyksiä on, että päätös perusteellaan oikeilla lainkohdilla. 

Lainsäädännössä ei ole annettu rehtorille toimivaltaa tehdä päätöstä opiskelijan osallistumisoikeuden epäämisestä ylioppilaskokeeseen opiskelijan sairastumisen perusteella. Ylioppilastutkinnosta annetun lain 8 §:n mukaan rehtori voi tehdä osallistumisoikeuden epäämisestä päätöksen, jos kokelas ei täytä lain 5–7 §:n mukaisia tutkintoon ja sen kokeisiin osallistumiselle säädettyjä edellytyksiä. Pykälissä 5–7 ei säädetä kokeeseen osallistumisen edellytykseksi tiettyä terveydentilaa, vaan kyse on muodollisista vaatimuksista.  

Ylioppilastutkinnosta annetun lain 9 §:n mukaan rehtorilla on äkillisessä ja ennakoimattomassa tilanteessa oikeus tehdä päätös erityisjärjestelyistä, jos oppilas on sairastumisen johdosta estynyt suorittamasta ylioppilastutkinnon kokeita samalla tavalla kuin muut kokelaat. Kielteinen päätös erityisjärjestelyiden käytöstä tulee perustella ja perusteluissa tulee ottaa kantaa siihen, miksi erityisjärjestelyiden käyttö ei olisi mahdollista. Tässä tapauksessa, vaikka rehtori olisi tehnyt oikeansisältöisen päätöksen, lopputulos olisi kuitenkin ollut se, ettei oppilas voinut suorittaa ylioppilaskirjoitusta. 

Lisätietoa: 

  • Laki ylioppilastutkinnosta 
  • Lukiolaki 
  • Hallintolaki

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto  
Terveydenhuolto, mielenterveys 
Ratkaisupäivämäärä 25.6.2020 
diaarinumero LSSAVI/1528/2019  

Tahdosta riippumattomassa hoidossa olevalla potilaalla on oikeus pitää yhteyttä oikeusavustajaansa muusta yhteydenpidon rajoittamisesta huolimatta

Potilas A oli tahdosta riippumattomassa hoidossa Sairaalassa Y. Hoidon osana A:lle oli asetettu mielenterveyslain mukaisia yhteydenpidon rajoituksia.  Hän sai ottaa yhteyttä vain nimettyihin läheisiin. Hoidon aikana potilas A ilmoitti hoitaja B:lle haluavansa ottaa yhteyttä asianajajaansa. Hoitaja B eväsi pyynnön. Hoitaja B perusteli kieltoa yhteydenpidon rajoittamispäätöksellä, jonka mukaan potilas A:lla on lupa pitää yhteyttä ainoastaan nimettyihin läheisiinsä.   

Asiassa on kyse siitä, voiko tahdosta riippumattomassa hoidossa olevan potilaan oikeutta pitää yhteyttä oikeusavustajaansa rajoittaa yhteydenpitorajoituspäätöksen nojalla.   

Potilas A yksilöi kantelussa päivämäärän, jolloin yhteydenpitoa oli rajoitettu. Aluehallintovirasto pyysi selvitystä sairaalasta Y. Sairaala Y:n vastauksen mukaan potilas A:ta ei oltu kielletty pitämästä yhteyttä asianajajaansa. Osana asian selvittämistä aluehallintovirasto kävi läpi kaikki potilaan hoitoon liittyvät potilasasiakirjamerkinnät. Potilasasiakirjamerkinnöistä ilmeni, että potilas A:ta oli kielletty ottamasta yhteyttä asianajajaansa. Kyseinen potilasasiakirjamerkintä ajoittui toiseen ajankohtaan kuin minkä potilas A kantelussaan ilmoitti. Potilasasiakirjamerkinnöistä ilmeni myös, että hoitaja B oli perustellut rajoitusta sillä, että potilas A saa ottaa yhteyttä vain läheisiinsä. Potilasasiakirjoista ilmeni, että asiantila korjaantui muutaman päivän kuluttua ja potilas A sai jatkossa pitää yhteyttä asianajajaansa.  

Asian ratkaisu  

Päätöksessään aluehallintovirasto totesi, että tahdosta riippumattomassa hoidossa olevalla potilaalla on oikeus pitää yhteyttä oikeusavustajaansa muusta yhteydenpidon rajoittamisesta huolimatta. 

Hallinnollisena ohjauksena aluehallintovirasto kiinnitti hoitaja B:n huomiota vastaisen toiminnan varalle. 

Lisäksi aluehallintovirasto pyysi Sairaala Y:tä toimittamaan selvityksen mihin toimenpiteisiin  päätöksen johdosta on ryhdytty. 

Ratkaisun perusteet  

Aluehallintovirasto totesi saatujen selvitysten ja potilasasiakirjojen olevan ristiriidassa toistensa kanssa sen suhteen oliko potilas A:ta kielletty ottamasta yhteyttä asianajajaansa. Potilasasiakirjat kuitenkin vahvistivat potilas A:n kertoman: yhteydenpitoa oikeusavustajaan oli rajoitettu. 

Mielenterveyslain 22 j §:ssä säädetään yhteydenpidon rajoittamisesta tahdosta riippumattomassa hoidossa. Potilaan yhteydenpitoa sairaalan ulkopuolelle saadaan rajoittaa, jos yhteydenpidosta on vakavaa haittaa potilaan hoidolle, kuntoutukselle tai turvallisuudelle tai jos rajoittaminen on välttämätöntä muun henkilön yksityiselämän suojaamiseksi. Saman pykälän 4 momentin mukaan potilaan ja sairaalan toimintaa valvovien viranomaisten, lainkäyttöviranomaisten ja ihmisoikeuksien kansainvälisten valvontaelimien välistä kirjeenvaihtoa tai muuta yhteydenpitoa ei saa rajoittaa. Lisäksi potilaan yhteydenpitoa oikeusavustajaansa tai sairaalan potilasasiamieheen ei saa rajoittaa. 

Suomen perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Samassa lainkohdassa säädetyn oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Kun kantelijalta on evätty mahdollisuus soittaa asianajajalleen, on tässä yksittäisessä tilanteessa rikottu lakia.  

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on erityisen tärkeää niiden henkilöiden kohdalla, jotka eivät välttämättä itse ole esimerkiksi sairautensa tai muuten alentuneen toimintakykynsä vuoksi kykeneväisiä valvomaan omia etujaan. Tällaisten henkilöiden kohdalla on erityisen tärkeää, että julkinen valta turvaa perusoikeuksien toteutumisen perustuslain 22 §:ssä säädetyllä tavalla.  

Hoitohenkilökuntaan kuuluvien ammattihenkilöiden tulee olla tietoisia potilaan oikeuksista tahdosta riippumattomassa hoidossa ja noudattaa lainsäädäntöä. 

Hallinnollisena ohjauksena huomion kiinnittäminen hoitaja B:n vastaisen toiminnan varalle on riittävä, koska asiakirjojen mukaan kyseessä on ollut yksittäinen tapahtuma.   

Aluehallintovirastolle jäi selvitysten perusteella epävarmuus siitä, millä tavalla Sairaala Y:ssä on huolehdittu siitä, että henkilökunta on tietoinen potilaan itsemääräämisoikeuksiin liittyvistä rajoituksista ja potilaan oikeuksista. Saaduista asiakirjoista ja selvityksistä ei ilmennyt, onko Sairaala Y jollakin tavalla varmistanut henkilökunnan riittävän tietoisuuden potilaan oikeuksia koskevasta lainsäädännöstä (esimerkiksi sisäiset ohjeet, koulutus jne). Tämän johdosta aluehallintovirasto pyysi sairaalan johtoa varmistamaan, että sairaalan henkilökuntaa on riittävästi perehdytetty lain periaatteisiin. Päätöksessään aluehallintovirasto pyysi Sairaalaa Y:tä selvittämään määräajan kuluessa millaisiin toimenpiteisiin päätöksen johdosta ryhdyttiin.  

Lisätietoa: 

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 7.5.2020 
diaarinumero ISAVI/6019/2018 ja ISAVI/6020/2018 

Sukulainen ei voi asiakkaan puolesta kieltää välttämätöntä huolenpitoa 

Asian kuvaaminen 

Veli A oli huolehtinut lähes vuodepotilaana olleesta veljestään B,  joka oli erakoitunut jo vuosikymmeniä sitten. Veljekset asuivat  yhdessä. A oli hoitanut kaikki kaksikon/veljesten ulkopuoliset asiat mutta ei  ollut B:n edunvalvoja. Veljesten lähisukulaiset, naapurit ja terveydenhuollon henkilöstö olivat tehneet veljesten palvelutarpeesta vanhuspalvelulain pykälän tarkoittamia ilmoituksia kunnalle. Kyse on siitä, voiko veli kieltää asiakkaan puolesta tälle välttämättömän huolenpidon. 

Kunta oli aloittanut veljesten palvelutarpeen arvioinnin helmikuussa 2018. Potilaskirjausten mukaan asiakkaalle B ja tämän veljelle  pyrittiin jatkossa tarjoamaan erilaisia vaihtoehtoja kotona asumisen  tueksi. Lisäksi pyrittiin ylläpitämään jonkinlaista seurantayhteyttä kotona  pärjäämisen tueksi. Suunniteltujen palvelujen toteuttaminen oli  kuitenkin kesäkuun 2018 jälkeen jäänyt kesken, koska A oli  kieltäytynyt palveluista omasta ja veljensä puolesta. Joulukuussa 2018 veljekset löydettiin kuolleina kotoaan. 

Asian ratkaisu

Näkemyksemme mukaan kunnan olisi pitänyt jatkaa seurantaa ja yhteydenpitoa veljeksiin toisen veljen esittämästä kiellosta huolimatta.

Toteamme päätöksessämme, että vanhusten hygieniahoito ja sairauden hoito on olennainen osa vanhusten hyvää hoitoa ja kohtelua.  Ottaen huomioon veljesten arvioidun palvelujen tarpeen kunnan olisi pitänyt jatkaa suunnitelmansa mukaisesti seurantayhteyden ylläpitämistä voidakseen tukea A:n ja B:n kotona asumista, vaikka toinen veljistä kieltäytyi palveluista sekä omasta että veljensä puolesta.

Ratkaisun perusteet

Palvelutarpeen arvioinnin jälkeen on tehtävä palvelusuunnitelma yhdessä asiakkaan kanssa, ellei sille ole ilmeistä estettä. Jos palveluista tai palvelujen järjestämistavasta ei päästä asiakkaan kanssa yhteisymmärrykseen, on tärkeää merkitä muistiin sekä asiakkaan että kunnan työntekijän näkemykset perusteluineen. Asiakkaalla on oikeus kieltäytyä suunnitelman laatimisesta. Hänelle on kuitenkin ennen toimenpiteistä luopumista annettava selvitys hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Asiakkaalle on myös kerrottava  erilaisista vaihtoehdoista, joilla on merkitystä hänen asiassaan, sekä niiden  vaikutuksista. 

A ei ollut veljensä B:n laillinen edustaja, joten hänellä ei olisi ollut oikeutta kieltää palveluja ja välttämätöntä huolenpitoa veljeltään (tämän puolesta). Kunnan olisi siten pitänyt huolehtia lainmukaisesta velvollisuudestaan eikä toimia tuon kiellon perusteella erityisesti ottaen huomioon asiakasturvallisuuden. Sosiaalihuollon asiakkaana olevalla henkilöllä on itsemääräämisoikeus päättää palveluista kieltäytymisestä, kun hän on kykenevä sellaisen päätöksen tekemään. Päätöstä ei kuitenkaan voi tehdä toisen puolesta ilman laillista asemaa tai valtuutusta.  

Lisätietoa:

  • Vanhuspalvelulaki 
  • Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista 

Lapin aluehallintovirasto  
Kunnalliskantelut 
Ratkaisupäivämäärä 28.2.2020 
Diaarinumero LAAVI/776/2019 

Lautakunnan on käsiteltävä kuntalaisen vireille tullut asia ilman aiheetonta viivytystä 

Kantelija oli vuonna 2014 tehnyt kunnan tekniselle lautakunnalle esityksen koskien aidan rakentamista ja siitä aiheutuvien kustannusten jakautumista kantelijan asuinpaikan ja naapuritontin välillä. Lautakunta ei ollut tehnyt asiassa päätöstä kesään 2019 mennessä. 

Kantelijan mukaan hän ei ollut koko vuosia kestäneen prosessin aikana saanut yhtään asiaan liittyvää päätöstä tiedoksi. Kantelija oli kuullut asian vaiheista luottamusmiehiltä ja lukenut lautakunnan pöytäkirjoja internetistä. Kantelija oli ollut asian tiimoilta yhteydessä kuntaan useaan otteeseen, pyytänyt tietoja asian etenemisestä ja kertonut, ettei ollut saanut asiastaan mitään päätöstä. Keväällä 2019 teknisen lautakunnan puheenjohtaja totesi kantelijalle lähettämässään sähköpostiviestissä, että asia selvitetään toukokuussa. Kantelija ei kuitenkaan ollut saanut kunnalta minkäänlaista viestiä kesäkuun puoliväliin 2019 mennessä. 

Aluehallintovirasto antoi tekniselle lautakunnalle huomautuksen laiminlyönnistä asian käsittelyssä. 

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi viranomaisessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Lisäksi hallintolaki velvoittaa viranomaista käsittelemään asian ilman aiheetonta viivytystä. Vakiintuneesti on laillisuusviranomaisten käytännössä katsottu myös, että hyvän hallintotavan mukaiseen viranomaismenettelyyn kuuluu asiallisiin tiedusteluihin vastaaminen kohtuullisessa ajassa. 

Aluehallintoviraston päätöksen mukaan kantelija oli tehnyt hakemuksensa kesällä 2014. Asia oli otettu lautakunnan käsittelyyn eikä sitä ollut väitettykään käsitellyn loppuun kesäkuuhun 2019 mennessä. Aluehallintovirasto katsoi saadun selvityksen perusteella, että kunnan tekninen lautakunta oli rakennusvalvontaviranomaisena laiminlyönyt käsitellä asian ja antaa siinä päätöksen ilman aiheetonta viivytystä. Lautakunta oli näin laiminlyönyt hallintolain, maankäyttö- ja rakennuslain sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen pykälien mukaiset velvollisuutensa. 

Lisätietoa: 

  • Perustuslaki 
  • Hallintolaki

Lapin aluehallintovirasto  
Kunnalliskantelut 
Ratkaisupäivämäärä 17.6.2020 
Diaarinumero LAAVI/1204/2019 

Kunnan on kuultava rakennusasiassa myös vuokratonttia hallitsevaa naapuria 

Kunta aloitti koulukeskuksen rakentamisen kantelijan taloa vastapäätä sijaitsevalla tontilla eikä kantelijan mukaan kuullut rakennuslupa- ja kaavamuutosasioissa naapureita. Kantelijan rakennus sijaitsi vuokratontilla kunnan omistamalla maa-alueella. Kantelijan ollessa yhteydessä kuntaan hänelle vastattiin, että tonttien välissä olevan valtatien ja kunnan omistuksessa olevan tontin takia kantelija ei ollut sellainen naapuri, jota lain mukaan olisi kuultava asiassa. 

Aluehallintovirasto antoi kunnalle huomautuksen maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen naapurin kuulemisen laiminlyönnistä. Kunnan olisi tullut kuulla asiassa myös vuokratontilla asuvaa naapuria. 

Lain mukaan rakennuslupahakemuksen vireilletulosta on ilmoitettava naapurille, jollei ilmoittaminen hankkeen vähäisyys tai sijainti taikka kaavan sisältö huomioon ottaen ole naapurin edun kannalta ilmeisen tarpeetonta. Naapurilla laissa tarkoitetaan viereisen tai vastapäätä olevan kiinteistön tai muun alueen omistajaa ja haltijaa. Asiassa oli kysymys myös asemakaavasta poikkeamisesta. Lain mukaan ennen poikkeamista koskevan asian ratkaisemista on naapureille ja muille, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa, varattava tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen.  

Vastapäätä olevalla kiinteistöllä tarkoitetaan kadun tai tien toisella puolella olevaa kiinteistöä tai muuta aluetta. Vakiintuneesti on tulkittu, että tien vastakkaisella puolella jopa 200 metrin etäisyydellä tai esimerkiksi joen toisella puolella oleva kiinteistö tai muu alue on laissa mainittu naapuri. 

Aluehallintoviraston mukaan tekninen lautakunta toimi virheellisesti, kun se ei katsonut kantelijaa laissa määritellyksi naapuriksi. Kantelija oli tien toisella puolella olevan maa-alueen vuokralainen eli haltija ja laissa on selkeästi säädetty, että myös naapurikiinteistön tai muun alueen haltijaa on asiassa kuultava. Sillä, että kyseessä oli kunnan vuokraama maa-alue, ei siis ollut asiassa merkitystä. 

Aluehallintovirasto katsoi, että kunnan olisi lain mukaan tullut kuulla kantelijaa sekä asemakaavasta poikkeamisen että rakennusluvan suhteen.  

Lisätietoa: 

  • Maankäyttö- ja rakennuslaki 

Lapin aluehallintovirasto
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 25.8.2020 
Diaarinumero LAAVI/803/2019 

Lääkärin on lähtökohtaisesti hankittava molempien huoltajien suostumus lapsen hoitoon 

Lääkäri oli tehnyt 13-vuotiaalle lapselle lääketieteellisen yleistarkastuksen lapsen isän pyynnöstä. Lapsen vanhemmat olivat eronneet ja toimivat kumpikin lapsen huoltajina. Lapsen äidin mielestä lääkärin ei olisi tullut tehdä tarkastusta tietoisena huoltajien vireillä olevasta eroprosessista. 

Lääkärille oli esitietona kerrottu, että lapsen vanhemmat olivat eronneet ja lapsi asui isänsä luona. Varsinainen tutkimus tehtiin lapsen ollessa yksin vastaanottohuoneessa. Lääkärin mukaan lapsi oli suostuvainen tutkimukseen ja tarkastus tehtiin lapsen tahtoa kunnioittaen. 

Lääkärin olisi tullut selvittää ja ratkaista, kykenikö lapsi ikänsä ja kehitystasonsa perusteella päättämään itse hoidostaan, ja kirjata arvio perusteluineen potilasasiakirjoihin. Mikäli lapsi ei olisi ollut kykenevä päättämään itse hoidostaan, lääkärin ei olisi tullut suorittaa tutkimusta ilman toisen huoltajan suostumusta. Aluehallintovirasto saattoi käsityksenä asiasta lääkärin tietoon vastaisen varalle. 

Alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Kun lääkäri katsoo alaikäisen potilaan olevan riittävän kypsä ymmärtämään kulloinkin kyseessä olevan hoitoratkaisun merkityksen ja antamaan itse suostumuksensa hoitoon, asia on kirjattava potilasasiakirjoihin. Kirjaukseen sisältyy perusteltu kannanotto siitä, kenen kanssa yhteisymmärryksessä alaikäistä potilasta hoidetaan. 

Aluehallintovirasto katsoi, että lääkärin olisi pitänyt arvioida lapsen kyky päättää itse hänelle tehtävästä terveystarkastuksesta ja sen merkityksestä sekä kirjata arviointi perusteluineen potilasasiakirjoihin. Lääkäri oli todennut lapsen olleen suostuvainen tutkimukseen, mutta asiassa ei käynyt ilmi, oliko hän arvioinut lapsen kykyä päättää itse hoidostaan. 

Jos lapsi ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa. Pääsääntönä on, että lapsen huolto kuuluu jakamattomasti yhdessä lapsen huoltajille. Merkitykseltään vähäisissä toimenpiteissä toinen huoltaja voi kuitenkin asemansa perusteella edustaa yksin lasta ja päättää hoidosta ilman toisen huoltajan nimenomaista suostumusta. Toisen huoltajan suostumus voi silloin perustua sallimisperusteiseen valtuutukseen. 

Aluehallintovirasto katsoi, että tarkastuksessa ei ollut kyse vähäisestä rutiiniluonteisesta toimenpiteestä, johon riittäisi vain toisen huoltajan suostumus. Kyse ei ollut esimerkiksi haavan hoidosta, jonka osalta voidaan olettaa, että huoltajat toimivat yhteisymmärryksessä eikä toisen huoltajan mielipidettä tarvitse ilman erityistä syytä selvittää erikseen. Kyse ei ollut myöskään kiireellisestä eikä tavanomaisesta hoitotoimenpiteestä ottaen huomioon, että lapsi kuului kouluterveydenhuollon säännöllisten terveystarkastusten piiriin. 

Lääkäri oli ollut tietoinen lapsen vanhempien erosta, eikä hoitotoimenpiteen tarve ollut kiireellinen. Lääkärin ei olisi tullut ryhtyä tässä tilanteessa tutkimukseen ilman toisen huoltajan nimenomaista suostumusta, jos lapsi olisi arvioitu ei-itsemäärääväksi. 

Lisätietoa: 

  • Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista  
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista

Lapin aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 4.9.2020 
Diaarinumero LAAVI/1046/2019 

Lääkäri ei ole velvollinen toteuttamaan potilaan toivomaa hoitoa 

Kantelija oli käynyt neurologian erikoislääkärin vastaanotolla migreenin lääkityksen uudelleenarvioimisen ja migreenilääkkeen korvattavuutta varten tarvittavan B-lausunnon vuoksi. Lääkäri esitti kantelijalle, että ennen uuden lääkkeen määräämistä ja lausunnon kirjoittamista hoitona tulisi kokeilla lääkevieroitusta. Asiassa on kyse siitä, oliko kantelijalla oikeus saada haluamaansa hoitoa ja lääkettä. 

Kantelija oli kärsinyt kroonisesta migreenistä vuosien ajan ja migreeniä oli hoidettu useilla estolääkkeillä sekä muilla hoitomuodoilla. Kantelija toivoi saavansa neurologian erikoislääkärin vastaanotolta B-lausunnon hakeakseen Kelalta korvattavuutta uudelle migreenilääkkeelle. Erikoislääkärin mukaan oli kuitenkin mahdollista, että kantelijan päänsärkyä ylläpiti lääkkeiden käytöstä aiheutunut särkylääkepäänsärky, eikä uudesta lääkkeestä olisi hyötyä ennen kuin vanha lääkitys saataisiin purettua vieroituskuurilla. Kantelija ei ollut tyytyväinen erikoislääkäriltä saamaansa kohteluun. Hän koki, ettei erikoislääkäri kuunnellut hänen asiaansa ja esti potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumisen ehdottamalla muiden hoitomuotojen kuin migreenilääkkeen kokeilua. 

Aluehallintovirasto katsoi, että erikoislääkäri ei ollut toiminut asiassa lainvastaisesti tai muutenkaan virheellisesti. Kantelu ei antanut aluehallintovirastolle aihetta enempiin toimenpiteisiin. 

Potilaslain mukaan potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että potilaalla olisi oikeus saada mitä tahansa haluamaansa hoitoa, vaan annettavan hoidon tulee perustua lääketieteellisesti hyväksyttäviin perusteisiin. Käytännön tilanteissa hoitava lääkäri ratkaisee, millaista hoitoa potilaan terveydentila edellyttää ja millaiseen hoitoon potilaalla siten on oikeus.  

Potilaan itsemääräämisoikeus puolestaan tarkoittaa sitä, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Hoidon aloittaminen, hoidon sisällöstä päättäminen ja hoidon lopettaminen edellyttävät lähtökohtaisesti potilaan suostumusta. Jos potilas ei suostu lääkärin ehdottamaan hoitoon, on potilasta mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa potilaan oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Jos hoidosta ei päästä yhteisymmärrykseen, päättää siitä lääkäri lääketieteellisin perustein ja asiantuntijuutensa perusteella. 

Vaikka potilaan autonomia on keskeinen ihmisoikeusperiaate, ei se vähennä lääkärin vastuuta hoitoratkaisuissa. Vaikka lääkäri toimiikin potilaansa ehdoilla, hänen on oltava samalla puolueeton asiantuntija eikä potilaan kaikkiin vaatimuksiin tarvitse suostua. Potilas voi esittää mielipiteitään tutkimuksista ja hoidoista, mutta tämä ei aseta lääkärille velvollisuutta noudattaa potilaan tahtoa. 

Aluehallintovirasto katsoi, ettei erikoislääkäri toiminut lainvastaisesti tai virheellisesti pyrkiessään laatimaan hoitosuunnitelman kantelijan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen ja uuden migreenilääkkeen aloituksen mahdollistaen, mutta samalla käyttäen lääkärin velvollisuutta päättää hoidosta lääketieteellisin ja asiantuntijuuteen perustuvin kriteerein. Migreeniä mahdollisesti pahentavan lääkepäänsäryn hoitaminen osana potilaan hoitokokonaisuutta oli perusteltua ja Käypä hoito -suosituksen mukaista ja kantelijan hoito oli toteutunut laadultaan hyvänä terveyden- ja sairaanhoitona. 

Lisätietoa: 

  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 13.5.2020 
diaarinumero PSAVI/3135/2020 

Lapsen sijoitus avohuollon tukitoimena ilman huoltajan suostumusta ja yhteydenpidon rajoittaminen ilman päätöstä johti huomautukseen sosiaalityöntekijöille 

Sosiaalityöntekijä teki kotikäynnin yhdessä perhetyöntekijän kanssa lastensuojeluilmoituksen selvittämiseksi. Huoltajille ehdotettiin perheen lasten sijoittamista avohuollon tukitoimena. Äiti suostui lasten avohuollon sijoittamiseen, mutta sosiaalityöntekijän mukaan isä ei ilmaissut tilanteessa mielipidettään selkeästi. Lapset sijoitettiin avohuollon tukitoimena isän epäselvästä mielipiteestä huolimatta. Isä suostui vasta seuraavana päivänä lasten avohuollon sijoitukseen. 

Lasten asioissa järjestettiin myöhemmin verkostoneuvottelu, jossa isä kertoi tuoneensa esille, ettei suostu avohuollon sijoitukseen ja haluaa lapset heti kotiin. Lasten avohuollon sijoitusta jatkettiin toisen sosiaalityöntekijän toimesta siitä huolimatta. Isän valittaessa avohuollon sijoituksesta kuntaan, sosiaalityöntekijät tekivät lapsista kiireellisen sijoituksen ja muuttivat sovittua lasten kotiviikonlopputapaamista tuetuksi päivätapaamiseksi sijaisperheeseen. Tapaamisen muuttamisesta ei laadittu yhteydenpidon rajoittamispäätöstä, vaikka isä vastusti tapaamisjärjestelyn muuttamista. Lapsille ei laadittu asiakassuunnitelmia.  

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto päätyi antamaan huomautuksen sosiaalityöntekijöille virheellisestä ja lainvastaisesta menettelystä, kun sosiaalityöntekijät olivat tehneet avohuollon sijoituspäätökset ja jatkaneet päätöksiä ilman lasten molempien huoltajien nimenomaista suostumusta, rajoittaneet yhteydenpitoa kiireellisen sijoituksen aikana ilman lastensuojelulain mukaisia rajoittamispäätöksiä eikä lapsille laadittu asiakassuunnitelmia.  

Ratkaisun perusteet  

Isällä ja sosiaalityöntekijöillä olivat eriävät näkemykset siitä, oliko avohuollon sijoittamisesta ja sen jatkamisesta sovittu yhteysymmärryksessä. Sosiaalityöntekijöiden selvityksen mukaan isä ei suostunut sanomaan suoraan mielipidettä eikä ilmaissut riittävän selkeästi vastustavansa sijoitusta. Aluehallintovirasto katsoi asiakirjaselvityksiin perustuen, että isältä ei saatu yksiselitteisen selkeää suostumusta avohuollon sijoitukseen, mutta asiakaskirjauksista välittyi tieto, että isä oli ilmaissut vastustavan sijoitusta. 

Aluehallintovirasto totesi, että viranomaisen velvollisuus on selvittää epäselvissä tilanteissa asianosaisten mielipide esimerkiksi tarkentavilla kysymyksillä. Asianosaisen tulee ymmärtää käsiteltävänä olevan asian sisältö ja merkitys. Jotta asianosaisen suostumus on pätevä, sen tulee olla tietoisesti annettu sekä aidosti vapaaehtoinen asiaan annettu yksilöity ja yksiselitteinen tahdonilmaisu. Asianosaisen tahdonilmaisu tulee kirjata asianmukaisesti asiakirjoihin niin, että mielipide tulee riittävän yksiselitteisesti ja kattavasti esille kirjauksista. 

Aluehallintovirasto totesi, ellei suostumusta saada molemmalta lapsen kanssa asuvalta vanhemmalta avohuollon tukitoimena sijoitukseen, ei tilanteessa ole avohuollon sijoittamisen edellytyksiä. Viranomaisen olisi tullut arvioida, onko tilanteessa ryhdyttävä kiireelliseen sijoitukseen, jos lainsäädännössä sille asetetut perusteet täyttyvät. Aluehallintovirasto totesi, että lastensuojelulain 37§:n mukaan lapsen sijoittamiselle avohuollon tukitoimena yksin ilman vanhempia, on oltava lapsen kanssa asuvien huoltajien ja 12 vuotta täyttäneen lapsen antama suostumus. Mikäli huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi kieltäytyy avohuollon sijoituksesta, tukitoimea ei voida järjestää. Ennen avohuollon tukitoimien päätöksentekoa ja toteuttamista on varattava asianosaisille tilaisuus lausua oma mielipiteensä tukitoimesta sekä antaa selitys kaikista sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. 

Sosiaalityöntekijä oli rajoittanut lasten yhteydenpitoa kiireellisen sijoituksen aikana muuttamalla lasten sovitun kotiloman tuetuksi tapaamiseksi sijaisperheeseen. Yhteydenpidon rajoittamisesta ei tehty lastensuojelulain mukaista kirjallista päätöstä, vaikka isä vastusti lasten tapaamistavan muuttamista. Lastensuojelulain 62 §:n 2 momentin mukaan sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin saadaan 63 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä rajoittaa, jos yhteydenpidosta ei ole voitu sopia 30 §:ssä tarkoitetussa asiakassuunnitelmassa.  Aluehallintovirasto totesi, että jos yhteydenpidon laajuudesta, määrästä ja toteuttamistavoista syntyy erimielisyyttä asianosaisten kesken, on yhteydenpidon rajoittamisesta tehtävä lastensuojelulain 63 §:n mukainen muutoksenhakukelpoinen päätös, josta on selvästi käytävä ilmi muun ohella rajoituksen syy ja henkilöt, joita rajoitus koskee sekä missä laajuudessa rajoitus toteutetaan ja kauanko rajoitus on voimassa. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on arvioida, onko yhteydenpidon rajoittamiselle olemassa laillisia perusteita ja tehdä siitä muutoksenhakukelpoinen päätös perusteluineen samalle päivälle, jolloin yhteydenpidon rajoittaminen tosiasiallisesti alkaa. Yhteydenpitoa voidaan rajoittaa, jos yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen tai jos yhteydenpidosta on lapselle haittaa. 

Lisätietoa: 

  • Perustuslaki 2 § 
  • Lastensuojelulaki 30 §, 34 §, 37 §, 50 §, 54 §, 62 §, 63 § 
  • Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista 5 §, 8 § 
  • Hallintolaki 6 §, 8 §, 44 §  
  • Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki 4 §, 20 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto  
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 20.4.2020 
diaarinumero LSSAVI/7527/2019 

Kiireellisen hoidon epääminen johti huomautukseen 

Asian kuvaaminen  

A hakeutui X-kunnan terveyskeskuksen päivystykseen ilta-aikaan, koska oli loukannut tapaturmaisesti jalkansa. Potilaan valinnanvapausmahdollisuutta hyödyntäen A oli aiemmin vaihtanut hoitonsa toiseen kuntaan, Y-kuntaan. X-kunnan terveyskeskuksessa kieltäydyttiin ottamasta potilasta hoitoon, koska hän oli vaihtanut terveydenhuollon palvelunsa toiseen kuntaan.

A:n ilmoittautuessa terveyskeskuksen aulassa hoitoon, A:lle ilmoitettiin, että hoitopaikkaa vaihtaneiden kohdalla ainoastaan hengenvaarassa olevat potilaat otetaan hoitoon. Potilasta kehotettiin menemään Y-kunnan terveyskeskuksen päivystykseen, joka olisi vielä jonkun aikaa auki. Vaihtoehtoisesti potilas A:ta neuvottiin hakeutumaan sairaanhoitopiirin päivystykseen. X-kunnan asiakkaana potilas siis olisi päässyt lääkäriin, mutta Y-kunnan palvelut valinneena hän ei päässyt. Kyseisestä käynnistä ei tehty potilasasiakirjamerkintöjä. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto päätyi antamaan huomautuksen sairaanhoitajalle, joka oli ottanut A:n vastaan X-kunnan terveyskeskuksessa ja ohjannut hänet hakeutumaan toisaalle. Huomautus annettiin potilasasiakirjamerkintöjen puuttumisesta, anamneesin ja tutkimuksen puutteista ja virheellisestä potilaan toisaalle hoitoon ohjaamisesta. 

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 24 a § mukaisesti huomautus merkitään sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran ylläpitämään terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin, jossa merkintä säilyy kymmenen vuotta. 

Ratkaisun perusteet  

Potilaan valinnanvapaus tarkoittaa sitä, että potilas voi asuinpaikastaan riippumatta valita terveysaseman, joka vastaa hänen perusterveydenhuollon palveluistaan. Tämä valinnanvapaus koskee kiireetöntä hoitoa. Sen sijaan terveydenhuoltolain 50 §:n mukaan kiireellinen sairaanhoito on annettava sitä tarvitsevalle potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan esimerkiksi äkillisen vamman tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista. Terveydenhuollon ammattihenkilön on parhaansa mukaan pyrittävä selvittämään, onko potilaan hoidon tarve kiireellinen. Tämä tapahtuu potilasta tai saattajaa haastattelemalla ja tarvittaessa myös tutkimalla potilas riittävällä tavalla. 

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden tulee aktiivisesti pyrkiä pitämään tietonsa ajan tasalla voimassa olevista yleisesti hyväksytyistä toimintakäytännöistä, ohjeista ja alaansa koskevasta lainsäädännöstä. Aluehallintovirasto katsoi, että terveydenhuoltolain 50 §:n mukainen kiireellisen hoidon antamisen periaate on alalla toimivien ammattilaisten jokapäiväisen työn kannalta niin olennainen, että sen tulisi olla jokaisen alalla toimivan tiedossa. Lisäksi sairaanhoitajalla tulee olla edellytykset arvioida hoidon kiireellisyyttä. Jo lähtökohtaisesti on päivystyksellinen asia selvittää esimerkiksi traumapotilaan liikuntakyky ja mahdolliset näkyvät vammat. 

Potilaslain 12 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee merkitä potilasasiakirjoihin potilaan hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset tiedot. Sairaanhoitajan olisi pitänyt viimeistään siinä vaiheessa, kun potilas oli poistunut terveyskeskuksesta, tehdä lyhyt yhteenveto käynnistä. Potilasturvallisuuden varmistamisen lisäksi asialla on merkitystä terveydenhuollon ammattihenkilön oman oikeusturvan vuoksi. Potilasasiakirjamerkintöjen puuttuessa voidaan katsoa, että potilaan kertomalla versiolla tapahtuneesta on suhteessa suurempi painoarvo. Kirjausten tekemättä jättäminen kyseisessä kantelutapauksessa oli selkeä virhe. 

Lisätietoa: 

  • Terveydenhuoltolain (1326/2010) 8 §, 47 §, 50 § 
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992, potilaslaki) 3 §, 12 § 
  • Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) 15 §, 16 §, 22 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto  
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 15.6.2020 
diaarinumero LSSAVI/18964/2019 

Sijoitetulla oppivelvollisuusikäisellä lapsella on oikeus saada yhdenvertaisesti opetusta 

Asian kuvaaminen 

Tapauksessa oppilas oli huostaanotettu koulunkäynnissä ilmenneiden ongelmien vuoksi. Asiasta kannelleen huoltajan mukaan hänen lapselleen ei ole kuitenkaan järjestetty sijoituskunnassa riittävää opetusta, sillä opetusta ei järjestetty lähiopetuksena koulussa. Sijoituksen alettua oppilaan opetus toteutettiin noin kahden kuukauden ajan toisinaan erityisopettajan kanssa sijaishuoltopaikan tiloissa opiskelemalla. Lisäksi oppilas opiskeli itsenäisesti ja sijaishuoltopaikan ohjaajan tukemana. Tämän jälkeen oppilaalle järjestettiin kolme koulukokeilukertaa, joiden jälkeen oppilaalle alettiin järjestää opetusta päivittäin koulussa, mutta vain seitsemän tuntia viikossa.  

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto antoi kunnan opetuksen järjestämisestä vastaavalle taholle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle velvollisuudesta järjestää kaikille kunnan alueella asuville oppivelvollisuusikäisille lapsille opetus laissa säädetyllä tavalla sekä järjestää heille välittömästi tarpeen ilmetessä heidän tarvitsemansa koulunkäynnin tuki. Aluehallintovirasto myös kiinnitti kunnan huomiota velvollisuuteen tehdä perusopetuslain 18 §:n mukaisista erityisistä opetusjärjestelyistä valituskelpoinen päätös, josta ilmenee hallintolain 44 §:n edellyttämällä tavalla yksilöidysti päätöksen sisältö. 

Ratkaisun perusteet 

Perusopetuslain mukaisesti opetus järjestetään lähtökohtaisesti lähiopetuksena koulussa. Oppilaan opetuksen järjestämiseksi laissa poikkeavalla tavalla ei oltu tehty perusopetuslain 18 §:n mukaista päätöstä erityisistä opetusjärjestelyistä. Kyseinen valituskelpoinen päätös on tehtävä aina kun oppilaan opetus järjestetään laista poikkeavalla tavalla. Päätöksessä on tuotava hallintolain 44 §:n edellyttämällä tavalla yksilöidysti esille, mitä nämä erityiset opiskelujärjestelyt ovat. Päätöksen tekeminen turvaa jokaisen Suomen perustuslain 21 §:ssä säädetyn oikeuden hakea muutosta päätökseen, joka koskee yksilön etua, oikeutta tai velvollisuutta. Opetuksen järjestäjän virheellisen menettelyn vuoksi oppilaalla tai hänen huoltajallaan ei ole ollut käytettävissään jokaiselle perustuslaissa turvattua oikeussuojakeinoa.  

Kunta perusteli poikkeavia opetusjärjestelyjä sillä, että oppilas ei kyennyt osallistumaan opetukseen koulussa.  Selvitysten perusteella oppilas toivoi itse pääsevänsä kouluun sijaishuoltopaikan tiloissa järjestetyn opetuksen sijasta eikä asiakirjoista käynyt tarkemmin ilmi, miksi hänen katsottiin olevan kykenemätön käymään koulussa. Oppilaan oma toive kouluun pääsemisestä olisi tullut perustuslain 6 §:n 3 momentin ja perusopetuslain 3 §:n 2 momentin nojalla ottaa huomioon opetusta järjestettäessä. 

Toiselle paikkakunnalle sijoitetulla lapsella on oikeus saada yhdenvertaisesti perusopetuslain 30 §:n 1 momentin nojalla opetussuunnitelman mukaista opetusta ja riittävää koulunkäynnin tukea heti sijoituksen alettua ja tulla lain edellyttämällä tavalla kuulluksi opetusta järjestettäessä. Tässä tapauksessa oppilas on itse halunnut päästä kouluun, mutta osallistuakseen opetukseen koulussa kunta edellytti, että oppilaalla on henkilökohtainen aikuisen tuki. Kunnan velvollisuutena olisi tällöin ollut järjestää oppilaalle riittävät avustajapalvelut koulunkäynnin mahdollistamiseksi. Tapauksessa opetuksen järjestäjä oli perusteettomasti siirtänyt opetuksen tai tukitoimien järjestämisvelvollisuutta sijaishuoltopaikan vastuulle. Aluehallintovirasto katsoi, että oppilaan Suomen perustuslaissa säädetty oikeus saada opetusta oli näin menetellen tosiasiassa evätty. 

Lisätietoa: 

  • Suomen perustuslaki 
  • Perusopetuslaki 
  • Hallintolaki

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 3.7.2020
diaarinumero LSSAVI/7835/2020 ja LSSAVI/8135/2020

Oppilaalla on oikeus jatkaa koulunkäyntiä toissijaisessa koulussa, jollei koulupaikan määräaikaisuudesta ole yksiselitteisesti päätetty 

Asian kuvaaminen 

Oikaisuvaatimuksissa vaadittiin, että rehtorin päätökset koskien toissijaisen koulupaikan myöntämättä jättämistä kumotaan. 

Rehtori katsoi, että kummallekin oppilaalle oli myönnetty toissijainen koulupaikka lukuvuodeksi kerrallaan. Hän vetosi kunnan opetuksesta vastaavan lautakunnan oppilaaksi ottamisesta tekemään periaatepäätökseen, jonka mukaan toissijainen koulupaikka voidaan myöntää määräaikaisena. Koulun opetusryhmät olivat täynnä, minkä vuoksi toissijaisia oppilaita ei voitu tulevana lukuvuonna ottaa.

Ensimmäisessä tapauksessa rehtori oli tehnyt päätöksen toissijaisesta koulupaikasta viidennen vuosiluokan aloittavalle oppilaalle perusopetuksen alkaessa toistaiseksi.  Toisen vuosiluokan osalta hän oli tehnyt määräaikaisen päätöksen ja kolmannen ja neljännen vuosiluokan osalta ei päätöstä ollenkaan. Toisessa tapauksessa rehtori oli osoittanut koulun alun perin oppilaan lähikouluksi mutta saamansa lisäselvityksen perusteella tehnyt uuden päätöksen ja vaihtanut koulun lähikoulusta toissijaiseksi kouluksi. Päätös oli tehty ensimmäisen vuosiluokan ajaksi, mutta sitä ei ollut annettu tiedoksi huoltajalle. Rehtori ei ollut asiasta huoltajan kanssa puhelinkeskustelussa sopiessaan maininnut, että päätös oli tehty yhden lukuvuoden ajaksi. Toisen ja kolmannen vuosiluokan osalta rehtori ei ollut kirjallisia päätöksiä tehnyt.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kumosi kaksi rehtorin päätöstä, joilla oppilaille ei ollut myönnetty toissijaista koulupaikkaa seuraavaksi lukuvuodeksi. Aluehallintovirasto katsoi, että oppilailla ja heidän huoltajillaan oli ollut hallintolain 6 §:ssä säädetyn luottamuksensuojaperiaatteen perusteella oikeus luottaa siihen, että oppilaat saavat jatkaa koulussa toissijaisina oppilaina kuudennen vuosiluokan loppuun asti.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto totesi, että luottamuksensuojaperiaatteen ydinsisältönä on hallinnon asiakkaan oikeus luottaa siihen, että viranomainen noudattaa tekemäänsä päätöstä eikä poista asiakkaalle edun tai oikeuden suovaa päätöstä ilman laissa säädettyä perustetta. Periaatetta ilmentää osaltaan virheen korjaamista koskeva sääntely hallintolain 50 §:ssä. Viranomainen voi kyseisen säännöksen perusteella poistaa vain päätöksen, jota rasittaa asia- tai menettelyvirhe. Päätöksen poistamiseen asianosaisen vahingoksi tarvitaan lisäksi lähtökohtaisesti tämän suostumus.

Aluehallintovirasto katsoi ensimmäisessä tapauksessa, että perusopetuksen alkaessa toistaiseksi tehty päätös oli lainmukainen eikä perustetta päätöksen poistamiseen ja asian käsittelemiseen uudelleen hallintolain 50 §:n perusteella siten ollut. Päätöksen poistaminen olisi joka tapauksessa edellyttänyt huoltajien suostumusta. Toisessa tapauksessa perheellä oli aluehallintoviraston käsityksen mukaan oikeus luottaa siihen, että oppilas voi jatkaa koulunkäyntiä koulussa alakoulun päättymiseen asti; perusopetuksen alkaessa määräaikaisena tehtyä päätöstä ei ollut annettu hallintolaissa edellytetyllä tavalla perheelle tiedoksi, niin että perhe olisi saanut tietää määräaikaisuudesta ja lisäksi voinut hakea päätökseen tarvittaessa muutosta, eikä rehtori ollut kahden seuraavan vuosiluokan osalta tehnyt kirjallisia päätöksiä ollenkaan. 

Aluehallintovirasto toi myös esille, että perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan viranomaisen on toiminnassaan noudatettava tarkoin lainsäädäntöä. Opetuksen järjestäjän on jätettävä soveltamatta oppilaaksi ottamista ohjaava päätös, jos päätöksen noudattaminen johtaisi lainvastaiseen ratkaisuun. Päätöksen noudattaminen toissijaisen koulupaikan määräaikaisuuden osalta olisi ollut luottamuksensuojaperiaatteen vastaista, joten sitä ei ollut tullut soveltaa.

Lisätietoa:

  • Perusopetuslaki
  • Hallintolaki

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto  
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 15.4.2020 
diaarinumero LSSAVI/5841/2020 

Oppilaalla on myös etäopetuksessa oikeus opetukseen ja oppimisen tukeen 

Asian kuvaaminen  

Tapauksessa kantelija katsoi luokanopettajan menetelleen virheellisesti opetuksen järjestämisessä keväällä 2020 koronapandemian vuoksi voimassa olleiden poikkeusolojen aikana. Kantelija katsoi opettajan menetelleen virheellisesti, kun hän järjesti poikkeusolojen aikana opetuksen lukujärjestyksen mukaisesti. Lisäksi kantelijan mukaan opetuksen järjestäminen videoyhteydellä vaaransi perheiden yksityisyydensuojan. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirastolla ei ollut kantelun perusteella syytä epäillä, että luokanopettaja olisi menetellyt kantelunalaisissa asioissa lainvastaisesti. 

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto totesi kanteluun antamassaan vastauksessa, että perusopetuslain 30 §:n 1 momentin ja 16 §:n 1 momentin mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus sekä opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen että tukiopetukseen. Opetuksen järjestäjä on velvollinen järjestämään oppilaiden opetuksen ja heidän tarvitsemansa tukiopetuksen niin normaalioloissa kuin etäopetuksenkin aikana. Tukiopetuksen antamisesta oppilaalle päättää opetuksen järjestäjä, eikä tukiopetuksen antamiseksi tarvita huoltajan suostumusta kummassakaan tilanteessa. Perusopetuslain 3 §:n 3 momentin yhteistyövelvoitteen mukaisesti huoltajille on kuitenkin kerrottava oppilaalle järjestettävästä tukiopetuksesta. Aluehallintovirasto katsoi, että opettaja oli menetellyt asianmukaisesti pyrkiessään järjestämään opetuksen poikkeusoloissa noudattaen normaalia koulunkäynnin päivärytmiä.

Aluehallintovirasto totesi vastauksessaan, että videoyhteyden käyttö etäopetuksessa on tehokas ja hyvä keino opetuksen järjestämiseksi. On perheiden vastuulla huolehtia siitä, ettei videoyhteydessä näy mitään sellaista, jota perhe ei halua muiden näkevän.  

Lisätietoa: 

  • Perusopetuslaki 

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 6.4.2020
diaarinumero LSSAVI/5130/2020

Koulu oli selvittänyt asianmukaisesti oppilaiden välisiä kiusaamis- ja konfliktitilanteita 

Asian kuvaaminen  

Tapauksessa huoltaja katsoi koulun menetelleen virheellisesti lapseensa kohdistuneita kiusaamistapauksia selvitettäessä. Huoltaja kertoi kantelussa, että hänen lapsensa oli kokenut koulussa kiusaamista eri muodoissa vuosien 2017-2019 aikana. Huoltaja piti koulun toimia riittämättöminä asian selvittämisessä. Kantelijan lapsi ei ollut kuitenkaan itse tuonut esiin kiusaamista koulussa kertomalla siitä henkilökunnalle tai tuomalla sitä esiin oppilaille teetetyssä hyvinvointikyselyssä. Koulun henkilökunta ei ollut myöskään itse havainnut kiusaamista, vaikka kantelijan lapsen ja toisen oppilaan välejä on tarkkailtu koulussa erityisen huolellisesti. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirastolla ei ollut kantelun perusteella syytä epäillä, että koulu olisi menetellyt kantelunalaisissa asioissa lainvastaisesti. 

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto totesi, että perusopetuslain 29 §:n 1 momentin mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Koulussa on lisäksi kohdeltava oppilaita hallintolain 6 §:n edellyttämällä tavalla tasapuolisesti ja asiat on käsiteltävä puolueettomasti. Kehenkään oppilaaseen ei saa kohdistaa esimerkiksi kurinpitotoimia ilman riittävää näyttöä siitä, mitä on tosiasiassa tapahtunut. Tämän vuoksi koulu ei voi katsoa yksittäistä oppilasta kiusaajaksi ilman, että tapahtuneesta on näyttöä. 

Merkityksellistä on, että koulu oli selvittänyt sen tietoon tuodut epäilyt kiusaamisesta ja oppilaiden keskinäisiä välejä oli selvitetty yhteisissä palavereissa asianosaisten oppilaiden ja tarvittaessa heidän perheidensä kanssa. Koulu oli asianmukaisesti selvittänyt kiusaamis- ja konfliktitilanteita yhteistyössä tilanteisiin osallisten oppilaiden ja heidän huoltajiensa kanssa sekä ohjannut oppilaat käsittelemään keskinäisiä ristiriitojaan koulukuraattorin vastaanotolle. Lisäksi huoltajien esiin tuomia oppilaiden välisiä ristiriitatilanteita oli käsitelty myös opiskeluhuoltolain 14 §:n 4 momentin mukaisessa monialaisessa asiantuntijaryhmässä, jossa oli pohdittu yhteistyössä oppilaan, hänen huoltajiensa sekä opetus- ja opiskeluhuollon henkilöstön kanssa keinoja siihen, miten oppilas tuntisi olonsa koulussa turvalliseksi.

Aluehallintovirasto totesi, että oppilaiden välisten kiusaamis- ja konfliktitilanteiden asianmukaisen selvittämisen edellytyksenä ei ole se, että koulu pystyisi nimeämään selvittelyjen johdosta syyllisen. Merkityksellistä on nimenomaan se, että koulu ryhtyy toimenpiteisiin sen turvaamiseksi, että jokainen oppilas voisi kokea olonsa koulussa turvalliseksi. Tässä tapauksessa koulussa oli puututtu oppilaiden välisiin ristiriitatilanteisiin monipuolisesti sekä opetuksen järjestäjän että opiskeluhuollon keinoin, ja toimittu perusopetuslain 3 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla yhteistyössä oppilaan oppilaiden kotien kanssa. 

Lisätietoa: 

  • Perusopetuslaki 
  • Hallintolaki 
  • Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto  
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 16.4.2020 
diaarinumero LSSAVI/17454/2019

Huoltajien ei voida edellyttää osallistuvan koulun toimintaan kuuluvien retkien maksamiseen  

Asian kuvaaminen 

Tapauksessa luokan vanhempainillassa oli sovittu, että jokaisen luokan oppilaan oli osallistuttava luokan leirikoulukustannuksiin joko keräämällä varainkeruulla tietty rahasumma tai maksamalla kyseinen summa luokan tilille. Lisäksi jokaisen oppilaan tuli myös maksaa tietty summa lukukausittain leirikoulurahastoon. Kunta oli laatinut ohjeen koskien koulun ulkopuolella tapahtuvaa opetusta. Ohjeen mukaan oppilaalla oli oikeus poismuutosta tai koulun vaihtamisesta johtuen saada takaisin opintoretkeä tai leirikoulua varten yhteiseen kassaan maksamansa henkilökohtaiset varat. Yhdessä kerätyt varat jäivät luokan yhteiseen kassaan. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan opetuksesta vastaavan lautakunnan ja koulun rehtorin huomiota opetuksen järjestäjän velvollisuuteen huolehtia siitä, että varainkeruu koulun toimintaan kuuluvien retkien rahoittamiseksi järjestetään niin, ettei oppilaiden yhdenvertainen oikeus maksuttomaan perusopetukseen vaarannu. Aluehallintovirasto katsoi lisäksi, että leirikoulua varten hankittuja varoja on käsiteltävä aina koko luokan yhteisinä siitä huolimatta, miten rahat on yhteiseen tarkoitukseen saatu, eikä yhteisistä rahoista voida erottaa oppilaille erisuuruisia osuuksia. 

Ratkaisun perusteet 

Suomen perustuslain 6 ja 16 §:issä on turvattu kaikille oikeus yhdenvertaiseen ja maksuttomaan perusopetukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että perusopetuksen kustannuksista vastaa opetuksen järjestäjä. Leirikoulu on perusopetusasetuksen 3 §:n 5 momentin mukaisesti osa opetusta, minkä vuoksi sen on oltava kaikille oppilaille perusopetuslain 31 §:n edellyttämällä tavalla maksuton. Kaikilla oppilailla on oikeus yhdenvertaisesti ja ilman maksuja osallistua tällaisille retkille, eikä kenenkään oppilaan tai huoltajan voida edellyttää osallistuvan esimerkiksi leirikoulusta aiheutuviin kuluihin. 

Aluehallintovirasto totesi lukukausittaisten maksujen olevan ongelmallista maksuttoman perusopetuksen kannalta. Kyseisessä tilanteessa huoltajilla ei välttämättä ole todellista valinnanvapautta maksun suorittamisen suhteen, sillä esimerkiksi ryhmäpaine voi aiheuttaa velvoittavuuden tunteen maksun suorittamiselle. 

Aluehallintovirasto toi vielä päätöksessään esille, että yhdenvertaisuuslain 6 §:ssä on asetettu koulutuksen järjestäjälle velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta, minkä vuoksi opetuksen järjestäjän on omassa toiminnassaan luotava ainoastaan sellaisia käytäntöjä, jotka tukevat oppilaiden tasapuolista kohtelua. Tämän vuoksi opetuksen järjestäjän vastuulla on varmistua koulun toimintaa varten suoritettavan varainkeruun toteutustavan asianmukaisuudesta myös silloin kun huoltajat järjestävät varainkeruun omatoimisesti. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan koulun toimintaan kuuluvia retkiä ei tulisi lainkaan kustantaa huoltajilta kerättävin maksuin vaan varainhankinta tulisi suorittaa muulla tavoin, kuten esimerkiksi myyjäisin tai talkootöin.

Lisätietoa:

  • Suomen perustuslaki 
  • Perusopetuslaki 
  • Yhdenvertaisuuslaki 
  • Perusopetusasetus

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 2.7.2020 
diaarinumero LSSAVI/2454/2020 

Henkilökohtaista avustajaa koskeva hakemus ratkaistaan kirjallisella hallintopäätöksellä ilman aiheetonta viivytystä 

Asian kuvaaminen 

Kantelija katsoi, että kunnan sivistysjohtaja oli menetellyt virheellisesti jättäessään käsittelemättä hänen perusopetuslain 17 §:n mukaista erityistä tukea saavan lapsensa henkilökohtaisen avustajan myöntämistä koskevan hakemuksen ilman aiheetonta viivytystä. Henkilökohtaisen avustajan saamista koskevassa asiassa oli saatu valituskelpoinen päätös vasta yli kolme kuukautta pedagogisen selvityksen laatimisen jälkeen. Päätöksen viivästymiselle ei annettu selitystä, eikä sivistysjohtaja ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä oppilaan huoltajiin tai kouluun pyytääkseen tarvittavaa lisäselvitystä päätöksen tekemistä varten. Sivistysjohtaja on huoltajien tiedustellessa asian käsittelytilannetta todennut tarvitsevansa asian ratkaisemiseksi erillisen lausunnon. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan sivistysjohtajan huomiota siihen, että oppilaan erityisen tuen järjestäminen ratkaistaan kirjallisella hallintopäätöksellä perusopetuslaissa ja hallintolaissa säädettyä menettelyä noudattaen ilman aiheetonta viivytystä.  

Ratkaisun perusteet 

Erityisen tuen järjestäminen ja oppilaalle annettavat tukipalvelut ratkaistaan perusopetuslain 17 §:n 3 momentin mukaan lähtökohtaisesti pedagogisen selvityksen perusteella. Huoltajien voidaan edellyttää toimittavan ulkopuolisen asiantuntijan lausunto vain, jos opettajien arviot oppilaan tuen tarpeesta eivät riitä henkilökohtaisen avustajan tarpeen arvioimiseksi. Perusopetuslaissa ei säädetä määräajoista hallintopäätöksellä ratkaistavien oppilaan oikeuksia koskevien asioiden käsittelylle. Kaikkea päätöksentekoa koskee kuitenkin hallintolain 23 §:n 1 momentin vaatimus viivytyksettömästä käsittelystä. Käsittelyssä on huomioitava myös perusopetuslain 30 §:n 1 momentti, jonka mukaan oppilaalla on oikeus saada tarvitsemaansa tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Asia on tärkeää käsitellä viivytyksettä, jotta oppilaan oikeus riittävään oppimisen tukeen toteutuu. 

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaisesti viranhaltijan on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Hallintolain 22 §:n 1 momentti taas edellyttää viranhaltijaa pyytämään täydennystä hakemukseen, jos hän katsoo lisäselvityksen saamisen tarpeelliseksi. Lisäksi hallintolain 23 §:n 1 momentti velvoittaa viranhaltijaa käsittelemään asian ilman aiheetonta viivytystä. Suomen perustuslain 21 §:ssä säädetty oikeusturvasuoja huomioiden oppilaan kannalta on tärkeää saada muutoksenhakukelpoinen päätös, joka mahdollistaa tarvittaessa muutoksen hakemisen. 

Lisätietoa: 

  • Suomen perustuslaki 
  • Perusopetuslaki 
  • Hallintolaki

Lapin aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 20.8.2020
Diaarinumero LAAVI/119/2020

Sosiaalityöntekijä ei voi rajoittaa lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa avohuollon tukitoimena 

Vanhemmilla oli käräjäoikeuden päätöksellä vahvistettu järjestely lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Erimielisyyksien vuoksi kumpikin vanhemmista oli hakenut muutosta päätökseen. Ennen uuden päätöksen saamista lapsen tilanteesta aloitettiin lastensuojelutarpeen selvitys. Asiassa on kyse siitä, voiko sosiaalityöntekijä rajoittaa lapsen ja vanhemman välistä yhteydenpitoa silloin, kun lasta ei ole huostaanotettu. 

Lapsi asui äitinsä kanssa ja tapasi isäänsä käräjäoikeuden antaman päätöksen mukaisesti. Tapaamisjärjestelyjä koskevien erimielisyyksien vuoksi kumpikin vanhemmista haki käräjäoikeudelta muutosta päätökseen. Muutoskäsittelyn ollessa kesken lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Keskusteltuaan tilanteesta lapsen äidin kanssa sosiaalityöntekijä laati tämän suostumuksella kirjeen, jolla hän kielsi lapsen ja isän väliset tapaamiset siihen saakka, kunnes toteuttamiskelpoinen tapaamissopimus olisi syntynyt. Lapsi ei ollut huostaanotettuna asian käsittelyn aikana, sillä lastensuojelutarpeen arviointi oli vasta selvitysvaiheessa. 

Aluehallintovirasto antoi sosiaalityöntekijälle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan sosiaalityöntekijä ylitti toimivaltansa ja toimi lainvastaisesti kieltämällä lapsen ja isän tapaamiset vastoin voimassa olevaa käräjäoikeuden päätöstä.  

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että menettely on ollut lapsen edun ja hyvän hallinnon periaatteiden vastaista. Tapaamisten kieltäminen rikkoi vakavasti lapsen perustuslailla turvattua oikeutta perhe-elämän suojaan. Sosiaalityöntekijän ei olisi tullut kieltää lapsen ja isän tapaamisia vastoin voimassa olevaa käräjäoikeuden päätöstä. 

Sosiaalityöntekijä arvioi mahdollista lastensuojelun tarvetta ja päättää niistä toimenpiteistä, jotka katsoo tilanteessa tarpeellisiksi. Toimenpiteiden on kuitenkin oltava lain ja lapsen edun mukaisia. 

Päätöksessään aluehallintovirasto katsoi, että sosiaalityöntekijän isälle lähettämä kirje ei ollut tiedote sopimuksesta, vaan sosiaalityöntekijä oli tosiasiassa tarkoittanut kirjeellään kieltää lapsen ja isän väliset tapaamiset. Lapsi ei tällöin ollut sosiaalilautakunnan huostassa, vaan käynnissä oli lastensuojelutarpeen selvittäminen. Sosiaalityöntekijä ei siten olisi voinut rajoittaa lapsen ja isän välisiä tapaamisia lastensuojelulain nojalla, koska yhteydenpidon rajoittaminen lastensuojelulain nojalla on mahdollista ainoastaan huostaanotetun lapsen kohdalla. Avohuollon tukitoimena yhteydenpidon rajoittaminen ei ole mahdollista. 

Tuomioistuimen antama lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva päätös sitoo kaikkia osapuolia, eikä viranomaisellakaan ole oikeutta olla noudattamatta päätöstä. Sosiaalityöntekijällä ei siten ollut oikeutta kieltää päätöksen mukaisia tapaamisia tai muuttaa lapsen ja vanhemman välisiin tapaamisiin liittyviä määräyksiä ja ehtoja sopimalla muutoksista toisen huoltajan kanssa. 

Koska tosiasialliseksi päätökseksi tarkoitettu kirje oli lisäksi laadittu vain lapsen äidin kanssa neuvotellen kuulematta kaikkia asianosaisia, menettely oli hyvän hallinnon periaatteiden vastaista ja omiaan vaarantamaan luottamusta viranomaisen toimien puolueettomuuteen. 

Lisätietoa:

  • Hallintolaki 
  • Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 
  • Lastensuojelulaki 
  • Perustuslaki

Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöterveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 2.1.2020
diaarinumero ESAVI/5508/2019

Asunnon terveyshaittaa on arvioitava asianmukaisesti, mutta asukkaan oireilu ei ole peruste terveydensuojeluviranomaisen määräykselle  

Asian kuvaaminen  

Asukas koki, että taloyhtiö ei ollut toiminut riittävän nopeasti rivitaloasuntonsa terveyshaittaepäilyn osalta ja pyysi apua kunnan terveydensuojeluviranomaiselta. Asukas koki oireilleensa jo vuosia asunnossa. Asia tuli vireille viranomaisessa, mutta prosessin aikana asukas koki, että viranomainen ei vaadi taloyhtiöltä riittävän nopeasti toimenpiteitä ja on taloyhtiön manipuloitavissa eikä asukkaan oireita oteta huomioon. Asiassa on kyse myös siitä, millä perusteilla ja miten terveydensuojeluviranomainen voi edellyttää taloyhtiöltä toimenpiteitä terveyshaittaepäilyssä, jossa käytössä oleva tieto muuttuu prosessin aikana.  

Kunnan terveydensuojeluviranomainen oli todennut ensimmäisessä asunnontarkastuksessaan helmikuussa 2017, että ei ollut aihetta antaa määräajallista korjauskehotusta havaintojen perusteella. Viranomainen antoi tällöin vain suosituksia taloyhtiölle erilaisista parannuksista asunnon olosuhteissa mm. ilmanvaihtoon liittyen. Asukkaan tilaama yksityinen rakennusterveysasiantuntija havaitsi alapohjassa kosteus-/mikrobivaurion. Lisäselvityksissä paljastui, että alapohjasta on ilmavuoto asuntoon ja viranomainen antoi korjauskehotuksen taloyhtiölle. Taloyhtiö halusi korjata tilanteen tiivistämällä rakenteita, mikä estäisi ilman pääsyn alapohjasta asuntoon. Näin toimittiinkin lopulta. Taloyhtiö jatkoi alapohjan kunnon muuta selvittämistä, ja vauriot alapohjassa paljastuivat laajemmiksi kuin alun perin arvioitiin. Myös vuotoilmaa tuli edelleen asuntoon. Kantelupäätöksen valmistumisen aikaan kunnan viranomaisen prosessi oli vielä asiassa kesken, mutta terveydensuojelu ilmoitti valvovansa, että taloyhtiö tekee laajemmat tarvittavat korjaukset alapohjaan. 

Asian ratkaisu  

Terveydensuojeluviranomainen on toiminut lainmukaisesti asiassa. Viranomaisen on perusteltava oma toimintansa riittävästi dokumenteissaan, vaikka toiminta olisikin ollut asianmukaista.  

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että viranomainen ei ole toiminut lainvastaisesti asian käsittelyssä. Viranomaisen dokumentaatio tulisi kuitenkin olla yksiselitteistä ja selkokielistä, jotta asiakas ymmärtää prosessin tilanteen ja toisaalta viranomainen pystyy itsekin seuraamaan paremmin prosessia. Viranomaisen ja asukkaan myös tulisi aina saada riittävä dokumentaatio tehdyistä korjauksista.  

Ratkaisun perusteet  

Viranomaisprosessit ja niiden termit ovat usein asiakkaille tuntemattomia ja ne tulisi avata riittävästi viranomaisen dokumenteissa. Taloyhtiö suunnittelee korjaukset, joten niiden suunnitelmat, työpöytäkirjat, valokuvat ja muu dokumentaatio on arvioitava viranomaisessa huolellisesti ja annettava arvio kirjallisesti. Puurakenteisten rakennusten tiivistäminen on yleensä erityisen vaativaa. Käytännössä se edellyttää asiantuntijan selvityksen tiivistämisen jälkeen siitä, miten hyvin tiivistys toimii. Kantelussa nähtiin epäkohtana se, että tarkastukset olivat olleet pinnallisia ja aistinvaraisia eikä rakenteita oltu tutkittu sisältä. Terveydensuojeluviranomainen ei pääsääntöisesti tee pintaa rikkovia tutkimuksia, kun terveyshaittaa selvitetään. Lisäksi avin päätöksessä todettiin, että asukkaan oireet ovat tärkeää taustatietoa asunnon terveyshaitan arvioinnissa, mutta terveydensuojeluviranomainen ei voi todeta terveyshaittaa asukkaan oireiden perusteella. Terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa taloyhtiötä toteamalla asunnossa olosuhteen (esim. haju, näkyvä vaurio), joka voi mahdollisesti aiheuttaa terveyshaittaa.  

Lisätietoa:

  • Terveydensuojelulaki
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista 
  • Valviran asumisterveysasetuksen soveltamisohje 

Lapin aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto  
Ratkaisupäivämäärä 31.7.2020 
Diaarinumero LAAVI/1477/2019 

Suullinen päätös on annettava viipymättä kirjallisena oikaisuvaatimusohjeineen 

Sosiaalityöntekijä oli arvioinut hakemuksen saapumisen jälkeisenä päivänä tekemällään kotikäynnillä vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien tarvetta. Kotikäynnillä oli keskusteltu asunnon muutostöistä ja henkilökohtaisesta avusta ulkoilua varten. Sosiaalityöntekijä oli päättänyt myöntää hakijalle osan muutostöistä. Osaa haetuista asunnon muutostöistä sosiaalityöntekijä piti perusparannuksen luontoisina, eikä siten vammaispalvelulain nojalla korvattavina. Asunnon muutostyöt oli toteutettu viikon sisällä kotikäynnistä siltä osin kuin sosiaalityöntekijä oli pitänyt niitä välttämättöminä. Hakijalle ei kuitenkaan annettu kirjallista päätöstä asiassa, joten hän ei voinut hakea muutosta päätökseen siltä osin kuin hänen vaatimukseensa ei ollut suostuttu.  

Kirjallinen päätös asiassa annettiin yhdeksän kuukautta sen jälkeen, kun hakemus oli kirjattu saapuneeksi kuntaan. Kunnan selvityksen mukaan sosiaalityöntekijä oli kotikäynnin jälkeen jäänyt yllättäen pois töistä, minkä vuoksi kirjallinen päätös oli jäänyt tekemättä. Asia tuli ilmi vasta kantelun yhteydessä.  

Aluehallintovirasto antoi kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle.  

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että hakijan vaatimus asunnon muutostöistä oli sinänsä otettu käsiteltäväksi ja ratkaistu ilman aiheetonta viivytystä. Päätöstä ei kuitenkaan ole hallintolain edellyttämällä tavalla annettu viipymättä myös kirjallisena perusteluineen ja oikaisuvaatimusohjeineen. Kirjallisen päätöksen puuttuessa hakijalla ei ollut mahdollisuutta käyttää hänelle perustuslaissa säädettyä oikeutta saattaa asiansa viipymättä halutessaan toimivaltaisen viranomaisen arvioitavaksi niiltä osin, kuin viranhaltija ei ollut suostunut kaikkiin hakemuksessa esitettyihin vaatimuksiin.  

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään lisäksi, että kunnan on järjestettävä asiakirjahallintonsa ja hallinnolliset prosessinsa siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. Hallinnon palveluperiaate edellyttää, että hallinnon palvelut toimivat saumattomasti myös äkillisten poissaolojen sattuessa.  

Lisätietoa:  

  • Laki vammaisuuden perusteella annettavista palveluista ja tukitoimista (380/1987) 
  • Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 
  • Hallintolaki (434/2003) 

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 11.6.2020 
diaarinumero ISAVI/4806/2020 

Kunnan tulee tiedottaa vammaispalvelulain mukaisiin kuljetuspalveluihin liittyvistä erillisoikeuksista 

Asian kuvaaminen  

Kantelija on kirjeessään ilmaissut tyytymättömyyttä kuntayhtymän järjestämien vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen yksilöllisyyteen. Aluehallintovirasto on asiaa selvittäessään havainnut, että kuntayhtymän kuljetuspalveluohjeissa ei ole kerrottu mahdollisuudesta hakea vakiotaksi- tai yksinmatkustusoikeutta tai muuta näihin verrattavaa erillisoikeutta. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnittää kuntayhtymän huomiota viranomaisen neuvontavelvoitteeseen. Viranomaisen tulee tiedottaa ja ohjeistaa asiakkaalle selkeästi ja johdonmukaisesti kuljetuspalveluihin liittyvien erillisoikeuksien hakemismenettelystä. 

Ratkaisun perusteet  

Aluehallintovirasto pitää puutteena sitä, että kuntayhtymän kuljetuspalveluohjeissa ei ole nimenomaisesti mainittu mahdollisuutta hakea vakiotaksi- ja yksinmatkustusoikeutta tai muuta näihin verrattavaa erillisoikeutta (esim. pikamatkaa). Nämä erillisoikeudet ovat erityisen merkityksellisiä useiden asiakkaiden kuljetuspalvelujen toteutumisen kannalta. Asiakas ei kuitenkaan välttämättä tiedä mitä kuljetuspalvelujen järjestämistapaa koskevia yksittäisiä oikeuksia hän voi hakea, ellei näitä keskeisimpiä oikeuksia ole erikseen mainittu asiakasohjeessa.  

Vaikeavammaisella henkilöllä on oikeus vaatia kuljetuspalvelua järjestettäväksi hänen vammansa tai sairautensa kannalta sopivalla ja yksilöllisellä tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnan on tehtävä myös palvelun järjestämistapaa koskevien vaatimusten osalta oikaisuvaatimuskelpoinen päätös. Viime kädessä tuomioistuin tutkii yksittäistapauksessa, toteutuuko vaikeavammaisen asiakkaan oikeus kuljetuspalveluihin täysimääräisesti ja onko asiakkaalla vammansa tai sairautensa perusteella oikeus hakemaansa yksilölliseen kuljetuspalvelujen järjestämistapaan. 

Lisätietoa: 

  • Vammaispalvelulaki 
  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 22.3.2020
diaarinumero ISAVI/1268/2019

Lääkärin lääketieteellisesti asianmukaisesti arvioima ajoterveys ei ole ikärasismia 

Asian kuvaaminen  

Kantelija kanteli lääkärin menettelystä ajokortin uusimista koskevassa asiassa. Lääkäri antoi laajennetun lääkärinlausunnon, joka edellyttää aikaistettua lääkärintarkastusta kahden vuoden päästä. Kantelijan käsityksen mukaan lääkärintarkastus on ajokorttilain ja annettujen ohjeiden vastainen. Lääkäri on perustellut muistutusmenettelyssä asiaa muun muassa sillä, että hän on jo vuosien ajan antanut ajo-oikeutta kaikille 80 vuotta täyttäneille vain kaksi vuotta. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoo, että lääkärin lausunto kantelijan ajokorttiasiassa on lääketieteellisesti perusteltu eikä aluehallintoviraston näkemyksen mukaan siten tulkittavissa syrjinnäksi. 

Ratkaisun perusteet

Ajokorttilain mukaan ajokortti annetaan 15 vuodeksi kerrallaan ja kuitenkin enintään määräajaksi, joka päättyy hakijan täyttäessä 70 vuotta. Tämän jälkeen ajokortti annetaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Ajokortti on annettava tässä momentissa tarkoitettua lyhyemmäksi määräajaksi, jos lääkärinlausunnossa sitä edellytetään. 

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin ajoterveyden arviointiohjeissa iäkkäiden kuljettajien aiheuttamien tai iäkkäille sattuneiden maantieliikenteen onnettomuuksien syiden taustalla ovat pääasiassa tekijät, jotka aiheuttavat joko äkillisen toimintakyvyn menettämisen tai poikkeavan ja puutteellisen toiminnan. Tavallisimmat äkillisen toimintakyvyn menettämisen syyt iäkkäillä ovat sydän-, aivo- ja verisuonitapahtumat. Virheellisen toiminnan merkittävimpiä syitä ovat monisairaus, monilääkitys ja aivosairaudet. Niihin liittyy usein myös alentunut vireystaso tai kognitiivinen toimintakyky. 

Potilasasiakirjoista käy ilmi, että kantelijalla on diagnooseina essentiaalinen (primaarinen) verenpainetauti ja ohimenevät aivojen verenkiertohäiriöt ja lähisukuiset oireyhtymät. Tätä taustaa vasten aluehallintovirasto katsoo, että lääkärinlausunto on lääketieteellisesti perusteltu eikä aluehallintoviraston näkemyksen mukaan siten tulkittavissa syrjinnäksi. Näin ollen asia ei antanut aihetta aluehallintoviraston toimenpiteille.

Lisätietoa:

  • Ajokorttilaki
  • Traficom: Ajoterveysohjeet terveydenhuollon ammattilaisille

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 3.4.2020 
diaarinumero ISAVI/3613/2019 

Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa yksityisoikeudellisiin vahingonkorvausasioihin 

Asian kuvaaminen  

Kantelija kanteli sairaalan suu- ja leukasairauksien poliklinikan toiminnasta koskien titaani-kultahammassillan hävittämistä vastaanotolla tehdyn toimenpiteen yhteydessä. Kantelija oli tehnyt asiasta vahingonkorvaushakemuksen sairaalalle ja saanut tähän hakemukseen hylkäävän ratkaisun.

Sairaalan vahingonkorvauspäätös on kielteinen, koska sairaalan kantelija ei ollut esittänyt sellaista virhettä tai huolimattomuutta, joka aiheuttaisi sairaalalle vahingonkorvauslain mukaisen vahingonkorvausvastuun. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto toteaa, että hallintokantelu ei ole hallintopäätöksen muuttamiseen tai kumoamiseen tähtäävä oikeusturvakeino. Aluehallintoviraston toimivaltaan ei kuulu ratkaista yksityisoikeudellisia vahingonkorvausvaatimuksia. Yksityisoikeudellisissa riita-asioissa toimivaltainen viranomainen on yleinen tuomioistuin, käräjäoikeus ensi asteena. 

Ratkaisun perusteet  

Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa ottaa kantaa vahingonkorvauspäätösten sisältöön.

Aluehallintovirasto on sairaalan toimintaa erikoissairaanhoitolain perusteella valvova viranomainen. Valvontatoiminnassa puututaan ennen kaikkea epäilyihin laadultaan tai laajuudeltaan merkittävästä lainvastaisesta toiminnasta. Aluehallintovirasto katsoo, että titaani-kultahammassillan hävittäminen vastaanotolla tehdyn toimenpiteen yhteydessä ei anna aihetta aluehallintoviraston valvontatoimenpiteille.

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 8.1.2020 
diaarinumero ISAVI/314/2019 

Kunnan on huolehdittava sijoitetun lapsen itsenäistymisvarojen kerryttämisestä 

Asian kuvaaminen  

Kantelija on ollut sijoitettuna. Vuodesta 2013 asti elatustuki ei ole kerryttänyt kantelijan itsenäistymisvaroja, koska elatussopimuksia ei ole tehty asianmukaisesti. Kantelija pyytää aluehallintovirastoa tutkimaan miksi kunta ei ole ajallaan järjestänyt elatustukisopimuksia. 

Kantelijaa koskevan huostaanottopäätöksen yhteydessä vuonna 2013 on tehty perintäpäätös ja vanhempia on ohjeistettu menemään lastenvalvojien luokse, mutta asia on jäänyt hoitamatta. Asia on ollut vireillä uudelleen vuonna 2016, jolloin isä on tehnyt esityksen elatussopimukseksi (ns. ”nollasopimus”), jota kunnan lastenvalvoja ei ole hyväksynyt, koska isällä on ollut elatuskykyä. Isän elatuskyvyn määrän määrittäminen ei ole edennyt, mutta lastenvalvoja ei ole vienyt asiaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi kuntayhtymän ohjeiden mukaisesti. Kantelu koski nimenomaisesti kuitenkin vain lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto katsoo, että kuntayhtymä on laiminlyönyt itsenäistymisvarojen asianmukaisen kerryttämisen kantelijalle. 

Aluehallintovirasto kiinnittää kuntayhtymän huomiota siihen, että sen tulee huolehtia, että sen sijoitettujen lasten asioita hoitava ja perheoikeudellisten palvelujen henkilöstö tuntevat sijoitetun lapsen itsenäistymisvarojen kertymiseen vaikuttavat lait ja kuntayhtymän toimintaohjeet ja noudattavat niitä. 

Aluehallintovirasto ilmaisee käsityksenään, että lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän olisi tullut valvoa lastensuojelulain 24 §:n edellyttämällä tavalla lapsen edun toteutumista ja siten huolehtia osaltaan, että asian käsittely olisi edennyt perheoikeudellisissa palveluissa ilman aiheetonta viivytystä. 

Ratkaisun perusteet  

Kantelijalla on lastensuojelulain nojalla oikeus jälkihuoltoon sijaishuollon päätyttyä. Jälkihuoltona lapsi tai nuori on aina oikeutettu saamaan riittävän toimeentulon ja asunnon, mutta niiden lisäksi jälkihuoltoon kuuluu lapsen tai nuoren tarpeiden mukainen tuki, joka määräytyy lastensuojelun avohuollon tukea vastaavalla tavalla. Tukena voidaan siten antaa esimerkiksi terapiapalveluita tai taloudellista tukea tarpeellisiin hankintoihin. 

Itsenäistymisvaroilla tarkoitetaan lastensuojelulaissa erillisiä varoja, jotka varataan sijaishuollossa olleen lapsen itsenäistymiseen ensisijaisesti jälkihuollon päätyttyä. Nämä varat eivät näin ollen kuulu jälkihuollon tukitoimenpiteisiin, vaan ovat niistä erillisiä nuorelle itselleen kuuluvia varoja. Sijoittajakunnan sosiaalihuollon viranomaisella on kuitenkin oikeus päättää itsenäistymisvarojen maksamisen ajankohdasta. Lisäksi sen on huolehdittava siitä, että varat käytetään lapsen tai nuoren itsenäistymistä tukeviin menoihin. 

Lastensuojelulain 77 §:n säännös itsenäistymisvaroista ei sisällä suorasanaista velvoitetta, jonka perusteella sijoittajakunnan tulisi toimia aktiivisesti elastusavun vahvistamiseksi lapselle, jolle sitä ei ole aiemmin vahvistettu. Lapsen etu huomioiden aluehallintovirasto kuitenkin katsoo, että sijoittajakunnan tulee pyrkiä aktiivisin toimin elatusavun vahvistamiseen sijoitettujen lasten vanhempien osalta. Lain epätarkkuuden vuoksi aluehallintovirasto katsoo, että asiassa ei voi antaa huomautusta, vaikka aluehallintovirasto pitääkin kuntayhtymän menettelyä kantelijan asiassa moitittavana. 

Lastensuojelulain 77 §:n 2 momentin perusteella sijoittajakunnan toimielimen on siinä tapauksessa, että lapsella ei ole tuloja tai saamisia itsenäistymisvarojen kertymiseksi tai niitä ei ole riittävästi, maksettava tarpeelliset itsenäistymisvarat kunnan varoista. 

Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa määrittää kantelijalle myönnettävien itsenäistymisvarojen määrää. Aluehallintovirasto ohjaa kantelijaa olemaan yhteydessä hänen asioista vastaavaan sosiaalityöntekijään asumiseensa, koulutukseensa ja muihin itsenäistymiseensä liittyvissä tarpeissaan. Mikäli nuori ja sosiaalityöntekijä ovat erimielisiä itsenäistymisvarojen käytöstä tai niiden maksamisesta, asiasta on tehtävä muutoksenhakukelpoinen päätös. Päätökseen tyytymätön voi saattaa asian viime kädessä hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. 

Lisätietoa: 

  • Lastensuojelulaki 
  • Laki lapsen elatuksesta

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto  
Ratkaisupäivämäärä 5.5.2020 
diaarinumero ISAVI/3691/2019

Lastensuojeluilmoitus on käsiteltävä aina viipymättä 

Asian kuvaaminen  

Lapsesta oli tehty kaksi lastensuojeluilmoitusta (lapsen opettajan tekemä ilmoitus 10.4. ja lapsen huoltajan tekemä ilmoitus 17.4.). Kuntayhtymästä ei oltu yhteydessä lapsen huoltajaan kantelun tekohetkeen 7.5. mennessä. Kuntayhtymän selvityksen mukaan opettajan tekemä ilmoitus oli otettu käsittelyyn 23.4. pidetyssä alkuarviointitiimissä. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnittää kuntayhtymän huomiota lastensuojelulain mukaisten määräaikojen noudattamiseen lastensuojeluilmoitusten käsittelyssä.   

Ratkaisun perusteet

Asiassa saamansa selvitysaineiston perusteella aluehallintovirasto toteaa, että kantelijan lapsen lastensuojeluasian käsittelyn määräaika on ylittynyt. 

Lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen lastensuojelun työntekijän on arvioitava välittömästi lapsen mahdollinen kiireellinen lastensuojelun tarve. Lisäksi on tehtävä sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arviointi, jollei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta. 

Palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä selvitetään lastensuojelun tarve, ellei asia ole selvästi luonteeltaan sellainen, ettei lastensuojelun tukitoimia tarvita. Arvio on aloitettava viipymättä ja saatettava loppuun ilman aiheetonta viivytystä. Arvio on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä asian vireille tulosta ja sen on valmistuttava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa vireille tulosta. 

Aluehallintovirasto seuraa lastensuojelulaissa säädettyjen määräaikojen noudattamista THL:n valtakunnallisen tiedonkeruun perusteella. 

Lisätietoa: 

  • Lastensuojelulaki 

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 16.4.2020 
diaarinumero ISAVI/3766/2019 

Kunnan tulee myöntää vaikeavammaiselle kuljetuspalveluja vähintään asetuksessa säädetty määrä 

Asian kuvaaminen  

Vammaispalveluasetuksen 6 §:n mukaan kuljetuspalveluja on järjestettävä siten, että vaikeavammaisella henkilöllä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään kahdeksantoista yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa. 

Kuntayhtymän soveltamisohjeen mukaan myönnettävien matkojen määrä voi olla myös vähäisempi asiakkaan yksilöllisen palvelutarpeen mukaisesti. Ohjeensa mukaisesti kunnan viranhaltijat olivat tehneet päätöksiä, joissa asiakkaalle myönnettiin kuljetuspalveluja alle 18 matkaa kuukaudessa. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto antoi huomautuksen kuntayhtymälle vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen soveltamisohjeen kuljetuspalvelujen määrää koskevan ohjeen lainvastaisuudesta. Aluehallintovirasto pyysi kuntayhtymää ilmoittamaan, mihin toimiin se huomautuksen johdosta ryhtyy. 

Ratkaisun perusteet  

Kuntayhtymän ohje on ristiriidassa vammaispalveluasetuksen kanssa ja rajoittaa siten lakiin perustumattomasti vaikeavammaiselle henkilölle säädettyä oikeutta kuljetuspalveluihin. Asetuksen sanamuoto on selkeä, eikä siinä ole mainintaa, että myönnettävien matkojen määrä voisi olla alle 18 yhdensuuntaista matkaa. Aluehallintovirasto katsoo, että myönnettävien matkojen määrän on oltava vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa, vaikka asiakas hakisikin tätä vähäisempää määrää. Myöskään kuntayhtymän hakemuskaavakkeessa ei kerrottu asetuksen säätämää vähimmäismäärää vaan kysyttiin ainoastaan haettujen matkojen määrää. 

Huomautuksen johdosta kuntayhtymä korjasi soveltamisohjeensa lainmukaisiksi, joten asia ei antanut aihetta enempiin toimenpiteisiin aluehallintovirastossa. 

Lisätietoa: 

  • Vammaispalvelulaki 
  • Vammaispalveluasetus

Etelä-Suomen aluehallintovirasto Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 19.5.2020 
462/2019

Sosiaaliviranomaisen tulee vastata sosiaalihuollon asiakkaan tekemään muistutukseen

Asian kuvaaminen

Henkilö A teki yhdessä puolisonsa B kanssa muistutuksen kunnan johtavalle sosiaaliviranomaiselle. Ainakin henkilö B oli asiassa asianosainen. Viranomainen jätti vastaamatta muistutukseen. Muistutus käsitteli muun muassa lastensuojeluviranomaisen menettelyä selvitettäessä lasten palvelutarpeen arviointia ja terveydenhuollon palveluja. Asiaa selvitettäessä ilmeni, ettei muistutusta ollut kirjattu kunnan asianhallintajärjestelmään.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi kunnan lastensuojelulle huomautuksen muistutukseen vastaamisen laiminlyömisestä. 

Ratkaisun perusteet 

Kunnan johtava viranomainen piti antamansa selvityksen mukaan mahdollisena, ettei muistutus ollut saapunut perille. Asiakirjasta ilmeni, että muistutus oli lähetetty kahdelle johtavalle viranhaltijalle, joiden sähköpostiosoitteet oli merkitty oikein. Asiakirjasta ilmeni, että muistutuksen lähettäneen henkilön viestiin oli vastattu, mutta muistutusta koskeviin asioihin ei ollut vastattu. Aluehallintovirasto katsoi, että viranomainen on vastaanottanut muistutuksen, jolloin se olisi tullut merkitä asianhallintajärjestelmään ja siihen olisi tullut antaa vastaus. 

Lisätietoa:

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) 23 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 1.6.2020 
diaarinumero ISAVI/3973/2020 

Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta 

Asian kuvaaminen

Kantelijan sukulainen on iäkäs vuodepotilas ja fyysisesti monisairas, mutta henkisesti täysin terve. Hän on ollut yli viisi vuotta vuoteenomana laitoshoidossa. Hänellä todettiin muiden  sairauksien lisäksi diabetes ja hänellä aloitettiin insuliinihoito.  Aluksi hän suostui hoitoon, mutta rupesi pian sen jälkeen katumaan  suostumustaan, koska tiedostaa, että insuliini todennäköisesti pidentää hänen elämäänsä. Potilas on keskustellut hoitavan lääkärinsä kanssa mahdollisuudesta keskeyttää insuliinihoito, mutta lääkäri on ollut vastahakoinen. Hoitava lääkäri ja tämän esimies ovat tarjonneet  potilaalle diabeteksen hoidossa insuliinihoidon vaihtoehdoksi tablettihoitoa, josta potilas myös haluaisi kieltäytyä. Kantelija  tiedustelee aluehallintovirastolta, miten ratkaista eettinen ristiriita  sen välillä, että potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta, mutta lääkärillä on laillinen velvollisuus edesauttaa potilaan terveyttä. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto totesi kantelijalle lähettämässään kirjeessä, että jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Potilaalla on kuitenkin niin halutessaan lainmukainen oikeus kieltäytyä diabeteksensa hoidossa insuliinihoidon lisäksi myös muista lääkevalmisteista. 

Ratkaisun perusteet

Hoitavan lääkärin tulee arvioida, kykeneekö potilas päättämään omasta hoidostaan. Mikäli näin on, potilaalla on niin halutessaan  oikeus kieltäytyä diabeteksen insuliinihoidosta. Hoitavan lääkärin tulee ensisijaisesti pyrkiä hoitamaan potilaan diabetesta  yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti  hyväksyttävällä tavalla. Potilaalla on kuitenkin niin halutessaan oikeus  kieltäytyä diabeteksensa hoidossa insuliinihoidon lisäksi myös  muista lääkevalmisteista. Kieltäytymisen seuraukset tulee selittää  potilaalle realistisesti ja ymmärrettävästi. Potilaaseen ei saa kohdistua asiassa ulkopuolista vaikuttamispyrkimystä.  

Lisätietoa: 

  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista

2019

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Ympäristöterveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 23.7.2019 
diaarinumero ISAVI/2371/2018 

Korkkiruuvihäntäisten koirien häntäpoimu on suositeltavaa tarkistaa yleistutkimuksen yhteydessä 

Asian kuvaaminen  

Kantelija oli vienyt 3-vuotiaan ranskanbulldoggiuroksen kunnaneläinlääkärin hoidettavaksi, koska koiralle oli alkanut yhtäkkiä tulla ihmeellisiä kohtauksia: koira oli kantelijan mukaan sätkyillyt ympäriinsä ja raapinut itseään. Kantelija oli huomannut, että koiralla on hyvin epämukava olo ja sitä koskee johonkin. Kantelija oli epäillyt koiralla korvatulehdusta. Eläinlääkäri oli tarkastanut koiran korvat ja todennut, ettei niissä ole tulehdusta. Kantelija oli myös kysynyt, voiko kyseessä olla ihottuma, koska koiran silmä punoittaa välillä. Koira oli alkanut kotona istua sohvalla kuten ihmiset. 

Kunnaneläinlääkäri oli suositellut koiran röntgenkuvausta. Kantelija oli suostunut kuvaukseen, ja koira oli nukutettu. Eläinlääkäri oli kertonut röntgenkuvissa olevan nikamaepämuodostumia, mutta että kuvat eivät selitä koiran kipukohtauksia. Kunnaneläinlääkäri epäili koiralla tutkimusten perusteella syringomyeliaa (eli selkäytimen ontelotautia, jossa selkäytimeen syntyy nesteentäyteisiä onteloita) ja aloitti koiralle lääkityksen sekä suositteli magneettikuvausta diagnoosiin pääsemiseksi. Koiralle oli määrätty lääkitys ja suositeltiin kontrolliaikaa kuukauden päähän. 

Kantelija oli vienyt koiran kahden päivän päästä yksityisen eläinlääkärin vastaanotolle, jossa koiralla oli todettu häntäpoimun ihotulehdus ja täyttyneet anaalirauhaset. Koira sai hoidoksi lääkerasvan, ja olo helpottui jo saman illan aikana. 

Kantelija pitää virheellisenä sitä, että kunnaneläinlääkäri ei missään vaiheessa edes vilkaissut koiran peräpäähän, vaikka omistaja yritti hänelle selittää, kuinka koiralla on epämukava olla, ja että koira rapsuttaa itseään koko ajan. Kantelijan tietojen mukaan uroskoiralta kuuluu aina ensisijaisesti tutkia anaalirauhaset, jos koiralla on kipuja. 

Asian ratkaisu  

Kantelijan koiraa on tutkittu annettujen esitietojen perusteella ja hoidettu yleisesti hyväksytyillä ja kokemusperäisesti perustelluilla menettelytavoilla. Lääkkeitä on käytetty ja määrätty näyttöön perustuvan eläinlääketieteen mukaisesti. Eri käynneillä saadut diagnoosit ja epäilyt oireiden aiheuttajasta eivät ole toisiaan poissulkevia. Aluehallintovirasto kuitenkin muistuttaa 

yleisellä tasolla, että korkkiruuvihäntäisten koirien häntäpoimu on suositeltavaa tarkistaa yleistutkimuksen yhteydessä, koska koiran rakenne altistaa alueen tulehduksille. 

Ratkaisun perusteet  

Ranskanbulldogeilla on häntänsä rakenteen vuoksi usein hännän ympärillä ihopoimu, joka on altis tulehduksille. 

Sekä uros- että naaraskoirilla on anaalirauhaset. Kantelijan väite anaalirauhasten tutkimisen ensisijaisuudesta erityisesti kipuilevilla uroskoirilla ei perustu eläinlääketieteeseen. 

Aluehallintovirasto toteaa, että koira tuotiin kunnaneläinlääkäri vastaanotolle korvan raapimisen, oudon käytöksen ja kivuliaisuuden vuoksi. Koiralle on tehty yleistutkimus, suppea neurologinen tutkimus ja suppea ortopedinen tutkimus, ja sen selkärangasta on otettu röntgenkuvat.  Aluehallintovirasto katsoo, että yleistutkimuksen ja suppean neurologisen tutkimuksen perusteella voidaan saada merkittävää tietoa koiran oireiden alkuperästä. Koiran selkärangan kuvaaminen on perusteltua, kun koira kipuilee epämääräisesti eikä anna taivuttaa kaulaansa oikealle. Koska röntgenkuvassa nähtiin altistavia tekijöitä selkärangan kivulle, mutta varmaa diagnoosia oireilulle ei saatu ja oireilu viittasi hermoperäisiin oireisiin, on ollut aiheellista suositella magneettikuvausta. 

Aluehallintovirasto toteaa, että koiralla todettiin häntäpoimuntulehdus kaksi päivää myöhemmin. Kantelija ei ollut tuonut kunnaneläinlääkärin vastaanotolla ilmi takapään hankaamisoiretta, kuten on tehnyt jälkimmäisellä eläinlääkärikäynnillä. Aluehallintovirasto toteaa, että kantelija on kertonut koiransa alkaneen istua sohvalla ihmisten tapaan. Aluehallintovirasto katsoo, että asiakkaan antamien esitietojen perusteella kunnaneläinlääkäri olisi voinut epäillä myös häntäpoimuntulehdusta ja tarkistaa häntäpoimun tilanteen, mutta pelkkä istumisasento sohvalla ei suoranaisesti viittaa häntäpoimuntulehdukseen. Koiralla on myös ollut sekä esitietojen että vastaanotolla tehtyjen tutkimusten perusteella oireita ja löydöksiä, jotka eivät liity häntäpoimun tulehtumiseen. 

Lyhytkalloisilla koiraroduilla, kuten ranskanbulldogeilla, esiintyy chiari-tyyppistä epämuodostumaa, joka voi johtaa syringomyeliaan. Aluehallintovirasto katsoo, että asiakkaan antamat esitiedot ja potilaan kliininen kuva vastaanotolla voivat viitata syringomyeliaan ja että koiraa on hoidettu eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain (29/2000) 13 §:n mukaisten yleisesti hyväksyttyjen ja kokemusperäisesti perusteltujen menettelytapojen mukaisesti.

Lapin aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto  
Ratkaisupäivämäärä 26.11.2019 
Diaarinumero LAAVI/973/2019 

Kunta ei voi päättää siitä, mitä kustannuksia Kelan hoitotuella on katettava 

Kunta oli päättänyt, että vammaispalvelujen asiakkailta peritään palveluasumisen erityispalveluista asiakasmaksu, mikäli henkilö saa Kelasta eläkkeensaajan hoitotukea. Kunnan asiakasmaksusäännön mukaan asiakasmaksuna perittäisiin korkeintaan puolet hoitotuesta, tai mikäli henkilön saamasta hoitotuesta menee muihin erityiskustannuksiin yli puolet hoitotuesta, on maksu hoitotuen ja asiakkaan osoittamien erityiskustannusten välinen erotus.  

Maksua perittiin vammaispalvelulain mukaisesta palveluasumisesta silloin, kun se järjestettiin henkilön omaan kotiin.  

Aluehallintovirasto piti kunnan asiakasmaksusääntöä virheellisenä ja kehotti kunnan sosiaali- ja terveyslautakuntaa korjaamaan virheellisen asiakasmaksusääntönsä, ohjeistamaan alaisensa viranhaltijat asiassa sekä huolehtimaan siitä, että niitä asiakkaita, joilta asiakasmaksuja vammaisten asumispalveluista on asiakasmaksusäännön perusteella peritty, ohjeistetaan niistä menettelytavoista, joilla asiakas voi vaatia virheellisesti perittyjen maksujen palauttamista.  

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että asiakasmaksulain 4 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 §:n tarkoittama palveluasuminen on maksuton sosiaalipalvelu. Maksu palveluasumisesta voidaan poikkeuksellisesti periä ainoastaan silloin, kun henkilö saa korvausta asumisen erityiskustannuksiin muun lain nojalla.  

Asiakasmaksulaissa tai -asetuksessa ei kuitenkaan ole määritelty sitä, minkä lain nojalla maksettava korvaus voidaan ottaa huomioon vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen erityiskustannuksista perittävää maksua määrättäessä. Laissa ei siten ole suljettu pois mahdollisuutta ottaa huomioon myös Kelan maksamaa vammaistukea tai eläkettä saavan hoitotukea määrättäessä maksua vammaispalvelulain mukaisen asumisen erityiskustannuksista.  

Kunta ei kuitenkaan voi yksipuolisesti päättää siitä, mihin tarkoituksiin ja kustannuksiin Kelan hoitotuki on kohdennettava ilman, että ensin on selvitetty, millä perusteella tai mihin kustannuksiin tuki on myönnetty. Asiakkaalle myönnetyn Kelan hoitotuen myöntämisen perusteet on selvitettävä jokaisen asiakkaan kohdalla erikseen, ja mikäli tukea tai etuutta on myönnetty nimenomaisesti vammaisten asumispalveluista aiheutuvien erityiskustannuksen kattamiseen, voidaan etuutta enintään tältä osin periä asiakasmaksulain nojalla. Pelkkä vammaistuen tai eläkettä saavan hoitotuen saaminen ei osoita sitä, että tuki on myönnetty kattamaan vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetussa laissa tarkoitetun palveluasumisen erityskustannuksia.

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Eläinlääkintähuolto 
Ratkaisupäivämäärä 25.10.2019 
diaarinumero ISAVI/4098/2018 

Eläinlääkärin velvoitteisiin kuuluu huolehtia loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten lopettamisista aikataulun niin salliessa 

Asian kuvaaminen  

Kantelija on kannellut aluehallintovirastolle päivystävän eläinlääkärin toiminnasta koskien loukkaantunutta siiliä. Siili oli vakavasti loukkaantunut niin, että sen hengissä pitäminen oli kantelijan mukaan julmuutta sitä kohtaan ja se olisi pitänyt lopettaa. Päivystävä eläinlääkäri oli ohjeistanut laittamaan siilin laatikkoon ja viemään aamulla eläinlääkäriin.  

Eläinlääkäri oli aamulla tehnyt diagnoosin, jonka mukaan siilin selkärangassa oli vaurio, jonka seurauksena siilin takajalat olivat halvaantuneet. Eläinlääkäri oli lopettanut siilin. 

Kyseisessä tapauksessa kyseessä oli yöaika ja päivystävä eläinlääkäri oli tekemänsä arvion mukaan ohjannut kantelijan ottamaan yhteyttä seuraavana aamuna virka-aikaan ja varmisti, että siili pystytään toisen eläinlääkärin toimesta lopettamaan heti aamulla. Kantelu kohdistuu siihen, onko päivystävä eläinlääkäri toiminut eläinsuojelulain mukaisesti antaessaan puhelimessa neuvoja kantelijalle. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnittää eläinlääkärin huomiota eläinsuojelulain ja eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain asettamiin velvoitteisiin koskien luonnonvaraisten eläinten hoitoa ja lopettamista. Eläinlääkärin velvoitteisiin kuuluu huolehtia loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten lopettamisista aikataulun niin salliessa. 

Ratkaisun perusteet  

Luonnonvaraisten eläinten hoito ei kuulu eläinlääkintähuoltolain mukaisen päivystysvelvoitteen piiriin. Eläinlääkintähuoltolain mukaan kunnan on järjestettävä kiireellistä eläinlääkäriapua alueellaan olevia kotieläimiä varten kaikkina vuorokaudenaikoina. Vaikka luonnonvaraisten eläinten hoito ei kuulu eläinlääkintähuoltolain mukaisen päivystysvelvoitteen piiriin, velvoittaa eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain 14 § eläinlääkärin antamaan ensiapua eläimelle. Eläinlääkärin olisi tullut ohjeistaa siilin lopettaminen välittömästi tai ohjeistaa, mihin tahoihin kantelija olisi voinut olla välittömästi yhteydessä siilin lopettamiseksi. Aluehallintovirasto katsoo, että mikäli muuta apua ei olisi ollut saatavilla, olisi eläinlääkärin tullut ottaa siili vastaan ja lopettaa se. 

Aluehallintovirasto katsoo, että siilille on aiheutunut tästä viivyttelystä kärsimystä, kipua ja tuskaa, mikä on eläinsuojelulain 1 §:n vastaista. 

Lisätietoa: 

  • Eläinsuojelulaki

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 3.1.2019 
diaarinumero ISAVI/1428/2018

Opioidien annostelussa tulee olla huolellinen 

Asian kuvaaminen

Kätilö antoi naistentautien osastolla potilaalle Oxynorm 10 mg/ml liuosta 100 mg tarkoitetun 10 mg sijaan.    

Kätilö kertoi, että lääkettä antaessaan hän luuli kyseessä olleen Oxynorm-liuoksen toisen vahvuuden 1 mg/ml ja tämän vuoksi hän oli antanut potilaalle lääkettä 10 ml. Potilaan oireiden vuoksi hän oli tarkastanut lääkkeen vahvuuden ja havainnut virheensä. Hän oli välittömästi yhteydessä päivystävään gynekologiin, joka antoi ohjeeksi seurata potilaan vointia, tuli myös nopeasti paikalle ja konsultoi anestesialääkäriä. Kätilö kertoi lääkkeenantomuodon olleen itselleen vieras. Hän oli antanut lääkettä vain 1-2 kertaa ja tavannut aiemmin vain 1 mg/ml vahvuisen lääkeliuoksen.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi kätilölle huomautuksen siitä, että lääkehoitoa toteutettaessa tulee noudattaa huolellisuutta. Erityisesti opioideja annosteltaessa tulee lääkeaineen vahvuus tarkastaa niin huolellisesti, että nyt tapahtuneen kaltaista vakavaa lääkepoikkeamaa ei pääse tapahtumaan.  

Lisäksi aluehallintovirasto kehotti sairaalan vastuuhenkilöitä täsmentämään tarvittaessa annettavan lääkehoidon toteuttamista koskevaa ohjeistusta ja pyytää toimittamaan ohjeistuksen tiedoksi aluehallintovirastolle. 

Ratkaisun perusteet

Osastolla oli käytäntönä, että kun jaetaan säännöllisesti menevät lääkkeet tarjottimelle valmiiksi, ne tarkistetaan aina kahden hoitajan toimesta. Sen sijaan tarvittavia lääkkeitä menee pitkin päivää ja silloin oma sairaanhoitaja tai kätilö antaa lääkkeen suoraan. 

Kätilö kertoi kokevansa, että hänen tekemänsä virhe oli puhtaasti inhimillinen. Hänen mielestään tärkeintä asian loppuun saattamiseksi olisi perehtyä virheen mahdollistaneisiin olosuhteisiin ja syihin, jotta samanlaisia virheitä ei pääsisi jatkossa tapahtumaan missään hoitotyössä. Niin kauan kuin virheelle on pienikin mahdollisuus, sen on mahdollista tapahtua uudelleen.

Aluehallintovirasto yhtyi kätilön näkemykseen siitä, että sairaalan on tarkoituksenmukaista arvioida tapahtunut ja laatutyön keinoin pyrkiä vähentämään lääkitysvirheiden riskiä. Sairaala käsitteli asian vakavan vaaratapahtuman juurisyyanalyysillä. Selvittelyssä tuotiin esille lääkehoidon osalta kaksoistarkastuksen puuttuminen.  

Kaksoistarkastus on erityisen tärkeä silloin, kun kyseessä on lääke tai lääkeannos, joka voi aiheuttaa potilaalle merkittävää haittaa tai jopa hengenvaaran (esim. opioidit).

Lisätietoa: 

  • Turvallinen lääkehoito -opas