Kanteluiden päätöslyhennelmät

Löydät täältä päätöslyhennelmiä alla luetelluista aiheista. Klikkaamalla linkkiä pääset kyseisen aiheen lyhennelmien kohdalle.

Lyhennelmissä kuvaamme lyhyesti kantelun sisällön ja ratkaisumme perusteluineen. Jokainen päätöslyhennelmä on anonyymi. Lyhennelmät on luokiteltu aiheen mukaan ja osittain myös ratkaisuvuoden mukaan.

Saavutettavuusvalvonnan päätöslyhennelmät löydät saavutettavuusvaatimukset.fi-sivustolta:

Kanteluiden päätöslyhennelmät (saavutettavuus)

Kirjoita vähintään kolme kirjainta ja vieritä sivua alaspäin. Älä paina enter-näppäintä. Tulokset tulevat näkyviin automaattisesti.

Opetustoimi - 2023

Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Opetus- ja kulttuuritoimi
Ratkaisupäivämäärä: 16.1.2023
Diaarinumero: LSAVI/715/2022


Opetuksen järjestäjä ei voi käyttää siirtovyötä opetustoimen järjestämisessä

Asian kuvaaminen

Aluehallintovirastolle oli toimitettu kantelu, jossa kantelija moittii koulun opetustoimintaa. Koulussa on käytetty opetustoiminnassa siirtovyötä, jonka tarkoituksena on ollut estää oppilaan mahdollinen karkailu ja muu epätoivottu toiminta koulupäivän aikana. Opetuksen järjestäjä on perustellut vyön käyttöä perusopetuslain 29 pykälällä ja vedonnut siihen, että oppilaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa on kirjattu vyön käytöstä ja siihen liittyvistä periaatteista yhdessä huoltajan kanssa. Huoltaja on aikaisemmin keskustellut koulun kanssa, että vyön käyttöä tulisi rajoittaa vain ulkoilutilanteisiin ja siitä voitaisiin luopua asteitta. Vuoden 2022 aikana huoltaja oli tullut tietoiseksi siitä, että perusopetuslaki ei tunne rajoitusvälineitä ja täten niitä ei voida opetustoimessa käyttää. 

Vyön käytöstä luopumisella oli ikäviä seurauksia hänen huollettavalleen. Oppilas ei päässyt usean viikon aikana ulkovälitunneille ja hänen koulukyydityksiinsä tuli katkoja, joiden aikana huoltaja joutui kuljettamaan oppilasta kouluun. Kantelija moitti ratkaisuja syrjivinä ja katsoi, että ne eivät perustuneet perusopetuslakiin taikka asetukseen vaan olivat tosiasiassa rangaistus siitä, että huoltaja oli vaatinut vyön käytöstä luopumista.

Kaupunki katsoi, että oppilas ei voinut liikkua turvallisesti ulkovälituntialueella ilman vyötä ja perusteli tätä sillä, että koulun läheisyydessä oli rakennustyömaa ja paljon raskasta liikennettä, joka olisi voinut aiheuttaa vaaratilanteita oppilaalle. Lisäksi kaupunki katsoi, että koska oppilaan toiminta oli koulukyytien aikana arvaamatonta ei näitä voitu hetkellisesti järjestää. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto on antanut kaupungille huomautuksen perustuslain 7 §:n vastaisesta toiminnasta, jossa oppilaaseen on kohdistettu tarpeettomia, perusopetuslakiin kuulumattomia rajoitustoimenpiteitä. Lisäksi aluehallintovirasto on kiinnittänyt kaupungin huomion siihen, että oppilaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa on erikseen todettu, että oppilaan ulkovälitunnit on katsottu hänelle erityisen tärkeäksi, ja silti ne päätettiin evätä oppilaalta. 

Ratkaisun perusteet

Kaupunki perusteli ulkovälituntien rajaamista perusopetuslain 29 § perusteella, jonka perusteella se katsoi, että opetuksen järjestäjä ei ole voinut järjestää oppilaalle ulkovälitunteja, koska ne saattavat olla hänelle vaaraksi tilanteessa, jossa siirtovyön käytöstä on luovuttu. Koska perusopetuslaki ei tunne rajoitustoimia, siirtovyön käyttöä ei voida perustella kyseisellä lailla. Aluehallintovirasto arvioi, että opetuksen järjestäjä ei ole suunnitellut oppilaalle erikseen tärkeinä pidettyjä ulkovälitunteja siten, että ne olisi hänelle voitu turvallisesti järjestää. Koska oppilaan henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa oli erikseen mainittu nimenomaisesti ulkovälituntien merkitys oppilaalle, olisi opetuksen järjestäjän tullut kiinnittää huomiota siihen, että ulkovälitunnit olisivat toteutuneet. Lisäksi aluehallintovirasto moitti kaupunkia siitä, että vyön käyttöä perusteltiin huoltajan ja oppilaan omalla suostumuksella. Perusteluissa aluehallintovirasto viittasi apulaisoikeusasiamiehen päätökseen, EOK/3176/2020, jossa apulaisoikeusasiamies katsoo, että huoltajan suostumus rajoitustoimiin ei oikeuta käyttämään niitä. Aluehallintovirasto huomautti ratkaisussaan, että oppilas ei myöskään voi antaa suostumusta vyön käytölle.

Koulukyytien kohdalla aluehallintovirasto katsoi, että koulukyydit tulee suunnitella siten, että oikeus koulukuljetukseen ei katkea. Perusteluissa aluehallintovirasto viittasi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun, jossa koulumatkaetuutta koskevissa päätöksissä tulee kiinnittää huomio yksittäistapausten erityispiirteisiin. Koska koulukyydit palautuivat oppilaalle siten että henkilökohtainen avustaja osallistui kyyteihin, aluehallintovirasto katsoi, että tällä toteutuksella ne olisi voitu järjestää katkeamattomasti.

Sovellettavat säännökset

  • Suomen perustuslaki
  • Perusopetuslaki

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 8.11.2022
Diaarinumero ISAVI/9205/2021

Hallintomenettelyinä on tärkeää erottaa toisistaan lapsen oppimisen tuen järjestäminen ja oppilashuolto

Asian kuvaaminen  

Asiassa oli kyse lapsen opetuksen ja koulunkäynnin järjestämisestä. Kantelijat nostivat esiin kantelussaan, että tuki ei toteutunut ensimmäisestä luokasta alkaen useana eri lukuvuotena. Lapsella oli toiminnanohjauksen haasteita, ja hän tarvitsi tukea koulunkäyntiinsä. Myös koululla heräsi huoli lapsen koulunkäynnistä. Lapselle suositeltiin pienluokkaa, mutta kantelijat halusivat tutun luokan ja kavereiden säilyvän. Kantelijat pyysivät koulunkäynnin tueksi ohjaajaa, joka toimikin lapsen kanssa. Myöhemmin kävi ilmi, että ohjaaja ei ollut paikalla siten kuin oli sovittu. Koulun mukaan kantelijoiden kanssa keskusteltiin koulunkäynnin tuen järjestämisestä ja heihin oltiin tiiviisti yhteydessä lapsen asioissa. Kantelijoilla ja koululla oli toisistaan poikkeavia näkemyksiä lapsen haasteista koulussa, koulunkäynnin järjestämisestä ja niistä tiedottamisesta. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto ei saadun selvityksen perusteella ole voinut todeta asiassa sellaista kunnan opetustoimen viranhaltijoiden lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden täyttämättä jättämistä, jonka vuoksi aluehallintovirastolla olisi syytä ryhtyä toimenpiteisiin.  

Ratkaisun perusteet  

Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että koulu oli asianmukaisesti huomioinut kantelijoiden ilmaiseman huolen ja ryhtynyt toimenpiteisiin lapsen tuen tarpeiden selvittämiseksi sekä tuen toteuttamiseksi. Aluehallintovirasto totesi, että opetuksen järjestäjä päättää avustajapalveluista. Lapselle ei ollut osoitettu henkilökohtaisen avustajan palveluita, eikä lapselle ollut kantelijoiden toiveesta laadittu yleisen tai tehostetun tuen oppimisen tuen asiakirjoja, joissa avustajapalveluiden tarvetta olisi tarkasteltu. Aluehallintovirasto totesi lisäksi kantelussa ja asiassa saaduissa selvityksissä esiin tulleiden seikkojen pohjalta, että hallintomenettelyinä on tärkeää erottaa toisistaan lapsen oppimisen tuen järjestäminen ja oppilashuolto. Oppimisen tuki järjestetään perusopetuslain mukaisesti kolmiportaisena tukena ja oppilashuolto oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaisesti. Perusopetuslain mukainen kolmiportainen tuki on tukea lapsen oppimisen tai koulunkäynnin vaikeuksiin ja oppilashuoltolain mukainen toiminta liittyy tyypillisesti oppilaan tilanteeseen laajemmin. Perusopetuslain mukaiset opetuksen järjestämistä ja toteuttamista koskevat tiedot, kuten oppimisen kolmiportaisen tuen järjestämistä koskevat tiedot, tallennetaan oppilasrekisteriin. Oppilashuoltolain 20 §:n 2 momentin mukaisesti potilaskertomuksista ja asiakaskertomuksista sekä niiden luovuttamisesta säädetään erikseen. Käytännössä oppimisen tuki ja oppilashuolto kuitenkin muodostavat kokonaisuuden. Mikäli oppilas tarvitsee myös yksilökohtaisen oppilashuollon tukea, perustuu se vapaaehtoisuuteen ja edellyttää suostumusta.  

Keskeiset lait ja asetukset  

  • Suomen perustuslaki  

  • Perusopetuslaki  

  • Perusopetusasetus 

  • Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 16.2.2023
diaarinumero ISAVI/562/2022

Kunta on velvollinen osoittamaan alueellaan asuvalle lapselle lähikoulun ja tekemään siitä muutoksenhakukelpoisen päätöksen 

Asian kuvaaminen 

Asiassa oli kyse koulupaikan muuttamisesta ilman muutoksenhakukelpoista päätöstä. Lapsi asui käräjäoikeuden päätöksellä lähivanhempansa kanssa eri paikkakunnalla kuin etävanhempi. Lapselle oli osoitettu lähikoulu paikkakunnalta, jossa hän asui lähivanhemman kanssa. Etävanhempi ilmoitti lapsen oman asuinkuntansa kouluun sillä perusteella, että lapsi oli muuttanut hänen luokseen. Lapsi osallistui opetukseen etävanhemman asuinkunnan koulussa, mutta muutoksenhakukelpoista oppilaaksiottopäätöstä ei tehty missään vaiheessa. Lapsen lähikouluna säilyi lähivanhemman asuinkunnassa sijainnut koulu. Vanhemmilla oli eriävä näkemys lapsen asuinpaikasta.

Asian ratkaisu 

Itä-Suomen aluehallintovirasto saattoi kantelun kohteena olleen kunnan kunnanjohtajan ja yhtenäiskoulun ja lukion rehtorin tietoon käsityksensä siitä, että jos kunta on pitänyt lasta sellaisena alueellaan asuvana, jolle kunnalla on perusopetuslain 4 §:n nojalla velvollisuus järjestää perusopetusta, olisi kunnan tullut osoittaa lapselle perusopetuslain 6 §:n 2 momentin mukainen lähikoulu ja tehdä lähikoulua koskeva muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös.

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että kunta on velvollinen järjestämään alueellaan asuville oppivelvollisuusikäisille lapsille perusopetusta. Järjestämisvelvollisuuden ratkaisevana kriteerinä on tosiasiallinen pysyvä oleskelu. Velvollisuuden piirissä ovat siis myös lapset, joiden kotikunta on joku toinen kunta. Mikäli kunta pitää lasta sellaisena alueellaan asuvana, jolle kunnalla on perusopetuslain nojalla velvollisuus järjestää perusopetusta, kunnan tulee osoittaa lapselle lähikoulu ja tehdä lähikoulua koskeva muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös. Ilman koulupaikkaa koskevaa virallista hallintopäätöstä lapsen koulunkäyntiin liittyvät asiat, kuten oppilaan oikeuksiin ja tietojen käsittelyyn liittyvät kysymykset, jäävät oikeudellisesti epäselviksi. On sekä oppilaan että koulun oikeusturvan kannalta olennaista, että päätös tehdään. Koulunkäynti on turvattava myös tilanteissa, joissa huoltajat ovat eri mieltä siitä, kumman luona lapsi asuu. Koulun on hyvä olla epäselvissä asumiseen liittyvissä tilanteissa matalalla kynnyksellä yhteydessä lapsen molempiin huoltajiin ja pyrkiä selvittämään asumiseen liittyvää kysymystä.

  • Suomen perustuslaki 
  • Perusopetuslaki

Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Opetus- ja kulttuuritoimi
Ratkaisupäivämäärä 9.6.2023
Diaarinumero: LSAVI/13081/2022

Erityisen tuen päätöstä varten on hankittava pedagoginen selvitys sekä kuultava huoltajia ja oppilasta

Asian kuvaaminen 

Kantelussa moitittiin kunnan sivistysjohtajan toimintaa, joka liittyi muun ohella erityisen tuen päätöksen tarkistamiseen ja henkilökohtaisen avustajan myöntämiseen. 

Asian ratkaisu ja sen perusteet

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan sivistysjohtajan vakavaa huomiota perusopetuslain pykälien 17 ja 42 sekä hallintolain pykälien 34 ja 45 sisältöön. Erityisen tuen tarkistamista koskevaa päätöstä varten ei hankittu perusopetuslain edellyttämää pedagogista selvitystä. Oppilasta tai hänen huoltajiaan ei kuultu hallintolain edellyttämällä tavalla ennen päätöksentekoa. Päätöksessä ei myöskään mainittu lainkaan sovellettuja säännöksiä, toisin kuin hallintolaki edellyttää. Niin ikään sivistysjohtajan päätös sisälsi virheellisen ohjeen muutoksenhausta. Perusopetuslain mukaisesti toimivaltainen viranomainen asiassa olisi kunnallisen toimielimen sijaan ollut aluehallintovirasto.

Lisäksi aluehallintovirasto ilmaisi sivistysjohtajalle käsityksensä siitä, että hallintolain mukainen hyvän kielenkäytön vaatimus olisi edellyttänyt sivistysjohtajalta selkeämpää ja täsmällisempää viestintää kantelijan kanssa. Sivistysjohtajan viestinnässä ilmeni useampia epäjohdonmukaisuuksia ja epäselvyyksiä, ja myös edellä mainittu erityisen tuen päätös sisälsi epäselvän ilmaisun henkilökohtaisen avustajan toimimisesta ”pääasiallisesti” kantelijan lapsen henkilökohtaisena avustajana.

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan hyvän kielenkäytön ja empaattisen sekä vuorovaikutteisen lähestymistavan merkitys korostuu entisestään, kun käsitellään erityisen tuen asioita ja muita vastaavia aihepiirejä, jotka ovat usein luonteeltaan sensitiivisiä ja joilla on varsin merkittäviä vaikutuksia oppilaan kouluarkeen. Viranhaltijan olisikin asian yhteydessä tullut huomioida erityisen tarkasti asiallisen, selkeän ja ymmärrettävän kielenkäytön merkitys.

Sovelletut säännökset

  • Hallintolaki 9 §, 34 § ja 45 §
  • Perusopetuslaki 17 § ja 42 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 10.8.2023
diaarinumero LSSAVI/14894/2022

Opetuksen järjestäjän tulee varmistua siitä, että se saa välttämättömät tiedot sijaishuollossa olevasta lapsesta
 

Asian kuvaaminen 

Sijaishuollossa asuvan lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä teki kantelun koskien luokanopettajan lapseen kohdistamaa epäasiallista kohtelua. Kantelun liitteenä oli lapsen kirjoitus, jonka mukaan lapsi oli kokenut olonsa turvattomaksi koulussa useamman vuoden ajan.
Opettajan selvityksen mukaan hän ei ollut kohdellut lasta eriarvoisesti kuin muita luokan lapsia. Rehtorin selvityksen mukaan opettajan olisi ollut hyvä huomioida lapsen tilanne ja tausta hienotunteisemmin. Rehtorin selvityksen mukaan vaikutti siltä, että opettajalla ei ollut riittäviä tietoja eikä taitoja lapsen kohtaamiseen. Selvitysten perusteella kuitenkin vaikutti siltä, että opettaja ei ollut kohdellut lasta eri tavalla kuin muita oppilaita vastaavissa tilanteissa.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto ilmaisi käsityksenään, että koulun tulee varmistua tarvittaessa oma-aloitteisesti siitä, että se saa perusopetuslaissa vahvistettujen lapsen oikeuksien toteuttamiseksi välttämättömät tiedot sosiaalihuollon viranomaiselta sijaishuollossa olevasta lapsesta.

Ratkaisun perusteet 

Perusteluissa aluehallintovirasto toi esille, että opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Koulun työntekijöillä on yleinen velvoite toimia yhteistyössä oppilaiden huoltajien kanssa. Lapsen huostaanotto vaikuttaa lapsen edustamiseen kouluasioissa. Lapsen huolenpitoon liittyvä päätösvalta siirtyy sijaishuollon ajaksi lapsen sijoittaneelle hyvinvointialueelle ja käytännössä huolenpitoon liittyvää päätösvaltaa käyttää ja lapsen laillisena edustajana sijaishuollon aikana toimii lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Huolenpitoon kuuluu lapsen koulunkäynnistä huolehtiminen. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee tehdä yhteistyötä perusopetuksen kanssa lapsen kodin ulkopuolisen sijoituksen aikana. Sosiaalityöntekijän on toimittava sijaishuollon aikana yhteistyössä niin huoltajien kuin sijaisvanhempien kanssa, mutta hän tekee viime sijassa lasta koskevat päätökset siltä osin kuin se on sijaishuollon tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeen. Sosiaalityöntekijä on siis ensisijainen henkilö, jonka kanssa opetuksen järjestäjän on tehtävä yhteistyötä. Toisaalta sijaisvanhemmat vastaavat lapsen arjesta, ja heillä on lastensuojelulaissa asetettu velvoite toimia yhteistyössä opetuksen järjestäjän kanssa, joten lapsen laillisena edustajana toimiminen on käytännössä välttämätöntä. 

Edellä esitetyn perusteella aluehallintoviraston näkemyksen mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävänä on sopia sijaisvanhempien kanssa siitä, miltä osin kumpikin osapuoli tekee yhteistyötä opetuksen järjestäjän kanssa ja toimii tässä tarkoituksessa lapsen laillisena edustajana. Sosiaalityöntekijän on kirjattava asia lapsen asiakassuunnitelmaan, johon edellytetään lastensuojelulain mukaisesti kirjaamaan, miten lapsen opetus sijaishuollon aikana järjestetään. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävänä on varmistaa, että opetuksen järjestäjä tietää, miten lapsen edustamisesta on sovittu. 

Perusopetuslain mukaan opetuksen järjestäjällä on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada maksutta oppilaan opetuksen järjestämiseksi välttämättömät tiedot sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaiselta. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kantelun mukaan koululla on ollut lapsen tausta tiedossa. Lapsi on kokenut ennen huostaanottoa vakavaa ja pitkäaikaista kaltoinkohtelua. Opettajan selvityksen mukaan hänellä ei ollut riittävät tiedot lapsen taustasta. Rehtorin selvityksestä ei käy ilmi, mitä tietoa koululla on ollut ja kuinka tieto on koululla liikkunut. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan ensisijaisesti lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai hänen valtuuttamanaan sijaisvanhempien olisi tullut huolehtia siitä, että nimenomaan lasta opettavalla opettajalla on oppilaan opetuksen järjestämiseksi välttämättömät tiedot. Toisaalta opetuksen järjestäjän on lapsen edun toteutumiseksi tärkeää varmistaa, että sosiaalityöntekijä tai sijaisvanhemmat ovat antaneet lapsesta kaiken tiedon, jolla on merkitystä muun muassa siihen, että lapsi voi kokea olonsa turvalliseksi koulussa. Opetuksen järjestäjän oikeutta saada lasta koskevat välttämättömät tiedot opetuksen järjestämiseksi tulee aluehallintoviraston käsityksen mukaan tulkita lapsen oikeuksien toteutumisen näkökulmasta: lastensuojelusta saatava tieto on opetuksen järjestäjälle välttämätön, jos tiedon avulla voidaan toteuttaa perusopetuslaissa vahvistetut lapsen oikeudet paremmin kuin ilman kyseistä tietoa. Aluehallintovirasto painottaa, että kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen osalta viranhaltijoilla sekä sosiaalihuollossa että opetustoimessa on erityinen velvollisuus hyvään tiedonkulkuun ja yhteistyöhön lapsen edun mukaisesti. 

Keskeiset lait 

  • Lastensuojelulaki (417/2007) 30 §, 45 §, 52 §, 52 a §
  • Perusopetuslaki (628/1998) 3 §, 16 §, 26 §, 29 § 41 §
     

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielinen sivistystoimi
Päätöksen päivämäärä: 26.1.2023
Diaarinumero: LSSAVI/19593/2022

Halloween koulussa: kulttuuriseen ja uskonnolliseen moninaisuuteen tutustuminen ei ole uskonnon harjoittamista

Asian kuvaus

Aluehallintovirastoon tehtiin kantelu, jonka mukaan koululla oli järjestetty opetussuunnitelmaan sopimattomia aktiviteetteja ja Suomen kulttuuriin sopimattomia Halloweeniin liitettäviä uskonnollisia tapahtumia. Kantelun mukaan aktiviteeteissa oli okkultistisia piirteitä, jotka olivat pelottaneet lapsia ja lisänneet turvattomuutta, esimerkiksi aikuisten pukeutuminen zombeiksi. Lisäksi kouluun oli kutsuttu taikuri.     

Kunnan selvityksestä ilmeni, että oppilaat olivat askarrelleet harjoittelijan johdolla kaupalliseen Halloween-juhlintaan liittyviä hahmoja esikoulun iltapäivätoiminnassa. Koulun johto oli hyväksynyt projektin sillä ehdolla, että askartelutöiden näyttely poistetaan ennen pyhäinpäivää, jottei se sekoitu kristilliseen juhlaan.  

Samaan aikaan koulun viidesluokkalaiset olivat osallistuneet koulun ulkopuoliseen toimintaan, jossa ohjaajat olivat pukeutuneet uhanalaisiksi bakteereiksi tuodakseen oppilaiden tietoon luonnosta löytyviä mikrobeja ja bakteereja. Tällä ei ollut yhteyttä Halloweenin kanssa. Selvityksen mukaan näyttelystä ja ulko-opetuksesta oli tullut positiivista palautetta sekä oppilaita että heidän huoltajiltaan. Koulu ei ollut selvityksen mukaan tietoinen siitä, että toiminta koettiin pelottavaksi. 

Selvityksen mukaan koulu oli kutsunut vieraaksi tunnetun suomenkielisen viihdetaikurin, joka oli osa koulun kieli- ja kulttuuririkasteista opetusta.  

Johtopäätökset 

Aluehallintovirasto ei katsonut, että kyseinen kunta olisi toiminut lainvastaisesti kantelussa esiintuotujen seikkojen osalta. 

Perustelut

Uskonnon ja omantunnon vapaus tarkoittaa, että jokaisella on oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumuksensa ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Opetushallituksen ohjeiden mukaan uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset on järjestettävä erillään muusta koulun toiminnasta ja ne tulee nimetä siten, että oppilaat ja huoltajat saavat oikean käsityksen niiden uskonnollisesta luonteesta. Selvittääkseen oliko koulu noudattanut oikeuskäytäntöä aluehallintovirasto tarkasti tilaisuuksien uskonnollisen luonteen. Tarkastelussa käytettiin uskontotieteellistä selvitystä, joka oli tehty aikaisempaan vastaavaan tapaukseen liittyen, jonka mukaan uskonnolliselle rituaalille on tyypillistä säännöllinen, tietoinen toiminta, joka on selkeästi yhdistettävissä uskontoon. Aluehallintovirasto katsoi, että kantelussa esitettyä ei selvityksen valossa voitu pitää uskonnon harjoittamisena. Tästä syystä aluehallintovirasto katsoi, että toiminta oli opetussuunnitelman mukaista kielirikasteisia piirteitä sisältävää tutustumista erilaisiin kulttuureihin. 

Sovellettava lainsäädäntö

  • Perusopetuslaki
  • Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014
  • Perusopetuksen opetussuunitelman perusteet 2014

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 12.6.2023 
Diaarinumero: LSSAVI/4382/2022

Lapsella on oikeus olla aktiivinen toimija koulunkäyntiään koskevissa asioissa

Asian kuvaaminen

Lapsi kävi koulua kokoaikaisesti erityisluokalla ja tarvitsi tukea muun muassa vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa. Koulussa oli sattunut konfliktitilanteita lapsen ja muiden oppilaiden välillä. Kantelija toi kantelussa esille lapsensa kokemuksen siitä, että lasta ei kuulla näissä tilanteissa. Lapsesta tehdään syypää ilman, että hän saa puolustautua. Sivistystoimen selvityksen mukaan erityisopettaja oli käsitellyt jokaisen tilanteen lapsen kanssa kahden kesken sekä erikseen huoltajan kanssa. Lapsen käyttäytymistä oli pyritty ohjaamaan ennakoinnin, strukturoinnin sekä osittamisen avulla. Hänelle oli sanoitettu käyttäytymisodotukset, luotu struktuurit eri koulupäivän tilanteisiin ja annettu henkilökohtaista ohjausta. Tilanteita oli käyty vielä erikseen läpi opetustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen edustajien välisessä yhteispalaverissa.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan sivistystoimen huomiota opetuksen järjestäjän velvollisuuteen toteuttaa lapsen osallistumisoikeutta siten, että lapselle annetaan tilaisuus ilmaista näkemyksensä itseään koskevasta asiasta, kun hänen yksilöllisiä opetus- ja tukiratkaisuja tehdään ja koulunkäyntiinsä liittyviä asioita käsitellään. 

Ratkaisun perusteet

Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lasten pitää saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Suomen valtion ratifioiman YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan 1. kohdan mukaan sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa häntä koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Julkisella vallalla tarkoitetaan säännöksessä sekä viranomaista että yksityistä yhteisöä, joka hoitaa julkista hallintotehtävää. 

Opetuksen järjestäjän velvollisuutena on toteuttaa lapsen osallistumisoikeus tämän koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Oikeuden toteuttaminen tarkoittaa sitä, että lapselle annetaan tilaisuus ilmaista näkemyksensä hänen koulunkäyntiään, kuten tuen järjestämistä, koskevista asioista. Kyse ei ole ratkaisuvallan siirtämisestä lapselle, vaan ratkaisujen tekeminen pysyy julkista valtaa käyttävällä opetuksen järjestäjällä. Oikeuden toteutuminen edellyttää, että lapsi saa riittävästi tietoa hänelle ymmärrettävällä tavalla, jotta hänen on mahdollista muodostaa mielipide itseään koskevasta asiasta. Lapsen ratkaistavaksi jää, haluaako hän ilmaista näkemystään. Lapselle sopiva kuulemisen toteuttamistapa edistää sitä, että lapsi haluaa kertoa mielipiteensä ratkaistavaan asiaan. 

Osallistumisoikeus on toteutettava siitä riippumatta, onko lapsen näkemyksellä lopulta merkitystä opetuksen järjestämisratkaisuihin. Osallisuus ja kuulluksi tulemisen kokemus voivat kuitenkin vaikuttaa merkittävästi siihen, miten säännöllistä tukea tarvitsevan lapsen koulunkäynti onnistuu. Tuen tarpeen arviointi ja suunnittelu eivät ole lapsen vastuulla, ja opetuksen ja tuen järjestämisen ratkaisut tekee opetuksen järjestäjä. Näkemyksen selvittämisen kautta koulun aikuiset voivat kuitenkin saada tietoa siitä, mitkä asiat lapsi kokee koulussa vaikeiksi, ja sitä kautta hahmottaa, mitkä toimet sujuvoittavat koulunkäyntiä. Tällä turvataan samalla luokan muiden lasten yhdenvertaisia edellytyksiä oppia tietoja ja taitoja ja opiskella turvallisessa opiskeluympäristössä. Lapsen kuuleminen voi lisätä koulun aikuisten ymmärrystä siitä, miksi lapsi käyttäytyy haastavasti, jolloin aikuisten voi olla helpompi kohdata tilanteita, joissa lapsi käyttäytyy häiritsevästi tai vahingollisesti muita ihmisiä kohtaan. Lapsen aktiivinen toimijuus itseään koskevissa asioissa voi parantaa lapsen ja koulun aikuisten välistä vuorovaikutusta, mikä voi edistää sitä, että lapsi on valmis ottamaan ohjausta vastaan ja vaikeat tilanteet saadaan koulussa ratkaistua. Osallistumisoikeuden toteuttamisella turvataan monilta osin sitä, että lapsilla on koulussa yhdenvertaiset edellytykset kehittyä yksilöllisesti ja he voivat kokea kuuluvansa kouluyhteisöön. Oikeuden toteuttaminen ei ole vain tukea tarvitsevan oppilaan vaan kaikkien oppilaiden ja koko kouluyhteisön edun mukaista.

Sivistystoimen selvityksestä sai käsityksen, että lapselle ei ollut annettu mahdollisuutta olla aktiivinen toimija koulunkäyntiään koskevissa asioissa. Koulun aikuiset olivat käyneet lapsen kanssa keskusteluja, mutta ne eivät näyttäytyneet vastavuoroisina niin, että lapsen näkemystä olisi todella haluttu kuulla ja että aikuinen olisi perustellut näkemyksestä poikkeavan toimintatapansa. 

Sovelletut säännökset

  • YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista (SopS 59–60/1991) 12 art.
  • Perustuslaki (731/1999) 6 §, 22 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 29.6.2023 
Diaarinumero: LSSAVI/8955/2023

Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei ole ikinä lapsen edun vastaista

Asian kuvaaminen

Kantelija katsoi, että koulussa oli tehty hänen lapsestaan virheellisiä lastensuojeluilmoituksia puuttumatta lapsen tilanteeseen ensin muulla tavoin. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto totesi, että lastensuojeluilmoituksen tekeminen on koulun työntekijälle asetettu velvollisuus eikä vaaranna lapsen oikeuksien toteutumista. 

Ratkaisun perusteet

Muun muassa koulun työntekijöille on säädetty lastensuojelulain 25 §:n 1 momentissa itsenäinen velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaiselle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Ilmoitusvelvollisuus syntyy huolen heräämisestä. Lastensuojelun työntekijän on arvioitava lastensuojelulain 26 §:n mukaisesti, onko ilmoituksen perusteella ryhdyttävä selvittämään lastensuojelun tarvetta. Jos lapsi on jo lastensuojelun asiakkaana, hänen asioistaan vastaavan sosiaalityöntekijän on arvioitava, onko hänen lastensuojelun järjestämistään tarve muuttaa tai antaako ilmoitus aiheen selvittää asiaa. Ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksen on turvata lapselle lastensuojelulain 1 §:ssä vahvistettu oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. 

Ilmoituksen tekeminen ei ole ikinä lapsen edun vastaista. Ilmoituksesta ei aiheudu haittaa lapselle eikä se vaaranna hänen oikeuksiensa toteutumista, vaikka lastensuojeluviranomainen katsoisi, että lastensuojelun tarvetta ei ole ylipäänsä tarpeellista selvittää, selvityksen perusteella ei ole tarvetta lastensuojelun tukitoimille tai ilmoitus ei anna aihetta muuttaa lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen lastensuojelun järjestämistä. 

Sovelletut säännökset

Lastensuojelulaki (417/2007) 1 §, 25 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 2.6.2023 
Diaarinumero: LSSAVI/4090/2022

Lapsella on yhdenvertainen oikeus osallistua opetukseen kuuluviin retkiin

Asian kuvaaminen

Kantelija katsoi, että hänen lastaan ei ollut kohdeltu yhdenvertaisesti, kun tämä ei ollut päässyt osallistumaan koulun hiihtopäivään. Koulun selvityksestä ilmeni, että lapsen koulupäivä oli päätetty järjestää koululla, koska hän oli edellisenä päivänä kieltäytynyt noudattamasta hiihtopäivään liittyviä sääntöjä. Voimakkaan sääntöjen vastustamisen ja huonolla käytöksellä uhmaamisen vuoksi työntekijät olivat todenneet, että hiihtopäivää ei voida lapsen osalta toteuttaa turvallisesti. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi koululle huomautuksen siitä, että lapselta voidaan evätä osallistuminen opetukseen kuuluvaan retkeen vain, kun yhdenvertaisuuslain 11 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät.

Ratkaisun perusteet

Suomen perustuslain 16 §:n 1 momentissa vahvistetaan jokaiselle lapselle oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oikeudesta tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti säädetään perustuslain 6 §:ssä. Säännöksen 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännöksen 2 momentin mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan muun muassa terveydentilan tai vammaisuuden perusteella. Kyseisillä perustuslain säännöksillä vahvistetaan, että jokaisella lapsella on yhdenvertainen oikeus perusopetukseen. 

Yhdenvertaista kohtelua tarkennetaan yhdenvertaisuuslailla, jossa säädetään siitä, milloin yhdenvertainen kohtelu ei toteudu eli kyse on syrjinnästä. Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun muassa vammaisuuden tai terveydentilan tai muunkaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaan välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Erilainen kohtelu ei ole yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan syrjintää, jos

  • kohtelu perustuu lakiin
  • sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite
  • keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. 

Kaikkien kolmen edellytyksen on täytyttävä, jotta välitön syrjintä voidaan sulkea pois.

Aluehallintovirasto katsoi, että kaikki opetukseen osallistuvat oppilaat ovat keskenään vertailukelpoisessa tilanteessa, koska he ovat oppivelvollisuuslain 2 §:n 1 momentin mukaisesti oppivelvollisia ja heille on vahvistettu perus- ja ihmisoikeutena yhdenvertainen oikeus perusopetukseen. Tulkintaa tukee vammaisten henkilöiden sopimuksen 24 artikla, jossa vahvistetaan vammaisille henkilöille oikeus inklusiiviseen koulutukseen. Suomi on sopimuksen ratifioimalla sitoutunut luomaan sopimuksen 4 artiklan mukaisesti asteittain inklusiivisen koulutusjärjestelmän, joka tarkoittaa kaikkien lasten opetuksen järjestämistä yleisessä koulutusjärjestelmässä, niin että heillä on yhdenvertainen oikeus kehitykseen yksilöllisten edellytysten mukaisesti ja yhdenvertainen oikeus osallisuuteen kouluyhteisössä. 

Oppilasta kohdellaan epäsuotuisammin kuin muita oppilaita, jos hän ei pääse mukaan opetukseen kuuluvaan retkipäivään. Poikkeuksellisesti osallistumisen epääminen ei ole välitöntä syrjintää. Silloin erilaiselle kohtelulle on oltava ensinnäkin laissa säädetty peruste. Näin on, jos oppilaalta on perusopetuslain 36 §:n 1 tai 3 momentissa säädetyillä perusteilla evätty oikeus osallistua opetukseen koulussa, eli hän on retken aikana erotettuna määräaikaisesti koulusta tai häneltä on retkeä edeltävänä päivänä evätty opetus lopun koulupäivän ja seuraavan koulupäivän ajaksi. Vastaavasti jos oppilaalle on tehty perusopetuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla erityinen opetusjärjestely siitä, että hänen opetuksensa järjestetään määräajan muualla kuin koulussa ja opetusjärjestely on voimassa retken aikaan, on laissa säädetty peruste olla ottamatta oppilasta retkelle mukaan. Tavoitteen hyväksyttävyyden ja keinon oikeasuhtaisuuden vaatimusten voidaan myös katsoa täyttyvän silloin, kun toimenpiteestä on päätetty kyseisissä säännöksissä säädetyillä perusteilla. Muissa tilanteissa laissa säädettyä perustetta ei ole, jolloin osallistumisen epääminen retkeltä on välitöntä syrjintää.

Lapsi oli joutunut välittömästi syrjityksi, kun häntä ei ollut otettu koulun hiihtopäivään mukaan. Perustuslain 2 §:n 3 momentissa ilmaistun oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Opetuksen järjestäminen on julkinen hallintotehtävä, jossa on noudatettava toimintaa koskevaa lainsäädäntöä. Tämän julkisen hallintotehtävän ytimessä on oppilaan oikeuden opetukseen toteuttaminen. Jos oikeutta rajoitetaan tai toteutetaan eri tavalla kuin muiden oppilaiden osalta, on kyse julkisen vallan käytöstä, jolla tarkoitetaan viranomaiselle tai julkista hallintotehtävää hoitavalle yksityiselle toimijalle annettua toimivaltaa määrätä henkilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Ratkaisun on siten perustuttava lakiin. Opetuksen järjestäjä ei voi pyytää huoltajalta suostumusta lainvastaiseen menettelyyn. Opetuksen järjestäjän on pidättäydyttävä kaikista kodin ja koulun välisistä suostumus- ja sopimuskäytännöistä, jotka voivat johtaa oppilaan oikeuksien loukkaamiseen tai muutoin lainvastaiseen menettelyyn. 

Sovelletut säännökset

  • YK:n sopimus lapsen oikeuksista (SopS 59–60/1991) 2 art., 28 art.
  • YK:n sopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (SopS 26–27/2016) 24 art.
  • Suomen perustuslaki (731/1999) 2 §, 6 §, 16 §
  • Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 8 §, 10 §, 11 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä 2.10.2023

Oppilaan oikeus erityiseen tukeen edellyttää viranhaltijaa tekemään perustellun, muutoksenhakukelpoisen päätöksen

Asian kuvaaminen

Kantelijan lapsi oli erityislapsi ja erityisen tuen piirissä. Lapsi siirtyi yläkouluun, jossa erityistä tukea toteutettiin edelleen viisi vuotta vanhan päätöksen pohjalta, ja esimerkiksi erityisistä opetusjärjestelyistä päätettiin opiskeluhuoltoryhmässä sekä henkilökohtaisesta opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa (HOJKS).

Kantelija ei tiennyt, miten koulussa toteutetaan lapsen erityistä tukea. Lapsi haluttiin myös siirtää arviointijaksolle erityiskouluun, mutta kantelija ei tiennyt, mitä jaksolla arvioidaan.

Asian ratkaisu

Kunnan olisi tullut toimittaa asiakkaalle hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva perusteltu, muutoksenhakukelpoinen päätös. Lisäksi kunnan olisi pitänyt tarkistaa lapsen erityisen tuen antamista koskeva päätös tarvittaessa tai viimeistään ennen seitsemännelle luokalle siirtymistä.

Ratkaisun perusteet

Erityisen tuen päätös tulee tarkistaa joko tarvittaessa tai vähintään toisen vuosiluokan jälkeen sekä ennen seitsemännelle vuosiluokalle siirtymistä, olipa sitä tarvetta muuttaa tai ei. Näin lapsen tarvitsemaa tukea arvioidaan säännöllisin väliajoin. Päätös tehdään uudelleen, mutta päätöksen perustana olevaa pedagogista selvitystä ja muita olemassa olevia dokumentteja muutetaan vain tarvittavilta osin. Jos erityisen tuen tarvetta ei enää olisi, tehdään erityisen tuen lopettamisesta pedagogiseen selvitykseen perustuva päätös ja oppilaalle ryhdytään antamaan tehostettua tukea. Hallintopäätös edellyttää huoltajan virallista kuulemista asiassa. Jos hallintopäätös on huoltajan näkemyksen vastainen, hän voi hakea siihen muutosta.

Tilanteessa, jossa oppilaan opetusta järjestetään perusopetuslainsäädännöstä osittain poiketen, täytyy asiassa tehdä muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös joko erityisen tuen päätöksen päivittämisen yhteydessä, tai ainakin päätös erityisistä opetusjärjestelyistä. Yhteistyöhön kodin kanssa tulee kiinnittää huomiota.

Keskeiset lait ja määräykset

* Perustuslaki 21 §

* Perusopetuslaki 3 §, 17 §, 18 §

* Opetushallituksen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä: 2.6.2023

Diaarinumero: LSSAVI/4090/2022

Lapsella on yhdenvertainen oikeus osallistua opetukseen kuuluviin retkiin

Asian kuvaaminen

Kantelija katsoi, että hänen lastaan ei ollut kohdeltu yhdenvertaisesti, kun tämä ei ollut päässyt osallistumaan koulun hiihtopäivään. Koulun selvityksestä ilmeni, että lapsen koulupäivä oli päätetty järjestää koululla, koska hän oli edellisenä päivänä kieltäytynyt noudattamasta hiihtopäivään liittyviä sääntöjä. Voimakkaan sääntöjen vastustamisen ja huonolla käytöksellä uhmaamisen vuoksi työntekijät olivat todenneet, että hiihtopäivää ei voida lapsen osalta toteuttaa turvallisesti.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi koululle huomautuksen siitä, että lapselta voidaan evätä osallistuminen opetukseen kuuluvaan retkeen vain, kun yhdenvertaisuuslain 11 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät.

Ratkaisun perusteet

Suomen perustuslain 16 §:n 1 momentissa vahvistetaan jokaiselle lapselle oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oikeudesta tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti säädetään perustuslain 6 §:ssä. Säännöksen 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännöksen 2 momentin mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan muun muassa terveydentilan tai vammaisuuden perusteella. Kyseisillä perustuslain säännöksillä vahvistetaan, että jokaisella lapsella on yhdenvertainen oikeus perusopetukseen.

Yhdenvertaista kohtelua tarkennetaan yhdenvertaisuuslailla, jossa säädetään siitä, milloin yhdenvertainen kohtelu ei toteudu eli kyse on syrjinnästä. Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun muassa vammaisuuden tai terveydentilan taikka muunkaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaan välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Erilainen kohtelu ei ole yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Kaikkien kolmen edellytyksen on täytyttävä, jotta välitön syrjintä voidaan sulkea pois.

Aluehallintovirasto katsoi, että kaikki opetukseen osallistuvat oppilaat ovat keskenään vertailukelpoisessa tilanteessa, koska he ovat oppivelvollisuuslain 2 §:n 1 momentin mukaisesti oppivelvollisia ja heille on vahvistettu perus- ja ihmisoikeutena yhdenvertainen oikeus perusopetukseen. Tulkintaa tukee vammaisten henkilöiden sopimuksen 24 artikla, jossa vahvistetaan vammaisille henkilöille oikeus inklusiiviseen koulutukseen. Suomi on sopimuksen ratifioimalla sitoutunut luomaan sopimuksen 4 artiklan mukaisesti asteittain inklusiivisen koulutusjärjestelmän, joka tarkoittaa kaikkien lasten opetuksen järjestämistä yleisessä koulutusjärjestelmässä, niin että heillä on yhdenvertainen oikeus kehitykseen yksilöllisten edellytysten mukaisesti ja yhdenvertainen oikeus osallisuuteen kouluyhteisössä.

Oppilasta kohdellaan epäsuotuisammin kuin muita oppilaita, jos hän ei pääse mukaan opetukseen kuuluvaan retkipäivään. Poikkeuksellisesti osallistumisen epääminen ei ole välitöntä syrjintää. Silloin erilaiselle kohtelulle on oltava ensinnäkin laissa säädetty peruste. Näin on, jos oppilaalta on perusopetuslain 36 §:n 1 tai 3 momentissa säädetyillä perusteilla evätty oikeus osallistua opetukseen koulussa, eli hän on retken aikana erotettuna määräaikaisesti koulusta tai häneltä on retkeä edeltävänä päivänä evätty opetus lopun koulupäivän ja seuraavan koulupäivän ajaksi. Vastaavasti jos oppilaalle on tehty perusopetuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla erityinen opetusjärjestely siitä, että hänen opetuksensa järjestetään määräajan muualla kuin koulussa ja opetusjärjestely on voimassa retken aikaan, on laissa säädetty peruste olla ottamatta oppilasta retkelle mukaan. Tavoitteen hyväksyttävyyden ja keinon oikeasuhtaisuuden vaatimusten voidaan myös katsoa täyttyvän silloin, kun toimenpiteestä on päätetty kyseisissä säännöksissä säädetyillä perusteilla. Muissa tilanteissa laissa säädettyä perustetta ei ole, jolloin osallistumisen epääminen retkeltä on välitöntä syrjintää.

Lapsi oli joutunut välittömästi syrjityksi, kun häntä ei ole otettu koulun hiihtopäivään mukaan. Perustuslain 2 §:n 3 momentissa ilmaistun oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Opetuksen järjestäminen on julkinen hallintotehtävä, jossa on noudatettava toimintaa koskevaa lainsäädäntöä. Tämän julkisen hallintotehtävän ytimessä on oppilaan oikeuden opetukseen toteuttaminen. Jos oikeutta rajoitetaan tai toteutetaan eri tavalla kuin muiden oppilaiden osalta, on kyse julkisen vallan käytöstä, jolla tarkoitetaan viranomaiselle tai julkista hallintotehtävää hoitavalle yksityiselle toimijalle annettua toimivaltaa määrätä henkilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Ratkaisun on siten perustuttava lakiin. Opetuksen järjestäjä ei voi pyytää huoltajalta suostumusta lainvastaiseen menettelyyn. Opetuksen järjestäjän on pidättäydyttävä kaikista kodin ja koulun välisistä suostumus- ja sopimuskäytännöistä, jotka voivat johtaa oppilaan oikeuksien loukkaamiseen tai muutoin lainvastaiseen menettelyyn.

Sovelletut säännökset

YK:n sopimus lapsen oikeuksista (SopS 59–60/1991) 2 art., 28 art.

YK:n sopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (SopS 26–27/2016) 24 art.

Suomen perustuslaki (731/1999) 2 §, 6 §, 16 §

Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 8 §, 10 §, 11 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä: 6.7.2023

Diaarinumero: LSSAVI/7805/2022

Erityisluokalla opiskelussa on kyse erityisen tuen järjestämisestä, jota koskevassa päätöksenteossa on noudatettava hallintolakia

Asian kuvaaminen

Kantelija toi esille, että rehtori oli ilmoittanut yhtäkkiä vuoden alussa hänen lapsensa siirtämisestä erityisluokalle. Siirrosta ei ollut keskusteltu huoltajien kanssa, vaan rehtori oli vain ilmoittanut asiasta puhelimitse. Koulun ja sivistystoimen viranhaltijat katsoivat selvityksessään, että lapsi oli saanut tehostettua tukea. Lapselle ei ollut tehty erityisen tuen päätöstä, koska hänellä ei ole arvioitu olevan näitä kriteerejä täyttäviä oppimisvaikeuksia tai muita erityisen tuen vaatimia koulunkäynnillisiä haasteita. Lapsen opiskelu oli toteutettu pienluokalla niin, että hän oli saanut aineenopettajilta tehtäväpaketit, joita hän on tehnyt pienluokan opettajana toimineen erityisluokanopettaja johdolla. Pienluokalla opiskelu oli tarkoitettu alun perin lyhytaikaiseksi järjestelyksi tukemaan vielä vahvemmin lapsen säännöllistä koulunkäyntiä ja auttamaan häntä runsaista poissaoloista huolimatta saamaan kahdeksannen vuosiluokan opinnot suoritettua. Kokeilujakson päätteeksi oli kodin ja koulun välisessä palaverissa todettu tarve jatkaa järjestelyä lukuvuoden loppuun asti. Lapsen osaamisen arvioinnista olivat vastanneet aineenopettajat, jotka ovat ohjeistaneet erityisluokanopettajaa siinä, miten lapsi suorittaa tehtäväpaketit. Erityisluokanopettaja oli osallistunut arviointiin yhdessä aineenopettajien kanssa.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti koulun ja kunnan sivistystoimen huomiota siihen, että oppilaan siirtämisessä pienluokalle on kyse perusopetuslain 17 §:ssä tarkoitetusta erityisestä tuesta, joka on ratkaistava hallintolain 43 §:n mukaisella kirjallisella hallintopäätöksellä ja jonka käsittelyssä on muutoinkin noudatettava hallintolain mukaista menettelyä.

Ratkaisun perusteet

Tehostettu tuki muodostuu perusopetuslain 16 a §:n mukaan tukiopetuksesta, osa-aikaisesta erityisopetuksesta, avustajapalveluista ja muista perusopetuslain 31 §:n 1 momentissa säädetyistä tukipalveluista sekä pedagogisista järjestelyistä. Erityiseen tukeen kuuluvat perusopetuslain 17 §:n 1 momentin mukaan samat perusopetuslaissa säädetyt tukitoimet ja järjestelyt kuin tehostettuun tukeen. Erona on osa-aikaista erityisopetusta vahvempi erityisopetus, joka kuuluu vain erityiseen tukeen. Erityisopetus voidaan järjestää joko tavallisessa luokassa tai erityisluokassa. Perusopetuslain 16 a §:ssä ei säädetä, että tehostettu tuki voitaisiin järjestää

erityisluokassa edes lyhytaikaisesti. Oppilaalle annetaan siten erityistä tukea, jos hänen opetuksensa järjestetään pääsääntöisesti erityisluokassa. Lisäksi opetuksen järjestäjä voi madaltaa oppilaan oppimistavoitteita ja oppisisältöjä perusopetuslain 17 §:n 1 momentin mukaan vain erityisen tuen päätöksellä.

Perusopetuslain 17 §:n 1 momentin mukaan erityinen tuki muodostuu erityisopetuksesta ja muusta tämän lain mukaan annettavasta tuesta. Erityisopetus järjestetään oppilaan etu ja opetuksen järjestämisedellytykset huomioon ottaen muun opetuksen yhteydessä tai osittain tai kokonaan erityisluokalla tai muussa soveltuvassa paikassa. Säännöksessä ei aseteta erityisiä edellytyksiä erityisen tuen järjestämiselle, vaan ratkaisevaa on, tarvitseeko oppilas erityiseen tukeen kuuluvaa vahvaa erityisopetuksen tukea, joka ei kuulu tehostettuun tukeen. Opetuksen järjestäjä ei voi luoda omia kriteerejä erityisen tuen oppilaaksi ottamiselle. Vuoden 2011 alusta voimaan tulleessa esi- ja perusopetuksen tukisääntelyn uudistuksessa haluttiin nimenomaan luopua siitä, että oppilaan siirtäminen erityiseen tukeen, tai vielä sillä hetkellä erityisopetukseen, ratkaistaisiin diagnoosin perusteella, mikä todetaan perusopetuslain muutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 109/2009 s. 12 ja s. 16–17).

Lapsen oli katsottu, ensin lyhytaikaisesti ja sittemmin pidemmän ajan, tarvitsevan perusopetuslain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua erityisopetusta, jolloin hänelle oli tullut tehdä päätös erityisestä tuesta. Hänen opetuksensa oli järjestetty pääosin erityisluokalla, jossa ei voida antaa opetusta tehostetun tuen oppilaalle. Opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksen 8 §:n 2 momentin mukaan erityiseen tukeen kuuluvaa erityisopetusta on kelpoinen antamaan erityisluokanopettaja. Pienluokan opettajana toimi erityisluokanopettaja. Siten oli kelpoisuusvaatimuksenkin osalta selvää, että lapsi sai erityiseen tukeen kuuluvaa erityisopetusta.

Lapsen opetuksen järjestäminen pienluokalla olisi tullut ratkaista erityisen tuen päätöksellä, joka on hallintolaissa tarkoitettu hallintopäätös. Hallintopäätös on hallintolain 43 §:n mukaan annettava kirjallisena ja laadittava hallintolain 44–45 §:n mukaisesti. Hallintopäätöksestä on hallintolain 44 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan käytävä selvästi ilmi yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asian on muutoin ratkaistu. Yksilöintivaatimusta tarkennetaan erityisen tuen päätöksen osalta perusopetuslain 17 §:n 2 momentissa, jossa säädetään, että päätöksessä on määrättävä oppilaan pääsääntöinen opetusryhmä, mahdolliset tulkitsemis- ja avustajapalvelut sekä muut 31 §:ssä tarkoitetut palvelut sekä tarvittaessa 1 momentissa tarkoitettu oppilaan opetuksen poikkeava järjestäminen.

Erityisen tuen järjestäminen ratkaistaan perusopetuslain 17 §:n 3 momentin mukaan ensisijaisesti pedagogisen selvityksen perusteella. Selvityksessä oppilasta opettavat opettajat arvioivat oppilaan tuen tarpeen moniammatillisesti yhteistyössä opiskeluhuollon työntekijöiden kanssa. Erityisen tuen päätöksen tekevällä

opetustoimen viranhaltijalla on hallintolain 31 §:n mukaisesti velvollisuus huolehtia siitä, että asian ratkaisemiseksi on hankittu riittävä selvitys. Perusopetuslain 17 §:n 3 momentin mukaan pedagogista selvitystä on tarvittaessa täydennettävä psykologisella tai lääketieteellisellä asiantuntijalausunnolla tai vastaavalla sosiaalisella selvityksellä.

Asian selvittämisen jälkeen oppilaalle ja huoltajille on varattava hallintolain 34 §:n mukaisesti tilaisuus tulla kuulluksi. Kuulemisessa on noudatettava hallintolain 33 §:n 2 momentissa ja 36 §:ssä säädettyä menettelyä. Kuulemisesta on ilmoitettava kirjallisesti, ja ilmoituksessa on kerrottava kuulemisen tarkoitus. Samalla on toimitettava kuulemisen kohteena olevat asiakirjat eli selvitys, jonka perusteella ratkaisu tehdään, tai ilmoitettava, miten muutoin kuultavalla on mahdollisuus tutustua niihin. Kuuleminen voidaan toteuttaa suullisesti erillisessä tilaisuudessa, jolloin kuultavan esille tuomat näkemykset on kirjattava hallintolain 42 §:n mukaisesti. Vaihtoehtoisesti kuultavalle voidaan varata tilaisuus ilmaista näkemyksensä kirjallisesti määräaikaan mennessä. Kuulemista koskevassa ilmoituksessa on kerrottava, että asia voidaan ratkaista, vaikka kuultava ei saapuisi kuulemistilaisuuteen tai lausuisi näkemystään määräajassa. Kuulemisen tarkoituksena on antaa asianosaiselle ja tämän lailliselle edustajalle, kuten oppilaan huoltajalle, mahdollisuus ilmaista näkemyksensä ratkaistavana olevasta asiasta. Päätöksentekijän on huomioitava näkemykset asiaa ratkaistessaan ja arvioitava, mikä merkitys niille on annettava. Jos päätöksentekijä päätyy näkemyksistä poikkeavaan ratkaisuun, hänen on perusteltava se päätöksessä hallintolain 45 §:n mukaisesti.

Kantelija toi kantelussa esille, että yhtäkkinen luokanmuutos oli ollut järkytys lapselle ja huoltajille. Vaikka erityisluokalle siirto oli ollut lopulta lapselle hyvä asia, kantelija katsoi, että menettelyn vuoksi luottamus koulun toimintaan oli kadonnut.

Aluehallintoviraston käsityksen mukaan kantelijan näkemykset osoittivat, miten tärkeä merkitys osallisuuden ja kuulluksi tulemisen kokemuksella ihmisille on. Oikeudet tulla kuulluksi ja saada perusteltu päätös on vahvistettu perustuslain 21 §:ssä perusoikeuksiksi, koska niitä on pidetty tärkeinä arvoina demokraattisessa oikeusvaltiossa. Perusopetuslain mukaan monista oppilaan opetukseen ja tukeen liittyvistä ratkaisuista, joilla toteutetaan hänelle perusopetuslain 30 §:n 1 momentissa vahvistettuja oikeuksia opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen sekä oppimisen ja koulunkäynnin tukeen, ei tarvitse tehdä kirjallista hallintopäätöstä. Oppilaan oikeuksiin tai velvollisuuksiin merkittävimmin vaikuttavat ratkaisut on tehtävä joka tapauksessa hallintolain mukaista päätöksentekomenettelyä noudattaen, jolloin perustuslain 21 §:ssä vahvistetut oikeudet tulevat turvatuksi.

Sovelletut säännökset

Perustuslaki (731/1999) 21 §

Perusopetuslaki (628/1998) 16 a §, 17 §

Hallintolaki (434/2003) 31 §, 33–34 §, 36 §, 42–45 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 22.8.2023
Diaarinumero ISAVI/11019/2022

Perusopetuksessa opetukseen kuuluva koulun joulujuhla tulee järjestää kaikille yhteisenä 
 

Asian kuvaaminen 

Asiassa oli kyse kaupungin perusopetuksen koulun joulujuhlajärjestelyistä. Koulun joulujuhla oli järjestetty paikkakunnalla sijaitsevassa kirkossa ilta-aikaan. Oppilaille, jotka eivät voineet osallistua kirkossa järjestettävään joulujuhlaan, oli järjestetty muuta ohjelmaa samana päivänä koulun jälkeen. Kantelija katsoi, että koulun yhteistä joulujuhlaa ei saa järjestää kirkossa, joka itsessään on uskonnollinen tila. Lisäksi kantelija moitti, että koulun järjestämä ei-uskonnollinen tilaisuus ei ollut sisällöltään yhdenvertainen kirkossa järjestetyn tilaisuuden kanssa. Koulu perusteli juhlatilan valintaa koulun omien tilojen riittämättömyydellä. Juhlassa esitettiin erilaisia ohjelmia ja puheita. Koulu tiedotti juhlan ohjelmasta huoltajia. Heille ilmoitettiin myös mahdollisuudesta poistua tilasta tai tulla juhlaan myöhemmin, mikäli he kokivat jonkun osan juhlaohjelmasta sisällöltään uskonnollisena lapselle epäsopivaksi.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kiinnitti opetuksen järjestäjän ja koulun rehtorin huomiota siihen, että perusopetusasetuksen 3 §:n 5 momentin mukainen opetukseen kuuluva koulun joulujuhla tulee järjestää kaikille yhteisenä ja siten, että kaikki voivat siihen vakaumuksestaan riippumatta osallistua. Kun koulun joulujuhla järjestetään kirkossa tai muussa uskonnollisessa tilassa, on varmistuttava siitä, että oppilaiden uskonnon ja omantunnon vapaus tulee yhdenvertaisesti turvatuksi.

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto viittasi päätöksessään eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuun vuodelta 2019, jossa todetaan, että koulun joulujuhla on perusopetusasetuksen 3 §:n 5 momentin mukaisesti osa opetusta, jonka tulee olla opetussuunnitelmassa tarkoitetulla tavalla uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta. Aluehallintovirasto totesi Opetushallituksen perustusopetuksen yhteisiä juhlia koskevan ohjeen ja perustuslakivaliokunnan mietinnön (16/2021 vp) perusteella, että koulun juhlan järjestäminen kirkossa ei sellaisenaan tee tilaisuudesta uskonnollista eikä sen sisällöstä uskonnon harjoittamista. Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan tällaiset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Koulun yhteinen joulujuhla voidaan siis järjestää kirkossa, mutta tällöin tulee varmistua siitä, että oppilaiden uskonnon ja omantunnon vapaus tulee yhdenvertaisesti turvatuksi eikä vaihtoehtoista ohjelmaa tarvita. Valiokunnan mukaan koulun perinteisiin juhliin voi sisältyä yksittäisiä sinänsä uskonnollista alkuperää olevia traditioita.

Aluehallintovirasto katsoi, että koulussa on menetelty lainvastaisesti järjestämällä koulun joulujuhla merkittäviltä osin uskonnollisia elementtejä sisältävänä tilaisuutena. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan Raamatun tapahtumiin liittyvä näytelmä, jouluevankeliumi, seurakunnan edustajan puheenvuoro ja joululaulut muodostavat kirkossa toteutettuna kokonaisuuden, jossa on
vahvasti uskontoon viittavia elementtejä, jolloin juhla on ollut ainakin näiltä osin tunnustuksellinen. Koulun yhteiseen juhlaan voi sisältyä yksittäisiä uskontoon viittavia elementtejä, ja tarvittaessa oppilaan osallistumista joihinkin juhlan ohjelmiin voidaan mukauttaa. Opetuksen järjestäjän harkinnassa on päättää tarkemmin juhlan sisällöstä, ja juhlaa suunniteltaessa tulee kiinnittää huomiota juhlasta muodostuvaan kokonaisuuteen ja uskonnollisten elementtien osuuteen siinä.

Keskeiset lait, asetukset ja oikeusohjeet

  • Suomen perustuslaki 731/1999
  • Perusopetuslaki 628/1998
  • Perusopetusasetus 852/1998
  • Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu EOAK/2186/2018, 5.11.2019
  • Opetushallituksen ohje OPH-3903-2022, 19.9.2022
  • Perustuslakivaliokunnan mietintö 16/2021 vp.
     

AVI: Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Toimiala: Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä: 20.11.2023

Diaarinumero: LSSAVI/21870/2022

Oppilaalla on oikeus saada opetusta määräaikaisen erottamisen aikana

Asian kuvaaminen

Oppilas oli erotettu koulusta noin kuukauden ajaksi. Hänelle oli laadittu oppimissuunnitelma, johon oli kirjattu eri oppiaineiden tehtävät. Aineenopettajat huolehtivat tehtävien toimittamisesta oppilaalle. Erityisopettaja ja oppilaanohjaaja olivat erottamisen aikana oppilaaseen yhteydessä puhelimitse. Oppilaalle tarjottiin mahdollisuuksia tavata erityisopettajaa, mutta hän ei ollut halukas tapaamisiin.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti koulun huomiota siihen, että oppilaalla on oikeus saada opetusta määräaikaisen erottamisen aikana.

Ratkaisun perusteet

Perusopetuslain 36 a §:n 2 momentissa säädetään opetuksen järjestäjän velvoitteista oppilaan määräaikaisen erottamisen aikana. Säännöksen mukaan opetuksen järjestäjän tulee järjestää opetus, joka estää määräajaksi erotetun oppilaan jäämisen jälkeen vuosiluokkansa ja opetusryhmänsä edistymisestä. Erotetulle oppilaalle laaditaan opetussuunnitelmaan perustuva henkilökohtainen suunnitelma, jonka mukaan opetus toteutetaan ja oppimista seurataan. Oppilaalle ja oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle on varattava tilaisuus osallistua henkilökohtaisen suunnitelman laatimiseen.

Perusopetuslain 36 a §:n 2 momentissa asetetaan opetuksen järjestäjälle velvollisuus huolehtia siitä, että oppilas pystyy etenemään opinnoissaan määräaikaisen erottamisen aikana vuosiluokkansa ja opetusryhmänsä mukaisessa tahdissa. Oppilaan on päästävä opiskelemaan samat asiat, jotka käydään läpi koulussa erottamisen aikana. Jos oppilas saa tehostettua tai erityistä tukea ja tuen täytäntöönpanemiseksi laaditussa suunnitelmassa on tehty opetuksen sisältöä ja tavoitteita koskevia yksilöllisiä ratkaisuja, opinnot on suunniteltava niiden mukaisesti.

Oppilaalla on perusopetuslain 36 a §:n 2 momentin mukaan oikeus saada erottamisen aikana opetusta. Säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 127/2021 s. 31) todetaan, että opetuksen käytännön toteuttaminen jää opetuksen järjestäjän harkintaan. Lisäksi tuodaan esille, että erottamistilanteessa kodin ja koulun välinen yhteistyö tiivistyy ja huoltajan oppivelvollisuuslain 9 §:ssä säädetty velvollisuus valvoa lapsensa oppivelvollisuuden suorittamista korostuu. Huoltajan voidaankin edellyttää huolehtivan siitä, että lapsi tekee erottamisen aikana hänelle annetut tehtävät. Opettaminen ei ole joka tapauksessa huoltajan tehtävä, vaan lapsella on oikeus saada opettajan antamaa opetusta erottamisen aikana opiskeltavissa asioissa ja ohjausta tehtävien tekemisessä. Tämä edellyttää, että yksi tai useampi opettaja tapaa lasta.

Aluehallintovirasto totesi, että koulussa ei ollut voitu jättää oppilaan ratkaistavaksi, saako hän erottamisen aikana opetusta, koska koululla oli velvollisuus järjestää hänelle opetusta. Oppivelvollisena hänen oli voitu myös edellyttää ottavan opetusta vastaan. Oppilaan ja hänen huoltajiensa kanssa tehtävällä tiiviillä yhteistyöllä ja erilaisia vaihtoehtoja miettimällä olisi voitu edistää sitä, että oppilas on valmis tapaamaan opettajia erottamisen aikana. Selvityksestä ja erottamisen ajalle laaditusta oppimissuunnitelmasta jäi vaikutelma, että koulussa ei ollut kovin ponnekkaasti yritetty järjestää oppilaalle opetusta erottamisen aikana. Suunnitelmassa ei missään kohtaa ilmaistu, että oppilas voisi ottaa yhteyttä opettajaan, jos hänellä tulee kysymyksiä tehtävien tekemisestä, vaan hänen oli oletettu työskentelevän itsenäisesti opettajan ohjeiden mukaisesti ja palauttamaan tehtävät annetussa aikataulussa. Suunnitelmaan ei ollut myöskään kirjattu, miten oppilaan oppimista on tarkoitus seurata. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan oppilaalle oli jätetty erottamisen ajaksi kohtuuttoman paljon vastuuta opiskelusta ja oppimisesta, kun huomioidaan perusopetuslain 36 a §:n 2 momentissa opetuksen järjestäjälle asetetut velvoitteet.

Sovelletut säännökset

Perusopetuslaki (628/1998) 36 a §

Opetustoimi - 2022

AVI: Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Toimiala: Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä: 13.10.2022

Diaarinumero: LSSAVI/14631/2021

Asian kuvaaminen

Kantelija katsoi, että koulun käyttämä ryhtilomake oli oppilaan oikeusturvan, tietosuojan ja käyttäytymisen ohjaamisen kannalta kyseenalainen. Hän toi esimerkkinä esille välitunnilla sattuneen tilanteen, jonka seurauksena opettaja oli antanut ryhtilapun hänen lapselleen.

Saadusta selvityksestä ilmeni, että koulussa käytettiin ryhtilappua ensisijaisena keinona oppilaan ohjaamisessa asianmukaiseen käytökseen. Tarkoituksena oli saada oppilas reflektoimaan toimintaansa. Ryhtilappu oli kehitetty vanhanaikaisten jälki-istuntojen tilalle välivaiheeksi ennen kasvatuskeskustelua, johon oppilas määrättiin pääsääntöisesti vasta kolmesta ryhtilapusta. Kasvatuskeskustelun piti yleensä kaksi opettajaa koulun jälkeen, ja sinne kutsuttiin huoltaja. Koulu piti ryhtilapun käyttöä nopeana keinona puuttua oppilaan käytökseen koulupäivän aikana.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto saattoi koulun tietoon käsityksensä oppilaan toiminnan yksilöinnistä käyttäytymisen ohjaamisen yhteydessä, lapselle perus- ja ihmisoikeutena vahvistetun osallistumisoikeuden huomioimisesta käyttäytymistä ohjattaessa, ryhtilapun käytöstä sekä kasvatuskeskustelusta ensisijaisena toimenpiteenä oppilaan käyttäytymisen ohjaamisessa.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto katsoi, että ryhtilapun käytössä oli tosiasiassa kyse kasvatuskeskustelusta, ja ohjasi koulua luopumaan lapun käytöstä. Koulussa oli tehty kasvatuskeskustelusta raskaampi ohjauskeino kuin miksi se on laissa tarkoitettu. Aluehallintovirasto toi esille käsityksensä kasvatuskeskustelun tarkoituksesta ja toteuttamisesta osittain sitä kautta, miten ryhtilapun käytössä oli kantelunalaisessa tilanteessa toimittu.

Oppilaalle asetetaan perusopetuslain 35 §:n 2 momentissa velvoite käyttäytyä asiallisesti. Perusopetuslain 35 a §:ssä säädetty kasvatuskeskustelu on tarkoitettu ensisijaiseksi keinoksi ohjata oppilaan käytöstä silloin, kun on tarve pysäyttää oppilas pohtimaan käytöstään tarkemmin. Koulussa esille tulevien tilanteiden moninaisuuden vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista tulkita niin, että oppilaan käytökseen tulisi aina puuttua kasvatuskeskustelulla, koska lyhyt keskustelu oppilaan kanssa monesti riittää.

Kasvatuskeskustelussa on tarkoitus käsitellä oppilaan käytöstä vuorovaikutteisesti. Perusopetuslain 35 a §:n mukaan keskustelussa yksilöidään toimenpiteeseen johtanut teko tai laiminlyönti yhdessä oppilaan kanssa ja tarvittaessa selvitetään laajemmin käyttäytymisen syyt ja seuraukset sekä keinot koulussa käyttäytymisen ja oppilaan hyvinvoinnin parantamiseksi. Yksilöintivaatimus edellyttää koulun aikuista arvioimaan tarkasti, millä perusteella oppilaan käytökseen on syytä puuttua. Siinä on kyse laajemminkin viranomaiselle perustuslain 21 §:ssä asetetusta ratkaisun perusteluvelvollisuudesta. Perustuslaissa ilmaistuna perustavana ja suojattavana arvona perusteluvelvollisuutta tulisi noudattaa aina oppilaan käytöksen ohjaamisessa. 

Opettaja oli kirjannut välituntitilannetta koskevaan ryhtilappuun ”asiaton kielenkäyttö opettajalle”. Aluehallintovirasto katsoi, että opettajaa voidaan edellyttää yksilöimään, minkä käytöksen perusteella hän oppilasta ohjaa. Oman toiminnan tarkastelun tarkoitus ei toteudu, jos oppilas ei saa tietää, mitä hänen on käytöksessään arvioitava. 

Koulun selvityksen mukaan ryhtilapun lisäarvona pidettiin lapsen osallistamista. Aluehallintovirasto totesi, että osallistamista ei voida pitää lisäarvona, koska lapselle on vahvistettu perus- ja ihmisoikeutena oikeus osallistua itseään koskevan asian käsittelyyn ja ilmaista siitä näkemyksensä, joka aikuisen on huomioitava ratkaisua tehdessään. Selvityksestä heräsi epäily siitä, oliko opettaja antanut oppilaalle tilaisuuden ilmaista näkemyksensä omasta käytöksestään välituntitilanteessa. Osallistumisoikeuden toteuttamisella oli ollut erityistä merkitystä, koska oppilaalla ja opettajalla oli ollut selvästi erimielisyyttä siitä, miten oppilas oli välituntitilanteessa toiminut. 

Perusopetuslain 35 a §:n mukaan kasvatuskeskustelu voidaan järjestää kerralla tai useammassa osassa koulupäivän aikana tai sen ulkopuolella. Keskustelu tulee kirjata ja siitä tulee ilmoittaa oppilaan huoltajille. Huoltajalle tulee varata mahdollisuus osallistua kasvatuskeskusteluun tai osaan siitä, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

Työrauhasääntelyn uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 66/2013 s. 45) tuodaan esille, että kasvatuskeskustelu tulisi voida järjestää suunnitellusti mutta joustavasti ja ajallisesti lähellä epäasiallisen käytöksen havaitsemista. Keskustelu on toisin sanoen järjestettävä pian, ja siellä on tarkoitus käsitellä yksittäinen tilanne. Perusopetuslain 35 a § antaa koululle laajan harkintavallan siitä, milloin huoltaja on tarpeellista kutsua paikalle. Mitään estettä ei ole kutsua huoltajaa koululle erikseen keskustelemaan oppilaan käytöksestä, jos siihen on pitänyt puuttua koulussa useasti. Niin on jopa perusteltua tehdä, koska huoltajalla on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 §:n ja 4 §:n mukaan ensisijainen kasvatusvastuu lapsestaan, ja perusopetuslain 3 §:n 3 momentissa velvoitetaan opetuksen järjestäjää yleisesti kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. 

Sovelletut säännökset

Perusopetuslaki (628/1998) 35 a §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä 5.12.2022

diaarinumero LSSAVI/1734/2022

Oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön edellyttää sekä puuttumista yksittäisiin konfliktitilanteisiin että kouluyhteisön hyvinvointia yleisemmin edistäviä toimia

Asian kuvaaminen

Kantelijan mukaan hänen lastaan oli kiusattu koulussa puolitoista vuotta. Asia oli ollut luokanvalvojan, rehtorin ja koulukuraattorin tiedossa. Asiaa oli käsitelty, mutta se ei ollut tuonut muutosta asiaan, ja kiusaaminen oli jatkunut. Kantelijan mukaan koulun toimet olivat olleet riittämättömät asian selvittämisessä. Lapsella oli itsetuhoisia ajatuksia eikä koulunkäynti kiinnostanut.

Koulun selvityksen mukaan kantelijan lapsen opetusryhmässä oli noussut esille ryhmädynamiikan ja keskinäisten sosiaalisten suhteiden pulmia, jotka koskivat useampaa ryhmän oppilasta. Ryhmässä samat lapset olivat kokeneet olevansa asiattomien kommenttien kohteena. Samalla toiset olivat syyttäneet heitä samanlaisesta toiminnasta. Tilanteen korjaamiseksi oli tehty lukuisia toimenpiteitä, sekä ryhmälle yhteisesti että yksilöille. Huoltajia oli toistuvasti tiedotettu tapahtumista ja toimenpiteistä sekä ohjeistettu kotona käytäviin keskusteluihin. Toimenpiteisiin oli osallistunut useita koulun ja opiskeluhuollon työntekijöitä, kukin toimintamallin mukaisessa roolissaan. Toimenpiteiden välissä oli seurattu tilannetta.

Asian ratkaisu

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön oli toteutunut. Aluehallintovirasto kuitenkin kehotti koulun työntekijöitä pohtimaan sitä, olisiko kiusaamista ehkäisevää yhteisöllistä ilmapiiriä mahdollista vielä parantaa koulun sisäisin toimenpitein tai kodin ja koulun yhteistyöllä.

Ratkaisun perusteet

Perusteluissa aluehallintovirasto toi esille, että opetuksessa pitää olla yhteydessä kotien kanssa. Koulun opettajan tai rehtorin tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta koulussa tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta tai väkivallasta niihin syyllistyneen ja niiden kohteena

olevan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle. Aluehallintovirasto katsoi, että koulun yhteydenpito koteihin on tärkeää myös tilanteissa, joissa ei ole kyse kiusaamisesta vaan oppilaiden välisistä erimielisyyksistä ja niihin liittyvistä välienselvittelyistä. Yhteydenpidolla annetaan huoltajille mahdollisuus toteuttaa ensisijaista kasvatusvastuutaan, kun he voivat keskustella lapsensa kanssa ja ohjata häntä tarvittaessa toimimaan jatkossa toisella tavalla. Yhteydenpidolla annetaan huoltajille myös tietoa tarpeellisen valvonnan ja huolenpidon järjestämistä varten. Huoltaja voi sitten hakeutua lapsensa kanssa lapselleen välttämättömien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen piiriin.

Oppilaalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Aluehallintovirasto katsoi, että oikeuden toteutuminen ei edellytä sitä, että koulussa saataisiin estettyä kaikki oppilaiden väliset riita-, kiusaamis- ja muut vastaavat tilanteet. Oppilaista on viime sijassa lopulta kiinni, miten he koulussa käyttäytyvät. Kaikkea haitallista käytöstä ei saada ennalta estettyä, vaikka siihen on erilaisin toimenpitein pyrittävä. Oikeuden turvalliseen opiskeluympäristöön toteutumista ei voida siten ensisijaisesti arvioida siitä näkökulmasta, esiintyykö koulussa kiusaamista ja muuta haitallista käytöstä. Olennaista on, miten käytökseen koulussa puututaan ja miten seurataan, ettei haitallinen käytös jatkuisi.

Aluehallintovirasto katsoi, että oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön oli toteutunut. Oppilaita oli kohdeltu tasapuolisesti ja esille nousseita riitatilanteita oli käsitelty puolueettomasti. Riitatilanteita oli selvitelty sekä opetuksen järjestäjän että opiskeluhuollon keinoin ja yhteistyössä tilanteisiin osallisten oppilaiden ja heidän huoltajiensa kanssa sekä seurattu toimenpiteiden vaikuttavuutta. Aluehallintovirasto painotti kuitenkin vielä yhteisöllisen opiskeluhuollon merkitystä hyvinvoivan kouluyhteisön luomisessa. Yhteisöllisen opiskeluhuollon toimilla on tarkoitus edistää koko kouluyhteisössä muun muassa oppilaiden hyvinvointia, vuorovaikutusta ja opiskeluympäristön turvallisuutta.

Keskeiset lait

  •  Perusopetuslaki (628/1998) 3 §, 29 §
  •  Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) 1 §, 4 §
  •  Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013) 3 §, 4 §
  • Hallintolaki (434/2003) 6 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä: 25.1.2022

Diaarinumero: LSSAVI/971/2021

Oppilaan opetuksen ja tuen ratkaisujen on perustuttava lakiin eikä niiden edellytyksenä ole huoltajan suostumus

Asian kuvaaminen

Kantelijan lapsi oli tarvinnut koulussa tukea oppimiseen ja koulunkäyntiin. Kantelija arvosteli, ettei luokanopettaja ollut järjestänyt lapsen opetusta ja tukea hänen ja koulun ulkopuolisten asiantuntijoiden ehdotusten mukaisesti.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoi, että koulussa oli toimittu lapsen opetuksen ja tuen järjestämisessä lainmukaisesti. Lapsi oli saanut koulussa riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea. Lapsen opetuksesta vastanneiden koulun työntekijöiden oli pitänyt tehdä opetuksen ja tuen järjestämistä koskevat ratkaisut.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto totesi, että luokanopettajan ja muiden lapsen opetuksen ja tuen järjestämisestä vastanneiden opettajien ei ollut tullut toimia opetuksessa kantelijan vaatimusten mukaisesti vaan järjestää lapselle tuki, jota he olivat arvioineet tämän tarvitsevan.

Opetuksessa täytyy perusopetuslain 3 §:n 3 momentin mukaan olla yhteistyössä kotien kanssa. Säännös velvoittaa opetuksen järjestäjää yleisesti kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Se ei tarkoita, että opetuksen järjestäjän tulisi saada huoltajalta suostumus lapsen opetuksen ja tuen järjestämistä koskeviin ratkaisuihin tai tehdä niitä huoltajan vaatimusten mukaisesti. Opetuksen järjestäjä käyttää sille perusopetuslaissa annettua toimivaltaa ja päättää lapsen opetuksen ja tuen järjestämisestä muutamia erikseen säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tehtävää hoitaessaan opetuksen järjestäjän on perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaisesti noudatettava tarkoin lakia. Säännöksessä ilmaistu laillisuusperiaate tarkoittaa sitä, että oppilaan opetuksen ja tuen järjestämisen ratkaisujen on perustuttava lainsäädäntöön. Ne eivät voi perustua huoltajan ja koulun välisiin sopimuksiin tai huoltajan vaatimuksiin.

Sovelletut säännökset

Perustuslaki (731/1999) 2 §

Perusopetuslaki (628/1998) 3 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Toimiala: Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä: 1.9.2022

Diaarinumero: LSSAVI/18945/2021

Oppilasta koskevan päätöksen tekeminen ei edellytä huoltajan suostumusta

Asian kuvaaminen

Hallinto-oikeus oli helmikuussa antamallaan päätöksellä kumonnut sivistysjohtajan päätöksen oppilaan avustajapalveluista ja palauttanut asian hänelle uudelleen käsiteltäväksi. Kantelija arvosteli, ettei sivistysjohtaja ollut tehnyt tämän jälkeen lapsensa avustaja-asiasta kirjallista hallintopäätöstä. Sivistysjohtaja oli selvityksensä mukaan tehnyt päätöksen saman vuoden marraskuussa, kun perhettä tyydyttävä ratkaisu oli löytynyt. Selvityksestä ilmeni, että kantelija oli otettu tiivisti mukaan avustajan rekrytointiprosessiin.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti päätöksenteon viivytyksettömyyden lisäksi kunnan sivistystoimen huomiota opetuksen järjestäjän toimivaltaan ratkaista julkisen vallan käyttäjänä oppilaan oikeutta tai velvollisuutta koskeva asia.

Ratkaisun perusteet

Perusopetuslain 31 §:n 1 momentissa tarkoitetuista avustajapalveluista päättämisessä on kyse julkisen vallan käytöstä, jolla tarkoitetaan viranomaiselle tai joskus myös yksityiselle toimijalle, kuten yksityiselle opetuksen järjestäjälle, laissa annettua toimivaltaa määrätä henkilön oikeuksista tai velvollisuuksista. Julkisen vallan käyttö merkitsee sitä, että ratkaisun kohteena olevalta asianosaiselta tai tämän lailliselta edustajalta, kuten oppilaan huoltajalta, ei tarvita eikä tulekaan pyytää suostumusta oikeuksia tai velvollisuuksia koskevan asian ratkaisemiseen.

Perusopetuksen järjestäminen on julkinen hallintotehtävä, jonka hoitaminen on annettu perusopetuslaissa ensisijaisesti kuntien velvollisuudeksi. Opetuksen järjestäjä tekee julkisen hallintotehtävän hoitamista koskevat yleiset ja oppilaskohtaiset ratkaisut, ellei päätösvaltaa ole annettu perusopetuslaissa yksittäisessä tilanteessa oppilaalle tai tämän huoltajalle. Julkisen hallintotehtävän hoitaminen edellyttää opetuksen järjestäjältä usein julkisen vallan käyttöä, jonka tulee perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan perustua lakiin. Julkista valtaa käytetään perusopetuksessa, kun oppilaan asia ratkaistaan hallintopäätöksellä, tai kun opetustilanteissa tai muutoin koulussa tai kouluaikana muussa opetuspaikassa määrätään oppilaan oikeuksista tai velvollisuuksista, kuten evätään oppilaalta opetus lopputunnin ajaksi, jolloin puututaan oppilaan perusopetuslain 30 §:n 1 momentissa säädettyyn oikeuteen saada opetusta.

Perusopetuslain 3 §:n 3 momentin mukaan opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Säännös velvoittaa opetuksen järjestäjää yleisesti kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Se ei tarkoita, että opetuksen järjestäjän tulisi saada huoltajalta suostumus lapsen opetuksen ja tuen järjestämistä koskeviin ratkaisuihin tai tehdä niitä huoltajan vaatimusten mukaisesti.

Hallinto-oikeuden kumottua aiemman päätöksen sivistysjohtajan oli tullut tehdä avustajapalveluista uusi hallintolain 43 §:n mukainen kirjallinen hallintopäätös hallintolain 23 §:n mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä. Sivistysjohtajan oli tullut ratkaista itsenäisesti oppilaan avustajapalveluiden järjestäminen. Huoltajia oli voitu kuulla asiassa, mutta heille ei ollut tullut antaa mahdollisuutta määrätä siitä, minkälainen avustaja lapsen tueksi palkataan.

Selvityksen perusteella oppilaalla oli ollut koko koulupolun ajan jatkuvasti käytössään avustajapalvelut. Hän oli päätöksenteon viivästyksestä huolimatta saanut riittävän avustajan tuen, joka oli järjestetty pedagogisesti perustellulla tavalla. Perusopetuslain 30 §:n 1 momentissa vahvistettu oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä oli siten toteutunut, mitä aluehallintovirasto piti oppilaan kannalta olennaisena.

Sovelletut säännökset

Suomen perustuslaki (731/1999) 2 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Toimiala: Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä: 27.5.2022

Diaarinumero: LSSAVI/8705/2021

Oppilaalla on oikeus saada tukiopetusta syystä riippumatta, kun hän on jäänyt jälkeen opinnoissa

Asian kuvaaminen

Kantelija toi esille, että hänen lapsensa ei ollut saanut koulussa ensimmäisellä luokalla olleessaan sairastelun tai koronatestituloksen puuttumisen aiheuttamien poissaolojen jälkeen tukea opinnoissa etenemiseen. Koulusta ei ollut annettu myöskään tehtäviä kotiin. Lapsi oli ollut lukuvuoden aikana koulusta pois yhteensä 41 päivää. Rehtori perusteli selvityksessään, että lapsen poissaolojen aiheuttamia aukkoja oli paikattu tämän jaksamisen mukaan tukitoimien avulla koulupäivien aikana, lähinnä ohjaajan ja erityisopettajan toimesta. Rehtori katsoi, että koulupäivien ulkopuolella esimerkiksi läksyparkkiin tai tukiopetukseen jääminen ei kaikkien, etenkään pienten oppilaiden kohdalla, ole hedelmällistä, koska jo tavallinen koulupäivä kuormittaa lasta.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan opetustoimen huomiota oppilaan oikeuteen saada tukiopetusta.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto katsoi, että koulu ei voinut jättää tarkoituksenmukaisuussyistä järjestämättä oppilaalle tukiopetusta, kun hän oli poissaolojen vuoksi jäänyt jälkeen opinnoissaan. Perusopetuslain 16 §:n 1 momentin mukaan oppilaalla, joka on tilapäisesti jäänyt jälkeen opinnoissaan, on oikeus saada tukiopetusta. Huoltajilla on oppivelvollisuuslain 9 §:n mukaan velvollisuus huolehtia, että oppivelvollinen lapsi suorittaa oppivelvollisuuden. Velvollisuuteen voidaan katsoa kuuluvan, että huoltajat selvittävät lapsen koulutehtävät, jos tämä on poissa koulusta eikä itse osaa asiaa selvittää, jotta lapsi voi tehdä tehtäviä kotona siltä osin kuin se on poissaolon syy huomioiden mahdollista. Velvollisuuden perusteella huoltajien on myös edellytystensä mukaisesti autettava lasta tehtävien tekemisessä. Opettaminen ja oppimisen tukeminen eivät ole joka tapauksessa huoltajien vastuulla. Koulu ei voi myöskään olla antamatta oppilaalle poissaolojen vuoksi tukea sillä perusteella, että huoltajat eivät olisi täyttäneet oppivelvollisuuslain 9 §:ssä säädettyä huolehtimisvelvollisuuttaan. Koulussa on annettava oppilaalle tukiopetusta aina, kun perusopetuslain 16 §:n 1 momentissa säädetty edellytys täyttyy eli oppilas on jäänyt jälkeen opinnoissaan. Oppilaan jaksaminen voidaan huomioida tukiopetuksen määrässä.

Sovelletut säännökset

Perusopetuslaki (628/1998) 16 §

Oppivelvollisuuslaki (1214/2020) 9 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 18.11.2022 
Diaarinumero: LSSAVI/15423/2021

Opetuksen järjestäjä voi rajoittaa lapsen oikeutta opetukseen vain lain nojalla

Asian kuvaaminen

Lapsi asui kehitysvammahuollon kuntoutusyksikössä ja kävi samassa rakennuksessa sijaitsevaa erityiskoulua. Kantelija katsoi, että hänen lastaan oli syrjitty koulussa: opettaja oli soittanut kantelijalle perjantaina iltapäivällä ja ilmoittanut, että koulussa pidetyssä palaverissa oli päätetty lapsen olevan seuraavat kaksi viikkoa sairauslomalla, jolloin tälle ei järjestetä opetusta koulussa tai kuntoutusyksikössä.

Koulun selvityksestä ilmeni, että rehtori oli päätynyt hankkimaan kuntoutusyksikön lääkäriltä sairauslomaa lapselle, jotta koulussa olisi aikaa järjestellä lapsen opetus työntekijöille työturvallisella tavalla. Lapsi oli kohdistanut työntekijöihin voimakasta puremista, minkä vuoksi osa työntekijöistä oli kieltäytynyt opettamasta häntä. Lapsella oli ollut ratkaisua edeltävästi kahdeksan puolen tunnin oppituntia viikossa eli hän oli käynyt koulua yhteensä neljä tuntia viikossa. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi koululle huomautuksen siitä, että opetuksen järjestäjä voi evätä lapselta oikeuden saada opetusta vain, kun siihen annetaan laissa toimivalta.

Ratkaisun perusteet

Perusopetuslain 35 §:n 1 momentin mukaan oppilaan pitää osallistua opetukseen, jollei hänelle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty vapautusta. Säännöksessä ei anneta opetuksen järjestäjälle toimivaltaa määrätä oma-aloitteisesti oppilaan vapauttamisesta opetuksesta. Vapautuksen myöntäminen edellyttää lähtökohtaisesti sitä, että lapsen laillisena edustajana toimiva huoltaja hakee vapautusta. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan vain selvissä tilanteissa, joissa koulupäivän aikana lapsella ilmenevä sairaus tai muu vastaava syy estää koulunkäynnin, opetuksen järjestäjä voi omasta aloitteestaan vapauttaa lapsen osallistumasta opetukseen.

Lapselle vahvistetaan oikeus perusopetukseen Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslain 16 §:n 1 momentissa. Ihmisoikeussopimuksissa sekä perustuslain 6 §:ssä edellytetään, että oikeus turvataan yhdenvertaisesti kaikille lapsille. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään katsonut, että perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamisesta on säädettävä lailla. Sitä edellyttää jo perustuslain 2 §:n 3 momentissa ilmaistu oikeusvaltioperiaate. Säännöksen mukaan julkisen vallan käytön on perustuttava lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Julkinen valta tarkoittaa viranomaiselle tai julkista hallintotehtävää hoitavalle yksityiselle toimijalle annettua toimivaltaa määrätä henkilön oikeuksista tai velvollisuuksista. Opetuksen järjestäjä käyttää julkista valtaa rajoittaessaan lapsen oikeutta perusopetukseen, jonka sisältö määritellään perusopetuslaissa ja sitä alemman asteisissa säädöksissä ja määräyksissä. Opetuksen järjestäjä voi siten rajoittaa oikeutta vain, kun perusopetuslaissa annetaan siihen toimivalta. 

Rehtori oli tosiasiassa määrännyt, että lapsi on kaksi viikkoa poissa opetuksesta. Hän oli siten rajoittanut lapsen oikeutta saada opetusta. Oppilaalta voidaan evätä opetukseen osallistuminen perusopetuslain 36 §:n 3 momentin mukaan jäljellä olevan koulupäivän ajaksi muiden oppilaiden tai koulun työntekijöiden turvallisuutta vaarantavan tai opetusta kohtuuttomasti häiritsevän käytöksen perusteella. Elokuun 2022 alusta alkaen opetukseen osallistuminen on voitu evätä samoilla perusteilla myös seuraavan koulupäivän ajaksi. Sitä pidemmässä opetuksen epäämisessä on kyse määräaikaisesta erottamisesta, joka perusopetuslain 36 a §:ään elokuun 2022 alusta tehdyn täsmennyksen ja säännöstä tarkentavan hallituksen esityksen (HE 127/2021 s. 30) mukaan ei tule kyseeseen, jos oppilas ei ymmärrä käyttäytymisensä tosiasiallista luonnetta. Erityinen tuki ja erityinen opetusjärjestely ovat oppimisen ja koulunkäynnin tukiratkaisuja, joilla oppilaan opetuksen määrää voidaan edellytysten täyttyessä vähentää mutta joilla oppilaalta ei voida evätä opetusta kokonaan. Perusopetuslaista ei löytynyt toimivaltaa evätä lapselta opetusta kahdeksi viikoksi kokonaan. Jos olisi pidetty välttämättömänä vähentää väliaikaisesti opetuksen määrää entisestään, olisi täytynyt tehdä päätös erityisestä opetusjärjestelystä, jonka perusteena olisi pitänyt olla lapsen terveydentila.

Aluehallintovirasto piti kyseenalaisena, voidaanko koulussa ylipäänsä ehdottaa huoltajalle, että hän hakee lapselleen vapautusta opetuksesta. Ehdotus opetuksesta vapautuksesta tarkoittaa ehdotusta siitä, että lapsen oikeutta opetukseen rajoitetaan, minkä täytyy perustua lakiin. Ehdotuksella opetuksen järjestäjä voi tosiasiassa kiertää sitä, ettei sillä ole toimivaltaa rajoittaa lapsen oikeutta opetukseen ainakaan kokonaan. Erityisellä syyllä tarkoitetaan perusopetuslain 35 §:n 1 momentissa lapseen liittyvää syytä, joten koulussa ei voida ehdottaa huoltajalle poissaoloa, jos lapsella ei ole tarvetta olla poissa koulusta. Perusopetuslaki ei tunne koulukuntoisuuden käsitettä. Perus- ja ihmisoikeussääntely estää ylipäänsä mahdollisuuden antaa opetuksen järjestäjälle laissa toimivalta evätä lapselta opetus kokonaan määräaikaisesti koulukuntoisuuden perusteella. Jos lapsi ei pysty osallistumaan opetukseen tavallista määrää, tuntimäärää voidaan vähentää edellä mainitusti erityisiä opetusjärjestelyjä koskevalla päätöksellä.

Sovelletut säännökset

YK:n lapsen oikeuksien sopimus (SopS 59–60/1991) 2 art., 28 art.
Perustuslaki (731/1999) 2 §, 6 §, 16 §
Perusopetuslaki (628/1998) 35 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Toimiala: Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä: 24.2.2022

Diaarinumero: LSSAVI/6374/2021

Tuen täytäntöönpanoa koskevasta suunnitelmasta on käytävä kokonaisuutena ilmi oppilaan tuen järjestäminen

Asian kuvaaminen

Kantelija katsoi, että hänen lapsensa ei ollut saanut koulussa riittävää tukea eikä tukea ollut kirjattu asianmukaisesti henkilökohtaiseen opetuksen järjestämistä koskevaan suunnitelmaan (HOJKS), joka laadittiin lapselle erityisen tuen päätöksen tekemisen jälkeen. Erityisen tuen päätöksen perusteena olleessa pedagogisessa selvityksessä arvioitiin, että lapsen tuen tarve kohdistuu keskittymiseen, kuormituksen säätelyyn sekä vuorovaikutukseen muiden lasten kanssa.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi kunnan sivistystoimelle huomautuksen vastaisen varalle muun muassa oppimisen ja koulunkäynnin tuen täytäntöönpanoon liittyvän suunnitelman laatimisesta perusopetuslain ja opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti.

Ratkaisun perusteet

Perusopetuslain 17 a §:n mukaan HOJKS on erityisen tuen päätöksen toimeenpanemiseksi tehty suunnitelma, josta on käytävä ilmi päätöksen mukaisen opetuksen ja muun tuen antaminen. HOJKS:iin kirjataan siten päätöstä tarkemmin, miten erityisen tuen oppilaan opetus ja tuki järjestetään. Siihen on kirjattava perusopetuksen oppimäärästä poikkeava opetuksen sisältö ja tavoitteet, jos erityisen tuen päätöksessä on poikkeamisesta määrätty. Lisäksi siihen on kirjattava erityisopetuksen sekä mahdollisten perusopetuslain 31 §:ssä tarkoitettujen tukipalvelujen ja tukiopetuksen tarkempi sisältö. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan HOJKS on kirjallinen suunnitelma oppilaan oppimisen ja koulunkäynnin tavoitteista, mahdollisen yksilöllistetyn perusopetuksen oppimäärän sisällöstä ja tavoitteista, opetuksen ja tuen järjestämisestä sekä niitä koskevista pedagogisista ratkaisuista, tuen järjestämisen edellyttämästä yhteistyöstä huoltajan, eri asiantuntijoiden ja mahdollisten muiden toimijoiden kanssa sekä oppimisen ja koulunkäynnin tavoitteiden sekä opetuksen ja tuen seurannasta ja arvioinnista. HOJKS:iin kirjataan siten erityinen tuki kokonaisuutena ja laajemmin kuin erityisen tuen päätökseen. HOJKS:iin kirjatuilla tukitoimilla toteutetaan oppilaan perusopetuslain 30 §:n 1 momentissa säädetty oikeus tukeen, jonka turvaamisesta opetuksen järjestäjä vastaa. Opetuksen järjestäjän on siten noudatettava suunnitelmaa ja tarvittaessa muutettava sitä, jos tuen tarve muuttuu eikä kyse ole muutoksesta, joka edellyttäisi ensin erityisen tuen päätöksen tarkistamista.

Tuen täytäntöönpanoa koskeva suunnitelma vaikuttaa merkittävästi siihen, miten oppilaan oikeus oppimisen ja koulunkäynnin tukeen toteutuu. Jos tuki pystytään kirjaamaan suunnitelmaan yksilöllisesti ja tarkasti, oppilaan opettajat ja häntä mahdollisesti ohjaavat koulunkäynninohjaajat tietävät, millä keinoilla oppilaan koulupäivät saadaan sujumaan lähtökohtaisesti hyvin ja miten mahdolliset haasteelliset tilanteet saadaan ratkaistua. Suunnitelman ei tule olla niin yksityiskohtainen, ettei koulussa ole eri tilanteissa mahdollisuus löytää joustavasti erilaisia ratkaisuja. Suunnitelmasta pitäisi kuitenkin käydä selkeästi ilmi, mikä on tukitoimien tarkoitus.

HOJKS:sta ei ilmennyt selvästi, miten tuki oli suunniteltu toteutettavan, niin että oppilaalle voitiin turvata hyvät edellytykset oppia ja käydä koulua. HOJKS:iin oli listattu tukitoimet mutta ei ollut monelta osin kuvattu, miten niillä oli tarkoitus tukea oppilaan oppimista ja koulunkäyntiä. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan HOJKS:n puutteellisuudesta johtuen oppilas ei ollut välttämättä saanut tukea, jota hän olisi tarvinnut mutta joka oli tullut perusopetuslain ja opetussuunnitelman perusteiden mukaan hänelle järjestää.

Sovelletut säännökset ja määräykset

Perusopetuslaki (628/1998) 17 a §, 30 §

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (104/011/2014), 7.4.3 alaluku

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Toimiala: Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 7.2.2022 
Diaarinumerot: LSSAVI/5481/2021 ja 3701/2021

Hallintopäätöksessä on keskityttävä ratkaisun perusteluun

Asian kuvaaminen

Kahdelle oppilaalle oli annettu koulussa kirjallinen varoitus. Kummassakin varoitusta koskevassa päätöksessä oli tietoja, joilla ei ollut asian ratkaisemisen kannalta merkitystä, kuten salassa pidettäviä opiskeluhuollon tietoja.  

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan opetustoimen huomiota siihen, että hallintopäätöksessä perustellaan vain ratkaistava asia eikä perusteluihin kirjata tietoja, joilla ei ole asian ratkaisemisen kannalta merkitystä. 

Ratkaisun perusteet

Kirjallisen varoituksen antaminen oppilaalle on kurinpitokeino, jolla vaikutetaan yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Kirjallisen varoituksen antamisesta on tehtävä hallintolain 43 §:n mukainen kirjallinen hallintopäätös. 

Hallintolain 44 §:n 1 momentin mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi: 
1) päätöksen tehnyt viranomainen ja päätöksen tekemisen ajankohta; 
2) asianosaiset, joihin päätös välittömästi kohdistuu;
3) päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu; sekä 
4) sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä. 

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Kirjallista varoitusta koskevassa päätöksessä on tuotava esille, mistä toiminnasta varoitus annetaan ja minkä säännösten perusteella varoitus tulee kyseisen toiminnan vuoksi kyseeseen. Selostus siitä, mitä varoituksen alaisen tapahtuman jälkeen on tehty, ei kuulu kirjallisen varoituksen antamisen syihin eikä sellaista tietoa tule kirjoittaa päätökseen. 

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että opetuksen järjestäjän on päätöksiä tehdessään huolehdittava siitä, että asiakirjoihin ei kirjata ylimääräisiä tietoja. Salassa pidettäviä tietoja ei tule kirjata mihinkään asiakirjoihin, ellei se ole välttämätöntä. Kurinpidolliset asiat eivät ole salassa pidettäviä, joten asianmukaisesti laadittu kirjallinen varoitus ei sisällä lainkaan salassa pidettävää tietoa. 

Sovelletut säännökset

Hallintolaki (434/2003) 44 § ja 45 §
 

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 18.11.2022 
Diaarinumero: LSSAVI/15423/2021

Opetuksen järjestäjä voi rajoittaa lapsen oikeutta opetukseen vain lain nojalla

Asian kuvaaminen

Lapsi asui kehitysvammahuollon kuntoutusyksikössä ja kävi samassa rakennuksessa sijaitsevaa erityiskoulua. Kantelija katsoi, että hänen lastaan oli syrjitty koulussa: opettaja oli soittanut kantelijalle perjantaina iltapäivällä ja ilmoittanut, että koulussa pidetyssä palaverissa oli päätetty lapsen olevan seuraavat kaksi viikkoa sairauslomalla, jolloin tälle ei järjestetä opetusta koulussa tai kuntoutusyksikössä.

Koulun selvityksestä ilmeni, että rehtori oli päätynyt hankkimaan kuntoutusyksikön lääkäriltä sairauslomaa lapselle, jotta koulussa olisi aikaa järjestellä lapsen opetus työntekijöille työturvallisella tavalla. Lapsi oli kohdistanut työntekijöihin voimakasta puremista, minkä vuoksi osa työntekijöistä oli kieltäytynyt opettamasta häntä. Lapsella oli ollut ratkaisua edeltävästi kahdeksan puolen tunnin oppituntia viikossa eli hän oli käynyt koulua yhteensä neljä tuntia viikossa. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi koululle huomautuksen siitä, että opetuksen järjestäjä voi evätä lapselta oikeuden saada opetusta vain, kun siihen annetaan laissa toimivalta.

Ratkaisun perusteet

Perusopetuslain 35 §:n 1 momentin mukaan oppilaan pitää osallistua opetukseen, jollei hänelle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty vapautusta. Säännöksessä ei anneta opetuksen järjestäjälle toimivaltaa määrätä oma-aloitteisesti oppilaan vapauttamisesta opetuksesta. Vapautuksen myöntäminen edellyttää lähtökohtaisesti sitä, että lapsen laillisena edustajana toimiva huoltaja hakee vapautusta. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan vain selvissä tilanteissa, joissa koulupäivän aikana lapsella ilmenevä sairaus tai muu vastaava syy estää koulunkäynnin, opetuksen järjestäjä voi omasta aloitteestaan vapauttaa lapsen osallistumasta opetukseen.

Lapselle vahvistetaan oikeus perusopetukseen Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslain 16 §:n 1 momentissa. Ihmisoikeussopimuksissa sekä perustuslain 6 §:ssä edellytetään, että oikeus turvataan yhdenvertaisesti kaikille lapsille. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään katsonut, että perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamisesta on säädettävä lailla. Sitä edellyttää jo perustuslain 2 §:n 3 momentissa ilmaistu oikeusvaltioperiaate. Säännöksen mukaan julkisen vallan käytön on perustuttava lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Julkinen valta tarkoittaa viranomaiselle tai julkista hallintotehtävää hoitavalle yksityiselle toimijalle annettua toimivaltaa määrätä henkilön oikeuksista tai velvollisuuksista. Opetuksen järjestäjä käyttää julkista valtaa rajoittaessaan lapsen oikeutta perusopetukseen, jonka sisältö määritellään perusopetuslaissa ja sitä alemman asteisissa säädöksissä ja määräyksissä. Opetuksen järjestäjä voi siten rajoittaa oikeutta vain, kun perusopetuslaissa annetaan siihen toimivalta. 

Rehtori oli tosiasiassa määrännyt, että lapsi on kaksi viikkoa poissa opetuksesta. Hän oli siten rajoittanut lapsen oikeutta saada opetusta. Oppilaalta voidaan evätä opetukseen osallistuminen perusopetuslain 36 §:n 3 momentin mukaan jäljellä olevan koulupäivän ajaksi muiden oppilaiden tai koulun työntekijöiden turvallisuutta vaarantavan tai opetusta kohtuuttomasti häiritsevän käytöksen perusteella. Elokuun 2022 alusta alkaen opetukseen osallistuminen on voitu evätä samoilla perusteilla myös seuraavan koulupäivän ajaksi. Sitä pidemmässä opetuksen epäämisessä on kyse määräaikaisesta erottamisesta, joka perusopetuslain 36 a §:ään elokuun 2022 alusta tehdyn täsmennyksen ja säännöstä tarkentavan hallituksen esityksen (HE 127/2021 s. 30) mukaan ei tule kyseeseen, jos oppilas ei ymmärrä käyttäytymisensä tosiasiallista luonnetta. Erityinen tuki ja erityinen opetusjärjestely ovat oppimisen ja koulunkäynnin tukiratkaisuja, joilla oppilaan opetuksen määrää voidaan edellytysten täyttyessä vähentää mutta joilla oppilaalta ei voida evätä opetusta kokonaan. Perusopetuslaista ei löytynyt toimivaltaa evätä lapselta opetusta kahdeksi viikoksi kokonaan. Jos olisi pidetty välttämättömänä vähentää väliaikaisesti opetuksen määrää entisestään, olisi täytynyt tehdä päätös erityisestä opetusjärjestelystä, jonka perusteena olisi pitänyt olla lapsen terveydentila.

Aluehallintovirasto piti kyseenalaisena, voidaanko koulussa ylipäänsä ehdottaa huoltajalle, että hän hakee lapselleen vapautusta opetuksesta. Ehdotus opetuksesta vapautuksesta tarkoittaa ehdotusta siitä, että lapsen oikeutta opetukseen rajoitetaan, minkä täytyy perustua lakiin. Ehdotuksella opetuksen järjestäjä voi tosiasiassa kiertää sitä, ettei sillä ole toimivaltaa rajoittaa lapsen oikeutta opetukseen ainakaan kokonaan. Erityisellä syyllä tarkoitetaan perusopetuslain 35 §:n 1 momentissa lapseen liittyvää syytä, joten koulussa ei voida ehdottaa huoltajalle poissaoloa, jos lapsella ei ole tarvetta olla poissa koulusta. Perusopetuslaki ei tunne koulukuntoisuuden käsitettä. Perus- ja ihmisoikeussääntely estää ylipäänsä mahdollisuuden antaa opetuksen järjestäjälle laissa toimivalta evätä lapselta opetus kokonaan määräaikaisesti koulukuntoisuuden perusteella. Jos lapsi ei pysty osallistumaan opetukseen tavallista määrää, tuntimäärää voidaan vähentää edellä mainitusti erityisiä opetusjärjestelyjä koskevalla päätöksellä.

Sovelletut säännökset

  • YK:n lapsen oikeuksien sopimus (SopS 59–60/1991) 2 art., 28 art.
  • Perustuslaki (731/1999) 2 §, 6 §, 16 §
  • Perusopetuslaki (628/1998) 35 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 24.10.2022 
Diaarinumero: LSSAVI/15268/2021

Erityisen opetusjärjestelyn on perustuttava lakiin eikä siitä voida sopia huoltajan kanssa

Asian kuvaaminen

Erityisluokalla kokoaikaisesti opiskellut erityisen tuen oppilas oli siirretty ensin neljäksi päiväksi kotiin etäopetukseen aggressiivisen ja uhmakkaan käytöksen perustella. Rehtori oli tehnyt päätöksen erityisestä opetusjärjestelystä oppilaan terveydentilaan liittyvistä syistä. Tämän jälkeen oppilas oli ollut lastenpsykiatrian osastojaksolla, joka oli keskeytynyt työntekijäpulan vuoksi. Toisen huoltajan kanssa oli sovittu koulun ja sosiaalihuollon välisessä neuvottelussa, että oppilas jää vielä noin kuukaudeksi kotiin etäopetukseen. Kummankin etäopetusjakson aikana erityisluokan opettajat olivat antaneet oppilaalle tehtävät ja tarkistaneet ne päivittäin puhelimitse. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti koulun huomiota velvollisuuteen tehdä kirjallinen hallintopäätös erityisestä opetusjärjestelystä, perustaa päätös perusopetuslain 18 §:ssä säädettyihin edellytyksiin sekä arvioida lainsäädännön mukaisesta opetuksen järjestämisestä poikkeamisen välttämättömyys.

Ratkaisun perusteet

Perusopetuslain 18 §:ssä säädetty erityinen opetusjärjestely tarkoittaa oppilaan opetuksen järjestämistä joltain osin lainsäädännöstä poikkeavalla tavalla. Järjestelyllä rajoitetaan lapselle perus- ja ihmisoikeutena turvattua oikeutta perusopetukseen. Oikeuden sisältö määritellään perusopetuslaissa ja sitä alemman asteisissa säädöksissä ja Opetushallituksen hyväksymissä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Erityisellä opetusjärjestelyllä poiketaan aina osittain lainsäädännössä asetetuista opetuksen perusratkaisuista, kuten opetuksen määrästä tai siitä, että opetuksen antaa opettaja, ja sitä kautta puututaan oikeuteen saada perusopetusta. Tämän vuoksi opetuksen järjestäjän on päätöstä tehdessään tarkkaan arvioitava, miltä osin on välttämätöntä poiketa lainsäädännön mukaisesta opetuksen järjestämisestä. Sitä edellyttää myös hallintolain 6 §:ssä säädetty suhteellisuusperiaate, jonka mukaan viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

Erityistä opetusjärjestelyä koskevan päätöksen lainmukaisuus tutkitaan muutoksenhakumenettelyssä, minkä vuoksi aluehallintovirasto ei arvioinut rehtorin päätöksen sisältöä tarkemmin kantelumenettelyssä. Aluehallintovirasto kuitenkin totesi, että erityinen opetusjärjestely voidaan perusopetuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan tehdä oppilaan terveydentilaan liittyvästä syystä. Jos oppilas halutaan määräaikaisesti pois koulusta sillä perusteella, että hän on käyttäytymisellään vaarantanut muiden oppilaiden ja koulun työntekijöiden turvallisuutta, tulee kyseeseen perusopetuslain 36 §:ssä tarkoitettu määräaikainen erottaminen, josta on myös tehtävä hallintolain 43 §:n mukainen kirjallinen hallintopäätös. Hallintolain 6 §:ssä säädetyn tarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaan viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Periaate edellyttää, että opetuksen järjestäjä tekee päätöksen oppilaan asiassa perusopetuslaissa säädetyillä perusteilla. Erityisen opetusjärjestelyn perusteena on oltava ensisijaisesti oppilaan terveydentila. 

Koulun selvityksen perusteella hoitojakson jälkeisestä noin kuukauden kestäneestä opiskelusta kotona ei ollut tehty kirjallista hallintopäätöstä. Asiasta oli vain sovittu toisen huoltajan kanssa kouluneuvottelussa. Erityisen opetusjärjestelyn tekemisessä on kyse julkisen vallan käytöstä, koska sillä puututaan oppilaan oikeuteen saada perusopetusta. Julkisen vallan käyttö kuuluu sille, joka hoitaa julkista hallintotehtävää, ja toimivaltaa on käytettävä lainsäädännön asettamissa rajoissa. Opetusjärjestelystä sopiminen huoltajan kanssa johtaa helposti siihen, että opetuksen järjestäjä ei noudata perustuslain 2 §:n 3 momentissa vahvistettua oikeusvaltio- eli laillisuusperiaatetta eikä sido ratkaisuaan lainsäädäntöön. Tämän seurauksena lapsen oikeutta perusopetuksen rajoitetaan usein enemmän kuin on tosiasiassa välttämätöntä, koska silloin opetuksen järjestäjä päätyy yleensä ratkaisuun, joka on sille helppo toteuttaa. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan näin oli tässä tapauksessa käynyt. 

Aluehallintovirasto totesi myös, että erityinen opetusjärjestely, jossa oppilas ei saa ollenkaan opettajan antamaa opetusta, ei voi olla välttämätön. Tilanteessa, jossa oppilaalla oli ollut selvästi tavanomaista heikommat edellytykset opiskella itsenäisesti, häntä ei ollut voitu jättää – ikäkin huomioiden – puhelimitse tapahtuvan tehtävien antamisen ja tarkastamisen varaan. Aluehallintovirasto painotti, että silloinkin, kun oppilas erotetaan määräaikaisesti koulusta, hänelle on perusopetuslain 36 a §:n 2 momentin mukaan järjestettävä opetus, joka estää hänen jäämisensä jälkeen vuosiluokkansa edistymisestä.

Sovelletut säännökset

  • Perustuslaki (731/1999) 2 §
  • Perusopetuslaki (628/1998) 18 §, 36 §
  • Hallintolaki (434/2003) 6 §, 43 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 6.4.2022 
Diaarinumero: LSSAVI/7800/2021

Oppilaan tuen tarve arvioidaan ensisijaisesti pedagogisen asiantuntemuksen perusteella
 

Asian kuvaaminen

Kantelija pyysi aluehallintovirastoa tutkimaan, olivatko hänen lapsensa asioiden käsittelyyn osallistuneet työntekijät menetelleet lainmukaisesti lapsen koulunkäynnin ja oppimisen tuen järjestämisessä. Saadusta selvityksestä ilmeni, että esi- ja perusopetuksen työntekijät olivat katsoneet tarvitsevansa tuen tarpeen arvioimiseksi tietoa lapsen terveydentilasta ja ADHD:n hoidosta sekä terveydenhuollon ammattihenkilöiden näkemykset hänen kehityksensä tilanteesta. Erityisen tuen aloittamisesta oli alun perin päätetty, kun psykologi oli lausunnossaan suositellut lapselle erityistä tukea esiopetukseen.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi kunnan opetustoimelle huomautuksen vastaisen varalle tuen tarpeen selvittämisestä perusopetuslain mukaisesti.

Ratkaisun perusteet

Perusopetuslaissa lähtökohtana on, että oppilaan tuen tarpeen arvioivat opettajat. Sekä tehostetun että erityisen tuen valmisteluun osallistuu perusopetuslain 16 a §:n ja 17 §:n mukaan myös opiskeluhuollon työntekijöitä. Tuen tarpeen arvioinnissa voidaan käyttää muiden, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden, asiantuntemusta. Velvoitteesta siihen ei tehostetun tuen osalta kuitenkaan säädetä. Erityisen tuen osalta muuta selvitystä edellytetään vain, jos oppilaan tilannetta ei pystytä arvioimaan pedagogisen ja opiskeluhuollollisen asiantuntemuksen perusteella. Ainoastaan perusopetuslain 17 §:n 4 momentissa säädetyssä tilanteessa erityisen tuen antamisesta päätetään psykologisen tai lääketieteellisen arvion perusteella. Säännöksen mukaan erityisen tuen päätös voidaan tehdä ilman sitä edeltävää tehostetun tuen antamista, jos oppilaan opetusta ei vamman, sairauden, kehityksessä viivästymisen tai tunne-elämän häiriön taikka muun vastaavan erityisen syyn vuoksi voida antaa muuten. Erityisen tuen päätös tarkistetaan tällöin vastaavasti kuin muissa tilanteissa, ja oppilaan tuen tarve arvioidaan ensisijaisesti pedagogisen selvityksen perusteella. 

Lapsen kasvua ja kehitystä tukevilta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiltä saatu tieto voi auttaa opettajia pedagogisen tuen tarpeen arvioinnissa sekä tuen suunnittelussa ja täytäntöönpanossa. Perusopetuslaissa joka tapauksessa edellytetään, että oppilaan pedagogisen tuen tarpeen arvioivat opettajat opetuksessa tekemiensä havaintojen ja koulutuksen kautta saamansa asiantuntemuksen perusteella. Arviointiin osallistuvat asiantuntijoina myös opiskeluhuollon työntekijät, mutta ensisijaisesti siitä vastaavat opettajat. Oppimisen ja koulunkäynnin tuen lakiuudistuksessa (HE 109/2009 s. 12) tuotiin esille, että diagnoosi ei suoraan kerro, mitä tukea oppilas tarvitsee. Tukiratkaisun tekeminen diagnoosin perusteella ja erityisesti sitä kautta tapahtuva oppilaiden erottelu opetuksessa on lisäksi vastoin YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimusta, johon Suomen valtio on lakiuudistuksen jälkeen sitoutunut. Lisäksi on huomattava, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät välttämättä tunne perusopetuslain tukijärjestelmää, jolloin he eivät tiedä, mitä oppilaalle tosiasiassa suosittelevat. Asiantuntijayhteistyö voi edistää merkittävästikin oppilaan koulunkäynnin sujumista siinä vaiheessa, kun tukea pannaan täytäntöön. Tällaista yhteistyötä oli asiakirjojen perusteella osaltaan haettukin. Niistä sai kuitenkin käsityksen, että koulun ja opiskeluhuollon työntekijät olivat hakeneet terveydenhuollon ammattihenkilöiltä saatavista tiedoista myös vahvistusta omille näkemyksilleen lapselle parhaasta opetuspaikasta.

Sovelletut säännökset

  • Perusopetuslaki (628/1998) 16 a §, 17 §

Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 11.11.2022
Diaarinumero ESAVI/16947/2022

Oppilaan oikeus riittävään tukeen edellyttää, ettei osallistumista opetukseen väitettyjen kurinpito-ongelmien vuoksi voida etukäteen kieltää

Asian kuvaaminen 

Kantelijan lapsi oli erityislapsi ja erityisen tuen piirissä. Kantelijan mukaan lapselta kiellettiin osallistuminen uintitunneille etukäteen, elleivät vanhemmat pääsisi tunnille mukaan eikä huoltaja saisi pojalle avustajaa paikalle. Kantelija halusi, että asiaa arvioidaan lapsen oikeutta opetukseen ja riittävään erityiseen tukeen.

Asian ratkaisu

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan rehtorilla ei ollut oikeutta kieltää oppilasta osallistumasta opetussuunnitelman mukaiseen uinninopetukseen ennakolta perusopetuslain 29 §:n turvallisen oppimisympäristön perusteella. Oppilaan osallistumisen epääminen oli saman lain 30 §:n vastaista, koska oppilaalla on oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja tarpeelliseen tukeen.

Koska perusopetuslain 31 §:n mukaan opetus ja tarpeellinen tuki on oppilaalle maksuton, rehtorilla ei myöskään ollut oikeutta vedota siihen, että huoltajan pitää itse tulla valvomaan lasta opetuksessa tai hankkia oma avustaja.

Eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksessä EOAK 3263/201 oikeusasiamies on katsonut, ettei peruskoulun oppilaan osallistumisoikeutta opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen voida ennakoitujen väitettyjen kurinpito-ongelmien perusteella evätä. Aluehallintovirasto katsoi, että oppilaalle olisi tullut järjestää tarvittavat avustajapalvelut, jotta uimaopetus olisi voitu järjestää turvallisesti jättämättä lasta opetussuunnitelman mukaisen opetuksen ulkopuolelle. Opetuksen ulkopuolelle jättäminen ennalta vaaratilanteita estävänä turvallisen opetusympäristön varmistavana toimenpiteenä ei ollut lainmukainen.

Keskeiset lait ja asetukset

Perusopetuslain 29 §:n mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Saman lain 30 §:n mukaan opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Opetusryhmät pitää muodostaa siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. 

Saman lain 31 §:n mukaan opetus ja sen edellyttämät oppikirjat ja muu oppimateriaali sekä työvälineet ja työaineet ovat oppilaalle maksuttomia. Vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on lisäksi oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetuspalvelut, erityiset apuvälineet sekä 39 §:n nojalla järjestettävät palvelut. 

Saman lain 35 §:n mukaan oppilaan tulee osallistua tässä laissa säädettyyn opetukseen, johon hänet on otettu, jollei hänelle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty vapautusta. Saman lain 36 § 3 momentin mukaan oppilaan osallistuminen opetukseen voidaan evätä enintään jäljellä olevan työpäivän ajaksi, jos on olemassa vaara, että toisen oppilaan taikka koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän henkilön turvallisuus kärsii oppilaan väkivaltaisen tai uhkaavan käyttäytymisen vuoksi taikka opetus tai siihen liittyvä toiminta vaikeutuu kohtuuttomasti oppilaan häiritsevän käyttäytymisen vuoksi. Oppilaan osallistuminen opetukseen voidaan edellä mainitulla perusteella evätä myös seuraavaksi työpäiväksi, jos opetuksen järjestäjä tarvitsee aikaa suunnitella oppilaan paluuta takaisin opetukseen ja tarjota oppilaalle oppilashuollon palveluita sekä tukea turvallista paluuta opetukseen.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 26.1.2022
Diaarinumero ESAVI/36999/2021

Todistukseen ei voida merkitä suorittamattomia jälki-istuntoja

Asian kuvaaminen 

Asiakkaan lapsella oli perusopetuksen loppupäivänä ja päättötodistuksen antamishetkellä suorittamattomia jälki-istuntoja. Kantelijan mukaan koulun käytäntö on kirjata suorittamattomat jälki-istunnot lukuvuositodistuksen liitteeksi. Kantelija halusi, että aluehallintovirasto tutkii käytännön laillisuuden. 

Asian ratkaisu

Opetushallituksen oppilaan arviointia koskevassa määräyksessä OPH-281-2020 ei ole mainintaa suorittamattomien jälki-istuntojen merkitsemisestä. Kun Opetushallitus ei ole asiasta sivistysvaliokunnan toiveesta huolimatta määrännyt eikä jälki-istuntojen kirjaamisessa ole kysymys perusopetuslain 22 §:ssä tarkoitetusta arvioinnista, opetuksen järjestäjä tai koulu ei voi perusopetuslain 22 §:n 2 momentin vastaisesti harkintansa mukaan päättää muista kuin Opetushallituksen määräyksen mahdollistavista liitteistä. Näin ollen koulun ei olisi tullut ilmoittaa istumattomista jälki-istunnoista lukuvuositodistuksen liitteellä. Sen sijaan lukuvuoden päättyessä suorittamattomista jälki-istunnoista ilmoittaminen muutoin kuin todistuksen liitteenä annettavalla asiakirjalla on opetuksen järjestäjän harkinnassa.

Aluehallintovirasto saattoi edellä mainitun käsityksensä opetuksen järjestäjän tietoon. 

Keskeiset lait ja asetukset

Perusopetuslain 22 §:n 2 momentin mukaan todistuksiin merkittävistä tiedoista päättää opetushallitus. 

Opetushallituksen oppilaan arviointia koskevan 1.8.2020 voimaan tulleen muutosmääräyksen OPH-281-2020 alaluvussa 6.11.1 ja 6.11.2 määrätään lukuvuositodistuksen sisällöstä ja sen liitteistä. Määräyksen mukaan perusopetuksen järjestäjä ei voi jättää noudattamatta määräystä tai poiketa siitä. 

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi, varhaiskasvatus
Ratkaisupäivämäärä 3.8.2022
diaarinumero ISAVI/565/2022

Uskonnolliset tilaisuudet varhaiskasvatuksessa

Asian kuvaaminen 

Asiassa oli muun ohella kyse päiväkodissa järjestetyistä uskonnollisista tilaisuuksista ja niiden vaihtoehtoisesta toiminnasta sekä tilaisuuksista ja toiminnasta informoimisesta. 

Kantelijan mukaan päiväkodissa oli järjestetty uskonnollisia tapahtumia ainakin joulun ja pääsiäisen aikoihin, ja huoltajilta oli suullisesti kysytty ennen tapahtumia, saisivatko lapset osallistua kyseisiin tapahtumiin, joissa olisi uskonnollista sisältöä. Päiväkodin johtajan mukaan päiväkodissa oli toimittu tältä osin Opetushallituksen ohjeistuksen mukaisesti. Kantelijan mukaan päiväkodissa ei kuitenkaan ollut kysyttäessä tiedetty, mitä vaihtoehtoinen toiminta tulisi olemaan. Päiväkodin johtajan mukaan vaihtoehtoinen toiminta oli ollut näkyvissä viikko-ohjelmassa.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto ei saadun selvityksen perusteella voinut todeta asiassa sellaista kaupungin varhaiskasvatuksen tai päiväkodin lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden täyttämättä jättämistä, jonka vuoksi aluehallintovirastolla olisi ollut syytä ryhtyä toimenpiteisiin.

Ratkaisun perusteet 

Opetushallituksen ohjeen (OPH-55-2018) mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjät voivat päättää, järjestetäänkö varhaiskasvatuksen yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia, ja uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia. Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei varhaiskasvatuksen toiminta-aikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.

Opetushallituksen ohjeen mukaan lapsen huoltaja ilmoittaa, osallistuuko lapsi uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin vai niille vaihtoehtoiseen toimintaan. Ilmoituksen voi tehdä kertaluonteisesti esim. varhaiskasvatukseen ilmoittauduttaessa tai tarvittaessa tapauskohtaisesti. Ilmoituksen muodon päättää varhaiskasvatuksen järjestäjä. Ilmoituksen jälkeen varhaiskasvatuksen järjestäjä huolehtii siitä, että lapsen osallistuminen uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen tai vaihtoehtoiseen toimintaan toteutuu huoltajan ilmoituksen mukaisesti.

Opetushallituksen ohjeen mukaan uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten aikana on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa. Vaihtoehtoisen toiminnan tulee uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta olla luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään. Varhaiskasvatuksessa tulee huolehtia myös siitä, ettei uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu lapselle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia. Olennaista on, että lapsen huoltajalle jää todellinen ja aito vapaus valita, osallistuuko lapsi uskonnollista ainesta sisältäviin tilaisuuksiin ja toimituksiin.

Opetushallituksen ohjeen mukaan uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset ovat uskonnon harjoittamista. Perustuslain 11 §:n 2 momentin mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumusta ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Viimeksi mainitun perusteella lasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen. Vapaus olla osallistumatta uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen on riippumaton yhdyskunnan jäsenyydestä. Näin ollen myöskään tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvia ei voida velvoittaa osallistumaan asianomaisen uskonnollisen yhdyskunnan tai varhaiskasvatuksen järjestäjän itse järjestämiin uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin.

Yksittäisenä kysymyksenä kantelija nosti esiin pohdinnan Lucia-kulkueesta uskonnollisena tilaisuutena. Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että perustuslakivaliokunnan mietinnön (2/2014 vp) ja Opetushallituksen ohjeistuksen mukaisesti uskontoon viittaavat juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Yksittäisen virren laulaminen, joulukuvaelman esittäminen tai juhlan alkuperäinen uskonnollinen tausta eivät tee juhlasta uskonnollista tilaisuutta. Esimerkiksi Lucian päivää on juhlittu erityisesti Suomen ruotsinkielisillä alueilla, mutta valon juhlaan liittyviä kulkueita ja juhlia järjestetään nyttemmin laajasti myös suomenkielisillä alueilla. Näin ollen on mahdollista, että kristillisestä alkuperästään huolimatta Lucia-kulkue ei sisällä sellaisia elementtejä, joiden perusteella se tulisi automaattisesti tulkita uskonnolliseksi tilaisuudeksi tai toimitukseksi. Oleellista arvioinnissa oli aluehallintoviraston näkemyksen mukaan Lucia-kulkueen sisältö ja tavoitteet.

Aluehallintovirasto korosti, että varhaiskasvatuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että tieto uskonnollisista tilaisuuksista ja toimituksista sekä niille vaihtoehtoisesta toiminnasta saavuttaa kaikki huoltajat riittävän ajoissa, jotta heillä on todellinen ja aito valinnan mahdollisuus.

Keskeiset lait ja asetukset

  • Suomen perustuslaki
  • Varhaiskasvatuslaki
  • Perustuslakivaliokunnan mietintö 2/2014 vp
  • Opetushallituksen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -määräys (OPH-2791-2018)
  • Opetushallituksen ohje varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen toteuttamisesta ja uskonnollisista tilaisuuksista varhaiskasvatuksessa (OPH-55-2018)

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 29.12.2022
diaarinumero ISAVI/4310/2022

Luokanopettaja menetteli epäasianmukaisesti liikunnan opetuksen järjestämisessä ja loukkasi salassapitovelvoitetta 

Asian kuvaaminen

Luokanopettaja oli käyttänyt yrityksensä X sovellusta ja aineistoa osana liikunnan opetusta. Oppilaiden tietoja oli kerätty ylös sekä tallennettu yrityksen tietokantaan ilman oppilaiden huoltajien suostumusta. Opettaja oli myös julkaissut sekä henkilökohtaisella että yrityksensä sosiaalisen median tileillä julkisia julkaisuja, jotka liittyivät sovelluksen käyttämiseen opetuksessa ja joissa kuvattiin oppilaiden kuntotasoa. Kantelukirjelmässä oli lisäksi moitittu opettajan henkilökohtaisten sosiaalisen median tilien julkaisuja, joissa oli ollut kuvia ja videoita oppilaista kuitenkin siten, että oppilaiden kasvot eivät ole näkyneet.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi opettajalle huomautuksen epäasianmukaisista opetusjärjestelyistä liikunnan opetuksessa. Opettajan tulee huolehtia siitä, että opetuksessa käytettävät sovellukset ja aineisto ovat asianmukaisia opetuskäyttöön. Yrityksen kanssa tehtävästä yhteistyöstä, yhteistyön tavoitteista ja käytännön toteutuksesta tulee tiedottaa ajoissa ja selvästi oppilaiden huoltajille. Kaupallisen sovelluksen ja aineiston käyttöön opetuksessa on aina pyydettävä lupa huoltajilta. Opetuksessa opettajan tulee tehdä yhteistyötä kotien kanssa. Oppilaiden huoltajien kanssa tulee keskustella opetuksen järjestämisen keskeisistä asioista. Huoltajilla on oikeus saada tietoa lapsensa opetuksen järjestämisestä.

Aluehallintovirasto kiinnitti myös opetuksen järjestäjän ja koulun rehtorin huomiota siihen, että opetuksen järjestäjä päättää, mitä sovelluksia ja aineistoa opetuksessa käytetään sekä vastaa niiden lainmukaisuudesta. Opetuksen järjestäjällä on vastuu käytettävien sovellusten asianmukaisesta käytöstä opetuksessa. Opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että oppilaan oikeudet toteutuvat koulutyössä. Koulun johdolla on käytännön vastuu opetuksen järjestämiseen liittyvistä ratkaisuista kouluyhteisössä, kaikilla vuosiluokilla ja kaikissa oppiaineissa. Perusopetuslain 37 §:n nojalla koulun toiminnasta vastaa rehtori.

Lisäksi aluehallintovirasto antoi opettajalle huomautuksen salassapitovelvoitteen loukkaamisesta. Opettajaa sitovat vaatimukset oppilaiden henkilötietojen salassapidosta ja asianmukaisesta tehtävien hoitamisesta. Opettajan tulee varmistua siitä, ettei hän käsittele sosiaalisessa mediassa yksittäisen oppilaan tai opetusryhmän asioita siten, että oppilaat ovat tunnistettavissa julkaisuista. Opettajan tulee pidättäytyä esittämästä arvostelevia mielipiteitä oppilaista ja heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan ja terveydentilastaan.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, ettei perusopetuslaissa tai opetussuunnitelman perusteissa ole säännelty tarkemmin, millaisia sovelluksia opetuksessa voidaan käyttää. Opetuksen järjestäjä päättää, mitä sovelluksia ja aineistoa opetuksessa käytetään. Toisaalta opetuksen järjestäjällä on myös vastuu käytettävien sovellusten asianmukaisuudesta suhteessa opetuksen ja kasvatuksen tavoitteisiin. Opetuksen järjestäjä ja koulun rehtori olivat olleet tietoisia siitä, että opettaja käyttää sovellusta ja sen aineistoa opetuksessaan. Asiassa oli osin jäänyt epäselväksi, millaista tietoa opetuksen järjestäjällä ja rehtorilla oli ollut sovelluksesta ja sen käyttämisestä osana liikunnan opetusta. Aluehallintovirasto totesi, että opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että oppilaan oikeudet toteutuvat koulutyössä. Koulun johdolla on käytännön vastuu opetuksen järjestämiseen liittyvistä ratkaisuista kouluyhteisössä, kaikilla vuosiluokilla ja kaikissa oppiaineissa.

Aluehallintoviraston arvion mukaan opettajan opetuksessaan käyttämässä sovelluksessa oli kyseessä sellainen yrityksen kanssa tehtävä yhteistyö, josta tulee tiedottaa koteihin ajoissa ja joka on aina luvanvaraista toimintaa. Aluehallintovirasto piti erityisen moitittavana sitä, että oppilaiden huoltajilta ei pyydetty lupaa sovelluksen käyttämiseen ja oppilaiden tulosten tallentamiseen yrityksen tietokantaan ennen kantelijan huomautusta asiasta. Lisäksi aluehallintovirasto katsoi, että yksityiskohtaiset tiedot oppilaiden kuntotasoista ovat oppilaiden terveystietoihin verrattavissa olevia tietoja ja siten salassa pidettäviä. 

Aluehallintovirasto arvioi, että opettajan henkilökohtaisen sosiaalisen median julkaisuissa on tietyiltä osin esitetty sellaisia oppilaiden henkilökohtaisia ominaisuuksia kuvaavia tietoja, jotka ovat salassa pidettäviä ja joiden kertominen on luvanvaraista. Aluehallintovirasto katsoi, että opettaja on sosiaalisen median julkaisussaan ja sen kommenteissa kuvannut oppilaiden henkilökohtaisia ominaisuuksia siten, että oppilaat ovat opettajan ja kouluyhteisön sekä asuinpaikan kautta rajattavissa tiettyyn joukkoon ja mahdollisesti tunnistettavissa ilman nimeäkin. Aluehallintovirasto korosti, että nimettömyys ei ole yhtä kuin anonyymius. Lapsilla on oikeus yksityiselämän suojaan, ja lasten yksityiselämän piiriin kuuluvien tietojen levittämisessä ja julkaisemisessa tulee olla erityisen tarkkana sekä noudattaa pidättyvyyttä ja varovaisuutta.

Lisäksi aluehallintovirasto nosti päätöksessään esiin, että oppilaiden kuvaamista ja kuvien tai videoiden julkaisemista koskeva kysymys on moniulotteinen. Vaikka opettajan henkilökohtaisilla sosiaalisen median tileillä julkaistuissa kuvissa ja videoissa ei ole näkynyt oppilaiden kasvoja, on oppilaista julkaistaviin kuviin aluehallintoviraston näkemyksen mukaan syytä suhtautua yleisesti varauksella. Koulun edustajien on aiheellista aina miettiä, onko sellaisten kuvien tai videoiden, joissa esiintyy oppilaita, julkaiseminen ylipäänsä tarpeellista.

Keskeiset lait ja asetukset

  • Suomen perustuslaki 
  • Hallintolaki
  • Perusopetuslaki
  • Kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annettu laki
  • Opetushallituksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -määräys

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 16.6.2022
diaarinumerot ISAVI/7957/2021, ISAVI/7958/2021, ISAVI/7972/2021


Opettajan epäasiallinen käytös, oppilaiden opetuksen epääminen ja oppilaan fyysinen koskemattomuus 


Asian kuvaaminen

Aluehallintovirastolle on toimitettu kolme hallintokantelua koskien opettajan epäasiallista käytöstä. Kanteluissa on nostettu esille lukuisia tilanteita ja esimerkkejä opettajan toiminnasta. Koulun oppilaat ja heidän huoltajansa ovat moittineet laajalti opettajaa vähättelevästä, arvostelevasta ja syyllistävästä käytöksestä oppilaita ja heidän huoltajiaan kohtaan. Opettaja on kohdellut oppilaita epäoikeudenmukaisesti ja kutsunut erästä oppilasta ”kusipääksi”.  

Koulun rehtori ja opetuksen järjestäjä ovat puuttuneet tilanteisiin, joissa opettaja on käyttäytynyt epäasiallisesti oppilaita kohtaan. Työnantaja on antanut opettajalle varoituksen oppilaan haukkumisen vuoksi. Opettaja on saanut huomautuksen oppilaiden opetuksen epäämisestä. Saadun selvityksen perusteella opettaja ei ole päästänyt osaa oppilaista luokkaan, kun he ovat saapuneet myöhässä oppitunnille. Tämän vuoksi nämä oppilaat ovat jääneet ilman opetusta kyseisen oppitunnin aikana. Opettaja on saanut toisen huomautukseen tilanteesta, jossa opettaja on työnantajan tulkinnan mukaan tönäissyt oppilasta. Työnantajan tulkinnan mukaan tilanne on ollut sellainen, että voimakeinojen käyttö ei olisi ollut tarpeen. Lisäksi rehtori on keskustellut opettajan kanssa hänen tavastaan olla vuorovaikutuksessa huoltajien ja oppilaiden kanssa.

Aluehallintovirasto on arvioinut, että opettajan oppilaille ja heidän huoltajilleen esittämät toteamukset ovat olleet epäasiallisia, loukkaavia sekä osapuolten välistä yhteistyötä ja luottamusta heikentäviä. Haastavasta tilanteesta huolimatta opettajan tulee käyttäytyä aina asemansa mukaisesti ja välttää provosoitumista. Oppilaalla on oikeus saada opetusta, ja hänen on osallistuttava opetukseen, jollei hänelle ole myönnetty vapautusta. Kurinpidossa ja työrauhan turvaamisessa voidaan käyttää vain laissa mainittuja keinoja, ja näitä keinoja käytettäessä noudatetaan hallinnon yleisiä oikeusturvaperiaatteita.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi opettajalle huomautuksen epäasiallisesta käyttäytymisestä. Opettajalla on vastuu opetusryhmänsä toiminnasta, oppimisesta ja hyvinvoinnista. Opettajaa sitovat vaatimukset asianmukaisesta tehtävien hoitamisesta, asiallisesta kielenkäytöstä, tasapuolisesta toiminnasta ja asemansa mukaisesta käyttäytymisestä. Opettajan tulee varmistua siitä, että oppilas ymmärtää opettajan antaman ohjauksen sisällön ja tarkoituksen rakentavana ja kannustavana, eikä itseensä kohdistuvana kiusaamisena. Opettajan tulee pidättäytyä esittämästä arvostelevia ja väheksyviä mielipiteitä oppilaista ja huoltajista sekä heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan ja terveydentilastaan. Opettaja saa puuttua oppilaan fyysiseen koskemattomuuteen vain laissa erikseen säädetyissä tilanteissa. Opettaja ei voi omalla päätöksellään evätä oppilaan oikeutta saada opetusta.


Keskeiset lait ja asetukset

  • Hallintolaki
  • Kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annettu laki
  • Perusopetuslaki
  • Opetushallituksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -määräys

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 10.3.2022
diaarinumero ISAVI/7616/2021

Suosituksen ja velvoitteen ero on tuotava selkeästi esiin perusopetuksen kasvomaskisuositusta koskevassa viestinnässä

Asian kuvaaminen 

Asiassa oli kyse kaupungin oppilaitoksia koskevan kasvomaskisuosituksen velvoittavuudesta ja siihen liittyvien ohjeistuksien selkeydestä. Itse maskisuosituksessa sekä kaupungin ja koulun viestinnässä on tuotu esille, että peruskoulussa 6. luokan oppilaiden täytyy käyttää maskia. Lisäksi tuotiin esille, että oppilas voidaan vapauttaa maskin käytöstä vain terveydellisistä syistä lupamenettelyn kautta. 

Maskisuosituksessa on lisäksi todettu, että kouluissa käyvien huoltajien täytyy käyttää maskia. Kantelijalle on viestitty useamman kerran, että maskia on käytettävä, kun vierailee koulussa. Kaupunki on myöhemmin tarkentanut linjaustaan maskien käytöstä koulun tiloissa. Se on viestittänyt koulujen rehtoreille, että kaupungin kouluissa ei ole maskipakkoa, vaan vahva suositus maskin käyttöön niin oppilaille kuin vierailijoille.

Asian ratkaisu 

Hallintolain 9 §:n 1 momentin nojalla viranomaisen käyttämän kielen täytyy olla selkeää ja ymmärrettävää. Aluehallintovirasto saattoi opetuksen järjestäjän tietoon, että kasvomaskin käyttöä perusopetuksessa koskevien suositusten ja menettelyohjeiden viestinnässä täytyy tuoda selkeästi esiin suosituksen ja velvoitteen ero. Oppilaille ja heidän huoltajilleen täytyy olla selvää, että kun kyse on suosituksesta, opetuksen järjestäjä ei voi velvoittaa heitä käyttämään maskeja koulun tiloissa. Opetuksen järjestäjä voi suositella maskin käyttöä. Tämän lisäksi kouluissa voidaan kannustaa ja opastaa maskin käyttöön.

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto toteaa, että kysymys oppilaiden ja koululla vierailevien huoltajien kasvomaskin käytöstä on moniulotteinen. Opetuksen järjestäjänä kaupungille kuuluu harkintavalta siinä, miten se käytännössä toteuttaa alueellista maskisuositusta. Kun kyse on suosituksesta, oppilaita tai heidän huoltajiaan ei voida velvoittaa käyttämään maskeja koulun tiloissa. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kaupungin oppilaitoksia koskeva maskisuositus ja siihen liittyvät menettelyohjeet ovat olleet jossain määrin epäselkeitä siinä, kuinka velvoittava maskisuositus on. 

Aluehallintovirasto arvioi, että vaikka oppilaita ei olisi tosiasiallisesti pakotettu käyttämään maskia koulun tiloissa, käytössä ollut lupamenettely on ohjannut oppilaiden maskin käyttöä suosituksen sijaan sävyltään velvoittavana. Aluehallintovirasto arvioi myös, että kaupungin antamasta maskisuosituksesta ja sitä koskevasta viestinnästä ei ilmene, että kyse on (vahvasta) suosituksesta, ei velvoitteesta.

Keskeiset lait ja asetukset 

  • Suomen perustuslaki 
  • Hallintolaki
  • Perusopetuslaki
  • Tartuntatautilaki 

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 26.1.2022
diaarinumero ISAVI/8895/2020

Opetuksen järjestäjällä on velvollisuus huolehtia oppilaan tarvitsemien avustajapalvelujen järjestämisestä ja siitä, että oppilaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön toteutuu

Asian kuvaaminen

Tapauksessa oppilaalle oli myönnetty hallintopäätöksellä henkilökohtaisen avustajan palvelut. Opetuksen järjestäjä on ilmoittanut kantelijalle, että oppilaan henkilökohtaiseksi avustajaksi suunnattu resurssi ei ole käytettävissä, eikä oppilaalle ole mahdollista osoittaa muualta henkilökohtaisia ohjauspalveluja. Oppilas karkasi koulusta kesken koulupäivän. Karkaamistilanteessa oppilaalla ei ollut henkilökohtaista avustajaa ja koulussa on toimittu vajaalla resurssilla.

Avustajan poissa ollessa opetuksen järjestäjä ei voi resurssisyistä poiketa oppilaan oikeudesta saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea. Vaikka oppilaan koulusta karkaamisen mahdollisuutta ei voitaisi valvonnasta huolimatta täysin poissulkea, olisi henkilökohtaisen avustajan läsnäolo ja tuki ehkäissyt karkaamista. Opetuksen järjestäjä ei ole onnistunut turvallisen opiskeluympäristön järjestämisessä.

Oppilaiden avustajapalvelujen järjestämiseen ja niitä koskevaan päätöksentekoon liittyvät menettelyt eivät ole olleet selkeitä. Yksittäiselle oppilaalle kohdennetun henkilökohtaisen avustajan tehtävät on selvästi erotettava opetusryhmäkohtaisen koulunkäynninohjaajan tehtävistä, jotka toteutetaan erillisellä henkilöresurssilla. Saatujen selvitysten perusteella opetuksen järjestäjä on tapauksen jälkeen tarkastellut avustajien sijaisjärjestelyjä uudelleen. Myös ohjeistusta karkaamistilanteiden varalle on tapahtuneen johdosta tarkennettu. Opetuksen järjestäjä on kertonut tarkennetusta ohjeistuksesta henkilöstölle.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi opetuksen järjestäjälle huomautuksen siitä, että se on laiminlyönyt velvollisuutensa järjestää oppilaalle tämän tarvitsemia avustajapalveluja. Oikeus perusopetukseen ja samalla opetukseen osallistumisen mahdollistavat avustajapalvelut ovat lapsen subjektiivisia oikeuksia. Opetuksen järjestäjän täytyy huolehtia siitä, että oppilaan tarvitsemat avustajapalvelut järjestyvät ja siitä, että opetukseen osallistuvan oppilaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön toteutuu käytännössä.

Jos oppilaalle on myönnetty henkilökohtainen avustaja, on mahdollisten henkilökunnan poissaolojen varalta suunniteltava tarkat sijaisjärjestelyt. Lisäksi opetuksen järjestäjän on varmistettava riittävä tiedonsiirto opetukseen ja avustamiseen osallistuvien henkilöiden kesken. Jos oppilaan tuen tarve sitä edellyttää, oppilaalla on oikeus saada tarvittaessa jatkuvaa henkilökohtaista avustajan tukea riippumatta siitä, miten opetusryhmän muiden oppilaiden avustajapalvelut on järjestetty.

Keskeiset lait ja asetukset

  • Hallintolaki
  • Kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annettu laki
  • Perusopetuslaki
  • Perusopetusasetus
  • Opetushallituksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -määräys

Opetustoimi - 2021

Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Opetus- ja kulttuuritoimi
Ratkaisupäivämäärä 15.2.2021
Diaarinumero LSAVI/2582/2020

Opetuksen järjestäjällä on velvollisuus tarjota yhtäläiset ulkoilumahdollisuudet oppilailleen

Asian kuvaaminen 

Aluehallintovirastolle oli toimitettu kantelu, jossa kantelija moitti opetuksen järjestäjän toimintaa oppilaiden ulkoiluun liittyen. Koulussa oli noudatettu ulkoilumenettelyä, jossa vammaiset oppilaat joutuivat pääsääntöisesti ulkoilemaan rajatussa häkkimäisessä rakennelmassa, kun taas muut lapset saivat ulkoilla vapaasti koulun piha-alueella. Vammaiset lapset joutuivat toisinaan ulkoilemaan myös valjaissa. Menettelyä ei voitu pitää väliaikaisena. Kantelija moitti häkkirakennelman syrjivyyttä ja sitä, miten se vaikeuttaisi vammaisten oppilaiden sosiaalisten suhteiden rakentamista, mikä saattaa jo muutenkin olla heille haastavaa. Lisäksi kantelussa moitittiin erityisopetuksen luokkatilojen puutteellisuutta ja soveltumattomuutta sekä remontin viivästymistä. 

Kunta perusteli toimintaansa turvallisuuden edistämisenä ja takaamisena, koska koulun vieressä kulkee vilkkaasti liikennöity tie. Alkujaan aidattu alue oli vain erityislapsien käyttöön, mutta kunnan sivistyslautakunta kertoi sen olleen myöhemmin kaikkien oppilaiden käytössä. Lautakunta myönsi parhaimmaksi vaihtoehdoksi yhdenvertaisuuden kannalta koko koulun piha-alueen aitaamisen, mutta määrärahoja tähän ei oltu myönnetty. Luokkatilojen puutteellisuudesta lautakunta totesi, että koulussa on tehty jo useampia korjaustoimenpiteitä. Laajamittaisesta remontoinnista tehtiin päätös vuonna 2020.  

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi kunnalle huomautuksen yhdenvertaisuuslain 6 §:n vastaisesta menettelystä oppilaiden ulkoilua järjestettäessä. Kunta sekä koulu ovat lainkohdan nojalla velvoitettuja edistämään yhdenvertaisuutta toiminnassaan. Piha-alueen osan aitaaminen häkkimäisesti vammaisia oppilaita varten on omiaan erottelemaan heitä muista oppilaista ja asettamaan heidät eriarvoiseen asemaan riippumatta siitä, että muutkin oppilaat ovat käyttäneet aitausta. Ulkoilumenettely täyttää myös yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaisen välittömän syrjinnän sekä 14 §:n mukaisen häirinnän tunnusmerkit.

Aluehallintovirasto huomautti kuntaa myös perusopetuslain 29 §:n, 3 §:n 2 momentin sekä 31 §:n 1 momentin vastaisesta menettelystä koskien oppilaiden turvallista opiskeluympäristöä sekä erityisopetuksen tilojen puutteellisuutta.

Ratkaisun perusteet

Ennen ratkaisun tekemistä kanteluun aluehallintovirasto pyysi asiaan lausuntoa yhdenvertaisvaltuutetulta. 

Oppilaat saivat liikkua välituntien aikana koulun pihalla vapaasti. Vammaisten oppilaiden ulkoilu oli kuitenkin pääosin järjestetty aidatulla alueella, ja muilla alueilla he saivat liikkua vain rajoitetusti avustajan seurassa. Aluehallintovirasto katsoo menettelyn täyttävän yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaisen välittömän syrjinnän tunnusmerkistön, koska vammaisia oppilaita kohdeltiin henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin muita oppilaita. Näin ollen vammaisilla oppilailla ei ollut mahdollisuutta viettää välituntia yhdenvertaisesti muiden oppilaiden tavoin.  Menettelyn katsotaan myös olevan yhdenvertaisuuslain 14 §:n kieltämää häirintää. Vammaisten oppilaiden pitäminen häkkimäisessä rakennelmassa oli halventavaa ja ihmisarvoa nöyryyttävää toimintaa.

Erilaista kohtelua perusteltiin perusopetuslain 29 §:n mukaisella turvallisen oppimisympäristön takaamisella, koska yhdenvertaisuuslain 11 §:n mukaan erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos se perustuu lakiin ja sillä on muutoin hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat oikeasuhtaisia. Selvityksessä sivistyslautakunta totesi parhaimmaksi vaihtoehdoksi koko koulualueen aitaamisen, ja sen voidaankin katsoa edistävän yhdenvertaisuutta paremmin ja ilman häkkirakennelman kohtuuttomuutta. Häkki ei ole yhdenvertaisuuslain 11 §:n mukainen oikeasuhtainen keino tarjota vammaisille lapsille ulkoilumahdollisuus välitunneilla. Piha-alueen aitaamisen myötä vammaisten oppilaiden ei olisi myöskään tarvinnut käyttää valjaita. Koulun menettelyä tarkasteltaessa voidaan sen katsoa olevan vastoin lasten oikeuksien yleissopimuksen 37 artiklan a alakohtaa, joka turvaa lapsen oikeuden inhimilliseen kohteluun. 

Aluehallintovirasto arvioi, että selvityksen mukaan erityisopetuksen tilat olivat puutteellisia ja soveltumattomia. Tiloista puuttui muun muassa esteettömiä kulkuväyliä, asianmukaiset wc-tilat sekä invanostin. Tilat eivät vastanneet vaativan erityisopetuksen tarpeita eivätkä perusopetuslain 3 §:n 2 momentin mukaista vaatimusta opetuksen järjestämisestä oppilaan ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. Ne eivät osin täyttäneet myöskään perusopetuslain 31 §:n 1 momentin vaatimusta siitä, että vammaisella tai erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta muun muassa opetuksen edellyttämät erityiset apuvälineet.

Sovellettavat säännökset

  • Suomen perustuslaki
  • Perusopetuslaki
  • Yhdenvertaisuuslaki    
  • Yleissopimus lapsen oikeuksista

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 27.10.2021
diaarinumero ISAVI/1088/2021

Joogaaminen ja uskonnonvapaus peruskoulun liikuntatunneilla

Asian kuvaaminen 

Asiassa oli muun ohella kyse uskonnon ja omantunnon vapaudesta sekä koulun vakaumuksellista toimintaa koskevasta informointivelvollisuudesta. 

Oppilas oli ilmoittanut liikunnanopettajalle, että hän ei voi osallistua liikuntatunnilla harjoitettavaan joogaan, koska se on hänen vakaumuksensa vastaista. Kantelijan mukaan uskontoon perustuvaa syrjintää voi olla esimerkiksi se, että vastoin tahtoaan koulussa joutuu osallistumaan uskonnon harjoittamiseen. Liikunnanopettajan mukaan kyse oli osana kehonhuoltoa tehtävistä joogan liikkeistä, eikä koko tunti ollut varsinaista joogaa. 

Oppilaalta tai hänen huoltajiltaan ei ollut tullut koulun edustajille etukäteen tietoa siitä, että jooga olisi heidän vakaumuksensa vastaista. Koulun edustajille ei myöskään ollut esitetty etukäteistoiveita oppilaan liikunnan opetuksesta. Kantelijan mukaan liikuntatunneilla harjoitettava jooga on sellaista selkeästi vakaumuksellista ja suunnitelmallista toimintaa, josta koulun pitäisi informoida huoltajia etukäteen, sekä järjestää oppilaalle mahdollisuus osallistua korvaavaan toimintaan.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto ei saadun selvityksen perusteella voinut todeta asiassa sellaista koulun viranhaltijoiden lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden täyttämättä jättämistä, jonka vuoksi aluehallintovirastolla olisi ollut syytä ryhtyä toimenpiteisiin.

Ratkaisun perusteet 

Suomen perustuslain 11 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Pykälän 2 momentin mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyvät oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. 

Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että joogan uskonnollisuutta koskeva kysymys on moniulotteinen ja tulkinnanvarainen. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan vaikka joogan juuret ovat itämaisissa uskonnoissa, nykyään länsimaissa harjoitettu jooga mielletään merkitykseltään hengellisen sijaan usein liikunnalliseksi. Aluehallintovirasto katsoi, että peruskoulun liikuntatunneilla osana kehonhuoltoharjoitteita tehtäviä joogaliikkeitä on pidettävä lähtökohtaisesti kehonhuollollisena rentoutumis- ja hyvinvointimenetelmänä. Joogaa peruskoulun liikunnanopetuksen yhtenä kehonhuoltoharjoitteena ei yleisesti saatavilla olevan tiedon perusteella voida aluehallintoviraston näkemyksen mukaan pitää sellaisena selkeästi vakaumuksellisena toimintana, josta koulun tulisi informoida huoltajia etukäteen.

Aluehallintovirasto toi vielä päätöksessään esille, että sen näkemyksen mukaan oppilaan liikunnan opetusta voitiin eriyttää niillä liikuntatunneilla, joilla on joogaa, kuten koulu oli asiassa saadun selvityksen mukaan perheelle esittänyt. Aluehallintovirasto korosti, että kouluilla on hyvä tiedostaa joogan uskonnollisuuteen liittyvä problematiikka. Koulu voi tarvittaessa huomioida toiminnassaan sen, että jos oppilas tai perhe katsoo joogaamisen olevan vakaumuksensa vastaista, asia käsitellään riittävällä asiantuntemuksella ja sensitiivisyydellä.

Keskeiset lait ja asetukset

  • Suomen perustuslaki 
  • Hallintolaki
  • Kunnallisesta viranhaltijasta annettu laki
  • Perusopetuslaki
  • Opetushallituksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -määräys

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 12.1.2021
diaarinumero PSAVI/1711/2020

Opetuksen seuraamisen rajoittamisesta on tehtävä hallinnollinen päätös

Asian kuvaaminen

Opetuksen järjestäjä oli rajoittanut kantelijan oikeutta päästä seuraamaan lapsensa opetusta. Kantelijalle lähetetyissä viesteissä rajoittamista perusteltiin lapsen tapaamisoikeuksilla, jotka oli yksilöity tuomioistuimen päätöksessä. Aluehallintovirastoon toimitetuista selvityksistä ilmeni, että perusteena oli ollut myös lähivanhemman kielteinen suhtautuminen siihen, että etävanhempi seuraisi opetusta. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi X:lle ja Y:lle huomautuksen. Huomautus koski sitä, että kun rajoitetaan henkilön perusopetuslain 19 §:n mukaista oikeutta päästä seuraamaan opetusta, on rajoittamisesta tehtävä kirjallinen perusteltu päätös muutoksenhakuohjeineen.

Ratkaisun perusteet 

Perusopetuslain 19 §:n mukaan opetus on julkista. Perustellusta syystä voidaan rajoittaa oikeutta päästä seuraamaan opetusta. Perusopetuslain hallituksen esityksen (HE 86/1997 vp, s. 62) mukaan oikeutta päästä seuraamaan opetusta voidaan rajoittaa vain poikkeustapauksissa. Syynä voi olla esimerkiksi se, jos ulkopuolisten mukanaolosta voi olla haittaa opetustyölle tai jos ulkopuolisten mukanaolo voi häiritä oppilaiden ja opettajan työskentelyä. 

Jokaisella on perusopetuslain 21 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Asia on käsiteltävä toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Jokaisella on myös oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Perusopetuslain 19 §:n perusteella tehtävien päätösten muutoksenhausta ei ole erikseen säädetty laissa. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön mukaisesti oikeus seurata opetusta kuuluu kaikille. Jos tätä oikeutta rajoitetaan, on jokaisella oikeus saada rajoittamista koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi perustuslain 21 §:n nojalla. Opetuksen järjestäjän perusopetuslain 19 §:n nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta opetuksen järjestäjän luonteen perusteella yleisten muutoksenhakua koskevien säännösten mukaan joko kunnallisvalituksella kuntalain mukaisesti tai hallintovalituksella hallintolainkäyttölain mukaisesti.

Opetuksen seuraamisen rajoittamisesta ei tässä tapauksessa tehty lain edellyttämää hallintopäätöstä, vaan asiasta vain ilmoitettiin kantelijalle. Aluehallintovirastoon toimitetuista asiakirjoista ei käy ilmi perusteltua syytä opetuksen julkisuuden rajoittamiseen. Selvitysten mukaan kantelija oli kerran aikaisemmin seurannut opetusta. Asiakirjoissa ei tuotu esiin, että kantelija olisi tällöin haitannut opetustyötä tai häirinnyt työskentelyä. Opetuksen seuraamisen rajoittamista perusteltiin ainoastaan tapaamisoikeuksilla ja sillä, että lähivanhempi suhtautui opetuksen seuraamiseen kielteisesti. 

Opetuksen järjestäjällä ei ole toimivaltaa puuttua vanhempien välisiin tapaamisoikeutta koskeviin asioihin. Opetuksen seuraamisen rajoittamisen pitää perustua laissa säädettyihin edellytyksiin. Pelkästään toisen vanhemman kielteinen suhtautuminen opetuksen seuraamiseen ei ole laissa tarkoitettu perusteltu syy rajoittaa oikeutta seurata opetusta.  Opetuksen järjestäjän on arvioitava asiaa puolueettomasti.

Lisätietoa:

  • Suomen perustuslaki
  • Perusopetuslaki
  • Hallintolaki

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 8.2.2021
diaarinumero ISAVI/3619/2020

Opettaja ja rehtori ovat vastuussa oppilaiden oikeuksien ja opetussuunnitelman mukaisen opetuksen toteutumisesta

Asian kuvaaminen 

Opetussuunnitelman mukainen opetusvelvollisuus ei täyttynyt useiden oppiaineiden osalta peruskoulun 5. vuosiluokalla, koska opetussuunnitelmassa vahvistettua oppimäärää ei lukuvuoden aikana ehditty käymään läpi. Luokan opetus oli jäänyt toistuvasti jälkeen useissa oppiaineissa rinnakkaisluokkiin verrattuna. Tapauksessa opetussuunnitelman mukaisen opetuksen ja opetussuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen liittyvät ongelmat keskittyivät yhteen luokanopettajaan ja tämän opettamaan luokkaan. Opetussuunnitelman toteutumiseen liittyvien ongelmien takia oppilaiden vanhemmat ja koulun muut opettajat olivat ottaneet yhteyttä koulun rehtoriin. Yhteydenottojen perusteella koulussa ryhdyttiin toimenpiteisiin oppimisen tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta asiaan puuttumisen taso koettiin riittämättömäksi.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kiinnitti peruskoulun 5. vuosiluokan luokanopettajan huomiota opettajan velvollisuuteen huolehtia siitä, että opetuksessa noudatetaan opetussuunnitelmaa, käsitellään vahvistettu oppimäärä ja saavutetaan opetussuunnitelman mukaiset tavoitteet. Opettajalla on vastuu opetusryhmänsä toiminnasta, oppimisesta ja hyvinvoinnista. Opettajan tehtävään kuuluu muun ohessa oppilaiden oppimisen ja työskentelyn seuraaminen sekä edistäminen, mahdollisten vaikeuksien varhainen tunnistaminen sekä oppilaiden ohjaaminen ja tukeminen.

Aluehallintovirasto saattoi lisäksi ko. peruskoulun rehtorin tietoon käsityksensä rehtorin vastuusta koulun toiminnasta. Rehtorin tulee tukea opettajia työssään ja huolehtia opetusryhmien muodostamisesta siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Rehtori on vastuussa siitä, että oppilaiden oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä toteutuu koulun arjessa.

Ratkaisun perusteet 

Opettaja on vastuussa siitä, että hänen oppilaansa saavat opetussuunnitelman mukaista opetusta ja saavuttavat opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Lähtökohtaisesti opettajalla on pedagoginen vapaus valita opetustilanteeseen sopivat työtavat ja sisällöt.  Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että asiassa saadun selvityksen perusteella ko. 5. vuosiluokan opetuksessa oli jäänyt käymättä läpi osia opetussuunnitelmassa määritellyistä sisällöistä. Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että pedagogisesta vapaudesta huolimatta opettajalla on aina velvollisuus noudattaa opetussuunnitelmaa ja käsitellä siinä vahvistettu oppimäärä. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan opettajalla on myös velvollisuus toimia yhteistyössä koulun rehtorin ja muiden opettajien kanssa, jotta opetuksessa saavutettaisiin opetussuunnitelman mukaiset tavoitteet.

Perusopetuslain 37 §:n 1 momentin mukaan koulun toiminnasta vastaa rehtori. Koulun johdolla on käytännön vastuu opetuksen ja tuen järjestämiseen liittyvistä ratkaisuista kouluyhteisöissä, kaikilla vuosiluokilla ja kaikissa oppiaineissa. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että koulun toiminnasta vastaavan rehtorin olisi tullut harkita, voisiko ko. luokalle lisätä tukitoimia, tehdä muutoksia opettajajärjestelyyn tai muuttaa oppilasryhmiä, jotta opetuksessa voitaisiin saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Aluehallintovirasto arvioi, että rehtorin olisi tullut puuttua asiaan jo varhaisessa vaiheessa, jotta oppilaiden oikeusturva ja oikeus opetukseen toteutuu.

Keskeiset lait ja asetukset

  • Hallintolaki
  • Kunnallisesta viranhaltijasta annettu laki
  • Perusopetuslaki
  • Perusopetusasetus
  • Opetushallituksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -määräys

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 22.1.2021
diaarinumero ISAVI/363/2020

Kunta on velvollinen järjestämään lukiokoulutuksen kansallisten opetusjärjestelynormien mukaan ja noudattamaan viranomaistoiminnalle asetettuja vaatimuksia
 

Asian kuvaaminen 

Lukiossa oli vähennetty lähiopetusta valtakunnallisesti pakollisista ja syventävistä kursseista vuodesta 2014 lähtien. Kurssit oli sijoitettu lukion lukujärjestykseen siten, että noin 30–40 % vuosittain järjestetyissä kursseissa opetusta ei ole annettu lukioasetuksen mukaan täysimääräisenä. Lisäksi lukion opetussuunnitelmassa oli kategorisoitu kaikki kurssit sellaisiksi, jotka voi suorittaa osittain tai kokonaan itsenäisesti. Itsenäisesti suoritettavien kurssien ja muun itsenäisen opiskelun suoritusperiaatteet eivät kuitenkaan käyneet selvästi ilmi lukion opetussuunnitelmasta.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi kunnan lukiokoulutuksesta vastaavalle sivistyslautakunnalle, sivistystoimen esimiehelle ja lukion rehtorille huomautuksen lukiolain ja -asetuksen vastaisesta menettelystä kunnan lukiokoulutusta järjestettäessä. Kunta on velvollinen järjestämään lukiokoulutuksen niin, että se vastaa niitä edellytyksiä, jotka valtioneuvosto on lukioille tuntijaosta säätänyt. Tapauksessa (valtioneuvoston lukioille säätämästä) tuntijaosta poikkeaminen vaaransi lukiokoulutukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista sekä opiskelijoiden yhdenvertaisia edellytyksiä suorittaa menestyksellisesti lukion oppimäärä ja ylioppilastutkinto.

Lisäksi aluehallintovirasto antoi kunnan lukiokoulutuksesta vastaavalle sivistyslautakunnalle, sivistystoimen esimiehelle ja lukion rehtorille huomautuksen hallinto- ja julkisuuslain vastaisesta viranomaistoiminnasta. Lukion opetusjärjestelyiden kuvauksien on vastattava hallinto- ja julkisuuslaista ilmenevää vaatimusta viranomaisen toiminnan läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta. Tapauksen lukion osalta ei ollut selkeästi kirjoitettu auki, miten valtakunnallisesti määrätty tuntijako ja opetussuunnitelman perusteissa mainittu itsenäinen opiskelu toteutetaan.

Tapauksessa tosiasiallisesti annetun opetuksen määrä oli jäänyt säännöksissä edellytettyä vähimmäismäärää pienemmäksi. Itsenäiseen opiskeluun kuuluvat kuvaukset ja velvoitteet olivat jääneet opiskelijoille epäselväksi. Lukion opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa oli opetusjärjestelyiden peitellyn kuvauksen vuoksi ollut erittäin vaikea todentaa ja valvoa itse julkisen vallan käyttöä ja sitä kautta oikeuksiaan ja etujaan. Koulutuksen järjestäjä ei ollut suojannut riittävällä tavalla puheena olevan lukion opiskelijoiden oikeusjärjestyksen perusteella heille kuuluvia oikeutettuja odotuksia. Lukion opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa on voitava luottaa viranomaisen toiminnan oikeellisuuteen ja toiminnan lainmukaisuuteen. Vaatimus on korostunut, kun toiminnan kohteena ovat erityissuojelun alle kuuluvat lapset.

Ratkaisun perusteet

Lukiolain 22 §:n mukaan opiskelijalla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta sekä opinto-ohjausta. Lukion jaksolukujärjestyksen tekemisen peruslähtökohtana tulee olla valtioneuvoston säätämä tuntijakoasetus. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että opetustuntien systeeminen karsiminen kursseista niitä lukujärjestykseen sijoitettaessa/ lukujärjestyssijoittelulla loukkasi opiskelijoiden oikeutta opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Aluehallintovirasto korosti, että valtioneuvoston tuntijakoasetus on normi, ei suositus, jonka mukaisesti koulutuksen järjestäjä on velvollinen tarjoamaan opetusta. Muiden muassa tällä keinoin turvataan lukio-opiskelijoiden yhdenvertainen oikeus saada lukio-opetusta asuinpaikasta riippumatta.

Lukion opetussuunnitelman perusteissa (2015) todetaan, että osa lukiokoulutuksen oppimäärään sisältyvistä opinnoista voidaan edellyttää opiskeltavaksi itsenäisesti. Opiskelijalle voidaan myös hakemuksesta myöntää lupa suorittaa opintoja itsenäisesti. Kyseessä olevan lukion opetussuunnitelmassa oli kuvattu kaikki kurssit sellaisiksi, jotka voi suorittaa myös osittain tai kokonaan itsenäisesti. Aluehallintovirasto totesi tällaisen menettelyn olevan sallittua, mutta asettavan koulutuksen järjestäjälle korostetun velvollisuuden varmistaa opiskelijan osaaminen itsenäisen opiskeluvaiheen aikana ja jälkeen. Lukion paikalliseen opetussuunnitelmaan ei kuitenkaan ollut kirjattu itsenäisen opiskelun suoritusperiaatteita, eikä itsenäisellä opiskelulla saavutettua osaamista ollut systeemisesti arvioitu. Aluehallintovirasto katsoi, että termiä itsenäisesti suoritettu kurssi tai sen osa on kyseisessä lukiossa käytetty osittain virheellisesti. Opiskelijoilta on edellytetty tai on oletettu, että he kompensoivat itsenäisesti opiskellen ne sisältöalueet, joita vajaaksi jääneen opetuksen vuoksi ei ole ehditty käymään lähiopetuksessa läpi. Opiskelija ei ole ollut välttämättä edes tietoinen, että joitain kurssien sisältöalueita jää kokonaan tai osittain käsittelemättä ja että häneltä edellytetään näiden sisältöalueiden itsenäistä opiskelua.

Aluehallintovirasto toi vielä päätöksessään esille, että sen näkemyksen mukaan lukiokoulutusta koskenut perusteellinen normiuudistus turvaa myös tulevaisuudessa lukiokoulutuksen yhdenvertaisuuden maan eri alueilla.  1.8.2021 voimaan tulevissa lukioiden uusissa opetussuunnitelmissa korostetaan vielä aikaisempaa enemmän itsenäisen opiskelun käyttämisen ehdollisuutta: itsenäinen opiskelu ei saa vaarantaa koulutukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista eikä opiskelijan edellytyksiä oppimäärän ja ylioppilastutkinnon suorittamiseen.

Keskeiset lait ja asetukset

  • Suomen perustuslaki
  • Lukiolaki
  • Hallintolaki
  • Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki (julkisuuslaki)
  • Yhdenvertaisuuslaki
  • Lukioasetus/Valtioneuvoston asetus lukiokoulutuksesta
  • Valtioneuvoston asetus lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta
     

Opetustoimi - 2020

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 9.12.2020
diaarinumero ISAVI/2615/2020

Vaativan ja laaja-alaisen tuen tarpeessa olevan oppilaan avustajapalveluiden taso tulee arvioida oppilaan eikä opetusryhmän näkökulmasta

Asian kuvaaminen

Asiassa oli kyse erityisen tuen avustajapalveluiden järjestämisestä ja niiden riittävyydestä. Pidennetyn oppivelvollisuuden vaikeavammainen oppilas oli vaativan henkilökohtaisen tuen tarpeessa. Oppilaan hoito- ja tukitahot suosittelivat oppilaalle 1:1 ohjausta koulunkäyntiin. Oppilaan koulussa tarvitsemat avustajapalvelut oppimisen ja koulunkäynnin tukemiseksi oli toteutettu siten, että oppilaan luokalle oli osoitettu useampi koulunkäyntiavustaja. Koulunkäyntiavustajat toimivat tiimiperiaatteella erityisen tuen oppilaiden tarvitseman tuen mukaan. Kantelijan mukaan erityisen tuen avustajapalvelut olivat koulussa alimitoitettuja, ja perehdyttäminen oppilaan yksilöllisen tuen tarpeisiin oli puutteellista.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti kaupungin huomiota vaativan ja laaja-alaisen tuen tarpeessa olevan oppilaan avustajapalveluiden tarpeen arvioimiseen ensisijaisesti oppilaan eikä opetusryhmän näkökulmasta. Opetuksen järjestäjän tulee arvioida ennen päätöksentekoa oppilaan tarvitsemien avustajapalveluiden taso, jotta oppilaan oikeus saada perusopetusta ja oppilaan yksilölliset tarpeet opetuksen järjestämiseksi tulevat turvattua. Oppilaalla on oikeus saada tarvittaessa jatkuvaa henkilökohtaista avustajan tukea, riippumatta siitä, miten opetusryhmän muiden oppilaiden avustajapalvelut on järjestetty. Avustajapalveluiden kohdalla ratkaisevaa ei ole avustajan nimike, vaan se, että oppilas saa tarvitsemaansa ohjausta ja tukea. Oppilaan huoltajalla on myös aina oikeus perusteltuun päätökseen, josta käy ilmi millaisiin avustajapalveluihin oppilas on päätöksen myötä oikeutettu.

Ratkaisun perusteet

Perusopetuslain 30 § 1 momentin mukaan opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Opetuksen järjestäjälle kuuluu opetukseen osallistumisen edellyttämien avustajapalvelujen järjestäminen ja kustantaminen. Lähtökohtaisesti opetuksen järjestäjä päättää avustajapalveluista. Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että avustajapalveluiden järjestämistavasta riippumatta oppilaan oikeus maksuttomaan perusopetukseen sekä tarvitsemaansa ohjaukseen ja tukeen tulee toteutua. Asiassa saadun selvityksen perusteella moniammatillisessa yhteistyössä oli todettu, että oppilaan terveydentila ja tarve edellyttivät henkilökohtaista koulunkäynninohjaajaa. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan opetuksen järjestäjän tulee tällöin arvioida ennen päätöksentekoa oppilaan tarvitsemien avustajapalveluiden taso, jotta oppilaan oikeus saada perusopetusta sekä oppilaan yksilölliset tarpeet opetuksen järjestämiseksi tulevat turvattua.

Keskeiset lait ja asetukset:

  •     Suomen perustuslaki
  •     Hallintolaki
  •     Kunnallisesta viranhaltijasta annettu laki
  •     Perusopetuslaki
  •     Perusopetusasetus

Opetushallituksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -määräys.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto  
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 16.4.2020 
diaarinumero LSSAVI/17454/2019

Huoltajien ei voida edellyttää osallistuvan koulun toimintaan kuuluvien retkien maksamiseen  

Asian kuvaaminen 

Tapauksessa luokan vanhempainillassa oli sovittu, että jokaisen luokan oppilaan oli osallistuttava luokan leirikoulukustannuksiin joko keräämällä varainkeruulla tietty rahasumma tai maksamalla kyseinen summa luokan tilille. Lisäksi jokaisen oppilaan tuli myös maksaa tietty summa lukukausittain leirikoulurahastoon. Kunta oli laatinut ohjeen koskien koulun ulkopuolella tapahtuvaa opetusta. Ohjeen mukaan oppilaalla oli oikeus poismuutosta tai koulun vaihtamisesta johtuen saada takaisin opintoretkeä tai leirikoulua varten yhteiseen kassaan maksamansa henkilökohtaiset varat. Yhdessä kerätyt varat jäivät luokan yhteiseen kassaan. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan opetuksesta vastaavan lautakunnan ja koulun rehtorin huomiota opetuksen järjestäjän velvollisuuteen huolehtia siitä, että varainkeruu koulun toimintaan kuuluvien retkien rahoittamiseksi järjestetään niin, ettei oppilaiden yhdenvertainen oikeus maksuttomaan perusopetukseen vaarannu. Aluehallintovirasto katsoi lisäksi, että leirikoulua varten hankittuja varoja on käsiteltävä aina koko luokan yhteisinä siitä huolimatta, miten rahat on yhteiseen tarkoitukseen saatu, eikä yhteisistä rahoista voida erottaa oppilaille erisuuruisia osuuksia. 

Ratkaisun perusteet 

Suomen perustuslain 6 ja 16 §:issä on turvattu kaikille oikeus yhdenvertaiseen ja maksuttomaan perusopetukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että perusopetuksen kustannuksista vastaa opetuksen järjestäjä. Leirikoulu on perusopetusasetuksen 3 §:n 5 momentin mukaisesti osa opetusta, minkä vuoksi sen on oltava kaikille oppilaille perusopetuslain 31 §:n edellyttämällä tavalla maksuton. Kaikilla oppilailla on oikeus yhdenvertaisesti ja ilman maksuja osallistua tällaisille retkille, eikä kenenkään oppilaan tai huoltajan voida edellyttää osallistuvan esimerkiksi leirikoulusta aiheutuviin kuluihin. 

Aluehallintovirasto totesi lukukausittaisten maksujen olevan ongelmallista maksuttoman perusopetuksen kannalta. Kyseisessä tilanteessa huoltajilla ei välttämättä ole todellista valinnanvapautta maksun suorittamisen suhteen, sillä esimerkiksi ryhmäpaine voi aiheuttaa velvoittavuuden tunteen maksun suorittamiselle. 

Aluehallintovirasto toi vielä päätöksessään esille, että yhdenvertaisuuslain 6 §:ssä on asetettu koulutuksen järjestäjälle velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta, minkä vuoksi opetuksen järjestäjän on omassa toiminnassaan luotava ainoastaan sellaisia käytäntöjä, jotka tukevat oppilaiden tasapuolista kohtelua. Tämän vuoksi opetuksen järjestäjän vastuulla on varmistua koulun toimintaa varten suoritettavan varainkeruun toteutustavan asianmukaisuudesta myös silloin kun huoltajat järjestävät varainkeruun omatoimisesti. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan koulun toimintaan kuuluvia retkiä ei tulisi lainkaan kustantaa huoltajilta kerättävin maksuin vaan varainhankinta tulisi suorittaa muulla tavoin, kuten esimerkiksi myyjäisin tai talkootöin.

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Suomen perustuslaki 
  • Perusopetuslaki 
  • Yhdenvertaisuuslaki 
  • Perusopetusasetus

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 6.4.2020
diaarinumero LSSAVI/5130/2020

Koulu oli selvittänyt asianmukaisesti oppilaiden välisiä kiusaamis- ja konfliktitilanteita 

Asian kuvaaminen  

Tapauksessa huoltaja katsoi koulun menetelleen virheellisesti lapseensa kohdistuneita kiusaamistapauksia selvitettäessä. Huoltaja kertoi kantelussa, että hänen lapsensa oli kokenut koulussa kiusaamista eri muodoissa vuosien 2017-2019 aikana. Huoltaja piti koulun toimia riittämättöminä asian selvittämisessä. Kantelijan lapsi ei ollut kuitenkaan itse tuonut esiin kiusaamista koulussa kertomalla siitä henkilökunnalle tai tuomalla sitä esiin oppilaille teetetyssä hyvinvointikyselyssä. Koulun henkilökunta ei ollut myöskään itse havainnut kiusaamista, vaikka kantelijan lapsen ja toisen oppilaan välejä on tarkkailtu koulussa erityisen huolellisesti. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirastolla ei ollut kantelun perusteella syytä epäillä, että koulu olisi menetellyt kantelunalaisissa asioissa lainvastaisesti. 

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto totesi, että perusopetuslain 29 §:n 1 momentin mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Koulussa on lisäksi kohdeltava oppilaita hallintolain 6 §:n edellyttämällä tavalla tasapuolisesti ja asiat on käsiteltävä puolueettomasti. Kehenkään oppilaaseen ei saa kohdistaa esimerkiksi kurinpitotoimia ilman riittävää näyttöä siitä, mitä on tosiasiassa tapahtunut. Tämän vuoksi koulu ei voi katsoa yksittäistä oppilasta kiusaajaksi ilman, että tapahtuneesta on näyttöä. 

Merkityksellistä on, että koulu oli selvittänyt sen tietoon tuodut epäilyt kiusaamisesta ja oppilaiden keskinäisiä välejä oli selvitetty yhteisissä palavereissa asianosaisten oppilaiden ja tarvittaessa heidän perheidensä kanssa. Koulu oli asianmukaisesti selvittänyt kiusaamis- ja konfliktitilanteita yhteistyössä tilanteisiin osallisten oppilaiden ja heidän huoltajiensa kanssa sekä ohjannut oppilaat käsittelemään keskinäisiä ristiriitojaan koulukuraattorin vastaanotolle. Lisäksi huoltajien esiin tuomia oppilaiden välisiä ristiriitatilanteita oli käsitelty myös opiskeluhuoltolain 14 §:n 4 momentin mukaisessa monialaisessa asiantuntijaryhmässä, jossa oli pohdittu yhteistyössä oppilaan, hänen huoltajiensa sekä opetus- ja opiskeluhuollon henkilöstön kanssa keinoja siihen, miten oppilas tuntisi olonsa koulussa turvalliseksi.

Aluehallintovirasto totesi, että oppilaiden välisten kiusaamis- ja konfliktitilanteiden asianmukaisen selvittämisen edellytyksenä ei ole se, että koulu pystyisi nimeämään selvittelyjen johdosta syyllisen. Merkityksellistä on nimenomaan se, että koulu ryhtyy toimenpiteisiin sen turvaamiseksi, että jokainen oppilas voisi kokea olonsa koulussa turvalliseksi. Tässä tapauksessa koulussa oli puututtu oppilaiden välisiin ristiriitatilanteisiin monipuolisesti sekä opetuksen järjestäjän että opiskeluhuollon keinoin, ja toimittu perusopetuslain 3 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla yhteistyössä oppilaan oppilaiden kotien kanssa. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Perusopetuslaki 
  • Hallintolaki 
  • Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto  
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 15.6.2020 
diaarinumero LSSAVI/18964/2019 

Sijoitetulla oppivelvollisuusikäisellä lapsella on oikeus saada yhdenvertaisesti opetusta 

Asian kuvaaminen 

Tapauksessa oppilas oli huostaanotettu koulunkäynnissä ilmenneiden ongelmien vuoksi. Asiasta kannelleen huoltajan mukaan hänen lapselleen ei ole kuitenkaan järjestetty sijoituskunnassa riittävää opetusta, sillä opetusta ei järjestetty lähiopetuksena koulussa. Sijoituksen alettua oppilaan opetus toteutettiin noin kahden kuukauden ajan toisinaan erityisopettajan kanssa sijaishuoltopaikan tiloissa opiskelemalla. Lisäksi oppilas opiskeli itsenäisesti ja sijaishuoltopaikan ohjaajan tukemana. Tämän jälkeen oppilaalle järjestettiin kolme koulukokeilukertaa, joiden jälkeen oppilaalle alettiin järjestää opetusta päivittäin koulussa, mutta vain seitsemän tuntia viikossa.  

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto antoi kunnan opetuksen järjestämisestä vastaavalle taholle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle velvollisuudesta järjestää kaikille kunnan alueella asuville oppivelvollisuusikäisille lapsille opetus laissa säädetyllä tavalla sekä järjestää heille välittömästi tarpeen ilmetessä heidän tarvitsemansa koulunkäynnin tuki. Aluehallintovirasto myös kiinnitti kunnan huomiota velvollisuuteen tehdä perusopetuslain 18 §:n mukaisista erityisistä opetusjärjestelyistä valituskelpoinen päätös, josta ilmenee hallintolain 44 §:n edellyttämällä tavalla yksilöidysti päätöksen sisältö. 

Ratkaisun perusteet 

Perusopetuslain mukaisesti opetus järjestetään lähtökohtaisesti lähiopetuksena koulussa. Oppilaan opetuksen järjestämiseksi laissa poikkeavalla tavalla ei oltu tehty perusopetuslain 18 §:n mukaista päätöstä erityisistä opetusjärjestelyistä. Kyseinen valituskelpoinen päätös on tehtävä aina kun oppilaan opetus järjestetään laista poikkeavalla tavalla. Päätöksessä on tuotava hallintolain 44 §:n edellyttämällä tavalla yksilöidysti esille, mitä nämä erityiset opiskelujärjestelyt ovat. Päätöksen tekeminen turvaa jokaisen Suomen perustuslain 21 §:ssä säädetyn oikeuden hakea muutosta päätökseen, joka koskee yksilön etua, oikeutta tai velvollisuutta. Opetuksen järjestäjän virheellisen menettelyn vuoksi oppilaalla tai hänen huoltajallaan ei ole ollut käytettävissään jokaiselle perustuslaissa turvattua oikeussuojakeinoa.  

Kunta perusteli poikkeavia opetusjärjestelyjä sillä, että oppilas ei kyennyt osallistumaan opetukseen koulussa.  Selvitysten perusteella oppilas toivoi itse pääsevänsä kouluun sijaishuoltopaikan tiloissa järjestetyn opetuksen sijasta eikä asiakirjoista käynyt tarkemmin ilmi, miksi hänen katsottiin olevan kykenemätön käymään koulussa. Oppilaan oma toive kouluun pääsemisestä olisi tullut perustuslain 6 §:n 3 momentin ja perusopetuslain 3 §:n 2 momentin nojalla ottaa huomioon opetusta järjestettäessä. 

Toiselle paikkakunnalle sijoitetulla lapsella on oikeus saada yhdenvertaisesti perusopetuslain 30 §:n 1 momentin nojalla opetussuunnitelman mukaista opetusta ja riittävää koulunkäynnin tukea heti sijoituksen alettua ja tulla lain edellyttämällä tavalla kuulluksi opetusta järjestettäessä. Tässä tapauksessa oppilas on itse halunnut päästä kouluun, mutta osallistuakseen opetukseen koulussa kunta edellytti, että oppilaalla on henkilökohtainen aikuisen tuki. Kunnan velvollisuutena olisi tällöin ollut järjestää oppilaalle riittävät avustajapalvelut koulunkäynnin mahdollistamiseksi. Tapauksessa opetuksen järjestäjä oli perusteettomasti siirtänyt opetuksen tai tukitoimien järjestämisvelvollisuutta sijaishuoltopaikan vastuulle. Aluehallintovirasto katsoi, että oppilaan Suomen perustuslaissa säädetty oikeus saada opetusta oli näin menetellen tosiasiassa evätty. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Suomen perustuslaki 
  • Perusopetuslaki 
  • Hallintolaki

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto  
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 16.11.2020 
diaarinumero PSAVI/3462/2020 

Päätös osallistumisoikeuden epäämisestä ja päätös erityisjärjestelyistä ovat eri asioita 

Asian kuvaaminen 

Rehtori oli 19.3.2020 tehnyt päätöksen, jossa hän oli evännyt oppilaan osallistumisoikeuden 19.3.2020 pidettävään ylioppilaskirjoitukseen oppilaan sairastumisen johdosta. Rehtorin selvityksen perusteella rehtorin tarkoituksena oli todennäköisesti tehdä kielteinen päätös päiväkohtaisista erityisjärjestelyistä, mutta päätöksestä tai sen perusteluista ei tämä ilmene. Rehtori oli maininnut päätöksessä ainoastaan lukiolain 21 §:n, joka koskee oppilaaksi ottamisen edellytyksiä. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnitti lukion rehtorin vakavaa huomiota siihen, että päätöksissä on mainittava sovelletut säännökset. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti lukion rehtorin vakavaa huomiota siihen, että rehtorille ei ole laissa säädetty toimivaltaa tehdä päätöstä opiskelijan osallistumisoikeuden epäämisestä ylioppilaskokeeseen opiskelijan sairastumisen perusteella. Rehtorilla on tietyin edellytyksin oikeus tehdä kielteinen päätös erityisjärjestelyistä. 

Ratkaisun perusteet  

Hallintolain 45 §:n mukaan päätöksen perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Rehtorin päätöksessä mainittu sovellettu säännös oli virheellinen, sillä päätös ei koskenut oppilaaksi ottamisen edellytyksiä. Päätöksessä ei ole mainittu muita sovellettuja säännöksiä. Päätöksestä ei ilmene mitä säännöksiä on sovellettu. Oikeusturvan toteutumisen perusedellytyksiä on, että päätös perusteellaan oikeilla lainkohdilla. 

Lainsäädännössä ei ole annettu rehtorille toimivaltaa tehdä päätöstä opiskelijan osallistumisoikeuden epäämisestä ylioppilaskokeeseen opiskelijan sairastumisen perusteella. Ylioppilastutkinnosta annetun lain 8 §:n mukaan rehtori voi tehdä osallistumisoikeuden epäämisestä päätöksen, jos kokelas ei täytä lain 5–7 §:n mukaisia tutkintoon ja sen kokeisiin osallistumiselle säädettyjä edellytyksiä. Pykälissä 5–7 ei säädetä kokeeseen osallistumisen edellytykseksi tiettyä terveydentilaa, vaan kyse on muodollisista vaatimuksista.  

Ylioppilastutkinnosta annetun lain 9 §:n mukaan rehtorilla on äkillisessä ja ennakoimattomassa tilanteessa oikeus tehdä päätös erityisjärjestelyistä, jos oppilas on sairastumisen johdosta estynyt suorittamasta ylioppilastutkinnon kokeita samalla tavalla kuin muut kokelaat. Kielteinen päätös erityisjärjestelyiden käytöstä tulee perustella ja perusteluissa tulee ottaa kantaa siihen, miksi erityisjärjestelyiden käyttö ei olisi mahdollista. Tässä tapauksessa, vaikka rehtori olisi tehnyt oikeansisältöisen päätöksen, lopputulos olisi kuitenkin ollut se, ettei oppilas voinut suorittaa ylioppilaskirjoitusta. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Laki ylioppilastutkinnosta 
  • Lukiolaki 
  • Hallintolaki

Pelastustoimi

Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Pelastustoimi ja varautuminen
Ratkaisupäivämäärä 15.8.2022
Diaarinumero ESAVI/20167/2022

Viranomaisen asiakirjojen on oltava selkeitä ja annettujen korjausmääräysten noudattamista on valvottava

Asian kuvaaminen

Kantelija oli tyytymätön pelastusviranomaisen toimintaan, kun kantelija oli ilmoittanut paloturvallisuuspuutteista taloyhtiön yhteisissä tiloissa. Pelastusviranomainen ei ollut sille esitetystä pyynnöstä huolimatta suorittanut kohteessa palotarkastusta. Kantelija oli lisäksi kertonut, että paloturvallisuuspuutteisiin oli kiinnitetty huomiota jo vuosien ajan aiemmin tehdyillä valvontakäynneillä. Asiassa on kyse siitä, onko pelastusviranomainen vastannut sille osoitettuihin viesteihin asianmukaisesti ja ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin sille annettujen tietojen perusteella.

Tehtyjen selvitysten perusteella kohteen valvontahistoria ulottui noin 20 vuoden taakse silloin, kun kantelu oli käsittelyssä. Aluehallintovirasto havaitsi valvontahistoriassa sellaisia puutteita pelastusviranomaisen toiminnassa, että se käsitteli kantelun myös yli kahta vuotta vanhempien tapahtumien osalta hallintolain 53 § 3 momentin mukaisesti.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti pelastuslaitoksen huomiota kohteeseen aiemmin kohdistuneiden valvontatoimenpiteiden osalta. Kantelun, pelastuslaitoksen selvityksen ja palotarkastuspöytäkirjojen perusteella pelastuslaitos ei ollut valvonut kohdetta kaikilta osin pelastuslain ja hallintolain tarkoittamalla tavalla eikä hyvän hallinnon vaatimusten mukaisesti.

Aluehallintoviraston käsitys on, että pelastusviranomainen on toiminut pelastuslain mukaisesti, kun se on arvioinut valvontatoimenpiteiden tarvetta kantelijan tekemän ilmoituksen perusteella. Valvontatyön riskiperusteinen toteuttaminen voi tarkoittaa myös yksittäisten palotarkastuskäyntien tarpeen arvioimista. Kantelijan viimeisimpään viestiin vastaamatta jättäminen on kuitenkin aluehallintoviraston mukaan ollut hallintolain viranomaiselta edellyttämää palveluperiaatteen vastaista. Sen merkitys on kuitenkin kokonaisuutta tarkastellessa vähäinen.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto käsitteli erityisestä syystä pelastusviranomaisen toimintaa myös kahta vuotta vanhempien asioiden osalta. Aluehallintovirasto havaitsi kohteen valvontahistoriasta, että pelastusviranomainen oli valvontakäynneillä kiinnittänyt huomiota samaan rakenteelliseen paloturvallisuuspuutteeseen jo useiden vuosien ajan. Puutteiden vuoksi oli annettu myös korjausmääräyksiä, mutta pelastusviranomainen ei ollut suorittanut jälkivalvontaa. Palotarkastuspöytäkirjat eivät täyttäneet hallintolain ja pelastuslain sisällöllisiä vaatimuksia esimerkiksi perustelujen ja selkeyden osalta. Pöytäkirjoista ei käynyt selkeästi ilmi, mitä pelastusviranomainen on määrännyt ja mihin kohde on velvoitettu. Kaikissa pöytäkirjoissa on viitattu tilan käyttötarkoituksen aiheuttamaan paloturvallisuuspuutteeseen. Selkeitä toimintaohjeita ei kuitenkaan ole annettu siihen, miten kohde saavuttaisi hyväksyttävän paloturvallisuustason.

Kantelun kohteena oleva palotarkastaja oli päivystävänä palotarkastajana arvioinut hänelle toimitettujen tietojen perusteella, että tarvetta palotarkastukselle ei ole ja asia voidaan hoitaa muilla valvontatoimenpiteillä. Ilmoituksessa oli mainittu lähinnä tilan epäsiisteys sekä tilassa olevat polttoaine- ja jäteöljyastiat. Palotarkastaja edisti tapauksessa ilmoitettujen paloturvallisuuspuutteiden korjaamista viivytyksettä kohteen omistajan edustajan kanssa. Kantelija oli tyytymätön myös siihen, ettei saanut vastausta palotarkastajalle viimeiseksi lähettämäänsä sähköpostiviestiin. Viestiin vastaamatta jättäminen ei vastaa viranomaisen palveluperiaatetta, mutta sillä ei ollut vaikutusta alkuperäisen asian etenemiseen ja aluehallintovirasto pitää sitä näin ollen kantelun ratkaisun kannalta merkitykseltään vähäisenä.

Keskeiset lait

  • Pelastuslaki

  • Hallintolaki

Lounais-Suomen aluehallintovirasto 
Pelastustoimi ja varautuminen 
Ratkaisupäivämäärä 1.10.2021
diaarinumero LSAVI/5546/2021

Pelastuslaitoksen pelastustoimintaan osallistuvan päätoimisen päällystön kelpoisuus                                                                           

Asian kuvaaminen 

Aluehallintovirasto selvitti sille saapuneen ilmoituksen perusteella, työskenteleekö pelastuslaitoksen päätoimisessa päällystövirassa pelastustoimintaan osallistuvia henkilöitä, joilla ei ole pelastuslaissa (379/2011) säädettyä virkaa tai tehtävää vastaavaa kelpoisuutta. Aluehallintovirasto pyysi pelastuslaitokselta selvitystä siitä, millaisilla tutkintotaustoilla pelastustoimen johtamiseen osallistuvat henkilöt toimivat virassaan, onko kyseessä virkasuhde vai jokin muu, sekä sitä, onko erityisistä kelpoisuusvaatimuksista poikettu virkaan otettaessa. Lisäksi aluehallintovirasto pyysi pelastuslaitosta toimittamaan pelastuslaitoksen ylimmän viranhaltijan päätökset koskien pelastuslain 26 §:n 2 momentissa tarkoitettua pelastusviranomaiseksi määräämistä.

Pelastuslaitoksen antaman selvityksen mukaan pelastustoiminnan johtamiseen osallistuu henkilöitä palopäällystön amk -tutkinnolla, päällystötutkinnolla, alemmalla päällystötutkinnolla ja lisäksi yhdelle henkilölle on myönnetty erivapaus. Yksi henkilö oli selvityshetkellä palopäällystöopiskelija. 19 henkilöä työskenteli toistaiseksi voimassa olevassa virkasuhteessa ja kuusi henkilöä määräaikaisessa virkasuhteessa. Opiskelija työskenteli määräaikaisessa virkasuhteessa. Pelastuslaitos kertoi selvityksessään, että kaikilla pelastustoiminnan johtamiseen osallistuvilla henkilöillä oli joko toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen virkasuhde.

Selvityksen mukaan pelastuslaitoksella oli määräaikaisessa apulaispalomestarin virkasuhteessa yksi pelastustoiminnan johtamiseen osallistuva henkilö. Kyseessä oli aiemmin mainittu palopäällystöopiskelija. Pelastuslaitoksen mukaan tapauksessa oli tehty poikkeaminen pelastuslain 57 pykälän kelpoisuusehdoista perustuen kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 6 pykälään.

Lain edellyttämää erityistä syytä tai kunnan tekemää päätöstä poikkeamisesta ei selvityksessä esitetty. Myöskään tarkempia tietoja apulaispalomestarin viranhoitoon kuuluvista tehtävistä ei esitetty.

Selvityksen mukaan pelastuslaitoksella ei pelastuspäällystön osalta tehdä erillistä nimeämistä pelastusviranomaiseksi, vaan nimeäminen tehdään pelastusjohtajan tekemän palkkauspäätöksen yhteydessä.

Asian ratkaisu

Aluehallintoviraston arvion mukaan pelastuslaitos ei ollut apulaispalomestarin virkaa täyttäessään perustellut riittävällä tarkkuudella poikkeamista erityisistä kelpoisuusehdoista, eikä tuonut esille poikkeamisen välttämättömyyttä. Tästä syystä määräaikaiseen virkaan nimitettäessä hyvän hallinnon ja oikeusturvan takeet eivät ole toteutuneet.

Lounais-Suomen aluehallintovirasto antoi pelastuslaitokselle huomautuksen lainvastaisesta menettelystä apulaispalomestarin virantäytössä.

Ratkaisun perustelut

Erityisten kelpoisuusehtojen asettaminen pelastustoimintaan osallistuvien kohdalla on pelastuslain valmisteluaineiston (HE 257/2010) mukaan perusteltua, koska henkilöstö työskentelee tehtävissä, joissa työntekijöiden oma, autettavien ja yhteiskunnan turvallisuus edellyttää määrätyn tasoista ammattitaitoa. Pelastuslaitos oli nimittäessään henkilön apulaispalomestarin määräaikaiseen virkaan ilman pelastuslaissa asetettuja erityisiä kelpoisuusvaatimuksia soveltanut kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijoihin sovellettavan lain 6 §:n 2 momenttia. 

Aluehallintovirasto katsoi, että mikäli kunta tai hyvinvointialue päättää poiketa 6 § 2 momentin mahdollistamana erityisistä kelpoisuusvaatimuksista, tulee kyseessä olla yksittäistapaus, jolle on erityinen syy. Poikkeamisesta on tehtävä päätös perusteluineen. Lain valmisteluaineistossa on tuotu esille (HE 196/2002 s. 30), että tällainen tapaus voi olla esimerkiksi tilanne, jossa työvoimapulan vuoksi ei ole saatavissa kelpoisuusvaatimukset täyttäviä henkilöitä. Erityisten syiden esittämistä ja perusteluiden merkitystä on korostettu useissa KHO:n ratkaisussa. (KHO 1978 II 31, KHO 1980 II 22 ja KHO 29.7.2008 T 1772). Näin ollen poikkeaminen pelastustoimintaan osallistuvien erityisistä kelpoisuusvaatimuksista vaatii erityistä harkintaa.

Aluehallintovirasto totesi lisäksi, että kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain valmisteluaineistoon (HE 196/2002) on kirjattu, että säännöksellä ei puututa erityislainsäädännössä oleviin virkasuhteen käyttöä määrittäviin säännöksiin. Tämä huomioiden säännös ei ilman erityisiä perusteluja mahdollista poikkeamista pelastuslaissa asetetuista pelastustoimintaan osallistuvien erityisistä kelpoisuusvaatimuksista.

Perustuslakivaliokunta on osaltaan vahvistanut lausunnossaan (PeVL 64/2002 vp), että henkilö voidaan ottaa määräaikaiseen virkasuhteeseen säädetyistä erityisistä kelpoisuusvaatimuksista huolimatta, jos kunta erityisestä syystä yksittäistapauksessa 6 §:n 2 momentin nojalla niin päättää. Poikkeaminen voi tulla kyseeseen tilanteessa, jossa virkaan kuuluvat tehtävät on välttämättä hoidettava eikä määräaikaiseen virkasuhteeseen ole työvoimapulan takia saatavissa kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöä. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan huomioinut, että kunnalliselle itsehallinnolle jää riittävä liikkumavara poiketa lain vaatimuksista.

Aluehallintovirasto totesi, että työnantajan mahdollisuudet muuttaa kelpoisuusvaatimuksia omilla päätöksillään on rajattu ainoastaan vaatimusten tiukentamiseen. Kelpoisuusvaatimusten lieventäminen ei ole mahdollista (KHO 13.9.2018/4158, KHO 1981 II 37 ja KHO 19.8.1993/2884). Poikkeaminen erityisistä kelpoisuusvaatimuksista ei ole lainkaan mahdollista silloin, kun kyseessä on henkilön ottaminen toistaiseksi voimassa olevaan virkasuhteeseen.

Henkilön ottamisessa määräaikaiseen virkasuhteeseen erityisestä kelpoisuusvaatimuksesta huolimatta on oikeusturvaa korostava lähtökohta ollut, että määräaikaisuutta ei saa käyttää kelpoisuusvaatimuksien kiertämiseen. Jos määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetään kokonaan tai pääasiassa avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoitamista varten, tulisi käyttää kyseisen viran nimikettä ja soveltaa siihen virkaan säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia myös määräaikaisessa virkasuhteessa. (HaVM 5/1994).

Sovelletut säädökset

Perustuslaki (731/1999) 124 §

Pelastuslaki (379/2011) 23 §:n 2 mom., 26 § 2 mom. ja 57 §

Laki kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta (304/2003) 6 §

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Pelastustoimi ja varautuminen
Ratkaisupäivämäärä 1.6.2023
diaarinumero PSAVI/14782/202

Päätoimisen ja kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilöstön poissaolojen korvaaminen epäpätevällä henkilöstöllä

Asian kuvaaminen

Aluehallintovirasto selvitti sille saapuneen ilmoituksen perusteella korvaako pelastuslaitos päätoimisen ja kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilöstön poissaoloja niin sanotulla epäpätevällä henkilöstöllä. Epäpätevällä henkilöstöllä tässä yhteydessä tarkoitettiin pelastustoimeen osallistuvaa henkilöstöä, jolla ei ole pelastuslain (379/2011) 57 §:n mukaista kelpoisuutta tai pelastuslain 58 §:n mukaista erivapautta toimia pelastustoiminnan tehtävissä. 

Ilmoituksen mukaan pelastuslaitos on toiminut asiassa lainvastaisesti palkatessaan lyhyisiin määräaikaisiin virka- tai työsuhteisiin henkilöitä, joilla ei ole ollut pelastuslain edellyttämää kelpoisuutta. Lainvastaisesti on toimittu myös silloin, jos pelastuslaitos ei ole ennen epäpätevän henkilön palkkausta selvittänyt mahdollisuutta hankkia kyseiseen työvuoroon kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöä, vaikka työstä olisikin joutunut suorittamaan ylityökorvauksia.  

Lain edellyttämää erityistä syytä tai kunnan tekemää päätöstä poikkeamisesta ei pelastuslaitoksen selvityksissä esitetty. Kelpoisuusvaatimuksista poikkeamisesta olisi tullut tehdä päätös perusteluineen, sillä poikkeamiselle on aina oltava jokin peruste ja se vaatii erityistä harkintaa. 

Pelastuslaitoksen selvityksen mukaan se on joutunut korvaamaan päätoimisen ja kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilöstön poissaoloja epäpätevällä henkilöstöllä. Syinä tähän on ollut mm. työtuomioistuimen päätös varallaolon määrittelystä työajaksi, Suomessa vallitseva pula koulutetuista pelastajista ja jo ennestään suuret vakinaisen henkilöstön ylityömäärät. 

Selvityksen mukaan pitkään vallinneen ja vakiintuneen käytännön mukaisesti lyhyistä ja äkillisesti pakottavissa tilanteissa työvuoroon otettavista sijaisuuksista ei ole tehty erillisiä päätöksiä. Pelastuslaitoksella sovellettava käytäntö on ollut, että sijainen äkilliseen poissaoloon, kun sijainen on välttämätöntä saada, järjestetään ylityökutsulla, työvuoronvaihdolla tai selvittämällä tiedossa olevien kelpoisuusehdot täyttävien henkilöiden käytettävyys. Jos edellä mainituilla toimenpiteillä ei sijaista saada, sijaiseksi nimitetään henkilö, joka ei täytä erityistä kelpoisuusehtoa. Tällöinkin sijaiseksi nimitettävältä edellytetään tosiasiallista kelpoisuutta sijaisena toimimiseen niin koulutuksen kuin toimintakyvyn osalta. Yleisimmin viimeksi mainittuina sijaisina on käytetty kokeneita ja tehtävään hyvin perehdytettyjä sopimuspalomiehiä. 

Pelastuslaitos kertoo kantelun seurauksena muuttaneensa edellä kuvattua vakiintunutta käytäntöä siten, että sijaiseksi nimittämisestä tehdään viranhaltijapäätökset myös lyhyiden sijaisuuksien osalta. 

Asian ratkaisu

Aluehallintoviraston toteaa päätöksessään, että pelastuslaitos on laiminlyönyt sille lainsäädännöllä asetettuja velvollisuuksia ja rikkonut lakia korvatessaan päätoimisen ja kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilöstön poissaoloja niin sanotulla epäpätevällä henkilöstöllä. Pelastuslaitos ei ole epäpätevää henkilöstöä käyttäessään perustellut poikkeamista erityisistä kelpoisuusehdoista eikä tuonut esille poikkeamisen välttämättömyyttä. Epäpätevän henkilön nimittämisestä ei ole tehty perusteltua kirjallista päätöstä lain mukaisesti. Tästä syystä määräaikaiseen virkaan nimitettäessä hyvän hallinnon ja oikeusturvan takeet eivät ole toteutuneet.  

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto kiinnittää pelastuslaitoksen huomiota lainvastaisesta menettelystä nimitettäessä epäpätevää henkilöstöä korvaamaan päätoimisen ja kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilöstön poissaoloja.  

Ratkaisun perusteet

Päätoiminen palvelussuhde pelastuslaitokseen ja osallistuminen pelastuslaitoksen palveluksessa pelastustoimintaan ovat sellaiset tekijät, joiden täyttyessä edellytetään pelastuslaitoksen pelastustoimintaan osallistuvalle päätoimiselle henkilöstölle säädettyjä erityisiä kelpoisuusvaatimuksia. Erityisten kelpoisuusehtojen asettaminen pelastustoimintaan osallistuvien kohdalla on pelastuslain valmisteluaineiston (HE 257/2010) mukaan perusteltua, koska henkilöstö työskentelee tehtävissä, joissa työntekijöiden oma, autettavien ja yhteiskunnan turvallisuus edellyttää määrätyn tasoista ammattitaitoa. Se, miten paljon henkilö tehtävässään osallistuu pelastustoimintaan ei ole ratkaisevaa, kuten ei myöskään se, millä virka- tai tehtävänimikkeellä henkilö työskentelee tai se, mitä muuta työtä kuin pelastustoimintaan osallistumista henkilö pelastuslaitoksen palveluksessa tekee. 

Pelastuslain tai pelastustoimesta annetun valtioneuvoston asetuksen perusteella ei ole mahdollisuutta poiketa kelpoisuusvaatimuksista muutoin kuin sisäministeriön myöntämän erivapauden (Pelastuslaki 379/2011, 58 §) nojalla. Laki kunnallisesta viranhaltijasta (304/2003) antaa tietyin ehdoin erityisestä syystä mahdollisuuden poiketa erityisistä kelpoisuusvaatimuksista yksittäistapauksessa, mutta tällöinkin vain otettaessa määräaikaiseen virkasuhteeseen. 

Pelastuslaitos on nimittäessään henkilön määräaikaiseen virkaan soveltanut lain kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta (304/2003) 6 §:n 2 momenttia. Aluehallintovirasto katsoi, että mikäli kunta tai hyvinvointialue päättää poiketa 6 §:n 2 momentin mahdollistamana erityisistä kelpoisuusvaatimuksista, tulee kyseessä olla yksittäistapaus, jolle on erityinen syy. Poikkeamisesta on tehtävä päätös perusteluineen. Lain valmisteluaineistossa on tuotu esille (HE 196/2002 s. 30), että tällainen tapaus voi olla esimerkiksi tilanne, jossa työvoimapulan vuoksi ei ole saatavissa kelpoisuusvaatimukset täyttäviä henkilöitä. Erityisten syiden esittämistä ja perusteluiden merkitystä on korostettu useissa KHO:n ratkaisussa (KHO 1978 II 31, KHO 1980 II 22 ja KHO 29.7.2008 T 1772). Näin ollen poikkeaminen pelastustoimintaan osallistuvien erityisistä kelpoisuusvaatimuksista vaatii erityistä harkintaa. 

Aluehallintovirasto lisäksi totesi, että kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain valmisteluaineistoon (HE 196/2002) on kirjattu, että säännöksellä ei puututa erityislainsäädännössä oleviin virkasuhteen käyttöä määrittäviin säännöksiin. Tämä huomioiden säännös ei ilman erityisiä perusteluja mahdollista poikkeamista pelastuslaissa asetetuista pelastustoimintaan osallistuvien erityisistä kelpoisuusvaatimuksista. 

Perustuslakivaliokunta on osaltaan vahvistanut lausunnossaan (PeVL 64/2002 vp), että henkilö voidaan ottaa määräaikaiseen virkasuhteeseen säädetyistä erityisistä kelpoisuusvaatimuksista huolimatta, jos kunta erityisestä syystä yksittäistapauksessa viranhaltijalain (304/2003) 6 §:n 2 momentin nojalla niin päättää. Poikkeaminen voi tulla kyseeseen tilanteessa, jossa virkaan kuuluvat tehtävät on välttämättä hoidettava eikä määräaikaiseen virkasuhteeseen ole työvoimapulan takia saatavissa kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöä. 

Aluehallintovirasto totesi, että työnantajan mahdollisuudet muuttaa kelpoisuusvaatimuksia omilla päätöksillään on rajattu ainoastaan vaatimusten tiukentamiseen. Kelpoisuusvaatimusten lieventäminen ei ole mahdollista (KHO 1981 II 37, KHO D:849/35/83, KHO 16.11.1989/4166 ja KHO 19.8.1993/2884). Poikkeaminen erityisistä kelpoisuusvaatimuksista ei ole lainkaan mahdollista silloin, kun kyseessä on henkilön ottaminen toistaiseksi voimassa olevaan virkasuhteeseen. 

Henkilön ottamisessa määräaikaiseen virkasuhteeseen erityisestä kelpoisuusvaatimuksesta huolimatta on oikeusturvaa korostava lähtökohta ollut, että määräaikaisuutta ei saa käyttää kelpoisuusvaatimuksien kiertämiseen. Jos määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetään kokonaan tai pääasiassa avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoitamista varten, tulisi käyttää kyseisen viran nimikettä ja soveltaa siihen virkaan säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia myös määräaikaisessa virkasuhteessa. (HaVM 5/1994) 

Keskeiset sovelletut säädökset:

  • perustuslaki (731/1999) 2 §, 124 §

  • pelastuslaki (379/2011) 57 §

  • laki pelastustoimen järjestämisestä (613/2021) 17 §

  • laki kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta (304/2003) 6 §. 

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Pelastustoimi ja varautuminen

Ratkaisupäivämäärä 7.2.2024

diaarinumero ESAVI/33455/2023

Pelastuslaitoksen on huolehdittava lämpimien savusukellusharjoitusten järjestämisestä ja harjoittelusta on pidettävä kirjaa

Asian kuvaaminen

Aluehallintovirastolle 4.9.2023 saapuneen kantelun mukaan pelastuslaitos ei ollut järjestänyt tarvittavia lämpimiä savusukellusharjoituksia päätoimiselle henkilöstölle. Kantelun mukaan edelliset lämpimät harjoitukset oli järjestetty vuonna 2021, joten päätoimisella henkilöstöllä ei tästä syystä ollut sisäministeriön ohjeen (SM050:00/2006) mukaista savusukelluskelpoisuutta ja pelastuslaitos ei ollut ylläpitänyt palvelutasopäätöksen mukaista savusukellusvalmiutta. Kantelun mukaan pelastuslaitos oli samaan aikaan hankkinut ostopalveluna alueen sopimuspalokunnille lämpimiä savusukellusharjoituksia ulkopuoliselta toimijalta, joten työnantajalla oli ollut mahdollisuus järjestää koulutusta myös päätoimiselle henkilöstölle. Puuttuvien kuumien savusukellusharjoitusten vuoksi pelastushenkilöstöllä oli mahdollisuus kieltäytyä suorittamasta savusukellusta pelastustehtävällä.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto huomautti hyvinvointialueen pelastustoimea pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön savusukelluskelpoisuuden varmistavan harjoittelun laiminlyönnistä. Lisäksi aluehallintovirasto huomautti hyvinvointialueen pelastustoimea

pelastuslaitoksen asiakirjahallinnassa havaituista puutteista. Pelastuslaitoksella olevat tiedot järjestetyistä savusukellusharjoituksista selvitettävältä ajanjaksolla olivat puutteellisia. Pelastuslaitoksella ei voinut todentaa ajantasaisia tietoja henkilöstönsä suorittamista savusukellusharjoituksista.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintoviraston mukaan pelastuslaitosten savusukellusvalmiuden määrittelyyn ja ylläpitoon

pelastustoimessa on sovellettu sisäministeriön ohjeistusta. Kantelun kohteena olevana ajankohtana oli voimassa sisäministeriön pelastussukellusohje (SM050:00/2006). Savusukellustoiminta on erityisiä riskejä sisältävää työtä. Pelastuslaitos on työnantajana velvollinen selvittämään ja tunnistamaan työstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä huolehtimaan sen mukaisesti työntekijöiden työturvallisuudesta. Savusukelluksen turvallisuudesta huolehditaan muun muassa riittävällä harjoittelulla, josta pidetään päiväkirjaa. Savusukellustaitoa pidetään yllä vähintään kolmella vuosittaisella harjoituksella, joista yhden on tarpeen olla lämmin savusukellusharjoitus.

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan pelastuslaitoksen antamat selvitykset osoittavat, että suurin osa listassa olevista henkilöistä ei ole suorittanut lämmintä savusukellusharjoitusta vuoden 2022 aikana eikä vuoden 2023 elokuun loppuun mennessä tai tieto puuttuu tuntemattomasta syystä suurimmalta osalta. Pelastuslaitoksen mukaan tietojen puuttuminen johtuu osittain tietojärjestelmään tehdyistä muutoksista.

Aluehallintovirasto pitää sekä tietojen puuttumista että tekemättä jääneitä harjoituksia vakavina työturvallisuuden varmistamiseen liittyvinä puutteina. Aluehallintoviraston mukaan kyseessä on lakisääteinen pelastustoimen palvelun riittävän tason varmistamisesta sekä työturvallisuudesta huolehtimisesta Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan savusukellustoiminta on erityisiä riskejä sisältävää työtä, joten savusukellusta tekevän henkilöstön työturvallisuuden varmistamiseen on suhtauduttava erityisellä vakavuudella.

Keskeiset lait ja ohjeet

  • Pelastuslaki (379/2010)
  • Lain pelastustoimen järjestämisestä (613/2021)
  • Sisäministeriön pelastussukellusohje SM050:00/2006

Sosiaalihuolto - 2023

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 31.1.2023
diaarinumero LSSAVI/10739/2022

Vanhempien taloudellinen tilanne ei saa estää lapsen tapaamisia

Asian kuvaaminen 

Kantelussa tuotiin esiin, että kantelijan ja hänen lapsensa yhteydenpidosta aiheutuneista matkakuluista ja puhelinkuluista tehtiin päätös kuukautta myöhemmin kuin oli sovittu ja vasta useamman pyynnön jälkeen. Kuntayhtymän selvityksen mukaan yhteydenpidosta aiheutuneet kulut oli korvattu vanhemmalle sovitusti.
Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto katsoi, että kuntayhtymä oli menetellyt lainvastaisesti taloudellisen tuen maksuaikataulun suhteen. Asiassa ei ollut kuitenkaan enää tarkoituksenmukaista antaa hallinnollista ohjausta kuntayhtymälle, koska palvelujen järjestäminen oli siirtynyt hyvinvointialueen tehtäväksi 1.1.2023 lukien.

Ratkaisun perusteet 

Lapselle on turvattava sijaishuollossa hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa yhteydenpitoa. 

Aluehallintovirasto painotti, että vanhempien taloudellinen tilanne ei saa estää lapsen tapaamisia. Lapsen sijoittaneella taholla on huostaanoton aikana velvollisuus edistää lapsen yhteydenpitoa vanhempiinsa ja tarvittaessa tukea vanhempia taloudellisesti. Tämä voi merkitä kustannusvastuuta osana sijaishuollosta aiheutuvia kustannuksia, esimerkiksi lapsen vanhempien matkakustannusten korvaamista sijaishuoltopaikkaan. Lapsen oikeus yhteydenpitoon on lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän vastuulla. 

Asiakasasiakirjoista kävi ilmi, että kulukorvauksista oli keskusteltu kuukautta aiemmin kuin niistä oli tehty ensimmäinen päätös.  Aluehallintoviraston käsityksen mukaan asiaa ei ollut käsitelty hallintolain edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä. Aluehallintovirasto painotti, että taloudellisen tuen päätöksenteon viivästyminen voi tosiasiassa estää lapsen ja vanhemman yhteydenpidon toteutumisen.

Keskeiset lait 

  • Lastensuojelulaki (417/2007) 54 §
  • Hallintolaki (434/2003) 23 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 24.3.2023
diaarinumero LSSAVI/20568/2022

Vanhemmilla on oikeus saada hoito- ja kasvatustehtävänsä toteuttamiseen tarvittaessa tukea viranomaisilta ja lapsella on oikeus ilmaista näkemyksensä itseään koskevassa asiassa

Asian kuvaaminen

Vanhemman kantelun mukaan hän oli halunnut useamman vuoden ajan, että hänen kolmen lapsensa lastensuojelun tarvetta selvitettäisiin, koska hänen käsityksensä mukaan lasten toinen vanhempi laiminlöi vakavasti lasten perustarpeita. Kantelijan mukaan hänen tekemänsä lastensuojeluilmoitukset eivät olleet johtaneet mihinkään. Lapsia ei kuultu, eikä heidän kotiolojaan selvitetty.

Kuntayhtymän selvityksen mukaan kantelijan lasten lastensuojelun asiakkuudet vaihtuivat lapsiperheiden sosiaalityön asiakkuuksiksi 8/2019. Lapsiperheiden sosiaalityön asiakkuudet lopetettiin kaikilta lapsilta vuonna 2021. Selvityksen mukaan kantelijan lastensuojeluilmoituksissaan esille tuomista asioista on keskusteltu lasten toisen vanhemman kanssa ja selvitetty asioita myös koulusta, eikä koulu ollut tunnistanut näissä asioissa olevan puutteita. Vanhemmilla oli ollut ajoittain erilaisia näkemyksiä siitä, miten lapsista tulisi pitää huolta ja heitä kasvattaa. Molemmille vanhemmille oli perusteltu, miksi perheneuvonnan käynnit ja yhteinen näkemys kasvatuksesta ja luottamus vanhempien kesken olisi hyvin tärkeää lasten hyvinvoinnille. Selvityksessä oli kuitenkin tunnistettu, että lasten mielipidettä ei ollut selvitetty asianmukaisesti. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoi, että kuntayhtymä oli menetellyt lainvastaisesti palveluntarpeen arvioinnin, lasten mielipiteen selvittämisen ja asiakassuunnitelmien suhteen. Kuntayhtymä ei enää 1.1.2023 lukien ollut velvollinen järjestämään lastensuojelun palvelua, vaan palvelujen järjestäminen oli siirtynyt hyvinvointialueen tehtäväksi 1.1.2023. Asiassa ei ollut enää tarkoituksenmukaista antaa hallinnollista ohjausta vastaisuuden varalle kuntayhtymälle. Hallinnollinen ohjaus asiassa olisi ollut vakava huomautuksen antaminen.

Ratkaisun perusteet

Suurin osa aluehallintovirastolle toimitetuista kantelijan lapsia koskevista lastensuojeluilmoituksista oli kantelijan tekemiä. Myös koulusta, perhepäivähoitajalta, erityislastentarhan opettajalta ja naapurilta oli tullut samansuuntaista huolta lasten äidin puutteista huolehtia lasten perustarpeista vuosina 2020–2022.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että lapsella on oikeus ikätasoiseen hoivaan ja huolenpitoon. Lapsen vanhemmilla on ensisijainen velvollisuus ja oikeus huolehtia lapsensa hyvinvoinnista. Aluehallintovirasto painotti, että vanhemmilla on kuitenkin oikeus saada hoito- ja kasvatustehtävänsä toteuttamiseen tarvittaessa tukea viranomaisilta. Viranomaisen on arvioitava lapsen avun tarve, kun sille esitetään huolta lapsen tilanteesta. Viranomaisen on pyrittävä oma-aloitteisesti tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä avuntarpeesta riippuen ohjattava lapsi ja hänen perheensä sosiaalihuoltolain tai lastensuojelulain mukaisten palvelujen piiriin. Aluehallintovirasto painotti, että vaikka huoltajalla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista, on viranomaisella rinnakkainen vastuu lastensuojeluilmoituksen johdosta selvittää lapsen hyvinvointia ja sitä, onko perheellä avun tarvetta ja vastuu ryhtyä riittäviin ja tarpeenmukaisiin toimiin. 

Lapsille ei ollut tehty asiakassuunnitelmia heidän vielä ollessaan sosiaalihuoltolain mukaisessa asiakkuudessa. Aluehallintovirasto totesi, että palvelut ja tukitoimet järjestetään perheelle ja lapselle tehtävään asiakassuunnitelmaan perustuen, asiakassuunnitelmassa kuvattujen tavoitteiden ja periaatteiden edellyttämässä laajuudessa. Kuntayhtymä oli toiminut lainvastaisesti jättäessään laatimatta asiakassuunnitelmat. Lisäksi aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että tehtäessä lapsen elämään liittyviä hallintopäätöksiä tai muita tosiasiallisia ratkaisuja, on kiinnitettävä huomiota lapsen omiin mielipiteisiin ja hänen esittämiinsä käsityksiin.

Keskeiset lait

  • Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (190/2019) 1 §, 4 §

  • Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 4 §, 5 §, 32 §, 36 §, 39 §

  • Lastensuojelulaki (417/2007) 2 §

  • Yk:n yleissopimus lapsen oikeuksista (SopS 59-60/1991) 12 artikla

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 6.2.2023
diaarinumero LSSAVI/13636/2022

Asiakkaan tulee saada selkeä ja asiallinen vastaus muistutukseensa

Asian kuvaaminen 

Kantelussa tuotiin esiin, että kantelija ei ollut saanut vastausta yhteistoiminta-alueelle tekemäänsä muistutukseen.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto katsoi, että yhteistoiminta-alue oli menetellyt lainvastaisesti muistutukseen vastaamisen suhteen. Vastausta ei ollut annettu ilman aiheetonta viivytystä, eikä vastauksessa ollut vastattu kaikkiin kantelijan muistutuksessaan esittämiin asioihin. Asiassa ei ollut kuitenkaan enää tarkoituksenmukaista antaa hallinnollista ohjausta vastaisuuden varalle yhteistoiminta-alueelle, koska palvelujen järjestäminen oli siirtynyt hyvinvointialueen tehtäväksi 1.1.2023 lukien.

Ratkaisun perusteet 

Sosiaalihuoltonsa laatuun tai siihen liittyvään kohteluunsa tyytymättömällä asiakkaalla on oikeus tehdä muistutus sosiaalihuollon toimintayksikön vastuuhenkilölle tai sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle. Toimintayksikön tai johtavan viranhaltijan on käsiteltävä muistutus asianmukaisesti ja annettava siihen kirjallinen vastaus kohtuullisessa ajassa muistutuksen tekemisestä.

Lainsäädännössä ei ole täsmällistä määritelmää muistutusvastauksen antamisen kohtuulliselle ajalle. Hallintolain mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Valvira on ohjauskirjeessään kunnille ja kuntayhtymille pitänyt kohtuullisena vastausaikana 1–4 viikkoa. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä kohtuullisena vastausaikana on pidetty pääsääntöisesti 1–2 kuukautta. Kahden kuukauden vastausaikaa on pidetty kohtuullisena, jos asia on erittäin ongelmallinen ja vaatii selvitystyötä. Yhteistoiminta-alue antoi vastauksen muistutukseen kahdeksan kuukauden viiveellä. Aluehallintovirasto joutui muistuttamaan sitä vastaamisesta selvityspyynnöllä.

Hallituksen esityksen mukaan asiakkaan tulisi aina saada selkeä ja asiallinen vastaus muistutukseensa. Tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota vastauksen ymmärrettävyyteen asiakkaan kannalta. Aluehallintovirasto arvioi, että yhteistoiminta-alue ei vastannut kaikkiin kantelijan esittämiin asioihin vastauksessaan. Yhteistoiminta-alue viittasi selvityksessään siihen, että se oli ollut kantelijan kanssa tiiviissä yhteydenpidossa puhelimitse ja sähköpostilla. Aluehallintovirasto kuitenkin totesi, että kantelijalla oli oikeus saada vastaus esittämiinsä kysymyksiin, joihin tämä ei vielä mahdollisesti ollut saanut vastausta jo käydyssä yhteydenpidossa. Näistä asioista hänellä olisi mahdollisuus tehdä uusi muistutus hyvinvointialueelle.

Keskeiset lait ja hallituksen esitys

  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) 23 §
  • Hallintolaki (434/2003) 23 §
  • Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (HE 137/1999)

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 10.3.2023
diaarinumero LSSAVI/9056/2022, LSSAVI/15211/2022

Lastensuojelun tulee pohjautua ajantasaiseen suunnitelmaan 

Asian kuvaaminen 

Vanhempi kanteli aluehallintovirastolle siitä, että hänen lapselleen ei ollut tehty asiakassuunnitelmia. Lapsi oli ollut sijoitettuna valtion koulukodissa. Hän oli karkaillut paljon ja hänellä oli ollut monia erityisen huolenpidon jaksoja. Vanhemman mukaan lapsen psykiatrisen hoidon tarpeeseen ei ollut pystytty vastaamaan riittävällä tavalla. Lapsen asioista vastaavat sosiaalityöntekijät olivat vaihtuneet tiuhaan. 

Kaupungin selvityksen mukaan asiakassuunnitelmien päivityksistä kesäkuussa 2020, helmikuussa 2021 ja marraskuussa 2021 ei ollut laadittu asiakassuunnitelmaa erilliselle asiakirjalle, mutta neuvottelut oli pidetty ja kirjaukset oli tehty lastensuojelun asiakaskertomukseen.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto katsoi, että kaupunki oli menetellyt lainvastaisesti kantelijan lapsen asiakassuunnitelmien suhteen. Kaupunki ei enää 1.1.2023 lukien ollut velvollinen järjestämään lastensuojelun palvelua kuntalaisilleen, vaan palvelujen järjestäminen oli siirtynyt hyvinvointialueen tehtäväksi 1.1.2023 lukien. Asiassa ei ollut enää tarkoituksenmukaista antaa kaupungille hallinnollista ohjausta vastaisuuden varalle. Hallinnollinen ohjaus asiassa olisi ollut vakava huomautuksen antaminen.

Ratkaisun perusteet 

Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on tehtävä asiakassuunnitelma. Asiakassuunnitelmaan kirjataan ne olosuhteet ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan, lapsen ja hänen perheensä tuen tarve, palvelut ja muut tukitoimet, joilla tuen tarpeeseen pyritään vastaamaan, sekä arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan. Asiakassuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa.

Aluehallintovirastoon toimitettuun lastensuojelun asiakaskertomukseen 6/2020 ei ollut kirjattu asioita, joihin pyrittäisiin vaikuttamaan, eikä lapsen ja hänen perheensä palveluita ja tukitoimia. Selvityksessä kerrottuja 2/2021 ja 11/2021 asiakaskertomukseen kirjattuja asiakassuunnitelmia ei toimitettu aluehallintovirastoon. Aluehallintovirasto painotti päätöksessään, että asiakassuunnitelmaneuvottelun perusteella on laadittava lastensuojelulain edellyttämä asiakassuunnitelma, jonka täytyy laadullisesti vastata lastensuojelulain vaatimuksia. 

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että näytti siltä, että kantelijan lapselle oli tehty asiakassuunnitelma aluehallintoviraston lähettämän selvityksen jälkeen, ja sitä ennen hän oli asunut sijaishuoltopaikassa ilman asiakassuunnitelmaa useamman vuoden. Lasta koskeva asiakassuunnitelma on tarkistettava erityisen huolenpidon päättyessä. Kantelun tarkoittamana ajankohtana lapsella oli ollut erityisen huolenpidon jaksoja neljä, ja jokaisen jakson jälkeen asiakassuunnitelma olisi tullut tarkistaa. On tärkeää, että lastensuojelu pohjautuu ajantasaiseen suunnitelmaan ja sen toteuttamiseen. Aluehallintovirasto totesi kaupungin menettelyn olleen lainvastainen ja erittäin huolestuttava. 

Keskeiset lait 

  • Lastensuojelulaki (417/2007) 30 §, 73 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 31.1.2023
diaarinumero LSSAVI/12635/2022

Muistutusta ei tule liittää sosiaalihuollon asiakasasiakirjoihin, ja siihen tulee antaa vastaus 

Asian kuvaaminen 

Vanhemmat olivat tehneet kaupungin lapsiperhepalveluihin muistutuksen lapsensa saamasta tukihenkilöpalvelusta. He eivät olleet saaneet kaupungilta vastausta muistutukseensa vuoteen. Vanhemmat tekivät viiveestä kantelun aluehallintovirastolle. 
Kaupungin selvityksen mukaan kantelijan muistutus oli skannattu lapsen asiakaskertomuksen liitteeksi ja käsitelty suullisesti vanhempien kanssa. Johtavan sosiaalityöntekijän mukaan muistutuksen sisältö oli käsitelty suullisesti vanhempien kanssa ja vanhemmat olivat keskustelun perusteella peruneet muistutuksensa. Kirjausta tai muuta dokumenttia keskustelusta ei kuitenkaan ollut, eikä tiedossa ollut keskustelun ajankohtaa.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto katsoi, että kaupunki oli menetellyt lainvastaisesti kantelijan muistutuksen tallentamisen ja käsittelyn suhteen. Kaupunki ei enää 1.1.2023 lukien ollut velvollinen järjestämään lastensuojelun palvelua kuntalaisilleen, vaan palvelujen järjestäminen oli siirtynyt hyvinvointialueen tehtäväksi. Asiassa ei ollut enää tarkoituksenmukaista antaa hallinnollista ohjausta vastaisuuden varalle kaupungille. 

Ratkaisun perusteet 

Sosiaalihuollon laatuun tai siihen liittyvään kohteluunsa tyytymättömällä asiakkaalla on oikeus tehdä muistutus sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle. Johtavan viranhaltijan on käsiteltävä muistutus asianmukaisesti ja annettava siihen kirjallinen vastaus kohtuullisessa ajassa muistutuksen tekemisestä. Lainsäädännössä ei ole täsmällistä määritelmää muistutusvastauksen antamisen kohtuulliselle ajalle. Hallintolain mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. 

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on vuonna 2010 antamassaan ohjauskirjeessään kunnille ja kuntayhtymille pitänyt 1–4 viikon vastausaikaa kohtuullisena. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä kohtuullisena vastausaikana on pidetty 1–2 kuukautta. Kahden kuukauden vastausaikaa on pidetty kohtuullisena, jos asia on erittäin ongelmallinen ja vaatii selvitystyötä. 

Aluehallintovirasto painotti, että muistutukseen tulee antaa kirjallinen vastaus, vaikka sen antaminen kohtuullisessa ajassa ei ollut enää mahdollista. Aluehallintovirasto pyysi hyvinvointialuetta huolehtimaan siitä, että muistutus tallennetaan erilleen asiakasasiakirjoista ja muistutukseen annetaan vastaus. Muistutukseen annettu vastaus pyydettiin toimittamaan tiedoksi aluehallintovirastoon.

Asiakasasiakirjoihin voidaan liittää ainoastaan sosiaalihuollon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen, seurannan ja valvonnan kannalta tarpeelliset ja riittävät tiedot. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan muistutukseen liittyvät tiedot eivät ole sosiaalihuollon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen, seurannan tai valvonnan kannalta tarpeellisia eikä niitä siten tule liittää asiakasasiakirjoihin. Aluehallintovirasto piti kaupungin toimintaa muistutuskäsittelyn osalta erittäin moitittavana.

Keskeiset lait 

  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) 23 §
  • Hallintolaki (434/2003) 23 § 
  • Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista (254/2015) 4 §

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä: 12.6.2023
diaarinumero: PSAVI/708/2023

Lapsella on oikeus saada sijaishuollossa käyttövaroja lain edellyttämä vähimmäismäärä 

Asian kuvaaminen

Kantelun mukaan sijaishuoltoyksikkö oli maksanut kuukausittaista käyttövaraa sijoitetuille lapsille pitkään vain 56 euroa kuukaudessa. Aluehallintovirasto selvitti asiaa valvonta-asiana. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto katsoi, että sijaishuoltoyksikkö ei ollut vuonna 2022 maksanut käyttövaroja lain edellyttämällä tavalla. Asiakkaiden oikeus saada hyvää sijaishuoltoa ei ole siltä osin toteutunut.

Aluehallintovirasto kiinnitti sijaishuoltoyksikön huomioita vastaisen toiminnan varalle siihen, että sekä palveluntuottajan että vastuuhenkilön pitää omavalvonnan keinoin varmistaa, että lapsille maksetaan aina laissa määritellyt vähimmäiskäyttövarat.

Ratkaisun perusteet 

Sijaishuoltoyksikön johtaja vetosi selvityksessään siihen, että lapset olivat saaneet todistusten jaon yhteydessä rahastipendejä, joiden johtaja katsoi olevan osaltaan hyvitystä maksamatta jääneistä itsenäistymisvaroista. Lisäksi sijaishuoltoyksikkö tuki lapsia taloudellisesti matka- ja puhelinkuluissa.

Aluehallintovirasto katsoi, ettei asiassa ole asianmukaista vedota jo maksettuihin ylimääräisiin ja vapaaehtoisesti myönnettyihin stipendeihin sekä tavanomaisiin sijaishuollon toteuttamiseen liittyviin matka- ja yhteydenpitokustannuksiin. Aluehallintovirasto totesi, että käyttövarojen tarkoituksena on turvata sijaishuoltoon sijoitetuille lapsille taskurahaa, joilla lapsi voi hankkia itse päättämiään hyödykkeitä – samoin kuin ne lapset, jotka eivät ole laitokseen sijoitettuja. Lapsen käyttövarojen käyttö sijaishuollon järjestämiseen liittyviin kustannuksiin ei ole sallittua.

Aluehallintovirasto totesi, että sijaishuollon palveluntuottajalla ja lastensuojeluyksikön vastuuhenkilöllä on velvollisuus huolehtia omavalvonnan keinoin, että käyttövaroihin tehdään mahdolliset vuosittaiset korotukset, kun elatustuki muuttuu. Käyttövarojen enimmäismäärästä ei ole laissa säädetty, mutta vähimmäismäärä on maksettava aina. Vuonna 2022 käyttövarojen vähimmäismäärä oli 57,53 €. Vuonna 2023 vähimmäismäärä oli 62,32 € kuukaudessa. Aluehallintovirasto katsoi, että vuonna 2022 lapsille oli maksettu käyttövaroja alle vähimmäismäärän. 

Aluehallintovirasto totesi, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on valvontavastuu käyttövarojen maksamisesta sijaishuollon aikana. Hänellä on vastuu myös siitä, että lapselle kuuluvat käyttövarat maksetaan, jos sijaishuoltopaikka muuttuu tai sijaishuolto päättyy. Aluehallintovirasto saattoi sijaishuoltoyksikön toimintaa koskevan päätöksen tiedoksi hyvinvointialueelle. 

Lisätietoa

  • Lastensuojelulaki
  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista
  • Laki yksityisistä sosiaalipalveluista
  • Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä
  • Hallintolaki
  • Perustuslaki

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä: 15.6.2023
Diaarinumero: PSAVI/6512/2022

Lastensuojelulaitoksella on velvollisuus tehdä rajoitustoimenpiteistä päätökset ja kirjaukset 

Asian kuvaaminen

Kantelijan mukaan kaupungin lastenkotiin sijoitetulle lapselle tuodut tavarat tarkistettiin niin, ettei lapsi saanut olla läsnä tilanteessa. Taskusta löytyi huumausaineeksi luokiteltava tabletti, joka vietiin poliisin tutkittavaksi. Rajoitustoimenpiteestä ei tehty kirjallista päätöstä, asiakaskirjauksia eikä siitä ilmoitettu huoltajalle ja sosiaalityöntekijälle.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto katsoi, ettei lastenkodissa kaikilta osin menetelty lainsäädännön edellyttämällä tavalla kantelijan asiassa. Asiakkaan oikeus hyvään lastensuojeluun ei ole kaikilta osin toteutunut.

Aluehallintovirasto ohjasi lastenkodin vastuuhenkilöä käymään omavalvonnallisesti lävitse henkilöstön kanssa kirjaamiseen ja rajoitustoimenpiteiden käyttöön liittyvän lainsäädännön sekä mahdolliset työohjeet ja -prosessit.

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto totesi, ettei lapsen asiakaskertomuksesta löydy kirjauksia lapsen omaisuuden tarkastamisesta sekä aineiden ja esineiden haltuunottamisesta, eikä myöskään asiasta ilmoittamisesta huoltajalle ja sosiaalityöntekijälle. Kysymyksessä oli läheisen tuoman lähetyksen tarkastaminen, josta (ei valituskelpoisen) päätöksen tekee laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaa kuuluva työntekijä (Lsl 67 § 2 ja 3 mom.). Päätös on annettava huoltajalle ja 12 vuotta täyttäneelle lapselle tiedoksi.

Aluehallintovirasto katsoi, että kyseessä ei ole ollut henkilöntarkastus, kuten saadussa selvityksessä todettiin, vaan lastensuojelulain 67 §:n mukainen omaisuuden, lähetysten ja tilojen tarkastaminen ja lähetysten luovuttamatta jättäminen, koska tilanteessa ei tarkistettu itse lasta ja hänellä päällä tai laukussa mukana olevia vaatteita. Aluehallintovirasto totesi, että tilanteesta ja rajoitustoimenpiteestä olisi pitänyt tehdä asianmukaiset kirjaukset, kuten lastensuojelulain 33 §:ssä ja 74 §:ssä sekä laissa sosiaalihuollon asiakirjoista 4 §:ssä säädetään. Lääketabletin haltuun ottaminen oli ollut lastensuojelulain 65 §:n mukainen rajoitustoimenpide, josta olisi myös pitänyt tehdä valituskelpoinen päätös ja kirjaukset. Aluehallintovirasto katsoi, että asiassa on toimittu lainvastaisesti. Aluehallintovirasto saattoi kaupungin toimintaa koskevan päätöksen tiedoksi hyvinvointialueelle. 

Lisätietoa

  • Perustuslaki
  • Hallintolaki
  • Lastensuojelulaki
  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista
  • Sosiaalihuoltolaki
  • Laki sosiaalihuollon asiakaskirjoista

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä: 6.7.2023
Diaarinumero: PSAVI/6370/2023

Perhesijoituksessa oleva perhe lasketaan asiakaspaikkalukuun ammatillisessa perhekodissa

Asian kuvaaminen

Epäkohtailmoituksen mukaan perhekodissa asiakkaita oli lupaan nähden liikaa eikä henkilöstöä ollut asiakasmäärään nähden riittävästi. Lisäksi perhekodissa annettiin perhekuntoutusta ilman siihen tarvittavaa lupaa. Aluehallintovirasto teki ennalta ilmoittamattoman tarkastuskäynnin perhekotiin. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoi valvontapäätöksessä, että ammatillisen perhekodin sijaishuollon järjestämisessä ei ollut kaikilta osin menetelty lainsäädännön ja luvan edellyttämällä tavalla. Aluehallintovirasto kiinnitti ammatillisen perhekodin huomioita vastaisen toiminnan varalle siihen, että perhekodin luvan mukaista asiakaspaikkalukua ei saa ylittää ja että perhesijoituksille avohuollon tukitoimena on oltava lupa. Lisäksi perhekodissa pitää työskennellä jokaisessa tilanteessa aina riittävä määrä työntekijöitä lasten tarpeet ja määrä huomioiden.

Ratkaisun perusteet

Ammatillisessa perhekodissa oli lupapäätöksen mukaan lapsille tai nuorille neljä asiakaspaikkaa ja kaksi tukiasumispaikkaa. Tarkastushetkellä ammatilliseen perhekotiin oli sijoitettuna neljä lasta sekä perhesijoituksessa vanhempi kahden lapsen kanssa. Lisäksi perhehoitajilla oli kaksi omaa alle kouluikäistä lasta. Aluehallintovirasto katsoi, että perhekotiin oli sijoitettu luvan vastaisesti liikaa asiakkaita, koska myös perhekotivanhempien alle kouluikäiset lapset lasketaan asiakasmäärään. Tarkastajien näkemyksen mukaan tarkastushetken alkutilanteessa henkilökuntaa ei ollut riittävästi lasten tarpeisiin ja lukumäärään nähden. Perhekodin luvassa ei ollut mainintaa ympärivuorokautisesta perhekuntoutuksesta tai koko perheen sijoituksesta lastensuojelulain 37 §:n 1 momentin mukaisena kuntouttavana perhehoitona.

Palveluntuottajan selvityksen mukaan henkilökuntaa on perhekodin olemassaolon ajan ollut yli vaaditun mitoituksen, ja tarkastushetkellä henkilöstössä on ollut puolentoista tunnin vajaamiehitys. Selvityksessä myös todetaan, että perhekodissa ei ole toteutettu laitosmuotoista perhekuntoutusta, vaan avohuollon tukitoimena kuntouttavaa perhehoitoa. Selvityksen mukaan perhekodin vastuuhenkilö on ollut siinä ymmärryksessä, ettei perhesijoituksessa olevaa perhettä lasketa asiakaspaikkalukuun, koska vanhempi vastaa itse lasten hoidosta.

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan sijoittaminen kuntouttavaan perhehoitoon päärakennuksen yhteen asiakashuoneeseen ei ollut asianmukaista, koska koko perheen sijoitukselle tulisi olla lupa, jossa on määritelty toiminnalle asianmukaiset tilat ja henkilökuntaresurssi. Aluehallintovirasto myös totesi, että kuntouttavan perhehoidon perhesijoitusasiakkaat lasketaan luvassa määriteltyyn asiakasmäärään. Aluehallintovirasto ohjasi palveluntuottajaa hakemaan lupaa perhesijoituksille.

Lisätietoa

  • Laki yksityisistä sosiaalipalveluista
  • Perhehoitolaki
  • Lastensuojelulaki

Lapin aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 22.4.2022
Diaarinumero LAAVI/1235/2021

Ammattihenkilön on ilmoitettava toiminnasta vastaavalle henkilölle havaitsemistaan asiakasturvallisuutta vaarantavista epäkohdista

Asian kuvaaminen

Ympärivuorokautisessa asumispalvelussa asuvat henkilö oli kertonut omahoitajalleen toisen hoitajan puhuttelevan häntä epäasiallisesti ja lähestyvän siten, että se tuntuu kiusalliselta. Myöhemmin omahoidettava oli myös kertonut lähihoitajalle mainitun toisen hoitajan kaivelevan hänen kaappejaan. Lähihoitaja ei ollut kertonut saamistaan tiedoista esimiehelleen tai kellekään muullekaan. Sen sijaan hän oli asettunut tarkoituksellisesti, toista hoitajaa härnätäkseen, omahoidettavansa vuoteeseen tämän viereen siten, että toinen hoitaja näkisi tilanteen. Lähihoitajan kertoman mukaan hän oli muutaman kerran aikaisemminkin makoillut omahoidettavansa vieressä kuuntelemassa radiota.

Aluehallintoviraston saamista selvityksistä ilmeni, että lähihoitaja oli työskennellyt yksikössä vuodesta 2014 alkaen, jolloin sosiaalihuoltolain mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta ei vielä ollut säädetty. Toimintayksikön omavalvontasuunnitelmaan ei ollut sisällytetty ilmoitusvelvollisuuden käyttämistä koskevia ohjeita. Epäselväksi myös jäi, oliko työntekijää missään vaiheessa muutoin perehdytetty ilmoitusvelvollisuuden käyttämiseen.  

Asian ratkaisu  

Lapin aluehallintovirasto kiinnitti lähihoitajan huomiota sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön ammattieettisiin velvollisuuksiin samoin kuin velvollisuuteen ilmoittaa viipymättä toiminnasta vastaavalle henkilölle, jos ammattihenkilö tehtävissään huomaa tai saa tietoonsa epäkohdan tai ilmeisen epäkohdan uhan asiakkaan sosiaalihuollon toteuttamisessa.  

Ratkaisun perustelu 

Aluehallintovirasto totesi, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilönä toimiminen edellyttää henkilöltä riittävien ammatillisten tietojen ja taitojen lisäksi sitä, että ammattihenkilö ymmärtää velvollisuutensa toimia niiden ammattieettisten ja lainsäädännöstä tulevien vaatimusten mukaisesti, jotka häntä koskevat. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön tulee käyttäytymisellään ja toiminnallaan osoittaa olevansa hoitamansa tehtävän vaatiman luottamuksen arvoinen. Ammattihenkilön on pitäydyttävä yleisesti hyväksytyissä koulutuksensa mukaisissa menetelmissä ja ammattihenkilön roolissa. Sosiaalihuollon palveluissa asiakasturvallisuudella tarkoitetaan muun muassa asiakkaan palvelujen toteuttamista siten, ettei asiakkaan fyysistä, psyykkistä, taloudellista tai sosiaalista turvallisuutta vaaranneta ja että asiakasta kohdellaan hyvin ja kunnioittavasti. 

Aluehallintovirasto katsoi saamiensa selvitysten perusteella lähihoitajan menetelleen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattieettisten periaatteiden vastaisesti. Lähihoitajan olisi tullut jo pitkän kokemuksensa perusteella ymmärtää toimintansa epäammattimaisuus. Sen sijaan, että oli ryhtynyt epäasiallisin keinoin puolustamaan omahoidettavaansa, lähihoitajan olisi tullut ilmoittaa saamansa tiedot toisen hoitajan toiminnasta yksikön vastuuhenkilölle.  

Lähihoitaja oli siten myös laiminlyönyt sosiaalihuoltolain 48 §:n mukaisen velvollisuutensa viipymättä ilmoittaa toiminnasta vastaavalle henkilölle tietoonsa saamat epäkohdat omahoidettavansa sosiaalihuollon toteuttamisessa. Aluehallintovirasto piti mahdollisena, että lähihoitaja ei ollut saanut asianmukaista ohjausta ilmoitusvelvollisuutensa käyttämiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilönä hän on kuitenkin ollut velvollinen perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin.  

Koska lähihoitajan menettelyyn on jo työnjohdollisin toimenpitein puututtu ja koska hänen kerrottiin ymmärtäneen menettelynsä moitittavuuden ja korjanneen toimintaansa, aluehallintovirasto piti riittävänä kiinnittää lähihoitajan vakavaa huomiota sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön ammattieettisiin velvollisuuksiin sekä sosiaalihuoltolain 48 §:n mukaiseen ilmoitusvelvollisuuteen vastaisen toiminnan varalle. 

Sovelletut säännökset 

  • Sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annettu laki (817/2015) 4 § 
  • Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettu laki (559/1994) 15 § 
  • Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 48 § 1, 2 mom 

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 4.4.2023
diaarinumero PSAVI/911/2023

Erityisryhmien palveluohjauksen sosiaalityöntekijän toiminta

Asian kuvaaminen

Vanhemmat kantelivat kaupungin erityisryhmien palveluohjauksen sosiaalityöntekijän toiminnasta. Kantelu koski aikuisen lapsen asumisen muutosta omasta asunnosta mielenterveyskuntoutujien asumisyksikköön. Kantelun mukaan lapsi ei saanut asumisyksikössä riittävästi tukea ja hän kuoli oman käden kautta.

Aluehallintovirasto pyysi asian selvittämiseksi asiakkaan asiakasasiakirjat kahden vuoden ajalta. Kaupunki toimitti aluehallintovirastoon 

  • asiakkaan työikäisten palveluiden asiakaskertomukset ja asiakassuunnitelmat
  • sosiaalihuollon asiakaskertomukset 
  • palvelutarpeen arvioinnin ja asumiseen liittyvät päätökset 
  • terveyskeskusosaston yhteenvedon 
  • psykiatrisen osaston loppuarvion ja potilaskertomukset
  • mielenterveyskuntoutujien asumisyksikön asiakasasiakirjaukset ja aikuisen lapsen edellisen asumisyksikön asiakasasiakirjat, kuntoutussuunnitelmat, väliarvioinnit ja asumiskuntoutusjakson yhteenvedon.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoi, ettei asiassa ollut syytä epäillä kaupungin hyvinvointipalveluiden erityisryhmien palveluiden sosiaalityöntekijän menettelyssä sellaista lainvastaista menettelyä, johon aluehallintoviraston olisi tullut valvovana viranomaisena puuttua. Kantelu ei anna aluehallintovirastolle aihetta enempiin toimenpiteisiin sosiaalihuollon osalta.

Ratkaisun perusteet

Valvova viranomainen ryhtyy niihin toimenpiteisiin, joihin se hallintokantelun perusteella katsoo olevan aihetta. 

Aluehallintovirasto valvoo sosiaalihuoltoa ja sosiaalihuollon ammattihenkilöitä toimialueellaan. Aluehallintoviraston käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella aluehallintovirasto ei ole voinut todeta kaupungin hyvinvointipalveluiden sosiaalityöntekijän menetelleen asiassa lainvastaisesti. Lisäksi asiakkaan sosiaalihuoltoa oli toteutettu monialaisessa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Keskeiset lait

  • Hallintolaki (434/2003) 53 b §
  • Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 41 §
  • Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 27.3.2023
diaarinumero PSAVI/3859/2022

Kunnan menettely omaishoidon tukea koskevassa asiassa

Asian kuvaaminen

Lapsen äiti teki kantelun kunnan menettelystä liittyen lapselle tehtyyn kielteiseen omaishoidontukipäätökseen. Kantelun mukaan omaishoidontuki oli myönnetty määräaikaisena vuodeksi, ja perusteluna oli lapsen kasvu ja kehitys. Tämän jälkeen kunta halusi uuden hakemuksen, josta se teki kielteisen päätöksen. Kantelun mukaan lapsen omaishoidettavuus ei ollut muuttunut.

Kunnan selvityksen mukaan lapsen edellisessä kotikunnassa omaishoidon tukea oli myönnetty määräaikaisena useamman vuoden ajan. Uudessa kotikunnassa oli päädytty myöntämään lapselle omaishoidon tuki vuodeksi määräaikaisena, vaikka arviointiajankohtana hoidon ja huolenpidon tarve oli ollut verrattain vähäistä suhteessa omaishoidontuen myöntämiskriteereihin. Vuoden jälkeen lapselle oli tehty uusi omaishoidon suunnitelma, jossa oli todettu asiakkaan kokonaistilanteen muutos parempaan edellisen suunnitelman laatimisen jälkeen. Lapsella oli todetusti tuen tarpeita, mutta omaishoidontuen kriteerit eivät lapsen kohdalla siinä määrin täyttyneet, että edelleen omaishoidontukea voitaisiin myöntää. Lapsen tukimuodoksi oli myönnetty perhetyö, päivähoitopaikka ja tukiviikonloput. 

Selvityksen mukaan lapsen omaishoitajana toiminut äiti / huoltaja ei ollut tuonut kunnan sosiaalipalveluille esiin määräaikaiseen omaishoidontuen päätökseen, palvelutarpeen arviointiin tai palvelusuunnitelmaan liittyviä epäkohtia eikä tehnyt viranhaltijan päätöksestä oikaisuvaatimusta.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoi saamiensa selvitysten perusteella, ettei kunnan sosiaalitoimessa menetelty asiassa lainvastaisesti. Asia ei antanut aluehallintovirastolle aihetta enempään.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto toteaa yleisellä tasolla, että sosiaalipalveluissa ja omaishoidon tukea koskevissa asioissa sovelletaan sosiaalihuollon asiakaslakia. Aluehallintovirasto totesi viimeisimmän omaishoidontuen suunnitelman perusteella, että lapsen omaishoidon tuen tarvetta oli selvitetty asianmukaisesti. 

Aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen ja asiakasasiakirjojen perusteella, että lapsen omaishoitajana toiminut äiti / huoltaja ei ollut tuonut kunnan sosiaalipalveluille esiin määräaikaiseen omaishoidontuen päätökseen, palvelutarpeen arviointiin tai palvelusuunnitelmaan liittyviä epäkohtia eikä tehnyt viranhaltijan päätöksestä oikaisuvaatimusta.

Aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen ja asiakasasiakirjojen perusteella, että kunnan sosiaaliohjaaja ei menetellyt epäasianmukaisesti tai lainvastaisesti lapsen omaishoidontukea koskevan asian hoitamisessa.

Keskeiset lait

  • Perustuslaki (731/1999) 2 § 3 mom., 21 § ja 22 §
  • Hallintolaki (434/2003) 6 §, 7 §, 8 §
  • Lain sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) 4 §, 5 §, 7–10 §
  • Omaishoidon tuesta annetun lain (937/2005) 3 §, 12 §
  • Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 50–52 §
  • Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) 6–10 §, 13–16 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 6.7.2023
Diaarinumero ISAVI/6454/2023

Huostaanotettujen lasten tapaamisista sopiminen 
 

Asian kuvaaminen 

Huostaanotettujen lasten äiti kanteli aluehallintovirastolle siitä, että ei saa tavata lapsiaan haluamallaan tavalla eikä riittävän usein. Kantelun mukaan mitään kirjallisia papereita tapaamisista ei ole tehty.

Asian ratkaisu 

Aluehallinto arvioi, että asia on tarkoituksenmukaisinta käsitellä muistutusmenettelyssä ja siirsi asian hyvinvointialueelle käsiteltäväksi muistutuksena.

Ratkaisun perusteet 

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan, jos asiassa ei ole tehty muistutusta, ja valvontaviranomainen arvioi, että kantelu on tarkoituksenmukaisinta käsitellä muistutuksena, viranomainen voi siirtää asian asianomaiseen toimintayksikköön tai sosiaalihuollon johtavan viranhaltijan käsiteltäväksi. Toimintayksikön on annettava tieto siirrettyyn asiaan annetusta vastauksesta siirron tehneelle valvontaviranomaiselle.

Aluehallintovirasto sai noin kuukauden päästä siirrosta tiedokseen hyvinvointialueen asiakkaalle antaman muistutusvastauksen. Muistutusmenettelyssä lastensuojelun johtava viranhaltija oli pyytänyt selvitykset lasten asioista vastaavilta sosiaalityöntekijöiltä. Sosiaalityöntekijöiden selvitysten ja asiakirjamerkintöjen perusteella muistutusvastauksessa todetaan, että lasten tapaamisista on asiakassuunnitelmaneuvotteluissa sovittu yhteisymmärryksessä, eikä lastensuojeluviranomaisten tietoon ollut aiemmin tullut eriävää näkemystä tapaamisten järjestämistavasta tai tapaamisten määristä. 

Muistutusvastauksessa korostetaan, että lapsen oikeus pitää yhteyttä hänelle tärkeisiin ja läheisiin ihmisiin on jokaisen lapsen oikeus, joka on otettava huomioon myös lastensuojelun sijaishuoltoa järjestettäessä ja toteutettaessa. Lastensuojelulaki myös velvoittaa, että hyvinvointialueen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa yhteydenpitoa.
Lastensuojelulaki edellyttää, että huostaanotetun lapsen asiakassuunnitelmaan on kirjattava, miten lapsen yhteydenpito ja yhteistoiminta lapsen vanhempien ja muiden hänelle läheisten henkilöiden kanssa toteutetaan. Asiakassuunnitelmaan on myös kirjattava eri osapuolien näkemykset. Muistutusvastauksessa todetaan, että asiakassuunnitelmaan kirjatusta suunnitelmasta huolimatta lapsella tai hänen läheisillään on oikeus milloin tahansa muuttaa näkemystään neuvottelussa sovitusta, myös ennen seuraavaa asiakassuunnitelman tarkastamisen ajankohtaa. 

Silloin, jos sijaishuollossa olevan lapsen ja hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpidosta syntyy erimielisyyttä asianosaisten ja viranomaisten kesken tai yhteydenpidosta ei saada yhteisesti hyväksytyllä tavalla sovittua, on asiasta laadittava yhteydenpidon rajoittamista koskeva viranomaisen päätös. Muutoksenhakukelpoinen päätös turvaa asianosaisille oikeuden saattaa päätöksen laillisuuden tuomioistuimen arvioitavaksi. Lapsen ja hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa voidaan rajoittaa vain laissa erikseen säännellyillä perusteilla.

Hyvinvointialueen sosiaalihuollon johtava viranhaltija saattoi asian muistutusmenettelyssä asiassa toimivaltaisten lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden hoidettavaksi siten, että lasten asiakassuunnitelmia päivitetään tai tarvittaessa tehdään päätökset yhteydenpidon rajoittamisesta. Muistutusvastauksessa lisäksi pahoiteltiin, että asiakasperhe on kokenut, että yhteydenpidon järjestämisen tapaa ja tapaamisten määrää ei ole heille riittävästi perusteltu eikä siten heidän oikeutensa saada selvitystä siitä, millä perustein viranomainen on perheen asiaa arvioinut, ole toteutunut riittävän hyvin. 

Aluehallintovirasto katsoi, että asia oli käsitelty muistutusmenettelyssä lain edellyttämällä tavalla asianmukaisesti ja vastaus oli perusteltu riittävästi. Asia ei siten antanut aluehallintovirastolle aihetta enempiin toimenpiteisiin. 

Keskeiset lait ja suositukset 

  • Lastensuojelulaki
  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 

Lapsen ja hänelle läheisten henkilöiden tapaamisten toteutuminen lastensuojeluasiakkuuden aikana (valvira.fi)
 

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 10.3.2023
diaarinumero LSSAVI/16874/2022

Sijaishuollettavan terveydentila on tarkistettava tarvittaessa viivytyksettä ja päihtymistarkoitukseen käytettävät aineet on otettava laitoksen haltuun 

Asian kuvaaminen 

Vanhemman kantelussa tuotiin esille, että yksikössä oli suhtauduttu yleisesti välinpitämättömästi nuorten päihteiden käyttöön. Yksin yövuorossa 8/2021 ollut nuorten päihteidenkäytöstä tietoinen ohjaaja ei ollut puuttunut nuorten päihteiden käyttöön, vaan nuoret olivat saaneet viettää aikaa yhteisissä tiloissa päihtyneenä yön aikana. Tilanne oli otettu käsittelyyn vasta seuraavana päivänä alkuillasta, jolloin oli ilmoitettu huoltajalle ja otettu huumetesti. 

Yksikön selvityksen mukaan kantelussa kerrotussa tilanteessa työntekijöille oli noussut epäily päihteiden käytöstä nuorten käytöksen ja muuttuneiden pupillien koon perusteella. Nuorten käytös ja vointi eivät viitanneet voimakkaaseen päihtymystilaan. Asiasta oli keskusteltu nuorten kanssa välittömästi ja nuoret olivat kiistäneet päihteiden käytön. Nuoret olivat olleet tilanteessa hieman itkuisia, koska kertoivat keskustelleensa menneisyyteen liittyvistä vaikeista asioista. Hankalan olon vuoksi nuorista oli tuntunut mahdottomalta yksin nukkuminen omassa huoneessa. Työntekijät olivat jatkaneet keskustelua nuorten kanssa rauhoittumisesta omaan huoneeseen ja ohjaajien tuesta, jos olo yön aikana olisi tuntunut hankalalta. Nuoret kuitenkin olivat jääneet yhden nuoren huoneeseen viettämään aikaa ja rauhoittumaan unille.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kiinnitti yksikön huomiota siihen, että vastaisuudessa: sijaishuollettavan terveydentila on tarkistettava viivytyksettä, jos herää epäilys, että hän on käyttänyt päihteitä; lapsen hallussa olevat päihtymistarkoitukseen käytettävät aineet on otettava laitoksen haltuun; nuoren huoneessa ei voi säilyttää lääkkeitä vaan niiden säilyttämisestä tulee huolehtia lääkehoitosuunnitelman mukaisesti.

Aluehallintovirasto katsoi, että kaupunki oli menetellyt lainvastaisesti sijaishuollon valvonnan suhteen. Kaupunki ei enää 1.1.2023 lukien ollut velvollinen järjestämään lastensuojelun palvelua kuntalaisilleen, vaan palvelujen järjestäminen oli siirtynyt hyvinvointialueen tehtäväksi 1.1.2023 lukien. Asiassa ei ollut enää tarkoituksenmukaista antaa hallinnollista ohjausta vastaisuuden varalle kaupungille.
 
Ratkaisun perusteet 

Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lastensuojelun on turvattava lapsen hyvä hoito ja kasvatus, lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito sekä lapsen oikeus tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin. 

Aluehallintovirastoon toimitettujen päivittäismerkintöjen mukaan nuorten poikkeava käytös ja muuttunut pupillien koko olivat herättäneet epäilyksen aineiden käytöstä, mutta yötä vasten asiaa ei oltu lähdetty puimaan syvemmin. Merkintöjen mukaan nuoret oli päästetty yhdeltä yöllä vielä ulos. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kirjauksista selvisi, että ohjaajalle oli ilmeistä, että nuoret käyttivät yksikössä päihteitä, eikä asiaa selvitetty epäilyksestä huolimatta viivytyksettä. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan vuorokauden ajalla ei olisi pitänyt olla merkitystä lasten terveydentilan selvittämiseen. Aluehallintovirastolle jäi epäselväksi, miten on voitu varmistua siitä, ettei päihteitä olisi voitu yön aikana käyttää lisää ja mitkä sen seuraukset olisivat voineet olla. 

Aluehallintovirasto korosti päätöksessään, että lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lastensuojelulaitoksissa sijoituksessa olevat lapset ovat erityisen suojan ja suojelun tarpeessa. Tämän vuoksi aluehallintovirasto kiinnitti yksikön huomiota siihen, että vastaisuudessa sijaishuollettavan terveydentila on tarkistettava viivytyksettä, jos herää epäilys, että hän on käyttänyt päihteitä. Huumetestin tuloksen ollessa positiivinen tulee varmistua siitä, ettei lapsen hallussa ole lisää päihteitä. Lastensuojelulain mukaan, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapsella on hallussaan päihtymistarkoituksessa käytettävää ainetta, saadaan hänen käytössään olevat tilat tai hallussaan oleva omaisuus tarkastaa. Lapsen hallussa oleva päihtymistarkoitukseen käytettävä aine on otettava laitoksen haltuun. Aluehallintovirasto painotti päätöksessään, että lastensuojelulaki sisältää laitokselle säädetyn ehdottoman toimintavelvoitteen eikä oikeuta harkintaan. 

Aluehallintovirasto huomasi lisäksi päivittäismerkinnöistä, että nuori kertoi ottaneensa huoneessaan olleita matkapahoinvointi- ja kipulääkkeitä yliannostuksen peittääkseen huumeiden käyttöä. Aluehallintovirasto kiinnitti yksikön huomiota myös siihen, ettei nuoren huoneessa voi säilyttää matkapahoinvointi- ja kipulääkkeitä vaan niiden säilyttämisestä tulee huolehtia lääkehoitosuunnitelman mukaisesti.

Aluehallintovirastolle jäi kuva, ettei lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä kiinnittänyt huomiota saatuaan selvityksen tapahtumista siihen, että lapsen terveydentila tarkistettiin viiveellä ja hänen huoneessaan oli lääkkeitä, jotka eivät sinne kuuluneet. Kaupungin asiakaskirjausten mukaan kantelija on puhunut epäkohdista, joita kokee yksikössä olevan. Kirjausten mukaan kantelija on ottanut epäkohtia puheeksi loppusijoituksen ajan muun muassa nuorten päihteidenkäytön yksikössä ja sen, että hänen lapsensa on vaikeaa pysyä tämän vuoksi erossa päihteistä.

Sijoittajakunnan/-hyvinvointialueen tehtävänä on valvoa, että lapsen sijoitus laitoshuoltoon toteutuu lastensuojelulain mukaisesti. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava lapsen edun toteutumista. Aluehallintovirasto painotti, että sijoittajakunta/-hyvinvointialue tai sosiaalityöntekijä ei voi siirtää järjestämis- ja valvontavastuutaan sijaishuoltopaikalle. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee valvoa sijaishuollon asianmukaisuutta ja sopivuutta lapselle. 

Keskeiset lait 

  • Lastensuojelulaki (417/2007) 1 §, 4 a §, 24 §, 65 §, 67 §, 79 §
  • Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) 1 §
     

Sosiaalihuolto - 2022

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 19.4.2022
1708/2020​​​​

Kaupunki laiminlöi asiakkaan kuulemisen, kun se lakkautti vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalvelun vakiotaksioikeuden

Asian kuvaaminen

A:n läheinen kanteli aluehallintovirastoon kaupungin päätöksentekomenettelystä vaikeavammaisten kuljetuspalvelua koskien. A oli vaikeavammainen henkilö, jolle oli myönnetty vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu ja siihen liittyvä vakiotaksioikeus. Kaupungin perusturvalautakunta muutti kuljetuspalvelujen tuottamistapaa yleispäätöksellään, minkä jälkeen A:n vakiotaksioikeus lakkautettiin viranhaltijapäätöksellä. A:ta ei oltu kuultu, eikä hänen yksilöllistä palvelutarvettaan oltu arvioitu vakiotaksioikeuden lakkauttamista koskevaa päätöstä tehtäessä. Kaupungin tulkinnan mukaan kysymys oli kuljetuspalvelun tuottamistapaa koskeneen päätöksen toimeenpanosta yksilötasolla. Kaupungin mukaan ajatuksena oli ollut, ettei päätöstä muuteta A:n vahingoksi, vaan vakiotaksioikeus korvautuu uudella toimintatavalla, jossa kustakin asiakkaasta kirjataan yksilölliset kuljetustarpeet huomioiva asiakasprofiili.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoi kaupungin menetelleen hallintolain vastaisesti tekemällä päätöksen A:n vakiotaksioikeuden lakkauttamisesta varaamatta A:lle ja/tai hänen edustajalleen tilaisuutta lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Aluehallintovirasto katsoi myös, ettei kaupunki ollut riittävällä tavalla ottanut huomioon kuljetuspalveluja järjestäessään asiakkaiden yksilöllistä avun tarvetta.

Aluehallintovirasto kiinnitti kaupungin perusturvalautakunnan huomiota vastaisen toiminnan varalle hallintolain mukaiseen menettelyyn asianosaisten kuulemisessa ennen päätöksentekoa.

Ratkaisun perusteet

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden, ja niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Hallintolain 34 §:n mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Aluehallintovirasto totesi, että vaikka päätöksen perustelut ja tausta olivat perusturvalautakunnan tekemässä kuljetuspalvelun järjestämistapaa koskevassa yleisluontoisessa päätöksessä, oli A:lle tehdyssä viranhaltijapäätöksessä silti kysymys yksittäisen asiakkaan sosiaalihuoltoa koskevasta päätöksestä, jossa A:n kuljetuspalvelun järjestämistapaa oli muutettu A:n kannalta epäedullisesti.

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan A:lla ja hänen läheisillään oli ollut luottamuksensuojaperiaatteen mukainen oikeus luottaa kuljetuspalvelupäätöksen pysyvyyteen muun muassa A:n terveydentila ja pitkäaikainen jatkuva avun tarve huomioiden. Kaupungin olisi siten tullut kuulla A:ta ja/tai hänen edustajaansa ennen edun suovan päätöksen muuttamista asiakkaan vahingoksi.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Hallintolaki 6 § ja 34 §
  • Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3 §:n 2 momentti

 

Lapin aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 5.3.2022
diaarinumero LAAVI/1574/2021

Sosiaalihuoltoa koskeva oikaisuvaatimus on käsiteltävä kiireellisenä

Asian kuvaaminen 

Kantelija kanteli aluehallintovirastolle vammaispalvelupäätökseen kohdistuneen oikaisuvaatimuksen käsittelystä kunnan lautakunnassa. Kantelijan mukaan hänen oikaisuvaatimuksensa käsittely oli kestänyt kunnassa liian kauan.

Kantelijan mukaan hän oli toimittanut oikaisuvaatimuksensa kunnan kirjaamoon 21.6.2021, eikä sitä ollut käsitelty kunnan lautakunnassa vielä silloinkaan, kun hän teki kantelun aluehallintovirastolle 28.10.2021. Oikaisuvaatimuksen käsittely oli ensin viivästynyt kunnan asianhallintajärjestelmän uusimisen vuoksi, jolloin oikaisuvaatimusta ei ollut huomattu valmistella lautakunnan kokoukseen 21.7.2021. Seuraavaksi oikaisuvaatimus oli ollut lautakunnan kokouksen 7.10.2021 esityslistalla, mutta se oli jätetty pöydälle esittelijänä toimivan vs. hyvinvointijohtajan jäävättyä itsensä asian käsittelystä kokouksen aikana. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto katsoi, että kunnan hyvinvointilautakunta oli laiminlyönyt riittävän resurssoinnin ja asianmukaiset palveluprosessit niin, ettei hallinnossa asioiva saanut asianmukaista palvelua eikä viranomainen voinut suorittaa tehtäväänsä tuloksellisesti. Aluehallintovirasto antoi näiden laiminlyöntien johdosta kunnan hyvinvointilautakunnalle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle.

Aluehallintovirasto huomautti hyvinvointilautakuntaa vastaisen varalle myös siitä, että hallintolain mukaan monijäsenisen toimielimen esittelijän esteellisyydestä päättää kyseinen toimielin. Sen lisäksi aluehallintovirasto saattoi hyvinvointilautakunnan tietoon käsityksensä esteellisyysperusteen olemassaolosta. 

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto totesi ratkaisussaan, että hallintoasian käsittely ilman viivytyksiä on yksi hyvän hallinnon keskeisistä periaatteista. Oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä kuuluu jokaiselle myös perustuslain nojalla. Oikaisuvaatimuksen käsittelystä on lisäksi erikseen hallintolain 49 e §:ssä säädetty, että se tulee aina käsitellä kiireellisesti. Mitä suurempi merkitys asian sisällöllä on asianosaiselle, sitä enemmän huomiota tulee kiinnittää siihen, ettei asian käsittely missään vaiheessa tarpeettomasti pitkity. Valvontakäytännössä on vakiintuneesti katsottu, etteivät tietojärjestelmistä tai satunnaisista henkilöstön poissaoloista johtuvat syyt ole hyväksyttäviä perusteita kunnan lakisääteisten tehtävien ja hyvän hallinnon periaatteiden laiminlyömiseksi. Kunnan on järjestettävä asiakirjahallintonsa ja hallinnolliset prosessinsa siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.

Siltä osin kuin oikaisuvaatimus jätettiin käsittelemättä lautakunnan kokouksessa esittelijän jäävättyä itsensä, aluehallintovirasto viittasi hallintolain 28 §:ssä säädettyihin virkamiehen esteellisyysperusteisiin sekä hallintolain 29 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan monijäsenisen toimielimen esittelijän esteellisyydestä päättää toimielin, ei esittelijä itse. 

Aluehallintovirasto totesi, että kunnallishallinnon lautakunnassa päätökset tehdään esittelystä. Toimielimen esittelijä, esimerkiksi hyvinvointijohtaja hyvinvointilautakunnassa, vastaa käsiteltävien asioiden valmistelusta, laatii päätösehdotuksen ja toimii asian esittelijänä lautakunnan kokouksessa. Esittelijä vastaa viime kädessä esittelemänsä asian virheettömyydestä, asia- ja oikeuskysymysten riittävästä selvityksestä sekä sisällön lainmukaisuudesta. Esittelijällä on vastuu siitä, mitä hänen esittelystään päätetään. Esittelijän esteellisyyttä koskeva asia olisi tullut käsitellä ja ratkaista hyvinvointilautakunnan päätöksellä lain säännösten mukaisesti. Sen sijaan esittelijänä toimiva vs. hyvinvointijohtaja oli aluehallintovirastolle antamansa selvityksen mukaan jäävännyt itsensä asian käsittelystä kokouksen aikana. Perusteluna vs. hyvinvointijohtaja kertoi vastanneensa kantelijan asiaa koskevaan sähköpostitiedusteluun ennen asian vireille tuloa. 

Esteellisyysperusteen on oltava objektiivisesti todennettavissa. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan esittelijä ei ollut esteellinen toimimaan tehtävässään, vaikka hän oli käynyt ennakkoon sähköpostikeskustelua oikaisuvaatimuksen tekijän kanssa tämän oikaisuvaatimuksesta. Lisäksi monijäsenisen toimielimen esittelijän esteellisyydestä päättää toimielin, ei esittelijä itse. Menettely lautakunnassa on siten ollut myös tältä osin virheellinen. Mikäli esittelijä olisi ollut esteellinen, tämä olisi pitänyt todeta jo asian valmistelun yhteydessä ja hänen olisi pitänyt pidättäytyä asian käsittelemisestä kokonaan.

Aluehallintovirasto totesi, että esteellisyysperusteen on oltava objektiivisesti todennettavissa. Asiassa esitetty kantelijan kanssa käyty esteellisyysperustetta koskeva sähköpostikeskustelu, joka sisälsi lain yleistä tulkintaa, ei aluehallintoviraston käsityksen mukaan ollut sellainen voimakas mielipiteen ilmaus, joka olisi perustellusti antanut aihetta epäillä vs. hyvinvointijohtajan puolueettomuutta asian käsittelyssä.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Hallintolaki (434/2003)
     

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 3.5.2022
diaarinumero LSSAVI/7253/2021

Kunnan on tarjottava jokaiselle mahdollisuus toimittaa asiointitarpeeseensa liittyvät sähköiset viestit ja asiakirjat käyttäen digitaalisia palveluita tai muita sähköisiä tiedonsiirtomenetelmiä

Asian kuvaaminen 

Kantelija X esitti kantelussaan, että ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen hakemusten käsittelyaika kunnassa Y oli kohtuuttoman pitkä. Asiaa selvitettäessä ilmeni, että toimeentulotuen hakeminen sähköisesti ei ollut kunnassa Y mahdollista.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi kunnalle Y huomautuksen lainvastaisesta toiminnasta koskien sähköistä asiointia ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen hakemisessa. 

Digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain 5.1 §:n nojalla kunnan on tarjottava jokaiselle mahdollisuus toimittaa asiointitarpeeseensa liittyvät sähköiset viestit ja asiakirjat käyttäen digitaalisia palveluita tai muita sähköisiä tiedonsiirtomenetelmiä.

Ratkaisun perusteet 

Kunnan Y aluehallintovirastolle toimittamasta selvityksestä kävi ilmi, että kunnassa Y ei ollut lainkaan mahdollisuutta hakea ehkäisevää tai täydentävää toimeentulotukea sähköisesti. 

Digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain 5.1 §:n nojalla kunnan viranomaisen on tarjottava jokaiselle mahdollisuus toimittaa asiointitarpeeseensa liittyvät sähköiset viestit ja asiakirjat käyttäen digitaalisia palveluita tai muita sähköisiä tiedonsiirtomenetelmiä. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 60/2018 vp, s. 66) vireillepanoa käytetään esimerkkinä tällaisesta asioinnista, johon pitää olla mahdollisuus sähköisesti. Hallituksen esityksessä todetaan seuraavaa: ”Ehdotettava säännös käytännössä velvoittaa viranomaisen järjestämään asioinnin siten, että kaikissa tilanteissa hallinnon asiakkaalla olisi mahdollisuus toimittaa asiaansa koskeva sähköinen asiakirjansa tai muu sähköinen viestinsä viranomaiselle sähköisessä muodossa, ellei jossakin muussa laissa toisin säädettäisi. Siten viranomainen voisi poiketa velvollisuudestaan ainoastaan silloin, kun lain tasoisessa säännöksessä olisi säädetty asiakirjan toimittamistavasta toisin.”  

Keskeiset lait ja suositukset

  • Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) 5.1 §

Lapin aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 3.5.2022
diaarinumero LAAVI/1574/2021

Sosiaalihuollon vammaispalveluhakemus on käsiteltävä laissa säädetyssä määräajassa

Asian kuvaaminen 

Kantelija kanteli aluehallintovirastolle kunnan menettelystä koskien vammaispalveluhakemusta. Kantelija oli hakenut kunnan sosiaalitoimesta itselleen asunnon muutostöitä ja henkilökohtaista apua.

Kantelijan mukaan hakemuksen käsittely kesti kunnan sosiaalitoimessa yli puoli vuotta. Lisäksi kantelija oli sitä mieltä, että asunnonmuutostöihin liittyvä päätöksen sisältö erosi kotikäynnillä suullisesti sovitusta. Kantelija oli tyytymätön hänen asiassaan työskennelleen sosiaaliohjaajan toimintaan ja kertoi, ettei häntä ollut tarpeeksi ohjattu hakemusprosessissa ja vastaaminen oli ollut hidasta.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto katsoi, että lautakunta oli laiminlyönyt sosiaalihuollon riittävän resurssoinnin. Lisäksi lautakunta ei ollut huolehtinut, että palveluprosessit hoituvat asianmukaisesti. Aluehallintovirasto antoi kunnan lautakunnalle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle. 

Aluehallintovirasto ei selvitysten perusteella voinut todeta sosiaaliohjaajan menetelleen asiassa lainvastaisella tai muutoin moitittavalla tavalla. 

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintoviraston saaman selvityksen mukaan kantelijan vammaispalveluhakemuksen käsittely kesti kunnan sosiaalitoimessa yli kuusi kuukautta. Kantelija sai päätöksen henkilökohtaisesta avusta aiemmin, mutta senkin osalta kolmen kuukauden määräaika ylittyi. Kunta perusteli hakemuksen käsittelyn myöhästymistä koronarajoituksilla, työntekijän sairastumisella sekä eri sektorien erilaisilla kiireellisyysarvioilla. Koronaviruspandemia oli myös vaikeuttanut esimerkiksi kotikäynnin järjestämistä keväällä 2021. Jotta sosiaalitoimi pystyi päättämään asunnon muutostöistä, se tarvitsi myös kunnan teknisen toimen tarkastuksen ja kustannusarvion. Näiden saaminen kuitenkin viivästyi teknisen toimien aikataulujen vuoksi. Sosiaalitoimi teki päätöksen asunnonmuutostöistä heti saatuaan teknisen toimen kustannusarvion. 

Aluehallintovirasto totesi, että lain mukaan vammaispalvelua koskeva asia täytyy käsitellä ilman aiheetonta viivytystä eli pääsääntöisesti alle kolmessa kuukaudessa. Vammaispalvelulain 3 a §:n 3 momentin mukainen kolmen kuukauden määräaika päätöksenteolle voidaan saman lainkohdan mukaan poikkeuksellisesti ylittää vain, jos asian selvittäminen erityisestä syystä vaatii pitempää käsittelyaikaa. Kunnalla on velvollisuus huolehtia riittävistä sosiaalihuollon resursseista. Valvontaviranomaisten vakiintuneen tulkinnan mukaan kunta ei voi laiminlyödä hakemuksen käsittelyä laissa säädetyssä määräajassa, vaikka sillä ei olisi tarpeeksi resursseja esimerkiksi äkillisten poissaolojen vuoksi. Myöskään kunnan sisäisten hallinnollisten järjestelyjen toiminta tai toimimattomuus eivät ole hyväksyttävä syy hakemusten käsittelyaikojen pitkittymiselle.

Keväällä 2021 koronaviruspandemian takia laaditut valtakunnalliset ja alueelliset suositukset ovat voineet asettaa haasteita kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamiselle. Kunnan on kuitenkin haasteellistenkin yhteiskunnallisten tilanteiden aikana pyrittävä käsittelemään asiakkaiden hakemukset lainmukaisissa määräajoissa. Kantelijan tilanteessa kunnan olisi pitänyt selvittää, onko arviointikäynti mahdollista esimerkiksi etäyhteyden avulla. 

Aluehallintovirasto ei saadun selvityksen perusteella löytänyt sosiaaliohjaajan toiminnasta moitittavaa tai lainvastaista menettelyä. Aluehallintovirasto katsoi, että kantelijan hakemuksen käsittelyn viivästyminen ei johtunut yksittäisen viranhaltijan laiminlyönnistä. Kyse oli vammaispalveluhakemuksen käsittelemiseksi osoitettujen resurssien riittämättömyydestä ja siitä, etteivät hallinnolliset prosessit toimineet. Kunnan toiminta on järjestettävä niin, että asiakas saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. 

Lait ja asetukset:

  • Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987)
  • Hallintolaki (434/2003)

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 24.8.2022
diaarinumero ISAVI/8017/2021

Lastenvalvojan toimivallasta

Asian kuvaaminen 

Kantelun mukaan lastenvalvoja on huonosti tavoitettavissa eikä ole useinkaan vastannut hänelle jätettyihin yhteydenottopyyntöihin. Kantelija ei ole tiennyt miten asia on etenemässä. Kantelijan mielestä lastenvalvoja ei ole informoinut häntä ajoissa siitä, että aikaisemmin tehty sopimus on voimassa ja että lastenvalvoja ei voi asialle mitään. 

Selvityksessään lastenvalvojan tehtäviä hoitava sosiaalijohtaja on todennut, että kantelijan lasten huolto-, asumis- ja tapaamissopimuksia ja elatussopimuksia ei ole voitu vahvistaa aikaisemmin, koska vanhemmat eivät ole päässeet yksimielisyyteen sopimusten sisällöstä. Lasten asumista koskeneen riitatilanteen pitkittyessä kantelijaa on useampaan kertaan ohjattu hakemaan päätöstä lasten huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta sekä elatuksesta käräjäoikeudelta, mutta hän ei ole ollut siihen halukas. Sen sijaan kantelija on toistuvasti vaatinut lastenvalvojaa "tekemään sopimukset" kantelijan esittämällä tavalla ja vedonnut kertomaansa lasten äidin alkoholinkäyttöön.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto katsoo, että sosiaalijohtaja on toiminut lastenvalvojan tehtävässä toimivaltansa puitteissa, kertonut sosiaalihuollon asiakaslain edellyttämällä tavalla toimenpidevaihtoehdoista eikä hän ole viivytellyt sopimusten vahvistamiseen liittyvissä asioissa vanhempien päästyä sopimukseen.

Aluehallintovirasto katsoo asiassa tulleen selvitetyksi, että lastenvalvojapalveluiden saatavuudessa on kantelijan asiassa ollut viivettä. Aluehallintovirasto on ottanut käsiteltäväkseen valvonta-asiana lastenvalvojapalvelujen järjestämisen lainmukaisuuden kunnassa. Aluehallintovirasto katsoo, että kunnan järjestämisvastuuseen kuuluu huolehtia siitä, että kunnan tehtävistä vastaavilla viranhaltijoilla ja työntekijöillä on myös tosiasialliset mahdollisuudet selviytyä tehtävistään.

Ratkaisun perusteet 

Sosiaalihuoltoasetuksen sosiaalilautakunnan on huolehdittava siitä, että tarvittaessa vanhempia ohjataan ja avustetaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta sekä lapsen elatusta koskevien kirjallisten sopimusten tekemisessä.

Sosiaalihuollon asiakaslain mukaan sosiaalihuollon henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan.

Aluehallintovirasto toteaa, että lapsen huollosta, asumisesta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta voidaan päättää kahdella tavalla: 

  • Vanhemmat voivat tehdä asioista keskenään kirjallisen sopimuksen, jonka sosiaalilautakunta, tai käytännössä tähän tehtävään määrätty viranhaltija (usein lastenvalvoja) vahvistaa. 
  • Jos sopimukseen ei päästä, asian voi saattaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi. 

Lastenvalvoja voi ainoastaan neuvotella vanhempien kanssa näiden sopimusten sisällöstä. Sosiaalilautakunnan alaiset viranhaltijat voivat vahvistaa vain sellaisen sopimuksen, joka on molempien vanhempien tahdon mukainen. Sopimusta vahvistettaessa on myös otettava huomioon lapsen etu ja toivomukset.

Lastenvalvoja ei voi päättää sopimuksen sisällöstä vanhempien puolesta. Hän ei voi myöskään velvoittaa vanhempaa suostumaan toisen osapuolen esittämiin vaatimuksiin. Vaikka lastenvalvojilla olisikin paljon tietoa perheestä ja heillä olisi oma käsityksensä siitä, miten lasten huolto ja tapaamisoikeus olisi parasta järjestää, he eivät voi päättää asiasta. Jos asia on riitainen, osapuolet on ohjattava käräjäoikeuteen.

Kantelijan tyttären asiakasasiakirjamerkinnöistä käy ilmi, että lastenvalvoja on ohjeistanut, että huoltajuusasian käsittely tulisi asianosaisten saada sovittua tai halutessaan kantelija voi riitauttaa asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Asia ei siten tältä osin anna aihetta aluehallintoviraston toimenpiteille.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Sosiaalihuoltoasetus (607/1983)
  • Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000, sosiaalihuollon asiakaslaki)
  • Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983)

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 29.9.2022
diaarinumero ISAVI/6038/2020

Kehitysvammaisen asiakkaan turvallisuus on varmistettava asumispalvelussa

Asian kuvaaminen 

Toinen asiakas oli raapinut kehitysvammaista asiakasta tehostetun palveluasumisen yksikössä kahteen kertaan lyhyen ajan sisällä siten, että asiakkaalle aiheutui hoitoa vaativia vammoja. Tapaturmat olivat päässeet tapahtumaan palvelukodin oleskelutilassa silloin, kun asiakkaat eivät olleet henkilökunnan välittömässä valvonnassa.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto katsoi kuntayhtymän laiminlyöneen velvollisuutensa ylläpitää ja edistää erityishuollossa olevan henkilön hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Aluehallintovirasto katsoi myös, ettei asiakas ollut saanut laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa. Kuntayhtymälle annettiin huomautus vastaisen toiminnan varalle.

Ratkaisun perusteet 

Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen on perusoikeus. YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksessa on korostettu, että vammaisen henkilön oikeuden koskemattomuuteen on toteuduttava yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaan erityishuollossa olevan henkilön hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta on ylläpidettävä ja edistettävä.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan asiakkaalla on oikeus laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon.

Aluehallintovirasto piti päätöksessään välttämättömänä, että palvelukoti pystyy riittävän, osaavan ja ammattitaitoisen henkilöstön avulla turvaamaan asiakkaan turvallisuuden ja koskemattomuuden kaikissa tilanteissa lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Aluehallintovirasto otti arvioinnissaan huomioon sen, että asiakas oli hyvin riippuvainen siitä huolenpidosta ja avusta, jota palvelukodin henkilökunta hänelle antaa, ja hänen kykynsä puolustaa omia oikeuksiaan oli alentunut. 

Aluehallintovirasto katsoi, että asiakkaiden turvallisuus ja koskemattomuus pystytään viime kädessä varmistamaan vain siten, että palvelukodissa on asiakkaiden erityisiin tarpeisiin sekä heidän tarvitsemaansa hoitoon nähden riittävä määrä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja muuta henkilöstöä kaikissa työvuoroissa.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Perustuslaki (731/1999) 7 §
  • Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977) 42 §
  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) 4 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 26.9.2022
diaarinumero LSSAVI/13042/2021

Jälkihuollon asiakassuunnitelma tulee laatia ennen jälkihuollon alkamista

Asian kuvaaminen 

Kantelussa tuotiin esiin, että kantelijan opiskelupaikkakunnalla yksin asuvan alaikäisen lapsen jälkihuollollinen tuki oli ollut riittämätöntä ja vastuuta lapsen hyvinvoinnista oli siirretty vanhemmille. 

Kaupungin selvityksen mukaan jälkihuollollista tukea oli annettu, mutta jälkihuollon asiakassuunnitelma oli tehty vasta vuoden päästä jälkihuollon alkamisesta. Kaupungin mukaan vanhemmilla oli ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi huomautuksen kaupungin sosiaali- ja terveystoimelle jälkihuoltosuunnitelman laatimisen laiminlyönnistä.

Ratkaisun perusteet 

Jälkihuollon on perustuttava lastensuojelulain mukaan nuorelle tehtyyn asiakassuunnitelmaan. Asiakassuunnitelmaan kirjataan jälkihuollon tarkoitus ja tavoitteet sekä erityisen tuen ja avun järjestäminen nuorelle ja hänen huoltajilleen. Asiakassuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on myös ratkaisussaan 4.2.2021 EOAK/7518/2020 pitänyt jälkihuoltosuunnitelman laatimisen laiminlyöntiä vakavana ja kantelijan jälkihuolto-oikeuksia vaarantavana. 

Aluehallintovirasto painotti päätöksessään, että jälkihuollon yksilöllinen tarpeen arviointi ja suunnittelu täytyy aloittaa hyvissä ajoin sijaishuollon aikana jo ennen jälkihuollon alkamista. Suunnitelman perusteella tehdään erikseen kutakin palvelua ja tukitoimea koskevat päätökset. Kantelussa tuotiin esille, että nuoren tarpeet olivat ensimmäisen jälkihuoltovuoden aikana muuttuneet useaan kertaan kahden muuton ja opiskelupaikan vaihdon johdosta. Asiakassuunnitelma olisi tullut tarkistaa näissä elämäntilanteen muutoskohdissa.

Aluehallintovirasto toi päätöksessään myös esille, että vaikka huoltajalla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista, on jälkihuollettavan lapsen kohdalla kunnalla rinnakkainen jälkihuoltovelvollisuus.

Keskeiset lait 

  • Kuntalaki (410/2015) 10 §
  • Lastensuojelulaki (417/2007) 30 §, 75 §, 76 §, 76 a §
  • Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) 4 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 2.11.2022
diaarinumero LSSAVI/5966/2022

Kunnan tulee valvoa, että muistutuksiin vastataan kohtuullisessa ajassa

Asian kuvaaminen 

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto oli siirtänyt 27.10.2021 kantelijan kirjoituksen käsiteltäväksi muistutuksena kaupungille. Kantelija otti myöhemmin yhteyttä aluehallintovirastoon ja kertoi, ettei hänen asiaansa ole käsitelty muistutuksena. Aluehallintovirasto tiedusteli 30.3.2022 puhelimitse muistutuksen käsittelystä kaupungilta. Muistutukseen annettu vastaus toimitettiin aluehallintovirastolle saman päivän aikana. Aluehallintovirasto lähetti kaupungille vielä selvityspyynnön, jossa aluehallintovirasto pyysi kaupunkia ottamaan kantaa siihen, miksi muistutukseen vastaaminen oli viivästynyt ja oliko asiakasta informoitu käsittelyn tilanteesta.

Kaupungin selvityksen mukaan työtilanne oli ruuhkautunut ja muistutusvastaus oli laadittu välittömästi aluehallintoviraston yhteydenoton johdosta. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi huomautuksen kaupungin lapsiperhepalveluille muistutukseen vastaamisessa tapahtuneen merkittävän viiveen johdosta.

Ratkaisun perusteet 

Sosiaalihuollon laatuun tai siihen liittyvään kohteluunsa tyytymättömällä asiakkaalla on oikeus tehdä muistutus sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle. Johtavan viranhaltijan on käsiteltävä muistutus asianmukaisesti ja annettava siihen kirjallinen vastaus kohtuullisessa ajassa muistutuksen tekemisestä. Lainsäädännössä ei ole täsmällistä määritelmää kohtuullisesta ajasta muistutusvastauksen antamiselle. Hallintolain 23 §:n mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. 

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on vuonna 2010 antamassaan ohjauskirjeessään kunnille ja kuntayhtymille pitänyt kohtuullisena vastausaikana muistutukseen 1–4 viikon vastausaikaa. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä kohtuullisena vastausaikana on pidetty 1–2 kuukautta. Kahden kuukauden vastausaikaa on pidetty kohtuullisena, jos asia on erittäin ongelmallinen ja vaatii selvitystyötä. 

Aluehallintoviraston päätöksen mukaan työtilanteen ruuhkautuminen ei ole hyväksyttävä syy viivästykseen. Kaupungin selvityksessä ei ollut esitetty seikkoja, joiden perusteella muistutukseen vastaaminen olisi vaatinut erityistä selvitystyötä tai muuten ollut asiana ongelmallinen. Kuntien tulee itse valvoa käsittelyssään olevien muistutusten kohtuullista vastausaikaa, joten näin ollen kaupungin viivytyksetön toiminta aluehallintoviraston yhteydenoton jälkeen ei lieventänyt asiaa. Asia kuuluu kuntien omavalvonnan piiriin. 
Aluehallintovirasto piti kohtuuttomana, että muistutuksen käsittely kesti viisi kuukautta. Aluehallintovirasto painotti päätöksessään, että muistutuksiin tulee vastata kohtuullisessa ajassa. 

Keskeiset lait 

  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) 23 §
  • Hallintolaki (434/2003) 23 § 
     

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 8.11.2022
diaarinumero LSSAVI/1181/2022

Yhteydenpidon rajoittamispäätös täytyy antaa kirjallisena tiedoksi kaikille asianosaisille

Asian kuvaaminen 

Kantelukirjoituksen mukaan kantelijan siskon lapsen ja kantelijan tapaaminen oli peruttu 3.12.2021. Kantelijan mukaan hän oli pyytänyt asiassa kirjallista päätöstä, mutta sosiaalityöntekijä ja johtava sosiaalityöntekijä olivat kieltäytyneet toimittamasta päätöstä hänelle. 
Kaupungin selvityksen mukaan yhteydenpitoa rajoitettiin 3.12.2021 tehdyllä päätöksellä koskien useampaa asianosaista. Kantelija sai päätöksestä tiedon suullisesti puhelimitse ja perustelut siltä osin kuin ne hänelle pystyttiin kertomaan. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kiinnitti kaupungin lastensuojelun huomiota siihen, että yhteydenpidon rajoittamispäätös on annettava kirjallisena tiedoksi kaikille asianosaisille ja heitä on kuultava hallintolain mukaisesti. 

Ratkaisun perusteet 

Sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä hänelle läheisiin henkilöihin saadaan rajoittaa lastensuojelulaissa säädetyin edellytyksin. Yhteydenpidon rajoittamista voidaan käyttää vain siinä määrin kuin kussakin tapauksessa on laissa säädetyn tarkoituksen saavuttamiseksi välttämätöntä. Yhteydenpidon rajoittamisesta on lastensuojelulain mukaan tehtävä päätös, jonka tulee olla määräaikainen. Päätöksessä on mainittava rajoituksen syy, henkilöt, joihin rajoitus kohdistuu, millaista yhteydenpitoa rajoitus koskee ja missä laajuudessa rajoitus toteutetaan. 

Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että huostaanoton tarkoituksen toteuttamisesta seuraa, että lapsen ja hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpito ei voi olla kokonaan rajoittamatonta. Yhteydenpito on lapsen oikeus. Tapaamiset tulisi pyrkiä toteuttamaan lapsen haluamalla ja ehdottamalla tavalla. Lapselle läheisenä henkilönä voidaan pitää ketä tahansa sellaista henkilöä, joka on lapsen oman näkemyksen kannalta läheinen henkilö. Lapsi oli nimennyt tätinsä läheisekseen henkilöksi. 

Aluehallintovirasto katsoi, ettei lastensuojelussa ollut menetelty hallintolain mukaisesti. Kantelijalle olisi pitänyt antaa kirjallinen päätös yhteydenpidon rajoittamisesta tiedoksi. Päätös voidaan antaa suullisesti, jos se on välttämätöntä asian kiireellisyyden vuoksi. Tällöin päätös on annettava viipymättä myös kirjallisena muutoksenhakuohjeineen. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kantelijan oikeusturva ei toteutunut, koska hän ei saanut yhteydenpidon rajoittamisesta kirjallista päätöstä, josta olisi voinut halutessaan valittaa hallinto-oikeuteen ja saattaa sinne tutkittavaksi, onko yhteydenpidon rajoittamiselle ollut lastensuojelulaissa säädettyä edellytystä. 

Asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Kuulemisesta on ilmoitettava hallintolain mukaisesti. Kantelijaa oli kuultu, mutta häntä ei ollut kuultu hallintolain mukaisesti. Asian saa ratkaista asianosaista kuulematta muun muassa silloin, jos kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen. Kantelijan oikeusturva ei ollut toteutunut myöskään sen osalta, että hän olisi voinut halutessaan saattaa hallinto-oikeuteen tutkittavaksi, onko kuulematta jättämiselle ollut hallintolaissa säädettyä edellytystä.

Keskeiset lait 

  • Lastensuojelulaki (417/2007) 62 §, 63 §
  • Hallintolaki (434/2003) 33 §, 34 §, 36 §, 43 §, 54 §

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 13.9.2022
Diaarinumero ESAVI/24161/2021

Myönnetyt palvelut tulee toteuttaa päätöksen ja palvelutarpeen arvioinnin mukaan

Asian kuvaaminen 

Asiakkaalle oli myönnetty kehitysvammaisten erityishuoltona tilapäishoitoa, ja hänen omaishoitajansa oli oikeutettu kolmeen vapaavuorokauteen kuukaudessa. Asiakkaan tilapäishoidon ja omaishoidon tuen vapaiden aikaisen hoidon järjestämisessä oli ollut pitkäaikaisia puutteita vuodesta 2019 alkaen. Asiakirjojen mukaan tilapäishoito ja omaishoidon tuen vapaiden järjestyminen kesän 2021 ajaksi ei toteutunut. Asiakkaan tilapäishoidon tarvetta ja hoitopaikkaa selviteltiin sekä vammaispalveluissa että lastensuojelussa. Asiakirjojen mukaan myös kantelija oli itse etsinyt sopivia hoitopaikkoja lapselleen ja ehdottanut niitä vammaispalveluille. Perheen lastensuojelun asiakkuus johtui siitä, etteivät vammaispalvelut kyenneet järjestämään myönnettyä tilapäishoitoa.

Kuntayhtymän selvitysten mukaan palvelua ei ollut järjestetty muun muassa palveluntuottajien henkilöstötilanteesta johtuvasta syystä.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kiinnitti kuntayhtymän huomiota sen velvollisuuteen järjestää ja toteuttaa myönnetyt palvelut päätöksen ja palvelutarpeen arvion mukaisesti.

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto oli jo aiemmin tehnyt asiassa päätöksen, jossa kuntayhtymälle oli annettu huomautus, koska oikeus pitää omaishoidon tuen vapaita ei ollut toteutunut. Aluehallintovirasto oli myös kiinnittänyt kuntayhtymän huomiota siihen, ettei asiakkaan palveluja kaikilta osin ollut järjestetty hänen etunsa mukaisesti palvelutarpeen arvioon perustuen.

Tilanne oli jatkunut edelleen. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kuntayhtymällä oli pitkään ollut tiedossa asiakkaan vaikeahoitoisuus. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan tilapäishoidon toteuttamisessa ei ollut käytetty kaikkia käytettävissä olevia keinoja eikä 
arvioitu riittävästi eri mahdollisuuksia palvelun järjestämiselle. Aluehallintovirasto muistutti kuntayhtymää siitä, että kuntayhtymä on viime kädessä vastuussa palvelujen toteutumisesta. Mikäli ulkopuolisia sopivia palveluntuottajia ei ole, voi kuntayhtymä tuottaa palvelun omana toimintanaan.

Keskeiset lait 

  • Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun lain (733/1992) 4 §
  • Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 36 §, 38 § ja 45 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 30.9.2022
diaarinumero LSSAVI/13458/2022

Yksikielinen kunta on velvollinen antamaan käännöksen huostaanottopäätöksestä ilman aiheetonta viivettä

Asian kuvaaminen 

Kantelija X puhui äidinkielenään ruotsia ja asui lapsensa kanssa yksikielisessä, suomenkielisessä kunnassa. Kunnan sosiaalitoimi alkoi valmistella lapsen huostaanottoa. Kantelija oli aiemmin asioinut sosiaalipalveluissa suomen kielellä, mutta huostaanottoasian valmistelun yhteydessä hän esitti haluavansa asioida ruotsin kielellä. Huostaanottoa koskevaan kuulemistilaisuuteen järjestettiin tulkkaus, ja huostaanottopäätös lähetettiin kantelijalle suomen kielellä. Kantelijaa ohjattiin lisäksi suullisesti puhelimessa valituksen tekemisessä.

Ruotsinkielinen käännös päätöksestä valmistui viisi viikkoa sen jälkeen, kun kantelija oli saanut todisteellisesti tiedoksi suomenkielisen päätöksen. Valitusaika huostaanottoasiassa oli käännöksen valmistuessa päättynyt. Viivästykseen vaikuttivat selvitysten mukaan kunnan käytössä olevan palveluntarjoajan käytännöt käännöksen tilaamisessa sekä henkilöstön poissaolot. Asiassa oli kyse siitä, kuinka nopeasti yksikielisen kunnan tulee antaa käännös päätöksestä, jossa on rajallinen valitusaika.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan huomiota kielilain vaatimuksiin käännöksen antamisesta asianosaiselle ilman aiheetonta viivytystä. Viranomaisen käyttämät tietojärjestelmät ja
muut käytännöt eivät saa estää sosiaalihuollon asiakkaan kielellisten oikeuksien toteutumista.

Ratkaisun perusteet 

Kielilain 10 §:n mukaan yksikielisessä kunnallisessa viranomaisessa käytetään kunnan kieltä, jollei viranomainen pyynnöstä toisin päätä tai jollei muualla laissa toisin säädetä. Jokaisella on kuitenkin oikeus käyttää omaa kieltään ja tulla kuulluksi omalla kielellään viranomaisen aloitteesta vireille
tulevassa asiassa, joka välittömästi kohdistuu hänen tai hänen huollettavansa perusoikeuksiin.

Kielilain 19 §:n mukaan tuomio, päätös ja muu hallintoasiassa annettava asiakirja laaditaan asian käsittelykielellä. Päätös ja tuomio on annettava yksikielisenä. Kielilain 20 §:n 3 momentin
mukaan yksikielisen kunnallisen viranomaisen on pyynnöstä annettava asianosaiselle maksuton virallinen käännös toimituskirjasta asiassa, joka tulee vireille viranomaisen aloitteesta
ja joka välittömästi kohdistuu asianosaisen tai hänen huollettavansa perusoikeuksiin tai joka koskee viranomaisen hänelle asettamaa velvollisuutta. Näin ollen kunnalla oli tässä tapauksessa ollut velvollisuus tarjota maksuton käännös huostaanottoa koskevasta päätöksestä. 

Kielilaissa ei ole määritelty, missä ajassa käännös tulee antaa. Kuitenkin lain esitöissä todetaan, että käännös on annettava mahdollisimman pian ja joka tapauksessa sellaisessa ajassa, ettei
asianosaisen oikeusturva vaarannu. Lakia koskevan hallituksen esityksen mukaan erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, ettei asianosaisen lainmukainen valitusoikeus vaarannu siitä syystä, että päätös tai tuomio täytyy kääntää. Myös käännöksen laajuuden osalta esitöissä todetaan, että vähimmäisvaatimuksena olisi aina oikeusturvan takaaminen siten, että käännös antaa riittävän perustan valituksen tai muun oikeussuojakeinon käyttämiselle. (HE 92/2002 vp, s. 87). 

Lastensuojelulain 90 §:n mukaan valitus huostaanottoa koskevassa asiassa on tehtävä hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta, joten käännös valmistui vasta valitusajan umpeuduttua. Tietojärjestelmän ominaisuudet ja henkilöstön poissaolot eivät olleet hyväksyttävä syy käännöksen viivästymiselle. Kunnan olisi lähtökohtaisesti tullut tarjota käännös päätöksestä valitusajan sisällä, vaikka kantelija olikin saanut myös suulliset ohjeet valituksen tekemiseen. Asian arvioinnissa ei ollut merkitystä sillä, että kantelija oli aiemmin asioinut sosiaalipalveluissa suomen kielellä. 

Keskeiset lait ja suositukset

  • Perustuslaki 21 §
  • Kielilaki (423/2003) 10 §, 19 §, 20 §
  • Lastensuojelulaki (417/2007) 90 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 28.12.2022
diaarinumero LSSAVI/19491/2021, LSSAVI/19872/2021

Rajoitustoimenpiteissä tulee vanhustenhuollossa käyttää erityistä harkintaa

Asian kuvaaminen 

Kantelija esitti kantelussaan, että hänen omaisellaan oli käytössä magneettivyö pitkiä aikoja vanhustenhuollon asumispalveluyksikössä ilman, että rajoitustoimenpiteenä käytetyn magneettivyön tarpeellisuutta arvioitiin. Vyön käyttöönotosta ei myöskään keskusteltu omaisten kanssa. Asiakas itse ei ollut kykenevä ottamaan kantaa hoitoonsa. Kantelussa esitettiin myös muita väitteitä, jotka kohdistuivat erityisesti hoitavan lääkärin toimintaan.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi lääkäri X:lle huomautuksen lainvastaisesta toiminnasta. Huomautus koski muun ohella rajoitustoimenpiteistä päättämistä ja niihin liittyvää potilaan ja hänen omaistensa näkemyksen huomioimista etenkin tärkeiden hoitopäätösten kohdalla sekä potilasasiakirjamerkintöjen tekemistä.

Lisäksi aluehallintovirasto antoi yksikön toiminnasta vastanneille viranhaltijoille huomautuksen yksikössä esiintyneistä puutteista, jotka koskivat asiakkaan perusoikeuksia rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista. 

Ratkaisun perusteet 

Vanhustenhuollossa asiakkaan perusoikeuksia saa rajoittaa ainoastaan lääkärin luvalla. Toimenpiteiden tarvetta yksittäisen asiakkaan kohdalla tulee arvioida jokaisella kerralla erikseen, ja niistä tulee tehdä riittävät asiakaskirjaukset.

Suomen perustuslain 2 §:n mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. 7 §:n mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 §:ssä säädetään, että potilaan hoito on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.

Potilaslain 6 §:n mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Jos täysi-ikäinen potilas ei jostain syystä pysty päättämään hoidostaan, potilaan laillista edustajaa taikka lähiomaista tai muuta läheistä on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos tästä ei saada selvitystä, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.

Potilaslain 12 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee merkitä potilasasiakirjoihin potilaan hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset tiedot. Potilasasiakirja-asetuksen 11 §:n mukaan potilaskertomukseen tulee tehdä merkinnät jokaisesta potilaan palvelutapahtumasta. Potilasasiakirja-asetuksen 12 §:n mukaan potilasasiakirjoihin tehtävistä merkinnöistä tulee riittävässä laajuudessa käydä ilmi taudinmäärityksen, valitun hoidon ja tehtyjen hoitoratkaisujen perusteet. Vaikutuksiltaan ja riskeiltään erilaisten tutkimus- ja hoitomenetelmien valinnasta tulee tehdä merkinnät, joista ilmenee, millaisin perustein valittuun menetelmään on päädytty. Jokaisen toimenpiteen peruste tulee määritellä selkeästi potilasasiakirjoissa.

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että potilaan perusoikeuksia rajoittavista toimenpiteistä on tehtävä asianmukaiset kirjaukset potilasasiakirjamerkintöjä koskevien säännösten mukaisesti. Kirjaukset edistävät osaltaan perusoikeuksia rajoittavien toimenpiteiden käytön perusteellista harkintaa ja vahvistavat siten osaltaan potilaan itsemääräämisoikeuden periaatetta hoidon lähtökohtana. Aluehallintovirasto katsoi päätöksessään, että lääkärin toiminta magneettivyön käytöstä tehtyjen potilasasiakirjamerkintöjen osalta oli selkeästi puutteellista. 

Myös muilta osin lääkärin toiminta magneettivyötä koskevissa ratkaisuissa oli moitittavaa. Asiassa jäi esimerkiksi epäselväksi, oliko lääkäri ennen toimenpiteestä tehtävää päätöstä arvioinut muut vähäisemmän puuttumisen keinot tilanteen hoitamiseen sekä mahdollisia syitä potilaan kaatuiluun ja haastavaan ja levottomaan käyttäytymiseen (esimerkiksi kipu, ahdistuneisuus, lääkkeiden sivuvaikutukset). Potilaan itsemääräämisoikeutta ja muita perusoikeuksia saa rajoittaa ainoastaan, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. 

Valvira pitää liikkumisen rajoittamista magneettivyöllä erittäin raskaana rajoittamistoimena, jota kevyempiä voisivat olla esimerkiksi painopeitto tai turvaliivi, jotka sallivat asennon vaihtamisen vuoteessa toisin kuin magneettivyö. Eduskunnan oikeusasiamies on ratkaisussaan todennut myös, että perusoikeuksia ei ole sallittua rajoittaa tarpeettomasti tai vain varmuuden vuoksi, vaikka käsillä olisikin sinänsä hyväksyttävä rajoitusperuste. (EOAK, dnro EOAK/4180/2020.)

Liikkumisen rajoittaminen on sellainen potilaslain 6 §:ssä tarkoitettu tärkeä hoitopäätös, josta on keskusteltava potilaan itsensä tai omaisten kanssa, mikäli potilas itse ei pysty päättämään hoidostaan. Ennen päätöksentekoa on pyrittävä selvittämään potilaan oma kanta asiaan. Jos potilas ei pysty päättämään hoidostaan, tulee hänen lähiomaistaan tai muuta läheistään tai laillista edustajaansa kuulla asiassa ennen päätöksentekoa. Vaikka potilaan tai omaisen tulee saada osallistua hoitoon ja vaikka potilaan tai omaisen mielipide tulee huomioida, tekee lääkäri aina terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 22 §:n mukaisesti hoitopäätöksen. Kantelua koskevassa tapauksessa asiakas ei itse ollut kykenevä ottamaan kantaa hoitoonsa, jolloin lääkärin olisi tullut selvittää potilaan näkemystä hoitoon potilaan omaisten kautta. Aluehallintovirastolle toimitettujen asiakirjojen perusteella lääkäri ei keskustellut magneettivyön käyttämisestä potilaan omaisten kanssa ennen magneettivyötä koskevan päätöksen tekemistä. 
 
Vanhusten hoitoa tai hoivaa järjestettäessä ei ole laintasoisia säännöksiä rajoitustoimista. Oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä (mm. dnro 363/4/09) on pidetty hyväksyttävänä esimerkiksi vaikeasti dementoituneen potilaan hoidossa hänen oman turvallisuutensa perusteella toteutettavia rajoitustoimia. Pääperiaatteena on pidettävä sitä, että potilaan liikkumista voidaan rajoittaa ainoastaan potilaan turvallisuuden takaamiseksi ja vain siinä määrin kuin se on kulloinkin välttämätöntä. Joka tapauksessa pakottamisen ja rajoittamisen hyväksyttävyydessä olennaista on toimenpiteen tarkoitus ja se, onko siihen turvauduttu vasta viimeisenä keinona. Jos toimenpiteen tarkoitus on potilaan turvallisuuden takaaminen tai hoitotoimenpiteen mahdollistaminen ja toimenpiteellä saavutetaan potilaan kokonaistilanteen kannalta enemmän hyötyä kuin haittaa, voidaan toimenpidettä pitää hyväksyttävänä. Jos sen sijaan tarkoituksena on korvata riittämätöntä henkilökuntaa tai toimenpiteestä on kokonaisuutena enemmän haittaa kuin hyötyä, sitä ei voida hyväksyä.

Aluehallintovirastolle toimitettujen kirjallisten selvitysten ja selitysten sekä kyseisen asiakkaan asiakas- ja potilaskirjausten perusteella magneettivyön käytön välttämättömyydestä ei voitu kokonaisuudessaan varmistua. 

Asiakaskirjausten mukaan magneettivyö on laitettu asiakkaalle iltaisin noin klo 19.30 tai klo 20.00 ja otettu pois aamulla noin klo 7.30 tai klo 8. Aluehallintovirasto piti tätä huomattavan pitkänä yhtäjaksoisena aikana, vaikkakin selvitysten mukaan magneettivyö on saatettu yöllä ottaa pois esimerkiksi WC:ssä käynnin ajaksi. Magneettivyötä pidettiin kerrallaan noin 12 tuntia asiakkaalla. Lisäksi sitä käytettiin asiakkaalla joka yö useamman kuukauden ajan. Kyse on huomattavasta yksilön itsemääräämisoikeuteen ja perusoikeuksiin puuttumisesta. Perustuslain 7 §:ssä on jokaiselle turvattu oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Tästä syystä rajoitustoimenpiteiden kohdalla tulisi toiminnassa noudattaa erityistä huolellisuutta ja rajoitustoimenpiteen jokaiselle käyttökerralle tulisi aina olla perusteet.

Valviran 27.1.2020 päivittämän ohjeen mukaan liikkumista rajoittavien turvavälineiden käytöstä on tehtävä yksilöity päätös. Hoitopäätöksistä vastaa potilasta hoitava lääkäri, ja arvioinnissa on syytä käyttää potilaan ja hoitopaikan olosuhteet tuntevan hoitajan ja hoitotyön asiantuntemusta. Lääkäri arvioi, milloin turvavälineen käyttö voidaan lopettaa, tai ohjeistaa hoitohenkilökuntaa tässä asiassa. Olennaista on, että turvavälinettä käytetään vain niin kauan, kuin se on tarpeen. Tarve turvavälineen käytön jatkamiselle on arvioitava usein. Lääkärin tehtyä päätöksen liikkumisen rajoittamisesta voivat hoitotyön ammattihenkilöt päättää rajoituksien käyttämisestä. Vaikka lupa rajoittamistoimenpiteen käyttöön olisi, käytön tarvetta tulee jokaisella käyttökerralla harkita. Kaikista liikkumista rajoittavien välineiden käyttökerroista tulee tehdä merkinnät potilasasiakirjoihin.

Rajoitustoimenpiteitä koskevien asiakirjamerkintöjen osalta kyseisen yksikön hoitohenkilöstön toiminta oli puutteellista. Koska magneettivyön kohdalla kyse on rajoitustoimenpiteistä, ihmisen perusoikeuksiin puuttumisesta, on kirjauksilla normaalia suurempi merkitys. Asiakasasiakirjoista annetun lain 4 §:n mukaan asiakastietoihin tulee kirjata sosiaalihuollon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen, seurannan ja valvonnan kannalta tarpeelliset ja riittävät tiedot.

Lisäksi aluehallintovirasto toteaa, että vaikka lupa rajoitustoimenpiteen käyttämiseen on lääkäriltä, tulee sen käyttämistä arvioida jokaisella kerralla uudelleen. Hoitohenkilöstöllä on siis lääkärin lisäksi vastuuta rajoitustoimenpiteen asianmukaisesta toteuttamisesta. Aluehallintovirastolle toimitetuista asiakirjoista ei käynyt ilmi, että kyseisen asiakkaan rajoitustoimenpiteen (magneettivyö) kohdalla olisi arvioitu tapauskohtaisesti sen tarvetta. Magneettivyö oli systemaattisesti laitettu asiakkaalle joka ilta usean kuukauden ajan. Erityisen moitittavana aluehallintovirasto pitää sitä, että asiakkaalla käytettiin myös sellaisia rajoitustoimenpiteitä (sängyn laitojen nostaminen), joihin ei ollut lääkärin lupaa.   

Keskeiset lait ja suositukset

  • edellä mainitut 

Lapin aluehallintovirasto 
Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat
Ratkaisupäivämäärä: 15.12.2022
Diaarinumero: LAAVI/322/2022

Sosiaalipalvelujen järjestäjällä on velvollisuus huolehtia riittävistä resursseista, jotta lastensuojelun tehtävät pystytään hoitamaan tuloksellisesti ja lain edellyttämällä tavalla

Asian kuvaaminen 

Lastensuojelun asiakas A:n vanhempi teki kantelun A:n lastensuojelun asiakirjojen laatimisessa ja kirjauksissa ilmenneistä puutteista kunnassa X. Kantelu koski lisäksi sitä, että avohuollon sijoituksen jatkamista koskevaa hallintopäätöstä ei ollut annettu A:n perheelle tiedoksi kirjallisesti, vaan tiedoksianto oli tapahtunut ainoastaan suullisesti. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ei myöskään ollut tavannut A:ta kertaakaan tämän sijoituksen aikana. 

Tapahtuma-aikaan kunnan X työntekijä, joka vastasi sosiaalipalveluja tarvitsevien asiakkaiden palveluista, jäi vuosilomalle ja virkavapaalle. Hänelle ei ollut nimetty varsinaista sijaista. Aliresursoinnin vuoksi myös asiakaskirjaukset laahasivat jäljessä jo pidemmältä ajalta. Kyseisenä ajankohtana sosiaalipalveluista vastasi kunta nykyisten hyvinvointialueiden sijaan.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto katsoi, että A:n oikeus laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ei toteutunut kaikilta osin. Kunta X ei ollut huolehtinut riittävästä resursoinnista eikä siitä, että lastensuojelusta vastaavat työntekijät olisivat voineet suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti ja lain edellyttämällä tavalla. Aluehallintovirasto antoi näiden laiminlyöntien vuoksi kunnalle huomautuksen.

Ratkaisun perusteet 

Tarkasteltavana ajankohtana voimassaolleen lainsäädännön mukaan kunnan velvollisuus oli huolehtia siitä, että lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu kunnassa järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin siellä esiintyvä tarve edellyttää. Aluehallintovirasto painotti, että velvollisuus kuului nimenomaisesti kunnalle, ei yksittäisille viranhaltijoille tai työntekijöille. Hyvinvointialueiden aloittamisen myötä sama velvoite on siirtynyt kunnilta hyvinvointialueille.

Hyvän hallinnon periaatteiden mukaan asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. Kunnalla on oltava käytettävissään riittävästi sosiaalihuollon ammattihenkilöiden työpanosta kaikkina aikoina, myös vuosilomien ja virkavapaiden aikana.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Lastensuojelulaki (417/2007) 11 §
  • Hallintolaki (434/2003) 7 §

Sosiaalihuolto - 2021

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 2.2.2021
diaarinumero LSSAVI/7369/2020

Vanhustenhuollon koronakäytännöissä täytyy huomioida asiakkaan oikeudet

Asian kuvaaminen 

Kantelu koski tilannetta, jossa omainen kanteli asiakkaan puolesta asumispalvelun koronakäytännöistä. Asiakas asui yksityisessä tehostetun palveluasumisen yksikössä keväällä 2020, kun covid-19-pandemia alkoi. Yksikkö kielsi tuolloin vierailut. Kiellon perusteena oli hallituksen valtakunnallinen ohjeistus. 

Omaiset pyysivät saada tulla katsomaan asiakasta sillä perusteella, että asiakkaan kunto huononee, ellei hän saa tavata läheisiään. Yksikön lääkäri ilmoitti, että vierailut sallitaan ainoastaan, jos saattohoitopäätös on tehty. Asiakkaalle tehtiin saattohoitopäätös, jotta omaiset voisivat vierailla hänen luonaan. Omaisten vierailtua yksikössä asiakas eristettiin kahdeksi viikoksi.

Asian ratkaisu 

Asiakkaan hoidon puutteet liittyivät vierailukiellon asettamiseen sekä saattohoito-, karanteeni- ja eristyspäätösten tekemiseen. Toiminnalla puututtiin asiakkaan perusoikeuksiin, mikä tekee asiasta vakavan. Yksityiskohtainen ja tarkkarajainen lainsäädäntö on kuitenkin joissakin kohdin puuttunut, sillä koronapandemiaan liittyvä tilanne oli keväällä 2020 uudenlainen kaikille toimijoille. Lisäksi koronaa koskevien ohjeiden on todettu olleen osittain virheellisiä. Näistä syistä aluehallintovirasto ei päätynyt antamaan asiassa huomautusta.

Aluehallintovirasto kiinnitti yksikkö Y:n toiminnasta vastaavan vastuuhenkilön huomiota asiakkaiden perusoikeuksien turvaamiseen ja hyvän hallinnon periaatteiden, erityisesti suhteellisuusperiaatteen, huomioimiseen yksikön kaikessa toiminnassa.

Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti yksikön lääkärin huomiota hänen vastaisen toimintansa varalle, jotta lain edellytykset toteutuvat jatkossa saattohoito-, karanteeni- ja eristyspäätöksissä.

Ratkaisun perusteet 

Vierailukielto

Yksikössä ei tehty tilanne- ja asiakaskohtaista arviointia, vaan vierailukielto oli ehdoton, pois lukien saattohoitoasiakkaat. Toimintaa ohjasivat koronatilanteeseen liittyvät sosiaali- ja terveysministeriön ja kunnan ohjeet. Nämä ohjeet on eduskunnan oikeusasiamies myöhemmin todennut tietyiltä osin lainvastaisiksi.

Vaikka periaatteessa valtakunnallisiin ministeriön ohjeisiin tulee voida luottaa, yksikön vastuuhenkilön on tunnettava omaa alaansa koskeva lainsäädäntö ja noudatettava perustuslakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on koronaa koskevissa ohjeissaan korostanut, että kuten kaikessa tosiasiallisessa hallintotoiminnassa, on myös vierailukieltojen toimeenpanossa noudatettava hallinto-oikeudellista suhteellisuusperiaatetta. Kieltojen on siis oltava oikeasuhtaisia tarkoituksen saavuttamiseen nähden. Kiellot eivät voi olla kategorisia, vaan niiden on mahdollistettava tapauskohtainen harkinta.

Vierailukiellon asettamisessa toimittiin virheellisesti myös asiakkaan perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Perusoikeuksia voidaan rajoittaa vain lain nojalla, ei ohjeiden perusteella. Tartuntatautilaissa ei ole erikseen säädetty oikeudesta henkilön perusoikeuksien rajoittamiseen muutoin kuin karanteeni- ja eristämistilanteissa. Tartuntatautilain nojalla ei voi myöskään antaa sitovia vierailukieltoja asumisyksiköihin. Olennaiseksi nousevat perustuslain pykälät 6, 7, 9 ja 10. Kyseisen yksikön kohdalla oli viitteitä siitä, että nämä perusoikeuksia koskevat perusperiaatteet jätettiin huomioimatta.

Saattohoitopäätös

Yksikkö teki myös saattohoitopäätöksen virheellisin perustein. Saattohoitopäätös tehtiin, jotta vierailut koronatilanteen aikana olisivat mahdollisia. Potilasta ei pidä asettaa saattohoitoon tällaisin perustein. Lisäksi saattohoidosta ei tehty hoitosuunnitelmaa. Vastuulääkärin tulee laatia jokaiselle palliatiivisessa hoidossa olevalla yksilöllinen hoitosuunnitelma.

Karanteeni-/eristämispäätös

Lisäksi karanteeniin ja eristämiseen asettamisessa toimittiin virheellisesti. Kirjallisessa selvityksessään ja potilaskirjauksissaan päätöksen tehnyt lääkäri käyttää kumpaakin termiä. Tämä viittaa siihen, että lääkärillä ei ollut selvyyttä siitä, oliko kyseessä karanteeni vai eristäminen, eikä siitä, miten eristämisen ja karanteenin kohdalla tulee käytännössä lain mukaan toimia.

Todennäköisesti myöskään karanteenille tai eristämiselle ei kyseisen asiakkaan kohdalla ollut perusteita. Pelkkä omaisen vierailu asukkaan luona ei vastaa tartuntatautilain määritelmää karanteenin tai eristyksen asettamisen perusteista. Sekä karanteenin että eristämisen kohdalla asiakkaalle tulee myös laatia valituskelpoinen hallintopäätös. Näin ei toimittu kyseisen asiakkaan kohdalla. Tämä on merkittävä asiakkaan perusoikeuksia loukkaava virhe. 

Lisäksi toiminta on ollut virheellistä niiltä osin, että kyseinen lääkäri ei ollut tartuntatautilaissa tarkoitettu tartuntataudeista vastaava virkalääkäri. Ainoastaan kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän virkasuhteinen tartuntataudeista vastaava lääkäri voi päättää henkilön asettamisesta karanteeniin tai eristykseen. Kyseisellä lääkärillä ei siis olisi ollut oikeutta eristää tai asettaa asiakasta karanteeniin.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 16.6.2021
diaarinumero LSSAVI/10239/2020

Kunnan sosiaalitoimen tulee taata palvelujen saatavuus myös lomien aikana
 

Asian kuvaaminen 

Kantelussa tuotiin esiin, että lomajärjestelyistä johtuen kaikki kunnan vammaispalvelun sosiaalityöntekijät olivat kesällä kuukauden ajan lomalla yhtä aikaa. Asiakkaan yhteydenotot eivät menneet perille, eikä asiakasta myöskään tavoittanut informaatio loma-aikojen järjestelyistä. Lisäksi kunnan vammaispalvelussa oli kesän aikana kokonainen viikko, jolloin töissä ei ollut ketään. Kunnan antamasta selvityksestä ei käynyt ilmi, että sosiaalityöntekijöille olisi palkattu sijaisia kesälomien ajaksi. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi kunnalle huomautuksen puutteista vammaispalvelujen saatavuudessa. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kunnan tulee varmistaa, että sosiaalitoimen yksikössä on kaikkina aikoina saatavilla riittävä henkilöstö palveluiden toteuttamiseksi lain edellytysten mukaisesti. 

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että kesälomiin vedoten ei voida poiketa lain mukaisista käsittelyajoista palveluntarpeen arvioinneissa, kiireellisyysarvioinneissa tai päätöksenteossa. Vammaispalveluita koskevat asiat tulee käsitellä viivytyksettä ja esimerkiksi vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien tarpeen selvittäminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä sen jälkeen, kun asia on tullut vireille. Osa asiakkaista saattaa myös olla erityisen tuen tarpeessa olevia henkilöitä, joiden palveluntarpeen arvioinnin tekemisestä vastaa aina sosiaalityöntekijä. Määräaikojen noudattaminen vaarantui kyseisessä kantelutapauksessa, sillä vammaispalvelussa ei ollut kuukauteen sosiaalityöntekijöitä tekemässä päätöksiä ja arviointeja, ja lisäksi kesään sisältyi ajanjakso, jolloin paikalla ei ollut ketään. 

Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä   tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa   sekä   oikeus   saada oikeuksiaan   ja   velvollisuuksiaan   koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi. Etenkin päädyttäessä kielteiseen ratkaisuun, on hakemuksen viivytyksettömällä käsittelyllä suuri merkitys hakijan oikeusturvan kannalta. Hakijan tulee saada muutoksenhakukelpoinen päätös asiassa mahdollisimman pian.

Kunnan täytyy turvata kuntalaisille riittävät sosiaalihuollon palvelut sekä kiireellisessä tapauksessa yksilölliseen   tarpeeseen   perustuvat   sosiaalipalvelut   siten, ettei oikeus välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon vaarannu. Lisäksi kunnan on huolehdittava siitä, että palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Kunnan tulee varmistaa, että paikalla on aina riittävästi sosiaalihuollon ammattihenkilöitä, jotta palvelut voidaan toteuttaa lain edellytysten mukaisesti. Henkilökunnan tilapäisiin poissaoloihin loma-aikoina tulee varautua etukäteen sijaisuusjärjestelyillä ja varahenkilöstöllä.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Perustuslaki 21 §
  • Hallintolaki 7 §, 8 §, 23 §
  • Sosiaalihuoltolaki 6 §, 12 §, 33 §, 36 §
  • Vammaispalvelulaki 3 §, 3 a §
     

Lapin aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 14.4.2021
diaarinumero LAAVI/1433/2020

Viranomainen voi kieltää avustajaa esiintymästä viranomaisessa

Asian kuvaaminen

A kanteli kunnan johtavan viranhaltijan B:n menettelystä. A:n mukaan B oli kieltänyt A:n avustajaa C:tä osallistumasta palaveriin, jossa oli tarkoitus kuulla A:ta perheen sosiaalihuollon järjestämistä koskevassa asiassa. A:n mukaan B oli ilmoittanut, että koska A oli aiemmin ilmoittanut asiamiehekseen asianajaja D:n, ei C voinut toimia hänen avustajanaan palaverissa.

B antoi aluehallintovirastolle selvityksen asiassa. B:n mukaan A:lle oli kerrottu, että hänellä ei voi olla kahta avustajaa, ja koska D oli ilmoitettu A:n avustajaksi, ei C voinut toimia avustajana. B:n mukaan kokous oli kuitenkin muuttunut niin kaoottiseksi ja A:n ja C:n käytös kovaäänistä ja epäasiallista, että kokous piti joka tapauksessa keskeyttää.

Aluehallintovirasto totesi, ettei se voinut saamiensa selvitysten perusteella ottaa kantaa siihen, mitä palaverissa oli tapahtunut, ja oliko A:n ja C:n toiminta ollut siinä määrin epäasiallista tai häiritsevää, että kokous oli pitänyt keskeyttää. Aluehallintovirasto kuitenkin totesi, että asianosaisella on oikeus käyttää hallintoasiassa valitsemaansa avustajaa, samoin kuin oikeus vaihtaa avustajaansa. Avustajien lukumäärästä, pätevyydestä tai oikeudesta vaihtaa avustajaa ei ole sellaista säädöstä, jonka nojalla viranomainen voisi asettaa rajoituksia asiassa.

Viranomainen voi kuitenkin kieltää avustajaa esiintymästä viranomaisessa, jos tämä on tehtäväänsä sopimaton. Tällainen tilanne voi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun avustajan toiminta kokonaan estää sen asian käsittelyn, jossa hänen on tarkoitus toimia avustajana. Avustajan esiintymiskiellosta on ilmoitettava päämiehelle ja varattava tälle tilaisuus hankkia uusi avustaja, sekä annettava valituskelpoinen päätös. Kun päätöksellä rajoitetaan yhteydenpitoa, tulee päätöksessä olla ohje siitä, miten päätökseen voi hakea muutosta hallinto-oikeudessa.

Aluehallintoviraston käsityksen mukaan tilanne oli ollut joka tapauksessa sen kaltainen, että C:tä oli tosiasiallisesti kielletty esiintymästä viranomaisessa, jolloin asiassa olisi tullut toimia hallintolain edellyttämällä tavalla.

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Hallintolaki (434/2003) 12 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 18.3.2021
diaarinumero ISAVI/2739/2020

Kehitysvammalain nojalla ei voi järjestää asiakkaalle avustajaa työnantajamallilla

Asian kuvaaminen 

Sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä oli myöntänyt kehitysvammalain nojalla järjestettävään päivä- ja työtoimintaan asiakkaalle avustajan. Avustaja oli myönnetty kehitysvammalain perusteella ja järjestetty työnantajamallilla.

Kuntayhtymän selvityksen mukaan vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua myönnettiin lain edellytykset täyttävälle henkilölle. Aluehallintovirastoon kehitysvammaisten erityishuollosta tehdyssä oikaisuvaatimuksessa kävi ilmi, että vammaispalvelulain mahdollistamaa työnantajamallia oli sovellettu myös avustajaan, joka oli myönnetty kehitysvammalain perusteella.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto ilmaisi käsityksenään, että kehitysvammalaki ei tunne henkilökohtaisen avustajan palvelun järjestämistä työnantajamallilla, vaan järjestämistapa kuuluu vammaispalvelulakiin. Näin ollen aluehallintovirasto katsoi, että muut järjestämisen tavat (oma tuotanto, ostopalvelu tai palveluseteli) ovat mahdollisia, kun lähiohjaajan palvelu järjestetään kehitysvammalain perusteella.

Ratkaisun perusteet 

Vammaispalvelulaissa henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella. Vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun tarvitsijalla tulee olla voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Mainittu ”voimavaraedellytys” rajaa palvelun piiristä pois sellaiset vammaiset, joilla ei ole itsellään kykyä määritellä avun tarvettaan, vaan määrittely perustuu ulkopuolisen tahon näkemykseen. Henkilökohtaisen avun saamisedellytykset ratkaistaan aina asiakkaan vammasta tai sairaudesta johtuvan avun- ja palvelutarpeen perusteella.

Aluehallintovirasto katsoi, että henkilökohtaista apua on mahdollista järjestää kehitysvammalain mukaisena tarpeellisena ohjauksena (kehitysvammalain pykälän 2 kohta 3) tai muuna vastaavana erityishuollon toteuttamiseksi tarpeellisena toimintana (pykälän 2 kohta 10). Apua voi järjestää näillä tavoilla silloin, kun vammaispalvelulain mukainen palvelu ei ole asiakkaan palveluntarpeeseen nähden riittävä ja sopiva.

Kunta voi huolehtia sosiaalihuollon järjestämisestä siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain pykälän 4 mukaan. Kunta tai kuntayhtymä voi siis järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät:

  1. hoitamalla toiminnan itse
  2. sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa
  3. olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä
  4. hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelujen tuottajalta 

    tai
     
  5. antamalla palvelunkäyttäjälle palvelusetelin, jolla kunta sitoutuu maksamaan palvelun käyttäjän kunnan hyväksymältä yksityiseltä palvelujen tuottajalta hankkimat palvelut kunnan päätöksellä asetettuun setelin arvoon asti.

Kehitysvammalaki ei tunne henkilökohtaisen avustajan palvelun järjestämistä työnantajamallilla. Työnantajamalli kuuluu vammaispalvelulakiin. Näin ollen edellä mainitut muut järjestämisen tavat (oma tuotanto, ostopalvelu tai palveluseteli) ovat mahdollisia vaihtoehtoja, kun kyseessä on lähiohjaajan palvelun järjestäminen kehitysvammalain perusteella.

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (vammaispalvelulaki) 4 § 1 momentti, 8 c §
  • Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (kehitysvammalaki) 2 §
  • Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 4 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 19.3.2021
diaarinumero ISAVI/9408/2019

Erityishuoltoon liittyvästä kuljetuksen järjestämisestä täytyy tehdä muutoksenhakukelpoinen päätös

Asian kuvaaminen 

Kuntayhtymä muutti kantelijan tyttären kehitysvammaisten erityishuoltoon liittyvien kuljetusten järjestämistapaa kantelijan vastustuksesta huolimatta. Tyttären kuljetus erityishuoltona järjestettävään päivätoimintaan yhdistettiin paikkakunnan koulukyyteihin. Asiasta ei tehty asiakkaalle päätöstä eikä asiakkaalle tai hänen omaiselleen ilmoitettu asiasta. Muutos kävi ilmi, kun päivätoiminnan alettua kesäloman jälkeen asiakkaan nimeä ei löytynyt taksilistoista.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi järjestämisvastuussa olevalle kuntayhtymälle huomautuksen muutoksenhakukelpoisen päätöksen teon laiminlyönnistä. 

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kehitysvammalaki ei yksityiskohtaisesti määrittele sitä, kuinka kehitysvammaisen henkilön kuljetukset erityishuoltoon pitää järjestää. Kunnan harkinnassa on se, miten kuljetukset käytännössä järjestetään. Kunta voi järjestää kuljetukset yksilökuljetuksina tai esimerkiksi yhteiskuljetuksina.

Aluehallintovirasto katsoi, että erityishuoltoon liittyvä kuljetus on järjestettävä kehitysvammaisen henkilön vamman tai sairauden aiheuttaman tarpeen edellyttämällä yksilöllisellä tavalla. Jos kehitysvammaisen henkilön mielestä kuljetus ei toteudu hänelle sopivalla tavalla, hänellä täytyy olla mahdollisuus vaatia, että kuljetukset järjestetään hänelle sopivalla tavalla. Hänellä on oikeus saada asiaan muutoksenhakukelpoinen päätös.

Erityishuoltoon liittyvistä kuljetuksista voidaan tehdä erillinen muutoksenhakukelpoinen päätös. Päätös kuljetuksen järjestämistavasta voidaan vaihtoehtoisesti sisällyttää asiakkaan erityishuolto-ohjelmaan. Jos asia yhdistetään erityishuolto-ohjelmaan, täytyy kuitenkin huomioida, että kuljetuksesta on oltava erillinen muutoksenhakuohje.

Kunta on velvollinen huolehtimaan erityishuollon saamiseksi välttämättömistä kuljetuksista kehitysvammalain pykälän 39 nojalla. Erityishuollon saamiseksi välttämättömien kuljetusten järjestämisessä ei ole kyse asiasta, joka ratkaistaan erityishuolto-ohjelmassa. Kyse ei ole myöskään erityishuollon antamista tai lakkaamista koskevasta ratkaisusta, jonka aluehallintovirasto voisi kehitysvammalain pykälän 81 a mukaisesti tutkia oikaisuvaatimuksen perusteella. Kuljetuksista ja niiden järjestämistavasta päättäminen on kunnan harkintavaltaan kuuluva asia. Tällaisesta asiasta tehtyyn kunnan sosiaalihuollon viranhaltijan päätökseen haetaan oikaisua kunnalliselta sosiaalihuollosta vastaavalta toimielimeltä.

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Perustuslaki 21 §
  • Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 39 §, 81 a §
  • Asetus kehitysvammaisten erityishuollosta 3 §
  • Sosiaalihuoltolaki 45 §, 50 §
  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 6 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 14.6.2021
diaarinumero ISAVI/3559/2020

Päätökset on perusteltava

Asian kuvaaminen

Sosiaalityöntekijä oli päätöksellään alentanut lapsen omaishoidontuen määrän toisesta hoitoluokasta ensimmäiseen hoitoluokkaan ilman perusteluja. Kantelija kertoi yrittäneensä myös suullisesti kysellä perusteluja, mutta ei niitä saanut.

Päätöksen tehneen sosiaalityöntekijän selvityksen mukaan päätöksestä löytyvät perustelut, muun muassa on mainittu kuntayhtymän vahvistamat omaishoidon tuen myöntämisen perusteet. Aluehallintovirastolle toimitetusta päätöksestä kävi ilmi, että päätöksen perusteluina oli mainittu laki omaishoidon tuesta (yksilöimättä mitään tiettyä lainkohtaa) sekä viittaus kuntayhtymän vahvistamiin omaishoidon tuen myöntämisen perusteisiin.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti sosiaalityöntekijän huomiota asianmukaiseen ammattitoimintaan siten, että päätökset on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.
Ratkaisun perusteet

Hallintolain 44 §:n mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä ilmi muun muassa päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu tai miten asia on muutoin ratkaistu.

Hallintolain 45 §:n mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Aluehallintovirasto katsoo, että yleinen, täysin yksilöimätön viittaus lakiin ja kuntayhtymän omaishoidon myöntämisen perusteisiin ei täytä hallintolaissa säädettyä perusteluvelvollisuutta. Perusteluista tulee käydä ilmi, mikä kriteeri juuri kyseisen asiakkaan kohdalla ei täyty.

Aluehallintovirasto toteaa, että päätöksen perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on varmistaa, että asianosainen saa tiedon paitsi ratkaisun lopputuloksesta myös sen perusteista. Päätöksen oikeellisuus on jälkikäteen mahdollista tarkistaa ainoastaan asianmukaisten perusteluiden kautta.

Perusteluilla on siis keskeinen merkitys sosiaalihuollon asiakkaan muutoksenhakuoikeuden ja oikeussuojan toteutumisen kannalta. Perusteluiden avulla asianosainen voi arvioida tarvettaan turvautua muun muassa muutoksenhakukeinoihin. Perustelut myös ohjaavat muutoksenhakijaa kiinnittämään huomioita niihin seikkoihin, joilla on tai saattaa olla merkitystä muutoksenhakua ratkaistaessa.

Riittävät perustelut lisäävät myös sosiaalihuollon asiakkaan luottamusta annettujen päätösten sisältöön. Asianmukaisten perustelujen puuttuminen saattaa estää tai ainakin oleellisesti vaikeuttaa hallinnon asiakkaan mahdollisuuksia ja edellytyksiä muutoksenhakukeinojen käyttämiseen.

Keskeiset lait

  • Hallintolaki (434/2003)

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 16.11.2021
diaarinumero LSSAVI/4335/2021

Asian kuvaaminen 

Kantelun mukaan asiakkaalle tehtiin tehostetun palveluasumisen yksikössä DNR-päätös (elvyttämättäjättämismispäätös) ilman että puolisoa, laillista edunvalvojaa pyydettiin paikalle, kuultiin tai kerrottiin hänelle päätöksestä. DNR-päätös peruttiin myöhemmin. Maininta elvyttämättä jättämisestä jäi edelleen asiakkaan asiakaskirjauksiin. Kantelussa viitattiin siihen, että päätös oli tehty COVID-19:aan perustuen.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kiinnitti DNR-päätöksen tehneen lääkärin vakavaa huomiota DNR-päätöksiä koskevan lainsäädännön ja muun ohjeistuksen huomioimiseen hänen vastaisessa toiminnassaan.

Asiakas-/potilastietojen perusteella jäi epäselväksi, oliko DNR-päätökselle riittävät perusteet ja olivatko ne lääketieteelliset. Tätä vahvistaa myös se, että DNR-päätös peruttiin myöhemmin. Asian selvittämisen yhteydessä tuli esille viitteitä siitä, että COVID-19-pandemia on saattanut vaikuttaa asiaan. Lisäksi jäi kyseenalaiseksi, onko asiakas itse ollut kykenevä ottamaan asiaan kantaa.

DNR-päätöksen kohdalla kyse on merkittävästä hoitopäätöksestä, jonka kohdalla edunvalvojana toiminutta puolisoa olisi potilaslain 6 § huomioiden tullut kuulla ennen päätöksen tekemistä. Lääkäri menetteli virheellisesti tehdessään DNR-päätöksen keskustelematta puolison kanssa. 

DNR-päätös kirjattiin virheellisesti asiakkaan tietoihin ennen puolison kanssa keskustelemista. Kirjaus jäi asiakkaan tietoihin, vaikka päätös myöhemmin peruttiin. Asiakastiedoissa oli virheellinen kirjaus DNR-päätöksestä usean kuukauden ajan. Tällä olisi voinut olla merkittävät henkeen ja terveyteen vaikuttavat seuraukset.

Ratkaisun perusteet

DNR-päätöksen taustalla tulee aina olla lääketieteelliset perusteet. Lisäksi päätöksen tulee perustua yksilölliseen harkintaan. Lääketieteellinen päätös perustuu potilaan tilanteen yksilölliseen arviointiin eikä esimerkiksi potilaan kuulumiseen johonkin potilasryhmään. Päätöstä ei tule tehdä esimerkiksi COVID-19-pandemian perusteella.

Muistisairas asiakas ei välttämättä kykene ottamaan kantaa hoitoaan koskeviin päätöksiin, jolloin asiakkaan mielipiteen selvittäminen omaisten kautta korostuu. Lääkärin on DNR-päätöstä tehdessään keskusteltava potilaan kanssa tai jos hän ei pysty päättämään hoidostaan itse, läheisten kanssa. Muiden henkilöiden kuin potilaan itsensä kanssa käytävien keskustelujen tarkoituksena on selvittää, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. 

DNR-päätöksen kohdalla kyse on merkittävästä hoitopäätöksestä, jonka kohdalla edunvalvojaa tulee kuulla ennen päätöksen tekemistä.

Keskeiset lait
Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 8.1 §
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 22.1 §
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992, potilaslaki) 6 §

Lapin aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 14.1.2021
diaarinumero LAAVI/1441/2020

Tietojen pyytäjällä on oikeus valituskelpoiseen päätökseen – muistutuksen tekijän on saatava vastaus

Henkilö A:n mukaan sosiaalityöntekijän asiakasasiakirjamerkinnät olivat puutteellisia, sillä kaikkia henkilön A puheluiden sisältöjä ei ollut kirjattu. Henkilö A oli tyytymätön kunnan toimintaan myös siksi, että hänelle ei ollut luovutettu kaikkia hänen pyytämiään tietoja, kuten hänen lastensa äidin päihdetaustaa koskevia tietoja. Lisäksi henkilö A:n mukaan lastenvalvoja oli laiminlyönyt velvollisuutensa laatia virallinen elatuskyvyn laskelma lasten äidille. 

Henkilö A jätti 20.3.2020 sähköpostitse muistutuksen, johon hän sai vastauksen vasta kesäkuussa 2020.  

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto on 

1) kehottanut viranhaltijoita viipymättä toimimaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain pykälän 14 momentin 3 mukaisesti siltä osin kuin asiakkaan tietopyyntöön ei ole suostuttu 

ja 

2) saattanut viranhaltijan tietoon vastaisen varalle käsityksensä muistutuksen käsittelystä. 

Ratkaisun perusteet 

Asiakirjamerkinnät ja tietojen luovutus

Sosiaalihuollon asiakasasiakirjalain pykälän 4 momentin 1 mukaan sosiaalihuollon ammattihenkilöt sekä muu asiakastyöhön osallistuva henkilöstö ovat velvollisia kirjaamaan sosiaalihuollon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen, seurannan ja valvonnan kannalta tarpeelliset ja riittävät tiedot määrämuotoisina ja tallettamaan ne pykälän 5 mukaisesti. 

Edellä mainitun pykälän 5 mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) antaa tarkemmat määräykset sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen rakenteista ja asiakasasiakirjoihin merkittävistä tiedoista. Saman lain pykälän 28 momentin 1 mukaan velvoitetta tallettaa määrämuotoisia asiakirjoja sovelletaan kuitenkin vasta sitten, kun THL on antanut määräyksen asiasta. Tällaista määräystä ei kuitenkaan ole vielä annettu. Sen vuoksi aluehallintovirasto katsoo, että sosiaalihuollon henkilöstöllä on harkintavaltaa sen suhteen, mitä asioita he katsovat tarpeellisiksi, asiakaskertomukseen kirjattaviksi tiedoiksi. 

Jos asiakkaan tietopyyntöön ei suostuta, on viranomaisen julkisuuslain pykälän 14 mukaan ilmoitettava asiakkaalle kieltäytymisen syy sekä annettava asiakkaalle tieto mahdollisuudesta saada asiasta valituskelpoinen päätös ja tieto käsittelymaksuista. Viranomaisen on käsiteltävä asia viivytyksettä, kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut asiakirjaa koskevan tietopyynnön. 

Elatuslaskelman tekeminen

Elatustukilaissa ei ole elatusavun laskemiseen velvoittavaa säännöstä. Ennen sopimuksen vahvistamista sosiaalilautakunnan on erityisesti harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena. Kohtuullisuutta arvioidaan ottamalla huomioon lapsen oikeus riittävään elatukseen ja vanhempien maksukyky.

Muistutuksen käsittely 

Asiakaslain pykälän 23 momentin 2 mukaan toimintayksikön tai johtavan viranhaltijan on kirjattava muistutus ja käsiteltävä se asianmukaisesti ja annettava siihen kirjallinen vastaus kohtuullisessa ajassa muistutuksen tekemisestä. Vastaus on perusteltava. 

Muistutus pitää pääsääntöisesti tehdä kirjallisesti. Muuta lailla säädettyä muotovaatimusta muistutuksella ei ole. Kunta ei siten voi asettaa muistutuksen asianmukaiselle käsittelylle ehdoksi virallisen lomakkeen käyttämistä. 

Lisätietoa:

  • Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) 14 §, 23.1 §, 23.2 §
  • Laki lapsen elatuksesta (704/1975) 2.1 §, 7.1 §, 8.2 §, 
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 13 §
  • Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä (817/2015) 4.2 §
  • Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista (254/2015) 4.1 §, 5 §, 28.1 §
  • Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) 11.1 §, 11.2 §, 14.3 §, 14.4 §, 24.1 § 25 k, 33.2 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 16.7.2021
diaarinumero LSSAVI/4429/2021

Kunnan vanhustenhuollon yksiköissä puutteita koronakäytännöissä

Asian kuvaaminen 

Kantelu koski tilannetta, jossa omainen kanteli asiakkaan puolesta kunnan X asumispalveluyksikön koronakäytännöistä. Kyseisen kunnan koronavirusta koskevien ohjeiden mukaisesti kunnan ikääntyneiden asumisyksiköissä noudatettiin uusien asukkaiden kohdalla 10 vuorokauden ns. karanteeniomaisia olosuhteita. Tämä tarkoitti käytännössä mm. ruokailujen ja kuntoutuksen toteuttamista asukkaan omassa huoneessa. Asukkaalla ei ollut lupaa liikkua huoneensa ulkopuolella muutoin kuin hoitohenkilöstön luvalla muiden asukkaiden ollessa huoneissaan.

Asian ratkaisu 

Kyseinen kunnan X käytäntö on ollut luonteeltaan ennaltaehkäisevästi rajoittava ja koskenut kaikkia tiettyyn asiakasryhmään kuuluvia asiakkaita. Kansallinen ohjeistus ja eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset huomioon ottaen tällaiset sitovat ohjeistukset eivät ole sallittuja. Ennaltaehkäisevät, ikään kuin varmuuden vuoksi asetetut käytännöt, joille ei ole konkreettisia perusteita tietyn yksikön tai asiakkaan kohdalla, eivät ole sallittuja. Lisäksi ohjeissa on korostettu asiakaskohtaista arviointia, jota kunnan X käytäntö ei pitänyt sisällään. 

Koronapandemiaa koskevien ohjeiden ja määräysten kohdalla on painotettu suhteellisuusperiaatteen huomioimista. Hallinto-oikeudellisen suhteellisuusperiaatteella viitataan oikeasuhtaisuuteen kieltojen tarkoituksen saavuttamiseen nähden. Kaikkien asiakkaiden asettaminen karanteeninomaisiin olosuhteisiin jopa kymmeneksi vuorokaudeksi on suhteettoman voimakas toimenpide ja asiassa olisi tullut vähintään tarkoin punnita kevyempien keinojen riittävyyttä. 

Kyseisenkaltaisia käytäntöjä luotaessa olisikin tullut arvioida niiden välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta sekä vaihtoehtoisia keinoja viruksen leviämisen estämiseksi. Lisäksi aluehallintovirasto viittaa päätöksessään eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätökseen EOAK/4733/2020, jossa korostetaan johdon vastuuta. Johdon on aina huolehdittava siitä, että henkilökunnalle annetut ohjeet ovat lainmukaisia ja ettei ohjeiden perusteella toimita vastoin sitä, mitä laissa on säädetty. Kunnan olisi tullut tarkoin harkita ohjeidensa sisältö ja sisällön lainmukaisuus. 

Aluehallintovirasto on arvioinnissaan huomioinut myös sen, että kunnan X suhteellisen voimakkaat koronatoimet ovat olleet käytössä huomattavan myöhäisessä vaiheessa koronapandemiaa. COVID-19-epidemian ja -pandemian alkuvaiheessa vuoden 2020 keväällä kansallisissa ohjeissa todettiin olleen virheellisiä ja epäselviä ilmaisuja, jotka ohjasivat paikallista toimintaa väärään suuntaan. Näitä ohjeita kuitenkin korjattiin ja jo vuoden 2020 loppupuolella ohjeet ovat olleet asianmukaiset ja ne ovat noudatettaessa ohjanneet toimintaa oikealla tavalla.

Kyseisen kantelun kohdalla oli kokonaisuudessaan kyse tilanteesta, jossa asukas määrättiin noudattamaan lakiin perustumattomia toimintakäytäntöjä. Käytännöillä puututtiin asiakkaiden perusoikeuksiin. Kyseiset kunnan X ohjeet olivat lainvastaisia, eikä niitä olisi tullut yksiköissä noudattaa. Tämän perusteella aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kyseiset kunnan ikääntyneiden palveluita koskevat COVID-19-ohjeet ovat käytännössä johtaneet asiakkaiden perusoikeuksien rajoittamiseen ja suhteellisuusperiaatteen laiminlyömiseen, ja päätti antaa huomautuksen kunnalle asiakkaiden perusteettomasta perusoikeuksien rajoittamisesta.

Ratkaisun perusteet 

Perustuslain 9 §:n mukaan Suomen kansalaisella on vapaus liikkua maassa vapaasti. Henkilökohtainen vapaus on luonteeltaan yleisperusoikeus, joka suojaa ihmisen fyysisen vapauden ohella myös hänen tahdonvapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Lisäksi perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Yksityiselämän suojan lähtökohta on yksilön oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista siihen. Kotirauhan suoja koskee myös pidempiaikaiseen asumiseen tarkoitettuja asumispalveluyksiköitä.

Kuten Valviran ja aluehallintovirastojen 2.9.2020 antamassa ohjeessa todetaan, yksittäisten ihmisten liikkumista toimintayksikössä ja toimintayksikön ulkopuolella voidaan rajoittaa vain tartuntatautilain mukaisen karanteenin tai eristämisen ajaksi. Ohjeessa muistutetaan kuntia ja palveluntuottajia siitä, ettei perustuslain mukaisia kansalaisten perusoikeuksia saa tarpeettomasti ja lainvastaisesti rajoittaa.

Yksiköillä ei ole oikeutta määrätä asukkaita tai heidän omaisiaan noudattamaan rajoituksia, jotka eivät perustu lakiin. Henkilökunnalla ei ole oikeutta määrätä asukkaita tai heidän omaisiaan noudattamaan lakiin perustumattomia toimintakäytäntöjä, jotka esimerkiksi loukkaavat yksityisyyttä. (EOAK/5463/2020)

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 14.6.2021
diaarinumero ISAVI/1301/2020

Lastensuojeluilmoituksesta kertominen huoltajille

Asian kuvaaminen 

Lasten etävanhempi esitti kantelussaan huolensa lastensa olosuhteista ja tilanteesta sekä koki, että hänet oli yhteishuoltajuudesta huolimatta jätetty syrjään. Häneen ei ollut otettu yhteyttä hänen lapsiaan koskevassa lastensuojeluasiassa, joka oli käynnistynyt lastensuojeluilmoituksen perusteella. Kun kantelijan puoliso kuuli lastensuojeluasiasta noin puolentoista vuoden päästä, hän oli yhteydessä sosiaalitoimeen. Yhteydenoton jälkeen kantelijalle lähetettiin pyynnöstä asiassa tehdyt lastensuojeluilmoitukset.

Asian ratkaisu 

Vaikka lastensuojelulaissa ei ole nimenomaista velvoitetta ilmoittaa lastensuojeluilmoituksesta huoltajille, aluehallintovirasto katsoi, että lastensuojeluilmoituksesta kertominen huoltajille on niin selvä lähtökohta, että siitä poikkeaminen pitäisi perustella asiakaskertomuksessa. Asiassa annettiin huomautus lasten asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Huomautukseen johtivat useat laiminlyönnit lastensuojeluasian hoidossa.

Ratkaisun perusteet 

Lastensuojelun keskeinen periaate on lapsen vanhempien ja huoltajien tukeminen lapsen kasvatuksessa. Lastensuojelunlain mukaisten avohuollon tukitoimien tarkoituksena on edistää ja tukea lapsen myönteistä kehitystä sekä tukea ja vahvistaa vanhempien, huoltajien ja lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden kasvatuskykyä ja -mahdollisuuksia.

Myös apulaisoikeusasiamies on ratkaisussaan (EOAK 4290/2019) ottanut kantaa lastensuojeluilmoituksen tiedoksiantoon huoltajille. Ratkaisun mukaan tiedon antamisella ja käsittelyn joutuisalla aloittamisella turvataan lapsen ja perheen oikeus saada palvelujen tarpeen arviointi sekä heidän tarvitsemansa palvelut mahdollisimman viivytyksettä. Lastensuojeluilmoituksen käsittely on sellaista viranomaisen lakiin perustuvaa käsittelyä, josta huoltajan on oikeus saada tietää. Kertomalla lastensuojeluilmoituksesta huoltajille käsittelyn alkuvaiheessa turvataan molempien huoltajien yhdenvertainen oikeus vaikuttaa lapsensa asian käsittelyyn sosiaaliviranomaisessa.

Keskeinen laki ja valvontaviranomaisen ratkaisukäytäntöä:

  • Lastensuojelulaki (417/2007)
  • EOAK 4290/2019

Lapin aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 13.8.2021
diaarinumero LAAVI/567/2021

Palvelutarpeen arvioinnista on tehtävä erillinen asiakirja, joka annetaan asiakkaalle tiedoksi

Asian kuvaaminen 

Tytär kanteli äitinsä palvelujen järjestämisestä ja siitä, että palveluja ei ollut järjestetty palvelutarpeen edellyttämällä tavalla. Aluehallintovirasto pyysi kuntaa liittämään kanteluun antamaansa selvitykseen muun muassa asiakkaalle laaditut sosiaalihuollon asiakirjat, kuten palvelutarpeen arvioinnin. Selvityksen liitteenä aluehallintovirastolle toimitettiin tulosteet asiakas- tai potilastietojärjestelmästä, jossa oli kirjauksia eri päivämäärillä ja otsikoilla. Kirjaukset oli otsikoitu esimerkiksi ”Potilaan selviytymisen tukeminen” tai ”Potilaan uusien selviytymiskeinojen etsiminen”. Palveluvastaavan antaman selvityksen mukaan kunnassa ei ollut käytössä palvelutarpeen arviointi -lomaketta, vaan palvelutarpeen arviointi tehtiin kokoontumalla asiakkaan ja omaisten tai läheisen kanssa, keskustelemalla ja suunnittelemalla yhdessä asiakkaalle soveltuva ratkaisu.

Asian ratkaisu 

Aluehallintoviraston käsityksen mukaan kantelijan äidille ei laadittu palvelutarpeen arviota ja palvelusuunnitelmaa vanhuspalvelulain, sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon asiakaslain edellyttämällä tavalla.

Ratkaisun perusteet 

Kunnan on huolehdittava siitä, että iäkkään henkilön sosiaali- ja terveydenhuollon sekä muiden hänen hyvinvointiaan, terveyttään, toimintakykyään ja itsenäistä suoriutumistaan tukevien palvelujen tarve selvitetään kokonaisvaltaisesti yhdessä iäkkään henkilön ja tarvittaessa hänen omaisensa, läheisensä tai hänelle määrätyn edunvalvojan kanssa. Palvelutarpeen selvittämisen perusteella arvioidaan, onko henkilöllä tuen tarvetta. Jos henkilö tarvitsee tukea, arvioidaan, onko tuen tarve luonteeltaan tilapäistä, toistuvaa tai pitkäaikaista. 

Palvelutarpeen arviointi sisältää: 

  1. yhteenvedon asiakkaan tilanteesta sekä sosiaalipalvelujen ja erityisen tuen tarpeesta
  2. sosiaalihuollon ammattihenkilön johtopäätökset asiakkuuden edellytyksistä
  3. asiakkaan mielipiteen ja näkemyksen palvelutarpeestaan, ellei palvelutarpeen arvioimiseen yhteistyössä asiakkaan kanssa ole ilmeistä estettä
    ja 
  4. asiakkaan ja sosiaalihuollon ammattihenkilön arvion 42 §:n mukaisen omatyöntekijän tarpeesta.

Kunnalla on lakisääteinen velvollisuus järjestää iäkkäälle henkilölle sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka ovat hänen tarpeisiinsa nähden oikea-aikaisia ja riittäviä. Yksittäisen asiakkaan palvelut perustuvat palvelutarpeen arviointiin. Sosiaalihuoltoa tarvitsevalla henkilöllä on myös oikeus saada palvelutarpeensa arvioiduksi kokonaisvaltaisesti, ellei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta. Palvelutarpeen arviota tulisi täydentää palvelusuunnitelmalla. 

Aluehallintoviraston käsityksen mukaan palvelutarpeen arviointi tulee laatia erillisenä asiakirjana ja myös toimittaa asiakkaalle tai tämän edustajalle. Aluehallintovirasto ei pidä riittävänä menettelynä kyseessä olleen kunnan käytäntöä, jossa palvelutarpeen arviointia ei kirjata erillisenä asiakirjana, vaan se sisällytetään asiakaskertomuksiin palaverimuistioina. 

Viranhaltijoiden, asiakkaan ja omaisten kanssa pidetyistä palavereista laaditut muistiot eivät vastaa sosiaalihuoltolain tarkoittamaa palvelutarpeen arviota. Kirjaukset ovat kuvauksia erilaisilla kokoonpanoilla toteutetuista asiakaspalavereista, kuvauksia käydyistä keskusteluista ja eri osapuolien näkemyksistä. Niistä ei muodostu eri osapuolille yhteistä tilannekuvaa tai käsitystä siitä, mitä johtopäätöksiä ja millä perusteilla viranomainen tekee asiakasta koskevia päätöksiään. Kirjausten perusteella ei myöskään ole arvioitavissa, milloin varsinainen palvelutarpeen arviointi on aloitettu, milloin se on valmistunut tai se, ovatko asiakkaalle järjestetyt palvelut riittävät ja sopivat vastaamaan hänen palvelutarpeeseensa. 

Keskeiset lait ja suositukset

  • Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (vanhuspalvelulaki) 15 §, 16 §, 25 §
  • Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 36 §, 37 §, 38 §, 39 §

Lapin aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 13.8.2021
diaarinumero LAAVI/567/2021

Kunta ei voi ohittaa asiakkaan etua nimittämällä pysyvää perhehoitoa tilapäishoidoksi ja perimällä hoidosta tilapäishoidon maksun

Asian kuvaaminen 

Tytär kanteli äitinsä sosiaalihuollon järjestämistä koskevasta asiasta. Äiti ei enää ollut selviytynyt itsenäisestä asumisesta yksityiskodissaan edes tukitoimien turvin ja oli tarvinnut ympärivuorokautista asumispalvelua. Äiti oli vuodesta 2017 lukien käynyt kunnan viranhaltijan tekemän päätöksen perusteella vuorotteluhoidossa perhekodissa, jonne hän siirtyi kokoaikaisesti asumaan syksyllä 2020. Muutosta sovittiin kantelijan äidin, omaisten ja kunnan edustajien kesken. Äidin asunto irtisanottiin ja hänen osoitteekseen muutettiin perhekodin osoite. Kunta ei kuitenkaan tehnyt asiassa uutta palvelupäätöstä. Kunta katsoi, että kantelijan äiti oli edelleen lyhytaikaisessa vuorohoidossa, josta maksu peritään vuorokausihintana. 

Tytär kanteli aluehallintovirastolle maksun määräytymisen perusteista ja siitä, että kunta oli laiminlyönyt velvollisuutensa järjestää hänen äitinsä tarpeen mukaiset palvelut.  

Aluehallintoviraston ratkaisu

Aluehallintoviraston käsityksen mukaan kantelijan äidin asuminen perhekodissa 1.9.2020 lähtien on ollut kokoaikaista perhehoitoa eikä vuorohoitoa. Näin ollen palvelusta olisi pitänyt tehdä uusi päätös ja maksun olisi pitänyt määräytyä pitkäaikaisen perhehoidon maksun mukaisena. Pitkäaikaisen hoidon maksu on asiakkaalle edullisempi vaihtoehto kuin lyhytaikaishoidon maksu.

Ratkaisun perustelut

Aluehallintoviraston käsityksen mukaan vuorotteluhoidolla tarkoitetaan hoidon ja huolenpidon tarpeessa olevan henkilön hoidon järjestämistä jaksoittain kodin ja vuorotteluhoitoa tarjoavan 
lyhytaikaispaikan välillä. Asiassa saatujen selvitysten mukaan kantelijan äiti muutti asumaan perhekotiin kokoaikaisesti, sillä hänen asuntonsa irtisanottiin, eikä hänellä ollut muuta asuinosoitetta 1.9.2020 lukien. Näin ollen aluehallintovirasto katsoi, että kantelijan äidin asuminen perhekodissa 1.9.2020 alkaen ei enää ollut lyhytaikaista, jaksottaista vuorotteluhoitoa vaan pitkäaikaista, kokoaikaista perhehoitoa.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kunnan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kunnan on päätöksiä tehdessään valittava käytettävissä olevista vaihtoehdoista se, joka parhaiten turvaa yksittäisen kuntalaisen oikeudet. Se, että kunta oli jättänyt tekemättä uuden palvelupäätöksen ja nimittänyt kantelijan äidin tosiasiallisesti kokoaikaisen perhehoidon ”pitkäaikaiseksi vuorotteluhoidoksi” ja perinyt siitä vuorotteluhoidon maksun, rikkoi aluehallintoviraston käsityksen mukaan tätä periaatetta. 

Sosiaalihuollon palveluista on tehtävä päätös. Aluehallintovirasto totesi, että kun kantelijan äiti muutti perhekotiin pitkäaikaisesti ja pysyvästi, eikä kyse enää tosiasiallisesti ollut vuorotteluhoidosta, olisi hänelle tullut tehdä päätös kokoaikaisesta tai pitkäaikaisesta tai pysyvästä perhehoidosta. Päätös olisi täytynyt tehdä siitä huolimatta, että kyseessä on saattanut olla tilapäiseksi tarkoitettu järjestely, jonka aikana on ollut tarkoitus kartoittaa muita pysyviä ratkaisuja kantelijan äidin palvelujen järjestämiseksi jatkossa.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Perustuslaki 19 §
  • Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (vanhuspalvelulaki) 15 §, 16 §, 25 §
  • Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 45 §
  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 6 §

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 20.8.2021
Diaarinumero PSAVI/4747/2021

Lastensuojelun avohuollon työskentely johti vakavaan huomion kiinnittämiseen sekä sosiaalityöntekijälle että perhe- ja sosiaalipalveluiden toiminnasta vastaavalle johdolle

Sosiaalityöntekijä aloitti viiden lapsen lastensuojeluasiakkuuden helmikuussa 2020 äidin sosiaalihuoltolain mukaisen palvelutarpeen arvioinnin perusteella. Palvelutarpeen arvioinnin yhteenvetoon on kirjattu ainoastaan äidin näkemys hänen omasta tilanteestaan. Lapsille ei ole sosiaalityöntekijän toimesta annettu tietoja heitä koskevasta palvelutarpeen arvioinnista eikä 15-vuotiaalle lapselle ole annettu mahdollisuutta esittää palvelutarpeen arvioinnin aikana omaa mielipidettä lastensuojeluasiakkuuden alkamisesta.

Sosiaalityöntekijän antaman selvityksen mukaan asiakassuunnitelmia ei saatu tehtyä kotikäyntien peruuntumisten johdosta 2/2020–3/2021 välisenä aikana. Asiakasasiakirjauksien mukaan sosiaalityöntekijä teki vuonna 2020 neljä kotikäyntiä, kevään 2021 aikana hän teki neljä kotikäyntiä ja järjesti kaksi verkostoneuvottelua.

Lastensuojelun avohuollon tukitoimena oli järjestetty kotiin annettavaa tehostettua perhetyötä 2/2020–4/2021 välisenä aikana, josta ei oltu tehty lainsäädännön edellyttävällä tavalla päätöstä. Sosiaalihuoltolain mukaisesta perhetyöstä oli tehty päätös 1/2020–5/2020 väliseksi ajaksi. Perheen asiaa oli käsitelty systeemisen tiimin istunnossa, mutta perheen kanssa ei ole keskusteltu istunnosta saadusta palautteesta ja siellä pidetystä perhe-esittelystä. 13-vuotiaalla lapsella oli kerran viikossa tukihenkilötapaaminen 11/2020–1/2021 välisenä aikana.

Avohuollon tukitoimena perheen 13-vuotias lapsi sijoitettiin tammikuussa 2021 ja 15-vuotias lapsi sijoitettiin huhtikuussa 2021. Avohuollon sijoituksen päätöksiin on kirjattu voimassaoloajaksi toistaiseksi. Sosiaalityöntekijä ei ole tavannut kertaakaan henkilökohtaisesti lapsia heidän avohuollon sijoituksen aikana 8/2021 mennessä. Perheen äiti kieltäytyi yhteistyöstä lastensuojeluviranomaisten kanssa huhtikuusta 2021 lähtien.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto päätyi kiinnittämään lasten vastuusosiaalityöntekijän vakavaa huomiota asianmukaiseen ammattitoimintaan, hyvän hallintotavan ja lastensuojelulain säännösten noudattamiseen. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti
perhe- ja sosiaalipalveluiden toiminnasta vastaavan johdon vakavaa huomiota
omavalvonnan toteutumiseen.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen perusteella, että lasten vastuu- sosiaalityöntekijän olisi tullut lähtökohtaisesti tehdä lastensuojelutarpeen
selvitys lapsista lastensuojelulain 26 §:n ja sosiaalihuoltolain 36 §:n mukaisesti ja ennen lastensuojelun asiakkuuden alkamista tehdä huolellinen kartoitus lasten tilanteesta. Aluehallintovirasto katsoi saamiensa asiakaskertomuksien
perusteella, että sosiaalityöntekijä menetteli lainvastaisesti, kun ei tehnyt kantelijan lapsille lastensuojelulain 30 §:n mukaisia asiakassuunnitelmia edellä mainittujen tapaamisten perusteella. Sosiaalityöntekijä ei tavannut sijoitettuja lapsia lastensuojelulain 5 §:n, 20 §:n ja 29 §:n mukaisesti. Aluehallintovirasto katsoi, ettei sosiaalityöntekijä laatinut lasten avohuollon sijoituspäätöksiä lain edellyttämällä tavalla, koska avohuollon sijoituspäätökset eivät voi olla toistaiseksi voimassa.

Aluehallintovirasto katsoi, ettei perhe- ja sosiaalipalveluiden toiminnasta vastaava johto ole riittävällä tavalla omavalvonnan keinoin seurannut ja huolehtinut siitä, että kunnan lastensuojelussa palvelun laatu, asianmukaisuus, päätöksenteko, asiakassuunnitelmien kirjaaminen ja lapsen edun huomioiminen varmistetaan lainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Lisätietoa:    

  • Perustuslaki (731/1999) 2 §, 6 §, 21 §, 22 §
  • Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 36 §, 39 §, 41 §, 45 §, 47 §, 51 §
  • Lastensuojelulaki (417/2007) 3 §, 4 §,5 §, 20 §, 26 §, 29 §, 30 §, 34 §, 36 §, 37 §, 37 a §, 52 §, 53 §,
  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) 4 §, 5 §, 8 §
  • Hallintolaki (434/2003) 6 §, 7 §, 8 §
  • Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki (817/2015) 4 §, 20 §
  • Laku viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) 23 §
  • YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus artiklat 3, 12 ja 13
  • Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) 6 §, 7 §, 8 §, 9 §, 13 §. 14 §, 15 §
  • Hallituksen esitys 252/2006 vp

 

Sosiaalihuolto - 2020

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 7.5.2020 
diaarinumero ISAVI/6019/2018 ja ISAVI/6020/2018 

Sukulainen ei voi asiakkaan puolesta kieltää välttämätöntä huolenpitoa 

Asian kuvaaminen 

Veli A oli huolehtinut lähes vuodepotilaana olleesta veljestään B, joka oli erakoitunut jo vuosikymmeniä sitten. Veljekset asuivat yhdessä. A oli hoitanut kaikki kaksikon/veljesten ulkopuoliset asiat mutta ei ollut B:n edunvalvoja. Veljesten lähisukulaiset, naapurit ja terveydenhuollon henkilöstö olivat tehneet veljesten palvelutarpeesta vanhuspalvelulain pykälän tarkoittamia ilmoituksia kunnalle. Kyse on siitä, voiko veli kieltää asiakkaan puolesta tälle välttämättömän huolenpidon. 

Kunta oli aloittanut veljesten palvelutarpeen arvioinnin helmikuussa 2018. Potilaskirjausten mukaan asiakkaalle B ja tämän veljelle pyrittiin jatkossa tarjoamaan erilaisia vaihtoehtoja kotona asumisen tueksi. Lisäksi pyrittiin ylläpitämään jonkinlaista seurantayhteyttä kotona  pärjäämisen tueksi. Suunniteltujen palvelujen toteuttaminen oli kuitenkin kesäkuun 2018 jälkeen jäänyt kesken, koska A oli kieltäytynyt palveluista omasta ja veljensä puolesta. Joulukuussa 2018 veljekset löydettiin kuolleina kotoaan. 

Asian ratkaisu

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kunnan olisi pitänyt jatkaa seurantaa ja yhteydenpitoa veljeksiin toisen veljen esittämästä kiellosta huolimatta.

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että vanhusten hygieniahoito ja sairauden hoito on olennainen osa vanhusten hyvää hoitoa ja kohtelua. Ottaen huomioon veljesten arvioidun palvelujen tarpeen kunnan olisi pitänyt jatkaa suunnitelmansa mukaisesti seurantayhteyden ylläpitämistä voidakseen tukea A:n ja B:n kotona asumista, vaikka toinen veljistä kieltäytyi palveluista sekä omasta että veljensä puolesta.

Ratkaisun perusteet

Palvelutarpeen arvioinnin jälkeen on tehtävä palvelusuunnitelma yhdessä asiakkaan kanssa, ellei sille ole ilmeistä estettä. Jos palveluista tai palvelujen järjestämistavasta ei päästä asiakkaan kanssa yhteisymmärrykseen, on tärkeää merkitä muistiin sekä asiakkaan että kunnan työntekijän näkemykset perusteluineen. Asiakkaalla on oikeus kieltäytyä suunnitelman laatimisesta. Hänelle on kuitenkin ennen toimenpiteistä luopumista annettava selvitys hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Asiakkaalle on myös kerrottava  erilaisista vaihtoehdoista, joilla on merkitystä hänen asiassaan, sekä niiden vaikutuksista. 

A ei ollut veljensä B:n laillinen edustaja, joten hänellä ei olisi ollut oikeutta kieltää palveluja ja välttämätöntä huolenpitoa veljeltään (tämän puolesta). Kunnan olisi siten pitänyt huolehtia lainmukaisesta velvollisuudestaan eikä toimia tuon kiellon perusteella erityisesti ottaen huomioon asiakasturvallisuuden. Sosiaalihuollon asiakkaana olevalla henkilöllä on itsemääräämisoikeus päättää palveluista kieltäytymisestä, kun hän on kykenevä sellaisen päätöksen tekemään. Päätöstä ei kuitenkaan voi tehdä toisen puolesta ilman laillista asemaa tai valtuutusta.  

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Vanhuspalvelulaki 
  • Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista 

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 13.5.2020 
diaarinumero PSAVI/3135/2020 

Lapsen sijoitus avohuollon tukitoimena ilman huoltajan suostumusta ja yhteydenpidon rajoittaminen ilman päätöstä johti huomautukseen sosiaalityöntekijöille 

Sosiaalityöntekijä teki kotikäynnin yhdessä perhetyöntekijän kanssa lastensuojeluilmoituksen selvittämiseksi. Huoltajille ehdotettiin perheen lasten sijoittamista avohuollon tukitoimena. Äiti suostui lasten avohuollon sijoittamiseen, mutta sosiaalityöntekijän mukaan isä ei ilmaissut tilanteessa mielipidettään selkeästi. Lapset sijoitettiin avohuollon tukitoimena isän epäselvästä mielipiteestä huolimatta. Isä suostui vasta seuraavana päivänä lasten avohuollon sijoitukseen. 

Lasten asioissa järjestettiin myöhemmin verkostoneuvottelu, jossa isä kertoi tuoneensa esille, ettei suostu avohuollon sijoitukseen ja haluaa lapset heti kotiin. Lasten avohuollon sijoitusta jatkettiin toisen sosiaalityöntekijän toimesta siitä huolimatta. Isän valittaessa avohuollon sijoituksesta kuntaan, sosiaalityöntekijät tekivät lapsista kiireellisen sijoituksen ja muuttivat sovittua lasten kotiviikonlopputapaamista tuetuksi päivätapaamiseksi sijaisperheeseen. Tapaamisen muuttamisesta ei laadittu yhteydenpidon rajoittamispäätöstä, vaikka isä vastusti tapaamisjärjestelyn muuttamista. Lapsille ei laadittu asiakassuunnitelmia.  

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto päätyi antamaan huomautuksen sosiaalityöntekijöille virheellisestä ja lainvastaisesta menettelystä, kun sosiaalityöntekijät olivat tehneet avohuollon sijoituspäätökset ja jatkaneet päätöksiä ilman lasten molempien huoltajien nimenomaista suostumusta, rajoittaneet yhteydenpitoa kiireellisen sijoituksen aikana ilman lastensuojelulain mukaisia rajoittamispäätöksiä eikä lapsille laadittu asiakassuunnitelmia.  

Ratkaisun perusteet  

Isällä ja sosiaalityöntekijöillä olivat eriävät näkemykset siitä, oliko avohuollon sijoittamisesta ja sen jatkamisesta sovittu yhteysymmärryksessä. Sosiaalityöntekijöiden selvityksen mukaan isä ei suostunut sanomaan suoraan mielipidettä eikä ilmaissut riittävän selkeästi vastustavansa sijoitusta. Aluehallintovirasto katsoi asiakirjaselvityksiin perustuen, että isältä ei saatu yksiselitteisen selkeää suostumusta avohuollon sijoitukseen, mutta asiakaskirjauksista välittyi tieto, että isä oli ilmaissut vastustavan sijoitusta. 

Aluehallintovirasto totesi, että viranomaisen velvollisuus on selvittää epäselvissä tilanteissa asianosaisten mielipide esimerkiksi tarkentavilla kysymyksillä. Asianosaisen tulee ymmärtää käsiteltävänä olevan asian sisältö ja merkitys. Jotta asianosaisen suostumus on pätevä, sen tulee olla tietoisesti annettu sekä aidosti vapaaehtoinen asiaan annettu yksilöity ja yksiselitteinen tahdonilmaisu. Asianosaisen tahdonilmaisu tulee kirjata asianmukaisesti asiakirjoihin niin, että mielipide tulee riittävän yksiselitteisesti ja kattavasti esille kirjauksista. 

Aluehallintovirasto totesi, ellei suostumusta saada molemmalta lapsen kanssa asuvalta vanhemmalta avohuollon tukitoimena sijoitukseen, ei tilanteessa ole avohuollon sijoittamisen edellytyksiä. Viranomaisen olisi tullut arvioida, onko tilanteessa ryhdyttävä kiireelliseen sijoitukseen, jos lainsäädännössä sille asetetut perusteet täyttyvät. Aluehallintovirasto totesi, että lastensuojelulain 37§:n mukaan lapsen sijoittamiselle avohuollon tukitoimena yksin ilman vanhempia, on oltava lapsen kanssa asuvien huoltajien ja 12 vuotta täyttäneen lapsen antama suostumus. Mikäli huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi kieltäytyy avohuollon sijoituksesta, tukitoimea ei voida järjestää. Ennen avohuollon tukitoimien päätöksentekoa ja toteuttamista on varattava asianosaisille tilaisuus lausua oma mielipiteensä tukitoimesta sekä antaa selitys kaikista sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. 

Sosiaalityöntekijä oli rajoittanut lasten yhteydenpitoa kiireellisen sijoituksen aikana muuttamalla lasten sovitun kotiloman tuetuksi tapaamiseksi sijaisperheeseen. Yhteydenpidon rajoittamisesta ei tehty lastensuojelulain mukaista kirjallista päätöstä, vaikka isä vastusti lasten tapaamistavan muuttamista. Lastensuojelulain 62 §:n 2 momentin mukaan sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin saadaan 63 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä rajoittaa, jos yhteydenpidosta ei ole voitu sopia 30 §:ssä tarkoitetussa asiakassuunnitelmassa.  Aluehallintovirasto totesi, että jos yhteydenpidon laajuudesta, määrästä ja toteuttamistavoista syntyy erimielisyyttä asianosaisten kesken, on yhteydenpidon rajoittamisesta tehtävä lastensuojelulain 63 §:n mukainen muutoksenhakukelpoinen päätös, josta on selvästi käytävä ilmi muun ohella rajoituksen syy ja henkilöt, joita rajoitus koskee sekä missä laajuudessa rajoitus toteutetaan ja kauanko rajoitus on voimassa. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on arvioida, onko yhteydenpidon rajoittamiselle olemassa laillisia perusteita ja tehdä siitä muutoksenhakukelpoinen päätös perusteluineen samalle päivälle, jolloin yhteydenpidon rajoittaminen tosiasiallisesti alkaa. Yhteydenpitoa voidaan rajoittaa, jos yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen tai jos yhteydenpidosta on lapselle haittaa. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Perustuslaki 2 § 
  • Lastensuojelulaki 30 §, 34 §, 37 §, 50 §, 54 §, 62 §, 63 § 
  • Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista 5 §, 8 § 
  • Hallintolaki 6 §, 8 §, 44 §  
  • Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki 4 §, 20 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 2.7.2020 
diaarinumero LSSAVI/2454/2020 

Henkilökohtaista avustajaa koskeva hakemus ratkaistaan kirjallisella hallintopäätöksellä ilman aiheetonta viivytystä 

Asian kuvaaminen 

Kantelija katsoi, että kunnan sivistysjohtaja oli menetellyt virheellisesti jättäessään käsittelemättä hänen perusopetuslain 17 §:n mukaista erityistä tukea saavan lapsensa henkilökohtaisen avustajan myöntämistä koskevan hakemuksen ilman aiheetonta viivytystä. Henkilökohtaisen avustajan saamista koskevassa asiassa oli saatu valituskelpoinen päätös vasta yli kolme kuukautta pedagogisen selvityksen laatimisen jälkeen. Päätöksen viivästymiselle ei annettu selitystä, eikä sivistysjohtaja ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä oppilaan huoltajiin tai kouluun pyytääkseen tarvittavaa lisäselvitystä päätöksen tekemistä varten. Sivistysjohtaja on huoltajien tiedustellessa asian käsittelytilannetta todennut tarvitsevansa asian ratkaisemiseksi erillisen lausunnon. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan sivistysjohtajan huomiota siihen, että oppilaan erityisen tuen järjestäminen ratkaistaan kirjallisella hallintopäätöksellä perusopetuslaissa ja hallintolaissa säädettyä menettelyä noudattaen ilman aiheetonta viivytystä.  

Ratkaisun perusteet 

Erityisen tuen järjestäminen ja oppilaalle annettavat tukipalvelut ratkaistaan perusopetuslain 17 §:n 3 momentin mukaan lähtökohtaisesti pedagogisen selvityksen perusteella. Huoltajien voidaan edellyttää toimittavan ulkopuolisen asiantuntijan lausunto vain, jos opettajien arviot oppilaan tuen tarpeesta eivät riitä henkilökohtaisen avustajan tarpeen arvioimiseksi. Perusopetuslaissa ei säädetä määräajoista hallintopäätöksellä ratkaistavien oppilaan oikeuksia koskevien asioiden käsittelylle. Kaikkea päätöksentekoa koskee kuitenkin hallintolain 23 §:n 1 momentin vaatimus viivytyksettömästä käsittelystä. Käsittelyssä on huomioitava myös perusopetuslain 30 §:n 1 momentti, jonka mukaan oppilaalla on oikeus saada tarvitsemaansa tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Asia on tärkeää käsitellä viivytyksettä, jotta oppilaan oikeus riittävään oppimisen tukeen toteutuu. 

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaisesti viranhaltijan on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Hallintolain 22 §:n 1 momentti taas edellyttää viranhaltijaa pyytämään täydennystä hakemukseen, jos hän katsoo lisäselvityksen saamisen tarpeelliseksi. Lisäksi hallintolain 23 §:n 1 momentti velvoittaa viranhaltijaa käsittelemään asian ilman aiheetonta viivytystä. Suomen perustuslain 21 §:ssä säädetty oikeusturvasuoja huomioiden oppilaan kannalta on tärkeää saada muutoksenhakukelpoinen päätös, joka mahdollistaa tarvittaessa muutoksen hakemisen. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Suomen perustuslaki 
  • Perusopetuslaki 
  • Hallintolaki

Lapin aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 20.8.2020
Diaarinumero LAAVI/119/2020

Sosiaalityöntekijä ei voi rajoittaa lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa avohuollon tukitoimena 

Vanhemmilla oli käräjäoikeuden päätöksellä vahvistettu järjestely lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Erimielisyyksien vuoksi kumpikin vanhemmista oli hakenut muutosta päätökseen. Ennen uuden päätöksen saamista lapsen tilanteesta aloitettiin lastensuojelutarpeen selvitys. Asiassa on kyse siitä, voiko sosiaalityöntekijä rajoittaa lapsen ja vanhemman välistä yhteydenpitoa silloin, kun lasta ei ole huostaanotettu. 

Lapsi asui äitinsä kanssa ja tapasi isäänsä käräjäoikeuden antaman päätöksen mukaisesti. Tapaamisjärjestelyjä koskevien erimielisyyksien vuoksi kumpikin vanhemmista haki käräjäoikeudelta muutosta päätökseen. Muutoskäsittelyn ollessa kesken lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Keskusteltuaan tilanteesta lapsen äidin kanssa sosiaalityöntekijä laati tämän suostumuksella kirjeen, jolla hän kielsi lapsen ja isän väliset tapaamiset siihen saakka, kunnes toteuttamiskelpoinen tapaamissopimus olisi syntynyt. Lapsi ei ollut huostaanotettuna asian käsittelyn aikana, sillä lastensuojelutarpeen arviointi oli vasta selvitysvaiheessa. 

Aluehallintovirasto antoi sosiaalityöntekijälle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan sosiaalityöntekijä ylitti toimivaltansa ja toimi lainvastaisesti kieltämällä lapsen ja isän tapaamiset vastoin voimassa olevaa käräjäoikeuden päätöstä.  

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että menettely on ollut lapsen edun ja hyvän hallinnon periaatteiden vastaista. Tapaamisten kieltäminen rikkoi vakavasti lapsen perustuslailla turvattua oikeutta perhe-elämän suojaan. Sosiaalityöntekijän ei olisi tullut kieltää lapsen ja isän tapaamisia vastoin voimassa olevaa käräjäoikeuden päätöstä. 

Sosiaalityöntekijä arvioi mahdollista lastensuojelun tarvetta ja päättää niistä toimenpiteistä, jotka katsoo tilanteessa tarpeellisiksi. Toimenpiteiden on kuitenkin oltava lain ja lapsen edun mukaisia. 

Päätöksessään aluehallintovirasto katsoi, että sosiaalityöntekijän isälle lähettämä kirje ei ollut tiedote sopimuksesta, vaan sosiaalityöntekijä oli tosiasiassa tarkoittanut kirjeellään kieltää lapsen ja isän väliset tapaamiset. Lapsi ei tällöin ollut sosiaalilautakunnan huostassa, vaan käynnissä oli lastensuojelutarpeen selvittäminen. Sosiaalityöntekijä ei siten olisi voinut rajoittaa lapsen ja isän välisiä tapaamisia lastensuojelulain nojalla, koska yhteydenpidon rajoittaminen lastensuojelulain nojalla on mahdollista ainoastaan huostaanotetun lapsen kohdalla. Avohuollon tukitoimena yhteydenpidon rajoittaminen ei ole mahdollista. 

Tuomioistuimen antama lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva päätös sitoo kaikkia osapuolia, eikä viranomaisellakaan ole oikeutta olla noudattamatta päätöstä. Sosiaalityöntekijällä ei siten ollut oikeutta kieltää päätöksen mukaisia tapaamisia tai muuttaa lapsen ja vanhemman välisiin tapaamisiin liittyviä määräyksiä ja ehtoja sopimalla muutoksista toisen huoltajan kanssa. 

Koska tosiasialliseksi päätökseksi tarkoitettu kirje oli lisäksi laadittu vain lapsen äidin kanssa neuvotellen kuulematta kaikkia asianosaisia, menettely oli hyvän hallinnon periaatteiden vastaista ja omiaan vaarantamaan luottamusta viranomaisen toimien puolueettomuuteen. 

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Hallintolaki 
  • Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 
  • Lastensuojelulaki 
  • Perustuslaki

Lapin aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto  
Ratkaisupäivämäärä 31.7.2020 
Diaarinumero LAAVI/1477/2019 

Suullinen päätös on annettava viipymättä kirjallisena oikaisuvaatimusohjeineen 

Sosiaalityöntekijä oli arvioinut hakemuksen saapumisen jälkeisenä päivänä tekemällään kotikäynnillä vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien tarvetta. Kotikäynnillä oli keskusteltu asunnon muutostöistä ja henkilökohtaisesta avusta ulkoilua varten. Sosiaalityöntekijä oli päättänyt myöntää hakijalle osan muutostöistä. Osaa haetuista asunnon muutostöistä sosiaalityöntekijä piti perusparannuksen luontoisina, eikä siten vammaispalvelulain nojalla korvattavina. Asunnon muutostyöt oli toteutettu viikon sisällä kotikäynnistä siltä osin kuin sosiaalityöntekijä oli pitänyt niitä välttämättöminä. Hakijalle ei kuitenkaan annettu kirjallista päätöstä asiassa, joten hän ei voinut hakea muutosta päätökseen siltä osin kuin hänen vaatimukseensa ei ollut suostuttu.  

Kirjallinen päätös asiassa annettiin yhdeksän kuukautta sen jälkeen, kun hakemus oli kirjattu saapuneeksi kuntaan. Kunnan selvityksen mukaan sosiaalityöntekijä oli kotikäynnin jälkeen jäänyt yllättäen pois töistä, minkä vuoksi kirjallinen päätös oli jäänyt tekemättä. Asia tuli ilmi vasta kantelun yhteydessä.  

Aluehallintovirasto antoi kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle.  

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että hakijan vaatimus asunnon muutostöistä oli sinänsä otettu käsiteltäväksi ja ratkaistu ilman aiheetonta viivytystä. Päätöstä ei kuitenkaan ole hallintolain edellyttämällä tavalla annettu viipymättä myös kirjallisena perusteluineen ja oikaisuvaatimusohjeineen. Kirjallisen päätöksen puuttuessa hakijalla ei ollut mahdollisuutta käyttää hänelle perustuslaissa säädettyä oikeutta saattaa asiansa viipymättä halutessaan toimivaltaisen viranomaisen arvioitavaksi niiltä osin, kuin viranhaltija ei ollut suostunut kaikkiin hakemuksessa esitettyihin vaatimuksiin.  

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään lisäksi, että kunnan on järjestettävä asiakirjahallintonsa ja hallinnolliset prosessinsa siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. Hallinnon palveluperiaate edellyttää, että hallinnon palvelut toimivat saumattomasti myös äkillisten poissaolojen sattuessa.  

Keskeiset lait ja suositukset:  

  • Laki vammaisuuden perusteella annettavista palveluista ja tukitoimista (380/1987) 
  • Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 
  • Hallintolaki (434/2003) 

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 11.6.2020 
diaarinumero ISAVI/4806/2020 

Kunnan tulee tiedottaa vammaispalvelulain mukaisiin kuljetuspalveluihin liittyvistä erillisoikeuksista 

Asian kuvaaminen  

Kantelija on kirjeessään ilmaissut tyytymättömyyttä kuntayhtymän järjestämien vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen yksilöllisyyteen. Aluehallintovirasto on asiaa selvittäessään havainnut, että kuntayhtymän kuljetuspalveluohjeissa ei ole kerrottu mahdollisuudesta hakea vakiotaksi- tai yksinmatkustusoikeutta tai muuta näihin verrattavaa erillisoikeutta. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnittää kuntayhtymän huomiota viranomaisen neuvontavelvoitteeseen. Viranomaisen tulee tiedottaa ja ohjeistaa asiakkaalle selkeästi ja johdonmukaisesti kuljetuspalveluihin liittyvien erillisoikeuksien hakemismenettelystä. 

Ratkaisun perusteet  

Aluehallintovirasto pitää puutteena sitä, että kuntayhtymän kuljetuspalveluohjeissa ei ole nimenomaisesti mainittu mahdollisuutta hakea vakiotaksi- ja yksinmatkustusoikeutta tai muuta näihin verrattavaa erillisoikeutta (esim. pikamatkaa). Nämä erillisoikeudet ovat erityisen merkityksellisiä useiden asiakkaiden kuljetuspalvelujen toteutumisen kannalta. Asiakas ei kuitenkaan välttämättä tiedä mitä kuljetuspalvelujen järjestämistapaa koskevia yksittäisiä oikeuksia hän voi hakea, ellei näitä keskeisimpiä oikeuksia ole erikseen mainittu asiakasohjeessa.  

Vaikeavammaisella henkilöllä on oikeus vaatia kuljetuspalvelua järjestettäväksi hänen vammansa tai sairautensa kannalta sopivalla ja yksilöllisellä tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnan on tehtävä myös palvelun järjestämistapaa koskevien vaatimusten osalta oikaisuvaatimuskelpoinen päätös. Viime kädessä tuomioistuin tutkii yksittäistapauksessa, toteutuuko vaikeavammaisen asiakkaan oikeus kuljetuspalveluihin täysimääräisesti ja onko asiakkaalla vammansa tai sairautensa perusteella oikeus hakemaansa yksilölliseen kuljetuspalvelujen järjestämistapaan. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Vammaispalvelulaki 
  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 8.1.2020 
diaarinumero ISAVI/314/2019 

Kunnan on huolehdittava sijoitetun lapsen itsenäistymisvarojen kerryttämisestä 

Asian kuvaaminen  

Kantelija on ollut sijoitettuna. Vuodesta 2013 asti elatustuki ei ole kerryttänyt kantelijan itsenäistymisvaroja, koska elatussopimuksia ei ole tehty asianmukaisesti. Kantelija pyytää aluehallintovirastoa tutkimaan miksi kunta ei ole ajallaan järjestänyt elatustukisopimuksia. 

Kantelijaa koskevan huostaanottopäätöksen yhteydessä vuonna 2013 on tehty perintäpäätös ja vanhempia on ohjeistettu menemään lastenvalvojien luokse, mutta asia on jäänyt hoitamatta. Asia on ollut vireillä uudelleen vuonna 2016, jolloin isä on tehnyt esityksen elatussopimukseksi (ns. ”nollasopimus”), jota kunnan lastenvalvoja ei ole hyväksynyt, koska isällä on ollut elatuskykyä. Isän elatuskyvyn määrän määrittäminen ei ole edennyt, mutta lastenvalvoja ei ole vienyt asiaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi kuntayhtymän ohjeiden mukaisesti. Kantelu koski nimenomaisesti kuitenkin vain lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto katsoo, että kuntayhtymä on laiminlyönyt itsenäistymisvarojen asianmukaisen kerryttämisen kantelijalle. 

Aluehallintovirasto kiinnittää kuntayhtymän huomiota siihen, että sen tulee huolehtia, että sen sijoitettujen lasten asioita hoitava ja perheoikeudellisten palvelujen henkilöstö tuntevat sijoitetun lapsen itsenäistymisvarojen kertymiseen vaikuttavat lait ja kuntayhtymän toimintaohjeet ja noudattavat niitä. 

Aluehallintovirasto ilmaisee käsityksenään, että lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän olisi tullut valvoa lastensuojelulain 24 §:n edellyttämällä tavalla lapsen edun toteutumista ja siten huolehtia osaltaan, että asian käsittely olisi edennyt perheoikeudellisissa palveluissa ilman aiheetonta viivytystä. 

Ratkaisun perusteet  

Kantelijalla on lastensuojelulain nojalla oikeus jälkihuoltoon sijaishuollon päätyttyä. Jälkihuoltona lapsi tai nuori on aina oikeutettu saamaan riittävän toimeentulon ja asunnon, mutta niiden lisäksi jälkihuoltoon kuuluu lapsen tai nuoren tarpeiden mukainen tuki, joka määräytyy lastensuojelun avohuollon tukea vastaavalla tavalla. Tukena voidaan siten antaa esimerkiksi terapiapalveluita tai taloudellista tukea tarpeellisiin hankintoihin. 

Itsenäistymisvaroilla tarkoitetaan lastensuojelulaissa erillisiä varoja, jotka varataan sijaishuollossa olleen lapsen itsenäistymiseen ensisijaisesti jälkihuollon päätyttyä. Nämä varat eivät näin ollen kuulu jälkihuollon tukitoimenpiteisiin, vaan ovat niistä erillisiä nuorelle itselleen kuuluvia varoja. Sijoittajakunnan sosiaalihuollon viranomaisella on kuitenkin oikeus päättää itsenäistymisvarojen maksamisen ajankohdasta. Lisäksi sen on huolehdittava siitä, että varat käytetään lapsen tai nuoren itsenäistymistä tukeviin menoihin. 

Lastensuojelulain 77 §:n säännös itsenäistymisvaroista ei sisällä suorasanaista velvoitetta, jonka perusteella sijoittajakunnan tulisi toimia aktiivisesti elastusavun vahvistamiseksi lapselle, jolle sitä ei ole aiemmin vahvistettu. Lapsen etu huomioiden aluehallintovirasto kuitenkin katsoo, että sijoittajakunnan tulee pyrkiä aktiivisin toimin elatusavun vahvistamiseen sijoitettujen lasten vanhempien osalta. Lain epätarkkuuden vuoksi aluehallintovirasto katsoo, että asiassa ei voi antaa huomautusta, vaikka aluehallintovirasto pitääkin kuntayhtymän menettelyä kantelijan asiassa moitittavana. 

Lastensuojelulain 77 §:n 2 momentin perusteella sijoittajakunnan toimielimen on siinä tapauksessa, että lapsella ei ole tuloja tai saamisia itsenäistymisvarojen kertymiseksi tai niitä ei ole riittävästi, maksettava tarpeelliset itsenäistymisvarat kunnan varoista. 

Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa määrittää kantelijalle myönnettävien itsenäistymisvarojen määrää. Aluehallintovirasto ohjaa kantelijaa olemaan yhteydessä hänen asioista vastaavaan sosiaalityöntekijään asumiseensa, koulutukseensa ja muihin itsenäistymiseensä liittyvissä tarpeissaan. Mikäli nuori ja sosiaalityöntekijä ovat erimielisiä itsenäistymisvarojen käytöstä tai niiden maksamisesta, asiasta on tehtävä muutoksenhakukelpoinen päätös. Päätökseen tyytymätön voi saattaa asian viime kädessä hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Lastensuojelulaki 
  • Laki lapsen elatuksesta

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto  
Ratkaisupäivämäärä 5.5.2020 
diaarinumero ISAVI/3691/2019

Lastensuojeluilmoitus on käsiteltävä aina viipymättä 

Asian kuvaaminen  

Lapsesta oli tehty kaksi lastensuojeluilmoitusta (lapsen opettajan tekemä ilmoitus 10.4. ja lapsen huoltajan tekemä ilmoitus 17.4.). Kuntayhtymästä ei oltu yhteydessä lapsen huoltajaan kantelun tekohetkeen 7.5. mennessä. Kuntayhtymän selvityksen mukaan opettajan tekemä ilmoitus oli otettu käsittelyyn 23.4. pidetyssä alkuarviointitiimissä. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnittää kuntayhtymän huomiota lastensuojelulain mukaisten määräaikojen noudattamiseen lastensuojeluilmoitusten käsittelyssä.   

Ratkaisun perusteet

Asiassa saamansa selvitysaineiston perusteella aluehallintovirasto toteaa, että kantelijan lapsen lastensuojeluasian käsittelyn määräaika on ylittynyt. 

Lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen lastensuojelun työntekijän on arvioitava välittömästi lapsen mahdollinen kiireellinen lastensuojelun tarve. Lisäksi on tehtävä sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arviointi, jollei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta. 

Palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä selvitetään lastensuojelun tarve, ellei asia ole selvästi luonteeltaan sellainen, ettei lastensuojelun tukitoimia tarvita. Arvio on aloitettava viipymättä ja saatettava loppuun ilman aiheetonta viivytystä. Arvio on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä asian vireille tulosta ja sen on valmistuttava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa vireille tulosta. 

Aluehallintovirasto seuraa lastensuojelulaissa säädettyjen määräaikojen noudattamista THL:n valtakunnallisen tiedonkeruun perusteella. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Lastensuojelulaki 

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 16.4.2020 
diaarinumero ISAVI/3766/2019 

Kunnan tulee myöntää vaikeavammaiselle kuljetuspalveluja vähintään asetuksessa säädetty määrä 

Asian kuvaaminen  

Vammaispalveluasetuksen 6 §:n mukaan kuljetuspalveluja on järjestettävä siten, että vaikeavammaisella henkilöllä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään kahdeksantoista yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa. 

Kuntayhtymän soveltamisohjeen mukaan myönnettävien matkojen määrä voi olla myös vähäisempi asiakkaan yksilöllisen palvelutarpeen mukaisesti. Ohjeensa mukaisesti kunnan viranhaltijat olivat tehneet päätöksiä, joissa asiakkaalle myönnettiin kuljetuspalveluja alle 18 matkaa kuukaudessa. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto antoi huomautuksen kuntayhtymälle vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen soveltamisohjeen kuljetuspalvelujen määrää koskevan ohjeen lainvastaisuudesta. Aluehallintovirasto pyysi kuntayhtymää ilmoittamaan, mihin toimiin se huomautuksen johdosta ryhtyy. 

Ratkaisun perusteet  

Kuntayhtymän ohje on ristiriidassa vammaispalveluasetuksen kanssa ja rajoittaa siten lakiin perustumattomasti vaikeavammaiselle henkilölle säädettyä oikeutta kuljetuspalveluihin. Asetuksen sanamuoto on selkeä, eikä siinä ole mainintaa, että myönnettävien matkojen määrä voisi olla alle 18 yhdensuuntaista matkaa. Aluehallintovirasto katsoo, että myönnettävien matkojen määrän on oltava vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa, vaikka asiakas hakisikin tätä vähäisempää määrää. Myöskään kuntayhtymän hakemuskaavakkeessa ei kerrottu asetuksen säätämää vähimmäismäärää vaan kysyttiin ainoastaan haettujen matkojen määrää. 

Huomautuksen johdosta kuntayhtymä korjasi soveltamisohjeensa lainmukaisiksi, joten asia ei antanut aihetta enempiin toimenpiteisiin aluehallintovirastossa. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Vammaispalvelulaki 
  • Vammaispalveluasetus

Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 19.5.2020 
462/2019

Sosiaaliviranomaisen tulee vastata sosiaalihuollon asiakkaan tekemään muistutukseen

Asian kuvaaminen

Henkilö A teki yhdessä puolisonsa B kanssa muistutuksen kunnan johtavalle sosiaaliviranomaiselle. Ainakin henkilö B oli asiassa asianosainen. Viranomainen jätti vastaamatta muistutukseen. Muistutus käsitteli muun muassa lastensuojeluviranomaisen menettelyä selvitettäessä lasten palvelutarpeen arviointia ja terveydenhuollon palveluja. Asiaa selvitettäessä ilmeni, ettei muistutusta ollut kirjattu kunnan asianhallintajärjestelmään.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi kunnan lastensuojelulle huomautuksen muistutukseen vastaamisen laiminlyömisestä. 

Ratkaisun perusteet 

Kunnan johtava viranomainen piti antamansa selvityksen mukaan mahdollisena, ettei muistutus ollut saapunut perille. Asiakirjasta ilmeni, että muistutus oli lähetetty kahdelle johtavalle viranhaltijalle, joiden sähköpostiosoitteet oli merkitty oikein. Asiakirjasta ilmeni, että muistutuksen lähettäneen henkilön viestiin oli vastattu, mutta muistutusta koskeviin asioihin ei ollut vastattu. Aluehallintovirasto katsoi, että viranomainen on vastaanottanut muistutuksen, jolloin se olisi tullut merkitä asianhallintajärjestelmään ja siihen olisi tullut antaa vastaus. 

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) 23 §

Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 27.8.2020
diaarinumero LSAVI/5322/2018

Sijaishuollon muutosta koskevan päätöksen vahvistaa sosiaalihuollon johtava viranhaltija ja ennen asian ratkaisemista asianosaisille on varattava tilaisuus tulla kuulluksi
 

Asian kuvaaminen

Huoltaja ei ollut saanut tietoa huostaanotetun lapsensa sijaishuoltopaikan muuttopäivästä. Sijaishuoltopaikka muutettiin tilanteessa, jossa lapsen sijaishuoltopaikka lopetti toimintansa. Kunta oli sopinut, että sijaishuollon muutoksesta huoltajille ilmoittaa lapsen silloisen sijaishuoltopaikan työntekijä ja asiasta oli myös keskusteltu asiakassuunnitelman yhteydessä. Lapsen mielipide oli selvitetty kaksi viikkoa ennen asiakassuunnitelmaneuvottelua. Sijaishuollon muutospäätöksen oli valmistellut ja vahvistanut lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä kuukauden kuluttua asiakassuunnitelmaneuvottelusta ja kolme päivää päätöksenteon jälkeen lapsi oli muuttanut uuteen sijaishuoltopaikkaan.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan ja sen viranhaltijoiden huomiota vastaisen varalle siihen, että sijaishuollon muutosta koskevan päätöksen vahvistaa lastensuojelulain 13 § 2 momentin mukainen sosiaalihuollon johtava viranhaltija lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian.
Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti kunnan ja sen viranhaltijoiden huomiota vastaisen varalle siihen, että asianosaisille on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen sijaishuollon muutosta koskevan asian ratkaisemista.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto korosti, että päätöksen sijaishuollon muuttamisesta huostaanoton ja kiireellisen sijoituksen aikana tekee 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian. Aluehallintovirasto piti moitittavana, että kyseisessä tilanteessa lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä oli valmistellut ja vahvistanut sijaishuollon muutosta koskevan päätöksen. Päätöksen valmistelussa ja vahvistamisessa, lastensuojelulain 13 §:n 2 momentin mukainen johtava viranhaltija ei ole arvioinut lastensuojelulain ja hallintolain edellyttämällä tavalla lapsen edun ja oikeuksien toteumista.

Aluehallintovirasto korosti, että sijaishuollon muuttamista koskevassa asiassa on järjestettävä asianosaisille tilaisuus lausua mielipiteensä. Ennen kuulemistilaisuutta asianosaisten tulee saada mahdollisuus tutustua päätökseen vaikuttaviin mahdollisiin asiakirjoihin ja lapsen tarpeita vastaavaan tulevaan sijaishuoltopaikkaan, jotta he voivat aidosti lausua oman mielipiteensä asiasta.  Aluehallintovirasto piti moitittavana, ettei sijaishuollon muutospäätöksestä ilmennyt milloin ja miten huoltajia on kuultu sijaishuollon muuttamista koskevassa asiassa. Aluehallintovirasto korosti edelleen, että asiakassuunnitelmaneuvottelulla ja hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaisella kuulemistilaisuudella on erilaiset tarkoitukset ja siksi ne tulisi pitää erillään. Lisäksi ratkaisussaan aluehallintovirasto arvioi, että sijaishuollon muuttamista koskeva päätös ei ole tavoittanut huoltajia postitse ennen lapsen muuttoa uuteen sijaishuoltopaikkaan, ellei sitä ole toimitettu suoraan huoltajille, joten heille olisi tullut erikseen tiedottaa lapsen muuttopäivästä uuteen sijaishuoltopaikkaan.

Lisätietoa
•    Hallintolaki
•    Lastensuojelulaki
•    Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista

Lapin aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 31.7.2020
Diaarinumero LAAVI/1477/2019

Kotipalvelun asiakkaalle on tehtävä palvelutarpeen arvio ja palvelusuunnitelma

Asiakas oli ollut kunnan kotipalvelun ja omaishoidon tuen asiakkaana useita vuosia. Hän oli hakenut myös muita sosiaalipalveluja. Kunta ei ollut lainkaan laatinut asiakkaalle sosiaalihuoltolain tarkoittamaa palvelutarpeen arvioita tai asiakassuunnitelmaa, vaikka asiakkaan toimintakyvyssä ja olosuhteissa oli tapahtunut muutoksia ja hänelle oli haettu lisää palveluja. Palveluista oli tehty ainoastaan kotihoidon ja kotisairaanhoidon arviointi-, hoito- ja palvelusuunnitelma, joka sisälsi tiedot kotipalvelun tuntimäärästä ja toteuttamistavasta. 

Aluehallintovirasto antoi kunnalle huomautuksen sosiaalihuoltolain edellyttämän palvelutarpeen arvioinnin ja palvelusuunnitelman laatimisen laiminlyönnin vuoksi. 

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kotihoidon ja kotisairaanhoidon arviointi ja hoito- ja palvelusuunnitelmat eivät laatimistavaltaan tai sisällöltään vastaa sosiaalihuoltolain tarkoittamia palvelutarpeen arviointia ja asiakassuunnitelmaa. 

Kunnan täytyy tehdä palvelutarpeen arviointi sellaisella laajuudella, jota asiakkaan elämäntilanne edellyttää. Arviointi tehdään tarvittaessa yhteistyössä hänen omaistensa ja läheistensä sekä muiden toimijoiden kanssa.Sen yhteydessä on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa, velvollisuutensa ja muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan. 

Sosiaalihuoltolain tarkoittama asiakassuunnitelma laaditaan palvelutarpeen arvioinnin pohjalta, ja sen on tarkoitus tukea suunnitelmallista ja tavoitteellista sosiaalihuollon toteuttamista. Sen tulisi olla kokonaisvaltainen arvio asiakkaan ja hänen perheensä tilanteen edellyttämistä palveluista ja tukitoimista, niiden toteuttamistavasta ja vastuutahoista - ei vain yksittäisen palvelun kuvaus. 

Lisätietoa:

  • Sosiaalihuoltolaki (1301/2014)

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 25.11.2020
diaarinumero PSAVI/3135/2018


Lapsen kiireellisen sijoituksen aikainen työskentely johti huomautukseen sosiaalityöntekijöille


Johtava viranhaltija vastaanotti lapsesta vastaan kaksi lastensuojeluilmoitusta, joiden käsittelyn hän siirsi seuraavaan päivään arvioimatta välittömästi lapsen mahdollisen kiireellisen lastensuojelun tarvetta. Lapsi ei ollut lastensuojelun asiakkuudessa ennen saapuneita lastensuojeluilmoituksia. Lapsen vastuu sosiaalityöntekijä teki lastensuojeluilmoitusten perusteella lapsesta kiireellisen sijoituksen päätöksen ilman, että kuuli lapsen lähihuoltajaa. Kiireellisen sijoituksen tilanteessa sosiaalityöntekijä yhdessä johtavan viranhal-tijan kanssa päätyivät siihen, ettei lapsen lähihuoltajaa kuultaisi kiireellisen sijoituksen päätökseen. Kiireellisen sijoituksen päätöksiin ei oltu kirjattu kenenkään asianosaisten mielipiteitä. Asiakasasiakirjauksen mukaan lapsi ja toinen huoltaja antoivat suostumuksensa kiireelliseen sijoitukseen. Sosiaalityöntekijän antaman selvityksen mukaan kiireellisen sijoituksen jatkopäätökseen asianosaiset oli kuultu, mutta asia-kasasiakirjauksista ei löydy tästä kirjauksia.

Sosiaalityöntekijä oli lapsen huoltajaan yhteydessä vasta toteutetun sijoituksen kolmantena päivänä. Lähihuoltajalle oli kerrottu lapsen sijoituksesta, mutta hänelle ei ilmoitettu lastensuojelu asiakkuuden alkamisesta tai lastensuojelutarpeen selvittämisestä. Palvelutarpeen arviointi on tehty etävanhemman nimellä, ja siinä arvioitu lapsen palvelujen tarvetta. Lapselle oli tehty kiireellistä sijoitusta koskeva asiakassuunnitelma, kun sijoituksen alusta oli kulunut 18 päivää, jona aikana lapsen vastuu sosiaalityöntekijä oli keskustellut kerran lähihuoltajan kanssa puhelimessa. Lapsen lähihuoltaja oli tavattu ensimmäisen kerran siinä vaiheessa, kun kiireellinen sijoitus oli kestänyt 23 päivää. Sosiaalityöntekijä totesi antamassaan selityksessä, että työskentely lapsen ja sekä molempien vanhempien kanssa on toteutettu tasapuolisesti. Sosiaalityöntekijä keskusteli lapsen asioista lähihuoltajan ystävän ja lähihuoltajan edustajaksi ilmoittautuneen henkilön kanssa, jolla ei ollut valtakirjaa. Sosiaalityöntekijä kertoi edustajan välityksellä lähihuoltajalle kiireellisen sijoituksen loppupuolella, että siirtäisi lapsen lastensuojelu asiakkuuden toiselle paikkakunnalle, johon lapsi muuttaisi etähuoltajan kanssa. Sosiaalityöntekijä oli päättänyt lapsen lastensuojeluasiakkuuden samalla, kun kiireellinen sijoitus päättyi, koska perusteita asiakkuuden jatkolle ei ollut. Asiakasasiakirjauksien perusteella lähihuoltajaa ei tiedotettu asiakkuuden päättymisestä.

Lähihuoltaja oli vaatinut sijoituksen aikana useamman kerran lapsen palauttamista kotiin ja lapsen tapaamisia. Sosiaalityöntekijän asiakasasiakirjauksiin ei ole kirjattuna hyväksyikö lähihuoltaja sen, ettei lapsi ollut halukas tapaamaan lähihuoltajaansa. Käytettävissä olleen asiakirjaselvityksen mukaan, lapsen ja lähihuoltajan kanssa ei ole keskusteltu asiakassuunnitelman tekemisestä eikä sitä ole työstetty heidän kanssaan. Asiakassuunnitelmaan oli kirjattu, että lapsi voi tavata läheisiään sovitusti ja lapselle oli tarjottu mahdollisuutta olla yhteydessä lähihuoltajaansa, mutta hän oli kieltäytynyt. Sijoituksen aikana lapsi osallistui lähiomaisen hautajaisiin. Sosiaalityöntekijät osallistuivat hautajaisiin menemällä paikan päälle. Antamansa selvityksen mukaan sosiaalityöntekijöiden tavoitteena oli turvata lapsen rauhallinen osallistuminen hautajaisiin.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto päätyi antamaan lapsen vastuu sosiaalityöntekijälle ja johtavalle viranhaltijalle virheellisestä ja lainvastaisesta menettelystä sosiaalihuollon ammattihenkilölain mukaisen huomautuksen.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen perusteella, että johtava viranhaltijan olisi tullut sosiaalipäivystäjänä arvioida lastensuojelulain 26 § mukaisesti lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen välittömästi lapsen mahdollista kiireellistä lastensuojelun tarvetta eikä siirtää käsittelyä seuraavaan päivään. Lapsen vastuu sosiaalityöntekijän olisi tullut aloittaa lasta koskevaa palvelutarpeen arviointi lastensuojelulain 26 §:n ja sosiaalihuoltolain 36 §:n mukaisesti ja kertoa lapsen lähihuoltajalle lastensuojelu asiakkuuden alka-misesta lastensuojelulain 26 §:n mukaisesti. Lapsen vastuu sosiaalityöntekijän olisi tullut selvittää asian-osaisten mielipide lastensuojelulain 39a §:n ja hallintolain 34 §:n mukaisesti kiireellisen sijoituksen päätöksiin. Johtavan viranhaltijan olisi tullut ohjata sosiaalityöntekijää toimimaan lastensuojelulain mukaisesti kiireellisen sijoituksen tilanteessa.

Aluehallintoviraston saamasta asiakirjaselvityksestä ei käy selkeästi esille, mikä oli sosiaalityöntekijöiden rooli ja miten sosiaalityötekijät turvasivat lapsen turvallisen osallistumisen lähiomaisen hautajaisiin. Siu-naustilaisuudessa olleet yksityishenkilöt puuttuivat lapsen ja hautajaisvieraana olleen henkilön tapaamiseen paikalla olleiden sosiaalityöntekijöiden seuraillessa sivusta lapsen sukulaisten lapselle järjestämien ”turvamiesten” toimien toteutumista. Aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen perusteella, että sosiaalityöntekijät jättivät lapsen tilanteessa lojaliteettiristiriidan keskelle, vaikka heidän olisi tullut toimia lapsen edunmukaisesti mahdollistaen lapsilähtöisen kohtaamisen lähihuoltajan ja hänen sukulaisten välil-lä. Aluehallintovirasto katsoi, että lapsen vastuu sosiaalityöntekijän menettely on ollut ammattieettisten velvollisuuksien vastaista. Lähihuoltaja vaati useita kertoja oikeutta tavata lapsi prosessin aikana. Aluehallintovirasto katsoi, että lähihuoltajan lapsen tapaamista koskevien vaatimusten vuoksi lapselle olisi tullut tehdä yhteydenpidon rajoittamispäätös, mikäli edellytykset yhteydenpidon rajoittamiselle täyttyvät. Lisäksi Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan sosiaalityöntekijät eivät voi olla myöskään turvaamassa lapsen etua edellä kuvatussa tilanteessa ilman lastensuolelulain 63 §:n mukaista yhteydenpidon rajoitus-päätöstä.

Aluehallintovirasto toteaa, että asiakasasiakirjauksista tai asiakirjaselvityksistä ei ilmennyt, oliko lähihuol-taja valtuuttanut edustajan asiamiehekseen tai avustajakseen hoitamaan lasta koskevaa lastensuojelu-asiaa hallintolain 12 §:n mukaisesti. Lisäksi aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen perusteella, ettei johtava viranhaltija ja sosiaalityöntekijä ole noudattaneet sosiaalihuollon asiakasasiakirjalain ja lastensuojelulain asioiden kirjaamista koskevia velvoitteita lasta koskevissa päätöksissä ja asiakasasiakirjauk-sissa.

Lisätietoa:

  • Perustuslaki 2 §, 6 §, 21 §, 22 §
  • Sosiaalihuoltolaki 4 §, 5 §, 8 §, 30 §, 35 §, 36 §, 39 §
  • Lastensuojelulaki 5 §, 13 §, 20 §, 26 §,30 §, 33 §, 38 §, 39 §, 39a §; 40 §, 52 §, 54 §, 62 §, 63 §
  • Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista 4 §,5 §, 8 §
  • Hallintolaki 6 §, 7 §, 8 §, 9 §, 11 §, 12 §, 34 §, 44 §
  • Sosiaalihuollon asiakasasiakirjalaki 4 §
  • Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki 4 §, 20 §
  • Viranomaisten toiminnan julkisuudesta laki 23 §

Lapin aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 08.12.2020
diaarinumero LAAVI/1129/2019 ja LAAVI/1193/2019

Vammaisneuvostolle olisi tullut varata mahdollisuus vaikuttaa omaishoidon tuen myöntämisperusteita koskevan toimintaohjeen valmisteluun
 

Kunta X:n perusturvalautakunta oli hyväksynyt omaishoidon tuen myöntämisen uudistuneet toimintaohjeet. Kunta oli A:n mukaan menetellyt lainvastaisesti, koska ei ollut antanut vammaisneuvostolle mahdollisuutta osallistua ohjeen valmisteluun. Lisäksi A pyysi selvittämään toimintaohjeessa mainitun ns. tukiluokan lainmukaisuuden. A:n mukaan perusturvalautakunnan hyväksymä toimintaohje ei kohdellut vammaisia henkilöitä tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti arvioitaessa hakijoiden tukioikeutta. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kiinnitti vastaisen varalle lautakunnan huomiota siihen, että vammaisneuvostolle on kuntalaissa tarkoitetulla tavalla varattava mahdollisuus tulla kuulluksi ja osallistua vammaisia henkilöitä koskevien kuntalaissa mainittujen asioiden valmisteluun. Lisäksi aluehallintovirasto kehotti kuntaa täsmentämään omaishoidon tukea koskevaa ohjettaan ns. tukiluokan osalta. Muilta osin asia ei antanut aihetta aluehallintoviraston enempiin toimenpiteisiin.

Ratkaisun perusteet 

Kuntalain 28 §:n 1 momentin mukaan vammaisten henkilöiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi kunnanhallituksen on asetettava vammaisneuvosto, jossa vammaisilla henkilöillä sekä heidän omaisillaan ja järjestöillään tulee olla riittävä edustus. Saman pykälän 2 momentin mukaan vammaisneuvostolle on annettava mahdollisuus vaikuttaa kunnan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa, joilla on merkitystä vammaisten henkilöiden hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen taikka heidän tarvitsemiensa palvelujen kannalta. Aluehallintovirasto katsoi, että omaishoidontuen toimintaohje on sellainen vammaisia henkilöitä koskeva asia, jonka valmisteluun olisi vammaisneuvostolle tullut antaa mahdollisuus vaikuttaa. 

Ns. tukiluokan osalta aluehallintovirasto on ilmaissut käsityksenään, että mikäli tukiluokka katsotaan osaksi omaishoidon tuen järjestelmää, on sen järjestämisessä noudatettava omaishoidon tuesta annettua lakia. Jos taas tukiluokkaa ei katsota kuuluvaksi omaishoidon tukeen, tulee sen perusteella annettavien palveluiden järjestäminen hoitaa sosiaalihuoltolain (27 b tai 28 §) mukaisesti.

Lisäksi aluehallintovirasto toteaa ratkaisun perusteluissaan, että omaishoidon tuki ei ole nk. subjektiivinen oikeus, vaan kyseisestä taloudellisesta tukitoimesta päättäminen on kunnan harkinnassa sen sosiaali- ja terveydenhuoltoon varattujen määrärahojen puitteissa kunnan vahvistamien tuen myöntämisperusteiden mukaisesti. Näin ollen, mikäli tuen myöntämisperusteet eivät täyty, kunta voi tehdä hakijalle kielteisen päätöksen ilman, että menettelyn voitaisiin katsoa olevan syrjivää. 


Lisätietoa:

  • Kuntalaki (410/2015)
  • Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) 4.1 ja 4.2 §
  • Laki omaishoidon tuesta (937/2005) 1 §. 2.1 §, 3.1 §, 4a §, 5.1 §, 5.2 §, 5.3 §, 6 §
  • Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 11 §, 14.2 §, 27 b.1 §, 27b.2 §, 27b.3 §, 28 §
  • Suomen perustuslaki (731/1999) 19.3 §
  • Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 8.1 §
  • YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus (27/2016) 19 artikla
     

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 4.12.2020
diaarinumero ISAVI/2403/2020

Vaikeavammaisten kuljetuspalveluista voidaan periä enintään sama maksu kuin paikkakunnan julkisessa liikenteessä 

Asian kuvaaminen 

Kuntayhtymän vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja koskevan asiakasohjeen mukaan matkan omavastuuosa määräytyy kuljetuspalvelumatkan pituuden ja omavastuuosuustaulukon mukaan. Omavastuutaulukko perustuu Matkahuollon myymiin bussilippuihin 1.7.2014 alkaen, ja halvin lippu alle kuuden kilometrin matkalle maksaa 3,40 euroa. Seudun joukkoliikenteessä käytetään valtakunnallista Waltti-lippujärjestelmää. Waltissa lipun hinta perustuu matkustettaviin vyöhykkeisiin ja asiakasryhmään. Halvin lippu Waltti-järjestelmässä on 2,00 euroa. Asiakasmaksuasetuksen pykälän 6 pääsäännön mukaan vaikeavammaisten kuljetuspalveluista voidaan periä enintään sama maksu kuin paikkakunnan julkisessa liikenteessä.

Selvityksessään kuntayhtymä toteaa, että se ei voi asettaa asiakkaitaan eriarvoiseen asemaan vaikeavammaisten kuljetuspalvelun omavastuuosuuden osalta. Kilometriperusteinen kuljetuspalvelun omavastuuosuus on asian käsittelyhetkellä oikeudenmukaisin ja yhdenvertaisin sekä asiakkaalle edullisin. Omavastuuosuuden hinnat ovat pysyneet samana vuodesta 2014.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto pitää asiakasmaksulain ja vammaispalvelulain vastaisena menettelynä sitä, että omavastuuosuus määräytyy kilometriperusteisesti riippumatta asiakkaan asuinpaikasta.

Waltti-korttijärjestelmä on kuntayhtymän alueella muuttumassa kesään 2021 mennessä. Aluehallintovirasto on katsonut riittäväksi velvoittaa kuntayhtymän antamaan 31.3.2021 mennessä selvityksen toimenpiteistä, joihin kunta on ryhtynyt varmistaakseen vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen omavastuuosuuksien lainmukaisuuden.

Ratkaisun perusteet 

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksessään KHO 2020:20 pitänyt lainvastaisena ja kumonnut kunnan vastaavanlaisen päätöksen, joka on liittynyt eri tapaukseen. Päätöksen mukaan vammaispalvelulain pykälän 8 momentissa 2 tarkoitetuista vaikeavammaisille järjestettävistä kuljetuspalveluista oli peritty edelleen maksu Matkahuollon vuoden 2014 hinnaston kertalippujen hintojen perusteella. Linja-automatkojen hinnat olivat kunnassa 1.7.2016 alkaen määräytyneet vyöhykejaon perusteella Waltti-korttijärjestelmässä. Uuden järjestelmän mukaiset lippujen hinnat olivat osittain edullisempia kuin aiemmat kertalippujen hinnat.

Aluehallintovirasto pitää tärkeänä sitä, että kuntayhtymä pyrkii kohtelemaan kaikkia alueensa asukkaita yhdenvertaisesti. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Aluehallintovirasto katsoo, että yhdenvertaisuutta täytyy kuljetuspalvelujen maksuissa arvioida ensisijaisesti niin, että vammaisen henkilön kuljetuspalvelumaksun omavastuuosuus ei saa nousta korkeammaksi kuin hänen vammattoman lähinaapurinsa julkisen liikenteen maksu. 

Lisätietoa:

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 9.12.2020
diaarinumero ISAVI/6296/2020

Hygieniahaalarin käyttämiseen tulee olla lääkärin lupa

Asian kuvaaminen 

Iäkäs muistisairas asiakas muutti tehostetun palveluasumisen yksikköön. Hoivakodin hoitavalta lääkäriltä oli pyydetty lupa hygieniahaalarin käyttöön asiakkaalle yöaikaan, mutta hygieniahaalaria käytettiin säännöllisesti myös päivisin. Kirjausten perusteella hygieniahaalarin käytön tarpeellisuutta ei seurattu ja arvioitu riittävästi, eikä hoivakodissa etsitty asianmukaisesti vaihtoehtoisia, asiakkaan itsemääräämisoikeutta kunnioittavia toimintatapoja. Oli myös epäselvää, olivatko omaisetkaan antaneet lupaa hygieniahaalarin käyttämiselle.

Asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelma kirjattiin hoivakodissa tekemättä yhteistyötä asiakkaan omaisten kanssa. Keskeneräinen suunnitelma toimitettiin omaisille tarkistettavaksi viiveellä ja vasta omaisen sitä pyydettyä. Hoivakodissa tehdyt kirjaukset olivat puutteellisia, ja niissä käytetty kieli oli asiayhteydessään muistisairaan asiakkaan ihmisarvoa loukkaavaa.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kiinnitti kuntayhtymän huomiota siihen, että asiakkaan itsemääräämisoikeutta rajoittavia toimenpiteitä saa käyttää sosiaalihuoltolain mukaisissa asumispalveluissa vain määräaikaisesti lääkärin päätöksellä. Rajoitustoimenpiteiden käyttämistä tulee seurata ja dokumentoida, ja se on lopetettava heti, kun se ei ole enää välttämätöntä.

Kuntayhtymän huomiota kiinnitettiin myös siihen, että hoito- ja palvelusuunnitelma tulee laatia asiakaslain edellyttämällä tavalla yhteistyössä asiakkaan ja tarvittaessa hänen läheisensä kanssa ja että se tulee toimittaa ilman aiheetonta viivytystä asianosaisille.

Aluehallintovirasto kiinnitti kuntayhtymän huomiota tarpeellisten ja riittävien asiakasasiakirjamerkintöjen laatimiseen. Lisäksi aluehallintovirasto ilmaisi käsityksenään, että hoivakodissa tehdyt kirjaukset muistisairaasta asiakkaasta sisälsivät sosiaalihuollon asiakaslain 4 §:n 1 momentin vastaisella tavalla hänen ihmisarvoaan loukkaavaa kieltä.

Ratkaisun perusteet 

Hygieniahaalarin käyttämisellä puututaan asiakkaan perusoikeuksiin. Itsemääräämisoikeutta rajoittavien toimenpiteiden tai välineiden käyttämisestä sosiaalihuoltolain mukaisessa asumispalvelussa ei ole säädetty laissa. Eduskunnan oikeusasiamies on todennut, että rajoitustoimenpiteen tulee perustua lääkärin päätökseen ja että asiasta on keskusteltava asiakkaan ja hänen omaistensa ja läheistensä kanssa. Oikeusasiamies on todennut myös, että rajoituksen tarpeellisuutta on jatkuvasti arvioitava ja että sen käytöstä on luovuttava viipymättä, kun se ei enää ole välttämätöntä.

Asiakkaalle on laadittava sosiaalihuoltolain mukaisessa asumispalvelussa hoito- ja palvelusuunnitelma tai muu vastaava suunnitelma. Suunnitelma on laadittava yhteistyössä asiakkaan sekä tarvittaessa hänen omaistensa tai läheistensä kanssa.

Asiakkaasta tehtävien kirjausten tulee olla sosiaalihuollon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen, seurannan ja valvonnan kannalta tarpeellisia ja riittäviä. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata. Tämä koskee myös asiakkaasta tehtäviä kirjauksia, joiden tulisi olla neutraaleja ja tosiseikkoihin perustuvia.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Perustuslaki 7 §
  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 4 §, 7 § ja 8 §
  • Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista 4 §
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 3 § ja 6 §
  • Hallintolaki 23 §

Sosiaalihuolto - 2019

Lapin aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto  
Ratkaisupäivämäärä 26.11.2019 
Diaarinumero LAAVI/973/2019 

Kunta ei voi päättää siitä, mitä kustannuksia Kelan hoitotuella on katettava 

Kunta oli päättänyt, että vammaispalvelujen asiakkailta peritään palveluasumisen erityispalveluista asiakasmaksu, mikäli henkilö saa Kelasta eläkkeensaajan hoitotukea. Kunnan asiakasmaksusäännön mukaan asiakasmaksuna perittäisiin korkeintaan puolet hoitotuesta, tai mikäli henkilön saamasta hoitotuesta menee muihin erityiskustannuksiin yli puolet hoitotuesta, on maksu hoitotuen ja asiakkaan osoittamien erityiskustannusten välinen erotus.  

Maksua perittiin vammaispalvelulain mukaisesta palveluasumisesta silloin, kun se järjestettiin henkilön omaan kotiin.  

Aluehallintovirasto piti kunnan asiakasmaksusääntöä virheellisenä ja kehotti kunnan sosiaali- ja terveyslautakuntaa korjaamaan virheellisen asiakasmaksusääntönsä, ohjeistamaan alaisensa viranhaltijat asiassa sekä huolehtimaan siitä, että niitä asiakkaita, joilta asiakasmaksuja vammaisten asumispalveluista on asiakasmaksusäännön perusteella peritty, ohjeistetaan niistä menettelytavoista, joilla asiakas voi vaatia virheellisesti perittyjen maksujen palauttamista.  

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että asiakasmaksulain 4 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 §:n tarkoittama palveluasuminen on maksuton sosiaalipalvelu. Maksu palveluasumisesta voidaan poikkeuksellisesti periä ainoastaan silloin, kun henkilö saa korvausta asumisen erityiskustannuksiin muun lain nojalla.  

Asiakasmaksulaissa tai -asetuksessa ei kuitenkaan ole määritelty sitä, minkä lain nojalla maksettava korvaus voidaan ottaa huomioon vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen erityiskustannuksista perittävää maksua määrättäessä. Laissa ei siten ole suljettu pois mahdollisuutta ottaa huomioon myös Kelan maksamaa vammaistukea tai eläkettä saavan hoitotukea määrättäessä maksua vammaispalvelulain mukaisen asumisen erityiskustannuksista.  

Kunta ei kuitenkaan voi yksipuolisesti päättää siitä, mihin tarkoituksiin ja kustannuksiin Kelan hoitotuki on kohdennettava ilman, että ensin on selvitetty, millä perusteella tai mihin kustannuksiin tuki on myönnetty. Asiakkaalle myönnetyn Kelan hoitotuen myöntämisen perusteet on selvitettävä jokaisen asiakkaan kohdalla erikseen, ja mikäli tukea tai etuutta on myönnetty nimenomaisesti vammaisten asumispalveluista aiheutuvien erityiskustannuksen kattamiseen, voidaan etuutta enintään tältä osin periä asiakasmaksulain nojalla. Pelkkä vammaistuen tai eläkettä saavan hoitotuen saaminen ei osoita sitä, että tuki on myönnetty kattamaan vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetussa laissa tarkoitetun palveluasumisen erityskustannuksia.

Terveydenhuolto - 2023

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 19.4.2023
diaarinumero LSSAVI/3994/2022

Asian kuvaaminen 

A kanteli läheisensä hoidossa tapahtuneesta lääkitysvirheestä ja asianmukaisessa hoidossa tapahtuneesta viiveestä. Kotihoito oli jakanut B:lle väärän henkilön voimakkaat lääkkeet. Päivystävä lääkäri C ei ollut määrännyt potilasta sairaalahoitoon vaan ohjeistanut kotiseurantaan. Seuraavalla kotikäynnillä kahden tunnin kuluttua B oli löytynyt tajuttomana ja oksentaneena. Potilas joutui tapahtuman seurauksena tehohoitoon. Asiassa oli kyse valitun hoitolinjan asianmukaisuudesta.  

B oli kotihoidon turvin yksin asuva monisairas ja iäkäs henkilö. Kotihoito oli jakanut B:lle vahingossa toisen henkilön lääkkeet, joiden joukossa oli voimakkaita keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Virheen huomattuaan hoitaja oli konsultoinut päivystävää lääkäriä C, joka oli ohjeistanut vastauksessaan kotiseurantalinjaan. Lääkäri C oli ohjeistanut kotihoitoa tarkastamaan B:n voinnin uudestaan parin tunnin kuluessa ja ottamaan tarvittaessa uudestaan yhteyttä lääkäriin. B oli jätetty kotiseurantaan intoksikaation havaitsemisen jälkeen ja hoitajan palatessa tarkistamaan B:n vointia hänet oli löydetty tajuttomana ja oksentaneena. Tämän jälkeen B oli kuljetettu ambulanssilla jatkohoitoon sairaalaan. Sairaalassa B oli joutunut teho-osastolle seurantaan ja saanut mm. aspiraatiokeuhkokuumeen. Lääkäri C:n myöhemmin antamat selvitykset olivat osin ristiriitaisia. Selvitysten mukaan hoitolinjan valintaan oli vaikuttanut B:n taustalla ollut DNR-päätös ja vakava muistisairaus tai väärä mielikuva kotihoidon sisällöstä. 

Asian ratkaisu 

Tässä päätöslyhennelmässä käsitellään ainoastaan lääkärin toimintaa. Aluehallintovirasto antoi lääkärille C huomautuksen lääketieteellisesti hyvän hoidon laiminlyönnistä tapaturmaisen intoksikaation hoitolinjaa valittaessa. Hoitolinjauksessa ei ollut myöskään otettu riittävällä tavalla huomioon kotiseurannan toteutettavuutta yksinasuvan, monisairaan ja huomattavasti alentuneen toimintakyvyn omaavan potilaan osalta. Potilaan oikeus laadultaan hyvään hoitoon ei ollut toteutunut. Aluehallintovirasto piti laiminlyöntiä vakavana. 

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, ettei potilaan DNR-päätöksellä ole ollut merkitystä hoidon tarvetta arvioitaessa. Edelleen aluehallintovirasto totesi, ettei vakavakaan muistisairaus saa estää tapaturmaisen intoksikaation asianmukaista lääketieteellistä hoitoa. Aluehallintovirasto ei pitänyt kotihoidon toteuttamaa harvaa seurantaa riittävänä ja painotti, että lääkäri päättää potilaan hoidosta. 

Ratkaisun perusteet

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 §:n perusteella potilaalla on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon.
Perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden välttämättömään huolenpitoon sekä riittävät terveyspalvelut sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään (19 §:n 1 & 3 mom.). 
Välttämättömään huolenpitoon kuuluu jokaisen oikeus kiireelliseen sairaanhoitoon (ks. HE 309/1993 vp, s.2). Terveydenhuollon lainsäädännössä potilaan oikeus hoitoon määräytyy hänen terveydentilansa edellyttämän yksilöllisen hoidon tarpeen perusteella. Potilaalla on oikeus hänen terveydentilansa edellyttämään sekä kiireelliseen että kiireettömään terveyden- ja sairaanhoitoon. Kiireellinen hoito on terveydenhuoltolain 50 §:n mukaan äkillisen sairastumisen, vamman, pitkäaikaissairauden vaikeutumisen tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista. 

Aluehallintovirasto katsoi, että päivystävä lääkäri oli laiminlyönyt potilaan asianmukaisen kiireellisen hoidon jättämällä hänet kotiseurantaan intoksikaation havaitsemisen jälkeen. Lääkäri oli siten aiheuttanut asianmukaisen hoidon viivästymisen. DNR-päätös ja muistisairaus eivät olisi saaneet vaikuttaa potilaan tarvitsemaan kiireellisen sairaanhoitoon. Lääkärin olisi myös pitänyt ottaa hoitolinjausta valitessaan paremmin huomioon kotiseurannan toteutumiseen liittyvät seikat yksinasuvan ja monisairaan potilaan kohdalla.   

Aluehallintovirasto myös totesi, että ammattihenkilölain 22 § mukaan lääkäri päättää potilaan hoidosta ja lääkärin ei ole mahdollista vastuuttaa hoitajalle arviota potilaan kotiseurannan asianmukaisuudesta. Potilaan oikeus potilaslain 3 § 2 momentin mukaiseen hyvään hoitoon ei ollut toteutunut, kun lääkäri päätti hoitolinjaksi kotiseurannan. 

Keskeiset lait ja suositukset 

  • Perustuslaki (731/1999) 19 § 1 & 3 mom. 
  • Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) 15 §, 22§, 24 a §:n 2 mom. 2 k., 26 § 3 mom.
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 3 §:n 2 mom.
  • Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 8 §:n 1 mom., 50 § 1 & 2 mom.   
     

Lapin aluehallintovirasto
Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat 
Ratkaisupäivämäärä: 28.6.2023
Diaarinumero: LAAVI/1158/2021 

Potilaalla on oikeus oikea-aikaiseen sairaanhoitoon 

Asian kuvaaminen  

A oli kaatunut lomareissullaan, ja hänen lonkkansa ja olkapäänsä olivat iskeytyneet jäiseen maahan. Terveysaseman päivystävä lääkäri B oli määrännyt A:lle voimakkaita kipulääkkeitä ilman jatkotutkimuksia. Toimintaa perusteltiin sillä, että jatkotutkimuksiin pääseminen A:n kotipaikkakunnalla kesti yhtä kauan kuin hoitoon pääsy kiireellisellä lähetteellä paikallisessa terveydenhuollossa. Neljä päivää myöhemmin A hakeutui kotipaikkakunnallaan sairaalan päivystykseen, jossa hänelle diagnosoitiin neljä murtumaa. Asiassa oli kyse siitä, toteutuiko A:n oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. 

Kirjaus koskien A:n käyntiä terveysasemalla näkyi Omakannassa vasta lähes kolme kuukautta käynnin jälkeen. A:n mukaan se myös sisälsi osittain virheellistä tietoa hänelle suoritetusta tutkimuksesta. B oli tehnyt kirjaukset potilastietojärjestelmään samana päivänä A:n päivystysvierailun kanssa, mutta johtava lääkäri C, jolla oli oikeudet siirtää kirjaukset Kanta-palvelujen Potilastiedon arkistoon, oli kuitannut kirjauksen hyväksytyksi vasta kolmen kuukauden kuluttua potilaan hoitotapahtumasta. 

Asian ratkaisu

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan A:n oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ei kaikilta osin toteutunut. Kaatumistapahtuman laatu huomioon ottaen asiassa olisi tullut epäillä murtumien mahdollisuutta. Suoritetut tutkimukset olivat olleet puutteellisia, koska murtumia ei ollut diagnosoitu. A olisi pitänyt lähettää päivystykseen toiselle paikkakunnalle, jossa kuvantaminen oli tapahtuma-aikaan ollut mahdollista.

Lisäksi aluehallintovirasto totesi, että johtava lääkäri C oli rikkonut velvollisuutta tallentaa sähköiset potilasasiakirjat Omakantaan säädetyn määräajan sisällä. Väitettyjen virheellisten tietojen merkitsemisen osalta aluehallintovirasto totesi, ettei sillä ollut toimivaltaa määrätä väitettyjä virheellisiä kirjauksia korjattavaksi. Potilasasiakirjamerkintöjä koskevat korjaamisvaatimukset pitää esittää rekisterinpitäjälle eli asianomaiselle hyvinvointialueelle. 

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto katsoi, että potilaslain 3 §:n 2 momentin mukaisella laadultaan hyvällä hoidolla tarkoitettiin tässä yhteydessä lääketieteellisesti perusteltua hoitoa, joka tapahtuu oikea-aikaisesti ja oikeassa paikassa. Koska tapahtuma-aikana tehdyt tutkimukset olivat olleet puutteellisia, asianmukaisen hoidon aloitus oli viivästynyt usealla päivällä ja se oli päästy aloittamaan vasta A:n kotipaikkakunnan terveydenhuollossa.

Potilasasiakirja-asetus edellyttää, että potilasasiakirjamerkinnät tehdään viivytyksettä ja viimeistään viiden vuorokauden kuluessa siitä, kun potilas poistuu vastaanotolta tai palvelutapahtuma muutoin päättyy. Myös sähköisten potilasasiakirjojen muodostaminen merkinnöistä ja niiden tallentaminen arkistointipalveluun on tapahduttava samassa määräajassa. 

Keskeiset lait ja suositukset 

  • Potilaslaki (785/1992) 3 § 
  • Ammattihenkilölaki (559/1994) 15 § 
  • Potilasasiakirja-asetus (298/2007) 8 § 
  • Yleinen tietosuoja-asetus (EU 2016/679) 16 artikla 

Lapin aluehallintovirasto 
Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat
Ratkaisupäivämäärä: 24.2.2023
Diaarinumero: LAAVI/764/2022

Terveydenhuollon henkilöstöllä on oltava selkeät ohjeet ja toimintatavat tietoturvaloukkaustilanteita varten

Asian kuvaaminen 

Potilas A:n tytär teki kantelun aluehallintovirastolle A:n potilastietojen käsittelystä terveyskeskuksessa X. A:n ja toisen potilaan potilastiedot olivat menneet keskenään sekaisin, ja A:n kotiuttamiseen liittyvä epikriisi oli laadittu toisen potilaan nimellä ja tiedoilla. Potilasasiakirjamerkinnöistä ja kotiuttamisesta vastuussa olleen sairaanhoitaja B:n mukaan kotiutuvien potilaiden paperit olivat todennäköisesti menneet pöydällä sekaisin ja inhimillisestä virheestä johtuen päätyneet väärille potilaille kotiutumisvaiheessa. 

Tapauksen jälkeen kummankaan potilaan potilasasiakirjoista ei löytynyt merkintää sekaannuksesta ja siitä, mitä virheellisiä tietoja asiakirjoihin oli merkitty. Virheelliset tiedot oli kuitenkin korjattu. Tapahtuneesta tehtiin HaiPro-ilmoitus, mutta ei ilmoitusta Tietosuojavaltuutetun toimistolle. Terveyskeskuksen tietosuojavastaava sai tapahtuneesta tiedon hieman yli neljä kuukautta tapahtuma-ajan jälkeen. Johtavan lääkärin tietoon asia tuli ensimmäisen kerran, kun aluehallintovirasto teki kantelun johdosta selvityspyynnön.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kehotti hyvinvointialuetta ryhtymään tarpeellisiksi katsomiinsa omavalvonnallisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että terveyskeskus X:ssä on henkilöstölle selkeät kirjalliset ohjeet siitä, miten toimia epäillyssä tietoturvaloukkaustilanteessa ja kenelle asiasta työyksikössä pitää ilmoittaa. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti sairaanhoitaja B:n vakavaa huomiota tarkkuuteen potilasasiakirjamerkintöjen laatimisessa ja lähettämisessä oikealle vastaanottajalle.

Ratkaisun perusteet 

Yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan rekisterinpitäjän on ilmoitettava tietoturvaloukkauksesta valvontaviranomaiselle eli tietosuojavaltuutetulle. Lisäksi henkilötietojen käsittelijän on ilmoitettava henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta rekisterinpitäjälle ilman aiheetonta viivytystä. Rekisterinpitäjän on dokumentoitava kaikki henkilötietojen tietoturvaloukkaukset, mukaan lukien loukkaukseen liittyvät seikat, sen vaikutukset ja toteutetut korjaavat toimet. Silloin kun henkilötietojen tietoturvaloukkaus todennäköisesti aiheuttaa korkean riskin luonnollisten henkilöiden oikeuksille ja vapauksille, loukkauksesta on ilmoitettava rekisteröidylle ilman aiheetonta viivytystä. Aluehallintovirasto totesi, että asiasta tehty HaiPro-ilmoitus ei ollut riittävä toimenpide, vaan tapahtuneesta tietoturvaloukkauksesta olisi pitänyt ilmoittaa myös tietosuojavaltuutetulle ja tietoturvaloukkauksen kohteeksi joutuneille henkilöille sekä johtavalle lääkärille ja terveyskeskuksen tietosuojavastaavalle. 

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassapidettäviä, eikä terveydenhuollon ammattihenkilö saa ilman potilaan kirjallista suostumusta antaa sivulliselle potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja. Aluehallintovirasto katsoi sairaanhoitaja B:n menetelleen ammattitoiminnassaan tältä osin huolimattomasti ja salassapitosäännösten vastaisesti.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Yleinen tietosuoja-asetus (EU 2016/679) artiklat 33 ja 34
  • Potilaan asemasta ja oikeuksista annettu laki (785/1992) 13 §

Päätöslyhennelmä

Lapin aluehallintovirasto  

Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat 

Ratkaisupäivämäärä 26.4.2023 

diaarinumero LAAVI/1151/2021 ja LAAVI/942/2022 

Rajoittamistoimenpiteiden käyttö on mahdollista vain laissa säädetyin perustein ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen 

Asian kuvaaminen  

Palvelukoti X:n asukkaaseen oli kohdistettu rajoitustoimenpiteitä, joiden käyttö oli perustettu koronapositiivisen eristykseen. Asiakkaan rajoitustoimenpiteitä olivat kameravalvonta, leposide sekä haaravyölupa, jotka olivat voimassa 17 vuorokauden ajan. Toimenpiteisiin oli lupa tartuntataudeista vastaavalta johtavalta lääkäriltä ja niitä perusteltiin asiakkaan omalla turvallisuudella. Selvitysten mukaan asiakas oli kyseessä olevana aikana ollut omatoimisesti kävelevä, mutta keskushermostosairautensa vuoksi muutoin täysin autettava. Lepositeiden käyttö oli ollut säännöllistä ja lähes päivittäistä, ja sen yhteydessä oli käytetty kameravalvontaa. Asiakkaan asiakaskirjauksista ei aina ilmennyt rajoittamistoimenpiteiden aloittamis- ja lopettamisajankohtaa. 

Lisäksi osaan muista palvelukodin asukkaista oli kohdistettu rajoitustoimenpiteitä, joilla rajoitettiin heidän liikkumistaan. Asiassa oli kyse siitä, oliko palvelukodissa tehtyjä rajoitustoimenpiteitä käytetty oikein ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. 

Asian ratkaisu  

Palvelukoti rajoitti asiakkaidensa itsemääräämisoikeutta perustuslain vastaisesti ilman laissa säädettyä perustetta. Se, että rajoitustoimenpiteen käytöstä oli voimassa oleva hoitopäätös, ei tarkoittanut, että yksilöä voitiin toimenpiteellä rajoittaa useiden tuntien ajan, toistuvasti tai ilman lääkärin arviota. Sitominen vuoteesta tai huoneesta lähtemisen estämiseksi tai kaatumisvaaran ehkäisemiseksi ei toteuttanut suhteellisuusperiaatetta rajoitustoimenpiteistä päätettäessä. Myös erityistilanteessa, kuten yritettäessä estää tartuntataudin leviäminen, olisi tullut valita sellaiset menettelytavat, jotka mahdollisimman vähän rajaavat asiakkaan itsemääräämisoikeutta. 

Ratkaisun perusteet

Perusoikeuksien rajoittaminen edellyttää, että laissa on säädetty täsmällisesti ja tarkkarajaisesti oikeudesta rajoitustoimen käyttämiseen. Vanhusten hoitoa ja hoivaa järjestettäessä ei ole olemassa yleisiä säännöksiä tai oikeutta rajoittaa henkilön itsemääräämisoikeutta esimerkiksi rajoittamalla hänen liikkumistaan sitomalla tai kameravalvonnalla. Jos asiakkaaseen kohdistetaan rajoittamistoimenpiteitä lain nimenomaisen säännöksen perusteella, on aina kiinnitettävä huomiota rajoituksen kestoon, välttämättömyyteen sekä siihen, että henkilöllä on kaikenlaisen sitomisen tai eristämisen toteutuessa valvonta. Rajoitustoimien käytöstä sekä käytön alkamisesta ja päättymisestä tulee myös aina olla asianmukaiset asiakaskirjaukset. 

Aluehallintovirasto katsoi, että omatoimisesti liikkuvan, muistisairaan asiakkaan eristäminen omaan huoneeseen 17 päivän ajaksi tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi oli asiakkaalle poikkeuksellinen tilanne, jossa asiakaan hyvinvointiin oli kiinnitettävä erityistä huomiota. Tämä tarkoitti esimerkiksi hyvinvoinnin edistämistä riittävällä henkilöstöllä, valvonnalla ja viriketoiminnalla asiakkaan voinnin ja toimintakyvyn sallimissa puitteissa. Ensisijaista on asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Hoito ja huolenpito on pyrittävä toteuttamaan yhteistyössä asiakkaan kanssa ja muilla keinoilla tai mahdollisimman vähäisillä rajoitustoimenpiteillä.

Keskeiset lait 

  •  Perustuslaki (731/1999) 2 §, 7 §, 9 §, 10 §, 22 § 

  • Potilaslaki (785/1992) 3 §, 12 § 

  • Sosiaalihuollon asiakaslaki (812/2000) 4 §, 8 § 

  • Vanhuspalvelulaki (980/2012) 14 §, 19 § 

  • Tartuntatautilaki (1227/2016) 60 §, 63 § 

  • Tartuntatautilaki (1149/2022) 17 §, 68 §, 69 § 

Lapin aluehallintovirasto
Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat
Ratkaisupäivämäärä 10.2.2023
diaarinumero LAAVI/621/2021

Potilaan korvaushoitoa ei voi lopettaa rangaistuksena hänen käyttäytymisestään

Asian kuvaaminen

A kanteli kunnan X terveydenhuollon toiminnasta liittyen hänen opioidikorvaushoitonsa toteuttamiseen. Korvaushoito oli lopetettu A:han kohdistuvan rikostutkinnan vuoksi. Perusteluna käytettiin A:n ja hoitavan tahon välisen korvaushoitosopimuksen kohtaa, jonka mukaan rikollinen toiminta johtaa hoidon lopettamiseen. A:n mielestä korvaushoidon lopettamista käytettiin rangaistuksena.

Johtava lääkäri B:n mukaan opioidikorvaushoito lopetettiin, koska sille ei ollut enää terveysturvallisia edellytyksiä. A:n hallusta oli löytynyt suuria määriä huumausaineiksi luokiteltavia aineita, mikä lisäsi vakavien riskien määrää yhdessä korvaushoidon jatkamisen kanssa. B totesi myös, ettei A:n hoidon tarve sinällään ollut muuttunut.

Asian ratkaisu

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kantelijan korvaushoidon lopettamisen kantelijaan liittyvät lääketieteelliset syyt jäivät saadun selvityksen perusteella esittämättä.

Asiassa ei tullut ilmi sellaisia asianmukaisia A:han liittyviä lääketieteellisiä syitä eikä A:n hoidon tarpeen muutoksia, joiden perusteella hoidon lopettamispäätös olisi ollut lain vaatimusten mukainen.

Aluehallintovirasto katsoi, etteivät kunnan X opioidikorvaushoidon ohjeistukset ja käytännöt kaikilta osin vastanneet potilaslain mukaista potilaan oikeutta laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Aluehallintovirasto kiinnitti myös A:ta hoitaneen lääkärin huomiota potilaslaissa säädettyyn velvollisuuteen hoitaa potilasta lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

Ratkaisun perusteet

Oikeusasiamiehen linjauksen (6.3.2009, dnro 4314/ 3/06) mukaan potilaan hoitoa ei voida lopettaa rangaistuksena hänen käyttäytymisestään eikä potilaan hoidon lopettamista vastoin hänen tahtoaan voida perustella pelkästään sillä, että hän ei ole noudattanut hoitosopimusta. Aluehallintovirasto totesi, että päätettäessä potilaan korvaushoidon lopettamisesta on

noudatettava terveydenhuoltolain ja potilaslain säännöksiä. Opioidikorvaushoidon antamisen lähtökohtana on potilaan hoidon tarve. Potilaslain mukaan potilaan hoidossa on pyrittävä löytämään lääketieteellisesti hyväksyttävä hoitomuoto, jota voidaan toteuttaa yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

Kunnan X opioidikorvaushoidon ohjeistukset ja käytännöt eivät olleet hoitosopimuskäytäntöjen osalta potilaslain mukaisia. Ohjeistukset ja käytännöt olivat voineet johtaa tilanteeseen, jossa potilaalta edellytettiin sitoumusta sääntöihin, jotka ovat ristiriidassa perusoikeuksien toteutumisen ja potilaslain säännösten kanssa. Sopimusrikkeet saattoivat johtaa sellaisiin hoidon muutoksiin, jotka eivät olleet oikeassa suhteessa päämääriin nähden. Ohjeiden ja käytäntöjen on jätettävä tilaa palvelun tarvitsijan yksilöllisen tarpeen huomioon ottamiselle.

Keskeiset lait ja suositukset

  •  Hallintolaki (434/2003) 6 §

  •  Potilaslaki (785/1992) 3 §, 6 §

  •  Ammattihenkilölaki (559/1994) 15 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 29.5.2023
Diaarinumero ISAVI/2209/2022

Järjestelmämäärittelyt eivät saa estää rekisteröidyn tosiasiallisia ja lakisääteisiä oikeuksia päästä omiin henkilötietoihin ja saada pyynnöstä henkilötietonsa
 

Asian kuvaaminen 

Huoltaja A oli pyytänyt alaikäisen lapsensa B:n magneettitutkimuksesta tietoa, sillä tuloksia ei ollut nähtävinä OmaKanta-palvelussa. Magneettitutkimuksen tulokset oli selostettu aiemmin suullisesti lapsen vanhemmalle C. Huoltaja A oli yhteydessä poliklinikalle, jolloin hän sai tiedon siitä, että magneettitutkimusten tuloksia ei näkynyt Kanta-järjestelmässä, koska tulosten julkaisuun oli asetettu 365 päivän mittainen viive. Hoitotoimenpiteitä ja asiakastietolain mukaisia kirjauksia oli tehty kahden eri sairaanhoitopiirin alueella. Asiassa on kyse siitä, onko vuoden mittainen viive tietojen päivittymisessä asianmukainen ja voitiinko sillä perusteella kieltäytyä antamasta pyydettyjä henkilötietoja.

Sairaalan potilastietojärjestelmässä oli oletuksena radiologisten tutkimusten osalta 365 päivän viivästys Omakanta-näkyvyydelle. Järjestelmä ei sallinut muokata viiveen pituutta. Potilasta hoitaville terveydenhuollon yksiköille tutkimukset olivat Kanta-arkistossa näkyvillä välittömästi. OmaKanta-viivästys oli alun perin laitettu sen vuoksi, että potilas saisi tutkimustuloksen ja sen tulkinnan häntä hoitavalta lääkäriltä eikä niin, että potilas tai lapsen huoltaja näkisi vastauksen suoraan ensiksi OmaKannan kautta.


Asian ratkaisu 

Sairaalan olisi pitänyt antaa pyydetyt henkilötiedot lakisääteisessä kuukauden määräajassa. Järjestelmään määritelty 356 päivän viivästys oli ristiriidassa tietosuoja-asetuksen asettamien vaatimusten kanssa. 

Aluehallintovirasto saattoi päätöksen tiedoksi hyvinvointialueelle, jotta se voisi omavalvonnallisesti huomioida päätöksessä esille tuodut seikat liittyen asiakastietolain ja tietosuoja-asetuksen
vaatimuksiin. Hyvinvointialueen antaman selvityksen mukaan kehittämistoimenpiteisiin oli ryhdytty välittömästi epäkohdan tultua ilmi.

Ratkaisun perusteet 

Omien tietojen tarkastuspyyntöön on vastattava ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin
viimeistään kuukauden kuluessa pyynnöstä sekä perusteltava kieltäytymisensä siinä tapauksessa, jos tällaista pyyntöä ei aiota noudattaa. Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että lähtökohtaisesti potilaalla tulee olla suoraan pääsy häntä koskeviin tietoihin OmaKanta-palvelussa eikä tietoja tulisi pyytää erikseen. 

Joka tapauksessa asiassa ei ole pyynnöstä huolimatta annettu kaikkia henkilötietoja kuukauden lakisääteisessä määräajassa ja 365 päivän viivästys OmaKanta-näkyvyydelle on ristiriidassa tietosuoja-asetuksen asettamien vaatimusten kanssa. Järjestelmäongelmat, rekisterinpitäjän sekä henkilötietojen käsittelijän rooleihin liittyvät tulkinnanvaraisuudet eivät saa estää rekisteröidyn tosiasiallisia ja lakisääteisiä oikeuksia päästä omiin henkilötietoihin ja saada pyynnöstä henkilötietonsa.

Tietojen näkymisen OmaKanta-palvelussa osalta aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että tietosuoja-asetuksen 15 artiklan mukaan rekisteröidyllä eli tässä tapauksessa kantelijalla oli oikeus saada vahvistus siitä, että häntä tai hänen lastansa, jonka tietoihin vanhemmalla on katseluoikeus, koskevia henkilötietoja käsitellään, ja jos näitä henkilötietoja käsitellään, kantelijalla oli oikeus saada pääsy henkilötietoihin. Asiassa ei ollut osoitettu tietosuojalain 34 §:n mukaista poikkeusperustetta.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Asiakastietolaki (784/2021) 1 §, 5 §, 8 § 20 § ja 39 §
  • Tietosuoja-asetus 5 artikla, 15 artikla ja 28 artikla
  • Tietosuojalaki 34 §
     

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Terveydenhuolto

Ratkaisupäivämäärä 6.3.2023

diaarinumero ESAVI/32535/2022

Asiakkaan turvakielto ei ollut syy olla myöntämättä palveluseteliä

Asian kuvaaminen

Kantelija oli kannellut aluehallintovirastoon, koska hän ei ollut päässyt hoitoon säädetyn määräajan kuluessa. Kantelija oli ilmoittanut organisaatio X:lle, että hänelle käy myös palveluseteli. Hoidosta vastaava organisaatio X oli kantelijan mukaan todennut, ettei palvelusetelin antaminen ollut mahdollista kantelijalla olleen turvakiellon vuoksi. Organisaatiosta johtuvista syistä palveluseteliä ei ollut mahdollista antaa asiakkaille, joilla on turvakielto. Kantelija katsoi, että hänet on asetettu eriarvoiseen asemaan muiden asiakkaiden kanssa.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi organisaatio X:lle huomautuksen, koska kantelijalle ei turvakiellon takia myönnetty palveluseteliä, eikä kantelija siten päässyt hoitoon säädetyn määräajan kuluessa.

Ratkaisun perusteet

Kantelijalle ei ollut myönnetty palveluseteliä hänellä olleen turvakiellon vuoksi. Organisaatio X:ssä oli kielletty myöntämästä palveluseteliä asiakkaille, joilla on turvakielto. Organisaatio X perusteli kieltoa sillä, että prosessissa oli havaittu epäselvyyksiä. Aluehallintovirastolle toimitetussa organisaatio X:n lausunnossa ei kerrottu tarkemmin, mitä havaitut epäselvyydet olivat olleet. Kielto on ollut väliaikainen ja se on sittemmin kumottu. Kantelijalle tarjottiin palveluseteliä noin 10 kuukauden päästä siitä, kun hän otti yhteyttä organisaatio X:ään ja pyysi päästä hoitoon.

Aluehallintovirasto totesi, että niillä asiakkailla, joilla on turvakielto, on yhtäläinen oikeus terveydenhuollon palveluihin muiden asiakkaiden kanssa.

Organisaatio X:n menettely ei ole ollut perustuslain 6 §:ssä ja potilaslain 3 §:ssä säädetyn mukaista, sillä yhtäläisiä hoitoon pääsyn mahdollisuuksia ei tarjottu asiakkaille, joilla on turvakielto. Aluehallintovirasto totesi, että yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä säädetään myös yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014).

Aluehallintovirasto antoi organisaatio X:lle huomautuksen, koska kantelijalle ei turvakiellon takia myönnetty palveluseteliä, eikä kantelija siten päässyt hoitoon säädetyn määräajan kuluessa.

Keskeiset lait ja suositukset

* Suomen perustuslaki 6 §, 22 §

* Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 3 §

* Terveydenhuoltolaki 8 §, 51 §

* Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 1 §

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Terveydenhuolto

Ratkaisupäivämäärä 20.6.2023

diaarinumero ESAVI/31309/2021

Potilaan puhelimen talteenotosta ei tehty kirjallista hallintopäätöstä

1 Asian kuvaaminen

Kantelija oli kannellut muun ohella siitä, että lääkäri takavarikoi puhelimia syyttä ja siten estää yhteydenpidon läheisiin.

2 Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoi, että lääkäri X:n toiminta on ollut moitittavaa, koska kantelijan puhelimen pois ottamisesta ei ollut tehty yhteydenpidon rajoittamista koskevaa kirjallista hallintopäätöstä eikä myöskään kirjallista hallintopäätöstä omaisuuden haltuunotosta.

Aluehallintovirasto kiinnitti vastaisuuden varalle lääkäri X:n huomiota siihen, että potilaan yhteydenpitoa rajoitettaessa vaaditaan psykiatrisesta hoidosta vastaavan ylilääkärin tai muun vastaavan lääkärin tekemä kirjallinen päätös mielenterveyslain mukaisesti.

3 Ratkaisun perusteet

Kantelija oli tarkkailujaksolla, jolla arvioitiin tarvetta tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon. Kantelija oli jatkuvasti soittanut ja häirinnyt läheistään. Kantelijan puhelimien talteenotto oli sairaalassa henkilökunnan toimesta katsottu välttämättömäksi, jotta läheisen yksityiselämää voitiin suojata. Kantelija oli vastustanut puhelimiensa luovuttamista.

Talteenoton tehnyt lääkäri ei ollut tehnyt asiassa kirjallista valituskelpoista hallintopäätöstä, johon kantelijan olisi ollut mahdollista hakea muutosta säännönmukaisin muutoksenhakukeinoin valittamalla hallinto-oikeuteen.

Lääkäri oli ottanut kantelijan puhelimet häneltä pois ja laittanut ne kaappiin lukkojen taakse. Lääkäri oli tehnyt asiasta merkinnän potilasasiakirjoihin sekä lomakkeelle mielenterveyslain mukaisista rajoituksista. Pelkästään tätä menettelyä ei voitu pitää lainmukaisena, koska asiassa ei tehty valituskelpoista hallintopäätöstä.

Asiassa oli kyse siitä, miten omaisuuden haltuunotto pitää mielenterveyslain nojalla tehdä silloin kun lain vaatimat edellytykset täyttyvät.

Mielenterveyslain 22 g § koskee omaisuuden haltuun ottamista ja 22 j § yhteydenpidon rajoittamista. Molemmat säännökset mahdollistavat omaisuuden haltuun ottamisen. Aluehallintovirasto totesi, että on tulkinnanvaraista, kumpaa säännöstä tulisi soveltaa tietoteknisiin laitteisiin.

Aluehallintovirasto viittasi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen vastaavanlaisessa tilanteessa antamaan ratkaisuun, jossa päädyttiin 22 j §:ään, koska yhteydenpidon rajoittamista koskeva päätös on aina määräaikainen ja pituudeltaan maksimissaan 30 päivää kerrallaan. 22 g §:n mukainen päätös omaisuuden haltuunotosta on voimassa toistaiseksi niin pitkään kuin perusteet ovat käsillä.

Aluehallintovirasto viittasi myös Turun hallinto-oikeuden vastaavanlaisessa tilanteessa annettuun päätökseen, jonka mukaan puhelimen haltuunottoa on ensisijaisesti harkittava mielenterveyslain yhteydenpidon rajoittamista koskevien erityissäännösten nojalla eikä omaisuuden haltuunottoa koskevien säännösten perusteella.

Aluehallintovirasto katsoi, että puhelimen ottaminen pois on luonteeltaan tosiasiallisesti yhteydenpidon rajoittamista koskeva asia. Aluehallintovirasto arvioi, että asiassa olisi tullut tehdä ensisijaisesti yhteydenpidon rajoittamista koskeva valituskelpoinen päätös mielenterveyslain mukaisesti. Aluehallintovirasto totesi, että päätökset omaisuuden haltuunotosta sekä yhteydenpidon rajoittamisesta on tehtävä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen liitteenä olevien kaavojen mukaisesti.

4 Keskeiset lait ja suositukset

  • Perustuslaki 10 §

  • Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

  • Mielenterveyslaki 22 g §, 22 j §, 24 §

  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus mielenterveyslain mukaista tahdosta riippumatonta hoitoa koskevien lomakkeiden kaavoista ja potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittamisen valvonnasta 2 §, 3 §

  • HE 113/2001 vp, s. 29, s. 32

  • Turun hallinto-oikeuden päätös 18.11.2002, 02/630/1

  • Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätös 20.12.2019, EOAK/5255/2018

Terveydenhuolto - 2022

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 8.4.2022
diaarinumero LSSAVI/1752/2021

ADHD/ADD-tutkimuksiin pääsy viivästyi kohtuuttomasti

Asian kuvaaminen 

Potilas A kanteli ADHD/ADD-tutkimuksiin liittyvästä hoitoon pääsystä, hoidon ja tutkimusten saatavuudesta ja kestosta. A:n kohdalla tarve ADHD/ADD-oireiden kartoittamiseen oli todettu terveydenhuollon yksikössä helmikuussa 2019. A oli päässyt psykologin tutkimuksiin vasta marraskuussa 2020 eli yli 1,5 vuoden päästä siitä, kun tarve ADHD/ADD-oireiden kartoittamiseen oli todettu. 

A oli pohtinut hänellä mahdollisesti olevaa ADHD-diagnoosia ensimmäisen kerran psykiatrisen sairaanhoitajan sekä lääkärin vastaanotoilla tammikuussa 2019. Helmikuussa 2019 terveydenhuollon yksikössä tehdyn suunnitelman mukaan A:n ADHD/ADD-oireita oli tarkoitus kartoittaa sairaanhoitajan vastaanotolla jatkotutkimusten tarpeen arvioimiseksi ja suunnittelemiseksi. Vastaanottokäynti ei toteutunut, sillä A:ta ei koskaan kutsuttu vastaanotolle. A:n diagnostisen arviointiprosessin eteneminen ADHD/ADD-oireiden osalta keskeytyi. Vuotta myöhemmin helmikuussa 2020 A täytti ADHD/ADD-testin, jonka vastauksia oli tarkoitus käsitellä terveydenhuollon moniammatillisessa työryhmässä. A:n diagnostisen arviointiprosessin eteneminen keskeytyi uudelleen keväällä 2020, koska tehty suunnitelma asian käsittelemisestä työryhmässä oli jäänyt toteutumatta ja/tai kirjaamatta.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi organisaatiolle X huomautuksen, koska se oli laiminlyönyt terveydenhuoltolain mukaisen velvoitteen järjestää hoidon tarpeen arvioinnissa tarpeelliseksi katsotut ADHD/ADD-tutkimukset kolmessa kuukaudessa siitä, kun tarve ADHD/ADD-oireiden kartoittamiseen on todettu. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti organisaation X huomiota potilasasiakirjamerkintöjen laatimiseen lain edellyttämällä tavalla.

Aluehallintovirasto totesi lisäksi, että jos organisaatio X ei voinut itse antaa sairaanhoitoa enimmäisajan puitteissa, on sen terveydenhuoltolain mukaisesti järjestettävä hoito hankkimalla se muilta palveluntuottajilta. 

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että A oli potilasasiakirjamerkintöjen mukaan toistuvasti tammikuusta 2019 alkaen vastaanotoilla pohtinut ADHD:n mahdollisuutta. Selvitysten mukaan A:n ADHD/ADD-tutkimuksille ei olisi nähty selkeää tarvetta kuin vasta vuoden 2020 syksyllä. Potilasasiakirjoissa ei kuitenkaan ollut merkintöjä, että kantelijan ADHD/ADD-oireiden kartoittamista ei olisi nähty tarpeelliseksi tai ajankohtaiseksi vuosina 2019–2020. Sen sijaan potilasasiakirjojen perusteella jo helmikuussa 2019 moniammatillisessa työryhmässä nähtiin tarpeelliseksi kartoittaa kantelijan ADHD/ADD-oireita tarkemmin ennen lopullista päätöstä psykologin jatkotutkimusten tarpeellisuudesta. Asiakirjojen perusteella ei myöskään ollut selvitettävissä, miksi sairaanhoitajan vastaanottokäynti ADHD/ADD-oireiden kartoittamiseksi ei ollut toteutunut suunnitelman mukaisesti. Aluehallintoviraston pyynnöstä huolimatta tähän asiaan ei annettu tarkempaa selvitystä. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kantelijan kohdalla tehdyistä suunnitelmista poikkeamisilla oli siten merkitystä kantelijan ADHD/ADD:n diagnostisen prosessin etenemiseen sekä vuonna 2019 että vuonna 2020.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että puutteelliset potilasasiakirjamerkinnät vaikeuttivat asian arviointia valvovassa viranomaisessa. Asiassa jäi puutteellisten potilasasiakirjamerkintöjen vuoksi epäselväksi, milloin ja millä perusteilla kantelijan psykologin tutkimuksiin ohjaamisesta on päätetty ja milloin hänet on asetettu psykologin tutkimusjonoon. Epäselväksi myös jäi, miksi moniammatillisessa työryhmässä helmikuussa 2019 päätetty sairaanhoitajan vastaanottokäynti ADHD/ADD-oireiden kartoittamiseksi ei toteutunut suunnitellusti ja miksi asiaa ei käsitelty suunnitelman mukaisesti moniammatillisessa työryhmässä vuonna 2020, esimerkiksi, unohtuiko asia viedä asiakastyöryhmään vai jäivätkö siellä tehdyt päätelmät/suunnitelmat kirjaamatta. Aluehallintovirasto kiinnitti organisaation X huomiota potilasasiakirjamerkintöjen laatimiseen lain edellyttämällä tavalla.

Aluehallintovirasto totesi, että Suomessa vallitsi valmiuslain 3 §:ssä säädetyt poikkeusolot 16.3.–16.6.2020 välisenä aikana, jolloin kunnilla on ollut valmiuslain 88 §:n 1 kohdassa säädetyn mukaisesti oikeus poiketa terveydenhuoltolaissa säädettyjen määräaikojen noudattamisesta kiireettömän hoidon järjestämisessä. Aluehallintovirasto totesi, että poikkeusolojen ja valmiuslaissa säädetyistä määräajoista poikkeamisen päättymisen jälkeenkin on mennyt noin viisi kuukautta, ennen kuin A pääsi tarpeelliseksi arvioituihin psykologisiin tutkimuksiin.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Suomen perustuslaki (731/1999) 19 §:n 3 mom. ja 22 §.
  • Kansanterveyslaki (66/1972) 2 § ja 44 §:n 1–3 mom.
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992, potilaslaki) 3 §:n 2 mom., 4 §:n 1 mom., 5 §:n 1 & 2 mom., 6 §:n 1 mom., 11 §:n 2 mom. ja 12 § 1 & 2 mom.
  • Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) 15 §:n 1 & 2 mom., 16 § ja 22 §:n 1 mom.
  • Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 8 §:n 1 mom., 51 §:n 2 mom. ja 54 §.
  • Hallintolaki (434/2003) 53 b §:n 3 mom.
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista (298/2009) 7 §:n 1 mom., 8 §:n 1 mom., 11 §, 12 §:n 1 & 2 mom. ja 15 §:n 1 mom. Potilasasiakirja-asetus (298/2009) on kumottu 1.2.2022 alkaen uudella potilasasiakirja-asetuksella (94/2022).
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista (94/2022) 7 §:n 1 mom., 8 §:n 1 mom., 11 §, 12 §:n 1 & 2 mom. ja 15 §:n 1 mom. Valmiuslaki (1552/2011) 3 §, 6 §:n 1 & 2 mom. ja 88 §.
  • Valmiuslain 86, 88, 93–95 ja 109 §:ssä säädettyjen toimivaltuuksien käyttöönotosta annettu valtioneuvoston asetus (125/2020) 2 §.
  • Valmiuslain 86, 88, 93, 94 ja 109 §:ssä säädettyjen toimivaltuuksien käytön jatkamisesta annettu valtioneuvoston asetus (174/2020) 3 §.
  • Valmiuslain 86, 88, 93 ja 94 §:ssä säädettyjen toimivaltuuksien käytön jatkamisesta annettu valtioneuvoston asetus (308/2020) 3 §.
  • Valmiuslain 86, 88, 93 ja 94 §:ssä säädettyjen toimivaltuuksien käytön jatkamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen ja kyseisten toimivaltuuksien soveltamisesta annettujen asetusten kumoamisesta annettu valtioneuvoston asetus (444/2020) 1 §.
     

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 4.11.2022
diaarinumero ESAVI/36568/06.03.00/2020

Lääkärin on huolehdittava potilaan jatkohoitoon ohjaamisesta

Asian kuvaaminen 

Erikoislääkärin vastaanotolla kävi ilmi, että kantelijalla oli poikkeavan korkea syöpään viittaava arvo. Erikoislääkäri yritti saman päivän aikana ottaa yhteyttä kyseisen syövän erikoisalan lääkäriin, mutta ei saanut häneen yhteyttä. Kantelija kävi noin yhdeksän kuukauden kuluttua terveyskeskuslääkärin vastaanotolla, jolloin syöpään viittaava arvo oli edelleen noussut. Kantelijasta laadittiin kiireellinen lähete erikoissairaanhoitoon, ja tästä noin 1,5 kuukauden kuluttua hänellä todettiin tutkimusten perusteella etäpesäkkeitä tehnyt syöpä.

Asian ratkaisu 

Päätöksessään aluehallintovirasto antoi erikoislääkärille huomautuksen potilaan jatkohoitoon ohjaamisen laiminlyönnistä.

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto totesi, että kantelijan syövän diagnosointi ja hoidon aloitus viivästyivät erittäin todennäköisesti, kun kohonnutta arvoa ei tutkittu tarkemmin heti sen tultua ilmi laboratoriotutkimuksista. Lääkäri pyrki informoimaan toista erikoisalaa potilaan kohonneesta arvosta, mutta hän ei huolehtinut jatkotutkimusten toteutumisesta, kun hän ei tavoittanut erikoislääkäriä saman päivän aikana. Aluehallintovirasto totesi, että potilaalla on oikeus asianmukaisiin tutkimuksiin ja hoitoon. Lääkärin on varmistuttava siitä, että poikkeavista tutkimustuloksista konsultoidaan tarvittaessa erikoislääkäreitä ja jatkotutkimusten tarpeesta välittyy tieto oikealle taholle. 

Lisätietoa:

  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 3 §, 5 §
  • Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) 15 §, 22 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 3.11.2022
diaarinumero ISAVI/1965/2021 

Potilasta tulee informoida toimenpiteen hyödyistä ja haitoista, potilasasiakirjat tulee kirjata huolellisesti ja komplikaatioiden jälkihoidosta tulee huolehtia 

Asian kuvaaminen  

Potilas A oli hakeutunut silmätutkimuksiin lääkäri Y:n vastaanotolle päästäkseen eroon silmälaseista. Tutkimuksissa ei todettu estettä linssinvaihtoleikkaukselle, mutta potilaalle jäi selvittämättä riittävästi toimenpiteen hyödyt ja riskit sekä hoidon mahdollinen lopputulos. Esitutkimuksen mittaustuloksia jäi myös arkistoimatta organisaatiossa X. Lääkäri Y kirjasi toimenpiteen kulun puutteellisesti ja jätti kirjaamatta toimenpiteen aikana tulleet komplikaatiot. Myös komplikaatioiden jälkihoito laiminlyötiin, ja siinä oli viivettä. 

Asian ratkaisu  

Lääkärin olisi tullut kertoa potilaalle riittävästi leikkaustoimenpiteen hyödyistä, riskeistä ja lopputuloksista, etenkin kun leikkaukseen ei ollut lääketieteellistä tarvetta. Lisäksi leikkaustoimenpiteen kulku ja erityisesti leikkauksessa ilmenneet komplikaatiot olisi tullut kirjata asianmukaisesti potilasasiakirjoihin. Potilaan leikkauksen jälkihoidosta olisi pitänyt huolehtia yksilöllisen tarpeen mukaan, ja myös leikkauksen aikaiset komplikaatiot olisi kuulunut huomioida. Lisäksi tutkimustulokset olisi pitänyt arkistoida ja säilyttää potilasasiakirja-asetuksen mukaisesti. 

Aluehallintovirasto antoi päätöksessään lääkäri Y:lle vastaisen toiminnan varalle vakavan huomautuksen riittämättömän etukäteisinformaation antamisesta toimenpiteestä ja hoidosta, potilastietojen puutteellisesta kirjaamisesta sekä leikkauksessa tulleen komplikaation jälkihoidon laiminlyönnistä.  

Aluehallintovirasto jatkaa lääkäri Y:n ammatinharjoittamisen valvontaa ja tarvittaessa puuttuu siihen toimivaltansa puitteissa tai tarvittaessa saattaa asian Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran käsiteltäväksi, jos lääkäri ei korjaa toimintaansa asianmukaiseksi. 

Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti organisaatio X:n vastaava johtaja Z:n huomiota potilasasiakirjojen asianmukaiseen käsittelyyn ja säilytykseen potilaslain ja potilasasiakirja-asetuksen mukaisesti. 

Ratkaisun perusteet  

Potilaalle A tehdyssä linssinvaihtoleikkauksessa ei ollut kyseessä välttämätön toimenpide, ja sille ei ollut lääketieteellistä indikaatiota. Koska siihen sisältyi riski huonontuvasta näöstä, potilaalle A olisi tullut selkeästi tuoda esille komplikaation mahdollisuus ja kertoa, että jossain tapauksessa lopputulos voisi olla huonompi kuin tilanne ennen leikkausta. Tämä olisi pitänyt kirjata selkeästi samoin kuin tieto siitä, että potilas A halusi leikkaukseen tiedossaan olevista riskeistä huolimatta. 

Aluehallintovirasto toteaa, että leikkausta suunniteltaessa tulee lääkärin antaa potilaslain 5 §:n 1 momentin mukaan potilaalle selvitys tämän terveydentilasta, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä hoitamisesta päätettäessä. Pykälän 2 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että potilas ymmärtää sen sisällön riittävästi. Aluehallintovirasto toteaa, että potilaan A tapauksessa toimenpiteen riski-hyötysuhteen arvio olisi ollut syytä tehdä erittäin perusteellista harkintaa noudattaen ja yhteisymmärryksessä potilaan kanssa huomioiden leikkauksen ei-lääketieteellinen indikaatio. Potilaan A näöntarkkuus ennen toimenpidettä oli normaali kaukoetäisyydelle ilman laseja, ja hänellä oli käytössään ainoastaan lukulasit. Aluehallintovirasto katsoo, että potilaan A lähtötilanne ennen toimenpidettä olisi ollut perusteltua huomioida kriittisemmin arvioitaessa toimenpiteeseen liittyvät riskit ja hyöty. 

Aluehallintovirasto toteaa, että toimenpiteen aikaiset tapahtumat kirjattiin niukasti ja puutteellisesti huomioiden leikkauksen aikana ilmenneet haasteet ja aiheutuneet komplikaatiot. Lisäksi komplikaatioiden jälkihoito ja seuranta laiminlyötiin. 

Digitaalisten tutkimuslaitteiden tiedot olisi tullut varmuuskopioida säännöllisesti ja vähintäänkin ennen laitteen tietojen tyhjentämistä, joten organisaatio X:n tutkimustulosten arkistoiminen ja säilyttäminen ei ollut potilasasiakirjoista annettujen säädösten mukaista. 

Keskeiset lait ja suositukset 

  • Terveydenhuoltolaki  
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (potilaslaki)  
  • Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä  
  • Laki yksityisestä terveydenhuollosta 
  • Sosiaali- ja terveysministeriön potilasasiakirjoista antama asetus

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 8.4.2022
diaarinumerot LSSAVI/16441/2020 ja LSSAVI/2657/2021

Lääkärin olisi pitänyt varmistua potilaan henkilöllisyydestä keskushermostoon vaikuttavaa lääkettä määrätessään

Asian kuvaaminen 

Tytär kanteli lääkäri Y:n toiminnasta äitinsä (potilas A) hoidossa. Lääkäri Y oli sairaanhoitajalta saamansa reseptin uudistamispyynnön perusteella määrännyt potilas A:lle bentsodiatsepiineihin kuuluvaa lääkettä varmistumatta siitä, oliko lääkemääräyksen/reseptipyynnön kohteena oikea potilas ja tarkistamatta potilastietojärjestelmästä, oliko potilas A:lla kyseistä lääkettä käytössään. Potilas A:lla ei ollut kyseistä lääkettä käytössään. Lääkäri Y oli määrännyt yksittäisellä lääkemääräyksellä suuren annoksen (200 kappaletta) bentsodiatsepiini-lääkevalmistetta. Asia oli selvinnyt ja resepti mitätöity viiden kuukauden kuluttua reseptin määräämisestä omaisen siitä huomauttaessa. Potilas A ei ollut ehtinyt saamaan kyseistä lääkettä. 

Lääkäri Y ei ollut kirjannut potilasasiakirjoihin lääkkeen uusimista pyytäneen sairaanhoitajan nimeä, esitetyn pyynnön sisältöä ja perusteita, tietoja lääkkeen aiemmasta käytöstä eikä lääkkeen käyttötarkoitusta. Lääkäri Y ei ollut myöskään seurannut lääkettä määrätessään potilaan lääkkeen todellista käyttöä lääkeriippuvuuden kehittymisen ehkäisemiseksi. 

Tapauksen yhteydessä selvisi, että lääkäri Y ei ollut aiemminkaan säännönmukaisesti itse varmistanut reseptin uusimispyyntöjen kohdalla, että lääke on varmasti potilaalla käytössä, vaan luottanut uusimispyyntöjen oikeellisuuteen. Näin ollen kyseessä on ollut yksittäisen tilanteen sijaan lääkäri Y:n tavasta toimia lääkkeen määräämistilanteissa. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi lääkäri Y:lle huomautuksen siitä, että hän oli bentsodiatsepiini-reseptiä laatiessaan laiminlyönyt useita lääkemääräyksen laatimiseen sisältyviä velvoitteita sekä ammattihenkilölain 15 §:ssä säädettyjä terveydenhuollon ammattihenkilön ammattieettisiä velvollisuuksia. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti lääkäri Y:n huomiota asianmukaisten potilasasiakirjamerkintöjen laatimiseen, koska lääkemääräyksestä laaditut potilasasiakirjamerkinnät olivat osittain puutteelliset.

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto viittasi päätöksessään muun muassa lääkemääräämisasetukseen. Lääkemääräyksen laatimisen yhteydessä tulee varmistaa potilaan lääkityksen tarve. Väärinkäyttöön soveltuvan lääkkeen määräämisen yhteydessä lääkkeen määrääjäntäytyy mahdollisuuksien mukaan seurata lääkkeen todellista käyttöä lääkeriippuvuuden kehittymisen ehkäisemiseksi. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että bentsodiatsepiini-lääkevalmisteen määräämisessä on noudatettava erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta lääkevalmisteeseen liittyvän riippuvuus- ja väärinkäyttöriskin takia. Vanhukset ovat bentsodiatsepiinien haittavaikutuksille erityisen alttiita. 

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että ennen lääkemääräyksen laatimista potilaan tosiasiallista lääkityksen tarvetta ei ollut varmistettu luotettavalla tavalla. Myöskään lääkkeen todellista käyttötarkoitusta ei ollut selvitetty eikä väärinkäyttöön soveltuvan lääkkeen määräämisessä ollut noudatettu erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että potilaan lääkityksen tarpeesta varmistuminen on keskeistä lääkitysturvallisuuden ja asianmukaisen hoidon varmistamisessa. 

Aluehallintovirasto totesi, että lääkäri Y:n toiminta ei täyttänyt ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:ssä säädettyjä terveydenhuollon ammattihenkilön ammattieettisiä velvollisuuksia. Lääkäri Y:n toiminta ei täyttänyt myöskään sitä, mitä sosiaali- ja terveysministeriön lääkkeen määräämisestä annetun asetuksen 10 §:ssä ja 11 §:ssä säädetään väärinkäyttöön soveltuvan lääkkeen määräämisestä sekä siinä noudatettavasta erityisestä huolellisuudesta ja varovaisuudesta.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) 15 §:n 1 & 2 mom., 16 §, 22 §:n 1 & 3 mom., 24 §, 24 a §:n 2 & 3 mom. ja 26 §:n 3 mom.
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 3 §:n 2 mom., 5 §:n 1 mom., 6 §:n 1–3 mom. ja 12 §:n 1 & 2 mom.
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkkeen määräämisestä (1088/2010, lääkkeenmääräämisasetus) 8 §, 10 §:n 1, 2 & 4 mom., 11 §:n 1 & 2 mom., 13 §:n 1 mom. ja 24 §:n 1 mom. 
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista (298/2009) 7 §:n 1 mom. Potilasasiakirja-asetus (298/2009) on kumottu 1.2.2022 alkaen uudella potilasasiakirja-asetuksella (94/2022)
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista (94/2022) 7 §:n 1 mom.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 4.3.2022
diaarinumero LSSAVI/11657/2021

Sairaanhoitopiiri menetteli virheellisesti asiakirjapyynnön käsittelemisessä eikä vastannut lisäselvityspyyntöön määräajassa

Asian kuvaaminen 

Kantelija oli pyytänyt saada käyttöönsä edesmennyttä lastaan koskevat potilasasiakirjat sairaanhoitopiiri X:ltä mahdollisen hoitovirheen arviointia varten. Hakemus oli hylätty. Kantelijan mukaan hän ei ollut saanut perusteltua syytä hylkäämiselle eikä kielteistä päätöstä, josta hänellä olisi ollut mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen. Aluehallintovirasto arvioi asiassa sitä, oliko sairaanhoitopiiri menetellyt asiakirjapyynnön käsittelemisessä asianmukaisesti. Huomioitavaksi tuli myös se, ettei sairaanhoitopiiri vastannut aluehallintoviraston lisäselvityspyyntöön määräajassa, vaan toimitti vastauksen lähes neljä kuukautta myöhässä.

Kantelijan hakemus kuolleen henkilön tietojen luovuttamisesta oli hylätty. Myöhemmin osastonylilääkäri oli antanut kieltäytymistodistuksen tiedon antamisen epäämisestä ja päättänyt, ettei tietojen pyytäjälle luovuteta kyseisiä potilasrekisteriin talletettuja tietoja. Kieltäytyminen koski vain osaa potilasrekisterin tiedoista. Kieltäytymistodistuksen liitteenä oli muutoksenhakuohjaus, jossa olivat ohjeet kirjallisen oikaisuvaatimuksen tekemisestä kyseisen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitukselle sekä valitusosoitus hallinto-oikeuteen. Sairaanhoitopiirin mukaan kieltäytyminen koski tietojen luovuttamisen tapaa, ei tietojen antamista tai luovuttamista sinänsä. Kyse oli ollut suuren, asiantuntemusta vaativan tietosisällön luovuttamisesta kirjallisina kopioina tai tulosteina, mikä ei tässä tapauksessa sairaanhoitopiirin näkemyksen mukaan ollut perusteltua. Kantelijalle oli varattu mahdollisuus päästä tutustumaan teho-osaston tietojärjestelmän tuottamaan tietoon, mutta varsinaista kirjallista päätöstä ei ollut laadittu. Epäselväksi asiassa jäi, missä vaiheessa ja millä tavalla tästä kerrottiin kantelijalle.

Kantelija oli tehnyt kieltäytymistodistuksen liitteenä olleen muutoksenhakuohjauksen mukaisesti oikaisuvaatimuksen sairaanhoitopiirille. Sairaanhoitopiirin näkemyksen mukaan oikaisuvaatimuksen käsittely sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallituksessa ei kuitenkaan tässä tapauksessa ollut tarpeen, koska tiedon antamisesta ei ollut kieltäydytty, vaan ongelmana oli ollut tiedon luovuttamisen tapa.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi sairaanhoitopiiri X:lle huomautuksen erikoissairaanhoitolain 58 §:n noudattamatta jättämisestä, koska se ei useista aluehallintoviraston kiirehtimispyynnöistä huolimatta toimittanut lisäselvitystä aluehallintovirastolle määräajassa.

Aluehallintovirasto kiinnitti sairaanhoitopiiri X:n huomiota tämän velvollisuuteen noudattaa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain menettelysäännöksiä potilasasiakirjoja koskevien tietopyyntöjen käsittelyssä.

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, ettei sillä ole toimivaltaa arvioida, tulisiko kantelussa mainitut asiakirjat luovuttaa kantelijalle vai ei. Arvio asiakirjojen luovuttamisesta on tehtävä säännönmukaisin muutoksenhakukeinoin hallinto-oikeudessa. Aluehallintoviraston valvonta rajoittuu menettelysäännösten noudattamiseen ja sitä koskevaan arvioimiseen.

Ratkaisussa todettiin, että tiedon pyytäjällä on oikeus saada julkisuuslain mukaiseen asiakirjapyyntöön hallintolain 43 §:ssä säädetyllä tavalla kirjallinen hallintopäätös, joka on perusteltava hallintolain 45 §:ssä säädetyllä tavalla, ja päätökseen on oltava mahdollisuus hakea muutosta perustuslain 21 §:ssä säädetyn nojalla. Kirjallinen päätös on edellytys sille, että päätökseen on mahdollista hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen.

Sairaanhoitopiiri X oli antamansa kieltäytymistodistuksen liitteenä olevassa muutoksenhakuohjauksessa ohjeistanut kantelijaa tekemään ensin oikaisuvaatimuksen kyseisen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitukselle. Aluehallintovirasto totesi, että julkisuuslain 14 §:n nojalla tehtyyn päätökseen asiakirjan antamisesta eivät sovellu oikaisuvaatimusmenettely ja sitä koskevat hallintolain säännökset. Sen sijaan julkisuuslain mukaiseen asiakirjapyyntöön on annettava valituskelpoinen päätös, jonka sisällöllinen oikeellisuus voidaan saattaa hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Aluehallintovirasto katsoi, että sairaanhoitopiiri ei ollut noudattanut asiakirjapyynnön käsittelyssä kaikilta osin julkisuuslain 14 §:ssä säädettyä menettelyä. 

Aluehallintovirasto oli pyytänyt sairaanhoitopiiriltä lisäselvitystä kantelijan aluehallintovirastolle toimittaman täydennyksen johdosta, mutta lisäselvitys ei ollut saapunut annettuun määräaikaan mennessä. Sairaanhoitopiiri ei ollut toimittanut pyydettyä lisäselvitystä vielä kahden kiirehtimispyynnönkään jälkeen. Lisäksi aluehallintovirasto oli lähettänyt sairaanhoitopiirin selityspyynnön, mutta selitystäkään ei ollut toimitettu annetussa määräajassa. Molemmat toimitettiin lopulta aluehallintovirastolle, lisäselvitys lähes neljä kuukautta määräpäivän jälkeen. Aluehallintoviraston mukaan lisäselvityksen saapumisen myöhästyminen viivästytti asian käsittelemistä. Lisäselvitys oli ollut merkittävä kantelijan esiin tuomien seikkojen arvioimisessa.  Aluehallintovirasto totesi, että sairaanhoitopiiri on erikoissairaanhoitolain 58 §:n nojalla velvollinen antamaan sille tietoja ja selvityksiä kyseisen lain ja terveydenhuoltolain mukaisesta toiminnastaan, jos tämä on tarpeen aluehallintoviraston tehtävien asianmukaiseksi hoitamiseksi.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Suomen perustuslaki (731/1999) 2 §:n 3 mom. ja 21 §:n 1 mom.
  • Erikoissairaanhoitolaki (1062/1989) 5 §:n 2 mom., 53 §:n 1 & 2 mom. ja 58 §
  • Hallintolaki (434/2003) 31 §:n 1 mom., 33 §:n 1 mom., 43 §, 44 §, 45 §:n 1 & 2 mom. ja 49 b §:n 1 mom.
  • Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) 4 §:n 1–5 mom., 14 §:n 1, 3 ja 4 mom. ja 16 §:n 1 mom.
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 13 §:n 1–3 mom.
  • Korkein hallinto-oikeus 11.9.2017 (T:4357).
  • Apulaisoikeuskanslerin päätös 9.9.2021 (OKV/2549/10/2020).
  • Olli Mäenpää: Julkisuusperiaate, Helsinki 2020, s. 339.
     

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 22.2.2022
diaarinumero ISAVI/9554/2021

DNR-päätös edellyttää potilaan kliinisen tilanteen yksilöllistä arviointia, keskustelua potilaan tai tämän laillisen edustajan kanssa sekä päätösten perustelujen kirjaamista potilasasiakirjoihin.

Asian kuvaaminen 

Tytär kanteli isälle tehdystä DNR- eli elvyttämättäjättämispäätöksestä hoitokodissa. Päätös oli tehty pian sen jälkeen, kun asiakas muutti hoitokotiin ja ilman, että lääkäri oli tavannut asiakkaan ja arvioinut asiakkaan kliinistä tilaa. Tieto asiakkaan voinnista ja toimintakyvystä välittyi hoitokodin hoitajan kautta puhelimitse lääkärille, eikä asiakirjoissa ollut kirjausta, mitä tietoa asiakkaasta ja hänen toimintakyvystään oli välitetty. Asiakkaan mielipidettä asiaan ei ollut selvitetty. Myös toimintakäytännöt ja vastuut hoitokodin asiakkaan DNR-prosessissa ovat olleet osin epäselvät hoitohenkilöstön ja lääkärin välillä. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto huomautti päätöksessään lääkäri Y:tä vastaisen toiminnan varalta todeten, että ennen DNR-päätöksen tekoa edellytetään potilaan/asiakkaan kliinisen tilanteen yksilöllistä arviointia, keskustelua potilaan tai tämän laillisen edustajan kanssa sekä näiden seikkojen ja päätösten perustelujen kirjaamista potilasasiakirjoihin.

Aluehallintovirasto huomautti organisaatio X:ää vastaisen toiminnan varalta siitä, että sen on huomioitava lääkäreiden koulutuksessa ja perehdytyksessä DNR-päätösten asianmukainen prosessi ja laaditut ohjeet sekä siitä, että ennen merkittäviä hoitopäätöksiä asiakkaille ja heidän omaisilleen on turvattava tarvittaessa hoitoneuvottelu ja ainakin asiakkaan tilan yksilöllinen arviointi. 

Aluehallintovirasto huomautti hoitokodin vastuuhenkilö Z:a vastaisen toiminnan varalta siitä, että hoitokodin henkilöstö on perehdytettävä organisaatiossa laadittuihin ohjeistuksiin ja annettuja ohjeistuksia on noudatettava. Lisäksi aluehallintovirasto ohjasi vastuuhenkilöä huolehtimaan siitä, että koko henkilöstä huolehtii kirjausten asianmukaisuudesta. 

Edellä mainittujen lisäksi aluehallintovirasto aloitti yksikön erillisen valvonnan yksikön lääkäripalveluiden asianmukaisuudesta. 

Ratkaisun perusteet 

DNR-päätös on sellainen potilaslaissa määritetty tärkeä hoitopäätös, josta on keskusteltava, tarvittaessa useita kertoja, potilaan itsensä kanssa, tai jos hän ei pysty päättämään hoidostaan itse, hänen lähiomaisiensa tai muiden läheisten kanssa. Jos potilaan itsensä kanssa ei voida keskustella asiasta, on muiden kanssa käytävissä keskusteluissa pyrittävä selvittämään erityisesti se, miten potilas itse olisi toivonut itseään hoidettavan. Päätöksestä on tehtävä potilasasiakirjoihin merkintä, josta on käytävä ilmi päätöksen tekijä(t), päätöksen lääketieteelliset perusteet, potilaan tai omaisen kanssa asiasta käyty keskustelu ja potilaan tai omaisen kannanotto päätökseen. 

Aluehallintovirasto katsoo, että asiakkaan siirtyessä tehostetun palveluasumisen asiakkaaksi, on lääkärin asianmukaista tutkia ja arvioida asiakkaan kliininen tila hoitosuunnitelman ja mahdollisten hoitolinjausten pohjaksi. Myös kyseisessä tapauksessa tämä olisi tarkoittanut esitietoihin tutustumisen lisäksi potilaan kliinistä tutkimista ennen DNR-päätöstä. Lisäksi aluehallintovirasto katsoo, että päätösten perusteet tulee kirjata riittävällä tarkkuudella potilasasiakirjoihin.  

Nyt arvioidussa asiassa jää epäselväksi asiakkaan oma näkemys DNR-päätökseen ja sen merkitykseen. Aluehallintovirasto katsoo, että asiakirjoihin olisi tullut kirjata asiakkaan mielipide tai vaihtoehtoisesti se, että asiakas ei sairautensa vuoksi pysty ottamaan päätökseen kantaa. Asiakirjoista ilmeni, että lähtökohtaisesti omaiset olivat vastustaneet DNR-päätöstä. 

Asiakirjoista ei myöskään selvinnyt, mitä tietoa asukkaan voinnista ja toimintakyvystä hoitokodin hoitaja välitti lääkärille ennen kuin lääkäri teki asiakkaan puolison kanssa käydyn keskustelun pohjalta asiakkaan DNR-päätöksen. 

Saadun selvityksen mukaan asiakkaiden asioita hoitokodissa hoidetaan pääosin etänä. Tässä tapauksessa se toteutui hoitajan ja lääkärin välisenä puhelinkeskusteluna. Aluehallintovirasto katsoo myös, että puhelimessa käytävää sairaanhoitajan ja lääkärin keskustelua ei voi rinnastaa etäkontaktiin, mikä organisaation on tärkeä huomioida vastaisessa toiminnassaan.

Lisäksi aluehallintovirasto aloitti erillisen valvonnan yksikön lääkäripalveluiden asianmukaisuudesta. 

Keskeiset lait ja suositukset

  • Kansanterveyslaki (66/1972) 44 §:n 2 momentti
  • Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 8 §  
  • Terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä annettu laki (559/1994) 15 §, 22 §:n 1 momentti, 26 §:n 3 momentti
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 3 § 2 momentti, 6 §, 12 §
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista (298/2009) 11 §, 12 § 1 momentti
  • Valviran (dnro 4141/2015) ohje koskien hoitosuunnitelmia ja DNR-päätöstä pitkäaikaishoidossa ja ensihoidossa
  • Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu (573/2018) 4.6.2019 koskien elvyttämättäjättämispäätöstä. 

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 19.10.2021
diaarinumero LSSAVI/12907/2020

Terveydenhuollon ammattihenkilö ei voi osallistua omaa toimintaansa koskevan muistutusasian käsittelyyn, ja muistutusvastaukseen on liitettävä muutoksenhakukielto

Asian kuvaaminen

Kaupungin ylilääkäri antoi vastauksen potilaan muistutukseen, joka koski ylilääkärin omaa toimintaa. Lisäksi ylilääkärin antamasta muistutusvastauksesta puuttui muutoksenhakukielto, vaikka potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain pykälän 15 mukaan muistutusvastaukseen ei voi hakea muutosta.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti ylilääkärin huomiota siihen, että terveydenhuollon ammattihenkilön omaa toimintaa koskevan muistutusasian käsittely on asianmukaista siirtää organisaatiossa esteettömälle henkilölle vastattavaksi. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti huomiota siihen, että annettavaan muistutusvastaukseen täytyy liittää potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 15 §:n mukainen muutoksenhakukielto.

Aluehallintovirasto suositteli, että kaupungin ohjeeseen muistutusten käsittelystä lisätään tieto siitä, että

  • muistutusvastauksen voi antaa ainoastaan esteetön henkilö ja
  • kukaan ei käsittele muistutusta, jossa on asianosaisena.

Ratkaisun perusteet

Muistutuksessa mainittu asia on tutkittava terveydenhuollon toimintayksikössä puolueettomasti. Näin asian selvittämistä voidaan pitää luotettavana, ja potilas tulee aidosti kuulluksi. Esteettömyysvaatimus takaa hyvän hallinnon. Muistutuksen käsittely julkisessa terveydenhuollossa on hallintoasian käsittelyä, eli siihen sovelletaan hallintolain säännöksiä. Hallintolain pykälissä 27 ja 28 on säädetty esteellisyydestä: virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn, jos hän on asianosainen.

Hallintolain pykälän 48 mukaan, jos valittaminen on erityisen säännöksen nojalla kielletty tai päätös ei ole valituskelpoinen, päätökseen on sisällytettävä ilmoitus siitä, minkä säännöksen nojalla valittaminen ei ole mahdollista. Tässä tapauksessa kyse on potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu muistutus. Saman lain pykälässä 15 todetaan, ettei asiaan voi hakea muutosta valittamalla.

Keskeiset lait

  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 10 § ja 15 §
  • Hallintolaki (434/2003) 27 §, 28 § ja 48 §       

Terveydenhuolto - 2021

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä: 4.6.2021
Diaarinumero: ESAVI/43284/2019

Potilasasiakirjamerkintöjen korjaaminen potilaan pyynnöstä

Asian kuvaaminen 

A kertoi kantelussaan haluavansa, että häntä koskevat virheelliset potilasasiakirjamerkinnät korjataan. A kertoi, että lääkäri oli muun muassa kirjannut häntä koskevaan potilaskertomukseen virheellisesti hänen laboratoriokoearvonsa vaihteluvälin.

Terveysaseman ylilääkäri oli kertonut lausunnossaan, ettei löytänyt A:ta koskevista potilasasiakirjamerkinnöistä sellaista virhettä, joka antaisi aihetta korjata merkintöjä. Ylilääkäri totesi, että A voi saattaa asian tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto totesi, ettei sillä ole toimivaltaa määrätä potilasasiakirjamerkintöjä
korjattaviksi tai muutettaviksi. Aluehallintovirasto totesi yleisellä tasolla, että rekisteröidylle on annattava viipymättä kirjallinen päätös, jos rekisterinpitäjä ei ryhdy rekisteröidyn pyynnön mukaisiin toimenpiteisiin.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että potilasasiakirjamerkintöjä koskevat korjaamisvaatimukset pitää esittää rekisterinpitäjälle, joka on yleensä palvelun tuottanut organisaatio. Jos rekisterinpitäjä ei toteuta toimenpiteitä rekisteröidyn pyynnön perusteella, on asiasta ilmoitettava rekisteröidylle kirjallisella päätöksellä viipymättä tai viimeistään kuukauden kuluessa. Päätöksessä tulee tuoda rekisteröidylle ilmi päätöksen perusteet sekä kertoa myös mahdollisuudesta tehdä valitus valvontaviranomaiselle ja käyttää muita oikeussuojakeinoja.

Ratkaisun perusteet 

Potilasasiakirjamerkintöjä voidaan muuttaa, jos tieto on epätarkka, virheellinen tai se ei ole välttämätön potilaan hoidon kannalta. Aluehallintovirasto totesi, että potilasasiakirjamerkintöjen
korjaaminen pitää tehdä siten, että sekä alkuperäinen että korjattu merkintä ovat myöhemmin luettavissa. Korjauksen tekijän nimi, virka-asema, korjauksentekopäivä ja korjauksen peruste tulee merkitä potilasasiakirjoihin. Rekisterinpitäjä ei ole velvollinen tekemään vaadittuja korjauksia, jos rekisteriin talletetut tiedot ovat henkilötietojen käsittelyn kannalta virheettömiä ja tarpeellisia, eivätkä ne ole puutteellisia tai vanhentuneita.

Aluehallintoviraston mukaan potilasasiakirjamerkinnät ovat terveydenhuollon ammattihenkilön näkemys asiasta. Potilas voi pyytää liittämään oman näkemyksensä potilasasiakirjoihin, jos terveydenhuoltoyksikkö ilmoittaa, ettei se tee korjauksia potilasasiakirjoihin. Tietosuojavaltuutettu on internetsivuillaan (viitattu 8.1.2021) suositellut potilasasiakirjamerkinnän täydentämistä potilaan käsityksellä tapahtumien kulusta tai potilaan kertomista asioista erityisesti silloin, jos potilaan näkemyksen mukainen kuvaus olisi voinut tai voisi jatkossa vaikuttaa potilaan hoitoa koskeviin ratkaisuihin. Merkintään täydennettävän tiedon tulee olla potilastietojen käyttötarkoituksen kannalta tarpeellista. 

Aluehallintovirasto totesi, että potilasasiakirjojen korjaamista koskevaan asiaan annetun ratkaisun voi saattaa tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi. Tietosuojavaltuutetun toimivaltaan ei kuulu arvioida, onko lääkäri ammatillisesti arvioiden menetellyt asianmukaisesti arvioidessaan potilaan terveydentilaa. Tietosuojavaltuutettu ei sen vuoksi määrää korjattavaksi esimerkiksi diagnoositietoja. Tietosuojavaltuutettu ei voi määrätä oikaistavaksi potilastietoihin merkittyä lääketieteellistä arviota myöskään muualta saadun lääkärinlausunnon perusteella.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Euroopan Unionin yleinen tietosuoja-asetus (2016/678) art. 12, 16 ja 77
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista (298/2009) 20 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 15.2.2021
diaarinumero ISAVI/7031/2020

Muistisairaalle DNR-päätöstä tehtäessä asiasta on keskusteltava myös omaisten kanssa ja päätös perusteltava lääketieteellisesti

Asian kuvaaminen

Kantelussa on kyse elvyttämättäjättämispäätöksen eli DNR-päätöksen tekemisestä iäkkäälle muistisairaalle monisairaalle henkilölle. Marraskuussa 2019 potilaalle oli tehty ensimmäinen DNR-päätös. Päätöstä koskevat kirjaukset, perusteet päätökselle sekä kirjaus omaisten kanssa keskustelusta tehtiin neljä päivää myöhemmin kuin itse päätös. Päätöksellä ei rajattu muita hoitoja. Toinen lääkäri oli perunut DNR-päätöksen 5 päivää myöhemmin. Perusteena perumiselle oli omaisten toive.

Kahdeksan kuukautta myöhemmin (heinäkuussa 2020) potilaalle oli tehty uusi DNR-päätös. Terveyskeskuslääkäri oli tehnyt päätöksen keskusteltuaan asiasta potilaan ja ylilääkärin kanssa. Samalla potilas oli rajattu tehohoidon sekä kaksoispaineventilaatiohoitojen ulkopuolelle. Tieto uudesta päätöksestä tuli yllätyksenä omaisille, eikä heille selvitetty, mitä hoidon rajauksia potilaalle oli tehty. Potilasasiakirjoihin ei myöskään perusteltu DNR-päätöstä lääketieteellisesti.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnittää terveyskeskuslääkärin ja ylilääkärin huomiota vastaisen toiminnan varalle siihen, että muistisairaille elvyttämättäjättämispäätöstä (DNR) tehtäessä, asiasta on keskusteltava myös omaisten kanssa, kirjattava omaisten näkemys asiaan sekä kirjattava perusteet DNR-päätökselle sekä kertoa ne myös omaisille.

Aluehallintovirasto toteaa, että potilas tai omainen ei voi edellyttää lääketieteellisesti asianmukaisen ja perustellun DNR-päätöksen kumoamista.

Ratkaisun perusteet

DNR-päätös on sellainen potilaslaissa tarkoitettu tärkeä hoitopäätös, josta on keskusteltava, tarvittaessa useita kertoja, potilaan itsensä kanssa. Jos potilas ei pysty päättämään hoidostaan itse, tulee asiasta keskustella hänen lähiomaisten tai muiden läheisten kanssa. Jos potilaan itsensä kanssa ei voida keskustella asiasta, on muiden kanssa käytävissä keskusteluissa pyrittävä selvittämään erityisesti se, miten potilas itse olisi toivonut itseään hoidettavan. Päätöksestä on tehtävä potilasasiakirjoihin merkintä, josta on käytävä ilmi päätöksen tekijä(t), päätöksen lääketieteelliset perusteet, potilaan ja/tai omaisen kanssa asiasta käyty keskustelu ja potilaan ja/tai omaisen kannanotto päätökseen.

Aluehallintovirasto katsoo, että lääkärin marraskuussa 2019 potilaalle tekemä DNR-päätös pohjautui lääketieteellisiin perusteisiin ja oli siltä osin asianmukainen. Aluehallintovirasto katsoo, että perusteet DNR-päätökselle olisi tullut kirjata sille päivälle, jolloin päätös oli tehty. Nyt perustelut kirjattiin vasta neljä päivää myöhemmin. Asiakirjojen mukaan potilaan ja omaisten kanssa oli kuitenkin keskusteltu päätöksen tekopäivänä ja heille on kerrottu, että päätös ei rajaa potilaan hoidossa pois mitään muuta kuin elvytyksen.

Aluehallintovirasto toteaa, että potilaan DNR-päätökset ja niiden purkaminen marraskuussa 2019 potilaskirjausten perusteella on sekavaa. Päätöksen purkamista ei perusteltu lääketieteellisesti eikä terveyskeskuslääkäri konsultoinut ylilääkäriä, kuten organisaation ohjeistuksen mukaan olisi tullut tehdä.  

Aluehallintovirasto katsoo, että heinäkuussa 2020 tehdyn DNR-päätöstä ei tehty asianmukaisesti. Asiasta ei keskusteltu omaisten kanssa eikä potilasasiakirjoihin kirjattu perusteita DNR-päätökselle. Myöskään hoidonrajauksista eikä itse päätöksestä ilmoitettu omaisille. Aluehallintovirasto kiinnitti lääkäreiden huomioita vastaisen toiminnan varalle edellä mainitusti. Lisäksi aluehallintovirasto ohjeisti organisaatioita tarkentamaan ohjeistuksia lääkäreille DNR-päätökseen tekemiseen ja mahdolliseen purkamiseen liittyen.

Aluehallintovirasto toteaa, että potilas tai omainen ei voi edellyttää lääketieteellisesti asianmukaisen ja perustellun DNR-päätöksen kumoamista.

Keskeiset lait ja suositukset

  • terveydenhuoltolaki 8 § 1 momentti
  • terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä annettu laki 15 §
  • laki potilaan asemasta ja oikeuksista (potilaslaki) 3 § 2 momentti, 6 §, 12 §
  • sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista 11 §
  • Valviran (Dnro 4141/2015) ohje koskien hoitosuunnitelmia ja DNR-päätöstä pitkäaikaishoidossa ja ensihoidossa
  • eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu (573/2018) 4.6.2019 koskien elvyttämättäjättämispäätöstä.

 

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 18.3.2021
diaarinumero ISAVI/8765/2019

Ensihoidon tulee selvittää ja kirjata potilaan esitiedot sekä huomioida poikkeuksellisen vaikeakulkuiset olosuhteet kotiinjättämispäätöksen yhteydessä

Asian kuvaaminen

Iäkäs henkilö menetti äkillisesti tajuntansa mökkisaaressa. Ensihoito saapui paikalle yli tunnin viiveellä. Ensihoito piti tapahtunutta pyörtymisenä ja teki kotiinjättämispäätöksen. Seuraavana päivänä osoittautui, että potilaalla oli ollut ennen tajunnan menettämistä rintakipuja ja paikalla olleet olivat antaneet ensiapua.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti ensihoidon huomiota riittävään esitietojen selvittämiseen ja kirjaamiseen sekä poikkeuksellisen vaikeakulkuisten olosuhteiden huomioimiseen kotiinjättämispäätöksen yhteydessä.

Aluehallintovirasto ohjasi, että laadittaessa asetuksen mukaista ohjeistusta potilaan hoidon tarpeen arvioinnista, huomioidaan tarve riittävästä esitietojen selvittämisestä sekä kirjaamisesta.

Ratkaisun perusteet

Ensihoitoasetuksessa ei asumattomille alueille määritellä väestön tavoittamisaikoja, mutta ensihoitopalvelu on järjestettävä myös näillä alueilla.

Ensihoito-oppaan (Duodecim terveysportti) mukaan potilas tulee haastatella ja tutkia huolellisesti ennen kuljetuspäätöstä ja kuljetusmuodon valintaa. Kantelutapauksessa ensihoitokertomuksesta puuttuivat tiedot tajunnanhäiriötä edeltäneistä oireista tai ennakko-oireista tai nämä oireet poissulkevista kysymyksistä, vaikka potilas muuten oli tutkittu asianmukaisesti. Ensihoitajat pyysivät hoito-ohjeen ensihoitolääkäriltä, jolloin arvioitiin, että kyseessä on pyörtyminen ja potilas voi jäädä mökkisaareen.

Lääkärin käsikirjan (Duodecim) mukaan heijasteperäiseen tajunnanmenetykseen viittaavat toistuvat pyörtymiset sekä tyypilliset ennakko-oireet. Sen sijaan vakavan sydänperäisen tajunnanhäiriön todennäköisyyttä lisäävät korkeampi ikä, miessukupuoli ja sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät. Sydänperäinen tajunnanhäiriö alkaa äkillisesti tai rasituksen aikana ja siihen liittyy usein sydänoireita, kuten rytmihäiriötuntemuksia tai rintakipua.

Ensihoito-oppaan mukaan tulee oireen aiheuttaja olla tiedossa, kun kotiinjättämispäätös tehdään. Hoito-ohjetta antavan lääkärin on tarvittaessa selvitettävä lisätietoja, joiden perusteella potilas tarvitsisi päivystyshoitoa.  Aluehallintovirasto katsoi, että kannellussa tilanteessa ensihoitolääkärin olisi tullut täydentää saatuja esitietoja kysymyksillä, joilla suljetaan pois sydänperäinen tajunnanhäiriö. Sekoittavana tekijänä aluehallintovirasto katsoi olleen sen, että hätäpuhelun ja ensihoidon paikalle tulon välillä oli pitkä viive, jolloin potilaan vointi oli tasoittunut ja tutkimuslöydökset olivat keskeisiltä osin normaalit. Epäselväksi jäi, miksi ensihoidolla ei ollut tietoa jo annetusta ensiavusta.  

Aluehallintovirasto päätyi kiinnittämään sekä ensihoitajien että ensihoitolääkärin huomiota riittävään esitietojen selvittämiseen ja kirjaamiseen, ensihoitolääkärin osalta myös riittävään erotusdiagnostiikkaan, sekä arvioimaan huolellisesti kotiinjättämispäätöksen edellytyksiä  poikkeuksellisen vaikeakulkuisissa oloissa.

Aluehallintovirasto piti myös tärkeänä, että riittävä esitietojen selvittäminen ja kirjaaminen huomioidaan alueellisissa ensihoitajakoulutuksissa.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (potilaslaki)
  • Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä
  • Terveydenhuoltolaki
  • Sosiaali- ja terveysministeriön ensihoitopalvelusta antama asetus
  • Sosiaali- ja terveysministeriön potilasasiakirjoista antama asetus

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 19.7.2021
diaarinumero LSSAVI/16137/2020

Koronaviruspandemia ja kesälomista johtuvat terveysasemien sulut eivät olleet peruste poiketa hoitotakuusta

Asian kuvaaminen

Henkilö A oli pyytänyt päästä hoitoon kaupungin X terveysasemalle toukokuussa 2020. Kantelija pääsi hoitoon lokakuun puolessa välissä eli noin viiden kuukauden kuluttua. Kantelijan mukaan kaupunki ei ollut noudattanut hoitotakuun kolmen kuukauden enimmäisaikaa, koska hänen hoitoon pääsynsä oli pitkittynyt viiteen kuukauteen. Kaupungin X johtava lääkäri totesi aluehallintovirastolle antamassaan selvityksessä, että terveysasemien toimintaa on jouduttu järjestämään uudelleen keväällä 2020 vallinneesta koronavirustilanteesta sekä kesällä olleista kesälomista johtuen. Asiassa on kyse siitä, onko kaupunki X voinut poiketa terveydenhuoltolain pykälän 51 toisessa momentissa säädetystä perusterveydenhuollon hoitoon pääsyn määräajasta.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti kansanterveyslain pykälän 44 toisen momentin nojalla kaupungin X johtavan lääkärin huomiota terveydenhuoltolain pykälän 51 toisessa momentissa säädetyn perusterveydenhuollon hoitoon pääsyn määräaikojen noudattamiseen ja riittävien resurssien varmistamiseen sen toteuttamiseksi.

Ratkaisun perustelut

Päätöksessään aluehallintovirasto totesi, että Suomessa vallitsivat valmiuslain pykälässä 3 säädetyt poikkeusolot 16.3.–16.6.2020 välisenä aikana. Tuona aikana valmiuslain nojalla annetut valtioneuvoston asetukset ovat mahdollistaneet sen, että kunnilla on ollut oikeus poiketa terveydenhuoltolaissa säädettyjen määräaikojen noudattamisesta kiireettömän hoidon järjestämisessä. Kantelija oli ilmaissut halukkuutensa päästä hoitoon toukokuussa. Poikkeusolot päättyivät 16.6.2020, eli hoitotakuusta oli voitu poiketa noin kuukauden ajan. Aluehallintovirasto kuitenkin totesi päätöksessään, että valmiuslain pykälässä 88 säädetty oikeus hoitoon pääsyn määräajoista poikkeamiselle ei ole automaatio, vaikka poikkeusolot olisivat voimassa.

Päätöksessään aluehallintovirasto viittasi muun muassa Suomen perustuslain pykälän 19 kolmannessa momentissa säädettyyn julkisen vallan velvollisuuteen riittävien terveyspalveluiden turvaamisesta sekä lain pykälässä 22 säädettyyn julkisen vallan velvollisuuteen perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta. Aluehallintovirasto katsoi, että poikkeusolojen ja valmiuslaissa säädetyistä määräajoista poikkeamisen päättymisen jälkeenkin oli mennyt noin neljä kuukautta, ennen kuin kantelija oli päässyt hoitoon. Kunnilla ei ole 17.6.2020 alkaen ollut oikeutta poiketa hoitotakuusta. Aluehallintovirasto katsoi, ettei selvityksessä mainitut kesälomat ja niistä johtuvat terveysasemien kesäsulut ole olleet peruste hoitoon pääsyn määräajoista poikkeamiselle. Samalla aluehallintovirasto totesi, että jos kunta ei voi itse antaa sairaanhoitoa enimmäisajan puitteissa, sen on terveydenhuoltolain pykälän 54 mukaan järjestettävä hoito hankkimalla se muilta palveluntuottajilta.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Suomen perustuslaki (731/1999) 19 §:n 3 mom., 22 §
  • Kansanterveyslaki (66/1972) 44 §:n 2 mom.
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 3 §:n 2 mom., 4 §:n 1 mom.
  • Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 10 §:n 1 & 2 mom., 51 §:n 2 mom., 54 §
  • Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta (733/1992) 3 §, 4 §:n 1 mom.
  • Valmiuslaki (1552/2011) 3 §, 6 §:n 1 & 2 mom., 88 §
  • Valmiuslain 88 §:ää koskevat valtioneuvoston asetukset (125/2020, 174/2020, 308/2020 & 444/2020)

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 13.4.2021
diaarinumero ESAVI/1630/06.03.00/2020
 

Lääkärin ilmoitusvelvollisuus lapsen lastensuojelun tarpeen selvittämisestä 
 

Asian kuvaaminen 

Lääkärin on ilmoitettava sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, kun hän on saanut tiedon lapsesta, jonka huolenpidon tarve edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Salassapitovelvollisuus ei estä ilmoittamista.

Kantelija kanteli siitä, että hänet oli kotiutettu sairaalasta ja seuraavana päivänä hänelle ilmoitettiin, että lääkäri oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen kantelijan lapsista. Kantelijan mukaan lastensuojeluilmoitus oli perätön. Kantelijan mukaan hänen mielipidettään ei ollut kysytty eikä hän ollut antanut suostumustaan asioidensa kertomisesta eteenpäin. 

Asian ratkaisu 

Päätöksessään aluehallintovirasto ei voinut todeta moitittavaa terveydenhuollon ammattihenkilön toiminnassa, kun hän oli ilmoittanut sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle potilaan lapsesta, jonka huolenpidon tarve edellytti lastensuojelun tarpeen selvittämistä.


Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto toteaa, että lastensuojeluilmoituksen tekeminen on säädetty lakisääteiseksi velvollisuudeksi tilanteissa, joissa muun muassa terveydenhuollon ammattihenkilö työtehtävissään havaitsee tai saa tietää sellaisia seikkoja, joiden vuoksi lapsen lastensuojelun tarve on syytä selvittää. Ilmoitusvelvollisuus syrjäyttää salassapitovelvollisuuden. Kyseessä on henkilön oma arvio tarpeesta selvittää lapsen lastensuojelun tarve. Ilmoituksen tekemisen ja lastensuojelutarpeen selvittämisen taustalla voi olla hyvin erilaisia seikkoja, jotka liittyvät lapsen hoidon ja huolenpidon tarpeeseen, kehitystä vaarantaviin olosuhteisiin tai lapsen omaan käyttäytymiseen. Lastensuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (252/2006 vp) mukaan kynnys tehdä lastensuojeluilmoitus ei saisi olla liian korkea. 

Aluehallintovirasto toteaa, että lastensuojelulailla on haluttu luoda terveydenhuollon ammattihenkilöille velvollisuus matalaan ilmoituskynnykseen. Ilmoituksen tekijä kuvaa ilmoituksessa lastensuojeluilmoituksen sisällön omin sanoin ja täyttää lomakkeen niiltä osin, kuin hänellä on tiedot käytettävissään. Lomakkeeseen ei vaadita esimerkiksi yksityiskohtaisia terveystietoja. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän arvioitavaksi jäävät lastensuojeluilmoituksen aiheuttamat jatkotoimenpiteet.

Aluehallintovirasto toteaa, että terveydenhuollon ammattihenkilölle oli potilaan hoidon yhteydessä syntynyt tarve saattaa potilaan lasten lastensuojelun tarve selvitettäväksi. Aluehallintovirasto toteaa, että lastensuojeluilmoituksen tekijän on asianmukaista informoida potilasta lastensuojeluilmoituksen tekemisestä. Potilas oli kuitenkin ehditty jo kotiuttaa ennen kuin potilasasiakirjoista huomattiin hänellä olevan lapsia ja lasten lastensuojelun tarve oli perusteltua selvittää välittömästi. Aluehallintovirasto toteaa, että potilaan asianmukaisesta informoinnista huolimatta terveydenhuollon ammattihenkilö ei kuitenkaan tarvitse lastensuojeluilmoituksen tekemiseen potilaan suostumusta. 

Lisätietoa:

  • Lastensuojelulaki (417/2007) 25 §
  • Hallituksen esitys Eduskunnalle lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (252/2006 vp)

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 17.8.2021
diaarinumero ESAVI/10059/2020

Kunta tai kuntayhtymä on velvollinen huolehtimaan, että myös ostopalveluna hankittu hoito toteutuu määräajassa

Asian kuvaaminen

Potilas A oli saanut heinäkuussa 2019 lähetteen sairaanhoitopiirin X silmätautien klinikalle. Silmätautien klinikalla lähete oli käsitelty asianmukaisessa ajassa ja potilaalle A lähetteen perusteella tarpeelliseksi arvioitu hoito oli päätetty siirtää ostopalveluyrityksen Y toteuttamaksi. Ostopalveluyritys Y vastaanotti elokuussa 2019 potilasta A koskevan maksusitoumuksen, johon hänen hoitonsa tavoitetoteutusajaksi oli määritelty kolme kuukautta. Ostopalveluyrityksen Y toiminnan ruuhkautuminen kuitenkin viivästytti potilaan A hoidon toteuttamista, eikä hän päässyt hoitoon asetetussa tavoiteajassa. Myös keväällä 2020 alkaneen koronapandemian vaikutukset ostopalveluyrityksen Y toimintaan viivästyttivät potilaan A hoidon toteuttamista.

Potilaan A hoito toteutui lopulta heinäkuussa 2020, eli lähes yhdeksän kuukautta asetettua tavoiteaikaa myöhemmin ja yli vuoden kuluttua siitä, kun potilaan A hoidon tarve oli todettu sairaanhoitopiirin X silmätautien klinikalla.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi sairaanhoitopiirin X silmätautien klinikalle huomautuksen siitä, ettei se varmistanut potilaan A hoidon toteutuvan kohtuullisessa ja terveydenhuoltolain mukaisessa hoitoon pääsyn määräajassa.

Ratkaisun perusteet 

Potilaalla on oikeus hänen terveydentilansa edellyttämään ja laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon.

Kunta tai kuntayhtymä voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävänsä oman tuotannon lisäksi muun muassa hankkimalla palveluita yksityiseltä palveluntuottajalta. Hankkiessaan palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta kunnan tai kuntayhtymän on varmistuttava siitä, että hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toimijalta.

Kunta tai kuntayhtymä on velvollinen järjestämään potilaan hoidon terveydenhuoltolain mukaisissa hoitoon pääsyn määräajoissa. Hoitoon pääsyn määräaikojen mukaan hoidon tarpeen arviointi on erikoissairaanhoidossa aloitettava kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut kuntayhtymän sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön. Hoidon tarpeen arvioinnin perusteella tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä ja aloitettava hoidon kiireellisyys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa. Hoito on järjestettävä ja aloitettava kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on todettu.

Ratkaisussaan aluehallintovirasto totesi, että sairaanhoitopiirin kuntayhtymä voi järjestää sen järjestämisvastuulle kuuluvat erikoissairaanhoidon palvelut muun muassa hankkimalla niitä yksityisiltä palveluntuottajilta. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä kuitenkin vastaa myös toiselta palveluntuottajalta hankkimiensa palvelujen toteutumisesta. Palvelujen hankkiminen ostopalveluna ei siis siirrä sairaanhoitopiirin kuntayhtymän järjestämisvastuuta toiselle palveluntuottajalle. Hankittujen palvelujen kohdalla sairaanhoitopiirin kuntayhtymä vastaa siten muun muassa siitä, että toiselta palveluntuottajalta hankittu hoito toteutuu potilaan tarpeeseen nähden kohtuullisessa ajassa. Hoito on toteutettava kuitenkin viimeistään terveydenhuoltolaissa säädettyjen hoitoon pääsyä koskevien enimmäismääräaikojen puitteissa. 

Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän täytyy seurata potilaan hoidon toteutumista, jotta sen järjestämisvastuu toteutuu. Jos ostopalveluyritys ei pysty toteuttamaan potilaan hoitoa kohtuullisessa ja viimeistään terveydenhuoltolain mukaisessa määräajassa, on sairaanhoitopiirin kuntayhtymän järjestettävä potilaan hoito muulla tavalla ja näin huolehtia siitä, että potilaan hoito toteutuu lainmukaisesti.

Aluehallintovirasto totesi, että potilas A:n hoito ei toteutunut terveydenhuoltolain mukaisessa määräajassa. A pääsi hänelle tarpeelliseksi todettuun hoitoon vasta yli vuoden kuluttua siitä, kun häntä koskeva lähete oli käsitelty ja hänen hoidon tarpeensa todettu sairaanhoitopiiri X:n silmätautien klinikalla heinäkuussa 2019. A:n hoitoon pääsy ylitti siten hänelle määritellyn kolmen kuukauden hoitoon pääsyn tavoiteajan noin yhdeksällä kuukaudella ja terveydenhuoltolain mukaisen kuuden kuukauden hoitoon pääsyn enimmäismääräajan noin kuudella kuukaudella. 

Aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen perusteella, että sairaanhoitopiiri X:n silmätautien klinikka oli laiminlyönyt velvollisuutensa seurata A:n hoidon toteutumista ostopalveluyritys Y:ssä. Tämä aiheutti sen, että A:n hoito ei toteutunut lainmukaisesti. Aluehallintovirasto antoi asiasta sairaanhoitopiiri X:n silmätautien klinikalle huomautuksen.

Lisätietoa:

  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 3 §
  • Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta (733/1992) 4 §
  • Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 52 §

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 4.2.2021
diaarinumero ESAVI/44142/06.03.00/2019

Asian kuvaaminen 

Kantelija hakeutui terveyskeskukseen oireidensa vuoksi ja terveyskeskuksen lääkäri laati lähetteen erikoissairaanhoitoon. Kantelijan oireet jatkuivat ja hän oli yhteydessä erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön, kun lähetteen laatimisesta oli kulunut noin 6,5 viikkoa ja häneen ei ollut otettu yhteyttä poliklinikalta. 


Asian ratkaisu 

Päätöksessään aluehallintovirasto antoi erikoissairaanhoitoa toteuttavalle toimintayksikölle huomautuksen potilaan hoitoa koskevan lähetteen käsittelyn laiminlyönnistä.

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto toteaa, että terveydenhuoltolaissa säädetyn mukaisesti hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa lähetteen saapumisesta erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön. Näin ollen lähete on käsiteltävä kolmen viikon kuluessa sen saapumisesta. Kantelijan lähete käsiteltiin noin 7,5 viikon kuluessa, joten käsittelyssä aiheutui viivästystä noin 4,5 viikkoa. 

Aluehallintovirasto toteaa, että vaikka kantelija pääsi erikoislääkärin arvioon kolmen kuukauden kuluessa lähetteen saapumisesta erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksiköön, lähetteet on käsiteltävä asianmukaisesti terveydenhuoltolaissa edellytettyjen määräaikojen puitteissa.

Lisätietoa:
•    Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 52 §
 

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 16.11.2021
diaarinumero LSSAVI/4335/2021

Asian kuvaaminen 

Kantelun mukaan asiakkaalle tehtiin tehostetun palveluasumisen yksikössä DNR-päätös (elvyttämättäjättämismispäätös) ilman että puolisoa, laillista edunvalvojaa pyydettiin paikalle, kuultiin tai kerrottiin hänelle päätöksestä. DNR-päätös peruttiin myöhemmin. Maininta elvyttämättä jättämisestä jäi edelleen asiakkaan asiakaskirjauksiin. Kantelussa viitattiin siihen, että päätös oli tehty COVID-19:aan perustuen.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kiinnitti DNR-päätöksen tehneen lääkärin vakavaa huomiota DNR-päätöksiä koskevan lainsäädännön ja muun ohjeistuksen huomioimiseen hänen vastaisessa toiminnassaan.

Asiakas-/potilastietojen perusteella jäi epäselväksi, oliko DNR-päätökselle riittävät perusteet ja olivatko ne lääketieteelliset. Tätä vahvistaa myös se, että DNR-päätös peruttiin myöhemmin. Asian selvittämisen yhteydessä tuli esille viitteitä siitä, että COVID-19-pandemia on saattanut vaikuttaa asiaan. Lisäksi jäi kyseenalaiseksi, onko asiakas itse ollut kykenevä ottamaan asiaan kantaa.

DNR-päätöksen kohdalla kyse on merkittävästä hoitopäätöksestä, jonka kohdalla edunvalvojana toiminutta puolisoa olisi potilaslain 6 § huomioiden tullut kuulla ennen päätöksen tekemistä. Lääkäri menetteli virheellisesti tehdessään DNR-päätöksen keskustelematta puolison kanssa. 

DNR-päätös kirjattiin virheellisesti asiakkaan tietoihin ennen puolison kanssa keskustelemista. Kirjaus jäi asiakkaan tietoihin, vaikka päätös myöhemmin peruttiin. Asiakastiedoissa oli virheellinen kirjaus DNR-päätöksestä usean kuukauden ajan. Tällä olisi voinut olla merkittävät henkeen ja terveyteen vaikuttavat seuraukset.

Ratkaisun perusteet

DNR-päätöksen taustalla tulee aina olla lääketieteelliset perusteet. Lisäksi päätöksen tulee perustua yksilölliseen harkintaan. Lääketieteellinen päätös perustuu potilaan tilanteen yksilölliseen arviointiin eikä esimerkiksi potilaan kuulumiseen johonkin potilasryhmään. Päätöstä ei tule tehdä esimerkiksi COVID-19-pandemian perusteella.

Muistisairas asiakas ei välttämättä kykene ottamaan kantaa hoitoaan koskeviin päätöksiin, jolloin asiakkaan mielipiteen selvittäminen omaisten kautta korostuu. Lääkärin on DNR-päätöstä tehdessään keskusteltava potilaan kanssa tai jos hän ei pysty päättämään hoidostaan itse, läheisten kanssa. Muiden henkilöiden kuin potilaan itsensä kanssa käytävien keskustelujen tarkoituksena on selvittää, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. 

DNR-päätöksen kohdalla kyse on merkittävästä hoitopäätöksestä, jonka kohdalla edunvalvojaa tulee kuulla ennen päätöksen tekemistä.

Keskeiset lait
Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 8.1 §
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 22.1 §
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992, potilaslaki) 6 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 24.11.2021
diaarinumero LSSAVI/13094/2020

Asian kuvaaminen 

Kantelun mukaan potilas pyysi hoitosuhteensa päätyttyä potilasasiakirjamerkinnät nähtäväkseen, mutta psykoterapeutti ei suostunut toimittamaan niitä. Lisäksi psykoterapeutti lähetti potilaalle suojaamattomalla sähköpostiyhteydellä salassa pidettäväksi luokiteltavia, potilasta koskevia henkilökohtaisia tietoja.

Asian ratkaisu 

Psykoterapeutin toiminta oli lain edellytysten vastaista potilasasiakirjamerkintöjen tekemisessä ja säilyttämisessä, potilastietojen tarkastuspyyntöön vastaamisessa, potilaan informoinnissa ja salassa pidettävien tietojen välittämisessä. Potilasasiakirjamerkintöjen tekemisen ja säilyttämisen sekä potilastietojen tarkastuspyyntöön vastaamisen osalta lainvastainen toiminta oli ollut systemaattista ja toistunut myös muiden potilaiden kohdalla. Tämän perusteella aluehallintovirasto antoi psykoterapeutille huomautuksen. Huomautus säilyy terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisterissä kymmenen vuotta.

Kyseisen psykoterapeutin kohdalla jäi epäselväksi, tekeekö hän lainkaan lain ja asetuksen mukaisia potilasasiakirjamerkintöjä. Aluehallintovirastolle toimitetut, käsin paperille kirjatut muistiinpanot, eivät täyttäneet potilaslain ja potilasasiakirja-asetuksen edellytyksiä. Potilaslaissa, potilasasiakirja-asetuksessa ja Valviran psykoterapeuteille osoittamissa ohjeissa neuvotaan selkeästi ja yksityiskohtaisesti, kuinka merkinnät tulee tehdä. Psykoterapeutin tekemät merkinnät eivät esimerkiksi sisältäneet lainkaan hoitosuunnitelmaa. Käsin kirjoitettu teksti oli myös paikoin vaikeaselkoista ja kirjauksista oli hankala tehdä johtopäätelmiä potilaan kulloisestakin tilasta. Mikäli potilas pyytäisi merkinnät nähtäväkseen, olisi niitä myös tästä syystä vaikea hyödyntää.

Psykoterapeutti totesi aluehallintovirastolle toimittamassaan selvityksessä hävittävänsä potilasasiakirjamerkinnät hoitosuhteen päätyttyä. Tämä on lain vastainen menettelytapa.

Lisäksi potilaan pyytäessä potilasasiakirjamerkintöjään nähtäväkseen, ei psykoterapeutti toimittanut kirjauksia. Psykoterapeutti myös informoi potilasta asiassa väärin. 

Psykoterapeutti menetteli moitittavasti myös siinä, että hän välitti potilasta koskevia, salassa pidettäviksi luokiteltavia tietoja potilaalle sähköpostitse, suojaamattomalla sähköpostiyhteydellä.

Ratkaisun perusteet

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 16 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuudesta laatia ja säilyttää potilasasiakirjat sekä pitää salassa niihin sisältyvät tiedot on voimassa, mitä säädetään potilaslaissa. Potilaslain 12 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee merkitä potilasasiakirjoihin potilaan hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset tiedot. Potilasasiakirja-asetuksen 3 §:n mukaan potilasasiakirjat tulee laatia ja säilyttää sellaisia välineitä ja menetelmiä käyttäen, että asiakirjoihin sisältyvien tietojen eheys ja käytettävyys voidaan turvata tietojen säilytysaikana. Potilasasiakirja-asetuksen 11 §:n mukaan potilaskertomukseen tulisi tehdä merkinnät jokaisesta potilaan palvelutapahtumasta, ja tiedoista tulisi tarpeellisessa laajuudessa käydä ilmi tulosyy, esitiedot, nykytila, havainnot, tutkimustulokset, ongelmat, taudinmääritys tai terveysriski, johtopäätökset, hoidon suunnittelu, toteutus ja seuranta, sairauden kulku sekä loppulausunto.

Valviran psykoterapeuteille tarkoitetuissa ohjeissa (päivitetty 31.10.2018) todetaan, että psykoterapeutin on tehtävä merkintä potilaan jokaisesta psykoterapiakäynnistä viivytyksettä ja ajantasaisesti. Käynniltä poisjäänti tai käynnin peruuttaminen, joko potilaan tai psykoterapeutin aloitteesta, on kirjattava. Hoidon alussa merkintöjen pitää olla perusteellisempia, ja potilaan hoitosuunnitelma pitää kirjata selkeästi. Pidempään jatkuvassa, tihein käynnein tapahtuvassa psykoterapiassa yksittäisiä käyntejä koskevat riittävät merkinnät voivat olla lyhyitä, jos potilaan vointi ja toimintakyky ovat kohtuullisen hyviä, eikä voinnissa tai hoitosuunnitelmassa ole tapahtunut muutoksia, eikä mitään potilasturvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä tai muuta erikoista tule esiin. Tämän tyyppisessäkin hoidossa potilaan vointi ja toimintakyky on kuitenkin kirjattava määrävälein perusteellisemmin. Valviran näkemyksen mukaan perusteellisempi kirjaus on tehtävä mielellään ainakin kahden kuukauden välein, ja pitkässä hoidossa vähintään kuuden kuukauden välein. Myös hoitosuunnitelman toteutumista ja mahdollisia muutostarpeita on arvioitava, vaikka potilaan voinnissa ja hoidossa ei olisikaan tapahtunut oleellisia muutoksia.

Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee säilyttää potilasasiakirjat potilaan hoidon järjestämisen ja toteuttamisen, hoitoon liittyvien mahdollisten korvausvaatimusten ja tieteellisen tutkimuksen edellyttämä aika. Potilasasiakirja-asetuksen mukaan potilaan perustiedot ja keskeiset hoitotiedot sisältävät asiakirjat, hoidon suunnitteluun, toteutukseen, seurantaan ja arviointiin liittyvät merkinnät sekä potilaan hoidosta tehdyt yhteenvedot tulee säilyttää 12 vuotta potilaan kuolemasta tai, jos siitä ei ole tietoa, 120 vuotta potilaan syntymästä.

Kun potilas pyytää potilasasiakirjamerkintöjä nähtäväkseen, tulee ne EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti toimittaa viipymättä ja viimeistään kuukauden kuluessa pyynnöstä. Mikäli merkintöjä ei toimiteta, tulee terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoittaa kuukauden sisällä syy, miksi tietoja ei toimiteta ja tällöin kertoa potilaalle myös mahdollisuudesta tehdä valitus valvontaviranomaiselle ja käyttää muita oikeussuojakeinoja.

Psykoterapian aikana käsitellyt potilasta koskevat tiedot ovat potilaslain 13 §:n mukaan salassa pidettäviä ja tieto potilaan terveydentilasta ja saamasta terveydenhuollon palvelusta on julkisuuslain 24 §:n mukaan salassa pidettävää tietoa. Salassa pidettäviä tietoja ei saa välittää suojaamattomalla sähköpostiyhteydellä.

Keskeiset lait ja asetukset

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 25 kohta
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 15 §:n 2 momentti
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 18 §:n 1 momentti
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992, potilaslaki) 3 §:n 2 momentti
Potilaslain 5 §:n 1 momentti
Potilaslain 12 §:n 1 momentti
Potilaslain 13 §
STM:n potilasasiakirjoista antaman asetuksen (298/2009, potilasasiakirja-asetus) 3 §:n 1 momentti
Potilasasiakirja-asetuksen 7 §:n 1 momentti
Potilasasiakirja-asetuksen 9 §:n 1 momentti
Potilasasiakirja-asetuksen 10 §:n 1 momentti
Potilasasiakirja-asetuksen 11 §
Potilasasiakirja-asetuksen 22 §
Potilasasiakirja-asetuksen 23 §:n 1 momentti
EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (679/2016, GDPR, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta) 12 artiklan 3 kohdan 
EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 12 artiklan 4 kohta
EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklan 1 kohta
 

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 22.12.2021
diaarinumero LSSAVI/19182/2019

Ensihoitajien olisi pitänyt konsultoida lääkäriä ja/tai kuljettaa potilas ambulanssikyydillä päivystykseen
 

Asian kuvaaminen 

Potilas A kanteli saamastaan ensihoidosta. Ensihoidon ambulanssihenkilökunta ei ollut kuljettanut häntä sairaalan X päivystykseen, vaikka hänen vointinsa oli ollut erittäin huono. A oli lopulta lähtenyt päivystykseen omalla kyydillä. Päivystyksestä A oli siirretty hoitoon teho-osastolle ja hänellä oli todettu keuhkokuume, verenmyrkytys sekä akuutti munuaisvaurio.

A:lla oli ollut neljä päivää kuumetta. Hän oli ollut yleistilaltaan voipunut, hänen sykkeensä oli koholla ja verenpaineensa matala, virtsaneritys oli vähäistä ja hänen hengityksensä oli vaikeutunut. Sama ambulanssiyksikkö oli käynyt A:n luona yhden illan aikana kaksi kertaa. Ensimmäisellä käynnillä ambulanssihenkilökunta oli tehnyt A:lle perusmittauksia ja tilanarvion. Ensihoitajat B ja C olivat tulkinneet tilanteen tavanomaiseksi kuumeiseksi flunssaksi. Ensihoitajat olivat kehottaneet A:ta ottamaan särkylääkettä ja menemään seuraavana päivänä terveyskeskuksen päivystykseen. Toisella käynnillä A:n vointi oli ensihoitajien mukaan ollut ennallaan, ja he olivat ohjanneet A:n hakeutumaan tarvittaessa omalla kyydillä päivystykseen. Molemmilla kerroilla A:n happisaturaatio oli ollut 92 %. Ensihoitajat eivät konsultoineet lääkäriä kummallakaan käyntikerralla, sillä he pitivät A:n yleistilaa hyvänä.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi ensihoitajille B ja C huomautuksen siitä, että he olivat laiminlyöneet velvollisuutensa antaa kiireellisen hoidon tarpeessa olevalle apua. Heidän toimintansa oli vaarantanut potilasturvallisuuden sekä potilaan oikeuden laadultaan hyvään hoitoon.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että ensihoitajat ovat olleet yhdessä vastuussa A:lle tehdyistä tutkimuksista, arvioista sekä johtopäätöksistä ja heidän olisi tullut koulutuksensa ja kokemuksensa puolesta tunnistaa hoidon ja kuljetuksen tarve tai vähintäänkin lääkärin konsultaation tarve. Ensihoitajien olisi tullut konsultoida lääkäriä ja/tai kuljettaa A päivystykseen.

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto viittasi päätöksessään Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin Ensihoito-oppaaseen, jonka mukaan hengitysvaikeudesta kärsivältä potilaalta tulee arvioida happisaturaatio ja aloittaa välittömästi sen mittaamisen jälkeen lisähapen anto. Oppaan mukaan, jos potilaan happisaturaation lähtöarvo on poikkeava (alle 96 %), tulisi aloittaa jatkuva seuranta. A:ta tutkittaessa on todettu merkittävimpänä poikkeamana alentunut kapillaariveren happisaturaatio 92 %. Aiemmin keuhkoiltaan terveellä ja yleistilaltaan voipuneella ihmisellä tämä antaa aiheen välittömiin jatkoselvittelyihin. Ensihoitajien olisi pitänyt koulutuksensa ja kokemuksensa puolesta huomioida matala happisaturaatio ja tunnistaa A:n peruselintoimintojen häiriintyminen ja yleisinfektion mahdollisuus sekä hoidon ja kuljetuksen tarve tai vähintäänkin lääkärin konsultaation tarve. Jo ensimmäisellä käynnillä ensihoitajien olisi tullut konsultoida lääkäriä ja/tai kuljettaa potilas A päivystykseen.

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaan lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Ensihoitajilla on aina vastuu pyytää hoito-ohje ensihoitolääkäriltä ennen potilaan kuljettamatta jättämistä, jos potilaalla on todettavissa peruselintoimintojen häiriöitä ja aina vähänkin epäselvissä tilanteissa. Ensihoitajat olivat laiminlyöneet tämän velvollisuutensa. Aluehallintovirasto viittasi Ensihoito-oppaaseen ja totesi, että kuljettamattajättämispäätöksen tekeminen edellyttää, että potilas on tutkittu huolellisesti, peruselintoiminnot on määritetty ja ne ovat normaalit. A:n peruselintoimintojen häiriöön ja yleistulehdukseen viittaavien oireiden ja löydösten huomioiminen sekä varhainen tunnistaminen oli ollut puutteellista samoin kuin hoidon kiireellisyyden arviointi. Aluehallintovirasto totesi, että ensihoidossa on kohonnut riski potilasturvallisuuden vaarantumiselle potilaan kuljettamatta jättämisessä, mikäli ensihoito perustuu puutteellisiin tutkimuksiin ja/tai johtopäätöksiin.

Ensihoitajien B ja C toiminta oli vaarantanut terveydenhuoltolain 8 §:n 1 momentissa säädetyn potilasturvallisuuden ja potilaslain 3 §:n 2 momentissa säädetyn potilaan oikeuden laadultaan hyvään hoitoon, kun B ja C eivät olleet konsultoineet A:n löydöksistä lääkäriä tai kuljettaneet A:ta päivystykseen. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että ensihoitajien tulee jatkossa tunnistaa ja huomioida potilaan peruselintoimintojen häiriöihin ja yleistulehdukseen viittaavat oireet ja löydökset ja huolehtia hoidon kiireellisyyden asianmukaisesta arvioinnista.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) 15 §, 22 §:n 1 mom., 24 §:n 2 mom., 24 a §:n 2 & 3 mom., 26 §:n 3 mom.
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 3 §:n 2 mom. ja 4 §:n 2 mom.
  • Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 8 §:n 1 mom., 40 §:n 1 mom. ja 50 §:n 1 mom.
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ensihoitopalvelusta (585/2017) 2 § ja 9 §:n 2 mom.
  • Ensihoito-opas. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (päivitetty 2020).
  • Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. Ohje 4/2013. Ensihoitohenkilöstön tulee pyytää hoito-ohjetta lääkäriltä vähänkin epäselvissä tilanteissa. 19.4.2013.
     

Terveydenhuolto - 2020

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto  
Terveydenhuolto, mielenterveys 
Ratkaisupäivämäärä 25.6.2020 
diaarinumero LSSAVI/1528/2019  

Tahdosta riippumattomassa hoidossa olevalla potilaalla on oikeus pitää yhteyttä oikeusavustajaansa muusta yhteydenpidon rajoittamisesta huolimatta

Potilas A oli tahdosta riippumattomassa hoidossa Sairaalassa Y. Hoidon osana A:lle oli asetettu mielenterveyslain mukaisia yhteydenpidon rajoituksia.  Hän sai ottaa yhteyttä vain nimettyihin läheisiin. Hoidon aikana potilas A ilmoitti hoitaja B:lle haluavansa ottaa yhteyttä asianajajaansa. Hoitaja B eväsi pyynnön. Hoitaja B perusteli kieltoa yhteydenpidon rajoittamispäätöksellä, jonka mukaan potilas A:lla on lupa pitää yhteyttä ainoastaan nimettyihin läheisiinsä.   

Asiassa on kyse siitä, voiko tahdosta riippumattomassa hoidossa olevan potilaan oikeutta pitää yhteyttä oikeusavustajaansa rajoittaa yhteydenpitorajoituspäätöksen nojalla.   

Potilas A yksilöi kantelussa päivämäärän, jolloin yhteydenpitoa oli rajoitettu. Aluehallintovirasto pyysi selvitystä sairaalasta Y. Sairaala Y:n vastauksen mukaan potilas A:ta ei oltu kielletty pitämästä yhteyttä asianajajaansa. Osana asian selvittämistä aluehallintovirasto kävi läpi kaikki potilaan hoitoon liittyvät potilasasiakirjamerkinnät. Potilasasiakirjamerkinnöistä ilmeni, että potilas A:ta oli kielletty ottamasta yhteyttä asianajajaansa. Kyseinen potilasasiakirjamerkintä ajoittui toiseen ajankohtaan kuin minkä potilas A kantelussaan ilmoitti. Potilasasiakirjamerkinnöistä ilmeni myös, että hoitaja B oli perustellut rajoitusta sillä, että potilas A saa ottaa yhteyttä vain läheisiinsä. Potilasasiakirjoista ilmeni, että asiantila korjaantui muutaman päivän kuluttua ja potilas A sai jatkossa pitää yhteyttä asianajajaansa.  

Asian ratkaisu  

Päätöksessään aluehallintovirasto totesi, että tahdosta riippumattomassa hoidossa olevalla potilaalla on oikeus pitää yhteyttä oikeusavustajaansa muusta yhteydenpidon rajoittamisesta huolimatta. 

Hallinnollisena ohjauksena aluehallintovirasto kiinnitti hoitaja B:n huomiota vastaisen toiminnan varalle. 

Lisäksi aluehallintovirasto pyysi Sairaala Y:tä toimittamaan selvityksen mihin toimenpiteisiin  päätöksen johdosta on ryhdytty. 

Ratkaisun perusteet  

Aluehallintovirasto totesi saatujen selvitysten ja potilasasiakirjojen olevan ristiriidassa toistensa kanssa sen suhteen oliko potilas A:ta kielletty ottamasta yhteyttä asianajajaansa. Potilasasiakirjat kuitenkin vahvistivat potilas A:n kertoman: yhteydenpitoa oikeusavustajaan oli rajoitettu. 

Mielenterveyslain 22 j §:ssä säädetään yhteydenpidon rajoittamisesta tahdosta riippumattomassa hoidossa. Potilaan yhteydenpitoa sairaalan ulkopuolelle saadaan rajoittaa, jos yhteydenpidosta on vakavaa haittaa potilaan hoidolle, kuntoutukselle tai turvallisuudelle tai jos rajoittaminen on välttämätöntä muun henkilön yksityiselämän suojaamiseksi. Saman pykälän 4 momentin mukaan potilaan ja sairaalan toimintaa valvovien viranomaisten, lainkäyttöviranomaisten ja ihmisoikeuksien kansainvälisten valvontaelimien välistä kirjeenvaihtoa tai muuta yhteydenpitoa ei saa rajoittaa. Lisäksi potilaan yhteydenpitoa oikeusavustajaansa tai sairaalan potilasasiamieheen ei saa rajoittaa. 

Suomen perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Samassa lainkohdassa säädetyn oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Kun kantelijalta on evätty mahdollisuus soittaa asianajajalleen, on tässä yksittäisessä tilanteessa rikottu lakia.  

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on erityisen tärkeää niiden henkilöiden kohdalla, jotka eivät välttämättä itse ole esimerkiksi sairautensa tai muuten alentuneen toimintakykynsä vuoksi kykeneväisiä valvomaan omia etujaan. Tällaisten henkilöiden kohdalla on erityisen tärkeää, että julkinen valta turvaa perusoikeuksien toteutumisen perustuslain 22 §:ssä säädetyllä tavalla.  

Hoitohenkilökuntaan kuuluvien ammattihenkilöiden tulee olla tietoisia potilaan oikeuksista tahdosta riippumattomassa hoidossa ja noudattaa lainsäädäntöä. 

Hallinnollisena ohjauksena huomion kiinnittäminen hoitaja B:n vastaisen toiminnan varalle on riittävä, koska asiakirjojen mukaan kyseessä on ollut yksittäinen tapahtuma.   

Aluehallintovirastolle jäi selvitysten perusteella epävarmuus siitä, millä tavalla Sairaala Y:ssä on huolehdittu siitä, että henkilökunta on tietoinen potilaan itsemääräämisoikeuksiin liittyvistä rajoituksista ja potilaan oikeuksista. Saaduista asiakirjoista ja selvityksistä ei ilmennyt, onko Sairaala Y jollakin tavalla varmistanut henkilökunnan riittävän tietoisuuden potilaan oikeuksia koskevasta lainsäädännöstä (esimerkiksi sisäiset ohjeet, koulutus jne). Tämän johdosta aluehallintovirasto pyysi sairaalan johtoa varmistamaan, että sairaalan henkilökuntaa on riittävästi perehdytetty lain periaatteisiin. Päätöksessään aluehallintovirasto pyysi Sairaalaa Y:tä selvittämään määräajan kuluessa millaisiin toimenpiteisiin päätöksen johdosta ryhdyttiin.  

Keskeiset lait ja suositukset: 

Lapin aluehallintovirasto
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 25.8.2020 
Diaarinumero LAAVI/803/2019 

Lääkärin on lähtökohtaisesti hankittava molempien huoltajien suostumus lapsen hoitoon 

Lääkäri oli tehnyt 13-vuotiaalle lapselle lääketieteellisen yleistarkastuksen lapsen isän pyynnöstä. Lapsen vanhemmat olivat eronneet ja toimivat kumpikin lapsen huoltajina. Lapsen äidin mielestä lääkärin ei olisi tullut tehdä tarkastusta tietoisena huoltajien vireillä olevasta eroprosessista. 

Lääkärille oli esitietona kerrottu, että lapsen vanhemmat olivat eronneet ja lapsi asui isänsä luona. Varsinainen tutkimus tehtiin lapsen ollessa yksin vastaanottohuoneessa. Lääkärin mukaan lapsi oli suostuvainen tutkimukseen ja tarkastus tehtiin lapsen tahtoa kunnioittaen. 

Lääkärin olisi tullut selvittää ja ratkaista, kykenikö lapsi ikänsä ja kehitystasonsa perusteella päättämään itse hoidostaan, ja kirjata arvio perusteluineen potilasasiakirjoihin. Mikäli lapsi ei olisi ollut kykenevä päättämään itse hoidostaan, lääkärin ei olisi tullut suorittaa tutkimusta ilman toisen huoltajan suostumusta. Aluehallintovirasto saattoi käsityksenä asiasta lääkärin tietoon vastaisen varalle. 

Alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Kun lääkäri katsoo alaikäisen potilaan olevan riittävän kypsä ymmärtämään kulloinkin kyseessä olevan hoitoratkaisun merkityksen ja antamaan itse suostumuksensa hoitoon, asia on kirjattava potilasasiakirjoihin. Kirjaukseen sisältyy perusteltu kannanotto siitä, kenen kanssa yhteisymmärryksessä alaikäistä potilasta hoidetaan. 

Aluehallintovirasto katsoi, että lääkärin olisi pitänyt arvioida lapsen kyky päättää itse hänelle tehtävästä terveystarkastuksesta ja sen merkityksestä sekä kirjata arviointi perusteluineen potilasasiakirjoihin. Lääkäri oli todennut lapsen olleen suostuvainen tutkimukseen, mutta asiassa ei käynyt ilmi, oliko hän arvioinut lapsen kykyä päättää itse hoidostaan. 

Jos lapsi ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa. Pääsääntönä on, että lapsen huolto kuuluu jakamattomasti yhdessä lapsen huoltajille. Merkitykseltään vähäisissä toimenpiteissä toinen huoltaja voi kuitenkin asemansa perusteella edustaa yksin lasta ja päättää hoidosta ilman toisen huoltajan nimenomaista suostumusta. Toisen huoltajan suostumus voi silloin perustua sallimisperusteiseen valtuutukseen. 

Aluehallintovirasto katsoi, että tarkastuksessa ei ollut kyse vähäisestä rutiiniluonteisesta toimenpiteestä, johon riittäisi vain toisen huoltajan suostumus. Kyse ei ollut esimerkiksi haavan hoidosta, jonka osalta voidaan olettaa, että huoltajat toimivat yhteisymmärryksessä eikä toisen huoltajan mielipidettä tarvitse ilman erityistä syytä selvittää erikseen. Kyse ei ollut myöskään kiireellisestä eikä tavanomaisesta hoitotoimenpiteestä ottaen huomioon, että lapsi kuului kouluterveydenhuollon säännöllisten terveystarkastusten piiriin. 

Lääkäri oli ollut tietoinen lapsen vanhempien erosta, eikä hoitotoimenpiteen tarve ollut kiireellinen. Lääkärin ei olisi tullut ryhtyä tässä tilanteessa tutkimukseen ilman toisen huoltajan nimenomaista suostumusta, jos lapsi olisi arvioitu ei-itsemäärääväksi. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista  
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista

Lapin aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 4.9.2020 
Diaarinumero LAAVI/1046/2019 

Lääkäri ei ole velvollinen toteuttamaan potilaan toivomaa hoitoa 

Kantelija oli käynyt neurologian erikoislääkärin vastaanotolla migreenin lääkityksen uudelleenarvioimisen ja migreenilääkkeen korvattavuutta varten tarvittavan B-lausunnon vuoksi. Lääkäri esitti kantelijalle, että ennen uuden lääkkeen määräämistä ja lausunnon kirjoittamista hoitona tulisi kokeilla lääkevieroitusta. Asiassa on kyse siitä, oliko kantelijalla oikeus saada haluamaansa hoitoa ja lääkettä. 

Kantelija oli kärsinyt kroonisesta migreenistä vuosien ajan ja migreeniä oli hoidettu useilla estolääkkeillä sekä muilla hoitomuodoilla. Kantelija toivoi saavansa neurologian erikoislääkärin vastaanotolta B-lausunnon hakeakseen Kelalta korvattavuutta uudelle migreenilääkkeelle. Erikoislääkärin mukaan oli kuitenkin mahdollista, että kantelijan päänsärkyä ylläpiti lääkkeiden käytöstä aiheutunut särkylääkepäänsärky, eikä uudesta lääkkeestä olisi hyötyä ennen kuin vanha lääkitys saataisiin purettua vieroituskuurilla. Kantelija ei ollut tyytyväinen erikoislääkäriltä saamaansa kohteluun. Hän koki, ettei erikoislääkäri kuunnellut hänen asiaansa ja esti potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumisen ehdottamalla muiden hoitomuotojen kuin migreenilääkkeen kokeilua. 

Aluehallintovirasto katsoi, että erikoislääkäri ei ollut toiminut asiassa lainvastaisesti tai muutenkaan virheellisesti. Kantelu ei antanut aluehallintovirastolle aihetta enempiin toimenpiteisiin. 

Potilaslain mukaan potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että potilaalla olisi oikeus saada mitä tahansa haluamaansa hoitoa, vaan annettavan hoidon tulee perustua lääketieteellisesti hyväksyttäviin perusteisiin. Käytännön tilanteissa hoitava lääkäri ratkaisee, millaista hoitoa potilaan terveydentila edellyttää ja millaiseen hoitoon potilaalla siten on oikeus.  

Potilaan itsemääräämisoikeus puolestaan tarkoittaa sitä, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Hoidon aloittaminen, hoidon sisällöstä päättäminen ja hoidon lopettaminen edellyttävät lähtökohtaisesti potilaan suostumusta. Jos potilas ei suostu lääkärin ehdottamaan hoitoon, on potilasta mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa potilaan oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Jos hoidosta ei päästä yhteisymmärrykseen, päättää siitä lääkäri lääketieteellisin perustein ja asiantuntijuutensa perusteella. 

Vaikka potilaan autonomia on keskeinen ihmisoikeusperiaate, ei se vähennä lääkärin vastuuta hoitoratkaisuissa. Vaikka lääkäri toimiikin potilaansa ehdoilla, hänen on oltava samalla puolueeton asiantuntija eikä potilaan kaikkiin vaatimuksiin tarvitse suostua. Potilas voi esittää mielipiteitään tutkimuksista ja hoidoista, mutta tämä ei aseta lääkärille velvollisuutta noudattaa potilaan tahtoa. 

Aluehallintovirasto katsoi, ettei erikoislääkäri toiminut lainvastaisesti tai virheellisesti pyrkiessään laatimaan hoitosuunnitelman kantelijan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen ja uuden migreenilääkkeen aloituksen mahdollistaen, mutta samalla käyttäen lääkärin velvollisuutta päättää hoidosta lääketieteellisin ja asiantuntijuuteen perustuvin kriteerein. Migreeniä mahdollisesti pahentavan lääkepäänsäryn hoitaminen osana potilaan hoitokokonaisuutta oli perusteltua ja Käypä hoito -suosituksen mukaista ja kantelijan hoito oli toteutunut laadultaan hyvänä terveyden- ja sairaanhoitona. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto  
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 20.4.2020 
diaarinumero LSSAVI/7527/2019 

Kiireellisen hoidon epääminen johti huomautukseen 

Asian kuvaaminen  

A hakeutui X-kunnan terveyskeskuksen päivystykseen ilta-aikaan, koska oli loukannut tapaturmaisesti jalkansa. Potilaan valinnanvapausmahdollisuutta hyödyntäen A oli aiemmin vaihtanut hoitonsa toiseen kuntaan, Y-kuntaan. X-kunnan terveyskeskuksessa kieltäydyttiin ottamasta potilasta hoitoon, koska hän oli vaihtanut terveydenhuollon palvelunsa toiseen kuntaan.

A:n ilmoittautuessa terveyskeskuksen aulassa hoitoon, A:lle ilmoitettiin, että hoitopaikkaa vaihtaneiden kohdalla ainoastaan hengenvaarassa olevat potilaat otetaan hoitoon. Potilasta kehotettiin menemään Y-kunnan terveyskeskuksen päivystykseen, joka olisi vielä jonkun aikaa auki. Vaihtoehtoisesti potilas A:ta neuvottiin hakeutumaan sairaanhoitopiirin päivystykseen. X-kunnan asiakkaana potilas siis olisi päässyt lääkäriin, mutta Y-kunnan palvelut valinneena hän ei päässyt. Kyseisestä käynnistä ei tehty potilasasiakirjamerkintöjä. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto päätyi antamaan huomautuksen sairaanhoitajalle, joka oli ottanut A:n vastaan X-kunnan terveyskeskuksessa ja ohjannut hänet hakeutumaan toisaalle. Huomautus annettiin potilasasiakirjamerkintöjen puuttumisesta, anamneesin ja tutkimuksen puutteista ja virheellisestä potilaan toisaalle hoitoon ohjaamisesta. 

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 24 a § mukaisesti huomautus merkitään sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran ylläpitämään terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin, jossa merkintä säilyy kymmenen vuotta. 

Ratkaisun perusteet  

Potilaan valinnanvapaus tarkoittaa sitä, että potilas voi asuinpaikastaan riippumatta valita terveysaseman, joka vastaa hänen perusterveydenhuollon palveluistaan. Tämä valinnanvapaus koskee kiireetöntä hoitoa. Sen sijaan terveydenhuoltolain 50 §:n mukaan kiireellinen sairaanhoito on annettava sitä tarvitsevalle potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan esimerkiksi äkillisen vamman tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista. Terveydenhuollon ammattihenkilön on parhaansa mukaan pyrittävä selvittämään, onko potilaan hoidon tarve kiireellinen. Tämä tapahtuu potilasta tai saattajaa haastattelemalla ja tarvittaessa myös tutkimalla potilas riittävällä tavalla. 

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden tulee aktiivisesti pyrkiä pitämään tietonsa ajan tasalla voimassa olevista yleisesti hyväksytyistä toimintakäytännöistä, ohjeista ja alaansa koskevasta lainsäädännöstä. Aluehallintovirasto katsoi, että terveydenhuoltolain 50 §:n mukainen kiireellisen hoidon antamisen periaate on alalla toimivien ammattilaisten jokapäiväisen työn kannalta niin olennainen, että sen tulisi olla jokaisen alalla toimivan tiedossa. Lisäksi sairaanhoitajalla tulee olla edellytykset arvioida hoidon kiireellisyyttä. Jo lähtökohtaisesti on päivystyksellinen asia selvittää esimerkiksi traumapotilaan liikuntakyky ja mahdolliset näkyvät vammat. 

Potilaslain 12 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee merkitä potilasasiakirjoihin potilaan hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset tiedot. Sairaanhoitajan olisi pitänyt viimeistään siinä vaiheessa, kun potilas oli poistunut terveyskeskuksesta, tehdä lyhyt yhteenveto käynnistä. Potilasturvallisuuden varmistamisen lisäksi asialla on merkitystä terveydenhuollon ammattihenkilön oman oikeusturvan vuoksi. Potilasasiakirjamerkintöjen puuttuessa voidaan katsoa, että potilaan kertomalla versiolla tapahtuneesta on suhteessa suurempi painoarvo. Kirjausten tekemättä jättäminen kyseisessä kantelutapauksessa oli selkeä virhe. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Terveydenhuoltolain (1326/2010) 8 §, 47 §, 50 § 
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992, potilaslaki) 3 §, 12 § 
  • Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) 15 §, 16 §, 22 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 22.3.2020
diaarinumero ISAVI/1268/2019

Lääkärin lääketieteellisesti asianmukaisesti arvioima ajoterveys ei ole ikärasismia 

Asian kuvaaminen  

Kantelija kanteli lääkärin menettelystä ajokortin uusimista koskevassa asiassa. Lääkäri antoi laajennetun lääkärinlausunnon, joka edellyttää aikaistettua lääkärintarkastusta kahden vuoden päästä. Kantelijan käsityksen mukaan lääkärintarkastus on ajokorttilain ja annettujen ohjeiden vastainen. Lääkäri on perustellut muistutusmenettelyssä asiaa muun muassa sillä, että hän on jo vuosien ajan antanut ajo-oikeutta kaikille 80 vuotta täyttäneille vain kaksi vuotta. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoo, että lääkärin lausunto kantelijan ajokorttiasiassa on lääketieteellisesti perusteltu eikä aluehallintoviraston näkemyksen mukaan siten tulkittavissa syrjinnäksi. 

Ratkaisun perusteet

Ajokorttilain mukaan ajokortti annetaan 15 vuodeksi kerrallaan ja kuitenkin enintään määräajaksi, joka päättyy hakijan täyttäessä 70 vuotta. Tämän jälkeen ajokortti annetaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Ajokortti on annettava tässä momentissa tarkoitettua lyhyemmäksi määräajaksi, jos lääkärinlausunnossa sitä edellytetään. 

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin ajoterveyden arviointiohjeissa iäkkäiden kuljettajien aiheuttamien tai iäkkäille sattuneiden maantieliikenteen onnettomuuksien syiden taustalla ovat pääasiassa tekijät, jotka aiheuttavat joko äkillisen toimintakyvyn menettämisen tai poikkeavan ja puutteellisen toiminnan. Tavallisimmat äkillisen toimintakyvyn menettämisen syyt iäkkäillä ovat sydän-, aivo- ja verisuonitapahtumat. Virheellisen toiminnan merkittävimpiä syitä ovat monisairaus, monilääkitys ja aivosairaudet. Niihin liittyy usein myös alentunut vireystaso tai kognitiivinen toimintakyky. 

Potilasasiakirjoista käy ilmi, että kantelijalla on diagnooseina essentiaalinen (primaarinen) verenpainetauti ja ohimenevät aivojen verenkiertohäiriöt ja lähisukuiset oireyhtymät. Tätä taustaa vasten aluehallintovirasto katsoo, että lääkärinlausunto on lääketieteellisesti perusteltu eikä aluehallintoviraston näkemyksen mukaan siten tulkittavissa syrjinnäksi. Näin ollen asia ei antanut aihetta aluehallintoviraston toimenpiteille.

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Ajokorttilaki
  • Traficom: Ajoterveysohjeet terveydenhuollon ammattilaisille

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 3.4.2020 
diaarinumero ISAVI/3613/2019 

Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa yksityisoikeudellisiin vahingonkorvausasioihin 

Asian kuvaaminen  

Kantelija kanteli sairaalan suu- ja leukasairauksien poliklinikan toiminnasta koskien titaani-kultahammassillan hävittämistä vastaanotolla tehdyn toimenpiteen yhteydessä. Kantelija oli tehnyt asiasta vahingonkorvaushakemuksen sairaalalle ja saanut tähän hakemukseen hylkäävän ratkaisun.

Sairaalan vahingonkorvauspäätös on kielteinen, koska sairaalan kantelija ei ollut esittänyt sellaista virhettä tai huolimattomuutta, joka aiheuttaisi sairaalalle vahingonkorvauslain mukaisen vahingonkorvausvastuun. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto toteaa, että hallintokantelu ei ole hallintopäätöksen muuttamiseen tai kumoamiseen tähtäävä oikeusturvakeino. Aluehallintoviraston toimivaltaan ei kuulu ratkaista yksityisoikeudellisia vahingonkorvausvaatimuksia. Yksityisoikeudellisissa riita-asioissa toimivaltainen viranomainen on yleinen tuomioistuin, käräjäoikeus ensi asteena. 

Ratkaisun perusteet  

Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa ottaa kantaa vahingonkorvauspäätösten sisältöön.

Aluehallintovirasto on sairaalan toimintaa erikoissairaanhoitolain perusteella valvova viranomainen. Valvontatoiminnassa puututaan ennen kaikkea epäilyihin laadultaan tai laajuudeltaan merkittävästä lainvastaisesta toiminnasta. Aluehallintovirasto katsoo, että titaani-kultahammassillan hävittäminen vastaanotolla tehdyn toimenpiteen yhteydessä ei anna aihetta aluehallintoviraston valvontatoimenpiteille.

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 1.6.2020 
diaarinumero ISAVI/3973/2020 

Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta 

Asian kuvaaminen

Kantelijan sukulainen on iäkäs vuodepotilas ja fyysisesti monisairas, mutta henkisesti täysin terve. Hän on ollut yli viisi vuotta vuoteenomana laitoshoidossa. Hänellä todettiin muiden  sairauksien lisäksi diabetes ja hänellä aloitettiin insuliinihoito.  Aluksi hän suostui hoitoon, mutta rupesi pian sen jälkeen katumaan  suostumustaan, koska tiedostaa, että insuliini todennäköisesti pidentää hänen elämäänsä. Potilas on keskustellut hoitavan lääkärinsä kanssa mahdollisuudesta keskeyttää insuliinihoito, mutta lääkäri on ollut vastahakoinen. Hoitava lääkäri ja tämän esimies ovat tarjonneet  potilaalle diabeteksen hoidossa insuliinihoidon vaihtoehdoksi tablettihoitoa, josta potilas myös haluaisi kieltäytyä. Kantelija  tiedustelee aluehallintovirastolta, miten ratkaista eettinen ristiriita  sen välillä, että potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta, mutta lääkärillä on laillinen velvollisuus edesauttaa potilaan terveyttä. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto totesi kantelijalle lähettämässään kirjeessä, että jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Potilaalla on kuitenkin niin halutessaan lainmukainen oikeus kieltäytyä diabeteksensa hoidossa insuliinihoidon lisäksi myös muista lääkevalmisteista. 

Ratkaisun perusteet

Hoitavan lääkärin tulee arvioida, kykeneekö potilas päättämään omasta hoidostaan. Mikäli näin on, potilaalla on niin halutessaan  oikeus kieltäytyä diabeteksen insuliinihoidosta. Hoitavan lääkärin tulee ensisijaisesti pyrkiä hoitamaan potilaan diabetesta  yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti  hyväksyttävällä tavalla. Potilaalla on kuitenkin niin halutessaan oikeus  kieltäytyä diabeteksensa hoidossa insuliinihoidon lisäksi myös  muista lääkevalmisteista. Kieltäytymisen seuraukset tulee selittää  potilaalle realistisesti ja ymmärrettävästi. Potilaaseen ei saa kohdistua asiassa ulkopuolista vaikuttamispyrkimystä.  

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista

Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 7.1.2020
diaarinumero ESAVI/12383/2018

Potilaan liikkumisvapauden rajoittamisesta somaattisessa hoidossa tulee laatia asianmukaiset potilasasiakirjamerkinnät

Asian kuvaaminen

A kanteli iäkkään isänsä hoidosta sairaalan osastolla. A kritisoi erityisesti somaattisessa hoidossa olleen isänsä itsemääräämisoikeuden rajoittamista sekä sitä, ettei asiasta ollut keskusteltu omaisten kanssa. Isän liikkumisvapautta oli rajoitettu muun muassa käyttämällä magneetti- ja haaravyötä (jäljempänä lepovyöt).

Asian ratkaisu

Päätöksessään aluehallintovirasto muun muassa

-    kiinnittää vakavasti liikkumisen rajoittamisesta päättäneiden lääkäreiden ja sairaalan hoitohenkilökunnan huomiota asianmukaisten potilasasiakirjamerkintöjen laatimiseen.

Aluehallintovirasto katsoo päätöksessään, että saatujen selvitysten perusteella lepovöiden käyttöä voitiin potilaan kohdalla pitää perusteltuna ja sitä oli toteutettu pääasiassa asianmukaisesti ottaen huomioon, että sängystä putoaminen ja kaatuminen muodostavat iäkkäälle henkilölle terveydellisen riskin. Aluehallintovirasto kuitenkin toteaa, että potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittamista koskevat kirjaukset ovat niin lääkäreiden kuin hoitajien osalta hyvin niukat. Erityisesti hoitajien kirjauksiin jää liikkumisvapauden rajoittamisen osalta paljon aukkoja, eikä aluehallintovirasto voi täysin varmistua siitä, että potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittaminen on toteutunut kaikilta osin asianmukaisesti.

-    kiinnittää sairaalan huomiota potilaan omaisten asianmukaiseen informointiin.

Aluehallintovirasto totea, että potilas on ollut liikkumisen rajoittamisen aikaan sekavassa tilassa, eikä hän ole ymmärtänyt annettuja ohjeita. Liikkumisen rajoittamisesta olisi tällaisessa tilanteessa tullut keskustella potilaan lähiomaisten kanssa. Asiassa ei aluehallintoviraston arvion mukaan toimittu täysin asianmukaisesti.

Ratkaisun perusteet

Potilaan liikkumisvapauden rajoittamisesta somaattisessa hoidossa ei ole laissa säännöksiä (vrt. rajoittaminen psykiatrisessa tahdosta riippumattomassa hoidossa). Oikeusasiamies on esim. vuonna 2016 antamassaan päätöksessä todennut, että somaattisissa terveydenhuollon toimintayksiköissä hoitohenkilökunta voi käytännössä kuitenkin joutua turvautumaan joko potilaan oman terveyden tai turvallisuuden taikka toisen henkilön terveyden tai turvallisuuden takaamiseksi potilaan itsemääräämisoikeutta rajoittaviin toimenpiteisiin, joihin sillä ei ole laissa nimenomaisesti säädettyä oikeutta. Oikeusasiamiehen käytännössä potilaisiin kohdistetut itsemääräämisoikeudet rajoitukset, jotka eivät perustu mielenterveyslakiin, on eräissä tapauksissa katsottu pakkotilaksi, eikä toimenpiteitä sen vuoksi ole pidetty lainvastaisina. Oikeusasiamiehen päätöksessä on myös todettu, että silloin kun on kyse terveydenhuollon ammattihenkilön määräämästä toimenpiteestä, oikeusasiamiehen käytännössä on lisäksi edellytetty, että teon puolustettavuuden arvioinnissa on otettava huomioon lääkärin ja muun terveydenhuollon ammattihenkilöstön toimintaa ohjaavat oikeussäännökset ja eettinen normisto.

Valvira on antanut ohjeen koskien liikkumista rajoittavien turvavälineiden käyttöä somaattisessa hoidossa. Ohjeessa korostetaan, että potilaan liikkumisvapautta voidaan rajoittaa vain potilaan turvallisuuden takaamiseksi ja vain siinä määrin, kuin se kulloinkin on välttämätöntä. Rajoittamisesta on tehtävä lääkärin päätös ja päätöksestä on tehtävä asianmukaiset kirjaukset. Kyse on sellaisesta tärkeästä hoitopäätöksestä, josta tulee keskustella potilaan tai tämän läheisten kanssa. Lääkärin tehtyä päätöksen liikkumisen rajoittamisesta hoitotyön ammattilaiset voivat päättää rajoituksien käyttämisestä. Rajoittamisen käytön tarve tulee joka kerta harkita erikseen ja jokaisesta käyttökerrasta tulee laatia asianmukaiset merkinnät.


Lisätietoa:
•    Laki potilaan asemasta ja oikeuksista
•    Valviran ohje liikkumista rajoittavien turvavälineiden käytöstä, saatavissa Valviran verkkosivuilta

 

Lounais-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 5.2.2020
Diaarinumero LSAVI/2001/2018

Psykoterapeutin täytyy tehdä potilasasiakirja-asetuksen mukaiset potilasasiakirjamerkinnät

Asian kuvaaminen 

Kantelija esitti kirjoituksessaan tyytymättömyytensä psykoterapeutin toimintaan ja arvosteli mm. psykoterapeutilta saamaansa hoitoa. Kantelija koki, ettei saanut psykoterapeutilta riittävää tukea ongelmiinsa.

Aluehallintovirastolle toimittamassaan selvityksessä psykoterapeutti kertoi kokevansa, että hänen kantelijalle antamansa tuki oli runsasta. Hän kertoi olleensa kantelijan kanssa yhteydessä poikkeuksellisen paljon myös vastaanottoaikojen välillä.

Valviran asiantuntija antoi asiasta lausunnon aluehallintoviraston pyynnöstä. Asiantuntija totesi, että psykoterapeutin laatimat potilasasiakirjat olivat riittämättömiä psykoterapian asianmukaisuuden arvioimiseksi eivätkä ne olisi riittäviä myöskään hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi siinä tapauksessa, jos hoitava taho vaihtuisi.

Asiantuntijalausunnon johdosta aluehallintovirasto varasi psykoterapeutille tilaisuuden antaa oma kirjallinen selvityksensä. Psykoterapeutti toimitti aluehallintovirastolle selvityksensä liitteenä muistiinpanoja kantelijan psykoterapiakäynneistä. Varsinaisia potilasasiakirjamerkintöjä vastaanottokäynneistä psykoterapeutti ei kuitenkaan ollut tehnyt.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kiinnittää ratkaisussaan psykoterapeutin huomiota terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuuteen laatia potilasasiakirja-asetuksen mukaiset potilasasiakirjamerkinnät.

Aluehallintovirasto toteaa ratkaisussaan, että terveydenhuollon ammattihenkilöllä on velvollisuus tehdä asianmukaiset potilasasiakirjamerkinnät. Potilasasiakirjojen laatimisesta säädetään potilasasiakirja-asetuksessa. Asetuksesta käy ilmi, mitä tietoja potilasasiakirjoihin tulee kirjata.

Ratkaisun perusteet

Potilasasiakirja-asetuksen mukaan terveydenhuollon toimintayksikön ja itsenäisesti ammattiaan harjoittavan terveydenhuollon ammattihenkilön on pidettävä jokaisesta potilaastaan jatkuvaan muotoon laadittua, aikajärjestyksessä etenevää potilaskertomusta. 

Potilaskertomukseen pitää tehdä merkinnät jokaisesta potilaan palvelutapahtumasta. Palvelutapahtumia koskevista tiedoista tulee tarpeellisessa laajuudessa käydä ilmi seuraavat asiat: tulosyy, esitiedot, nykytila, havainnot, tutkimustulokset, ongelmat, taudinmääritys tai terveysriski, johtopäätökset, hoidon suunnittelu, toteutus ja seuranta, sairauden kulku sekä loppulausunto. 

Potilasasiakirjoihin tehtävistä merkinnöistä pitää riittävän laajasti käydä ilmi taudinmäärityksen, valitun hoidon ja tehtyjen hoitoratkaisujen perusteet. Merkinnöissä täytyy lisäksi näkyä, miten hoito on toteutettu, onko hoidon aikana ilmennyt jotakin erityistä ja millaisia hoitoa koskevia ratkaisuja sen kuluessa on tehty.

Potilasasiakirjojen ensisijaisena tehtävänä on palvella potilaan hoidon suunnittelua ja toteutusta sekä edistää hoidon jatkuvuutta. Hyvän hoidon ja potilaan turvallisuuden takaamiseksi potilasasiakirjatietojen on oltava oikeita, virheettömiä ja tarpeeksi laajoja. Potilasasiakirjoista saatava tieto on ensiarvoisen tärkeää esimerkiksi silloin, kun potilaan hoito siirtyy toisen terveydenhuollon toimintayksikön tai terveydenhuollon ammattihenkilön vastuulle. Asianmukaisten merkintöjen perusteella on mahdollista seurata potilaan hoidon edistymistä. 

Lisäksi potilasasiakirjojen perusteella arvioidaan terveydenhuollon ammattihenkilön toiminnan asianmukaisuutta. Asianmukaisesti laaditut potilasasiakirjat ovat tärkeitä myös potilaan tiedonsaantioikeuden ja oikeusturvan kannalta sekä vastaavasti terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeusturvan toteuttamisessa.

Lisätietoa:

  • Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 31.1.2020
diaarinumero PSAVI/3725/2018 

Potilaan poskiontelo-oireilu oli hoidettu asianmukaisesti julkisessa terveydenhuollossa

Asian kuvaaminen 

Potilas oli hakeutunut julkisen terveydenhuollon palveluntuottajalle toistuvasti, koska oli kärsinyt pitkään poskionteloiden tukkoisuudesta ja flunssan tapaisista oireista. Häntä hoitanut lääkäri oli määrännyt oireiden hoitoon kortisoni-nenäsuihketta ja suositellut suolavesihuuhtelua nenäkannulla. 

Potilas ei ollut kokenut saavansa riittävää hoitoa ja sen vuoksi hakeutunut hoitoon yksityiselle terveysasemalle. Yksityislääkärin vastaanotolla potilaan poskiontelot oli punktoitu. Tämän jälkeen potilas oli edelleen pyytänyt vastaavaa hoitoa julkiselta palveluntuottajalta yksityislääkärin jatkohoitosuosituksen mukaisesti. 

Asiassa oli kyse siitä, oliko potilas saanut riittävää hoitoa julkisen terveydenhuollon palveluntuottajalta ja olisiko julkisen palveluntuottajan tullut toteuttaa hoito yksityislääkärin jatkohoitosuositusten mukaisesti.  

Asian ratkaisu 

Julkisen terveydenhuollon lääkäri oli hoitanut potilaan poskiontelo-oireilua asianmukaisesti ja kansallisten hoitosuositusten mukaisesti.  

Ratkaisun perusteet 

Potilaalla on oikeus hyvään terveyden ja sairauden hoitoon. Lääkärin ammattitoiminnan päämääränä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen, parantaminen ja kärsimysten lievittäminen. Lääkärin tulee ammattitoiminnassaan huomioida hoidosta aiheutuva hyöty ja haitta. 

Potilaalta otettu poskiontelopunktionäyte oli sisältänyt normaaliflooraa eikä ollut viitannut tulehdukseen. Oireilun kesto, voimakkuus ja löydökset huomioiden potilaalle annettu hoito oli sisällöllisesti ja määrällisesti asianmukaista. Esimerkiksi poskiontelopunktio tai mikrobilääkevalmisteet eivät olisi olleet asianmukaisia, sillä potilaalla ei ollut tulehdusta tai voimakkaita oireita. 

Hoidosta vastaava lääkäri päättää potilaan hoidosta, ja hänen vastuullaan on kokonaistilanteen arviointi sekä annettavan hoidon suunnittelu. 

Lisätietoa:

  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 
  • Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä
  • Käypä hoito: Sivuontelotulehdus

Terveydenhuolto - 2019

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 3.1.2019 
diaarinumero ISAVI/1428/2018

Opioidien annostelussa tulee olla huolellinen 

Asian kuvaaminen

Kätilö antoi naistentautien osastolla potilaalle Oxynorm 10 mg/ml liuosta 100 mg tarkoitetun 10 mg sijaan.    

Kätilö kertoi, että lääkettä antaessaan hän luuli kyseessä olleen Oxynorm-liuoksen toisen vahvuuden 1 mg/ml ja tämän vuoksi hän oli antanut potilaalle lääkettä 10 ml. Potilaan oireiden vuoksi hän oli tarkastanut lääkkeen vahvuuden ja havainnut virheensä. Hän oli välittömästi yhteydessä päivystävään gynekologiin, joka antoi ohjeeksi seurata potilaan vointia, tuli myös nopeasti paikalle ja konsultoi anestesialääkäriä. Kätilö kertoi lääkkeenantomuodon olleen itselleen vieras. Hän oli antanut lääkettä vain 1-2 kertaa ja tavannut aiemmin vain 1 mg/ml vahvuisen lääkeliuoksen.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi kätilölle huomautuksen siitä, että lääkehoitoa toteutettaessa tulee noudattaa huolellisuutta. Erityisesti opioideja annosteltaessa tulee lääkeaineen vahvuus tarkastaa niin huolellisesti, että nyt tapahtuneen kaltaista vakavaa lääkepoikkeamaa ei pääse tapahtumaan.  

Lisäksi aluehallintovirasto kehotti sairaalan vastuuhenkilöitä täsmentämään tarvittaessa annettavan lääkehoidon toteuttamista koskevaa ohjeistusta ja pyytää toimittamaan ohjeistuksen tiedoksi aluehallintovirastolle. 

Ratkaisun perusteet

Osastolla oli käytäntönä, että kun jaetaan säännöllisesti menevät lääkkeet tarjottimelle valmiiksi, ne tarkistetaan aina kahden hoitajan toimesta. Sen sijaan tarvittavia lääkkeitä menee pitkin päivää ja silloin oma sairaanhoitaja tai kätilö antaa lääkkeen suoraan. 

Kätilö kertoi kokevansa, että hänen tekemänsä virhe oli puhtaasti inhimillinen. Hänen mielestään tärkeintä asian loppuun saattamiseksi olisi perehtyä virheen mahdollistaneisiin olosuhteisiin ja syihin, jotta samanlaisia virheitä ei pääsisi jatkossa tapahtumaan missään hoitotyössä. Niin kauan kuin virheelle on pienikin mahdollisuus, sen on mahdollista tapahtua uudelleen.

Aluehallintovirasto yhtyi kätilön näkemykseen siitä, että sairaalan on tarkoituksenmukaista arvioida tapahtunut ja laatutyön keinoin pyrkiä vähentämään lääkitysvirheiden riskiä. Sairaala käsitteli asian vakavan vaaratapahtuman juurisyyanalyysillä. Selvittelyssä tuotiin esille lääkehoidon osalta kaksoistarkastuksen puuttuminen.  

Kaksoistarkastus on erityisen tärkeä silloin, kun kyseessä on lääke tai lääkeannos, joka voi aiheuttaa potilaalle merkittävää haittaa tai jopa hengenvaaran (esim. opioidit).

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Turvallinen lääkehoito -opas

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 12.12.2019
diaarinumero ESAVI/13585/2019

Synnytykseen liittyvissä eettisissä kysymyksissä on huomioitava lapsen turvallisuus ja potilaan oikeus hyvään kohteluun

Asian kuvaaminen 

Kantelija koki, että hoitava lääkäri oli kohdellut häntä raskauden loppuvaiheessa loukkaavasti, sillä tämä oli huutanut hänelle vastaanottokäynnillä. Kantelijan mukaan häntä oli painostettu synnytyksen käynnistämiseen tai elektiiviseen sektioon. 

Kantelijan mukaan menettely rikkoi potilaan itsemääräämisoikeutta. Hänen mukaansa vaihtoehtona pitää aina olla myös toimenpiteestä kieltäytyminen, vaikka se vaarantaisi potilaan tai sikiön hengen. Hänen mielestään hoitava lääkäri ei ottanut huomioon toisen lääkärin vastikään tekemää arviota. Synnytys ehti käynnistyä spontaanisti ennen suunniteltuja toimenpiteitä. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto ei voinut todeta kantelijan lääketieteellisessä hoidossa ilmeistä lainvastaisuutta.

Aluehallintovirasto korostaa, että potilasta on pyrittävä hoitamaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

Lisäksi aluehallintovirasto korostaa potilaan oikeutta hyvään kohteluun. 

Ratkaisun perusteet 

Syntymättömän lapsen oikeudellinen asema ei ole täysin selvä. Lapsen oikeuksista annetussa yleissopimuksessa kuitenkin todetaan, että lapsi tarvitsee erityistä suojelua ja huolenpitoa. Siihen kuuluu asianmukainen hoito sekä ennen syntymää että sen jälkeen. Lääkäriliiton ohjeen mukaisesti lääkärillä on erityinen velvollisuus edistää syntymättömän oikeuksia. Lääkärin tehtävänä on pyrkiä tasapainottamaan äidin ja lapsen edut ja oikeudet ihmisarvoa ja elämää kunnioittaen. 

Kantelijan toive synnytyksen luonnollisesta käynnistämisestä oli otettu asianmukaisesti huomioon ja kirjattu potilasasiakirjoihin jo raskauden aiemmassa vaiheessa. Edellytyksenä toiveen toteuttamiselle oli kuitenkin pidetty sitä, että synnytys voidaan toteuttaa turvallisesti. Hoitavalle lääkärille oli herännyt tutkimusten perusteella huoli siitä, ettei turvallinen synnytys onnistu. Sen takia hän oli todennut, että synnytys pitäisi käynnistää samalla viikolla. Käytettävissään olleiden asiakirjojen perusteella aluehallintovirasto pitää hoitavan lääkärin näkemystä hoidosta lääketieteellisesti perusteltuna.

Lääkärin rooli on vaikea silloin, kun äidin näkemys synnytyksestä poikkeaa lääkärin näkemyksestä ja voi lääkärin arvion mukaan vaarantaa lapsen turvallisen syntymän. Aluehallintovirasto ei voi jälkikäteen varmistua käytyjen keskustelujen sisällöstä ja siitä, onko kantelijaa painostettu synnytyksen käynnistämiseen. Kyse ei kuitenkaan ole ollut tahdonvastaisesta hoidosta, koska synnytys käynnistyi lopulta spontaanisti. 

Potilasta on pyrittävä hoitamaan yhteisymmärryksessä. Tällöin on tärkeää antaa riittävästi selkeää tietoa odottavalle äidille ja keskustella hänen esiin tuomistaan huolista ja toiveista. Raskaana oleva nainen on erityisen herkässä tilassa. Lääkärin täytyy pystyä hillitsemään itsensä myös niissä tilanteissa, kun hän kokee, ettei hänen näkemyksensä tule riittävällä tavalla ymmärretyksi. Lääkärin epäasianmukainen käytös voi pelottaa potilasta.

Lisätietoa:

  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista
  • Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä
  • Lääkäriliitto, lääkärin tietopankki: Syntymättömän oikeudet  

Työllisyyden kuntakokeilut

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut

Ratkaisupäivämäärä 14.6.2023

LSSAVI/18140/2022

Merkinnät työ- ja elinkeinohallinnon asiakastietojärjestelmään tulee tehdä huolellisesti

Asian kuvaaminen

Kokeilualueen kunta on järjestänyt työnhakukeskustelun kunnan asiakkaana olevalle työttömälle työnhakijalle. Työnhakukeskustelun yhteydessä työnhakijan työllistymissuunnitelma on tarkistettu ja allekirjoitettu. Työnhakijan työnhaku on kuitenkin katkennut URA-asiakastietojärjestelmään työnhakukeskustelusta tehtyjen virheellisten merkintöjen seurauksena, ja työnhakijalle on virheellisesti annettu työttömyysetuuden maksamisen estävä työvoimapoliittinen lausunto.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoi, että kokeilualueen kunta toimi asiassa kuntakokeilulain ja julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaisella tavalla, kun työnhakijalle oli järjestetty työnhakukeskustelu ja työnhakijan työllistymissuunnitelma oli tarkistettu.

Kokeilualueen kunta ei ollut toiminut huolellisesti hyvää hallintotapaa noudattaen, kun URA-asiakastietojärjestelmään oli tehty merkintöjä, joiden perusteella työnhakijan työnhaku oli katkennut ja työnhakijalle oli virheellisesti annettu työttömyysetuuden maksamisen estävä työvoimapoliittinen lausunto.

Aluehallintovirasto kiinnitti kokeilualueen kunnan huomiota hallintolain ja lain työllisyyden kuntakokeilusta noudattamiseen. Kokeilualueen kunnan tulee huolehtia, että URA-asiakastietojärjestelmään tehdyt merkinnät ovat yksiselitteisiä ja asiat on kirjattu asianmukaisesti ja huolellisesti hyvää hallintotapaa noudattaen.

Ratkaisun perusteet

Hallintolain (434/2003) 7 §:n mukaan asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. Palvelun asianmukaisuus edellyttää huolellisuutta asian käsittelyssä.

Perustuslain (731/1999) 118 §:n mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta, tämä koskee myös kunnan viranhaltijoita. Lain kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta 17 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijan on suoritettava virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä noudattaen asianomaisia säännöksiä ja määräyksiä sekä työnantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Virkavastuu koskee myös URA-asiakastietojärjestelmään merkintöjen tekemistä ja niiden luotettavuutta. URA-asiakastietojärjestelmään tehdyistä merkinnöistä on voitava jälkikäteen luotettavasti tarkastaa, että viranomainen on noudattanut laissa säädettyjä velvollisuuksiaan.

Keskeiset lait ja asetukset

  • Perustuslaki (731/1999)

  • Hallintolaki (434/2003)

  • Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (1073/2012)

  • Laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta (1269/2020)

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut

Ratkaisupäivämäärä 17.8.2023

Diaarinumero LSSAVI/16331/2022

Kokeilualueen kunnalla on velvollisuus huolehtia työnhakijan palveluprosessin etenemisestä

Asian kuvaaminen

Kantelija oli ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi, ja samalla päivittänyt omiin tietoihinsa uuden kotiosoitteensa kotikuntansa vaihtumisen johdosta. Kantelijan asiakkuus oli kuitenkin edelleen ollut merkittynä kantelijan edelliseen kotikuntaan. Kantelija oli toistuvasti ottanut yhteyttä kuntakokeiluun ja valtakunnalliseen TE-puhelinpalveluun asiakkuutensa siirtämisestä uuteen kotikuntaan.

Kantelijalle ei ollut järjestetty alkuhaastattelua viiden arkipäivän kuluessa työnhaun alkamisesta, hänen yhteydenottopyyntöihinsä ei ollut vastattu eikä kantelijan asiakkuuden siirrosta uuteen kotikuntaan ollut huolehdittu tai siirrosta tehty merkintää URA-asiakastietojärjestelmään. Tämän johdosta kantelijan työttömyysturva-asian selvittäminen oli viivästynyt.

Asian ratkaisu

Kun kantelija on ilmoittautunut työnhakijaksi, kokeilualueen kunnan tehtävänä on selvittää kantelijan olosuhteet sekä työttömyysetuuden saamisen yleiset edellytykset.

Aluehallintovirasto katsoi, että kantelijaa ei ollut palveltu työnhakijan palveluprosessin mukaisesti, kun kantelijalle ei ollut järjestetty alkuhaastattelua laissa säädetyssä määräajassa. Lisäksi kokeilualueen kunta ei ollut toiminut hallintolain ja hyvän hallinnon perusteiden mukaisesti, kun kantelijan yhteydenottopyyntöihin ei ollut vastattu. Kokeilualueen kunta ei ollut kuntakokeilulain mukaisesti siirtänyt kantelijaa toimivaltaisen kokeilualueen kunnan asiakkaaksi, eikä se ollut tehnyt asiakkuuden siirrosta merkintää URA-asiakastietojärjestelmään.

Aluehallintovirasto kiinnitti kokeilualueen kunnan huomiota hallintolain ja lain työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta noudattamiseen sekä siihen, että työnhakijan palveluprosessi etenee laissa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta säädetyn mukaisesti, asiat otetaan viivytyksettä käsittelyyn ja laissa säädettyjä määräaikoja noudatetaan. Lisäksi kokeilualueen kunnan tuli varmistua siitä, että asiakkaiden yhteydenottopyyntöihin vastataan viivytyksettä, asiakkaita neuvotaan ja asiat kirjataan huolellisesti URA-asiakastietojärjestelmään.

Ratkaisun perusteet

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan työ- ja elinkeinotoimisto järjestää työnhakijalle alkuhaastattelun tai täydentävän työnhakukeskustelun viiden arkipäivän kuluessa työnhaun alkamisesta.

Lain työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta 5 §:n 1 momentin mukaan, jos asiakkaan kotikunta vaihtuu kokeilun aikana, kokeilualueen kunnan on siirrettävä asiakas uuden kotikunnan perusteella toimivaltaisen kokeilualueen kunnan tai työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaaksi. Siirtämisestä on ilmoitettava asiakkaalle ja toimivaltaiselle kunnalle tai työ- ja elinkeinotoimistolle.

Lain työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta 8 §:n 2 momentin mukaan kokeilussa kuntaan sovelletaan, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 4 ja 14 §:ssä säädetään työnhakijan informoimisesta ja työ- ja elinkeinoviranomaisen velvollisuuksista.

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 4 §:n mukaan työ- ja elinkeinoviranomaisen tulee informoida työnhakijaa työnhakijaksi rekisteröimisen yhteydessä tai viipymättä sen jälkeen työllistymissuunnitelmaan sisällytettävästä työnhakuvelvollisuudesta ja muista työnhakuun liittyvistä seikoista, tarjolla olevista julkisista työvoima- ja yrityspalveluista, työnhaun voimassaolon edellytyksistä sekä muutosturvasta. Työ- ja elinkeinoviranomaisen on lisäksi tarvittaessa informoitava työnhakijaa hänen työnhakuaan ja työllistymistään edistävistä muista palveluista sekä työttömyysetuuden hakemisesta ja työttömyysetuuden saamisen keskeisistä työvoimapoliittisista edellytyksistä.

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 14 §:n 2 momentin mukaan työ- ja elinkeinotoimiston on seurattava työllistymissuunnitelman toteutumista ja osaltaan huolehdittava palveluprosessin etenemisestä.

Asiat tulee myös kirjata lainmukaisesti ja huolellisesti hyvää hallintotapaa noudattaen URA-asiakastietojärjestelmään.

Keskeiset lait

  • Hallintolaki (434/2003)

  • Laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta (1269/2020)

  • Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012)

  • Työttömyysturvalaki (1290/2002)

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut
Ratkaisupäivämäärä 15.6.2023

Kokeilualueen kunnan on perusteltava antamansa päätös

Asian kuvaaminen 

Työllisyyden kuntakokeilun työnhakija-asiakas oli hakenut kuntakokeilulain 10 §:n ja lain julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta 6 luvun mukaisiin työttömyysetuudella tuettuihin työnhakijan omaehtoisiin opintoihin, ja saanut asiassa kokeilualueen kunnasta hylkäävän päätöksen. Päätöksen perustelujen mukaan asiakkaalla ei ollut työvoimapoliittista koulutustarvetta. Lisäksi perustelujen mukaan asiakas oli hakenut tukea opintoihin, jotka eivät sellaisenaan edistä nopeaa työmarkkinoille sijoittumista. Asiakas oli pyytänyt asiansa uudelleenkäsittelyä. Asiakkaalle oli kokeilualueen kunnasta kerrottu, että asiakas ei ole antanut mitään sellaista uutta tietoa, joka johtaisi asian uudelleen käsittelyyn. Asiasta oli annettu uusi hylkäävä päätös, jossa oli aiemmin esitettyjen lisäksi uusia perusteluja. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto katsoi, että kokeilualueen kunnan tekemän päätöksen perustelut eivät olleet riittävän selkeät ja päätöksessä tulee myös yksilöidä sovelletun lain pykälä ja tarvittaessa momentti. Päätöksessä todettiin, että asiakkaalla ei ollut työvoimapoliittista koulutustarvetta. Päätöksestä ei ilmennyt, miten ja millä perusteella asiakkaan työvoimapoliittista koulutustarvetta oli arvioitu. Oikeusohjeena päätöksessä viitattiin työ- ja elinkeinoministeriön ohjeeseen. 

Asian uudelleenkäsittelyn osalta aluehallintovirasto katsoi, että kun uudelleenkäsittelyssä ei ollut ilmennyt uusia tietoja, olisi uudessa päätöksessä olleet perustelut tullut antaa asiakkaalle tiedoksi jo ensimmäisessä päätöksessä.

Aluehallintovirasto kiinnitti kokeilualueen kunnan huomiota hallintolain (434/2003) noudattamiseen työnhakijan omaehtoisesta opiskelusta työttömyysetuudella päätettäessä. Päätöksessä tulee käyttää asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä ja päätös tulee perustella hallintolaissa säädetyllä tavalla. 

Ratkaisun perusteet 

Hallintolain 43 §:n mukaan viranomaiselle tehtyyn hakemukseen on annettava kirjallinen päätös. Hallintolain 45 §:n mukaan päätös on perusteltava ja perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun, sekä mainittava sovelletut säännökset. Hakijan tulee saada tietoonsa erityisesti kielteisen päätöksen perusteet. Vaikka päätökseen ei voisi hakea muutosta, hakijalla on mahdollisuus pyytää asian uudelleen käsittelyä. Laillisuusvalvonnassa on katsottu (EOAK /1629/2020), että vaikka TE-toimiston omaehtoista opiskelua koskeva ratkaisu ei olekaan sellainen päätös, josta voisi hakea muutosta, sen perusteluiden voidaan kuitenkin edellyttää täyttävän ne vaatimukset, joista säädetään hallintolain 45 §:ssä.

Keskeiset lait ja asetukset

  • Hallintolaki (434/2003)
  • Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012)
  • Laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta (1269/2020, kuntakokeilulaki)

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut

Ratkaisupäivämäärä 7.11.2023

Kokeilualueen kunnan pitää järjestää toimintansa siten, että asiakkaan kielelliset oikeudet toteutuvat työnhakijan palveluprosessin jokaisessa vaiheessa

Asian kuvaaminen

Työllisyyden kuntakokeilun työnhakija-asiakas ei ollut kaksikielisessä kokeilualueen kunnassa asioidessaan saanut palvelua äidinkielellään, joka on toinen Suomen kansalliskieli. Asiakasta oli palveltu englanniksi ja toisella Suomen virallisella kielellä. Tämä oli johtanut väärinymmärryksiin palveluprosessin aikana.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoi, että kokeilualueen kunta laiminlöi kielilain noudattamista sekä kuntakokeilulain 8 §:n ja lain julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta 2 luvun 4 ja 14 §:n mukaisia velvollisuuksiaan. Kokeilualueen kunnan olisi tullut oma-aloitteisesti palvella asiakasta tämän äidinkielellä.

Aluehallintovirasto kiinnitti kokeilualueen kunnan huomiota lain työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta ja hallintolain noudattamiseen. Kokeilualueen kunnan täytyy huolehtia, että työnhakijan palveluprosessi etenee lain julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta mukaisesti niin, että yksityishenkilön kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä kielilain mukaisesti. Kokeilualueen kunnan täytyy järjestää toimintansa siten, että kielelliset oikeudet toteutuvat mahdollisimman täysimääräisesti työnhakijan palveluprosessin jokaisessa vaiheessa.

Ratkaisun perusteet

Kielilain 10 §:n mukaan kaksikielisessä kunnallisessa viranomaisessa jokaisella on oikeus käyttää suomea tai ruotsia. Lain 23 §:n mukaan viranomaisen pitää toiminnassaan oma-aloitteisesti huolehtia siitä, että yksityishenkilön kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä. Kuntakokeilulain 10 §:n 3 momentin mukaan julkisia työvoima- ja yrityspalveluita tarjotessaan kunnan on lisäksi noudatettava, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 1 luvun 4 ja 6–8 §:ssä säädetään työvoima- ja yrityspalveluiden tarjoamisesta, maksuttomuudesta, tasapuolisuudesta ja yhdenvertaisuudesta sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisestä.

Kokeilualueen kunnan pitää myös kuntakokeilulain 8 §:n mukaisesti huolehtia osaltaan asiakkaan palveluprosessin etenemistä, sekä informoida työnhakijaa lain julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta 2 luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Kokeilualueen kunta vastaa siitä, että asiakas saa tarvitsemansa tiedot hänelle parhaiten soveltuvalla tavalla.

Keskeiset lait ja asetukset

* Kielilaki (423/2003)

* Hallintolaki (434/2003)

* Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012)

* Laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta (1269/2020, kuntakokeilulaki)

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut
Ratkaisupäivämäärä 20.9.2022
Diaarinumero: LSSAVI/4416/2022

Kokeilualueen kunnan tulee käsitellä työttömyysturva-asia viipymättä

Asian kuvaaminen 

Työnhakija oli toimittanut kokeilualueen kuntaan selvityksen työstään irtisanoutumisesta ja ilmoittanut tästä valtakunnalliseen TE-puhelinpalveluun, josta oli välitetty viesti työnhakijan kokeilualueen kunnan vastuuvirkailijalle. Tämän jälkeen työnhakija oli ollut useamman kerran yhteydessä TE-puhelinpalveluun irtisanoutumisestaan sekä mahdollisista opinnoistaan. Puhelinpalvelusta oli välitetty viestejä ja yhteydenottopyyntöjä työnhakijan kokeilualueen kunnan vastuuvirkailijalle. Lisäksi työnhakija oli lähettänyt kokeilualueen kuntaan kaksi asiaansa liittyvää sähköpostiviestiä. Työnhakijan yhteydenottopyyntöihin vastattiin kokeilualueen kunnasta ensimmäisen kerran yli neljä kuukautta työnhakijan ensimmäisen yhteydenoton jälkeen, jolloin työnhakijan irtisanoutumista oli alettu selvittää työvoimapoliittisen lausunnon antamista varten. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto katsoi, että työttömyysturva-asia olisi tullut ottaa käsittelyyn viivytyksettä heti työnhakijan ensimmäisen yhteydenoton perusteella kokeilualueen kunnassa. Lisäksi aluehallintovirasto katsoi, että työnhakija ei ollut saanut tarvitsemaansa neuvontaa irtisanoutumiseensa ja opintoihinsa liittyen, kun hänen yhteydenottopyyntöihinsä ei vastattu.

Aluehallintovirasto antoi kokeilualueen kunnalle huomautuksen lainvastaisesta menettelystä työttömyysturva-asian selvittämisessä. Kokeilualueen kunnan tulee varmistua siitä, että erityisesti työttömyysturva-asiat, jotka kuuluvat työnhakijan perustoimeentulon turvaan, otetaan viivytyksettä käsittelyyn. Kokeilualueen kunnan tulee myös huolehtia, että työnhakijan palveluprosessi etenee laissa työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta (1269/2020) säädetyn mukaisesti ja kuntakokeilun asiakkaat saavat asianmukaisesti hallinnon palveluita.

Ratkaisun perusteet 

Lain työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta 20 §:n mukaan kokeilualueen kunnan on viipymättä ilmoitettava työ- ja elinkeinotoimistolle tarpeelliset tiedot työttömyysturvalain 1 luvun 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun työvoimapoliittisen lausunnon antamista varten. 

Kun työnhakija ilmoittaa kokeilualueen kunnalle työstä irtisanoutumisesta, kokeilualueen kunnan tehtävänä on selvittää viipymättä työnhakijan olosuhteet ja niiden vaikutus hänen oikeuteensa saada työttömyysetuutta.

Hallintolain 8 §:n mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Viranomaisessa asioivalla on oikeus saada asianmukaista, ymmärrettävää ja selkeää tietoa asiansa hoitamisesta. Lain työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta 8 §:n 2 momentin perusteella kuntakokeilussa työskentelevillä virkailijoilla on velvollisuus tuoda objektiivisesti esiin mahdolliset eri toimintavaihtoehdot, joita työnhakijalla voi eri tilanteissa olla.

Kokeilualueen kunta ei toiminut lain työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta ja hyvän hallinnon perusteiden mukaisesti, kun asiakkaan yhteydenottopyyntöihin ei vastattu. 

Keskeiset lait ja asetukset

  • Hallintolaki (434/2003)
  • Laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta (1269/2020)
  • Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012)
  • Työttömyysturvalaki (1290/2002)

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut
Ratkaisupäivä: 14.9.2021

Kokeilualueen kunnan tulee varmistaa kuntakokeilussa työskentelevien riittävä osaaminen työvoimapalveluista ja työttömyysturvasta

Asian kuvaaminen

Työllisyyden kuntakokeilun asiakkaana olleella työnhakijalla oli voimassa työttömyysetuuden maksamisen estävä työvoimapoliittinen lausunto, sillä TE-toimisto oli selvityksen perusteella katsonut hänen olevan työttömyysturvalain (1290/2002) 2 luvun 10 §:n mukainen päätoiminen opiskelija. Kokeilualueen kunnan viranhaltija oli haastatellut asiakkaan ja ohjannut hänet kuntouttavaan työtoimintaan. Asiakkaalle oli tehty aktivointisuunnitelma, päätös kuntouttavasta työtoiminnasta sekä lausunto työttömyysetuuden maksajalle kuntouttavan työtoiminnan ajalle. 

Tehdyn lausunnon mukaan työttömyysetuuden maksamiselle ei ollut työvoimapoliittista estettä. Asiakas oli tämän perusteella ymmärtänyt, että hänelle maksettaisiin työttömyysetuutta sekä kulukorvausta niiltä päiviltä, jolloin hän osallistuu kuntouttavaan työtoimintaan. Päätoimisena opiskelijana asiakas ei kuitenkaan ollut oikeutettu työttömyysetuuteen. Asiakkaan mukaan asiassa oli toimittu huolimattomasti ja hänen toimeentulonsa oli tästä syystä vaarantunut. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoi, että kunnan viranhaltija ei ollut noudattanut aktivointisuunnitelman edellytyksiä, joista säädetään laissa kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001). Viranhaltija oli lisäksi antanut esteettömän työvoimapoliittisen lausunnon kuntouttavan työtoiminnan ajalle, vaikka asiakkaan opiskelun päätoimisuus oli TE-toimistossa selvitetty, ja hänellä oli päätoimisuudesta johtuen voimassa esteellinen työvoimapoliittinen lausunto .

Aluehallintovirasto kiinnitti kokeilualueen kunnan huomiota siihen, että kuntakokeilussa työskentelevillä viranhaltijoilla tulee olla riittävä tietämys käsittelemiään asioita koskevasta lainsäädännöstä sekä tarvittava osaaminen työvoimapalveluista erityisesti työttömyysturvaan liittyvien asioiden osalta. Kunnan pitää varmistua siitä, että viranhaltijoiden tietämys heidän käsittelemiään asioita koskevasta lainsäädännöstä on riittävää. Lisäksi kunnan pitää varmistaa, että asiakaspalvelussa tunnistetaan myös työnhakija-asiakkaan työttömyysturvaan mahdollisesti vaikuttavat asiat.

Aluehallintovirasto kiinnitti kokeilualueen kunnan viranhaltijan huomiota siihen, että viranhaltijana hän vastaa tekemänsä päätöksen lainmukaisuudesta. Tästä syystä hänen täytyy olla perehtynyt ja tietoinen soveltamastaan lainsäädännöstä sekä sen sisällöstä erityisesti tehtäviinsä sisältyvien työttömyysturvasäännösten osalta.

Ratkaisun perusteet

Laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta (1269/2020) edellyttää, että työnhakijan haastattelun yhteydessä kokeilualueen kunta selvittää työnhakijan olosuhteet ja niiden vaikutuksen työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta. Laki edellyttää myös, että kunta tarjoaa työnhakijalle palvelutarpeen ja työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman mukaisia palveluja.

Työttömyysturvalain 2 luvun 10 §:n mukaan päätoimisella opiskelijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Asiakas oli TE-toimiston selvityksen perusteella päätoiminen opiskelija, ja TE-toimisto oli antanut tästä työvoimapoliittisen lausunnon työttömyysetuuden maksajalle. 

Lain kuntouttavasta työtoiminnasta 5 §:n mukaan TE-toimisto ja kunta ovat velvollisia laatimaan aktivointisuunnitelman yhteistyössä lain 3 §:ssä tarkoitetun henkilön kanssa. Pykälän mukaan lakia sovelletaan työttömään työmarkkinatukeen oikeutettuun tai toimeentulotukea saavaan henkilöön, joka lisäksi täyttää pykälän muut kriteerit. Päätoimisena opiskelijana asiakas ei ollut lain 3 §:n mukainen henkilö.  

Virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Perustuslain (731/1999) 118 §:ssä säädetään yleisestä virkavastuusta, joka koskee myös kunnan viranhaltijoita. Hallintolain (434/2003) 31 §:n mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Asianmukaisuus edellyttää myös huolellisuutta.  

Keskeiset lait ja asetukset

  • Perustuslaki (731/1999)
  • Hallintolaki (434/2003)
  • Laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta (1269/2020)
  • Työttömyysturvalaki (1290/2002)
  • Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012)
  • Laki kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001)

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut
Ratkaisupäivämäärä 12.12.2022

Asian kuvaaminen  

Kokeilualueen kunnan työnhakija-asiakas oli omatoimisesti saanut työpaikan kotikunnastaan. Ennen työn alkamista asiakkaan tuleva työnantaja tiedusteli asiakkaan palkkatukioikeutta kunnan työllisyyskoordinaattorilta. Työllisyyskoordinaattori toimi osa-aikaisesti myös omavalmentajana kuntakokeilulain mukaisissa tehtävissä, joten hänellä oli käyttöoikeus URA-asiakastietojärjestelmään. Työllisyyskoordinaattori tarkisti tiedot palkkatukioikeudesta asiakkaan omavalmentajalta, joka antoi tiedot työllisyyskoordinaattorille URA-asiakastietojärjestelmän kautta. Työllisyyskoordinaattori toimitti tiedot edelleen asiakkaan tulevalle työnantajalle. Asiakkaalla itsellään ei ollut tietoa palkkatukioikeudesta eikä palkkatuesta oltu sovittu asiakkaan työllistymissuunnitelmassa. Asiakas oli nimenomaisesti kieltänyt tietojensa luovuttamisen työnantajalle URA-asiakastietojärjestelmässä.   

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto katsoi, että tietoa asiakkaan palkkatukioikeudesta ei olisi saanut luovuttaa sivulliselle. Kokeilualueen kunnan viranhaltija ei saa käyttää kokeilutehtävissä saamiaan salassa pidettäviä tietoja kunnan muissa tehtävissä.  

Aluehallintovirasto antoi kokeilualueen kunnalle huomautuksen lainvastaisesta menettelystä työnhakijan asiakastietojen käsittelyssä. Kokeilualueen kunnan tulee varmistua siitä, että työnhakijan asiakastietoja käsitellään tietosuoja-asetuksen (2016/679), lain viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999), sekä lain työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta (1269/2020) mukaisesti, ja kuntakokeilussa työskentelevät viranhaltijat ovat riittävän perehtyneitä työnhakijan asiakastietojen käsittelyä koskevaan lainsäädäntöön. 

Ratkaisun perusteet  

Oikeus palkkatukeen ja palkkatukiprosentti ovat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaisesti salassa pidettäviä tietoja. Kunnan viranhaltijalla ei kuntakokeilulain 18 §:n 3 momentin mukaan ole oikeutta käyttää URA-asiakastietojärjestelmän tietoja muihin kuin kuntakokeilulain mukaisiin tehtäviin. Kokeilualueen kunnan viranhaltija ei voi käyttää asiakastietojärjestelmää kunnan muissa tehtävissä tai luovuttaa siihen tallennettuja tietoja kunnan muihin tehtäviin ilman nimenomaista lakiperustetta. Viranomaisen palveluksessa toimivaa koskee julkisuuslain 23 §:n mukainen vaitiolovelvollisuus. 

Keskeiset lait ja asetukset 

  • Yleinen tietosuoja-asetus, GDPR (2016/679) 
  • Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999, julkisuuslaki) 
  • Laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta (1269/2020, kuntakokeilulaki) 

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut
Ratkaisupäivämäärä 18.1.2022
diaarinumero LSSAVI/14402/2021

Kokeilualueen kunnalla on velvollisuus neuvoa asiakasta

Asian kuvaaminen

Omaehtoisesti työttömyysetuudella opiskellut työnhakija oli valmistuttuaan päättänyt työnhakunsa lyhyen määräaikaisen työsuhteen ajaksi. Työnhakija oli puhelinkeskustelussa tiedustellut omavalmentajaltaan jatko-opintojensa vaikutusta työttömyysetuuteen. Omavalmentaja oli selvittänyt työnhakijan opinnot ja neuvonut kantelijaa asiassa vasta, kun työnhakijan määräaikainen työsuhde oli päättynyt ja hän oli ilmoittautunut uudestaan työttömäksi työnhakijaksi.

Asian ratkaisu

Kokeilualueen kunnan tulee kertoa työnhakijalle työttömyysetuuden saamisen työvoimapoliittisista edellytyksistä. Työnhakijan opinnot vaikuttavat työttömyysetuuden saamiseen. Kuntakokeilussa työskentelevillä virkailijoilla on velvollisuus objektiivisesti tuoda esiin mahdolliset eri toimintavaihtoehdot, joita työnhakijalla voi eri tilanteissa olla. Neuvontavelvollisuuteen kuuluu työttömyysturvan osalta säännösten lisäksi vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä kertominen. Neuvonnassa kokeilualueen kunnan asiakkaita tulee kohdella yhdenvertaisesti.

Aluehallintovirasto kiinnitti kokeilualueen kunnan huomiota hallintolain 8 § mukaiseen velvollisuuteen toteuttaa hyvän hallinnon edellyttämää asianmukaista neuvontaa. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti kunnan huomiota siihen, mitä on säädetty työnhakijan informoimisesta laissa työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta 8 §:n 2 momentissa.

Ratkaisun perusteet

Kokeilualueen kunnan toimintaan sovelletaan hallintolakia. Hallintolain 8 §:n mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin.

Viranomaisen kanssa asioivalla on oikeus saada asianmukaista, ymmärrettävää ja selkeää tietoa asiansa hoitamisesta. Vaatimus korostuu silloin, kun hallintoasiassa on kysymys henkilön oikeuksista tai velvollisuuksista, joiden laiminlyönti voi aiheuttaa hänelle kielteisiä seuraamuksia tai oikeuden menetyksiä. Viranomaisen on annettava hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa tarvittaessa myös oma-aloitteisesti.

Lain työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta 8 §:n 2 momentin mukaan kuntakokeilussa kuntaan sovelletaan, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 3 ja 9 §:ssä säädetään työnhakijan informoimisesta ja työ- ja elinkeinoviranomaisen velvollisuuksista.

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 3 §:n mukaan työ- ja elinkeinoviranomaisen täytyy kertoa työnhakijalle työnhaun käynnistämisen yhteydessä tai viipymättä sen jälkeen

  • työnhakuun liittyvistä seikoista,
  • hänelle tarjolla olevista julkisista työvoima- ja yrityspalveluista,
  • työnhaun voimassaolon edellytyksistä sekä
  • muutosturvasta.

Viranomaisen täytyy lisäksi tarvittaessa kertoa työttömälle työnhakijalle

  • hänen työllistymistään edistävistä muista palveluista,
  • laissa säädetyistä työttömän työnhakijan yleisistä velvollisuuksista sekä
  • työttömyyspäivärahan tai työmarkkinatuen saamisen keskeisistä työvoimapoliittisista edellytyksistä.

Keskeiset lait

  • Hallintolaki (434/2003)
  • Laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta (1269/2020)
  • Työttömyysturvalaki (1290/2002)
  • Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012)

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut
Ratkaisupäivä: 23.6.2021
Diaarinumero: LSSAVI/7520/2021

Kokeilukunnan on huolehdittava, että työllistymissuunnitelma allekirjoitetaan säännösten mukaisesti ja URA-asiakastietojärjestelmän merkinnät tehdään huolellisesti

Asian kuvaaminen

Omavalmentaja oli tehnyt puhelimitse kuntakokeilun asiakkaana olevalle työnhakijalle haastattelun palvelutarpeen arvioimiseksi. Samalla työnhakijan työllistymissuunnitelma päivitettiin ja allekirjoitettiin työnhakijan suostumuksella. Haastattelussa ilmeni, että työnhakijalla on mahdollisesti yritystoimintaa. Omavalmentaja oli tehnyt työnhakijalle haastattelun jälkeen kirjallisen selvityspyynnön yritystoiminnan ja sen mahdollisen päätoimisuuden selvittämiseksi. 

Työnhakija antoi asiassa selvityksen kirjallisesti kokeilukunnalle ja toimitti siihen myös täydennystä. URA-asiakastietojärjestelmään tehdyistä merkinnöistä ei yksiselitteisesti käynyt ilmi tarkkaa ajankohtaa tai ajankohtia, jolloin työnhakija oli toimittanut selvityksensä. Työnhakijan näkemyksen mukaan kokeilukunta olisi voinut selvittää asiaa ilman työttömyysetuuden maksamisen keskeyttämistä.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoi, että kokeilukunta menetteli työnhakijan asiassa lainsäädännön ja sen nojalla annetun ohjeistuksen mukaisesti selvittäessään työnhakijan yritystoimintaa. Kun työnhakija kertoo yritystoiminnastaan, kokeilukunnan velvollisuutena on viipymättä selvittää yritystoiminnan päätoimisuus ja ilmoittaa saatu selvitys TE-toimistolle työvoimapoliittisen lausunnon antamista varten. 

Aluehallintovirasto kiinnitti kuitenkin kokeilukunnan huomiota työllistymissuunnitelman allekirjoittamiseen ja URA-asiakastietojärjestelmään tehtyihin merkintöihin. Työnhakijalta ei voi pyytää puhelimessa suostumusta työllistymissuunnitelman allekirjoittamiseen siten, että virkailija allekirjoittaa suunnitelman työnhakijan puolesta. Työnhakijan tulee allekirjoittaa suunnitelma hyväksymällä se verkossa Oma asiointi -palvelussa tai allekirjoittamalla suunnitelma käsin. URA-asiakastietojärjestelmään tehtyjen merkintöjen tulee lisäksi olla huolellisesti tehtyjä.

Ratkaisun perusteet

Lain julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012) 2 luvun 6 §:n mukaan työttömällä työnhakijalla on oikeus työllistymissuunnitelmaan. Työllistymissuunnitelma on tarkistettava työnhakijan haastattelun yhteydessä tai työnhakijan pyynnöstä. 

Työnhakija ja kokeilukunta sopivat työllistymissuunnitelman toteutumisen seurannasta ja hyväksyvät suunnitelman. Valtioneuvoston asetuksen julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (1073/2012) 2 luvun 5 §:n mukaan osapuolet hyväksyvät työllistymissuunnitelman toimintasuunnitelmaosion. Työnhakijan tulee hyväksyä työllistymissuunnitelma sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa tai allekirjoittamalla suunnitelma käsin. Jos suunnitelma hyväksytään allekirjoittamalla käsin, allekirjoitettu suunnitelma annetaan työnhakijalle. Suunnitelman hyväksymisellä halutaan korostaa suunnitelman sopimusluonnetta ja sitouttaa sekä työnhakija että viranomainen suunnitelman toteuttamiseen. Hyväksymisellä on merkitystä myös työttömyysturvaoikeuden kannalta. 

URA-asiakasjärjestelmään tehtyjen merkintöjen on oltava yksiselitteisiä, ja asiakkaiden asiointipäivämäärät täytyy kirjata asianmukaisesti ja huolellisesti hyvää hallintotapaa noudattaen. 

Keskeiset lait ja asetukset:

  • Hallintolaki (434/2003)
  • Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012)
  • Valtioneuvoston asetus julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (1073/2012)
  • Laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta (1269/2020)
  • Työttömyysturvalaki (1290/2002)

Ympäristöterveydenhuolto

Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöterveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 2.1.2020
diaarinumero ESAVI/5508/2019

Asunnon terveyshaittaa on arvioitava asianmukaisesti, mutta asukkaan oireilu ei ole peruste terveydensuojeluviranomaisen määräykselle  

Asian kuvaaminen  

Asukas koki, että taloyhtiö ei ollut toiminut riittävän nopeasti rivitaloasuntonsa terveyshaittaepäilyn osalta ja pyysi apua kunnan terveydensuojeluviranomaiselta. Asukas koki oireilleensa jo vuosia asunnossa. Asia tuli vireille viranomaisessa, mutta prosessin aikana asukas koki, että viranomainen ei vaadi taloyhtiöltä riittävän nopeasti toimenpiteitä ja on taloyhtiön manipuloitavissa eikä asukkaan oireita oteta huomioon. Asiassa on kyse myös siitä, millä perusteilla ja miten terveydensuojeluviranomainen voi edellyttää taloyhtiöltä toimenpiteitä terveyshaittaepäilyssä, jossa käytössä oleva tieto muuttuu prosessin aikana.  

Kunnan terveydensuojeluviranomainen oli todennut ensimmäisessä asunnontarkastuksessaan helmikuussa 2017, että ei ollut aihetta antaa määräajallista korjauskehotusta havaintojen perusteella. Viranomainen antoi tällöin vain suosituksia taloyhtiölle erilaisista parannuksista asunnon olosuhteissa mm. ilmanvaihtoon liittyen. Asukkaan tilaama yksityinen rakennusterveysasiantuntija havaitsi alapohjassa kosteus-/mikrobivaurion. Lisäselvityksissä paljastui, että alapohjasta on ilmavuoto asuntoon ja viranomainen antoi korjauskehotuksen taloyhtiölle. Taloyhtiö halusi korjata tilanteen tiivistämällä rakenteita, mikä estäisi ilman pääsyn alapohjasta asuntoon. Näin toimittiinkin lopulta. Taloyhtiö jatkoi alapohjan kunnon muuta selvittämistä, ja vauriot alapohjassa paljastuivat laajemmiksi kuin alun perin arvioitiin. Myös vuotoilmaa tuli edelleen asuntoon. Kantelupäätöksen valmistumisen aikaan kunnan viranomaisen prosessi oli vielä asiassa kesken, mutta terveydensuojelu ilmoitti valvovansa, että taloyhtiö tekee laajemmat tarvittavat korjaukset alapohjaan. 

Asian ratkaisu  

Terveydensuojeluviranomainen on toiminut lainmukaisesti asiassa. Viranomaisen on perusteltava oma toimintansa riittävästi dokumenteissaan, vaikka toiminta olisikin ollut asianmukaista.  

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että viranomainen ei ole toiminut lainvastaisesti asian käsittelyssä. Viranomaisen dokumentaatio tulisi kuitenkin olla yksiselitteistä ja selkokielistä, jotta asiakas ymmärtää prosessin tilanteen ja toisaalta viranomainen pystyy itsekin seuraamaan paremmin prosessia. Viranomaisen ja asukkaan myös tulisi aina saada riittävä dokumentaatio tehdyistä korjauksista.  

Ratkaisun perusteet  

Viranomaisprosessit ja niiden termit ovat usein asiakkaille tuntemattomia ja ne tulisi avata riittävästi viranomaisen dokumenteissa. Taloyhtiö suunnittelee korjaukset, joten niiden suunnitelmat, työpöytäkirjat, valokuvat ja muu dokumentaatio on arvioitava viranomaisessa huolellisesti ja annettava arvio kirjallisesti. Puurakenteisten rakennusten tiivistäminen on yleensä erityisen vaativaa. Käytännössä se edellyttää asiantuntijan selvityksen tiivistämisen jälkeen siitä, miten hyvin tiivistys toimii. Kantelussa nähtiin epäkohtana se, että tarkastukset olivat olleet pinnallisia ja aistinvaraisia eikä rakenteita oltu tutkittu sisältä. Terveydensuojeluviranomainen ei pääsääntöisesti tee pintaa rikkovia tutkimuksia, kun terveyshaittaa selvitetään. Lisäksi avin päätöksessä todettiin, että asukkaan oireet ovat tärkeää taustatietoa asunnon terveyshaitan arvioinnissa, mutta terveydensuojeluviranomainen ei voi todeta terveyshaittaa asukkaan oireiden perusteella. Terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa taloyhtiötä toteamalla asunnossa olosuhteen (esim. haju, näkyvä vaurio), joka voi mahdollisesti aiheuttaa terveyshaittaa.  

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Terveydensuojelulaki
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista 
  • Valviran asumisterveysasetuksen soveltamisohje 

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Eläinlääkintähuolto 
Ratkaisupäivämäärä 25.10.2019 
diaarinumero ISAVI/4098/2018 

Eläinlääkärin velvoitteisiin kuuluu huolehtia loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten lopettamisista aikataulun niin salliessa 

Asian kuvaaminen  

Kantelija on kannellut aluehallintovirastolle päivystävän eläinlääkärin toiminnasta koskien loukkaantunutta siiliä. Siili oli vakavasti loukkaantunut niin, että sen hengissä pitäminen oli kantelijan mukaan julmuutta sitä kohtaan ja se olisi pitänyt lopettaa. Päivystävä eläinlääkäri oli ohjeistanut laittamaan siilin laatikkoon ja viemään aamulla eläinlääkäriin.  

Eläinlääkäri oli aamulla tehnyt diagnoosin, jonka mukaan siilin selkärangassa oli vaurio, jonka seurauksena siilin takajalat olivat halvaantuneet. Eläinlääkäri oli lopettanut siilin. 

Kyseisessä tapauksessa kyseessä oli yöaika ja päivystävä eläinlääkäri oli tekemänsä arvion mukaan ohjannut kantelijan ottamaan yhteyttä seuraavana aamuna virka-aikaan ja varmisti, että siili pystytään toisen eläinlääkärin toimesta lopettamaan heti aamulla. Kantelu kohdistuu siihen, onko päivystävä eläinlääkäri toiminut eläinsuojelulain mukaisesti antaessaan puhelimessa neuvoja kantelijalle. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnittää eläinlääkärin huomiota eläinsuojelulain ja eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain asettamiin velvoitteisiin koskien luonnonvaraisten eläinten hoitoa ja lopettamista. Eläinlääkärin velvoitteisiin kuuluu huolehtia loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten lopettamisista aikataulun niin salliessa. 

Ratkaisun perusteet  

Luonnonvaraisten eläinten hoito ei kuulu eläinlääkintähuoltolain mukaisen päivystysvelvoitteen piiriin. Eläinlääkintähuoltolain mukaan kunnan on järjestettävä kiireellistä eläinlääkäriapua alueellaan olevia kotieläimiä varten kaikkina vuorokaudenaikoina. Vaikka luonnonvaraisten eläinten hoito ei kuulu eläinlääkintähuoltolain mukaisen päivystysvelvoitteen piiriin, velvoittaa eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain 14 § eläinlääkärin antamaan ensiapua eläimelle. Eläinlääkärin olisi tullut ohjeistaa siilin lopettaminen välittömästi tai ohjeistaa, mihin tahoihin kantelija olisi voinut olla välittömästi yhteydessä siilin lopettamiseksi. Aluehallintovirasto katsoo, että mikäli muuta apua ei olisi ollut saatavilla, olisi eläinlääkärin tullut ottaa siili vastaan ja lopettaa se. 

Aluehallintovirasto katsoo, että siilille on aiheutunut tästä viivyttelystä kärsimystä, kipua ja tuskaa, mikä on eläinsuojelulain 1 §:n vastaista. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Eläinsuojelulaki

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 
Ympäristöterveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä: 22.11.2021
Diaarinumero: ESAVI/13393/2021

Terveydensuojelulain toimenpiderajoja on noudatettava ja terveyshaitta arvioitava huolellisesti

Asian kuvaaminen 

Kantelija ei ole ollut tyytyväinen terveydensuojeluviranomaisen toimintaan koulun terveyshaittaepäilyssä. Koulu olisi pitänyt sulkea haittojen vuoksi, eikä oireilua ollut otettu riittävästi huomioon asian käsittelyssä. 

Koulussa oli tehty laaja selvitys eri rakenteiden kunnon selvittämiseksi. Tutkimusten ja tarkastusten perusteella terveydensuojeluviranomainen arvioi, että koulussa oli sisäilman laatua heikentäviä tekijöitä. Kyseessä eivät kuitenkaan olleet laajamittaiset kosteus- tai mikrobivauriot, vaan lähinnä paikalliset vauriot ja epätiiviiden rakenteiden aiheuttamat ilmavuodot. Viranomainen katsoi, että rakennuksessa esiintyy terveydensuojelulaissa tarkoitettuja haittaolosuhteita. Viranhaltijat valmistelivat määräyksen terveyshaitan poistamiseksi koulusta, ja kunnan terveydensuojelulaista vastaava toimielin hyväksyi sen. Kunnan opetustoiminnasta vastaava taho antoi vastineen toimistaan, ja terveydensuojelulaista vastaava kunnan toimielin totesi toimenpiteet riittäviksi. Toimenpiteet eivät kuitenkaan jälkikäteen arvioituina olleet riittäviä terveydensuojelulain toimenpiderajojen ylitysten poistamiseksi. Toimenpiteiden riittävyyttä ei oltu myöskään arvioitu riittävästi. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnittää kunnan terveydensuojeluviranomaisen huomiota siihen, että terveydensuojelulaissa tarkoitettu terveyshaittaolosuhde arvioidaan lainmukaisesti ja määräykset annetaan terveydensuojelulain mukaisiin toimenpiderajoihin perustuen. Samoin kiinnitetään huomiota päätösten tarkempaan kohdistamiseen ja perustelemiseen sekä tehtyjen parantavien toimien riittävyyden arviointiin terveydensuojelulain mukaisesti.

Ratkaisun perusteet

Terveydensuojeluviranomainen ei ollut esittänyt koulun sulkemista, koska tälle ei ollut viranomaisen näkemyksen mukaan terveydensuojelulain mukaisia perusteita. Sen sijaan todettujen olosuhteiden perusteella annettiin määräys korjaustoimenpiteisiin ryhtymisestä tai korvaavien opetustilojen hankkimisesta. Kunta oli tehnyt päätöksen rakentaa uusi koulu, ja joitakin toimenpiteitä sisäilman laadun parantamiseksi koulussa tehtiin. Terveydensuojelulaista päättävä toimielin totesi päätöksessään, että konkreettisiin toimenpiteisiin on näin ollen ryhdytty, eikä tarvetta määräyksille enää nähty. 

Aluehallintovirasto totesi ongelmalliseksi sen, että tarkastaja oli aiemmassa tarkastuksessa todennut olosuhteen yhdessä rakennuksen osassa, joka ylitti terveydensuojelulain toimenpiderajan. Olosuhde oli maakellarimainen haju yhden kerroksen koko käytävällä. Lisäksi dokumenttien perusteella muodostui käsitys, että terveydensuojelun viranhaltijat olivat alun perin päätyneet tiukempaan määräysesitykseen terveyshaitan poistamisesta. Tiloissa ei ollut suoritettu tarkastusta ennen uutta terveydensuojelun päättävän elimen kokousta, vaikka aiemmin tarkastuksella oli todettu toimenpiderajan ylitys. Jäi epäselväksi, miten olosuhteita oli arvioitu, jotta voitiin todeta tilanteen parantuneen niin merkittävästi, että jatkotoimenpiteitä ei tarvittu. Tilannetta, jossa käytössä olevassa koulussa on saatujen tietojen valossa terveydensuojelulain mukainen toimenpiderajan ylitys osassa tiloja, ei voida pitää asianmukaisena ratkaisuna vähintään 1,5–2 vuoden ajalle käyttäjien kannalta. Uuden koulun rakentamispäätöstä ei voida käyttää perusteena sille, että terveyshaittaa mahdollisesti aiheuttavien olosuhteiden rajoittamista tai poistamista viivytetään.

Aluehallintovirasto korosti perusteluissaan, että vaikka kyseessä on toimenpiderajan ylitys, ei ylitys aina tarkoita sitä, että kyseessä olisi ilmeinen terveyshaittaolosuhde, jonka vuoksi nopeat tilojen käytön rajoitusmääräykset ovat tarpeen. Suurten rakennusten paikallisten vaurioiden hallintaan voi viranomainen käyttää myös osittaisia tilojen käyttökieltoja tai -rajoituksia koko koulun sulkemisen sijaan. Lisäksi viranomaisen päätöksestä tulisi käydä selvästi ilmi, mitä olosuhteita määrätään korjattaviksi ja miten terveydensuojelulain mukainen toimenpideraja oli ylittynyt. Terveyshaitan kokonaisarviointia ei ollut perusteltu riittävästi. 

Kunta oli yhtenä tilannetta parantavana toimena tuonut esille käyttämänsä yksityisen yrityksen tarjoaman ilmanpuhdistusmenetelmän käytön ja omavalvonnan. Altistumista vähentävästä vaikutuksesta kyseisessä kohteessa ei kuitenkaan ollut saatujen dokumenttien perusteella riittävästi tutkittua ja puolueetonta näyttöä. Terveydensuojeluviranomaisella ei ole lähtökohtaisesti mahdollisuutta estää toimijaa käyttämästä erilaisia menetelmiä, joilla tilanne voi parantua, mutta arviointi toimien riittävyydestä on tehtävä. 

Kantelupäätöksessä todettiin myös, että saman yrityksen ottamat sisäilmanäytteet eivät olleet terveydensuojelulain mukaisia sisäilmanäytteitä. Toimija toteaakin tuloskoosteessa, että tulokset liittyvät ainoastaan puhdistusmenetelmien toiminnan tarkkailuun eikä niitä tule käyttää muuhun. Aluehallintovirasto korosti päätöksessään, että tällaisten tulosten esittäminen on tehtävä asianmukaisesti, jotta asiaan perehtymättömät eivät saa virheellistä kuvaa tilanteesta. Yksinomaan ilmanäytteiden tavanomaisten tulosten perusteella ei voida sulkea pois rakenteiden mikrobivaurion mahdollisuutta, eikä sisäilmanäytteitä voida siten käyttää osoittamaan, että tutkittava tila on kunnossa.

Oireiluun liittyen päätöksessä todettiin, että tiloja käyttävien oppilaiden keskuudessa ei ole esiintynyt kantelua koskevalla aikajaksolla sellaista poikkeavaa oireilua, jonka perusteella olisi ollut tarve kieltää tilojen käyttöä. Oireilevien oppilaiden määrä suhteessa koulun koko oppilasmäärään ei ollut poikkeava. Oireilu on terveydensuojelulain mukaisessa arvioinnissa yksi tärkeä taustatieto, mutta pääarvio tilanteesta perustuu rakenteista ja muista fyysisistä olosuhteista tehtyihin havaintoihin ja tutkimuksiin.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Terveydensuojelulaki 26 § ja 27 §
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista  3 § ja 20 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöterveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 4.2.2022
diaarinumero ISAVI/8947/2021

Viranomaisen täytyy ohjata asiakasta selkeästi ja ymmärrettävästi

Asian kuvaaminen

Kantelija on joutunut ottamaan yhteyttä terveystarkastajaan, koska taloyhtiö laiminlöi terveystarkastajan antaman kehotuksen ryhtyä korjauksiin.

Terveydensuojelunviranomainen oli antanut tarkastuskertomuksessa asiakirjatarkastuksen perusteella taloyhtiölle kehotuksen korjauksiin. Terveydensuojeluviranomainen kehotti taloyhtiötä tekemään sellaiset tarvittavat korjaukset, joilla mahdolliset terveyshaittaa aiheuttavat tekijät saataisiin poistettua. Tarvittavat korjaukset oli tehtävä viranomaisen ilmoittamaan määräaikaan mennessä. Taloyhtiön täytyi myös ilmoittaa viranomaiselle korjausten valmistumisesta sekä toimittaa sille korjaustyöselvitys. Taloyhtiö ei kuitenkaan teettänyt tarvittavia korjauksia, ja terveydensuojeluviranomainen oli unohtanut seurata antamansa kehtouksen vaikutuksia.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnittää kunnan terveydensuojeluviranomaisen huomiota siihen, että viranomaisen ohjauksen ja neuvonnan sekä annetun kehotuksen on oltava selkeitä. Asianomaisen on ymmärrettävä, mihin hän on velvoitettu ja mitä tapahtuu, jos velvoitetta ei noudata. Viranomaisen on myös huolehdittava, että sen antamia kehotuksia ja määräyksiä jälkivalvontaan.

Ratkaisun perusteet

Terveydensuojelulaissa ei ole mainittu kehotusta viranomaisen keinona. Jos kunnan terveydensuojeluviranomainen antaa kehotuksen, se voidaan tulkita vastaavan terveydensuojelulain pykälän 6 mukaista yleisluonteista terveydensuojelun ohjausta ja neuvontaa.

Kehotuksella voidaan tarkoittaa myös tosiasiallista käsittelyä. Jos kehotuksen saanut ei ryhdy vaadittuihin toimenpiteisiin annettuun määräaikaan mennessä, viranomainen ryhtyy tarvittaviin viranomaistoimiin (esimerkiksi määräys, kielto tai pakkokeinot).

Tässä tapauksessa tarkastuskertomus sisälsi selvän velvoitteen, eli terveystarkastajan kehotuksen, korjausten tekemiseksi tiettyyn päivämäärään mennessä sekä velvoitteen ilmoittaa korjausten valmistumisesta terveystarkastajalle. Tarkastuskertomus ei ole kuitenkaan sellainen päätösasiakirja, josta voi valittaa tai tehdä oikaisuvaatimusta.

Kehotus voidaan ymmärtää viranomaisen antamana pyyntöä (ks. pyyntö) vahvempana vaatimuksena (ks. vaatimus) jonkin toimenpiteen suorittamiseksi. Viranomaisen täytyy kuitenkin käyttää asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Hyvän hallintotavan mukaisesti viranomaisen täytyy laatia tämän kaltaiset vaatimukset siten, että kehotuksen kohde tietää riittävällä tarkkuudella, mitä häneltä edellytetään ja miksi. Jos viranomainen antaa kehotuksen liian yleisellä tasolla, esimerkiksi sisältäen vain kehotuksen selvittää terveyshaitta, voi myöhemmin syntyä ristiriita siitä, onko koko kehotusta noudatettu lainkaan.

Itä-Suomen aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kehotus olisi hyvä antaa erillisenä kirjeenä, jotta terveyshaitan selvittämisestä vastuussa oleva taho ymmärtää noudattaa saamaansa kehotusta. Asiassa on kyse viranomaisen perustellusta vaatimuksesta ryhtyä toimenpiteisiin terveyshaitan selvittämiseksi.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Hallintolaki 7 ja 8 §
  • Terveydensuojelulaki 6 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Ympäristöterveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 6.9.2021
diaarinumero ISAVI/9913/2020

Terveyshaittaepäilyasiassa olisi pitänyt antaa muutoksenhakukelpoinen päätös 


Asian kuvaaminen 

Kantelijat olivat vaatineet kunnan terveydensuojeluviranomasta velvoittamaan taloyhtiötä siirtämään meluhaittaa aiheuttavan pumpun muuhun kohtaan naapuri rakennuksessa. 
Kantelijoiden näkemyksen mukaan terveystarkastajan A toiminta asian käsittelyssä ei ole ollut hyvän hallinnon vaatimusten mukaista, eikä heidän oikeutensa asianmukaiseen käsittelyyn toteutunut.

Asian ratkaisu 

Kantelijalle olisi pitänyt antaa muutoksenhakukelpoinen päätös.

Toimielimen olisi tullut huolehtia siitä, että viranhaltija toimii hyvän hallinnon mukaisesti noudattaen asianomaisia säännöksiä ja määräyksiä.  

Aluehallintovirasto huomauttaa päätöksessään ympäristöterveydenhuollon toimielintä siitä, ettei se ole huolehtinut siitä, että viranhaltija toimii hyvän hallinnon mukaisesti sekä suorittaa virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät noudattaen asianomaisia säännöksiä ja määräyksiä sekä työnantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiä.
Aluehallintovirasto seuraa valvontayksikköä asian korjaamiseksi toteutettavien toimenpiteiden toimeenpanoa ja niiden toteutumista normaalin ohjaus- ja valvontatyön ohessa. Tarvittaessa aluehallintovirasto käynnistää erillisen valvonta-asian käsittelyn tilanteen saattamiseksi lainsäädännön edellyttämälle tasolle.

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto ilmaisi käsityksenään, että, jos asianosaisen käsitys mahdollisen terveyshaittaa aiheuttavan tekijän tai olosuhteen esiintymisestä asuintiloissa eroaa terveydensuojeluviranomaisen tulkinnasta, tulee terveydensuojeluviranomaisen tarjota mahdollisuus saada muutoksenhakukelpoinen päätös terveyshaittaepäilyasiassa. Tällainen päätösasiakirja on esimerkiksi tarkastuskertomuksen johtopäätöksiin ja perusteluihin nojaava viranomaisen tekemä hallintopäätös asian käsittelyn lopettamisesta. Tarkastuskertomus ei ole päätösasiakirja, josta voi valittaa tai tehdä oikaisuvaatimusta. 

Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö on kolme vuotta sitten aluehallintovirastolle antamassaan viranomaisvalvonta-asiaa liittyvässä selvityksessään kuvannut toteuttavansa ja edistävänsä hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa, siten kuin siitä on säädetty hallintolaissa. Valvontayksikkö kuvasi ryhtyneensä aktiivisesti kehittämään valvontamenettelyjä, yhtenäistämään valvontatoimia ja raportointia sekä kuvasi menettelyn, joilla se varmistaa alueellista yhdenmukaisuutta valvonnassaan. 

Kanteluasiassa selvinneiden epäkohtien perusteella terveystarkastaja ei ole toteuttanut valvontayksikön kuvaamia korjaavia toimenpiteitä, joilla oli tarkoitus varmistaa alueellista yhdenmukaisuutta valvonnassa sekä toteuttaa hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa.  

Keskeiset lait ja suositukset

  • perustuslaki 21 § 1 ja 2 mom.
  • hallintolaki 6, 39, 43, 46 §:t

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Ympäristöterveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 23.7.2019 
diaarinumero ISAVI/2371/2018 

Korkkiruuvihäntäisten koirien häntäpoimu on suositeltavaa tarkistaa yleistutkimuksen yhteydessä 

Asian kuvaaminen  

Kantelija oli vienyt 3-vuotiaan ranskanbulldoggiuroksen kunnaneläinlääkärin hoidettavaksi, koska koiralle oli alkanut yhtäkkiä tulla ihmeellisiä kohtauksia: koira oli kantelijan mukaan sätkyillyt ympäriinsä ja raapinut itseään. Kantelija oli huomannut, että koiralla on hyvin epämukava olo ja sitä koskee johonkin. Kantelija oli epäillyt koiralla korvatulehdusta. Eläinlääkäri oli tarkastanut koiran korvat ja todennut, ettei niissä ole tulehdusta. Kantelija oli myös kysynyt, voiko kyseessä olla ihottuma, koska koiran silmä punoittaa välillä. Koira oli alkanut kotona istua sohvalla kuten ihmiset. 

Kunnaneläinlääkäri oli suositellut koiran röntgenkuvausta. Kantelija oli suostunut kuvaukseen, ja koira oli nukutettu. Eläinlääkäri oli kertonut röntgenkuvissa olevan nikamaepämuodostumia, mutta että kuvat eivät selitä koiran kipukohtauksia. Kunnaneläinlääkäri epäili koiralla tutkimusten perusteella syringomyeliaa (eli selkäytimen ontelotautia, jossa selkäytimeen syntyy nesteentäyteisiä onteloita) ja aloitti koiralle lääkityksen sekä suositteli magneettikuvausta diagnoosiin pääsemiseksi. Koiralle oli määrätty lääkitys ja suositeltiin kontrolliaikaa kuukauden päähän. 

Kantelija oli vienyt koiran kahden päivän päästä yksityisen eläinlääkärin vastaanotolle, jossa koiralla oli todettu häntäpoimun ihotulehdus ja täyttyneet anaalirauhaset. Koira sai hoidoksi lääkerasvan, ja olo helpottui jo saman illan aikana. 

Kantelija pitää virheellisenä sitä, että kunnaneläinlääkäri ei missään vaiheessa edes vilkaissut koiran peräpäähän, vaikka omistaja yritti hänelle selittää, kuinka koiralla on epämukava olla, ja että koira rapsuttaa itseään koko ajan. Kantelijan tietojen mukaan uroskoiralta kuuluu aina ensisijaisesti tutkia anaalirauhaset, jos koiralla on kipuja. 

Asian ratkaisu  

Kantelijan koiraa on tutkittu annettujen esitietojen perusteella ja hoidettu yleisesti hyväksytyillä ja kokemusperäisesti perustelluilla menettelytavoilla. Lääkkeitä on käytetty ja määrätty näyttöön perustuvan eläinlääketieteen mukaisesti. Eri käynneillä saadut diagnoosit ja epäilyt oireiden aiheuttajasta eivät ole toisiaan poissulkevia. Aluehallintovirasto kuitenkin muistuttaa yleisellä tasolla, että korkkiruuvihäntäisten koirien häntäpoimu on suositeltavaa tarkistaa yleistutkimuksen yhteydessä, koska koiran rakenne altistaa alueen tulehduksille. 

Ratkaisun perusteet  

Ranskanbulldogeilla on häntänsä rakenteen vuoksi usein hännän ympärillä ihopoimu, joka on altis tulehduksille. 

Sekä uros- että naaraskoirilla on anaalirauhaset. Kantelijan väite anaalirauhasten tutkimisen ensisijaisuudesta erityisesti kipuilevilla uroskoirilla ei perustu eläinlääketieteeseen. 

Aluehallintovirasto toteaa, että koira tuotiin kunnaneläinlääkäri vastaanotolle korvan raapimisen, oudon käytöksen ja kivuliaisuuden vuoksi. Koiralle on tehty yleistutkimus, suppea neurologinen tutkimus ja suppea ortopedinen tutkimus, ja sen selkärangasta on otettu röntgenkuvat. Aluehallintovirasto katsoo, että yleistutkimuksen ja suppean neurologisen tutkimuksen perusteella voidaan saada merkittävää tietoa koiran oireiden alkuperästä. Koiran selkärangan kuvaaminen on perusteltua, kun koira kipuilee epämääräisesti eikä anna taivuttaa kaulaansa oikealle. Koska röntgenkuvassa nähtiin altistavia tekijöitä selkärangan kivulle, mutta varmaa diagnoosia oireilulle ei saatu ja oireilu viittasi hermoperäisiin oireisiin, on ollut aiheellista suositella magneettikuvausta. 

Aluehallintovirasto toteaa, että koiralla todettiin häntäpoimuntulehdus kaksi päivää myöhemmin. Kantelija ei ollut tuonut kunnaneläinlääkärin vastaanotolla ilmi takapään hankaamisoiretta, kuten on tehnyt jälkimmäisellä eläinlääkärikäynnillä. Aluehallintovirasto toteaa, että kantelija on kertonut koiransa alkaneen istua sohvalla ihmisten tapaan. Aluehallintovirasto katsoo, että asiakkaan antamien esitietojen perusteella kunnaneläinlääkäri olisi voinut epäillä myös häntäpoimuntulehdusta ja tarkistaa häntäpoimun tilanteen, mutta pelkkä istumisasento sohvalla ei suoranaisesti viittaa häntäpoimuntulehdukseen. Koiralla on myös ollut sekä esitietojen että vastaanotolla tehtyjen tutkimusten perusteella oireita ja löydöksiä, jotka eivät liity häntäpoimun tulehtumiseen. 

Lyhytkalloisilla koiraroduilla, kuten ranskanbulldogeilla, esiintyy chiari-tyyppistä epämuodostumaa, joka voi johtaa syringomyeliaan. Aluehallintovirasto katsoo, että asiakkaan antamat esitiedot ja potilaan kliininen kuva vastaanotolla voivat viitata syringomyeliaan ja että koiraa on hoidettu eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain (29/2000) 13 §:n mukaisten yleisesti hyväksyttyjen ja kokemusperäisesti perusteltujen menettelytapojen mukaisesti.

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Ratkaisupäivämäärä 13.11.2020
diaarinumero ISAVI/793/2020 

Asunnon terveyshaitan selvittäminen kuuluu terveydensuojeluviranomaiselle 

Asian kuvaaminen  

Asukkaat olivat terveyshaittaepäilyn osalta yhteydessä kunnan terveydensuojeluviranomaiseen, koska olivat huolissaan taloyhtiön asbestiremontin aiheuttamasta terveyshaitasta. Asukkaat olettivat, että asuntojen terveyshaitan selvittäminen ja toimenpiteiden varmistaminen kuuluisi terveydensuojeluviranomaiselle. Terveydensuojeluviranomainen selvitti asiaa taloyhtiöltä ja sai tarkastustietoja työsuojeluviranomaiselta. Terveydensuojeluviranomainen ei suorittanut tarkastusta asunnoissa terveyshaitan selvittämiseksi tai ryhtynyt tarvittaviin viranomaistoimiin. Viranomainen ohjasi asukkaita, että asian valvonta kuuluu työsuojeluviranomaiselle. Asiaa ei otettu vireille eikä viranomainen laittanut asiaa vireille, vaikka sai tietoonsa työsuojeluviranomaisen asettamasta väliaikaisesta käyttökiellosta. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto huomauttaa kunnan terveydensuojeluviranhaltijaa, koska asunnon terveyshaittaepäilyasia olisi pitänyt ottaa vireille toimivaltaisessa viranomaisessa asukkaiden yhteydenoton perusteella. Viranomaisen olisi pitänyt ottaa asumisterveysasia käsittelyyn viimeistään, kun työsuojeluviranomaiselta saapui tieto kohteeseen tehdystä keskeytyspäätöksestä. 

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisen olisi pitänyt selvittää esiintyykö asunnossa terveyshaittaa ja ryhtyä tarvittaviin viranomaistoimenpiteisiin terveyshaitan ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi sekä varmistaa terveyshaitan poistuminen. 

Ratkaisun perusteet  

Asuntojen olosuhteiden valvonta kuuluu kunnan terveydensuojeluviranomaiselle terveydensuojelulain mukaisesti. Terveydensuojeluviranomaisen tehtävä on selvittää ja arvioida esiintyykö asunnossa olosuhdetta tai tekijää, joka voi aiheuttaa terveyshaittaa.  

Työsuojeluviranomaisella ei ole toimivaltaa asuntojen olosuhteiden valvonnassa. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on todettuaan asunnon terveyshaitan olemassaolo, edellytettävä haitan poistamista sekä ryhdyttävä muihin tarvittaviin toimenpiteisiin terveydensuojelulain mukaisesti. 

Asiakkaan yhteydenoton perusteella viranomainen antaa neuvoja ja hankkii tietoja, jonka jälkeen tunnistaa milloin asiakkaan neuvonnasta tulee siirtyä asian käsittelyyn. Asian vireille tulo edellyttää aloitetta asiaratkaisun saamiseksi. Asiaa voidaan käsitellä myös viranomaisen omasta aloitteesta, jos viranomainen on asiassa toimivaltainen sekä asiasta on riittävät tiedot. Asiakasta on tarvittaessa neuvottava siitä, miten asia voidaan saattaa vireille. Asia on vireillä  niin kauan, kuin terveydensuojeluviranomainen antaa asiassa valituskelpoisen päätöksen tai ilmoittaa muutoin asian päättymisestä. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Terveydensuojelulaki 
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista 
  • Valviran asumisterveysasetuksen soveltamisohje 

Muut aiheet

Lapin aluehallintovirasto  
Kunnalliskantelut 
Ratkaisupäivämäärä 17.6.2020 
Diaarinumero LAAVI/1204/2019 

Kunnan on kuultava rakennusasiassa myös vuokratonttia hallitsevaa naapuria 

Kunta aloitti koulukeskuksen rakentamisen kantelijan taloa vastapäätä sijaitsevalla tontilla eikä kantelijan mukaan kuullut rakennuslupa- ja kaavamuutosasioissa naapureita. Kantelijan rakennus sijaitsi vuokratontilla kunnan omistamalla maa-alueella. Kantelijan ollessa yhteydessä kuntaan hänelle vastattiin, että tonttien välissä olevan valtatien ja kunnan omistuksessa olevan tontin takia kantelija ei ollut sellainen naapuri, jota lain mukaan olisi kuultava asiassa. 

Aluehallintovirasto antoi kunnalle huomautuksen maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen naapurin kuulemisen laiminlyönnistä. Kunnan olisi tullut kuulla asiassa myös vuokratontilla asuvaa naapuria. 

Lain mukaan rakennuslupahakemuksen vireilletulosta on ilmoitettava naapurille, jollei ilmoittaminen hankkeen vähäisyys tai sijainti taikka kaavan sisältö huomioon ottaen ole naapurin edun kannalta ilmeisen tarpeetonta. Naapurilla laissa tarkoitetaan viereisen tai vastapäätä olevan kiinteistön tai muun alueen omistajaa ja haltijaa. Asiassa oli kysymys myös asemakaavasta poikkeamisesta. Lain mukaan ennen poikkeamista koskevan asian ratkaisemista on naapureille ja muille, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa, varattava tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen.  

Vastapäätä olevalla kiinteistöllä tarkoitetaan kadun tai tien toisella puolella olevaa kiinteistöä tai muuta aluetta. Vakiintuneesti on tulkittu, että tien vastakkaisella puolella jopa 200 metrin etäisyydellä tai esimerkiksi joen toisella puolella oleva kiinteistö tai muu alue on laissa mainittu naapuri. 

Aluehallintoviraston mukaan tekninen lautakunta toimi virheellisesti, kun se ei katsonut kantelijaa laissa määritellyksi naapuriksi. Kantelija oli tien toisella puolella olevan maa-alueen vuokralainen eli haltija ja laissa on selkeästi säädetty, että myös naapurikiinteistön tai muun alueen haltijaa on asiassa kuultava. Sillä, että kyseessä oli kunnan vuokraama maa-alue, ei siis ollut asiassa merkitystä. 

Aluehallintovirasto katsoi, että kunnan olisi lain mukaan tullut kuulla kantelijaa sekä asemakaavasta poikkeamisen että rakennusluvan suhteen.  

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Maankäyttö- ja rakennuslaki 

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Kuntakantelut

Ratkaisupäivämäärä 2.5.2023

Kunnan verkkosivustolla täytyy olla ajantasainen hallintosääntö

Asian kuvaaminen

Etelä-Suomen aluehallintovirastoon saapuneessa kantelussa todettiin, että kunta julkaisi verkkosivustollaan hallintosäännön, joka ei ollut vielä lainvoimainen. Voimassa olevaa hallintosääntöä ei kantelijan mukaan löytynyt.

Asian ratkaisu

Kunta oli asianmukaisesti julkaissut verkkosivustollaan ajantasaisen hallintosäännön, eikä asia antanut aluehallintovirastolle aihetta toimenpiteisiin.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kunnan antaman selvityksen mukaan päivitetty hallintosääntö hyväksyttiin kunnanvaltuuston kokouksessa ja kunnanvaltuuston pöytäkirja liitteineen julkaistiin kolme päivää myöhemmin tarkastuksen jälkeen kunnan verkkosivuilla. Aiempi, vuonna 2019 päivitetty ja kunnanvaltuuston kokouksessa hyväksytty hallintosääntö oli selvityksen mukaan kunnan verkkosivuilla uuden hallintosäännön julkaisun aikaan. Kantelu tuli vireille 18 päivää uuden hallintosäännön julkaisun jälkeen.

Selvityksen mukaan hallintosääntö on ollut verkkosivuilla nähtävillä lain edellyttämällä tavalla.

Ratkaisun perusteet

Kuntalaissa säädetään, että kunnan järjestämiä palveluja sekä kunnan toimintaa koskevat keskeiset tiedot, kuten hallintosääntö, on julkaistava yleisessä tietoverkossa.

Keskeiset lait ja suositukset

* Kuntalaki

Lapin aluehallintovirasto  
Kunnalliskantelut 
Ratkaisupäivämäärä 28.2.2020 
Diaarinumero LAAVI/776/2019 

Lautakunnan on käsiteltävä kuntalaisen vireille tullut asia ilman aiheetonta viivytystä 

Kantelija oli vuonna 2014 tehnyt kunnan tekniselle lautakunnalle esityksen koskien aidan rakentamista ja siitä aiheutuvien kustannusten jakautumista kantelijan asuinpaikan ja naapuritontin välillä. Lautakunta ei ollut tehnyt asiassa päätöstä kesään 2019 mennessä. 

Kantelijan mukaan hän ei ollut koko vuosia kestäneen prosessin aikana saanut yhtään asiaan liittyvää päätöstä tiedoksi. Kantelija oli kuullut asian vaiheista luottamusmiehiltä ja lukenut lautakunnan pöytäkirjoja internetistä. Kantelija oli ollut asian tiimoilta yhteydessä kuntaan useaan otteeseen, pyytänyt tietoja asian etenemisestä ja kertonut, ettei ollut saanut asiastaan mitään päätöstä. Keväällä 2019 teknisen lautakunnan puheenjohtaja totesi kantelijalle lähettämässään sähköpostiviestissä, että asia selvitetään toukokuussa. Kantelija ei kuitenkaan ollut saanut kunnalta minkäänlaista viestiä kesäkuun puoliväliin 2019 mennessä. 

Aluehallintovirasto antoi tekniselle lautakunnalle huomautuksen laiminlyönnistä asian käsittelyssä. 

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi viranomaisessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Lisäksi hallintolaki velvoittaa viranomaista käsittelemään asian ilman aiheetonta viivytystä. Vakiintuneesti on laillisuusviranomaisten käytännössä katsottu myös, että hyvän hallintotavan mukaiseen viranomaismenettelyyn kuuluu asiallisiin tiedusteluihin vastaaminen kohtuullisessa ajassa. 

Aluehallintoviraston päätöksen mukaan kantelija oli tehnyt hakemuksensa kesällä 2014. Asia oli otettu lautakunnan käsittelyyn eikä sitä ollut väitettykään käsitellyn loppuun kesäkuuhun 2019 mennessä. Aluehallintovirasto katsoi saadun selvityksen perusteella, että kunnan tekninen lautakunta oli rakennusvalvontaviranomaisena laiminlyönyt käsitellä asian ja antaa siinä päätöksen ilman aiheetonta viivytystä. Lautakunta oli näin laiminlyönyt hallintolain, maankäyttö- ja rakennuslain sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen pykälien mukaiset velvollisuutensa. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Perustuslaki 
  • Hallintolaki

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto 
Kunnalliskantelu
Ratkaisupäivämäärä 15.11.2021
diaarinumero PSAVI/7567/2021

Viranhaltijalta voidaan edellyttää korostetun asiallista käyttäytymistä, kun hän esittää mielipiteitään julkisesti virkatehtävissään.

Kantelun kuvaus 

Aluehallintovirastoon saapui kantelu tartuntataudeista vastaavan virkamiehen toiminnasta koronapandemian hoidossa. Kantelijan mukaan virkamiehen julkisuuteen antamat lausunnot ovat yksilön valinnanvapautta ja ihmisoikeuksia halventavia. Virkamiehen julkisuudessa esittämät kannanotot vaarantavat merkittävästi virkamiehen edellytyksiä hoitaa tehtäväänsä. Viranomaiselta ja terveydenhuollon ammattihenkilöltä edellytetään objektiivisuutta. Virkamiehen kirosanoilla höystetty tyyli syyllistää kaikki rokottamattomat henkilöt, ja eriarvoistaa henkilön perusoikeudet tekemällä jakoa rokotettuihin ja rokottamattomiin henkilöihin, eikä näin ole soveliasta käytöstä tartuntataudeista vastaavalle viranomaiselle.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto ilmaisi käsityksensä asiassa.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kun otetaan huomioon se, että selvityksen mukaan kantelun kohteena ollut virkamies vastaa pandemiaan ja sen hoitoon liittyvästä tiedottamisesta, voidaan kyseiseltä viranhaltijalta edellyttää korostetun asiallista käyttäytymistä, kun hän esittää julkisesti mielipiteitään virkatehtävissään. Näin ollen käytettyjä sanavalintoja voitiin aluehallintoviraston käsityksen mukaan pitää huonosti harkittuina.  

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto totesi ratkaisussaan, että viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä ja hallinnon asiakkaaseen ei kohdisteta loukkaavia tai väheksyviä sanontoja. Apulaisoikeusasiamies on omassa aiemmassa ratkaisukäytännössään todennut, että sellaiset kärjistykset ja sanavalinnat, jotka esimerkiksi tiedotusvälineille sallitaan, eivät kuitenkaan välttämättä sovi virkamiehen esittämiksi. Kun virkamies julkisesti esittää mielipiteitään virkatehtäviinsä kuuluvissa asioissa, häneltä edellytetään korostetun asiallista käyttäytymistä. Virkamiehen asema voi myös asettaa hänelle tavallista kansalaista enemmän rajoituksia sananvapauden käyttämiselle muutoinkin kuin virantoimituksessa. Virkamiehen tulee yleisesti varoa sellaisen käsityksen syntymistä, että hänellä olisi toimintaansa ohjaavia ennakkoasenteita. Oikeuskansleri on omassa aiemmassa ratkaisukäytännössä todennut, että epä-asiallinen kielenkäyttö on virkamieslain vastaista riippumatta siitä, onko virkamiehellä ollut loukkaamistarkoitusta tai onko hän muutoin menetellyt tahallisesti.

Aluehallintoviraston käsityksen mukaan viranhaltijan käyttämät sanavalinnat saattoivat jättää epäasiallisen sävyn sekä luoda mielikuvaa viranhaltijan ennakkoasenteesta, ottaen erityisesti huomioon kyseisen viranhaltijan aseman ja tehtävät sekä sen, ettei mitään yleistä velvollisuutta koronarokotteen ottamiseen Suomessa toistaiseksi ollut.

Lisätietoa:

  • Kuntalaki 
  • Hallintolaki
  • Valtion virkamieslaki
  • Kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annettu laki
  • Perustuslaki