Kanteluiden päätöslyhennelmät

Löydät täältä päätöslyhennelmiä seuraavista aiheista:

  • sosiaali- ja terveydenhuolto
  • opetus- ja kulttuuritoimi
  • ympäristöterveydenhuolto
  • pelastustoimi
  • muu kunnan toiminta. 

Lyhennelmissä kuvaamme lyhyesti kantelun sisällön ja ratkaisumme perusteluineen. Jokainen päätöslyhennelmä on anonyymi.

Jos haluat lisätietoja jostakin päätöksestämme, ota yhteyttä kirjaamoon.

Kirjaamopalvelut

Opetus- ja kulttuuritoimi

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 27.10.2021
diaarinumero ISAVI/1088/2021

Joogaaminen ja uskonnonvapaus peruskoulun liikuntatunneilla

Asian kuvaaminen 

Asiassa oli muun ohella kyse uskonnon ja omantunnon vapaudesta sekä koulun vakaumuksellista toimintaa koskevasta informointivelvollisuudesta. 

Oppilas oli ilmoittanut liikunnanopettajalle, että hän ei voi osallistua liikuntatunnilla harjoitettavaan joogaan, koska se on hänen vakaumuksensa vastaista. Kantelijan mukaan uskontoon perustuvaa syrjintää voi olla esimerkiksi se, että vastoin tahtoaan koulussa joutuu osallistumaan uskonnon harjoittamiseen. Liikunnanopettajan mukaan kyse oli osana kehonhuoltoa tehtävistä joogan liikkeistä, eikä koko tunti ollut varsinaista joogaa. 

Oppilaalta tai hänen huoltajiltaan ei ollut tullut koulun edustajille etukäteen tietoa siitä, että jooga olisi heidän vakaumuksensa vastaista. Koulun edustajille ei myöskään ollut esitetty etukäteistoiveita oppilaan liikunnan opetuksesta. Kantelijan mukaan liikuntatunneilla harjoitettava jooga on sellaista selkeästi vakaumuksellista ja suunnitelmallista toimintaa, josta koulun pitäisi informoida huoltajia etukäteen, sekä järjestää oppilaalle mahdollisuus osallistua korvaavaan toimintaan.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto ei saadun selvityksen perusteella voinut todeta asiassa sellaista koulun viranhaltijoiden lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden täyttämättä jättämistä, jonka vuoksi aluehallintovirastolla olisi ollut syytä ryhtyä toimenpiteisiin.

Ratkaisun perusteet 

Suomen perustuslain 11 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Pykälän 2 momentin mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyvät oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. 

Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että joogan uskonnollisuutta koskeva kysymys on moniulotteinen ja tulkinnanvarainen. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan vaikka joogan juuret ovat itämaisissa uskonnoissa, nykyään länsimaissa harjoitettu jooga mielletään merkitykseltään hengellisen sijaan usein liikunnalliseksi. Aluehallintovirasto katsoi, että peruskoulun liikuntatunneilla osana kehonhuoltoharjoitteita tehtäviä joogaliikkeitä on pidettävä lähtökohtaisesti kehonhuollollisena rentoutumis- ja hyvinvointimenetelmänä. Joogaa peruskoulun liikunnanopetuksen yhtenä kehonhuoltoharjoitteena ei yleisesti saatavilla olevan tiedon perusteella voida aluehallintoviraston näkemyksen mukaan pitää sellaisena selkeästi vakaumuksellisena toimintana, josta koulun tulisi informoida huoltajia etukäteen.

Aluehallintovirasto toi vielä päätöksessään esille, että sen näkemyksen mukaan oppilaan liikunnan opetusta voitiin eriyttää niillä liikuntatunneilla, joilla on joogaa, kuten koulu oli asiassa saadun selvityksen mukaan perheelle esittänyt. Aluehallintovirasto korosti, että kouluilla on hyvä tiedostaa joogan uskonnollisuuteen liittyvä problematiikka. Koulu voi tarvittaessa huomioida toiminnassaan sen, että jos oppilas tai perhe katsoo joogaamisen olevan vakaumuksensa vastaista, asia käsitellään riittävällä asiantuntemuksella ja sensitiivisyydellä.

Keskeiset lait ja asetukset

  • Suomen perustuslaki 
  • Hallintolaki
  • Kunnallisesta viranhaltijasta annettu laki
  • Perusopetuslaki
  • Opetushallituksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -määräys

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 22.1.2021
diaarinumero ISAVI/363/2020

Kunta on velvollinen järjestämään lukiokoulutuksen kansallisten opetusjärjestelynormien mukaan ja noudattamaan viranomaistoiminnalle asetettuja vaatimuksia
 

Asian kuvaaminen 

Lukiossa oli vähennetty lähiopetusta valtakunnallisesti pakollisista ja syventävistä kursseista vuodesta 2014 lähtien. Kurssit oli sijoitettu lukion lukujärjestykseen siten, että noin 30–40 % vuosittain järjestetyissä kursseissa opetusta ei ole annettu lukioasetuksen mukaan täysimääräisenä. Lisäksi lukion opetussuunnitelmassa oli kategorisoitu kaikki kurssit sellaisiksi, jotka voi suorittaa osittain tai kokonaan itsenäisesti. Itsenäisesti suoritettavien kurssien ja muun itsenäisen opiskelun suoritusperiaatteet eivät kuitenkaan käyneet selvästi ilmi lukion opetussuunnitelmasta.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi kunnan lukiokoulutuksesta vastaavalle sivistyslautakunnalle, sivistystoimen esimiehelle ja lukion rehtorille huomautuksen lukiolain ja -asetuksen vastaisesta menettelystä kunnan lukiokoulutusta järjestettäessä. Kunta on velvollinen järjestämään lukiokoulutuksen niin, että se vastaa niitä edellytyksiä, jotka valtioneuvosto on lukioille tuntijaosta säätänyt. Tapauksessa (valtioneuvoston lukioille säätämästä) tuntijaosta poikkeaminen vaaransi lukiokoulutukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista sekä opiskelijoiden yhdenvertaisia edellytyksiä suorittaa menestyksellisesti lukion oppimäärä ja ylioppilastutkinto.

Lisäksi aluehallintovirasto antoi kunnan lukiokoulutuksesta vastaavalle sivistyslautakunnalle, sivistystoimen esimiehelle ja lukion rehtorille huomautuksen hallinto- ja julkisuuslain vastaisesta viranomaistoiminnasta. Lukion opetusjärjestelyiden kuvauksien on vastattava hallinto- ja julkisuuslaista ilmenevää vaatimusta viranomaisen toiminnan läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta. Tapauksen lukion osalta ei ollut selkeästi kirjoitettu auki, miten valtakunnallisesti määrätty tuntijako ja opetussuunnitelman perusteissa mainittu itsenäinen opiskelu toteutetaan.

Tapauksessa tosiasiallisesti annetun opetuksen määrä oli jäänyt säännöksissä edellytettyä vähimmäismäärää pienemmäksi. Itsenäiseen opiskeluun kuuluvat kuvaukset ja velvoitteet olivat jääneet opiskelijoille epäselväksi. Lukion opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa oli opetusjärjestelyiden peitellyn kuvauksen vuoksi ollut erittäin vaikea todentaa ja valvoa itse julkisen vallan käyttöä ja sitä kautta oikeuksiaan ja etujaan. Koulutuksen järjestäjä ei ollut suojannut riittävällä tavalla puheena olevan lukion opiskelijoiden oikeusjärjestyksen perusteella heille kuuluvia oikeutettuja odotuksia. Lukion opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa on voitava luottaa viranomaisen toiminnan oikeellisuuteen ja toiminnan lainmukaisuuteen. Vaatimus on korostunut, kun toiminnan kohteena ovat erityissuojelun alle kuuluvat lapset.

Ratkaisun perusteet

Lukiolain 22 §:n mukaan opiskelijalla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta sekä opinto-ohjausta. Lukion jaksolukujärjestyksen tekemisen peruslähtökohtana tulee olla valtioneuvoston säätämä tuntijakoasetus. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että opetustuntien systeeminen karsiminen kursseista niitä lukujärjestykseen sijoitettaessa/ lukujärjestyssijoittelulla loukkasi opiskelijoiden oikeutta opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Aluehallintovirasto korosti, että valtioneuvoston tuntijakoasetus on normi, ei suositus, jonka mukaisesti koulutuksen järjestäjä on velvollinen tarjoamaan opetusta. Muiden muassa tällä keinoin turvataan lukio-opiskelijoiden yhdenvertainen oikeus saada lukio-opetusta asuinpaikasta riippumatta.

Lukion opetussuunnitelman perusteissa (2015) todetaan, että osa lukiokoulutuksen oppimäärään sisältyvistä opinnoista voidaan edellyttää opiskeltavaksi itsenäisesti. Opiskelijalle voidaan myös hakemuksesta myöntää lupa suorittaa opintoja itsenäisesti. Kyseessä olevan lukion opetussuunnitelmassa oli kuvattu kaikki kurssit sellaisiksi, jotka voi suorittaa myös osittain tai kokonaan itsenäisesti. Aluehallintovirasto totesi tällaisen menettelyn olevan sallittua, mutta asettavan koulutuksen järjestäjälle korostetun velvollisuuden varmistaa opiskelijan osaaminen itsenäisen opiskeluvaiheen aikana ja jälkeen. Lukion paikalliseen opetussuunnitelmaan ei kuitenkaan ollut kirjattu itsenäisen opiskelun suoritusperiaatteita, eikä itsenäisellä opiskelulla saavutettua osaamista ollut systeemisesti arvioitu. Aluehallintovirasto katsoi, että termiä itsenäisesti suoritettu kurssi tai sen osa on kyseisessä lukiossa käytetty osittain virheellisesti. Opiskelijoilta on edellytetty tai on oletettu, että he kompensoivat itsenäisesti opiskellen ne sisältöalueet, joita vajaaksi jääneen opetuksen vuoksi ei ole ehditty käymään lähiopetuksessa läpi. Opiskelija ei ole ollut välttämättä edes tietoinen, että joitain kurssien sisältöalueita jää kokonaan tai osittain käsittelemättä ja että häneltä edellytetään näiden sisältöalueiden itsenäistä opiskelua.

Aluehallintovirasto toi vielä päätöksessään esille, että sen näkemyksen mukaan lukiokoulutusta koskenut perusteellinen normiuudistus turvaa myös tulevaisuudessa lukiokoulutuksen yhdenvertaisuuden maan eri alueilla.  1.8.2021 voimaan tulevissa lukioiden uusissa opetussuunnitelmissa korostetaan vielä aikaisempaa enemmän itsenäisen opiskelun käyttämisen ehdollisuutta: itsenäinen opiskelu ei saa vaarantaa koulutukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista eikä opiskelijan edellytyksiä oppimäärän ja ylioppilastutkinnon suorittamiseen.

Keskeiset lait ja asetukset

  • Suomen perustuslaki
  • Lukiolaki
  • Hallintolaki
  • Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki (julkisuuslaki)
  • Yhdenvertaisuuslaki
  • Lukioasetus/Valtioneuvoston asetus lukiokoulutuksesta
  • Valtioneuvoston asetus lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta
     

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 8.2.2021
diaarinumero ISAVI/3619/2020

Opettaja ja rehtori ovat vastuussa oppilaiden oikeuksien ja opetussuunnitelman mukaisen opetuksen toteutumisesta

Asian kuvaaminen 

Opetussuunnitelman mukainen opetusvelvollisuus ei täyttynyt useiden oppiaineiden osalta peruskoulun 5. vuosiluokalla, koska opetussuunnitelmassa vahvistettua oppimäärää ei lukuvuoden aikana ehditty käymään läpi. Luokan opetus oli jäänyt toistuvasti jälkeen useissa oppiaineissa rinnakkaisluokkiin verrattuna. Tapauksessa opetussuunnitelman mukaisen opetuksen ja opetussuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen liittyvät ongelmat keskittyivät yhteen luokanopettajaan ja tämän opettamaan luokkaan. Opetussuunnitelman toteutumiseen liittyvien ongelmien takia oppilaiden vanhemmat ja koulun muut opettajat olivat ottaneet yhteyttä koulun rehtoriin. Yhteydenottojen perusteella koulussa ryhdyttiin toimenpiteisiin oppimisen tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta asiaan puuttumisen taso koettiin riittämättömäksi.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kiinnitti peruskoulun 5. vuosiluokan luokanopettajan huomiota opettajan velvollisuuteen huolehtia siitä, että opetuksessa noudatetaan opetussuunnitelmaa, käsitellään vahvistettu oppimäärä ja saavutetaan opetussuunnitelman mukaiset tavoitteet. Opettajalla on vastuu opetusryhmänsä toiminnasta, oppimisesta ja hyvinvoinnista. Opettajan tehtävään kuuluu muun ohessa oppilaiden oppimisen ja työskentelyn seuraaminen sekä edistäminen, mahdollisten vaikeuksien varhainen tunnistaminen sekä oppilaiden ohjaaminen ja tukeminen.

Aluehallintovirasto saattoi lisäksi ko. peruskoulun rehtorin tietoon käsityksensä rehtorin vastuusta koulun toiminnasta. Rehtorin tulee tukea opettajia työssään ja huolehtia opetusryhmien muodostamisesta siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Rehtori on vastuussa siitä, että oppilaiden oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä toteutuu koulun arjessa.

Ratkaisun perusteet 

Opettaja on vastuussa siitä, että hänen oppilaansa saavat opetussuunnitelman mukaista opetusta ja saavuttavat opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Lähtökohtaisesti opettajalla on pedagoginen vapaus valita opetustilanteeseen sopivat työtavat ja sisällöt.  Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että asiassa saadun selvityksen perusteella ko. 5. vuosiluokan opetuksessa oli jäänyt käymättä läpi osia opetussuunnitelmassa määritellyistä sisällöistä. Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että pedagogisesta vapaudesta huolimatta opettajalla on aina velvollisuus noudattaa opetussuunnitelmaa ja käsitellä siinä vahvistettu oppimäärä. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan opettajalla on myös velvollisuus toimia yhteistyössä koulun rehtorin ja muiden opettajien kanssa, jotta opetuksessa saavutettaisiin opetussuunnitelman mukaiset tavoitteet.

Perusopetuslain 37 §:n 1 momentin mukaan koulun toiminnasta vastaa rehtori. Koulun johdolla on käytännön vastuu opetuksen ja tuen järjestämiseen liittyvistä ratkaisuista kouluyhteisöissä, kaikilla vuosiluokilla ja kaikissa oppiaineissa. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että koulun toiminnasta vastaavan rehtorin olisi tullut harkita, voisiko ko. luokalle lisätä tukitoimia, tehdä muutoksia opettajajärjestelyyn tai muuttaa oppilasryhmiä, jotta opetuksessa voitaisiin saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Aluehallintovirasto arvioi, että rehtorin olisi tullut puuttua asiaan jo varhaisessa vaiheessa, jotta oppilaiden oikeusturva ja oikeus opetukseen toteutuu.

Keskeiset lait ja asetukset

  • Hallintolaki
  • Kunnallisesta viranhaltijasta annettu laki
  • Perusopetuslaki
  • Perusopetusasetus
  • Opetushallituksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -määräys

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 12.1.2021
diaarinumero PSAVI/1711/2020

Opetuksen seuraamisen rajoittamisesta on tehtävä hallinnollinen päätös

Asian kuvaaminen

Opetuksen järjestäjä oli rajoittanut kantelijan oikeutta päästä seuraamaan lapsensa opetusta. Kantelijalle lähetetyissä viesteissä rajoittamista perusteltiin lapsen tapaamisoikeuksilla, jotka oli yksilöity tuomioistuimen päätöksessä. Aluehallintovirastoon toimitetuista selvityksistä ilmeni, että perusteena oli ollut myös lähivanhemman kielteinen suhtautuminen siihen, että etävanhempi seuraisi opetusta. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi X:lle ja Y:lle huomautuksen. Huomautus koski sitä, että kun rajoitetaan henkilön perusopetuslain 19 §:n mukaista oikeutta päästä seuraamaan opetusta, on rajoittamisesta tehtävä kirjallinen perusteltu päätös muutoksenhakuohjeineen.

Ratkaisun perusteet 

Perusopetuslain 19 §:n mukaan opetus on julkista. Perustellusta syystä voidaan rajoittaa oikeutta päästä seuraamaan opetusta. Perusopetuslain hallituksen esityksen (HE 86/1997 vp, s. 62) mukaan oikeutta päästä seuraamaan opetusta voidaan rajoittaa vain poikkeustapauksissa. Syynä voi olla esimerkiksi se, jos ulkopuolisten mukanaolosta voi olla haittaa opetustyölle tai jos ulkopuolisten mukanaolo voi häiritä oppilaiden ja opettajan työskentelyä. 

Jokaisella on perusopetuslain 21 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Asia on käsiteltävä toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Jokaisella on myös oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Perusopetuslain 19 §:n perusteella tehtävien päätösten muutoksenhausta ei ole erikseen säädetty laissa. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön mukaisesti oikeus seurata opetusta kuuluu kaikille. Jos tätä oikeutta rajoitetaan, on jokaisella oikeus saada rajoittamista koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi perustuslain 21 §:n nojalla. Opetuksen järjestäjän perusopetuslain 19 §:n nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta opetuksen järjestäjän luonteen perusteella yleisten muutoksenhakua koskevien säännösten mukaan joko kunnallisvalituksella kuntalain mukaisesti tai hallintovalituksella hallintolainkäyttölain mukaisesti.

Opetuksen seuraamisen rajoittamisesta ei tässä tapauksessa tehty lain edellyttämää hallintopäätöstä, vaan asiasta vain ilmoitettiin kantelijalle. Aluehallintovirastoon toimitetuista asiakirjoista ei käy ilmi perusteltua syytä opetuksen julkisuuden rajoittamiseen. Selvitysten mukaan kantelija oli kerran aikaisemmin seurannut opetusta. Asiakirjoissa ei tuotu esiin, että kantelija olisi tällöin haitannut opetustyötä tai häirinnyt työskentelyä. Opetuksen seuraamisen rajoittamista perusteltiin ainoastaan tapaamisoikeuksilla ja sillä, että lähivanhempi suhtautui opetuksen seuraamiseen kielteisesti. 

Opetuksen järjestäjällä ei ole toimivaltaa puuttua vanhempien välisiin tapaamisoikeutta koskeviin asioihin. Opetuksen seuraamisen rajoittamisen pitää perustua laissa säädettyihin edellytyksiin. Pelkästään toisen vanhemman kielteinen suhtautuminen opetuksen seuraamiseen ei ole laissa tarkoitettu perusteltu syy rajoittaa oikeutta seurata opetusta.  Opetuksen järjestäjän on arvioitava asiaa puolueettomasti.

Lisätietoa:

  • Suomen perustuslaki
  • Perusopetuslaki
  • Hallintolaki

Pelastustoimi ja varautuminen

Lounais-Suomen aluehallintovirasto 
Pelastustoimi ja varautuminen 
Ratkaisupäivämäärä 1.10.2021
diaarinumero LSAVI/5546/2021

Pelastuslaitoksen pelastustoimintaan osallistuvan päätoimisen päällystön kelpoisuus                                                                           

Asian kuvaaminen 

Aluehallintovirasto selvitti sille saapuneen ilmoituksen perusteella, työskenteleekö pelastuslaitoksen päätoimisessa päällystövirassa pelastustoimintaan osallistuvia henkilöitä, joilla ei ole pelastuslaissa (379/2011) säädettyä virkaa tai tehtävää vastaavaa kelpoisuutta. Aluehallintovirasto pyysi pelastuslaitokselta selvitystä siitä, millaisilla tutkintotaustoilla pelastustoimen johtamiseen osallistuvat henkilöt toimivat virassaan, onko kyseessä virkasuhde vai jokin muu, sekä sitä, onko erityisistä kelpoisuusvaatimuksista poikettu virkaan otettaessa. Lisäksi aluehallintovirasto pyysi pelastuslaitosta toimittamaan pelastuslaitoksen ylimmän viranhaltijan päätökset koskien pelastuslain 26 §:n 2 momentissa tarkoitettua pelastusviranomaiseksi määräämistä.

Pelastuslaitoksen antaman selvityksen mukaan pelastustoiminnan johtamiseen osallistuu henkilöitä palopäällystön amk -tutkinnolla, päällystötutkinnolla, alemmalla päällystötutkinnolla ja lisäksi yhdelle henkilölle on myönnetty erivapaus. Yksi henkilö oli selvityshetkellä palopäällystöopiskelija. 19 henkilöä työskenteli toistaiseksi voimassa olevassa virkasuhteessa ja kuusi henkilöä määräaikaisessa virkasuhteessa. Opiskelija työskenteli määräaikaisessa virkasuhteessa. Pelastuslaitos kertoi selvityksessään, että kaikilla pelastustoiminnan johtamiseen osallistuvilla henkilöillä oli joko toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen virkasuhde.

Selvityksen mukaan pelastuslaitoksella oli määräaikaisessa apulaispalomestarin virkasuhteessa yksi pelastustoiminnan johtamiseen osallistuva henkilö. Kyseessä oli aiemmin mainittu palopäällystöopiskelija. Pelastuslaitoksen mukaan tapauksessa oli tehty poikkeaminen pelastuslain 57 pykälän kelpoisuusehdoista perustuen kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 6 pykälään.

Lain edellyttämää erityistä syytä tai kunnan tekemää päätöstä poikkeamisesta ei selvityksessä esitetty. Myöskään tarkempia tietoja apulaispalomestarin viranhoitoon kuuluvista tehtävistä ei esitetty.

Selvityksen mukaan pelastuslaitoksella ei pelastuspäällystön osalta tehdä erillistä nimeämistä pelastusviranomaiseksi, vaan nimeäminen tehdään pelastusjohtajan tekemän palkkauspäätöksen yhteydessä.

Asian ratkaisu

Aluehallintoviraston arvion mukaan pelastuslaitos ei ollut apulaispalomestarin virkaa täyttäessään perustellut riittävällä tarkkuudella poikkeamista erityisistä kelpoisuusehdoista, eikä tuonut esille poikkeamisen välttämättömyyttä. Tästä syystä määräaikaiseen virkaan nimitettäessä hyvän hallinnon ja oikeusturvan takeet eivät ole toteutuneet.

Lounais-Suomen aluehallintovirasto antoi pelastuslaitokselle huomautuksen lainvastaisesta menettelystä apulaispalomestarin virantäytössä.

Ratkaisun perustelut

Erityisten kelpoisuusehtojen asettaminen pelastustoimintaan osallistuvien kohdalla on pelastuslain valmisteluaineiston (HE 257/2010) mukaan perusteltua, koska henkilöstö työskentelee tehtävissä, joissa työntekijöiden oma, autettavien ja yhteiskunnan turvallisuus edellyttää määrätyn tasoista ammattitaitoa. Pelastuslaitos oli nimittäessään henkilön apulaispalomestarin määräaikaiseen virkaan ilman pelastuslaissa asetettuja erityisiä kelpoisuusvaatimuksia soveltanut kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijoihin sovellettavan lain 6 §:n 2 momenttia. 

Aluehallintovirasto katsoi, että mikäli kunta tai hyvinvointialue päättää poiketa 6 § 2 momentin mahdollistamana erityisistä kelpoisuusvaatimuksista, tulee kyseessä olla yksittäistapaus, jolle on erityinen syy. Poikkeamisesta on tehtävä päätös perusteluineen. Lain valmisteluaineistossa on tuotu esille (HE 196/2002 s. 30), että tällainen tapaus voi olla esimerkiksi tilanne, jossa työvoimapulan vuoksi ei ole saatavissa kelpoisuusvaatimukset täyttäviä henkilöitä. Erityisten syiden esittämistä ja perusteluiden merkitystä on korostettu useissa KHO:n ratkaisussa. (KHO 1978 II 31, KHO 1980 II 22 ja KHO 29.7.2008 T 1772). Näin ollen poikkeaminen pelastustoimintaan osallistuvien erityisistä kelpoisuusvaatimuksista vaatii erityistä harkintaa.

Aluehallintovirasto totesi lisäksi, että kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain valmisteluaineistoon (HE 196/2002) on kirjattu, että säännöksellä ei puututa erityislainsäädännössä oleviin virkasuhteen käyttöä määrittäviin säännöksiin. Tämä huomioiden säännös ei ilman erityisiä perusteluja mahdollista poikkeamista pelastuslaissa asetetuista pelastustoimintaan osallistuvien erityisistä kelpoisuusvaatimuksista.

Perustuslakivaliokunta on osaltaan vahvistanut lausunnossaan (PeVL 64/2002 vp), että henkilö voidaan ottaa määräaikaiseen virkasuhteeseen säädetyistä erityisistä kelpoisuusvaatimuksista huolimatta, jos kunta erityisestä syystä yksittäistapauksessa 6 §:n 2 momentin nojalla niin päättää. Poikkeaminen voi tulla kyseeseen tilanteessa, jossa virkaan kuuluvat tehtävät on välttämättä hoidettava eikä määräaikaiseen virkasuhteeseen ole työvoimapulan takia saatavissa kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöä. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan huomioinut, että kunnalliselle itsehallinnolle jää riittävä liikkumavara poiketa lain vaatimuksista.

Aluehallintovirasto totesi, että työnantajan mahdollisuudet muuttaa kelpoisuusvaatimuksia omilla päätöksillään on rajattu ainoastaan vaatimusten tiukentamiseen. Kelpoisuusvaatimusten lieventäminen ei ole mahdollista (KHO 13.9.2018/4158, KHO 1981 II 37 ja KHO 19.8.1993/2884). Poikkeaminen erityisistä kelpoisuusvaatimuksista ei ole lainkaan mahdollista silloin, kun kyseessä on henkilön ottaminen toistaiseksi voimassa olevaan virkasuhteeseen.

Henkilön ottamisessa määräaikaiseen virkasuhteeseen erityisestä kelpoisuusvaatimuksesta huolimatta on oikeusturvaa korostava lähtökohta ollut, että määräaikaisuutta ei saa käyttää kelpoisuusvaatimuksien kiertämiseen. Jos määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetään kokonaan tai pääasiassa avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoitamista varten, tulisi käyttää kyseisen viran nimikettä ja soveltaa siihen virkaan säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia myös määräaikaisessa virkasuhteessa. (HaVM 5/1994).

Sovelletut säädökset

Perustuslaki (731/1999) 124 §

Pelastuslaki (379/2011) 23 §:n 2 mom., 26 § 2 mom. ja 57 §

Laki kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta (304/2003) 6 §

Sosiaalihuolto

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 2.2.2021
diaarinumero LSSAVI/7369/2020

Vanhustenhuollon koronakäytännöissä täytyy huomioida asiakkaan oikeudet

Asian kuvaaminen 

Kantelu koski tilannetta, jossa omainen kanteli asiakkaan puolesta asumispalvelun koronakäytännöistä. Asiakas asui yksityisessä tehostetun palveluasumisen yksikössä keväällä 2020, kun covid-19-pandemia alkoi. Yksikkö kielsi tuolloin vierailut. Kiellon perusteena oli hallituksen valtakunnallinen ohjeistus. 

Omaiset pyysivät saada tulla katsomaan asiakasta sillä perusteella, että asiakkaan kunto huononee, ellei hän saa tavata läheisiään. Yksikön lääkäri ilmoitti, että vierailut sallitaan ainoastaan, jos saattohoitopäätös on tehty. Asiakkaalle tehtiin saattohoitopäätös, jotta omaiset voisivat vierailla hänen luonaan. Omaisten vierailtua yksikössä asiakas eristettiin kahdeksi viikoksi.

Asian ratkaisu 

Asiakkaan hoidon puutteet liittyivät vierailukiellon asettamiseen sekä saattohoito-, karanteeni- ja eristyspäätösten tekemiseen. Toiminnalla puututtiin asiakkaan perusoikeuksiin, mikä tekee asiasta vakavan. Yksityiskohtainen ja tarkkarajainen lainsäädäntö on kuitenkin joissakin kohdin puuttunut, sillä koronapandemiaan liittyvä tilanne oli keväällä 2020 uudenlainen kaikille toimijoille. Lisäksi koronaa koskevien ohjeiden on todettu olleen osittain virheellisiä. Näistä syistä aluehallintovirasto ei päätynyt antamaan asiassa huomautusta.

Aluehallintovirasto kiinnitti yksikkö Y:n toiminnasta vastaavan vastuuhenkilön huomiota asiakkaiden perusoikeuksien turvaamiseen ja hyvän hallinnon periaatteiden, erityisesti suhteellisuusperiaatteen, huomioimiseen yksikön kaikessa toiminnassa.

Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti yksikön lääkärin huomiota hänen vastaisen toimintansa varalle, jotta lain edellytykset toteutuvat jatkossa saattohoito-, karanteeni- ja eristyspäätöksissä.

Ratkaisun perusteet 

Vierailukielto

Yksikössä ei tehty tilanne- ja asiakaskohtaista arviointia, vaan vierailukielto oli ehdoton, pois lukien saattohoitoasiakkaat. Toimintaa ohjasivat koronatilanteeseen liittyvät sosiaali- ja terveysministeriön ja kunnan ohjeet. Nämä ohjeet on eduskunnan oikeusasiamies myöhemmin todennut tietyiltä osin lainvastaisiksi.

Vaikka periaatteessa valtakunnallisiin ministeriön ohjeisiin tulee voida luottaa, yksikön vastuuhenkilön on tunnettava omaa alaansa koskeva lainsäädäntö ja noudatettava perustuslakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on koronaa koskevissa ohjeissaan korostanut, että kuten kaikessa tosiasiallisessa hallintotoiminnassa, on myös vierailukieltojen toimeenpanossa noudatettava hallinto-oikeudellista suhteellisuusperiaatetta. Kieltojen on siis oltava oikeasuhtaisia tarkoituksen saavuttamiseen nähden. Kiellot eivät voi olla kategorisia, vaan niiden on mahdollistettava tapauskohtainen harkinta.

Vierailukiellon asettamisessa toimittiin virheellisesti myös asiakkaan perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Perusoikeuksia voidaan rajoittaa vain lain nojalla, ei ohjeiden perusteella. Tartuntatautilaissa ei ole erikseen säädetty oikeudesta henkilön perusoikeuksien rajoittamiseen muutoin kuin karanteeni- ja eristämistilanteissa. Tartuntatautilain nojalla ei voi myöskään antaa sitovia vierailukieltoja asumisyksiköihin. Olennaiseksi nousevat perustuslain pykälät 6, 7, 9 ja 10. Kyseisen yksikön kohdalla oli viitteitä siitä, että nämä perusoikeuksia koskevat perusperiaatteet jätettiin huomioimatta.

Saattohoitopäätös

Yksikkö teki myös saattohoitopäätöksen virheellisin perustein. Saattohoitopäätös tehtiin, jotta vierailut koronatilanteen aikana olisivat mahdollisia. Potilasta ei pidä asettaa saattohoitoon tällaisin perustein. Lisäksi saattohoidosta ei tehty hoitosuunnitelmaa. Vastuulääkärin tulee laatia jokaiselle palliatiivisessa hoidossa olevalla yksilöllinen hoitosuunnitelma.

Karanteeni-/eristämispäätös

Lisäksi karanteeniin ja eristämiseen asettamisessa toimittiin virheellisesti. Kirjallisessa selvityksessään ja potilaskirjauksissaan päätöksen tehnyt lääkäri käyttää kumpaakin termiä. Tämä viittaa siihen, että lääkärillä ei ollut selvyyttä siitä, oliko kyseessä karanteeni vai eristäminen, eikä siitä, miten eristämisen ja karanteenin kohdalla tulee käytännössä lain mukaan toimia.

Todennäköisesti myöskään karanteenille tai eristämiselle ei kyseisen asiakkaan kohdalla ollut perusteita. Pelkkä omaisen vierailu asukkaan luona ei vastaa tartuntatautilain määritelmää karanteenin tai eristyksen asettamisen perusteista. Sekä karanteenin että eristämisen kohdalla asiakkaalle tulee myös laatia valituskelpoinen hallintopäätös. Näin ei toimittu kyseisen asiakkaan kohdalla. Tämä on merkittävä asiakkaan perusoikeuksia loukkaava virhe. 

Lisäksi toiminta on ollut virheellistä niiltä osin, että kyseinen lääkäri ei ollut tartuntatautilaissa tarkoitettu tartuntataudeista vastaava virkalääkäri. Ainoastaan kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän virkasuhteinen tartuntataudeista vastaava lääkäri voi päättää henkilön asettamisesta karanteeniin tai eristykseen. Kyseisellä lääkärillä ei siis olisi ollut oikeutta eristää tai asettaa asiakasta karanteeniin.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 16.6.2021
diaarinumero LSSAVI/10239/2020

Kunnan sosiaalitoimen tulee taata palvelujen saatavuus myös lomien aikana
 

Asian kuvaaminen 

Kantelussa tuotiin esiin, että lomajärjestelyistä johtuen kaikki kunnan vammaispalvelun sosiaalityöntekijät olivat kesällä kuukauden ajan lomalla yhtä aikaa. Asiakkaan yhteydenotot eivät menneet perille, eikä asiakasta myöskään tavoittanut informaatio loma-aikojen järjestelyistä. Lisäksi kunnan vammaispalvelussa oli kesän aikana kokonainen viikko, jolloin töissä ei ollut ketään. Kunnan antamasta selvityksestä ei käynyt ilmi, että sosiaalityöntekijöille olisi palkattu sijaisia kesälomien ajaksi. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi kunnalle huomautuksen puutteista vammaispalvelujen saatavuudessa. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kunnan tulee varmistaa, että sosiaalitoimen yksikössä on kaikkina aikoina saatavilla riittävä henkilöstö palveluiden toteuttamiseksi lain edellytysten mukaisesti. 

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että kesälomiin vedoten ei voida poiketa lain mukaisista käsittelyajoista palveluntarpeen arvioinneissa, kiireellisyysarvioinneissa tai päätöksenteossa. Vammaispalveluita koskevat asiat tulee käsitellä viivytyksettä ja esimerkiksi vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien tarpeen selvittäminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä sen jälkeen, kun asia on tullut vireille. Osa asiakkaista saattaa myös olla erityisen tuen tarpeessa olevia henkilöitä, joiden palveluntarpeen arvioinnin tekemisestä vastaa aina sosiaalityöntekijä. Määräaikojen noudattaminen vaarantui kyseisessä kantelutapauksessa, sillä vammaispalvelussa ei ollut kuukauteen sosiaalityöntekijöitä tekemässä päätöksiä ja arviointeja, ja lisäksi kesään sisältyi ajanjakso, jolloin paikalla ei ollut ketään. 

Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä   tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa   sekä   oikeus   saada oikeuksiaan   ja   velvollisuuksiaan   koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi. Etenkin päädyttäessä kielteiseen ratkaisuun, on hakemuksen viivytyksettömällä käsittelyllä suuri merkitys hakijan oikeusturvan kannalta. Hakijan tulee saada muutoksenhakukelpoinen päätös asiassa mahdollisimman pian.

Kunnan täytyy turvata kuntalaisille riittävät sosiaalihuollon palvelut sekä kiireellisessä tapauksessa yksilölliseen   tarpeeseen   perustuvat   sosiaalipalvelut   siten, ettei oikeus välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon vaarannu. Lisäksi kunnan on huolehdittava siitä, että palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Kunnan tulee varmistaa, että paikalla on aina riittävästi sosiaalihuollon ammattihenkilöitä, jotta palvelut voidaan toteuttaa lain edellytysten mukaisesti. Henkilökunnan tilapäisiin poissaoloihin loma-aikoina tulee varautua etukäteen sijaisuusjärjestelyillä ja varahenkilöstöllä.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Perustuslaki 21 §
  • Hallintolaki 7 §, 8 §, 23 §
  • Sosiaalihuoltolaki 6 §, 12 §, 33 §, 36 §
  • Vammaispalvelulaki 3 §, 3 a §
     

Lapin aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 14.4.2021
diaarinumero LAAVI/1433/2020

Viranomainen voi kieltää avustajaa esiintymästä viranomaisessa

Asian kuvaaminen

A kanteli kunnan johtavan viranhaltijan B:n menettelystä. A:n mukaan B oli kieltänyt A:n avustajaa C:tä osallistumasta palaveriin, jossa oli tarkoitus kuulla A:ta perheen sosiaalihuollon järjestämistä koskevassa asiassa. A:n mukaan B oli ilmoittanut, että koska A oli aiemmin ilmoittanut asiamiehekseen asianajaja D:n, ei C voinut toimia hänen avustajanaan palaverissa.

B antoi aluehallintovirastolle selvityksen asiassa. B:n mukaan A:lle oli kerrottu, että hänellä ei voi olla kahta avustajaa, ja koska D oli ilmoitettu A:n avustajaksi, ei C voinut toimia avustajana. B:n mukaan kokous oli kuitenkin muuttunut niin kaoottiseksi ja A:n ja C:n käytös kovaäänistä ja epäasiallista, että kokous piti joka tapauksessa keskeyttää.

Aluehallintovirasto totesi, ettei se voinut saamiensa selvitysten perusteella ottaa kantaa siihen, mitä palaverissa oli tapahtunut, ja oliko A:n ja C:n toiminta ollut siinä määrin epäasiallista tai häiritsevää, että kokous oli pitänyt keskeyttää. Aluehallintovirasto kuitenkin totesi, että asianosaisella on oikeus käyttää hallintoasiassa valitsemaansa avustajaa, samoin kuin oikeus vaihtaa avustajaansa. Avustajien lukumäärästä, pätevyydestä tai oikeudesta vaihtaa avustajaa ei ole sellaista säädöstä, jonka nojalla viranomainen voisi asettaa rajoituksia asiassa.

Viranomainen voi kuitenkin kieltää avustajaa esiintymästä viranomaisessa, jos tämä on tehtäväänsä sopimaton. Tällainen tilanne voi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun avustajan toiminta kokonaan estää sen asian käsittelyn, jossa hänen on tarkoitus toimia avustajana. Avustajan esiintymiskiellosta on ilmoitettava päämiehelle ja varattava tälle tilaisuus hankkia uusi avustaja, sekä annettava valituskelpoinen päätös. Kun päätöksellä rajoitetaan yhteydenpitoa, tulee päätöksessä olla ohje siitä, miten päätökseen voi hakea muutosta hallinto-oikeudessa.

Aluehallintoviraston käsityksen mukaan tilanne oli ollut joka tapauksessa sen kaltainen, että C:tä oli tosiasiallisesti kielletty esiintymästä viranomaisessa, jolloin asiassa olisi tullut toimia hallintolain edellyttämällä tavalla.

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Hallintolaki (434/2003) 12 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 18.3.2021
diaarinumero ISAVI/2739/2020

Kehitysvammalain nojalla ei voi järjestää asiakkaalle avustajaa työnantajamallilla

Asian kuvaaminen 

Sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä oli myöntänyt kehitysvammalain nojalla järjestettävään päivä- ja työtoimintaan asiakkaalle avustajan. Avustaja oli myönnetty kehitysvammalain perusteella ja järjestetty työnantajamallilla.

Kuntayhtymän selvityksen mukaan vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua myönnettiin lain edellytykset täyttävälle henkilölle. Aluehallintovirastoon kehitysvammaisten erityishuollosta tehdyssä oikaisuvaatimuksessa kävi ilmi, että vammaispalvelulain mahdollistamaa työnantajamallia oli sovellettu myös avustajaan, joka oli myönnetty kehitysvammalain perusteella.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto ilmaisi käsityksenään, että kehitysvammalaki ei tunne henkilökohtaisen avustajan palvelun järjestämistä työnantajamallilla, vaan järjestämistapa kuuluu vammaispalvelulakiin. Näin ollen aluehallintovirasto katsoi, että muut järjestämisen tavat (oma tuotanto, ostopalvelu tai palveluseteli) ovat mahdollisia, kun lähiohjaajan palvelu järjestetään kehitysvammalain perusteella.

Ratkaisun perusteet 

Vammaispalvelulaissa henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella. Vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun tarvitsijalla tulee olla voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Mainittu ”voimavaraedellytys” rajaa palvelun piiristä pois sellaiset vammaiset, joilla ei ole itsellään kykyä määritellä avun tarvettaan, vaan määrittely perustuu ulkopuolisen tahon näkemykseen. Henkilökohtaisen avun saamisedellytykset ratkaistaan aina asiakkaan vammasta tai sairaudesta johtuvan avun- ja palvelutarpeen perusteella.

Aluehallintovirasto katsoi, että henkilökohtaista apua on mahdollista järjestää kehitysvammalain mukaisena tarpeellisena ohjauksena (kehitysvammalain pykälän 2 kohta 3) tai muuna vastaavana erityishuollon toteuttamiseksi tarpeellisena toimintana (pykälän 2 kohta 10). Apua voi järjestää näillä tavoilla silloin, kun vammaispalvelulain mukainen palvelu ei ole asiakkaan palveluntarpeeseen nähden riittävä ja sopiva.

Kunta voi huolehtia sosiaalihuollon järjestämisestä siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain pykälän 4 mukaan. Kunta tai kuntayhtymä voi siis järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät:

  1. hoitamalla toiminnan itse
  2. sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa
  3. olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä
  4. hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelujen tuottajalta 

    tai
     
  5. antamalla palvelunkäyttäjälle palvelusetelin, jolla kunta sitoutuu maksamaan palvelun käyttäjän kunnan hyväksymältä yksityiseltä palvelujen tuottajalta hankkimat palvelut kunnan päätöksellä asetettuun setelin arvoon asti.

Kehitysvammalaki ei tunne henkilökohtaisen avustajan palvelun järjestämistä työnantajamallilla. Työnantajamalli kuuluu vammaispalvelulakiin. Näin ollen edellä mainitut muut järjestämisen tavat (oma tuotanto, ostopalvelu tai palveluseteli) ovat mahdollisia vaihtoehtoja, kun kyseessä on lähiohjaajan palvelun järjestäminen kehitysvammalain perusteella.

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (vammaispalvelulaki) 4 § 1 momentti, 8 c §
  • Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (kehitysvammalaki) 2 §
  • Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 4 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 19.3.2021
diaarinumero ISAVI/9408/2019

Erityishuoltoon liittyvästä kuljetuksen järjestämisestä täytyy tehdä muutoksenhakukelpoinen päätös

Asian kuvaaminen 

Kuntayhtymä muutti kantelijan tyttären kehitysvammaisten erityishuoltoon liittyvien kuljetusten järjestämistapaa kantelijan vastustuksesta huolimatta. Tyttären kuljetus erityishuoltona järjestettävään päivätoimintaan yhdistettiin paikkakunnan koulukyyteihin. Asiasta ei tehty asiakkaalle päätöstä eikä asiakkaalle tai hänen omaiselleen ilmoitettu asiasta. Muutos kävi ilmi, kun päivätoiminnan alettua kesäloman jälkeen asiakkaan nimeä ei löytynyt taksilistoista.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi järjestämisvastuussa olevalle kuntayhtymälle huomautuksen muutoksenhakukelpoisen päätöksen teon laiminlyönnistä. 

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kehitysvammalaki ei yksityiskohtaisesti määrittele sitä, kuinka kehitysvammaisen henkilön kuljetukset erityishuoltoon pitää järjestää. Kunnan harkinnassa on se, miten kuljetukset käytännössä järjestetään. Kunta voi järjestää kuljetukset yksilökuljetuksina tai esimerkiksi yhteiskuljetuksina.

Aluehallintovirasto katsoi, että erityishuoltoon liittyvä kuljetus on järjestettävä kehitysvammaisen henkilön vamman tai sairauden aiheuttaman tarpeen edellyttämällä yksilöllisellä tavalla. Jos kehitysvammaisen henkilön mielestä kuljetus ei toteudu hänelle sopivalla tavalla, hänellä täytyy olla mahdollisuus vaatia, että kuljetukset järjestetään hänelle sopivalla tavalla. Hänellä on oikeus saada asiaan muutoksenhakukelpoinen päätös.

Erityishuoltoon liittyvistä kuljetuksista voidaan tehdä erillinen muutoksenhakukelpoinen päätös. Päätös kuljetuksen järjestämistavasta voidaan vaihtoehtoisesti sisällyttää asiakkaan erityishuolto-ohjelmaan. Jos asia yhdistetään erityishuolto-ohjelmaan, täytyy kuitenkin huomioida, että kuljetuksesta on oltava erillinen muutoksenhakuohje.

Kunta on velvollinen huolehtimaan erityishuollon saamiseksi välttämättömistä kuljetuksista kehitysvammalain pykälän 39 nojalla. Erityishuollon saamiseksi välttämättömien kuljetusten järjestämisessä ei ole kyse asiasta, joka ratkaistaan erityishuolto-ohjelmassa. Kyse ei ole myöskään erityishuollon antamista tai lakkaamista koskevasta ratkaisusta, jonka aluehallintovirasto voisi kehitysvammalain pykälän 81 a mukaisesti tutkia oikaisuvaatimuksen perusteella. Kuljetuksista ja niiden järjestämistavasta päättäminen on kunnan harkintavaltaan kuuluva asia. Tällaisesta asiasta tehtyyn kunnan sosiaalihuollon viranhaltijan päätökseen haetaan oikaisua kunnalliselta sosiaalihuollosta vastaavalta toimielimeltä.

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Perustuslaki 21 §
  • Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 39 §, 81 a §
  • Asetus kehitysvammaisten erityishuollosta 3 §
  • Sosiaalihuoltolaki 45 §, 50 §
  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 6 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 14.6.2021
diaarinumero ISAVI/3559/2020

Päätökset on perusteltava

Asian kuvaaminen

Sosiaalityöntekijä oli päätöksellään alentanut lapsen omaishoidontuen määrän toisesta hoitoluokasta ensimmäiseen hoitoluokkaan ilman perusteluja. Kantelija kertoi yrittäneensä myös suullisesti kysellä perusteluja, mutta ei niitä saanut.

Päätöksen tehneen sosiaalityöntekijän selvityksen mukaan päätöksestä löytyvät perustelut, muun muassa on mainittu kuntayhtymän vahvistamat omaishoidon tuen myöntämisen perusteet. Aluehallintovirastolle toimitetusta päätöksestä kävi ilmi, että päätöksen perusteluina oli mainittu laki omaishoidon tuesta (yksilöimättä mitään tiettyä lainkohtaa) sekä viittaus kuntayhtymän vahvistamiin omaishoidon tuen myöntämisen perusteisiin.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti sosiaalityöntekijän huomiota asianmukaiseen ammattitoimintaan siten, että päätökset on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.
Ratkaisun perusteet

Hallintolain 44 §:n mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä ilmi muun muassa päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu tai miten asia on muutoin ratkaistu.

Hallintolain 45 §:n mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Aluehallintovirasto katsoo, että yleinen, täysin yksilöimätön viittaus lakiin ja kuntayhtymän omaishoidon myöntämisen perusteisiin ei täytä hallintolaissa säädettyä perusteluvelvollisuutta. Perusteluista tulee käydä ilmi, mikä kriteeri juuri kyseisen asiakkaan kohdalla ei täyty.
Aluehallintovirasto toteaa, että päätöksen perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on varmistaa, että asianosainen saa tiedon paitsi ratkaisun lopputuloksesta myös sen perusteista. Päätöksen oikeellisuus on jälkikäteen mahdollista tarkistaa ainoastaan asianmukaisten perusteluiden kautta. Perusteluilla on siis keskeinen merkitys sosiaalihuollon asiakkaan muutoksenhakuoikeuden ja oikeussuojan toteutumisen kannalta. Perusteluiden avulla asianosainen voi arvioida tarvettaan turvautua muun muassa muutoksenhakukeinoihin. Perustelut myös ohjaavat muutoksenhakijaa kiinnittämään huomioita niihin seikkoihin, joilla on tai saattaa olla merkitystä muutoksenhakua ratkaistaessa. Riittävät perustelut lisäävät myös sosiaalihuollon asiakkaan luottamusta annettujen päätösten sisältöön. Asianmukaisten perustelujen puuttuminen saattaa estää tai ainakin oleellisesti vaikeuttaa hallinnon asiakkaan mahdollisuuksia ja edellytyksiä muutoksenhakukeinojen käyttämiseen.

Keskeiset lait

  • Hallintolaki (434/2003)

Lapin aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 14.1.2021
diaarinumero LAAVI/1441/2020

Tietojen pyytäjällä on oikeus valituskelpoiseen päätökseen – muistutuksen tekijän on saatava vastaus

Henkilö A:n mukaan sosiaalityöntekijän asiakasasiakirjamerkinnät olivat puutteellisia, sillä kaikkia henkilön A puheluiden sisältöjä ei ollut kirjattu. Henkilö A oli tyytymätön kunnan toimintaan myös siksi, että hänelle ei ollut luovutettu kaikkia hänen pyytämiään tietoja, kuten hänen lastensa äidin päihdetaustaa koskevia tietoja. Lisäksi henkilö A:n mukaan lastenvalvoja oli laiminlyönyt velvollisuutensa laatia virallinen elatuskyvyn laskelma lasten äidille. 

Henkilö A jätti 20.3.2020 sähköpostitse muistutuksen, johon hän sai vastauksen vasta kesäkuussa 2020.  

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto on 

1) kehottanut viranhaltijoita viipymättä toimimaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain pykälän 14 momentin 3 mukaisesti siltä osin kuin asiakkaan tietopyyntöön ei ole suostuttu 

ja 

2) saattanut viranhaltijan tietoon vastaisen varalle käsityksensä muistutuksen käsittelystä. 

Ratkaisun perusteet 

Asiakirjamerkinnät ja tietojen luovutus

Sosiaalihuollon asiakasasiakirjalain pykälän 4 momentin 1 mukaan sosiaalihuollon ammattihenkilöt sekä muu asiakastyöhön osallistuva henkilöstö ovat velvollisia kirjaamaan sosiaalihuollon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen, seurannan ja valvonnan kannalta tarpeelliset ja riittävät tiedot määrämuotoisina ja tallettamaan ne pykälän 5 mukaisesti. 

Edellä mainitun pykälän 5 mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) antaa tarkemmat määräykset sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen rakenteista ja asiakasasiakirjoihin merkittävistä tiedoista. Saman lain pykälän 28 momentin 1 mukaan velvoitetta tallettaa määrämuotoisia asiakirjoja sovelletaan kuitenkin vasta sitten, kun THL on antanut määräyksen asiasta. Tällaista määräystä ei kuitenkaan ole vielä annettu. Sen vuoksi aluehallintovirasto katsoo, että sosiaalihuollon henkilöstöllä on harkintavaltaa sen suhteen, mitä asioita he katsovat tarpeellisiksi, asiakaskertomukseen kirjattaviksi tiedoiksi. 

Jos asiakkaan tietopyyntöön ei suostuta, on viranomaisen julkisuuslain pykälän 14 mukaan ilmoitettava asiakkaalle kieltäytymisen syy sekä annettava asiakkaalle tieto mahdollisuudesta saada asiasta valituskelpoinen päätös ja tieto käsittelymaksuista. Viranomaisen on käsiteltävä asia viivytyksettä, kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut asiakirjaa koskevan tietopyynnön. 

Elatuslaskelman tekeminen

Elatustukilaissa ei ole elatusavun laskemiseen velvoittavaa säännöstä. Ennen sopimuksen vahvistamista sosiaalilautakunnan on erityisesti harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena. Kohtuullisuutta arvioidaan ottamalla huomioon lapsen oikeus riittävään elatukseen ja vanhempien maksukyky.

Muistutuksen käsittely 

Asiakaslain pykälän 23 momentin 2 mukaan toimintayksikön tai johtavan viranhaltijan on kirjattava muistutus ja käsiteltävä se asianmukaisesti ja annettava siihen kirjallinen vastaus kohtuullisessa ajassa muistutuksen tekemisestä. Vastaus on perusteltava. 

Muistutus pitää pääsääntöisesti tehdä kirjallisesti. Muuta lailla säädettyä muotovaatimusta muistutuksella ei ole. Kunta ei siten voi asettaa muistutuksen asianmukaiselle käsittelylle ehdoksi virallisen lomakkeen käyttämistä. 

Lisätietoa:

  • Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) 14 §, 23.1 §, 23.2 §
  • Laki lapsen elatuksesta (704/1975) 2.1 §, 7.1 §, 8.2 §, 
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 13 §
  • Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä (817/2015) 4.2 §
  • Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista (254/2015) 4.1 §, 5 §, 28.1 §
  • Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) 11.1 §, 11.2 §, 14.3 §, 14.4 §, 24.1 § 25 k, 33.2 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 16.7.2021
diaarinumero LSSAVI/4429/2021

Kunnan vanhustenhuollon yksiköissä puutteita koronakäytännöissä

Asian kuvaaminen 

Kantelu koski tilannetta, jossa omainen kanteli asiakkaan puolesta kunnan X asumispalveluyksikön koronakäytännöistä. Kyseisen kunnan koronavirusta koskevien ohjeiden mukaisesti kunnan ikääntyneiden asumisyksiköissä noudatettiin uusien asukkaiden kohdalla 10 vuorokauden ns. karanteeniomaisia olosuhteita. Tämä tarkoitti käytännössä mm. ruokailujen ja kuntoutuksen toteuttamista asukkaan omassa huoneessa. Asukkaalla ei ollut lupaa liikkua huoneensa ulkopuolella muutoin kuin hoitohenkilöstön luvalla muiden asukkaiden ollessa huoneissaan.

Asian ratkaisu 

Kyseinen kunnan X käytäntö on ollut luonteeltaan ennaltaehkäisevästi rajoittava ja koskenut kaikkia tiettyyn asiakasryhmään kuuluvia asiakkaita. Kansallinen ohjeistus ja eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset huomioon ottaen tällaiset sitovat ohjeistukset eivät ole sallittuja. Ennaltaehkäisevät, ikään kuin varmuuden vuoksi asetetut käytännöt, joille ei ole konkreettisia perusteita tietyn yksikön tai asiakkaan kohdalla, eivät ole sallittuja. Lisäksi ohjeissa on korostettu asiakaskohtaista arviointia, jota kunnan X käytäntö ei pitänyt sisällään. 

Koronapandemiaa koskevien ohjeiden ja määräysten kohdalla on painotettu suhteellisuusperiaatteen huomioimista. Hallinto-oikeudellisen suhteellisuusperiaatteella viitataan oikeasuhtaisuuteen kieltojen tarkoituksen saavuttamiseen nähden. Kaikkien asiakkaiden asettaminen karanteeninomaisiin olosuhteisiin jopa kymmeneksi vuorokaudeksi on suhteettoman voimakas toimenpide ja asiassa olisi tullut vähintään tarkoin punnita kevyempien keinojen riittävyyttä. 

Kyseisenkaltaisia käytäntöjä luotaessa olisikin tullut arvioida niiden välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta sekä vaihtoehtoisia keinoja viruksen leviämisen estämiseksi. Lisäksi aluehallintovirasto viittaa päätöksessään eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätökseen EOAK/4733/2020, jossa korostetaan johdon vastuuta. Johdon on aina huolehdittava siitä, että henkilökunnalle annetut ohjeet ovat lainmukaisia ja ettei ohjeiden perusteella toimita vastoin sitä, mitä laissa on säädetty. Kunnan olisi tullut tarkoin harkita ohjeidensa sisältö ja sisällön lainmukaisuus. 

Aluehallintovirasto on arvioinnissaan huomioinut myös sen, että kunnan X suhteellisen voimakkaat koronatoimet ovat olleet käytössä huomattavan myöhäisessä vaiheessa koronapandemiaa. COVID-19-epidemian ja -pandemian alkuvaiheessa vuoden 2020 keväällä kansallisissa ohjeissa todettiin olleen virheellisiä ja epäselviä ilmaisuja, jotka ohjasivat paikallista toimintaa väärään suuntaan. Näitä ohjeita kuitenkin korjattiin ja jo vuoden 2020 loppupuolella ohjeet ovat olleet asianmukaiset ja ne ovat noudatettaessa ohjanneet toimintaa oikealla tavalla.

Kyseisen kantelun kohdalla oli kokonaisuudessaan kyse tilanteesta, jossa asukas määrättiin noudattamaan lakiin perustumattomia toimintakäytäntöjä. Käytännöillä puututtiin asiakkaiden perusoikeuksiin. Kyseiset kunnan X ohjeet olivat lainvastaisia, eikä niitä olisi tullut yksiköissä noudattaa. Tämän perusteella aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kyseiset kunnan ikääntyneiden palveluita koskevat COVID-19-ohjeet ovat käytännössä johtaneet asiakkaiden perusoikeuksien rajoittamiseen ja suhteellisuusperiaatteen laiminlyömiseen, ja päätti antaa huomautuksen kunnalle asiakkaiden perusteettomasta perusoikeuksien rajoittamisesta.

Ratkaisun perusteet 

Perustuslain 9 §:n mukaan Suomen kansalaisella on vapaus liikkua maassa vapaasti. Henkilökohtainen vapaus on luonteeltaan yleisperusoikeus, joka suojaa ihmisen fyysisen vapauden ohella myös hänen tahdonvapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Lisäksi perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Yksityiselämän suojan lähtökohta on yksilön oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista siihen. Kotirauhan suoja koskee myös pidempiaikaiseen asumiseen tarkoitettuja asumispalveluyksiköitä.

Kuten Valviran ja aluehallintovirastojen 2.9.2020 antamassa ohjeessa todetaan, yksittäisten ihmisten liikkumista toimintayksikössä ja toimintayksikön ulkopuolella voidaan rajoittaa vain tartuntatautilain mukaisen karanteenin tai eristämisen ajaksi. Ohjeessa muistutetaan kuntia ja palveluntuottajia siitä, ettei perustuslain mukaisia kansalaisten perusoikeuksia saa tarpeettomasti ja lainvastaisesti rajoittaa.

Yksiköillä ei ole oikeutta määrätä asukkaita tai heidän omaisiaan noudattamaan rajoituksia, jotka eivät perustu lakiin. Henkilökunnalla ei ole oikeutta määrätä asukkaita tai heidän omaisiaan noudattamaan lakiin perustumattomia toimintakäytäntöjä, jotka esimerkiksi loukkaavat yksityisyyttä. (EOAK/5463/2020)

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 14.6.2021
diaarinumero ISAVI/1301/2020

Lastensuojeluilmoituksesta kertominen huoltajille

Asian kuvaaminen 

Lasten etävanhempi esitti kantelussaan huolensa lastensa olosuhteista ja tilanteesta sekä koki, että hänet oli yhteishuoltajuudesta huolimatta jätetty syrjään. Häneen ei ollut otettu yhteyttä hänen lapsiaan koskevassa lastensuojeluasiassa, joka oli käynnistynyt lastensuojeluilmoituksen perusteella. Kun kantelijan puoliso kuuli lastensuojeluasiasta noin puolentoista vuoden päästä, hän oli yhteydessä sosiaalitoimeen. Yhteydenoton jälkeen kantelijalle lähetettiin pyynnöstä asiassa tehdyt lastensuojeluilmoitukset.

Asian ratkaisu 

Vaikka lastensuojelulaissa ei ole nimenomaista velvoitetta ilmoittaa lastensuojeluilmoituksesta huoltajille, aluehallintovirasto katsoi, että lastensuojeluilmoituksesta kertominen huoltajille on niin selvä lähtökohta, että siitä poikkeaminen pitäisi perustella asiakaskertomuksessa. Asiassa annettiin huomautus lasten asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Huomautukseen johtivat useat laiminlyönnit lastensuojeluasian hoidossa.

Ratkaisun perusteet 

Lastensuojelun keskeinen periaate on lapsen vanhempien ja huoltajien tukeminen lapsen kasvatuksessa. Lastensuojelunlain mukaisten avohuollon tukitoimien tarkoituksena on edistää ja tukea lapsen myönteistä kehitystä sekä tukea ja vahvistaa vanhempien, huoltajien ja lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden kasvatuskykyä ja -mahdollisuuksia.

Myös apulaisoikeusasiamies on ratkaisussaan (EOAK 4290/2019) ottanut kantaa lastensuojeluilmoituksen tiedoksiantoon huoltajille. Ratkaisun mukaan tiedon antamisella ja käsittelyn joutuisalla aloittamisella turvataan lapsen ja perheen oikeus saada palvelujen tarpeen arviointi sekä heidän tarvitsemansa palvelut mahdollisimman viivytyksettä. Lastensuojeluilmoituksen käsittely on sellaista viranomaisen lakiin perustuvaa käsittelyä, josta huoltajan on oikeus saada tietää. Kertomalla lastensuojeluilmoituksesta huoltajille käsittelyn alkuvaiheessa turvataan molempien huoltajien yhdenvertainen oikeus vaikuttaa lapsensa asian käsittelyyn sosiaaliviranomaisessa.

Keskeinen laki ja valvontaviranomaisen ratkaisukäytäntöä:

  • Lastensuojelulaki (417/2007)
  • EOAK 4290/2019

Lapin aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 13.8.2021
diaarinumero LAAVI/567/2021

Palvelutarpeen arvioinnista on tehtävä erillinen asiakirja, joka annetaan asiakkaalle tiedoksi

Asian kuvaaminen 

Tytär kanteli äitinsä palvelujen järjestämisestä ja siitä, että palveluja ei ollut järjestetty palvelutarpeen edellyttämällä tavalla. Aluehallintovirasto pyysi kuntaa liittämään kanteluun antamaansa selvitykseen muun muassa asiakkaalle laaditut sosiaalihuollon asiakirjat, kuten palvelutarpeen arvioinnin. Selvityksen liitteenä aluehallintovirastolle toimitettiin tulosteet asiakas- tai potilastietojärjestelmästä, jossa oli kirjauksia eri päivämäärillä ja otsikoilla. Kirjaukset oli otsikoitu esimerkiksi ”Potilaan selviytymisen tukeminen” tai ”Potilaan uusien selviytymiskeinojen etsiminen”. Palveluvastaavan antaman selvityksen mukaan kunnassa ei ollut käytössä palvelutarpeen arviointi -lomaketta, vaan palvelutarpeen arviointi tehtiin kokoontumalla asiakkaan ja omaisten tai läheisen kanssa, keskustelemalla ja suunnittelemalla yhdessä asiakkaalle soveltuva ratkaisu.

Asian ratkaisu 

Aluehallintoviraston käsityksen mukaan kantelijan äidille ei laadittu palvelutarpeen arviota ja palvelusuunnitelmaa vanhuspalvelulain, sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon asiakaslain edellyttämällä tavalla.

Ratkaisun perusteet 

Kunnan on huolehdittava siitä, että iäkkään henkilön sosiaali- ja terveydenhuollon sekä muiden hänen hyvinvointiaan, terveyttään, toimintakykyään ja itsenäistä suoriutumistaan tukevien palvelujen tarve selvitetään kokonaisvaltaisesti yhdessä iäkkään henkilön ja tarvittaessa hänen omaisensa, läheisensä tai hänelle määrätyn edunvalvojan kanssa. Palvelutarpeen selvittämisen perusteella arvioidaan, onko henkilöllä tuen tarvetta. Jos henkilö tarvitsee tukea, arvioidaan, onko tuen tarve luonteeltaan tilapäistä, toistuvaa tai pitkäaikaista. 

Palvelutarpeen arviointi sisältää: 

  1. yhteenvedon asiakkaan tilanteesta sekä sosiaalipalvelujen ja erityisen tuen tarpeesta
  2. sosiaalihuollon ammattihenkilön johtopäätökset asiakkuuden edellytyksistä
  3. asiakkaan mielipiteen ja näkemyksen palvelutarpeestaan, ellei palvelutarpeen arvioimiseen yhteistyössä asiakkaan kanssa ole ilmeistä estettä
    ja 
  4. asiakkaan ja sosiaalihuollon ammattihenkilön arvion 42 §:n mukaisen omatyöntekijän tarpeesta.

Kunnalla on lakisääteinen velvollisuus järjestää iäkkäälle henkilölle sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka ovat hänen tarpeisiinsa nähden oikea-aikaisia ja riittäviä. Yksittäisen asiakkaan palvelut perustuvat palvelutarpeen arviointiin. Sosiaalihuoltoa tarvitsevalla henkilöllä on myös oikeus saada palvelutarpeensa arvioiduksi kokonaisvaltaisesti, ellei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta. Palvelutarpeen arviota tulisi täydentää palvelusuunnitelmalla. 

Aluehallintoviraston käsityksen mukaan palvelutarpeen arviointi tulee laatia erillisenä asiakirjana ja myös toimittaa asiakkaalle tai tämän edustajalle. Aluehallintovirasto ei pidä riittävänä menettelynä kyseessä olleen kunnan käytäntöä, jossa palvelutarpeen arviointia ei kirjata erillisenä asiakirjana, vaan se sisällytetään asiakaskertomuksiin palaverimuistioina. 

Viranhaltijoiden, asiakkaan ja omaisten kanssa pidetyistä palavereista laaditut muistiot eivät vastaa sosiaalihuoltolain tarkoittamaa palvelutarpeen arviota. Kirjaukset ovat kuvauksia erilaisilla kokoonpanoilla toteutetuista asiakaspalavereista, kuvauksia käydyistä keskusteluista ja eri osapuolien näkemyksistä. Niistä ei muodostu eri osapuolille yhteistä tilannekuvaa tai käsitystä siitä, mitä johtopäätöksiä ja millä perusteilla viranomainen tekee asiakasta koskevia päätöksiään. Kirjausten perusteella ei myöskään ole arvioitavissa, milloin varsinainen palvelutarpeen arviointi on aloitettu, milloin se on valmistunut tai se, ovatko asiakkaalle järjestetyt palvelut riittävät ja sopivat vastaamaan hänen palvelutarpeeseensa. 

Keskeiset lait ja suositukset

  • Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (vanhuspalvelulaki) 15 §, 16 §, 25 §
  • Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 36 §, 37 §, 38 §, 39 §

Lapin aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 13.8.2021
diaarinumero LAAVI/567/2021

Kunta ei voi ohittaa asiakkaan etua nimittämällä pysyvää perhehoitoa tilapäishoidoksi ja perimällä hoidosta tilapäishoidon maksun

Asian kuvaaminen 

Tytär kanteli äitinsä sosiaalihuollon järjestämistä koskevasta asiasta. Äiti ei enää ollut selviytynyt itsenäisestä asumisesta yksityiskodissaan edes tukitoimien turvin ja oli tarvinnut ympärivuorokautista asumispalvelua. Äiti oli vuodesta 2017 lukien käynyt kunnan viranhaltijan tekemän päätöksen perusteella vuorotteluhoidossa perhekodissa, jonne hän siirtyi kokoaikaisesti asumaan syksyllä 2020. Muutosta sovittiin kantelijan äidin, omaisten ja kunnan edustajien kesken. Äidin asunto irtisanottiin ja hänen osoitteekseen muutettiin perhekodin osoite. Kunta ei kuitenkaan tehnyt asiassa uutta palvelupäätöstä. Kunta katsoi, että kantelijan äiti oli edelleen lyhytaikaisessa vuorohoidossa, josta maksu peritään vuorokausihintana. 

Tytär kanteli aluehallintovirastolle maksun määräytymisen perusteista ja siitä, että kunta oli laiminlyönyt velvollisuutensa järjestää hänen äitinsä tarpeen mukaiset palvelut.  

Aluehallintoviraston ratkaisu

Aluehallintoviraston käsityksen mukaan kantelijan äidin asuminen perhekodissa 1.9.2020 lähtien on ollut kokoaikaista perhehoitoa eikä vuorohoitoa. Näin ollen palvelusta olisi pitänyt tehdä uusi päätös ja maksun olisi pitänyt määräytyä pitkäaikaisen perhehoidon maksun mukaisena. Pitkäaikaisen hoidon maksu on asiakkaalle edullisempi vaihtoehto kuin lyhytaikaishoidon maksu.

Ratkaisun perustelut

Aluehallintoviraston käsityksen mukaan vuorotteluhoidolla tarkoitetaan hoidon ja huolenpidon tarpeessa olevan henkilön hoidon järjestämistä jaksoittain kodin ja vuorotteluhoitoa tarjoavan 
lyhytaikaispaikan välillä. Asiassa saatujen selvitysten mukaan kantelijan äiti muutti asumaan perhekotiin kokoaikaisesti, sillä hänen asuntonsa irtisanottiin, eikä hänellä ollut muuta asuinosoitetta 1.9.2020 lukien. Näin ollen aluehallintovirasto katsoi, että kantelijan äidin asuminen perhekodissa 1.9.2020 alkaen ei enää ollut lyhytaikaista, jaksottaista vuorotteluhoitoa vaan pitkäaikaista, kokoaikaista perhehoitoa.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kunnan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kunnan on päätöksiä tehdessään valittava käytettävissä olevista vaihtoehdoista se, joka parhaiten turvaa yksittäisen kuntalaisen oikeudet. Se, että kunta oli jättänyt tekemättä uuden palvelupäätöksen ja nimittänyt kantelijan äidin tosiasiallisesti kokoaikaisen perhehoidon ”pitkäaikaiseksi vuorotteluhoidoksi” ja perinyt siitä vuorotteluhoidon maksun, rikkoi aluehallintoviraston käsityksen mukaan tätä periaatetta. 

Sosiaalihuollon palveluista on tehtävä päätös. Aluehallintovirasto totesi, että kun kantelijan äiti muutti perhekotiin pitkäaikaisesti ja pysyvästi, eikä kyse enää tosiasiallisesti ollut vuorotteluhoidosta, olisi hänelle tullut tehdä päätös kokoaikaisesta tai pitkäaikaisesta tai pysyvästä perhehoidosta. Päätös olisi täytynyt tehdä siitä huolimatta, että kyseessä on saattanut olla tilapäiseksi tarkoitettu järjestely, jonka aikana on ollut tarkoitus kartoittaa muita pysyviä ratkaisuja kantelijan äidin palvelujen järjestämiseksi jatkossa.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Perustuslaki 19 §
  • Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (vanhuspalvelulaki) 15 §, 16 §, 25 §
  • Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 45 §
  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 6 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 16.7.2021
diaarinumero LSSAVI/4429/2021

Koronapandemiaa koskevat kunnan asumispalveluyksikköjen karanteeninomaiset käytännöt olivat lainvastaisia

Asian kuvaaminen

Kantelu koski tilannetta, jossa omainen kanteli asiakkaan puolesta kunnan X asumispalveluyksikön koronakäytännöistä. Kyseisen kunnan koronavirusta koskevien ohjeiden mukaisesti kunnan ikääntyneiden asumisyksiköissä noudatettiin uusien asukkaiden kohdalla 10 vuorokauden ns. karanteeniomaisia olosuhteita. Tämä tarkoitti käytännössä mm. ruokailujen ja kuntoutuksen toteuttamista asukkaan omassa huoneessa. Asukkaalla ei ollut lupaa liikkua huoneensa ulkopuolella muutoin kuin hoitohenkilöstön luvalla muiden asukkaiden ollessa huoneissaan.

Asian ratkaisu

Kyseinen kunnan X käytäntö on ollut luonteeltaan ennaltaehkäisevästi rajoittava ja koskenut kaikkia tiettyyn asiakasryhmään kuuluvia asiakkaita. Kansallinen ohjeistus ja eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset huomioon ottaen tällaiset sitovat käytännöt eivät ole sallittuja. Ennaltaehkäisevät, ikään kuin varmuuden vuoksi asetetut käytännöt, joille ei ole konkreettisia perusteita tietyn yksikön tai asiakkaan kohdalla, eivät ole sallittuja. Lisäksi kansallisissa ohjeissa on korostettu asiakaskohtaista arviointia, jota kunnan X käytäntö ei pitänyt sisällään.

Koronapandemiaa koskevien ohjeiden ja määräysten kohdalla on painotettu suhteellisuusperiaatteen huomioimista. Hallinto-oikeudellisella suhteellisuusperiaatteella viitataan oikeasuhtaisuuteen kieltojen tarkoituksen saavuttamiseen nähden. Kaikkien asiakkaiden asettaminen karanteeninomaisiin olosuhteisiin jopa kymmeneksi vuorokaudeksi on suhteettoman voimakas toimenpide.   Asiassa olisi tullut vähintään tarkoin punnita kevyempien keinojen riittävyyttä.

Kyseisenkaltaisia käytäntöjä luotaessa olisikin tullut arvioida niiden välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta sekä vaihtoehtoisia keinoja viruksen leviämisen estämiseksi. Lisäksi aluehallintovirasto viittaa päätöksessään eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätökseen EOAK/4733/2020, jossa korostetaan johdon vastuuta. Johdon on aina huolehdittava siitä, että henkilökunnalle annetut ohjeet ovat lainmukaisia ja ettei ohjeiden perusteella toimita vastoin sitä, mitä laissa on säädetty. Kunnan olisi tullut tarkoin harkita ohjeidensa sisältö ja sisällön lainmukaisuus.

Aluehallintovirasto on arvioinnissaan huomioinut myös sen, että kunnan X suhteellisen voimakkaat koronatoimet ovat olleet käytössä huomattavan myöhäisessä vaiheessa koronapandemiaa. COVID-19-epidemian ja -pandemian alkuvaiheessa vuoden 2020 keväällä kansallisissa ohjeissa todettiin olleen virheellisiä ja epäselviä ilmaisuja, jotka ohjasivat paikallista toimintaa väärään suuntaan. Näitä ohjeita kuitenkin korjattiin ja jo vuoden 2020 loppupuolella ohjeet ovat olleet asianmukaiset. Ohjeet  ovat noudatettaessa ohjanneet toimintaa oikealla tavalla.

Kyseisen kantelun kohdalla oli kokonaisuudessaan kyse tilanteesta, jossa asukas määrättiin noudattamaan lakiin perustumattomia toimintakäytäntöjä. Käytännöillä puututtiin asiakkaiden perusoikeuksiin. Kyseiset kunnan X ohjeet olivat lainvastaisia, eikä niitä olisi tullut yksiköissä noudattaa. Tämän perusteella aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kyseiset kunnan ikääntyneiden palveluita koskevat COVID-19-ohjeet ovat käytännössä johtaneet asiakkaiden perusoikeuksien rajoittamiseen ja suhteellisuusperiaatteen laiminlyömiseen. Aluehallintovirasto  päätti antaa huomautuksen kunnalle asiakkaiden perusteettomasta perusoikeuksien rajoittamisesta.

Ratkaisun perusteet

Perustuslain 9 §:n mukaan Suomen kansalaisella on vapaus liikkua maassa vapaasti. Henkilökohtainen vapaus on luonteeltaan yleisperusoikeus, joka suojaa ihmisen fyysisen vapauden ohella myös hänen tahdonvapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Lisäksi perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Yksityiselämän suojan lähtökohta on yksilön oikeus elää omaa elämäänsä ilman, että viranomaiset tai muut ulkopuoliset tahot puuttuvat siihen mielivaltaisesti tai aiheettomasti. Kotirauhan suoja koskee myös pidempiaikaiseen asumiseen tarkoitettuja asumispalveluyksiköitä.

Kuten Valviran ja aluehallintovirastojen 2.9.2020 antamassa ohjeessa todetaan, yksittäisten ihmisten liikkumista toimintayksikössä ja toimintayksikön ulkopuolella voidaan rajoittaa vain tartuntatautilain mukaisen karanteenin tai eristämisen ajaksi. Ohjeessa muistutetaan kuntia ja palveluntuottajia siitä, ettei perustuslain mukaisia kansalaisten perusoikeuksia saa tarpeettomasti ja lainvastaisesti rajoittaa.

Yksiköillä ei ole oikeutta määrätä asukkaita tai heidän omaisiaan noudattamaan rajoituksia, jotka eivät perustu lakiin. Henkilökunnalla ei ole oikeutta määrätä asukkaita tai heidän omaisiaan noudattamaan lakiin perustumattomia toimintakäytäntöjä, jotka esimerkiksi loukkaavat yksityisyyttä. (EOAK/5463/2020)

 

Terveydenhuolto

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä: 4.6.2021
Diaarinumero: ESAVI/43284/2019

Potilasasiakirjamerkintöjen korjaaminen potilaan pyynnöstä

Asian kuvaaminen 

A kertoi kantelussaan haluavansa, että häntä koskevat virheelliset potilasasiakirjamerkinnät korjataan. A kertoi, että lääkäri oli muun muassa kirjannut häntä koskevaan potilaskertomukseen virheellisesti hänen laboratoriokoearvonsa vaihteluvälin.

Terveysaseman ylilääkäri oli kertonut lausunnossaan, ettei löytänyt A:ta koskevista potilasasiakirjamerkinnöistä sellaista virhettä, joka antaisi aihetta korjata merkintöjä. Ylilääkäri totesi, että A voi saattaa asian tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto totesi, ettei sillä ole toimivaltaa määrätä potilasasiakirjamerkintöjä
korjattaviksi tai muutettaviksi. Aluehallintovirasto totesi yleisellä tasolla, että rekisteröidylle on annattava viipymättä kirjallinen päätös, jos rekisterinpitäjä ei ryhdy rekisteröidyn pyynnön mukaisiin toimenpiteisiin.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että potilasasiakirjamerkintöjä koskevat korjaamisvaatimukset pitää esittää rekisterinpitäjälle, joka on yleensä palvelun tuottanut organisaatio. Jos rekisterinpitäjä ei toteuta toimenpiteitä rekisteröidyn pyynnön perusteella, on asiasta ilmoitettava rekisteröidylle kirjallisella päätöksellä viipymättä tai viimeistään kuukauden kuluessa. Päätöksessä tulee tuoda rekisteröidylle ilmi päätöksen perusteet sekä kertoa myös mahdollisuudesta tehdä valitus valvontaviranomaiselle ja käyttää muita oikeussuojakeinoja.

Ratkaisun perusteet 

Potilasasiakirjamerkintöjä voidaan muuttaa, jos tieto on epätarkka, virheellinen tai se ei ole välttämätön potilaan hoidon kannalta. Aluehallintovirasto totesi, että potilasasiakirjamerkintöjen
korjaaminen pitää tehdä siten, että sekä alkuperäinen että korjattu merkintä ovat myöhemmin luettavissa. Korjauksen tekijän nimi, virka-asema, korjauksentekopäivä ja korjauksen peruste tulee merkitä potilasasiakirjoihin. Rekisterinpitäjä ei ole velvollinen tekemään vaadittuja korjauksia, jos rekisteriin talletetut tiedot ovat henkilötietojen käsittelyn kannalta virheettömiä ja tarpeellisia, eivätkä ne ole puutteellisia tai vanhentuneita.

Aluehallintoviraston mukaan potilasasiakirjamerkinnät ovat terveydenhuollon ammattihenkilön näkemys asiasta. Potilas voi pyytää liittämään oman näkemyksensä potilasasiakirjoihin, jos terveydenhuoltoyksikkö ilmoittaa, ettei se tee korjauksia potilasasiakirjoihin. Tietosuojavaltuutettu on internetsivuillaan (viitattu 8.1.2021) suositellut potilasasiakirjamerkinnän täydentämistä potilaan käsityksellä tapahtumien kulusta tai potilaan kertomista asioista erityisesti silloin, jos potilaan näkemyksen mukainen kuvaus olisi voinut tai voisi jatkossa vaikuttaa potilaan hoitoa koskeviin ratkaisuihin. Merkintään täydennettävän tiedon tulee olla potilastietojen käyttötarkoituksen kannalta tarpeellista. 

Aluehallintovirasto totesi, että potilasasiakirjojen korjaamista koskevaan asiaan annetun ratkaisun voi saattaa tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi. Tietosuojavaltuutetun toimivaltaan ei kuulu arvioida, onko lääkäri ammatillisesti arvioiden menetellyt asianmukaisesti arvioidessaan potilaan terveydentilaa. Tietosuojavaltuutettu ei sen vuoksi määrää korjattavaksi esimerkiksi diagnoositietoja. Tietosuojavaltuutettu ei voi määrätä oikaistavaksi potilastietoihin merkittyä lääketieteellistä arviota myöskään muualta saadun lääkärinlausunnon perusteella.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Euroopan Unionin yleinen tietosuoja-asetus (2016/678) art. 12, 16 ja 77
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista (298/2009) 20 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 15.2.2021
diaarinumero ISAVI/7031/2020

Muistisairaalle DNR-päätöstä tehtäessä asiasta on keskusteltava myös omaisten kanssa ja päätös perusteltava lääketieteellisesti

Asian kuvaaminen

Kantelussa on kyse elvyttämättäjättämispäätöksen eli DNR-päätöksen tekemisestä iäkkäälle muistisairaalle monisairaalle henkilölle. Marraskuussa 2019 potilaalle oli tehty ensimmäinen DNR-päätös. Päätöstä koskevat kirjaukset, perusteet päätökselle sekä kirjaus omaisten kanssa keskustelusta tehtiin neljä päivää myöhemmin kuin itse päätös. Päätöksellä ei rajattu muita hoitoja. Toinen lääkäri oli perunut DNR-päätöksen 5 päivää myöhemmin. Perusteena perumiselle oli omaisten toive.

Kahdeksan kuukautta myöhemmin (heinäkuussa 2020) potilaalle oli tehty uusi DNR-päätös. Terveyskeskuslääkäri oli tehnyt päätöksen keskusteltuaan asiasta potilaan ja ylilääkärin kanssa. Samalla potilas oli rajattu tehohoidon sekä kaksoispaineventilaatiohoitojen ulkopuolelle. Tieto uudesta päätöksestä tuli yllätyksenä omaisille, eikä heille selvitetty, mitä hoidon rajauksia potilaalle oli tehty. Potilasasiakirjoihin ei myöskään perusteltu DNR-päätöstä lääketieteellisesti.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnittää terveyskeskuslääkärin ja ylilääkärin huomiota vastaisen toiminnan varalle siihen, että muistisairaille elvyttämättäjättämispäätöstä (DNR) tehtäessä, asiasta on keskusteltava myös omaisten kanssa, kirjattava omaisten näkemys asiaan sekä kirjattava perusteet DNR-päätökselle sekä kertoa ne myös omaisille.

Aluehallintovirasto toteaa, että potilas tai omainen ei voi edellyttää lääketieteellisesti asianmukaisen ja perustellun DNR-päätöksen kumoamista.

Ratkaisun perusteet

DNR-päätös on sellainen potilaslaissa tarkoitettu tärkeä hoitopäätös, josta on keskusteltava, tarvittaessa useita kertoja, potilaan itsensä kanssa. Jos potilas ei pysty päättämään hoidostaan itse, tulee asiasta keskustella hänen lähiomaisten tai muiden läheisten kanssa. Jos potilaan itsensä kanssa ei voida keskustella asiasta, on muiden kanssa käytävissä keskusteluissa pyrittävä selvittämään erityisesti se, miten potilas itse olisi toivonut itseään hoidettavan. Päätöksestä on tehtävä potilasasiakirjoihin merkintä, josta on käytävä ilmi päätöksen tekijä(t), päätöksen lääketieteelliset perusteet, potilaan ja/tai omaisen kanssa asiasta käyty keskustelu ja potilaan ja/tai omaisen kannanotto päätökseen.

Aluehallintovirasto katsoo, että lääkärin marraskuussa 2019 potilaalle tekemä DNR-päätös pohjautui lääketieteellisiin perusteisiin ja oli siltä osin asianmukainen. Aluehallintovirasto katsoo, että perusteet DNR-päätökselle olisi tullut kirjata sille päivälle, jolloin päätös oli tehty. Nyt perustelut kirjattiin vasta neljä päivää myöhemmin. Asiakirjojen mukaan potilaan ja omaisten kanssa oli kuitenkin keskusteltu päätöksen tekopäivänä ja heille on kerrottu, että päätös ei rajaa potilaan hoidossa pois mitään muuta kuin elvytyksen.

Aluehallintovirasto toteaa, että potilaan DNR-päätökset ja niiden purkaminen marraskuussa 2019 potilaskirjausten perusteella on sekavaa. Päätöksen purkamista ei perusteltu lääketieteellisesti eikä terveyskeskuslääkäri konsultoinut ylilääkäriä, kuten organisaation ohjeistuksen mukaan olisi tullut tehdä.  

Aluehallintovirasto katsoo, että heinäkuussa 2020 tehdyn DNR-päätöstä ei tehty asianmukaisesti. Asiasta ei keskusteltu omaisten kanssa eikä potilasasiakirjoihin kirjattu perusteita DNR-päätökselle. Myöskään hoidonrajauksista eikä itse päätöksestä ilmoitettu omaisille. Aluehallintovirasto kiinnitti lääkäreiden huomioita vastaisen toiminnan varalle edellä mainitusti. Lisäksi aluehallintovirasto ohjeisti organisaatioita tarkentamaan ohjeistuksia lääkäreille DNR-päätökseen tekemiseen ja mahdolliseen purkamiseen liittyen.

Aluehallintovirasto toteaa, että potilas tai omainen ei voi edellyttää lääketieteellisesti asianmukaisen ja perustellun DNR-päätöksen kumoamista.

Keskeiset lait ja suositukset

  • terveydenhuoltolaki 8 § 1 momentti
  • terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä annettu laki 15 §
  • laki potilaan asemasta ja oikeuksista (potilaslaki) 3 § 2 momentti, 6 §, 12 §
  • sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista 11 §
  • Valviran (Dnro 4141/2015) ohje koskien hoitosuunnitelmia ja DNR-päätöstä pitkäaikaishoidossa ja ensihoidossa
  • eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu (573/2018) 4.6.2019 koskien elvyttämättäjättämispäätöstä.

 

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 18.3.2021
diaarinumero ISAVI/8765/2019

Ensihoidon tulee selvittää ja kirjata potilaan esitiedot sekä huomioida poikkeuksellisen vaikeakulkuiset olosuhteet kotiinjättämispäätöksen yhteydessä

Asian kuvaaminen

Iäkäs henkilö menetti äkillisesti tajuntansa mökkisaaressa. Ensihoito saapui paikalle yli tunnin viiveellä. Ensihoito piti tapahtunutta pyörtymisenä ja teki kotiinjättämispäätöksen. Seuraavana päivänä osoittautui, että potilaalla oli ollut ennen tajunnan menettämistä rintakipuja ja paikalla olleet olivat antaneet ensiapua.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti ensihoidon huomiota riittävään esitietojen selvittämiseen ja kirjaamiseen sekä poikkeuksellisen vaikeakulkuisten olosuhteiden huomioimiseen kotiinjättämispäätöksen yhteydessä.

Aluehallintovirasto ohjasi, että laadittaessa asetuksen mukaista ohjeistusta potilaan hoidon tarpeen arvioinnista, huomioidaan tarve riittävästä esitietojen selvittämisestä sekä kirjaamisesta.

Ratkaisun perusteet

Ensihoitoasetuksessa ei asumattomille alueille määritellä väestön tavoittamisaikoja, mutta ensihoitopalvelu on järjestettävä myös näillä alueilla.

Ensihoito-oppaan (Duodecim terveysportti) mukaan potilas tulee haastatella ja tutkia huolellisesti ennen kuljetuspäätöstä ja kuljetusmuodon valintaa. Kantelutapauksessa ensihoitokertomuksesta puuttuivat tiedot tajunnanhäiriötä edeltäneistä oireista tai ennakko-oireista tai nämä oireet poissulkevista kysymyksistä, vaikka potilas muuten oli tutkittu asianmukaisesti. Ensihoitajat pyysivät hoito-ohjeen ensihoitolääkäriltä, jolloin arvioitiin, että kyseessä on pyörtyminen ja potilas voi jäädä mökkisaareen.

Lääkärin käsikirjan (Duodecim) mukaan heijasteperäiseen tajunnanmenetykseen viittaavat toistuvat pyörtymiset sekä tyypilliset ennakko-oireet. Sen sijaan vakavan sydänperäisen tajunnanhäiriön todennäköisyyttä lisäävät korkeampi ikä, miessukupuoli ja sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät. Sydänperäinen tajunnanhäiriö alkaa äkillisesti tai rasituksen aikana ja siihen liittyy usein sydänoireita, kuten rytmihäiriötuntemuksia tai rintakipua.

Ensihoito-oppaan mukaan tulee oireen aiheuttaja olla tiedossa, kun kotiinjättämispäätös tehdään. Hoito-ohjetta antavan lääkärin on tarvittaessa selvitettävä lisätietoja, joiden perusteella potilas tarvitsisi päivystyshoitoa.  Aluehallintovirasto katsoi, että kannellussa tilanteessa ensihoitolääkärin olisi tullut täydentää saatuja esitietoja kysymyksillä, joilla suljetaan pois sydänperäinen tajunnanhäiriö. Sekoittavana tekijänä aluehallintovirasto katsoi olleen sen, että hätäpuhelun ja ensihoidon paikalle tulon välillä oli pitkä viive, jolloin potilaan vointi oli tasoittunut ja tutkimuslöydökset olivat keskeisiltä osin normaalit. Epäselväksi jäi, miksi ensihoidolla ei ollut tietoa jo annetusta ensiavusta.  

Aluehallintovirasto päätyi kiinnittämään sekä ensihoitajien että ensihoitolääkärin huomiota riittävään esitietojen selvittämiseen ja kirjaamiseen, ensihoitolääkärin osalta myös riittävään erotusdiagnostiikkaan, sekä arvioimaan huolellisesti kotiinjättämispäätöksen edellytyksiä  poikkeuksellisen vaikeakulkuisissa oloissa.

Aluehallintovirasto piti myös tärkeänä, että riittävä esitietojen selvittäminen ja kirjaaminen huomioidaan alueellisissa ensihoitajakoulutuksissa.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (potilaslaki)
  • Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä
  • Terveydenhuoltolaki
  • Sosiaali- ja terveysministeriön ensihoitopalvelusta antama asetus
  • Sosiaali- ja terveysministeriön potilasasiakirjoista antama asetus

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 19.7.2021
diaarinumero LSSAVI/16137/2020

Koronaviruspandemia ja kesälomista johtuvat terveysasemien sulut eivät olleet peruste poiketa hoitotakuusta

Asian kuvaaminen

Henkilö A oli pyytänyt päästä hoitoon kaupungin X terveysasemalle toukokuussa 2020. Kantelija pääsi hoitoon lokakuun puolessa välissä eli noin viiden kuukauden kuluttua. Kantelijan mukaan kaupunki ei ollut noudattanut hoitotakuun kolmen kuukauden enimmäisaikaa, koska hänen hoitoon pääsynsä oli pitkittynyt viiteen kuukauteen. Kaupungin X johtava lääkäri totesi aluehallintovirastolle antamassaan selvityksessä, että terveysasemien toimintaa on jouduttu järjestämään uudelleen keväällä 2020 vallinneesta koronavirustilanteesta sekä kesällä olleista kesälomista johtuen. Asiassa on kyse siitä, onko kaupunki X voinut poiketa terveydenhuoltolain pykälän 51 toisessa momentissa säädetystä perusterveydenhuollon hoitoon pääsyn määräajasta.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti kansanterveyslain pykälän 44 toisen momentin nojalla kaupungin X johtavan lääkärin huomiota terveydenhuoltolain pykälän 51 toisessa momentissa säädetyn perusterveydenhuollon hoitoon pääsyn määräaikojen noudattamiseen ja riittävien resurssien varmistamiseen sen toteuttamiseksi.

Ratkaisun perustelut

Päätöksessään aluehallintovirasto totesi, että Suomessa vallitsivat valmiuslain pykälässä 3 säädetyt poikkeusolot 16.3.–16.6.2020 välisenä aikana. Tuona aikana valmiuslain nojalla annetut valtioneuvoston asetukset ovat mahdollistaneet sen, että kunnilla on ollut oikeus poiketa terveydenhuoltolaissa säädettyjen määräaikojen noudattamisesta kiireettömän hoidon järjestämisessä. Kantelija oli ilmaissut halukkuutensa päästä hoitoon toukokuussa. Poikkeusolot päättyivät 16.6.2020, eli hoitotakuusta oli voitu poiketa noin kuukauden ajan. Aluehallintovirasto kuitenkin totesi päätöksessään, että valmiuslain pykälässä 88 säädetty oikeus hoitoon pääsyn määräajoista poikkeamiselle ei ole automaatio, vaikka poikkeusolot olisivat voimassa.

Päätöksessään aluehallintovirasto viittasi muun muassa Suomen perustuslain pykälän 19 kolmannessa momentissa säädettyyn julkisen vallan velvollisuuteen riittävien terveyspalveluiden turvaamisesta sekä lain pykälässä 22 säädettyyn julkisen vallan velvollisuuteen perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta. Aluehallintovirasto katsoi, että poikkeusolojen ja valmiuslaissa säädetyistä määräajoista poikkeamisen päättymisen jälkeenkin oli mennyt noin neljä kuukautta, ennen kuin kantelija oli päässyt hoitoon. Kunnilla ei ole 17.6.2020 alkaen ollut oikeutta poiketa hoitotakuusta. Aluehallintovirasto katsoi, ettei selvityksessä mainitut kesälomat ja niistä johtuvat terveysasemien kesäsulut ole olleet peruste hoitoon pääsyn määräajoista poikkeamiselle. Samalla aluehallintovirasto totesi, että jos kunta ei voi itse antaa sairaanhoitoa enimmäisajan puitteissa, sen on terveydenhuoltolain pykälän 54 mukaan järjestettävä hoito hankkimalla se muilta palveluntuottajilta.

Keskeiset lait ja suositukset

  • Suomen perustuslaki (731/1999) 19 §:n 3 mom., 22 §
  • Kansanterveyslaki (66/1972) 44 §:n 2 mom.
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 3 §:n 2 mom., 4 §:n 1 mom.
  • Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 10 §:n 1 & 2 mom., 51 §:n 2 mom., 54 §
  • Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta (733/1992) 3 §, 4 §:n 1 mom.
  • Valmiuslaki (1552/2011) 3 §, 6 §:n 1 & 2 mom., 88 §
  • Valmiuslain 88 §:ää koskevat valtioneuvoston asetukset (125/2020, 174/2020, 308/2020 & 444/2020)

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 13.4.2021
diaarinumero ESAVI/1630/06.03.00/2020
 

Lääkärin ilmoitusvelvollisuus lapsen lastensuojelun tarpeen selvittämisestä 
 

Lääkärin on ilmoitettava sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, kun hän on saanut tiedon lapsesta, jonka huolenpidon tarve edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Salassapitovelvollisuus ei estä ilmoittamista. 

Asian kuvaaminen 

Kantelija kanteli siitä, että hänet oli kotiutettu sairaalasta ja seuraavana päivänä hänelle ilmoitettiin, että lääkäri oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen kantelijan lapsista. Kantelijan mukaan lastensuojeluilmoitus oli perätön. Kantelijan mukaan hänen mielipidettään ei ollut kysytty eikä hän ollut antanut suostumustaan asioidensa kertomisesta eteenpäin. 

Asian ratkaisu 

Päätöksessään aluehallintovirasto ei voinut todeta moitittavaa terveydenhuollon ammattihenkilön toiminnassa, kun hän oli ilmoittanut sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle potilaan lapsesta, jonka huolenpidon tarve edellytti lastensuojelun tarpeen selvittämistä.


Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto toteaa, että lastensuojeluilmoituksen tekeminen on säädetty lakisääteiseksi velvollisuudeksi tilanteissa, joissa muun muassa terveydenhuollon ammattihenkilö työtehtävissään havaitsee tai saa tietää sellaisia seikkoja, joiden vuoksi lapsen lastensuojelun tarve on syytä selvittää. Ilmoitusvelvollisuus syrjäyttää salassapitovelvollisuuden. Kyseessä on henkilön oma arvio tarpeesta selvittää lapsen lastensuojelun tarve. Ilmoituksen tekemisen ja lastensuojelutarpeen selvittämisen taustalla voi olla hyvin erilaisia seikkoja, jotka liittyvät lapsen hoidon ja huolenpidon tarpeeseen, kehitystä vaarantaviin olosuhteisiin tai lapsen omaan käyttäytymiseen. Lastensuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (252/2006 vp) mukaan kynnys tehdä lastensuojeluilmoitus ei saisi olla liian korkea. 

Aluehallintovirasto toteaa, että lastensuojelulailla on haluttu luoda terveydenhuollon ammattihenkilöille velvollisuus matalaan ilmoituskynnykseen. Ilmoituksen tekijä kuvaa ilmoituksessa lastensuojeluilmoituksen sisällön omin sanoin ja täyttää lomakkeen niiltä osin, kuin hänellä on tiedot käytettävissään. Lomakkeeseen ei vaadita esimerkiksi yksityiskohtaisia terveystietoja. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän arvioitavaksi jäävät lastensuojeluilmoituksen aiheuttamat jatkotoimenpiteet.

Aluehallintovirasto toteaa, että terveydenhuollon ammattihenkilölle oli potilaan hoidon yhteydessä syntynyt tarve saattaa potilaan lasten lastensuojelun tarve selvitettäväksi. Aluehallintovirasto toteaa, että lastensuojeluilmoituksen tekijän on asianmukaista informoida potilasta lastensuojeluilmoituksen tekemisestä. Potilas oli kuitenkin ehditty jo kotiuttaa ennen kuin potilasasiakirjoista huomattiin hänellä olevan lapsia ja lasten lastensuojelun tarve oli perusteltua selvittää välittömästi. Aluehallintovirasto toteaa, että potilaan asianmukaisesta informoinnista huolimatta terveydenhuollon ammattihenkilö ei kuitenkaan tarvitse lastensuojeluilmoituksen tekemiseen potilaan suostumusta. 


Lisätietoa:

  • Lastensuojelulaki (417/2007) 25 §
  • Hallituksen esitys Eduskunnalle lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (252/2006 vp)
     

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 17.8.2021
diaarinumero ESAVI/10059/2020

Kunta tai kuntayhtymä on velvollinen huolehtimaan, että myös ostopalveluna hankittu hoito toteutuu määräajassa

Asian kuvaaminen

Potilas A oli saanut heinäkuussa 2019 lähetteen sairaanhoitopiirin X silmätautien klinikalle. Silmätautien klinikalla lähete oli käsitelty asianmukaisessa ajassa ja potilaalle A lähetteen perusteella tarpeelliseksi arvioitu hoito oli päätetty siirtää ostopalveluyrityksen Y toteuttamaksi. Ostopalveluyritys Y vastaanotti elokuussa 2019 potilasta A koskevan maksusitoumuksen, johon hänen hoitonsa tavoitetoteutusajaksi oli määritelty kolme kuukautta. Ostopalveluyrityksen Y toiminnan ruuhkautuminen kuitenkin viivästytti potilaan A hoidon toteuttamista, eikä hän päässyt hoitoon asetetussa tavoiteajassa. Myös keväällä 2020 alkaneen koronapandemian vaikutukset ostopalveluyrityksen Y toimintaan viivästyttivät potilaan A hoidon toteuttamista.

Potilaan A hoito toteutui lopulta heinäkuussa 2020, eli lähes yhdeksän kuukautta asetettua tavoiteaikaa myöhemmin ja yli vuoden kuluttua siitä, kun potilaan A hoidon tarve oli todettu sairaanhoitopiirin X silmätautien klinikalla.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi sairaanhoitopiirin X silmätautien klinikalle huomautuksen siitä, ettei se varmistanut potilaan A hoidon toteutuvan kohtuullisessa ja terveydenhuoltolain mukaisessa hoitoon pääsyn määräajassa.

Ratkaisun perusteet 

Potilaalla on oikeus hänen terveydentilansa edellyttämään ja laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon.

Kunta tai kuntayhtymä voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävänsä oman tuotannon lisäksi muun muassa hankkimalla palveluita yksityiseltä palveluntuottajalta. Hankkiessaan palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta kunnan tai kuntayhtymän on varmistuttava siitä, että hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toimijalta.

Kunta tai kuntayhtymä on velvollinen järjestämään potilaan hoidon terveydenhuoltolain mukaisissa hoitoon pääsyn määräajoissa. Hoitoon pääsyn määräaikojen mukaan hoidon tarpeen arviointi on erikoissairaanhoidossa aloitettava kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut kuntayhtymän sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön. Hoidon tarpeen arvioinnin perusteella tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä ja aloitettava hoidon kiireellisyys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa. Hoito on järjestettävä ja aloitettava kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on todettu.

Ratkaisussaan aluehallintovirasto totesi, että sairaanhoitopiirin kuntayhtymä voi järjestää sen järjestämisvastuulle kuuluvat erikoissairaanhoidon palvelut muun muassa hankkimalla niitä yksityisiltä palveluntuottajilta. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä kuitenkin vastaa myös toiselta palveluntuottajalta hankkimiensa palvelujen toteutumisesta. Palvelujen hankkiminen ostopalveluna ei siis siirrä sairaanhoitopiirin kuntayhtymän järjestämisvastuuta toiselle palveluntuottajalle. Hankittujen palvelujen kohdalla sairaanhoitopiirin kuntayhtymä vastaa siten muun muassa siitä, että toiselta palveluntuottajalta hankittu hoito toteutuu potilaan tarpeeseen nähden kohtuullisessa ajassa. Hoito on toteutettava kuitenkin viimeistään terveydenhuoltolaissa säädettyjen hoitoon pääsyä koskevien enimmäismääräaikojen puitteissa. 

Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän täytyy seurata potilaan hoidon toteutumista, jotta sen järjestämisvastuu toteutuu. Jos ostopalveluyritys ei pysty toteuttamaan potilaan hoitoa kohtuullisessa ja viimeistään terveydenhuoltolain mukaisessa määräajassa, on sairaanhoitopiirin kuntayhtymän järjestettävä potilaan hoito muulla tavalla ja näin huolehtia siitä, että potilaan hoito toteutuu lainmukaisesti.

Aluehallintovirasto totesi, että potilas A:n hoito ei toteutunut terveydenhuoltolain mukaisessa määräajassa. A pääsi hänelle tarpeelliseksi todettuun hoitoon vasta yli vuoden kuluttua siitä, kun häntä koskeva lähete oli käsitelty ja hänen hoidon tarpeensa todettu sairaanhoitopiiri X:n silmätautien klinikalla heinäkuussa 2019. A:n hoitoon pääsy ylitti siten hänelle määritellyn kolmen kuukauden hoitoon pääsyn tavoiteajan noin yhdeksällä kuukaudella ja terveydenhuoltolain mukaisen kuuden kuukauden hoitoon pääsyn enimmäismääräajan noin kuudella kuukaudella. 

Aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen perusteella, että sairaanhoitopiiri X:n silmätautien klinikka oli laiminlyönyt velvollisuutensa seurata A:n hoidon toteutumista ostopalveluyritys Y:ssä. Tämä aiheutti sen, että A:n hoito ei toteutunut lainmukaisesti. Aluehallintovirasto antoi asiasta sairaanhoitopiiri X:n silmätautien klinikalle huomautuksen.

Lisätietoa:

  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 3 §
  • Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta (733/1992) 4 §
  • Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 52 §

Työllisyyden kuntakokeilut

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut
Ratkaisupäivä: 23.6.2021
Diaarinumero: LSSAVI/7520/2021

Kokeilukunnan on huolehdittava, että työllistymissuunnitelma allekirjoitetaan säännösten mukaisesti ja URA-asiakastietojärjestelmän merkinnät tehdään huolellisesti

Asian kuvaaminen

Omavalmentaja oli tehnyt puhelimitse kuntakokeilun asiakkaana olevalle työnhakijalle haastattelun palvelutarpeen arvioimiseksi. Samalla työnhakijan työllistymissuunnitelma päivitettiin ja allekirjoitettiin työnhakijan suostumuksella. Haastattelussa ilmeni, että työnhakijalla on mahdollisesti yritystoimintaa. Omavalmentaja oli tehnyt työnhakijalle haastattelun jälkeen kirjallisen selvityspyynnön yritystoiminnan ja sen mahdollisen päätoimisuuden selvittämiseksi. 

Työnhakija antoi asiassa selvityksen kirjallisesti kokeilukunnalle ja toimitti siihen myös täydennystä. URA-asiakastietojärjestelmään tehdyistä merkinnöistä ei yksiselitteisesti käynyt ilmi tarkkaa ajankohtaa tai ajankohtia, jolloin työnhakija oli toimittanut selvityksensä. Työnhakijan näkemyksen mukaan kokeilukunta olisi voinut selvittää asiaa ilman työttömyysetuuden maksamisen keskeyttämistä.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoi, että kokeilukunta menetteli työnhakijan asiassa lainsäädännön ja sen nojalla annetun ohjeistuksen mukaisesti selvittäessään työnhakijan yritystoimintaa. Kun työnhakija kertoo yritystoiminnastaan, kokeilukunnan velvollisuutena on viipymättä selvittää yritystoiminnan päätoimisuus ja ilmoittaa saatu selvitys TE-toimistolle työvoimapoliittisen lausunnon antamista varten. 

Aluehallintovirasto kiinnitti kuitenkin kokeilukunnan huomiota työllistymissuunnitelman allekirjoittamiseen ja URA-asiakastietojärjestelmään tehtyihin merkintöihin. Työnhakijalta ei voi pyytää puhelimessa suostumusta työllistymissuunnitelman allekirjoittamiseen siten, että virkailija allekirjoittaa suunnitelman työnhakijan puolesta. Työnhakijan tulee allekirjoittaa suunnitelma hyväksymällä se verkossa Oma asiointi -palvelussa tai allekirjoittamalla suunnitelma käsin. URA-asiakastietojärjestelmään tehtyjen merkintöjen tulee lisäksi olla huolellisesti tehtyjä.

Ratkaisun perusteet

Lain julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012) 2 luvun 6 §:n mukaan työttömällä työnhakijalla on oikeus työllistymissuunnitelmaan. Työllistymissuunnitelma on tarkistettava työnhakijan haastattelun yhteydessä tai työnhakijan pyynnöstä. 

Työnhakija ja kokeilukunta sopivat työllistymissuunnitelman toteutumisen seurannasta ja hyväksyvät suunnitelman. Valtioneuvoston asetuksen julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (1073/2012) 2 luvun 5 §:n mukaan osapuolet hyväksyvät työllistymissuunnitelman toimintasuunnitelmaosion. Työnhakijan tulee hyväksyä työllistymissuunnitelma sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa tai allekirjoittamalla suunnitelma käsin. Jos suunnitelma hyväksytään allekirjoittamalla käsin, allekirjoitettu suunnitelma annetaan työnhakijalle. Suunnitelman hyväksymisellä halutaan korostaa suunnitelman sopimusluonnetta ja sitouttaa sekä työnhakija että viranomainen suunnitelman toteuttamiseen. Hyväksymisellä on merkitystä myös työttömyysturvaoikeuden kannalta. 

URA-asiakasjärjestelmään tehtyjen merkintöjen on oltava yksiselitteisiä, ja asiakkaiden asiointipäivämäärät täytyy kirjata asianmukaisesti ja huolellisesti hyvää hallintotapaa noudattaen. 

Keskeiset lait ja asetukset:

  • Hallintolaki (434/2003)
  • Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012)
  • Valtioneuvoston asetus julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (1073/2012)
  • Laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta (1269/2020)
  • Työttömyysturvalaki (1290/2002)

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut
Ratkaisupäivä: 14.9.2021

Kokeilualueen kunnan tulee varmistaa kuntakokeilussa työskentelevien riittävä osaaminen työvoimapalveluista ja työttömyysturvasta

Asian kuvaaminen

Työllisyyden kuntakokeilun asiakkaana olleella työnhakijalla oli voimassa työttömyysetuuden maksamisen estävä työvoimapoliittinen lausunto, sillä TE-toimisto oli selvityksen perusteella katsonut hänen olevan työttömyysturvalain (1290/2002) 2 luvun 10 §:n mukainen päätoiminen opiskelija. Kokeilualueen kunnan viranhaltija oli haastatellut asiakkaan ja ohjannut hänet kuntouttavaan työtoimintaan. Asiakkaalle oli tehty aktivointisuunnitelma, päätös kuntouttavasta työtoiminnasta sekä lausunto työttömyysetuuden maksajalle kuntouttavan työtoiminnan ajalle. 

Tehdyn lausunnon mukaan työttömyysetuuden maksamiselle ei ollut työvoimapoliittista estettä. Asiakas oli tämän perusteella ymmärtänyt, että hänelle maksettaisiin työttömyysetuutta sekä kulukorvausta niiltä päiviltä, jolloin hän osallistuu kuntouttavaan työtoimintaan. Päätoimisena opiskelijana asiakas ei kuitenkaan ollut oikeutettu työttömyysetuuteen. Asiakkaan mukaan asiassa oli toimittu huolimattomasti ja hänen toimeentulonsa oli tästä syystä vaarantunut. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoi, että kunnan viranhaltija ei ollut noudattanut aktivointisuunnitelman edellytyksiä, joista säädetään laissa kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001). Viranhaltija oli lisäksi antanut esteettömän työvoimapoliittisen lausunnon kuntouttavan työtoiminnan ajalle, vaikka asiakkaan opiskelun päätoimisuus oli TE-toimistossa selvitetty, ja hänellä oli päätoimisuudesta johtuen voimassa esteellinen työvoimapoliittinen lausunto .

Aluehallintovirasto kiinnitti kokeilualueen kunnan huomiota siihen, että kuntakokeilussa työskentelevillä viranhaltijoilla tulee olla riittävä tietämys käsittelemiään asioita koskevasta lainsäädännöstä sekä tarvittava osaaminen työvoimapalveluista erityisesti työttömyysturvaan liittyvien asioiden osalta. Kunnan pitää varmistua siitä, että viranhaltijoiden tietämys heidän käsittelemiään asioita koskevasta lainsäädännöstä on riittävää. Lisäksi kunnan pitää varmistaa, että asiakaspalvelussa tunnistetaan myös työnhakija-asiakkaan työttömyysturvaan mahdollisesti vaikuttavat asiat.

Aluehallintovirasto kiinnitti kokeilualueen kunnan viranhaltijan huomiota siihen, että viranhaltijana hän vastaa tekemänsä päätöksen lainmukaisuudesta. Tästä syystä hänen täytyy olla perehtynyt ja tietoinen soveltamastaan lainsäädännöstä sekä sen sisällöstä erityisesti tehtäviinsä sisältyvien työttömyysturvasäännösten osalta.

Ratkaisun perusteet

Laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta (1269/2020) edellyttää, että työnhakijan haastattelun yhteydessä kokeilualueen kunta selvittää työnhakijan olosuhteet ja niiden vaikutuksen työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta. Laki edellyttää myös, että kunta tarjoaa työnhakijalle palvelutarpeen ja työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman mukaisia palveluja.

Työttömyysturvalain 2 luvun 10 §:n mukaan päätoimisella opiskelijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Asiakas oli TE-toimiston selvityksen perusteella päätoiminen opiskelija, ja TE-toimisto oli antanut tästä työvoimapoliittisen lausunnon työttömyysetuuden maksajalle. 

Lain kuntouttavasta työtoiminnasta 5 §:n mukaan TE-toimisto ja kunta ovat velvollisia laatimaan aktivointisuunnitelman yhteistyössä lain 3 §:ssä tarkoitetun henkilön kanssa. Pykälän mukaan lakia sovelletaan työttömään työmarkkinatukeen oikeutettuun tai toimeentulotukea saavaan henkilöön, joka lisäksi täyttää pykälän muut kriteerit. Päätoimisena opiskelijana asiakas ei ollut lain 3 §:n mukainen henkilö.  

Virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Perustuslain (731/1999) 118 §:ssä säädetään yleisestä virkavastuusta, joka koskee myös kunnan viranhaltijoita. Hallintolain (434/2003) 31 §:n mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Asianmukaisuus edellyttää myös huolellisuutta.  

Keskeiset lait ja asetukset

  • Perustuslaki (731/1999)
  • Hallintolaki (434/2003)
  • Laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta (1269/2020)
  • Työttömyysturvalaki (1290/2002)
  • Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012)
  • Laki kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001)

Ympäristöterveydenhuolto

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Ympäristöterveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 6.9.2021
diaarinumero ISAVI/9913/2020

Terveyshaittaepäilyasiassa olisi pitänyt antaa muutoksenhakukelpoinen päätös 


Asian kuvaaminen 

Kantelijat olivat vaatineet kunnan terveydensuojeluviranomasta velvoittamaan taloyhtiötä siirtämään meluhaittaa aiheuttavan pumpun muuhun kohtaan naapuri rakennuksessa. 
Kantelijoiden näkemyksen mukaan terveystarkastajan A toiminta asian käsittelyssä ei ole ollut hyvän hallinnon vaatimusten mukaista, eikä heidän oikeutensa asianmukaiseen käsittelyyn toteutunut.

Asian ratkaisu 

Kantelijalle olisi pitänyt antaa muutoksenhakukelpoinen päätös.

Toimielimen olisi tullut huolehtia siitä, että viranhaltija toimii hyvän hallinnon mukaisesti noudattaen asianomaisia säännöksiä ja määräyksiä.  

Aluehallintovirasto huomauttaa päätöksessään ympäristöterveydenhuollon toimielintä siitä, ettei se ole huolehtinut siitä, että viranhaltija toimii hyvän hallinnon mukaisesti sekä suorittaa virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät noudattaen asianomaisia säännöksiä ja määräyksiä sekä työnantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiä.
Aluehallintovirasto seuraa valvontayksikköä asian korjaamiseksi toteutettavien toimenpiteiden toimeenpanoa ja niiden toteutumista normaalin ohjaus- ja valvontatyön ohessa. Tarvittaessa aluehallintovirasto käynnistää erillisen valvonta-asian käsittelyn tilanteen saattamiseksi lainsäädännön edellyttämälle tasolle.

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto ilmaisi käsityksenään, että, jos asianosaisen käsitys mahdollisen terveyshaittaa aiheuttavan tekijän tai olosuhteen esiintymisestä asuintiloissa eroaa terveydensuojeluviranomaisen tulkinnasta, tulee terveydensuojeluviranomaisen tarjota mahdollisuus saada muutoksenhakukelpoinen päätös terveyshaittaepäilyasiassa. Tällainen päätösasiakirja on esimerkiksi tarkastuskertomuksen johtopäätöksiin ja perusteluihin nojaava viranomaisen tekemä hallintopäätös asian käsittelyn lopettamisesta. Tarkastuskertomus ei ole päätösasiakirja, josta voi valittaa tai tehdä oikaisuvaatimusta. 

Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö on kolme vuotta sitten aluehallintovirastolle antamassaan viranomaisvalvonta-asiaa liittyvässä selvityksessään kuvannut toteuttavansa ja edistävänsä hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa, siten kuin siitä on säädetty hallintolaissa. Valvontayksikkö kuvasi ryhtyneensä aktiivisesti kehittämään valvontamenettelyjä, yhtenäistämään valvontatoimia ja raportointia sekä kuvasi menettelyn, joilla se varmistaa alueellista yhdenmukaisuutta valvonnassaan. 

Kanteluasiassa selvinneiden epäkohtien perusteella terveystarkastaja ei ole toteuttanut valvontayksikön kuvaamia korjaavia toimenpiteitä, joilla oli tarkoitus varmistaa alueellista yhdenmukaisuutta valvonnassa sekä toteuttaa hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa.  

Keskeiset lait ja suositukset

  • perustuslaki 21 § 1 ja 2 mom.
  • hallintolaki 6, 39, 43, 46 §:t

Opetus- ja kulttuuritoimi

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto  
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 16.11.2020 
diaarinumero PSAVI/3462/2020 

Päätös osallistumisoikeuden epäämisestä ja päätös erityisjärjestelyistä ovat eri asioita 

Asian kuvaaminen 

Rehtori oli 19.3.2020 tehnyt päätöksen, jossa hän oli evännyt oppilaan osallistumisoikeuden 19.3.2020 pidettävään ylioppilaskirjoitukseen oppilaan sairastumisen johdosta. Rehtorin selvityksen perusteella rehtorin tarkoituksena oli todennäköisesti tehdä kielteinen päätös päiväkohtaisista erityisjärjestelyistä, mutta päätöksestä tai sen perusteluista ei tämä ilmene. Rehtori oli maininnut päätöksessä ainoastaan lukiolain 21 §:n, joka koskee oppilaaksi ottamisen edellytyksiä. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnitti lukion rehtorin vakavaa huomiota siihen, että päätöksissä on mainittava sovelletut säännökset. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti lukion rehtorin vakavaa huomiota siihen, että rehtorille ei ole laissa säädetty toimivaltaa tehdä päätöstä opiskelijan osallistumisoikeuden epäämisestä ylioppilaskokeeseen opiskelijan sairastumisen perusteella. Rehtorilla on tietyin edellytyksin oikeus tehdä kielteinen päätös erityisjärjestelyistä. 

Ratkaisun perusteet  

Hallintolain 45 §:n mukaan päätöksen perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Rehtorin päätöksessä mainittu sovellettu säännös oli virheellinen, sillä päätös ei koskenut oppilaaksi ottamisen edellytyksiä. Päätöksessä ei ole mainittu muita sovellettuja säännöksiä. Päätöksestä ei ilmene mitä säännöksiä on sovellettu. Oikeusturvan toteutumisen perusedellytyksiä on, että päätös perusteellaan oikeilla lainkohdilla. 

Lainsäädännössä ei ole annettu rehtorille toimivaltaa tehdä päätöstä opiskelijan osallistumisoikeuden epäämisestä ylioppilaskokeeseen opiskelijan sairastumisen perusteella. Ylioppilastutkinnosta annetun lain 8 §:n mukaan rehtori voi tehdä osallistumisoikeuden epäämisestä päätöksen, jos kokelas ei täytä lain 5–7 §:n mukaisia tutkintoon ja sen kokeisiin osallistumiselle säädettyjä edellytyksiä. Pykälissä 5–7 ei säädetä kokeeseen osallistumisen edellytykseksi tiettyä terveydentilaa, vaan kyse on muodollisista vaatimuksista.  

Ylioppilastutkinnosta annetun lain 9 §:n mukaan rehtorilla on äkillisessä ja ennakoimattomassa tilanteessa oikeus tehdä päätös erityisjärjestelyistä, jos oppilas on sairastumisen johdosta estynyt suorittamasta ylioppilastutkinnon kokeita samalla tavalla kuin muut kokelaat. Kielteinen päätös erityisjärjestelyiden käytöstä tulee perustella ja perusteluissa tulee ottaa kantaa siihen, miksi erityisjärjestelyiden käyttö ei olisi mahdollista. Tässä tapauksessa, vaikka rehtori olisi tehnyt oikeansisältöisen päätöksen, lopputulos olisi kuitenkin ollut se, ettei oppilas voinut suorittaa ylioppilaskirjoitusta. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Laki ylioppilastutkinnosta 
  • Lukiolaki 
  • Hallintolaki

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto  
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 15.6.2020 
diaarinumero LSSAVI/18964/2019 

Sijoitetulla oppivelvollisuusikäisellä lapsella on oikeus saada yhdenvertaisesti opetusta 

Asian kuvaaminen 

Tapauksessa oppilas oli huostaanotettu koulunkäynnissä ilmenneiden ongelmien vuoksi. Asiasta kannelleen huoltajan mukaan hänen lapselleen ei ole kuitenkaan järjestetty sijoituskunnassa riittävää opetusta, sillä opetusta ei järjestetty lähiopetuksena koulussa. Sijoituksen alettua oppilaan opetus toteutettiin noin kahden kuukauden ajan toisinaan erityisopettajan kanssa sijaishuoltopaikan tiloissa opiskelemalla. Lisäksi oppilas opiskeli itsenäisesti ja sijaishuoltopaikan ohjaajan tukemana. Tämän jälkeen oppilaalle järjestettiin kolme koulukokeilukertaa, joiden jälkeen oppilaalle alettiin järjestää opetusta päivittäin koulussa, mutta vain seitsemän tuntia viikossa.  

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto antoi kunnan opetuksen järjestämisestä vastaavalle taholle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle velvollisuudesta järjestää kaikille kunnan alueella asuville oppivelvollisuusikäisille lapsille opetus laissa säädetyllä tavalla sekä järjestää heille välittömästi tarpeen ilmetessä heidän tarvitsemansa koulunkäynnin tuki. Aluehallintovirasto myös kiinnitti kunnan huomiota velvollisuuteen tehdä perusopetuslain 18 §:n mukaisista erityisistä opetusjärjestelyistä valituskelpoinen päätös, josta ilmenee hallintolain 44 §:n edellyttämällä tavalla yksilöidysti päätöksen sisältö. 

Ratkaisun perusteet 

Perusopetuslain mukaisesti opetus järjestetään lähtökohtaisesti lähiopetuksena koulussa. Oppilaan opetuksen järjestämiseksi laissa poikkeavalla tavalla ei oltu tehty perusopetuslain 18 §:n mukaista päätöstä erityisistä opetusjärjestelyistä. Kyseinen valituskelpoinen päätös on tehtävä aina kun oppilaan opetus järjestetään laista poikkeavalla tavalla. Päätöksessä on tuotava hallintolain 44 §:n edellyttämällä tavalla yksilöidysti esille, mitä nämä erityiset opiskelujärjestelyt ovat. Päätöksen tekeminen turvaa jokaisen Suomen perustuslain 21 §:ssä säädetyn oikeuden hakea muutosta päätökseen, joka koskee yksilön etua, oikeutta tai velvollisuutta. Opetuksen järjestäjän virheellisen menettelyn vuoksi oppilaalla tai hänen huoltajallaan ei ole ollut käytettävissään jokaiselle perustuslaissa turvattua oikeussuojakeinoa.  

Kunta perusteli poikkeavia opetusjärjestelyjä sillä, että oppilas ei kyennyt osallistumaan opetukseen koulussa.  Selvitysten perusteella oppilas toivoi itse pääsevänsä kouluun sijaishuoltopaikan tiloissa järjestetyn opetuksen sijasta eikä asiakirjoista käynyt tarkemmin ilmi, miksi hänen katsottiin olevan kykenemätön käymään koulussa. Oppilaan oma toive kouluun pääsemisestä olisi tullut perustuslain 6 §:n 3 momentin ja perusopetuslain 3 §:n 2 momentin nojalla ottaa huomioon opetusta järjestettäessä. 

Toiselle paikkakunnalle sijoitetulla lapsella on oikeus saada yhdenvertaisesti perusopetuslain 30 §:n 1 momentin nojalla opetussuunnitelman mukaista opetusta ja riittävää koulunkäynnin tukea heti sijoituksen alettua ja tulla lain edellyttämällä tavalla kuulluksi opetusta järjestettäessä. Tässä tapauksessa oppilas on itse halunnut päästä kouluun, mutta osallistuakseen opetukseen koulussa kunta edellytti, että oppilaalla on henkilökohtainen aikuisen tuki. Kunnan velvollisuutena olisi tällöin ollut järjestää oppilaalle riittävät avustajapalvelut koulunkäynnin mahdollistamiseksi. Tapauksessa opetuksen järjestäjä oli perusteettomasti siirtänyt opetuksen tai tukitoimien järjestämisvelvollisuutta sijaishuoltopaikan vastuulle. Aluehallintovirasto katsoi, että oppilaan Suomen perustuslaissa säädetty oikeus saada opetusta oli näin menetellen tosiasiassa evätty. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Suomen perustuslaki 
  • Perusopetuslaki 
  • Hallintolaki

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 3.7.2020
diaarinumero LSSAVI/7835/2020 ja LSSAVI/8135/2020

Oppilaalla on oikeus jatkaa koulunkäyntiä toissijaisessa koulussa, jollei koulupaikan määräaikaisuudesta ole yksiselitteisesti päätetty 

Asian kuvaaminen 

Oikaisuvaatimuksissa vaadittiin, että rehtorin päätökset koskien toissijaisen koulupaikan myöntämättä jättämistä kumotaan. 

Rehtori katsoi, että kummallekin oppilaalle oli myönnetty toissijainen koulupaikka lukuvuodeksi kerrallaan. Hän vetosi kunnan opetuksesta vastaavan lautakunnan oppilaaksi ottamisesta tekemään periaatepäätökseen, jonka mukaan toissijainen koulupaikka voidaan myöntää määräaikaisena. Koulun opetusryhmät olivat täynnä, minkä vuoksi toissijaisia oppilaita ei voitu tulevana lukuvuonna ottaa.

Ensimmäisessä tapauksessa rehtori oli tehnyt päätöksen toissijaisesta koulupaikasta viidennen vuosiluokan aloittavalle oppilaalle perusopetuksen alkaessa toistaiseksi.  Toisen vuosiluokan osalta hän oli tehnyt määräaikaisen päätöksen ja kolmannen ja neljännen vuosiluokan osalta ei päätöstä ollenkaan. Toisessa tapauksessa rehtori oli osoittanut koulun alun perin oppilaan lähikouluksi mutta saamansa lisäselvityksen perusteella tehnyt uuden päätöksen ja vaihtanut koulun lähikoulusta toissijaiseksi kouluksi. Päätös oli tehty ensimmäisen vuosiluokan ajaksi, mutta sitä ei ollut annettu tiedoksi huoltajalle. Rehtori ei ollut asiasta huoltajan kanssa puhelinkeskustelussa sopiessaan maininnut, että päätös oli tehty yhden lukuvuoden ajaksi. Toisen ja kolmannen vuosiluokan osalta rehtori ei ollut kirjallisia päätöksiä tehnyt.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kumosi kaksi rehtorin päätöstä, joilla oppilaille ei ollut myönnetty toissijaista koulupaikkaa seuraavaksi lukuvuodeksi. Aluehallintovirasto katsoi, että oppilailla ja heidän huoltajillaan oli ollut hallintolain 6 §:ssä säädetyn luottamuksensuojaperiaatteen perusteella oikeus luottaa siihen, että oppilaat saavat jatkaa koulussa toissijaisina oppilaina kuudennen vuosiluokan loppuun asti.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto totesi, että luottamuksensuojaperiaatteen ydinsisältönä on hallinnon asiakkaan oikeus luottaa siihen, että viranomainen noudattaa tekemäänsä päätöstä eikä poista asiakkaalle edun tai oikeuden suovaa päätöstä ilman laissa säädettyä perustetta. Periaatetta ilmentää osaltaan virheen korjaamista koskeva sääntely hallintolain 50 §:ssä. Viranomainen voi kyseisen säännöksen perusteella poistaa vain päätöksen, jota rasittaa asia- tai menettelyvirhe. Päätöksen poistamiseen asianosaisen vahingoksi tarvitaan lisäksi lähtökohtaisesti tämän suostumus.

Aluehallintovirasto katsoi ensimmäisessä tapauksessa, että perusopetuksen alkaessa toistaiseksi tehty päätös oli lainmukainen eikä perustetta päätöksen poistamiseen ja asian käsittelemiseen uudelleen hallintolain 50 §:n perusteella siten ollut. Päätöksen poistaminen olisi joka tapauksessa edellyttänyt huoltajien suostumusta. Toisessa tapauksessa perheellä oli aluehallintoviraston käsityksen mukaan oikeus luottaa siihen, että oppilas voi jatkaa koulunkäyntiä koulussa alakoulun päättymiseen asti; perusopetuksen alkaessa määräaikaisena tehtyä päätöstä ei ollut annettu hallintolaissa edellytetyllä tavalla perheelle tiedoksi, niin että perhe olisi saanut tietää määräaikaisuudesta ja lisäksi voinut hakea päätökseen tarvittaessa muutosta, eikä rehtori ollut kahden seuraavan vuosiluokan osalta tehnyt kirjallisia päätöksiä ollenkaan. 

Aluehallintovirasto toi myös esille, että perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan viranomaisen on toiminnassaan noudatettava tarkoin lainsäädäntöä. Opetuksen järjestäjän on jätettävä soveltamatta oppilaaksi ottamista ohjaava päätös, jos päätöksen noudattaminen johtaisi lainvastaiseen ratkaisuun. Päätöksen noudattaminen toissijaisen koulupaikan määräaikaisuuden osalta olisi ollut luottamuksensuojaperiaatteen vastaista, joten sitä ei ollut tullut soveltaa.

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Perusopetuslaki
  • Hallintolaki

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 6.4.2020
diaarinumero LSSAVI/5130/2020

Koulu oli selvittänyt asianmukaisesti oppilaiden välisiä kiusaamis- ja konfliktitilanteita 

Asian kuvaaminen  

Tapauksessa huoltaja katsoi koulun menetelleen virheellisesti lapseensa kohdistuneita kiusaamistapauksia selvitettäessä. Huoltaja kertoi kantelussa, että hänen lapsensa oli kokenut koulussa kiusaamista eri muodoissa vuosien 2017-2019 aikana. Huoltaja piti koulun toimia riittämättöminä asian selvittämisessä. Kantelijan lapsi ei ollut kuitenkaan itse tuonut esiin kiusaamista koulussa kertomalla siitä henkilökunnalle tai tuomalla sitä esiin oppilaille teetetyssä hyvinvointikyselyssä. Koulun henkilökunta ei ollut myöskään itse havainnut kiusaamista, vaikka kantelijan lapsen ja toisen oppilaan välejä on tarkkailtu koulussa erityisen huolellisesti. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirastolla ei ollut kantelun perusteella syytä epäillä, että koulu olisi menetellyt kantelunalaisissa asioissa lainvastaisesti. 

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto totesi, että perusopetuslain 29 §:n 1 momentin mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Koulussa on lisäksi kohdeltava oppilaita hallintolain 6 §:n edellyttämällä tavalla tasapuolisesti ja asiat on käsiteltävä puolueettomasti. Kehenkään oppilaaseen ei saa kohdistaa esimerkiksi kurinpitotoimia ilman riittävää näyttöä siitä, mitä on tosiasiassa tapahtunut. Tämän vuoksi koulu ei voi katsoa yksittäistä oppilasta kiusaajaksi ilman, että tapahtuneesta on näyttöä. 

Merkityksellistä on, että koulu oli selvittänyt sen tietoon tuodut epäilyt kiusaamisesta ja oppilaiden keskinäisiä välejä oli selvitetty yhteisissä palavereissa asianosaisten oppilaiden ja tarvittaessa heidän perheidensä kanssa. Koulu oli asianmukaisesti selvittänyt kiusaamis- ja konfliktitilanteita yhteistyössä tilanteisiin osallisten oppilaiden ja heidän huoltajiensa kanssa sekä ohjannut oppilaat käsittelemään keskinäisiä ristiriitojaan koulukuraattorin vastaanotolle. Lisäksi huoltajien esiin tuomia oppilaiden välisiä ristiriitatilanteita oli käsitelty myös opiskeluhuoltolain 14 §:n 4 momentin mukaisessa monialaisessa asiantuntijaryhmässä, jossa oli pohdittu yhteistyössä oppilaan, hänen huoltajiensa sekä opetus- ja opiskeluhuollon henkilöstön kanssa keinoja siihen, miten oppilas tuntisi olonsa koulussa turvalliseksi.

Aluehallintovirasto totesi, että oppilaiden välisten kiusaamis- ja konfliktitilanteiden asianmukaisen selvittämisen edellytyksenä ei ole se, että koulu pystyisi nimeämään selvittelyjen johdosta syyllisen. Merkityksellistä on nimenomaan se, että koulu ryhtyy toimenpiteisiin sen turvaamiseksi, että jokainen oppilas voisi kokea olonsa koulussa turvalliseksi. Tässä tapauksessa koulussa oli puututtu oppilaiden välisiin ristiriitatilanteisiin monipuolisesti sekä opetuksen järjestäjän että opiskeluhuollon keinoin, ja toimittu perusopetuslain 3 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla yhteistyössä oppilaan oppilaiden kotien kanssa. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Perusopetuslaki 
  • Hallintolaki 
  • Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto  
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 16.4.2020 
diaarinumero LSSAVI/17454/2019

Huoltajien ei voida edellyttää osallistuvan koulun toimintaan kuuluvien retkien maksamiseen  

Asian kuvaaminen 

Tapauksessa luokan vanhempainillassa oli sovittu, että jokaisen luokan oppilaan oli osallistuttava luokan leirikoulukustannuksiin joko keräämällä varainkeruulla tietty rahasumma tai maksamalla kyseinen summa luokan tilille. Lisäksi jokaisen oppilaan tuli myös maksaa tietty summa lukukausittain leirikoulurahastoon. Kunta oli laatinut ohjeen koskien koulun ulkopuolella tapahtuvaa opetusta. Ohjeen mukaan oppilaalla oli oikeus poismuutosta tai koulun vaihtamisesta johtuen saada takaisin opintoretkeä tai leirikoulua varten yhteiseen kassaan maksamansa henkilökohtaiset varat. Yhdessä kerätyt varat jäivät luokan yhteiseen kassaan. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan opetuksesta vastaavan lautakunnan ja koulun rehtorin huomiota opetuksen järjestäjän velvollisuuteen huolehtia siitä, että varainkeruu koulun toimintaan kuuluvien retkien rahoittamiseksi järjestetään niin, ettei oppilaiden yhdenvertainen oikeus maksuttomaan perusopetukseen vaarannu. Aluehallintovirasto katsoi lisäksi, että leirikoulua varten hankittuja varoja on käsiteltävä aina koko luokan yhteisinä siitä huolimatta, miten rahat on yhteiseen tarkoitukseen saatu, eikä yhteisistä rahoista voida erottaa oppilaille erisuuruisia osuuksia. 

Ratkaisun perusteet 

Suomen perustuslain 6 ja 16 §:issä on turvattu kaikille oikeus yhdenvertaiseen ja maksuttomaan perusopetukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että perusopetuksen kustannuksista vastaa opetuksen järjestäjä. Leirikoulu on perusopetusasetuksen 3 §:n 5 momentin mukaisesti osa opetusta, minkä vuoksi sen on oltava kaikille oppilaille perusopetuslain 31 §:n edellyttämällä tavalla maksuton. Kaikilla oppilailla on oikeus yhdenvertaisesti ja ilman maksuja osallistua tällaisille retkille, eikä kenenkään oppilaan tai huoltajan voida edellyttää osallistuvan esimerkiksi leirikoulusta aiheutuviin kuluihin. 

Aluehallintovirasto totesi lukukausittaisten maksujen olevan ongelmallista maksuttoman perusopetuksen kannalta. Kyseisessä tilanteessa huoltajilla ei välttämättä ole todellista valinnanvapautta maksun suorittamisen suhteen, sillä esimerkiksi ryhmäpaine voi aiheuttaa velvoittavuuden tunteen maksun suorittamiselle. 

Aluehallintovirasto toi vielä päätöksessään esille, että yhdenvertaisuuslain 6 §:ssä on asetettu koulutuksen järjestäjälle velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta, minkä vuoksi opetuksen järjestäjän on omassa toiminnassaan luotava ainoastaan sellaisia käytäntöjä, jotka tukevat oppilaiden tasapuolista kohtelua. Tämän vuoksi opetuksen järjestäjän vastuulla on varmistua koulun toimintaa varten suoritettavan varainkeruun toteutustavan asianmukaisuudesta myös silloin kun huoltajat järjestävät varainkeruun omatoimisesti. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan koulun toimintaan kuuluvia retkiä ei tulisi lainkaan kustantaa huoltajilta kerättävin maksuin vaan varainhankinta tulisi suorittaa muulla tavoin, kuten esimerkiksi myyjäisin tai talkootöin.

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Suomen perustuslaki 
  • Perusopetuslaki 
  • Yhdenvertaisuuslaki 
  • Perusopetusasetus

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 9.12.2020
diaarinumero ISAVI/2615/2020

Vaativan ja laaja-alaisen tuen tarpeessa olevan oppilaan avustajapalveluiden taso tulee arvioida oppilaan eikä opetusryhmän näkökulmasta

Asian kuvaaminen

Asiassa oli kyse erityisen tuen avustajapalveluiden järjestämisestä ja niiden riittävyydestä. Pidennetyn oppivelvollisuuden vaikeavammainen oppilas oli vaativan henkilökohtaisen tuen tarpeessa. Oppilaan hoito- ja tukitahot suosittelivat oppilaalle 1:1 ohjausta koulunkäyntiin. Oppilaan koulussa tarvitsemat avustajapalvelut oppimisen ja koulunkäynnin tukemiseksi oli toteutettu siten, että oppilaan luokalle oli osoitettu useampi koulunkäyntiavustaja. Koulunkäyntiavustajat toimivat tiimiperiaatteella erityisen tuen oppilaiden tarvitseman tuen mukaan. Kantelijan mukaan erityisen tuen avustajapalvelut olivat koulussa alimitoitettuja, ja perehdyttäminen oppilaan yksilöllisen tuen tarpeisiin oli puutteellista.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti kaupungin huomiota vaativan ja laaja-alaisen tuen tarpeessa olevan oppilaan avustajapalveluiden tarpeen arvioimiseen ensisijaisesti oppilaan eikä opetusryhmän näkökulmasta. Opetuksen järjestäjän tulee arvioida ennen päätöksentekoa oppilaan tarvitsemien avustajapalveluiden taso, jotta oppilaan oikeus saada perusopetusta ja oppilaan yksilölliset tarpeet opetuksen järjestämiseksi tulevat turvattua. Oppilaalla on oikeus saada tarvittaessa jatkuvaa henkilökohtaista avustajan tukea, riippumatta siitä, miten opetusryhmän muiden oppilaiden avustajapalvelut on järjestetty. Avustajapalveluiden kohdalla ratkaisevaa ei ole avustajan nimike, vaan se, että oppilas saa tarvitsemaansa ohjausta ja tukea. Oppilaan huoltajalla on myös aina oikeus perusteltuun päätökseen, josta käy ilmi millaisiin avustajapalveluihin oppilas on päätöksen myötä oikeutettu.

Ratkaisun perusteet

Perusopetuslain 30 § 1 momentin mukaan opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Opetuksen järjestäjälle kuuluu opetukseen osallistumisen edellyttämien avustajapalvelujen järjestäminen ja kustantaminen. Lähtökohtaisesti opetuksen järjestäjä päättää avustajapalveluista. Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että avustajapalveluiden järjestämistavasta riippumatta oppilaan oikeus maksuttomaan perusopetukseen sekä tarvitsemaansa ohjaukseen ja tukeen tulee toteutua. Asiassa saadun selvityksen perusteella moniammatillisessa yhteistyössä oli todettu, että oppilaan terveydentila ja tarve edellyttivät henkilökohtaista koulunkäynninohjaajaa. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan opetuksen järjestäjän tulee tällöin arvioida ennen päätöksentekoa oppilaan tarvitsemien avustajapalveluiden taso, jotta oppilaan oikeus saada perusopetusta sekä oppilaan yksilölliset tarpeet opetuksen järjestämiseksi tulevat turvattua.

Keskeiset lait ja asetukset:

  •     Suomen perustuslaki
  •     Hallintolaki
  •     Kunnallisesta viranhaltijasta annettu laki
  •     Perusopetuslaki
  •     Perusopetusasetus

Opetushallituksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -määräys.

Sosiaalihuolto

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 7.5.2020 
diaarinumero ISAVI/6019/2018 ja ISAVI/6020/2018 

Sukulainen ei voi asiakkaan puolesta kieltää välttämätöntä huolenpitoa 

Asian kuvaaminen 

Veli A oli huolehtinut lähes vuodepotilaana olleesta veljestään B,  joka oli erakoitunut jo vuosikymmeniä sitten. Veljekset asuivat  yhdessä. A oli hoitanut kaikki kaksikon/veljesten ulkopuoliset asiat mutta ei  ollut B:n edunvalvoja. Veljesten lähisukulaiset, naapurit ja terveydenhuollon henkilöstö olivat tehneet veljesten palvelutarpeesta vanhuspalvelulain pykälän tarkoittamia ilmoituksia kunnalle. Kyse on siitä, voiko veli kieltää asiakkaan puolesta tälle välttämättömän huolenpidon. 

Kunta oli aloittanut veljesten palvelutarpeen arvioinnin helmikuussa 2018. Potilaskirjausten mukaan asiakkaalle B ja tämän veljelle  pyrittiin jatkossa tarjoamaan erilaisia vaihtoehtoja kotona asumisen  tueksi. Lisäksi pyrittiin ylläpitämään jonkinlaista seurantayhteyttä kotona  pärjäämisen tueksi. Suunniteltujen palvelujen toteuttaminen oli  kuitenkin kesäkuun 2018 jälkeen jäänyt kesken, koska A oli  kieltäytynyt palveluista omasta ja veljensä puolesta. Joulukuussa 2018 veljekset löydettiin kuolleina kotoaan. 

Asian ratkaisu

Näkemyksemme mukaan kunnan olisi pitänyt jatkaa seurantaa ja yhteydenpitoa veljeksiin toisen veljen esittämästä kiellosta huolimatta.

Toteamme päätöksessämme, että vanhusten hygieniahoito ja sairauden hoito on olennainen osa vanhusten hyvää hoitoa ja kohtelua.  Ottaen huomioon veljesten arvioidun palvelujen tarpeen kunnan olisi pitänyt jatkaa suunnitelmansa mukaisesti seurantayhteyden ylläpitämistä voidakseen tukea A:n ja B:n kotona asumista, vaikka toinen veljistä kieltäytyi palveluista sekä omasta että veljensä puolesta.

Ratkaisun perusteet

Palvelutarpeen arvioinnin jälkeen on tehtävä palvelusuunnitelma yhdessä asiakkaan kanssa, ellei sille ole ilmeistä estettä. Jos palveluista tai palvelujen järjestämistavasta ei päästä asiakkaan kanssa yhteisymmärrykseen, on tärkeää merkitä muistiin sekä asiakkaan että kunnan työntekijän näkemykset perusteluineen. Asiakkaalla on oikeus kieltäytyä suunnitelman laatimisesta. Hänelle on kuitenkin ennen toimenpiteistä luopumista annettava selvitys hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Asiakkaalle on myös kerrottava  erilaisista vaihtoehdoista, joilla on merkitystä hänen asiassaan, sekä niiden  vaikutuksista. 

A ei ollut veljensä B:n laillinen edustaja, joten hänellä ei olisi ollut oikeutta kieltää palveluja ja välttämätöntä huolenpitoa veljeltään (tämän puolesta). Kunnan olisi siten pitänyt huolehtia lainmukaisesta velvollisuudestaan eikä toimia tuon kiellon perusteella erityisesti ottaen huomioon asiakasturvallisuuden. Sosiaalihuollon asiakkaana olevalla henkilöllä on itsemääräämisoikeus päättää palveluista kieltäytymisestä, kun hän on kykenevä sellaisen päätöksen tekemään. Päätöstä ei kuitenkaan voi tehdä toisen puolesta ilman laillista asemaa tai valtuutusta.  

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Vanhuspalvelulaki 
  • Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista 

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 13.5.2020 
diaarinumero PSAVI/3135/2020 

Lapsen sijoitus avohuollon tukitoimena ilman huoltajan suostumusta ja yhteydenpidon rajoittaminen ilman päätöstä johti huomautukseen sosiaalityöntekijöille 

Sosiaalityöntekijä teki kotikäynnin yhdessä perhetyöntekijän kanssa lastensuojeluilmoituksen selvittämiseksi. Huoltajille ehdotettiin perheen lasten sijoittamista avohuollon tukitoimena. Äiti suostui lasten avohuollon sijoittamiseen, mutta sosiaalityöntekijän mukaan isä ei ilmaissut tilanteessa mielipidettään selkeästi. Lapset sijoitettiin avohuollon tukitoimena isän epäselvästä mielipiteestä huolimatta. Isä suostui vasta seuraavana päivänä lasten avohuollon sijoitukseen. 

Lasten asioissa järjestettiin myöhemmin verkostoneuvottelu, jossa isä kertoi tuoneensa esille, ettei suostu avohuollon sijoitukseen ja haluaa lapset heti kotiin. Lasten avohuollon sijoitusta jatkettiin toisen sosiaalityöntekijän toimesta siitä huolimatta. Isän valittaessa avohuollon sijoituksesta kuntaan, sosiaalityöntekijät tekivät lapsista kiireellisen sijoituksen ja muuttivat sovittua lasten kotiviikonlopputapaamista tuetuksi päivätapaamiseksi sijaisperheeseen. Tapaamisen muuttamisesta ei laadittu yhteydenpidon rajoittamispäätöstä, vaikka isä vastusti tapaamisjärjestelyn muuttamista. Lapsille ei laadittu asiakassuunnitelmia.  

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto päätyi antamaan huomautuksen sosiaalityöntekijöille virheellisestä ja lainvastaisesta menettelystä, kun sosiaalityöntekijät olivat tehneet avohuollon sijoituspäätökset ja jatkaneet päätöksiä ilman lasten molempien huoltajien nimenomaista suostumusta, rajoittaneet yhteydenpitoa kiireellisen sijoituksen aikana ilman lastensuojelulain mukaisia rajoittamispäätöksiä eikä lapsille laadittu asiakassuunnitelmia.  

Ratkaisun perusteet  

Isällä ja sosiaalityöntekijöillä olivat eriävät näkemykset siitä, oliko avohuollon sijoittamisesta ja sen jatkamisesta sovittu yhteysymmärryksessä. Sosiaalityöntekijöiden selvityksen mukaan isä ei suostunut sanomaan suoraan mielipidettä eikä ilmaissut riittävän selkeästi vastustavansa sijoitusta. Aluehallintovirasto katsoi asiakirjaselvityksiin perustuen, että isältä ei saatu yksiselitteisen selkeää suostumusta avohuollon sijoitukseen, mutta asiakaskirjauksista välittyi tieto, että isä oli ilmaissut vastustavan sijoitusta. 

Aluehallintovirasto totesi, että viranomaisen velvollisuus on selvittää epäselvissä tilanteissa asianosaisten mielipide esimerkiksi tarkentavilla kysymyksillä. Asianosaisen tulee ymmärtää käsiteltävänä olevan asian sisältö ja merkitys. Jotta asianosaisen suostumus on pätevä, sen tulee olla tietoisesti annettu sekä aidosti vapaaehtoinen asiaan annettu yksilöity ja yksiselitteinen tahdonilmaisu. Asianosaisen tahdonilmaisu tulee kirjata asianmukaisesti asiakirjoihin niin, että mielipide tulee riittävän yksiselitteisesti ja kattavasti esille kirjauksista. 

Aluehallintovirasto totesi, ellei suostumusta saada molemmalta lapsen kanssa asuvalta vanhemmalta avohuollon tukitoimena sijoitukseen, ei tilanteessa ole avohuollon sijoittamisen edellytyksiä. Viranomaisen olisi tullut arvioida, onko tilanteessa ryhdyttävä kiireelliseen sijoitukseen, jos lainsäädännössä sille asetetut perusteet täyttyvät. Aluehallintovirasto totesi, että lastensuojelulain 37§:n mukaan lapsen sijoittamiselle avohuollon tukitoimena yksin ilman vanhempia, on oltava lapsen kanssa asuvien huoltajien ja 12 vuotta täyttäneen lapsen antama suostumus. Mikäli huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi kieltäytyy avohuollon sijoituksesta, tukitoimea ei voida järjestää. Ennen avohuollon tukitoimien päätöksentekoa ja toteuttamista on varattava asianosaisille tilaisuus lausua oma mielipiteensä tukitoimesta sekä antaa selitys kaikista sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. 

Sosiaalityöntekijä oli rajoittanut lasten yhteydenpitoa kiireellisen sijoituksen aikana muuttamalla lasten sovitun kotiloman tuetuksi tapaamiseksi sijaisperheeseen. Yhteydenpidon rajoittamisesta ei tehty lastensuojelulain mukaista kirjallista päätöstä, vaikka isä vastusti lasten tapaamistavan muuttamista. Lastensuojelulain 62 §:n 2 momentin mukaan sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin saadaan 63 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä rajoittaa, jos yhteydenpidosta ei ole voitu sopia 30 §:ssä tarkoitetussa asiakassuunnitelmassa.  Aluehallintovirasto totesi, että jos yhteydenpidon laajuudesta, määrästä ja toteuttamistavoista syntyy erimielisyyttä asianosaisten kesken, on yhteydenpidon rajoittamisesta tehtävä lastensuojelulain 63 §:n mukainen muutoksenhakukelpoinen päätös, josta on selvästi käytävä ilmi muun ohella rajoituksen syy ja henkilöt, joita rajoitus koskee sekä missä laajuudessa rajoitus toteutetaan ja kauanko rajoitus on voimassa. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on arvioida, onko yhteydenpidon rajoittamiselle olemassa laillisia perusteita ja tehdä siitä muutoksenhakukelpoinen päätös perusteluineen samalle päivälle, jolloin yhteydenpidon rajoittaminen tosiasiallisesti alkaa. Yhteydenpitoa voidaan rajoittaa, jos yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen tai jos yhteydenpidosta on lapselle haittaa. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Perustuslaki 2 § 
  • Lastensuojelulaki 30 §, 34 §, 37 §, 50 §, 54 §, 62 §, 63 § 
  • Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista 5 §, 8 § 
  • Hallintolaki 6 §, 8 §, 44 §  
  • Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki 4 §, 20 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 2.7.2020 
diaarinumero LSSAVI/2454/2020 

Henkilökohtaista avustajaa koskeva hakemus ratkaistaan kirjallisella hallintopäätöksellä ilman aiheetonta viivytystä 

Asian kuvaaminen 

Kantelija katsoi, että kunnan sivistysjohtaja oli menetellyt virheellisesti jättäessään käsittelemättä hänen perusopetuslain 17 §:n mukaista erityistä tukea saavan lapsensa henkilökohtaisen avustajan myöntämistä koskevan hakemuksen ilman aiheetonta viivytystä. Henkilökohtaisen avustajan saamista koskevassa asiassa oli saatu valituskelpoinen päätös vasta yli kolme kuukautta pedagogisen selvityksen laatimisen jälkeen. Päätöksen viivästymiselle ei annettu selitystä, eikä sivistysjohtaja ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä oppilaan huoltajiin tai kouluun pyytääkseen tarvittavaa lisäselvitystä päätöksen tekemistä varten. Sivistysjohtaja on huoltajien tiedustellessa asian käsittelytilannetta todennut tarvitsevansa asian ratkaisemiseksi erillisen lausunnon. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan sivistysjohtajan huomiota siihen, että oppilaan erityisen tuen järjestäminen ratkaistaan kirjallisella hallintopäätöksellä perusopetuslaissa ja hallintolaissa säädettyä menettelyä noudattaen ilman aiheetonta viivytystä.  

Ratkaisun perusteet 

Erityisen tuen järjestäminen ja oppilaalle annettavat tukipalvelut ratkaistaan perusopetuslain 17 §:n 3 momentin mukaan lähtökohtaisesti pedagogisen selvityksen perusteella. Huoltajien voidaan edellyttää toimittavan ulkopuolisen asiantuntijan lausunto vain, jos opettajien arviot oppilaan tuen tarpeesta eivät riitä henkilökohtaisen avustajan tarpeen arvioimiseksi. Perusopetuslaissa ei säädetä määräajoista hallintopäätöksellä ratkaistavien oppilaan oikeuksia koskevien asioiden käsittelylle. Kaikkea päätöksentekoa koskee kuitenkin hallintolain 23 §:n 1 momentin vaatimus viivytyksettömästä käsittelystä. Käsittelyssä on huomioitava myös perusopetuslain 30 §:n 1 momentti, jonka mukaan oppilaalla on oikeus saada tarvitsemaansa tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Asia on tärkeää käsitellä viivytyksettä, jotta oppilaan oikeus riittävään oppimisen tukeen toteutuu. 

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaisesti viranhaltijan on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Hallintolain 22 §:n 1 momentti taas edellyttää viranhaltijaa pyytämään täydennystä hakemukseen, jos hän katsoo lisäselvityksen saamisen tarpeelliseksi. Lisäksi hallintolain 23 §:n 1 momentti velvoittaa viranhaltijaa käsittelemään asian ilman aiheetonta viivytystä. Suomen perustuslain 21 §:ssä säädetty oikeusturvasuoja huomioiden oppilaan kannalta on tärkeää saada muutoksenhakukelpoinen päätös, joka mahdollistaa tarvittaessa muutoksen hakemisen. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Suomen perustuslaki 
  • Perusopetuslaki 
  • Hallintolaki

Lapin aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 20.8.2020
Diaarinumero LAAVI/119/2020

Sosiaalityöntekijä ei voi rajoittaa lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa avohuollon tukitoimena 

Vanhemmilla oli käräjäoikeuden päätöksellä vahvistettu järjestely lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Erimielisyyksien vuoksi kumpikin vanhemmista oli hakenut muutosta päätökseen. Ennen uuden päätöksen saamista lapsen tilanteesta aloitettiin lastensuojelutarpeen selvitys. Asiassa on kyse siitä, voiko sosiaalityöntekijä rajoittaa lapsen ja vanhemman välistä yhteydenpitoa silloin, kun lasta ei ole huostaanotettu. 

Lapsi asui äitinsä kanssa ja tapasi isäänsä käräjäoikeuden antaman päätöksen mukaisesti. Tapaamisjärjestelyjä koskevien erimielisyyksien vuoksi kumpikin vanhemmista haki käräjäoikeudelta muutosta päätökseen. Muutoskäsittelyn ollessa kesken lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Keskusteltuaan tilanteesta lapsen äidin kanssa sosiaalityöntekijä laati tämän suostumuksella kirjeen, jolla hän kielsi lapsen ja isän väliset tapaamiset siihen saakka, kunnes toteuttamiskelpoinen tapaamissopimus olisi syntynyt. Lapsi ei ollut huostaanotettuna asian käsittelyn aikana, sillä lastensuojelutarpeen arviointi oli vasta selvitysvaiheessa. 

Aluehallintovirasto antoi sosiaalityöntekijälle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan sosiaalityöntekijä ylitti toimivaltansa ja toimi lainvastaisesti kieltämällä lapsen ja isän tapaamiset vastoin voimassa olevaa käräjäoikeuden päätöstä.  

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että menettely on ollut lapsen edun ja hyvän hallinnon periaatteiden vastaista. Tapaamisten kieltäminen rikkoi vakavasti lapsen perustuslailla turvattua oikeutta perhe-elämän suojaan. Sosiaalityöntekijän ei olisi tullut kieltää lapsen ja isän tapaamisia vastoin voimassa olevaa käräjäoikeuden päätöstä. 

Sosiaalityöntekijä arvioi mahdollista lastensuojelun tarvetta ja päättää niistä toimenpiteistä, jotka katsoo tilanteessa tarpeellisiksi. Toimenpiteiden on kuitenkin oltava lain ja lapsen edun mukaisia. 

Päätöksessään aluehallintovirasto katsoi, että sosiaalityöntekijän isälle lähettämä kirje ei ollut tiedote sopimuksesta, vaan sosiaalityöntekijä oli tosiasiassa tarkoittanut kirjeellään kieltää lapsen ja isän väliset tapaamiset. Lapsi ei tällöin ollut sosiaalilautakunnan huostassa, vaan käynnissä oli lastensuojelutarpeen selvittäminen. Sosiaalityöntekijä ei siten olisi voinut rajoittaa lapsen ja isän välisiä tapaamisia lastensuojelulain nojalla, koska yhteydenpidon rajoittaminen lastensuojelulain nojalla on mahdollista ainoastaan huostaanotetun lapsen kohdalla. Avohuollon tukitoimena yhteydenpidon rajoittaminen ei ole mahdollista. 

Tuomioistuimen antama lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva päätös sitoo kaikkia osapuolia, eikä viranomaisellakaan ole oikeutta olla noudattamatta päätöstä. Sosiaalityöntekijällä ei siten ollut oikeutta kieltää päätöksen mukaisia tapaamisia tai muuttaa lapsen ja vanhemman välisiin tapaamisiin liittyviä määräyksiä ja ehtoja sopimalla muutoksista toisen huoltajan kanssa. 

Koska tosiasialliseksi päätökseksi tarkoitettu kirje oli lisäksi laadittu vain lapsen äidin kanssa neuvotellen kuulematta kaikkia asianosaisia, menettely oli hyvän hallinnon periaatteiden vastaista ja omiaan vaarantamaan luottamusta viranomaisen toimien puolueettomuuteen. 

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Hallintolaki 
  • Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 
  • Lastensuojelulaki 
  • Perustuslaki

Lapin aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto  
Ratkaisupäivämäärä 31.7.2020 
Diaarinumero LAAVI/1477/2019 

Suullinen päätös on annettava viipymättä kirjallisena oikaisuvaatimusohjeineen 

Sosiaalityöntekijä oli arvioinut hakemuksen saapumisen jälkeisenä päivänä tekemällään kotikäynnillä vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien tarvetta. Kotikäynnillä oli keskusteltu asunnon muutostöistä ja henkilökohtaisesta avusta ulkoilua varten. Sosiaalityöntekijä oli päättänyt myöntää hakijalle osan muutostöistä. Osaa haetuista asunnon muutostöistä sosiaalityöntekijä piti perusparannuksen luontoisina, eikä siten vammaispalvelulain nojalla korvattavina. Asunnon muutostyöt oli toteutettu viikon sisällä kotikäynnistä siltä osin kuin sosiaalityöntekijä oli pitänyt niitä välttämättöminä. Hakijalle ei kuitenkaan annettu kirjallista päätöstä asiassa, joten hän ei voinut hakea muutosta päätökseen siltä osin kuin hänen vaatimukseensa ei ollut suostuttu.  

Kirjallinen päätös asiassa annettiin yhdeksän kuukautta sen jälkeen, kun hakemus oli kirjattu saapuneeksi kuntaan. Kunnan selvityksen mukaan sosiaalityöntekijä oli kotikäynnin jälkeen jäänyt yllättäen pois töistä, minkä vuoksi kirjallinen päätös oli jäänyt tekemättä. Asia tuli ilmi vasta kantelun yhteydessä.  

Aluehallintovirasto antoi kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle.  

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että hakijan vaatimus asunnon muutostöistä oli sinänsä otettu käsiteltäväksi ja ratkaistu ilman aiheetonta viivytystä. Päätöstä ei kuitenkaan ole hallintolain edellyttämällä tavalla annettu viipymättä myös kirjallisena perusteluineen ja oikaisuvaatimusohjeineen. Kirjallisen päätöksen puuttuessa hakijalla ei ollut mahdollisuutta käyttää hänelle perustuslaissa säädettyä oikeutta saattaa asiansa viipymättä halutessaan toimivaltaisen viranomaisen arvioitavaksi niiltä osin, kuin viranhaltija ei ollut suostunut kaikkiin hakemuksessa esitettyihin vaatimuksiin.  

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään lisäksi, että kunnan on järjestettävä asiakirjahallintonsa ja hallinnolliset prosessinsa siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. Hallinnon palveluperiaate edellyttää, että hallinnon palvelut toimivat saumattomasti myös äkillisten poissaolojen sattuessa.  

Keskeiset lait ja suositukset:  

  • Laki vammaisuuden perusteella annettavista palveluista ja tukitoimista (380/1987) 
  • Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 
  • Hallintolaki (434/2003) 

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 11.6.2020 
diaarinumero ISAVI/4806/2020 

Kunnan tulee tiedottaa vammaispalvelulain mukaisiin kuljetuspalveluihin liittyvistä erillisoikeuksista 

Asian kuvaaminen  

Kantelija on kirjeessään ilmaissut tyytymättömyyttä kuntayhtymän järjestämien vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen yksilöllisyyteen. Aluehallintovirasto on asiaa selvittäessään havainnut, että kuntayhtymän kuljetuspalveluohjeissa ei ole kerrottu mahdollisuudesta hakea vakiotaksi- tai yksinmatkustusoikeutta tai muuta näihin verrattavaa erillisoikeutta. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnittää kuntayhtymän huomiota viranomaisen neuvontavelvoitteeseen. Viranomaisen tulee tiedottaa ja ohjeistaa asiakkaalle selkeästi ja johdonmukaisesti kuljetuspalveluihin liittyvien erillisoikeuksien hakemismenettelystä. 

Ratkaisun perusteet  

Aluehallintovirasto pitää puutteena sitä, että kuntayhtymän kuljetuspalveluohjeissa ei ole nimenomaisesti mainittu mahdollisuutta hakea vakiotaksi- ja yksinmatkustusoikeutta tai muuta näihin verrattavaa erillisoikeutta (esim. pikamatkaa). Nämä erillisoikeudet ovat erityisen merkityksellisiä useiden asiakkaiden kuljetuspalvelujen toteutumisen kannalta. Asiakas ei kuitenkaan välttämättä tiedä mitä kuljetuspalvelujen järjestämistapaa koskevia yksittäisiä oikeuksia hän voi hakea, ellei näitä keskeisimpiä oikeuksia ole erikseen mainittu asiakasohjeessa.  

Vaikeavammaisella henkilöllä on oikeus vaatia kuljetuspalvelua järjestettäväksi hänen vammansa tai sairautensa kannalta sopivalla ja yksilöllisellä tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnan on tehtävä myös palvelun järjestämistapaa koskevien vaatimusten osalta oikaisuvaatimuskelpoinen päätös. Viime kädessä tuomioistuin tutkii yksittäistapauksessa, toteutuuko vaikeavammaisen asiakkaan oikeus kuljetuspalveluihin täysimääräisesti ja onko asiakkaalla vammansa tai sairautensa perusteella oikeus hakemaansa yksilölliseen kuljetuspalvelujen järjestämistapaan. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Vammaispalvelulaki 
  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 8.1.2020 
diaarinumero ISAVI/314/2019 

Kunnan on huolehdittava sijoitetun lapsen itsenäistymisvarojen kerryttämisestä 

Asian kuvaaminen  

Kantelija on ollut sijoitettuna. Vuodesta 2013 asti elatustuki ei ole kerryttänyt kantelijan itsenäistymisvaroja, koska elatussopimuksia ei ole tehty asianmukaisesti. Kantelija pyytää aluehallintovirastoa tutkimaan miksi kunta ei ole ajallaan järjestänyt elatustukisopimuksia. 

Kantelijaa koskevan huostaanottopäätöksen yhteydessä vuonna 2013 on tehty perintäpäätös ja vanhempia on ohjeistettu menemään lastenvalvojien luokse, mutta asia on jäänyt hoitamatta. Asia on ollut vireillä uudelleen vuonna 2016, jolloin isä on tehnyt esityksen elatussopimukseksi (ns. ”nollasopimus”), jota kunnan lastenvalvoja ei ole hyväksynyt, koska isällä on ollut elatuskykyä. Isän elatuskyvyn määrän määrittäminen ei ole edennyt, mutta lastenvalvoja ei ole vienyt asiaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi kuntayhtymän ohjeiden mukaisesti. Kantelu koski nimenomaisesti kuitenkin vain lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto katsoo, että kuntayhtymä on laiminlyönyt itsenäistymisvarojen asianmukaisen kerryttämisen kantelijalle. 

Aluehallintovirasto kiinnittää kuntayhtymän huomiota siihen, että sen tulee huolehtia, että sen sijoitettujen lasten asioita hoitava ja perheoikeudellisten palvelujen henkilöstö tuntevat sijoitetun lapsen itsenäistymisvarojen kertymiseen vaikuttavat lait ja kuntayhtymän toimintaohjeet ja noudattavat niitä. 

Aluehallintovirasto ilmaisee käsityksenään, että lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän olisi tullut valvoa lastensuojelulain 24 §:n edellyttämällä tavalla lapsen edun toteutumista ja siten huolehtia osaltaan, että asian käsittely olisi edennyt perheoikeudellisissa palveluissa ilman aiheetonta viivytystä. 

Ratkaisun perusteet  

Kantelijalla on lastensuojelulain nojalla oikeus jälkihuoltoon sijaishuollon päätyttyä. Jälkihuoltona lapsi tai nuori on aina oikeutettu saamaan riittävän toimeentulon ja asunnon, mutta niiden lisäksi jälkihuoltoon kuuluu lapsen tai nuoren tarpeiden mukainen tuki, joka määräytyy lastensuojelun avohuollon tukea vastaavalla tavalla. Tukena voidaan siten antaa esimerkiksi terapiapalveluita tai taloudellista tukea tarpeellisiin hankintoihin. 

Itsenäistymisvaroilla tarkoitetaan lastensuojelulaissa erillisiä varoja, jotka varataan sijaishuollossa olleen lapsen itsenäistymiseen ensisijaisesti jälkihuollon päätyttyä. Nämä varat eivät näin ollen kuulu jälkihuollon tukitoimenpiteisiin, vaan ovat niistä erillisiä nuorelle itselleen kuuluvia varoja. Sijoittajakunnan sosiaalihuollon viranomaisella on kuitenkin oikeus päättää itsenäistymisvarojen maksamisen ajankohdasta. Lisäksi sen on huolehdittava siitä, että varat käytetään lapsen tai nuoren itsenäistymistä tukeviin menoihin. 

Lastensuojelulain 77 §:n säännös itsenäistymisvaroista ei sisällä suorasanaista velvoitetta, jonka perusteella sijoittajakunnan tulisi toimia aktiivisesti elastusavun vahvistamiseksi lapselle, jolle sitä ei ole aiemmin vahvistettu. Lapsen etu huomioiden aluehallintovirasto kuitenkin katsoo, että sijoittajakunnan tulee pyrkiä aktiivisin toimin elatusavun vahvistamiseen sijoitettujen lasten vanhempien osalta. Lain epätarkkuuden vuoksi aluehallintovirasto katsoo, että asiassa ei voi antaa huomautusta, vaikka aluehallintovirasto pitääkin kuntayhtymän menettelyä kantelijan asiassa moitittavana. 

Lastensuojelulain 77 §:n 2 momentin perusteella sijoittajakunnan toimielimen on siinä tapauksessa, että lapsella ei ole tuloja tai saamisia itsenäistymisvarojen kertymiseksi tai niitä ei ole riittävästi, maksettava tarpeelliset itsenäistymisvarat kunnan varoista. 

Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa määrittää kantelijalle myönnettävien itsenäistymisvarojen määrää. Aluehallintovirasto ohjaa kantelijaa olemaan yhteydessä hänen asioista vastaavaan sosiaalityöntekijään asumiseensa, koulutukseensa ja muihin itsenäistymiseensä liittyvissä tarpeissaan. Mikäli nuori ja sosiaalityöntekijä ovat erimielisiä itsenäistymisvarojen käytöstä tai niiden maksamisesta, asiasta on tehtävä muutoksenhakukelpoinen päätös. Päätökseen tyytymätön voi saattaa asian viime kädessä hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Lastensuojelulaki 
  • Laki lapsen elatuksesta

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto  
Ratkaisupäivämäärä 5.5.2020 
diaarinumero ISAVI/3691/2019

Lastensuojeluilmoitus on käsiteltävä aina viipymättä 

Asian kuvaaminen  

Lapsesta oli tehty kaksi lastensuojeluilmoitusta (lapsen opettajan tekemä ilmoitus 10.4. ja lapsen huoltajan tekemä ilmoitus 17.4.). Kuntayhtymästä ei oltu yhteydessä lapsen huoltajaan kantelun tekohetkeen 7.5. mennessä. Kuntayhtymän selvityksen mukaan opettajan tekemä ilmoitus oli otettu käsittelyyn 23.4. pidetyssä alkuarviointitiimissä. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnittää kuntayhtymän huomiota lastensuojelulain mukaisten määräaikojen noudattamiseen lastensuojeluilmoitusten käsittelyssä.   

Ratkaisun perusteet

Asiassa saamansa selvitysaineiston perusteella aluehallintovirasto toteaa, että kantelijan lapsen lastensuojeluasian käsittelyn määräaika on ylittynyt. 

Lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen lastensuojelun työntekijän on arvioitava välittömästi lapsen mahdollinen kiireellinen lastensuojelun tarve. Lisäksi on tehtävä sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arviointi, jollei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta. 

Palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä selvitetään lastensuojelun tarve, ellei asia ole selvästi luonteeltaan sellainen, ettei lastensuojelun tukitoimia tarvita. Arvio on aloitettava viipymättä ja saatettava loppuun ilman aiheetonta viivytystä. Arvio on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä asian vireille tulosta ja sen on valmistuttava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa vireille tulosta. 

Aluehallintovirasto seuraa lastensuojelulaissa säädettyjen määräaikojen noudattamista THL:n valtakunnallisen tiedonkeruun perusteella. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Lastensuojelulaki 

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 16.4.2020 
diaarinumero ISAVI/3766/2019 

Kunnan tulee myöntää vaikeavammaiselle kuljetuspalveluja vähintään asetuksessa säädetty määrä 

Asian kuvaaminen  

Vammaispalveluasetuksen 6 §:n mukaan kuljetuspalveluja on järjestettävä siten, että vaikeavammaisella henkilöllä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään kahdeksantoista yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa. 

Kuntayhtymän soveltamisohjeen mukaan myönnettävien matkojen määrä voi olla myös vähäisempi asiakkaan yksilöllisen palvelutarpeen mukaisesti. Ohjeensa mukaisesti kunnan viranhaltijat olivat tehneet päätöksiä, joissa asiakkaalle myönnettiin kuljetuspalveluja alle 18 matkaa kuukaudessa. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto antoi huomautuksen kuntayhtymälle vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen soveltamisohjeen kuljetuspalvelujen määrää koskevan ohjeen lainvastaisuudesta. Aluehallintovirasto pyysi kuntayhtymää ilmoittamaan, mihin toimiin se huomautuksen johdosta ryhtyy. 

Ratkaisun perusteet  

Kuntayhtymän ohje on ristiriidassa vammaispalveluasetuksen kanssa ja rajoittaa siten lakiin perustumattomasti vaikeavammaiselle henkilölle säädettyä oikeutta kuljetuspalveluihin. Asetuksen sanamuoto on selkeä, eikä siinä ole mainintaa, että myönnettävien matkojen määrä voisi olla alle 18 yhdensuuntaista matkaa. Aluehallintovirasto katsoo, että myönnettävien matkojen määrän on oltava vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa, vaikka asiakas hakisikin tätä vähäisempää määrää. Myöskään kuntayhtymän hakemuskaavakkeessa ei kerrottu asetuksen säätämää vähimmäismäärää vaan kysyttiin ainoastaan haettujen matkojen määrää. 

Huomautuksen johdosta kuntayhtymä korjasi soveltamisohjeensa lainmukaisiksi, joten asia ei antanut aihetta enempiin toimenpiteisiin aluehallintovirastossa. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Vammaispalvelulaki 
  • Vammaispalveluasetus

Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto 
Ratkaisupäivämäärä 19.5.2020 
462/2019

Sosiaaliviranomaisen tulee vastata sosiaalihuollon asiakkaan tekemään muistutukseen

Asian kuvaaminen

Henkilö A teki yhdessä puolisonsa B kanssa muistutuksen kunnan johtavalle sosiaaliviranomaiselle. Ainakin henkilö B oli asiassa asianosainen. Viranomainen jätti vastaamatta muistutukseen. Muistutus käsitteli muun muassa lastensuojeluviranomaisen menettelyä selvitettäessä lasten palvelutarpeen arviointia ja terveydenhuollon palveluja. Asiaa selvitettäessä ilmeni, ettei muistutusta ollut kirjattu kunnan asianhallintajärjestelmään.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi kunnan lastensuojelulle huomautuksen muistutukseen vastaamisen laiminlyömisestä. 

Ratkaisun perusteet 

Kunnan johtava viranomainen piti antamansa selvityksen mukaan mahdollisena, ettei muistutus ollut saapunut perille. Asiakirjasta ilmeni, että muistutus oli lähetetty kahdelle johtavalle viranhaltijalle, joiden sähköpostiosoitteet oli merkitty oikein. Asiakirjasta ilmeni, että muistutuksen lähettäneen henkilön viestiin oli vastattu, mutta muistutusta koskeviin asioihin ei ollut vastattu. Aluehallintovirasto katsoi, että viranomainen on vastaanottanut muistutuksen, jolloin se olisi tullut merkitä asianhallintajärjestelmään ja siihen olisi tullut antaa vastaus. 

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) 23 §

Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 27.8.2020
diaarinumero LSAVI/5322/2018

Sijaishuollon muutosta koskevan päätöksen vahvistaa sosiaalihuollon johtava viranhaltija ja ennen asian ratkaisemista asianosaisille on varattava tilaisuus tulla kuulluksi
 

Asian kuvaaminen

Huoltaja ei ollut saanut tietoa huostaanotetun lapsensa sijaishuoltopaikan muuttopäivästä. Sijaishuoltopaikka muutettiin tilanteessa, jossa lapsen sijaishuoltopaikka lopetti toimintansa. Kunta oli sopinut, että sijaishuollon muutoksesta huoltajille ilmoittaa lapsen silloisen sijaishuoltopaikan työntekijä ja asiasta oli myös keskusteltu asiakassuunnitelman yhteydessä. Lapsen mielipide oli selvitetty kaksi viikkoa ennen asiakassuunnitelmaneuvottelua. Sijaishuollon muutospäätöksen oli valmistellut ja vahvistanut lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä kuukauden kuluttua asiakassuunnitelmaneuvottelusta ja kolme päivää päätöksenteon jälkeen lapsi oli muuttanut uuteen sijaishuoltopaikkaan.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan ja sen viranhaltijoiden huomiota vastaisen varalle siihen, että sijaishuollon muutosta koskevan päätöksen vahvistaa lastensuojelulain 13 § 2 momentin mukainen sosiaalihuollon johtava viranhaltija lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian.
Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti kunnan ja sen viranhaltijoiden huomiota vastaisen varalle siihen, että asianosaisille on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen sijaishuollon muutosta koskevan asian ratkaisemista.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto korosti, että päätöksen sijaishuollon muuttamisesta huostaanoton ja kiireellisen sijoituksen aikana tekee 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian. Aluehallintovirasto piti moitittavana, että kyseisessä tilanteessa lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä oli valmistellut ja vahvistanut sijaishuollon muutosta koskevan päätöksen. Päätöksen valmistelussa ja vahvistamisessa, lastensuojelulain 13 §:n 2 momentin mukainen johtava viranhaltija ei ole arvioinut lastensuojelulain ja hallintolain edellyttämällä tavalla lapsen edun ja oikeuksien toteumista.

Aluehallintovirasto korosti, että sijaishuollon muuttamista koskevassa asiassa on järjestettävä asianosaisille tilaisuus lausua mielipiteensä. Ennen kuulemistilaisuutta asianosaisten tulee saada mahdollisuus tutustua päätökseen vaikuttaviin mahdollisiin asiakirjoihin ja lapsen tarpeita vastaavaan tulevaan sijaishuoltopaikkaan, jotta he voivat aidosti lausua oman mielipiteensä asiasta.  Aluehallintovirasto piti moitittavana, ettei sijaishuollon muutospäätöksestä ilmennyt milloin ja miten huoltajia on kuultu sijaishuollon muuttamista koskevassa asiassa. Aluehallintovirasto korosti edelleen, että asiakassuunnitelmaneuvottelulla ja hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaisella kuulemistilaisuudella on erilaiset tarkoitukset ja siksi ne tulisi pitää erillään. Lisäksi ratkaisussaan aluehallintovirasto arvioi, että sijaishuollon muuttamista koskeva päätös ei ole tavoittanut huoltajia postitse ennen lapsen muuttoa uuteen sijaishuoltopaikkaan, ellei sitä ole toimitettu suoraan huoltajille, joten heille olisi tullut erikseen tiedottaa lapsen muuttopäivästä uuteen sijaishuoltopaikkaan.

Lisätietoa
•    Hallintolaki
•    Lastensuojelulaki
•    Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista

Lapin aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 31.7.2020
Diaarinumero LAAVI/1477/2019

Kotipalvelun asiakkaalle on tehtävä palvelutarpeen arvio ja palvelusuunnitelma

Asiakas oli ollut kunnan kotipalvelun ja omaishoidon tuen asiakkaana useita vuosia. Hän oli hakenut myös muita sosiaalipalveluja. Kunta ei ollut lainkaan laatinut asiakkaalle sosiaalihuoltolain tarkoittamaa palvelutarpeen arvioita tai asiakassuunnitelmaa, vaikka asiakkaan toimintakyvyssä ja olosuhteissa oli tapahtunut muutoksia ja hänelle oli haettu lisää palveluja. Palveluista oli tehty ainoastaan kotihoidon ja kotisairaanhoidon arviointi-, hoito- ja palvelusuunnitelma, joka sisälsi tiedot kotipalvelun tuntimäärästä ja toteuttamistavasta. 

Aluehallintovirasto antoi kunnalle huomautuksen sosiaalihuoltolain edellyttämän palvelutarpeen arvioinnin ja palvelusuunnitelman laatimisen laiminlyönnin vuoksi. 

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kotihoidon ja kotisairaanhoidon arviointi ja hoito- ja palvelusuunnitelmat eivät laatimistavaltaan tai sisällöltään vastaa sosiaalihuoltolain tarkoittamia palvelutarpeen arviointia ja asiakassuunnitelmaa. 

Kunnan täytyy tehdä palvelutarpeen arviointi sellaisella laajuudella, jota asiakkaan elämäntilanne edellyttää. Arviointi tehdään tarvittaessa yhteistyössä hänen omaistensa ja läheistensä sekä muiden toimijoiden kanssa.Sen yhteydessä on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa, velvollisuutensa ja muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan. 

Sosiaalihuoltolain tarkoittama asiakassuunnitelma laaditaan palvelutarpeen arvioinnin pohjalta, ja sen on tarkoitus tukea suunnitelmallista ja tavoitteellista sosiaalihuollon toteuttamista. Sen tulisi olla kokonaisvaltainen arvio asiakkaan ja hänen perheensä tilanteen edellyttämistä palveluista ja tukitoimista, niiden toteuttamistavasta ja vastuutahoista - ei vain yksittäisen palvelun kuvaus. 

Lisätietoa:

  • Sosiaalihuoltolaki (1301/2014)

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 25.11.2020
diaarinumero PSAVI/3135/2018


Lapsen kiireellisen sijoituksen aikainen työskentely johti huomautukseen sosiaalityöntekijöille


Johtava viranhaltija vastaanotti lapsesta vastaan kaksi lastensuojeluilmoitusta, joiden käsittelyn hän siirsi seuraavaan päivään arvioimatta välittömästi lapsen mahdollisen kiireellisen lastensuojelun tarvetta. Lapsi ei ollut lastensuojelun asiakkuudessa ennen saapuneita lastensuojeluilmoituksia. Lapsen vastuu sosiaalityöntekijä teki lastensuojeluilmoitusten perusteella lapsesta kiireellisen sijoituksen päätöksen ilman, että kuuli lapsen lähihuoltajaa. Kiireellisen sijoituksen tilanteessa sosiaalityöntekijä yhdessä johtavan viranhal-tijan kanssa päätyivät siihen, ettei lapsen lähihuoltajaa kuultaisi kiireellisen sijoituksen päätökseen. Kiireellisen sijoituksen päätöksiin ei oltu kirjattu kenenkään asianosaisten mielipiteitä. Asiakasasiakirjauksen mukaan lapsi ja toinen huoltaja antoivat suostumuksensa kiireelliseen sijoitukseen. Sosiaalityöntekijän antaman selvityksen mukaan kiireellisen sijoituksen jatkopäätökseen asianosaiset oli kuultu, mutta asia-kasasiakirjauksista ei löydy tästä kirjauksia.

Sosiaalityöntekijä oli lapsen huoltajaan yhteydessä vasta toteutetun sijoituksen kolmantena päivänä. Lähihuoltajalle oli kerrottu lapsen sijoituksesta, mutta hänelle ei ilmoitettu lastensuojelu asiakkuuden alkamisesta tai lastensuojelutarpeen selvittämisestä. Palvelutarpeen arviointi on tehty etävanhemman nimellä, ja siinä arvioitu lapsen palvelujen tarvetta. Lapselle oli tehty kiireellistä sijoitusta koskeva asiakassuunnitelma, kun sijoituksen alusta oli kulunut 18 päivää, jona aikana lapsen vastuu sosiaalityöntekijä oli keskustellut kerran lähihuoltajan kanssa puhelimessa. Lapsen lähihuoltaja oli tavattu ensimmäisen kerran siinä vaiheessa, kun kiireellinen sijoitus oli kestänyt 23 päivää. Sosiaalityöntekijä totesi antamassaan selityksessä, että työskentely lapsen ja sekä molempien vanhempien kanssa on toteutettu tasapuolisesti. Sosiaalityöntekijä keskusteli lapsen asioista lähihuoltajan ystävän ja lähihuoltajan edustajaksi ilmoittautuneen henkilön kanssa, jolla ei ollut valtakirjaa. Sosiaalityöntekijä kertoi edustajan välityksellä lähihuoltajalle kiireellisen sijoituksen loppupuolella, että siirtäisi lapsen lastensuojelu asiakkuuden toiselle paikkakunnalle, johon lapsi muuttaisi etähuoltajan kanssa. Sosiaalityöntekijä oli päättänyt lapsen lastensuojeluasiakkuuden samalla, kun kiireellinen sijoitus päättyi, koska perusteita asiakkuuden jatkolle ei ollut. Asiakasasiakirjauksien perusteella lähihuoltajaa ei tiedotettu asiakkuuden päättymisestä.

Lähihuoltaja oli vaatinut sijoituksen aikana useamman kerran lapsen palauttamista kotiin ja lapsen tapaamisia. Sosiaalityöntekijän asiakasasiakirjauksiin ei ole kirjattuna hyväksyikö lähihuoltaja sen, ettei lapsi ollut halukas tapaamaan lähihuoltajaansa. Käytettävissä olleen asiakirjaselvityksen mukaan, lapsen ja lähihuoltajan kanssa ei ole keskusteltu asiakassuunnitelman tekemisestä eikä sitä ole työstetty heidän kanssaan. Asiakassuunnitelmaan oli kirjattu, että lapsi voi tavata läheisiään sovitusti ja lapselle oli tarjottu mahdollisuutta olla yhteydessä lähihuoltajaansa, mutta hän oli kieltäytynyt. Sijoituksen aikana lapsi osallistui lähiomaisen hautajaisiin. Sosiaalityöntekijät osallistuivat hautajaisiin menemällä paikan päälle. Antamansa selvityksen mukaan sosiaalityöntekijöiden tavoitteena oli turvata lapsen rauhallinen osallistuminen hautajaisiin.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto päätyi antamaan lapsen vastuu sosiaalityöntekijälle ja johtavalle viranhaltijalle virheellisestä ja lainvastaisesta menettelystä sosiaalihuollon ammattihenkilölain mukaisen huomautuksen.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen perusteella, että johtava viranhaltijan olisi tullut sosiaalipäivystäjänä arvioida lastensuojelulain 26 § mukaisesti lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen välittömästi lapsen mahdollista kiireellistä lastensuojelun tarvetta eikä siirtää käsittelyä seuraavaan päivään. Lapsen vastuu sosiaalityöntekijän olisi tullut aloittaa lasta koskevaa palvelutarpeen arviointi lastensuojelulain 26 §:n ja sosiaalihuoltolain 36 §:n mukaisesti ja kertoa lapsen lähihuoltajalle lastensuojelu asiakkuuden alka-misesta lastensuojelulain 26 §:n mukaisesti. Lapsen vastuu sosiaalityöntekijän olisi tullut selvittää asian-osaisten mielipide lastensuojelulain 39a §:n ja hallintolain 34 §:n mukaisesti kiireellisen sijoituksen päätöksiin. Johtavan viranhaltijan olisi tullut ohjata sosiaalityöntekijää toimimaan lastensuojelulain mukaisesti kiireellisen sijoituksen tilanteessa.

Aluehallintoviraston saamasta asiakirjaselvityksestä ei käy selkeästi esille, mikä oli sosiaalityöntekijöiden rooli ja miten sosiaalityötekijät turvasivat lapsen turvallisen osallistumisen lähiomaisen hautajaisiin. Siu-naustilaisuudessa olleet yksityishenkilöt puuttuivat lapsen ja hautajaisvieraana olleen henkilön tapaamiseen paikalla olleiden sosiaalityöntekijöiden seuraillessa sivusta lapsen sukulaisten lapselle järjestämien ”turvamiesten” toimien toteutumista. Aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen perusteella, että sosiaalityöntekijät jättivät lapsen tilanteessa lojaliteettiristiriidan keskelle, vaikka heidän olisi tullut toimia lapsen edunmukaisesti mahdollistaen lapsilähtöisen kohtaamisen lähihuoltajan ja hänen sukulaisten välil-lä. Aluehallintovirasto katsoi, että lapsen vastuu sosiaalityöntekijän menettely on ollut ammattieettisten velvollisuuksien vastaista. Lähihuoltaja vaati useita kertoja oikeutta tavata lapsi prosessin aikana. Aluehallintovirasto katsoi, että lähihuoltajan lapsen tapaamista koskevien vaatimusten vuoksi lapselle olisi tullut tehdä yhteydenpidon rajoittamispäätös, mikäli edellytykset yhteydenpidon rajoittamiselle täyttyvät. Lisäksi Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan sosiaalityöntekijät eivät voi olla myöskään turvaamassa lapsen etua edellä kuvatussa tilanteessa ilman lastensuolelulain 63 §:n mukaista yhteydenpidon rajoitus-päätöstä.

Aluehallintovirasto toteaa, että asiakasasiakirjauksista tai asiakirjaselvityksistä ei ilmennyt, oliko lähihuol-taja valtuuttanut edustajan asiamiehekseen tai avustajakseen hoitamaan lasta koskevaa lastensuojelu-asiaa hallintolain 12 §:n mukaisesti. Lisäksi aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen perusteella, ettei johtava viranhaltija ja sosiaalityöntekijä ole noudattaneet sosiaalihuollon asiakasasiakirjalain ja lastensuojelulain asioiden kirjaamista koskevia velvoitteita lasta koskevissa päätöksissä ja asiakasasiakirjauk-sissa.

Lisätietoa:

  • Perustuslaki 2 §, 6 §, 21 §, 22 §
  • Sosiaalihuoltolaki 4 §, 5 §, 8 §, 30 §, 35 §, 36 §, 39 §
  • Lastensuojelulaki 5 §, 13 §, 20 §, 26 §,30 §, 33 §, 38 §, 39 §, 39a §; 40 §, 52 §, 54 §, 62 §, 63 §
  • Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista 4 §,5 §, 8 §
  • Hallintolaki 6 §, 7 §, 8 §, 9 §, 11 §, 12 §, 34 §, 44 §
  • Sosiaalihuollon asiakasasiakirjalaki 4 §
  • Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki 4 §, 20 §
  • Viranomaisten toiminnan julkisuudesta laki 23 §

Lapin aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 08.12.2020
diaarinumero LAAVI/1129/2019 ja LAAVI/1193/2019

Vammaisneuvostolle olisi tullut varata mahdollisuus vaikuttaa omaishoidon tuen myöntämisperusteita koskevan toimintaohjeen valmisteluun
 

Kunta X:n perusturvalautakunta oli hyväksynyt omaishoidon tuen myöntämisen uudistuneet toimintaohjeet. Kunta oli A:n mukaan menetellyt lainvastaisesti, koska ei ollut antanut vammaisneuvostolle mahdollisuutta osallistua ohjeen valmisteluun. Lisäksi A pyysi selvittämään toimintaohjeessa mainitun ns. tukiluokan lainmukaisuuden. A:n mukaan perusturvalautakunnan hyväksymä toimintaohje ei kohdellut vammaisia henkilöitä tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti arvioitaessa hakijoiden tukioikeutta. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kiinnitti vastaisen varalle lautakunnan huomiota siihen, että vammaisneuvostolle on kuntalaissa tarkoitetulla tavalla varattava mahdollisuus tulla kuulluksi ja osallistua vammaisia henkilöitä koskevien kuntalaissa mainittujen asioiden valmisteluun. Lisäksi aluehallintovirasto kehotti kuntaa täsmentämään omaishoidon tukea koskevaa ohjettaan ns. tukiluokan osalta. Muilta osin asia ei antanut aihetta aluehallintoviraston enempiin toimenpiteisiin.

Ratkaisun perusteet 

Kuntalain 28 §:n 1 momentin mukaan vammaisten henkilöiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi kunnanhallituksen on asetettava vammaisneuvosto, jossa vammaisilla henkilöillä sekä heidän omaisillaan ja järjestöillään tulee olla riittävä edustus. Saman pykälän 2 momentin mukaan vammaisneuvostolle on annettava mahdollisuus vaikuttaa kunnan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa, joilla on merkitystä vammaisten henkilöiden hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen taikka heidän tarvitsemiensa palvelujen kannalta. Aluehallintovirasto katsoi, että omaishoidontuen toimintaohje on sellainen vammaisia henkilöitä koskeva asia, jonka valmisteluun olisi vammaisneuvostolle tullut antaa mahdollisuus vaikuttaa. 

Ns. tukiluokan osalta aluehallintovirasto on ilmaissut käsityksenään, että mikäli tukiluokka katsotaan osaksi omaishoidon tuen järjestelmää, on sen järjestämisessä noudatettava omaishoidon tuesta annettua lakia. Jos taas tukiluokkaa ei katsota kuuluvaksi omaishoidon tukeen, tulee sen perusteella annettavien palveluiden järjestäminen hoitaa sosiaalihuoltolain (27 b tai 28 §) mukaisesti.

Lisäksi aluehallintovirasto toteaa ratkaisun perusteluissaan, että omaishoidon tuki ei ole nk. subjektiivinen oikeus, vaan kyseisestä taloudellisesta tukitoimesta päättäminen on kunnan harkinnassa sen sosiaali- ja terveydenhuoltoon varattujen määrärahojen puitteissa kunnan vahvistamien tuen myöntämisperusteiden mukaisesti. Näin ollen, mikäli tuen myöntämisperusteet eivät täyty, kunta voi tehdä hakijalle kielteisen päätöksen ilman, että menettelyn voitaisiin katsoa olevan syrjivää. 


Lisätietoa:

  • Kuntalaki (410/2015)
  • Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) 4.1 ja 4.2 §
  • Laki omaishoidon tuesta (937/2005) 1 §. 2.1 §, 3.1 §, 4a §, 5.1 §, 5.2 §, 5.3 §, 6 §
  • Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 11 §, 14.2 §, 27 b.1 §, 27b.2 §, 27b.3 §, 28 §
  • Suomen perustuslaki (731/1999) 19.3 §
  • Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 8.1 §
  • YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus (27/2016) 19 artikla
     

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 4.12.2020
diaarinumero ISAVI/2403/2020

Vaikeavammaisten kuljetuspalveluista voidaan periä enintään sama maksu kuin paikkakunnan julkisessa liikenteessä 

Asian kuvaaminen 

Kuntayhtymän vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja koskevan asiakasohjeen mukaan matkan omavastuuosa määräytyy kuljetuspalvelumatkan pituuden ja omavastuuosuustaulukon mukaan. Omavastuutaulukko perustuu Matkahuollon myymiin bussilippuihin 1.7.2014 alkaen, ja halvin lippu alle kuuden kilometrin matkalle maksaa 3,40 euroa. Seudun joukkoliikenteessä käytetään valtakunnallista Waltti-lippujärjestelmää. Waltissa lipun hinta perustuu matkustettaviin vyöhykkeisiin ja asiakasryhmään. Halvin lippu Waltti-järjestelmässä on 2,00 euroa. Asiakasmaksuasetuksen pykälän 6 pääsäännön mukaan vaikeavammaisten kuljetuspalveluista voidaan periä enintään sama maksu kuin paikkakunnan julkisessa liikenteessä.

Selvityksessään kuntayhtymä toteaa, että se ei voi asettaa asiakkaitaan eriarvoiseen asemaan vaikeavammaisten kuljetuspalvelun omavastuuosuuden osalta. Kilometriperusteinen kuljetuspalvelun omavastuuosuus on asian käsittelyhetkellä oikeudenmukaisin ja yhdenvertaisin sekä asiakkaalle edullisin. Omavastuuosuuden hinnat ovat pysyneet samana vuodesta 2014.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto pitää asiakasmaksulain ja vammaispalvelulain vastaisena menettelynä sitä, että omavastuuosuus määräytyy kilometriperusteisesti riippumatta asiakkaan asuinpaikasta.

Waltti-korttijärjestelmä on kuntayhtymän alueella muuttumassa kesään 2021 mennessä. Aluehallintovirasto on katsonut riittäväksi velvoittaa kuntayhtymän antamaan 31.3.2021 mennessä selvityksen toimenpiteistä, joihin kunta on ryhtynyt varmistaakseen vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen omavastuuosuuksien lainmukaisuuden.

Ratkaisun perusteet 

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksessään KHO 2020:20 pitänyt lainvastaisena ja kumonnut kunnan vastaavanlaisen päätöksen, joka on liittynyt eri tapaukseen. Päätöksen mukaan vammaispalvelulain pykälän 8 momentissa 2 tarkoitetuista vaikeavammaisille järjestettävistä kuljetuspalveluista oli peritty edelleen maksu Matkahuollon vuoden 2014 hinnaston kertalippujen hintojen perusteella. Linja-automatkojen hinnat olivat kunnassa 1.7.2016 alkaen määräytyneet vyöhykejaon perusteella Waltti-korttijärjestelmässä. Uuden järjestelmän mukaiset lippujen hinnat olivat osittain edullisempia kuin aiemmat kertalippujen hinnat.

Aluehallintovirasto pitää tärkeänä sitä, että kuntayhtymä pyrkii kohtelemaan kaikkia alueensa asukkaita yhdenvertaisesti. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Aluehallintovirasto katsoo, että yhdenvertaisuutta täytyy kuljetuspalvelujen maksuissa arvioida ensisijaisesti niin, että vammaisen henkilön kuljetuspalvelumaksun omavastuuosuus ei saa nousta korkeammaksi kuin hänen vammattoman lähinaapurinsa julkisen liikenteen maksu. 

Lisätietoa:

Terveydenhuolto

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto  
Terveydenhuolto, mielenterveys 
Ratkaisupäivämäärä 25.6.2020 
diaarinumero LSSAVI/1528/2019  

Tahdosta riippumattomassa hoidossa olevalla potilaalla on oikeus pitää yhteyttä oikeusavustajaansa muusta yhteydenpidon rajoittamisesta huolimatta

Potilas A oli tahdosta riippumattomassa hoidossa Sairaalassa Y. Hoidon osana A:lle oli asetettu mielenterveyslain mukaisia yhteydenpidon rajoituksia.  Hän sai ottaa yhteyttä vain nimettyihin läheisiin. Hoidon aikana potilas A ilmoitti hoitaja B:lle haluavansa ottaa yhteyttä asianajajaansa. Hoitaja B eväsi pyynnön. Hoitaja B perusteli kieltoa yhteydenpidon rajoittamispäätöksellä, jonka mukaan potilas A:lla on lupa pitää yhteyttä ainoastaan nimettyihin läheisiinsä.   

Asiassa on kyse siitä, voiko tahdosta riippumattomassa hoidossa olevan potilaan oikeutta pitää yhteyttä oikeusavustajaansa rajoittaa yhteydenpitorajoituspäätöksen nojalla.   

Potilas A yksilöi kantelussa päivämäärän, jolloin yhteydenpitoa oli rajoitettu. Aluehallintovirasto pyysi selvitystä sairaalasta Y. Sairaala Y:n vastauksen mukaan potilas A:ta ei oltu kielletty pitämästä yhteyttä asianajajaansa. Osana asian selvittämistä aluehallintovirasto kävi läpi kaikki potilaan hoitoon liittyvät potilasasiakirjamerkinnät. Potilasasiakirjamerkinnöistä ilmeni, että potilas A:ta oli kielletty ottamasta yhteyttä asianajajaansa. Kyseinen potilasasiakirjamerkintä ajoittui toiseen ajankohtaan kuin minkä potilas A kantelussaan ilmoitti. Potilasasiakirjamerkinnöistä ilmeni myös, että hoitaja B oli perustellut rajoitusta sillä, että potilas A saa ottaa yhteyttä vain läheisiinsä. Potilasasiakirjoista ilmeni, että asiantila korjaantui muutaman päivän kuluttua ja potilas A sai jatkossa pitää yhteyttä asianajajaansa.  

Asian ratkaisu  

Päätöksessään aluehallintovirasto totesi, että tahdosta riippumattomassa hoidossa olevalla potilaalla on oikeus pitää yhteyttä oikeusavustajaansa muusta yhteydenpidon rajoittamisesta huolimatta. 

Hallinnollisena ohjauksena aluehallintovirasto kiinnitti hoitaja B:n huomiota vastaisen toiminnan varalle. 

Lisäksi aluehallintovirasto pyysi Sairaala Y:tä toimittamaan selvityksen mihin toimenpiteisiin  päätöksen johdosta on ryhdytty. 

Ratkaisun perusteet  

Aluehallintovirasto totesi saatujen selvitysten ja potilasasiakirjojen olevan ristiriidassa toistensa kanssa sen suhteen oliko potilas A:ta kielletty ottamasta yhteyttä asianajajaansa. Potilasasiakirjat kuitenkin vahvistivat potilas A:n kertoman: yhteydenpitoa oikeusavustajaan oli rajoitettu. 

Mielenterveyslain 22 j §:ssä säädetään yhteydenpidon rajoittamisesta tahdosta riippumattomassa hoidossa. Potilaan yhteydenpitoa sairaalan ulkopuolelle saadaan rajoittaa, jos yhteydenpidosta on vakavaa haittaa potilaan hoidolle, kuntoutukselle tai turvallisuudelle tai jos rajoittaminen on välttämätöntä muun henkilön yksityiselämän suojaamiseksi. Saman pykälän 4 momentin mukaan potilaan ja sairaalan toimintaa valvovien viranomaisten, lainkäyttöviranomaisten ja ihmisoikeuksien kansainvälisten valvontaelimien välistä kirjeenvaihtoa tai muuta yhteydenpitoa ei saa rajoittaa. Lisäksi potilaan yhteydenpitoa oikeusavustajaansa tai sairaalan potilasasiamieheen ei saa rajoittaa. 

Suomen perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Samassa lainkohdassa säädetyn oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Kun kantelijalta on evätty mahdollisuus soittaa asianajajalleen, on tässä yksittäisessä tilanteessa rikottu lakia.  

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on erityisen tärkeää niiden henkilöiden kohdalla, jotka eivät välttämättä itse ole esimerkiksi sairautensa tai muuten alentuneen toimintakykynsä vuoksi kykeneväisiä valvomaan omia etujaan. Tällaisten henkilöiden kohdalla on erityisen tärkeää, että julkinen valta turvaa perusoikeuksien toteutumisen perustuslain 22 §:ssä säädetyllä tavalla.  

Hoitohenkilökuntaan kuuluvien ammattihenkilöiden tulee olla tietoisia potilaan oikeuksista tahdosta riippumattomassa hoidossa ja noudattaa lainsäädäntöä. 

Hallinnollisena ohjauksena huomion kiinnittäminen hoitaja B:n vastaisen toiminnan varalle on riittävä, koska asiakirjojen mukaan kyseessä on ollut yksittäinen tapahtuma.   

Aluehallintovirastolle jäi selvitysten perusteella epävarmuus siitä, millä tavalla Sairaala Y:ssä on huolehdittu siitä, että henkilökunta on tietoinen potilaan itsemääräämisoikeuksiin liittyvistä rajoituksista ja potilaan oikeuksista. Saaduista asiakirjoista ja selvityksistä ei ilmennyt, onko Sairaala Y jollakin tavalla varmistanut henkilökunnan riittävän tietoisuuden potilaan oikeuksia koskevasta lainsäädännöstä (esimerkiksi sisäiset ohjeet, koulutus jne). Tämän johdosta aluehallintovirasto pyysi sairaalan johtoa varmistamaan, että sairaalan henkilökuntaa on riittävästi perehdytetty lain periaatteisiin. Päätöksessään aluehallintovirasto pyysi Sairaalaa Y:tä selvittämään määräajan kuluessa millaisiin toimenpiteisiin päätöksen johdosta ryhdyttiin.  

Keskeiset lait ja suositukset: 

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 7.5.2020 
diaarinumero ISAVI/6019/2018 ja ISAVI/6020/2018 

Sukulainen ei voi asiakkaan puolesta kieltää välttämätöntä huolenpitoa 

Asian kuvaaminen 

Veli A oli huolehtinut lähes vuodepotilaana olleesta veljestään B,  joka oli erakoitunut jo vuosikymmeniä sitten. Veljekset asuivat  yhdessä. A oli hoitanut kaikki kaksikon/veljesten ulkopuoliset asiat mutta ei  ollut B:n edunvalvoja. Veljesten lähisukulaiset, naapurit ja terveydenhuollon henkilöstö olivat tehneet veljesten palvelutarpeesta vanhuspalvelulain pykälän tarkoittamia ilmoituksia kunnalle. Kyse on siitä, voiko veli kieltää asiakkaan puolesta tälle välttämättömän huolenpidon. 

Kunta oli aloittanut veljesten palvelutarpeen arvioinnin helmikuussa 2018. Potilaskirjausten mukaan asiakkaalle B ja tämän veljelle  pyrittiin jatkossa tarjoamaan erilaisia vaihtoehtoja kotona asumisen  tueksi. Lisäksi pyrittiin ylläpitämään jonkinlaista seurantayhteyttä kotona  pärjäämisen tueksi. Suunniteltujen palvelujen toteuttaminen oli  kuitenkin kesäkuun 2018 jälkeen jäänyt kesken, koska A oli  kieltäytynyt palveluista omasta ja veljensä puolesta. Joulukuussa 2018 veljekset löydettiin kuolleina kotoaan. 

Asian ratkaisu

Näkemyksemme mukaan kunnan olisi pitänyt jatkaa seurantaa ja yhteydenpitoa veljeksiin toisen veljen esittämästä kiellosta huolimatta.

Toteamme päätöksessämme, että vanhusten hygieniahoito ja sairauden hoito on olennainen osa vanhusten hyvää hoitoa ja kohtelua.  Ottaen huomioon veljesten arvioidun palvelujen tarpeen kunnan olisi pitänyt jatkaa suunnitelmansa mukaisesti seurantayhteyden ylläpitämistä voidakseen tukea A:n ja B:n kotona asumista, vaikka toinen veljistä kieltäytyi palveluista sekä omasta että veljensä puolesta.

Ratkaisun perusteet

Palvelutarpeen arvioinnin jälkeen on tehtävä palvelusuunnitelma yhdessä asiakkaan kanssa, ellei sille ole ilmeistä estettä. Jos palveluista tai palvelujen järjestämistavasta ei päästä asiakkaan kanssa yhteisymmärrykseen, on tärkeää merkitä muistiin sekä asiakkaan että kunnan työntekijän näkemykset perusteluineen. Asiakkaalla on oikeus kieltäytyä suunnitelman laatimisesta. Hänelle on kuitenkin ennen toimenpiteistä luopumista annettava selvitys hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Asiakkaalle on myös kerrottava  erilaisista vaihtoehdoista, joilla on merkitystä hänen asiassaan, sekä niiden  vaikutuksista. 

A ei ollut veljensä B:n laillinen edustaja, joten hänellä ei olisi ollut oikeutta kieltää palveluja ja välttämätöntä huolenpitoa veljeltään (tämän puolesta). Kunnan olisi siten pitänyt huolehtia lainmukaisesta velvollisuudestaan eikä toimia tuon kiellon perusteella erityisesti ottaen huomioon asiakasturvallisuuden. Sosiaalihuollon asiakkaana olevalla henkilöllä on itsemääräämisoikeus päättää palveluista kieltäytymisestä, kun hän on kykenevä sellaisen päätöksen tekemään. Päätöstä ei kuitenkaan voi tehdä toisen puolesta ilman laillista asemaa tai valtuutusta.  

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Vanhuspalvelulaki 
  • Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista 

Lapin aluehallintovirasto
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 25.8.2020 
Diaarinumero LAAVI/803/2019 

Lääkärin on lähtökohtaisesti hankittava molempien huoltajien suostumus lapsen hoitoon 

Lääkäri oli tehnyt 13-vuotiaalle lapselle lääketieteellisen yleistarkastuksen lapsen isän pyynnöstä. Lapsen vanhemmat olivat eronneet ja toimivat kumpikin lapsen huoltajina. Lapsen äidin mielestä lääkärin ei olisi tullut tehdä tarkastusta tietoisena huoltajien vireillä olevasta eroprosessista. 

Lääkärille oli esitietona kerrottu, että lapsen vanhemmat olivat eronneet ja lapsi asui isänsä luona. Varsinainen tutkimus tehtiin lapsen ollessa yksin vastaanottohuoneessa. Lääkärin mukaan lapsi oli suostuvainen tutkimukseen ja tarkastus tehtiin lapsen tahtoa kunnioittaen. 

Lääkärin olisi tullut selvittää ja ratkaista, kykenikö lapsi ikänsä ja kehitystasonsa perusteella päättämään itse hoidostaan, ja kirjata arvio perusteluineen potilasasiakirjoihin. Mikäli lapsi ei olisi ollut kykenevä päättämään itse hoidostaan, lääkärin ei olisi tullut suorittaa tutkimusta ilman toisen huoltajan suostumusta. Aluehallintovirasto saattoi käsityksenä asiasta lääkärin tietoon vastaisen varalle. 

Alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Kun lääkäri katsoo alaikäisen potilaan olevan riittävän kypsä ymmärtämään kulloinkin kyseessä olevan hoitoratkaisun merkityksen ja antamaan itse suostumuksensa hoitoon, asia on kirjattava potilasasiakirjoihin. Kirjaukseen sisältyy perusteltu kannanotto siitä, kenen kanssa yhteisymmärryksessä alaikäistä potilasta hoidetaan. 

Aluehallintovirasto katsoi, että lääkärin olisi pitänyt arvioida lapsen kyky päättää itse hänelle tehtävästä terveystarkastuksesta ja sen merkityksestä sekä kirjata arviointi perusteluineen potilasasiakirjoihin. Lääkäri oli todennut lapsen olleen suostuvainen tutkimukseen, mutta asiassa ei käynyt ilmi, oliko hän arvioinut lapsen kykyä päättää itse hoidostaan. 

Jos lapsi ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa. Pääsääntönä on, että lapsen huolto kuuluu jakamattomasti yhdessä lapsen huoltajille. Merkitykseltään vähäisissä toimenpiteissä toinen huoltaja voi kuitenkin asemansa perusteella edustaa yksin lasta ja päättää hoidosta ilman toisen huoltajan nimenomaista suostumusta. Toisen huoltajan suostumus voi silloin perustua sallimisperusteiseen valtuutukseen. 

Aluehallintovirasto katsoi, että tarkastuksessa ei ollut kyse vähäisestä rutiiniluonteisesta toimenpiteestä, johon riittäisi vain toisen huoltajan suostumus. Kyse ei ollut esimerkiksi haavan hoidosta, jonka osalta voidaan olettaa, että huoltajat toimivat yhteisymmärryksessä eikä toisen huoltajan mielipidettä tarvitse ilman erityistä syytä selvittää erikseen. Kyse ei ollut myöskään kiireellisestä eikä tavanomaisesta hoitotoimenpiteestä ottaen huomioon, että lapsi kuului kouluterveydenhuollon säännöllisten terveystarkastusten piiriin. 

Lääkäri oli ollut tietoinen lapsen vanhempien erosta, eikä hoitotoimenpiteen tarve ollut kiireellinen. Lääkärin ei olisi tullut ryhtyä tässä tilanteessa tutkimukseen ilman toisen huoltajan nimenomaista suostumusta, jos lapsi olisi arvioitu ei-itsemäärääväksi. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista  
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista

Lapin aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 4.9.2020 
Diaarinumero LAAVI/1046/2019 

Lääkäri ei ole velvollinen toteuttamaan potilaan toivomaa hoitoa 

Kantelija oli käynyt neurologian erikoislääkärin vastaanotolla migreenin lääkityksen uudelleenarvioimisen ja migreenilääkkeen korvattavuutta varten tarvittavan B-lausunnon vuoksi. Lääkäri esitti kantelijalle, että ennen uuden lääkkeen määräämistä ja lausunnon kirjoittamista hoitona tulisi kokeilla lääkevieroitusta. Asiassa on kyse siitä, oliko kantelijalla oikeus saada haluamaansa hoitoa ja lääkettä. 

Kantelija oli kärsinyt kroonisesta migreenistä vuosien ajan ja migreeniä oli hoidettu useilla estolääkkeillä sekä muilla hoitomuodoilla. Kantelija toivoi saavansa neurologian erikoislääkärin vastaanotolta B-lausunnon hakeakseen Kelalta korvattavuutta uudelle migreenilääkkeelle. Erikoislääkärin mukaan oli kuitenkin mahdollista, että kantelijan päänsärkyä ylläpiti lääkkeiden käytöstä aiheutunut särkylääkepäänsärky, eikä uudesta lääkkeestä olisi hyötyä ennen kuin vanha lääkitys saataisiin purettua vieroituskuurilla. Kantelija ei ollut tyytyväinen erikoislääkäriltä saamaansa kohteluun. Hän koki, ettei erikoislääkäri kuunnellut hänen asiaansa ja esti potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumisen ehdottamalla muiden hoitomuotojen kuin migreenilääkkeen kokeilua. 

Aluehallintovirasto katsoi, että erikoislääkäri ei ollut toiminut asiassa lainvastaisesti tai muutenkaan virheellisesti. Kantelu ei antanut aluehallintovirastolle aihetta enempiin toimenpiteisiin. 

Potilaslain mukaan potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että potilaalla olisi oikeus saada mitä tahansa haluamaansa hoitoa, vaan annettavan hoidon tulee perustua lääketieteellisesti hyväksyttäviin perusteisiin. Käytännön tilanteissa hoitava lääkäri ratkaisee, millaista hoitoa potilaan terveydentila edellyttää ja millaiseen hoitoon potilaalla siten on oikeus.  

Potilaan itsemääräämisoikeus puolestaan tarkoittaa sitä, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Hoidon aloittaminen, hoidon sisällöstä päättäminen ja hoidon lopettaminen edellyttävät lähtökohtaisesti potilaan suostumusta. Jos potilas ei suostu lääkärin ehdottamaan hoitoon, on potilasta mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa potilaan oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Jos hoidosta ei päästä yhteisymmärrykseen, päättää siitä lääkäri lääketieteellisin perustein ja asiantuntijuutensa perusteella. 

Vaikka potilaan autonomia on keskeinen ihmisoikeusperiaate, ei se vähennä lääkärin vastuuta hoitoratkaisuissa. Vaikka lääkäri toimiikin potilaansa ehdoilla, hänen on oltava samalla puolueeton asiantuntija eikä potilaan kaikkiin vaatimuksiin tarvitse suostua. Potilas voi esittää mielipiteitään tutkimuksista ja hoidoista, mutta tämä ei aseta lääkärille velvollisuutta noudattaa potilaan tahtoa. 

Aluehallintovirasto katsoi, ettei erikoislääkäri toiminut lainvastaisesti tai virheellisesti pyrkiessään laatimaan hoitosuunnitelman kantelijan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen ja uuden migreenilääkkeen aloituksen mahdollistaen, mutta samalla käyttäen lääkärin velvollisuutta päättää hoidosta lääketieteellisin ja asiantuntijuuteen perustuvin kriteerein. Migreeniä mahdollisesti pahentavan lääkepäänsäryn hoitaminen osana potilaan hoitokokonaisuutta oli perusteltua ja Käypä hoito -suosituksen mukaista ja kantelijan hoito oli toteutunut laadultaan hyvänä terveyden- ja sairaanhoitona. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto  
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 20.4.2020 
diaarinumero LSSAVI/7527/2019 

Kiireellisen hoidon epääminen johti huomautukseen 

Asian kuvaaminen  

A hakeutui X-kunnan terveyskeskuksen päivystykseen ilta-aikaan, koska oli loukannut tapaturmaisesti jalkansa. Potilaan valinnanvapausmahdollisuutta hyödyntäen A oli aiemmin vaihtanut hoitonsa toiseen kuntaan, Y-kuntaan. X-kunnan terveyskeskuksessa kieltäydyttiin ottamasta potilasta hoitoon, koska hän oli vaihtanut terveydenhuollon palvelunsa toiseen kuntaan.

A:n ilmoittautuessa terveyskeskuksen aulassa hoitoon, A:lle ilmoitettiin, että hoitopaikkaa vaihtaneiden kohdalla ainoastaan hengenvaarassa olevat potilaat otetaan hoitoon. Potilasta kehotettiin menemään Y-kunnan terveyskeskuksen päivystykseen, joka olisi vielä jonkun aikaa auki. Vaihtoehtoisesti potilas A:ta neuvottiin hakeutumaan sairaanhoitopiirin päivystykseen. X-kunnan asiakkaana potilas siis olisi päässyt lääkäriin, mutta Y-kunnan palvelut valinneena hän ei päässyt. Kyseisestä käynnistä ei tehty potilasasiakirjamerkintöjä. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto päätyi antamaan huomautuksen sairaanhoitajalle, joka oli ottanut A:n vastaan X-kunnan terveyskeskuksessa ja ohjannut hänet hakeutumaan toisaalle. Huomautus annettiin potilasasiakirjamerkintöjen puuttumisesta, anamneesin ja tutkimuksen puutteista ja virheellisestä potilaan toisaalle hoitoon ohjaamisesta. 

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 24 a § mukaisesti huomautus merkitään sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran ylläpitämään terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin, jossa merkintä säilyy kymmenen vuotta. 

Ratkaisun perusteet  

Potilaan valinnanvapaus tarkoittaa sitä, että potilas voi asuinpaikastaan riippumatta valita terveysaseman, joka vastaa hänen perusterveydenhuollon palveluistaan. Tämä valinnanvapaus koskee kiireetöntä hoitoa. Sen sijaan terveydenhuoltolain 50 §:n mukaan kiireellinen sairaanhoito on annettava sitä tarvitsevalle potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan esimerkiksi äkillisen vamman tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista. Terveydenhuollon ammattihenkilön on parhaansa mukaan pyrittävä selvittämään, onko potilaan hoidon tarve kiireellinen. Tämä tapahtuu potilasta tai saattajaa haastattelemalla ja tarvittaessa myös tutkimalla potilas riittävällä tavalla. 

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden tulee aktiivisesti pyrkiä pitämään tietonsa ajan tasalla voimassa olevista yleisesti hyväksytyistä toimintakäytännöistä, ohjeista ja alaansa koskevasta lainsäädännöstä. Aluehallintovirasto katsoi, että terveydenhuoltolain 50 §:n mukainen kiireellisen hoidon antamisen periaate on alalla toimivien ammattilaisten jokapäiväisen työn kannalta niin olennainen, että sen tulisi olla jokaisen alalla toimivan tiedossa. Lisäksi sairaanhoitajalla tulee olla edellytykset arvioida hoidon kiireellisyyttä. Jo lähtökohtaisesti on päivystyksellinen asia selvittää esimerkiksi traumapotilaan liikuntakyky ja mahdolliset näkyvät vammat. 

Potilaslain 12 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee merkitä potilasasiakirjoihin potilaan hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset tiedot. Sairaanhoitajan olisi pitänyt viimeistään siinä vaiheessa, kun potilas oli poistunut terveyskeskuksesta, tehdä lyhyt yhteenveto käynnistä. Potilasturvallisuuden varmistamisen lisäksi asialla on merkitystä terveydenhuollon ammattihenkilön oman oikeusturvan vuoksi. Potilasasiakirjamerkintöjen puuttuessa voidaan katsoa, että potilaan kertomalla versiolla tapahtuneesta on suhteessa suurempi painoarvo. Kirjausten tekemättä jättäminen kyseisessä kantelutapauksessa oli selkeä virhe. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Terveydenhuoltolain (1326/2010) 8 §, 47 §, 50 § 
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992, potilaslaki) 3 §, 12 § 
  • Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) 15 §, 16 §, 22 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 22.3.2020
diaarinumero ISAVI/1268/2019

Lääkärin lääketieteellisesti asianmukaisesti arvioima ajoterveys ei ole ikärasismia 

Asian kuvaaminen  

Kantelija kanteli lääkärin menettelystä ajokortin uusimista koskevassa asiassa. Lääkäri antoi laajennetun lääkärinlausunnon, joka edellyttää aikaistettua lääkärintarkastusta kahden vuoden päästä. Kantelijan käsityksen mukaan lääkärintarkastus on ajokorttilain ja annettujen ohjeiden vastainen. Lääkäri on perustellut muistutusmenettelyssä asiaa muun muassa sillä, että hän on jo vuosien ajan antanut ajo-oikeutta kaikille 80 vuotta täyttäneille vain kaksi vuotta. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoo, että lääkärin lausunto kantelijan ajokorttiasiassa on lääketieteellisesti perusteltu eikä aluehallintoviraston näkemyksen mukaan siten tulkittavissa syrjinnäksi. 

Ratkaisun perusteet

Ajokorttilain mukaan ajokortti annetaan 15 vuodeksi kerrallaan ja kuitenkin enintään määräajaksi, joka päättyy hakijan täyttäessä 70 vuotta. Tämän jälkeen ajokortti annetaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Ajokortti on annettava tässä momentissa tarkoitettua lyhyemmäksi määräajaksi, jos lääkärinlausunnossa sitä edellytetään. 

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin ajoterveyden arviointiohjeissa iäkkäiden kuljettajien aiheuttamien tai iäkkäille sattuneiden maantieliikenteen onnettomuuksien syiden taustalla ovat pääasiassa tekijät, jotka aiheuttavat joko äkillisen toimintakyvyn menettämisen tai poikkeavan ja puutteellisen toiminnan. Tavallisimmat äkillisen toimintakyvyn menettämisen syyt iäkkäillä ovat sydän-, aivo- ja verisuonitapahtumat. Virheellisen toiminnan merkittävimpiä syitä ovat monisairaus, monilääkitys ja aivosairaudet. Niihin liittyy usein myös alentunut vireystaso tai kognitiivinen toimintakyky. 

Potilasasiakirjoista käy ilmi, että kantelijalla on diagnooseina essentiaalinen (primaarinen) verenpainetauti ja ohimenevät aivojen verenkiertohäiriöt ja lähisukuiset oireyhtymät. Tätä taustaa vasten aluehallintovirasto katsoo, että lääkärinlausunto on lääketieteellisesti perusteltu eikä aluehallintoviraston näkemyksen mukaan siten tulkittavissa syrjinnäksi. Näin ollen asia ei antanut aihetta aluehallintoviraston toimenpiteille.

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Ajokorttilaki
  • Traficom: Ajoterveysohjeet terveydenhuollon ammattilaisille

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 3.4.2020 
diaarinumero ISAVI/3613/2019 

Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa yksityisoikeudellisiin vahingonkorvausasioihin 

Asian kuvaaminen  

Kantelija kanteli sairaalan suu- ja leukasairauksien poliklinikan toiminnasta koskien titaani-kultahammassillan hävittämistä vastaanotolla tehdyn toimenpiteen yhteydessä. Kantelija oli tehnyt asiasta vahingonkorvaushakemuksen sairaalalle ja saanut tähän hakemukseen hylkäävän ratkaisun.

Sairaalan vahingonkorvauspäätös on kielteinen, koska sairaalan kantelija ei ollut esittänyt sellaista virhettä tai huolimattomuutta, joka aiheuttaisi sairaalalle vahingonkorvauslain mukaisen vahingonkorvausvastuun. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto toteaa, että hallintokantelu ei ole hallintopäätöksen muuttamiseen tai kumoamiseen tähtäävä oikeusturvakeino. Aluehallintoviraston toimivaltaan ei kuulu ratkaista yksityisoikeudellisia vahingonkorvausvaatimuksia. Yksityisoikeudellisissa riita-asioissa toimivaltainen viranomainen on yleinen tuomioistuin, käräjäoikeus ensi asteena. 

Ratkaisun perusteet  

Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa ottaa kantaa vahingonkorvauspäätösten sisältöön.

Aluehallintovirasto on sairaalan toimintaa erikoissairaanhoitolain perusteella valvova viranomainen. Valvontatoiminnassa puututaan ennen kaikkea epäilyihin laadultaan tai laajuudeltaan merkittävästä lainvastaisesta toiminnasta. Aluehallintovirasto katsoo, että titaani-kultahammassillan hävittäminen vastaanotolla tehdyn toimenpiteen yhteydessä ei anna aihetta aluehallintoviraston valvontatoimenpiteille.

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 1.6.2020 
diaarinumero ISAVI/3973/2020 

Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta 

Asian kuvaaminen

Kantelijan sukulainen on iäkäs vuodepotilas ja fyysisesti monisairas, mutta henkisesti täysin terve. Hän on ollut yli viisi vuotta vuoteenomana laitoshoidossa. Hänellä todettiin muiden  sairauksien lisäksi diabetes ja hänellä aloitettiin insuliinihoito.  Aluksi hän suostui hoitoon, mutta rupesi pian sen jälkeen katumaan  suostumustaan, koska tiedostaa, että insuliini todennäköisesti pidentää hänen elämäänsä. Potilas on keskustellut hoitavan lääkärinsä kanssa mahdollisuudesta keskeyttää insuliinihoito, mutta lääkäri on ollut vastahakoinen. Hoitava lääkäri ja tämän esimies ovat tarjonneet  potilaalle diabeteksen hoidossa insuliinihoidon vaihtoehdoksi tablettihoitoa, josta potilas myös haluaisi kieltäytyä. Kantelija  tiedustelee aluehallintovirastolta, miten ratkaista eettinen ristiriita  sen välillä, että potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta, mutta lääkärillä on laillinen velvollisuus edesauttaa potilaan terveyttä. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto totesi kantelijalle lähettämässään kirjeessä, että jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Potilaalla on kuitenkin niin halutessaan lainmukainen oikeus kieltäytyä diabeteksensa hoidossa insuliinihoidon lisäksi myös muista lääkevalmisteista. 

Ratkaisun perusteet

Hoitavan lääkärin tulee arvioida, kykeneekö potilas päättämään omasta hoidostaan. Mikäli näin on, potilaalla on niin halutessaan  oikeus kieltäytyä diabeteksen insuliinihoidosta. Hoitavan lääkärin tulee ensisijaisesti pyrkiä hoitamaan potilaan diabetesta  yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti  hyväksyttävällä tavalla. Potilaalla on kuitenkin niin halutessaan oikeus  kieltäytyä diabeteksensa hoidossa insuliinihoidon lisäksi myös  muista lääkevalmisteista. Kieltäytymisen seuraukset tulee selittää  potilaalle realistisesti ja ymmärrettävästi. Potilaaseen ei saa kohdistua asiassa ulkopuolista vaikuttamispyrkimystä.  

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista

Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 7.1.2020
diaarinumero ESAVI/12383/2018

Potilaan liikkumisvapauden rajoittamisesta somaattisessa hoidossa tulee laatia asianmukaiset potilasasiakirjamerkinnät

Asian kuvaaminen

A kanteli iäkkään isänsä hoidosta sairaalan osastolla. A kritisoi erityisesti somaattisessa hoidossa olleen isänsä itsemääräämisoikeuden rajoittamista sekä sitä, ettei asiasta ollut keskusteltu omaisten kanssa. Isän liikkumisvapautta oli rajoitettu muun muassa käyttämällä magneetti- ja haaravyötä (jäljempänä lepovyöt).

Asian ratkaisu

Päätöksessään aluehallintovirasto muun muassa

-    kiinnittää vakavasti liikkumisen rajoittamisesta päättäneiden lääkäreiden ja sairaalan hoitohenkilökunnan huomiota asianmukaisten potilasasiakirjamerkintöjen laatimiseen.

Aluehallintovirasto katsoo päätöksessään, että saatujen selvitysten perusteella lepovöiden käyttöä voitiin potilaan kohdalla pitää perusteltuna ja sitä oli toteutettu pääasiassa asianmukaisesti ottaen huomioon, että sängystä putoaminen ja kaatuminen muodostavat iäkkäälle henkilölle terveydellisen riskin. Aluehallintovirasto kuitenkin toteaa, että potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittamista koskevat kirjaukset ovat niin lääkäreiden kuin hoitajien osalta hyvin niukat. Erityisesti hoitajien kirjauksiin jää liikkumisvapauden rajoittamisen osalta paljon aukkoja, eikä aluehallintovirasto voi täysin varmistua siitä, että potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittaminen on toteutunut kaikilta osin asianmukaisesti.

-    kiinnittää sairaalan huomiota potilaan omaisten asianmukaiseen informointiin.

Aluehallintovirasto totea, että potilas on ollut liikkumisen rajoittamisen aikaan sekavassa tilassa, eikä hän ole ymmärtänyt annettuja ohjeita. Liikkumisen rajoittamisesta olisi tällaisessa tilanteessa tullut keskustella potilaan lähiomaisten kanssa. Asiassa ei aluehallintoviraston arvion mukaan toimittu täysin asianmukaisesti.

Ratkaisun perusteet

Potilaan liikkumisvapauden rajoittamisesta somaattisessa hoidossa ei ole laissa säännöksiä (vrt. rajoittaminen psykiatrisessa tahdosta riippumattomassa hoidossa). Oikeusasiamies on esim. vuonna 2016 antamassaan päätöksessä todennut, että somaattisissa terveydenhuollon toimintayksiköissä hoitohenkilökunta voi käytännössä kuitenkin joutua turvautumaan joko potilaan oman terveyden tai turvallisuuden taikka toisen henkilön terveyden tai turvallisuuden takaamiseksi potilaan itsemääräämisoikeutta rajoittaviin toimenpiteisiin, joihin sillä ei ole laissa nimenomaisesti säädettyä oikeutta. Oikeusasiamiehen käytännössä potilaisiin kohdistetut itsemääräämisoikeudet rajoitukset, jotka eivät perustu mielenterveyslakiin, on eräissä tapauksissa katsottu pakkotilaksi, eikä toimenpiteitä sen vuoksi ole pidetty lainvastaisina. Oikeusasiamiehen päätöksessä on myös todettu, että silloin kun on kyse terveydenhuollon ammattihenkilön määräämästä toimenpiteestä, oikeusasiamiehen käytännössä on lisäksi edellytetty, että teon puolustettavuuden arvioinnissa on otettava huomioon lääkärin ja muun terveydenhuollon ammattihenkilöstön toimintaa ohjaavat oikeussäännökset ja eettinen normisto.

Valvira on antanut ohjeen koskien liikkumista rajoittavien turvavälineiden käyttöä somaattisessa hoidossa. Ohjeessa korostetaan, että potilaan liikkumisvapautta voidaan rajoittaa vain potilaan turvallisuuden takaamiseksi ja vain siinä määrin, kuin se kulloinkin on välttämätöntä. Rajoittamisesta on tehtävä lääkärin päätös ja päätöksestä on tehtävä asianmukaiset kirjaukset. Kyse on sellaisesta tärkeästä hoitopäätöksestä, josta tulee keskustella potilaan tai tämän läheisten kanssa. Lääkärin tehtyä päätöksen liikkumisen rajoittamisesta hoitotyön ammattilaiset voivat päättää rajoituksien käyttämisestä. Rajoittamisen käytön tarve tulee joka kerta harkita erikseen ja jokaisesta käyttökerrasta tulee laatia asianmukaiset merkinnät.


Lisätietoa:
•    Laki potilaan asemasta ja oikeuksista
•    Valviran ohje liikkumista rajoittavien turvavälineiden käytöstä, saatavissa Valviran verkkosivuilta

 

Lounais-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 5.2.2020
Diaarinumero LSAVI/2001/2018

Psykoterapeutin täytyy tehdä potilasasiakirja-asetuksen mukaiset potilasasiakirjamerkinnät

Asian kuvaaminen 

Kantelija esitti kirjoituksessaan tyytymättömyytensä psykoterapeutin toimintaan ja arvosteli mm. psykoterapeutilta saamaansa hoitoa. Kantelija koki, ettei saanut psykoterapeutilta riittävää tukea ongelmiinsa.

Aluehallintovirastolle toimittamassaan selvityksessä psykoterapeutti kertoi kokevansa, että hänen kantelijalle antamansa tuki oli runsasta. Hän kertoi olleensa kantelijan kanssa yhteydessä poikkeuksellisen paljon myös vastaanottoaikojen välillä.

Valviran asiantuntija antoi asiasta lausunnon aluehallintoviraston pyynnöstä. Asiantuntija totesi, että psykoterapeutin laatimat potilasasiakirjat olivat riittämättömiä psykoterapian asianmukaisuuden arvioimiseksi eivätkä ne olisi riittäviä myöskään hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi siinä tapauksessa, jos hoitava taho vaihtuisi.

Asiantuntijalausunnon johdosta aluehallintovirasto varasi psykoterapeutille tilaisuuden antaa oma kirjallinen selvityksensä. Psykoterapeutti toimitti aluehallintovirastolle selvityksensä liitteenä muistiinpanoja kantelijan psykoterapiakäynneistä. Varsinaisia potilasasiakirjamerkintöjä vastaanottokäynneistä psykoterapeutti ei kuitenkaan ollut tehnyt.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kiinnittää ratkaisussaan psykoterapeutin huomiota terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuuteen laatia potilasasiakirja-asetuksen mukaiset potilasasiakirjamerkinnät.

Aluehallintovirasto toteaa ratkaisussaan, että terveydenhuollon ammattihenkilöllä on velvollisuus tehdä asianmukaiset potilasasiakirjamerkinnät. Potilasasiakirjojen laatimisesta säädetään potilasasiakirja-asetuksessa. Asetuksesta käy ilmi, mitä tietoja potilasasiakirjoihin tulee kirjata.

Ratkaisun perusteet

Potilasasiakirja-asetuksen mukaan terveydenhuollon toimintayksikön ja itsenäisesti ammattiaan harjoittavan terveydenhuollon ammattihenkilön on pidettävä jokaisesta potilaastaan jatkuvaan muotoon laadittua, aikajärjestyksessä etenevää potilaskertomusta. 

Potilaskertomukseen pitää tehdä merkinnät jokaisesta potilaan palvelutapahtumasta. Palvelutapahtumia koskevista tiedoista tulee tarpeellisessa laajuudessa käydä ilmi seuraavat asiat: tulosyy, esitiedot, nykytila, havainnot, tutkimustulokset, ongelmat, taudinmääritys tai terveysriski, johtopäätökset, hoidon suunnittelu, toteutus ja seuranta, sairauden kulku sekä loppulausunto. 

Potilasasiakirjoihin tehtävistä merkinnöistä pitää riittävän laajasti käydä ilmi taudinmäärityksen, valitun hoidon ja tehtyjen hoitoratkaisujen perusteet. Merkinnöissä täytyy lisäksi näkyä, miten hoito on toteutettu, onko hoidon aikana ilmennyt jotakin erityistä ja millaisia hoitoa koskevia ratkaisuja sen kuluessa on tehty.

Potilasasiakirjojen ensisijaisena tehtävänä on palvella potilaan hoidon suunnittelua ja toteutusta sekä edistää hoidon jatkuvuutta. Hyvän hoidon ja potilaan turvallisuuden takaamiseksi potilasasiakirjatietojen on oltava oikeita, virheettömiä ja tarpeeksi laajoja. Potilasasiakirjoista saatava tieto on ensiarvoisen tärkeää esimerkiksi silloin, kun potilaan hoito siirtyy toisen terveydenhuollon toimintayksikön tai terveydenhuollon ammattihenkilön vastuulle. Asianmukaisten merkintöjen perusteella on mahdollista seurata potilaan hoidon edistymistä. 

Lisäksi potilasasiakirjojen perusteella arvioidaan terveydenhuollon ammattihenkilön toiminnan asianmukaisuutta. Asianmukaisesti laaditut potilasasiakirjat ovat tärkeitä myös potilaan tiedonsaantioikeuden ja oikeusturvan kannalta sekä vastaavasti terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeusturvan toteuttamisessa.

Lisätietoa:

  • Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä
  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 31.1.2020
diaarinumero PSAVI/3725/2018 

Potilaan poskiontelo-oireilu oli hoidettu asianmukaisesti julkisessa terveydenhuollossa

Asian kuvaaminen 

Potilas oli hakeutunut julkisen terveydenhuollon palveluntuottajalle toistuvasti, koska oli kärsinyt pitkään poskionteloiden tukkoisuudesta ja flunssan tapaisista oireista. Häntä hoitanut lääkäri oli määrännyt oireiden hoitoon kortisoni-nenäsuihketta ja suositellut suolavesihuuhtelua nenäkannulla. 

Potilas ei ollut kokenut saavansa riittävää hoitoa ja sen vuoksi hakeutunut hoitoon yksityiselle terveysasemalle. Yksityislääkärin vastaanotolla potilaan poskiontelot oli punktoitu. Tämän jälkeen potilas oli edelleen pyytänyt vastaavaa hoitoa julkiselta palveluntuottajalta yksityislääkärin jatkohoitosuosituksen mukaisesti. 

Asiassa oli kyse siitä, oliko potilas saanut riittävää hoitoa julkisen terveydenhuollon palveluntuottajalta ja olisiko julkisen palveluntuottajan tullut toteuttaa hoito yksityislääkärin jatkohoitosuositusten mukaisesti.  

Asian ratkaisu 

Julkisen terveydenhuollon lääkäri oli hoitanut potilaan poskiontelo-oireilua asianmukaisesti ja kansallisten hoitosuositusten mukaisesti.  

Ratkaisun perusteet 

Potilaalla on oikeus hyvään terveyden ja sairauden hoitoon. Lääkärin ammattitoiminnan päämääränä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen, parantaminen ja kärsimysten lievittäminen. Lääkärin tulee ammattitoiminnassaan huomioida hoidosta aiheutuva hyöty ja haitta. 

Potilaalta otettu poskiontelopunktionäyte oli sisältänyt normaaliflooraa eikä ollut viitannut tulehdukseen. Oireilun kesto, voimakkuus ja löydökset huomioiden potilaalle annettu hoito oli sisällöllisesti ja määrällisesti asianmukaista. Esimerkiksi poskiontelopunktio tai mikrobilääkevalmisteet eivät olisi olleet asianmukaisia, sillä potilaalla ei ollut tulehdusta tai voimakkaita oireita. 

Hoidosta vastaava lääkäri päättää potilaan hoidosta, ja hänen vastuullaan on kokonaistilanteen arviointi sekä annettavan hoidon suunnittelu. 

Lisätietoa:

  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 
  • Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä
  • Käypä hoito: Sivuontelotulehdus

Ympäristöterveydenhuolto

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Ratkaisupäivämäärä 13.11.2020
diaarinumero ISAVI/793/2020 

Asunnon terveyshaitan selvittäminen kuuluu terveydensuojeluviranomaiselle 

Asian kuvaaminen  

Asukkaat olivat terveyshaittaepäilyn osalta yhteydessä kunnan terveydensuojeluviranomaiseen, koska olivat huolissaan taloyhtiön asbestiremontin aiheuttamasta terveyshaitasta. Asukkaat olettivat, että asuntojen terveyshaitan selvittäminen ja toimenpiteiden varmistaminen kuuluisi terveydensuojeluviranomaiselle. Terveydensuojeluviranomainen selvitti asiaa taloyhtiöltä ja sai tarkastustietoja työsuojeluviranomaiselta. Terveydensuojeluviranomainen ei suorittanut tarkastusta asunnoissa terveyshaitan selvittämiseksi tai ryhtynyt tarvittaviin viranomaistoimiin. Viranomainen ohjasi asukkaita, että asian valvonta kuuluu työsuojeluviranomaiselle. Asiaa ei otettu vireille eikä viranomainen laittanut asiaa vireille, vaikka sai tietoonsa työsuojeluviranomaisen asettamasta väliaikaisesta käyttökiellosta. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto huomauttaa kunnan terveydensuojeluviranhaltijaa, koska asunnon terveyshaittaepäilyasia olisi pitänyt ottaa vireille toimivaltaisessa viranomaisessa asukkaiden yhteydenoton perusteella. Viranomaisen olisi pitänyt ottaa asumisterveysasia käsittelyyn viimeistään, kun työsuojeluviranomaiselta saapui tieto kohteeseen tehdystä keskeytyspäätöksestä. 

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisen olisi pitänyt selvittää esiintyykö asunnossa terveyshaittaa ja ryhtyä tarvittaviin viranomaistoimenpiteisiin terveyshaitan ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi sekä varmistaa terveyshaitan poistuminen. 

Ratkaisun perusteet  

Asuntojen olosuhteiden valvonta kuuluu kunnan terveydensuojeluviranomaiselle terveydensuojelulain mukaisesti. Terveydensuojeluviranomaisen tehtävä on selvittää ja arvioida esiintyykö asunnossa olosuhdetta tai tekijää, joka voi aiheuttaa terveyshaittaa.  

Työsuojeluviranomaisella ei ole toimivaltaa asuntojen olosuhteiden valvonnassa. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on todettuaan asunnon terveyshaitan olemassaolo, edellytettävä haitan poistamista sekä ryhdyttävä muihin tarvittaviin toimenpiteisiin terveydensuojelulain mukaisesti. 

Asiakkaan yhteydenoton perusteella viranomainen antaa neuvoja ja hankkii tietoja, jonka jälkeen tunnistaa milloin asiakkaan neuvonnasta tulee siirtyä asian käsittelyyn. Asian vireille tulo edellyttää aloitetta asiaratkaisun saamiseksi. Asiaa voidaan käsitellä myös viranomaisen omasta aloitteesta, jos viranomainen on asiassa toimivaltainen sekä asiasta on riittävät tiedot. Asiakasta on tarvittaessa neuvottava siitä, miten asia voidaan saattaa vireille. Asia on vireillä  niin kauan, kuin terveydensuojeluviranomainen antaa asiassa valituskelpoisen päätöksen tai ilmoittaa muutoin asian päättymisestä. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Terveydensuojelulaki 
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista 
  • Valviran asumisterveysasetuksen soveltamisohje 

Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöterveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 2.1.2020
diaarinumero ESAVI/5508/2019

Asunnon terveyshaittaa on arvioitava asianmukaisesti, mutta asukkaan oireilu ei ole peruste terveydensuojeluviranomaisen määräykselle  

Asian kuvaaminen  

Asukas koki, että taloyhtiö ei ollut toiminut riittävän nopeasti rivitaloasuntonsa terveyshaittaepäilyn osalta ja pyysi apua kunnan terveydensuojeluviranomaiselta. Asukas koki oireilleensa jo vuosia asunnossa. Asia tuli vireille viranomaisessa, mutta prosessin aikana asukas koki, että viranomainen ei vaadi taloyhtiöltä riittävän nopeasti toimenpiteitä ja on taloyhtiön manipuloitavissa eikä asukkaan oireita oteta huomioon. Asiassa on kyse myös siitä, millä perusteilla ja miten terveydensuojeluviranomainen voi edellyttää taloyhtiöltä toimenpiteitä terveyshaittaepäilyssä, jossa käytössä oleva tieto muuttuu prosessin aikana.  

Kunnan terveydensuojeluviranomainen oli todennut ensimmäisessä asunnontarkastuksessaan helmikuussa 2017, että ei ollut aihetta antaa määräajallista korjauskehotusta havaintojen perusteella. Viranomainen antoi tällöin vain suosituksia taloyhtiölle erilaisista parannuksista asunnon olosuhteissa mm. ilmanvaihtoon liittyen. Asukkaan tilaama yksityinen rakennusterveysasiantuntija havaitsi alapohjassa kosteus-/mikrobivaurion. Lisäselvityksissä paljastui, että alapohjasta on ilmavuoto asuntoon ja viranomainen antoi korjauskehotuksen taloyhtiölle. Taloyhtiö halusi korjata tilanteen tiivistämällä rakenteita, mikä estäisi ilman pääsyn alapohjasta asuntoon. Näin toimittiinkin lopulta. Taloyhtiö jatkoi alapohjan kunnon muuta selvittämistä, ja vauriot alapohjassa paljastuivat laajemmiksi kuin alun perin arvioitiin. Myös vuotoilmaa tuli edelleen asuntoon. Kantelupäätöksen valmistumisen aikaan kunnan viranomaisen prosessi oli vielä asiassa kesken, mutta terveydensuojelu ilmoitti valvovansa, että taloyhtiö tekee laajemmat tarvittavat korjaukset alapohjaan. 

Asian ratkaisu  

Terveydensuojeluviranomainen on toiminut lainmukaisesti asiassa. Viranomaisen on perusteltava oma toimintansa riittävästi dokumenteissaan, vaikka toiminta olisikin ollut asianmukaista.  

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että viranomainen ei ole toiminut lainvastaisesti asian käsittelyssä. Viranomaisen dokumentaatio tulisi kuitenkin olla yksiselitteistä ja selkokielistä, jotta asiakas ymmärtää prosessin tilanteen ja toisaalta viranomainen pystyy itsekin seuraamaan paremmin prosessia. Viranomaisen ja asukkaan myös tulisi aina saada riittävä dokumentaatio tehdyistä korjauksista.  

Ratkaisun perusteet  

Viranomaisprosessit ja niiden termit ovat usein asiakkaille tuntemattomia ja ne tulisi avata riittävästi viranomaisen dokumenteissa. Taloyhtiö suunnittelee korjaukset, joten niiden suunnitelmat, työpöytäkirjat, valokuvat ja muu dokumentaatio on arvioitava viranomaisessa huolellisesti ja annettava arvio kirjallisesti. Puurakenteisten rakennusten tiivistäminen on yleensä erityisen vaativaa. Käytännössä se edellyttää asiantuntijan selvityksen tiivistämisen jälkeen siitä, miten hyvin tiivistys toimii. Kantelussa nähtiin epäkohtana se, että tarkastukset olivat olleet pinnallisia ja aistinvaraisia eikä rakenteita oltu tutkittu sisältä. Terveydensuojeluviranomainen ei pääsääntöisesti tee pintaa rikkovia tutkimuksia, kun terveyshaittaa selvitetään. Lisäksi avin päätöksessä todettiin, että asukkaan oireet ovat tärkeää taustatietoa asunnon terveyshaitan arvioinnissa, mutta terveydensuojeluviranomainen ei voi todeta terveyshaittaa asukkaan oireiden perusteella. Terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa taloyhtiötä toteamalla asunnossa olosuhteen (esim. haju, näkyvä vaurio), joka voi mahdollisesti aiheuttaa terveyshaittaa.  

Keskeiset lait ja suositukset:

  • Terveydensuojelulaki
  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista 
  • Valviran asumisterveysasetuksen soveltamisohje 

Muut aiheet

Lapin aluehallintovirasto  
Kunnalliskantelut 
Ratkaisupäivämäärä 28.2.2020 
Diaarinumero LAAVI/776/2019 

Lautakunnan on käsiteltävä kuntalaisen vireille tullut asia ilman aiheetonta viivytystä 

Kantelija oli vuonna 2014 tehnyt kunnan tekniselle lautakunnalle esityksen koskien aidan rakentamista ja siitä aiheutuvien kustannusten jakautumista kantelijan asuinpaikan ja naapuritontin välillä. Lautakunta ei ollut tehnyt asiassa päätöstä kesään 2019 mennessä. 

Kantelijan mukaan hän ei ollut koko vuosia kestäneen prosessin aikana saanut yhtään asiaan liittyvää päätöstä tiedoksi. Kantelija oli kuullut asian vaiheista luottamusmiehiltä ja lukenut lautakunnan pöytäkirjoja internetistä. Kantelija oli ollut asian tiimoilta yhteydessä kuntaan useaan otteeseen, pyytänyt tietoja asian etenemisestä ja kertonut, ettei ollut saanut asiastaan mitään päätöstä. Keväällä 2019 teknisen lautakunnan puheenjohtaja totesi kantelijalle lähettämässään sähköpostiviestissä, että asia selvitetään toukokuussa. Kantelija ei kuitenkaan ollut saanut kunnalta minkäänlaista viestiä kesäkuun puoliväliin 2019 mennessä. 

Aluehallintovirasto antoi tekniselle lautakunnalle huomautuksen laiminlyönnistä asian käsittelyssä. 

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi viranomaisessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Lisäksi hallintolaki velvoittaa viranomaista käsittelemään asian ilman aiheetonta viivytystä. Vakiintuneesti on laillisuusviranomaisten käytännössä katsottu myös, että hyvän hallintotavan mukaiseen viranomaismenettelyyn kuuluu asiallisiin tiedusteluihin vastaaminen kohtuullisessa ajassa. 

Aluehallintoviraston päätöksen mukaan kantelija oli tehnyt hakemuksensa kesällä 2014. Asia oli otettu lautakunnan käsittelyyn eikä sitä ollut väitettykään käsitellyn loppuun kesäkuuhun 2019 mennessä. Aluehallintovirasto katsoi saadun selvityksen perusteella, että kunnan tekninen lautakunta oli rakennusvalvontaviranomaisena laiminlyönyt käsitellä asian ja antaa siinä päätöksen ilman aiheetonta viivytystä. Lautakunta oli näin laiminlyönyt hallintolain, maankäyttö- ja rakennuslain sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen pykälien mukaiset velvollisuutensa. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Perustuslaki 
  • Hallintolaki

Lapin aluehallintovirasto  
Kunnalliskantelut 
Ratkaisupäivämäärä 17.6.2020 
Diaarinumero LAAVI/1204/2019 

Kunnan on kuultava rakennusasiassa myös vuokratonttia hallitsevaa naapuria 

Kunta aloitti koulukeskuksen rakentamisen kantelijan taloa vastapäätä sijaitsevalla tontilla eikä kantelijan mukaan kuullut rakennuslupa- ja kaavamuutosasioissa naapureita. Kantelijan rakennus sijaitsi vuokratontilla kunnan omistamalla maa-alueella. Kantelijan ollessa yhteydessä kuntaan hänelle vastattiin, että tonttien välissä olevan valtatien ja kunnan omistuksessa olevan tontin takia kantelija ei ollut sellainen naapuri, jota lain mukaan olisi kuultava asiassa. 

Aluehallintovirasto antoi kunnalle huomautuksen maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen naapurin kuulemisen laiminlyönnistä. Kunnan olisi tullut kuulla asiassa myös vuokratontilla asuvaa naapuria. 

Lain mukaan rakennuslupahakemuksen vireilletulosta on ilmoitettava naapurille, jollei ilmoittaminen hankkeen vähäisyys tai sijainti taikka kaavan sisältö huomioon ottaen ole naapurin edun kannalta ilmeisen tarpeetonta. Naapurilla laissa tarkoitetaan viereisen tai vastapäätä olevan kiinteistön tai muun alueen omistajaa ja haltijaa. Asiassa oli kysymys myös asemakaavasta poikkeamisesta. Lain mukaan ennen poikkeamista koskevan asian ratkaisemista on naapureille ja muille, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa, varattava tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen.  

Vastapäätä olevalla kiinteistöllä tarkoitetaan kadun tai tien toisella puolella olevaa kiinteistöä tai muuta aluetta. Vakiintuneesti on tulkittu, että tien vastakkaisella puolella jopa 200 metrin etäisyydellä tai esimerkiksi joen toisella puolella oleva kiinteistö tai muu alue on laissa mainittu naapuri. 

Aluehallintoviraston mukaan tekninen lautakunta toimi virheellisesti, kun se ei katsonut kantelijaa laissa määritellyksi naapuriksi. Kantelija oli tien toisella puolella olevan maa-alueen vuokralainen eli haltija ja laissa on selkeästi säädetty, että myös naapurikiinteistön tai muun alueen haltijaa on asiassa kuultava. Sillä, että kyseessä oli kunnan vuokraama maa-alue, ei siis ollut asiassa merkitystä. 

Aluehallintovirasto katsoi, että kunnan olisi lain mukaan tullut kuulla kantelijaa sekä asemakaavasta poikkeamisen että rakennusluvan suhteen.  

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Maankäyttö- ja rakennuslaki 

Sosiaalihuolto

Lapin aluehallintovirasto  
Sosiaalihuolto  
Ratkaisupäivämäärä 26.11.2019 
Diaarinumero LAAVI/973/2019 

Kunta ei voi päättää siitä, mitä kustannuksia Kelan hoitotuella on katettava 

Kunta oli päättänyt, että vammaispalvelujen asiakkailta peritään palveluasumisen erityispalveluista asiakasmaksu, mikäli henkilö saa Kelasta eläkkeensaajan hoitotukea. Kunnan asiakasmaksusäännön mukaan asiakasmaksuna perittäisiin korkeintaan puolet hoitotuesta, tai mikäli henkilön saamasta hoitotuesta menee muihin erityiskustannuksiin yli puolet hoitotuesta, on maksu hoitotuen ja asiakkaan osoittamien erityiskustannusten välinen erotus.  

Maksua perittiin vammaispalvelulain mukaisesta palveluasumisesta silloin, kun se järjestettiin henkilön omaan kotiin.  

Aluehallintovirasto piti kunnan asiakasmaksusääntöä virheellisenä ja kehotti kunnan sosiaali- ja terveyslautakuntaa korjaamaan virheellisen asiakasmaksusääntönsä, ohjeistamaan alaisensa viranhaltijat asiassa sekä huolehtimaan siitä, että niitä asiakkaita, joilta asiakasmaksuja vammaisten asumispalveluista on asiakasmaksusäännön perusteella peritty, ohjeistetaan niistä menettelytavoista, joilla asiakas voi vaatia virheellisesti perittyjen maksujen palauttamista.  

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että asiakasmaksulain 4 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 §:n tarkoittama palveluasuminen on maksuton sosiaalipalvelu. Maksu palveluasumisesta voidaan poikkeuksellisesti periä ainoastaan silloin, kun henkilö saa korvausta asumisen erityiskustannuksiin muun lain nojalla.  

Asiakasmaksulaissa tai -asetuksessa ei kuitenkaan ole määritelty sitä, minkä lain nojalla maksettava korvaus voidaan ottaa huomioon vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen erityiskustannuksista perittävää maksua määrättäessä. Laissa ei siten ole suljettu pois mahdollisuutta ottaa huomioon myös Kelan maksamaa vammaistukea tai eläkettä saavan hoitotukea määrättäessä maksua vammaispalvelulain mukaisen asumisen erityiskustannuksista.  

Kunta ei kuitenkaan voi yksipuolisesti päättää siitä, mihin tarkoituksiin ja kustannuksiin Kelan hoitotuki on kohdennettava ilman, että ensin on selvitetty, millä perusteella tai mihin kustannuksiin tuki on myönnetty. Asiakkaalle myönnetyn Kelan hoitotuen myöntämisen perusteet on selvitettävä jokaisen asiakkaan kohdalla erikseen, ja mikäli tukea tai etuutta on myönnetty nimenomaisesti vammaisten asumispalveluista aiheutuvien erityiskustannuksen kattamiseen, voidaan etuutta enintään tältä osin periä asiakasmaksulain nojalla. Pelkkä vammaistuen tai eläkettä saavan hoitotuen saaminen ei osoita sitä, että tuki on myönnetty kattamaan vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetussa laissa tarkoitetun palveluasumisen erityskustannuksia.

Terveydenhuolto

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Terveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 3.1.2019 
diaarinumero ISAVI/1428/2018

Opioidien annostelussa tulee olla huolellinen 

Asian kuvaaminen

Kätilö antoi naistentautien osastolla potilaalle Oxynorm 10 mg/ml liuosta 100 mg tarkoitetun 10 mg sijaan.    

Kätilö kertoi, että lääkettä antaessaan hän luuli kyseessä olleen Oxynorm-liuoksen toisen vahvuuden 1 mg/ml ja tämän vuoksi hän oli antanut potilaalle lääkettä 10 ml. Potilaan oireiden vuoksi hän oli tarkastanut lääkkeen vahvuuden ja havainnut virheensä. Hän oli välittömästi yhteydessä päivystävään gynekologiin, joka antoi ohjeeksi seurata potilaan vointia, tuli myös nopeasti paikalle ja konsultoi anestesialääkäriä. Kätilö kertoi lääkkeenantomuodon olleen itselleen vieras. Hän oli antanut lääkettä vain 1-2 kertaa ja tavannut aiemmin vain 1 mg/ml vahvuisen lääkeliuoksen.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi kätilölle huomautuksen siitä, että lääkehoitoa toteutettaessa tulee noudattaa huolellisuutta. Erityisesti opioideja annosteltaessa tulee lääkeaineen vahvuus tarkastaa niin huolellisesti, että nyt tapahtuneen kaltaista vakavaa lääkepoikkeamaa ei pääse tapahtumaan.  

Lisäksi aluehallintovirasto kehotti sairaalan vastuuhenkilöitä täsmentämään tarvittaessa annettavan lääkehoidon toteuttamista koskevaa ohjeistusta ja pyytää toimittamaan ohjeistuksen tiedoksi aluehallintovirastolle. 

Ratkaisun perusteet

Osastolla oli käytäntönä, että kun jaetaan säännöllisesti menevät lääkkeet tarjottimelle valmiiksi, ne tarkistetaan aina kahden hoitajan toimesta. Sen sijaan tarvittavia lääkkeitä menee pitkin päivää ja silloin oma sairaanhoitaja tai kätilö antaa lääkkeen suoraan. 

Kätilö kertoi kokevansa, että hänen tekemänsä virhe oli puhtaasti inhimillinen. Hänen mielestään tärkeintä asian loppuun saattamiseksi olisi perehtyä virheen mahdollistaneisiin olosuhteisiin ja syihin, jotta samanlaisia virheitä ei pääsisi jatkossa tapahtumaan missään hoitotyössä. Niin kauan kuin virheelle on pienikin mahdollisuus, sen on mahdollista tapahtua uudelleen.

Aluehallintovirasto yhtyi kätilön näkemykseen siitä, että sairaalan on tarkoituksenmukaista arvioida tapahtunut ja laatutyön keinoin pyrkiä vähentämään lääkitysvirheiden riskiä. Sairaala käsitteli asian vakavan vaaratapahtuman juurisyyanalyysillä. Selvittelyssä tuotiin esille lääkehoidon osalta kaksoistarkastuksen puuttuminen.  

Kaksoistarkastus on erityisen tärkeä silloin, kun kyseessä on lääke tai lääkeannos, joka voi aiheuttaa potilaalle merkittävää haittaa tai jopa hengenvaaran (esim. opioidit).

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Turvallinen lääkehoito -opas

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 12.12.2019
diaarinumero ESAVI/13585/2019

Synnytykseen liittyvissä eettisissä kysymyksissä on huomioitava lapsen turvallisuus ja potilaan oikeus hyvään kohteluun

Asian kuvaaminen 

Kantelija koki, että hoitava lääkäri oli kohdellut häntä raskauden loppuvaiheessa loukkaavasti, sillä tämä oli huutanut hänelle vastaanottokäynnillä. Kantelijan mukaan häntä oli painostettu synnytyksen käynnistämiseen tai elektiiviseen sektioon. 

Kantelijan mukaan menettely rikkoi potilaan itsemääräämisoikeutta. Hänen mukaansa vaihtoehtona pitää aina olla myös toimenpiteestä kieltäytyminen, vaikka se vaarantaisi potilaan tai sikiön hengen. Hänen mielestään hoitava lääkäri ei ottanut huomioon toisen lääkärin vastikään tekemää arviota. Synnytys ehti käynnistyä spontaanisti ennen suunniteltuja toimenpiteitä. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto ei voinut todeta kantelijan lääketieteellisessä hoidossa ilmeistä lainvastaisuutta.

Aluehallintovirasto korostaa, että potilasta on pyrittävä hoitamaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

Lisäksi aluehallintovirasto korostaa potilaan oikeutta hyvään kohteluun. 

Ratkaisun perusteet 

Syntymättömän lapsen oikeudellinen asema ei ole täysin selvä. Lapsen oikeuksista annetussa yleissopimuksessa kuitenkin todetaan, että lapsi tarvitsee erityistä suojelua ja huolenpitoa. Siihen kuuluu asianmukainen hoito sekä ennen syntymää että sen jälkeen. Lääkäriliiton ohjeen mukaisesti lääkärillä on erityinen velvollisuus edistää syntymättömän oikeuksia. Lääkärin tehtävänä on pyrkiä tasapainottamaan äidin ja lapsen edut ja oikeudet ihmisarvoa ja elämää kunnioittaen. 

Kantelijan toive synnytyksen luonnollisesta käynnistämisestä oli otettu asianmukaisesti huomioon ja kirjattu potilasasiakirjoihin jo raskauden aiemmassa vaiheessa. Edellytyksenä toiveen toteuttamiselle oli kuitenkin pidetty sitä, että synnytys voidaan toteuttaa turvallisesti. Hoitavalle lääkärille oli herännyt tutkimusten perusteella huoli siitä, ettei turvallinen synnytys onnistu. Sen takia hän oli todennut, että synnytys pitäisi käynnistää samalla viikolla. Käytettävissään olleiden asiakirjojen perusteella aluehallintovirasto pitää hoitavan lääkärin näkemystä hoidosta lääketieteellisesti perusteltuna.

Lääkärin rooli on vaikea silloin, kun äidin näkemys synnytyksestä poikkeaa lääkärin näkemyksestä ja voi lääkärin arvion mukaan vaarantaa lapsen turvallisen syntymän. Aluehallintovirasto ei voi jälkikäteen varmistua käytyjen keskustelujen sisällöstä ja siitä, onko kantelijaa painostettu synnytyksen käynnistämiseen. Kyse ei kuitenkaan ole ollut tahdonvastaisesta hoidosta, koska synnytys käynnistyi lopulta spontaanisti. 

Potilasta on pyrittävä hoitamaan yhteisymmärryksessä. Tällöin on tärkeää antaa riittävästi selkeää tietoa odottavalle äidille ja keskustella hänen esiin tuomistaan huolista ja toiveista. Raskaana oleva nainen on erityisen herkässä tilassa. Lääkärin täytyy pystyä hillitsemään itsensä myös niissä tilanteissa, kun hän kokee, ettei hänen näkemyksensä tule riittävällä tavalla ymmärretyksi. Lääkärin epäasianmukainen käytös voi pelottaa potilasta.

Lisätietoa:

  • Laki potilaan asemasta ja oikeuksista
  • Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä
  • Lääkäriliitto, lääkärin tietopankki: Syntymättömän oikeudet  

Ympäristöterveydenhuolto

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Ympäristöterveydenhuolto 
Ratkaisupäivämäärä 23.7.2019 
diaarinumero ISAVI/2371/2018 

Korkkiruuvihäntäisten koirien häntäpoimu on suositeltavaa tarkistaa yleistutkimuksen yhteydessä 

Asian kuvaaminen  

Kantelija oli vienyt 3-vuotiaan ranskanbulldoggiuroksen kunnaneläinlääkärin hoidettavaksi, koska koiralle oli alkanut yhtäkkiä tulla ihmeellisiä kohtauksia: koira oli kantelijan mukaan sätkyillyt ympäriinsä ja raapinut itseään. Kantelija oli huomannut, että koiralla on hyvin epämukava olo ja sitä koskee johonkin. Kantelija oli epäillyt koiralla korvatulehdusta. Eläinlääkäri oli tarkastanut koiran korvat ja todennut, ettei niissä ole tulehdusta. Kantelija oli myös kysynyt, voiko kyseessä olla ihottuma, koska koiran silmä punoittaa välillä. Koira oli alkanut kotona istua sohvalla kuten ihmiset. 

Kunnaneläinlääkäri oli suositellut koiran röntgenkuvausta. Kantelija oli suostunut kuvaukseen, ja koira oli nukutettu. Eläinlääkäri oli kertonut röntgenkuvissa olevan nikamaepämuodostumia, mutta että kuvat eivät selitä koiran kipukohtauksia. Kunnaneläinlääkäri epäili koiralla tutkimusten perusteella syringomyeliaa (eli selkäytimen ontelotautia, jossa selkäytimeen syntyy nesteentäyteisiä onteloita) ja aloitti koiralle lääkityksen sekä suositteli magneettikuvausta diagnoosiin pääsemiseksi. Koiralle oli määrätty lääkitys ja suositeltiin kontrolliaikaa kuukauden päähän. 

Kantelija oli vienyt koiran kahden päivän päästä yksityisen eläinlääkärin vastaanotolle, jossa koiralla oli todettu häntäpoimun ihotulehdus ja täyttyneet anaalirauhaset. Koira sai hoidoksi lääkerasvan, ja olo helpottui jo saman illan aikana. 

Kantelija pitää virheellisenä sitä, että kunnaneläinlääkäri ei missään vaiheessa edes vilkaissut koiran peräpäähän, vaikka omistaja yritti hänelle selittää, kuinka koiralla on epämukava olla, ja että koira rapsuttaa itseään koko ajan. Kantelijan tietojen mukaan uroskoiralta kuuluu aina ensisijaisesti tutkia anaalirauhaset, jos koiralla on kipuja. 

Asian ratkaisu  

Kantelijan koiraa on tutkittu annettujen esitietojen perusteella ja hoidettu yleisesti hyväksytyillä ja kokemusperäisesti perustelluilla menettelytavoilla. Lääkkeitä on käytetty ja määrätty näyttöön perustuvan eläinlääketieteen mukaisesti. Eri käynneillä saadut diagnoosit ja epäilyt oireiden aiheuttajasta eivät ole toisiaan poissulkevia. Aluehallintovirasto kuitenkin muistuttaa yleisellä tasolla, että korkkiruuvihäntäisten koirien häntäpoimu on suositeltavaa tarkistaa yleistutkimuksen yhteydessä, koska koiran rakenne altistaa alueen tulehduksille. 

Ratkaisun perusteet  

Ranskanbulldogeilla on häntänsä rakenteen vuoksi usein hännän ympärillä ihopoimu, joka on altis tulehduksille. 

Sekä uros- että naaraskoirilla on anaalirauhaset. Kantelijan väite anaalirauhasten tutkimisen ensisijaisuudesta erityisesti kipuilevilla uroskoirilla ei perustu eläinlääketieteeseen. 

Aluehallintovirasto toteaa, että koira tuotiin kunnaneläinlääkäri vastaanotolle korvan raapimisen, oudon käytöksen ja kivuliaisuuden vuoksi. Koiralle on tehty yleistutkimus, suppea neurologinen tutkimus ja suppea ortopedinen tutkimus, ja sen selkärangasta on otettu röntgenkuvat. Aluehallintovirasto katsoo, että yleistutkimuksen ja suppean neurologisen tutkimuksen perusteella voidaan saada merkittävää tietoa koiran oireiden alkuperästä. Koiran selkärangan kuvaaminen on perusteltua, kun koira kipuilee epämääräisesti eikä anna taivuttaa kaulaansa oikealle. Koska röntgenkuvassa nähtiin altistavia tekijöitä selkärangan kivulle, mutta varmaa diagnoosia oireilulle ei saatu ja oireilu viittasi hermoperäisiin oireisiin, on ollut aiheellista suositella magneettikuvausta. 

Aluehallintovirasto toteaa, että koiralla todettiin häntäpoimuntulehdus kaksi päivää myöhemmin. Kantelija ei ollut tuonut kunnaneläinlääkärin vastaanotolla ilmi takapään hankaamisoiretta, kuten on tehnyt jälkimmäisellä eläinlääkärikäynnillä. Aluehallintovirasto toteaa, että kantelija on kertonut koiransa alkaneen istua sohvalla ihmisten tapaan. Aluehallintovirasto katsoo, että asiakkaan antamien esitietojen perusteella kunnaneläinlääkäri olisi voinut epäillä myös häntäpoimuntulehdusta ja tarkistaa häntäpoimun tilanteen, mutta pelkkä istumisasento sohvalla ei suoranaisesti viittaa häntäpoimuntulehdukseen. Koiralla on myös ollut sekä esitietojen että vastaanotolla tehtyjen tutkimusten perusteella oireita ja löydöksiä, jotka eivät liity häntäpoimun tulehtumiseen. 

Lyhytkalloisilla koiraroduilla, kuten ranskanbulldogeilla, esiintyy chiari-tyyppistä epämuodostumaa, joka voi johtaa syringomyeliaan. Aluehallintovirasto katsoo, että asiakkaan antamat esitiedot ja potilaan kliininen kuva vastaanotolla voivat viitata syringomyeliaan ja että koiraa on hoidettu eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain (29/2000) 13 §:n mukaisten yleisesti hyväksyttyjen ja kokemusperäisesti perusteltujen menettelytapojen mukaisesti.

Itä-Suomen aluehallintovirasto  
Eläinlääkintähuolto 
Ratkaisupäivämäärä 25.10.2019 
diaarinumero ISAVI/4098/2018 

Eläinlääkärin velvoitteisiin kuuluu huolehtia loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten lopettamisista aikataulun niin salliessa 

Asian kuvaaminen  

Kantelija on kannellut aluehallintovirastolle päivystävän eläinlääkärin toiminnasta koskien loukkaantunutta siiliä. Siili oli vakavasti loukkaantunut niin, että sen hengissä pitäminen oli kantelijan mukaan julmuutta sitä kohtaan ja se olisi pitänyt lopettaa. Päivystävä eläinlääkäri oli ohjeistanut laittamaan siilin laatikkoon ja viemään aamulla eläinlääkäriin.  

Eläinlääkäri oli aamulla tehnyt diagnoosin, jonka mukaan siilin selkärangassa oli vaurio, jonka seurauksena siilin takajalat olivat halvaantuneet. Eläinlääkäri oli lopettanut siilin. 

Kyseisessä tapauksessa kyseessä oli yöaika ja päivystävä eläinlääkäri oli tekemänsä arvion mukaan ohjannut kantelijan ottamaan yhteyttä seuraavana aamuna virka-aikaan ja varmisti, että siili pystytään toisen eläinlääkärin toimesta lopettamaan heti aamulla. Kantelu kohdistuu siihen, onko päivystävä eläinlääkäri toiminut eläinsuojelulain mukaisesti antaessaan puhelimessa neuvoja kantelijalle. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnittää eläinlääkärin huomiota eläinsuojelulain ja eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain asettamiin velvoitteisiin koskien luonnonvaraisten eläinten hoitoa ja lopettamista. Eläinlääkärin velvoitteisiin kuuluu huolehtia loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten lopettamisista aikataulun niin salliessa. 

Ratkaisun perusteet  

Luonnonvaraisten eläinten hoito ei kuulu eläinlääkintähuoltolain mukaisen päivystysvelvoitteen piiriin. Eläinlääkintähuoltolain mukaan kunnan on järjestettävä kiireellistä eläinlääkäriapua alueellaan olevia kotieläimiä varten kaikkina vuorokaudenaikoina. Vaikka luonnonvaraisten eläinten hoito ei kuulu eläinlääkintähuoltolain mukaisen päivystysvelvoitteen piiriin, velvoittaa eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain 14 § eläinlääkärin antamaan ensiapua eläimelle. Eläinlääkärin olisi tullut ohjeistaa siilin lopettaminen välittömästi tai ohjeistaa, mihin tahoihin kantelija olisi voinut olla välittömästi yhteydessä siilin lopettamiseksi. Aluehallintovirasto katsoo, että mikäli muuta apua ei olisi ollut saatavilla, olisi eläinlääkärin tullut ottaa siili vastaan ja lopettaa se. 

Aluehallintovirasto katsoo, että siilille on aiheutunut tästä viivyttelystä kärsimystä, kipua ja tuskaa, mikä on eläinsuojelulain 1 §:n vastaista. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

  • Eläinsuojelulaki