Kirjastotoimi: Ääniä ylitarkastuksen maailmasta

[Mika] Hyvää vuorokaudenaikaa ja tervetuloa taas kerran aistimaan Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Podissa jatketaan tänään keskustelua sivistyksestä ja erityisesti sivistyksestä kirjastojen toimintaympäristössä. Minä olen Mika Mustikkamäki ja toimin kirjastotoimen ylitarkastajana Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa. Keskustelukumppanina on tänäänkin yksikön päällikkö ja kirjastotoimen ylitarkastaja Virpi Launonen Itä-Suomen aluehallintovirastosta. Tervetuloa sivistävän kirjastodialogin pariin, Virpi.

[Virpi] Kiitoksia, Mika.

[Mika] Jos kerrataan hieman ensimmäisen sivistysjaksomme keskustelua, niin me puhuttiin muun muassa siitä, miten sivistys on liittynyt vahvasti yhtäältä lukeneisuuteen ja toisaalta ihan tällaiseen kansakunnan osaamispohjan rakentamiseen. Ja me todettiin myös, että lukutaidon heikkeneminen tai ehkä vielä tarkemmin lukutaidon lisääntyvä eriarvoisuuskehitys tai polarisaatio on ajamassa sekä yhteiskunnallista keskustelua,
mutta sitten itsessään ja laajemmin myös suomalaisten sivistyksellistä pohjaa semmoiseen suuntaan, jossa erilaiset informaatiolla vaikuttamisen tavat ja toisten, ja varsinkin itseen verrattuna erilaisten toisten ymmärtäminen ja yhteisöjen pitovoimat on kaikki muutoksessa. Kun tässä jaksossa sitä fokusta tuodaan edelleen lähemmäs kirjastoja, niin miten sinä näet, että miten esimerkiksi kirjastolaki tukee tätä kirjastojen sivistystehtävää?

[Virpi] No, kyllähän siis kirjastolaissa sivistyksellisten oikeuksien turvaaminen on ihan keskeinen tavoite ja se on kirjoitettuna auki siellä lain kakkospykälässä. Kirjastolaki, vaikka se on kuntia velvoittava, niin sehän on kirjoitettu semmoisten niinku positiivisen tulkinnan periaatteiden varaan. Eli siellä laissa on kuvattu niitä tavoitteita, joihin lailla pyritään ja sitten sellaisella yleisellä tasolla kirjastojen tehtävät, joilla niihin tavoitteisiin sitten puolestaan pyritään. Ja kuntien tehtäväksi käytännössä, kirjastojen tehtäväksi jää määritellä ne keinot ja osoittaa resurssit, joilla se konkreettisesti edistää vaikkapa niitä väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin. Vaikka nää tavoitteet on olleet vuosikymmeniä samat, niin sääntelyhän on kuitenkin väljentynyt esimerkiksi henkilöstön osaamisen ja määrän osalta, eikä meillä enää ole mitään laatusuosituksiakaan ohjaamassa kuntien toimintaa. Niin sehän asettaa kunnat oikeasti sen eteen, että niiden tulisi ottaa aktiivinen rooli siinä asukkaidensa sivistystarpeiden tunnistamisessa ja täyttämisessä. Eikä pelkästään vetäytyä sen taakse, että kunta on täyttänyt jonkun säädetyn minimitason joissakin numeerisesti mitattavissa säännöksissä tai suosituksissa.

[Mika] Aivan. Eli jos ajattelee laajemmin, niin tässä kohdassa voisi olla ihan hyvä lähettää kirjastojen lisäksi viestiä niinku kunnille yleisemminkin. Varmasti nyt tän sivistyksen teemavuoden hengessä, että olkaa ystävällisiä ja tarttukaa kirjastolakiin ja tutkikaa ja tulkitkaa sitä laaja-alaisesti – ihan siis asukkaiden sivistystä tarpeiden näkökulmasta, koska niin, sieltähän saattaa löytyä myös ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, sellaisia toimialoja poikkileikkaavan yhteistyön lisäämiseksi sen rinnalla, että sitten tarkastellaan niin sanotusti pelkästään kirjastotoimen tekemistä.

[Virpi] Ehdottomasti.

[Mika] Kyllä. Mä mietin sitä, että niinku ehkä tässä kohdassa keskustelua on tavallaan hyvä palata myös suhteessa siihen meidän ensimmäiseen jaksoon, myös niihin kirjastojen käytettävissä oleviin konkreettisiin työkaluihin, joilla sitten niitä kirjastolain mukaisia tehtäviä toteutetaan ja lain tavoitteisiin pyritään. Ja, asia nyt voidaan ainakin yksi tavalla tiivistää sillä tavalla, että ne kirjastojen sivistysresurssit muodostuu henkilöstöstä. Sit toisaalta kirjastoaineistosta eli siitä kirjastojen kokoelmasta. Sitten kirjastojen käytössä olevista tiloista sekä rakennetussa että virtuaalisessa maailmassa.
Ja sitten ehkä vielä kirjastojen erilaisista verkostoista, joissa he sitten on ammattilaisina ja instituutioina mukana. Ja tota, tietenkin se, että suurimman osan näistä takana on viime kädessä se kirjaston käyttöön asetettu euro. Niin tuota, millaisia ajatuksia tää kirjastojen resurssipuhe sivistyksen kannalta herättää sussa, ja kun puheenaiheena on erityisesti tää kirjastojen sivistystehtävä, niin miten näitä resursseja tulisi ajatella?

[Virpi] No tuota, tää on aika vaikea kysymys. Sivistys on ollut seksikästä ehkä 100 vuotta sitten, kun Suomea on nostettu kansakuntien joukkoon. Urheilumenestyksen lisäksi sivistyneisyyttä korostamalla. Suomen ensimmäinen kirjastolakikin on tuota perua. Ja kun sivistyksellä ei ole enää sitä samaa kansallista merkitystä. Pikemminkin ehkä jopa niinku päinvastoin. Luin tuossa äskettäin yhen haastattelun, jossa ilkka mäkinen tulkitsi, että itsensä sivistäminen on kytkeytynyt hyvinvointivaltion rakentamiseen ja nyt tuo rakennustyö on tullut päätepisteeseensä. Ajattelen tän perusteella niin, että ehkä myös se itsensä sivistämisen kannatteleva konteksti on tietyllä tapaa hävinnyt ja sitä kautta myös sellainen sivistyksen resursointi ei enää löydäkään sitä kontekstiaaan. Sitten myös se että polarisoituvassa yhteiskunnassa sivistys mielletään niitten paremmin toimeen tulevien oikeudeksi. Mitä se ei siis todellakaan ole. Pitäisi muistaa myös siinä resurssikeskustelussa, että oikeus itsensä sivistämiseen on perustuslaillinen subjektiivinen oikeus.

[Mika] Aivan.

[Virpi] Eli siihen on oikeus kaikill, ja sen takia valtion ja kuntien tuleekin osoittaa resurssit ja keinot siihen. Ja kyllä minä näen että yleinen kirjasto on erittäin kustannustehokas tapa taata niitä sivistyksellisiä perusoikeuksia.

[Mika] Toi on kyllä varmasti, varmasti ihan totta ja mä ehkä itse huomaan, että tässä on varmaan myös jonkinlainen kytkentä siihen sivistystehtävän uudelleenmäärittelyyn, johon varmasti tää sivistyksen teemavuosi 2024 on omalta osaltaan rohkaissut toimijoita ja tästä oikeastaan puhuttiinkin silloin siinä meidän ensimmäisessä sivistysteemaisessa jaksossa, että tota ketä, mitä tarkoitusta varten ja miten sitä kirjastojen sivistystehtävää tehdään ja uudelleen määritellään sitten 2020-luvulla. Mietin vielä sitä, että henkilöstö on yksi asia kuten todettua, mutta sitten jos tarkastellaan kirjastoa edelleen, niin kun tilana tai paikkana, niin miten sä näet tän tila- ja paikkakysymyksen, että miten tää puoli on kirjastoissa sitten mukana sivistysmahdollisuuksien toteutumisessa ja toteuttamisessa?

[Virpi] No kyllä jos sitä sivistystä tulkitaan silleen laajasti, niin onhan kirjastotilalla keskeinen rooli. Kirjastotila on tämmöinen keskeinen kohtaamispaikka ihmisille ja sosiaaliset kohtaamiset on taas puolestaan keskeinen tapa kehittää sivistyksellistä pääomaa ja avartaa omaa katsantoaan. Ja kirjasto on paikka niin semmoisille satunnaisille kohtaamisille, yhteisöjen toiminnalle, kun sitten ihan niinku järjestetyille tapahtumille. Ja ne kaikki ruokkii ihmisten uteliaisuutta ja sitä kautta avaavat niitä uusia näkökulmia. Eikä myöskään pidä unohtaa kirjastoa itseopiskelun tai ryhmätyöskentelyn paikkana. Kun julkiset tilat vähenee, niin kyllä se kirjastotila rooli silloin korostuu.

[Mika] Joo ehdottomasti ja tota, kun sitä julkista tilaa ajatellaan, niin tästä niin sanotusta kolmannesta tilasta tai kolmannen paikan ajatuksesta niin siitähän ollaan puhuttu jo silloin kun nykyistä, voimassa olevaa kirjastolakia valmisteltiin ja toki niin kuin myös sitä aikaisemmin. Että tää itse kolmannen paikan termihän tuli laajempaan keskusteluun ja tuolla 1980-luvun lopulla, se on yhdysvaltalainen sosiologi Ray Oldenburg, joka sitä silloin toi niinku tutkimukselliseen keskusteluun ja. Ja tota kirjastothan todellakin ovat niinku tilana erinomaisen monia erilaisia sosiaalisia tarpeita palvelevia paikkoja. Ja niinku oon pohtinut sitä aikaisemminkin, että kirjaston käyttäjä pystyy siellä kirjastotilassa, niin kun todella vapaasti säätelemään sitä oman osallistumisensa tai, tai ehkä niinku laajemminkin osallisuutensa astetta, että hän voi valita olla joko niin kun passiivisempi sivustaseuraaja tai sitten voi aidosti olla aktiivinen osallistuja tilaisuuksiin ja keskusteluihin taikka muuhun vuorovaikutukseen, niinku hakeutumisessa. Ja mä ainakin itse olen ajatellut tässä vuosien varrella, että se kolmas paikka, joka siis sijoittuu sinne kodin ja jonkun toisen paikan, vaikkapa työn tai opiskelun ulkopuolelle, niin se antaa ihmisille myös jonkinlaisen mahdollisuuden hakeutua niinku kolmannen identiteetin pariin, mikä ehkä liittyy jos tohon niin kun tarkkailuun ja seuraamiseen ja siihen sosiaalisen kontekstin hakemiseen. Ja tää varmaan olisi ihan yksi erillisen podcast-jakson aihe, että ehkä me ei tässä siihen sen syvemmälle mennä, mutta tää on todella mielenkiintoinen tää tilakeskustelu kyllä myös sivistyksen näkökulmasta.

[Virpi] Kyllä.

[Mika] No, no vielä, mennään vielä näkökulmissa eteenpäin. Mä mietin sitä ammattilaisten roolia. Elikkä nyt tullaan varmasti sinne kaikkein ytimekkäimpään asiaan, eli kun me puhutaan siitä ammattilaisten roolista. He tavallaan tekee niin kun kokoelmatyötä, käyttäjien kohtaamista tosi suurella sydämellä. Ja jos ajatellaan sitä kirjastojen arkea, niin asiakkaisiin nähden hehän ovat nimenomaan sitä suurta eturintamaa, jossa tavallaan yksilön tarpeet sitten kohtaa ne kirjaston tarjottavat palvelut. Niin minkälaisia ajatuksia tää kirjaston ammattilaisten rooli sivistyksessä herättää sussa?

[Virpi] No varmaan voisi sanoa yksinkertaisesti, että kirjasto ammattilaiset tekee kirjaston.

[Mika] Niin.

[Virpi] No tarkoitan tällä siis sitä, että jos kirjastolla ajatellaan muutakin kuin pelkkiä seiniä, niin kirjastoammattilaisilla on merkittävä vastuu niistä sisällöistä, joita kirjasto tarjoaa esimerkiksi siitä sivistyksestä. Ja sehän tarkoittaa sitä, että heillä tulee olla osaaminen ja tarvittavat resurssit tarjota mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja sivistämiseen. Aina kun puhutaan henkilökunnan roolista, niin minusta tulee puhua myös johtamisesta. Koska tässä on kyseessä yksi kirjastolain tavoitteista, niin kirjastoo johtavan henkilön tulee osata johtaa kirjastoa niin, että se tavoite pystytään toteuttamaan siellä kirjaston arjessa. Kyseessähän ei tarvitse aina olla uusia tehtäviä, eli he, ei tarvitse määritellä, että nyt ruvetaan tekemään tätä sivistystehtävää, vaan keskeistä on se ymmärryksen lisääminen, asioiden tunnistaminen ja kytkeminen jotenkin siihen kirjasto arkeen.

[Mika] Kyllä ja varmasti se niin kun työyhteisön yhteinen puhe ja dialogi siitä yhteisestä työstä on todella tärkeätä, että tässähän voi vinkata samalla kuulijoita sinne meidän aikaisempien peruspalvelujen arvioinnin tuloksiin ja niistä keskusteluun, jossa puhuttiin myös sitä kirjastojen johtamisnäkökulmasta suhteessa sitten vaikkapa henkilöstön osaamiseen ja ihan myös niin kun henkilöstön riittävyyteen. Mutta että varmasti myös myös näin, että sen vahvan johtamisen rinnalla sitten vaaditaan sitä yhteisön omaa dialogia ja vuorovaikutusta ja niiden asioiden merkityksellistämistä.

[Virpi] Kyllä ihan ehdottomasti.

[Mika] Mehän puhuttiin jo siellä meidän ensimmäisessä sivistysjaksossa myös tavallaan siitä laajemmasta sivistyksen toimintaympäristön muutoksesta, ja tuota ehkä kirjastokin instituutiona ja organisaationa kohtaa tietyllä tavalla tämmöisen niin kun haasteen, joka tulee sieltä niinku valituista poluista ja niistä polkuriippuvuuksista, joita tämmöinen, niin kun monimutkainen ja systeeminen maailma heille heittää haasteena. Että miten hahmotetaan se oma paikka siinä toimintaympäristössä. Miten ikään kuin sitä omaa tehtävää tehdään siellä todeksi. Ja mulla on taas tämmöinen niinku laaja kysymys, että miten sä näet sen, että minkälaisista aineksista voisi rakentua nyt ja tulevaisuudessa jonkinlainen tämmöinen sivistyksellinen kirjastopedagogiikka tai miksikä sitä sitten voisi voisi kuvatakaan? Ja nimenomaan nyt sitten suhteessa niin kun kirjastojen työkaluihin tai resursseihin, josta me tuossa aikaisemmin puhuttiin.

[Virpi] No nyt tuli niin iso kysymys, että mistähän kohtaa tätä lähtisi purkamaan?
No ehkä, ehkä vois lähestyä nyt vaikka tuolta ammatti-identiteetin näkökulmasta.
Männä vuosikymmeninähän kirjastoammattilaisten identiteetti kytkeytyi eritoten sinne kokoelmahoitoon. Ja se nähtiin keskeisenä osana kirjastojen sivistystehtävää. Sitähän vaalittiin erilaisilla hankintapoliittisia linjauksilla ja lainaamiseen liittyvillä säännöillä, ja joilla pyrittiin nimenomaisesti sellaisen siihen aikaan kytkeytyneen sivistysnäkökulman esille tuomista, sivistyksen lisäämistä. Mutta kun se toimintaympäristö muuttuu, niin myös siihen ammatti-identiteettiinhän on kohdistunut tosi paljon paineita.
Sieltä on tullut viihteellisen lukuharrastuksen ja lukemaan innostamisen suunnalta esimerkiksi sellaista muutospainetta.

[Mika] Kyllä.

[Virpi] Ja nykyisin puhutaankin kyllä enemmän sitten sellaista niinku asiakkaan kohtaamiseen, ohjaamiseen ja vaikka sinne tapahtumatuotantoon liittyvistä seikoista. Osana kirjastoammatillista osaamista. Eli on tullut sellainen niinku ihmisnäkökulma. Ja sehän ei ole niin kun millään tapaa huono asia. Eikä se myöskään sulje pois sitä sivistysnäkökulmaa. Mutta meidän kirjastoammattilaisten tulisi kyllä itse muistaa myös se sivistys, vaikka se ei olekaan se ei niitä mediatilaa saava asia tällä hetkellä. Meillä kirjastoammattilaisilla on tosi merkittävä rooli uusien näkökulmien tarjoajana. Oli kyse sitten aineistohankinnoista, kirjavinkkauksesta, tapahtumien sisällöstä. Meillä on paljon sellaista siinä meidän arkityössä, joissa on mahdollisuus tuoda esiin jotain uutta, jotain toisenlaista.

[Mika] Kyllä.

[Virpi] Ja totta kai, siis kysyntä ohjaa ja sen tuleekin ohjata sitä tarjontaa. Mutta mikään ei todellakaan estä semmoista tietynlaista täkyjen syöttämistä. Ja tällä ajattelupolulla tosi keskeistä on se kirjastoammattilaisten käsitys omasta työstään ja sen työn merkityksestä. Jos se käsitys on jotenkin suppea, niin se ei ehkä tällaisessa monitahoisessa ympäristössä toimi. Ajattelenkin, että sen ymmärryksen siitä työstä tulee olla yhtä monitahoinen, kun se meidän tehtäväkenttä on, ja yhtä lailla se meidän ympärillä oleva yhteiskunta. Aina painitaan myös sen kanssa, että laajemmin ei ymmärretä sitä kirjastojen tehtävää, tehtäväkenttää, osaamistarpeita. Niin kyllä mä näen, että meillä pitää olla se valmius viestiä siitä päättäjille, jotka istuu niitten rahakirstun päällä. Koska ilman niitä kirjastoammattilaisia ja sitä heidän osaamistaan niin meillä olisi kirjastoissa vaan tyhjä tila, niinku mä tuossa jo äsken sanoin.
Tähän monitahoiseen näkemykseen liittyy myös se, että kirjastoammattilaisilla tulee olla monitahoinen näkemys siitä, mitä se sivistys on. Koska jos sitä ei ole, niin ihan hirveän vaikea olla lähteä toteuttamaan kirjaston sivistystehtävää.

[Mika] Niinpä.

[Virpi] Ja varmaan nyt tän meidän pariin jakson perusteella voidaan todeta, että kyseessä on jotain todella paljon laajempaa kuin se perinteinen kirjasivistys-näkemys.

[Mika] No tää on kyllä ehdottomasti totta, ja se mitä tuosta äsken puhuit niin mun nähdäkseni se vaatii niinku sen mainitun johtamisen rinnalla tosiaan sen koko työyhteisön, ja miksei laajemmin myös koko tän meidän kirjastokentän yhteistä dialogia siitä, että mikä on meille tärkeää ja millaisia merkityksiä me halutaan sille kirjaston sivistystehtävä antaa. Ja sitä kautta tietenkin sille ihan yksittäiselle kirjastoammattilaiselle hänen niin kun ammatillista identiteettiä rakentamaan ja tukemaan. Ja onhan se myös, kyllähän me yritetään näitä foorumeita rakentaa tietenkin myös täällä aluehallintovirastojen kirjastotoimessa. Niiden meidän erilaisten tilaisuuksien tai vaikkapa sitten meidän kansainvälisten opintomatkojen kautta, jossa pyritään laajentamaan sitä käsitystä sekä kirjastoista, niiden toiminnasta, että sitten myös siitä kirjastoammattilaisuudesta. Ja jonkinlainen ammatillinen sivistys varmasti myös tässä on niinku meillä sen meidän kokonaiskuvan taustalla.

[Virpi] Kyllä.

[Mika] Tuota, me aletaan varmasti olemaan nyt sitten tän meidän yhteisen sivistyskeskustelun loppusuoralla, niin kun tältä osin. Ehkä mä haluaisin kysyä sulta nyt sitten vielä lopuksi, että millaisia uusia ajatuksia sulla on herännyt kenties tänään tai aikaisemmin näissä meidän kahden jakson aikana, tai mistä me ollaan ehkä unohdettu puhua, kun me ollaan puhuttu sivistyksestä ja kirjastoista. Mitä mietit tästä?

[Virpi] No en nyt oikein osaa sanoa, että mistä oltaisiin unohdettu puhua, mutta kyllä mulla on niinku vahvistunut se käsitys, että ilman resursseja on tosi vaikea tehdä niitä kirjastolaissa määriteltyjä tehtäviä.

[Mika] Mmm.

[Virpi] Joten kyllä siellä kunnissa pitäisi pystyä vaalimaan sitä kirjastolakia, ja nään ihan yhtä tärkeänä myös sen, että pidetään esillä sitä sivistystä-termiä, vaikka se ei ole tällä hetkellä mitenkään trendikäs ja pinnalla yhteiskunnallisessa keskustelussa. Sillä kuitenkin on tosi suuri merkitys meille kaikille, koska sehän kuvaa sitä meidän osaamista, meidän asennetta ja myös niinku ymmärtämistä. Ja ne on siis sellaisia peruskiviä yksilöille ja yhteisöille ja koko meidän yhteiskunnalle, että niiden kunnosta on pakko pitää huolta, ettei koko tää rakennelma sorru.

[Mika] Kyllä, erittäin hyvin ja painavasti sanottuja kiteytetty myös. Ehkä tää meidän kaksiosaisen podcast-sarjamme viesti. Kiitos keskustelusta, Virpi. Voidaan varmaan sanoa niin kun tänkin pohjalta, että euro kirjastoille on kahdeksan sivistykseen.

[Virpi] Ehdottomasti, kiitos Mika. Ei unohdeta sivistystä nyt nurkkiin villakoiria keräämään.

[Mika] Juuri näin. Kiitoksia ja moi moi.

[Mika] Hyvää vuorokaudenaikaa ja tervetuloa kuuntelemaan aluehallintovirastojen kirjastotoimen podcastia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Minä olen Mika Mustikkamäki ja työskentelen kirjastotoimen ylitarkastajana Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa. Tänään ja tulevassa teemaan liittyvässä podin kakkososassa keskustelemme Itä-Suomen avin kollegani Virpi Launosen kanssa sivistyksestä ja kirjastoista. Tämä ja seuraava jakso ovatkin olleet suunnitteilla todella pitkään. Tervetuloa takaisin podiin, Virpi.

[Virpi] Kiitoksia ja mukava olla juttelemassa näin kiinnostavasta teemasta.

[Mika] Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt tämän kuluvan vuoden 2024 sivistyksen teemavuodeksi ja tämän teemavuoden tapahtumia ja toimintaa koordinoi KVS-säätiö, joka on ehkä joillekin tutumpi myös nimellä Kansanvalistusseura. Ja tän tapahtuman pääsivulla tätä teemavuotta luonnehditaan vuotena, jonka aikana sivistyksen päältä pyyhitään pölyt. Ja tähän luonnehdintaan me varmaan palataankin vielä tuonnempana. Mutta Virpi, jos me lähdetään perusteista liikkeelle, niin mistäs me oikeastaan puhutaan, kun me puhutaan sivistyksestä? Tällä termillä on pitkä historia sekä eurooppalaisessa että suomalaisessa kulttuurikeskustelussa, eikö niin?

[Virpi] No kyllä vaan. Useimmiten sivistystä ajatellaan oppineisuutena, mutta minä jotenkin ajattelen, että kyse on enemmänkin sellaisesta avarakatseisuusudesta ja siitä, että on kiinnostunut eri asioista ja ilmiöistä ja että haluaa perehtyä niihin. Ja kytken sivistykseen myös kyvyn kyseenalaistaa asioita ja näkökulmia, mutta perustellusti. Ja sivistynyt ihminen on sellainen, jota ei voi viedä kuin pässiä narussa. Samoilla linjoilla oli kyllä suomalaisen sivistyksen isä J.V. Snellmankin. Hän linkitti sivistyksen käsitteen ja koko sivistyksen ajatuksen kulttuuriin, inhimillisyyteen, valistukseen ja humanismiin. Tiesitkö muuten, että sivistyssana on kotoisin täältä meiltä Savosta? Mikäpä meiltä ei olisi kotoisin? Sivistyksellä on tarkoitettu arkikielessä täällä Itä-Suomessa alunperin silittämistä tai pyyhkimistä harjaamista ja semmoista viimeistelemisestä.

[Mika] No täähän nyt vahvistaa vanhaa ajatusta, että kaikki hyvä tulee aina ”savommualta”. Mutta siis, niin, sivistys-termin alkuperähän kuulostaa näitten luonnehdintojen pohjalta enemmän, tai vähän enemmän niinku toiminnallisesta kuin teoreettiselta, ja täähän on myös tosi mielenkiintoista sitten sen tulevan kirjastonäkökulman kannalta, mutta me tosiaan palataan kakkosjaksossa tarkemmin sivistykseen ja kirjastojen suhteeseen. Mutta voisiko tätä kirjastojen ja sivistyksen suhdetta niin kun luonnehtii lyhyesti jo ihan tähän alkuun? Elikkä voisko kysyä vaikka sillä tavalla, että palautuuko sivistys jollakin tavalla sitten pelkkään, lainausmerkeissä pelkkään kirjalliseen sivistykseen tai lukutaitoon?

[Virpi] No kyllähän siis puhekielessä sivistyneisyys vertautuu pitkälti lukeneisuuteen, eli ajatus on ollut, että sitä sivistystä hankitaan kirjoja tankkaamalla. Ja sitten tästä taas puolestaan juontuu semmoinen pitkään vallalla ollut kirjastojen sivistysdiskurssi, jonka mukaan kirjastot on olemassa sitä varten, että ne mahdollistaa itsensä sivistäminen kirjojen kautta. Ja ylipäätään jos mietitään niinku sivistysajattelua Suomessa, niin sehän on kytkeytynyt kansallisen identiteetin rakentamisprojektiin. Sivistys nähtiin sellaisena erottavana tekijänä, mikä erotti suomalaiset venäläisistä ja samalla kytki Suomen läntiseen kulttuuri-ilmastoon. Ja sivistyneet kansalaiset olivat tässä ajattelussa avain siihen, että Suomi saattaisi nousta kansakunnaksi kansakuntien joukkoon, eli sen sivistys-käsitteen avulla rakennettiin Suomea ja suomalaisuutta. Siihen liittyy vahvasti lukutaito. Ja sellainen itsensä kehittäminen. Ja lukutaitoiset ja niinku omasta kehittymisestään kiinnostuneet työläiset nähtiin voimavarana sekä yhteiskunnalle, mutta myös sitten yrityksille ja niinku liiketaloudelle. Sivistyksen kautta ikään kuin hallittiin työläisiä. Sivistyneet työläiset osasivat myös niin kun jotenkin ohjata itseään paremmin. He pysyy kaidalla tiellä ja eivät sortuneet viinan kiroihin eikä rikollisille poluille. Ja sen takia esimerkiksi tuolla meidän metsäteollisuudessa toimineet yhtiöt perustivat lapsille kouluja ja ylipäätään tukivat semmoista laajempaa sivistystä erilaisilla harrastusmahdollisuuksilla. Ja samalla he ohjasivat ihmisten käyttäytymistä haluttuun sivistyneeseen suuntaan.

[Mika] Tässähän on aika mielenkiintoista, että sitä sivistystä voidaan niinku tässä mielessä tarkastella ylhäältä alaspäin ikään kuin ohjaavana prosessina samaan aikaan kun siinä on sitten se toinen juonne, että se sivistys nousee nimenomaan sieltä yksilöstä ylöspäin ja hänen niinkuin kehittymisestään ylöspäin.

[Virpi] Kyllä eli siinä oli sekä se semmoinen niinkun yksilön näkökulma, että yhteisön näkökulma, mutta myös sitten semmoinen niinku kansallinen näkökulma. Ja täytyy sanoa, että se kansallinen näkökulma on korostunut suomessa tosi paljon. Ja sellaisten sivistysinstuutioiden merkityshän on meillä suuri. Meidän itsenäisyyden ensimmäisellä vuosikymmenellä säädettiin tärkeitä sivistykseen liittyviä lakeja. Oppivelvollisuuslaki ja meidän ensimmäinen kirjastolaki. Kansakouluasetus oli annettu ja 1860-luvulla, mutta sitten se, että kaikki lapset saataisiin koulunpenkille, niin se oli tavoitteena sitten siinä oppivelvollisuuslaissa. Ja olihan se ihan todella kova tavoite köyhälle maalle, mutta siinä nähtiin ikään kuin sellaista tulevaisuudenuskoa. Nähtiin, että se sivistys takaa valoisamman tulevaisuuden. Ja koulujen lisäksi sitten kirjastot tietenkin tuki vahvasti tätä sivistysprojektia. Ja sitten jos niinku ajatellaan kirjastojen näkökulmasta vielä vähän tarkemmin niin, että minkälaisia piirteitä sivistys-käsitteeseen liittyy, niin kirjastojen tehtävähän on kehittynyt tosi paljon vuosien saatossa. Ja nykyään tarjota on paljon muutakin kuin niitä kirjoja ja tietoa niiden kirjojen kautta, niin ehkä voidaan ajatella sitä kirjastojen roolia myös niin, että kirjastot sivistää meitä tarjoamalla mahdollisuuksia olla osa sitä yhteisöä ja sitten myös olla vuoropuhelussa erilaisten näkemysten kulttuurien ja maailmojen kanssa.

[Mika] Kyllä nimenomaan, toi on kyllä todella tärkeä pointti ja ehkä justiin se, että tässä niinku vuosikymmenten varrella, että yhtäältä siellä on niinku nähty todella kauan sitten -  jos ajatellaan, palataan sinne 1860-luvulle ja kansakouluasetukseen, niin voisi ajatella näin, että hyvin niin kun pitkänäköisesti sitä sivistystä on lähdetty sieltä saakka tuomaan ja rakentamaan. Mutta sitten niinku jännällä tavalla niin kun se kiertää ehkä myös kehää, niin kun itsensä ympärillä. Jos ajatellaan sivistyskeskustelua ja ehkä sitä diskurssia, jota sitten sivistyksestä käydään yhteiskunnallisesti. Ja ainakin oon ite laittanut merkille semmoisen kirjoissa ja keskusteluissa yleisemminkin, että vuosikymmenten varrella sitä sivistystä on niinku soviteltu myös monenlaisiin niinku yhdyssanoihin tai sanaliittoihin. Että meillä on ollut sitä koulu- ja kirjasivistystä, meillä on ollut sydämen sivistystä, mediasivistystä ja monia muita tämmöisiä niinku sivistyksen alalajeja. Ja tota, tossa nyt olikin puhetta siitä, että tässä on niin kun toiminnallista puolta myös tässä niinku terminologisessa historiassa. Jos ajatellaan sitä niinku sivistys-termin ihan lähtökohtaa ja alkuperää ja mietin sitä, että niin kun pedagogiikan puolella sitten ehkä on eritelty myös oppimista ja osaamista ikään kuin pään kannalta ja sydämen kannalta ja käsien välisen yhteistyön kannalta, ja tässä on niin kun tämmöistä mielenkiintoista, niin kun toiminnallisuutta tullut myös mukaan siihen sivistys-teorian tämmöiseen niinku terminologiseen pyörittelyyn. Ja tuossa muutama vuosi takaperin Helsingin yliopiston akatemiatutkija Timo Miettinen nosti eräässä julkaisussa esiin myös tällaisia käsitteitä kuin tiedollinen sivistys eettinen sivistys ja yhteiskunnallinen sivistys. Ja mä ehkä näiden kaikkien jälkeen jäin tässä itse miettimään sitä, että onko siinä yhteiskunnallisessa keskustelussa sivistyksestä ehkä käynyt niin, että siinä on tullut pieni inflaatio tälle termille? Ja voisiko tämä olla se syy miksi se on jäänyt nyt sitten sinne kansakunnan vaatekaapin ylähyllylle pölyttymään, jos siis uskotaan tätä meneillään olevan sivistyksen teemavuoden johtolausetta. Et tää on niinkun elävä termi, se elää vahvasti ajassa ja se elää niin kuin teoissa ja päätöksissä, mutta mitä sä mietit tästä inflaatio-ajatuksesta, että voisiko tää kaikki sitten olla johtanut siihen, että tää sivistys termi on, ei ehkä unohdettu, mutta se on niinku liudentunut sitten näihin kaikkiin muihin keskusteluihin?

[Virpi] No kyllä on varmaan niinku osittain kyse inflaatiosta ja toisaalta ehkä myös sitten siitä, että puhekielessä se sivistys on kuitenkin aika suppea. Ja sitten myös nään tässä sellaista historiallista painolastia. Sivistys-sanallahan on meidän kulttuurissa ollut hieman semmoinen herraskainen konnotaatio. Jos ajatellaan vaikkapa sitä, miten ylioppilaisiin on vuosikymmeniä Suomessa suhtauduttu. Ja sitten jos sitä ikään kuin ajatellaan hieman, on ehkä väärin sanoa yläluokkaisena, mutta herraskainen on ehkä tähän hyvää sana. Niin sehän ei ole tämmöisessä herravihan luvatussa maassa ihan kauhean otollinen lähtökohta sen sanan merkityksen laventaamiselle. Eli siinä ehkä tulee vaan tunne siitä, että yritetään jotenkin keinotekoisesti lähtee tuomaan sitä jotenkin laajempaan käyttöön. Ja jotenkin mietin sitä sillä tavalla, että koska se tausta on semmoinen aika kapea ja siihen lukeneisuuseen kytkeytyvä, niin tällainen tulkinta ei ole ollut sitten omiaan tekemään myöskään niistä yhdyssanajohdannaisista mitenkään ihmisiä lähellä olevia, eikä se ole päätynyt mitenkään sellaiseen jokapäiväiseen puheenparteen ja arkielämään. Ja kun mehän tehdään tosi paljon merkityksiä sillä meidän arkikielenkäytöllä kyllä niin näkisin, että ehkä meidän pitäisi käydä enemmän keskustelua siitä, että mitä se sivistys tässä hetkessä ja tänä päivänä on, ja ikään kuin luoda sille sivistys-sanalle meidän arkipuheessa laajempi sisältö kuin se, että lähdetään keksimään niitä uusia sivistyksiä koko ajan lisää. Ja jotenkin se ehkä olisi linjassa myös sen, siihen sivistykseen liitetyssä ajatuksissa tavallaan se, että sivistys muotoutuu ja muuttuu ajassa. Niin myös sen käsitteen tulisi pystyä muuttumaan kun ympäröivä yhteiskunta muuttuu. Eli jotenkin se että sivistys on aika semmoinen, ehkä jopa prosessuaalinen ja muuttuva. Mutta ehkä siinä se perusedellytys pitäisi ymmärtää, että se on, se liittyy ihmiseen ja ihmisen tekemiseen eli siihen, että ihminen seuraa omaa ympäristöään, tekee havaintoja ja myös sopeutuu ja tulkitsee ja omaksuu ja hyödyntää uutta tietoa. Ja se, että ollaan ajateltu, että se tapahtuu lukemalla, mutta sehän voi tapahtua tosi monella muullakin tapaa. Ja sen takia ehkä toivoisinkin, että sivistystä käsitettäisiin enemmän, ehkä jopa niin kun tapana asennoitua ja jotenkin asettautua maailmaan ikään kuin näkemyksenä siitä, että miten minä toimin täällä maailmassa?

[Mika] Mun mielestä ollaan kyllä erittäin ytimessä tässä mitä nyt viimeksi sanoit ja tämä palaa myös osittain ihan sinne niinkun sivistyskeskustelun alkuun sinne Snellmaniin myös, että tavallaan se sivistys ei ole jokin semmoinen asia, joka tulee päivänä X valmiiksi ja sitten me voidaan laittaa siihen leima päälle, vaan että se on aidosti semmoinen ajassa muuttuva ja mun mielestä toi, minkä nostit esille, että se on kuitenkin niin kun aika syvällisesti humanistinen ajatus se sivistyksen ajatus ja se, että ihminen on siellä keskiössä. Ihminen on toimija. Hänellä on toimijuutta, mutta se, että se toimijuus on niinku vahvassa vuorovaikutuksessa sen ympäristön ja maailman kanssa, ja yhteisön ja kulttuurin kanssa, että tää on hauska, että tää niinkun jotenkin itsestä tuntuu siltä, että tää niin kun palaa katsomaan niitä niin kun vanhoja snellmanilaisia ajatuksia aina silloin tällöin tää sivistyskeskustelu ja sieltä niinku poimitaan tiettyjä, tiettyjä tuttuja juttuja, mutta sitten sitä kuitenkin sovitetaan aika dynaamisesti siihen nykymaailmaan, minkä sä toitkin tuossa esille että että tää on kyllä, tää on kyllä tosi ajankohtainen asia. Mutta mietin sitten vielä sitä, että, tää on nyt epäreilun laaja kysymys, mutta jos me tarkastellaan niinku vielä nykyaikaa ja sivistystä niin, mitenkä sä näet sen, että mitkä on niitä semmoisia yhteiskunnallisia niinku laajempia, mutta sieltä myös niin kun yksilötasolle välittäviä haasteita, jotka just nyt 2020-luvun edetessä haastaa meidän sivistysajattelua taikka kirittää sitä eteenpäin tai on pyyhkimässä niitä pölyjä – jos nyt halutaan sitten ajatella, että sivistys jollain tavalla on pölyttynyt – niin mitä nää isot haasteet tai yksilötasolla olevat haasteet sitten on, jotka, joita sivistyksen tulisi niin kun prosessina kampittaa?

[Virpi] No niin, tää ei nyt ollut ihan kauhean pieni kysymys.

[Mika] Anteeksi!

[Virpi] No tuota, siis, kyllähän meillä on ihan tosi paljon haasteita näköpiirissä. Ihan sama, että tarkasteleeko sitä jotenkin niinku kapeasta sivistystulkinnasta vaan niinku laajasta sivistystulkinnasta. No lähden ehkä nyt vastaamaan helpoimman kautta ja mietin sivistystä kirjasivistyksenä tälleen kirjastoihmisenä. Kyllähän siis lukutaidon rapautuminen on todellinen uhka suomalaiselle ja suomalaisten sivistykselle, että vaikka on niinku monenlaisia tapoja omaksua tietoa, niin kyllähän lukutaito on siellä keskiössä ja heikko lukutaito heikentää sitä kykyä vastaanottaa tietoa omatoimisesti monista eri asioista monista eri näkökulmista. Ja lukutaitoon liittyy myös sitten kyky arvioida sitä tiedon luotettavuutta ja esimerkiksi sen kirjoittajan motiiveja. Ja heikko lukutaito heikentää myös näitä kykyjä ja se kyllä kytkeytyy sitten useisiin uhkakuviin. Se on yhteydessä esimerkiksi ihmisten koulutustason laskuun ja sehän on Suomessa jo menossa alaspäin, mutta myös sitten sinne innovointikykyyn, joka puolestaan vaikuttaa yritysten kehittymiskyvykkyyteen. No lukutaidon heikkenemisestä on helppo vetää sitten linkkiä tuonne yhteiskunnan turvallisuuteen ja vakauteen, jotka on tosi tärkeitä kysymyksiä tässä ajassa. Heikko lukutaito avaa ovia hybridivaikuttamiselle, eli ollaan alttiita yksipuoliselle mielipiteenmuokkaukselle, mis- ja disinformaatiolle. Ei pystytä siis arvioimaan sitä meille syötettyä informaatiota kriittisesti. Meillä on kuitenkin ihan tosi paljon kompleksisia ilmiöitä menossa tässä ajassa. Ilmastokriisi yhtenä esimerkkinä. Ja meidän pitäisi pystyä ymmärtämään niitä moninäkökulmaisesti, että meidän olisi mahdollista toimia ja toimia niinku tietoon ja faktoihin perustuen. No sitten ajattelen myös niin, että koitan mennä nyt siis pois täältä tällaisesta lukutaitokeskeisestä sivistyskasitteestä ja laajentaa sitä, niin näkisin, että siihen sivistykseen kuuluu myös empatia ja toisten ymmärtäminen myös silloin kun itse ei ajattele samalla tavalla. Ja meillä on aika polarisoitunut tää keskustelukulttuuri tällä hetkellä, niin kyllähän tällaiselle sivistykselle olisi tilausta ja se ymmärrys on keskeistä myös siellä vaikeiden ilmiöiden käsittelyssä. Ja tähän liittyen jotenkin näen, että meitä haastaa tai ainakin saattaa haastaa melkoisesti semmoinen tahallisen väärinymmärtämisen kulttuuri ja sen lisääntyminen. Sekä sitten erilaiset vaihtoehtoiset totuudet ja uskomuksiin perustuvat maailmankuvat, koska silloin on niinku vaikea lähteä arvioimaan sitä, että mistä sivistyksestä puhutaan ja ehkä tuleekin kysymys siitä, että kenen sivistys, kenen sivistys on se, johon meidän pitäisi perustaa sitä meidän toimintaa?

[Mika] Niin se on itse asiassa toi kytkeytyy suoraan jos ajatellaan että… niinku tähän affektiiviseen polarisaation teemaan ja siihen todellakin, että miten niin kun voidaan niitä maailmankuvia, eriytyviä maailmankuvia tuoda lähemmäksi toisiaan, että se on ehkä tärkeä. Tässä kohdassa ehkä on hyvä ajatella sivistystä niinku välineellisesti myös niinku mahdollisuutena tasoittaa sitten tämmöistä affektiivista polarisaatiota, joka sitten menee sen eriyttämisen ja niin kun tunteisiin vetoamisen ja sitä kautta, niin kun ihmisten pois niinku toisiensa luota työntämisen kautta sitten yrittää murtaa sitä ehkä yhteiskunnallistakin koheesiota.

[Virpi] No joo kyllä siis niinku ollaan aika vaikeiden teemojen äärellä, koska niinku samalla meidän pitäisi pystyä löytämään sille sivistys-sanalle se semmoinen arkikieltä laveampi merkitys ja sitten tää tämmöinen, niinku hyvin kuvasit niin tietynlainen moninäkökulmaisuus ja voiko puhua useista totuuksista, niin nehän haastaa tällaista meidän perinteistä homogeenistä yhteiskuntaa ja yhteiskunnallista hegemoniaa ja myös sitä, että mitkä ne meidän sivistyksen rakennuspalikat on. Et onko siitäkään enää yhteistä näkemystä?

[Mika]
Aivan ja tässä, tästähän nouseekin sitten se haaste niille meidän yhteiskunnallisille instituutioille, on ne sitten pedagogisia instituutioita tai kulttuuritoimijoita tai yleensä ottaen laajasti meitä kaikkia sivistys- ja kulttuurikentän eri toimijoita, että kyllä tässä riittää työtä niin kun lyhyemmällä ja sitten myös pidemmälle tulevaisuuteen katsovalla perspektiivillä, selkeästi näin. Tuota, kiitos keskustelusta Virpi, me jatketaan sivistyksen ja kirjastojen välisen suhteen tarkastelua sitten tarkemmin vielä seuraavassa Ääniä ylitarkastuksen maailmasta -podcast-jaksossa. Kiitoksia!

[Virpi] Näin tehdään, kiitos Mika.

[Mika]
Hyvää vuorokaudenaikaa ja tervetuloa kuuntelemaan aluehallintovirastojen kirjastotoimen podcastia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Minä olen ylitarkastaja Mustikkamäki ja työskentelen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa. 

[Mika]
Tervetuloa podcastiin podcast-konkari ja ylitarkastaja Kristiina Kontiainen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

[Kristiina]
Kiitos.

[Mika]
Ja tervetuloa äänien aalloille myös kirjastotoimen ylitarkastaja Jonna Toukonen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta.

[Jonna]
Kiitokset.

[Mika]
Tänään me keskustellaan omatoimikirjastoista ja niiden tilasta Suomessa. Avit julkaisi tässä heti kesäkuun 2023 alkuun tuoreen selvityksen aiheesta ja kyseessä onkin aika monipuolinen tietopaketti kirjastoille, kuntien päättäjille ja kaikessa selväsanaisuudessaan varmasti ihan kenelle tahansa omatoimikirjastoista kiinnostuneelle. Mutta tää ei ollut ensimmäinen selvitys, joka aveista on tullut teemaan liittyen ulos. Itse asiassa kaksi selvitystä on tehty jo aikaisemminkin, vuosina 2015 ja 2019. Miksi juuri nyt julkaistiin uusi omatoimiselvitys, Jonna?

[Jonna]
No tähän voisi oikeastaan sanoa, että löytyy kaksikin syytä, että ensinnäkin omatoimikirjastot on yleistynyt ihan hurjaa vauhtia tuon 2015 ja 2019 selvityksien jälkeen. Ja siitä syystä tää kokonaiskuvan päivitys oli kyllä tarpeen. Ja sitten toisena syynä oli oikeastaan meidän oma intressi selvittää, että minkälainen vaikutus omatoimeen myönnetyillä valtionavustuksilla on ollut ja onko ne edistänyt sitä kirjastolain tavoitteita sillä tavalla, kun me ollaan alun perin ajateltu. Ja tosiaan niitä avustuksiahan on myönnetty omatoimeen jonkin verran ja yllättävänkin paljon tässä vuosien varrella.

[Mika]
Tuota, omatoimikirjastojen kehittämistä tosiaan on tuettu vahvasti täältä avien suunnalta. Minkälaisista summista ja minkälaisista laadullisista muutoksista me puhutaan, kun me tarkastellaan tätä niin kun ajanjaksoa jona avit on avustuksia myöntäneet? Kristiina.

[Kristiina]
Joo avit on avustaneet kirjastoja noin 10 vuoden ajan. Taikka siis valtion aluehallinto - tässä on virastot välillä muuttunut, mutta tuota 10 vuoden ajan ja noin kolmella miljoonalla eurolla yhteensä. Ja kunnissa se tarkoittaa että kolmea kuntaa neljästä on avustettu tällä valtionavustuksella, että se on semmoinen potku aika monessa kunnassa tää valtionavustus. Ja, tää, avustukset mun mielestä hyvin tukee sitä kirjastolain tavoitetta siitä, että kansalaisilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet sivistykseen ja kulttuuriin ja tällaista saatavuutta on niin kun lisätty. Ja nää määrät on tosiaan kasvanut ja laatu on sitten… sitä on ehkä vaikeampi mitata itse asiassa mikä se omatoimikirjaston laatu on, mutta että ainakin se saatavuus on lisääntynyt, kirjastotoiminnan saatavuus. Ja jos olisi asiakkaita on uskominen niin kun on uskominen niin on tullut kommentteja että täähän on niinku paras keksintö sitten pyörän. Tai kirjapainotaidon kirjastoille. Niin ilmeisesti suunta on hyvä.

[Mika]
Tää on mielenkiintoinen, mielenkiintoinen kommentti asiakasnäkökulmasta, että se todella koetaan se fyysinen tila ja se saatavuus ja ehkä myös toisaalta se saavutettavuus niin tärkeäksi, että että rinnastetaan tuommoiseen aika megalomaaniseen, jos nyt kohta arkisessa puheessa, mutta kuitenkin se muutos on ollu - ja tuostahan voi myös päätellä tavallaan sen laadullisen merkityksen sitten kirjaston käyttäjille siellä omatoimiajalla, että se on todella todella iso asia. Ja se mihin viittasit aikaisemmin että kolme neljästä suomalaisesta kunnasta, niin tää varmaan on myös semmoinen asia josta voidaan puhua ihan aidosti niin kun alan trendinä. Yhdestä ehkä suuremmista viime vuosien tämmöisistä trendeistä.

[Kristiina]
Kyllä.

[Mika]
No jos ihan määriä ajatellaan vielä, niin tuossa tuli toi suhdeluku tai tää, mutta että miltä tavallaan, koko maa jo niin kun vihreänä jos näin voi sanoa omatoimen näkökulmasta, vai miltä se Suomen kartta näyttää noin maantieteellisesti tarkasteltuna? Onko katvealueita ja osaatteko sanoa miksi katvealueita vielä on jos niitä on?

[Jonna]
Kyllä se Suomen kartta aika vihreältä alkaa näyttää, että jos jos nyt ajatellaan että se on sitten oma toimija, on todellakin siellä sitä vihreää aluetta että että lähes tosiaan neljässä kunnassa viidestä on se omatoimikirjasto. Ja ei siellä kyllä enää niitä katvealueita oikeastaan näy niinkään, että kyllä tässä viimeistään niinku tän viimeisen vuoden aikana on kyllä niin tota otettu niin paljon käyttöön omatoimikirjastoja että sieltä on ne viimeisetkin katvealueet hävinneet. Mutta kyllähän niitä tietysti,  syitä siihen, että miksi omatoimikirjastoa ei ole sitten kunnassa, niin niitä on monia, että siellä voi esimerkiksi olla, että halutaan pitää kiinni siitä henkilökohtaisesta asiakaspalvelusta, tai sitten on voinut olla myös sitä, että ne omatoimen ongelmat on sitten säikäyttänyt mitä on vaikka sieltä vaikka naapurikunnista kuulunut.

[Jonna]
Mutta sitten on ihan tämmöisiä niin kun syitä myös, että siellä on vaikka isompaa remonttia tiedossa kirjastoon ja se sitten niin kun siinä yhteydessä saa jotain vaikkapa ottaa se omatoimi käyttöön. Että syitä on monenlaisia. Mutta kyllä siellä suunnitelmissa oli sitten niin tota suurimmalla osalla niistäkin, joissa ei vielä ole, niin oli ottaa tää palvelu käyttöön.

[Mika
Aivan. Varmaan ehkä voisi luonnehtia myös sillä tavalla, että tässä vaiheessa niin kun omatoimikirjastonpalvelujen kehityskaarta niin se syy ei niinku liity talouteen enää, että tavallaan jos ajattelee yhtäältä meidän valtion avustustoimintaa ja toisaalta ihan sen kustannusten, omatoimipalveluihin liittyvien kustannusten alaspäin tuleminen tässä vuosien varrella, että se on tosiaan enemmän siihen paikalliseen tilanteeseen, fyysiseen tilaan tai sitten ehkä tosiaan niihin kokemuksiin ja näkemyksiin liittyvää tää varautuneisuus siellä missä sitä on.

[Mika]
No tuota. Jossakin vaiheessa, varauksista tai varauksenllisuudesta puheen ollen, niin jossain vaiheessa lähihistoriaa näihin omatoimikirjastoihin suhtauduttiin varauksellisesti ja osin se johtui siitä, että omatoimikirjaston pelättiin olevan semmoinen helppo syy vähentää kirjastoista henkilökuntaa. Ja ehkä erityisesti noissa aikaisemmissa selvityksissä tämä on noussut esiin ja sitä ollaan erikseen aika yksityiskohtaisesti myös kysyttykin, mutta ainakin omasta näkökulmasta vaikuttaisi siltä, että muutamien viime vuosien aikana se ilmapiiri on ehkä pikemminkin puhunut sen puolesta, ja käytäntökin on sen näyttänyt, että nää omatoimipalvelut lisää kirjastoissa työn määrää. Minkälainen tän tuoreen selvityksen perusteella se omatoiminen vaikutus on kirjastotyöhön? Kristiina.

[Kristiina]
Joo. Ehkä se paremminkin tosiaan muuttaa sitä kirjastotyötä. Että ja tavallaan siihen siinä vaikutus siihen työkulttuuriin voi olla suurempi ja sitä, se on ihan niinku varmasti terveellistäkin miettiä siinä kirjaston arjessa, että kun meillä on omatoimikirjasto, niin miten se muuttaa meidän työtä? Mitenkä me voidaan tehdä asioita toisella tavalla? Onko kenties asioita, joita voidaan jättää pois? Vapautuuko ehkä työaikaa joissakin kohdassa ja mitä siellä vapautuvalle työajalla tehdään ja tietenkin olisi hienoa, jos se keskustelu voitaisiin käydä siellä kirjastossa työntekijöiden kesken ja ihan oikeasti miettiä, että mitä priorisoidaan. Ja jos tässä sallitaan tämmöinen asiakasnäkökulma, mitä nyt itse paljon käytän etätöissä niin omatoimikirjastoa niin se, että jos se kirjasto on jos se kirjasto ei ole niin siisti, kuin mitä se on henkilökunnan läsnäollessa, niin se ei kauhean paljon asiakasta ehkä häiritse.Tai että jos sinne hyllyyn livahtaa aineistoa, jota ei ole palautettu, että sieltä löytyy palauttamatonta aineistoa, niin kyllä mä luulen, että asiakkaalla on aika suuri ymmärrys siihen, että mikään ei voi olla täydellistä, että siinä mielessä joissakin asioissa voi ehkä vähän niin kun olla armollinen myös itselleen siellä kirjaston henkilökunta, että kaiken ei tarvitse olla ihan samanlaista kuin mitä se on tuota parhaimmillaan.

[Kristiina]
Ja että jos ajattelee asiaa positiivisesti, se että sen lisää työtä toi omatoimikirjaston niin sehän tarkoittaa sitä, että sitä kirjastoa käytetään enemmän, jolloinka tuota se että kun on käyttöä enemmän niin on myös henkilökunnalla työtä enemmän. Jonnalla on ehkä enemmän tähän meidän selvitykseen liittyvä paremminkin tää. Mulla on tämmöinen henkilökohtainen näkemys.

[Jonna]
No tää on itse asiassa tää asiakasnäkökulma on kyllä erinomainen lähestymistapa ja liittyy kyllä hyvin pitkälti siihen mitä kirjastot siellä niin kun meidän selvityksessä vastasi, että kyllähän sieltä kävi ilmi se, että tietyllä tavalla tää omatoimi on ollut isompi muutos kirjaston henkilökunnalle kuin mitä se on ollut asiakkaille. Ja juuri nimenomaan siinä mielessä, että henkilökunnan on pitänyt oppia siihen, että se kirjastotila ei ole enää yksin heidän hallinnassaan vaan sitä niin kun tilan omistajuutta täytyy jakaa asiakkaiden kanssa, ja samalla pitää myös sitten luottaa asiakkaisiin enemmän kuin mitä aiemmin.

[Mika]
Tähän on niinku aivan valtavan merkittävä huomio, jos sitä ajattelee mihin Kristiina viittasit aikaisemmin sitä työkulttuuria ja työn tekemisen tapojen muutosta ja sitten kun sitä pohtii just tästä näkökulmasta että se jopa tilan omistajuus, voi ajatella että se siirtyy niin kun enemmän sinne asiakkaille että toi on aika mielenkiintoinen myös siinä mielessä, että jos ajatellaan että kirjastoissa pohditaan sitä, että se oma työskentelypaikka ja se oma työympäristö on ikään kuin samalla omaa tilaa, johon työntekijöillä on vahva omistajuuden suhde. Mutta tavallaan onko siinä, osaatteko te sanoa näkyykö ihan tämmöisessä arjessa ja ehkä mututuntumalla niin tämmöisiä ristiriitoja mitä tästä voi syntyä tästä omistajuuskeskustelusta? Että onko se ihan selvä juttu, että kirjaston ammattilaiset on valmiita ikään kuin luovuttamaan sen omistajuuden vai käydäänkö siellä erilaisia kamppailuja siellä kirjastotilassa siitä, että kenenkä tilaa tässä nyt on?

[Mika]
Esimerkiksi kyllähän nuorten ehkä kirjastokäyttäjien kanssa on näitä tiettyjä yhteentörmäyksiä sattunut. Mutta että näkyykö nää myös omatoimiajalla vai onko ne enemmän sitten henkilökunnan läsnä ollessa olevia kamppailuja?

[Kristiina]
Jos puhutaan näistä tuota tämmöisistä häiriökäyttäytymisestä, niin on varmasti niin, että omatoimi antaa niinku paremman tilaisuuden häiriökäyttäytymiseen. Mutta mitä nyt kirjastojen kanssa on jutellut tai kirjastoihmisten kanssa, niin aika usein sitä häiriökäyttäytymistä on myös silloin kun henkilökunta on paikalla ja että se tavallaan se asia sinänsä… siinä ei vaikuta se, että ollaanko omatoimiajalla vai palveluajalla. Mutta toi varmasti miettinyt, että kuka tahansa meistä, jos ajattelee taas niin kun työntekijänä asiaa, että jos mun työpaikalle tulee nyt sitten niinku muita ihmisiä joita sillä aikaisemmin ei ole ollut sinä aikana kun minä teen niin sanotusti tässä istun työpöytäni ääressä ja sitten mä, täällä rupeaa kulkemaan niin kun ihmisiä ulkopuolisia niin toki - kyllähän se vaikuttaa siihen, että mitenkä mä siihen asiaan suhtaudun, että tuntuuko se musta niin kuin häiritsevältä. Ja tää on varmaan semmoinen mikä tosiaan pitää niinku keskustella että sen tilan omistajuudesta ja sen tilan jakamisesta. Ja on tilanteita, että kirjaston henkilökunta on tavallaan enemmän sitten asiakkaitten silmien alla kuin ehkä aikaisemmin, jos on sillä tavalla järjestetty tätä, että on henkilökuntaa paikalla, vaikka ei välttämättä ole palvelemassa siinä asiakkaita, niin täähän tuo sen elementin siihen työhön.

[Mika]
Kyllä. Vuorovaikutus on siis tärkeää niin kuin monella eri tasolla. Jos ajatellaan omatoimikirjastopalveluja, että se asiakaspuoli on tietysti itsestään selvä, on se sitten suunnittelua tilan suunnittelua tai tilan käyttöä. Mutta justiin tää sisäinen puhe siitä, että mitä me tehdään ja mitä varten se tila on olemassa ja miten meidän tarvitsee muuttaa ehkä omaa toimintaamme nytten niin nää on varmaan aivan keskeisiä myös kirjastojen johtamisen näkökulmasta. Oikeastaan tuosta jatkaakseni vielä näistä häiriötilanteista tai ei-toivotuista ilmiöistä omatoimiajalla. Niin tän kyselyn pohjalta tiedetään nyt tietysti niistäkin uusia asioita, mutta samalla tiedetään myös niistä uusia asioita, että miten kirjastoissa ollaan reagoitu sitten tämmöiseen niin kuin häiriökäyttäytymiseen tai vaikka tilojen sotkemiseen taikka muuhun aika kekseliäästi ja myös ehkä osallistaen.

[Mika]
Mitä asioita te haluaisitte tai voisitte jakaa tässä niistä omatoimiaikaan liittyvistä haasteista ja kirjastojen ratkaisuista näihin haasteisiin?

[Jonna]
No voi varmaan tiivistäen sanoa, että järjestyshäiriöitä on esiintynyt ja niitä on esiintynyt niinku vaihtelevasti kirjastoissa. Ja kyllähän siellä näkyy esimerkiksi kirjaston koko, kunnan koko siinä että paljonko kirjastossa sattuu ja tapahtuu, että enitenhän siellä on ollut semmoisia tilanteita, että on esimerkiksi tultu luvatta sisään tai on rikottu ja sotkettu paikkoja tai ylipäätään muuten käyttäydytty sillä tavalla, että se häiritsee muita asiakkaita, mutta että ehkä mun täytyy tässä yhteydessä korostaa, että me ei tuossa selvityksessä kysytty sitä, että kuinka usein näitä tilanteita on esiintynyt, että tässä tietenkin ne painoarvot saa vaikutusta tästä, että ne yksi kerran esiintyneet ongelmat saa sitten sen saman painoarvon kuin mitä niin kun nää muut, mutta niin tuota joo, mutta kyllä siellä on todellakin hyvin saatu selvitettyä näitä tilanteita. Se täytyy sanoa.

[Mika]
No kertokaa vähän niistä ratkaisuista, että minkälaisia toimenpiteitä siellä on sitten tehty.

[Kristiina]
Jos mä aloitan siitä, että hyvin suunniteltu ja hyvin ennakoidaan asioita, niin se on yksi semmoinen, että siinä vaiheessa kun sitä on jo rakennettu, sitä omatoimikirjastoa, että on otettu huomioon erilaisia asioita ja keskusteltu sen alan turvallisuusasiantuntijoiden kanssa esimerkiksi, tai laiteasentajien kanssa, jotka on näitä tehneet, niin se on jo yks tapa tämmöinen, hyvin suunniteltu ennakkoon ja siihen ennakkosuunnitteluun liittyy myös se, että niitä kirjastotilan käyttäjiä tai sitä, muita toimijoita jotka siinä kirjaston yhteydessä toimii tai on yhteistyökumppanina niin heidän kanssaankin jo keskusteluihin. Tietenkin asiakkaitten mukaan ottaminen siinä suunnittelussa. Niin mä luulen, että tämmönen vahva ennakointi on niinku yks hyvä tapa monessa muussakin asiassa.

[Mika]
Kyllä, että hyvin suunniteltu on lähestulkoon puoliksi tehty ja sitten kun vielä osallistetaan siihen, niin… Toihan on mielenkiintoinen siinäkin mielessä, että jos ajattelee sitä omistajuuden tunteen syntymistä, niin siitähän varmasti lähdetään rakentamaan hyvin sieltä varhaisesta vaiheesta, että on ne ihminen sitten kokenut konkari kirjaston käyttäjä ennen omatoimipalveluajan käyttöönottoa niin se, että kun häntä kuullaan, kun hän pääsee mahdollisesti vaikuttamaan niihin ratkaisuihin, joita siellä omatoimiajalla toteutetaan, niin kyllähän se luo sitä niin kun omistajuutta hyvin vahvasti jo sieltä ensimetreiltä.

[Kristiina]
Ja sitten tuohon että sitten jos tulee jotakin, niin se hyvin varhainen puuttuminen asioihin niin se niin kun aina korostuu. Se korostuu mun mielestä tässä meidän kyselyssä ja se korostuu kun juttelee kirjastolaisten kanssa että mitä tehdään tai mitä kannattaisi tehdä tai mitä on kannattanut tehdä niin just se että heti puututaan, otetaan selville kuka, mitä, milloin. Ja tuota ja sitten mä haluaisin korostaa vielä niin kun kirjastojen kannalta sitä, että ei kirjastot ole sen ongelmakäyttäytymisen kanssa yksin, että jos sitä siinä kunnassa tapahtuu, niin sitä tapahtuu muuallakin että silloin tää yhteistyö jälleen kerran ja siitä kertominen ja sitten ennen kaikkea dokumentoiminen sitten se että jos se menee vaikka poliisiasiaksi niin se kannattaa dokumentoida tarkkaan. Että se mikä musta on niin kun ikävin tilanne on se että ne 99,99 prosenttia asiakkaista jotka käyttäytyy OK siellä kirjastossa, että jos he joutuu kärsimään siitä esimerkiksi sillä tavalla, että se kirjasto joudutaan sulkemaan, se omatoimikirjasto, niin että meidän ei saa antaa periksi näille.

[Mika]
Se on ihan hyvä huomioida toi että, viimekäteinen vaihtoehtohan todella siis on se, että se omatoimiaika rajoitetaan tai sitten että se omatoimikirjasto suljetaan määräaikaisesti kokonaan ja siinä tulee just tää vastaan, että silloin ehkä vähän vähemmistötyrannia ja noilla desimaaleilla mitä mainitsit, niin se on kyllä ihan aidosti semmoinen tilanne että toivoisi että niihin ei paljoakaan jouduta. Ja toisaalta varmaan on myös mainittava se, että kyselyn perusteella on myös paljon paikkoja, joissa ei olla törmätty minkäänlaisiin ongelmiin, eli tavallaan omatoimiaika pyörii niinku ilman konflikteja ja täysin kivuitta sen jälkeen kun ollaan saatu se itse teknologia käyttöönotettua. Myös ihan huomionarvoinen asia tämä.

[Kristiina]
Joo. Ja mä voisin lisätä senkin vielä, että kun me kysyttiin kirjastoilta, että mikä on asiakkaitten, minkälaista palautetta he on saanut asiakkailta, niin jos se kun siellä vastasi 208 kirjastoa niin niistä 200 vastasi, että palaute on ollut yksinomaan positiivista. Se, että se häiriökäyttäytyminen ei sitten ilmeisesti kuitenkaan niin kauhean paljon häiritse muita asiakkaita. Tai sitten on se, että kirjastoihmiset on niin taitavia, että he pystyy sitten niin kun häivyttämään sen häiriökäyttäytymisen jäljet ja nopeasti toimitaan niin niin sehän on tietenkin hyvä juttu, mutta tuota… sehän tässä onkin ikävää, että kun se on saattaa olla hetkellistä, tai sitten se jotenkin niinku sillä tavalla, että se aika korjaa asioita, mutta sitä ei kannata musta jäädä odottamaan sitä että se aika korjaa vaan että siihen kannattaa puuttua, ettei se ikään kuin se käyttäytymismalli vahvistu ja jatku edelleen. aivan kyllä.

[Mika]
Joo se ennakoinnin tärkeys ja sitten toisaalta toi nopea vasteaika siihen kun jotakin tarvitsee tehdä niin sehän on niinku hyvin ratkaisukeskeistä ajattelua ja se on jotenkin tosi hienoa huomata, että kirjastoissa ollaan otettu tämmöinen asenne sitä koko omatoimipalvelua kohtaan että ne on ne hienot terveiset sieltä kentältä.

[Mika]
Mites Jonna oliko tähän tuota haaste-ratkaisukeskusteluun vielä joitakin ajatuksia mitä haluaisit lisätä?

[Jonna]
Kristiina tuossa kyllä hyvin nyt jo niin sanotusti tyhjensi pankkia, että mä ehkä jätän nyt tähän semmoisen pienen teaserin että etä mehän nostettiin tuohon selvitykseen nyt sitten niin kun näitä kirjastojen omin sanoin kertomia ratkaisuehdotuksia ja hyviä käytänteitä niin kuin näissä omatoimikirjastojen erilaisissa tilanteissa, niin niitä voi lukea sitten sieltä selvityksestä suoraan.

[Mika]
Aivan loistavaa kyllä. Eli tässä on myös tämmöinen… toimii myös eräänlaisena käsikirjana sen lisäksi että on pelkästään tämmöistä niinku, ”pelkästään” lainausmerkeissä tiedontuotantoa meidän osalta, mutta että toi on tietysti aivan mainiota, että se tulee niin kun vertaisilta vertaisille myös tämmöisiä vinkkejä ja ajatuksia, ajatuksia ratkaisumalleista.

[Mika]
Mutta jos vielä hetki käytetään, kun puhuttiin nyt positiivisuudesta ja niistä hyvistä puolista, niin minkälaisilla asiasanoilla kirjastot itse sanoitti näitä omatoimikirjaston parhaita puolia?

[Jonna]
No siinä oli se ylivoimainen top kolmonen oli kyllä joustavuus, vapaus ja tasa-arvoisuus. Ja aika lailla sitten ne avainsanat mitä kirjastot käytti omatoimen kuvailuun niin liittyi sitten näihin kolmeen teemaan. Että tää oli todellakin, en sieltä kyllä muista yhtäkään tämmöistä niinku negatiivista kuvausta että olisi annettu.

[Mika]
Joo noi on isoja teemoja, isoja sanoja ja tota mun mielestä on hienoa että  tuolla tavalla sanotetaan. Jos ihan loppuun vielä käännetään katsetta eteenpäin lähitulevaisuuteen, niin mitä siellä omatoimikirjastopalvelujen horisontissa näkyy? Mitä kirjastot suunnittelee ikään kuin seuraavaksi omatoimikirjastojen kehittämisessä tai ehkä yleisemmin, mikä on se meidän aluehallintovirastojen kirjastotoimen viesti omatoimipalvelua suunnitteleville tai ehkä siinä omatoimipalvelussa jo pidemmälle päässeille kirjastoille?

[Jonna]
No tuossa jos ajattelee näitä omatoimipalvelun kehittämismahdollisuuksia niin niitähän on ja on paljon. Ja osa kirjastoista varmasti tulee, tuleekin kehittämään, että ihan joko pienesti tai sitten jotain isompaa keksitään, mutta että kyllä mun täytyy sanoa että omatoimipalvelu sellaisenaan on jo aika toimiva konsepti, että ei siinä välttämättä edes tarvita mitään isoja kehittämissuunnitelmia. Ja siltikin tää palvelu niin kun täyttää sen tarpeensa ja roolinsa ja avaa tosiaan niitä kirjastopalveluja laajemmin sinne kuntalaisille.

[Kristiina]
Mä voisin tuossa, tuota samaa oon kanssa miettinyt, että palvelu sinällään, ihmiset pääsee, niin on aika hyvä konsepti ja riittää monessa paikassa, mutta sitten on varmasti kirjastoja, kuntia, kaupunkeja, jos se toimintaympäristö on semmoinen, että siellä tulee ehkä niinku luonnostaan jo semmoista toimintaa - muutakin toimintaa kuin ihan pelkästään kirjastopalveluihin liittyvää, ja nyt sitten tietenkin nää erilaiset yhdistykset, järjestöt ja muut toimijat siinä kunnassa, niin mä luulen että kun tää palvelu tulee tunnetuksi ja niin kun keksitään että siellä omatoimikirjastossa voidaan tehdä myös muita samanlaisia asioita kun kirjaston normaalina aukioloaikana, niin sieltä voi tulla kaikkea tämmöistä mielenkiintoista, mutta se riippuu siitä toimintaympäristöstä. Ja niinku Jonna sanoi niin, mun mielestä on ihan hyvä, että voi voidaan niin kun olla, että tääkin on riittävä konsepti tämmöisenään. Ja sitten mä oon aina miettinyt sitä, että aina kannattaa niin kun sitten joskus ottaa joku omatoimikirjaston käyttäjä, erilaisia omatoimikirjaston käyttäjiä haastatella vähäsen, että mitä siellä on, onko siellä, yleensähän siellä on ihmisiä joilla on sitten omat yhdistyksensä taikka järjestönsä, mikä kaivataan tilaa, että se kirjasto voi olla että semmoinen alusta monelle muullekin asialle sitten.

[Jonna]
Meillä ei itse asiassa ole kovinkaan paljon tietoa siitä, että mitä asiakkaat tekevät siellä omatoimiajalla, että tää olisi mun mielestä hirvittävän mielenkiintoista niin kun jonkinlaista havainnointia tai tutkimusta tehdä siitä, että mitä siellä oikeasti niin kun tapahtuu siellä omatoimiajalla ja miten niitä palveluita käytetään ja miten pitkään ja minkälaisia reittejä asiakkaat kulkee siellä kirjastossa ja niin edelleen, että tässä olisi kyllä paljon tällaista mielenkiintoista niin kun tietoa kaivettavana.

[Mika]
Ehdottomasti, tästähän tuli hyvä vinkki nyt sitten esimerkiksi opinnäytetöitä suunnitteleville tai tota, niin miksei tietysti kirjastoille itselleenkin jos on resursseja ja mahdollisuuksia järjestää tämmöistä, niin kun yksityiskohtaisempaa käytön seurantaa siellä omatoimiajalla. Mun mielestä toi mitä Kristiina sanoit se viesti siitä toimintaympäristöjen erilaisuudesta on ehkä juurikin se ydin tavallaan siinä jos ajatellaan että mihin suuntaan ollaan kehittämässä omatoimea tai jos ollaan vasta lähdössä sitä koko palvelua käyttöön ottamaan ja kehittämään, että ihan samalla tavalla kun kirjastot ovat erilaisia niin myös omatoimikirjastot ja kirjastopalvelut ovat erilaisia eri paikoissa. Eli on hyvä myös niin kun tunnistaa ja ja antaa arvo sille, että erilaiset käyttäjäryhmät odottavat ja tarvitsevat erityyppisiä omatoimikirjastopalveluja, mutta jälleen palaamme siihen tuota luottamuksen ja omistajuuden ja osallisuuden kysymykseen. Eli asiakkaiden kanssa yhdessä tehden saadaan sitten heidän näköiset ja heitä palvelevat omatoimikirjastopalvelut myöskin.

[Mika]
Kiitoksia kun tulitte vierailemaan podcastissa ja kertomaan vähän maistiaisia tästä meidän selvityksestä. Selvitys on tosiaan ladattavissa tuolta avi.fi-sivuilta kirjastotoimen sivujen sieltä tuotamme tietoa -osiosta ja löytyy molemmilla kotimaisilla kielillä ja sitten tiivistelmämuodossa myös englanniksi.

[Mika]
Kiitos Kristiina ja Jonna vierailusta ja mukavaa kesän odotusta.

[Kristiina]
Kiitos samoin.

[Jonna]
Kiitoksia.

[Mika]
Kiitos mielenkiinnostasi ja tervetuloa kuuntelemaan myös tulevia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Käy tutustumassa myös aluehallintoviraston blogeihin, joissa avaamme kirjastotoimeen liittyviä asioita säännöllisesti. Blogit löytyvät osoitteesta avi.fi/blogi. Sosiaalisen median valikoiduissa kanavissa löydät meidät hakusanalla AVI Kirjastotoimi. Kuulemiin ja näkemiin.

[Mika] Hyvää vuorokaudenaikaa ja tervetuloa kuuntelemaan aluehallintovirastojen kirjastotoimen podcastia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Minä olen ylitarkastaja Mustikkamäki ja työskentelen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa.

[Mika] Tervetuloa jakson vieraaksi Aija Laine Helsingin kaupunginkirjaston valtakunnallisesta kehittämistehtävästä.

[Aija] Kiitos.

[Mika] Ja tervetuloa myös mun kollega Kristiina Kontiainen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

[Kristiina] Kiitos.

[Mika] Me keskustellaan tänään valtakunnallisen kehittämistehtävän eli tuttavallisemmin VAKEn syksyllä 2022 julkaisemasta kyselytutkimuksesta. Tässä kyselyssä selvitettiin mun ymmärtääkseni ensimmäistä kertaa, ainakin tällaisella laajuudella, kirjastossa työskentelevien nuorten ammattilaisten ajatuksia ja näkökulmia työhön. Tarkoituksena on tässä jaksossa tutustua kyselyn tulokseen ja pohtia niitä myös suhteessa aluehallintovirastojen syksyllä 2022 julkaisemaan peruspalvelujen arviointiin. Kertoisitko sä Aija aluksi meille hieman niistä kyselyn taustoista, eli mistä kaikki niin sanotusti alkoi? Miten miten tieto kerättiin ja millaiset vastausmäärät kyselyyn saatiin? 

[Aija] Joo no oikeastaan voisi lähteä liikkeelle siitä, että tässä oli taustalla tämmöinen osaamisen kehittämiseen liittyvä haastattelututkimus, jossa kiersin pari vuotta sitten kirjastoja Suomessa ja kyselin siihen liittyviä asioita. Ja kun tätä haastattelututkimusta sitten myöhemmin käsiteltiin eri foorumeilla, niin niin monessa kohtaa nousi sellainen ajatus, että meidän olisi hyvä vähän tarkemmin tutkia sitä, että mitä meidän nuoret kirjastolaiset ajattelee työstä ja minkälaisia toiveita heillä on työhön liittyen. Tietenkin tätä asiaa niinku puolsi myös muut asiat mitkä tässä taustalla on, että kirjastot myös niinku moni muukin sektori niin, niin kohta on yhä enemmän rekrytointihaasteita ja toisaalta just avin peruspalvelujen arviointi toi aika konkreettisesti esille sen, että me ollaan aika ikääntyneitä myös kirjastoalalla eli vuoteen 2030 mennessä niin kun raportissa oli, niin noin kolmasosa meidän henkilökunnasta eläköityy. Eli me ollaan myös tässä samassa samassa ikääntymistilanteessa.

[Aija] Ja tää tutkimus niin tää toteutettiin viidellä eri tämmöisellä kehittämisalueella, joita oli Joensuun, Oulun, Porvoon, Tampereen ja Vaasan alueet. Ja nämä alueet yhteensä muodosti sikäli hyvän kokonaisuuden, että me saatiin tällainen maantieteellinen kattavuus. Sitten saatiin myöskin kaksikielisyys huomioitua, kun oli Porvoon ja Vaasan alueet mukana ja sen lisäksi tässä oli eri tyyppisiä kirjastoja, eli Porvoon alueella suuret pääkaupunkiseudun kirjastot ja sitten muilla alueilla taas paljon hyvin niinku pieniä kirjastoja, eli saatiin tavallaan semmoinen laaja kattaus asiasta. Sitten jos ajatellaan tota kokonaisvastausten määrää, niin tähän vastasi kyselyyn 207 henkilöä ja sitä voisi ajatella, se on kohtuullisen hyvä kun nimittäin, kun kontaktoin nää kaikki alueiden kirjastot, joita oli 152 näillä alueilla yhteensä, niin siinä kävi sitten jo ilmi heti tässä alkuvaiheessa, että yli kolmasosa kirjastoista oli sellaisia, että heillä ei työskennellyt yhtään tähän ikäryhmään kuuluvaa henkilöä. Eli siihen nähden vastausmäärä oli kohtuullisen hyvä.

[Aija] Itse kysely tapahtui niin, että lähetin tämmöisen verkkokyselylinkin näihin kirjastoihin, joissa oli tähän ikäryhmään kuuluvia henkilöitä ja sitten vielä kymmenen täydentävää haastattelua. Tän kyselytutkimuksen lisäksi. Tässä varmaan niin kun lyhykäisesti tausta.

[Mika] Monipuolinen tavallaan toi taustapuoli. Tää tota tää kysely itsessään koostuu niinku viidestä erillisestä sisällöllisestä osa-alueesta ja tota jos ihan nopeasti niitä taustamuuttujia vielä katsotaan niin, niin ainakin itseä niinku omankin taustan puolesta kiinnostaa, että millaisilla kirjastoalan koulutustaustalla kyselyyn vastanneet ammattilaiset on tän kyselyn perusteella työhönsä tulleet?

[Aija] Joo ihan kirjastoalan koulutusta tarkastellen niin niin 40 % oli sellaisia että heillä oli ammattikorkeakouluopinnot taustalla, kolmekymmentäkuusi prosenttia oli suorittanut kirjastoalan opinnot yliopistossa. Sitten toi 16 % oli ammatillisen opinnot omaavia ja tää 8 % sellaisia henkilöitä, että heillä ei ollut kirjastoalan koulutusta taustalla. Että tää oli se kokonaisuus.

[Mika] OK toi on mielenkiintoista, eli lähestulkoon kymmenesosa sitten kuitenkin
semmoinen jolla ei ollut alan opintoja laisinkaan.

[Aija] Tuohon sen verran kommentoida, jos sopii, niin tota johtuu varmaan siitä, että koska kyseessä oli nuoria työntekijöitä niin siellä varmaan oli myös ihan työkokeilussa olevia ja työharjoittelussa olevia että osa oli varmaan tällaisia henkilöitä.

[Mika] Kyllä. No joo ilman muuta. No miten tää koulutus oli vastaajien mukaan antanut valmiuksia itse siihen työssä toimimiseen ja näkyykö tässä eroja sitten  koulutusasteiden suhteen?

[Aija] No ihan yleisesti voisi sanoa, että kolmasosa koki, että koulutuksesta oli saaneet hyvän taustan siihen työhön kirjastossa ja neljäkymmentäseitsemän prosenttia, että he sai melko hyvin taustaa koulutuksesta siihen työhön. Sitten 20 % vastaajista oli sellaisia, että he jollain tavalla koki, että koulutus ei sitten vastannut niitä tarpeita mitä he siellä on työelämässä kohtasi. Ja tässä voi tietenkin olla monta selittäjää ja täytyy olla tietenkin hyvin varovainen, että tekee yleistyksiä tän vastausmäärän perusteella. Mutta ehkä voisi sanoa, että pikkaisen enemmän kritiikkiä ehkä tuli niiltä henkilöiltä, jotka oli suorittaneet kirjastoalan opinnot yliopistossa ja tässä voi olla tietenkin montakin selittävää tekijää. Yksi saattaa, tai onkin varmaan se, että vastaajat ymmärsi toki sen, että yliopistokoulutus on teoriapainotteista ja ei olekaan niin  työelämälähtöistä, mutta toisaalta taas sitä myös kaivattiin sitä työelämälähtöisyyttä. Eli esimerkiksi ne henkilöt ketkä olivat sijoittuneet vaikka esihenkilön tehtäviin tai  johtamistason tehtäviin niin olisivat toivoneet, että yliopistokoulutuksessa nimenomaan olisi vähän myös käsitelty tätä johtajuuteen liittyviä asioita vähän konkreettisemminkin. Sitten yksi iso selittävä tekijä saattaa olla myös se, että tosiaan täällä oli suurin osa vastaajista, niinku noista prosenteista kävi ilmi, niin oli korkeakoulutaustaisia henkilöitä ja heistä kuitenkin kolmasosa oli sellaisissa tehtävissä - tai oikeastaan yli kolmasosa - missä ei vaadittu korkeakoulututkintoa, eli tavallaan sen työn ja koulutuksen yhteensopimattomuus voi selittyä myös tätä kautta, että työtehtävät eivät sitten vastanneet tavallaan sitä koulutustaustaa. Eli selittäviä tekijöitä voi olla montakin tietty.

[Mika] Aivan toihan on mielenkiintoista jos ajattelee nyt sitten yliopistoja semmoisina monitieteisinä ja sitä kautta ehkä moniammatillisinakin paikkoina, missä sitten voisi ajatella, että niin kun koulutusohjelmat yhdistää ikään kuin osaamista ja sillä tavalla monitieteistää sitä osaamisen kehittämistä ja koulutuspolkuja. Ehkä tässä ajassa kiinni oleva ajatus jollain tavalla se, että sieltä tuotettaisiin semmoisia niinku joustavia ja monitieteisiä ammattilaisia. Mutta tietysti ne omat haasteet koskee varmasti kaikkia koulutussektoreitakin siinä mielessä, että niin kuin totesit, että mitään semmoista yksiselitteistä niinku diagnoosia on varmaan vaarallistakin lähteä antamaan. Mutta, mites Kristiina? Nouseeko sulle tässä kohdassa ajatuksia suhteessa siihen meidän peruspalveluiden arviointiin, joka siis käsitteli henkilöstön osaamista ja myös osaamisen johtamista?

[Kristiina] Joo, no siinä meidän aineistossa oli niin kun koko kirjasto, että siinä ei ollut erikseen näitä nuoria, mutta samantyyppisiä asioitah siinä tulee esiin. Ja jos mä itse nyt tässä ajattelisin ikään kuin asiakkaan ja niinku veronmaksajan näkökulmasta, niin olennaistahan on se, että ne kirjastopalvelut tuotetaan niin kun ammattimaisesti ja tuota, että se on se asiakkaan etu tietenkin ilman muuta. Ja tuota, se mielikuva on tietenkin jäänyt kanssa, että kirjastossa työskentelevät ihmiset on hyvin motivoituneita, mutta sitten kun maailma muuttuu ja tuota asiakkaiden tarpeet muuttuu, niin silloin se tietenkin se oletusarvo on, että henkilöstö kouluttautuu ja hankkii uusia tietoja ja taitoja. Ja tuota näistä nuorista työntekijöistä on niin kun se käsitys, että on niinku hyvin koulutettuja ihmisiä ja, mutta se tavallaan niin käytännön asiathan niinku opitaan sitten siellä kirjastossa sitten. Että se teoreettinen vankka koulutus on erittäin hyvä. Noin niin kun se luo semmoista ammatillista itseluottamusta, jonka varaan sitten on hyvä rakentaa. Ja sitten jos ajattelee niinku johtamisen kannalta, niin ylipäätään on tärkeätä että kirjastoja johdetaan, että siellä on niinku selkeästi siellä kunnassa ihminen, jonka tehtävänä on tuota suunnitella ja kehittää sitä kirjaston toimintaa, ja ennen kaikkea sitten olla niiden työntekijöiden tukena siinä työssä. Sehän on se johtajan tärkein työtehtävä siinä niin kun työntekijöiden kannalta niin ollaan olla se tuota sparraaja ja muutenkin eteenpäin viejä.

[Mika] Kyllä ja tässä kohdassa varmaan on ihan hyvä nostaa vielä esiin sitä meidän peruspalvelujen arviointia ja tavallaan siinä esitettyjä johtamiseen liittyviä seikkoja, että sehän nyt oli kuitenkin niinku aika keskeinen osa myös sitä meidän arviointia se johtajuuden tarkastelu useammasta näkökulmasta, eli lukuvinkki tässä samalla nyt sitten jos ei vielä ole peruspalvelujen arviointiin viime vuodelta tutustunut.

[Mika] Joo, no tuota jos palataan tuohon raporttiin vielä ja tarkastellaan niitä työtehtäviä ja työtehtävissä vaadittavaa osaamista. Niin tota millaisia asioita Aija sä haluaisit ensisijaisesti nostaa sieltä esiin, oliko siinä datassa sulle jotakin isoja yllätyksiä vai vahvistiko se sun ennakko-odotuksia tai -oletuksia? Mitkä on meidän ammattilaisten keskeisimpiä tehtäviä ja osaamisvaatimuksia tän päivän työssä tähän kyselyyn vastanneiden mukaan?

[Aija] Oikeastaan voisin sanoa niin, että kysely ehkä vahvisti sitä mitä ollaan tiedettykin, että kirjastotyö on aika paljon muuttunut viime vuosien varrella, että toki jos katsotaan niitä yleisimpiä työtehtäviä, niin siellä on ne perinteiset kirjastoalan työt on siellä toki mukana, niinku esimerkiksi erilaiset asiakkaiden opastus- ja neuvontatehtävät, kokoelmatyö, tietopalvelu. Nää edelleen on tota voimakkaasti työtehtävissä, mutta sen rinnalle on tullut yhä enemmän, niin kun uudet
työtehtävät eli todella moni mainitsi, että heidän työtehtäviinsä kuuluu digiopastusta, erilaisista tapahtumatuotannon tehtäviä, sisällöntuotantoa, viestintää. Eli tää näkyy voimakkaasti se, että myös työ muuttuu. Toki tässä voi näkyä myös se, että nää uudet tehtävät näkyy erityisesti ehkä meidän nuorten työntekijöiden työnkuvissa, että kummasta tää kertoi, mutta veikkaan että tää kertoo niinku molemmista. Osaamisvaatimuksista, niin ihan ehkä semmoisiksi keskeisimmäksi nousi vuorovaikutustaidot eli sen mainitsi lähes kaikki vastaajat. Eli kirjastotyö on edelleen työtä ihmisten kanssa, ihmisille, ja se näkyy näissä vastauksissa.

[Aija] Sitten liittyen tuohon työnkuvan muutokseen niin osaamisvaatimuksissa nousi samalla tavalla digiopastamisen taidot, viestintätaidot, markkinointi- ja sisällöntuotantotaidot eli samalla tavalla käsi kädessä tietty työtehtävien kanssa, että nää uudet taidot tavallaan näkyy myös näissä vastauksissa. Sitten se ehkä mikä mulle tuli sellaisena yllätyksenä oli se, että tässä näkyy niin
voimakkaasti nää niin sanotut pehmeät taidot, eli erilaiset työn organisointitaidot, itsensä johtamisen taidot, innovointitaidot, erilaiset taidot niin kun vastata erilaisiin muuttuneisiin tilanteisiin. Ja tää oli ehkä sillä lailla yllätys, että niin moni mainitsi nää, koska mä jotenkin oletin, että mainitaan tämmöisiä selkeitä taitoja eli just esimerkiksi digiopastamisen taitoja, kokoelmatyön taitoja ja kuitenkin nää nousi niinku sieltä todella paljon esille. Eli kertoo siitä että kirjastotyö on hyvin muuttuvaa ja toimintaympäristö muuttuu ja meillä pitää olla kykyä tosiaan niinku reagoida erilaisiin tilanteisiin ja se näkyy myös tässä kyselyvastauksissa.

[Mika] Kyllä. Jos ajattelee kirjastoja ja niiden toimintaa yhteiskunnassa, niin sehän on perinteisesti ollut semmoinen missä niinku yhteiskunnan muutos näkyy tosi nopeasti tavallaan siinä työn sisällön ja työnkuvankin muutoksessa ja mietin tuota, että varmasti ne on moni semmoinen seikka mitä mainitsit noista ikään kuin uusissa uusissa taidoissa tai pehmeissä taidoissa joka koskee sektoreita todella laajasti, että ollaan siirrytty eräänlaiseen niinku metataitojen aikaan, että sitä työtä tarkastellaan niinku hyvin toisella tavalla ja pohdin sitä, että ehkäpä ne opinnot tänä päivänä sitten antaa valmiuksia nimenomaan tuollaiseen joustavuuteen, että siellä pystytään tavallaan luovimaan siinä semmoisessa metatyön maailmassa tai maailmassa, jossa korostuu ne semmoiset ihmistaidot ja pehmeät taidot. Ja niinku mainitsit, että tässäkin tuli monta semmoista, joka ei perinteisesti ehkä sitä kirjaston substanssiosaamista ole ollut, niinku vaikka viestintään liittyvät tehtävät tai tapahtumatuotannon tehtävät. Mutta tästä tietysti ehkä voi johtaa sitten sen seuraavan kysymyksen, että millä tavalla tuossa teidän tutkimuksessa näkyi se, että miten sitä omaa osaamista sitten ylläpidetään tänä päivänä? Eli mikä on se nuorten ammattilaisten keino ja tapa ylläpitää ja kehittää omaa osaamista työssä?

[Aija] No ensinnäkin voisi ehkä sanoa, että kyllä sillä niinku kirjastoalan täydennyskoulutuksella on iso merkitys ja tota se mitä tässä tutkimuksessa vastaajat totesi, niin sitä täydennyskoulutusta on hyvin tarjolla, että siihen tarjontaan oltiin tyytyväisiä - hyvinkin tyytyväisiä - mutta ehkä ongelmaksi muodostui se, että sitten aikaa sille koulutukselle ei aina niinku löydy, eikä välttämättä sen oman asiantuntijuuden kehittämiselle, ja se oli semmoinen selkeä niin kun puute. Toki sitten näkyy myös se, että niinku hyvin tiedetään, että koulutus ei ole pelkästään sitä niin sanottua formaalia koulutusta, vaan paljon tapahtuu myös sitä työssäoppimista ja myös nousi tärkeänä tää vertaisoppiminen ja se semmoinen erilainen yhteistyö, mitä työssä tehdään. Että varsinkin se yhteistyö ehkä sen oman organisaation ulkopuolella myöskin että mennään yli niitten kuntarajojen ja opitaan toisilta ja kun tiedetään, että jossain paikkaa osataan joku asia, niin tavallaan käytetään hyväksi sitä, että  osaamista on muuallakin kuin siellä omassa organisaatiossa.

[Aija] Mutta sitten ehkä sellainen asia mikä kanssa nousi esille, niin se, että samalla kun todettiin että täydennyskoulutusta on hyvin tarjolla, niin ehkä oli sitten myös sellaisia tavallaan niinku vähän vaikeuksia valita siitä laajasta tarjonnasta. Ja tää ehkä puhuu myös siitä, että tavallaan se, nuoret ehkä ajattelee sitä työtä niin kun kuuluukin miettiä, nuoret työntekijät. Ei pelkästään sen nykyisen työtehtävän kannalta vaan myös mietitään niitä tulevaisuuden osaamistarpeita ja se, että miten sitä omaa osaamista kannattaa kehittää. Jos ajatellaan vähän niinku tästä eteenpäin, tosiaan viis vuotta, kymmenen vuotta eteenpäin. Mihin mä tähtään, mikä on mun niinku se urapolku ja mitä koulutuksia valikoida siitä laajasta valikoimasta? Niin tämmöiset, ehkä siihen koulutukseen liittyen tuli esille.

[Mika] Joo, toi on tosi mielenkiintoista ja jäin nyt erityisesti ajattelemaan tota
vertaisoppimisen merkitystä suhteessa sitten esimerkiksi siihen ajan puutteeseen, mikä siellä omassa työssä osaamisen kehittämiseen liittyy, tai voi sen esteeksikin ehkä tulla, että. Että ehkä se vertaisoppiminen ja toisilta oppiminen ja erilaiset oppimisvierailut on sitten just semmoinen tapa kehittää osaamista, joka ei ole niin ikään kuin omasta ajasta pois, vaan että se pystyy sillä työn ohella tapahtumaan ja on ikään kuin oletusarvoisesti lupa, enemmän semmoisille vertaiselle tekemiselle työn puitteissa ja ehkä just sen aikaresurssin näkökulmasta, niin se voi olla helpompi järjestää.

[Mika] Löytyykö tästä Kristiina tangenttia meidän peruspalvelujen arviointiin? Mehän kysyttiin tosiaan myös siitä osaamisen kehittämisestä ja sen mahdollisuuksista siellä omassa työssä. Niin löytyykö tästä tarttumapintaa?

[Kristiina] Joo, just tää aikapula. Se, että se on niinku sellainen, mikä varmaan on se semmoinen yhteinen tekijä tässä, että mitenkä se aikapula voitetaan, että mitenkä ihmiset saa aikaa siihen kouluttautumiseen ja sitä mietittiin oikein perusteellisestikin sitten niinku johtamisen näkökulmastakin. Ja tuota,  niinku  kunnan näkökulmasta jopa, siellä tavalla että jos sitä informaatioähkyä tai sitä aikapulaa voi niin kun helpottaa sillä, että mietitään ja suunnitellaan etukäteen, että mitä se meidän kunta, mitä siinä meidän kunnassa oleva kirjasto ja kirjaston asiakkaat - minkälaista tietotaitoa se edellyttää nyt sitten työntekijöiltä kirjastossa? Niin että jos tämä työntekijän niin kun intressit oman työnsä kehittämiseen, ja ehkä tulevaisuuttakin ajatellen joissakin muissakin tehtävissä. Ja sitten se kirjaston, kunnan kirjaston intressi siinä, että minkälaista tietotaitoa tarvitaan, että kun nää saadaan yhdistettyä, niin sehän olisi niinku ihanteellisin tilanne. Ja sillä tavalla sitten voidaan ajatella että voidaan niinku ehkä tarkemmin niin kun miettiä, että mihin koulutukseen osallistutaan, osallistutaanko vain siihen mikä on niinku kivaa vai siihen mikä on niin kun sekä kivaa että tarpeellista myös sen työnantajan näkökulmasta. Että tää on niinku semmoinen… ja mun mielestä silloin kun nämä intressit kohtaa, työntekijän ja työnantajan intressit, niin silloin mun mielestä siinä on niinku mahdollisuus että se työ entistä enemmän motivoi kun se on molempien intresseissä. Tää on se ihannetila.

[Mika] Kyllä ja siis tuostahan varmaan johdettavissa sitten ihan suoraan myös niinku
työtyytyväisyyteen ja työssä viihtymiseen liittyviä seikkoja ja tavallaan niin kun viittasitkin siihen, että ja molemmat viittasitte että myös niinku kestäviä ja kantavia työuria ja ammattilaiseksi kasvamista, että kun se organisaatio tukee ja samalla saa sitten siinä kehittyvältä ammattilaisuudelta myös valtavasti siihen kirjastossa tehtävään työhön.

[Mika] Mutta mikä Aija on tämän työtyytyväisyyden näkökulma tässä teidän tutkimuksessa - tai työssäjaksamisen, mikä nuoria kirjastoammattilaisia työssä ikään kuin puhuttelee ja mikä kirjastotyössä innostaa?

[Aija] Ensinnäkin ehkä just työtyytyväisyyttä ihan ajattelee, niin nostaisin esiin sieltä ehkä kaksi sellaista asiaa, mitkä nousi hyvin keskeisesti esiin, mitkä selitti tätä työtyytyväisyyttä. Ja yksi oli se, että sieltä työyhteisöllä ja esihenkilöllä on tosi iso merkitys ja toinen sitten tietenkin se työtehtävä, että ne työtehtävät ovat mielekkäitä. Että on mahdollisuus tehdä semmoisia asioita mitkä on itselle tärkeitä ja saa hyödyntää sitä omaa osaamista. Ja todella toi, mitä Kristiinakin, ja mihin äsken itsekin viittasin, että sen oman asiantuntijuuden kehittäminen on tärkeätä ja varsinkin tietty kun ollaan siinä uran alussa niin että siellä on mahdollisuuksia, niin on tärkeitä sellaisia työtyytyväisyyttä rakentavia asioita. Sitten tietenkin se, että jos tarkastelee ihan, että esimerkiksi kun mä katsoin että ne ketkä totesi että he koki työssä jaksamisensa erittäin hyväksi, niin mitkä asiat yhdisti heitä niin siellä nousi sellaiset asiat, että nimenomaan tää työyhteisön merkitys oli suuri. Se että he sai riittävästi palautetta työstään, että sen palautteen merkitystä niinku ei sovi väheksyä vaan sillä on todella iso merkitys että saa palautetta siitä mitä tekee. Se on myös tärkeätä että pystyy vaikuttamaan niihin työtehtävien sisältöön, että on vaikutusmahdollisuuksia. Ja sitten myös kaksi asiaa, että se työn vaativuustaso ja toiseksi työmäärä on myös sopivalla tasolla. Niin nää oli sellaisia selittäviä tekijöitä mitkä sitä työtyytyväisyyttä rakentaa.

[Mika] Joo, ja niin, tietysti tässä sitten on aina se työtyytyväisyyden ja sen kääntöpuoli eli jaksamisen negatiiviset seikat, jotka sitten ehkä heikentää sitä työtyytyväisyyttä ja työn imua. Mitäs me tiedetään näistä nyt sitten tän teidän aineiston perusteella, näistä negatiivisista puolista?

[Aija] No tän aineiston perusteella niin samalla tavalla kuin hyvä työyhteisö ja hyvä esihenkilötyö tuki sitä työssä jaksamista, niin ihan samalla tavalla jos työyhteisö tai esihenkilötyö on toimimaton, niin se myös syö sitä työssäjaksamista. Mutta sitten yksi asia mikä nousi todella monessa vastauksessa esille oli kiire, eli ei ole ehkä aikaa tehdä sitä omaa työtä kunnolla, eikä ole aikaa sen oman työn kehittämiselle. Ja tähän tietysti, me tiedetään että tää liittyy työn hallintaan ja jos ei ole sitä työn hallinnan tunnetta, niin totta kai se syö sitä työssäjaksamista. Sitten ehkä semmoinen, mikä nousi myös esiin oli tämmöinen epäselvä työnkuva tai epäselvät työn tavoitteet, että ei oikeastaan tiedetä mihin sillä omalla, mikä sen työn tavoite on, niin silloin myös tärkeä asia, että myös sen työssä jaksamisen ja työssä viihtyvyyden kannalta. Ja sitten yksipuoliset työtehtävät ja semmoinen myös ehkä nousi esille, että jos työ jakautuu epätasaisesti siellä työyksikössä, ja ehkä myös koetaan jonkunlaista, sanotaan vaikka muutosvastarintaa, jos haluttaisiin tehdä jotain muutoksia työhön liittyen, työtapoihin tai muuhun, niin nää oli niitä asioita mitkä nousi esille.

[Mika] Eli vahvasti kytkeytyy sitten siihen johtamis- ja esihenkilötyöhön niinku nää seikat myös että…

[Mika] Joo no Kristiina, sulla on pitkä aluehallintovirastokokemus taustalla ja ehkä kysyisin sitten näin, että resonoiko nää ajatukset niinku sun näkökulmasta myös laajemmin kirjastokentän ammattilaisiin? Että niinku Aija viittasi tuossa aikaisemmin, niin mehän tiedetään, että tulevan vuosikymmenen aikana kirjastokentän eläköityminen on huomattavaa, että löydätkö sä yhdyspintoja nuorten työtyytyväisyyden parantamisen ja kirjastoammatissa pysymisen välillä? Mehän tarvitaan kirjastotyöhön sitoutuneita ihmisiä myös jatkossa.

[Kristiina] Joo, tää on jotenkin aina kietoutuu aina tähän johtamiseen tai siihen, miten sitä kirjastoa johdetaan. Tosiaan, että ylipäätään johdetaanko sitä kirjastoa, onko siellä henkilö? Onko siellä vastuut selkeät siinä kunnassa? Että mikä on jo kirjaston johtajan tehtävä ja niin edelleen. Eli tämmöinen, se on, jossakin se saattaa olla hyvin hajallaan se vastuu, joka sitten varmasti työntekijälle näyttäytyy semmoisena, että myös se oma työnkuva on jotenkin niin kun hajanainen, tai sillä tavalla - ei mitenkään yhtenäinen. Niin tää ehkä niinku tulee sieltä sitten ihan niinku sinne työntekijätasolle lähtien, niin tää johdon tai vastuiden epämääräisyys siinä kunnassa. Että se on yksi sellainen juttu mikä siihen vaikuttaa. Ja sitten tietenkin voi niinku ajatella, että nyt on todennäköistä että tulevaisuudessa niin kuntien voimavarat kirjastojen toimintaa ei lisäänny. Ja se tarkoittaa sitten sitä, että asioita on tehtävä toisin kuin ennen. Joitakin tehtäviä on priorisoitava. On tehtävä yhteistyötä. Joitakin asioita pitää niin kun hylätä tykkänään vanhentuneina, taikka tosiaan tehtävä täysin toisin. Ja nää on tietenkin semmoisia asioita mitä niin kun tämän ikäisenä olettaa, että nää on nuorten työntekijöiden vahvuuksia. Ikään kuin hylätä sitä vanhaa ja tuota priorisoida uusia asioita. Mutta tässäkin on sitten se, että jollakin pitää olla se visio sitten siitä, että mihin suuntaan lähdetään sitä hommaa kehittämään, että siinä taas tulee se johtajanäkökulma.

[Kristiina] Ja johtajista, mikä liittyy musta aina suoraan sitten työntekijän hyvinvointiin, niin nyt kirjaston johtajat on entistä monialaisempia. Yksi ihmisellä saattaa olla niin kun kirjasto, nuoriso, liikunta-asiat tai jopa opetustoimen asiat niin kun johdettavana, ja se tarkoittaa sitten työntekijän kannalta semmoista itseohjautuvuutta aika paljon. Joka on varmasti hyvä asia. Ihan kokemuksesta voi sanoa, että se on se lisää työn mielekkyyttä. Ja se että mä itse voin päättää, että millä tavalla tiettyjä asioita teen. Mutta kumminkin jälleen kerran siinä pitäisi olla joku suunta, että mihinkä suuntaan minä itseni ohjaan. Että se vaatii paljon keskustelua tästä siellä työpaikalla. Ja sillä on musta,  taas on hyvä se, että jos siellä kirjastossa on - yleensä työpaikoilla - erilaisia ihmisiä, että ikään kuin keskustelun kautta kehitetään sitä kirjastoakin.

[Mika] Kyllä. Ehkä itse jos ajattelen tuota, niin,  ajattelen sitä niin, että tulevaisuudessakin varmasti ne erilaiset arvopohjat ja asenteet - on sitten kysymys siitä kirjaston ammattilaisesta tai sen kirjaston johtajasta ammattilaisena - niin tää tämmöinen arvo- ja asennepuhe saattaa hyvinkin olla semmoinen seikka, joka sitä tulevaisuuden työtä muovaa, ja ehkä myös sitä työyhteisöä, että kuitenkin niinku tänkin selvityksen perusteella työhön hakeudutaan tietynlaisella arvomaailmalla ja odotetaan myös, että se työpaikka vastaa tietyllä tavalla niin kun siihen semmoiseen arvopohjaan, jota kokee, että kirjastolaisuus, kirjastolaisuus toteuttaa ja tukee.

[Aija] Voisin tuohon vielä sanoa, että tosiaan että että kyllä moni toi todella esiin sen, että se on tärkeä että se työ niin kun tukee semmoisia arvoja, mitkä itselle on tärkeitä ja se on tosi tärkeä asia, mutta ottaisin vielä vähän tuohon Kristiinan kommenttiin, vähän niin kun mun mielestä toi keskustelun korostaminen on tosi tärkeätä, koska se että meillä on kuitenkin mahdollisuus kuulla meidän nuoria työtekijöitä, he tuo uusia ajatuksia ideoita, että sieltä me oltaisiin avoimia sille keskustelulle ja käytäisi sitä keskustelua siellä työpaikalla, niin se on tosi tärkeä asia. Ja tota suhtauduttaisiin niin kun avoimesti siihen, vaikka voisi tulla välillä vähän ehkä radikaalejakin ideoita, mutta aina voi keskustella. 

[Mika] Ilman muuta, ja sitten tavallaan kun ajattelee sitä henkilöstöä siinä mielessä tärkeimpänä pääomana sille työlle jota tehdään niin se, että niiden uusien äänien tuominen siihen keskusteluun, niin sehän on aivan oleellista sen niinku työkulttuurin ja koko kentän ja ammattikunnan uusiutumisen kannalta, että se on sillä tavalla kyllä keskeistä.

[Mika] Tuota. Jos tullaan vielä lähemmäs nyt näitä johtamisen kysymyksiä eräällä tavalla ja vielä niin kun linjataan ja peilataan suhteessa siihen peruspalvelujen arviointiin, joka täällä aluehallintovirastoissa tehtiin, niin mitä Aija tää teidän selvitys kertoo kirjastojen johtamisesta konkreettisesti?

[Aija] No ehkä ensimmäisenä voisi tuoda sen seikan esille, että kyllä tää vahvisti sitä käsitystä, että sillä johtamisella ja esihenkilötyöllä on tosi iso merkitys siinä kirjaston kokonaisuudessa. Että se on selkeästi myös semmoinen niinku pitovoimatekijä, mikä tukee niin kuin sen yhteisön sitoutumista siihen työhön. Ja mä sanoisin, että pääsääntöisesti vastaajat oli tyytyväisiä esihenkilötyöhön, joita kirjastossa tehdään, mutta kyllä tää niin kun tuli myös esille se, että moni koki jopa huolta siitä, että esihenkilöillä on niin kiire ja niin valtavasti työtä. Eli se ehkä myös vaikeuttaa sitten sitä kanssakäymistä, koska nousi esille se, että toivotaan että johtajat ja esihenkilöt on helposti lähestyttäviä. Niin jos on kova kiire esihenkilöllä, niin eihän siinä sitten kovin paljon välttämättä ehkä tule aina tuotua esiin myös niitä omia ajatuksia ja ideoita. Sitten ehkä sellainen mielenkiintoinen seikka, että kun tein tota  taustatutkimusta tähän tota kyselytutkimukseen liittyen, niin tota toi Nuorkauppakamari julkaisi viime vuoden keväällä tämmöisen johtajuusbarometritutkimukseen ja vaikka me ollaan täysin eri niin kun ammattialalla ja täysin eri viiteympäristössä, niin aika samanlaisia asioita nousi siellä esille siitä, että mitä nuoret työntekijät odottaa johtajalta. Ja siellä toivottiin tosiaan tämmöistä ihmisläheistä johtamista, mikä olisi semmoista monimuotoisempaa ja tasa-arvoisempaa johtamiskulttuuria tukevaa, että tavallaan ehkä ne niin kun ajatukset ja toiveet sitä johtamista kohtaan on myös vähän ehkä muuttuneet ja on erilaiset.

[Mika] Kuulostaa aika monelta… tai meillä on ehkä valmentavasta johtamisesta puhuttu paljon valtionhallinnossa, niin näähän on moni semmoisia seikkoja, jotka on niin kun tän valmentavan johtamisen ajatuskehikon niin kun sisällä että. Ja on ehkä semmoinen sukupolvikysymys toisaalta tää, mihinkä nyt on useamman kerran jo tässä keskustelun yhteydessä viitattu, että millaisia ominaisuuksia sitten esihenkilöltä ja johtamiselta odotetaan.

[Mika] Entäs vielä sitä avi, jos palataan vielä avi-näkökulmaan, kun tässä nyt aluehallintoviraston kirjastotoimen podcastissa ollaan, niin mikä se meidän näkökulma on kirjastojen johtamiseen näillä 2020-luvun alkuvuosina? Joko peruspalvelujen arvioinnin valossa, tai nyt sitten Kristiina sun kokemuksen perusteella sen valokeilan ulkopuolelta?

[Kristiina] Joo, nää mitä Aija on tuonut esiin niin kun nuorten näkökulmia asiaan, niin mun mielestä ne on on hyvin hyvin tukea sitä meidän havaintoja siinä arvioinnissa, että se johtajan pelkkä kirjastoammatillinen pätevyys ei sinänsä riitä, että vaikka on kuinka hyvä ikään kuin siinä kirjastoasiassa, niin se on vaan yksi osa sitä johtajan ammattitaitoa. Ja sitten toisaalta myös se, että jos sillä johtajalla ei ole aikaa, että se on niinku ehkä kaikista tärkein se, että pitää olla aikaa ja motivaatiota. Motivaatiota olla siinä esihenkilöasemassa ja sellainen… tää on ihan tämmöinen henkilökohtainen näkökulma. Jotenkin tuntuu, että monta kertaa ne kirjaston johtajat eivät välttämättä ole halunneet johtajiksi, että on ikään kuin siinä tilanteessa varsinkin pienissä kunnissa, että on niinku se kokenein ja sitten oletetaan, että kun tulee uusia niin sitten tää kokeneempi on sitten niin kun se johtaja, mikä ei aina välttämättä ole sitten se ihanteellisin ratkaisu. Ja sitten johtamistaidoista, hyvin harvalla kirjastonjohtajalla varmaan nykyään on tota niinku erillisiä johtamistaidon opintoja taustalla, että semmoinen semmoista työkalupakkia ei ole kovin monella, että olisi nää johtamisasiat hallussa. Ja että sekin sitten vaatii sitä kouluttautumista ja se on se, tietenkin taas vähän niinku jotenkin avinkin vastuulla ja muitakin koulutuksen järjestäjien vastuulla, että johtajat tai siihen tehtävään ryhtyvät niin saavat sen tyyppistä koulutusta, että he voivat hyödyntää sitä ja. Ja sitten, mikä kaiken kaikkiaan on miettinyt, tällainen joustavuus, mikä nyt tulee niinku monessa paikassa esiin, että odotetaan työntekijältä joustavuutta, mutta sitten myös työnantajaltakin tietysti, että ei puhutaan tämmöisestä ihmislähtöistä johtamisesta, niin sehän on aika olennainen juttu, että katsotaan se tilanne sen ihmisten tilanteen mukaan, niin myös myös siinä johtamisessa.

[Mika] Tässä on monipuolisesti tullut nyt kyselystä nostoja. Mutta ajattelin vielä Aija kysyä tähän loppuun, että onko jotain semmoista erityistä, mitä sä haluaisit alleviivata tai vielä painottaa tässä loppupuolella? Ja mitä itse asiassa on ne asiat, joita nuoret kirjastoammattilaiset erityisesti työssään arvostavat tän kyselyn pohjalta?

[Aija] No ehkä painottamisesta ehkä sanoisin sitä, että oltaisiin avoimia tota kuuntelemaan meidän nuoria työntekijöitä, ja tota pysähdyttäisi niiden asioiden äärelle mitä tota heiltä kuullaan. Ja pohdittaisiin ehkä sitä työtä vähän niinku toisestakin näkökulmasta, että siinä voi itsellekin avautua ihan uusia ajatuksia siitä, että tullaan vähän pois ehkä siitä totutusta mallista. Mutta sitten tuosta, että mitä meidän nuoret kirjastoammatilliset työssään arvostaa, niin kyllä heillä on hyvin tärkeätä se kirjaston yhteiskunnallinen rooli ja vaikuttavuus. Eli tullaan näihin arvokysymyksiin. Se, että kirjasto on tavallaan niiden arvojen takana, jotka he itsekin allekirjoittaa. Sitten tietenkin ihan työssään, niin tärkeintä on se, että se työ tosiaan on monipuolista ja että he pääsee käyttämään sitä osaamistaan laajasti ja he näkee sellaisia tavallaan kehittymismahdollisuuksia sen työn kautta. Tosi moni nosti esiin myös sen, että heillä on tärkeätä tehdä sitä lukutaitotyötä, lukemisen
edistämistyötä eli myös toimia niinku sen kirjallisuuden ja demokratian edistämisen niinkun puolesta. Eli se on tärkeä osa työtä. Tavallaan tuoda sellaista niin kun, yhteistä hyvää ehkä olla luomassa siihen yhteiskuntaan, että ehkä sen voisi niin kiteyttää. Että nää ehkä sanoisin, että nää on sellaiset mitkä tota nousi esille, ehkä voimakkaammin.

[Mika] Joo, tuossahan ehkä eräällä tavalla yhdistyy niinku tämmöiset muutoksen dynaamiset tuulet sitten tietyllä tavalla kuitenkin semmoiseen, voiko sanoa konservatiiviseen ajatukseen kirjastosta, että halutaan säilyttää niitä tiettyjä, perustehtäviä ja myös niinku ammattilaisnäkökulmasta edelleen tunnistetaan ja tunnustetaan vahvasti ne kirjaston perustehtävät, mutta sitten kuitenkin ehkä sen yhteiskunnan muutoksen ja tavallaan tän arvopuheen kautta tulee sitten myös nää muutoksen tuulet tähän keskusteluun.

[Mika] Kristiina, haluaisin nyt kollegalle antaa tähän keskusteluun viimeiset kommentit mitä mitä ajatuksia ja minkälainen kokonaiskuva näistä Aijan esittelemistä asioista sulle jäi?

[Kristiina] Mulle jäi se mielikuva niinku kirjaston nuorista työntekijöistä, että he on hyvin motivoituneita, hyvin koulutettuja ja pitävät työtään merkittävänä. Ja se on niinku erittäin hyvä lähtökohta tuota niinku luomaan uraa kirjasto- ja miksei muissakin työmaailmassa. Ja mä, sen takia mä luotan siihen, että tulevaisuudessakin kirjaston työntekijät on avarakatseisia ihmisiä, joilla on historian tajua. Ja jos vielä voi käyttää semmoista vanhaa, konservatiivista termiä, niin ovat sivistyneitä. Se on minusta yksi erittäin olennainen tekijä siinä, että ihminen onnistuu kirjastotyössä.

[Mika] Ai ai, sivistys-sanaan, tää on aivan mahtavaa lopettaa tällä kertaa. Kiitos paljon teille molemmille kun lähditte mukaan keskusteluun.

[Aija] Kiitos.

[Kristiina] Kiitos.

[Mika] Tämä podcast-jakso toimii johdantona 19. huhtikuuta 2023 järjestettävään koulutuspäivään, jossa VAKEn selvitystä ”Bloggari, vloggari, tapahtumanikkari ja nuorisotyöntekijä” tarkastellaan syvällisemmin erilaisten puheenvuorojen kautta. Tilaisuus järjestetään yhteistyönä aluehallintovirastojen ja Helsingin kaupunginkirjaston valtakunnallisen kehittämistehtävän välillä. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen julkaistaan lähempänä tilaisuuden ajankohtaa.

[Mika] Kiitos mielenkiinnostasi ja tervetuloa kuuntelemaan myös tulevia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Käy tutustumassa myös aluehallintoviraston blogeihin, joissa avaamme kirjastotoimeen liittyviä asioita säännöllisesti. Blogit löytyvät osoitteesta avi.fi/blogi. Sosiaalisen median valikoiduissa kanavissa löydät meidät hakusanalla AVI Kirjastotoimi. Kuulemiin ja näkemiin.

[Mika] Hyvää vuorokaudenaikaa ja tervetuloa kuuntelemaan aluehallintovirastojen kirjastotoimen podcastia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Minä olen ylitarkastaja Mustikkamäki ja työskentelen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa. Tällä kertaa podcastissa on vieraana kirjastotoimen ylitarkastaja Virpi Launonen Itä-Suomen aluehallintovirastosta, keskustelemme osaamisen kehittämisestä. Tervetuloa mukaan.

[Mika] Mitäs itämaille kuuluu?

[Virpi] Moikka, itämailla on talvi.

[Mika] Hmm! Itämaillakin on talvi! Hieno juttu!

[Mika] Me ollaan tänään juttelemassa yhdessä osaamisen kehittämisestä meidän avien kirjastotoimessa ja tota, jos lähdetään heti asiaan, niin mistäs me oikeastaan puhutaan, sä kun oot vetänyt meidän tätä osaamisen kehittämisen prosessia, niin mistäs me puhutaan kun me puhutaan osaamisen kehittämisestä kirjastoissa? Mikä on sun näkökulmasta osaamisen kehittämisessä tällä hetkellä pinnalla tai jopa akuuttia asiaa?

[Virpi] Mulla on laajentunut tosi paljon näkökulma osaamisen kehittämiseen tässä tehtävässä, ja näkisin että osaamisen kehittäminen eri muodoissaan niin se on yksi meidän keskeisimmistä keinoista vastata muutoksiin kirjastojen toimintaympäristössä, sekä sit kirjastojen asiakasodotuksissa. Siihen liittyy paljon muutakin kuin perinteisiin koulutuksiin osallistuminen. Sehän voi olla työparityöskentelyä, tiimityöskentelyä, se voi olla reflektiokeskusteluja tai opinto- ja benchmarkkauskäyntejä toisiin kirjastoihin. Se voi olla työkiertoa tai ihan oikeastaan mitä tahansa, mikä tuo semmosia uusia, ehkä itselle vähän vieraita ja jopa haastavia näkökulmia siihen omaan työhön. No sit jos mietin, että mikä on pinnalla niin… no, minä rakastan listoja niin ehkä voisin tässäkin yhteydessä listata vaikka top kolmosen. Tällä hetkellä puhutaan tosi paljon kirjastojen resursseista osaamisen kehittämiseen ja aika monessa kirjastossa henkilön aika kuluu tosi tiiviisti siinä asiakasrajapinnassa, eli siinä asiakkaille tuotettujen palvelujen parissa ja sitä aikaa osaamisen kehittämiselle on aika vaikee löytää. Tää nous esille siellä peruspalvelujen arvioinnissa, ja tää, ehkä keskeistä tässä olisikin se, että pystyttäisiin johtamisen keinoin luomaan mahdollisuuksia uuden oppimiselle ja sen oman työn kehittämiselle. Sitten kakkosena siellä listalla on varmaan koulutusähky ja siitä on nyt puhuttu aika paljon. Ja mekin ollaan täällä avissa mietitty, että mitä me voitaisiin tehdä ettei lisättäisi sitä koulutusähkyä. Taustalla on varmaan etäkoulutusten yleistyminen, sitä tarjontaa on niin kattavasti että on vaikea valita mihin osallistua. Ja se kun yhdistetään heikentyneisiin mahdollisuuksiin osallistua koulutuksiin, niin se varmaan luo semmoista tietynlaista turhautumista. Ja miten sitten tätä voisi lähteä purkamaan, niin minä varmaan lähtisin taklaamaan tätä sitten strategisen osaamisen kehittymisen työkaluilla. Eli siellä on tärkeää se, että tunnistetaan niitä osaamisia jotka on keskeisiä kirjastojen kyvylle toteuttaa laissa määriteltyjä tehtäviä. Ja sitä kautta lähdetään tutkimaan ja havainnoimaan puutteita siinä osaamisessa ja tätä kautta sitten voidaan niinku keskittyä kehittämään just sitä osaamista, mitä siellä omassa kirjastossa tarvitaan - että saadaan ne lakisääteiset tehtävät hoidettua. Ja täähän on itse asiassa teema, johon me tartutaan sitten ensi kevään koulutustarjonnassa täällä avin päässä.
[Mika] Aivan. Ja nyt sit varmaan vähän riippuen missä vaiheessa tää jakso tulee meillä ulos, niin keväästä 2023 sitten tässä kohtaa puhutaan.

[Virpi] Kyllä.

[Virpi] No sitten kolmantena mun top 3 listalla on erilaiset työhyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvät tarpeet, jotka nousee vahvasti tällä hetkellä esille koulutustoiveissa. Itse jotenkin näkisin että ne liittyy sinne listan ensimmäiseen kohtaan, eli tietynlaiseen työvoimapulaan ja sitten myös ehkä semmoiseen työelämän yleiseen muutokseen ja sellaiseen elämänrytmin hektisyyteen. Eli koetaan sellaista tarvetta hallita omaa elämää ja löytää keinoja siihen omaan jaksamiseen ylläpitämiseen. Varmaan se muutoksen hallinta ja semmoinen niinku se muutoksen tuoma epävarmuus on tässä hyvin pitkälti taustalla. Että tuota ne on varmaan sellaisia seikkoja johon pitäisi sitten kiinnittää sitä huomiota sekä siellä täydennyskoulutuspuolella että siellä kirjastojen arjessa.

[Mika] Toi on aika kova lista. Ja kun ajattelee sitten sitä sisällöntuotantoa tähän osaamisen kehittämiseen ja mietin sitä, no ehkä erityisesti tän työhyvinvointikysymyksen osalta, ja miksi ei nyt tietysti koulutusähkyynkin liittyen, että tässähän ei niinku tietysti aluehallintovirastot ole se ainoa taho joka sisältöä tuottaa. Vaan mietin erityisesti nyt tätä työhyvinvointiasiaa ja jaksamista, niin tässähän tietysti alueellista kehittämistehtävää tekevillä kirjastoilla eli AKE-kirjastoilla on varmasti myös tosi tärkeä rooli. Ja kun he on niinku vielä lähempänä sitä alueellista kenttää kun ehkä sitten me, tai heillä on ne tuntosarvet syvemmällä siinä alueellisessa kentässä, niin oon ehkä huomannutkin että tää työhyvinvointi on myös sitten heidän, AKE-kirjastojen agendalla, nyt ollut tässä viime aikoina kyllä tärkeä teema.

[Virpi] Kyllä, ehdottomasti nään AKE-kirjastot tässä luontevana koulutuksen tai osaamisen kehittäjänä. Ja varmaan tällaisissa työhyvinvointiasioissa myös työnantajalla on tietynlainen rooli ja vastuu.

[Mika] Tota, sä ehkä viittasitkin tuossa pikkaisen siihen meidän kirjastolainsäädäntöön siinä kakkos-toivelistan kohdalla, mutta jos ajatellaan vielä niin kun aluehallintovirastoa ja niinku sitä meidän osaamisen kehittämistä, niin miten sä näet niin kun nää avin viranomaistehtävät? Jos me luetaan sitä osaamisen kehittämistä ikään kuin sieltä kirjastolain kautta. Eli minkälaisia suhteita ikään kuin se kirjastolain, tai sen valmistelun, hallituksen esityksen osalta näet avin ja osaamisen kehittämisen välillä?

[Virpi] No, kyllähän osaamisen kehittäminen on tosiaan yksi keskeinen keino työkalupakissa, missä on välineitä että miten me voidaan tukea kirjastoja. Siellä on tietenkin avustukset yksi keskeinen, informaatio-ohjaus, mutta kyllä se osaamisen kehittäminen on tosi tärkeä työkalu meille, että me pystytään auttamaan kirjastoja toteuttamaan niitä kirjastolaissa määriteltyjä tehtäviä hyvin. Jos ajatellaan sitä hallituksen esitystä, niin kyllähän siellä avien koulutusrooli, se painottuu julkishallinnon rahoituksen ja lainsäädännön kokonaisuuksiin. Käytännössähän keskeistä meille on se, että avataan niitä lainsäädännön kiemuroita kirjastotoiminnan suhteen, mutta myös semmoinen niin kun että pystyttäisiin tukemaan strategista ajattelua ja tiedolla johtamista. Niin ne on kyllä tärkeä osa myös avien osaamisen kehittämistehtävää ja…

[Mika] Mehän ollaan saatu tähän sparrailuakin tässä viime vuosina, niin kun tähän oman koulutusprofiilimme kirkastamiseen. Että edellä mainitut AKE-kirjastot, mutta sitten myöskin ihan ministeriön kanssa me ollaan kuitenkin käyty näitä yhteisiä keskusteluja siitä, että mikä se avin osaamisen kehittämisen kärki tai tematiikka tai kenttä voisi olla. Paljon sitä sisältöä tuotetaan siellä osaamisen kehittämisessä eri toimijoiden puolesta, niin se oman tekemisen pohtiminen ja reflektio ja kirkastaminen on tietysti hirmu tärkeätä.

[Virpi] On, ja myöhän ollaan sitä on tehtykin täällä eli ollaan lähestytty noita kirjastopoliittisia tavoitteita ilmiöiden kautta ja niiden pohjalta ollaan valittu meidän toiminnalle neljä painopistealuetta, jotka on demokratia, jatkuva oppiminen, lukutaito ja kestävä kehitys. Ja nää painopistealueet on meille lähtökohtina myös osaamisen kehittämisessä, että me hyödynnetään niitä koulutussuunnittelussa sillä tavalla että me valitaan joka kaudelle teema. Että meillä on ollut demokratia-teemaa, lukutaito-teemaa, menossa on tuo jatkuvan oppimisen teema. Ja sitä kautta me pyritään löytämään just niitä sellaisia ikään kuin strategisia näkökulmia näihin painopistealueisiin, ja tuoda niitä sitten kirjastojen sinne arkeen.

[Mika] Ja, toisaalta ollaan myös tietty sitten yritetty tukea tietysti tässä viimeisen parin vuoden aikana erityisesti meidän koko aluehallintovirastojen niin kun strategista suunnittelua ja kehittämistä, ja ainakin nyt näihin meidän aluehallintoviraston arvoihin ollaan koetettu tukeutua tässä oman toiminnan kehittämisessä. Että hyvin asiakaslähtöistähän tää meidän tekeminen on, ja tavallaan se miten meidän asiantuntijuuden kautta - meillä on kuitenkin moniammatillinen työyhteisö tässä kirjastotoimessa, mikä on tosi iso juttu ja tärkeä ja arvokas niin kun tälle meidän osaamisen kehittämisen prosessille - niin tota mehän kytkeydytään myös niinku tähän laajempaan aluehallintovirastojen strategiaan tässä osaamisen kehittämisessä mun mielestä aika hienosti. Ja ollaan pystytty omalla toiminnallamme, meidän toimialan toiminnalla sitten tukemaan myös laajemmin tätä avien strategista kehittämistä.

[Virpi] Kyllä. Jos nyt voi vähän sitä kissan häntää nostaa, niin kyllähän kirjastotoimi on ollut tällaisessa valtakunnallisessa osaamisen kehittämisessä, ajattelussa, aika kärkijoukoissa avien toimialoista, ja ollaan nähty niitä synergiaetuja mitä saadaan siinä, että tehdään niinku valtakunnallisesti tiettyjä koulutuksia. Ja se ei ole tarkoittanut meillä sitä, että me jotenkin unohdettaisiin sitten se alueellisuus ja se mikä on tärkeätä kunkin avin siellä alueella, mitä sieltä nousee. Tuota, ja mehän ollaan oltu avi kirjastotoimessa aktiivisia myös sitten siinä avi kouluttaa -strategiaryhmässä, eli ollaan myös niitä meidän kokemuksia viety sinne avien yhteiseen täydennyskoulutuspöytään.

[Mika] Joo ja se onki oman tekemisen saattamiseksi niinku laajemmaksi hyödyksi, että kyllähän tässä niin kun aveissa ollaan ja meidän opetus- ja kulttuuritoimen vastuualueella ollaan paljon puhuttu tästä ilmiölähtöisyydestä ja moniammatillisuudesta, ja tietyllä tavalla kytkeytyy nää molemmat asiat sitten tässä valtakunnallisessa avi kouluttaa -konseptissa kyllä hyvin.

[Mika] Mitä, jos vielä palataan niinku tähän kirjastokentän osaamisen kehittämiseen vähän tarkemmin, niin näetkö sä niin kun sun näkövinkkelistä, että mitkä on tällä hetkellä sen osaamisen kehittämisen tämmöisiä suurimpia mahdollisuuksia, tai sitten toisaalta että mitkä on ehkä ne meidän kipupisteet tai semmoiset hankalimmat paikat? Että me ollaan puhuttu kuitenkin paljon kirjastotoimessakin siitä, että miten se kirjastojen toimintaympäristö muuttuu, niin nouseeko sieltä semmoisia mahdollistavia tekijöitä yhtäältä mutta sitten ehkä toisaalta semmoisia jotka kirjastoja haastaa tässä osaamisen kehittämisessä erityisesti nyt?

[Virpi] No jos lähdetään sieltä mahdollisuuksista niin kyllä minun mielestä AKE-kirjastojen tuleminen on ollut tosi hyvä uudistus. Niillä on hyvä kosketuspinta alueen kirjastoihin ja resurssit sitten tuottaa sitä osaamisen kehittämistä, ja nimenomaisesti sen alueen näkökulmasta. Ja minä yleensä kyllä pyrin olemaan tämmöinen yhteistyön puolestapuhuja ja teen sitä nyt tässäkin, ja nään että yhteistyössä on ne suurimmat mahdollisuudet osaamisen kehittämisen saralla, ja oon kokenut että akejen ja avin yhteiset tämmöiset osaamisen kehittämisen palaverit, niin ne on oikea suuntaisia askeleita sen yhteistyön kehittämisen suuntaan. Meillä on kuitenkin yhteiset asiakkaat eli ne kirjastot ja kirjastolaiset. Se että me tehdään yhteistyötä, me pystytään kohdentamaan resursseja oikein eikä tehdä päällekkäistä työtä, mutta semmoinen tärkeä asia on myös se, että se lisää moninäkökulmaisuutta kun meitä on isompi porukka kasassa, joka katsoo vähän eri suunnista sitä ilmiötä. Ja aket on kyllä tuonut siihen osaamisen kehittämiseen tosi hyvin ja kokeiluja erilaisista tavoista kehittää sitä osaamista. Se lisää ymmärrystä siitä, että kaikki eivät opi samalla tavalla ja on tosi erilaisia tapoja kehittää osaamista ja on erilaisia tapoja kehittää sitä omaa työtä. No sitten, syvä huokaus, mietin täällä että mitäs niitä kipupisteitä olisi. Varmaan nyt jo se minkä jo aikaisemmin nostinkin esiin, eli se heikentynyt mahdollisuus ottaa aikaa arkityöltä siihen että osallistuu sinne osaamisen kehittämiseen. Mutta toisena ehkä sitten semmoinen yksilöön keskittyvä osaamispuhe. Eli puhutaan paljon siitä, että minkälaista osaamista minä tarvitsen tai minkälaista osaamista minä haluan. Ja soisin sitten ehkä kuulevani enemmän pohdintoja siitä, että minkälaista osaamista siellä kirjastossa olisi hyvä olla että se menestyy. Niiden, kuitenkin se tehtävien kirjo mitä kirjastoilla on, niin se on tosi suuri, ja yksi ihminen ei pysty hoitamaan niitä kaikkia. Jolloin sitä osaamis-kokonaisuuttakin pitäisi ajatella laajemmin kuin sen ihmisen näkökulmasta. Ja tuota, mehän eletään monessakin mielessä tosi mielenkiintoisia aikoja, ja varmaan sellainen niin kun ilmiöiden esiin nouseminen ja niihin liittyvä keskustelu sellaisesta moniammatillisesta osaamisesta on sellainen, mitä mitä seuraan mielenkiinnolla ja odotan mielenkiinnolla. Mulla on toiveita, että se meidän avi kouluttaa -hanke tois entistä enemmän sellaisia ilmiöihin keskittyviä moniammatillisia koulutuksia joiden avulla pystyttäisiin murtamaan niitä toimialojen välisiä siiloja ja pystyttäisiin myös niin kun ikään kuin avaamaan sitä kirjastojen roolia siellä hyvinvointikunnassa ja toisaalta myös tukemaan kirjastoja ottamaan sitä roolia siellä uudessa kunnassa.

[Mika] Joo, tosi tärkeä huomio, ja tässähän yhdistyy sillä tavalla, hyvällä tavalla mun mielestä se sellainen pedagoginen refleksiivisyys, tai miksi sitä nyt voisi sanoa. Viittasit aikaisemmin siihen, että tää tämmönen reflektio ja vertaisoppiminen ja sen opitun ikään kuin pureskeleminen useammalla tavalla olisi hyvästä, niin tuota. Täähän tavallaan tää tämmöinen niinku ilmiölähtöisyys ja yhdessä tekeminen ja moniammatillisuus tukee valtavan hyvin sitä ajatusta että me pystytään muodostamaan semmoisia pedagogisilla tavalla mielekkäitä yhteisöjä tai kokoontumisia tai muuta, jossa päästään pohtimaan näitä asioita on ne sitten meidän niinku avin sisäistä kehittämistä ja tekemistä, on se ake-kirjastojen ja meidän välistä yhteistä tekemistä tai on se meidän ja sitten suoraan niinku kentän väristä pohdintaan ja yhteistä keskustelua siitä, että mitkä on niitä hyviä tapoja, mitkä on oikeita tapoja, mitkä on niitä toimintaympäristön tekijöitä, jotka sitä osaamisen kehittämistä tällä hetkellä haastaa. Että mietin sitä että me ollaan puhuttu meidän omissa koulutuksissa tässä 2022 syksylläkin esimerkiksi kulttuurisesta moninaisuudesta, meillä on omaa kansainvälistä toimintaa esimerkiksi tuon meidät Nordic Libraries Annualin puolesta, ja ennen pandemiaa meillä tietysti oli myös erilaista muuta kansainvälistä toimintaa. Mutta että miten sä näet osaamisen kehittämisen näkökulmasta tän kulttuurisen moninaisuuden ja kansainvälistymisen tulemisen siihen kirjastoon ja osaamisvaatimusten kenttään? Että me tiedetään että se paletti on kauhean monipuolinen jo nyt, mutta että tuoko kulttuurisen moninaisuuden, ikään kuin siihen keskittyminen ja sen huomiointi ja toisaalta kansainvälistyminen, mitä ne tuo meille, mitä me voidaan aveissa auttaa sun mielestä kirjastoja tässä, ja onko tää tulevaisuudessa yhä enemmän semmoista yhteistyön kenttää?

[Virpi] No joo, tää on mielenkiintoinen kysymys. Ja mä varmaan aloitan nyt vastaamisen tälleen vähän niinku historioitsijan perspektiivistä.

[Mika] Ole hyvä!

[Virpi] Tuota ne on niinku, yleisellä tasolla minusta suomalaisella yhteiskunnalla on aika paljonkin tehtävää kulttuurisen moninaisuuden saralla. Me ollaan oltu pitkään ja ollaan edelleenkin kansainvälisellä mittapuulla tietyllä tapaa hyvin homogeeninen yhteiskunta ja meillä on paljon ikivanhoja perinteitä, muun muassa nyt kielikysymykset hallintokielestä - joita ei ehkä ajatella joka päivä, mutta ne heijastuu jollakin tapaa meidän asenteisiin ja ne on siellä meidän ajattelun taustalla. Meillä on tosi vanha sellainen erottautumisen ja toiseuteen perustuva diskurssi, me ollaan määritelty suomalaisuutta ja tavallaan se suomalaisuuden käsite on ollut erottautumista jostakin toiseudesta, ja se kyllä luo meille haasteita ymmärtää ja hyväksyä jotain toiseutta, koska me ollaan vuosisatoja pyristely eroon jostakin siitä toiseudesta. Ja tää on niinku sillä tavalla, ei ehkä joka päivä pinnalla oleva asia, mutta se näkyy hyvin vahvasti kuitenkin sellaisessa suomalaisuuspuheessa ja sillä tavalla sitä puhetta pitää pystyä murtamaan. Miten sitten tuota kirjastot voi olla tässä, niin tosi monella tapaa. Tietenkin kirjallisuus siis jo itsessään on keskeinen väline sen toiseuden ymmärtämiseen ja empatian lisäämisen turvallisella tavalla. Ja kirjastojen pitäisikin huomioida se moninaisuus kokoelman lisäksi myös siellä henkilöstössä, että henkilöstö vastaisi sitä yhteisöä, jossa kirjasto toimii. Kirjastoissa pitäisi olla monikulttuurisuuteen liittyvää osaamista ja kulttuurien tuntemusta, mut niinku huomattiin tuosta peruspalvelujen arvioinnista, niin myös sitä kielitaitoa ja valmiuksia palvella muilla kuin suomen kielellä, niin sitä tulisi kohentaa. Ja tuota, se ehkä liittyy myös semmoiseen yleisempään yhteiskunnalliseen kehitykseen. Meillä on nyt jo monilla aloilla työvoimapulaa, ja kun katsotaan nykyistä kehitystä - tulevaa kehitystä - niin kirjastoissa tulee olemaan myös työvoimapula. Ja sitä pitäisi pystyä ennakoimaan jo nyt. Ja sen työvoimapulan ratkaisu todennäköisesti on siellä maahanmuuttajissa. Niin pitäisi miettiä, minkälaisia valmiuksia kirjastoilla on palkata maahanmuuttajia. Sitten sinä puhuit tuosta kansainvälisyydestä. Meillähän on niinku perinteisesti ajateltu että kansainvälistyminen on kirjastojen tämmöistä toimintakonseptien kehittämistä ja verkostotyötä. Ollaan tehty paljon tällaisia kirjastovierailuja ulkomaille, haettu sieltä ideoita suomalaisten kirjastojen kehittämiseen toiminnallisesti, mutta erityisesti arkkitehtuurin kannalta. Mutta sitä kv-toimintaa vois tulevaisuudessa lähestyä myös sieltä monikulttuurisuuden näkökulmasta. Tietenkin ne opintomatkat on ikään kuin sen kansainvälisen toiminnan kakunkoristeita, mutta mä toivoisin että me pystyttäisiin jatkossa tarjoamaan entistä enemmän puheenvuoroja ja esimerkkejä muualta maailmasta osana kaikkea meidän osaamisen kehittämistä. Siinä on rooli sekä meillä aveilla mutta myös akeilla. Uskon että sieltä löytyy monenlaisia malleja toimia monikulttuurisessa toimintaympäristössä.

[Mika] Mä mietin vielä sitä tässä, ollaan nyt meidän keskustelun yhteydessä - tää oli tosi hieno  ja syväluotaava tää sun vastaus tähän mun kysymykseen - mut mä mietin sitä vielä tähän loppuun, että on nyt, peruspalvelujen arviointi on pari kertaa noussut tässä meidän rupattelussa esiin. Ja ollaan puhuttu tavallaan siitä niin kun arkityön hektisyydestä ja tavallaan niiden osaamisen kehittämisen haasteista jotka liittyy siihen. Ja semmoista asiaa niinku lopuksi pohtisin vielä sun kanssa yhdessä, että miten tavallaan kun me huomioidaan tää ajan niukkuus, ja ehkä ne osaamisen johtamiseen liittyvät haasteet joita sieltä pepasta nousi esiin - peruspalveluiden arvioinnista. Sit meillä on IFLAn trendiraportti, jota on tässä päivitetty hiljattain, jossa tavallaan niin kun listataan näitä trendejä, jotka vaikuttaa vahvasti siihen ammatilliseen osaamiseen ja sen kehittämisen tarpeisiin. Ja sit vielä kun mä lisään tähän päälle sen, että sulla on vahvaa historiaa sieltä kuntasektorilta, niin miten sä näet tän, että miten kirjastojen johto voisi viestiä tavallaan niistä kirjastoammattilaisten osaamisen kehittämisen tarpeista ikään kuin ylöspäin siellä kunnassa paremmin? Että riittääkö tää ikään kuin tiedontuotanto jota me täällä aluehallintovirastoissa tuotetaan vaikka peruspalvelujen arvioinnin osalta? Sitten kun meille tulee erilaisia raportteja, joita tietysti me toivotaan, että ne päätyy jollain tavalla sitten päättäjienkin ehkä pöytiin, mut miten sä näet tän vaikuttajaviestinnän tai kollegaviestinnän siellä kirjastojen johdon tehtävänä? Että tavallaan ne tunnistetaan ne osaamisen kehittämisen kapeikot ja sitten ehkä ne tarpeet, miten sitten myös kunnissa voitaisiin tukea sitä ajan hermolla pysymistä ja sitä ammattilaisuutta kirjastoissa?

[Virpi] No et kauheen helppoa kysymystä heittänytkään! Mutta mun mielestä se lähtee siitä, että siis sen kirjastosta vastaavan henkilön pitää pystyä viestimään kirjastolaki ja kirjastolaissa määrätyt tehtävät sinne sekä ylöspäin päättäjille, mutta myös siellä kuntaorganisaatiossa. Ja se ei riitä, että tavallaan sanotaan että kirjastolaissa on tällaiset tehtävät, vaan pitää pystyä avaamaan niitä, että miten niitä tehtäviä toteutetaan meidän kirjastossa. Ja kun se pystytään puhumaan auki, niin silloin pystytään myös avaamaan paremmin sitä, että minkä tyyppistä osaamista se vaatii. Ja siihen on todella hyvänä tukena se tiedontuotanto mitä esimerkiksi avi tekee. Ja myös sitten vaaditaan ehkä sellaista aktiivisuutta siltä kirjastoista vastaavalta henkilöltä siihen, että hän itse myös avaa esimerkiksi kirjastotilastoja, että tätä ollaan tehty viime vuonna ja ollaan tehty sitä tällaisella porukalla. Ja myös ehkä sen avaaminen, että meidän asiakkaat on oikeutettuja saamaan tämän palvelun. Ehkä sitten sellainen huomio, että siellä kunnassa on, ollaan niinku, ollaan niiden samojen asiakkaiden kanssa tekemisissä. Lähestytään ehkä vähän eri näkökulmista, niin olisi tosi paljon hyötyä siitä, jos siellä pystyttäisiin ja olisi aikaa sellaiseen niin kun osaamispuheeseen myös niinku toimialojen välillä. Koska silloin se sellainen tavallaan osaamisen tunnistaminen, mitä siellä nyt saattaa olla - ajattelen tässä nyt vaikka nuorisotoimiea - että pystyttäisiin täydentämään toisiamme jo sillä osaamisella, mitä meillä on siellä kunnassa, ja ehkä myös oppimaan niin kuin sen kunnan sisällä toisistamme.

[Mika] Meillä tuli nyt tähän loppuun lakiperustaisuus-ajatus, meillä tuli toimintaympäristöherkkyys ja lisäksi nostit siihen vielä tiedolla johtamisen tai tiedolla tekemisen siinä osaamisen kehittämisessä. Ja mun mielestä tää on ihan loistava yhteenveto sinulta, johon voidaan tää tän kertanen keskustelu päättää. Kiitos, Virpi, paljon kun tulit mukaan meidän podcastiin.

[Virpi] Kiitoksia.

[Mika] Kiitos mielenkiinnostasi ja tervetuloa kuuntelemaan myös tulevia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Käy tutustumassa myös aluehallintoviraston blogeihin, joissa avaamme kirjastotoimeen liittyviä asioita säännöllisesti. Blogit löytyvät osoitteesta avi.fi/blogi. Sosiaalisen median valikoiduissa kanavissa löydät meidät hakusanalla AVI Kirjastotoimi. Kuulemiin ja näkemiin.

[Mika] Hyvää vuorokaudenaikaa ja tervetuloa kuuntelemaan aluehallintovirastojen kirjastotoimen podcastia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Minä olen ylitarkastaja Mustikkamäki ja työskentelen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa. Minulla on tässä jaksossa vieraana Pohjois-Suomen aluehallintoviraston kollegani Merja Kummala-Mustonen ja me keskustelemme avien kirjastotoimen valtionavustuksista. Tervetuloa mukaan. Merja, mitä kuuluu?

[Merja] Kiitos, hyvää. Ihan tässä tätä normaalia syksyistä työn touhua. Ja tässä vaiheessa kun tätä nauhoitusta tehdään, niin odotellaan parhaillaan valtionavustushakemuksia kirjastoista, ja sehän on vähän niinku joululahjapaketteja odottelisi ja sitten availisi, kun lukee niitä kirjastojen avustushakemuksia. Että mitä kivaa siellä on tällä kertaa keksitty. Ja kyllähän tässä valtionavustustoiminnassa riittää tekemistä koko vuodeksi, että valmistellaan hakua ja opastetaan hakijoita ja käsitellään hakemuksia. Sitten valmistellaan päätöksiä ja ohjataan ja neuvotaan hankeaikana ja käsitellään muutoshakemuksia ja opastetaan raportoinnissa ja luetaan raportteja ja niin edelleen. Ja tietysti sitten sitä viestintää hauista ja hankkeesta läpi vuoden.

[Mika] Aivan, eli ja sitten tässä on ehkä enemmän asioita, kuin mitä sitten hakijoille välttämättä näyttäytyykään. Mitä tapahtuu sitten täällä niin sanotusti kulissien takana sitten kun ollaan hakemukset saatu. Mutta tota, niin, siis nämä meidän erityisavustukset, niin näähän on tosiaan avin kautta myönnettävää tämmöistä harkinnanvaraista tukea kirjastoille ja kirjastojen kehittämistoimintaan. Mutta millainen historia tällä valtionhallinnon resurssiohjauksella, niin kun myös kutsutaan tätä avustustoimintaa, niin millainen historia tällä on kirjastojen suuntaan? Että nää avustukset itsessään eivät ole mitenkään ihan uusi juttu?

[Merja] Eivät ole ihan uusi juttu. Että aikanaanhan kunnat sai valtionosuutta korvamerkittyinä kirjastotoimintaan, ja se oli hyvinkin tarkkaan määriteltyä mihin asioihin sitä sai käyttää, kuinka paljon sai käyttää. Henkilöstöä, ja kuinka paljon aineistoa hankitaan ja niin edelleen. Kaukaisina takavuosina kirjastotarkastajat jopa tarkastivat että minkälaisia kirjoja kirjastoihin hankittiin ja mitä ei olisi saanut hankkia. Mutta sitten kun tämä loppui, jo kauan sitten, ja valtionosuudet tuli sitten tämmöiseksi osaksi isompaa pottia, tätä, niinku tällä hetkellä ne on osa tätä kirjastojen peruspalvelujen valtionosuutta. Ei ole enää korvamerkittynä, niin sitten tuli tarve ohjata tän valtion kirjastopolitiikkaa valtionavustuksilla. Ja aluksihan pääasiassa ministeriö jakoi näitä avustuksia muun muassa kirjastojen tietotekniikkaan, elikkä tähän tietoyhteiskuntakehitykseen. Verkkopalvelujen kehittämiseen ja sisältötuotantoon, ja sitten tää laajeni yleisemmin kokeilu- ja kehittämistoimintaan. Aluehallinto ei silloin vielä, silloin vielä lääninhallitukset jakoi aluksi tämmöisiä pieniä avustuksia, niinku pääasiassa lastenkirjastotoimintaan ja lukemisen edistämiseen, mutta muitakin kertaluonteisia avustuksia jaettiin. Esimerkiksi asiakaspäätteiden hankintaan. Ja sitten kun resurssit ministeriössä vähenivät ja ehkä muutenkin haluttiin tää avustusten jakaminen niinku lähemmäs kenttää, niin sitten tää ohjattiin tänne aluehallintovirastoon. Ja pitkään tätä, kaikki tietysti toimi paperilla, että hakemukset ja päätökset ja raportoinnit tuli ihan kirjepostina. Mutta sitten tuli ensin hankerekisteri ja sähköposti - se oli tavallaan tämmöinen sähköisen asioinnin välivaihe - lisäsi avoimuutta myös kovasti. Ja sitten 2017 saatiin tää varsinainen sähköinen asiointijärjestelmä. Tässä ehkä voi niinku sanoa sitä, että tää hankerekisteri oli niinku sinne asiakkaille päin, eli kirjastoille päin semmoinen hieno uudistus, mutta tää, jos ajattelee varsinaista sähköistä asiointia, niin se oli sitten enemmän ehkä meille myöntäjille se huipputyökalu. Tietysti myös hakijoille.

[Mika] Joo, siinähän ollaan niin kuin, aletaan olemaan siinä tilanteessa että meilläkin on digitalisoitu tää asiointi niinku päästä päähän, eli se on tosiaan niin kuin se koko prosessi nyt sitten sähköisen asiointijärjestelmän puitteissa, kaikkine mahdollisine vaiheineen, mitä sitten hankkeen hakemiseen ja läpivientiin kuuluu. Täähän on niinku, tää on tosi jännä että tässä on vaihtunut välissä organisaatiot, lääninhallitukset on muuttunut aluehallintovirastoiks,i ja siinä välissä taidettiin käydä ely-keskuksissakin, ja sitten toisaalta niin kun ne syvemmät perusteetkin ikään kuin on vaihtuneet. Puhumattakaan sitten tästä itse asioinnista. Että täähän on ollut niinku tietyllä tavalla, vuosikausia on nää muutosprosessit kestäneet jos pistetään nää kaikki eri tason muutokset peräkkäin. Että tota melkoista sopeutumista vaatinut sitten sekä hakijoilta että sitten näiden hakemuksien käsittelijöiltä.

[Merja] Kyllä vain, ja seuraavat muutokset ovat jo tulossa.

[Mika] Aivan. Tuota, niin. Semmoinen kysymys ehkä vielä, että minkälaisesta euromääräistä me puhutaan vuositasolla, kun näistä meidän myöntämistä erityisavustuksia puhutaan?

[Merja] Noo, viime vuosina meillä on kehittämis- ja kokeiluavustuksina voitu jakaa koko maassa vuosittain semmoisen reilut 1,6 miljoonaa euroa, tähän se on aika lailla vakiintunut. Viime vuonna sitten eduskunta antoi kirjastoille tämmöisen ylimääräisen niin sanotun demokratiamiljoonan, josta suurin osa jaettiin valtionavustuksina kirjastoille. Sekä tänä vuonnahan meillä oli tää lukutaidon vahvistamiseen jaettu ylimääräinen avustushaku. Nehän ei varsinaisesti olleet ylimääräisiä määrärahoja, vaan osa tästä vuosittaisesta avustuksesta jaettiin sitten tällä uudella kierroksella myöhemmin.

[Mika] Aivan, aivan. Haluttiin ehkä vähän alleviivata erityisesti tätä lukutaitotyötä tässä mielessä.

[Merja] Kyllä, kun se lukutaitostrategia valmistui, niin se oli tavallaan semmoinen.

[Mika] Aivan. Meidän meillähän on tää aviavustukset.fi-sivusto, joka on meille itsellemme ja hakijoillekin tämmöinen tärkeä informaatio-ohjauksen ja toisaalta sen informaation saamisen lähde. Ja meillähän on siellä aviavustukset.fi:ssä vuosittain aina nää meidän avustushakuohjeet. Ja nyt jos katsotaan tätä meidän viimeisintä hakuohjetta esimerkiksi, niin siellähän me määritellään neljä tämmöistä sisällöllistä, temaattista kokonaisuutta, joihin hakijoiden tulee sijoittaa nää omat hankehakemuksensa. Niin olisitko sä voinut avata, Merja, vähäsen näitä kokonaisuuksia, eli mitä ne meidän temaattiset kokonaisuudet ovat ja mistä ne tulee?

[Merja] Joo näitä kokonaisuuksia tosiaan on neljä, ja hakija valitsee sitten niistä sen, johon hanke parhaiten sopii. Usein hankkeessa on elementtejä useammasta kokonaisuudesta, mutta yksi vaan pitää valita. Ja näiden kokonaisuuksien taustalla on nää taustalla olevat strategiat, eli ja hallitusohjelma ja tietysti kirjastolaki, ja näissä strategiat on lähinnä tämä opetus ja kulttuuriministeriön strategiat ja sitten uusimpana on tää kansallinen lukutaitostrategia. Ja yksi kokonaisuuksista on tämä kirjastojen vaikuttavuus, uudet toimintamallit ja kestävä kehitys, ja siihen kuuluvat muun muassa hankkeet joillakin kehitetään kirjastojen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja kirjastopalveluiden saavutettavuutta lisääviä toimintamalleja. Ja sittenhän tällä edistetään kestävää kehitystä. Ja sitten toinen ja erittäin suosittu kokonaisuus on tää lukemisen edistäminen. Ja tässähän tietysti, kun kirjastot edistää kaikkien väestöryhmien, erityisesti lasten ja nuorten lukutaitoa ja lukuharrastusta, ja vaikka kirjastot on perinteisesti tätä tehtävää hyvin hoitaneet, niin aina tässä riittää kehittämistä. Jokainen sukupolvi on saatava lukutaito oppimaan ja innostumaan lukemisesta, ja uusia menetelmiä ja toimintamalleja on tarpeen kehittää, levittää ja vahvistaa rakenteita. Ja näitä, monilukutaidoissa on myös, riittää haastetta kirjastolle. Erityisesti kriittinen lukutaito on tällä hetkellä semmoinen ajankohtainen asia ja tässä tietysti on taustalla nyt sitten se uusi lukutaitostrategia.

[Mika] Joo. Että se taitaa tässä lukemisen edistämisessä niinku, toki näissä muissakin kokonaisuuksissa varmasti on se, että on paljon sellaista työtä jota kirjastot jo tekevät, niinku tuossa mainitsitkin. Mutta että aina riittää kehittämistä, onpa kyseessä lukemisen edistäminen tai vaikkapa kestävän kehityksen eteenpäin vieminen. Että  sillä tavalla niin kun, miten mä nyt sanoisin, että tää ei ole niinku pelkästään, katsota sitä niin, että kirjastot pystyy sillä omalla valtionosuudellaan jota he saa joka tapauksessa, jota kunta saa ja sitten kirjaston toimintaan sitä hyödyntää, että tavallaan siellä pystyttäisiin kaikki tämmöinen kehittämistoiminta tekemään välttämättä sen puhtaan valtionosuusjärjestelmän puitteissa. Vaan sitten nää meidän erityisavustukset, on se kokonaisuus tai kehittämisen teema mikä tahansa, niin on ehkä semmoista lisäboostia tai lisäpotkua, jota pystyy hyödyntämään sitten siinä toiminnan kehittämisessä. Vaikka tehtäisiinkin semmoisen tutun toiminnan sisällä niinku vaikka lukemisen edistäminen.

[Merja] No se on just näin. Kirjastoilla resurssit on tosi niukat, sekä henkilöstöresurssit että sitten ihan nää määrärahat, niin monesti siinä ei jää aikaa sille toiminnan tarpeelliselle kehittämiselle, niin tässä saa sitten vähän sitä tosiaan sitä lisäpotkua ja lisäintoa.

[Mika] Joo.

[Merja] Sitten tää jatkuva oppiminen ja tietysti niin kuin nimi kertoo niin tämän kokonaisuuden hankkeessa edistetään jatkuvaa oppimista. Esimerkiksi kehittämällä kirjastoja kaikille avoimina työ- ja oppimisympäristöinä, ja kehittämällä kirjastojen pedagogisia toimintatapoja erilaisille asiakkaille ja asiakasryhmille. Ja sitten on vielä tää neljäs kokonaisuus, joka on aktiivinen kansalaisuus, osallisuus, demokratia ja sananvapaus. Ja tähän kokonaisuuteen liittyvät nämä kirjastojen vaikeimmiksi koettuihin tehtäviin liittyvät hankkeet. Näillä hankkeilla vahvistetaan vuoropuhelua eri kieli- ja kulttuuriryhmien välillä, tai kansalaisten, viranhaltijoiden ja päättäjien välillä. Kehitetään toimintaa, joka edistää hyvää keskusteluilmapiiriä tai kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia, eli just niitä asioita joita myös tällä erillishaun demokratiahankkeilla edistettiin.

[Mika] Joo, tää painotus on aika haasteellinen, tai se on valtavan laaja kenttä, jos ajatellaan kaikkea noita mitä mainitsit. Aktiivinen kansalaisuus, osallisuus, demokratia ja sananvapaus, niin siinä jo pelkästään on lista, josta pystyy niinku tarttumaan yhteen näistä sanoista, ja niinku syventämään siinä kirjaston tekemistä vaikka kuinka pitkälle tai syvälle. Että tota, pystytkö sanomaan tälleen, miten määrällisesti hakemukset jakaantuu näihin eri kokonaisuuksiin, vai onko siellä mitään sellaisia selkeitä tunnuslukuja? Kuinka sitten ne hakemukset näihin kokonaisuuksiin osuu vuosittain vai vaihteleeko se vuodesta vuoteen?

[Merja] Ei se kovin paljon ole vaihdellut, että kyllähän se vahvin alue on tää lukemisen edistäminen, että siihen tulee ylivoimaisesti eniten hakemuksia joka vuosi. Tietysti voi nyt miettiä, että tänä syksynä, tämän syksyn haussa, kun oli se erillinen lukutaitohaku, että tuleeko niitä yhtä paljon mutta tää on ollut aina se vahvin. Näihin muihin tulee ehkä tasaisemmin sitten, näihin kolmeen muuhun. Eikä tää, tähän ensimmäiseen kohtaan, kun tässä on näitä kirjastopalveluiden saavutettavuutta lisääviä toimenpiteitä, niin siinä on tietysti ollut myöskin aika paljon hankkeita viime vuosina, kun nää omatoimikirjastopalvelujen kehittämishankkeet on sijoittuneet sinne. Että se on semmoinen tuota iso osio, että ne kyllä alkaa olla jo vähenemässä, koska se on jo niin laajasti levinnyt, että ei ole enää kovin paljon kirjastoja joissa näitä omatoimipalveluja ei vielä olisi. Mutta varmaan vielä tulevina vuosinakin niitäkin hakemuksia jonkun verran vielä tulee.

[Mika] Aivan. Vielä tuohon meidän hakuohjeeseen, tai hakuopastukseen yleisemminkin. Niin meillähän on viime vuosina kiinnitetty tässä meidän omassa informaatio-ohjauksessa ja yhteistyössä kirjastojen kanssa niinku erityistä huomiota niihin kirjastojen omista toimintaympäristöistä lähteviin kehittämistarpeisiin, ja erityisesti sille, että miten hakijat kuvailee näitä kirjastonsa toimintaympäristöjä siellä hakemuksella. Tähän ollaan haluttu erityishuomiota kiinnittää. Mutta miksi kirjastoja halutaan kannustaa tarkastelemaan sitä omaa toimintaympäristöään siinä avustuksen hakuvaiheessa, mikä ikään kuin on se syy, miksi me motivoidaan kirjastoja kirjoittamaan monipuolisesti auki niitä toimintaympäristökuvauksia?

[Merja] Se on tärkeetä, että kirjasto tunnistaa sen oman toimintaympäristön ja sen tarpeet, ja pyrkii vastaamaan niihin. Että kirjasto ei ole semmoinen irrallinen osa, vaan se on osa niitä kunnan muita, sitä kuntakokonaisuutta. Jos kuntastrategiassa painotetaan lapsiperheiden palveluja, niin miten kirjasto kehittää omia palvelujaan lapsiperheille, tai onko painopiste ikäihmisten palveluissa ja olisikin tarpeen panostaa ikäihmisten digitaitoihin, yksinäisyyden lievittämiseen. Ja sitten tää toimintaympäristön tuntemus avaa myös portteja yhteistyöhön niin arjessa kuin hanketoiminnassa. Että millaisia kolmannen sektorin toimijoita kunnassa on ja miten heidän kanssa vois tehdä yhteistyötä vaikkapa tän kriittisen lukutaidon tai poikien lukuharrastuksen edistämisessä tai näissä osallisuusasioissa esimerkiksi.

[Mika] Joo, tossa tuli monta kirjastotoiminnan kannalta tosi keskeistä seikkaa. Eli siellä voi olla ne rakenteet, toimintaympäristön rakenteet, joista tavallaan seuraa tietyllä tavalla yhteistyökumppanuuksien mahdollisuudet. Sitten toisaalta nää, kohderyhmäajattelu, miten sitä tunnistetaan siellä. Eli aika monipuolisesti voi lähestyä sitä kysymystä siitä, että mikä on kirjaston toimintaympäristö ja miten se näkyy siinä toiminnassa, jota kehitetään. Toi on aika hyvä, ja mun mielestä aika niinku tärkeä viesti hakijoille ja kirjastoille yleisestikin - hakevat he sitten meiltä kehittämisavustusta tai eivät - että tarkastellaan sitä omaa toimintaympäristöä säännöllisesti ja myös mukautetaan ja muutetaan toimintaa sitten niihin havaintoihin perustuen.

[Merja] Kyllä ja tää on nimenomaan niinku tärkeä ajatella, että tää toimintaympäristön tuntemus ja tää toimintaympäristökokonaisuus, niin tää ei tosiaan vaan tähän hanketoimintaan, eikä tää hanketoiminta yleensäkään ole niinku erillistä siitä kirjaston arkisesta toiminnasta. Että se kehittämistoimintahan lähtee siitä, niissä arjen tarpeissa, tää toimii tää ympäristön tuntemus. Ja tää, miksi me kysytään tätä toimintaympäristökuvausta niin on nimenomaan just sitten tää, että se liitetään siihen arkeen, ja tavallaan sillä saadaan myös sitten sitä vaikuttavuutta siihen hanketoimintaan.

[Mika] Aivan. Tästä päästäänkin hyvin seuraavaan asiaan, josta ajattelin sinulta kysyä, että kun hankeprosessi kääntyy sitten kohti loppuaan, hanketoimija on tehnyt, tavoitellut niitä tavoitteita joita heillä on hankesuunnitelmassa ollut, ja toteuttanut hankkeen toimenpiteitä, niin siellä prosessin loppuvaiheessa on sitten, tietysti odottaa se raportointivaihe. Onko jotain semmoista, onko sulla vinkkejä tai ohjeita joita sä haluaisit antaa tähän raportointiin liittyen hankkeita tekeville kirjastoille?

[Merja] Joo, tosta tosiaan puhuttiinkin jo tästä, miten tää vaikuttavuus liittyy tähän hankkeen kytkemiseen tähän toimintaympäristöön. Niin tietysti sitten on tärkeä miettiä sitä hanketta, mitä välittömiä vaikutuksia ja sitten niitä pidemmän tähtäimen vaikuttavuutta. Että tää, täähän pitää miettiä sekä siinä hankesuunnittelussa ja sitten myös hankkeen toteuttamisvaiheessa, että mitä tapahtuu hankkeen jälkeen. Sitten jääkö siinä hankkeessa luotu toimintatapa osaksi sitä kirjastoarkea, vai vaatiiko se semmoisia resursseja, joita kirjastolla ei todellisuudessa ole. Että voisiko sitä toimintamallia muokata kevyemmäksi, arkeen sopivammaksi. Ja joskus sitten se hanke jää liikaa sen hanketyöntekijän varaan, ja hankkeen opit ja mallit lähtee kirjastosta hanketyöntekijän mukana. Että kannattaa miettiä, että miten tämän voisi estää, ja kannattaa myös miettiä sitä, että miten niitä hankkeessa kehitettyjä ja hyviä käytänteitä voisi levittää myös muillekin kirjastoille. Koska se lisää myös sitten sitä hankkeiden vaikuttavuutta.

[Mika] Aivan. Aivan ja meillähän on täällä avin kirjastotoimessa, ollaan viime aikoina nyt enemmän mietitty tätä, että millä tavalla näitä hyviä käytänteitä oikeasti pystyttäisiin levittämään. Ja meillähän nyt on omia toimintamuotoja, niin kun esimerkiksi meidän hankekahvit tai sitten tuolla jo mainitussa aviavustukset.fi-palvelussa olevat avustustarinat, jotka on yksiä semmoisia tapoja ja keinoja, joilla sitten hankkeen tuotoksia - ja on ne sitten olleet positiivisia tai negatiivisia ne hankekokemukset - että mehän ei niin kun katsota niin, että pitäisi pelkästään niitä onnistumisia raportoida, vaan haluttaisiin sitä hankekokemusta ja hankeosaamista niinku tuoda ilmi myös sitten sen kautta, että mitäs jos kaikki ei olekaan mennyt niin kuin suunniteltiin. Ne on niinku tärkeitä oppimisprosesseja ja viestejä sitten myös muille kirjastoille, ja muille hanketyöntekijöillekin muiden kirjastojen hankkeissa, että ei nyt sitten ainakaan kompastuttaisi niihin samoihin kiviin. Tai sitten toisaalta se positiivisen kautta, että pystyttäisiin siirtämään paikkakuntien, alueiden välillä sitten sitä kertynyttä hankekokemusta ja osaamista. Että tää on niinku laajemmassa vaikuttavuuden kuvassa, kaikki mahdolliset tavat siihen hanketiedon levittämiseen, ne on hirmu tärkeitä.

[Merja] Kyllä vain. Ja jos ajattelee tätä vaikuttavuutta ja näiden hankkeiden niinku merkitystä, niin monestihan meillä saattaa, tää hankesumma olla aika pieni, mitä kirjasto hakee ja saa. Ja monesti sillä pienellä summalla saattaa olla tosi iso merkitys sille kirjastolle, että siellä saadaan tosi paljon hyvää aikaan. Että siinä mielessä niinku haluaa rohkaista myöskin, että pienetkin kirjastot uskaltavat näitä kehittämishankkeita miettiä. Ja yritetään miettiä niitä keinoja, miten säilyy myös tää pienten hankkeiden ja pienten kuntien kehittämishankkeiden tulevaisuus. Että ei käy niin että vaan suuri on kaunista. Se pienikin voi olla kaunista.

[Mika] Tossa aikasemmin vähän, kun mainitsit tuon meidän sähköisen asiointipalvelun, niin tuota siinä yhteydessä jo keskusteltiinkin tästä asiasta. Mutta nythän meillä on semmoinen tulevaisuudenkuva, että tässä lähivuosien aikana meillä aveissakin tullaan sitten siirtymään tästä nykyisin käytössä olevasta sähköisestä asiointipalvelusta sitten tänne uuteen haeavustuksia.fi-palveluun. Tarkkoja tuota niin ajankohtia täälle ei tietenkään tässä kohdassa vielä ole, mutta tiedetään että se siirtymä tulee tapahtumaan kuitenkin lähivuosina. Millaisia muutoksia sun mielestä valtion avustustoiminnassa tulee tapahtumaan, jos ajatellaan niinku hakijaa ja hakijan silmin katsottuna, kun he valmistelee ja toteuttaa omia hankkeitaan niin tässä itse asiointisiirtymässä? Eli onko tässä tulossa jonkinlainen vallankumous sähköisen hakemisen puolella, vai onko tää enemmän vaan semmoinen kehittyvä juttu, että nyt osoite vaihtuu, mihin kirjaudutaan, vai onko siellä sisällä sitten jotakin isompiakin muutoksia joita tää tulee tarkoittamaan, tää uusi asiointipalvelu?

[Merja] Joo kyllähän tää, on valtion kaikille toimialoille tuleva uusi asiointipalvelu on, tää haeavustuksia.fi on - tai haeavustuksia, sehän on vain yksi osa siitä, että sehän sehän on niin kun syvempi, kuin pelkästään sähköinen asiointi. Että siinä on ajatuksena että siitä tulee tämmöinen entistä avoimempi ja asiakaslähtöisempi, ja asiakkaita osallistetaan enemmän tähän hakemiseen. Ja puhutaan myös jopa suuremmista kokonaisuuksista, emme vielä tiedä mitä se meidän näkökulmasta tulee tarkoittamaan, mutta uskoisin että nämä kirjastoille tarkoitetut korvamerkityt rahat tulevat tulevaisuudessakin siellä säilymään, koska näiden vaikuttavuus on nähty niin hyväksi. Mutta että asiakkaalle tulee tää haeavustuksia.fi-sivusto, jolle sitten ne hakemukset tehdään, ja siellä sitten, se on tietysti asiakkaille hyvä juttu että siellä samassa paikassa sitten nää, hiljalleen sinne siirtyy nää kaikki valtionavustushaut, elikkä sitten jos kirjastot voi löytää sieltä myös muitten, muunlaisia rahoja jotka on tarkoitettu johonkin kokonaisuuteen, josta kirjasto myös voi olla mukana hakemassa avustusta kuin pelkästään nää meidän avustukset. Ja sitten sinne, siellä tulee olemaan toinen sivusto, joka on tutkiavustuksia.fi. Siellä voi sitten perehtyä tänne valtionavustuksilla toteutettuun toimintaan, ja sinne hakijatkin sitten velvoitetaan näitä omien hankkeidensa osalta täyttämään näitä tietoja. Ja sitten tähän, tässä on kolmas osio joka on sitten meille viranomaisille tarkoitettu, jossa me sitten käsitellään näitä hakemuksia. Että sehän ei sitten näy asiakkaille ja tosiaan niin kuin Mika sanoi, niin tätä aikataulua ei ole vielä päätetty. Että siellä on nyt näillä uusilla sivustoilla on pari toimialaa, niinku kokeilee hakuja, mutta ei ole vielä, se ei ole vielä laajemmin käytössä ja sinne tietysti virasto kerrallaan siirrytään. Että kaikki ei sinne voi yhtä aikaa mennä. Ja meillä kun on tässä toimiva sähköinen asiointi, niin me ei olla ihan varmaan ensijoukoissa sitten tähän uuteen siirtymässä. Mutta meitäkin jo valmennetaan tähän ja jossakin vaiheessa sitten tänne siirrytään. Mutta hyvissä ajoin tästä tietysti meidän asiakkaille sitten tiedotetaan, että mitä se tarkoittaa ja milloin uuteen järjestelmään. Kyllähän siellä ihan lähiaikoina, meidän haut tulee siellä kuitenkin jo näkymään vaikka entistä asiointia käytetään. Kuitenkin se, ne tiedot näistä hauista tulee nopeammin tuonne uuteen järjestelmään, kuin ihan miten sitä kokonaisuudessaan otetaan käyttöön.

[Mika] Aivan, kyllä kyllä. Eli askeleittain kohti uutta valtionavustusjärjestelmää mennään. Se mitä ehkä tuosta voi vielä sanoa niin on varmasti se, että tämmöinen ilmiöajattelu tulee niin kun yleistymään siellä hankepuolella, ja koitetaan ehkä saada sitä vielä nykyistä tämmöiseksi, niin kun tavallaan itseään ruokkivaksi tietyssä mielessä sitä hanketoimintaa, eli siellä niin kun ajatellaan niitä prosesseja ja erityisesti niitä vaikuttavuusketjuja, ja vaikutusketjuja varmaan tulevaisuudessa toisella tavalla. Että miten hanke perustellaan, mutta sitten toisaalta sitä että kun hanketta tehdään, niin miten ne tulokset saadaan kenties sitten palvelemaan jo seuraavassa vaiheessa muita hanketoimijoiden, tai oman kunnan ja kirjaston hanketoimintaa tulevaisuudessa. Että siellä on semmoinen ehkä pyörämalli. Tällaisesta niinku AB-prosessimallista siirrytään enemmän tämmöiseen pyörämalliin, jos nyt muutaman sanan sanoo siitä tausta-ajatuksesta mikä sillä on. Mutta meillähän on omalla tavallaan, ollaan pikkaisen tähän suuntaan nyt sitten lähdetty jo sparrailemaan niinku meidän omaa kenttää, kun ollaan näitä kiihdyttämö-tilaisuuksia tässä järjestetty parin vuoden aikana, tässä hankehakua edeltävästi. Eli jotakin semmoista saman tyylistä ehkä noin toimintatapojen puolesta sitten täällä uudessa valtionavustusjärjestelmässä tullaan toteuttamaan.

[Merja] Kyllä, ja kyllähän meillä tarkotus asiakaslähtöisemmäksi, on jo niin kun hiljalleen tätä meidän omaakin prosessia. On ollut tosiaan tää kiihdyttämö. sitten lukutaitoavustuksessahan me tehtiin vähän semmoista ennakkokyselyä, että mitä, minkälaisia toiveita olisi, ja nyt meillä on sitten tämän hakukierroksen jälkeen tarkoitus järjestää tämmöinen palautekierros. Kierros, jossa sitten avataan vähän tätä hakukierrosta ja annetaan mahdollisuus sitten myöskin hakijoille antaa palautetta.

[Mika] Kyllä. Kiitos Merja, tää oli mukava keskustelu valtionavustustoimintaan liittyen. On varmasti paljon semmoisia asioita, joihin voidaan tulevaisuudessa syventyä tarkemminkin, ja viimeistään varmasti siellä vaiheessa kun alkaa tosiaan sitten se tuleva hakujärjestelmä tulemaan ajankohtaiseksi. Mutta mukavaa että saatiin sut podcastiin vieraaksi ja kiitetään tässä kohdassa, ja toivotetaan oikein hyvää vuodenvaihteen ja joulun odotusta. Kiitoksia.

[Merja] Kiitos.

[Mika] Kiitos mielenkiinnostasi ja tervetuloa kuuntelemaan myös tulevia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Käy tutustumassa myös aluehallintoviraston blogeihin, joissa avaamme kirjastotoimeen liittyviä asioita säännöllisesti. Blogit löytyvät osoitteesta avi.fii/blogi. Sosiaalisen median valikoiduissa kanavissa löydät meidät hakusanalla AVI Kirjastotoimi. Kuulemiin ja näkemiin.