Sosiaalipalveluiden laadun varmistaminen

Miten sosiaalipalveluja valvotaan

Sosiaalipalveluja ovat esimerkiksi kotipalvelu, vanhusten ja vammaisten henkilöiden tehostettu palveluasuminen, lastensuojelun sijaishuolto sekä päihde- ja mielenterveysasiakkaiden tuettu asuminen. 

Kunta vastaa siitä, että se järjestää sosiaalipalveluja kaikille niitä tarvitseville kuntalaisilleen. Kunta tekee palvelua hakevalle asiakkaalle palvelutarpeen arvioinnin, jonka pohjalta asiakas saa myönteisen tai kielteisen päätöksen palvelujen järjestämisestä. 

Kunta voi järjestää palvelun tuottamalla sen itse tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa, ostamalla sen yksityiseltä palveluntuottajalta tai antamalla asiakkaalle palvelusetelin.

Omavalvonnan tarkoituksena on, että palvelujen tuottajat tunnistavat riskit, joilla voi olla vaikutusta asiakkaan palvelun laatuun ja sisältöön. Sekä kunnallisen että yksityisen palvelujen tuottajan on laadittava omavalvontasuunnitelma, joka pitää olla nähtävillä ilman erillistä pyyntöä. Koko henkilökunnan täytyy osallistua omavalvontasuunnitelman laatimiseen, jotta omavalvonnasta tulee osa arkityötä ja henkilökunta oppii arvioimaan omaa toimintaansa.

Kunnan tehtävänä on valvoa kaikkia alueellaan toimivia yksityisiä sosiaalipalvelujen tuottajia riippumatta siitä, ostaako kunta palveluja kyseiseltä palvelujen tuottajalta vai ei. Kunnan täytyy tarvittaessa ohjata ja neuvoa palvelujen tuottajia palvelun laadun ja riittävyyden parantamisessa. Kunnan on myös varmistuttava siitä, että yksityisen palvelujen tuottajan tuottamat palvelut vastaavat vähintään kunnallisten palvelujen tasoa.

Sopimuksella järjestetty palvelu

Kun kunta ostaa palvelua yksityiseltä palvelujen tuottajalta, palvelun ostaminen perustuu sopimukseen. Sopimukseen on määritelty palvelua koskevat vähimmäisvaatimukset, joiden täytyy toteutua koko sopimuskauden ajan. Sen lisäksi, että kunnalla on velvollisuus valvoa alueellaan toimivia yksityisiä palvelujen tuottajia, on kunnalla myös oikeus valvoa sopimuksen toteutumista. Kunta voi määritellä sopimukseen sanktioita siltä varalta, että sopimuksessa sovitut asiat eivät toteudu käytännössä siten kuin on sovittu. Sanktio voi olla esimerkiksi sopimussakko tai palvelujen ostamisesta kieltäytyminen, kunnes asiat ovat taas sopimuksen edellyttämällä tasolla.

Palvelusetelillä järjestetty palvelu

Kunta voi järjestää palvelun palvelusetelillä. Palvelusetelillä järjestetty palvelu antaa asiakkaalle mahdollisuuden valita itse palvelujen tuottajan, jolta hän haluaa palvelunsa saada. Palveluseteliasiakas saattaa kuitenkin joutua itse maksamaan osuuden ostamastaan palvelusta. Kunnat voivat itse määritellä palvelusetelin arvon, minkä takia asiakkaan oma maksuosuus voi vaihdella eri kunnissa. 

Kunta määrittelee kriteerit palvelusetelituottajalle. Jos palvelujen tuottaja täyttää kriteerit, kunta hyväksyy palvelujen tuottajan palvelusetelituottajaksi ja merkitsee sen omaan palvelusetelituottajien rekisteriinsä. Kunta valvoo hyväksymiensä palvelusetelituottajien toiminnan laatua ja palvelun riittävyyttä. 

Palveluseteliasiakas tekee itse palvelujen tuottajan kanssa sopimuksen. Tätä asiakkaan ja palvelujen tuottajan välistä sopimussuhdetta koskevat kuluttajaoikeuden ja sopimusoikeuden säännökset ja oikeusperiaatteet. 

Asiakkaan itse ostama palvelu

Jos asiakas hankkii ja maksaa itse sosiaalipalvelunsa, asiakas ja palvelujen tuottaja tekevät sopimuksen, jota koskevat kuluttajaoikeuden ja sopimusoikeuden säännökset ja oikeusperiaatteet. Kunnan täytyy valvoa, että palvelujen tuottajan tarjoamat palvelut ovat laadukkaita ja riittäviä, vaikka kunta ei olisi osana palvelun järjestämistä eikä kunnalla ja palvelujen tuottajalla olisi sopimusta.

Kunnan on ohjattava palvelujen tuottajaa toimimaan lain edellyttämällä tavalla, jos kunta huomaa palvelujen tuottajan toiminnassa puutteita. Jos ohjaus ja yhteinen keskustelu eivät paranna toimintaa, kunta ilmoittaa asiasta aluehallintovirastoon.

Kunta on sosiaalipalvelujen ensisijainen valvova viranomainen, mutta myös aluehallintovirasto valvoo oman virastonsa alueella tuotettavia julkisia ja yksityisiä sosiaalipalveluja. Aluehallintoviraston ohjaukseen ja valvontaan liittyvät tehtävät jaetaan kolmeen osaan.

Ohjaus ja neuvonta

Ohjaus ja neuvonta ovat ensisijaisia keinoja parantaa toiminnan laatua. Aluehallintovirastossa ohjaamme ja neuvomme niin asiakkaita kuin palvelujen tuottajiakin.

Ennakollinen valvonta

Sosiaalipalveluja voi ryhtyä tuottamaan vasta sitten, kun yksityinen palvelujen tuottaja on saanut toiminnalleen luvan tai tehnyt ilmoituksen siihen kuntaan, jossa se aikoo palvelua tuottaa. Lupahakemuksen ja ilmoituksen käsittelyn yhteydessä myös arvioimme palvelujen tuottajan toimintaedellytykset ja ohjaamme ja neuvomme tarvittaessa palvelujen tuottajaa. Toimintaedellytysten arviointia kutsutaan ennakolliseksi valvonnaksi.

Jälkikäteinen valvonta

Joskus kunnan antama ohjaus ja neuvonta tai sopimuksen tuomat sanktiokeinot eivät ole riittäviä palvelun laadun parantamiseksi. Tällöin joko kunta, asiakas itse tai asiakkaan läheinen voi tehdä meille aluehallintovirastoon ilmoituksen epäkohdasta. Harkitsemme ilmoituksen saatuamme, mihin toimenpiteisiin ryhdymme.

Pääsääntöisesti käsittelemme asian siten, että epäkohtaan pyydetään lausuntoa kunnalta ja selvityksiä palvelujen tuottajalta. Tällöin valvonta-asia käsitellään saatujen selvitysten pohjalta. Jos epäkohta on sellainen, että on syytä epäillä asiakasturvallisuuden vaarantumista, voimme tarkastaa palvelun laadun ja asiakasturvallisuuden tekemällä ennalta ilmoittamattoman tarkastuskäynnin. 

Usein kysyttyä

Kunta on sosiaalipalvelujen ensisijainen valvova viranomainen. Jos asiasi koskee sosiaalipalvelutoiminnan aloittamista, sinulla on kysymyksiä palvelujen laatua koskien tai tarvitset ohjausta sosiaalipalvelujen valvonnassa, voit ottaa yhteyttä aluehallintovirastoon puhelimitse tai sähköpostitse oman aluehallintovirastosi kirjaamoon. Löydät linkin kirjaamoidemme yhteystietoihin tämän sivun lopusta. 

Lue lisää asiakkaan asemasta ja oikeuksista

Kirjaamoiden yhteystiedot

Lakilinkit