Aluehallintovirastojen toiminta päättyy vuoden 2025 lopussa. Suurin osa tehtävistämme siirtyy uuteen valtakunnalliseen Lupa- ja valvontavirastoon, joka aloittaa toimintansa 1.1.2026. Eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä elintarvikkeita koskevat tehtävämme siirtyvät Ruokavirastoon ja kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävät Kilpailu- ja kuluttajavirastoon.
Lue lisää: Valtion aluehallinnon uudistus
Löydät täältä lyhennelmiä oikaisuvaatimuksista tehdyistä ratkaisuista.
Meille aluehallintovirastoon voi tehdä oikaisuvaatimuksen eräistä oppilasta ja opiskelijaa koskevista opetuksen järjestäjän päätöksistä. Lisäksi käsittelemme oikaisuvaatimukset erityishuolto-ohjelmaa ja erityishuollon palveluja koskevista päätöksistä.
Jos haluat lisätietoja jostakin päätöksestämme, ota yhteyttä kirjaamoon:
Lisää tietoa asiakirjoihimme liittyvistä tietopyynnöistä ja niiden mahdollisista hinnoista löydät sivultamme Aluehallintoviraston tietopalvelu.
Täydennämme sivua.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielinen opetustoimen palveluyksikkö
Päätöspäivämäärä: 27.11.2024
Diaarinumero: LSSAVI/16508/2024
Perusopetuksen oppilaalle ei myönnetty toissijaista koulupaikkaa sillä perusteella, että hakemus ei saapunut ajoissa kunnan toissijaisiin kouluihin oppilaaksiottoa koskevan aikataulun mukaisesti. Oikaisuvaatimuksessa huoltaja vaati, että kielteinen päätös kumotaan ja että lapsi saa paikan toissijaisesta koulusta.
Aluehallintovirasto kumosi päätöksen ja palautti asian kunnalle uudelleenkäsiteltäväksi.
Perusopetuslain 28 §:n 2 momentin mukaan oppivelvollinen voi hakea muuhun kuin omaan lähikouluunsa. Tämä on tulkittu vakiintuneessa käytännössä siten, että opetuksen järjestäjä ei voi hylätä toissijaista koulupaikkaa koskevaa hakemusta, jos kyseisessä koulussa on paikkoja vapaana. Hallituksen esityksessä koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 86/1997) ilmaistaan pyrkimys lisätä huoltajien mahdollisuuksia valita lapselleen haluamansa koulu.
Sen, että opetuksen järjestäjä asettaa kriteereitä toissijaiselle oppilaaksiotolle, on katsottava perustuvan tilanteeseen, jossa koulun oppilaspaikoista on kilpailua. Kriteerejä ei sovelleta, jos paikkoja on enemmän kuin hakijoita. Näin ollen se, että hakija ei täytä jotain näistä kriteereistä, ei ole este oppilaaksiotolle, jos koulussa on tarpeeksi vapaita paikkoja. Samalla toissijainen oppilaaksiotto riippuu erittäin paljon siitä, onko koulussa vapaita paikkoja. Hallituksen esityksessä HE 86/1997 todetaan siksi myös, että opetuksen järjestäjän on määritettävä etukäteen tiettyyn kouluun tai tietylle luokalle otettavien oppilaiden enimmäismäärä.
Kyseinen kunta oli todennut verkkosivuillaan, että toissijaisen koulupaikan hakeminen kesken lukuvuoden on mahdollista vain, jos perhe muuttaa kuntaan tai kunnan sisällä. Muussa tapauksessa toissijaista paikkaa voi hakea kahtena eri aikana kevätlukukaudella asetettujen määräaikojen mukaisesti. Aluehallintovirasto totesi, että kun kyseessä on hakemus tiettyihin oppiaineisiin painottuvaan opetukseen ja kun oppilaiden valmiuksien osoittamiseksi järjestetään koe, on välttämätöntä, että hakemusten jättämiselle on olemassa aikataulu. Muun opetuksen osalta aluehallintovirasto katsoo, että kunnalla voi olla määräaika hakemusten jättämiselle, mutta sitä voidaan soveltaa vain tilanteissa, joissa paikoista on kilpailua määräajan umpeuduttua. Selvityksessä kävi ilmi, että elokuussa, kun hakemus jätettiin, koulussa oli edelleen vapaita paikkoja. Ei ole lain hengen mukaista hylätä toissijaista paikkaa koskeva hakemus pelkästään sen vuoksi, että se on saapunut ”väärään” aikaan vuodesta, jos paikkoja on vielä vapaana.
Sovelletut säännökset
Perusopetuslain (628/1998) 6 §:n 1–2 mom ja 28 §:n 2 mom
Hallintolain (434/2003) 6 §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielinen opetustoimen palveluyksikkö
Päätöspäivämäärä: 28.4.2025
Diaarinumero: LSSAVI/7924/2025
Perusopetuksen oppilaalle osoitettiin koulupaikka huoltajien toivomasta koulusta, mutta muutoksenhakijat katsoivat, että päätös oli tehty virheellisin perustein. Muutoksenhakijat vaativat päätöksen muuttamista siten, että päätöksen perusteet vastaavat oppilaan ja perheen todellisuutta.
Aluehallintovirasto jätti asian tutkimatta. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että muutosta ei voida hakea pelkästään hallintopäätöksen perusteluihin. Aluehallintovirasto katsoi, että poikkeaminen tästä pääsäännöstä olisi edellyttänyt selkeää oikeudellista intressiä perustelujen muuttamiseen.
Kunnan perusopetuksen oppilaaksioton periaatteet käsittivät neljä perustetta. Kyseisessä päätöksessä oppilaalle myönnettiin koulupaikka kolmannen perusteen perusteella eli terveydellisistä syistä. Muutoksenhakijoiden mukaan päätöksen olisi tullut perustua kahteen ensimmäiseen perusteeseen, jotka koskivat oppilaan kotiosoitetta ja kyseisessä koulussa käyviä sisaruksia. Muutoksenhakijat olivat huolissaan siitä, että oppilas saisi tarpeetonta oppimisen ja koulunkäynnin tukea, jos hänelle osoitettaisiin koulupaikka terveydellisin perustein.
Aluehallintovirasto totesi, että oppimisen ja koulunkäynnin tuen lähtökohtana ovat oppilaan todelliset tarpeet, jotka selvitetään erillisessä prosessissa ja joiden pohjalta tehdään tarvittaessa erillinen tukipäätös. Aluehallintovirasto katsoi, että tällä prosessilla ei ollut yhteyttä lähikoulupäätöksen perusteluihin. Näin ollen päätöksen perustelujen muuttamiseen ei ollut oikeudellista intressiä, minkä vuoksi aluehallintovirasto jätti oikaisuvaatimuksen tutkimatta.
Asia- tai kirjoitusvirheitä koskevat oikaisuvaatimukset osoitetaan suoraan päätöksen tehneelle kunnalle. Jos kyseessä on asiavirhe, kunta voi hallintolain 50 §:n mukaan kumota virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen. Jos kyseessä on pelkästään kirjoitusvirhe, viranomainen voi hallintolain 51 §:n mukaan korjata virheen ilman, että asia ratkaistaan uudelleen, toimittamalla päätöksestä korjatun version.
Sovelletut säännökset
Hallintolain 50 ja 51 §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielinen opetustoimen palveluyksikkö
Päätöspäivämäärä: 5.8.2025
Diaarinumero: LSSAVI/2628/2025
Ammattioppilaitoksen rehtori antoi päätöksen, jossa oppivelvollinen opiskelija katsottiin eronneeksi. Muutoksenhakija vaati päätöksen kumoamista, koska hän aikoi jatkaa opintojaan. Koulutuksen järjestäjän mukaan päätös perustui siihen, että opiskelija oli toistuvasti jättänyt noudattamatta henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaansa (HOKS), kun taas muutoksenhakijan käsityksen mukaan päätös johtui siitä, ettei hän onnistunut löytämään harjoittelupaikkaa määräajassa.
Aluehallintovirasto kumosi päätöksen ja palautti asian koulutuksen järjestäjälle uudelleenkäsiteltäväksi.
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 97 §:n mukaan opiskelija katsotaan eronneeksi, jos on ilmeistä, että hänen tarkoituksenaan ei ole osallistua henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman (HOKS) mukaiseen opetukseen ja näyttöihin tai muuhun osaamisen osoittamiseen eikä hän ole esittänyt poissaololleen perusteltua syytä.
Selvityksessä ilmeni, että opiskelijalla oli ollut paljon poissaoloja, mutta koulutuksen järjestäjä selvensi selvityksessä, että poissaolot eivät olleet syy päätökseen. Opintosuoritusotteesta kävi ilmi, että opiskelija oli suorittanut lähes kaksi kolmasosaa tutkinnon osaamispisteistä. Opiskelijan HOKSia oli päivitetty noin kuusi viikkoa ennen päätöstä, jossa hänet katsottiin eronneeksi, ja tuolloin oli todettu, että suunnitelmaa oli noudatettu siinä määrin, että opinnot saattoivat jatkua. HOKSin seuraavassa päivityksessä kuukautta myöhemmin puolestaan todettiin, että mikäli opiskelija ei onnistu hankkimaan harjoittelupaikkaa tai suorittamaan harjoittelua ohjeistuksen mukaisesti, opiskeluoikeus päättyy. Tästä alle kahden viikon kuluttua annettiin päätös, jossa opiskelija katsottiin eronneeksi.
Hallintolain 45 §:n mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa tulee
ilmoittaa ratkaisuun vaikuttaneet seikat ja selvitykset sekä sovelletut säännökset. Päätöksessä, johon vaadittiin oikaisua, mainittiin ainoastaan sovellettu pykälä mutta ei sitä, mihin tosiasiallisiin seikkoihin soveltaminen perustui.
Aluehallintovirasto katsoi, että selvityksen perusteella ei voitu yksiselitteisesti todeta, ettei opiskelijalla ollut aikomusta jatkaa opintojaan, erityisesti kun otetaan huomioon, että koulutuksen järjestäjä ei ollut ilmoittanut päätöksessä eikä pystynyt erittelemään selvityksessä, millä tavoin opiskelijan katsotaan poikenneen HOKSistaan. Se, että opiskelija ei onnistunut hankkimaan harjoittelupaikkaa, ei kerro itsessään mitään hänen aikomuksistaan.
Osa HOKSissa sovituista asioista, joista koulutuksen järjestäjä katsoi opiskelijan poikenneen, koski opiskelijan käyttäytymistä. Aluehallintovirasto totesi, että päätös, jossa opiskelija katsotaan eronneeksi, ei ole oikea väline käyttäytymisongelmien korjaamiseksi, vaan sitä varten on ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 85 §, joka koskee kurinpitotoimenpiteitä.
Sovelletut säännökset
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) 85 ja 97 §
Hallintolain (434/2003) 45 §
Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Opetus- ja kulttuuritoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 17.4.2024
Diaarinumero: LSAVI/2496/2024
Koulun rehtori oli antanut päätöksen, jonka mukaan oppilaalle ei myönnetty henkilökohtaista koulunkäyntiavustajaa. Opetuksen järjestäjä perusteli päätöstä sillä, että avustusresurssi oli luokassa riittävää ja oppilaalle voitiin tarjota lisäavustusta myös vapaissa tilanteissa, kuten siirtymien aikaan. Oikaisuvaatimuksessa oppilaan huoltaja vaati päätöksen muuttamista ja henkilökohtaisen avustajan myöntämistä perustellen vaatimuksia siten, että lapsi ei huoltajan mukaan saanut oppimiselleen tarpeeksi tukea, mikä osaltaan vaikutti myös lapsen kuormittumiseen. Huoltaja viittasi perusteluissaan myös lapsesta tehtyihin lääkärinlausuntoihin. Huoltaja myös katsoi, että koulun erityistilat olivat opetukseen sopimattomia ja meluisia aistiyliherkälle oppilaalle.
Aluehallintovirasto hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Rehtorin päätöksen muuttamiseen ei ollut aihetta, koska opetuksen järjestäjän oli mahdollista järjestää oppilaan tilanteen vaatima riittävä opetuksen ja oppimisen tuki sekä työskentelyolosuhteet myös muulla tavalla, kuin määräämällä henkilökohtaisen avustajan.
Perusopetuslain 17 §:n 2 momentin mukaan erityisen tuen antamiseksi opetuksen järjestäjän tulee tehdä kirjallinen päätös, jota tarkistetaan ainakin toisen vuosiluokan jälkeen sekä ennen seitsemännelle vuosiluokalle siirtymistä. Erityisen tuen antamista koskevassa päätöksessä on määrättävä oppilaan pääsääntöinen opetusryhmä, mahdolliset tulkitsemis- ja avustajapalvelut sekä muut 31 §:ssä tarkoitetut palvelut sekä tarvittaessa 1 momentissa tarkoitettu oppilaan opetuksen poikkeava järjestäminen.
Aluehallintovirasto katsoi, että oppilas tarvitsi opiskeluissa etenemiseensä tukea, ohjausta sekä ajoittain tilan, jossa hän sai opiskella koulunkäynninohjaajan tuella. Opetuksen järjestäjän tehtävänä on myös tarpeen mukaan eriyttää oppilaan opetusta siten, että hän saa tarvitsemansa tuen kehittyäkseen. Aluehallintovirastolle toimitetuissa asiantuntijalausunnoissa suositeltiin, että oppilaan pienryhmässä toimii riittävä aikuisresurssi, joka kohdentuu oppilaalle, mutta asiantuntijalausunnoissa ei kuitenkaan yksiselitteisesti katsottu oppilaan tarvitsevan nimenomaan henkilökohtaista avustajaa koulunkäyntinsä tueksi. Asiantuntijalausunnot eivät myöskään tukeneet huoltajan toivetta siitä, että oppilaan opetus tulisi merkittäviltä osin järjestää erillisessä tilassa. Aluehallintovirastolle toimitetut lääkärinlausunnot tukivat aluehallintoviraston katselmuksessa tekemiä havaintoja siitä, että oppilaan tuen tarpeeseen pystyttiin vastaamaan suuntaamalla koko ryhmään riittävä aikuisresurssi sekä selvällä, huoltajan kanssa läpikäydyllä, struktuurisella työjärjestyksellä, jossa jo etukäteen pyrittäisiin huomioimaan ne oppitunnit, joiden aikana oppilas erityisesti hyötyy koulunkäynninohjaajan tuesta erillisessä opetustilassa. Lisäksi aluehallintovirasto katsoi, että luokkahuoneen työskentelyolosuhteet voitiin suunnitella tukemaan oppilaan oppimista, esimerkiksi kiinnittämällä huomiota sermien käyttöön ja pulpettien sijoitteluun.
Asia on käsitelty myös Turun hallinto-oikeudessa, joka ei kumonnut aluehallintoviraston päätöstä.
Hallintolaki (434/2003) 49 g §
Perusopetuslaki (628/1998) 17 § 2 mom.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 6.6.2024
Diaarinumero: LSSAVI/8329/2024
Kunta osoitti ruotsinkielisen lähikoulun oppivelvolliselle, jonka isä on ruotsinkielinen ja äiti suomenkielinen. Opetuskieli perustui siihen, että lapsen rekisteröity äidinkieli oli ruotsi, vaikka perheen kotikieli oli ollut pääasiassa suomi. Lapsi oli vanhempien eron jälkeen asunut suomenkielisen äitinsä luona ja ollut suomenkielisessä päiväkodissa. Äiti oli yrittänyt vaihtaa lapsen rekisteröidyn äidinkielen suomeksi siinä onnistumatta, koska vaihtamiseen tarvittiin isän suostumus. Huoltajat olivat siis eri mieltä lapsen äidinkielestä ja opetuskielestä. Äiti vaati muuttamaan kunnan päätöstä ruotsinkielisestä lähikoulusta.
Aluehallintovirasto hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Aluehallintovirasto katsoi, että kunta oli osoittanut oppivelvolliselle koulun perusopetuslain ja kunnan omien periaatteiden mukaisesti. Hallinto-oikeus ei muuttanut aluehallintoviraston päätöstä.
Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 5 §:n mukaan lapsen huoltajat tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset. Tämä merkitsee yhteistoimintavelvollisuutta. Huoltaja saa perusopetuslain 10 §:n 3 momentin nojalla valita opetuskielen, jos opetuksen järjestäjä antaa opetusta sekä ruotsin että suomen kielellä ja oppivelvollinen pystyy opiskelemaan valitulla kielellä. Opetuskielen valinta kuuluu aluehallintoviraston mukaan huoltajien yhteistoimintavelvollisuuteen, koska opetuskielellä voi olla suuri merkitys lapsen koulunkäynnin kannalta ja se merkitsee aina koulun vaihtamista.
Perusopetuslain 6 §:n 2 momentin mukaan kunta osoittaa oppilaalle lähikoulun tai muun paikan, jossa annetaan opetusta sellaisella oppilaan omalla kielellä, jolla kunta on velvollinen opetusta järjestämään. Aluehallintovirasto totesi, että kouluun ilmoittaminen ei ole lakisääteinen prosessi, vaan lain mukaan kunta osoittaa oppilaalle koulun. Tämä tapahtuu lapsen kotiosoitteen ja rekisteröidyn äidinkielen perusteella.
Aluehallintovirasto katsoi näin ollen, että kunta oli menetellyt oikein osoittaessaan lapselle lähikoulun rekisteröidyn äidinkielen ja kotiosoitteen perusteella, kun huoltajat olivat eri mieltä opetuskielestä ja lapsen äidinkielestä. Aluehallintovirasto totesi myös, että jos huoltajat eivät pääse yksimielisyyteen näistä asioista, asia on viime kädessä ratkaistava tuomioistuimessa, joka ottaa huomioon lapsen edun.
Asia on käsitelty myös Helsingin hallinto-oikeudessa, joka ei muuttanut aluehallintoviraston päätöstä.
Perusopetuslaki (628/1998) 4 § 1 mom., 6 § 1–2 mom., 10 § 3 mom., 32 §
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) 5 §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 14.6.2023
Diaarinumero: LSSAVI/6561/2023
Perusopetuksessa olevalle oppilaalle oli tehty lyhennettyä koulupäivää koskeva päätös. Päätöksessä ei ollut täsmennetty, kuinka paljon koulupäivää lyhennettäisiin, eikä ennen lyhennettyä koulupäivää koskeva päätöstä ollut tehty päätöstä erityisestä tuesta. Opetuspäällikön tietojen mukaan koululla oli ollut ongelmia erityisopettajan palkkaamisessa. Myös oppilashuollon palvelujen saatavuus oli opettajien käsityksen mukaan ollut oppilaan tarpeisiin nähden liian vähäistä. Oppilaan huoltaja vaati kumoamaan lyhennettyä koulupäivää koskevan päätöksen, koska oppilaalle ei ollut tarjottu riittäviä tukitoimia koulussa.
Aluehallintovirasto hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi opetuspäällikön päätöksen. Lyhennettyä koulupäivää koskevaa päätöstä ei voitu tehdä ennen kuin oli yritetty antaa oppilaalle tukea koulussa. Erityisopettajaresurssien puute ei myöskään ollut pätevä syy menettelyyn.
Suomen perustuslain 16 §:ssä säädetty oikeus perusopetukseen on perusoikeus.
Perusoikeuden rajoittamisen tulee perustua joko suostumukseen tai nimenomaiseen ja riittävän täsmälliseen laintasoiseen säännökseen. Jos rajoitus perustuu lain säännökseen, sen on täytettävä erityiset kriteerit. Perusopetuslain 18 §:n säännöstä erityisistä opetusjärjestelyistä (kuten lyhennetty koulupäivä) voidaan aluehallintoviraston mukaan käyttää vain poikkeustapauksissa perusoikeuksien rajoittamisen tukena ja ainoastaan silloin, kun käytettävissä ei ole muita vaihtoehtoja.
Perusopetuslain 30 §:n 1 momentin mukaan oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Aluehallintovirasto katsoi, että oppilaan olisi kyseessä olevassa tapauksessa pitänyt saada avukseen ensisijaisesti oppimisen ja koulunkäynnin tukea, koska tällainen apu ei rajoita oikeutta yhdenvertaiseen opetukseen samassa määrin kuin koulupäivän lyhentäminen.
Aluehallintovirasto katsoi myös, ettei erityisopettajaresurssien ja/tai oppilashuollon resurssien puutteella sinänsä voida perustella oppilaan koulupäivän lyhentämistä, vaan tarvittavat resurssit, joihin oppilaalla on lain mukaan oikeus, on hankittava. Lyhennettyä koulupäivää koskevan päätöksen, joka tehdään tarjoamatta ensin erityistä tukea oppilaan tarvitsemin resurssein, tulee ainakin perustua valmisteluun ja selkeisiin perusteluihin sen suhteen, miksi oppimisen ja koulunkäynnin tuki ei tule oppilaan tapauksessa kyseeseen. Aluehallintovirasto katsoi, ettei päätöksestä käynyt ilmi, mitä asiantuntijalausunto ja pedagoginen arviointi, joihin viitattiin, sisälsivät tai miten ne vaikuttivat oppilaan tuen tarpeen arviointiin.
Hallintolain 44 §:n 1 momentin mukaan päätöksessä on oltava yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on ratkaistu. Päätöksestä ei käynyt ilmi, kuinka paljon koulupäivää lyhennettäisiin, vaan rehtori ilmoitti siitä erikseen sähköpostitse, ja koulupäivän pituutta muutettiin useaan kertaan. Aluehallintovirasto katsoi, että päätös oli kyseessä olevassa tapauksessa niin epämääräinen, ettei se täyttänyt hallintolaissa asetettuja vaatimuksia, ja näin ollen se oli sekä muodollisin että aineellisin perustein lainvastainen.
Suomen perustuslaki (731/1999) 16 § 1 mom., 21 § 1 mom.
Perusopetuslaki (628/1998) 4 § 1 mom., 11 §, 14 §, 16 §, 16 a §, 17 §, 18 §, 30 § 1 mom.
Hallintolaki (434/2003) 34 § 1 mom., 44 § 1 mom.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 19.6.2023
Diaarinumero: LSSAVI/6848/2023
Oppivelvollinen, jonka äiti on ruotsinkielinen ja isä suomenkielinen, ei saanut paikkaa ruotsinkielisestä koulusta kielitaidon arviointikeskustelun perusteella, joka järjestettiin kevätlukukaudella ennen kuin lapsi aloitti koulun. Lapsi oli osallistunut esiopetusvuonna ruotsin kielen kielikylpyopetukseen. Huoltajat vaativat muuttamaan rehtorin päätöstä olla ottamatta lasta ruotsinkieliseen kouluun, koska arviointikeskustelu järjestettiin useita kuukausia ennen koulun alkamista ja lapsen ruotsin kielen taito ehtisi mahdollisesti parantua ennen koulun alkamista.
Aluehallintovirasto hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Rehtorin päätöksen muuttamiseen ei ollut aihetta, koska arviointikeskustelu oli aluehallintoviraston mukaan täyttänyt tarkoituksensa oppilaaksiottamispäätöksen perusteena ja kielitaito oli selvitetty asianmukaisella tavalla.
Huoltaja saa perusopetuslain 10 §:n 3 momentin nojalla valita opetuskielen, jos opetuksen järjestäjä antaa opetusta sekä ruotsin että suomen kielellä ja oppivelvollinen pystyy opiskelemaan valitulla kielellä. Aluehallintovirasto totesi, että helmikuussa ennen koulun aloittamista järjestetyn kielitaidon arviointikeskustelun tarkoituksena oli selvittää tätä, vaikka laissa ei säädetä, miten opetuksen järjestäjän on arvioitava lapsen kykyä opiskella muulla kielellä kuin äidinkielellä. Koska opetuksen järjestäjällä on harkintavalta, sen on myös pystyttävä hankkimaan harkintaa varten tietoa päätöksenteon pohjaksi.
Aluehallintovirasto totesi, että hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä, joskaan laissa ei nimenomaisesti mainita kielikoetta tai arviointikeskustelua. Lapsen todellinen kielitaito on voitava testata iänmukaisella tavalla, ja kynnys sille, mitä voidaan pitää riittävänä kielitaitona, ei saa olla liian korkea. Aluehallintovirasto katsoi selvityksen perusteella, että suomenkielisten hakijoiden kanssa käyty arviointikeskustelu vaikutti olleen ikään nähden sopivan tasoinen eikä se ollut omiaan mittaamaan muita kuin opetuksen omaksumisen kannalta olennaisia asioita.
Arviointikeskustelun ajankohdasta aluehallintovirasto totesi, että on mahdotonta arvailla, miten keskustelu olisi sujunut, jos se olisi järjestetty jonakin toisena ajankohtana. Arviointikeskustelu oli toiminut perusopetukseen ottamista koskevan päätöksen perusteena. Tällaiset päätökset tehdään yleensä keväällä, ja arviointikeskustelu on järjestettävä ennen päätöksen tekemistä. Aluehallintovirasto huomautti, että laki ei tunne ehdollista päätöstä, jossa asian todellinen lopputulos selviää vasta kauan sen jälkeen, kun päätöksen muutoksenhakuaika on päättynyt. Aluehallintovirasto hylkäsi sen vuoksi oikaisuvaatimuksen.
Perusopetuslaki (628/1998) 4 § 1 ja 4 mom., 6 § 2 mom., 10 § 3 mom.
Hallintolaki (434/2003) 31 § 1 mom.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 27.10.2023
Diaarinumero: LSSAVI/17288/2023
Kunnan sivistystoimenjohtaja oli tehnyt päätöksen lapsen erityisestä tuesta varhaiskasvatuksessa. Huoltajat olivat hakeneet lapselle henkilökohtaista avustajaa ja erityistä tukea lastenlääkärin ja erityisopettajan suosituksesta. Lapsi tarvitsi myös henkilökunnan ohjausta ja kielen kehityksen tukea. Erityistä tukea koskevasta päätöksestä kävi kuitenkin ilmi vain, että lapselle myönnettiin erityistä tukea, mutta siihen, myönnettiinkö lapselle avustaja ja mitä toimenpiteitä päätökseen sisältyi, ei otettu kantaa.
Aluehallintovirasto kumosi sivistystoimenjohtajan päätöksen viran puolesta ilman selvitystä ja palautti asian kunnalle uudelleen käsiteltäväksi, koska erityistä tukea koskevan päätöksen muodollisia vaatimuksia ei ollut täytetty.
Hallintolain 44 §:n 1 momentin mukaan päätöksessä on yksilöitävä, mihin asianosainen on oikeutettu. Aluehallintovirasto huomautti päätösosassa todettavan vain, että lapselle myönnettiin erityistä tukea ja että lapsen tuen tarve otettaisiin huomioon henkilöstömitoituksessa.
Kyseisessä erityistä tukea koskevassa päätöksessä ei ollut tietoja siitä, mitä pedagogisia, rakenteellisia tai hoidollisia toimenpiteitä erityiseen tukeen sisältyi, kuten varhaiskasvatuslain 15 e §:ssä edellytetään. Päätöksessä ei otettu myöskään kantaa siihen, myönnettiinkö lapselle varhaiskasvatuksen henkilökohtainen avustaja. Päätös ei näin ollen vastannut hakijoiden vaatimukseen.
Aluehallintovirasto totesi myös, että päätöksestä puuttuivat hallintolain 45 §:ssä edellytetyt perustelut. Päätös ei näin ollen täyttänyt varhaiskasvatuksen erityistä tukea koskevan päätöksen muodollisia vaatimuksia. Asia palautettiin sen vuoksi kunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Hallintolaki (434/2003) 44 § 1 mom., 45 § 1 mom.
Varhaiskasvatuslaki (540/2018) 15 b §, 15 c §, 15 e
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 20.12.2022
Diaarinumero: LSSAVI/13304/2022
Oppilas, jolla oli ollut perusopetuksessa yksilöllistetty oppimäärä äidinkielessä ja matematiikassa, haki harkintaan perustuvan valinnan kautta ajoneuvoalan opiskelupaikkaa. Valintamenettely oli perustunut osin kirjallisiin asiakirjoihin ja osin oppimisvaikeuksiin liittyvään testiin. Koulutuksen järjestäjä epäsi hakijalta opiskelupaikan hakijan tuen tarvetta perusopetuksessa koskevan selvityksen perusteella. Koulutuksen järjestäjän päätöksessä oli painotettu hakijan tarvitsevan aikuistukea oppimiseen sekä lyhyitä ja selkeitä ohjeita. Lisäksi mainittiin, että hakijalla oli ollut perusopetuksessa yksilöllistetty oppimäärä useissa oppiaineissa. Hakijan tuen tarvetta ammatillisissa opinnoissa ei ollut kuitenkaan otettu huomioon opiskelupaikasta päätettäessä.
Aluehallintovirasto hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi koulutuksen järjestäjän päätöksen, koska tuen tarvetta olisi pitänyt selvittää suunniteltujen ammatillisten opintojen suhteen. Asia palautettiin koulutuksen järjestäjälle uudelleen käsiteltäväksi.
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 39 §:n mukaan koulutuksen järjestäjän on harkintaan perustuvassa valinnassa arvioitava hakijan edellytykset suoriutua kyseisen alan ammattitutkinnosta. Opiskelijaksi ottamisen perusteista ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa annetussa opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksessa säädetään hakijasta, joka on perusopetuksessa opiskellut yksilöllistetyn oppimäärän mukaisia opintoja matematiikassa ja äidinkielessä.
Aluehallintovirasto huomautti, ettei edellä mainitun asetuksen 19 §:n 2 momenttia ole tarkoitettu sovellettavaksi niin, että se sulkee pois hakijoita. Harkinnassa on sen sijaan arvioitava hakijan edellytykset suoriutua sen alan ammattitutkinnosta, jolle hakija on pyrkinyt, ja etsittävä sopiva koulutuspolku hakijalle. Aluehallintovirasto totesi, että perusopetuksen matematiikan ja äidinkielen yksilöllistetyn oppimäärän katsotaan voivan aiheuttaa haasteita aloilla, joilla painotetaan kielellistä ja matemaattista osaamista. Aluehallintovirasto ei pitänyt ajoneuvoalaa tyypillisesti sellaisena alana.
Aluehallintovirasto totesi myös, että opiskelijan edellytyksiä suoriutua ammattitutkinnosta ei ole mahdollista arvioida ennen kuin on selvitetty, mitä tukea opiskelija tosiasiassa tarvitsee kyseisissä opinnoissa. Käytettävissä olevat tukimuodot ja ammatillisten opintojen sisältö ovat erilaisia kuin perusopetuksessa.
Hallintolain 31 §:n mukaan viranomaisen on selvitettävä asia riittävällä ja asianmukaisella tavalla. Aluehallintovirasto katsoi, että tuen tarve olisi pitänyt selvittää ammatillisten opintojen suhteen, ottaen erityisesti huomioon, että ajoneuvoala ei ole ala, jolla on ilmeisen mahdotonta suoriutua tutkinnosta, kun opiskelijalla on matemaattisia ja kielellisiä haasteita. Kielteinen päätös oli tehty puutteellisen selvityksen perusteella, ja asia palautettiin näin ollen koulutuksen järjestäjälle.
Laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) 39 §
Hallintolaki (434/2003) 6 §, 31 §
Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus opiskelijaksi ottamisen perusteista ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa (699/2017) 19 §, 20 §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 26.8.2022
Diaarinumero: LSSAVI/9851/2022
Oppivelvollisen lapsen rekisteröity äidinkieli oli ruotsi, ja lapsi oli ollut ruotsinkielisessä päiväkodissa ja esiopetuksessa, josta vastasi yksityinen opetuksen järjestäjä. Lapsen ruotsin kielen taito oli siitä huolimatta rajallinen. Yksityinen opetuksen järjestäjä ei myöntänyt lapselle toissijaista paikkaa ruotsinkielisestä koulusta sillä perusteella, että lapsella ei ollut edellytyksiä omaksua opetusta koulun opetuskielellä. Yksityisellä opetuksen järjestäjällä ja kaupungilla oli sopimus, jonka mukaan kaupunki voi osoittaa koulun ruotsinkielisten oppivelvollisten lähikouluksi. Huoltajat vaativat myöntämään lapselle paikan koulusta.
Aluehallintovirasto hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Päätöksen muuttamiseen ei katsottu olevan perusteita. Yksityinen opetuksen järjestäjä voi olla myöntämättä oppilaalle toissijaista paikkaa, jos oppilaalla ei ole edellytyksiä omaksua opetusta koulun opetuskielellä.
Perusopetuslain 6 §:n 2 momentin mukaan kunta osoittaa oppivelvolliselle lähikoulun tai muun soveltuvan paikan, jossa annetaan opetusta oppilaan omalla kielellä. Kyseessä olevassa tapauksessa kunta ei ollut osoittanut opetuskieleksi ruotsia, vaan perhe oli vapaaehtoisesti hakenut toissijaista koulupaikkaa yksityiseltä opetuksen järjestäjältä.
Aluehallintovirasto totesi, ettei laissa mainita käsitettä ”äidinkieli” oppilaan opetuksen saamista koskevan oikeuden yhteydessä. Oppilaan rekisteröidyn äidinkielen ei tarvitse vastata todellista kielitaitoa tai kulttuuritaustaa, ja käsitteen ”oppilaan oma kieli” on sen vuoksi katsottava tarkoittavan kieltä, jota oppilas puhuu sujuvasti arjessa. Lähtökohtana on useimmiten, että oppilas on otettava toissijaiselle paikalle, jos vapaita paikkoja on, mutta koska oppivelvollisella ei ole subjektiivista oikeutta toissijaiseen paikkaan, koululla on aluehallintoviraston mukaan oltava harkintamahdollisuus, jos oppilas ei kykene omaksumaan opetusta riittävästi.
Selvityksen mukaan lapsi ei puhunut mielellään ruotsia päiväkodissa, ja hänellä oli muutaman sadan sanan sanavarasto. Monivuotisen seurantajakson perusteella kyseisen oppilaan ruotsin kielen taito ei vastannut sujuvaa kielitaitoa. Näin ollen se, että lapsen rekisteröity äidinkieli oli ruotsi, ei merkinnyt, että ruotsi oli ”oppilaan oma kieli”, eikä lapsella siten ollut subjektiivista oikeutta ruotsinkieliseen opetukseen.
Aluehallintovirasto totesi myös, että kielitaito opetuksen omaksumisen edellytyksenä ei ole sellainen henkilökohtainen ominaisuus, että se olisi valintaperusteena syrjivä. Opetuksen järjestäjä on perusopetuslain 30 §:n 1 momentin mukaan velvollinen huolehtimaan siitä, että oppilaan oikeus saada opetusta ja oppimisen tukea toteutuu. Aluehallintovirasto katsoi, että perusopetuslain 3 a §:ssä säädettyä lapsen edun periaatetta oli sovellettu, koska opetuksen järjestäjä teki päätöksen, joka mitä todennäköisimmin turvasi lapsen mahdollisuudet omaksua opetusta.
Perusopetuslaki (628/1998) 3 a §, 4 § 1 ja 4 mom., 6 § 2 mom., 17 § 1 mom., 28 § 2 mom., 30 § 1 mom.
Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 8 §, 10 §
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) 4 §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 2.9.2022
Diaarinumero: LSSAVI/10229/2022
Opiskelija haki opiskelemaan lukioon, mutta hakemus hylättiin, koska rehtori ei ollut saanut ajoissa opintorekisteriotetta lukiosta, jota opiskelija oli käynyt aikaisemmin. Hakija oli ollut yhteydessä koulun rehtoriin varmistaakseen, mitä liitteitä jatkuvassa haussa tarvittiin, mutta täydennyksen toimittamiselle ei ollut annettu tarkkaa määräaikaa. Hakijan toimittaessa pyydetyn opintosuoritusotteen rehtori ilmoitti, että se oli päivän myöhässä. Lukiohakemus hylättiin tästä syystä. Rehtori viittasi kunnan yhteishaun ulkopuolista opiskelijaksi ottamista koskeviin perusteisiin.
Aluehallintovirasto hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi rehtorin päätöksen, koska täydennysten toimittamiselle ei ollut ilmoitettu määräaikaa. Asia palautettiin koulutuksen järjestäjälle uudelleen käsiteltäväksi.
Lukiolain 19 §:n 3 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä päättää jatkuvasta hausta lukiokoulutukseen ja siihen liittyvistä hakuajoista ja menettelyistä täytettäessä sellaisia opiskelupaikkoja, joita ei täytetä valtakunnallisin hakumenettelyin.
Aluehallintovirasto totesi hallintolain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen lähtevän siitä, että kaikkia hakijoita on vertailukelpoisessa tilanteessa kohdeltava samalla tavalla. Aluehallintovirasto totesi, ettei selvityksestä ilmennyt, oliko oppilaaksi ottamisen perusteet, joihin rehtori viittasi, vahvistettu tai miten ne oli ilmoitettu hakijoille. Aluehallintovirasto katsoi myös, että perusteiden kielellinen muotoilu oli osin käsittämätön ja yhteys hakijan hakemukseen oli epäselvä. Aluehallintovirasto huomautti, että viranomaisen on hallintolain 9 §:n 1 momentin mukaan käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä.
Hallintolain 33 §:n mukaan viranomaisen on asetettava täydentämistä varten asian laatuun nähden riittävä määräaika. Määräaikaa voidaan asianosaisen pyynnöstä pidentää, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi. Aluehallintoviraston mukaan hakijalle voidaan katsoa annetun mahdollisuus täydentää hakemustaan, mutta selvityksessä ei osoitettu, että hakijalle olisi annettu määräaikaa tai ilmoitettu, että asia voidaan ratkaista, vaikka täydennystä ei toimitettaisi. Aluehallintovirasto totesi näin ollen, ettei rehtori voinut kielteisen valintapäätöksen perusteena vedota siihen, että hakija oli toimittanut täydennyksen liian myöhään.
Lukiolaki (714/2018) 19 § 1 ja 3 mom.
Hallintolaki (434/2003) 6 §, 9 § 1 mom., 33 §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 9.9.2022
Diaarinumero: LSSAVI/11137/2022
Ammatilliseen koulutukseen hakenut oli jäänyt ilman opiskelupaikkaa pääsy- ja soveltuvuuskokeen perusteella. Hakija teki oikaisuvaatimuksen päätöksestä sen perusteella, että päätöksenteko valintahaastattelusta koostuneen kokeen yhteydessä oli ollut mielivaltaista. Koulutuksen järjestäjä oli laatinut lomakkeen, jossa oli kategoriat haastattelun pisteytystä varten, mutta siitä huolimatta vain yhteispisteet oli kirjattu.
Aluehallintovirasto hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi rehtorin päätöksen, koska päätöksenteon mielivaltaisuutta ei voitu haastattelun arvioinnin puutteellisen kirjaamisen vuoksi sulkea pois. Asia palautettiin koulutuksen järjestäjälle uudelleen käsiteltäväksi.
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 39 §:n mukaan opiskelijaksi ottamisessa on sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita. Koulutuksen järjestäjä päättää käytettävistä valintaperusteista sekä pääsy- ja soveltuvuuskokeista, paitsi jos opiskelijaksi ottaminen tapahtuu yhteishaussa.
Kyseessä olevassa tapauksessa koulutuksen järjestäjä kutsui ammatilliseen koulutukseen hakeneet valintahaastatteluun, joka oli jaettu kolmeen erikseen pisteytettävään kysymyskategoriaan. Aluehallintovirasto totesi haastatelleiden opettajien merkintöjen perusteella, että näitä kategorioita ei ollut täytetty, vaan ainoastaan yhteispisteet oli ilmoitettu. Haastattelukysymysten vastauksia ei ollut kirjattu, eikä vastausten vaikutuksesta pisteytykseen tai arviointiin ollut merkintöjä. Mitään yleistä kuvausta pisteytyksestä ei myöskään ollut.
Hallintolain 6 §:ssä säädettyjen hyvän hallinnon periaatteiden mukaan viranomaisen toimien on oltava puolueettomia (objektiviteettiperiaate) ja viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti (yhdenvertaisuusperiaate). Aluehallintovirasto katsoi näiden periaatteiden edellyttävän, että sitä, millä perustein viranomainen on käyttänyt julkista valtaansa, on pystyttävä arvioimaan jälkikäteen. Koska kirjaukset olivat kyseessä olevassa tapauksessa puutteellisia,
aluehallintovirasto katsoi, ettei tällainen arviointi ollut mahdollista ja että mielivaltaista päätöksentekoa ei näin ollen voitu sulkea pois. Opiskelupaikkaa koskeva kielteinen päätös oli näin ollen tehty objektiviteettiperiaatteen ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti.
Laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) 37 § 1 mom., 38 §, 39 §
Hallintolaki (434/2003) 6 §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 11.8.2022
Diaarinumero: LSSAVI/9517/2022
Vammaiselle lapselle osoitettiin esiopetuspaikka yleisessä ryhmässä, vaikka huoltajat katsoivat, että lapsi tarvitsi hänen erityistarpeitaan paremmin vastaavan paikan. Kunnan lausunnon mukaan yleisessä ryhmässä lapsen tukena olisi henkilökohtainen avustaja, tehtävät mukautettaisiin lapsen tason mukaan ja lapsi saisi iänmukaisia kielellisiä ja sosiaalisia malleja. Huoltajat toivoivat, että lapsi saisi paikan pienemmästä yksiköstä, jossa hän ei olisi ainoa vammainen lapsi. Lapsen osalta ei ollut tehty päätöstä pidennetystä oppivelvollisuudesta.
Aluehallintovirasto hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Päätöksen muuttamiseen ei ollut perusteita. Lapsen sijoittamista tavalliseen esiopetusryhmään pidettiin lapsen kannalta parempana vaihtoehtona kuin pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluville lapsille tarkoitettua pienryhmää.
Perusopetuslain 6 §:n 2 momentin mukaan kunta osoittaa oppilaalle lähikoulun tai muun paikan, jossa annetaan opetusta sellaisella oppilaan kielellä, jolla kunta on velvollinen opetusta järjestämään.
Kunta oli lapsen tuen tarpeen ja yhtenäisen oppimispolun huomioon ottaen osoittanut lapselle esiopetuspaikan, joka kunnan käsityksen mukaan sopi hänelle parhaiten. Kunnan lausunnosta ilmeni, että pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluville lapsille tarkoitettu pienempi ryhmä ei tarjonnut lapselle oikeanlaista tukea ja että sijoittaminen yleiseen esiopetusryhmään tukisi lapsen sosiaalista vuorovaikutusta ja antaisi roolimalleja. Kunta tarjosi lapselle myös henkilökohtaisen avustajan ja mukautettuja tehtäviä yleisessä ryhmässä. Suunnitelmana oli, että lapsi aloittaisi erityisluokalla esiopetuksen jälkeen.
Perusopetuslain 17 §:n 1 momentin mukaan erityinen tuki järjestetään oppilaan etu ja opetuksen järjestämisedellytykset huomioon ottaen muun opetuksen yhteydessä tai osittain tai kokonaan erityisluokalla tai muussa soveltuvassa paikassa. Aluehallintovirasto totesi, että inkluusioperiaate on vahva ja että ensisijaisesti olisi aina pyrittävä inkluusioon, jollei yksittäisessä tapauksessa tarvita erityisratkaisuja.
Tämä on myös vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaista.
Aluehallintovirasto katsoi, että huoltajien puoltama vaihtoehtoinen ryhmä oli suunnattu lapsille, joilla oli pidennetty oppivelvollisuus ja suurempia haasteita kuin kyseisellä lapsella ja että sellainen ryhmä ei välttämättä edistäisi lapsen kehitystä. Aluehallintovirasto katsoi myös, että kunnalla oli valmius ottaa huomioon lapsen erityistarpeet yleisessä ryhmässä ja että järjestely oli lapsen edun mukainen. Yleiseen esiopetusryhmään sijoittamista koskevan päätöksen muuttamiseen ei sen vuoksi ollut aluehallintoviraston mukaan perusteita.
Perusopetuslaki (628/1998) 6 § 1–2 mom., 17 § 1 mom.
Hallintolaki (434/2003) 6 §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 25.3.2022
Diaarinumero: LSSAVI/20643/2021
Ruotsinkielisessä koulussa olevan oppivelvollisen huoltajat tekivät oikaisuvaatimuksen lapsen erityistä tukea koskevasta päätöksestä, koska päätökseen sisältyi koulun ja opetuskielen vaihtaminen. Ennen päätöstä tehdystä pedagogisesta selvityksestä ilmeni, että oppilas siirrettäisiin pienryhmään suomenkieliseen kouluun, koska kunnassa ei ollut ruotsinkielisellä puolella ryhmää, jossa annettaisiin vastaavaa tukea ja jolla olisi vastaavat resurssit. Oppivelvollisen huoltajat olivat kommentoineet pedagogista selvitystä koskevan kuulemisen yhteydessä, että oppilaan silloiset tukimuodot eivät vaikuttaneet olevan pitkäaikainen ratkaisu lapselle ja että lapselle olisi hyötyä pienestä ryhmästä, rauhallisesta kouluympäristöstä ja mukautetusta opetuksesta. Kunnan ruotsinkielisen perusopetuksen päällikkö sanoi saaneensa sen käsityksen, että huoltajat olivat näin hyväksyneet koulun ja opetuskielen vaihtamisen.
Aluehallintovirasto hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi erityistä tukea koskevan päätöksen, koska päätös oli tehty perusopetuslain vastaisesti. Opetuksen järjestäjä ei voi yksipuolisesti päättää oppilaan opetuskielen muuttamisesta. Asia palautettiin kunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Perusopetuslain 6 §:n 2 momentin mukaan kunta osoittaa oppilaalle lähikoulun tai muun paikan, jossa annetaan opetusta sellaisella oppilaan omalla kielellä, jolla kunta on velvollinen opetusta järjestämään. Kunta voi perustellusta opetuksen järjestämiseen liittyvästä syystä opetuskieltä muuttamatta vaihtaa opetuksen järjestämispaikkaa.
Aluehallintovirasto totesi, että opetuksen järjestäjä ei voi yksipuolisesti vaihtaa oppilaan opetuskieltä, vaikka oppilas voisi saada parempaa tukea opetusryhmässä, joka on tarjolla vain kyseisessä kielessä. Oppilaan tarvitsemaa oppimisen ja koulunkäynnin tukea on tarvittaessa voitava tarjota omalla kielellä. Kunta voi perusopetuslain 4 §:n 1 momentin mukaan järjestää nämä palvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa taikka hankkia ne muulta perusopetuksen järjestäjältä.
Aluehallintovirasto katsoi, ettei opetuksen järjestäjä ole voinut päätellä huoltajien suostuneen opetuskielen vaihtamiseen heidän kuulemisessa esittämiensä kommenttien perusteella. Pätevä suostumus edellyttää, että henkilö vapaaehtoisesti ja nimenomaisesti suostuu johonkin tiettyyn ja tietää, mitä suostumus merkitsee. Se, että oikaisuvaatimus koski ensisijaisesti tiettyä opetuskieltä, puhui myös vahvasti sen puolesta, että huoltaja ei ollut antanut tietoisesti suostumustaan opetuskielen vaihtamiseen.
Aluehallintovirasto katsoi näillä perustein, että päätös oli tehty perusopetuslain 6 §:n 2 momentin vastaisesti.
Perusopetuslaki (628/1998) 4 § 1 mom., 6 § 2 mom., 17 § 1–3 mom.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 24.8.2021
Diaarinumero: LSSAVI/10493/2021
Lapsen huoltajat vaativat muuttamaan johtavan rehtorin päätöstä siitä, että lapsi ei saa aloittaa perusopetusta vuotta tavanomaista aikaisemmin. Rehtori oli hylännyt huoltajien hakemuksen sen perusteella, että lapsen tuleva opetuskieli olisi ruotsi eikä lapsen silloinen ruotsin kielen taito ollut samalla tasolla kuin hänen suomen kielen taitonsa. Huoltajat katsoivat, että heikompi ruotsin kielen taito ei voinut olla esteenä koulun aloituksen aikaistamiselle. Psykologin selvityksen mukaan lapsen kognitiiviset taidot olivat iänmukaisia ja suomen kielen taito ikätasoa parempi, kun taas ruotsin kielen taito oli ikätasoa heikompi. Psykologi ei tästä huolimatta sulkenut pois sitä, että lapsi aloittaisi vuotta aikaisemmin koulussa, jonka opetuskieli oli ruotsi.
Aluehallintovirasto muutti rehtorin päätöstä tekemällä heti päätöksen siitä, että lapsella oli oikeus aloittaa perusopetus vuotta säädettyä aikaisemmin. Aluehallintovirasto ei palauttanut asiaa kunnalle uudelleen käsiteltäväksi, koska lukuvuosi oli jo alkanut eikä päätöksenteon perusteeksi tarvittu uutta selvitystä.
Perusopetuslain 27 §:n mukaan lapsella on oikeus aloittaa perusopetus vuotta aikaisemmin, jos lapsella psykologisten ja tarvittaessa lääketieteellisten selvitysten perusteella on edellytykset suoriutua opiskelusta. Opetuksen järjestäjä voi mainittujen selvitysten perusteella myös antaa lapselle luvan aloittaa perusopetus vuotta säädettyä myöhemmin.
Aluehallintovirasto totesi, että huoltajalla on lakisääteinen oikeus päättää oppivelvollisen koulunkäynnin aloittamisesta vuotta säädettyä aikaisemmin. Opetuksen järjestäjällä on kuitenkin harkintavalta sen suhteen, onko lapsella riittävät edellytykset suoriutua opiskelusta, mutta sen mittaamista ei ole määritelty tarkemmin.
Aluehallintovirasto totesi, ettei perusopetuksen aloituksen aikaistamiseksi voida edellyttää erityislahjakkuutta. Kognitiivisten taitojen ja kielitaidon erot voivat usein olla merkittäviä samassa ikäryhmässä, ja niiden tasoittamiseen voidaan tarvita oppimisen tukitoimia. Kynnyksen sille, mitä voidaan pitää riittämättöminä edellytyksinä suoriutua opiskelusta, tulee näin ollen olla korkea.
Psykologin ja puheterapeutin arvion mukaan lapsen taidot olivat iänmukaisia tai ikätasoa parempia, lukuun ottamatta ruotsin kielen taitoa. Lapsen ruotsinkielisten virkkeiden ymmärtäminen oli kuitenkin normaalivaihtelun rajoissa. Aluehallintovirasto katsoi, että ruotsin kielen taidon voitiin kognitiivisen ja kielellisen kokonaistilanteen perusteella odottaa kehittyvän niin, ettei lapsella olisi vaikeuksia suoriutua opiskelusta.
Vaikka opetuksen järjestäjä halusi lapsen edun periaatteen mukaisesti varmistua siitä, että lapsen opiskelu ei vaikeutuisi, se ei aluehallintoviraston mukaan kuitenkaan voinut olla peruste hylätä huoltajien hakemusta koulunkäynnin aloittamisesta vuotta aikaisemmin. Aluehallintovirasto hyväksyi näin ollen huoltajien oikaisuvaatimuksen ja muutti hallintopäätöstä niin, että lapsi voi aloittaa perusopetuksen jo alkaneena lukuvuotena.
Perusopetuslaki (628/1998) 27 §
Hallintolaki (434/2003) 49 g §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 14.8.2020
Diaarinumero: LSSAVI/7524/2020
Kunta oli aluejakonsa vastaisesti osoittanut oppilaalle väärän lähikoulun. Kun virheellinen päätös tuli ilmi, kunta teki yksipuolisesti uuden päätöksen, jonka mukaan lähikoulu, johon oppilas virheellisesti ohjattiin ensimmäisessä päätöksessä, oli nyt oppilaan toissijainen koulupaikka. Toissijaiseen paikkaan liittyy muun muassa se, että huoltajat vastaavat itse kuljetuskustannuksista. Selvityksestä ei ilmennyt, että oppilas olisi hakenut toissijaista paikkaa kyseisestä koulusta.
Aluehallintovirasto hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi rehtorin päätöksen toissijaisen paikan antamisesta oppilaalle koulusta, koska päätös oli tehty ilman huoltajien suostumusta. Aiempi päätös siitä, että koulu oli oppilaan lähikoulu, jäi näin ollen voimaan.
Perusopetuslain 6 §:n 2 momentin mukaan kunta osoittaa oppilaalle lähikoulun tai muun paikan, jossa annetaan opetusta sellaisella oppilaan omalla kielellä, jolla kunta on velvollinen opetusta järjestämään. Perusopetuslain 28 §:n 1 momentin mukaan oppilaalla on oikeus käydä osoitettua koulua tai pyrkiä oppilaaksi muuhun kouluun (toissijainen koulupaikka).
Aluehallintovirasto totesi, että yksityishenkilön on hallintolain 6 §:ssä säädetyn luottamuksensuojaperiaatteen mukaisesti voitava luottaa viranomaisen päätöksen lainmukaisuuteen ja siihen, ettei päätöstä muuteta yksipuolisesti tavalla, joka vaikuttaa kielteisesti yksityishenkilön oikeuteen tai etuun.
Hallintolain 50 §:ssä säädetään viranomaisen oman päätöksen muuttamisen edellytyksistä. Asiavirheen korjaamiseksi tehtävän korvaavan päätöksen on vastattava luonteeltaan virheellistä päätöstä. Aluehallintovirasto totesi, että korjaaminen olisi kyseessä olevassa tapauksessa merkinnyt päätöstä oppilaan osoittamisesta kouluun, joka aluejaon mukaan oli oppilaan oikea lähikoulu, ei toissijaisen paikan antamista oppilaalle koulusta, jonka ensin virheellisesti osoitettiin olevan oppilaan lähikoulu.
Aluehallintovirasto totesi myös, että hallintolain 50 §:ssä tarkoitettua päätöstä ei voi muuttaa asianosaisen vahingoksi ilman suostumusta, jollei virhe ole ilmeinen ja aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä. Toissijaisessa koulussa olevan oppilaan huoltajat vastaavat itse kuljetuskustannuksista, mikä voi merkitä huomattavaa vahinkoa. Aluehallintovirasto katsoi, että huoltajat eivät olleet myötävaikuttaneet päätöksen virheellisyyteen, koska lähikoulua koskeva päätös oli tehty oikein ilmoitetun kotiosoitteen perusteella. Kunnalla ei näin ollen ollut lainmukaista perustetta tehdä toissijaista koulupaikkaa koskevaa päätöstä ilman huoltajien suostumusta.
Perusopetuslaki (628/1998) 6 § 1–2 mom., 28 §
Hallintolaki (434/2003) 6 §, 50 §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 15.6.2020
Diaarinumero: LSSAVI/20622/2019
Vammaisen oppilaan huoltajat tekivät oikaisuvaatimuksen päätöksestä, jonka mukaan oppilaan opetus järjestettäisiin erityisluokalla ja toiminta-alueittain. Koulu arvioi, että oppilaan oli harjoiteltava perustaitoja toiminta-alueittaisessa opetuksessa, kun taas huoltajat katsoivat, että sellaisia taitoja olisi harjoiteltava kotona ja että oppilas olisi sijoitettava yleisopetukseen. Huoltajat huomauttivat myös, ettei oppilaan vamma saanut johtaa oppilaan syrjintään opetuksessa mukautusten tekemättä jättämisen vuoksi.
Aluehallintovirasto hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Koulun tehtävänä on tarjota oppilaan tarvitsemaa oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä, eikä tuki saa olla riippuvainen mistään sellaisesta, mitä oppilas tekee koulun ulkopuolella.
Yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin, sillä on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Aluehallintovirasto totesi, että toiminta-alueittainen opiskelu on osa perusopetuslain 17 §:ssä säädettyä erityistä tukea. Toiminta-alueittaista opiskelua ei voida sen vuoksi ilmiönä katsoa kielletyksi syrjinnäksi.
Aluehallintovirasto totesi myös, että koulun tehtävänä on perusopetuslain 30 §:n 1 momentin mukaan tarjota oppilaan tarvitsemaa oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Huoltaja ei voi näin ollen vaatia oppilaan osallistumista yleisopetukseen viitaten siihen, että oppilas voi harjoitella perustaitoja kotona, koska se, mitä oppilas harjoittelee kouluajan ulkopuolella, ei saa vaikuttaa koulun tehtävään.
Aluehallintovirasto piti selvityksen perusteella selvitettynä, että oppilaan oli vielä harjoiteltava perustaitoja voidakseen täysin omaksua varsinaisen opetuksen. Aluehallintovirasto katsoi näin ollen, että valittu toiminta-alueittaiseen opiskeluun perustuva ratkaisu oli kohtuullinen. Aluehallintovirasto totesi myös, että toiminta-alueittainen opiskelu ei ole pysyvä ratkaisu. Oppilas voi mahdollisesti siirtyä myöhemmin asteittain yleisopetukseen, jos perustaidot ovat riittävällä tasolla.
Perusopetuslaki (628/1998) 17 § 3 mom., 30 § 1 mom.
Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta (422/2012) 9 § 3 mom.
Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 8 §, 11 § 1 mom.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 25.6.2020
Diaarinumero: LSSAVI/19954/2019
Koulukuljetukseen oikeutetun oppilaan huoltajat vaativat, että koulupaikkaa koskeva päätös kumotaan ja että oppilaalle osoitetaan toinen lähikoulu koulumatkan keston vuoksi. Oppilaan asuinkunta oli tehnyt sopimuksen toisessa kunnassa sijaitsevan koulun kanssa, jonne kaikki 7.–9. vuosiluokan ruotsinkieliset oppilaat ohjattiin. Oppilaan koulukuljetuksen reitti oli mitattu elokuussa, jolloin olivat voimassa kesänopeusrajoitukset. Koulumatkan kesto oli silloin 1 tunti 27 minuuttia yhteen suuntaan. Käytännössä oppilaan päivittäinen koulumatka ylitti kuitenkin yhteenlasketun kolmen tunnin enimmäiskeston toistuvasti syksyn aikana, ja talvikelin odotettiin pahentavan ongelmaa.
Aluehallintovirasto hyväksyi oikaisuvaatimuksen, koska päätöksenteossa ei ollut selvitetty riittävästi, miten koulukuljetus toteutettaisiin ja kuinka kauan päivittäinen koulumatka kestäisi. Aluehallintovirasto palautti näin ollen asian kunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Perusopetuslain 6 §:n 1 momentin mukaan opetus tulee kunnassa järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen sijainti sekä liikenneyhteydet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä. Mainitun lain 2 momentin mukaan kunta osoittaa oppilaalle lähikoulun tai muun paikan, jossa opetusta annetaan oppilaan kielellä.
Oikeudesta maksuttomaan koulukuljetukseen säädetään perusopetuslain 32 §:n 1 momentissa. Jos perusopetusta saavan oppilaan koulumatka on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen. Pykälän 2 momentin mukaan oppilaan päivittäinen koulumatka odotuksineen saa kestää enintään kolme tuntia, jos oppilas on lukuvuoden alkaessa täyttänyt 13 vuotta.
Aluehallintovirasto totesi, että koulumatkan keston lakisääteinen raja on ehdoton ja sen saa ylittää ainoastaan yksittäisissä ja täysin odottamattomissa tilanteissa. Tämä ehdoton aikaraja on otettava huomioon viran puolesta. Koulukuljetuksia ei voi sen vuoksi järjestää niin, että kolmen tunnin aikaraja alittuu niukasti hyvällä kelillä. Kyseessä olevassa tapauksessa kolmen tunnin aikaraja oli ylittynyt 22 kertaa syksyllä, mitä ei aluehallintoviraston mukaan voitu pitää hyväksyttävänä.
Sopimus ruotsinkielisen koulun kanssa oli tehty ennen kuin oppilaan nykyisen asuinkunnan maantieteellinen alue oli kasvanut huomattavasti. Kyseinen oppilas asui kunnan kauimmaisessa osassa osoitettuun kouluun nähden, joka oli aikaisemmin eri kunta. Aluehallintovirasto totesi, että koulun kanssa tehty yhteistyösopimus ei estä asuinkuntaa hankkimasta palveluja toiselta palveluntuottajalta, jos oppilaan oikeudet toteutuisivat paremmin tätä vaihtoehtoa käyttäen.
Perusopetuslain 4 §:n 1 momentin mukaan kunta vastaa siitä, että sen muilta palveluntuottajilta hankkimat palvelut järjestetään lain mukaisesti. Aluehallintovirasto katsoi, ettei kunta sen vuoksi voinut vedota siihen, että kunnan kanssa sopimuksen tehnyt koulu järjesti koulukuljetukset. Kunta vastaa viime kädessä alueellaan asuvien oppivelvollisten perusopetuslain mukaisten oikeuksien toteutumisesta. Kunnalla on myös taloudellinen vastuu ratkaisuista, ja se voi tarvittaessa päättää koulukuljetuksista, vaikka toinen toimija huolehtisi niiden toteuttamisesta.
Aluehallintovirasto katsoi näillä perustein, ettei kunta ollut selvittänyt asiaa riittävästi. Aluehallintovirasto hyväksyi näin ollen oikaisuvaatimuksen.
Perusopetuslaki (628/1998) 4 § 1–2 mom., 6 § 1–2 mom., 32 § 1–2 mom.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 27.10.2023
Diaarinumero: ESAVI/17586/2023
Huoltaja vaati oikaisuvaatimuksessa, että rehtorin päätös lapsen lähikoulusta kumotaan ja tälle osoitetaan lähikouluksi huoltajan esittämä koulu. Huoltaja perusteli vaatimustaan ensisijaisesti sillä, että perheen koti sijaitsee lähempänä toista koulua kuin sitä, jonka rehtori osoitti lapselle päätöksellään. Lisäksi huoltaja perusteli vaatimustaan muun muassa lapsen ystävien koulupaikoilla ja perheen muiden lasten tulevilla kouluvalinnoilla.
Kunta toi lausunnossa esille, että päätöksenteossa noudatettiin opetuksesta vastaavan lautakunnan päättämiä oppilaaksi ottamisen linjauksia. Lapselle osoitettiin lähikoulu hänen asuinpaikkansa mukaiselta oppilasalueelta koulukohtaisten enimmäisoppilasmäärien puitteissa siten, että koulumatka oli kaikki oppilasalueen koulutulokkaat huomioon ottaen mahdollisimman lyhyt ja turvallinen.
Aluehallintovirasto hylkäsi oikaisuvaatimuksen ja katsoi, että rehtorin päätös oli lainmukainen.
Perusopetuslain 4 §:n 1 momentin mukaan kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta. Perusopetuslain 6 §:n 1 momentin mukaan opetus tulee kunnassa järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen sijainti sekä liikenneyhteydet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä. Pykälän 2 momentin mukaan kunta osoittaa oppivelvolliselle lähikoulun tai muun soveltuvan paikan, jossa annetaan opetusta sellaisella oppilaan omalla kielellä, jolla kunta on velvollinen opetusta järjestämään.
Aluehallintovirasto totesi, että kunnalla on harkintavaltaa, kun se osoittaa lähikoulua. Kun kunta määrittää koulun oppilasalueita, se voi ottaa huomioon oppilaiden tarkoituksenmukaisen sijoittumisen eri kouluihin huomioon ottaen niillä kulloinkin käytettävissä olevat henkilöstö-, tila- ja muut voimavarat. Samalla on kuitenkin varmistettava, että oppilaiden koulumatkat ovat kokonaisuutena mahdollisimman lyhyitä ja turvallisia.
Lapselle oli osoitettu lähikouluksi koulu, joka sijaitsi hänen omalla oppilasalueellaan ja jonne koulutulokkaat oli asuinalueelta tuona vuonna ohjattu. Aluehallintovirasto katsoi esitetyn selvityksen perusteella, että lähikoulujaottelussa oli otettu asianmukaisesti huomioon se, että oppilaiden koulumatkat olisivat kokonaisuutena mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä. Perusopetuslaissa ei edellytetä, että lähikouluksi on osoitettava kotia fyysisesti lähin ja koulumatkareitiltään turvallisin koulu. Lisäksi aluehallintovirasto totesi, ettei huoltajan esittämille muille oikaisuvaatimusperusteille voitu antaa sovellettavien säännösten nojalla merkitystä.
Sovelletut säännökset
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 19.3.2024
Diaarinumero: ESAVI/45692/2023
Huoltaja teki oikaisuvaatimuksen rehtorin päätöksestä ottaa lapsi kouluun vieraskuntalaisena niin sanottuna toissijaisena hakijana. Huoltaja vaati, että päätös kumottaisiin ja lapselle osoitettaisiin koulupaikka oman asuinkuntansa lähikoulusta. Hän perusteli vaatimustaan muun ohessa sillä, että kunta otti kantaa vanhempien väliseen huoltoriitaan, kun se myönsi toissijaisen koulupaikan kyseisestä kunnasta.
Kunnan selvityksestä ilmeni, että kyseinen huoltaja oli toimittanut lapsen lähikouluksi osoitetulle koululle käräjäoikeuden päätöksen määräaikaisesta sovinnosta, joka koski lapsen tapaamista ja asumista. Päätöksen mukaan lapsi asui huoltajiensa luona vuoroviikoin siten, että virallinen asuinpaikka oli muutosta hakeneen huoltajan luona. Tämä asui toisessa kunnassa kuin missä lapselle osoitettu lähikoulu sijaitsi.
Selvityksen antanut kunta ohjasi huoltajia ottamaan yhteyttä siihen kuntaan, jossa lapsi käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti virallisesti asui, jotta se voisi osoittaa lapselle lähikoulun. Lisäksi kunta kertoi edellytyksistä jatkaa nykyisessä koulussa toissijaisena oppilaana.
Toinen huoltaja haki lapselle toissijaista koulupaikkaa nykyisestä koulusta. Rehtori myönsi lapselle toissijaisen koulupaikan, koska lapsen opetusryhmässä oli vapaita oppilaspaikkoja. Päätöksenteossa rehtori noudatti kunnan opetuksesta vastaavan lautakunnan päätöstä linjauksista, jotka koskevat perusopetuksen oppilaaksiottoa.
Aluehallintovirasto hylkäsi oikaisuvaatimuksen ja katsoi, että rehtorin päätös oli lainmukainen.
Perusopetuslain 4 §:n 1 momentin mukaan kunta on velvollinen järjestämään alueellaan asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta. Perusopetuslain 6 §:n 2 momentin mukaan kunta osoittaa oppivelvolliselle lähikoulun tai muun soveltuvan paikan.
Perusopetuslain 28 §:n 1 momentin mukaan perusopetuksessa oppilaalla on oikeus käydä 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua koulua. Pykälän 2 momentin mukaan oppivelvollinen voi hakea oppilaaksi myös muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun kouluun. Hakijoihin on sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita.
Aluehallintovirasto totesi, että perusopetuslain 28 §:n nojalla oppivelvollinen voi pyrkiä oppilaaksi myös muuhun kuin kunnan oppivelvolliselle osoittamaan lähikouluun. Hänellä on vapaa hakeutumisoikeus kouluihin. Toisaalta lain mukaan perusopetuksessa oppilaalla on oikeus käydä tälle osoitettua lähikoulua. Näin ollen oppilaat, jotka kunta on osoittanut kouluun ensisijaisesti, voivat valinnassa syrjäyttää kouluun hakeutuneet muut oppilaat, jos koulussa ei ole kaikille tilaa. Jos koulussa on tilaa, on kouluun hakevalla oppilaalla oikeus päästä hakemaansa kouluun.
Aluehallintovirasto katsoi, että koulun rehtorin tuli ottaa lapsi toissijaisena hakijana kouluun, koska koulussa oli tilaa. Rehtorin päätöksessä ei ollut määrätty siitä, mitä koulua lapsen on käytävä. Päätöksessä ei ollut myöskään rajoitettu lapsen oikeutta käydä asuinkuntansa osoittamaa koulua eikä huoltajille kuuluvia tehtäviä. Lapsen huoltajat vastaavat yhdessä lapsen huoltoon liittyvistä tehtävistä, ellei toisin ole säädetty tai määrätty. Huoltajien välinen erimielisyys ratkaistaan tuomioistuimessa. Rehtorin päätös oli asiassa sovellettavien säännösten ja kunnan määräysten mukainen.
Sovelletut säännökset
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 27.10.2023
Diaarinumero: ESAVI/17613/2023
Huoltajat vaativat oikaisuvaatimuksessa, että kunnan perusopetuksen johtajan päätös tulisi kumota. Päätöksessä johtaja ei myöntänyt toissijaista koulupaikkaa huoltajien lapselle. Huoltajat perustelivat vaatimustaan turvallisella ja tutulla koulumatkalla sekä perheen arkea sujuvoittavilla järjestelyillä.
Kunta toi selvityksessään esille, että päätöksenteossa noudatettiin opetuksesta vastaavan lautakunnan linjauksia, jotka koskevat oppilaaksi ottamista. Peruskoulun aloittavaa lasta ei ollut otettu toissijaiseksi oppilaaksi, koska koulun ensimmäisen vuosiluokan opetusryhmät olivat täyttyneet ensisijaisista oppilaista, joille tämä koulu oli osoitettu lähikouluksi.
Aluehallintovirasto hylkäsi oikaisuvaatimuksen ja katsoi, että perusopetuksen johtajan päätös oli lainmukainen.
Oppivelvollinen voi perusopetuslain 28 §:n 2 momentin nojalla pyrkiä oppilaaksi myös muuhun kouluun kuin siihen, jonka kunta on osoittanut hänelle lähikouluksi. Pykälän 1 momentin mukaan perusopetuksessa oppilaalla on oikeus käydä hänelle osoitettua lähikoulua. Näin ollen oppilaat, jotka kunta on osoittanut kouluun ensisijaisesti, voivat valinnassa syrjäyttää kouluun hakeutuneet muut oppilaat, jos koulussa ei ole kaikille tilaa. Jos koulussa on tilaa, toissijaiseksi oppilaaksi kouluun hakevalla lapsella on oikeus päästä kouluun. Hakijoihin on sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita.
Hallituksen esityksessä koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 86/1997) on todettu, että huoltajien hakutoiveisiin perustuvan oppilasvalinnan toteuttamiseksi koulutuksen järjestäjien tulisi päättää valintaperusteiden lisäksi etukäteen, miten paljon oppilaita kuhunkin kouluun, luokalle tai muuhun koulutuspaikkaan voidaan ottaa.
Selvityksen perusteella koulun ensimmäisen vuosiluokan enimmäisoppilasmäärä oli täynnä, kun päätettiin lapsen toissijaisesta koulupaikasta. Koska koulussa ei ollut tilaa, perusopetuksen johtaja voi jättää ottamatta lapsen ensimmäisen vuosiluokan oppilaaksi.
Sovelletut säännökset
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 13.12.2022
Diaarinumero: ESAVI/26833/2022
Nuori ja hänen huoltajansa vaativat oikaisuvaatimuksessa, että rehtorin päätös olla valitsematta nuorta opiskelijaksi lukion kuvataide- ja muotoilulinjalle kumotaan ja hänet otetaan opiskelijaksi hakemalleen linjalle. Oikaisunhakijat katsoivat, että nuoren olisi tullut saada enemmän pisteitä opiskelijavalinnan tehtävistä.
Lukion rehtorin lausunnosta ilmeni, että opiskelijavalintaan vaikuttivat
Kummastakin voi saada enintään kymmenen pistettä. Portfolion ja valintakokeen tehtävänannot ja arviointikriteerit oli päätetty etukäteen. Arvioinnin suorittivat kaksi kuvataideopettajaa, jotka antoivat pisteet arviointikriteerien mukaisesti.
Aluehallintovirasto hylkäsi oikaisuvaatimuksen ja katsoi, että rehtorin päätös oli lainmukainen.
Lukiolain 22 §:n 1 momentin mukaan opiskelijaksi ottamisessa on sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita. Pykälän 2 momentin mukaan nuorille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa opiskelijaksi ottamisen perusteena käytetään hakijoiden aiempaa opintomenestystä ja hakutoiveita. Koulutuksen järjestäjä päättää mahdollisesti järjestettävistä valinta- tai soveltuvuuskokeista ja muista lisänäytöistä. Valintaperusteista ja niiden painottamisesta opiskelijavalinnassa säädetään tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella.
Opetus- ja kulttuuriministeriön opiskelijaksi ottamisen perusteista lukiokoulutuksessa antaman asetuksen 7 §:n mukaan jos koulutuksen järjestäjä järjestää pääsy- tai soveltuvuuskokeen, kokeeseen on kutsuttava kaikki hakukohteeseen hakeneet hakijat. Opiskelijaksi ei voida ottaa hakijaa, joka ei osallistu pääsy- tai soveltuvuuskokeeseen. Koulutuksen järjestäjän on tiedotettava hakijoille etukäteen, minkälaisista osista pääsy- tai soveltuvuuskoe muodostuu ja miten kokeen eri osat pisteytetään.
Aluehallintovirasto totesi, että tämän nuoren samoin kuin muidenkin hakijoiden kokonaispisteissä oli otettu huomioon peruskoulun päättötodistus sekä hakijan saavuttamat pisteet portfoliosta ja valintakokeesta. Tehtävänannot ja arviointikriteerit (pisteytyksen perusteet) oli päätetty etukäteen, eikä nuorta voitu todeta kohdellun pisteytyksessä muista hakijoista poikkeavasti. Valintamenettely oli sovellettavien säännösten mukainen, ja nuoreen oli sovellettu samoja valintaperusteita kuin muihinkin samalle linjalle hakeneisiin nuoriin. Yhdenvertaisen valintamenettelyn vaatimus huomioon ottaen aluehallintovirasto ei voinut pisteyttää nuoren kuten ei muidenkaan hakijoiden tehtäviä jälkikäteen.
Sovelletut säännökset
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 3.7.2020
diaarinumero LSSAVI/7835/2020 ja LSSAVI/8135/2020
Oikaisuvaatimuksissa vaadittiin, että rehtorin päätökset koskien toissijaisen koulupaikan myöntämättä jättämistä kumotaan.
Rehtori katsoi, että kummallekin oppilaalle oli myönnetty toissijainen koulupaikka lukuvuodeksi kerrallaan. Hän vetosi kunnan opetuksesta vastaavan lautakunnan oppilaaksi ottamisesta tekemään periaatepäätökseen, jonka mukaan toissijainen koulupaikka voidaan myöntää määräaikaisena. Koulun opetusryhmät olivat täynnä, minkä vuoksi toissijaisia oppilaita ei voitu tulevana lukuvuonna ottaa.
Ensimmäisessä tapauksessa rehtori oli tehnyt päätöksen toissijaisesta koulupaikasta viidennen vuosiluokan aloittavalle oppilaalle perusopetuksen alkaessa toistaiseksi. Toisen vuosiluokan osalta hän oli tehnyt määräaikaisen päätöksen ja kolmannen ja neljännen vuosiluokan osalta ei päätöstä ollenkaan. Toisessa tapauksessa rehtori oli osoittanut koulun alun perin oppilaan lähikouluksi mutta saamansa lisäselvityksen perusteella tehnyt uuden päätöksen ja vaihtanut koulun lähikoulusta toissijaiseksi kouluksi. Päätös oli tehty ensimmäisen vuosiluokan ajaksi, mutta sitä ei ollut annettu tiedoksi huoltajalle. Rehtori ei ollut asiasta huoltajan kanssa puhelinkeskustelussa sopiessaan maininnut, että päätös oli tehty yhden lukuvuoden ajaksi. Toisen ja kolmannen vuosiluokan osalta rehtori ei ollut kirjallisia päätöksiä tehnyt.
Aluehallintovirasto kumosi kaksi rehtorin päätöstä, joilla oppilaille ei ollut myönnetty toissijaista koulupaikkaa seuraavaksi lukuvuodeksi. Aluehallintovirasto katsoi, että oppilailla ja heidän huoltajillaan oli ollut hallintolain 6 §:ssä säädetyn luottamuksensuojaperiaatteen perusteella oikeus luottaa siihen, että oppilaat saavat jatkaa koulussa toissijaisina oppilaina kuudennen vuosiluokan loppuun asti.
Aluehallintovirasto totesi, että luottamuksensuojaperiaatteen ydinsisältönä on hallinnon asiakkaan oikeus luottaa siihen, että viranomainen noudattaa tekemäänsä päätöstä eikä poista asiakkaalle edun tai oikeuden suovaa päätöstä ilman laissa säädettyä perustetta. Periaatetta ilmentää osaltaan virheen korjaamista koskeva sääntely hallintolain 50 §:ssä. Viranomainen voi kyseisen säännöksen perusteella poistaa vain päätöksen, jota rasittaa asia- tai menettelyvirhe. Päätöksen poistamiseen asianosaisen vahingoksi tarvitaan lisäksi lähtökohtaisesti tämän suostumus.
Aluehallintovirasto katsoi ensimmäisessä tapauksessa, että perusopetuksen alkaessa toistaiseksi tehty päätös oli lainmukainen eikä perustetta päätöksen poistamiseen ja asian käsittelemiseen uudelleen hallintolain 50 §:n perusteella siten ollut. Päätöksen poistaminen olisi joka tapauksessa edellyttänyt huoltajien suostumusta. Toisessa tapauksessa perheellä oli aluehallintoviraston käsityksen mukaan oikeus luottaa siihen, että oppilas voi jatkaa koulunkäyntiä koulussa alakoulun päättymiseen asti; perusopetuksen alkaessa määräaikaisena tehtyä päätöstä ei ollut annettu hallintolaissa edellytetyllä tavalla perheelle tiedoksi, niin että perhe olisi saanut tietää määräaikaisuudesta ja lisäksi voinut hakea päätökseen tarvittaessa muutosta, eikä rehtori ollut kahden seuraavan vuosiluokan osalta tehnyt kirjallisia päätöksiä ollenkaan.
Aluehallintovirasto toi myös esille, että perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan viranomaisen on toiminnassaan noudatettava tarkoin lainsäädäntöä. Opetuksen järjestäjän on jätettävä soveltamatta oppilaaksi ottamista ohjaava päätös, jos päätöksen noudattaminen johtaisi lainvastaiseen ratkaisuun. Päätöksen noudattaminen toissijaisen koulupaikan määräaikaisuuden osalta olisi ollut luottamuksensuojaperiaatteen vastaista, joten sitä ei ollut tullut soveltaa.
Keskeiset lait ja suositukset:
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Toimiala: Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 6.10.2022
Diaarinumero: ESAVI/19333/2022
Huoltaja vaati oikaisuvaatimuksessa, että opetuspäällikön päätös hänen lapsensa erityisen tuen järjestämisestä kumotaan siltä osin kuin päätöksessä on määrätty opetusryhmäksi erityisluokka, ja että opetus järjestetään muussa opetusryhmässä.
Kunta toi lausunnossa esille, että opetuspäällikkö ja huoltaja olivat keskustelleet puhelimitse lapsen tuen tarpeesta ja olleet samaa mieltä siitä, että erityisluokka on lapselle paras vaihtoehto. Erityisluokkapaikkaa oli haettu pedagogisen selvityksen ja lääkärinlausunnon pohjalta. Huoltajat olivat allekirjoittaneet pedagogisen selvityksen hakemuksena erityisluokkaan.
Aluehallintovirasto kumosi opetuspäällikön päätöksen, koska päätöksenteossa oli tapahtunut menettelyvirhe.
Perusopetuslain 17 §:n 3 momentin mukaan ennen erityistä tukea koskevan päätöksen tekemistä opetuksen järjestäjän on kuultava oppilasta ja tämän huoltajaa tai laillista edustajaa siten kuin hallintolain 34 §:ssä säädetään.
Perusopetuslain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 109/2009) 17 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että ennen päätöksentekoa opetuksen järjestäjä kuulisi oppilasta, huoltajaa tai laillista edustajaa hallintolain 34 §:n mukaisesti sekä tekisi oppilaasta pedagogisen selvityksen. Oppilaan oma mielipide tulisi selvittää hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Hallintolaissa ei säädetä tarkemmin siitä, miten kuuleminen on käytännössä järjestettävä. Olennaista kuitenkin on, että asianosaisille varataan tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ollut todettavissa, että lapselle olisi varattu tilaisuutta lausua mielipidettään häntä koskevassa erityisen tuen järjestämisen asiassa. Päätöstä tehtäessä oli siten tapahtunut menettelyvirhe (kuulemisvirhe). Tämän vuoksi aluehallintovirasto katsoi, että opetuspäällikön päätös oli kumottava.
Perusopetuslaki (628/1998) 17 §
Hallintolaki (434/2003) 34 §
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 18.3.2024
Diaarinumero: ESAVI/2266/2024
Huoltaja vaati oikaisuvaatimuksessa, että viranhaltijan päätös hänen lapsensa lähikoulusta kumotaan ja tälle osoitetaan lähikouluksi huoltajan toivoma koulu. Huoltaja perusteli vaatimustaan lyhyemmällä ja turvallisemmalla koulumatkalla. Lisäksi hän vetosi siihen, että vanhempi sisarus käy kyseistä koulua.
Kunta toi lausunnossa esille, että päätöksenteossa oli noudatettu opetuksesta vastaavan lautakunnan päättämiä lähikoulun määräytymisen perusteita. Viranhaltija oli osoittanut lapselle lähikouluksi kotiosoitteen perusteella koulun, jonka oppilasalueella lapsi asuu.
Aluehallintovirasto hylkäsi oikaisuvaatimuksen katsoen, että kunnan viranhaltijan tekemä päätös on lainmukainen.
Kunnan on osoitettava oppivelvollisille lapsille lähikoulu perusopetuslain 6 §:ssä ilmaistua lähikouluperiaatetta noudattaen. Kunta voi ohjata päätöksentekoa oppilasaluejaolla ja muilla oppilasvalintaperusteilla. Hallintolain 6 §:ssä säädetty tasapuolisen kohtelun vaatimus edellyttää, että perusteet ovat asiallisia ja hyväksyttäviä. Niiden soveltaminen ei saa myöskään johtaa perusopetuslain vastaiseen ratkaisuun, niin että laissa lähtökohdaksi asetettu lähikouluperiaate sivuutetaan.
Aluehallintovirasto katsoi, että kunta oli voinut osoittaa lapselle lähikoulun vuosittain määriteltävän oppilasaluejaon mukaisesti. Perusopetuslaissa ei säädetä, että lähikoulun osoittamisessa huomioidaan vanhemman sisaruksen koulupaikka. Kunnan opetuksesta vastaava lautakunta ei ollut päättänyt, että päätöksenteossa sovelletaan sisarusperustetta. Lapsen lähikouluksi ei ollut siten tullut osoittaa huoltajan toivomaa koulua, jossa lapsen sisarus oli oppilaana.
Perusopetuslaki (628/1998) 6 §
Hallintolaki (434/2003) 6 §
