Eurooppa, Suomi mukaan luettuna, on ajautunut energiakriisiin Venäjän hyökkäyssodan myötä. Tämä on pakottanut niin valtiot, kunnat kuin yksittäiset kansalaisetkin pohtimaan omaa sähkönkulutustaan. Ohjeita ja suosituksia energian säästämiseen on tuotettu ahkerasti. Julkiset tahot ovat jo ennen energiakriisiä lisänneet toimia energiatehokkuuden parantamiseksi. Kunnat ovat esimerkiksi tehneet kunta-alan energiatehokkuussopimuksia ja toteuttaneet useita erilaisia toimenpiteitä energiankulutuksen hillitsemiseksi.
Kuntaliiton syksyllä 2022 teettämän kyselyn mukaan 92 prosenttia kunnista piti energiansäästön lisätoimenpiteitä välttämättöminä tulevan talven aikana. Keskeisin syy säästöihin olivat taloudelliset seikat, mutta myös yleinen energiansäästö, ilmastotyö ja sähkön riittävyysnäkymät vaikuttivat asiaan.
Energiansäästökeskusteluissa on nostettu esille myös liikuntapaikkojen ja muiden liikkumiseen käytettävien alueiden, kuten kevyen liikenteen väylien, energiansäästöpotentiaali. Liikuntapaikoillakin odotetaan osallistuttavan energiansäästötalkoisiin tulevina kuukausina. Monenlaisia näkökulmia asiaan voi nähdä lehtiotsikoissa: ”Liikuntapaikkoja suljetaan ja aukioloaikoja rajoitetaan”, ”Energiakriisi ajaa kuntia säästämään liikuntapaikoissa”, ”Energiansäästötoimet eivät saa sulkea liikuntapaikkoja”, ”Jäähalli laitettiin kiinni sähkönhinnan vuoksi”.
Vilkasta keskustelua käydään myös siitä, säästetäänkö aiotuilla toimilla oikeasti sähköä, ja jos säästetään, minkä verran? Lisäksi kun keskustellaan siitä, mistä säästetään, herää kysymys, mistä kannattaa säästää? Tuovatko kaikki energiansäästöön liittyvät toimenpiteet säästöjä laajemmassa kuvassa tarkasteltuna, vai siirtyvätkö kustannukset vain toisaalle? Esimerkiksi valaistukseen liittyy myös turvallisuusnäkökulma: valottomuus ja heikko valaistus lisäävät turvattomuuden tunnetta ja onnettomuusriskiä sekä nostavat kynnystä ulkoliikuntaan.
Miten kunnat ovat reagoineet energiansäästöpaineisiin?
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen TEAviisari-kyselyn tulosten perusteella kunnissa huomioidaan ympäristökysymykset liikunnan toimialalla aiempaa paremmin. Esimerkiksi liikuntapaikkojen ylläpidosta vastaavaa henkilöstöä ohjeistetaan energian-, veden- ja materiaalikulutuksen sekä jätteenmuodostuksen ja haitallisten päästöjen vähentämiseksi yhä useammassa kunnassa. Vuonna 2020 henkilöstöä ohjeistettiin 67 prosentissa kuntia, ja vuonna 2022 ohjeistusta annettiin 81 prosentissa kuntia. Liikuntapaikkojen ympäristökuormituksesta ja materiaalivirroista (esim. sähkön ja veden kulutuksesta ja jätemääristä) tietoa keräsi vuonna 2022 puolet kunnista. Neljäsosa asetti vuosittaisia tavoitteita ympäristökuormituksen ja materiaalivirtojen vähentämiselle. (THL 2020 & THL 2022.)
Marraskuussa 2022 Pohjois-Suomen aluehallintovirasto tiedusteli Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan sivistysjohdolta, millaisia suunnitelmia ja toimenpiteitä sähkön säästämiseksi kunnassa oli tehty. Vain neljäsosalla vastanneista 24 kunnasta oli virallinen energiansäästösuunnitelma kyselyn toteutuksen aikana, mutta energiansäästöön liittyviä toimenpiteitä oli kuitenkin suunnitellut ja toteuttanut puolet vastanneista kunnista.
"Energiansäästösuunnitelma on työn alla. Tekninen toimi suunnittelee kiinteistöjen osalta ja sivistystoimi käyttäjien näkökulmasta."
Sisäliikuntapaikoissa energian säästämiseen tähdättiin useimmiten tilojen lämpötilan ja valaistuksen muutoksilla. Ulkoliikuntapaikkojen energiansäästötoimenpiteet taas kohdistuivat valaistukseen.
"Uimahallin saunojen lämmitysaikaa lyhennetään ja uimahallin veden lämpötilaa lasketaan 1 asteella. Aamu-uinneille ei lämmitetä saunoja."
Kuntaliiton elo-syyskuussa tekemän kuntien energiansäästötoimenpiteitä koskevan kyselyn tulokset ovat vastaavanlaiset Pohjois-Suomen aluehallintoviraston tekemän tiedustelun kanssa. Kuntaliiton kyselyssä puolet vastanneista kunnista oli joko hyväksynyt energiansäästösuunnitelman tai suunnitelma oli valmistelussa tai kunnan luottamuselinten käsittelyssä. Kyselyssä tiedusteltiin myös, mitä erilaisia energiansäästön lisätoimenpiteitä kunnissa oli harkittu tai päätetty toteuttaa (yleisesti ottaen, ei ainoastaan liikuntapaikoissa). Säästötoimenpiteistä yleisimpiä kyselyn mukaan olivat energiansäästöinvestoinnit (kuten ledivalaistuksen hankkiminen), huonelämpötilan laskeminen, valaistuksen vähentäminen sekä kiinteistön käyttäjien opastus. Ulkoilureittien, liikuntapaikkojen ja puistojen valaistuksen vähentämistä oli harkinnut tai toteuttanut yli puolet vastanneista kunnista. Uimahallien säästötoimenpiteistä yleisimpiä olivat saunojen käyttöaikojen vähennykset ja allasveden lämpötilan laskeminen. Kuntaliiton kyselyyn vastasi 80 eri kuntaa. (Peltola, V. 2022.)
Mitkä ovat energiansäästömahdollisuudet liikuntapaikoilla?
Liikuntapaikkoja on hyvin monenlaisia, ja niissä on vaihtelevasti energiansäästöpotentiaalia. Monissa ulkoliikuntapaikoissa sähkönkulutusta aiheuttaa lähinnä vain valaistus. Valaistuksen vähentäminen lieneekin yksi ensimmäisenä mieleen tulevista asioista puhuttaessa sähkön säästämisestä. Se on helppo ja näkyvä toimenpide, mutta säästettävissä olevan sähköenergian määrä voi olla vähäinen, jos käytössä ovat nykyaikaiset energiatehokkaat valaisimet. Esimerkiksi kilometrin pituisen valaistun kuntoradan tai pyörätien sähkönkulutus nykyaikaista tekniikkaa käytettäessä on laskennallisesti noin 20 kWh vuorokaudessa (kun käyttöaika on 12 t / vrk, ei säätöautomatiikkaa huomioitu). Tästä huolimatta vain tarpeenmukaiseen valaistuksen käyttöön pyrkiminen kannattaa. Valaistuksen voimakkuutta tarpeen mukaisesti säätävällä automatiikalla voidaan saada suhteellisen merkittävä säästö sähkönkulutuksessa, kun turha valaisimien käyttö saadaan minimoitua.
Monet laajoja käyttäjäryhmiä palvelevat liikuntapaikat, kuten liikuntahallit, jäähallit ja uimahallit, kuluttavat paljon energiaa. Lämmitettävät tilavuudet ovat suuria ja rakennuskanta on osin tekniikaltaan ikääntynyttä. Energiaa kuluu muun muassa valaistukseen, tilojen ja käyttöveden lämmitykseen sekä ilmanvaihtoon. Suurimpia energiankuluttajia ovat jää- ja uimahallit. Jäähallien erikoisuus on se, että samassa rakennuksessa tarvitaan sekä jäähdytystä että lämmitystä. Uimahalleissa suuri energiankulutus aiheutuu allas- ja käyttöveden lämmityksestä, saunojen lämmityksestä, ilmanvaihdosta ja kosteudenhallinnasta sekä vedenkäsittelyprosessista. Keskikokoisen uimahallin (vesipinta-ala noin 600 m2) energiankulutus voi olla noin 2000–2500 MWh vuodessa, mikä vastaa karkeasti noin 200 omakotitalon energiankulutusta. Suurissa uimahalleissa kulutus voi olla moninkertainen.
Millä tavoilla energiaa voidaan säästää? Teknisten laitteistojen uusimisella ja laajamittaisilla peruskorjaus- ja parannustoimilla voidaan saavuttaa tuntuvia säästöjä energiankulutuksessa, mutta nämä toimenpiteet vaativat aikaa ja rahaa. Nopean toiminnan keinovalikoimassa ovat esimerkiksi käyttöaikojen rajaaminen, tilojen lämmityksen, ilmanvaihdon ja valaistuksen säätäminen sekä pienet nopeasti tehtävät tekniset parannukset. Suurempia lämpötilan alentamisia ja ilmanvaihdon säätöjä suunniteltaessa on ehdottoman tärkeää tarkastella huolellisesti toimenpiteen hyödyt ja riskit, jotta ei vaaranneta liikuntapaikan käyttäjien terveyttä ja turvallisuutta tai rakennuksen kuntoa. Esimerkiksi liikuntatilojen yhteydessä olevien puku- ja pesutilojen lämmityksen ja ilmanvaihdon säätämisen vaikutukset tilojen kosteustekniseen toimivuuteen on arvioitava erityisellä huolellisuudella. Missään tapauksessa energiansäästötoimilla ei saa vaarantaa tilojen terveellistä ja turvallista käyttöä.
Liikuntahallien energiankulutuksen jakauma on keskimäärin 55 prosenttia lämpöenergiaa ja 45 prosenttia sähköä. Lämpöenergia kuluu pääosin tilojen ja käyttöveden lämmitykseen. Sähköä kuluu LVI-laitteisiin ja valaistukseen. Liikuntahallien suuresta tilavuudesta ja siten suurista käsiteltävistä ilmamääristä johtuen merkittävin yksittäinen tekijä liikuntahallien energiatehokkuuden kannalta on tilan ilmanvaihto. IV-tekniikan muuttaminen vakioilmavirtaisesta tarpeenmukaisesti säätyväksi pienentäisi rakennuksen kokonaisenergiankulutusta jopa viidenneksellä. Liikuntatilan lämpötilan sopivalla alentamisella, ja mahdollisuuksien mukaan tarpeenmukaisella säädöllä, on myös saavutettavissa merkittävästi energiansäästöä.
Korkean energiankulutuksen vuoksi uimahalleissa ja kylpylöissä on ollut käytäntönä tehdä jatkuvasti energiatehokkuuden parantamiseen tähtääviä kunnossapito- ja uusimistöitä. Niihin on lisätty automaatiota, asennettu läsnäoloantureita ohjauksiin ja varustettu merkittävät kulutuskohteet mittarein kulutuksen ja säästötoimenpiteiden vaikutusten seurannan parantamiseksi. Uimahallin ylläpito on lämmityksen, kosteudenhallinnan, ilmanvaihdon ja vedenkäsittelyn muodostama monimutkainen prosessi, joten energiansäästötoimenpiteiden hallittuun toteuttamiseen tarvitaan erikoisosaamista.
Uimahalleissa on pyritty nopeaan ja helppoon energiansäästöön lähinnä vähentämällä saunojen lämmittämistä sekä alentamalla allasveden ja ilman lämpötiloja maltillisesti. Uimahallisaunojen suuret sähkökiukaat nielevät ilmanvaihdon ja vedenkäsittelytekniikan ohella suuren osan laitoksen kokonaissähkönkulutuksesta. Kiukaiden osuus kokonaissähkönkulutuksesta voi olla jopa kolmannes. Keskikokoisen 1200 MWh vuodessa sähköä kuluttavan uimahallin kohdalla tämä tarkoittaa 400 MWh:n sähkönkulutusta vuodessa. Jos saunojen lämmitystä vähennettäisiin puolella (200 MWh), muutos vastaisi noin 30 kilometrin pituisen pyörätien valaistuksen energiankulutusta vuodessa.
Altaiden veden lämpötilaa on ainakin teoriassa mahdollista alentaa sosiaali- ja terveysministeriön allasvesiasetuksen puitteissa. Altaiden vesi lämmitetään yleisimmin kaukolämmöllä, joten sähkönkulutukseen tällä ei ole juurikaan vaikutusta. Vedenkäsittelyn ja ilmanvaihdon laitteistojen tulee olla yhtä lailla toiminnassa veden lämpötilasta riippumatta, eli säästövaikutus tulee kaukolämmön kulutukseen.
Kansallisen ilmasto- ja energiastrategian mukaisesti Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan maailmanlaajuisesti enemmän uusiutuvan energian tuotantoa ja energian käytön tehostamista kaikessa toiminnassa. Fossiilisesta energiasta pyritään luopumaan täysin. Samaan aikaan sähkönkulutus lisääntyy päästövähennysvaatimusten paineessa. Jatkossa sähkölle on siis ottajia yhä enemmän. Rakennusten energiatehokkuus ja uusiutuvien energialähteiden käyttö nousevat avainasemaan. Sekä vanhojen että suunnitteilla olevien rakennusten energiatehokkuuteen kannattaa panostaa. Rakentamisen lainsäädäntö ohjaa rakentamista muun muassa elinkaariominaisuuksiltaan kestäviin ratkaisuihin.
Julkista rahoitusta suuntaamalla voidaan ohjata liikuntapaikkarakentamista kohti ilmastonmuutosta ehkäiseviä ja kestävää kehitystä tukevia ratkaisuja.
Lopuksi
Liikuntapaikkojen ja muiden liikkumispaikkojen energiankäyttöön ja energiansäästöön liittyy yksinkertaistettuna siis kaksi huomioon otettavaa näkökulmaa:
- Kuinka suuret kustannukset liikuntapaikkojen energiankäyttö aiheuttaa kunnalle? Kuinka suuria säästöjä liikuntapaikkoihin kohdistuvilla energiansäästötoimenpiteillä voidaan saada?
- Millaiset vaikutukset säästötoimenpiteillä on liikkujiin, heidän hyvinvointiinsa ja terveyteensä sekä rakennuksiin?
Liikunnan ja ulkoilun osuus kuntien kokonaistoimintakuluista on vähäinen: keskimäärin 1,6 prosenttia. Osuudessa on vaihtelua kuntien välillä siten, että osassa kuntia liikunnan ja ulkoilun osuus toimintakuluista on alle puoli prosenttia ja osassa taas muutaman prosentin. (Tilastokeskus 2021.) Kuntatalouden kannalta liikuntapaikoilla tehtävillä energiansäästötoimilla on vain hyvin pieni merkitys, mutta sitäkin tärkeämpää on liikuntatoimen osallistuminen koko maata koskeviin energiansäästötalkoisiin. Liikunta ei voi olla muusta yhteiskunnasta erillinen saareke vaan sen on kannettava omalta osaltaan vastuu energiankulutuksen hillitsemisestä, vaikkakin sen taloudellinen merkitys on pieni.
Niin valtion liikuntaneuvosto kuin liikuntajärjestötkin ovat yksimielisesti tuoneet esiin kannanotoissaan, että liikuntapaikkojen sulkemista energiansäästösyistä tulisi välttää viimeiseen asti. Myöskään kasvaneita energiakustannuksia ei toivota siirrettävän täysmääräisesti liikuntapaikkojen käyttömaksuihin. Maksujen korottaminen heikentäisi erityisesti lasten ja nuorten tasa-arvoisia liikuntamahdollisuuksia, koska samanaikainen yleinen kustannusten nousu heikentää erityisesti lapsiperheiden taloudellista kantokykyä. Huolenaiheena on väestön liikunta-aktiivisuuden väheneminen, joka ei vielä ole edes ehtinyt palata normaalille tasolle koronapandemian jäljiltä. Pidemmällä aikavälillä liikkumattomuuden ja syrjäytymisen kustannukset tulevat yhteiskunnan maksettaviksi.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue
Liikuntatoimen ylitarkastaja Ulla Silventoinen
Tarkastaja Jouni Pöllänen
Suunnittelija Tapio Taskinen
Lähteet:
Lisää aiheesta:
