Regionförvaltningsverkens och NTM-centralernas strategi för 2024–2027 publicerades i slutet av februari. Målet med strategin är att lotsa regionförvaltningsverken och NTM-centralerna mot en ny era av statlig regionförvaltning. 

Mot en hållbar framtid – tillsammans och nära

Tillsammans och nära är regionförvaltningens tjänstelöfte till finländarna åren 2024–2027. Regionförvaltningsverkens och NTM-centralernas nya strategiperiod började i ett instabilt ekonomiskt läge, med världspolitisk förändring och konflikter och hybridpåverkan som huvudnyheter. I dagens tid är det ännu viktigare än tidigare att stärka förtroendet och bygga myndighetsverksamhet som genuint tjänar människorna och samhället. 

Den nya strategin för regionförvaltningsveken och NTM-centralerna styr regionförvaltningens myndigheter i deras grundläggande uppdrag, genomförandet av regeringsprogrammet och reformen av verksamheten och strukturerna. Den gemensamma, stora utmaningen att balansera ekonomin gäller under de närmaste åren också regionförvaltningen och förutsätter att man tänker på verksamheten på ett nytt sätt. Mitt i förändringen vill vi fortsättningsvis göra vårt bästa för att främja medborgarnas välfärd, säkerhet och jämlikhet, trygga servicen i vardagen och öka regionernas livskraft.

Regionförvaltningen måste reformeras, inte bara för att ekonomin kräver det, utan framför allt till följd av den snabba omvälvningen av samhället – till och med genom att förutse dessa förändringar. På det sättet kan vi svara på behoven som regionerna, deras företag, service och invånarna upplever. Reformerna i regeringsprogrammet är grundläggande: regionförvaltningsverkens och NTM-centralernas femton år långa existens upphör och i stället skapas en riksomfattande myndighet som förenhetligar praxis inom tillstånd, styrning och tillsyn och en helhet av livskraftscentraler med fokus på att upprätthålla Finlands livskraft.

Verkningsfullt arbete i medborgarnas vardag

Till regionförvaltningsverkens viktigaste uppgifter hör också genomförandet av hållbar och ren omställning och främjandet av den synnerligen aktuella beredskapen och övergripande säkerheten. Våra strategiska prioriteringar sammanlänkas med många sådana uppdrag som regionförvaltningsverken på senare tid särskilt har identifierats med i den offentliga debatten: tillsyn över välfärdsområdenas tjänster, till exempel offentlig äldreomsorg och privata vårdhem, arbetarskyddet, uppgifter inom penningtvätt och hittegods, alkoholförvaltningsuppgifter, styrning och fortbildning inom undervisnings- och kulturväsendet samt främjande av medborgarnas och djurs hälsa. 

Ett prov på vårt verkningsfulla arbete inom miljöhälsa är exempelvis vårt arbete i höstas för att förhindra att människor smittas av fågelinfluensa. De regionala beredskapsövningarna som vi ordnar bringar samman centrala aktörer i regionerna och främjar på ett betydande sätt samordningen av beredskapen och den övergripande säkerheten i det finländska samhället. Vår strategi och verksamhet påverkar varje medborgare och vårt mål är att allt bättre kommunicera om deras verkningar. 

Genuint betjänande förvaltning

Kundorientering, sakkunskap och samarbete är regionförvaltningsverkens verksamhetsvärden. För oss är det viktigt att vår personal och arbetsgemenskap mår bra under reformen av myndighetsstrukturerna, att kunderna får en positiv upplevelse av mötena med oss och att intressegrupperna genuint kan påverka hur vår verksamhet utvecklas. Vi satsar på ett förvaltningsövergripande och sektorsövergripande verksamhetssätt. Vi strävar dessutom efter att aktivt utnyttja nya arbetsformer och teknologiska tjänster för att smidiggöra tjänsterna. Till exempel finns det potential att avsevärt förbättra arbetets effektivitet, kvalitet och automatisering med AI. 

Kan du se in i framtiden med oss och ser du en modern regionförvaltning som är känd för sitt kunnande, uppskattat för sin sakkunskap och genuint arbetar för mänskorna i regionen? 


Det är den resan som vi i och med vår nya strategiperiod har börjat.      


Regionförvaltningsverkens överdirektörer,

Marko Pukkinen
Merja Ekqvist
Kaisa Ainasoja
Ilkka Horelli
Markku Tervahauta
Kaisa Post (t.f.)
 

Avin asiasanat: strategia Kieli: ruotsi



Aluehallintovirastoissa toteutetaan vuosittain työtyytyväisyyttä mittaava VMBaro-kysely. Kyselytuloksia hyödynnetään työolojen kehittämisessä. Itä-Suomen aluehallintoviraston opetus- ja kulttuuritoimen vastuualueella VMBaron tulokset ovat olleet jo vuosia hyvällä tasolla. Olemme kokeneet vaikeaksi löytää sellaisia kehittämiskohteita, joihin voisimme itse vaikuttaa. Siksi päädyimme tällä kierroksella lähestymään tuloksia vahvuuksiemme kautta ja vahvistamaan niitä.

Mikä meidän työyhteisöstämme tekee hyvän? VMBaron mukaan erityisiä vahvuuksiamme ovat työn mielenkiintoisuus ja haastavuus, osaamisen kehittäminen verkostojen avulla sekä työyhteisön kulttuuri kokonaisuutena. Samat asiat nousivat esiin myös kyselyn avoimissa vastauksissa. 

Käsittelimme VMBaron vastauksia vastuualueen kokouksessa joulukuussa, ja koetimme tunnistaa tekijöitä vahvuuksiemme takana. Keskeisenä seikkana nousi esiin luottamus. Työyhteisömme vallitsee luottamuksen ilmapiiri. Työkavereilta on helppo kysyä apua tai pyytää heitä mukaan pohdintaan, koska voi luottaa siihen, että työkaverit haluavat auttaa ja jakaa asiantuntijuuttaan. Kysyjän ei tarvitse pelätä, että pidettäisiin tyhmänä, koska hän kysyy, vaan pikemminkin päinvastoin. Kysymisen ja vastaamisen kulttuuri on meillä vahva ja positiivinen.

Luottamuksen kulttuuri on vahva myös kentän suuntaan. Arvostamme yhteistyöverkostojamme, ja koemme, että meitä ja meidän asiantuntijuuttamme arvostetaan verkostoissamme. Saamme positiivista palautetta verkostotyöstämme, mikä kannustaa meitä jatkamaan ja kehittämään työtapaamme.

Keskusteluissa totesimme, että luottamuksen ja asiantuntijuuden jakamisen kulttuuri vähentävät stressiä ja lisäävät työssä viihtymistä, koska avun pyytämistä ei tarvitse jännittää. Silloin tietää myös, ettei kaikesta tarvitse selviytyä yksin, vaan tukea saa pyytämällä. 

Asiantuntijuuden jakaminen lisää asiantuntijuutta, koska se luo pohjan työssä oppimiselle ja kehittymiselle. Työyhteisössämme on paljon erilaista osaamista ja tietämystä. Sen jakaminen vahvistaa osaamisen kokemusta sekä avaa ovia uuden oppimiselle. Koemme, että työssämme monialaisuus toimii erinomaisesti.

Tärkeäksi asiaksi keskusteluissa nousi myös vapaus oman työn johtamiseen. Koemme, että meihin luotetaan asiantuntijoina ja työntekijöinä. Asiantuntijuuden arvostaminen voimaannuttaa ja luo onnistumisen kokemuksia. 

Kuluvana vuonna pyrimme vahvistamaan kollegiaalisuutta muun muassa Työkaveri tutuksi -keskusteluilla ja jatkamalla verkostojen vahvistamista niin viraston sisällä kuin asiakkaidemme suuntaan. Koemme tärkeäksi olla läsnä työkavereille ja asiakkaillemme.

Kirjoittajat
Itä-Suomen aluehallintoviraston opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualueen henkilöstö

Kuvassa opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualueemme koolla syyskuussa 2023.
 

Avin asiasanat: opetustoimi kulttuuri yhteistyö Kieli: suomi

AVI-ELY-strategia 2024–2027 julkaistiin helmikuun lopulla. Strategian tavoitteena on luotsata aluehallintovirastot ja ELY-keskukset kohti uutta valtion aluehallinnon aikakautta.  

Kestävää tulevaisuutta tekemässä – yhdessä ja lähellä 

Yhdessä ja lähellä on aluehallinnon palvelulupaus suomalaisille vuosina 2024–2027. Aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten uusi strategiakausi on alkanut epävakaassa taloustilanteessa, maailmanpolitiikan muutoksessa ja meitä läheisesti koskettavien konfliktien ja hybridivaikuttamisen noustessa pääuutisaiheiksi. Tässä ajassa on entistä tärkeämpää vahvistaa luottamusta ja rakentaa ihmisiä sekä yhteiskuntaa aidosti palvelevaa viranomaistoimintaa.  

Uusi AVI-ELY-strategia ohjaa aluehallinnon virastoja niiden perustehtävissä, hallitusohjelman toimeenpanossa sekä toiminnan ja rakenteiden uudistamisessa. Talouden tasapainottamisen yhteinen, suuri haaste koskettaa lähivuosina myös aluehallintoa ja edellyttää toiminnan uudelleenajattelua. Muutosten keskellä haluamme edelleenkin tehdä parhaamme kansalaisten hyvinvoinnin, turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi, arjen palvelujen turvaamiseksi ja alueiden elinvoiman lisäämiseksi. 

Aluehallinnon on uudistuttava, ei vain talouden vaatimuksesta, vaan ennen kaikkea yhteiskunnan nopeatahtisen murroksen myötä – jopa näitä muutoksia ennakoiden. Näin kykenemme vastaamaan tarpeisiin, joita alueet, niiden yritykset, palvelut ja asukkaat kokevat. Hallitusohjelmaan kirjatut uudistukset ovatkin perustavanlaatuisia: aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten viisitoistavuotinen taival päättyy ja tilalle muodostetaan lupa-, ohjaus- ja valvontakäytäntöjä yhtenäistävä valtakunnallinen virasto sekä suomalaisen elinvoiman ylläpitoon keskittyvä elinvoimakeskusten kokonaisuus. 

Vaikuttavaa työtä kansalaisten arjessa 

Aluehallintovirastojen tärkeimpiin tehtäviin kuuluvat myös kestävän ja puhtaan siirtymän toteuttaminen sekä varsin ajankohtaisena varautumisen ja kokonaisturvallisuuden edistäminen. Strategisiin painopisteisiimme nivoutuu monta sellaista tehtävää, joista aluehallintovirastot on viime aikoina julkisessa keskustelussa erityisesti tunnistettu: hyvinvointialueiden palvelujen, kuten julkisen vanhustenhuollon ja yksityisten hoivakotien valvontaa, työsuojelua, rahanpesuun ja löytötavaroihin liittyviä tehtäviä, alkoholihallinnon tehtäviä, opetus- ja kulttuuritoimen ohjausta ja täydennyskoulutusta sekä ihmisten ja eläinten terveyden edistämistä.  

Työmme esimerkiksi lintuinfluenssan ihmistartuntojen ehkäisemiseksi menneenä syksynä on esimerkki vaikuttavasta työstä ympäristöterveyden parissa. Järjestämämme alueelliset valmiusharjoitukset taas tuovat alueiden keskeisiä toimijoita yhteen ja edistävät merkittävällä tavalla suomalaisen yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta ja varautumisen yhteensovittamista. Strategiamme ja toimintamme vaikuttavat jokaiseen kansalaiseen, ja näistä vaikutuksista pyrimme yhä vahvemmin viestimään.  

Aidosti ihmisiä palvellen

Aluehallintovirastojen toiminnan arvoja ovat asiakaslähtöisyys, asiantuntijuus ja yhteistyö. Meille tärkeää on, että henkilöstömme ja työyhteisömme voivat hyvin virastorakenteiden uudistuessa, että asiakkaiden kokemus kohtaamisissa kanssamme on myönteinen ja että sidosryhmät voivat aidosti vaikuttaa toimintamme kehittämiseen. Panostamme poikkihallinnolliseen ja monialaiseen toimintatapaan. Pyrimme myös hyödyntämään aktiivisesti uusimpia työnteon muotoja ja teknologioita palvelujen sujuvoittamiseksi. Muun muassa tekoälyllä on potentiaalia parantaa merkittävästi työtämme tehokkuuden, laadun ja automatisaation kautta.  

Pystytkö sinä katsomaan kanssamme tulevaisuuteen ja näetkö osaamisestaan tunnetun, asiantuntijuudessa arvostetun, modernin ja aidosti alueiden ihmisiä palvelevan aluehallinnon? 

Tälle matkalle olemme uuden strategiakautemme myötä lähteneet.    

   

Aluehallintovirastojen ylijohtajat, 

Marko Pukkinen 
Merja Ekqvist 
Kaisa Ainasoja 
Ilkka Horelli 
Markku Tervahauta 
Kaisa Post (vt.) 

Avin asiasanat: strategia Blogien asiasanat: aluehallintovirastot Kieli: suomi

Man kan inte undgå nyheter som gäller illamående unga, hur brottsligheten ökar bland barn och unga, eller hur allt yngre blir delaktiga i brott antingen som offer eller förövare.  Våldsamheten ökar och blir alltmer grövre.  Att man bär med sig t.ex. en kniv ”för säkerhets skull” då man ger sig ut på stan en fredag kväll har tyvärr blivit i viss mån vanligare. Då vapen finns med i bilden ökar risken för att något allvarligare händer märkbart. Trygghetskänslan i skolorna har också i viss mån minskat, arbetsron minskar och oron över lag är större än tidigare. Mobbning och ensamhet finns och ökar.

Lyckligtvis har man kunnat konstatera att det för majoriteten av våra finländska barn och unga går riktigt bra. En majoritet mår bra, har hobbyn och vänner.  Men, dess värre, tenderar situationen bli allt svårare för dem som det går dåligt för. Polariseringen är ett faktum och problemen och illamåendet avspeglas onekligen också till omgivningen t.ex i form av våld och trakasserier. Det blir allt vanligare att unga rånar unga och statistiken visar att våldsbrotten bland unga har ökat markant under de senaste åren. Samhället bör aktivt och konkret reagera på, förebygga och motarbeta denna negativa spiral.

Hantering av problem i ett tidigt skede ger de bästa förutsättningarna för minimering av skadorna på ett personligt plan. Kostnaden för samhället blir då naturligtvis också mindre. Man kan lugnt konstatera att sektorsövergripande samarbete och det förebyggande arbetet just nu är viktigare än någonsin tidigare. En trygg och säker uppväxtmiljö för barn och unga resulterar i en tryggare vardag. För att nå det här förutsätts att vi har trygga vuxna d.v.s. föräldrar, lärare, kuratorer handledare och vid behov övriga myndigheter.

Trygghetsdagarna 2024 - ett exempel på samarbete

Inom Regionförvaltningsverken har man fattat ett beslut om ett gemensamt mål, d.v.s. att öka det sektorövergripande samarbetet. Inom Svenska enhetens verksamhet är Trygghetsdagarna 2024 som gick av stapeln 6-7.3.2024 ett konkret exempel på sektorövergripande samarbete. Seminariet planeredas av representanter från olika sektorer och riktades till bland annat rektorer, bildningsdirektörer, skolors säkerhetsansvariga, ungdomsarbetare och till aktörer inom tredje sektorn. Målsättningen för årets dagar var att få ny kunskap om trygghets- och säkerhetsfrågor inom den grundläggande utbildningen, andra stadiet samt ungdomsarbetet.

Nyckelordet för årets Trygghetsdagar var ”Samarbete”. Temat behandlades från olika synvinklar: nationellt, vilka möjligheter lagstiftningen ger och hur man helt konkret utvecklar och tar fram nya samarbetsformer.

Under dagarna fick vi ta del av många aktuella och intressanta talturer. Undervisnings- och kulturministeriet öppnade upp skoltrygghetsfrågorna under nuvarande regeringsperiod, Yrkesakademin i Österbotten och Vamia presenterade hur ankarverksamheten utvecklas inom yrkesutbildningen. Polisens syn på sektorsövergripande samarbete innehöll en hel del intressant information. Under dagarna presenterades även skolungdomsarbetet i Kyrkslätt och Västra Nylands välfärdsområdets kuratortjänster. Därtill presenterades School to Belong -helheten.

Fortsatt sektorövergripande samarbete

Det sektorsövergripande samarbetet fortsätter. Regionförvaltningsverkets svenska enhet för bildningsväsendet koordinerar nätverket ”Trygg lärmiljö”. I nätverket finns representation från skolan, ungdomsarbetet, kommuner och tredje sektorn. På nätverksmötena utbyts information om frågor relaterade till bland annat skoltrygghet. Nätverket deltar också aktivt i planeringen och genomförandet av Trygghetsdagarna.

Utgående från den feedback vi har fått från bland annat deltagarna under Trygghetsdagarna kommer vi att fortsätta det här arbetet. Tanken är att vi ordnar ett liknande evenemang våren 2025. Till hösten planerar vi ett webbinarium som behandlar den digitala tryggheten. Vi funderar också på att starta upp så kallade ”Trygghetskaffen”: en timme på teams där vi utbyter tankar och idéer om ett aktuellt tema. Mer info om detta senare.

Jobbar du med barn och unga i skolan eller inom ungdomsarbetet och vill delta i nätverksarbetet är du varmt välkommen med i verksamheten.

Michael Mäkelä
Överinspektör för bildningsväsendet

Avin asiasanat: turvallisuus opetustoimi opetus ja kasvatus Svenska enheten för bildingsväsendet ruotsinkielinen sivistystoimi Blogien asiasanat: opetus Kieli: ruotsi

Vi tror vi är effektiva då vi multitaskar. Vad fantastiskt att vi kan göra två saker samtidigt - och spara tid på samma gång!

Ja, riktigt så enkelt är det ju inte och många är de artiklarna som handlar om att vi faktiskt inte gör två saker samtidigt utan att vi switchar fokus blixtsnabbt mellan olika uppgifter och lurar oss själv att tro att vi faktiskt är det där undantaget som KAN multitaska.

Som lärare är det lätt att påpeka detta för eleverna. Något jag ofta sa i klassrummet var: ”Den som tror den kan prata och lyssna samtidigt får stanna efter timmen och berätta åt mig hur man gör.” Som du förstår var det aldrig någon elev som ville avslöja denna ädla konst, i stället tystnade eleven för att inte behöva sitta efter timmen och avslöja tricket för mig. Och de flesta eleverna förstod naturligt vis också sarkasmen.

Jag gissar att multitaskande hos elever inte har minskat i och med att elever använder olika digitala hjälpmedel i skolan. Garanterat är det någon elev som har flera flikar öppna samtidigt på lärplattan.

Och varför skulle eleverna vara annorlunda än vi vuxna? Under de fortbildningar vi ordnar ser vi samma fenomen som det som rapporteras från skolvärlden. I vissa konferensutrymmen finns telefonparkeringar – de brukar ändå förbli tomma. Många använder digitala verktyg, antecknar på datorer och fotograferar de bilder som projiceras på stora duken – men fokus kan lätt också skifta till något Wilmameddelande som måste besvaras eller någon uppgift som behöver förberedas inför nästa dag.

Hur det ser ut under distansföreläsningarna vet bara den som deltar. Själv har jag svårt att hålla fokus. Gärna har jag en stickning i händerna, det hjälper mig att koncentrera mig. Men ibland har jag inte det och då händer det att fokus flyttas till annat. Plötsligt slår en viktig tanke mig och jag måste genast kolla upp något. Eller så kommer jag ihåg något jag håller på att glömma och måste anteckna det i kalendern – och samtidigt ser jag att det kommit ett viktigt mail.

När jag deltar i en fortbildning eller i ett webbinarium är det ju bara jag själv som förlorar på att multitaska. Det är jag som missar det viktiga som blev sagt och det kommer kanske en chans att ta reda på det en annan gång.

Lärare har inte alltid möjlighet att delta i allt fortbildningsutbud som finns. Vi hör om vikariestopp, växande arbetsbörda som uppstår om man får ta in en vikarie och om att man inte vill belasta kolleger med att vara frånvarande. Vi önskar förstås att de här hindren inte skulle finnas, men ibland måste man prioritera. Däremot hoppas vi att ingen förman tror att en lärare ska kunna delta i ett webbinarium samtidigt som hen undervisar – för hur blir det då med den pedagogiska tryggheten?

Malin Eriksson
Överinspektör för bildningsväsendet

Blogien asiasanat: opetus turvallisuus ja varautuminen Kieli: ruotsi

Nykyinen kirjastolaki astui voimaan 2017, jolloin lakiin tuli uutena tavoitteena aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistäminen. Lisäksi yleisten kirjastojen yhdeksi tehtäväksi määriteltiin yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen. Demokratian edistämiseen liittyvän tehtävän toteuttaminen on vakiintunut kirjastokentän arkipuheessa tuttavallisemmin kirjastojen demokratiatyöksi

Demokratian edistämisen tehtävä on koettu kirjastoissa nykyisen lain kohdista hankalimmin toteutettavaksi. Vaikka kirjasto on aina ollut demokratiaa edistävä instituutio, on roolia täytynyt sanoittaa viime vuosina ihan uudella tavalla, jotta laissa säädettyä tehtävää on saatu konkretisoitua ja demokratiatyön erilaisia muotoja ja menetelmiä kehiteltyä.

Kirjastojen näkemyksiä demokratiatyöstä

Mitä demokratiatyö kirjastoille sitten tarkoittaa? Seamkin opiskelijoiden opinnäytetyökyselyn vastausten (77kpl) perusteella demokratiatyö käsitetään kirjastoissa hyvin laajalla skaalalla. Osa kirjastoista katsoo, että kirjasto jo pelkällä olemassaolollaan toteuttaa laissa määriteltyä demokratiatehtävää olemalla avoin ja maksuton julkinen instituutio. 

Demokratiatehtävää lähestytään lisäksi tilojen, tiedon välittämisen ja tilaisuuksien näkökulmista. Demokratiatyö on erilaisten tilojen tarjoamista ja kuntalaisten kohtaamisten mahdollistamista. Se on tiedon välittämistä aineistojen, näyttelyiden ja tietopalvelun kautta, mediakasvatuksen, digineuvonnan ja lukutaitotyön keinoin. Se on keskustelutilaisuuksia, luentoja ja monenlaisia muita tapahtumia.

Mainitut näkökulmat linkittyvät kirjastojen puheissa läheisesti osallistamiseen, kuntapäätöksenteon näkyväksi tekemiseen sekä vaikutusmahdollisuuksien tarjoamiseen kuntalaisille. Kirjaston käsitys demokratiatyöstä voi muodostua yhdestä, kahdesta tai jopa kaikista mainituista näkökulmista.

”Kaikki mitä kirjasto tekee edistää demokratiaa, ja se on hyvin syvällä kirjaston perusolemuksessa ja arvoissa. Lukutaidon, monipuolisten lukutaitojen ja digi- ja medialukutaidon edistäminen ovat edellytys aktiiviselle kansalaisuudelle ja osallistumiselle yhteiskuntaan….Kirjaston monipuolinen aineistovalikoima mahdollistaa tiedon äärelle pääsyn, ja uusiin lähteisiin ja aineistoihin tutustumisen varallisuudesta riippumatta…Uusimmat ja vaikeimmat demokratiatyön osa-alueet ovat varmasti aktiivisen kansalaisuuden ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäminen: miten kirjastoissa keskustellaan yhteiskunnallisista asioista, miten päättäjät saadaan kirjastoihin, keitä tänne voi ottaa, kenelle kaikille tiloja voidaan luovuttaa, ja miten kannustamme ihmisiä osallistumaan?”

Viimeistään demokratiahankkeiden myötä ymmärrys demokratiatyöstä on syventynyt ja laajentunut. Se on alettu nähdä aidosti osana kirjaston perustyötä, ei enää irrallisena ja ulkopuolisena asiana. Toisaalta resurssipuheessa demokratiatyö nousee edelleen esiin ylimääräisenä tehtävänä, johon on vähiten osaamista ja resursseja.

Demokratiatehtävää ei tarvitse toteuttaa samalla tavalla kaikissa kirjastoissa

Kirjastolaissa määritellyt tehtävät ovat lakisääteisiä, mutta laissa ei ole määritelty, missä mittakaavassa tehtäviä tulee toteuttaa. Suomessa on erikokoisia ja erilaisia kuntia, eikä ole tarkoituksenmukaista, että kaikki tekevät asioita samalla tavalla. 

Tämä antaa kirjastoille vapautta löytää omaan kirjastoon parhaiten sopiva tapa edistää demokratiaa ja yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua. Vapaus ei tarkoita sitä, että demokratiatehtävän voi kuitata toteutetuksi olemalla kirjasto, vaan jokaisessa kirjastossa on aiheellista käydä keskustelua siitä, mitä kirjaston demokratiatehtävän aktiivinen toteuttaminen meidän kirjastossamme tarkoittaa ja vastaako se meidän kuntalaistemme tarpeita. Demokratiatyötä voi tehdä pienesti, keskikokoisesti tai isosti. Tärkeää on sanoittaa, mitä ja miksi tehdään.

Aluehallintovirastot myönsivät vuonna 2021 erityisavustusta yleisten kirjastojen toiminnan kehittämiseen kansalaisten ja päättäjien vuoropuhelun foorumeina. Avin kirjastotoimi kartoitti hankkeiden antia ja vaikutuksia syksyllä 2023 kyselyllä, johon vastasi 28 hanketta (38 hanketta sai rahoitusta). Yhteistyötä on tehty myös Seamkin kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomiopiskelijoiden Katariina Pirttiniemen ja Johanna Pulkkisen kanssa, jotka kartoittivat opinnäytetyössään (ei vielä julkaistu) kyselyllä demokratian edistämistä yleisissä kirjastoissa. Blogiteksti pohjautuu molempiin kyselyaineistoihin.
    

Jonna Toukonen
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Avin asiasanat: kirjasto kirjastolaki demokratia Blogien asiasanat: kirjasto Kieli: suomi

Under 2023 genomförde Regionförvaltningsverket i Södra Finland 39 inspektionsbesök på barnskyddsenheter i sin region. Representanter från regionförvaltningsverket diskuterade med 188 barn som var placerade i vård utanför hemmet, enligt bestämmelserna i barnskyddslagen 80.1 §. I inspektionsbesöken ingår förutom samtalen med barnen också att granska enhetens dokument och att diskutera med ansvarspersonen och tjänsteproducenten vid enheten. Regionförvaltningsverket övervakar särskilt hur begränsningsåtgärder enligt barnskyddslagen utförs och hur barnens grundläggande rättigheter säkerställs på enheterna.

Syftet med samtalen med barnen är att höra deras åsikter om vardagen på enheten och hur deras grundläggande rättigheter och gott bemötande omsätts i praktiken på enheten. Barnens inställning till samtalen är huvudsakligen positiv, och ofta ser de fram emot inspektörernas ankomst till enheten. 
– Jag blev överraskad över hur avslappnat samtalet var! 

Barnet har också alltid möjlighet att avstå från att delta i samtalen. Barnen berättar ofta öppet om enheten, och de kan beskriva problem och lämpliga lösningar förbluffande väl! 

Baserat på samtalen hade en socialarbetare som ansvarar för barnets ärenden enligt barnskyddslagen 13.1 b § utsetts till en del av barnen. Många barn visste ändå inte vem deras socialarbetare var på grund av flera personalbyten eller av andra orsaker. Många socialarbetare hade besökt enheterna men de stannade inte alltid upp för att föra personliga samtal med barnen, så som lagen förutsätter. 
 – Ingen har någonsin tidigare frågat om sådana saker. 
Socialarbetarna känner inte alltid till om det förekommer någon osaklig praxis på enheten eller om barnets grundläggande rättigheter begränsats utan laglig grund enligt barnskyddslagen. Sådan praxis kommer ofta fram just då man talar med barnen eller så finns det i anteckningarna i barnens klientjournaler. Barnet kan ha svårigheter med någon vardaglig sak som socialarbetaren inte känner till. De här frågorna kan vara relaterade till barnets grundläggande behov, hanteringen av ärenden eller relationerna på enheten.

Positiv feedback om vården utanför hemmet, men mycket skulle kunna förbättras

Barnen var i regel oftast nöjda med sin placering och de vuxna som arbetade där. 
 – Det här boendet är säkert det bästa som någonsin har hänt mig. 
De flesta barn hade en vuxen på enheten som de kunde prata med och en utsedd handledare eller ett handledarpar. Men barnen sade ofta att de önskade mer tid med vuxna i allmänhet och i synnerhet enskilt med sina egna handledare. I många enheter fanns inga regelbundna handledartider. 
 – Borde inte handledaren komma och fråga hur du har det? 

I barnens samtal under året accentuerades den tid barnen tillbringade i sina egna rum och i viss mån en vardag fattig på stimulans. Barnen kände inte alltid till namnen på de övriga barnen i enheten och de umgicks inte nödvändigtvis med dem. Barnen nämnde ofta att det hölls ett veckomöte på enheten där man kunde framföra önskemål om mat eller aktiviteter.

Barnen sade att man oftast motiverade begränsningsåtgärderna enligt barnskyddslagen. 
– Det vet jag, att det måste finnas en motivering och ett beslut.  
Men barnen hade inte alltid fått beslutet om begränsning själva och förstod inte alltid motiveringen till begränsningarna. Flera barn visste inte hur man kunde överklaga beslutet. Enligt barnen hade situationerna som ledde till begränsning inte alltid benats ut tillräckligt i efterhand.

I vissa enheter berättade barnen om begränsningar av rörelsefriheten, som baserades på enhetens praxis eller regler. Flera barn i olika enheter nämnde så kallade inomhusdagar då de inte fick gå ut eller träffa vänner. 
– Jag förstår verkligen inte den här regeln.
Enligt barnen kunde de ha fått en inomhusdag exempelvis på grund av förseningar, dåligt uppförande eller att de inte hade gått till skolan. 

Också situationer med fasthållanden enligt barnskyddslagens 68 § förekom i enheten, enligt samtalen med barnen. Enligt barnen hade personalen inte alltid agerat på ett lämpligt sätt i de här situationerna, eller situationerna hade känts skrämmande. Det är viktigt ur barnens synvinkel att fasthållningssituationerna behandlas på ett sådant sätt inom enheten att de inte tynger barnens sinne efteråt.

Största delen av barnen kände inte till planen om gott bemötande enligt barnskyddslagen 61 b §.  
 – Alltså vad det här? 
Barnen kom inte nödvändigtvis ihåg att man skulle ha diskuterat planens innehåll på enheten. De ansåg att de inte hade deltagit i att utarbeta planen på det sätt som bestämmelsen avser.

Regionförvaltningsverket i Södra Finland har noterat att praxis som gäller bemötandet av barn och lagstridiga metoder inte framkommer enbart genom dokument eller diskussioner med tjänsteproducenten och ansvarspersonen. Barnens erfarenheter i vardagen och att lyfta fram dem har stor betydelse i tillsynsarbetet.
– Jag önskar att vuxna skulle kunna lyssna och förstå och också tro på vad de unga berättar. 

Tillsyn för barnens bästa

Regionförvaltningsverket i Södra Finland instruerade barnskyddsenheterna förutom i ovan nämnda frågor också i följande:  

  • mer allmänt om lagenligt genomförande av begränsningsåtgärder 
  • om att informera barnen om deras rättigheter 
  • om tillräckligt med personal med tanke på barnens behov. 

Observationer och vägledning vidarebefordras alltid också för kännedom och eventuella åtgärder till välfärdsområdet och till den socialarbetare som ansvarar för barnets ärenden.

Tillsynsansvaret för barnets individuella vård utanför hemmet ligger uttryckligen hos de socialarbetare som ansvarar för barnets ärenden. Regionförvaltningsverket betonar vikten av socialarbetarnas individuella tillsyn av barnet:

  • betydelsen av personliga samtal med barnet
  • granskning av dokumentation om barnet, utöver månadsrapporterna, samt begränsningsbeslut och de journalanteckningar som gjorts i samband med dem.

Regionförvaltningsverket i Södra Finland fortsätter att arbeta för barnens bästa även 2024!

 

Elina Haahti, överinspektör för socialvården
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Hänvisningar: Barnskyddslagen (417/2007)

Blogien asiasanat: sosiaali- ja terveyspalvelut Kieli: ruotsi

Etelä-Suomen aluehallintovirasto teki vuoden 2023 aikana 39 tarkastuskäyntiä alueensa lastensuojeluyksiköihin. Aluehallintoviraston edustajat keskustelivat tarkastuskäyntien yhteydessä 188 sijaishuoltoon sijoitetun lapsen kanssa, kuten lastensuojelulain 80.1 §:ssä on säädetty. Lasten kanssa käytävien keskustelujen ohella tarkastuksen toteuttamiseen kuuluu yksikön asiakirjojen tarkastaminen sekä keskustelu yksikön vastuuhenkilön ja palveluntuottajan kanssa. Aluehallintovirasto valvoo erityisesti lastensuojelulain mukaisten rajoitustoimenpiteiden ja lasten perusoikeuksien toteutumista yksiköissä.

Lasten kanssa käytyjen keskustelujen tarkoituksena on kuulla lasten näkemyksiä yksikön arjesta sekä lasten perusoikeuksien ja hyvän kohtelun toteutumisesta sijoituspaikassa. Lasten suhtautuminen keskusteluun on pääasiassa myönteistä, usein he jopa odottavat tarkastajien saapumista yksikköön.
– Yllätyin, miten rento keskustelu tämä oli! 

Lapsella on aina myös mahdollisuus kieltäytyä keskustelusta. Lapset kertovat yksikön asioista useimmiten avoimesti. He osaavat kuvata ongelmakohtia ja niihin tarvittavia ratkaisuja usein hämmästyttävänkin hyvin! 

Keskustelujen perusteella osalle lapsista oli nimetty lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä lastensuojelulain 13.1 b §:n mukaisesti. Monella lapsella ei kuitenkaan ollut tiedossa omaa sosiaalityöntekijää useiden työntekijävaihdosten takia tai muutoin. Useat sosiaalityöntekijät ovat käyneet yksiköissä, mutta aina lasten kanssa ei pysähdytä keskustelemaan henkilökohtaisesti, kuten laki edellyttää. 
– Kukaan ei koskaan ole aiemmin kysynyt tällaisia asioita.
Sosiaalityöntekijät eivät ole välttämättä tietoisia, jos yksikössä on epäasiallisia käytänteitä tai jos lapsen perusoikeuksia on rajoitettu ilman lastensuojelulain mukaisia perusteita. Tällaiset käytänteet tulevat ilmi juuri lasten kanssa keskustellessa tai lasten asiakasasiakirjauksista. Lapsella voi olla yksikössä vaikeuksia jonkin ihan arkisenkin asian kanssa, josta sosiaalityöntekijä ei ole tietoinen. Tällaiset asiat voivat liittyä lapsen perustarpeisiin, asioiden hoitoon tai ihmissuhteisiin yksikössä.

Hyvää palautetta sijaishuollosta, mutta myös monenlaista kehitettävää havaittu

Lapset olivat usein pääsääntöisesti tyytyväisiä sijoituspaikkaansa sekä siellä työskenteleviin aikuisiin. 
– Tämä laitos on varmasti parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut.
Useimmilla lapsilla oli yksikössä joku aikuinen, jolle voi kertoa asioistaan, sekä nimetty omaohjaaja tai omaohjaajapari. Lapset kertoivat kuitenkin usein kaipaavansa enemmän aikaa aikuisten kanssa yleensä sekä kahdenkeskisesti omaohjaajien kanssa. Monessa yksikössä omaohjaaja-aikojen toteutuminen ei ollut säännöllistä. 
– Eikös omaohjaajan kuuluis tulla kysymään, mitä sulle kuuluu? 

Lasten keskusteluissa vuoden aikana korostui lasten viettämä aika omassa huoneessa ja osin virikkeetönkin arki. Lapset eivät aina tunne yksikön toisia lapsia nimeltä, eikä heidän kanssaan välttämättä vietetä aikaa. Lapset mainitsivat usein, että yksikössä on kerran viikossa kokous, jossa voi esittää toiveruokia tai -menojaan.

Lapset kertoivat, että lastensuojelulain mukaisten rajoitustoimenpiteiden perustelut käydään heidän kanssaan useimmiten läpi. 
– Sen mä tiedän, että pitää olla perustelut ja päätös. 
Aina lapset eivät kuitenkaan olleet saaneet rajoituspäätöstä itselleen, eivätkä täysin ymmärtäneet rajoitusten perusteluja. Useampi lapsi ei tiennyt, miten päätöksestä voisi valittaa. Lasten mukaan rajoittamiseen johtaneita tilanteita ei ole aina käyty jälkikäteen riittävästi läpi.

Joissakin yksiköissä lapset puhuivat liikkumisen rajoittamisesta, joka perustuu yksikön käytäntöihin tai sääntöihin. Useat lapset eri yksiköissä puhuivat niin sanotuista sisäpäivistä, jolloin ei saa lähteä ulos tai kavereita tapaamaan. 
– Tätä sääntöä mä en kyllä ihan tajuu.
Lasten mukaan sisäpäivä on saattanut tulla muun muassa myöhästelystä, huonosta käytöksestä tai siitä, ettei ole mennyt kouluun. 

Myös yksikössä tapahtuneet lastensuojelulain 68 §:n mukaiset kiinnipidot nousivat lasten keskusteluissa esiin. Aina tilanteissa ei ollut toimittu lasten mukaan asianmukaisesti, tai tilanteet olivat tuntuneet pelottavilta. Lasten näkökulmasta on tärkeää, että kiinnipitotilanteet käsitellään yksikössä siten, etteivät ne jää painamaan lasten mieltä.

Suurin osa lapsista ei ollut kuullut lastensuojelulain 61 b §:n mukaisesta hyvää kohtelua koskevasta suunnitelmasta. 
– Siis mikä se on?
Lapset eivät välttämättä muistaneet, että suunnitelman mukaisista asioista olisi yksikössä myöskään keskusteltu. He eivät tunnistaneet, että olisivat osallistuneet suunnitelman laatimiseen säännöksen tarkoittamalla tavalla.

Etelä-Suomen aluehallintovirastossa on havaittu, että lasten kohteluun ja lainvastaisiin toimintatapoihin liittyvät käytännöt eivät tule esiin pelkkien asiakirjojen tai palveluntuottajan ja vastuuhenkilön kanssa käytyjen tarkastuskeskustelujen kautta. Lasten arjen kokemuksilla ja niiden esiin nostamisella on valvontatyössä suuri merkitys.
– Toivon, että aikuiset voisi kuunnella ja ymmärtää ja uskoa myös nuoren kertomaa.

Valvonta lasten asialla

Etelä-Suomen aluehallintovirasto ohjasi lastensuojeluyksiköitä edellä kuvattujen asioiden lisäksi muun muassa 

  • laajemmin rajoitustoimenpiteiden lainmukaisesta toteuttamisesta
  • lasten oikeusturvakeinojen kertomisesta lapsille
  • lasten tarpeisiin nähden riittävästä henkilöstömäärästä. 

Havainnot ja ohjaus annetaan aina myös hyvinvointialueelle ja lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten.

Lapsikohtaisen sijaishuollon toteutumisen valvontavastuu on nimenomaisesti lapsen asioista vastaavilla sosiaalityöntekijöillä. Aluehallintovirasto korostaa sosiaalityöntekijöiden lapsikohtaisessa valvonnassa

  • henkilökohtaisen keskustelun merkitystä lapsen kanssa
  • tutustumista kuukausiraporttien lisäksi lasta koskeviin asiakaskirjauksiin sekä rajoituspäätöksiin ja niiden ajankohtana tehtyihin kirjauksiin.

Etelä-Suomen aluehallintovirastossa jatketaan lasten asialla myös vuonna 2024!

 

Elina Haahti, sosiaalihuollon ylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Viittaukset: Lastensuojelulaki (417/2007)

Blogien asiasanat: sosiaali- ja terveyspalvelut Kieli: suomi

Etelä-Suomen aluehallintoviraston johto harjoittelee pöydän ääressä UUSIMAA23-harjoituksessa

Melkein vuoden kestänyt UUSIMAA23-valmiusharjoituksen suunnittelutyö konkretisoitui marraskuun lopussa, jolloin pidettiin harjoituksen kolmipäiväinen harjoitteluvaihe. Harjoitukseen otti osaa liki 50 organisaatiota: Uudenmaan kunnat ja hyvinvointialueet sekä sisäisen turvallisuuden, elinkeino- ja järjestöpuolen toimijoita. Noin tuhat osallistujaa harjoitteli kolmen päivän aikana kuvitteellisissa poikkeusoloissa, jotka perustuivat kiristyneeseen kansainväliseen tilanteeseen.

Harjoituksen järjestäjän puolelta oli ilahduttavaa huomata, kuinka aktiivisesti muun muassa kunnat ottivat siihen osaa. Jokainen Uudenmaan maakunnan 26 kunnasta oli mukana harjoittelemassa ja kehittämässä oman organisaationsa valmiutta normaaliolojen häiriötilanteesta aina poikkeusoloihin saakka. Harjoitus oli samalla ensimmäinen, jossa uutena harjoittelevana osapuolena olivat vuoden alussa toimintansa aloittaneet hyvinvointialueet.

Jokainen harjoitteleva organisaatio toimi omissa tiloissaan mahdollisimman paljon aitoa tilannetta jäljitellen. Harjoituksessa käytettiin apuna virtuaalista harjoitusalustaa, jonka avulla osallistuvat organisaatiot saivat heille itselleen tai jopa useille osallistujille tarkasti suunniteltuja ja etukäteen ajastettuja syötteitä. Yhtenä harjoituksen tavoitteena oli vahvistaa eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Harjoituksen havaintoina kukin osallistujataho löysi kohteita, joita ne tulevat kehittämään välittömästi sekä pidemmällä aikavälillä.

Lisää todentuntua harjoitukseen toivat yhteistyössä Yleisradion kanssa teetetyt uutiset, joissa kuvitteellinen tilanne tuotiin aamulla osallistujien tietoon television uutislähetyksenä sekä vastaavana radiolähetyksenä. Organisaatioilla oli myös mahdollisuus harjoituttaa kykyään toimia mediapaineen alla. Kaksi Ylen toimittajaa osallistui harjoitukseen sen viimeisenä päivänä ja otti yhteyttä ennalta valittujen organisaatioiden johtoon harjoituksen syötteiden mukaisten skenaarioiden tiimoilta. Tiukkojen haastatteluiden perusteella toimittajat kirjoittivat harjoitusalustalle uutisartikkeleita, jotka osaltaan toivat harjoitusta todenmukaisemmaksi.

Valmiutta harjoitellaan vuosittain

Etelä-Suomen aluehallintovirasto järjestää valmiusharjoituksia kiertävästi siten, että vuorovuosin harjoittelevat Uusimaa, Hämeen maakunnat ja Kaakkois-Suomen maakunnat. Vuonna 2024 harjoitusvuorossa ovat Kanta-Häme ja Päijät-Häme sekä seuraavana vuonna Kaakkois-Suomen maakunnat. Uudenmaan vuoro on jälleen vuonna 2026.

Tämän harjoituksen onnistumista arvioidaan osallistuneiden kesken tammikuussa 2024 järjestettävässä palauteseminaarissa. Haluamme harjoituksen järjestävänä tahona lämpimästi kiittää kaikkia osallistuneita organisaatioita ja henkilöitä hyvin sujuneesta harjoituksesta!

Unto Usvasalo
pelastusylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Blogien asiasanat: turvallisuus ja varautuminen hyvinvointialue Kieli: suomi

Det nya registret för tjänsteproducenter Soteri är ett register som är gemensamt för regionförvaltningsverken och Valvira. Från och med januari 2024 kommer privata tjänsteproducenter inom social- och hälsovården och privat småbarnspedagogik att lämna sina ansökningar elektroniskt via Soteri. Ofta när man talar om Soteri, talar man endast om ett register. Men det är bra att vara medveten om att det handlar om något mycket större.

Den elektroniska ärendehanteringen i Soteri gör det möjligt för våra kunder att på ett enkelt sätt lämna registrerings- och tillståndsansökningar och ändringsansökningar som gäller dem. För dem som handlägger ansökningar erbjuder Soteri ett behändigt verktyg för att kontrollera ansökningar, göra begäranden om kompletterande uppgifter och ta emot behövliga bilagor. När handläggningen har slutförts förs uppgifterna in i den slutliga förvaringsplatsen för registeruppgifter, det vill säga i registret Soteri.

En betydande del av Soteri-helheten är de gränssnitt via vilka myndigheter som har rätt att få information kan använda de uppgifter i Soteri som kan publiceras så att de är tillgängliga för alla i en offentlig informationstjänst.

I projektet Soteri utarbetar vi dessutom nya verktyg för de nya uppgifter som den nya tillsynslagen medför. Mycket arbete har utförts och kommer fortfarande att utföras för att underlätta arbetet för experter inom social- och hälsovården och småbarnspedagogiken i framtiden.

E-tjänsten handleder i upprättandet av registreringsanmälan

Från ingången av år 2024 ska tjänsteproducenter lämna registrerings- och tillståndsansökningar och ändringsansökningar via Soteris e-tjänst. Också nuvarande självständiga yrkesutövare inom hälso- och sjukvården som har firma är i fortsättningen privata tjänsteproducenter som måste registreras i Soteri. Observera att tillgången till e-tjänsten i fortsättningen kommer att kräva fullmakt för ärendehantering och Suomi.fi-identifikation.

Framöver är det möjligt för aktörer inom social- och hälsovården att i e-tjänsten lämna en ansökan endast om registrering som tjänsteproducent eller samtidigt för registrering av tjänsteenhet. Tjänsteenheten är den plats för vilken alla uppgifter om de tjänster som produceras registreras. Du bör vara medveten om att det inte är möjligt att producera tjänster innan tjänsteenheten har registrerats. Inom privat småbarnspedagogik gäller ansökan alltid både tjänsteproducenten och verksamhetsstället.

Tjänsteproducenter, tjänsteenheter och servicepunkter i Soteris ärendehantering

Till följd av det nya registret överförs företagsuppgifter för tjänsteproducenter via olika bakgrundssystem till ärendehanteringen. Kom därför ihåg att framöver hålla dina uppgifter uppdaterade i FOD- och PRS-tjänsterna. Tjänsteproducentens allmänna uppgifter är grundläggande uppgifter om den tjänst som produceras, faktureringsuppgifter och uppgifter om kontaktpersonen för registreringen.

På tjänsteenhetsnivå inom social- och hälsovården och verksamhetsställesnivå inom småbarnspedagogiken övergår man redan till mer detaljerade serviceuppgifter. Med tjänsteenhet avses den operativa och administrativa helhet som tjänsteproducenten upprätthåller och där social- och/eller hälsovårdstjänster produceras. Inom småbarnspedagogiken är verksamhetsstället ett daghem.

Mer detaljerade uppgifter om tjänster inom social- och hälsovården anges på servicepunktnivå. En eller flera servicepunkter utgör en tjänsteenhet. Servicepunkten ligger vanligen vid någon besöksadress, men den kan också vara virtuell. Viktiga uppgifter om tjänster är tjänsteområdet, kundgruppen och antalet personal som tillhandahåller tjänsten.

Även ändring av en redan registrerad tjänsteenhet eller ett redan registrerat daghem och dess serviceuppgifter görs via ärendehanteringen i Soteri. Efter att ha identifierat sig i tjänsten ser den som lämnar ansökan de uppgifter som finns i Soteri. Ändringarna görs med en elektronisk blankett som finns i Soteri. När uppgifter ändras visas den ändrade uppgiften och en uppgift om hur denna uppgift tidigare varit inskriven i registret.

Lanseringen genomförs i början av 2024 – användarupplevelser följs noggrant upp

Den första versionen av Soteris e-tjänst lanseras i början av 2024. Efter årsskiftet fortsätter det aktiva arbetet kring Soteri. Vi följer kontinuerligt upp hur det nya systemet fungerar och samlar information om upplevelserna av att använda systemet. På basis av dessa utvecklar vi tjänsten vidare. I början av året gör vi dessutom några funktionella ändringar som ytterligare förtydligar utarbetandet av ansökningar.

Seppo Suorsa, projektchef för Soteri, Valtori

Avin asiasanat: soteri Kieli: ruotsi

Uusi palveluntuottajarekisteri Soteri on aluehallintovirastojen ja Valviran yhteinen rekisteri. Tammikuusta 2024 alkaen yksityiset sote-palveluntuottajat ja yksityiset varhaiskasvatuksen palveluntuottajat tekevät hakemuksensa sähköisesti Soterin kautta. Usein, kun puhutaan Soterista, puhutaan vain rekisteristä. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että kyse on paljon laajemmasta asiasta.

Soterin sähköinen asiointi mahdollistaa asiakkaillemme helpon tavan tehdä rekisteröinti- ja lupahakemuksia ja niitä koskevia muutoshakemuksia. Soteri tarjoaa hakemusten käsittelijöille vaivattomamman väylän hakemusten tarkastamiseen, sitä koskevien lisätietopyyntöjen tekemiseen sekä tarvittavien liitteiden vastaanottamiseen. Käsittelyn lopuksi tiedot viedään rekisteröintitietojen loppusijoituspaikkaan eli Soteri-rekisteriin.

Huomionarvoinen osa Soteri-kokonaisuutta ovat rajapinnat, joiden kautta tiedonsaantiin oikeutetut viranomaiset voivat hyödyntää Soteri-rekisterin tietoja, joita voidaan julkaista myös kaikkien saataville julkiseen tietopalveluun.

Soteri-hankkeessa tuotamme lisäksi työvälineitä valvontalain mukanaan tuomiin uusiin tehtäviin. Hankkeessa on tehty ja tehdään edelleen paljon töitä sosiaali- ja terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden työn helpottamiseksi tulevaisuudessa.

Sähköinen asiointi opastaa rekisteröintihakemusten tekemisessä

Vuoden 2024 alusta palveluntuottajat tekevät rekisteröinti- ja lupahakemukset ja muutoshakemukset Soterin sähköisen asioinnin kautta. Myös nykyisin toiminimellä toimivat terveydenhuollon itsenäiset ammatinharjoittajat ovat jatkossa yksityisiä palveluntuottajia, joilta edellytetään rekisteröintiä Soteriin. Huomioithan, että asiointipalveluun pääseminen edellyttää jatkossa valtuutta asiointiin sekä Suomi.fi -tunnistautumisen.

Jatkossa sähköisessä asioinnissa sosiaali- ja terveydenhuollon toimijalla on mahdollista jättää hakemus ainoastaan palveluntuottajaksi rekisteröitymiseksi tai samalla kertaa myös palveluyksikön rekisteröintiin. Palveluyksikkö on siis se paikka, johon rekisteröidään kaikki tiedot tuotettavista palveluista. Tiedostathan, että palveluja ei voi tuottaa ennen kuin palveluyksikkö on rekisteröity. Yksityisessä varhaiskasvatuksessa hakemus koskee aina sekä palveluntuottajaa että toimipaikkaa.

Palveluntuottajat, palveluyksiköt ja palvelupisteet Soterin asioinnissa

Uuden rekisterin myötä palveluntuottajan yritystietoja siirtyy asiointiin eri taustajärjestelmien kautta. Pidäthän siis jatkossa tietosi ajan tasalla YTJ- ja PRH-palveluissa. Palveluntuottajan yleisiä tietoja ovat tuotettavan palvelun perustiedot, laskutustiedot ja rekisteröinnin yhteyshenkilön tiedot.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa palveluyksikkötasolla ja varhaiskasvatuksessa toimipaikkatasolla siirrytään jo lähemmäs tarkempia palvelutietoja. Palveluyksiköllä tarkoitetaan palveluntuottajan ylläpitämää toiminnallista ja hallinnollista kokonaisuutta, jossa tuotetaan sosiaali- ja/tai terveyspalveluja. Varhaiskasvatuksessa toimipaikka on päiväkoti.

Sosiaali- ja terveydenhuollon yksityiskohtaisimmat palvelujen tiedot ilmoitetaan palvelupistetasolla. Yksi tai useampi palvelupiste muodostaa palveluyksikön. Palvelupiste sijaitsee yleensä jossakin tietyssä käyntiosoitteessa, mutta se voi olla myös virtuaalinen. Palveluista keskeisiä tietoja ovat palveluala, asiakasryhmä sekä palvelua tuottavan henkilöstön määrä.

Jo rekisteröidyn palveluyksikön tai päiväkodin ja sen palvelutietojen muuttaminen tapahtuu myös Soteri-asioinnin kautta. Tunnistauduttuaan palveluun hakemuksen tekijä näkee Soteri-rekisterissä olevat tiedot. Muutokset tehdään Soterin asioinnista löytyvälle sähköiselle lomakkeelle. Tietoja muutettaessa tulee näkyviin muutettu tieto sekä tieto siitä, miten tieto on kirjattu aiemmin rekisteriin.

Käyttöönotto tapahtuu vuoden 2024 alussa – käyttökokemuksia seurataan tarkasti

Soterin sähköisen asioinnin ensimmäinen versio otetaan tuotantokäyttöön vuoden 2024 alusta. Vuodenvaihteen jälkeen aktiivinen työ Soterin parissa jatkuu. Seuraamme jatkuvasti uuden järjestelmän toimivuutta ja keräämme tietoa sen käyttökokemuksista. Niiden pohjalta kehitämme palvelua edelleen. Alkuvuodesta teemme lisäksi vielä joitakin toiminnallisia muutoksia, jotka selkeyttävät edelleen hakemuksen tekemistä.

Seppo Suorsa, Soterin hankepäällikkö, Valvira

Avin asiasanat: soteri Kieli: suomi

I går hörde jag en ung person önska att vi levde under den tid som hen hade hört om av sina föräldrar då de berättat om sin ungdomstid. Då var somrarna varma, det fanns snö på vintrarna och det fanns varken internet eller smarttelefoner. På lördagarna badade man bastu och tittade alltid på samma program på tv.

I Finland lever barn och unga i en exceptionell tid historiskt sett. Vi har nyss lämnat en pandemi bakom oss som särskilt belastade barn och unga. Alla har ändå inte återhämtat sig från pandemin och inte heller har bekymren och utmaningarna för de unga försvunnit. Många upplever skolan som ångestfylld eftersom mobbning ställvis har blivit nästan vardag och att försvara sig mot våld och stöld känns nästan normalt. Det är tur om man slipper blåmärken, sår eller andra skador – för vissa känns det till och med som en kamp att överleva. En del unga vinner inte den kampen utan bryts ner psykiskt av de många utmaningarna och den belastning som de utsätts för.

Som myndighet får vi också höra nödrop från dem som arbetar med barn och unga om varifrån man kan få hjälp för dessa barn och unga som mår dåligt. Det finns inte tillräckligt med tjänster och det är inte längre möjligt att öka flödet av tjänster. Det finns inga resurser och nu är man tvungen att fatta de mest smärtsamma besluten: de som behöver tjänster måste lämnas utan den hjälp de behöver. Även skolpersonalen blir småningom knäckt av problemen, och att lärarna lämnar sina jobb syns redan.

Överföringen av ansvaret för att ordna social- och hälsovårdstjänster från kommunerna till välfärdsområdena har inte varit helt tydlig för alla tjänsters del, vilket har orsakat skuggområden, ineffektivitet och ovisshet. Eftersom ansvaret är oklart eller det råder brist på resurser gör sig olika aktörer också skyldiga till att bolla med ungdomarnas ärenden: barnskyddet skyfflar över ansvaret på skolan, skolan på hälsovården och hälsovården på barnskyddet eller tvärtom. Och har polisen också någon roll i det här?

Den ständigt ökande psykiska ohälsan vid sidan av utmaningarna med den gigantiska social- och hälsovårdsreformen börjar synas särskilt i södra Finland i kommunerna längs med järnvägen. I dessa kommuner kan en skolelev i årskurs ett ha en kniv i ryggsäcken för att skydda sig. Hur har vi som samhälle kommit till denna punkt? På tågen finns minderåriga kurirer som fungerar som hantlangare för brottslingar. Vad gör vi när ingen längre vågar gå ut på torgen och gatorna på grund av ungdomsgäng som hotar med våld och som inte hålls tillbaka av traditionella sociala normer? Var är alla vuxna? Var finns barnens föräldrar och vårdnadshavare? Och myndigheterna som kan ta tag i problemen genom att genuint höra barn och unga och hitta hållbara lösningar?

Det krävs ett nära samarbete för att lösa svåra problem

Snabbt tänkt borde det inte vara någon stor grej att bestämma ansvar och uppgifter så att man vet vem som sköter vad. Det praktiska samarbetet kring komplicerade problem med svåröverskådliga grundorsaker kräver dock tätt nätverkande och att vi känner varandra. Det är svårt att samarbeta om man inte ens vet namnet på vem man ska kontakta. Det säger sig självt att ledningens roll här är betydande ur många olika synvinklar. För att lösa problemen behövs både strukturer på högre nivå och effektiv verksamhet i praktiska situationer.

Vi vuxna kan inte lämna barn och unga att klara sig på egen hand. Vi får inte heller vara rädda för dem eller lämna dem ensamma med sina utmaningar. Vi kan inte vända ryggen till problemen och tänka att någon annan tar hand om dem. Vi kan inte bara träffas, diskutera, dricka kaffe och himla oss. Nu är det dags för handlingar och för omsorg, det är upp till bevis. Barnen och ungdomarna är det viktigaste vi har med tanke på framtiden. Det är ett värde, odelbart, på alla sätt.

För detta behövs vi alla: du, jag och de. Vi kan inte vänta längre, nu är det dags för gemensamma åtgärder. Vi på Regionförvaltningsverket i Södra Finland inrättar som stöd för samarbetet ett forum som identifierar de problem barn och unga har och sammanför olika aktörer över sektorernas, förvaltningens och befogenheternas gränser. Detta forum (Radanvarsifoorumi) startar i Träskända vårvintern 2024 och avsikten är att utvidga verksamheten till andra kommuner längs järnvägen. Vi agerar, gör du det också – och genom att samarbeta är vi mer.

direktör Marja-Liisa Keski-Rauska
undervisnings- och kulturväsendet 
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Blogien asiasanat: opetus turvallisuus ja varautuminen hyvinvointialue Kieli: ruotsi

Kuulin eilen erään nuoren sanovan, että voi kunpa elettäisiin sitä aikaa, mistä hän on kuullut vanhemmiltaan heidän nuoruudestaan. Silloin kesät olivat lämpöisiä, talvet lumisia ja internetiä ja älykännyköitä ei todellakaan vielä ollut. Lauantaisin käytiin saunassa ja katsottiin tv:stä samoja ohjelmia. Niinpä. 

Suomessa lapset ja nuoret elävät historiallisesti poikkeuksellista aikaa. Olemme juuri päässeet erityisesti lapsia ja nuoria kuormittavasta pandemiasta eroon, mutta kaikki eivät ole siitä palautuneet eivätkä huolet ja haasteet nuorten tieltä ole poistuneet. Moni kokee koulun ahdistavana, koska kiusaamisesta on tullut paikoin lähes arkea ja puolustautuminen väkivaltaa ja varastamista vastaan tuntuu jopa normaalilta. On hyvä tuuri, jos säästyy mustelmilta, haavoilta tai ruhjeilta – joillekuille jopa hengissä pysyminen tuntuu kamppailulta. Osa ei pysykään: mieli voi musertua ympäristön moninaisissa haasteissa ja nuoriin kohdistuvissa paineissa. 

Viranomaisena kuulemme myös lasten ja nuorten kanssa työskentelevien hätähuudon siitä, mistä saataisiin apua näille huonosti voiville lapsille ja nuorille. Palveluja ei ole riittävästi saatavilla, eikä palvelujen lisäämisen virta ole enää mahdollinen. Resursseja ei ole, ja nyt joudutaan tekemään kipeimpiä ratkaisuja: palvelun tarvitsijoita joudutaan jättämään vaille tarvitsemaansa apua. Koulujen ammattilaisetkin nujertuvat vähitellen ongelmien edessä, ja opettajien ulosvirtaus on jo nähtävissä. 

Sotepalvelujen järjestämisvastuun siirto kunnista hyvinvointialueille ei ole kaikkien palvelujen osalta ollut täysin selkeää, mikä on aiheuttanut katvealueita, tehottomuutta ja epätietoisuutta. Koska vastuut ovat epäselviä tai resursseista on pulaa, eri tahot sortuvat myös nuorten asioiden pallotteluun: lastensuojelu vierittää vastuuta koululle, koulu terveydenhuollolle ja terveydenhuolto lastensuojelulle tai toisinpäin. Ja olisiko poliisillakin tässä joku rooli? 

Yhä yltyvä pahoinvointi jättimäisen soteuudistuksen haasteiden rinnalla alkaa näkyä erityisesti Etelä-Suomessa radanvarsikunnissa, jossa ykkösluokkalaisen koululaisen repusta saattaa löytyä puukko, jotta hän voi suojella itseään pahalta. Miten me olemme yhteiskuntana tulleet tähän pisteeseen? Junissa kulkee alaikäisiä kuriireja rikollisten käsikassaroina. Entä kun kukaan ei enää uskalla mennä toreille tai turuille, koska siellä on väkivaltaa uhkuva nuorisojengi, jota perinteiset sosiaaliset normit eivät pidättele? Missä ovat kaikki aikuiset? Missä ovat näiden ihmislasten vanhemmat ja huoltajat? Entä viranomaiset, jotka pystyvät tarttumaan ongelmiin lapsia ja nuoria aidosti kuullen ja kestäviä ratkaisuja löytäen?

Viheliäisten ongelmien ratkominen vaatii tiivistä yhteistyötä

Äkkiseltään sitä ajattelisi, että eihän se ole juttu eikä mikään määritellä vastuut ja tehtävät, jotta tiedetään, mikä asia kuuluu kenenkin hoidettavaksi. Käytännön yhteistyö monimutkaisten, juurisyiltään vaikeasti hahmottuvien ongelmien äärellä vaatii kuitenkin tiivistä verkostoitumista ja toistemme tuntemista. On vaikea tehdä yhteistyötä, jos ei tiedä edes nimitasolla, kehen ottaa yhteyttä. Sanomattakin on selvää, että johdon rooli on tässä merkittävä monestakin eri näkökulmasta. Ongelmien ratkomiseksi tarvitaan sekä ylätason rakenteita että käytännön tilanteissa vaikuttavaa toimintaa. 

Aikuiset, me emme voi jättää lapsia ja nuoria oman onnensa varaan heitteille. Me emme saa myöskään pelätä heitä emmekä jättää heitä yksin haasteidensa kanssa. Me emme voi kääntää ongelmille selkäämme ja ajatella, että joku muu hoitaa. Me emme voi vain kokoontua, keskustella, juoda kahvia ja taivastella. Nyt on tekojen aika, välittämisen aika, näytön paikka. Lapset ja nuoret ovat tärkeintä, mitä meillä on tulevaisuutta ajatellen. Tämä on arvo, jakamaton, kaikin tavoin.

Tähän tarvitaan meitä kaikkia, sinua, minua ja heitä. Enää emme voi odottaa, yhteisen toiminnan aika on nyt. Me Etelä-Suomen aluehallintovirastossa perustamme yhteistyön tueksi foorumin, joka tunnistaa lasten ja nuorten ongelmien viheliäisyyden ja kokoaa yhteen eri toimijat yli sektoreiden, hallinnon ja toimivaltuuksien rajojen. Tämä Radanvarsifoorumi käynnistyy Järvenpäässä kevättalvella 2024, ja toimintaa on tarkoitus laajentaa muuallekin radanvarren kuntiin. Me toimimme, toimithan sinäkin – ja yhdessä toimimalla olemme enemmän.

johtaja Marja-Liisa Keski-Rauska
opetus- ja kulttuuritoimi
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Blogien asiasanat: opetus hyvinvointialue turvallisuus ja varautuminen Kieli: suomi

Kirjastojen demokratiatyö on kehittynyt voimakkaasti viime vuosina. Kirjastot tarjoavat kansalaisille muun muassa vapaata kaupunkitilaa, joka edistää matalan kynnyksen osallisuutta. Kirjastojen ajan saatossa kehittyneet ja vakiintuneet eettiset periaatteet tukevat tasa-arvon toteutumista ja niiden käyttäjien sosiokulttuurinen moninaisuus vahvistaa luottamusta, jotka toimivat suuntaviivoina demokratialle.

Aluehallintovirastot edistävät kirjastojen demokratiatyötä

Aluehallintovirastojen kirjastotoimet järjestivät 24.11.2023 Helsingin keskustakirjasto Oodissa päätösseminaarin Sivistystä ja demokratiaa – kirjastot demokratiaa vahvistamassa. Tilaisuudella juhlistettiin aluehallintovirastojen vuonna 2021 rahoittamia hankkeita, joilla kehitettiin kirjastoja kansalaisten ja päättäjien keskustelufoorumeina. Samalla haluttiin kannustaa kaikkia Suomen kirjastoja ottamaan demokratiatyön tehtävä omakseen.

Tilaisuuden avauspuheenvuoron esitti eduskunnan varapuhemies Paula Risikko.

Demokratiatyön pohjana osallisuus, luottamus ja moninaisuus

Kirjastojen demokratiatyö on kehittynyt voimakkaasti viime vuosina. Tilaisuudessa alustanut akatemiatutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta muistutti, että sivistys on prosessi, jonka ei ole tarkoitus tulla koskaan valmiiksi. Myös kirjastojen demokratiatyötä voidaan tarkastella prosessina, joka kehittyy kuten koko kirjastolaitoksen luonne yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksen myötä. Yhdeksi tärkeäksi muuttujaksi kirjastojen sivistystyössä Miettinen nosti ajatuksen vapaasta kaupunkitilasta, jotka kirjastot nykyään tarjoavat. Kirjastotila mahdollistaa matalan kynnyksen osallisuutta, mikä voi puolestaan toimia alustana ihmisyyden vapaalle kasvulle.

Yliopistonlehtori Reijo Kupiainen Tampereen yliopistosta painotti luottamuksen merkitystä osana tiedonhankintaa. Kirjastojen on ansaittava asiakkaidensa luottamus yhä uudelleen, ja niiden vahvuutena on kytkentä ihmisten arkeen. Kirjastojen toiminnassa ovat vahvuutena myös ajan myötä kehittyneet ja vakiintuneet tiedolliset ja eettiset periaatteet, jotka takaavat tasa-arvon toteutumista. Myös kirjaston käyttäjien sosiokulttuurinen moninaisuus vahvistaa luottamusta, ja tämä moninaisuus tulee huomioida, kun kirjastot kehittävät demokratiatyötä eteenpäin.

Vaikuttavaa kirjastotyötä eri puolilla Suomea

Sivistystä ja demokratiaa -seminaari päättyi paneelikeskusteluun, jossa pohdittiin demokratian tulevaisuuksia ja kirjastoja muuttuvassa maailmassa.

Päivän yhteenvedossa aluehallintovirastojen kirjastoasiantuntijat totesivat, että demokratiatyö on ensinnäkin sivistystyötä. Toiseksi on kyse luottamuksen rakentamisesta, ylläpidosta ja ansaitsemista. Kolmanneksi kirjastojen demokratiatyöllä on vapaus kehittyä toimintaympäristönsä näköiseksi samalla, kun asiakkaiden ja yhteisöjen tarpeet muuttuvat.

Tilaisuudessa kuultiin kirjastojen demokratiahankkeiden kuulumiset Raahesta, Tampereelta, Porvoosta sekä Joensuun seudulta. Aluehallintovirastot rahoittivat vuonna 2021 yhteensä 38 hanketta eri puolilla Suomea.

Tilaisuuden puheenvuorot ovat katsottavissa Kirjastokaistan koulutuskanavalla.

Lisätiedot tilaisuudesta ja hankkeista:

Marko Ojala, Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Anu Ojaranta, Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Mika Mustikkamäki, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Sähköposti: [email protected]

 

Blogien asiasanat: kirjasto Kieli: suomi

Eläimen ja ihmisen, varsinkin työntekijän, arvo näyttäytyy erikoiselta tutkittaessa viimeaikaisia oikeuden ratkaisuja. Huomattavan usein tulee vastaan ratkaisuja, joissa työntekijöiden turvallisuuden laiminlyönneistä langetetut tuomiot ovat vaatimattomia. Eläinten turvallisuudesta vastaava taho taas on tuomittu merkittävään sakkoon tai jopa vankeuteen laiminlyönneistään. Niin ikään laiminlyönnit liikenteessä näyttävät olevan merkittävämpiä kuin laiminlyönnit työturvallisuudessa.

Esimerkiksi työntekijän kuolemaan johtaneesta laiminlyönnistä tuomittiin työturvallisuusrikoksesta ja kuolemantuottamuksesta 40 päiväsakkoa. Mutta koiria ilman tarpeellista hoitoa ja ravintoa kuljettaneen auton kuljettajalle määrättiin koirien kuoleman aiheuttaneesta törkeästä eläinsuojelurikoksesta vuosi ehdollista vankeutta. Reipasta ylinopeutta autiolla peltosuoralla kaahannut urheilija puolestaan tuomittiin sataan päiväsakkoon törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, vaikka itse tapahtumassa kukaan ei varsinaisesti vaarantunut saatikka menettänyt terveyttä tai henkeään.

Työnantajalla vastuu työntekijöiden turvallisuudesta

Työntekijöiden turvallisuudesta vastuu on määrätty työnantajalle. Vastuu kohdentuu direktio-oikeuden mukaisesti eli se, joka päättää tekemisestä ja turvajärjestelyistä kantaa myös vastuun. On toki totta, ettei koira voi valita, lähteekö se autosta pois vai ei, mutta työntekijällä on käytännössä sama tilanne. Kynnys kieltäytyä työtehtävistä puuttuvien suojalaitteiden tai kelvottomien olosuhteiden takia on työpaikan menettämisen tai esihenkilöiden epäsuosioon joutumisen pelon vuoksi liian korkea. Samanaikaisesti työnantajan laiminlyönnillä saama taloudellinen hyöty voi olla kymmeniä tuhansia euroja, enemmänkin. Laiminlyönteihin tulisi reagoida oikein mitoitetuin seuraamuksin.

Työsuojelurikosten ja työturvallisuuteen liittyvien laiminlyöntien yhteydessä on usein mahdollisuus tuomita yhteisösakko eli käytännössä siis tuomita taloudellinen seuraamus myös yritykselle, eikä vain vastuuhenkilöille. Liian usein näkee tuomioita, joissa tuomittu yhteisösakko on mitätön verrattuna saavutettuun hyötyyn, taloudelliseen kantokykyyn sekä työntekijöille aiheutettuun tosiasialliseen vaaraan.

Toistuvista laiminlyönneistä kielto toimia työnantajana?

Työturvallisuussäädösten laiminlyönti tuottaa useimmiten merkittävää taloudellista hyötyä ja vaarantaa terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun. Eläinten suojelun laiminlyönneistä tuomitaan usein eläintenpitokieltoja, mutta työturvallisuuden laiminlyönneistä liiketoimintakieltoja ei koskaan. Tulisiko lainsäädäntöön määritellä kielto harjoittaa liiketoimintaa tai toimia työnantajana, jos laiminlyönnit ovat toistuvia ja ne jatkuvat asiaa valvovan viranomaisen ohjauksesta huolimatta?

Markku Rautio

Kirjoittaja on Itä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen johtaja ja työneuvoston työsuojelukysymyksiin perehtynyt jäsen.

Teksti on julkaistu Savon Sanomien mielipidekirjoituspalstalla 26.11.2023.

Avin asiasanat: työsuojelu Kieli: suomi

överdirektör Merja EkqvistUnder hösten har det väckts offentlig debatt om regionförvaltningsreformen i regeringsprogrammet som ska genomföras under de närmaste åren. Målet med reformen är att koncentrera tillstånds-, styrnings- och tillsynsuppgifterna inom statens regionförvaltning till ett nytt, riksomfattande ämbetsverk. Det nya ämbetsverket skulle ersätta regionförvaltningsverken, Valvira och miljöansvarsområdet hos NTM-centralerna.

En så här grundläggande förvaltningsreform väcker förståeligt nog många frågor och också kritiska röster. Frågor och oro måste tas på allvar, men vi på Regionförvaltningsverket i Södra Finland ser många möjligheter hos reformen. 

Särskilt ur våra kunders synvinkel ser vi positiva följder av att tillstånds-, styrnings- och tillsynsfunktionerna koncentreras till ett ämbetsverk. Det centrala för medborgarna och aktörerna i regionen är att vår verksamhet är nationellt enhetlig och processerna smidiga. Enhetlighet, tydlighet och snabbhet var drivkraften bakom denna förändring. 

Med ett ämbetsverk med riksomfattande befogenheter strävar man efter att tillsynen och tillståndspraxis ska vara likadan oberoende av region – och att ärendena ska behandlas inom samma tidtabell oberoende av var i Finland vår kund uträttar sina ärenden. 

Regionförvaltningsverket i Södra Finlands verksamhetsområde är det överlägset största bland de sex regionförvaltningsverken: i vårt område bor bland annat över 40 procent av hela Finlands befolkning och över 40 procent av hela landets företag är verksamma här. I området finns över 60 kommuner och 8 välfärdsområden, Helsingfors stad och HUS-sammanslutningen, som sköter social- och hälsovårdens och räddningsväsendets uppgifter. Dessutom sköter vi handläggningen av miljötillstånd också i Sydvästra Finland – där det bor sammanlagt tre miljoner finländare. 

Volymerna är med andra ord i princip av storleksklassen hos ett stort ämbetsverk och kundmängden är enorm. Vi behöver effektiva verksamhetsmodeller och processer som ett stort ämbetsverk har. Med ett riksomfattande ämbetsverks breda axlar kunde vi trygga smidiga funktioner och jämlikhet mellan kunder överallt i Finland.

Sektorsövergripande verksamhet är en viktig utgångspunkt för det nya ämbetsverket

Vid ett riksomfattande ämbetsverk för tillstånd, styrning och tillsyn skulle arbetsbördan fördelas jämnare eftersom det stora ämbetsverkets gemensamma resurser skulle stå till förfogande. Tillsammans skulle vi vara flexiblare, snabbare och effektivare. Vi skulle kunna utnyttja personalens kompetens i så stor utsträckning som möjligt. I myndighetsreformen ser vi också möjligheter att utveckla vårt styrningsarbete. Enligt oss är regeringsprogrammets formulering om ett sektorsövergripande statligt ämbetsverk särskilt viktig: när fenomen och problemen förknippade med dem är omfattande krävs ett sektorsövergripande och brett perspektiv och en tvärsektoriell förståelse också för lösningarna och hanteringen av dem.

Det nya ämbetsverkets riksomfattande karaktär innebär inte att vi överger förståelsen för regionkännedomens betydelse. I regeringsprogrammet har man nedtecknat tryggandet av regional närvaro, av en god anledning. Den regionala närvaron är betydelsefull: när det krävs snabba åtgärder kan vi snabbt vara där. Kännedomen om regionen, dess aktörer och invånare är värdefull och nödvändig i den dialog som förvaltningen i fortsättningen i allt större utsträckning ska föra med sina intressentgrupper. Idealtillståndet vore att vi har en nära regional växelverkan, men kan samordna vår praxis så att den blir enhetlig på riksnivå.

Våra mål är nöjda kunder. Genom tydliga riksomfattande processer kunde vi stöda tjänsternas kvalitet och enhetlighet, vilket också förverkligar rättsstatsprincipen. Snabbhet och effektivitet är också viktiga ur nationalekonomisk synvinkel: till exempel banar kvicka och fördröjningsfria tillståndslösningar för näringslivet en väg för företagen att smidigt producera sina tjänster.

Vi finns till för våra kunder – människor och aktörer. Genomförandet av ett riksomfattande ämbetsverk för tillstånd, styrning och tillsyn i enlighet med regeringsprogrammet skulle göra det möjligt att säkerställa tjänsternas kvalitet och jämlikhet, vilket skulle gynna hela det finländska samhället.

överdirektör Merja Ekqvist
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Blogien asiasanat: aluehallintovirastot Kieli: ruotsi

ylijohtaja Merja EkqvistSyksyn mittaan julkista keskustelua on herännyt hallitusohjelman mukaisesta lähivuosina toteutettavasta aluehallinnon uudistuksesta, jonka tavoitteena on keskittää valtion aluehallinnon lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä uuteen valtakunnalliseen virastoon. Uusi virasto korvaisi aluehallintovirastot, Valviran ja ELY-keskusten ympäristövastuualuetta.

Näin perustava hallinnon uudistus herättää ymmärrettävästi paljon kysymyksiä ja myös kriittisiä ääniä. Kysymykset ja huolet on otettava vakavasti, mutta me Etelä-Suomen aluehallintovirastossa tunnistamme uudistuksessa myös paljon mahdollisuuksia. 

Näemme lupa-, ohjaus- ja valvontatoimintojen keskittämisessä yhteen virastoon myönteisiä vaikutuksia erityisesti asiakkaidemme näkökulmasta. Keskeistä alueen kansalaisille ja toimijoille on se, että toimintamme on valtakunnallisesti yhdenmukaista ja prosessit sujuvia. Yhdenmukaisuus, selkeys ja nopeus ovatkin olleet tämän muutoksen ajurina. 

Valtakunnallisen toimivallan omaavalla virastolla siis tavoitellaan sitä, että valvonta ja lupakäytännöt olisivat samanlaisia alueesta riippumatta – ja asiat käsitellään samassa aikataulussa riippumatta siitä, missä päin Suomea asiakas asioi kanssamme. 

Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialue on väkiluvultaan kuudesta aluehallintovirastosta ylivoimaisesti suurin: alueellamme muun muassa asuu yli 40 % koko Suomen väestöstä ja toimii yli 40 % koko maan yrityksistä. Alueella on yli 60 kuntaa sekä kahdeksan hyvinvointialuetta, Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä hoitamassa sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtäviä. Lisäksi hoidamme ympäristölupien käsittelyn myös Lounais-Suomen alueella – yhteensä yli kolmen miljoonan suomalaisen asuinalueella. 

Volyymimme ovat siis lähtökohtaisesti ison viraston mittaluokkaa, ja asiakkaita meillä on valtavasti. Tarvitsemme ison viraston tehokkaita toimintamalleja ja prosesseja. Valtakunnallisen viraston leveillä hartioilla turvattaisiin toimintojen sujuvuus ja asiakkaiden yhdenvertaisuus kaikkialla Suomessa.

Monialaisuus on tärkeä lähtökohta uudelle virastolle

Valtakunnallisessa lupa-, ohjaus- ja valvontavirastossa työkuorma jakautuisi tasaisemmin, kun käytössä olisivat ison viraston yhteiset resurssit. Yhdessä olisimme joustavampia, nopeampia ja tehokkaampia. Pystyisimme hyödyntämään henkilöstön osaamista mahdollisimman laajasti. Näemme virastouudistuksessa mahdollisuuksia myös ohjaustyömme kehittämiseksi. Erityisen tärkeänä pidämme hallitusohjelmaan kirjattua valtakunnallisen viraston monialaisuutta: kun ilmiöt ja niihin liittyvät ongelmat ovat laaja-alaisia, myös niiden ratkaisuihin ja hallintaan tarvitaan monialaista, laajaa näkökulmaa ja poikkihallinnollista ymmärrystä.

Uuden viraston valtakunnallisuus ei tarkoita sitä, että hylkäisimme ymmärryksen aluetuntemuksen tärkeydestä. Hallitusohjelmaankin on kirjattu alueellisen läsnäolon turvaaminen, ja hyvästä syystä. Alueellinen läsnäolo on merkityksellistä: kun tarvitaan pikaista toimintaa, pääsemme paikalle nopeasti. Alueen, sen toimijoiden ja asukkaiden tuntemus on arvokasta ja välttämätöntäkin vuoropuhelussa, jota hallinnon tulee käydä jatkossa entistäkin enemmän sidosryhmiensä kanssa. Ihannetilanteessa olemme tiiviissä alueellisessa vuorovaikutuksessa, mutta käytäntömme voitaisiin koordinoida valtakunnallisesti samanlaisiksi.

Tavoitteenamme ovat tyytyväiset asiakkaat. Selkeiden valtakunnallisten prosessien myötä tuettaisiin palvelujen laatua ja yhdenmukaisuutta, mikä myös toteuttaa oikeusvaltioperiaatetta. Nopeus ja tehokkuus ovat tärkeitä myös kansantaloudellisesti: esimerkiksi elinkeinoelämän mahdollisimman ketterät ja viiveettömät luparatkaisut silottavat yrityksille tietä omien palvelujensa sujuvaan tuottamiseen.

Olemme olemassa asiakkaitamme – ihmisiä ja toimijoita – varten. Hallitusohjelman kirjauksen mukaisen valtakunnallisen lupa-, ohjaus- ja valvontaviraston toteutuminen toisi mahdollisuuden palvelujen laadun ja yhdenvertaisuuden varmistamiselle, mikä olisi koko suomalaisen yhteiskunnan etu.

ylijohtaja Merja Ekqvist
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Blogien asiasanat: aluehallintovirastot Kieli: suomi

Harrastamisen Suomen mallin logo.

Aluehallintovirastot jakoivat keväällä valtionavustuksia Harrastamisen Suomen mallin toteuttamiseen 17 miljoonaa euroa kaudelle 2023–2024. (Tiedote myönnetyistä avustuksista.) Mukana on nyt 262 kuntaa 252 hankkeessa. Pilottikauden jälkeen tämä oli kolmas avustuskierros. Monessa kunnassa toimintamalli on jo hyvin vakiintunut, mutta haasteitakin edelleen on esimerkiksi ohjaajien saatavuudessa ja nuorten tavoittamisessa harrastusten pariin. 

Panostus lasten ja nuorten harrastamiseen on ollut sekä euro- että työmääräisesti merkittävä, joten Opetus- ja kulttuuriministeriö tilasi Kansalliselta koulutuksen arviointikeskukselta KARVIlta Harrastamisen Suomen mallin arvioinnin, joka julkaistiin huhtikuussa 2023. Arvioinnin tulokset ovat hyvin samansuuntaisia kuin mallin tilanne on aluehallintovirastoissakin avustushakemusten, loppuraporttien ja hanketoimijoiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella näyttäytynyt. Raportissa annetaan paikalliset ja valtakunnalliset kehittämissuositukset, joista muutamia nostoja seuraavassa.

KARVIn arvioinnin keskeisin johtopäätös on, että Harrastamisen Suomen mallin kehittämisessä olennaisinta on lasten ja nuorten näkökulman huomioiminen kaikilla tasoilla. Lasten ja nuorten osallisuutta ja osallistumista ei voi liikaa korostaa. Hankkeissa on lukuisia esimerkkejä toimintatavoista, joilla osallisuutta on onnistuttu lisäämään. Harrastustoiveiden esittämisen lisäksi harrastuksissa osallistutaan sisältöjen suunnitteluun ja hankkeiden ohjausryhmiin on otettu lasten ja nuorten edustajia mukaan. Tärkein osallisuus toteutuu kuitenkin joka päivä harrastustoiminnan arjessa ja siksi ohjaajien ammattitaidolla on keskeinen merkitys. Tiettyyn harrastukseen liittyvän osaamisen lisäksi jokaisen lapsen ja nuoren kohtaaminen harrastuksessa luo pohjaa osallisuudelle.

Tulevalla hankekaudella on koko Suomessa tarkoitus järjestää harrastuksia noin 450 000 lapselle ja nuorelle. Aluehallintovirastoille kertyy hankehakemusten myötä jonkin verran yleisen tason tilastotietoa Harrastamisen Suomen mallista, mutta tällä hetkellä sitä ei julkaista missään. KARVIn selvityksen perusteella kunnilla olisi tarvetta saada valtakunnallista tilastotietoa, jotta mallin kehittämistä voisi vahvemmin johtaa tiedolla. Seurantatiedon keruu tulisikin ratkaista jollain tavalla. 

Osassa hankkeista on toteutettu palautekyselyjä, joiden perusteella on voitu arvioida niiden lasten ja nuorten määrää, joille mallin mukainen harrastus on ainoa. Hankkeiden loppuselvitysten perusteella liikutaan noin 20–30 % osuudessa. Tietoa ei kaikista hankkeista tällä hetkellä ole, mutta osuutta uskaltanee yleistää laajemmaksikin suuntaa antavaksi arvioksi mallin tavoittavuudesta.

Lasten ja nuorten harrastamisesta ja toiveista kunnat voivat puolestaan jo tälläkin hetkellä kerätä tarkempaa tietoa omilla kyselyillään ja muilla tiedonkeruilla valtakunnallisen koululaiskyselyn lisäksi. Harrastustoiveiden ja palautteiden osalta tarve on nimenomaan yksityiskohtaisemmalle koulu-, luokka- ja harrastusryhmäkohtaiselle tiedolle. 

Hankkeissa on kehitetty monenlaisia etsivän harrastustoiminnan muotoja. Kaikille toimintamalleille yhteistä on monialainen yhteistyö kunnan ja nyt myös hyvinvointialueen ammattilaisten kesken. Päättyneellä hankekaudella 2022-2023 on ollut mahdollista järjestää itse harrastustoimintaa vielä koulupäivän sisällä, mutta jatkossa mallin mukaista toimintaa voidaan järjestää vain ennen ja jälkeen koulupäivän. Tämä muutos haastaa erityisesti etsivää harrastustoimintaa, koska välitunneilla on voitu järjestää erilaista harrastusten kokeilua. Edelleen etsivää harrastustoimintaa voidaan tehdä myös koulupäivän aikana, mutta varsinaiset harrastukset ja niiden kokeilun tulee kuitenkin tapahtua koulupäivän ulkopuolella.

Yhteistyöverkostot ovat olennaisia paitsi etsivässä harrastustoiminnan myös koko Harrastamisen Suomen mallin toimivuuden kannalta. Monissa kunnissa harrastustoiminnan edistäminen on otettu strategiatason tavoitteeksi ja tällä tavoin saatu vahva mandaatti mallin juurruttamiselle lasten ja nuorten arkeen. Myös eri toimijoiden sitoutuminen toteutukseen saa näin vakaan perustan.

Ylitarkastaja Marko Ojala
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Lähde: 

Laimi T., Pusa A-M., Rajala K. & Stenvall E. 2023. Mielekästä vapaa-aikaa, kavereita ja koordinaatiota. Harrastamisen Suomen mallin arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 12:2023.
 

Avin asiasanat: valtionavustus Blogien asiasanat: liikunta opetus Kieli: suomi

THL:n asiantuntija, psykologi Anneli Portman alusti pelkoon varautumisesta Etelä-Suomen alueellisen laajennetun valmiustoimikunnan kokouksessa 20.10.2023. Tässä vieraskynäkirjoituksessa hän kuvaa pelon psykologisia vaikuttimia ja sitä, miten voimme viranomaisina vahvistaa ihmisten henkistä kriisinkestävyyttä laaja-alaisten ilmiöiden ja viheliäisten ongelmien aikakaudella.

Riskien arviointi ja niihin varautuminen on arkipäivää. Yleensä niillä tarkoitetaan konkreettisten, jollain lailla taulukoitavissa olevien selkeärajaisten riskien arviointia ja niihin varautumista. Erilaisia skenaarioita miettimällä ja harjoittelemalla pyritään olemaan valmiita, tuli eteen sitten mitä hyvänsä. Tässä olemme sangen hyvin onnistuneet. 

Viime aikoina olemme kuitenkin joutuneet kansakuntana kokemaan sellaisten uhkien toteutumista, joita emme ole osanneet odottaa, ainakaan siinä laajuudessa ja nopeudessa missä ne ovat meitä kohdanneet. Esimerkiksi koronan todellinen luonne ja laajuus yllätti meidät, vaikka oli vuosia puhuttu pandemioista ja tehty suunnitelmia. Sitten Venäjän hyökkäys Ukrainaan sekoitti uudestaan arkemme, sähkön ja ruoan hinta nousivat rajusti ja arkemme oli uudestaan uhattuna. Kaikki tämä loi epävarmuuden ja pelon ilmapiirin, jossa arvaamattomuus ja hallitsemattomuus korostuivat.

Ihminen tarvitsee ennakoitavuutta ja turvallisuuden tunnetta

Vaikka ihmisissä on yksilöllisiä eroja, pääsääntöisesti ihminen ei kauaa kestä pelkoa, epävarmuutta tai arjen ennakoimattomuutta. Aivomme tulkitsevat ne siten, että olemme uhattuja. Aivomme prosessoivat samalla mekanismilla sekä realistisia uhkia - kuten fyysistä olemassaoloa tai elämän resursseja uhkaavia tekijöitä - että symbolisia uhkia, kun uhattuina ovat perinteet, elämäntapa, identiteetti tai arvot. Aivoissamme ei ole kahta erillistä järjestelmää, vaan reagoimme samoin fyysisin ja psyykkisin mekanismein niin uhkaavaan sairauteen kuin siihen, että arvojamme tai identiteettiämme vastaan hyökätään.

Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että tuntiessamme olomme uhatuksi pyrimme vähentämään uhan tunnetta miltei keinolla millä hyvänsä. Taustalla on yritys palauttaa ennakoitavuutta ja turvallisuuden tunnetta. Syntipukin etsiminen on ehkä yksi yleisimmistä keinoista. Niinpä esimerkiksi korona-aikaan nähtiin terveysviranomaisiin kohdistuvia syytöksiä ja suoranaisia uhkauksia. Samoin raportoitiin kiinalaisiksi oletettujen ihmisten kimppuun käymisiä, heitä kun pidettiin syyllisinä pandemian levittämiseen. 

Pelon ja uhatuksi tulemisen kokemus on niin vahva, että se usein myös vääristää kykyämme ajatella. Uskomme helposti yksinkertaisempia selityksiä siitä, mistä on kyse, kuin vaivautuisimme miettimään monimutkaisempia malleja. Pelkoa, epävarmuutta ja uhkaa on helppo lietsoa mutta vaikeampi sammuttaa.  Tähän terveysviranomaisetkin törmäsivät koronapandemiassa: kun tutkimustietoa oli vaikea saada nopeasti, saivat kaikenlaiset huhut ja salaliittoteoriat vettä myllyynsä, milloin tilastoinnin muutosten takia, milloin rokotteiden toimintamekanismien puutteellisen selityksen takia. Viranomaisten ja päättäjien ajoittain haparoiva viestintä oli omiaan lietsomaan epäluuloa hallintoa kohtaan. 

Laajat ilmiöt aiheuttavat epämääräisiä haasteita 

Laaja-alaiset ja vaikeasti tunnistettavat riskit ovat luonteeltaan sellaisia, joihin perinteisesti suunniteltu varautuminen eivät välttämättä sellaisenaan päde. Siksi pelkoon varautuminen on ongelmallista. Se on kuin varautumista nousevaan usvaan, joka vääristää havainnot ja tekee suunnistamisen vaikeaksi. Pelon ja uhan ilmapiiri vääristää viestinnän koettua sävyä, jolloin viattomatkin kommentit tulkitaan pahantahtoisiksi. 

Sisäministeriön syksyllä 2023 teettämä sentimenttitutkimus (https://intermin.fi/-/suomalaisten-turvallisuuden-tunne-on-heikentynyt-viime-vuodesta) kertoo, että ”93 prosenttia suomalaisista sanoo olevansa huolissaan suunnasta, johon maailma on menossa. Kasvua edellisen vuoden lokakuun mittaukseen on 22 prosenttiyksikköä.” Kun tähän lisätään huoli toimeentulosta ja taloudellisesta turvasta, piirtyy kuva, jossa pelot ja uhat varjostavat arkea ja vaikuttavat myös kykyyn tuntea turvallisuutta.

Uusissa tutkimuksissa on todettu lapsiköyhyyden koskettavan yhä useampia (https://www.pelastakaalapset.fi/tyomme/mita-teemme/lapsikoyhyys/lapsen-aani/ ja https://itla.fi/lapsiperhekoyhyys-datana/). Lapsiköyhyyden lisääntyessä on selvää, ettei kaikkien kokemus yhteiskunnasta ole samanlainen, vaan yhä kasvava joukko perheitä kokee ulkopuolisuutta. Tätä joukkoa eivät vakuuta lupaukset ohimenevästä tiukkuudesta, niin kuin ei nuoriakaan, joiden aikaperspektiivi on toinen. Keski-ikäiselle pari vuotta on lyhyt aika, kun se teinille on koko elämä.

Sisäministeriön tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että alle 30-vuotiaista noin neljäsosa kertoo kokevansa katkeruutta yhteiskunnalle. Kun turvallisuuden tunne rakoilee, tunnemme olomme uhatuksi ja hakeudumme laumaan suojaan. Jos tätä laumasuojaa ei ole tarjolla, herää katkeruus ja väkivallan mahdollisuus kasvaa, kuten sisäministeriön tutkimuksessakin havaittiin. 

Tarvitaan toimivaa moniammatillista yhteistyötä

Miten sitten taklaamme nämä laaja-alaiset haasteet viranomaisina? Vaikka yksinkertaisia vastauksia ei ole, joitain peruspalikoita jo tiedämme. Yksi tärkeimmistä on sosiaalisen koheesion vahvistaminen ja henkisen resilienssin ylläpitäminen. 

Yhteistyökumppanit, verkostot ja myös epäviralliset moniammatilliset verkostot on rakennettava ennen kuin myrsky iskee. Esimerkiksi Manchesterin taannoisessa terroristisessa konsertti-iskussa tärkeimmäksi yleisen rauhan turvaamisen kannalta käytössä olevaksi keinoksi osoittautui vuosia rakennetun yhteistyöverkoston aktivoiminen. Tällä tavoin varmistettiin se, että erilaiset ja organisaatiot yhteisöt olivat kukin osaltaan mukana turvallisuusviranomaisten rinnalla huolehtimassa siitä, ettei tilanne eskaloidu mellakoiksi pelon ja syyllisten etsinnän vanavedessä. Avaimina tähän moniammatilliseen toimintaan olivat keskinäinen kunnioitus ja luottamus siihen, että kukin hoitaa oman tonttinsa yhteistä etua vaalivalla tavalla.

Tiedä, missä mennään: RATTI-työkalu tukee ilmiöiden hallintaa

Viranomaisina tarvitsemme kulloisenkin ilmiön ajantasaista tunnistamista ja kykyä vastata joustavasti uudenlaisiin tilanteisiin. Vaikka olisimme varautuneet koleraan ja vastassa onkin rutto, täytyy meidän osata vaihtaa taktiikkaa lennossa. 

Esimerkkinä tästä analogiasta THL toteutti tekijäväkivaltaan liittyviä verkkokouluja ja koulutuksia, joista viimeisin sote-ammattilaisille suunnattu kehittämishanke liittyi väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyyn. Sote-ammattilaiset olivat tutkimuksen mukaan hyvin varautuneita erilaisiin muihin väkivallan muotoihin, mutta radikalisoituminen herätti huolta ja hämmennystä. Sen vuoksi kehitettiin myös digitaalinen tukityökalu RATTI. 

Erilaiset väkivaltaa hyväksyvät ja oikeuttavat ilmiöt eivät ole selkeärajaisia, ja ne saattavat olla vaikeita hahmottaa kokonaisuutena. RATTIn tapainen työkalu yksinkertaistaa tätä tehtävää keräämällä tiedon visuaaliseksi kartaksi, joka nostaa esille myös tiedon katvealueet. RATTI tarjoaa alustan ja työkaluja alttiuden tunnistamiseen sekä moniammatillisen yhteisymmärryksen kehittämiseen. Lisäksi se tarjoaa keskusteluvinkeistä alkaen linkkejä ja vinkkejä ammattilaisille avuksi asiakkaiden väkivallasta irrottautumiseen (https://thl.fi/fi/web/vakivalta/tyon-tueksi/ratti-tukityokalu-radikalisoitumiseen-liittyvan-tuen-tarpeen-arviointiin).

Isoja ongelmia ratkotaan myös pienillä teoilla

Ajattelemme helposti, että isoihin ongelmiin on vain isoja ratkaisuja, ja tämä synnyttää meissä myös turhautumista ja epävarmuutta, kun ajattelemme, etteivät asiat ole meidän vaikutuspiirissämme. Kuitenkin ratkaisut koostuvat pienistä palasista, joissa jokainen tekee yksilönä oman osuutensa. 

Myös viranomaisten kesken on tarpeen hälventää ennakkoluuloja ja vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Selkeää ja joustavaa viestintää tarvitaan yhteistyön ylläpitämiseksi varsinkin silloin, kun rakennamme yhteenkuuluvuutta yli sektorirajojen. Hyvän hallinnon tunnistaa selkeän viestinnän, johdonmukaisuuden ja puolueettomuuden vaalimisen lisäksi kyvystä sovittaa toimintansa muuttuvien tilanteiden mukaan.
Eräs suomalaisen yhteiskunnan pilareista on ollut sangen yhtenäinen kulttuuri ja käsitys siitä, että jaamme melko yhtenäisen arvo- ja kokemusmaailman. Näin ei kuitenkaan enää ole kaikkien ihmisryhmien osalta. Siksi viranomaisina meidän pitää osata kohdata joustavasti erilaisia ihmisiä ja heidän tarpeitaan. Mistä tiedämme, miten meidät nähdään ja viestimme kuullaan? Tähän tarvitsemme tutkimusta ja alttiutta kuulla hankalaakin palautetta.

Valtio näyttäytyy kansalaisille viranomaisten kasvoilla. Siksi ei ole yhdentekevää, miten kohtaamme kansalaiset netissä ja sen ulkopuolella. Oletpa sitten asiakastyössä tai tekemisissä kollegojen kanssa, kansallista koheesiota rakennetaan ystävällisyydellä, uteliaisuudella toisten työtä ja mielipiteitä kohtaan sekä arvostavalla kohtaamisella. Kuuntelevalle tarjoutuu tilaa puhua, ja kun ihminen kokee, että hän huolensa on kuultu ja otettu vakavasti, on yhteisten ratkaisujenkin etsiminen helpompaa. Tunnetta luottamuksesta ja yhdenvertaisuudesta vahvistetaan kohtaaminen kerrallaan.

Ole ihminen ihmiselle. 

Huoneentaulu viranomaiselle pelon usvan hälventämiseksi 

Viestinnän avoimuus, tasapuolisuus, luotettavuus

  • Selkeä, tasapainoinen ja oikea-aikainen viestintä aiheesta kuin aiheesta, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin

Yhteiskunnan sosiaalisen pääoman vahvistaminen

  • Otetaan mukaan vapaaehtoistyö ja kansalaisjärjestöt
  • Luodaan ja vahvistetaan olemassa olevia verkostoja 

Hyvä yhteistyö ja verkostoituminen eri toimijoiden kesken

  • Tunne ja arvosta sitä, mitä muut tekevät 

Hyvien väestösuhteiden ylläpitäminen

  • Taklataan vihapuhetta, polarisointia ja propagandaa ystävällisyydellä, avoimuudella ja luotettavuudella.
Blogien asiasanat: turvallisuus ja varautuminen Kieli: suomi

The concept of a self-service library is simple: with a registered access pass (usually a library card and a personal pin-code), patrons can use the library outside the normal opening hours. In Finland, the first self-service libraries were founded in the early 2010s. Since then, they have become more common: in 2015, there were self-service library services available in every fifth municipality. In 2022, already in three out of four municipalities. The Regional State Administrative Agency's report Self-service libraries in Finland 2022: flexibility and equality of access (abbreviation available in English) provides an overall picture of the current situation of self-service libraries. 

In Finland, the state has supported the development of the self-service library services. In the past ten years alone, the Regional State Administrative Agency has granted more than three million euro to self-service library projects. From the beginning, the aim has been to promote the goals of the Finnish Public Libraries Act and improve the availability and accessibility of library services. The government grant is awarded on the condition that self-service does not reduce the customer service hours or the library's staff. 

The effects of self-service libraries – what the statistics tell us 

How do the self-service library services look in light of the statistics? Finnish Public Libraries Statistics are published annually online under a Creative Commons license. The self-service opening hours have been recorded since 2014. A few observations about the statistics: 

  • In 2022, three out of four municipalities had at least one self-service library. 
  • In 2022, self-service opening hours accounted for 47 percent of all opening hours. 
  • Staffed opening hours have not decreased much compared to 2015 (decrease 4%). 
  • After self-service libraries became widespread, the number of borrowers, book loans and physical library visits has increased - or at least the downward trend of the 2010s has bent. Self-service libraries have increased the use of the library. 

The impact of self-service library services on the number of library staff is more difficult to assess, as the number of staff has been declining even before self-service libraries became widespread. However, the statistics indicate that especially in smaller municipalities the introduction of self-service libraries is one of the factors contributing to the decrease in the number of staff.

Self-service libraries are based on trust 

The number of self-service libraries in Finland continues to grow. The concept of a self-service library has not changed significantly over the years, which indicates that the concept works well. There has been no need for reinvention. Customer feedback has been almost exclusively positive. 

However, it is good to remember that a self-service library is not just a technical solution. It is also an opportunity to review work processes and culture and increase flexibility in the library's everyday life. Self-service does not reduce work but changes it. At best, it frees up resources for other tasks. It also challenges the staff's views on the ownership of the library space and sometimes leads to unwanted customer behaviour. 

In conclusion, a self-service library is based on trust and the service cannot function without it. The staff must trust the patrons, but mutual trust and respect among the patrons is also necessary. After all, a self-service library is a service where an unsupervised public space is shared with different people. People whose needs and habits may be very different from your own. 

More info: 


Jonna Toukonen 
Senior Officer, Library Affairs 
Regional State Administrative Agency for Western and Inland Finland

Avin asiasanat: kirjasto kirjastopalvelut kirjastotilat omatoimikirjasto kirjastotilastot Blogien asiasanat: kirjasto Kieli: suomi englanti