Nykyinen kirjastolaki astui voimaan 2017, jolloin lakiin tuli uutena tavoitteena aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistäminen. Lisäksi yleisten kirjastojen yhdeksi tehtäväksi määriteltiin yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen. Demokratian edistämiseen liittyvän tehtävän toteuttaminen on vakiintunut kirjastokentän arkipuheessa tuttavallisemmin kirjastojen demokratiatyöksi

Demokratian edistämisen tehtävä on koettu kirjastoissa nykyisen lain kohdista hankalimmin toteutettavaksi. Vaikka kirjasto on aina ollut demokratiaa edistävä instituutio, on roolia täytynyt sanoittaa viime vuosina ihan uudella tavalla, jotta laissa säädettyä tehtävää on saatu konkretisoitua ja demokratiatyön erilaisia muotoja ja menetelmiä kehiteltyä.

Kirjastojen näkemyksiä demokratiatyöstä

Mitä demokratiatyö kirjastoille sitten tarkoittaa? Seamkin opiskelijoiden opinnäytetyökyselyn vastausten (77kpl) perusteella demokratiatyö käsitetään kirjastoissa hyvin laajalla skaalalla. Osa kirjastoista katsoo, että kirjasto jo pelkällä olemassaolollaan toteuttaa laissa määriteltyä demokratiatehtävää olemalla avoin ja maksuton julkinen instituutio. 

Demokratiatehtävää lähestytään lisäksi tilojen, tiedon välittämisen ja tilaisuuksien näkökulmista. Demokratiatyö on erilaisten tilojen tarjoamista ja kuntalaisten kohtaamisten mahdollistamista. Se on tiedon välittämistä aineistojen, näyttelyiden ja tietopalvelun kautta, mediakasvatuksen, digineuvonnan ja lukutaitotyön keinoin. Se on keskustelutilaisuuksia, luentoja ja monenlaisia muita tapahtumia.

Mainitut näkökulmat linkittyvät kirjastojen puheissa läheisesti osallistamiseen, kuntapäätöksenteon näkyväksi tekemiseen sekä vaikutusmahdollisuuksien tarjoamiseen kuntalaisille. Kirjaston käsitys demokratiatyöstä voi muodostua yhdestä, kahdesta tai jopa kaikista mainituista näkökulmista.

”Kaikki mitä kirjasto tekee edistää demokratiaa, ja se on hyvin syvällä kirjaston perusolemuksessa ja arvoissa. Lukutaidon, monipuolisten lukutaitojen ja digi- ja medialukutaidon edistäminen ovat edellytys aktiiviselle kansalaisuudelle ja osallistumiselle yhteiskuntaan….Kirjaston monipuolinen aineistovalikoima mahdollistaa tiedon äärelle pääsyn, ja uusiin lähteisiin ja aineistoihin tutustumisen varallisuudesta riippumatta…Uusimmat ja vaikeimmat demokratiatyön osa-alueet ovat varmasti aktiivisen kansalaisuuden ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäminen: miten kirjastoissa keskustellaan yhteiskunnallisista asioista, miten päättäjät saadaan kirjastoihin, keitä tänne voi ottaa, kenelle kaikille tiloja voidaan luovuttaa, ja miten kannustamme ihmisiä osallistumaan?”

Viimeistään demokratiahankkeiden myötä ymmärrys demokratiatyöstä on syventynyt ja laajentunut. Se on alettu nähdä aidosti osana kirjaston perustyötä, ei enää irrallisena ja ulkopuolisena asiana. Toisaalta resurssipuheessa demokratiatyö nousee edelleen esiin ylimääräisenä tehtävänä, johon on vähiten osaamista ja resursseja.

Demokratiatehtävää ei tarvitse toteuttaa samalla tavalla kaikissa kirjastoissa

Kirjastolaissa määritellyt tehtävät ovat lakisääteisiä, mutta laissa ei ole määritelty, missä mittakaavassa tehtäviä tulee toteuttaa. Suomessa on erikokoisia ja erilaisia kuntia, eikä ole tarkoituksenmukaista, että kaikki tekevät asioita samalla tavalla. 

Tämä antaa kirjastoille vapautta löytää omaan kirjastoon parhaiten sopiva tapa edistää demokratiaa ja yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua. Vapaus ei tarkoita sitä, että demokratiatehtävän voi kuitata toteutetuksi olemalla kirjasto, vaan jokaisessa kirjastossa on aiheellista käydä keskustelua siitä, mitä kirjaston demokratiatehtävän aktiivinen toteuttaminen meidän kirjastossamme tarkoittaa ja vastaako se meidän kuntalaistemme tarpeita. Demokratiatyötä voi tehdä pienesti, keskikokoisesti tai isosti. Tärkeää on sanoittaa, mitä ja miksi tehdään.

Aluehallintovirastot myönsivät vuonna 2021 erityisavustusta yleisten kirjastojen toiminnan kehittämiseen kansalaisten ja päättäjien vuoropuhelun foorumeina. Avin kirjastotoimi kartoitti hankkeiden antia ja vaikutuksia syksyllä 2023 kyselyllä, johon vastasi 28 hanketta (38 hanketta sai rahoitusta). Yhteistyötä on tehty myös Seamkin kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomiopiskelijoiden Katariina Pirttiniemen ja Johanna Pulkkisen kanssa, jotka kartoittivat opinnäytetyössään (ei vielä julkaistu) kyselyllä demokratian edistämistä yleisissä kirjastoissa. Blogiteksti pohjautuu molempiin kyselyaineistoihin.
    

Jonna Toukonen
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Avin asiasanat: kirjasto kirjastolaki demokratia Blogien asiasanat: kirjasto Kieli: suomi

Under 2023 genomförde Regionförvaltningsverket i Södra Finland 39 inspektionsbesök på barnskyddsenheter i sin region. Representanter från regionförvaltningsverket diskuterade med 188 barn som var placerade i vård utanför hemmet, enligt bestämmelserna i barnskyddslagen 80.1 §. I inspektionsbesöken ingår förutom samtalen med barnen också att granska enhetens dokument och att diskutera med ansvarspersonen och tjänsteproducenten vid enheten. Regionförvaltningsverket övervakar särskilt hur begränsningsåtgärder enligt barnskyddslagen utförs och hur barnens grundläggande rättigheter säkerställs på enheterna.

Syftet med samtalen med barnen är att höra deras åsikter om vardagen på enheten och hur deras grundläggande rättigheter och gott bemötande omsätts i praktiken på enheten. Barnens inställning till samtalen är huvudsakligen positiv, och ofta ser de fram emot inspektörernas ankomst till enheten. 
– Jag blev överraskad över hur avslappnat samtalet var! 

Barnet har också alltid möjlighet att avstå från att delta i samtalen. Barnen berättar ofta öppet om enheten, och de kan beskriva problem och lämpliga lösningar förbluffande väl! 

Baserat på samtalen hade en socialarbetare som ansvarar för barnets ärenden enligt barnskyddslagen 13.1 b § utsetts till en del av barnen. Många barn visste ändå inte vem deras socialarbetare var på grund av flera personalbyten eller av andra orsaker. Många socialarbetare hade besökt enheterna men de stannade inte alltid upp för att föra personliga samtal med barnen, så som lagen förutsätter. 
 – Ingen har någonsin tidigare frågat om sådana saker. 
Socialarbetarna känner inte alltid till om det förekommer någon osaklig praxis på enheten eller om barnets grundläggande rättigheter begränsats utan laglig grund enligt barnskyddslagen. Sådan praxis kommer ofta fram just då man talar med barnen eller så finns det i anteckningarna i barnens klientjournaler. Barnet kan ha svårigheter med någon vardaglig sak som socialarbetaren inte känner till. De här frågorna kan vara relaterade till barnets grundläggande behov, hanteringen av ärenden eller relationerna på enheten.

Positiv feedback om vården utanför hemmet, men mycket skulle kunna förbättras

Barnen var i regel oftast nöjda med sin placering och de vuxna som arbetade där. 
 – Det här boendet är säkert det bästa som någonsin har hänt mig. 
De flesta barn hade en vuxen på enheten som de kunde prata med och en utsedd handledare eller ett handledarpar. Men barnen sade ofta att de önskade mer tid med vuxna i allmänhet och i synnerhet enskilt med sina egna handledare. I många enheter fanns inga regelbundna handledartider. 
 – Borde inte handledaren komma och fråga hur du har det? 

I barnens samtal under året accentuerades den tid barnen tillbringade i sina egna rum och i viss mån en vardag fattig på stimulans. Barnen kände inte alltid till namnen på de övriga barnen i enheten och de umgicks inte nödvändigtvis med dem. Barnen nämnde ofta att det hölls ett veckomöte på enheten där man kunde framföra önskemål om mat eller aktiviteter.

Barnen sade att man oftast motiverade begränsningsåtgärderna enligt barnskyddslagen. 
– Det vet jag, att det måste finnas en motivering och ett beslut.  
Men barnen hade inte alltid fått beslutet om begränsning själva och förstod inte alltid motiveringen till begränsningarna. Flera barn visste inte hur man kunde överklaga beslutet. Enligt barnen hade situationerna som ledde till begränsning inte alltid benats ut tillräckligt i efterhand.

I vissa enheter berättade barnen om begränsningar av rörelsefriheten, som baserades på enhetens praxis eller regler. Flera barn i olika enheter nämnde så kallade inomhusdagar då de inte fick gå ut eller träffa vänner. 
– Jag förstår verkligen inte den här regeln.
Enligt barnen kunde de ha fått en inomhusdag exempelvis på grund av förseningar, dåligt uppförande eller att de inte hade gått till skolan. 

Också situationer med fasthållanden enligt barnskyddslagens 68 § förekom i enheten, enligt samtalen med barnen. Enligt barnen hade personalen inte alltid agerat på ett lämpligt sätt i de här situationerna, eller situationerna hade känts skrämmande. Det är viktigt ur barnens synvinkel att fasthållningssituationerna behandlas på ett sådant sätt inom enheten att de inte tynger barnens sinne efteråt.

Största delen av barnen kände inte till planen om gott bemötande enligt barnskyddslagen 61 b §.  
 – Alltså vad det här? 
Barnen kom inte nödvändigtvis ihåg att man skulle ha diskuterat planens innehåll på enheten. De ansåg att de inte hade deltagit i att utarbeta planen på det sätt som bestämmelsen avser.

Regionförvaltningsverket i Södra Finland har noterat att praxis som gäller bemötandet av barn och lagstridiga metoder inte framkommer enbart genom dokument eller diskussioner med tjänsteproducenten och ansvarspersonen. Barnens erfarenheter i vardagen och att lyfta fram dem har stor betydelse i tillsynsarbetet.
– Jag önskar att vuxna skulle kunna lyssna och förstå och också tro på vad de unga berättar. 

Tillsyn för barnens bästa

Regionförvaltningsverket i Södra Finland instruerade barnskyddsenheterna förutom i ovan nämnda frågor också i följande:  

  • mer allmänt om lagenligt genomförande av begränsningsåtgärder 
  • om att informera barnen om deras rättigheter 
  • om tillräckligt med personal med tanke på barnens behov. 

Observationer och vägledning vidarebefordras alltid också för kännedom och eventuella åtgärder till välfärdsområdet och till den socialarbetare som ansvarar för barnets ärenden.

Tillsynsansvaret för barnets individuella vård utanför hemmet ligger uttryckligen hos de socialarbetare som ansvarar för barnets ärenden. Regionförvaltningsverket betonar vikten av socialarbetarnas individuella tillsyn av barnet:

  • betydelsen av personliga samtal med barnet
  • granskning av dokumentation om barnet, utöver månadsrapporterna, samt begränsningsbeslut och de journalanteckningar som gjorts i samband med dem.

Regionförvaltningsverket i Södra Finland fortsätter att arbeta för barnens bästa även 2024!

 

Elina Haahti, överinspektör för socialvården
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Hänvisningar: Barnskyddslagen (417/2007)

Blogien asiasanat: sosiaali- ja terveyspalvelut Kieli: ruotsi

Etelä-Suomen aluehallintovirasto teki vuoden 2023 aikana 39 tarkastuskäyntiä alueensa lastensuojeluyksiköihin. Aluehallintoviraston edustajat keskustelivat tarkastuskäyntien yhteydessä 188 sijaishuoltoon sijoitetun lapsen kanssa, kuten lastensuojelulain 80.1 §:ssä on säädetty. Lasten kanssa käytävien keskustelujen ohella tarkastuksen toteuttamiseen kuuluu yksikön asiakirjojen tarkastaminen sekä keskustelu yksikön vastuuhenkilön ja palveluntuottajan kanssa. Aluehallintovirasto valvoo erityisesti lastensuojelulain mukaisten rajoitustoimenpiteiden ja lasten perusoikeuksien toteutumista yksiköissä.

Lasten kanssa käytyjen keskustelujen tarkoituksena on kuulla lasten näkemyksiä yksikön arjesta sekä lasten perusoikeuksien ja hyvän kohtelun toteutumisesta sijoituspaikassa. Lasten suhtautuminen keskusteluun on pääasiassa myönteistä, usein he jopa odottavat tarkastajien saapumista yksikköön.
– Yllätyin, miten rento keskustelu tämä oli! 

Lapsella on aina myös mahdollisuus kieltäytyä keskustelusta. Lapset kertovat yksikön asioista useimmiten avoimesti. He osaavat kuvata ongelmakohtia ja niihin tarvittavia ratkaisuja usein hämmästyttävänkin hyvin! 

Keskustelujen perusteella osalle lapsista oli nimetty lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä lastensuojelulain 13.1 b §:n mukaisesti. Monella lapsella ei kuitenkaan ollut tiedossa omaa sosiaalityöntekijää useiden työntekijävaihdosten takia tai muutoin. Useat sosiaalityöntekijät ovat käyneet yksiköissä, mutta aina lasten kanssa ei pysähdytä keskustelemaan henkilökohtaisesti, kuten laki edellyttää. 
– Kukaan ei koskaan ole aiemmin kysynyt tällaisia asioita.
Sosiaalityöntekijät eivät ole välttämättä tietoisia, jos yksikössä on epäasiallisia käytänteitä tai jos lapsen perusoikeuksia on rajoitettu ilman lastensuojelulain mukaisia perusteita. Tällaiset käytänteet tulevat ilmi juuri lasten kanssa keskustellessa tai lasten asiakasasiakirjauksista. Lapsella voi olla yksikössä vaikeuksia jonkin ihan arkisenkin asian kanssa, josta sosiaalityöntekijä ei ole tietoinen. Tällaiset asiat voivat liittyä lapsen perustarpeisiin, asioiden hoitoon tai ihmissuhteisiin yksikössä.

Hyvää palautetta sijaishuollosta, mutta myös monenlaista kehitettävää havaittu

Lapset olivat usein pääsääntöisesti tyytyväisiä sijoituspaikkaansa sekä siellä työskenteleviin aikuisiin. 
– Tämä laitos on varmasti parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut.
Useimmilla lapsilla oli yksikössä joku aikuinen, jolle voi kertoa asioistaan, sekä nimetty omaohjaaja tai omaohjaajapari. Lapset kertoivat kuitenkin usein kaipaavansa enemmän aikaa aikuisten kanssa yleensä sekä kahdenkeskisesti omaohjaajien kanssa. Monessa yksikössä omaohjaaja-aikojen toteutuminen ei ollut säännöllistä. 
– Eikös omaohjaajan kuuluis tulla kysymään, mitä sulle kuuluu? 

Lasten keskusteluissa vuoden aikana korostui lasten viettämä aika omassa huoneessa ja osin virikkeetönkin arki. Lapset eivät aina tunne yksikön toisia lapsia nimeltä, eikä heidän kanssaan välttämättä vietetä aikaa. Lapset mainitsivat usein, että yksikössä on kerran viikossa kokous, jossa voi esittää toiveruokia tai -menojaan.

Lapset kertoivat, että lastensuojelulain mukaisten rajoitustoimenpiteiden perustelut käydään heidän kanssaan useimmiten läpi. 
– Sen mä tiedän, että pitää olla perustelut ja päätös. 
Aina lapset eivät kuitenkaan olleet saaneet rajoituspäätöstä itselleen, eivätkä täysin ymmärtäneet rajoitusten perusteluja. Useampi lapsi ei tiennyt, miten päätöksestä voisi valittaa. Lasten mukaan rajoittamiseen johtaneita tilanteita ei ole aina käyty jälkikäteen riittävästi läpi.

Joissakin yksiköissä lapset puhuivat liikkumisen rajoittamisesta, joka perustuu yksikön käytäntöihin tai sääntöihin. Useat lapset eri yksiköissä puhuivat niin sanotuista sisäpäivistä, jolloin ei saa lähteä ulos tai kavereita tapaamaan. 
– Tätä sääntöä mä en kyllä ihan tajuu.
Lasten mukaan sisäpäivä on saattanut tulla muun muassa myöhästelystä, huonosta käytöksestä tai siitä, ettei ole mennyt kouluun. 

Myös yksikössä tapahtuneet lastensuojelulain 68 §:n mukaiset kiinnipidot nousivat lasten keskusteluissa esiin. Aina tilanteissa ei ollut toimittu lasten mukaan asianmukaisesti, tai tilanteet olivat tuntuneet pelottavilta. Lasten näkökulmasta on tärkeää, että kiinnipitotilanteet käsitellään yksikössä siten, etteivät ne jää painamaan lasten mieltä.

Suurin osa lapsista ei ollut kuullut lastensuojelulain 61 b §:n mukaisesta hyvää kohtelua koskevasta suunnitelmasta. 
– Siis mikä se on?
Lapset eivät välttämättä muistaneet, että suunnitelman mukaisista asioista olisi yksikössä myöskään keskusteltu. He eivät tunnistaneet, että olisivat osallistuneet suunnitelman laatimiseen säännöksen tarkoittamalla tavalla.

Etelä-Suomen aluehallintovirastossa on havaittu, että lasten kohteluun ja lainvastaisiin toimintatapoihin liittyvät käytännöt eivät tule esiin pelkkien asiakirjojen tai palveluntuottajan ja vastuuhenkilön kanssa käytyjen tarkastuskeskustelujen kautta. Lasten arjen kokemuksilla ja niiden esiin nostamisella on valvontatyössä suuri merkitys.
– Toivon, että aikuiset voisi kuunnella ja ymmärtää ja uskoa myös nuoren kertomaa.

Valvonta lasten asialla

Etelä-Suomen aluehallintovirasto ohjasi lastensuojeluyksiköitä edellä kuvattujen asioiden lisäksi muun muassa 

  • laajemmin rajoitustoimenpiteiden lainmukaisesta toteuttamisesta
  • lasten oikeusturvakeinojen kertomisesta lapsille
  • lasten tarpeisiin nähden riittävästä henkilöstömäärästä. 

Havainnot ja ohjaus annetaan aina myös hyvinvointialueelle ja lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten.

Lapsikohtaisen sijaishuollon toteutumisen valvontavastuu on nimenomaisesti lapsen asioista vastaavilla sosiaalityöntekijöillä. Aluehallintovirasto korostaa sosiaalityöntekijöiden lapsikohtaisessa valvonnassa

  • henkilökohtaisen keskustelun merkitystä lapsen kanssa
  • tutustumista kuukausiraporttien lisäksi lasta koskeviin asiakaskirjauksiin sekä rajoituspäätöksiin ja niiden ajankohtana tehtyihin kirjauksiin.

Etelä-Suomen aluehallintovirastossa jatketaan lasten asialla myös vuonna 2024!

 

Elina Haahti, sosiaalihuollon ylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Viittaukset: Lastensuojelulaki (417/2007)

Blogien asiasanat: sosiaali- ja terveyspalvelut Kieli: suomi

Etelä-Suomen aluehallintoviraston johto harjoittelee pöydän ääressä UUSIMAA23-harjoituksessa

Melkein vuoden kestänyt UUSIMAA23-valmiusharjoituksen suunnittelutyö konkretisoitui marraskuun lopussa, jolloin pidettiin harjoituksen kolmipäiväinen harjoitteluvaihe. Harjoitukseen otti osaa liki 50 organisaatiota: Uudenmaan kunnat ja hyvinvointialueet sekä sisäisen turvallisuuden, elinkeino- ja järjestöpuolen toimijoita. Noin tuhat osallistujaa harjoitteli kolmen päivän aikana kuvitteellisissa poikkeusoloissa, jotka perustuivat kiristyneeseen kansainväliseen tilanteeseen.

Harjoituksen järjestäjän puolelta oli ilahduttavaa huomata, kuinka aktiivisesti muun muassa kunnat ottivat siihen osaa. Jokainen Uudenmaan maakunnan 26 kunnasta oli mukana harjoittelemassa ja kehittämässä oman organisaationsa valmiutta normaaliolojen häiriötilanteesta aina poikkeusoloihin saakka. Harjoitus oli samalla ensimmäinen, jossa uutena harjoittelevana osapuolena olivat vuoden alussa toimintansa aloittaneet hyvinvointialueet.

Jokainen harjoitteleva organisaatio toimi omissa tiloissaan mahdollisimman paljon aitoa tilannetta jäljitellen. Harjoituksessa käytettiin apuna virtuaalista harjoitusalustaa, jonka avulla osallistuvat organisaatiot saivat heille itselleen tai jopa useille osallistujille tarkasti suunniteltuja ja etukäteen ajastettuja syötteitä. Yhtenä harjoituksen tavoitteena oli vahvistaa eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Harjoituksen havaintoina kukin osallistujataho löysi kohteita, joita ne tulevat kehittämään välittömästi sekä pidemmällä aikavälillä.

Lisää todentuntua harjoitukseen toivat yhteistyössä Yleisradion kanssa teetetyt uutiset, joissa kuvitteellinen tilanne tuotiin aamulla osallistujien tietoon television uutislähetyksenä sekä vastaavana radiolähetyksenä. Organisaatioilla oli myös mahdollisuus harjoituttaa kykyään toimia mediapaineen alla. Kaksi Ylen toimittajaa osallistui harjoitukseen sen viimeisenä päivänä ja otti yhteyttä ennalta valittujen organisaatioiden johtoon harjoituksen syötteiden mukaisten skenaarioiden tiimoilta. Tiukkojen haastatteluiden perusteella toimittajat kirjoittivat harjoitusalustalle uutisartikkeleita, jotka osaltaan toivat harjoitusta todenmukaisemmaksi.

Valmiutta harjoitellaan vuosittain

Etelä-Suomen aluehallintovirasto järjestää valmiusharjoituksia kiertävästi siten, että vuorovuosin harjoittelevat Uusimaa, Hämeen maakunnat ja Kaakkois-Suomen maakunnat. Vuonna 2024 harjoitusvuorossa ovat Kanta-Häme ja Päijät-Häme sekä seuraavana vuonna Kaakkois-Suomen maakunnat. Uudenmaan vuoro on jälleen vuonna 2026.

Tämän harjoituksen onnistumista arvioidaan osallistuneiden kesken tammikuussa 2024 järjestettävässä palauteseminaarissa. Haluamme harjoituksen järjestävänä tahona lämpimästi kiittää kaikkia osallistuneita organisaatioita ja henkilöitä hyvin sujuneesta harjoituksesta!

Unto Usvasalo
pelastusylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Blogien asiasanat: turvallisuus ja varautuminen hyvinvointialue Kieli: suomi

Det nya registret för tjänsteproducenter Soteri är ett register som är gemensamt för regionförvaltningsverken och Valvira. Från och med januari 2024 kommer privata tjänsteproducenter inom social- och hälsovården och privat småbarnspedagogik att lämna sina ansökningar elektroniskt via Soteri. Ofta när man talar om Soteri, talar man endast om ett register. Men det är bra att vara medveten om att det handlar om något mycket större.

Den elektroniska ärendehanteringen i Soteri gör det möjligt för våra kunder att på ett enkelt sätt lämna registrerings- och tillståndsansökningar och ändringsansökningar som gäller dem. För dem som handlägger ansökningar erbjuder Soteri ett behändigt verktyg för att kontrollera ansökningar, göra begäranden om kompletterande uppgifter och ta emot behövliga bilagor. När handläggningen har slutförts förs uppgifterna in i den slutliga förvaringsplatsen för registeruppgifter, det vill säga i registret Soteri.

En betydande del av Soteri-helheten är de gränssnitt via vilka myndigheter som har rätt att få information kan använda de uppgifter i Soteri som kan publiceras så att de är tillgängliga för alla i en offentlig informationstjänst.

I projektet Soteri utarbetar vi dessutom nya verktyg för de nya uppgifter som den nya tillsynslagen medför. Mycket arbete har utförts och kommer fortfarande att utföras för att underlätta arbetet för experter inom social- och hälsovården och småbarnspedagogiken i framtiden.

E-tjänsten handleder i upprättandet av registreringsanmälan

Från ingången av år 2024 ska tjänsteproducenter lämna registrerings- och tillståndsansökningar och ändringsansökningar via Soteris e-tjänst. Också nuvarande självständiga yrkesutövare inom hälso- och sjukvården som har firma är i fortsättningen privata tjänsteproducenter som måste registreras i Soteri. Observera att tillgången till e-tjänsten i fortsättningen kommer att kräva fullmakt för ärendehantering och Suomi.fi-identifikation.

Framöver är det möjligt för aktörer inom social- och hälsovården att i e-tjänsten lämna en ansökan endast om registrering som tjänsteproducent eller samtidigt för registrering av tjänsteenhet. Tjänsteenheten är den plats för vilken alla uppgifter om de tjänster som produceras registreras. Du bör vara medveten om att det inte är möjligt att producera tjänster innan tjänsteenheten har registrerats. Inom privat småbarnspedagogik gäller ansökan alltid både tjänsteproducenten och verksamhetsstället.

Tjänsteproducenter, tjänsteenheter och servicepunkter i Soteris ärendehantering

Till följd av det nya registret överförs företagsuppgifter för tjänsteproducenter via olika bakgrundssystem till ärendehanteringen. Kom därför ihåg att framöver hålla dina uppgifter uppdaterade i FOD- och PRS-tjänsterna. Tjänsteproducentens allmänna uppgifter är grundläggande uppgifter om den tjänst som produceras, faktureringsuppgifter och uppgifter om kontaktpersonen för registreringen.

På tjänsteenhetsnivå inom social- och hälsovården och verksamhetsställesnivå inom småbarnspedagogiken övergår man redan till mer detaljerade serviceuppgifter. Med tjänsteenhet avses den operativa och administrativa helhet som tjänsteproducenten upprätthåller och där social- och/eller hälsovårdstjänster produceras. Inom småbarnspedagogiken är verksamhetsstället ett daghem.

Mer detaljerade uppgifter om tjänster inom social- och hälsovården anges på servicepunktnivå. En eller flera servicepunkter utgör en tjänsteenhet. Servicepunkten ligger vanligen vid någon besöksadress, men den kan också vara virtuell. Viktiga uppgifter om tjänster är tjänsteområdet, kundgruppen och antalet personal som tillhandahåller tjänsten.

Även ändring av en redan registrerad tjänsteenhet eller ett redan registrerat daghem och dess serviceuppgifter görs via ärendehanteringen i Soteri. Efter att ha identifierat sig i tjänsten ser den som lämnar ansökan de uppgifter som finns i Soteri. Ändringarna görs med en elektronisk blankett som finns i Soteri. När uppgifter ändras visas den ändrade uppgiften och en uppgift om hur denna uppgift tidigare varit inskriven i registret.

Lanseringen genomförs i början av 2024 – användarupplevelser följs noggrant upp

Den första versionen av Soteris e-tjänst lanseras i början av 2024. Efter årsskiftet fortsätter det aktiva arbetet kring Soteri. Vi följer kontinuerligt upp hur det nya systemet fungerar och samlar information om upplevelserna av att använda systemet. På basis av dessa utvecklar vi tjänsten vidare. I början av året gör vi dessutom några funktionella ändringar som ytterligare förtydligar utarbetandet av ansökningar.

Seppo Suorsa, projektchef för Soteri, Valtori

Avin asiasanat: soteri Kieli: ruotsi

Uusi palveluntuottajarekisteri Soteri on aluehallintovirastojen ja Valviran yhteinen rekisteri. Tammikuusta 2024 alkaen yksityiset sote-palveluntuottajat ja yksityiset varhaiskasvatuksen palveluntuottajat tekevät hakemuksensa sähköisesti Soterin kautta. Usein, kun puhutaan Soterista, puhutaan vain rekisteristä. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että kyse on paljon laajemmasta asiasta.

Soterin sähköinen asiointi mahdollistaa asiakkaillemme helpon tavan tehdä rekisteröinti- ja lupahakemuksia ja niitä koskevia muutoshakemuksia. Soteri tarjoaa hakemusten käsittelijöille vaivattomamman väylän hakemusten tarkastamiseen, sitä koskevien lisätietopyyntöjen tekemiseen sekä tarvittavien liitteiden vastaanottamiseen. Käsittelyn lopuksi tiedot viedään rekisteröintitietojen loppusijoituspaikkaan eli Soteri-rekisteriin.

Huomionarvoinen osa Soteri-kokonaisuutta ovat rajapinnat, joiden kautta tiedonsaantiin oikeutetut viranomaiset voivat hyödyntää Soteri-rekisterin tietoja, joita voidaan julkaista myös kaikkien saataville julkiseen tietopalveluun.

Soteri-hankkeessa tuotamme lisäksi työvälineitä valvontalain mukanaan tuomiin uusiin tehtäviin. Hankkeessa on tehty ja tehdään edelleen paljon töitä sosiaali- ja terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden työn helpottamiseksi tulevaisuudessa.

Sähköinen asiointi opastaa rekisteröintihakemusten tekemisessä

Vuoden 2024 alusta palveluntuottajat tekevät rekisteröinti- ja lupahakemukset ja muutoshakemukset Soterin sähköisen asioinnin kautta. Myös nykyisin toiminimellä toimivat terveydenhuollon itsenäiset ammatinharjoittajat ovat jatkossa yksityisiä palveluntuottajia, joilta edellytetään rekisteröintiä Soteriin. Huomioithan, että asiointipalveluun pääseminen edellyttää jatkossa valtuutta asiointiin sekä Suomi.fi -tunnistautumisen.

Jatkossa sähköisessä asioinnissa sosiaali- ja terveydenhuollon toimijalla on mahdollista jättää hakemus ainoastaan palveluntuottajaksi rekisteröitymiseksi tai samalla kertaa myös palveluyksikön rekisteröintiin. Palveluyksikkö on siis se paikka, johon rekisteröidään kaikki tiedot tuotettavista palveluista. Tiedostathan, että palveluja ei voi tuottaa ennen kuin palveluyksikkö on rekisteröity. Yksityisessä varhaiskasvatuksessa hakemus koskee aina sekä palveluntuottajaa että toimipaikkaa.

Palveluntuottajat, palveluyksiköt ja palvelupisteet Soterin asioinnissa

Uuden rekisterin myötä palveluntuottajan yritystietoja siirtyy asiointiin eri taustajärjestelmien kautta. Pidäthän siis jatkossa tietosi ajan tasalla YTJ- ja PRH-palveluissa. Palveluntuottajan yleisiä tietoja ovat tuotettavan palvelun perustiedot, laskutustiedot ja rekisteröinnin yhteyshenkilön tiedot.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa palveluyksikkötasolla ja varhaiskasvatuksessa toimipaikkatasolla siirrytään jo lähemmäs tarkempia palvelutietoja. Palveluyksiköllä tarkoitetaan palveluntuottajan ylläpitämää toiminnallista ja hallinnollista kokonaisuutta, jossa tuotetaan sosiaali- ja/tai terveyspalveluja. Varhaiskasvatuksessa toimipaikka on päiväkoti.

Sosiaali- ja terveydenhuollon yksityiskohtaisimmat palvelujen tiedot ilmoitetaan palvelupistetasolla. Yksi tai useampi palvelupiste muodostaa palveluyksikön. Palvelupiste sijaitsee yleensä jossakin tietyssä käyntiosoitteessa, mutta se voi olla myös virtuaalinen. Palveluista keskeisiä tietoja ovat palveluala, asiakasryhmä sekä palvelua tuottavan henkilöstön määrä.

Jo rekisteröidyn palveluyksikön tai päiväkodin ja sen palvelutietojen muuttaminen tapahtuu myös Soteri-asioinnin kautta. Tunnistauduttuaan palveluun hakemuksen tekijä näkee Soteri-rekisterissä olevat tiedot. Muutokset tehdään Soterin asioinnista löytyvälle sähköiselle lomakkeelle. Tietoja muutettaessa tulee näkyviin muutettu tieto sekä tieto siitä, miten tieto on kirjattu aiemmin rekisteriin.

Käyttöönotto tapahtuu vuoden 2024 alussa – käyttökokemuksia seurataan tarkasti

Soterin sähköisen asioinnin ensimmäinen versio otetaan tuotantokäyttöön vuoden 2024 alusta. Vuodenvaihteen jälkeen aktiivinen työ Soterin parissa jatkuu. Seuraamme jatkuvasti uuden järjestelmän toimivuutta ja keräämme tietoa sen käyttökokemuksista. Niiden pohjalta kehitämme palvelua edelleen. Alkuvuodesta teemme lisäksi vielä joitakin toiminnallisia muutoksia, jotka selkeyttävät edelleen hakemuksen tekemistä.

Seppo Suorsa, Soterin hankepäällikkö, Valvira

Avin asiasanat: soteri Kieli: suomi

I går hörde jag en ung person önska att vi levde under den tid som hen hade hört om av sina föräldrar då de berättat om sin ungdomstid. Då var somrarna varma, det fanns snö på vintrarna och det fanns varken internet eller smarttelefoner. På lördagarna badade man bastu och tittade alltid på samma program på tv.

I Finland lever barn och unga i en exceptionell tid historiskt sett. Vi har nyss lämnat en pandemi bakom oss som särskilt belastade barn och unga. Alla har ändå inte återhämtat sig från pandemin och inte heller har bekymren och utmaningarna för de unga försvunnit. Många upplever skolan som ångestfylld eftersom mobbning ställvis har blivit nästan vardag och att försvara sig mot våld och stöld känns nästan normalt. Det är tur om man slipper blåmärken, sår eller andra skador – för vissa känns det till och med som en kamp att överleva. En del unga vinner inte den kampen utan bryts ner psykiskt av de många utmaningarna och den belastning som de utsätts för.

Som myndighet får vi också höra nödrop från dem som arbetar med barn och unga om varifrån man kan få hjälp för dessa barn och unga som mår dåligt. Det finns inte tillräckligt med tjänster och det är inte längre möjligt att öka flödet av tjänster. Det finns inga resurser och nu är man tvungen att fatta de mest smärtsamma besluten: de som behöver tjänster måste lämnas utan den hjälp de behöver. Även skolpersonalen blir småningom knäckt av problemen, och att lärarna lämnar sina jobb syns redan.

Överföringen av ansvaret för att ordna social- och hälsovårdstjänster från kommunerna till välfärdsområdena har inte varit helt tydlig för alla tjänsters del, vilket har orsakat skuggområden, ineffektivitet och ovisshet. Eftersom ansvaret är oklart eller det råder brist på resurser gör sig olika aktörer också skyldiga till att bolla med ungdomarnas ärenden: barnskyddet skyfflar över ansvaret på skolan, skolan på hälsovården och hälsovården på barnskyddet eller tvärtom. Och har polisen också någon roll i det här?

Den ständigt ökande psykiska ohälsan vid sidan av utmaningarna med den gigantiska social- och hälsovårdsreformen börjar synas särskilt i södra Finland i kommunerna längs med järnvägen. I dessa kommuner kan en skolelev i årskurs ett ha en kniv i ryggsäcken för att skydda sig. Hur har vi som samhälle kommit till denna punkt? På tågen finns minderåriga kurirer som fungerar som hantlangare för brottslingar. Vad gör vi när ingen längre vågar gå ut på torgen och gatorna på grund av ungdomsgäng som hotar med våld och som inte hålls tillbaka av traditionella sociala normer? Var är alla vuxna? Var finns barnens föräldrar och vårdnadshavare? Och myndigheterna som kan ta tag i problemen genom att genuint höra barn och unga och hitta hållbara lösningar?

Det krävs ett nära samarbete för att lösa svåra problem

Snabbt tänkt borde det inte vara någon stor grej att bestämma ansvar och uppgifter så att man vet vem som sköter vad. Det praktiska samarbetet kring komplicerade problem med svåröverskådliga grundorsaker kräver dock tätt nätverkande och att vi känner varandra. Det är svårt att samarbeta om man inte ens vet namnet på vem man ska kontakta. Det säger sig självt att ledningens roll här är betydande ur många olika synvinklar. För att lösa problemen behövs både strukturer på högre nivå och effektiv verksamhet i praktiska situationer.

Vi vuxna kan inte lämna barn och unga att klara sig på egen hand. Vi får inte heller vara rädda för dem eller lämna dem ensamma med sina utmaningar. Vi kan inte vända ryggen till problemen och tänka att någon annan tar hand om dem. Vi kan inte bara träffas, diskutera, dricka kaffe och himla oss. Nu är det dags för handlingar och för omsorg, det är upp till bevis. Barnen och ungdomarna är det viktigaste vi har med tanke på framtiden. Det är ett värde, odelbart, på alla sätt.

För detta behövs vi alla: du, jag och de. Vi kan inte vänta längre, nu är det dags för gemensamma åtgärder. Vi på Regionförvaltningsverket i Södra Finland inrättar som stöd för samarbetet ett forum som identifierar de problem barn och unga har och sammanför olika aktörer över sektorernas, förvaltningens och befogenheternas gränser. Detta forum (Radanvarsifoorumi) startar i Träskända vårvintern 2024 och avsikten är att utvidga verksamheten till andra kommuner längs järnvägen. Vi agerar, gör du det också – och genom att samarbeta är vi mer.

direktör Marja-Liisa Keski-Rauska
undervisnings- och kulturväsendet 
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Blogien asiasanat: opetus turvallisuus ja varautuminen hyvinvointialue Kieli: ruotsi

Kuulin eilen erään nuoren sanovan, että voi kunpa elettäisiin sitä aikaa, mistä hän on kuullut vanhemmiltaan heidän nuoruudestaan. Silloin kesät olivat lämpöisiä, talvet lumisia ja internetiä ja älykännyköitä ei todellakaan vielä ollut. Lauantaisin käytiin saunassa ja katsottiin tv:stä samoja ohjelmia. Niinpä. 

Suomessa lapset ja nuoret elävät historiallisesti poikkeuksellista aikaa. Olemme juuri päässeet erityisesti lapsia ja nuoria kuormittavasta pandemiasta eroon, mutta kaikki eivät ole siitä palautuneet eivätkä huolet ja haasteet nuorten tieltä ole poistuneet. Moni kokee koulun ahdistavana, koska kiusaamisesta on tullut paikoin lähes arkea ja puolustautuminen väkivaltaa ja varastamista vastaan tuntuu jopa normaalilta. On hyvä tuuri, jos säästyy mustelmilta, haavoilta tai ruhjeilta – joillekuille jopa hengissä pysyminen tuntuu kamppailulta. Osa ei pysykään: mieli voi musertua ympäristön moninaisissa haasteissa ja nuoriin kohdistuvissa paineissa. 

Viranomaisena kuulemme myös lasten ja nuorten kanssa työskentelevien hätähuudon siitä, mistä saataisiin apua näille huonosti voiville lapsille ja nuorille. Palveluja ei ole riittävästi saatavilla, eikä palvelujen lisäämisen virta ole enää mahdollinen. Resursseja ei ole, ja nyt joudutaan tekemään kipeimpiä ratkaisuja: palvelun tarvitsijoita joudutaan jättämään vaille tarvitsemaansa apua. Koulujen ammattilaisetkin nujertuvat vähitellen ongelmien edessä, ja opettajien ulosvirtaus on jo nähtävissä. 

Sotepalvelujen järjestämisvastuun siirto kunnista hyvinvointialueille ei ole kaikkien palvelujen osalta ollut täysin selkeää, mikä on aiheuttanut katvealueita, tehottomuutta ja epätietoisuutta. Koska vastuut ovat epäselviä tai resursseista on pulaa, eri tahot sortuvat myös nuorten asioiden pallotteluun: lastensuojelu vierittää vastuuta koululle, koulu terveydenhuollolle ja terveydenhuolto lastensuojelulle tai toisinpäin. Ja olisiko poliisillakin tässä joku rooli? 

Yhä yltyvä pahoinvointi jättimäisen soteuudistuksen haasteiden rinnalla alkaa näkyä erityisesti Etelä-Suomessa radanvarsikunnissa, jossa ykkösluokkalaisen koululaisen repusta saattaa löytyä puukko, jotta hän voi suojella itseään pahalta. Miten me olemme yhteiskuntana tulleet tähän pisteeseen? Junissa kulkee alaikäisiä kuriireja rikollisten käsikassaroina. Entä kun kukaan ei enää uskalla mennä toreille tai turuille, koska siellä on väkivaltaa uhkuva nuorisojengi, jota perinteiset sosiaaliset normit eivät pidättele? Missä ovat kaikki aikuiset? Missä ovat näiden ihmislasten vanhemmat ja huoltajat? Entä viranomaiset, jotka pystyvät tarttumaan ongelmiin lapsia ja nuoria aidosti kuullen ja kestäviä ratkaisuja löytäen?

Viheliäisten ongelmien ratkominen vaatii tiivistä yhteistyötä

Äkkiseltään sitä ajattelisi, että eihän se ole juttu eikä mikään määritellä vastuut ja tehtävät, jotta tiedetään, mikä asia kuuluu kenenkin hoidettavaksi. Käytännön yhteistyö monimutkaisten, juurisyiltään vaikeasti hahmottuvien ongelmien äärellä vaatii kuitenkin tiivistä verkostoitumista ja toistemme tuntemista. On vaikea tehdä yhteistyötä, jos ei tiedä edes nimitasolla, kehen ottaa yhteyttä. Sanomattakin on selvää, että johdon rooli on tässä merkittävä monestakin eri näkökulmasta. Ongelmien ratkomiseksi tarvitaan sekä ylätason rakenteita että käytännön tilanteissa vaikuttavaa toimintaa. 

Aikuiset, me emme voi jättää lapsia ja nuoria oman onnensa varaan heitteille. Me emme saa myöskään pelätä heitä emmekä jättää heitä yksin haasteidensa kanssa. Me emme voi kääntää ongelmille selkäämme ja ajatella, että joku muu hoitaa. Me emme voi vain kokoontua, keskustella, juoda kahvia ja taivastella. Nyt on tekojen aika, välittämisen aika, näytön paikka. Lapset ja nuoret ovat tärkeintä, mitä meillä on tulevaisuutta ajatellen. Tämä on arvo, jakamaton, kaikin tavoin.

Tähän tarvitaan meitä kaikkia, sinua, minua ja heitä. Enää emme voi odottaa, yhteisen toiminnan aika on nyt. Me Etelä-Suomen aluehallintovirastossa perustamme yhteistyön tueksi foorumin, joka tunnistaa lasten ja nuorten ongelmien viheliäisyyden ja kokoaa yhteen eri toimijat yli sektoreiden, hallinnon ja toimivaltuuksien rajojen. Tämä Radanvarsifoorumi käynnistyy Järvenpäässä kevättalvella 2024, ja toimintaa on tarkoitus laajentaa muuallekin radanvarren kuntiin. Me toimimme, toimithan sinäkin – ja yhdessä toimimalla olemme enemmän.

johtaja Marja-Liisa Keski-Rauska
opetus- ja kulttuuritoimi
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Blogien asiasanat: opetus hyvinvointialue turvallisuus ja varautuminen Kieli: suomi

Kirjastojen demokratiatyö on kehittynyt voimakkaasti viime vuosina. Kirjastot tarjoavat kansalaisille muun muassa vapaata kaupunkitilaa, joka edistää matalan kynnyksen osallisuutta. Kirjastojen ajan saatossa kehittyneet ja vakiintuneet eettiset periaatteet tukevat tasa-arvon toteutumista ja niiden käyttäjien sosiokulttuurinen moninaisuus vahvistaa luottamusta, jotka toimivat suuntaviivoina demokratialle.

Aluehallintovirastot edistävät kirjastojen demokratiatyötä

Aluehallintovirastojen kirjastotoimet järjestivät 24.11.2023 Helsingin keskustakirjasto Oodissa päätösseminaarin Sivistystä ja demokratiaa – kirjastot demokratiaa vahvistamassa. Tilaisuudella juhlistettiin aluehallintovirastojen vuonna 2021 rahoittamia hankkeita, joilla kehitettiin kirjastoja kansalaisten ja päättäjien keskustelufoorumeina. Samalla haluttiin kannustaa kaikkia Suomen kirjastoja ottamaan demokratiatyön tehtävä omakseen.

Tilaisuuden avauspuheenvuoron esitti eduskunnan varapuhemies Paula Risikko.

Demokratiatyön pohjana osallisuus, luottamus ja moninaisuus

Kirjastojen demokratiatyö on kehittynyt voimakkaasti viime vuosina. Tilaisuudessa alustanut akatemiatutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta muistutti, että sivistys on prosessi, jonka ei ole tarkoitus tulla koskaan valmiiksi. Myös kirjastojen demokratiatyötä voidaan tarkastella prosessina, joka kehittyy kuten koko kirjastolaitoksen luonne yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksen myötä. Yhdeksi tärkeäksi muuttujaksi kirjastojen sivistystyössä Miettinen nosti ajatuksen vapaasta kaupunkitilasta, jotka kirjastot nykyään tarjoavat. Kirjastotila mahdollistaa matalan kynnyksen osallisuutta, mikä voi puolestaan toimia alustana ihmisyyden vapaalle kasvulle.

Yliopistonlehtori Reijo Kupiainen Tampereen yliopistosta painotti luottamuksen merkitystä osana tiedonhankintaa. Kirjastojen on ansaittava asiakkaidensa luottamus yhä uudelleen, ja niiden vahvuutena on kytkentä ihmisten arkeen. Kirjastojen toiminnassa ovat vahvuutena myös ajan myötä kehittyneet ja vakiintuneet tiedolliset ja eettiset periaatteet, jotka takaavat tasa-arvon toteutumista. Myös kirjaston käyttäjien sosiokulttuurinen moninaisuus vahvistaa luottamusta, ja tämä moninaisuus tulee huomioida, kun kirjastot kehittävät demokratiatyötä eteenpäin.

Vaikuttavaa kirjastotyötä eri puolilla Suomea

Sivistystä ja demokratiaa -seminaari päättyi paneelikeskusteluun, jossa pohdittiin demokratian tulevaisuuksia ja kirjastoja muuttuvassa maailmassa.

Päivän yhteenvedossa aluehallintovirastojen kirjastoasiantuntijat totesivat, että demokratiatyö on ensinnäkin sivistystyötä. Toiseksi on kyse luottamuksen rakentamisesta, ylläpidosta ja ansaitsemista. Kolmanneksi kirjastojen demokratiatyöllä on vapaus kehittyä toimintaympäristönsä näköiseksi samalla, kun asiakkaiden ja yhteisöjen tarpeet muuttuvat.

Tilaisuudessa kuultiin kirjastojen demokratiahankkeiden kuulumiset Raahesta, Tampereelta, Porvoosta sekä Joensuun seudulta. Aluehallintovirastot rahoittivat vuonna 2021 yhteensä 38 hanketta eri puolilla Suomea.

Tilaisuuden puheenvuorot ovat katsottavissa Kirjastokaistan koulutuskanavalla.

Lisätiedot tilaisuudesta ja hankkeista:

Marko Ojala, Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Anu Ojaranta, Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Mika Mustikkamäki, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Sähköposti: [email protected]

 

Blogien asiasanat: kirjasto Kieli: suomi

Eläimen ja ihmisen, varsinkin työntekijän, arvo näyttäytyy erikoiselta tutkittaessa viimeaikaisia oikeuden ratkaisuja. Huomattavan usein tulee vastaan ratkaisuja, joissa työntekijöiden turvallisuuden laiminlyönneistä langetetut tuomiot ovat vaatimattomia. Eläinten turvallisuudesta vastaava taho taas on tuomittu merkittävään sakkoon tai jopa vankeuteen laiminlyönneistään. Niin ikään laiminlyönnit liikenteessä näyttävät olevan merkittävämpiä kuin laiminlyönnit työturvallisuudessa.

Esimerkiksi työntekijän kuolemaan johtaneesta laiminlyönnistä tuomittiin työturvallisuusrikoksesta ja kuolemantuottamuksesta 40 päiväsakkoa. Mutta koiria ilman tarpeellista hoitoa ja ravintoa kuljettaneen auton kuljettajalle määrättiin koirien kuoleman aiheuttaneesta törkeästä eläinsuojelurikoksesta vuosi ehdollista vankeutta. Reipasta ylinopeutta autiolla peltosuoralla kaahannut urheilija puolestaan tuomittiin sataan päiväsakkoon törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, vaikka itse tapahtumassa kukaan ei varsinaisesti vaarantunut saatikka menettänyt terveyttä tai henkeään.

Työnantajalla vastuu työntekijöiden turvallisuudesta

Työntekijöiden turvallisuudesta vastuu on määrätty työnantajalle. Vastuu kohdentuu direktio-oikeuden mukaisesti eli se, joka päättää tekemisestä ja turvajärjestelyistä kantaa myös vastuun. On toki totta, ettei koira voi valita, lähteekö se autosta pois vai ei, mutta työntekijällä on käytännössä sama tilanne. Kynnys kieltäytyä työtehtävistä puuttuvien suojalaitteiden tai kelvottomien olosuhteiden takia on työpaikan menettämisen tai esihenkilöiden epäsuosioon joutumisen pelon vuoksi liian korkea. Samanaikaisesti työnantajan laiminlyönnillä saama taloudellinen hyöty voi olla kymmeniä tuhansia euroja, enemmänkin. Laiminlyönteihin tulisi reagoida oikein mitoitetuin seuraamuksin.

Työsuojelurikosten ja työturvallisuuteen liittyvien laiminlyöntien yhteydessä on usein mahdollisuus tuomita yhteisösakko eli käytännössä siis tuomita taloudellinen seuraamus myös yritykselle, eikä vain vastuuhenkilöille. Liian usein näkee tuomioita, joissa tuomittu yhteisösakko on mitätön verrattuna saavutettuun hyötyyn, taloudelliseen kantokykyyn sekä työntekijöille aiheutettuun tosiasialliseen vaaraan.

Toistuvista laiminlyönneistä kielto toimia työnantajana?

Työturvallisuussäädösten laiminlyönti tuottaa useimmiten merkittävää taloudellista hyötyä ja vaarantaa terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun. Eläinten suojelun laiminlyönneistä tuomitaan usein eläintenpitokieltoja, mutta työturvallisuuden laiminlyönneistä liiketoimintakieltoja ei koskaan. Tulisiko lainsäädäntöön määritellä kielto harjoittaa liiketoimintaa tai toimia työnantajana, jos laiminlyönnit ovat toistuvia ja ne jatkuvat asiaa valvovan viranomaisen ohjauksesta huolimatta?

Markku Rautio

Kirjoittaja on Itä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen johtaja ja työneuvoston työsuojelukysymyksiin perehtynyt jäsen.

Teksti on julkaistu Savon Sanomien mielipidekirjoituspalstalla 26.11.2023.

Avin asiasanat: työsuojelu Kieli: suomi

överdirektör Merja EkqvistUnder hösten har det väckts offentlig debatt om regionförvaltningsreformen i regeringsprogrammet som ska genomföras under de närmaste åren. Målet med reformen är att koncentrera tillstånds-, styrnings- och tillsynsuppgifterna inom statens regionförvaltning till ett nytt, riksomfattande ämbetsverk. Det nya ämbetsverket skulle ersätta regionförvaltningsverken, Valvira och miljöansvarsområdet hos NTM-centralerna.

En så här grundläggande förvaltningsreform väcker förståeligt nog många frågor och också kritiska röster. Frågor och oro måste tas på allvar, men vi på Regionförvaltningsverket i Södra Finland ser många möjligheter hos reformen. 

Särskilt ur våra kunders synvinkel ser vi positiva följder av att tillstånds-, styrnings- och tillsynsfunktionerna koncentreras till ett ämbetsverk. Det centrala för medborgarna och aktörerna i regionen är att vår verksamhet är nationellt enhetlig och processerna smidiga. Enhetlighet, tydlighet och snabbhet var drivkraften bakom denna förändring. 

Med ett ämbetsverk med riksomfattande befogenheter strävar man efter att tillsynen och tillståndspraxis ska vara likadan oberoende av region – och att ärendena ska behandlas inom samma tidtabell oberoende av var i Finland vår kund uträttar sina ärenden. 

Regionförvaltningsverket i Södra Finlands verksamhetsområde är det överlägset största bland de sex regionförvaltningsverken: i vårt område bor bland annat över 40 procent av hela Finlands befolkning och över 40 procent av hela landets företag är verksamma här. I området finns över 60 kommuner och 8 välfärdsområden, Helsingfors stad och HUS-sammanslutningen, som sköter social- och hälsovårdens och räddningsväsendets uppgifter. Dessutom sköter vi handläggningen av miljötillstånd också i Sydvästra Finland – där det bor sammanlagt tre miljoner finländare. 

Volymerna är med andra ord i princip av storleksklassen hos ett stort ämbetsverk och kundmängden är enorm. Vi behöver effektiva verksamhetsmodeller och processer som ett stort ämbetsverk har. Med ett riksomfattande ämbetsverks breda axlar kunde vi trygga smidiga funktioner och jämlikhet mellan kunder överallt i Finland.

Sektorsövergripande verksamhet är en viktig utgångspunkt för det nya ämbetsverket

Vid ett riksomfattande ämbetsverk för tillstånd, styrning och tillsyn skulle arbetsbördan fördelas jämnare eftersom det stora ämbetsverkets gemensamma resurser skulle stå till förfogande. Tillsammans skulle vi vara flexiblare, snabbare och effektivare. Vi skulle kunna utnyttja personalens kompetens i så stor utsträckning som möjligt. I myndighetsreformen ser vi också möjligheter att utveckla vårt styrningsarbete. Enligt oss är regeringsprogrammets formulering om ett sektorsövergripande statligt ämbetsverk särskilt viktig: när fenomen och problemen förknippade med dem är omfattande krävs ett sektorsövergripande och brett perspektiv och en tvärsektoriell förståelse också för lösningarna och hanteringen av dem.

Det nya ämbetsverkets riksomfattande karaktär innebär inte att vi överger förståelsen för regionkännedomens betydelse. I regeringsprogrammet har man nedtecknat tryggandet av regional närvaro, av en god anledning. Den regionala närvaron är betydelsefull: när det krävs snabba åtgärder kan vi snabbt vara där. Kännedomen om regionen, dess aktörer och invånare är värdefull och nödvändig i den dialog som förvaltningen i fortsättningen i allt större utsträckning ska föra med sina intressentgrupper. Idealtillståndet vore att vi har en nära regional växelverkan, men kan samordna vår praxis så att den blir enhetlig på riksnivå.

Våra mål är nöjda kunder. Genom tydliga riksomfattande processer kunde vi stöda tjänsternas kvalitet och enhetlighet, vilket också förverkligar rättsstatsprincipen. Snabbhet och effektivitet är också viktiga ur nationalekonomisk synvinkel: till exempel banar kvicka och fördröjningsfria tillståndslösningar för näringslivet en väg för företagen att smidigt producera sina tjänster.

Vi finns till för våra kunder – människor och aktörer. Genomförandet av ett riksomfattande ämbetsverk för tillstånd, styrning och tillsyn i enlighet med regeringsprogrammet skulle göra det möjligt att säkerställa tjänsternas kvalitet och jämlikhet, vilket skulle gynna hela det finländska samhället.

överdirektör Merja Ekqvist
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Blogien asiasanat: aluehallintovirastot Kieli: ruotsi

ylijohtaja Merja EkqvistSyksyn mittaan julkista keskustelua on herännyt hallitusohjelman mukaisesta lähivuosina toteutettavasta aluehallinnon uudistuksesta, jonka tavoitteena on keskittää valtion aluehallinnon lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä uuteen valtakunnalliseen virastoon. Uusi virasto korvaisi aluehallintovirastot, Valviran ja ELY-keskusten ympäristövastuualuetta.

Näin perustava hallinnon uudistus herättää ymmärrettävästi paljon kysymyksiä ja myös kriittisiä ääniä. Kysymykset ja huolet on otettava vakavasti, mutta me Etelä-Suomen aluehallintovirastossa tunnistamme uudistuksessa myös paljon mahdollisuuksia. 

Näemme lupa-, ohjaus- ja valvontatoimintojen keskittämisessä yhteen virastoon myönteisiä vaikutuksia erityisesti asiakkaidemme näkökulmasta. Keskeistä alueen kansalaisille ja toimijoille on se, että toimintamme on valtakunnallisesti yhdenmukaista ja prosessit sujuvia. Yhdenmukaisuus, selkeys ja nopeus ovatkin olleet tämän muutoksen ajurina. 

Valtakunnallisen toimivallan omaavalla virastolla siis tavoitellaan sitä, että valvonta ja lupakäytännöt olisivat samanlaisia alueesta riippumatta – ja asiat käsitellään samassa aikataulussa riippumatta siitä, missä päin Suomea asiakas asioi kanssamme. 

Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialue on väkiluvultaan kuudesta aluehallintovirastosta ylivoimaisesti suurin: alueellamme muun muassa asuu yli 40 % koko Suomen väestöstä ja toimii yli 40 % koko maan yrityksistä. Alueella on yli 60 kuntaa sekä kahdeksan hyvinvointialuetta, Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä hoitamassa sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtäviä. Lisäksi hoidamme ympäristölupien käsittelyn myös Lounais-Suomen alueella – yhteensä yli kolmen miljoonan suomalaisen asuinalueella. 

Volyymimme ovat siis lähtökohtaisesti ison viraston mittaluokkaa, ja asiakkaita meillä on valtavasti. Tarvitsemme ison viraston tehokkaita toimintamalleja ja prosesseja. Valtakunnallisen viraston leveillä hartioilla turvattaisiin toimintojen sujuvuus ja asiakkaiden yhdenvertaisuus kaikkialla Suomessa.

Monialaisuus on tärkeä lähtökohta uudelle virastolle

Valtakunnallisessa lupa-, ohjaus- ja valvontavirastossa työkuorma jakautuisi tasaisemmin, kun käytössä olisivat ison viraston yhteiset resurssit. Yhdessä olisimme joustavampia, nopeampia ja tehokkaampia. Pystyisimme hyödyntämään henkilöstön osaamista mahdollisimman laajasti. Näemme virastouudistuksessa mahdollisuuksia myös ohjaustyömme kehittämiseksi. Erityisen tärkeänä pidämme hallitusohjelmaan kirjattua valtakunnallisen viraston monialaisuutta: kun ilmiöt ja niihin liittyvät ongelmat ovat laaja-alaisia, myös niiden ratkaisuihin ja hallintaan tarvitaan monialaista, laajaa näkökulmaa ja poikkihallinnollista ymmärrystä.

Uuden viraston valtakunnallisuus ei tarkoita sitä, että hylkäisimme ymmärryksen aluetuntemuksen tärkeydestä. Hallitusohjelmaankin on kirjattu alueellisen läsnäolon turvaaminen, ja hyvästä syystä. Alueellinen läsnäolo on merkityksellistä: kun tarvitaan pikaista toimintaa, pääsemme paikalle nopeasti. Alueen, sen toimijoiden ja asukkaiden tuntemus on arvokasta ja välttämätöntäkin vuoropuhelussa, jota hallinnon tulee käydä jatkossa entistäkin enemmän sidosryhmiensä kanssa. Ihannetilanteessa olemme tiiviissä alueellisessa vuorovaikutuksessa, mutta käytäntömme voitaisiin koordinoida valtakunnallisesti samanlaisiksi.

Tavoitteenamme ovat tyytyväiset asiakkaat. Selkeiden valtakunnallisten prosessien myötä tuettaisiin palvelujen laatua ja yhdenmukaisuutta, mikä myös toteuttaa oikeusvaltioperiaatetta. Nopeus ja tehokkuus ovat tärkeitä myös kansantaloudellisesti: esimerkiksi elinkeinoelämän mahdollisimman ketterät ja viiveettömät luparatkaisut silottavat yrityksille tietä omien palvelujensa sujuvaan tuottamiseen.

Olemme olemassa asiakkaitamme – ihmisiä ja toimijoita – varten. Hallitusohjelman kirjauksen mukaisen valtakunnallisen lupa-, ohjaus- ja valvontaviraston toteutuminen toisi mahdollisuuden palvelujen laadun ja yhdenvertaisuuden varmistamiselle, mikä olisi koko suomalaisen yhteiskunnan etu.

ylijohtaja Merja Ekqvist
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Blogien asiasanat: aluehallintovirastot Kieli: suomi

Harrastamisen Suomen mallin logo.

Aluehallintovirastot jakoivat keväällä valtionavustuksia Harrastamisen Suomen mallin toteuttamiseen 17 miljoonaa euroa kaudelle 2023–2024. (Tiedote myönnetyistä avustuksista.) Mukana on nyt 262 kuntaa 252 hankkeessa. Pilottikauden jälkeen tämä oli kolmas avustuskierros. Monessa kunnassa toimintamalli on jo hyvin vakiintunut, mutta haasteitakin edelleen on esimerkiksi ohjaajien saatavuudessa ja nuorten tavoittamisessa harrastusten pariin. 

Panostus lasten ja nuorten harrastamiseen on ollut sekä euro- että työmääräisesti merkittävä, joten Opetus- ja kulttuuriministeriö tilasi Kansalliselta koulutuksen arviointikeskukselta KARVIlta Harrastamisen Suomen mallin arvioinnin, joka julkaistiin huhtikuussa 2023. Arvioinnin tulokset ovat hyvin samansuuntaisia kuin mallin tilanne on aluehallintovirastoissakin avustushakemusten, loppuraporttien ja hanketoimijoiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella näyttäytynyt. Raportissa annetaan paikalliset ja valtakunnalliset kehittämissuositukset, joista muutamia nostoja seuraavassa.

KARVIn arvioinnin keskeisin johtopäätös on, että Harrastamisen Suomen mallin kehittämisessä olennaisinta on lasten ja nuorten näkökulman huomioiminen kaikilla tasoilla. Lasten ja nuorten osallisuutta ja osallistumista ei voi liikaa korostaa. Hankkeissa on lukuisia esimerkkejä toimintatavoista, joilla osallisuutta on onnistuttu lisäämään. Harrastustoiveiden esittämisen lisäksi harrastuksissa osallistutaan sisältöjen suunnitteluun ja hankkeiden ohjausryhmiin on otettu lasten ja nuorten edustajia mukaan. Tärkein osallisuus toteutuu kuitenkin joka päivä harrastustoiminnan arjessa ja siksi ohjaajien ammattitaidolla on keskeinen merkitys. Tiettyyn harrastukseen liittyvän osaamisen lisäksi jokaisen lapsen ja nuoren kohtaaminen harrastuksessa luo pohjaa osallisuudelle.

Tulevalla hankekaudella on koko Suomessa tarkoitus järjestää harrastuksia noin 450 000 lapselle ja nuorelle. Aluehallintovirastoille kertyy hankehakemusten myötä jonkin verran yleisen tason tilastotietoa Harrastamisen Suomen mallista, mutta tällä hetkellä sitä ei julkaista missään. KARVIn selvityksen perusteella kunnilla olisi tarvetta saada valtakunnallista tilastotietoa, jotta mallin kehittämistä voisi vahvemmin johtaa tiedolla. Seurantatiedon keruu tulisikin ratkaista jollain tavalla. 

Osassa hankkeista on toteutettu palautekyselyjä, joiden perusteella on voitu arvioida niiden lasten ja nuorten määrää, joille mallin mukainen harrastus on ainoa. Hankkeiden loppuselvitysten perusteella liikutaan noin 20–30 % osuudessa. Tietoa ei kaikista hankkeista tällä hetkellä ole, mutta osuutta uskaltanee yleistää laajemmaksikin suuntaa antavaksi arvioksi mallin tavoittavuudesta.

Lasten ja nuorten harrastamisesta ja toiveista kunnat voivat puolestaan jo tälläkin hetkellä kerätä tarkempaa tietoa omilla kyselyillään ja muilla tiedonkeruilla valtakunnallisen koululaiskyselyn lisäksi. Harrastustoiveiden ja palautteiden osalta tarve on nimenomaan yksityiskohtaisemmalle koulu-, luokka- ja harrastusryhmäkohtaiselle tiedolle. 

Hankkeissa on kehitetty monenlaisia etsivän harrastustoiminnan muotoja. Kaikille toimintamalleille yhteistä on monialainen yhteistyö kunnan ja nyt myös hyvinvointialueen ammattilaisten kesken. Päättyneellä hankekaudella 2022-2023 on ollut mahdollista järjestää itse harrastustoimintaa vielä koulupäivän sisällä, mutta jatkossa mallin mukaista toimintaa voidaan järjestää vain ennen ja jälkeen koulupäivän. Tämä muutos haastaa erityisesti etsivää harrastustoimintaa, koska välitunneilla on voitu järjestää erilaista harrastusten kokeilua. Edelleen etsivää harrastustoimintaa voidaan tehdä myös koulupäivän aikana, mutta varsinaiset harrastukset ja niiden kokeilun tulee kuitenkin tapahtua koulupäivän ulkopuolella.

Yhteistyöverkostot ovat olennaisia paitsi etsivässä harrastustoiminnan myös koko Harrastamisen Suomen mallin toimivuuden kannalta. Monissa kunnissa harrastustoiminnan edistäminen on otettu strategiatason tavoitteeksi ja tällä tavoin saatu vahva mandaatti mallin juurruttamiselle lasten ja nuorten arkeen. Myös eri toimijoiden sitoutuminen toteutukseen saa näin vakaan perustan.

Ylitarkastaja Marko Ojala
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Lähde: 

Laimi T., Pusa A-M., Rajala K. & Stenvall E. 2023. Mielekästä vapaa-aikaa, kavereita ja koordinaatiota. Harrastamisen Suomen mallin arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 12:2023.
 

Avin asiasanat: valtionavustus Blogien asiasanat: liikunta opetus Kieli: suomi

THL:n asiantuntija, psykologi Anneli Portman alusti pelkoon varautumisesta Etelä-Suomen alueellisen laajennetun valmiustoimikunnan kokouksessa 20.10.2023. Tässä vieraskynäkirjoituksessa hän kuvaa pelon psykologisia vaikuttimia ja sitä, miten voimme viranomaisina vahvistaa ihmisten henkistä kriisinkestävyyttä laaja-alaisten ilmiöiden ja viheliäisten ongelmien aikakaudella.

Riskien arviointi ja niihin varautuminen on arkipäivää. Yleensä niillä tarkoitetaan konkreettisten, jollain lailla taulukoitavissa olevien selkeärajaisten riskien arviointia ja niihin varautumista. Erilaisia skenaarioita miettimällä ja harjoittelemalla pyritään olemaan valmiita, tuli eteen sitten mitä hyvänsä. Tässä olemme sangen hyvin onnistuneet. 

Viime aikoina olemme kuitenkin joutuneet kansakuntana kokemaan sellaisten uhkien toteutumista, joita emme ole osanneet odottaa, ainakaan siinä laajuudessa ja nopeudessa missä ne ovat meitä kohdanneet. Esimerkiksi koronan todellinen luonne ja laajuus yllätti meidät, vaikka oli vuosia puhuttu pandemioista ja tehty suunnitelmia. Sitten Venäjän hyökkäys Ukrainaan sekoitti uudestaan arkemme, sähkön ja ruoan hinta nousivat rajusti ja arkemme oli uudestaan uhattuna. Kaikki tämä loi epävarmuuden ja pelon ilmapiirin, jossa arvaamattomuus ja hallitsemattomuus korostuivat.

Ihminen tarvitsee ennakoitavuutta ja turvallisuuden tunnetta

Vaikka ihmisissä on yksilöllisiä eroja, pääsääntöisesti ihminen ei kauaa kestä pelkoa, epävarmuutta tai arjen ennakoimattomuutta. Aivomme tulkitsevat ne siten, että olemme uhattuja. Aivomme prosessoivat samalla mekanismilla sekä realistisia uhkia - kuten fyysistä olemassaoloa tai elämän resursseja uhkaavia tekijöitä - että symbolisia uhkia, kun uhattuina ovat perinteet, elämäntapa, identiteetti tai arvot. Aivoissamme ei ole kahta erillistä järjestelmää, vaan reagoimme samoin fyysisin ja psyykkisin mekanismein niin uhkaavaan sairauteen kuin siihen, että arvojamme tai identiteettiämme vastaan hyökätään.

Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että tuntiessamme olomme uhatuksi pyrimme vähentämään uhan tunnetta miltei keinolla millä hyvänsä. Taustalla on yritys palauttaa ennakoitavuutta ja turvallisuuden tunnetta. Syntipukin etsiminen on ehkä yksi yleisimmistä keinoista. Niinpä esimerkiksi korona-aikaan nähtiin terveysviranomaisiin kohdistuvia syytöksiä ja suoranaisia uhkauksia. Samoin raportoitiin kiinalaisiksi oletettujen ihmisten kimppuun käymisiä, heitä kun pidettiin syyllisinä pandemian levittämiseen. 

Pelon ja uhatuksi tulemisen kokemus on niin vahva, että se usein myös vääristää kykyämme ajatella. Uskomme helposti yksinkertaisempia selityksiä siitä, mistä on kyse, kuin vaivautuisimme miettimään monimutkaisempia malleja. Pelkoa, epävarmuutta ja uhkaa on helppo lietsoa mutta vaikeampi sammuttaa.  Tähän terveysviranomaisetkin törmäsivät koronapandemiassa: kun tutkimustietoa oli vaikea saada nopeasti, saivat kaikenlaiset huhut ja salaliittoteoriat vettä myllyynsä, milloin tilastoinnin muutosten takia, milloin rokotteiden toimintamekanismien puutteellisen selityksen takia. Viranomaisten ja päättäjien ajoittain haparoiva viestintä oli omiaan lietsomaan epäluuloa hallintoa kohtaan. 

Laajat ilmiöt aiheuttavat epämääräisiä haasteita 

Laaja-alaiset ja vaikeasti tunnistettavat riskit ovat luonteeltaan sellaisia, joihin perinteisesti suunniteltu varautuminen eivät välttämättä sellaisenaan päde. Siksi pelkoon varautuminen on ongelmallista. Se on kuin varautumista nousevaan usvaan, joka vääristää havainnot ja tekee suunnistamisen vaikeaksi. Pelon ja uhan ilmapiiri vääristää viestinnän koettua sävyä, jolloin viattomatkin kommentit tulkitaan pahantahtoisiksi. 

Sisäministeriön syksyllä 2023 teettämä sentimenttitutkimus (https://intermin.fi/-/suomalaisten-turvallisuuden-tunne-on-heikentynyt-viime-vuodesta) kertoo, että ”93 prosenttia suomalaisista sanoo olevansa huolissaan suunnasta, johon maailma on menossa. Kasvua edellisen vuoden lokakuun mittaukseen on 22 prosenttiyksikköä.” Kun tähän lisätään huoli toimeentulosta ja taloudellisesta turvasta, piirtyy kuva, jossa pelot ja uhat varjostavat arkea ja vaikuttavat myös kykyyn tuntea turvallisuutta.

Uusissa tutkimuksissa on todettu lapsiköyhyyden koskettavan yhä useampia (https://www.pelastakaalapset.fi/tyomme/mita-teemme/lapsikoyhyys/lapsen-aani/ ja https://itla.fi/lapsiperhekoyhyys-datana/). Lapsiköyhyyden lisääntyessä on selvää, ettei kaikkien kokemus yhteiskunnasta ole samanlainen, vaan yhä kasvava joukko perheitä kokee ulkopuolisuutta. Tätä joukkoa eivät vakuuta lupaukset ohimenevästä tiukkuudesta, niin kuin ei nuoriakaan, joiden aikaperspektiivi on toinen. Keski-ikäiselle pari vuotta on lyhyt aika, kun se teinille on koko elämä.

Sisäministeriön tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että alle 30-vuotiaista noin neljäsosa kertoo kokevansa katkeruutta yhteiskunnalle. Kun turvallisuuden tunne rakoilee, tunnemme olomme uhatuksi ja hakeudumme laumaan suojaan. Jos tätä laumasuojaa ei ole tarjolla, herää katkeruus ja väkivallan mahdollisuus kasvaa, kuten sisäministeriön tutkimuksessakin havaittiin. 

Tarvitaan toimivaa moniammatillista yhteistyötä

Miten sitten taklaamme nämä laaja-alaiset haasteet viranomaisina? Vaikka yksinkertaisia vastauksia ei ole, joitain peruspalikoita jo tiedämme. Yksi tärkeimmistä on sosiaalisen koheesion vahvistaminen ja henkisen resilienssin ylläpitäminen. 

Yhteistyökumppanit, verkostot ja myös epäviralliset moniammatilliset verkostot on rakennettava ennen kuin myrsky iskee. Esimerkiksi Manchesterin taannoisessa terroristisessa konsertti-iskussa tärkeimmäksi yleisen rauhan turvaamisen kannalta käytössä olevaksi keinoksi osoittautui vuosia rakennetun yhteistyöverkoston aktivoiminen. Tällä tavoin varmistettiin se, että erilaiset ja organisaatiot yhteisöt olivat kukin osaltaan mukana turvallisuusviranomaisten rinnalla huolehtimassa siitä, ettei tilanne eskaloidu mellakoiksi pelon ja syyllisten etsinnän vanavedessä. Avaimina tähän moniammatilliseen toimintaan olivat keskinäinen kunnioitus ja luottamus siihen, että kukin hoitaa oman tonttinsa yhteistä etua vaalivalla tavalla.

Tiedä, missä mennään: RATTI-työkalu tukee ilmiöiden hallintaa

Viranomaisina tarvitsemme kulloisenkin ilmiön ajantasaista tunnistamista ja kykyä vastata joustavasti uudenlaisiin tilanteisiin. Vaikka olisimme varautuneet koleraan ja vastassa onkin rutto, täytyy meidän osata vaihtaa taktiikkaa lennossa. 

Esimerkkinä tästä analogiasta THL toteutti tekijäväkivaltaan liittyviä verkkokouluja ja koulutuksia, joista viimeisin sote-ammattilaisille suunnattu kehittämishanke liittyi väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyyn. Sote-ammattilaiset olivat tutkimuksen mukaan hyvin varautuneita erilaisiin muihin väkivallan muotoihin, mutta radikalisoituminen herätti huolta ja hämmennystä. Sen vuoksi kehitettiin myös digitaalinen tukityökalu RATTI. 

Erilaiset väkivaltaa hyväksyvät ja oikeuttavat ilmiöt eivät ole selkeärajaisia, ja ne saattavat olla vaikeita hahmottaa kokonaisuutena. RATTIn tapainen työkalu yksinkertaistaa tätä tehtävää keräämällä tiedon visuaaliseksi kartaksi, joka nostaa esille myös tiedon katvealueet. RATTI tarjoaa alustan ja työkaluja alttiuden tunnistamiseen sekä moniammatillisen yhteisymmärryksen kehittämiseen. Lisäksi se tarjoaa keskusteluvinkeistä alkaen linkkejä ja vinkkejä ammattilaisille avuksi asiakkaiden väkivallasta irrottautumiseen (https://thl.fi/fi/web/vakivalta/tyon-tueksi/ratti-tukityokalu-radikalisoitumiseen-liittyvan-tuen-tarpeen-arviointiin).

Isoja ongelmia ratkotaan myös pienillä teoilla

Ajattelemme helposti, että isoihin ongelmiin on vain isoja ratkaisuja, ja tämä synnyttää meissä myös turhautumista ja epävarmuutta, kun ajattelemme, etteivät asiat ole meidän vaikutuspiirissämme. Kuitenkin ratkaisut koostuvat pienistä palasista, joissa jokainen tekee yksilönä oman osuutensa. 

Myös viranomaisten kesken on tarpeen hälventää ennakkoluuloja ja vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Selkeää ja joustavaa viestintää tarvitaan yhteistyön ylläpitämiseksi varsinkin silloin, kun rakennamme yhteenkuuluvuutta yli sektorirajojen. Hyvän hallinnon tunnistaa selkeän viestinnän, johdonmukaisuuden ja puolueettomuuden vaalimisen lisäksi kyvystä sovittaa toimintansa muuttuvien tilanteiden mukaan.
Eräs suomalaisen yhteiskunnan pilareista on ollut sangen yhtenäinen kulttuuri ja käsitys siitä, että jaamme melko yhtenäisen arvo- ja kokemusmaailman. Näin ei kuitenkaan enää ole kaikkien ihmisryhmien osalta. Siksi viranomaisina meidän pitää osata kohdata joustavasti erilaisia ihmisiä ja heidän tarpeitaan. Mistä tiedämme, miten meidät nähdään ja viestimme kuullaan? Tähän tarvitsemme tutkimusta ja alttiutta kuulla hankalaakin palautetta.

Valtio näyttäytyy kansalaisille viranomaisten kasvoilla. Siksi ei ole yhdentekevää, miten kohtaamme kansalaiset netissä ja sen ulkopuolella. Oletpa sitten asiakastyössä tai tekemisissä kollegojen kanssa, kansallista koheesiota rakennetaan ystävällisyydellä, uteliaisuudella toisten työtä ja mielipiteitä kohtaan sekä arvostavalla kohtaamisella. Kuuntelevalle tarjoutuu tilaa puhua, ja kun ihminen kokee, että hän huolensa on kuultu ja otettu vakavasti, on yhteisten ratkaisujenkin etsiminen helpompaa. Tunnetta luottamuksesta ja yhdenvertaisuudesta vahvistetaan kohtaaminen kerrallaan.

Ole ihminen ihmiselle. 

Huoneentaulu viranomaiselle pelon usvan hälventämiseksi 

Viestinnän avoimuus, tasapuolisuus, luotettavuus

  • Selkeä, tasapainoinen ja oikea-aikainen viestintä aiheesta kuin aiheesta, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin

Yhteiskunnan sosiaalisen pääoman vahvistaminen

  • Otetaan mukaan vapaaehtoistyö ja kansalaisjärjestöt
  • Luodaan ja vahvistetaan olemassa olevia verkostoja 

Hyvä yhteistyö ja verkostoituminen eri toimijoiden kesken

  • Tunne ja arvosta sitä, mitä muut tekevät 

Hyvien väestösuhteiden ylläpitäminen

  • Taklataan vihapuhetta, polarisointia ja propagandaa ystävällisyydellä, avoimuudella ja luotettavuudella.
Blogien asiasanat: turvallisuus ja varautuminen Kieli: suomi

The concept of a self-service library is simple: with a registered access pass (usually a library card and a personal pin-code), patrons can use the library outside the normal opening hours. In Finland, the first self-service libraries were founded in the early 2010s. Since then, they have become more common: in 2015, there were self-service library services available in every fifth municipality. In 2022, already in three out of four municipalities. The Regional State Administrative Agency's report Self-service libraries in Finland 2022: flexibility and equality of access (abbreviation available in English) provides an overall picture of the current situation of self-service libraries. 

In Finland, the state has supported the development of the self-service library services. In the past ten years alone, the Regional State Administrative Agency has granted more than three million euro to self-service library projects. From the beginning, the aim has been to promote the goals of the Finnish Public Libraries Act and improve the availability and accessibility of library services. The government grant is awarded on the condition that self-service does not reduce the customer service hours or the library's staff. 

The effects of self-service libraries – what the statistics tell us 

How do the self-service library services look in light of the statistics? Finnish Public Libraries Statistics are published annually online under a Creative Commons license. The self-service opening hours have been recorded since 2014. A few observations about the statistics: 

  • In 2022, three out of four municipalities had at least one self-service library. 
  • In 2022, self-service opening hours accounted for 47 percent of all opening hours. 
  • Staffed opening hours have not decreased much compared to 2015 (decrease 4%). 
  • After self-service libraries became widespread, the number of borrowers, book loans and physical library visits has increased - or at least the downward trend of the 2010s has bent. Self-service libraries have increased the use of the library. 

The impact of self-service library services on the number of library staff is more difficult to assess, as the number of staff has been declining even before self-service libraries became widespread. However, the statistics indicate that especially in smaller municipalities the introduction of self-service libraries is one of the factors contributing to the decrease in the number of staff.

Self-service libraries are based on trust 

The number of self-service libraries in Finland continues to grow. The concept of a self-service library has not changed significantly over the years, which indicates that the concept works well. There has been no need for reinvention. Customer feedback has been almost exclusively positive. 

However, it is good to remember that a self-service library is not just a technical solution. It is also an opportunity to review work processes and culture and increase flexibility in the library's everyday life. Self-service does not reduce work but changes it. At best, it frees up resources for other tasks. It also challenges the staff's views on the ownership of the library space and sometimes leads to unwanted customer behaviour. 

In conclusion, a self-service library is based on trust and the service cannot function without it. The staff must trust the patrons, but mutual trust and respect among the patrons is also necessary. After all, a self-service library is a service where an unsupervised public space is shared with different people. People whose needs and habits may be very different from your own. 

More info: 


Jonna Toukonen 
Senior Officer, Library Affairs 
Regional State Administrative Agency for Western and Inland Finland

Avin asiasanat: kirjasto kirjastopalvelut kirjastotilat omatoimikirjasto kirjastotilastot Blogien asiasanat: kirjasto Kieli: suomi englanti

RFV:s biblioteksväsende ordnade två till innehållet identiska studieresor till danska bibliotek i augusti och september. I resorna deltog på basen av ansökningar 32 personer från olika bibliotek i landet och som reseledare några biblioteksinspektörer.  

Men varför besöka danska bibliotek? Det finns många likheter mellan biblioteken i Finland och Danmark, men också olikheter. Vi besökte 10 bibliotek både i Köpenhamn och utanför storstadsområdet, nya och arkitektoniskt imponerande bibliotek samt små och medelstora bibliotek, som har utvecklat sina lokaler och sin verksamhet på intressanta sätt. Som teman hade vi valt delaktighet, tillgänglighet, användning av biblioteksutrymmen, självbetjäning, evenemang, tjänster för barn, ungdomar och familjer och läsfrämjande verksamhet. 

Deltagarna var imponerade av hur de danska biblioteken arbetar strategiskt och i samarbete med invånarna i området, hur litteraturen och läsningen lyfts fram i utrymmen och verksamhet och den tydlighet och estetik som präglade både inredning, skyltning och marknadsföring. Bland deltagarna föddes många idéer och intryck för nybyggen, renoveringar, projektverksamhet och det dagliga arbetet. Stationsbibliotek, containerbibliotek, förnyade stora barnavdelningar som kombinerar lek och läsning, hylluppställningar med bokpärmar utåt och fräscha bokutställningar, evenemang och samarbeten väckte uppmärksamhet.  

När man är på resa kan man ofta också bättre upptäcka det goda i det egna landet. Det deltagarna inte ville ta med sig hem var den stora andelen självbetjäningstid och den förminskade andelen bemannad tid och personlig betjäning i en del danska bibliotek.  

Under flera regionala evenemang har deltagarna redan berättat om intryck och tankar från resan. Responsen från deltagarna var mycket positiv, det gällde både program och arrangemang – många tyckte att resan hade varit imponerande, inspirerande och gett krafter för det fortsatta arbetet. Resan erbjöd också möjlighet till kontakt och givande diskussioner med andra resenärer.  

Finansieringen av resan ingick i det verksamhetsunderstöd RFV får för bibliotekens internationella verksamhet från undervisnings- och kulturministeriet.  

Susanne Ahlroth
Överinspektör för bildningsväsendet
Regionförvaltningsverkens svenska enhet för bildningsväsendet

 

Kieli: ruotsi

AVI kirjastotoimi järjesti elo-syyskuussa kirjastohenkilöstölle kaksi opintomatkaa Tanskaan. Kullekin matkalle osallistui 16 kirjastolaista eri puolilta Suomea sekä kolme kirjastotoimen ylitarkastajaa. 

Matkojen teemoiksi oli valittu osallisuus, saavutettavuus, kirjastotilan käyttö, omatoimisuus, tapahtumat, palvelut lapsille, nuorille ja perheille, lukemisen edistäminen ja kirjastonkäyttö koronan jälkeen. Matkaohjelma oli monipuolinen, vierailimme yhteensä kymmenessä erilaisessa kirjastossa.

Tanska on kirjastomaana hyvin paljon samankaltainen Suomen kanssa. Kunnat ylläpitävät kirjastoja ja kuntien erilaiset panostukset kirjastoihin näkyvät palveluissa. Viime vuosina on panostettu omatoimisuuteen ja kannettu huolta lasten ja nuorten lukutaidosta ja lukuharrastuksen vähenemisestä. Kirjasto sijoittuu yhä useammin monitoimitaloon yhdessä muiden palvelujen kanssa. Tanskassa on ollut jo monta vuotta yhteinen e-kirjasto koko maassa, Suomessa sitä vasta rakennetaan. Tanskassa on myös tehty iso kuntareformi, jossa kuntia yhdistettiin suuremmiksi kokonaisuuksiksi.

Kirjastotilat Tanskassa

Kirjastotiloissa oli pyritty väljyyteen ja visuaalisuuteen. Kirjastot olivat valoisia, avaria ja käytännöllisiä. Runsaasta omatoimisuudesta huolimatta joka puolella ei näkynyt ohjeistavia A4-lappusia. Wau-arkkitehtuuria edusti pari kirjastoa, Tingbjergin kirjasto Kööpenhaminassa sekä Cosmos Vibyssä. Kirjat olivat näyttävästi esillä joko hyllyissä kannet katsojaa kohti tai pöydillä kirjakauppamaisesti pinoihin aseteltuna. Äärilaitaa edusti Lejren aseman kirjasto, jonka kaikki kirjat olivat hyllyissä kansi esillä, jopa varaukset. Roskildessa sen sijaan oli vielä uudistus kesken, aikuisten osastolla oli pääosin perinteisiä kirjahyllyjä. 

Tingbjergin kirjasto näyttää tietystä kulmasta siltä, että se olisi vain metrin levyinen.

Tingbjergin kirjasto

Kaksi lasta leikkimässä Roskilden kirjaston lastenosaston puisissa pehmustetuissa rakennelmissa.

Roskilden kirjaston lastenosasto

Kööpenhaminan Laes-lastenosastoa.

Lasten osastoilla oli paljon erilaisia lukupaikkoja ja koloja. Kööpenhaminan pääkirjaston Laes-osasto oli suunniteltu 0-12-vuotiaille toiminnalliseksi ja elämykselliseksi tutkimusten ja pedagogiikan pohjalta. Siitä oli tullutkin lapsiperheiden suosima paikka. Myös Roskilden lastenosasto oli uudistettu samantyyliseksi, mutta lähtökohtana oli paikallisuus. Lyngbyn lastenosastolla toiminnallisuutta toi lähiruokateemaan ja terveelliseen ravintoon liittyvä leikkikeittiö, joka näytti olevan lasten suosiossa. 

Yhteisö mukana kirjastojen toiminnassa

Yhteisöllisyys näkyi vahvasti kirjastoissa. Ympäröivä yhteisö oli mukana kirjastojen toiminnassa ja suunnittelussa ja omatoimi tarjosi laajan saavutettavuuden. Esimerkiksi Vibyn Cosmos-kirjasto- ja kulttuuritalossa palkattu kirjastohenkilöstö hoiti kirjastoa omalla asiantuntemuksellaan, mutta kulttuuritoimintaa pyöritti yhdistys. Talon kulttuuritaustainen johtaja koordinoi toimintaa. Ostedin uudessa kauniissa kombikirjastossa (yhdistetty yleinen kirjasto ja koulukirjasto) oli huomioitu yhteisöllinen toiminta tilojen suunnittelussa. Ympäröivän yhteisön huomioiminen näkyi myös siinä, että sanaa ”asiakas” kuuli harvemmin käytettävän, sen sijaan kirjastolaiset puhuivat Tanskassa ”kansalaisista” ja ”kuntalaisista” viitatessaan kirjaston käyttäjiin. 

Pitkä yhteisöllinen pöytä tuoleineen, takana kirjahyllyjä.

Vibyn kombikirjaston aikuisten osasto.

Osallistujat olivat tyytyväisiä matkojen ohjelmaan ja saivat paljon sulateltavaa. Matkat mahdollistivat myös verkostoitumisen eri puolilta Suomea olevien matkakumppaneiden kanssa. Matkan antia avataan laajemmin kirjastolaisille eri puolella Suomea järjestettävissä webinaareissa ja etäkahveilla. Toivottavasti matka herättää ideoita oman kirjaston tilojen ja palvelujen kehittämiseen. Odotamme mielenkiinnolla tulevia kehittämishankkeiden valtionavustushakemuksia, onko niissä näkyvissä opintomatkan seurauksia.

Merja Kummala-Mustonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Avin asiasanat: kirjasto kirjastopalvelut kirjastotilat lastenkirjasto kirjastotoimi Blogien asiasanat: kirjasto Kieli: suomi

Onsdagen 4.10.2023 samlades 80 personer i Tammerfors för att ta del av Skolcoachprojektets slutseminarium. Dagen riktade sig till skolcoacher och andra personer med liknande arbetsbild. Under dagen presenterade Carolina Silin och Nanette Westergård från Novia YH samt Matilda Wrede-Jäntti från Helsingfors universitet sin kartläggning av skolcoacher i Svenskfinland 2022 och skolcoachernas arbetsbild.

Att uppskatta hur många skolcoacher som finns i Svenskfinland och hur deras arbetsbild och arbetsvillkor ser ut är svårt då variationerna är stora. Att lagstiftningen inte reglerar arbetet gör också att det finns ett frirum för tolkning av vad en skolcoach är och ska göra. Skolcoachens arbetstid varierar från 6-45 h/vecka och den beräknade medellönen landade på 2520 € - dock med stor spridning. Arbetsbilden kan dessutom variera mellan skolorna, och så ska det säkert också vara eftersom skolcoacherna kan jobbar i grundskola, på andra stadiet eller på tredje stadiet. Gemensamt är att skolcoachen jobbar förebyggande och främjande med grupper i en skola. I en diskussion under seminariet sade en av deltagarna att hen, på frågan om hur arbetsbilden ser ut, snarare brukar säga vad hen inte är; jag är inte kurator, inte lärare, inte skolpsykolog, inte förälder, inte kompis...

Under ett arbetspass med temat mångprofessionellt arbete blev det tydligt att det allra viktigaste utvecklingsförslaget är en tydlig arbetsbeskrivning som ger tydliga ramar för arbetet – men som samtidigt tillåter flexibilitet. Att lagen och styrdokumentet skulle känna till befattningen skulle underlätta för samtliga. Visserligen önskar många skolcoacher för egen del att arbetsbilden skulle vara klart uttalad, men ännu viktigare för det mångprofessionella arbetet är att alla i en arbetsgemenskap känner till varandras uppgifter. Det är också viktigt att granska gränssnittet mellan de olika yrkesgrupperna, för visst finns det alltid överlappningar då alla arbetar mot ett gemensamt mål. Den här kunskapen når vi i nuläget endast genom att föra diskussionen på det lokala planet. När vi känner till varandras arbetsbilder kan vi samarbeta smidigt med varandra. Jag ber färdigt om ursäkt för min något dammiga referens, men mina tankar vandrar till Johnny i Dirty Dancing som säger: ”This is my dance space. This is your dance space. I don't go into yours, you don't go into mine. You gotta hold the frame.”

Det har varit intressant att ingå i styrgruppen för Novias skolcoachprojekt. Projektet har visat på hur viktigt det är att vi också gör separata lägesanalyser för den svenskspråkiga skolutvecklingen i Finland. Nationellt sett kan en grupp med ~45 skolcoacher kännas som ett marginellt fenomen, men i Svenskfinland är det en betydande yrkesgrupp. Vi har ca 200 skolor med svenska som undervisningsspråk och det skulle betyda att var femte skola har en skolcoach, och i nuläget har antalet skolcoacher därtill ökat. Ifall antalet skolcoacher växer är det viktigt att vi vet vad denna yrkesgrupp ska göra, vilken kompetens som krävs samt hur skolcoachens arbete förhåller sig till de övriga professionerna i skolvärlden. För att arbetet ska fungera behöver vi tydliga ramar och strukturer. Dessa skapas genom politiska beslut. Men till dess kan vi arbeta på det lokala planet för att ge strukturer i nuläget och sedan hålla oss inom de ramarna.

Malin Eriksson
Överinspektör för bildningsväsendet
Regionförvaltningsverkens svenska enhet för bildningsväsendet

Läs mer om Skolcoachprojektet vid Novia YH:

Blogien asiasanat: opetus Kieli: ruotsi

Många av oss vet inte riktigt vad vi ska svara när någon frågar vilka kompetenser vi har. Det är lätt att berätta om genomförda examina och var man har jobbat. Men hur är det med alla andra kompetenser som vi har samlat på oss under olika skeden av vårt liv? Tänker vi ens på att detta kunnande ger ett mervärde i olika sammanhang, inte minst i arbetslivet och i utbildning?

Det är ofta först när vi står inför förändringar som vi börjar reflektera över vårt kunnande. Många av oss är omedvetna om vad vi faktiskt kan, och att vi besitter många ännu oerkända kompetenser, som vi har förvärvat genom arbetslivet, i vardagen, på fritiden, i familjelivet, och genom utbildning med mera. Att ha god kännedom om och en överblick över sina egna kompetenser gör det lättare att gå vidare i arbetslivet. Det europeiska centrumet för utveckling av yrkesutbildning, Cedefop, har i studier bland annat påvisat att personer som inser att deras kompetenser kan överföras till och användas i andra sammanhang har en bättre chans att orientera sig och navigera i arbetslivet samt byta karriär. Att upptäcka sitt kunnande ökar även motivationen och handlingsförmågan.

Inom livslångt lärande ligger fokus oftast på att människor ska förvärva nya kompetenser. Men i verkligheten handlar det lika mycket om att identifiera och erkänna vilka kompetenser människor redan besitter och kan använda i ett bredare perspektiv, antingen direkt som grund för ett nytt jobb eller för ytterligare kompetensutveckling. Kompetenser, oavsett varifrån de kommer, kan användas i olika sammanhang, och det är viktigt för både individen och samhället att de identifieras och tas i bruk. Vid vägledning av vuxna är kompetenskartläggningar av yttersta vikt, och till en början borde vi fokusera på resurser i stället för brister. Det finns olika modeller för hur man kan genomföra dessa kartläggningar. Så varför inte göra en kompetenskartläggning av ditt kunnande? Om du gräver djupt kommer du att upptäcka vilken potential du besitter.

Vi firar "Upptäck ditt kunnande"-veckan 2–8 oktober. Servicecentret för kontinuerligt lärande och sysselsättning, Skols, står bakom initiativet. Syftet är att hjälpa människor och grupper att upptäcka och visa upp sitt kunnande samt att föra upp frågan till allmän diskussion. Skols uppmanar olika aktörer att delta i veckan. Mer information finns på Skols webbsida.

Carola Bryggman
Överinspektör för bildningsväsendet

Blogien asiasanat: opetus Kieli: ruotsi

Viimeisin Tiedebarometri kertoo, että suomalaiset luottavat edelleen vahvasti instituutioihin ja tieteeseen. Luottamus tutkittuun tietoon tarkoittaa myös luottamusta yleisiin kirjastoihin, joiden yhtenä tehtävänä on tarjota pääsy aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin.

Luottamus lisää luottamusta, myös instituutiot luottavat kansalaisiin. Kirjastojen lainaustoiminta on perustunut siihen, että käyttäjät kunnioittavat kaikkien oikeutta käyttää verovaroin hankittua yhteistä omaisuutta. Kirjastot ovat myös jo yli kymmenen vuoden ajan tarjonneet tilojaan, aineistojaan ja palvelujaan kansalaisten omatoimiseen käyttöön ilman henkilökunnan jatkuvaa läsnäoloa. Omatoimikirjastoja on 76 %:ssa Suomen kunnista.

Henkilökunta voi olla fyysisesti poissa kirjastotilasta, mutta henkilökunnan tuottamat ja ylläpitämät palvelut pysyvät omatoimikirjastossa. Kirjastotilan ja sen palvelujen pitää toimia yhtä hyvin ja turvallisesti kuin henkilökunnan läsnä ollessa. Omatoimisuus ei vähennä henkilökunnan tarvetta, mutta työtehtävät saattavat sen myötä muuttua. Näin ilmoitti yli 60 % avin kyselyyn vastanneista kirjastoista.

Aineistoon liittyvä logistiikka, järjestelyt, tekniset ongelmat sekä opastus ja valvonta etenkin palvelun alkuvaiheessa saattavat myös lisätä työtä kuten lähes joka toinen kirjasto ilmoitti.

Kuitenkin on positiivista, että omatoimisuus lisää lainoja ja tilojen käyttöä. Kun asiakkaat itse lainaavat ja palauttavat aineistoja automaateilla, henkilöstön työpanosta on ehkä mahdollista kohdentaa toisin. Hyvällä suunnittelulla henkilöstöä voidaan siirtää sekä palvelemaan enemmän erityisryhmiä että tehokkaampaan yhteistyöhön koulujen ja päiväkotien kanssa.

Yli puolet vastanneista kertoi, että omatoimiaikaa on hyödynnetty myös henkilöstön osaamisen kehittämiseen, joka parantaa työn ja palvelun laatua.

Onneksi kunnan päättäjät ovat luottaneet kirjastoista tulleeseen viestiin työtehtävien muutoksesta. Kyselyssä kävi ilmi, että vain 13 % kunnista on vähentänyt kirjaston henkilöstöä omatoimiaukiolon seurauksena.

Kirjastotilan omistajuus on siirtynyt entistä enemmän henkilökunnalta käyttäjille, jolloin omatoimisuus voi olla isompi muutos kirjaston henkilöstölle kuin asiakkaille. Silloinkin kirjastojen on luotettava siihen, että vaikuttava enemmistö asiakkaista kunnioittaa muiden ihmisten rauhaa ja turvallisuutta julkisessa tilassa ja myös toimii sen hyväksi. Kansalaisten luottamusyhteiskunnassa hyvä voittaa pahan.

Kirjoitus perustuu avin kirjastotoimen julkaisemaan selvitykseen "Omatoimikirjastot 2022: Joustavuutta ja tasa-arvoa”. Selvitys tarjoaa valtakunnallisen kokonaiskuvan omatoimikirjastoista, sekä hakee ratkaisuja esille tulleisiin ongelmiin ja ennakoi omatoimikirjastojen tulevaisuuden näkymiä. Selvitys on julkaistu myös ruotsiksi.


Julkaisu on saatavilla myös ruotsiksi.


Kristiina Kontiainen
Ylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

 

Avin asiasanat: kirjasto yleinen kirjasto kirjastopalvelut kirjastotilat omatoimikirjasto Blogien asiasanat: kirjasto Kieli: suomi