Överdirektör Soile Lahti

Reformen av lagen om smittsamma sjukdomar pågår som bäst. Soile Lahti, överdirektör för Regionförvaltningsverket i Östra Finland, undersökte i sin färska juris magisteravhandling utmaningarna i paragraf 58 och hur lagen kan bli ett ännu mer fungerande verktyg.

Även de sista skyldigheterna som grundar sig på temporära bokstavsparagrafer i lagen om smittsamma sjukdomar upphör den 1 juli när de temporära paragraferna upphör att gälla. För närvarande finns inga egentliga restriktioner, men hygienkraven enligt paragraf 58 c ska iakttas fram till den 30 juni. Mer information om hygienkraven finns på regionförvaltningsverkets webbplats.

Avsikten är att en del av de temporära paragraferna som nu upphör att gälla ska återinföras i lagen. Lagändringarna är för närvarande på remiss som avslutas den 24 juli. Lagen går vidare till riksdagen sannolikt efter sommaruppehållet. Även regionförvaltningsverket bereder ett eget utlåtande.

Du kan läsa social- och hälsovårdsministeriets meddelande om remissbehandlingen på ministeriets webbplats.

Lagen om smittsamma sjukdomar tillämpades på bästa möjliga sätt i en ny situation

Soile Lahti, överdirektör för Regionförvaltningsverket i Östra Finland anser att lagreformen är bra.

"För närvarande innehåller lagen inte nödvändiga juridiska verktyg för att klara av kommande pandemier. När lagen om smittsamma sjukdomar stiftades har man inte helt identifierat sannolikheten att en allmänfarlig smittsam sjukdom snabbt sprids till landet från flera håll och att epidemin sprids och drar ut på tiden i hela landet. Tanken har kanske snarare varit att reglera de åtgärder som behövs under en kortare tid för att till exempel släcka lokala tuberkuloshärdar."

Lahti har i sin färska juris magisteravhandling undersökt de utmaningar som paragraf 58 i lagen om smittsamma sjukdomar ger upphov till i en coronapandemiliknande situation. Avhandlingen har utarbetats för Östra Finlands universitet och kan läsas på universitetets webbplats. Lahti har också en magisterexamen i administrativa vetenskaper.

"När vi fattar beslut om restriktioner har vi inte möjlighet att tillämpa paragraferna utöver vad som föreskrivs i lagen, eftersom myndighetsverksamheten måste grunda sig på lag. Lagen om smittsamma sjukdomar har använts på bästa möjliga sätt, även om den inte är fullständig", säger Lahti.

"Jag förstår mycket väl att restriktionerna kan ha känts inkonsekventa på grund av utmaningarna med lagen. Många av besluten som fattats av Regionförvaltningsverket i Östra Finland överklagades också. Förvaltningsdomstolarna har dock hittills inte upphävt eller ändrat ett enda av våra beslut som lagstridiga", fortsätter hon.

Processen för att fatta coronabeslut har beskrivits i detalj i en bloggtext som publicerats på regionförvaltningsverkets webbplats.

Överdirektör Soile Lahti, varför valde du just detta ämne för din avhandling?

"All min tid gick åt till arbetet när coronasituationen var som värst. Jag studerade samtidigt, så jag var tvungen att välja ett ämne för mitt slutarbete som jag känner till sedan tidigare. Jag skrev min avhandling på kvällar och veckoslut – ibland även på nätterna – om jag inte behövde jobba. I bakgrunden finns naturligtvis också ett genuint intresse för ämnet. Lagen om smittsamma sjukdomar är aktuell och betydelsefull och utmaningarna med lagen har diskuterats även i offentligheten. Jag ville granska saken ur forskarens synvinkel och fundera över hur paragraf 58 i lagen borde tolkas i restriktionen av allmänna sammankomster och offentliga tillställningar.
Det är naturligtvis lätt att peka ut problem, men jag ville också lägga fram förslag till lösningar. Det bör observeras att tankarna inte är regionförvaltningsverkets åsikter utan mina personliga åsikter som rättsvetare".

Vilka är de centrala utvecklingspunkterna i paragraf 58 i lagen om smittsamma sjukdomar enligt din forskning?

1. ”Paragrafen är för flexibel. Man har strävat efter att korrigera bristerna i lagstiftningen genom administrativ styrning och temporära bokstavsparagrafer som utarbetats under coronapandemin och med vilka man breddat åtgärdernas tillämpningsområde. I viss mån är flexibilitet bra för att lagen ska fungera i olika situationer, men i detta fall borde regleringens exakthet och exakta avgränsning förbättras. Det är emellertid fråga om en åtgärd som delvis begränsar de grundläggande fri- och rättigheterna. För närvarande är till exempel definitionen av restriktionernas nödvändighet ganska tunn i lagen om smittsamma sjukdomar".

2. "Arbetsfördelningen mellan myndigheterna samt verksamhetsstrukturen borde förtydligas. För närvarande har till exempel ingen av myndigheterna för bekämpning av smittsamma sjukdomar befogenhet att leda regionala störningssituationer. På motsvarande sätt saknas i fråga om riksomfattande situationer en behörig myndighet som kan besluta om restriktioner som gäller hela landet. 
Bekämpningsverksamheten är nätverksbaserad och behörigheten i anslutning till beslut som fattats med stöd av paragraf 58 har också fördelats mellan olika myndigheter. Verksamheten kan verka splittrad: regionförvaltningsverket fattar administrativa restriktionsbeslut, sjukvårdsdistriktet och THL är epidemiologiska sakkunniga som definieras i lagen, kommunerna har behörighet att fatta beslut om restriktioner inom sitt eget område, social- och hälsovårdsministeriet styr den övergripande bekämpningen av smittsamma sjukdomar.
Är verksamhetsstrukturen bra och tillräckligt tydlig? Åtminstone för allmänheten är den inte begriplig."

3. "I åtgärder som vidtas med stöd av lagen om smittsamma sjukdomar är det problematiskt att förlita sig på begreppsdefinitionerna i lagen om sammankomster. Man har varit medveten om att begreppen i lagen om sammankomster, till exempel begreppet offentliga tillställningar, var krävande redan när lagen stiftades. Särskilt problematiska är de som grund för restriktionsbeslut i enlighet med lagen om smittsamma sjukdomar.
Det finns många typer av sammankomster. Det har varit en verklig utmaning att bedöma vilka sammankomster uppfyller kännetecknen för en offentlig tillställning, och därmed utgör föremål för restriktionsbeslut, och vilka som faller utanför detta. Denna problematik har lett till många situationer under pandemin där restriktionerna inte kändes logiska i allmänhetens ögon.
Enskilda evenemang, såsom konserter och teaterföreställningar, begränsades, medan man samtidigt fick röra sig fritt i stormarknader. Detta berodde på begreppet offentlig tillställning: en enskild konsert är en offentlig tillställning, men stormarknadernas fortlöpande grundläggande affärsverksamhet är inte det, och kan alltså inte begränsas med stöd av paragraf 58.
Om människorna inte upplever att myndigheternas bestämmelser är rättvisa och logiska, kan hela myndighetsverksamhetens trovärdighet och legitimitet försvagas och viljan att vidta också egna restriktionsåtgärder minska."

Hur kan man lösa dessa utmaningar?

1 och 2. "Mitt förslag till avgörande av problematiken kring lagens flexibilitet och förtydligandet av myndigheternas arbetsfördelning sammanflätas med varandra.

Enligt 58 § i lagen om smittsamma sjukdomar ska de vidtagna åtgärderna alltid grunda sig på en sakkunnigbedömning av åtgärdernas nödvändighet. Nödvändigheten förklaras dock inte på något sätt i paragrafen eller i dess motiveringar. Detta har kunnat leda till osäkerhet bland medborgarna om huruvida restriktionerna verkligen har varit nödvändiga, i synnerhet med tanke på den nätverksliknande verksamhetsstrukturen som många har svårt att uppfatta och de olika myndigheternas roller i den. 

Det skulle därför vara nödvändigt att närmare definiera vad som avses med nödvändighet och hur frågan ska utredas. Den utredning som nu görs med stöd av 58 § gäller främst hälsovårdsmyndigheterna. Detta torde räcka vid en lokal kortvarig epidemi. I en långvarig pandemi behövs däremot mer omfattande bedömningar av såväl fördelarna som nackdelarna med restriktioner, vilket skapar en grund för en bedömning av åtgärdernas rättsliga nödvändighet. Under coronapandemin bildades coronasamordningsgrupper enligt statsrådets hybridstrategi för att fylla en mer omfattande utvärderingsuppgift, men deras verksamhet är inte juridiskt välstrukturerad. I lagen finns inga bestämmelser om grupperna, även om de har varit en central del av coronabekämpningen och även beslutsfattandet i anslutning till den. Dessutom kan de ha skapat oreda i det redan från tidigare komplicerade myndighetsnätverkets verksamhet i utövandet av offentlig makt och dess begriplighet i människors ögon.

Jag funderade också på möjligheten att i lagen nivåstrukturera olika typer av störningar som orsakas av smittsamma sjukdomar och på alternativ till nödvändiga grundläggande åtgärder. Samtidigt skulle man skilja åt beslutsfattandet om restriktioner och definitionen av typen av störningssituation. I fortsättningen kunde välfärdsområdena ansvara för fastställandet av epidemins nivå. Epidemins nivå skulle fastställas genom ett separat beslut som är i kraft en längre tid. I samband med detta kunde interaktionen och även delaktigheten byggas upp bättre än under coronapandemin, då höranden inte kunde ordnas på grund av brådskande restriktionsbeslut.
Normala förhållanden och undantagsförhållanden är en alltför grov indelning i denna typ av störningssituationer och därför kunde lagen om smittsamma sjukdomar innehålla på förhand fastställda restriktionsåtgärder för varje situationsnivå. 

Regionförvaltningsverket skulle besluta om restriktionsåtgärder utifrån detta. En sådan här verksamhetsmodell skulle ge lugn och ro och förutsägbarhet i hanteringen av en pandemi".

3. "Kopplingen mellan lagen om smittsamma sjukdomar och begreppsdefinitionerna i lagen om sammankomster borde brytas. Tillämpningsområdet för 58 § i lagen om smittsamma sjukdomar borde utbreddas så att det i större utsträckning skulle omfatta olika typer av situationer där människor samlas, oberoende av om det är fråga om en enskild sammankomst eller fortlöpande verksamhet. På motsvarande sätt skulle prövningsrätten när det gäller att fastställa restriktioner styras genom allmänna principer - som nu saknas i lagen om smittsamma sjukdomar - genom närmare bestämmelser om utredning och nödvändighet samt om typer av störningssituationer. Man skulle skapa en modell där befogenheterna och användningen av dem skulle vara tydligare för alla aktörer. Samtidigt skulle man kunna bibehålla flexibiliteten och undvika en överdriven detaljrikedom."

Verksamheten ska kunna utvecklas utifrån erfarenheter

Lahti betonar att hon inte har för avsikt att peka på misslyckanden eller anklaga någon instans.
"Även om alla följder av tillämpningen av lagen om smittsamma sjukdomar inte identifierades i det skede då lagen stiftades, har man även då gjort det bästa möjliga med de tillgängliga uppgifterna. Ingen kunde veta vad som skulle komma."
Enligt Lahti är det nu viktigt att söka nya lösningar utifrån erfarenheterna från coronapandemin.
"Man kan inte heller i fortsättningen förbereda sig på allt möjligt. Det centrala är förmågan att lära sig och även värna om förtroendet mellan aktörer, medborgare och myndigheter. Vi måste kunna prata öppet om utvecklingsobjekt och utveckla verksamheten smidigt".

Skribent: Pinja Valkonen

Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Soile Lahti.


Tartuntatautilain uudistaminen on parhaillaan käynnissä. Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Soile Lahti tutki tuoreessa oikeustieteen maisterin tutkielmassaan pykälän 58 haasteita ja sitä, miten laista saataisiin entistä toimivampi työkalu.

Viimeisetkin tartuntatautilain väliaikaisiin kirjainpykäliin perustuvat velvoitteet lakkaavat 1. heinäkuuta, kun väliaikaisten pykälien voimassaolo päättyy. Varsinaisia rajoituksia ei ole tällä hetkellä voimassa, mutta pykälän 58 c mukaisia hygieniavaatimuksia on noudatettava 30. kesäkuuta saakka. Hygieniavaatimuksista voit lukea tarkemmin aluehallintoviraston sivuilta.

Osa nyt päättyvistä väliaikaisista pykälistä on tarkoitus palauttaa lakiin. Lain muutokset ovat parhaillaan lausuntokierroksella, joka päättyy 24. heinäkuuta. Eduskuntaan laki etenee todennäköisesti kesätauon jälkeen. Myös aluehallintovirasto valmistelee omaa lausuntoaan. 

Voit lukea sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteen lausuntokierroksesta ministeriön verkkosivuilta.

Tartuntatautilakia sovellettiin parhaalla mahdollisella tavalla uudenlaisessa tilanteessa 

Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Soile Lahti pitää lain uudistamista hyvänä. 

”Laki ei nykyisellään sisällä tarpeellisia oikeudellisia työkaluja tulevistakaan pandemioista selviämiseksi. Tartuntatautilakia säädettäessä ei ole täysin tunnistettu mahdollisuutta, jossa yleisvaarallinen tartuntatauti vyöryy maahan nopeasti useasta suunnasta ja epidemia leviää ja pitkittyy koko maassa. Ajatuksena on ollut ehkä ennemminkin säätää lyhyehkön aikaa tarvittavista toimenpiteistä, joiden avulla voidaan sammuttaa esimerkiksi paikallisia tuberkuloosipesäkkeitä.” 

Lahti on tutkinut tuoreessa oikeustieteen maisterin tutkielmassaan tartuntatautilain pykälän 58 haasteita koronapandemian kaltaisessa tilanteessa. Tutkielma on valmistunut Itä-Suomen yliopistolle, ja siihen voi tutustua yliopiston verkkosivuilla. Lahdella on entuudestaan myös hallintotieteiden maisterin tutkinto. 

”Meillä ei ole rajoituspäätöksiä tehdessä mahdollisuutta pykälien soveltamiseen laissa säädetyn ohi, sillä viranomaistoiminnan on perustuttava lakiin. Tartuntatautilakia on käytetty parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka se ei ole täydellinen”, Lahti sanoo. 

”Ymmärrän hyvin sen, että lain haasteista johtuen rajoitukset ovat voineet tuntua epäjohdonmukaisilta. Monista Itä-Suomen aluehallintoviraston päätöksistä valitettiinkin. Yhtään päätöstämme hallintotuomioistuimet eivät kuitenkaan ole tähän mennessä lainvastaisina kumonneet tai muuttaneet", hän jatkaa. 

Koronapäätösten laatimisprosessi on avattu yksityiskohtaisesti aluehallintoviraston verkkosivuilla julkaistussa blogikirjoituksessa. 

Ylijohtaja Soile Lahti, miksi valitsit juuri tämän aiheen tutkielmaasi?

”Kaikki aikani meni töissä, kun koronatilanne oli pahimmillaan. Opiskelin samaan aikaan, joten minun oli pakko valita lopputyöhöni aihe, jota tunnen jo entuudestaan. Kirjoitin tutkielmaani iltaisin ja viikonloppuisin - joskus myös öisin -, jos ei ollut töitä. Tietysti taustalla on myös aito kiinnostus aiheeseen. Tartuntatautilaki on ajankohtainen ja merkityksellinen, ja lain haasteista on keskusteltu julkisuudessakin. Halusin tarkastella asiaa tutkijan silmin ja pohtia, miten lain pykälää 58 pitäisi tulkita yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien rajoittamisessa. 

Ongelmien osoittaminen on tietenkin helppoa, mutta halusin esittää myös ratkaisuehdotuksia. On huomattava, että ajatukset eivät ole aluehallintoviraston näkemyksiä vaan omia henkilökohtaisia näkemyksiäni oikeustieteilijänä.” 

Mitkä ovat tartuntatautilain pykälän 58 keskeiset kehityskohdat tutkimuksesi mukaan?

1. ”Pykälä on liian joustava. Lainsäädännössä olevia vajeita on pyritty korjaamaan hallinnollisella ohjauksella ja koronan aikana tehdyillä väliaikaisilla kirjainpykälillä, joilla on laajennettu toimien soveltamisalaa. Tietyissä määrin joustavuus on hyvä, jotta laki toimii eri tilanteissa, mutta tässä tapauksessa sääntelyn täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta tulisi parantaa. Kysymys on kuitenkin toimesta, jolla osittain rajoitetaan perusoikeuksia. Tällä hetkellä esimerkiksi rajoitusten välttämättömyyden määrittely on tartuntatautilaissa aika ohutta.” 

2. ”Viranomaisten keskinäistä työnjakoa tulisi kirkastaa ja toimintarakennetta selkiyttää. Tällä hetkellä esimerkiksi alueellisten häiriötilanteiden johtamistoimivaltuutta ei ole yhdelläkään tartuntatautien torjuntaviranomaisista. Vastaavasti valtakunnallisten tilanteiden osalta puuttuu toimivaltainen viranomainen päättämään koko maata koskevista rajoituksista. Torjuntatoiminta on verkostomaista, ja myös pykälän 58 nojalla annettuun päätökseen liittyvää toimivaltaa on jaettu eri viranomaisille. Toiminta voi vaikuttaa pirstaloituneelta: aluehallintovirasto tekee hallinnolliset rajoituspäätökset, sairaanhoitopiiri ja THL ovat päätöksen laissa määritellyt epidemiologiset asiantuntijatahot, kunnilla on toimivalta oman alueensa rajoituspäätöksiin, sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa tartuntatautien torjuntaa kokonaisuutena. 

Onko toimintarakenne hyvä ja riittävän selkeä? Suurelle yleisölle se ei ainakaan ole ymmärrettävä.” 

3. ”Tartuntatautilain nojalla tehtävissä toimissa on ongelmallista tukeutua kokoontumislain käsitemääritelmiin. Kokoontumislain käsitteet, esimerkiksi yleisötilaisuus, on tiedostettu haasteellisiksi jo kokoontumislain säätämisen aikaan. Erityisen ongelmallisia ne ovat tartuntatautilain mukaisten rajoituspäätöksen perustana. 

Kokoontumistyyppejä on lukuisia. On ollut todellinen haaste arvioida, mitkä kokoontumiset täyttävät yleisötilaisuuden tunnusmerkit ja ovat siten rajoituspäätösten kohteena ja mitkä taas jäävät sen ulkopuolelle. Tästä problematiikasta johtuvat monet pandemian aikana nähdyt tilanteet, joissa rajoitukset eivät tuntuneet loogisilta yleisön silmissä. 

Yksittäisiä tapahtumia, kuten konsertteja ja teatteriesityksiä, rajoitettiin, kun taas samaan aikaan marketeissa sai liikkua vapaasti. Tämä johtui yleisötilaisuuden käsitteestä: yksittäinen konsertti on yleisötilaisuus mutta markettien jatkuva perusliiketoiminta taas ei, eikä siis rajoitettavissa pykälän 58 nojalla. 

Jos ihmiset eivät koe viranomaisten määräyksiä oikeudenmukaisiksi ja loogisiksi, koko viranomaistoiminnan uskottavuus ja legitimiteetti voivat heikentyä ja halu omaehtoisiinkin torjuntatoimiiin voi laskea.” 

Miten näitä haasteita voisi ratkaista? 

1 ja 2. ”Ratkaisuehdotukseni lain joustavuuden problematiikkaan ja viranomaisten työnjaon kirkastamiseen kietoutuvat toisiinsa. 

Tartuntatautilain 58 pykälän mukaan tehtyjen toimien on aina perustuttava asiantuntija-arvioon toimenpiteiden välttämättömyydestä. Välttämättömyyttä ei kuitenkaan ole avattu lain pykälässä tai sen perusteluissa mitenkään. Tästä on voinut syntyä kansalaisille epävarmuutta siitä, ovatko rajoitukset todella olleet välttämättömiä etenkin, kun huomioidaan verkostomainen, monelle huonosti hahmottuva toimintarakenne ja eri viranomaisten roolit siinä.  

Olisikin tarpeen määritellä hieman tarkemmin, mitä välttämättömyydellä tarkoitetaan ja miten asia tulee selvittää. Nyt 58 pykälän nojalla tehtävä asian selvittäminen kohdentuu lähinnä terveysviranomaisiin. Tämä riittänee paikallisessa, lyhytaikaisessa epidemiassa. Pitkäkestoisessa pandemiassa tarvitaan puolestaan laaja-alaisempia arvioita niin rajoitusten hyödyistä kuin haitoista, mikä luo pohjan arviolle toimien oikeudellisesta välttämättömyydestä. Koronapandemian aikana valtioneuvoston hybridistrategian mukaiset koronakoordinaatioryhmät muodostettiin täyttämään tätä laaja-alaisempaa arviointitehtävää, mutta niiden toiminta ei jäsenny oikeudellisesti hyvin. Ryhmistä ei ole säädetty laissa mitään, vaikka ne ovat olleet keskeinen osa koronantorjuntaa ja siihen liittyvää päätöksentekoakin. Lisäksi ne ovat saattaneet sekoittaa jo ennestään monipolvisen viranomaisverkoston toimintaa julkisen vallan käytössä ja sen ymmärrettävyyttä ihmisten silmissä. 

Pohdin myös sitä mahdollisuutta, että laissa porrastettaisiin erityyppisiä tartuntatautien aiheuttamia häiriötilanteita ja vaihtoehtoja niissä tarvittaviin perustoimenpiteisiin. Samalla erotettaisiin rajoituspäätöksen tekeminen ja häiriötilannetyypin määrittely toisistaan. Jatkossa hyvinvointialueet voisivat vastata epidemian tason määrittelemisestä. Epidemian taso määriteltäisiin erillisellä, pidemmän aikaa voimassa olevalla päätöksellä. Sen yhteyteen voisi rakentaa vuorovaikutuksellisuutta ja osallisuuttakin paremmin kuin koronan aikana, jolloin kuulemisia ei voitu rajoituspäätösten kiireellisyyden vuoksi järjestää. 

Normaaliolot ja poikkeusolot ovat liian karkea jako tämän tyyppisiin häiriötilanteisiin ja siksi tartuntatautilaissa voisi olla ennakkoon määritellyt rajoitustoimet kullekin tilannetasolle. Aluehallintovirasto päättäisi rajoitustoimista tältä pohjalta. Tämänkaltainen toimintamalli toisi rauhaa ja ennakoitavuutta pandemianhallintaan.” 

3. ”Tartuntatautilain kytkös kokoontumislain käsitemäärittelyihin tulisi katkaista. Tartuntatautilain pykälän 58 soveltamisalaa tulisi laajentaa siten, että se kattaisi laajemmin erityyppisiä tilanteita, joissa ihmisiä kokoontuu yhteen riippumatta siitä, onko kyseessä yksittäinen tilaisuus vai jatkuva toiminta. Vastaavasti harkintavaltaa rajoitusten asettamisesta ohjattaisiin yleisillä periaatteilla - jotka tartuntatautilaista nyt puuttuvat - asian selvittämisestä ja välttämättömyydestä sekä häiriötilannetyypeistä tarkemmin säätämällä. Synnytettäisiin malli, jossa toimivaltuudet ja niiden käyttö olisi kaikille toimijoille selvempää. Samalla säilytettäisiin joustavuus ja vältettäisiin liiallista yksityiskohtaisuutta.” 

Toimintaa on voitava kehittää kokemusten perusteella 

Lahti korostaa, ettei hänen tarkoituksenaan ole osoittaa sormella epäonnistumisia tai syyttää mitään tahoa. 

”Vaikka tartuntatautilain soveltamisen kaikkia seurauksia ei lain säätämisvaiheessa tunnistettu, on siinäkin vaiheessa tehty paras mahdollinen käytettävissä olevilla tiedoilla. Kukaan ei voinut tietää, mitä tuleman pitää.” 

Lahden mukaan keskeistä on nyt hakea uusia ratkaisuja koronapandemian hoidosta saatujen kokemusten perusteella. 

”Kaikkeen mahdolliseen ei voida jatkossakaan varautua ennalta. Keskeistä on kyky oppia ja myös vaalia luottamusta toimijoiden, kansalaisten ja viranomaisten kesken. Meidän on voitava puhua avoimesti kehittämiskohteista ja kehittää toimintaa ketterästi.” 
 

Kirjoittaja: Pinja Valkonen

Det torde i detta skede av coronapandemin vara klart för alla att regionförvaltningsverken har en central roll som beslutsfattare av vissa coronarestriktioner. Däremot verkar det fortfarande finnas oklarheter om i vilken process besluten uppstår och vilka faktorer som påverkar deras innehåll. Vi vill gå närmare in på detta i denna artikel.

Utgångspunkten för regionförvaltningsverkets beslutfattande är lagen om smittsamma sjukdomar. Den ålägger verket, liksom andra behöriga myndigheter, att vidta omedelbara åtgärder när det i området förekommer en smittsam sjukdom som kräver bekämpning, eller en risk för en sådan sjukdom. Social- och hälsovårdsministeriets behörighet omfattar allmän planering, styrning och övervakning av bekämpningen av smittsamma sjukdomar samt ledning av riksomfattande situationer. Ministeriet har använt denna behörighet i sin styrning av regionala och lokala myndigheter med allmänna riktlinjer för bekämpning av spridningen av coronaepidemin.

De riktlinjer som regeringen presenterat vid sina presskonferenser utgör ett ramverk för de allmänna framtida riktlinjerna i den riksomfattande bekämpningsstrategin. Som sådana kan de inte påverka regionförvaltningsverkets beslut, som fattas i samarbete med lagen och de myndigheter som anges i lagen. Regeringens riktlinjer förmedlas till de regionala myndigheterna i styrningsbrev från social- och hälsovårdsministeriet.

Hösten 2020 övergick man till en modell för regional bekämpning för att förhindra spridningen av coronaepidemin. De regionala samordningsgrupperna som leds av sjukvårdsdistrikten fick en central roll i enlighet med regeringens hybridstrategi och social- och hälsovårdsministeriets styrning. I grupperna finns representanter från bl.a. kommunerna, Institutet för hälsa och välfärd, NTM-centralen och regionförvaltningsverket. Grupperna har ingen självständig beslutanderätt, utan de behandlar den regionala lägesbilden och diskuterar de begränsningsåtgärder som behövs i området.

Enligt lagen ska regionförvaltningsverket i sitt beslutsfattande utnyttja sakkunnigheten av sjukvårdsdistriktet i sitt område och Institutet för hälsa och välfärd. Enligt lagen om smittsamma sjukdomar är sjukvårdsdistriktet expert på smittsamma sjukdomar inom sitt område, Institutet för hälsa och välfärd på riksnivå.

Regionförvaltningsverket fattar beslut i egenskap av självständig myndighet och med beaktande av coronasamordningsgruppens lägesbild och sjukvårdsdistriktets eller kommunens förslag till nödvändiga åtgärder utifrån lägesbilden för att hantera epidemin. När beslutet och dess innehåll övervägs är det fråga om en omfattande helhetsbedömning som i allmänhet påverkas av faktorer som beskriver epidemisituationen i området:

• antalet fall,
• epidemins framskridande och prognostiserade utvecklingsförlopp,
• sjukdomens svårighetsgrad samt behovet av sjukhus- och intensivvård,
• frånvaro på grund av personalens sjukfrekvens och dess inverkan på socialvårdens samt hälso- och sjukvårdens verksamhet såväl inom primärvården som inom den specialiserade sjukvården,
• utveckling av vaccinationstäckningen,
• karaktär och klinisk bild av respektive virusvariant,
• konsekvenser för de grundläggande rättigheterna, bedömning av fördelarna och nackdelarna med begränsningarna.

För besluten skaffar regionförvaltningsverket nödvändiga utredningar om områdets lägesbild och expertbedömningar av nödvändiga begränsningsåtgärder. Regionförvaltningsverket begär utlåtanden av sjukvårdsdistriktet och Institutet för hälsa och välfärd samt vid behov även av kommunerna. Dessa instanser gör sina utlåtanden som självständiga expertorganisationer. Regionförvaltningsverket kan begära preciseringar i utlåtandena om det är nödvändigt för beslutsprövningen och bedömningen av beslutens innehåll.

Eftersom det regionala epidemiläget är annorlunda och framskrider i olika takt kan väldigt olika coronarestriktioner gälla samtidigt på olika håll i Finland. Det är skäl att observera att till exempel enbart antalet infektioner eller antalet patienter i sjukhusvård inte beskriver helheten, utan situationen måste också ställas i relation till den totala kapaciteten och andra särdrag för hälso- och sjukvården i området. I fråga om dessa är kommunerna och sjukvårdsdistriktet de bästa regionala experterna.

Bilden visar huvuddragen av de olika aktörernas roller och ansvar i bekämpningen av coronaepidemin.

Beslutsfattande som grundar sig på den regionala situationen i en snabbt föränderlig epidemisituation kan för sin del ha påverkat att begränsningarna och beslutsfattandet har kritiserats för att vara förvirrande, men å andra sidan har modellen medfört den flexibilitet och noggrannhet som regeringen eftersträvar i bekämpningen av epidemin: endast det begränsas i området som är absolut nödvändigt.

Regionförvaltningsverkets beslut bereds i en multiprofessionell arbetsgrupp och i enlighet med verkets riktlinjer, även om administrativa beslut fattas efter föredragning. I sista hand är det föredraganden och avgöraren som ansvarar för beslutet. Beslut om begränsning enligt lagen om smittsamma sjukdomar fattas i allmänhet av verkets överdirektör. Experter i juridik, regionförvaltningsöverläkare och direktörer deltar i beredningen.

I beslutsprövningen överväger man fördelarna och nackdelarna med begränsningarna

Som konstaterats påverkas beslutsfattandet också av den riksomfattande styrning som social- och hälsovårdsministeriet ger de regionala myndigheterna. Styrningen speglas i förhållande till den regionala lägesbilden och besluten fattas på det sätt som den regionala situationen kräver. Även om styrningen har kritiserats i offentligheten är de nationella riktlinjerna mycket nödvändiga riktlinjer på strategisk nivå. De skapar jämförbarhet, jämlikhet och balans i fastställandet av begränsningar i olika områden och utgör grunden för den regionala bedömningen och beslutsfattandet.

Institutet för hälsa och välfärd stöder bland annat regionförvaltningsverken och social- och hälsovårdsministeriet med sin sakkunskap om smittsamma sjukdomar. Bedömningstabellen för riskpotentialen vid Institutet för hälsa och välfärd, som väckt mycket diskussion, är ett riktgivande hjälpmedel i sjukvårdsdistriktets expertbedömning och regionförvaltningsverkets beslutsprövning. Den fungerar inte som ett enskilt avgörande rättesnöre, men kan tillämpas när det finns ett behov av att på en mer detaljerad nivå än lagstiftningen definiera i hurdana lokaler och funktioner begränsningarna till exempel först kan börja avvecklas när sjukdomsläget lättar.

Det är klart att regionförvaltningsverket i beslutsfattandet utnyttjar den expertinformation som den riksomfattande expertinrättningen producerat under epidemin och beaktar den vid bedömningen av om begränsningarna är nödvändiga. Regionförvaltningsverket ska dock i varje fall alltid självständigt motivera att begränsningsbeslut är nödvändiga och proportionerliga, det räcker inte med att enbart hänvisa till tabellen.

Lagstiftningen är den ram inom vilken regionförvaltningsverket fattar beslut om coronabegränsningar. Det är klart att den nuvarande komplicerade och delvis inkonsekventa lagen om smittsamma sjukdomar, som lappats med nya paragrafer under epidemin, inte lämpar sig på bästa möjliga sätt för en långvarig pandemi. Detta är säkert ett av skälen till att legitimiteten av de begränsningar som införts enligt lagen har ifrågasatts.

Även tolkningen av lagen medför utmaningar i praktiken; det är till exempel omöjligt att uttömmande förklara begreppet offentlig tillställning i den allmänna rådgivning som regionförvaltningsverket ger som stöd för tillämpningen av besluten.  Begreppet offentlig tillställning begränsar också bekämpningsåtgärderna på ett sätt som kan verka ologiskt i människors vardag.

I beslutsfattandet överväger man också alltid hur proportionerliga begränsningarna är: uppnås tillräcklig nytta med tanke på skyddet av liv och hälsa genom begränsningar som mycket kraftigt kan begränsa andra grundläggande rättigheter? Det är inte lätt att väga mellan fördelarna och nackdelarna. Det underlättas av att varje beslut är väl genomtänkt och motiverat, och vi kan lita på att det kommer att grunda sig på den bästa sakkunskapen i regionen.

Vi på regionförvaltningsverket är också lättade över att omikronvågens sjukdomstopp verkar vara förbi och att begränsningarna kan börja avvecklas. Det är viktigt att avveckla begränsningarna kontrollerat och stegvis för att inte orsaka bakslag i bekämpningen av epidemin, men de hålls inte i kraft längre än nödvändigt.

Soile Lahti, överdirektör
Emma-Lotta Kinnunen, överinspektör
Auli Posti, kommunikationschef​​
Regionförvaltningsverket i Östra Finland

Merja Ekqvist, överdirektör
Kristiina Poikajärvi, direktör
Oona Mölsä, överinspektör
Johanna Koskela, kommunikationschef
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Sammankomstbegränsningarna under coronatiden varierar regionalt i Finland bland annat enligt sjukdomsläget och epidemiprognosen. I ett område gäller strängare begränsningar än i ett annat. Om en medborgare endast följer det nationella epidemiläget kan det kännas svårbegripligt varför sammankomstbegränsningarna varierar regionalt. Även kommunerna kan begränsa sammankomster inom sitt område.

Det kan också vara svårt att förstå vad en sammankomstbegränsning i praktiken innebär och hur en sammankomstbegränsning skiljer sig från övriga coronabegränsningar som regionförvaltningsverket fastställt. Vår skrivelse fokuserar på denna sida av sammankomstbegräsningarna. Vi vill klargöra fakta om sammankomstbegränsningarna och svara på frågan: ”Vad är en sammankomstbegränsning?”

Regionförvaltningsverkets förordnanden om sammankomstbegränsningar gäller offentliga tillställningar och allmänna sammankomster som ordnas inomhus eller i avgränsade utrymmen utomhus. I förordnandet om begränsning av sammankomster kan begränsningen riktas till att gälla endast en del offentliga tillställningar eller allmänna sammankomster. Bestämmelser om begränsning av allmänna sammankomster och offentliga tillställningar finns i lagen om smittsamma sjukdomar. Läs mer om paragraf 58 i lagen om smittsamma sjukdomar.

Lagen om sammankomster definierar tillställningens natur

Med offentliga tillställningar avses nöjestillställningar, tävlingar, föreställningar och andra därmed jämförbara tillställningar som är öppna för allmänheten. Som offentliga tillställningar räknas även sådana tillställningar som bygger på inbjudan eller medlemskap, om inte tillställningen på grund av antalet deltagare, tillställningens art eller andra särskilda skäl kan anses vara av privat natur.

Med allmänna sammankomster avses demonstrationer eller andra tillställningar som ordnas i syfte att utöva mötesfriheten och i vilka även andra än de som uttryckligen inbjudits kan delta eller följa.

Definitionen av offentliga tillställningar och allmänna sammankomster finns i lagen om sammankomster. Mer information: På vad grundar sig regionförvaltningsverkets behörighet att förbjuda och begränsa offentliga tillställningar och allmänna sammankomster så som demonstrationer?

Exempel på offentliga tillställningar som sammankomstbegränsningarna kan gälla:

• Konserter
• Teater- och sommarteaterföreställningar (också exempelvis föreställningar som ordnas i en nöjespark)
• Bioföreställningar
• Festivaler  
• Marknader
• Enskilda auktioner
• Friidrottsevenemang och andra idrottsmatcher och idrottsturneringar (t.ex. boboll, fotboll och ishockey) om det finns publik på plats
• I regel utbildningar och seminarier som är öppna för alla, också avgiftsbelagda, även sådana som arrangeras av privata aktörer
• Pop-up-caféer och -butiker, åtminstone när de inte finns i ett köpcentrums lokaler
• Daghemmens, skolornas eller läroanstalternas fester, avslutningar och studentdimissioner om de har andra deltagare än personal och barn, elever och studerande
• Gamlas dans, om det finns publik (t.ex. elevernas föräldrar)
• Abiturienternas åkturer på lastbilsflak
• Drive-in-evenemang
• Disputationer i universitet
• Pilktävlingar

 Mer information om offentliga tillställningar som sammankomstbegränsningarna kan gälla:

• Vilka offentliga tillställningar och sammankomster gäller begränsningar av sammankomster?
• Filmer: Varför är filmföreställningar offentliga tillställningar?
• Utbildningar: Vilka utbildningar omfattas av sammankomstbegränsningarna?
• Idrott: Vilka idrottsevenemang är offentliga tillställningar?
• Idrott: Är idrottstävlingar för barn och unga offentliga tillställningar?
• Dans: Hur ska coronarestriktioner beaktas på danslavar?

Alla tillställningar eller all verksamhet omfattas inte av sammankomstbegränsningarna

Begränsningen av sammankomster gäller inte fortlöpande, normal verksamhet och inte heller arbetsplatsernas sedvanliga verksamhet.

Exempel på fortlöpande normal verksamhet, som begränsningar av sammankomster inte gäller:

• Nöjesparker och inomhusnöjesparker
• Djurparker
• Idrotts- och aktivitetsparker
• Tivolin
• Torgverksamhet
• Auktionsverksamhet när företagets verksamhetsområde är att hålla auktioner
• Lekparker och lekplatser  
• Friluftsbad och badstränder  
• Sommarläger
• Föreställningar som enbart streamas för publiken, det vill säga utan att det finns publik på plats
• Läroanstalternas och skolornas verksamhet och interna evenemang utan utomstående publik
• Prov i anslutning till elevantagning och undervisningsverksamhet
• Guidade rundturer, till exempel på museer, i stadsdelar eller naturområden

Dessa aktörer kan omfattas av begränsningarna som gäller användningen av utrymmen: Användning av kundutrymmen och lokaler.

Begränsningar av sammankomster gäller inte heller privata tillställningar, såsom bröllopsfester och kvällssamvaro, tillvaro eller idrott utomhus som ordnas av privatpersoner.

• Mer information: Gäller begränsningen av sammankomster privata tillställningar?

Myndighetssammanträden, såsom kommunfullmäktiges, kommunstyrelsens eller kommunnämndernas sammanträden, omfattas inte av sammankomstbegränsningarna. Därför kan man inte heller ta coronapasset i bruk som ett alternativ till sammankomstbegränsningar.

• Mer information: Sammankomster: Gäller begränsningarna av sammankomster även bolagsstämmor och andra lagstadgade möten?

Bolagsstämmor och andra motsvarande stadgeenliga eller lagstadgade sammankomster omfattas i regel inte av sammankomstbegränsningarna.

• Mer information: Sammankomster: Gäller begränsningarna av sammankomster även bolagsstämmor och andra lagstadgade möten?

Mer information om tillställningar och verksamhet som i regel inte omfattas av sammankomstbegränsningarna:

• Lägerskolor: Hur kan lägerskolor ordnas på ett säkert sätt?
• Lägerverksamhet: Hur påverkar coronabegränsningarna olika slags läger?
• Klassutflykter:Gäller begränsningarna av sammankomster sådana utflykter exempelvis till bio- eller teaterföreställningar som anordnas av läroanstalterna?

Ordnande av offentliga tillställningar

Utöver sammankomstbegränsningarna ska arrangören beakta de hygienkrav som föreskrivs i lagen om smittsamma sjukdomar och de skyldigheter som gäller användningen av lokalerna.

• Vilka restriktioner gäller för tillfället för sammankomster?
• Vilka är de gällande besluten om användningen och stängningen av lokalerna?

Hygienkrav (lagen om smittsamma sjukdomar 58 c §)

Hygienkraven som föreskrivs i lagen om smittsamma sjukdomar gäller i stor utsträckning i hela landet. Kraven gäller direkt med stöd av lag utan särskilt myndighetsbeslut. Aktören ska beakta hygienkraven i alla de inomhuslokaler de administrerar som är öppna för allmänheten eller avsedda för en begränsad kund- eller deltagargrupps vistelse samt i vissa begränsade utomhusutrymmen.

• Vilka hygienkrav föreskrivs enligt lagen om smittsamma sjukdomar?
• För vilka aktörer gäller hygienkraven i lagen om smittsamma sjukdomar?

Förebyggande av smittorisk i lokaler (lagen om smittsamma sjukdomar 58 d §)

Regionförvaltningsverken kan ge bestämmelser som förpliktar aktörerna att ordna sin verksamhet på ett hälsosäkert sätt. Om en sådan bestämmelse har getts för området, ska användningen av lokaler som är öppna för allmänheten eller avsedda för en begränsad kund- eller deltagargrupps vistelse ordnas så att den smittorisk som orsakas av kundernas och deltagarnas samt sällskapens närkontakter kan förebyggas.

Aktören kan fullgöra skyldigheten till exempel genom

• att begränsa antalet kunder
• att differentiera vistelsen
• att effektivisera ventilationen
• att förutsätta att deltagarna använder munskydd.

Paragraf 58 i lagen om smittsamma sjukdomar gäller sammankomstbegränsningar och paragraf 58 d hälsosäker användning av utrymmen.

Aktören ska upprätta en skriftlig plan över de åtgärder genom vilka risken för smitta till följd av närkontakt förebyggs i lokalerna.

Regionförvaltningsverken har sammanställt en heltäckande anvisning på sina webbplatser för uppgörandet av en skriftlig plan.

• Vilka aktörer berörs av beslutet om användningen av lokalerna?
• Hur gör jag upp en skriftlig plan för användningen av lokalerna?

Obs! Regionförvaltningsverket ger ingen bedömning eller godkännande av enskilda aktörers planer för att förhindra spridningen av covid-19-epidemin i sina lokaler. Aktören ska inte skicka den skriftliga planen till regionförvaltningsverket, utan den ska hållas tillgänglig för kunderna och dem som deltar i verksamheten samt presenteras på begäran för kommunens eller regionförvaltningsverkets inspektör vid behov.

Ordnande av offentliga tillställningar i förplägnadsrörelser

Om en offentlig tillställning ordnas i en förplägnadsrörelse eller om det finns ett serveringsområde vid en offentlig tillställning, ska aktören utöver sammankomstbegränsningarna även iaktta de begränsningar som gäller restaurangverksamheten.

Mer information om att ordna en offentlig tillställning i en förplägnadsrörelse

• Artister i restauranger:Kan restaurangen ha uppträdande artister?
• Övriga förplägnadsrörelser:Gäller sammankomstbegränsningarna ishallars, simhallars, fotbollsstadions eller motsvarande spelarenors restaurangverksamhet?
• Restaurangbegränsningarna landskapsvis: https://valtioneuvosto.fi/sv/information-om-coronaviruset/gallande-begransningar/restauranger

Ordnande av privata tillställningar

Regionförvaltningsverkens bestämmelser om begränsning av sammankomster gäller inte privata tillställningar eller annan verksamhet som hör till privat- eller familjeliv.

Privata tillställningar är alla privata evenemang som inte är öppna för allmänheten, såsom examensfester, bröllop, begravningar, dop, födelsedagsfester och privata kvällstillställningar.

Om man ordnar en privat tillställning i en restaurang, ett kafé eller i en annan förplägnadsrörelse ska man dock följa restriktionerna och skyldigheterna som gäller restaurangverksamheten. Till exempel ska kraven på hygien och säkerhetsavstånd beaktas, likaså begränsningarna av öppettider och serveringstider samt eventuella begränsningar av antalet kunder.

Mer information om att ordna privata tillställningar:

• Gäller begränsningen av sammankomster privata tillställningar?
• Catering: Vilka begränsningar gäller cateringföretag och cateringsverksamhet?
• Privata tillställningar: Gäller restriktionerna för restaurangverksamhet också privata tillställningar som ordnas i restauranger eller caféer, till exempel bröllopsfester?

Coronapasset

För närvarande har användningen av coronapasset begränsats så att ibruktagandet av det inte befriar verksamhetsutövaren från begränsningarna. Mer information: SHM:s meddelande 11.2.2022    

Verksamhetsutövaren kan dock ta coronapasset i bruk i lokaler som omfattas av begränsningarna och som kunderna använder under sin fritid i rekreationssyfte. Sådana lokaler är:

• inomhuslokaler och utrymmen utomhus som används för offentliga tillställningar
• förplägnadsrörelser
• gym och andra inomhusutrymmen som används för idrott eller motion
• allmänna bastur och bassängområden i simhallar, friluftsbad och badinrättningar, samt omklädningsrum som finns i omedelbar anslutning till dem
• dansställen och utrymmen som används för körsång, amatörteater och annan motsvarande hobbyverksamhet i grupp
• nöjes- och temaparker, tivolin samt djurparkers utrymmen inomhus
• inomhuslekparker och inomhuslekplatser
• museer, utställningslokaler och andra motsvarande kulturlokaler, såsom konstgallerier.

Verksamhetsutövaren kan inte ta i bruk coronapasset i sådana lokaler och på sådana platser som kan anses vara nödvändiga eller väsentliga med tanke på det normala livet eller de lagstadgade rättigheterna. Dessutom kan man inte frigöra sig från stängningen av lokalerna genom att ta i bruk coronapasset.

Mer information om användningen av coronapasset: Vanliga frågor om coronaviruset – Coronapasset

Gällande regionala coronarestriktioner

• Vilka restriktioner gäller för tillfället för sammankomster?
• Vilka är de gällande besluten om användningen och stängningen av lokalerna?
• Restaurangbegränsningarna landskapsvis: https://valtioneuvosto.fi/sv/information-om-coronaviruset/gallande-begransningar/restauranger

 Mer information

• Lagen om smittsamma sjukdomar (1227/2021)
  • organisering av verksamheten, särskilt paragraferna 58 c, 58 d och 58 g
  • skriftlig plan 58 h §
  • covidvaccinationsintyg 58 i §
  • tillsyn 59 a §
  • inspektioner 59 b §
  • förelägganden och tvångsmedel 59 c §
• Se även rekommendationerna från det egna sjukvårdsdistriktet för att effektivisera bekämpningen av coronaepidemin!
  • THL: Coronaepidemin: regionernas situation, rekommendationer och begränsningar
• Om en offentlig tillställning ställs in eller om det har bestämts att lokalerna ska stängas, kan aktören fråga Statskontoret om möjligheten till ersättning.
  • Statskontoret:Företagens kostnadsstöd
  • Arbets- och näringsministeriet: Frågor och svar om kostnadsstödet

Författare: regionförvaltningsverkets kundserviceteam

Korona-ajan kokoontumisrajoitukset vaihtelevat Suomessa alueittain muun muassa tautitilanteen ja epidemiaennusteen mukaan. Yhdellä alueella on voimassa tiukemmat rajoitukset kuin toisella. Jos kansalainen seuraa vain valtakunnallista epidemiatilannetta, hänestä saattaa tuntua vaikeaselkoiselta, miksi kokoontumisrajoitukset vaihtelevat alueittain. Myös kunnat voivat määrätä alueellaan kokoontumisrajoituksia.

Hankalaa saattaa olla myös ymmärtää, mitä kokoontumisrajoitus käytännössä tarkoittaa ja miten kokoontumisrajoitus eroaa aluehallintoviraston määräämistä muista koronarajoituksista. Kirjoituksemme keskittyy kokoontumisrajoitusten tähän puoleen. Haluamme avata kokoontumisrajoitusten faktoja ja vastata kysymykseen: ”Mikä on kokoontumisrajoitus?”

Aluehallintoviraston määräykset kokoontumisrajoituksista koskevat yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia, jotka järjestetään sisällä tai rajatussa ulkotilassa. Kokoontumisrajoituksia koskevassa määräyksessä rajoitus voidaan kohdentaa koskemaan vain osaa yleisötilaisuuksista tai yleisistä kokouksista. Yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien rajoittamisesta säädetään tartuntatautilaissa. Lue lisää tartuntatautilain pykälästä 58.

Kokoontumislaki määrittelee tilaisuuden luonteen

Yleisötilaisuudella tarkoitetaan yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia. Tällaisia ovat myös kutsuun tai jäsenyyteen sidotut tilaisuudet, jollei tilaisuutta osanottajien lukumäärän, tilaisuuden laadun tai muiden erityisten syiden perusteella voida pitää luonteeltaan yksityisenä.

Yleinen kokous tarkoittaa mielenosoitusta tai muuta kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestettyä tilaisuutta, johon muutkin kuin nimenomaisesti kutsutut voivat osallistua tai jota he voivat seurata.

Yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten määritelmät tulevat kokoontumislaista. Lisätietoa: Mihin aluehallintoviraston toimivalta kieltää ja rajoittaa yleisötilaisuuksia tai yleisiä kokouksia perustuu?

Esimerkkejä yleisötilaisuuksista, joita kokoontumisrajoitukset voivat koskea:

• Konsertit
• Teatteri- ja kesäteatterinäytökset (myös esimerkiksi huvipuiston tiloissa järjestetyt näytökset)
• Elokuvateatterinäytökset
• Festivaalit  
• Markkinat
• Yksittäiset huutokauppatilaisuudet
• Yleisurheilutapahtumat ja muut urheiluottelut ja -turnaukset (esim. pesäpallo, jalkapallo ja jääkiekko), jos paikalla on yleisöä
• Lähtökohtaisesti kaikille avoimet, maksullisetkin koulutustilaisuudet ja seminaarit, myös kaupallisten palveluntarjoajien järjestämät
• Pop-up-kahvilat ja -myymälät ainakin silloin, kun ne eivät ole kauppakeskusten tiloissa
• Päiväkodin, koulun tai oppilaitoksen järjestämät juhlat, päättäjäistilaisuudet ja ylioppilasjuhlat, jos tilaisuuteen osallistuu muita kuin henkilökuntaa ja lapsia, oppilaita ja opiskelijoita
• Vanhojen tanssit, jos paikalla on yleisöä (esim. oppilaiden vanhempia)
• Penkkariajelut
• Drive-in-tapahtumat
• Yliopistojen väitöstilaisuudet
• Pilkkikilpailut

 Lisätietoa yleisötilaisuuksista, joita kokoontumisrajoitukset voivat koskea:

• Mitä yleisötilaisuuksia, kokoontumisia ja toimintaa kokoontumisrajoitukset koskevat?
• Elokuvat: Miksi elokuvanäytökset ovat yleisötilaisuuksia?
• Koulutukset: Mitkä koulutukset kuuluvat kokoontumisrajoitusten piiriin?
• Urheilu: Mitkä urheilutapahtumat luetaan yleisötilaisuuksiksi?
• Urheilu: Ovatko lasten ja nuorten urheilukilpailut yleisötilaisuuksia?
• Tanssiminen: Miten koronarajoitukset on huomioitava tanssilavoilla?

Kaikki tilaisuudet tai toiminta eivät ole kokoontumisrajoitusten piirissä

Kokoontumisrajoitukset eivät koske jatkuvaluonteista, normaalia toimintaa eivätkä työpaikkojen normaalia toimintaa.

Esimerkkejä jatkuvasta normaalitoiminnasta, jota kokoontumisrajoitukset eivät koske:

• Huvipuistot ja sisähuvipuistot
• Eläinpuistot
• Liikunta- ja aktiviteettipuistot
• Tivolit
• Toritoiminta
• Huutokauppatoiminta silloin kun yrityksen toimialana on huutokauppojen pitäminen
• Leikkipuistot ja leikkipaikat  
• Maauimalat ja uimarannat  
• Kesäleirit
• Esitykset, jotka ainoastaan striimataan yleisölle, eli yleisöä ei ole paikan päällä
• Oppilaitosten ja koulujen toiminta sekä sisäiset tapahtumat, joissa ei ole ulkopuolista yleisöä
• Oppilasvalintaan ja opetustoimintaan liittyvät koetilanteet
• Opastetut kierrokset esimerkiksi museossa, kaupunginosassa tai luontokohteessa

Toimijoita voi kuitenkin koskea tilojen käyttöä koskevat rajoitukset: Asiakas- ja toimitilojen käytön rajoitukset.

Kokoontumisrajoitukset eivät koske myöskään yksityistilaisuuksia, kuten yksityisten henkilöiden järjestämiä hääjuhlia, illanviettoja, yksityisten henkilöiden ulkoilua tai urheilua ulkona.

• Lisätietoa: Koskevatko kokoontumisrajoitukset yksityistilaisuuksia?

Viranomaisten kokoukset, kuten kunnanvaltuuston, -hallituksen ja lautakuntien kokoukset, eivät myöskään kuulu kokoontumisrajoitusten piiriin. Niissä ei voi siksi ottaa koronapassiakaan käyttöön kokoontumisrajoitusten vaihtoehtona.

• Lisätietoa: Kokoukset: Koskevatko kokoontumisrajoitukset yhtiökokouksia tai yhdistysten ja muiden tahojen vastaavia kokouksia?

Yhtiöiden, yhdistysten ja vastaavien osakkaiden ja jäsenten kokoukset eivät yleensä kuulu kokoontumisrajoitusten piiriin.

• Lisätietoa: Kokoukset: Koskevatko kokoontumisrajoitukset yhtiökokouksia tai yhdistysten ja muiden tahojen vastaavia kokouksia?

Lisätietoa tilaisuuksista ja toiminnasta, jotka eivät pääsääntöisesti ole kokoontumisrajoitusten piirissä:

• Leirikoulut: Miten leirikouluja voidaan  järjestää turvallisesti?
• Leirit: Miten koronarajoitukset vaikuttavat erilaisiin leireihin?
• Luokkaretket: Kuuluvatko oppilaitosten järjestämät retket esimerkiksi elokuviin tai teatteriin kokoontumisrajoitusten piiriin?

Yleisötilaisuuden järjestäminen

Kokoontumisrajoitusten lisäksi tapahtuman järjestäjän tulee ottaa huomioon tartuntatautilaissa säädetyt hygieniavaatimukset sekä tilojen käyttöä koskevat velvoitteet.

• Mitkä ovat voimassa olevat yleisötilaisuuksien kokoontumisrajoitukset?
• Mitkä ovat voimassa olevat tilojen käyttöä ja sulkemista koskevat päätökset?

Hygieniavaatimukset (tartuntatautilaki 58 c §)

Koko maassa on voimassa laajasti tartuntatautilaissa säädetyt hygieniavaatimukset. Vaatimukset ovat voimassa suoraan lain nojalla ilman erillistä viranomaispäätöstä. Toimijan täytyy ottaa huomioon hygieniavaatimukset kaikissa hallinnoimissaan yleisölle avoimissa tai rajatun asiakas- tai osallistujapiirin oleskeluun tarkoitetuissa sisätiloissasi sekä tietyissä rajatuissa ulkotiloissa.

• Mitkä ovat laissa säädetyt hygieniavaatimukset?
• Mitä toimijoita tartuntatautilain hygieniavaatimukset koskevat?

Tartunnan riskin ehkäiseminen tiloissa (tartuntatautilaki 58 d §)

Aluehallintovirastot voivat antaa määräyksen, joka velvoittaa toimijoita järjestämään toimintansa terveysturvallisesti. Jos alueelle on annettu tällainen määräys, yleisölle avoimien tai rajatun asiakas- tai osallistujapiirin oleskeluun tarkoitettujen tilojen käyttö on järjestettävä siten, että asiakkaiden ja toimintaan osallistuvien sekä seurueiden lähikontaktin aiheuttamaa tartunnan riskiä voidaan ehkäistä.

Toimija voi toteuttaa velvoitteen esimerkiksi

• rajoittamalla asiakasmäärää
• porrastamalla oleskelua
• tehostamalla ilmanvaihtoa
• edellyttämällä osallistujilta kasvomaskin käyttöä.

Tartuntatautilain pykälä 58 koskee kokoontumisrajoituksia ja pykälä 58 d tilojen terveysturvallista käyttöä.

Toimijan täytyy tehdä kirjallinen suunnitelma niistä toimenpiteistä, joilla lähikontaktin aiheuttamaa tartunnan riskiä ehkäistään tiloissa.

Aluehallintovirastot ovat koonneet kattavan ohjeen kirjallisen suunnitelman tekoon sivuilleen:

• Mitä toimijoita päätös tilojen käytöstä koskee?
• Miten teen kirjallisen suunnitelman tilojen käytöstä?

Huom! Aluehallintovirasto ei anna arviota tai hyväksyntää yksittäisten toimijoiden suunnitelmille covid-19-epidemian leviämisen estämiseksi tiloissaan. Toimijan ei tule lähettää kirjallista suunnitelmaa aluehallintovirastoon, vaan se täytyy pitää tilassa asiakkaiden ja toimintaan osallistuvien nähtävillä sekä tarvittaessa pyynnöstä esittää suunnitelma kunnan tai aluehallintoviraston tarkastajalle.

Yleisötilaisuuden järjestäminen ravitsemisliikkeessä

Jos yleisötilaisuus järjestetään ravitsemisliikkeessä tai jos yleisötilaisuudessa on anniskelualue, toimijan täytyy noudattaa kokoontumisrajoitusten lisäksi myös ravintolatoimintaa koskevia rajoituksia.

Lisätietoa yleisötilaisuuden järjestämisestä ravitsemusliikkeessä:

• Esiintyjät: Saako ravintolassa olla esiintyjiä, esimerkiksi artisteja?
• Muut ravitsemisliikkeet: Koskevatko kokoontumisrajoitukset jäähallien, uimahallien, jalkapallostadionien tai vastaavien peliareenojen ravintolatoimintaa?
• Ravintolarajoitukset maakunnittain

Yksityistilaisuuden järjestäminen

Aluehallintovirastojen määräykset kokoontumisrajoituksista tai tilojen käytöstä eivät koske yksityistilaisuuksia tai muuta yksityis- tai perhe-elämän piiriin kuuluvaa toimintaa.

Yksityistilaisuuksia ovat kaikki yksityisluonteiset tapahtumat, jotka eivät ole yleisölle avoimia, kuten valmistujaisjuhlat, häät, hautajaiset, ristiäiset, syntymäpäiväjuhlat ja yksityiset illanvietot.

Jos yksityistilaisuus järjestetään ravintolassa, kahvilassa tai muussa ravitsemisliikkeessä, tulee myös yksityistilaisuudessa ottaa huomioon voimassa olevat ravintolatoiminnan rajoitukset ja velvoitteet. Esimerkiksi vaatimukset hygieniasta ja turvaetäisyyksistä on otettava huomioon, samoin aukiolo- ja anniskeluaikojen rajoitukset sekä mahdolliset asiakasmäärien rajoitukset.

Lisätietoa yksityistilaisuuksien järjestämisestä:

• Koskevatko kokoontumisrajoitukset yksityistilaisuuksia?
• Pitopalvelu: Mitkä rajoitukset koskevat pitopalvelu- ja cateringtoimintaa?
• Yksityistilaisuudet: Koskevatko ravintolatoiminnan rajoitukset myös ravintolassa tai kahvilassa järjestettyä yksityistilaisuutta, esimerkiksi hääjuhlaa?

Koronapassi

Tällä hetkellä koronapassin käyttöä on rajoitettu siten, että sen käyttöönotto ei vapauta toiminnanharjoittajaa rajoituksista. Lisätietoa: STM:n tiedote 11.2.2022    

Toiminnanharjoittaja voi kuitenkin ottaa koronapassin käyttöön rajoitusten piiriin kuuluvissa tiloissa, joita asiakkaat käyttävät vapaa-aikanaan virkistystarkoituksessa. Tällaisia tiloja ovat:

• yleisötilaisuuksiin käytettävät sisä- ja ulkotilat
• ravitsemisliikkeet
• kuntosalit ja muut urheiluun tai liikuntaan käytettävät sisäliikuntatilat
• yleiset saunat sekä uimahallien, maauimaloiden ja kylpylöiden allastilat sekä niiden välittömässä yhteydessä tai läheisyydessä olevat pukuhuonetilat
• tanssipaikat sekä kuorolaulutoimintaan, harrastajateatteriin tai muuhun vastaavaan ryhmäharrastustoimintaan käytettävät tilat
• huvi- ja teemapuistot, tivolit sekä eläintarhojen sisätilat
• sisäleikkipuistot ja sisäleikkipaikat
• museot, näyttelytilat ja muut vastaavat kulttuuritilat, kuten esimerkiksi taidegalleriat.

Toiminnanharjoittaja ei voi ottaa koronapassia käyttöön sellaisissa tiloissa ja paikoissa, joiden voidaan katsoa olevan tavanomaisen elämän tai lakisääteisten oikeuksien kannalta välttämättömiä tai olennaisia. Lisäksi tilojen sulkemisesta ei voi vapautua koronapassin käyttöönotolla.

Lisätietoa koronapassin käytöstä: Usein kysyttyjä kysymyksiä koronaviruksesta - Koronapassi

Voimassa olevat alueelliset koronarajoitukset

• Mitkä ovat voimassa olevat yleisötilaisuuksien kokoontumisrajoitukset?
• Mitkä ovat voimassa olevat tilojen käyttöä ja sulkemista koskevat päätökset?
• Ravintolarajoitukset maakunnittain

 Lisätietoa

• Tartuntatautilaki (1227/2021)
  • toiminnan järjestäminen, erityisesti pykälät 58 c, 58 d ja 58 g
  • kirjallinen suunnitelma 58 h §
  • koronatodistus 58 i §
  • valvonta 59 a §
  • tarkastukset 59 b §
  • määräykset ja pakkokeinot 59 c §
• Ks. myös oman sairaanhoitopiirin tasolla tehdyt suositukset koronaepidemian torjuntatyön tehostamiseksi!
  • THL: Koronaepidemia: alueiden tilanne, suositukset ja rajoitukset
• Jos yleisötilaisuus peruuntuu tai tilat on määrätty suljettaviksi, toimija voi tiedustella mahdollisuutta korvaukseen Valtiokonttorista.
  • Valtiokonttori: Yritysten kustannustuki
  • Työ- ja elinkeinoministeriö: Kysymyksiä ja vastauksia kustannustuesta

Kirjoittajat: aluehallintoviraston asiakaspalvelun tiimi

Aluehallintovirastot ovat tehneet rajoituksia monille alueille koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi ja terveydenhuollon kantokyvyn turvaamiseksi. Rajoitukset perustuvat tartuntatautilakiin. Toiminnanharjoittajalla on vastuu noudattaa rajoituksia ja järjestää toimintansa siten, että se on mahdollisimman terveysturvallista asiakkaille ja kävijöille. Yhdessä pystymme torjumaan epidemian hallitsemattoman leviämisen.

Aluehallintoviraston Usein kysyttyä koronaviruksesta -sivulla kohdassa Asiakas- ja toimitilojen käyttö on kattava tietopaketti tartuntatautilain väliaikaisten muutosten vaikutuksesta eri toimijoille. Alle on koottu yleisluontoinen ohjeistus siitä, miten rajoitukset vaikuttavat liikunta- ja urheilualaan.

Toimija on vastuussa siitä, että hän järjestää toimintansa rajoitusten mukaisesti. Tartuntatautilain noudattamisen tarkoituksena on varmistaa toiminnan turvallisuus ja estää viruksen leviäminen. Toimijan tulee itse arvioida, miten hän voi parhaiten soveltaa tartuntatautilakia ja aluehallintoviraston antamia ohjeita toiminnassaan.

Hygieniavaatimukset (tartuntatautilaki 58 c §)

Koko maassa on voimassa laajasti tartuntatautilaissa säädetyt hygieniavaatimukset. Vaatimukset ovat voimassa suoraan lain nojalla ilman erillistä viranomaispäätöstä. Toteuta hygieniavaatimukset kaikissa hallinnoimissasi yleisölle avoimissa tai rajatun asiakas- tai osallistujapiirin oleskeluun tarkoitetuissa sisätiloissasi sekä tietyissä rajatuissa ulkotiloissa.

(Huomaa, että oheisen kuvan saa klikattua suuremmaksi uuteen välilehteen.)

• Mitkä ovat laissa säädetyt hygieniavaatimukset?
• Mitä toimijoita tartuntatautilain hygieniavaatimukset koskevat?

Tartunnan riskin ehkäiseminen tiloissa (tartuntatautilaki 58 d §)

Aluehallintovirastot voivat antaa määräyksen, joka velvoittaa toimijoita järjestämään toimintansa terveysturvallisesti. Jos alueelle on annettu tällainen määräys, yleisölle avoimien tai rajatun asiakas- tai osallistujapiirin oleskeluun tarkoitettujen tilojen käyttö on järjestettävä siten, että asiakkaiden ja toimintaan osallistuvien sekä seurueiden lähikontaktin aiheuttamaa tartunnan riskiä voidaan ehkäistä.

Voit toteuttaa velvoitteen esimerkiksi

• rajoittamalla asiakasmäärää
• porrastamalla oleskelua
• tehostamalla ilmanvaihtoa
• edellyttämällä osallistujilta kasvomaskin käyttöä.

Tee kirjallinen suunnitelma niistä toimenpiteistä, joilla lähikontaktin aiheuttamaa tartunnan riskiä ehkäistään. Aluehallintovirastot ovat koonneet kattavan ohjeen kirjallisen suunnitelman tekoon sivuilleen.

• Mitä toimijoita päätös tilojen käytöstä koskee?
• Miten teen kirjallisen suunnitelman tilojen käytöstä?

Huom! Aluehallintovirasto ei anna arviota tai hyväksyntää yksittäisten toimijoiden suunnitelmille covid-19-epidemian leviämisen estämiseksi tiloissaan. Älä lähetä kirjallista suunnitelmaa aluehallintovirastoon, vaan pidä se tilassa asiakkaiden ja toimintaan osallistuvien nähtävillä sekä tarvittaessa pyynnöstä esitä suunnitelma kunnan tai aluehallintoviraston tarkastajalle.

Tilojen sulkeminen (tartuntatautilaki 58 g §)

Aluehallintovirastot ja kunnat voivat määrätä omilla alueillaan, että toimijoiden on suljettava tilansa enintään kahden viikon ajaksi. Sulkemispäätös voidaan tehdä silloin, kun se on välttämätöntä ja laissa määritetyt kriteerit päätökselle täyttyvät. Sulkemispäätöstä voidaan tarvittaessa jatkaa kaksi viikkoa kerrallaan.

• Mitä toimijoita ja tiloja tartuntatautilain mukaiset sulkemispäätökset koskevat?
• Sisätila: Miten sisätila määritellään?

Sulkemispäätös voi kohdistua kaikkiin tartuntatautilaissa mainittuihin tiloihin tai osaan niistä. Mahdollisia suljettavia tiloja ovat tilat, joita käytetään liikunta- ja urheilutoimintaan tai huvi- ja virkistystoimintaan, eli:

1. joukkueurheiluun, ryhmäliikuntaan, kontaktilajien harrastamiseen ja muuhun vastaavaan urheiluun tai liikuntaan käytettävät sisätilat
   • Esimerkiksi:
     • spinning-, aerobic- tai joogasalit ym. ryhmäliikuntatilat
     • jäähallit, sisäjalkapallohallit, lentopallohallit
     • dojot, nyrkkeilysalit, tatamit, painisalit yms.
     • tanssisalit ja tanssilavat
     • kiipeilyhallit
2. kuntosalit ja muut vastaavat sisäliikuntatilat
   • Esimerkiksi sulkapallo-, padel-, squash- ja tenniskentät yms. sisäpelikentät
3. yleiset saunat ja uimahallien, maauimaloiden, kylpylöiden allastilat sekä niiden välittömässä yhteydessä olevat pukuhuonetilat
4. tanssipaikat ja kuorolaulutoimintaan, harrastajateatteriin sekä muuhun vastaavaan ryhmäharrastustoimintaan käytettävät tilat
5. huvi- ja teemapuistot, tivolit sekä eläintarhojen sisätilat
6. sisäleikkipuistot ja sisäleikkipaikat
7. kauppakeskusten yleiset oleskelutilat pois lukien vähittäiskaupan liiketilat ja palvelujen tarjoamiseen käytettävät tilat sekä kulku niihin.

Näissä tiloissa on kohonnut riski saada koronavirustartunta. Edellä mainitut tilat kuuluvat THL:n riskinarviotaulukossa eri riskiluokkiin. Taulukko on kuitenkin suuntaa antava, ja jos tartuntoja on erityisen paljon, myös THL:n matalariskisiksi arvioimien toimintojen riski kasvaa.

Sulkemispäätös voi kohdistua kaikkiin tartuntatautilaissa mainittuihin tiloihin tai osaan niistä. Tarkista aina aluehallintoviraston sivuilta, koskeeko alueesi sulkemispäätös toimintaasi.

• Mitkä ovat voimassa olevat tilojen käyttöä koskevat päätökset?
• Aluehallintoviraston tiedotteet
• Aluehallintoviraston yleistiedoksiannot

Eri alueilla ja kunnissa epidemiatilanne voi olla erilainen ja vaatia erilaisia rajoituksia kuin muilla alueilla. Tämän vuoksi sinun kannattaa seurata sekä aluehallintoviraston että kuntien tekemiä päätöksiä. Kunnat voivat tehdä omalle alueelleen aluehallintoviraston rajoituksia tiukempia rajoituspäätöksiä. Aluehallintovirastojen voimassa olevat tai voimaan tulevat tilojen käyttöä rajoittavat päätökset tai sulkemispäätökset löytyvät verkkosivuiltamme kohdasta Mitkä ovat voimassa olevat tilojen käyttöä koskevat päätökset?. Kuntien tekemät päätökset löytyvät yleensä kunnan omilta verkkosivuilta.

Poikkeukset rajoituksiin

Tartuntatautilaissa määritellään muutama poikkeus, joita päätökset tilojen sulkemisesta eivät koske. Tiloja voidaan siis käyttää alla mainittuihin toimintoihin, vaikka muun toiminnan osalta tilojen käyttö olisi päätöksessä kielletty.

Ammattiurheilu

Tiloja saa edelleen käyttää ammattiurheiluun sekä ammattiurheiluun liittyvään harjoitteluun, vaikka alueella olisi voimassa päätös tilojen sulkemisesta.

Lisätietoa ammattiurheilun määritelmästä:

• Mitä tarkoitetaan ammattiurheilulla, joka on rajattu tilojen käyttöä koskevien päätösten ulkopuolelle?

Yksityis- tai perhe-elämän piiriin kuuluva toiminta

Tila voidaan vuokrata yksityis- ja perhe-elämän piiriin kuuluvaa käyttöä varten. Tällaista käyttöä on esimerkiksi tilan käyttäminen syntymäpäiväjuhlien tai häiden järjestämiseen. Yksityis- ja perhe-elämän piiriin ei esimerkiksi kuulu urheilujoukkueen harjoitukset tai kuntosalin käyttö toisilleen ennestään tuntemattomien henkilöiden kanssa, vaikka tilan olisi vuokrannut yksityinen henkilö.

Lisätietoa, mitä yksityis- tai perhe-elämän piiriin kuuluvalla toiminnalla tarkoitetaan ja minkälaiset tilat siihen soveltuvat:

• Voiko suljettavan tilan vuokrata yksityiseen käyttöön?

Lakisääteiset palvelut

Aluehallintovirasto voi päätöksessään rajata lakisääteiset palvelut päätöksen ulkopuolelle, jolloin suljetuksi määrättyjä tiloja voi käyttää lakisääteisten palveluiden toteuttamiseen. Lakisääteisiä palveluita ovat esimerkiksi koulujen liikuntaopetus, koronarokotusten järjestäminen ja lääkinnällinen kuntoutus.

Lisätietoa lakisääteisten palveluiden määritelmästä:

• Mitä tarkoitetaan lakisääteisillä palveluilla, jotka on rajattu sulkemispäätöksen ulkopuolelle?

Lasten ja nuorten harrastustoiminta

Tartuntatautilaki ei suoraan määrittele poikkeusta lasten ja nuorten harrastustoiminnan osalta. Aluehallintovirasto voi kuitenkin rajata lasten ja nuorten harrastustoiminnan päätöksen ulkopuolelle. Tarkista siis aina oman alueesi aluehallintoviraston päätöksestä, voiko suljettavaksi määrättyjä tiloja käyttää lasten ja nuorten harrastustoimintaan.

Lisätietoa lasten ja nuorten harrastustoiminnasta:

• Miten rajoitukset vaikuttavat lasten ja nuorten harrastus- ja kilpailutoimintaan?
• Mitkä ovat voimassa olevat tilojen käyttöä koskevat päätökset?

Koronapassi

Tällä hetkellä koronapassin käyttöä on rajoitettu siten, että sen käyttöönotto ei vapauta toiminnanharjoittajaa rajoituksista. Lisätietoa: Valtioneuvoston tiedote 11.1.2022     

Toiminnanharjoittaja voi kuitenkin ottaa koronapassin käyttöön rajoitusten piiriin kuuluvissa tiloissa, joita asiakkaat käyttävät vapaa-aikanaan virkistystarkoituksessa. Tällaisia tiloja ovat:

• yleisötilaisuuksiin käytettävät sisä- ja ulkotilat; 
• ravitsemisliikkeet; 
• kuntosalit ja muut urheiluun tai liikuntaan käytettävät sisäliikuntatilat; 
• yleiset saunat sekä uimahallien, maauimaloiden ja kylpylöiden allastilat sekä niiden välittömässä yhteydessä tai läheisyydessä olevat pukuhuonetilat; 
• tanssipaikat sekä kuorolaulutoimintaan, harrastajateatteriin tai muuhun vastaavaan ryhmäharrastustoimintaan käytettävät tilat; 
• huvi- ja teemapuistot, tivolit sekä eläintarhojen sisätilat; 
• sisäleikkipuistot ja sisäleikkipaikat; 
• museot, näyttelytilat ja muut vastaavat kulttuuritilat, kuten esimerkiksi taidegalleriat.

Toiminnanharjoittaja ei voi ottaa koronapassia käyttöön sellaisissa tiloissa ja paikoissa, joiden voidaan katsoa olevan tavanomaisen elämän tai lakisääteisten oikeuksien kannalta välttämättömiä tai olennaisia. Lisäksi tilojen sulkemisesta ei voi vapautua koronapassin käyttöönotolla.

Lisätietoa koronapassin käytöstä:

• Usein kysyttyjä kysymyksiä koronaviruksesta - Koronapassi

Lisätietoa:

• Tartuntatautilaki (1227/2021)
  • toiminnan järjestäminen, erityisesti pykälät 58 c, 58 d ja 58 g
  • kirjallinen suunnitelma 58 h §
  • koronatodistus 58 i §
  • valvonta 59 a §
  • tarkastukset 59 b §
  • määräykset ja pakkokeinot 59 c §
• Ks. myös oman sairaanhoitopiirin tasolla tehdyt suositukset koronaepidemian torjuntatyön tehostamiseksi!
  • THL: Koronaepidemia: alueiden tilanne, suositukset ja rajoitukset
• Jos yrityksesi tilat on määrätty suljettaviksi, voit hakea korvausta Valtiokonttorista.
  • Valtiokonttori: Yritysten kustannustuki 
  • Työ- ja elinkeinoministeriö: Kysymyksiä ja vastauksia kustannustuesta

Kirjoittajat: aluehallintoviraston asiakaspalvelun tiimi

Regionförvaltningsverken har infört begränsningar i många regioner för att förebygga spridningen av coronaviruset och trygga hälso- och sjukvårdens bärkraft. Begränsningarna grundar sig på lagen om smittsamma sjukdomar. Verksamhetsutövaren ansvarar för att följa begränsningarna och ordna sin verksamhet så att den är så hälsosäker som möjligt för kunder och besökare. Tillsammans kan vi bekämpa en okontrollerad spridning av epidemin.

På regionförvaltningsverkets sida för vanliga frågor om coronaviruset finns under punkten Användning av kundutrymmen och lokaler heltäckande information om hur de tillfälliga ändringarna i lagen om smittsamma sjukdomar påverkar olika aktörer. Nedan finns allmänna anvisningar om hur begränsningarna påverkar motions- och idrottsbranschen. 

Aktören ansvarar för att hen ordnar sin verksamhet i enlighet med begränsningarna. Syftet med att iaktta lagen om smittsamma sjukdomar är att säkerställa säkerheten i verksamheten och förhindra att viruset sprids. Aktören ska själv bedöma hur hen bäst kan tillämpa lagen om smittsamma sjukdomar och regionförvaltningsverkets anvisningar i sin verksamhet.

Hygienkrav (lagen om smittsamma sjukdomar § 58 c)

Hygienkraven som föreskrivs i lagen om smittsamma sjukdomar gäller i stor utsträckning i hela landet. Kraven gäller direkt med stöd av lag utan särskilt myndighetsbeslut. Följ hygienkraven i alla de inomhuslokaler du administrerar som är öppna för allmänheten eller avsedda för en begränsad kund- eller deltagargrupps vistelse samt i vissa begränsade utomhusutrymmen.

• Vilka hygienkrav föreskrivs enligt lagen om smittsamma sjukdomar?
• För vilka aktörer gäller hygienkraven i lagen om smittsamma sjukdomar?

Förebyggande av smittorisk i lokaler (lagen om smittsamma sjukdomar § 58 d)

Regionförvaltningsverken kan ge bestämmelser som förpliktar aktörerna att ordna sin verksamhet på ett hälsosäkert sätt. Om en sådan bestämmelse har getts för området, ska användningen av lokaler som är öppna för allmänheten eller avsedda för en begränsad kund- eller deltagargrupps vistelse ordnas så att den smittorisk som orsakas av kundernas och deltagarnas samt sällskapens närkontakter kan förebyggas. 

Du kan uppfylla skyldigheten till exempel genom 

• att begränsa antalet kunder
• att differentiera vistelsen 
• att effektivisera ventilationen 
• att förutsätta att deltagarna använder munskydd.

Gör upp en skriftlig plan för de åtgärder genom vilka smittorisken till följd av närkontakt förebyggs. Regionförvaltningsverken har sammanställt en heltäckande anvisning på sina webbplatser för uppgörandet av en skriftlig plan. 

• Vilka aktörer berörs av beslutet om användningen av lokalerna?
• Hur gör jag upp en skriftlig plan för användningen av lokalerna?

Obs! Regionförvaltningsverket ger ingen bedömning eller godkännande av enskilda aktörers planer för att förhindra spridningen av covid-19-epidemin i sina lokaler. Den skriftliga planen skickas inte till regionförvaltningsverket, utan den hålls tillgänglig för kunderna och de som deltar i verksamheten samt presenteras på begäran för kommunens eller regionförvaltningsverkets inspektör vid behov.

Stängning av lokaler (lagen om smittsamma sjukdomar § 58 g)

Regionförvaltningsverken och kommunerna kan inom sina egna områden bestämma att aktörerna ska stänga sina lokaler för högst två veckor. Beslut om stängning kan fattas när det är nödvändigt och de lagstadgade kriterierna för beslutet uppfylls. Beslutet om stängning kan vid behov förlängas med två veckor åt gången.

• Vilka aktörer och lokaler gäller stängningsbeslut enligt lagen om smittsamma sjukdomar?
• Inomhus: Hur definieras en inomhuslokal?

Stängningsbeslutet kan gälla alla lokaler som nämns i lagen om smittsamma sjukdomar eller en del av dem. Eventuella lokaler som ska stängas är lokaler som används för motions- och idrottsverksamhet eller nöjes- och rekreationsverksamhet, dvs.:

1. lokaler inomhus som används för lagsport, gruppmotion, kontaktsporter och annan motsvarande idrott eller motion. Exempelvis:
   • spinning-, aerobics- eller yogasalar m.m. gruppmotionslokaler
   • ishallar, inomhusfotbollshallar, volleybollhallar
   • dojo-, boxnings-, tatami- och brottningssalar m.m.
   • danssalar och dansbanor
   • klätterhallar
2. gym och andra motsvarande lokaler för inomhusmotion
   • Till exempel badminton-, padel-, squash- och tennisplaner o.dyl. planer för inomhusspel
3. allmänna bastur och simhallars, friluftsbads och badinrättningars bassängområden samt omklädningsrum som finns i omedelbar anslutning till dem 
4. dansställen och lokaler som används för körsång, amatörteater och annan motsvarande hobbyverksamhet i grupp 
5. nöjes- och temaparker, tivolin samt djurparkers utrymmen inomhus 
6. inomhuslekparker och inomhuslekplatser 
7. allmänna utrymmen i köpcentra, med undantag av affärslokaler inom detaljhandeln och lokaler som används för tillhandahållande av tjänster samt passager till dessa lokaler. 

I dessa lokaler finns en förhöjd risk för coronavirussmitta. Ovan nämnda lokaler hör till olika riskklasser i THL:s riskbedömningstabell. Tabellen är dock riktgivande och om det finns särskilt många infektioner ökar också risken för de verksamheter som THL bedömer ha låg risk.

Stängningsbeslutet kan gälla alla lokaler som nämns i lagen om smittsamma sjukdomar eller en del av dem. Kontrollera alltid på regionförvaltningsverkets webbplats ifall beslutet om stängning i ditt område gäller din verksamhet.

• Vilka är de gällande besluten om användningen av lokalerna?
• Regionförvaltningsverkets pressmeddelanden: https://avi.fi/sv/pressmeddelanden
• Regionförvaltningsverkets offentliga delgivningar: https://avi.fi/sv/offentliga-kungorelser-och-delgivningar

I olika områden och kommuner kan epidemiläget vara annorlunda och kräva andra begränsningar än i andra områden. Därför är det bra att följa både regionförvaltningsverkets och kommunernas beslut. Kommunerna kan fatta strängare begränsningsbeslut inom sitt eget område än regionförvaltningsverkets begränsningar. Regionförvaltningsverkens gällande beslut, eller som kommer ett gälla, om begränsning av användningen av lokalerna eller beslut om stängning finns på vår webbplats under punkten Vilka beslut som gäller användningen av lokalerna gäller för tillfället?. Kommunernas beslut finns i allmänhet på kommunens egen webbplats.

Undantag från begränsningarna

I lagen om smittsamma sjukdomar fastställs några undantag som inte omfattas av besluten om stängning av lokaler. Lokalerna kan alltså användas för de funktioner som nämns nedan, även om användningen av lokalerna för den övriga verksamhetens del är förbjuden i beslutet.

Professionell idrott

Lokalerna får fortfarande användas för professionell idrott och träning i anslutning till professionell idrott, även om det finns ett gällande beslut om stängning av lokalerna i området.

Mer information om definitionen av professionell idrott:

• Vad avses med professionell idrott som inte omfattas av besluten om användningen av lokalerna?

Verksamhet som hör till privat- eller familjelivet

Lokalen kan hyras för bruk som hör till privatlivet och familjelivet. Sådan användning som hör till privatlivet och familjelivet är till exempel att använda lokalen för att ordna födelsedagsfester eller bröllop. Till privatlivet och familjelivet hör till exempel inte träning i idrottslag eller användning av gym tillsammans med personer som inte känner varandra sedan tidigare, även om lokalen hyrts av en privatperson.

Mer information om vad som avses med verksamhet som hör till privatlivet eller familjelivet och hurdana lokaler som lämpar sig för verksamheten:

• Kan man hyra en lokal som ska stängas för privat bruk?

Lagstadgade tjänster

Regionförvaltningsverket kan i sitt beslut utesluta lagstadgade tjänster från beslutet, varvid de lokaler som beordrats att stänga kan användas för att genomföra lagstadgade tjänster. Lagstadgade tjänster är till exempel gymnastikundervisning i skolor, ordnande av coronavaccinering och medicinsk rehabilitering.

Mer information om definitionen av lagstadgade tjänster:

• Vad avses med lagstadgade tjänster som är undantagna från stängningsbesluten?

Hobbyverksamhet för barn och unga

Lagen om smittsamma sjukdomar definierar inte direkt undantaget i fråga om hobbyverksamhet för barn och unga. Regionförvaltningsverket kan dock utesluta hobbyverksamhet för barn och unga från beslutet. Kontrollera alltså alltid i regionförvaltningsverkets beslut om huruvida de lokaler som ska stängas kan användas för hobbyverksamhet för barn och unga.

Mer information om hobbyverksamhet för barn och unga:

• Hur inverkar begränsningarna på barns och ungas hobby- och tävlingsverksamhet?
• Vilka är de gällande besluten om användningen av lokalerna?

Coronapasset

För närvarande har användningen av coronapasset begränsats så att ibruktagandet av det inte befriar verksamhetsutövaren från begränsningarna. Mer information: https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/muutoksia-ravintoloiden-aukioloaikoihin-ja-koronapassin-kayttoon?languageId=sv_SE    

Verksamhetsutövaren kan dock ta coronapasset i bruk i lokaler som omfattas av begränsningarna och som kunderna använder under sin fritid i rekreationssyfte. Sådana lokaler är:

• Inomhuslokaler och utrymmen utomhus som används för offentliga evenemang; 
• förplägnadsrörelser; 
• gym och andra inomhusutrymmen som används för idrott eller motion; 
• allmänna bastur och bassängområden i simhallar, friluftsbad och badinrättningar, samt omklädningsrum som finns i omedelbar anslutning till dem; 
• dansställen och utrymmen som används för körsång, amatörteater och annan motsvarande hobbyverksamhet i grupp;  
• nöjes- och temaparker, tivolin samt djurparkers utrymmen inomhus; 
• inomhuslekparker och inomhuslekplatser; 
• museer, utställningslokaler och andra motsvarande kulturlokaler, såsom konstgallerier.

Verksamhetsutövaren kan inte ta i bruk coronapasset i sådana lokaler och på sådana platser som kan anses vara nödvändiga eller väsentliga med tanke på det normala livet eller de lagstadgade rättigheterna. Dessutom kan man inte frigöra sig från stängningen av lokalerna genom att ta i bruk coronapasset.

Mer information om användningen av coronapasset:

• Vanliga frågor om coronaviruset – Coronapasset

Mer information

• Lagen om smittsamma sjukdomar (1227/2021)
  • organisering av verksamheten, särskilt paragraferna 58 c, 58 d och 58 g
  • skriftlig plan § 58 h
  • covidvaccinationsintyg § 58 i
  • tillsyn § 59 a
  • inspektioner § 59 b
  • förelägganden och tvångsmedel § 59 c
• Se även rekommendationerna från det egna sjukvårdsdistriktet för att effektivisera bekämpningen av coronaepidemin!
  • THL: Coronaepidemin: regionernas situation, rekommendationer och begränsningar
• Om ditt företags lokaler ska stängas kan du ansöka om ersättning hos Statskontoret.
  • https://www.valtiokonttori.fi/sv/tjanst/foretagens-kostnadsstod/#allmant-om-stodet
  • https://tem.fi/sv/fragor-och-svar-om-kostnadsstodet

Författare: regionförvaltningsverkets kundserviceteam

Aluehallintovirastojen Kirjastovuosi 2020 -julkaisussa kerrottiin e-aineistojen kysynnän lisääntyneen sekä kirjastoissa että suoratoistopalveluissa koronapandemian alkuaikana. Kirjastojen e-aineistojen tarjonnan kasvattamiselle on monia esteitä, eivätkä kirjastot voi kilpailla suoratoistopalvelujen kanssa. Mutta onko kyse kilpailusta ensinkään?

Suomi lukee -tutkimuksen mukaan lähes joka kolmas suomalainen koki, että korona-aika lisäsi lukemista. Tutkimuksen mukaan ääni- ja sähkökirjojen kaupallisia lukuaikapalveluita käyttäneiden osuus kasvoi kahdessa vuodessa kuudesta 17 prosenttiin. Lukuaikapalvelujen käyttö kasvaa nopeasti myös niiden joukossa, jotka eivät osta painettuja kirjoja eli uudet lukijat ovat löytäneet kirjallisuuden pariin. Koronakriisi on lisännyt erityisesti 20–29-vuotiaiden lukemista.

E-aineisto on kirjaston kannalta ollut ongelmallinen formaatti useista syistä. Läheskään kaikkea painettuna julkaistavaa aineistoa ei julkaista e-muotoisena. Kaikkea julkaistua aineistoa ei saada heti e-aineistona kirjastojakeluun. Osaa julkaistuista e-kirjoista ei saada lainkaan jakeluun kirjastoon. Aikuisten aineistoista saadaan kirjastojakeluun noin 80 prosenttia e-kirjoina julkaistuista teoksista. Lisäksi e-aineistojen hinnoittelu- ja lainausmallit ovat hyvin moninaiset, joten usein budjetin rajat tulevat vastaan.

Kirjastot lisäsivät koronavuonna huomattavasti e-aineistotarjontaa, mutta niiden lainaus ei kasvanut samassa suhteessa. Toki e-aineistojen kysyntä ja tarjonta vaihtelivat kuntakohtaisesti. Osa asiakkaista koki palvelut vaikeasti käytettäviksi, kokoelman liian suppeaksi ja varausjonot pitkiksi.

Kirjastolain (1492/2016) mukaan kirjaston tehtävänä on mm. edistää lukemista ja kirjallisuutta. Lisäksi lain tavoitteena on edistää lukemiskulttuuria. Tätä ajatellen suoratoistopalvelujen tuottamat uudet lukijat ovat hyvä asia, eikä ollenkaan vastakkainen kirjaston tavoitteelle, joten lukuaikapalvelut eivät ole varsinaisesti kirjaston kilpailija. 

Voisiko kirjasto olla jollain tavalla hyödyksi lukuaikapalvelua käyttävälle? Jos on tutustunut kaupallisiin tuotteisiin, on voinut todeta, että niiden haku- ja suositteluominaisuudet ovat hyvin suppeat. Voisiko kirjasto rikastaa osaltaan tätä puolta ja siten edistää lukemista? Voisiko kirjasto tuottaa jatkuvaa uutuusdataa hankinnoistaan, jotta lukija saa vinkkejä uutuuksista? Miten kirjaston verkkosivuilta löytyisi helposti kirjoja eri aiheista? Juuri aihehaku on ainakin osassa suoratoistopalveluja olematon. Vinkki ”näin löydät uusimmat julkaisut aiheesta ’ruotsalaiset dekkarit’ ”? Mistä löytää lainausdataa, mitä muut lukevat? Ja miten suoratoistopalvelun käyttäjä löytää tiensä kirjaston verkkosivuille?

Aluehallintovirastojen Kirjastovuosi 2020 -julkaisussa todetaan, että kirjastojen tarjoamia e-aineistoja on markkinoitava koko ajan, ei ainoastaan poikkeustilanteissa. Tähän voisi jatkaa, että kirjastojen tarjoamia lukemispalveluja tulisi markkinoida koko ajan, laaja-alaisesti.

Kirjastotoimen ylitarkastaja
Satu Ihanamäki
Lapin AVI

Aluehallintovirastojen kirjastotoimet julkaisivat syyskuussa selvityksen Kirjastovuosi 2020 – Koronasta kohti uutta normaalia [pdf]. Julkaisu tarkastelee Suomen yleisten kirjastojen koronavuotta 2020 ja tarjoaa tulevaisuuden näkökulmia kirjastojen valmiussuunnitteluun ja kriiseihin varautumiseen. 

Julkaisemme selvitykseen pohjautuvan blogitekstien sarjan, jossa käsitellään esiin nousseita aiheita. Ensimmäisenä aiheena on kirjaston käyttäjien näkemykset poikkeuksellisesta vuodesta.

Kirjasto hyvinvoinnin tukena

Kirjaston käyttäjien mielipiteitä koronapandemian aiheuttamasta kirjastojen sulkemisesta ja käyttörajoituksista on kartoitettu useilla käyttäjäkyselyillä. Tässä esitettyjä mielipiteitä on koottu Suomen kirjastoseuran, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan yleisten kirjastojen sekä Lapin kirjastojen ja AKELapin toteuttamista kyselyistä.

Suomen kirjastoseuran marraskuussa 2020 toteuttamassa kyselyssä kirjastojen sulkemisella oli joka toisen vastaajan mielestä kielteisiä vaikutuksia ihmisten elämään. Pohjois-Suomen ja Lapin raporttien mukaan iso osa näistä kirjastojen sulkemisen vaikutuksista liittyi lukemiseen. Kun kirjasto ei ollut tarjoamassa lukemista, jouduttiin sitä etsimään lainaan tuttavilta tai siirryttiin e-aineistojen puoleen. Etenkin mahdollisuutta lehtien lukemiseen oli kaivattu. Lukemisen puute oli harmillisesti vähentänyt lukuintoa erityisesti lapsilla.

Kirjastojen kiinniolo oli herättänyt asiakkaissa monenlaisia tunteita. Eniten kuvailtiin harmituksen tunteita, mutta toisaalta myös ymmärrettiin ja hyväksyttiin kirjaston sulkemisen ja rajoitusten syyt. Moni mainitsi haikeuden, surun ja ikävän, osa oli kokenut hyvinkin negatiivisia tunteita: epätoivoa, tuskaa, kiukkua.

Kirjastokäynnit ovat kyselyiden perusteella monelle käyttäjälle sosiaalisia tapahtumia, oikeita arjen kohokohtia. Kirjastossa oleilua lasten kanssa pidettiin tärkeänä ja asiakkaat ikävöivät kirjastohenkilöstön hyvää palvelua ja lukusuosituksia. Vastauksissa painotettiin myös kirjastotilan merkitystä maksuttomana, tasa-arvoisena ja ei-kaupallisena paikkana.

Kirjastot luovatkin hyvinvointia ja parantavat elämänlaatua tarjoamalla ilmaiseksi lukuelämyksiä, kulttuuria, tietoa sekä tiloja, joissa on turvallista ja rauhallista oleskella. Etenkin pandemian raskaimmassa vaiheessa kirjoja ja kirjastokäyntejä olisi tarvittu korona-arjen piristykseksi. Monella opiskelu- ja ammattikirjallisuuden saanti vaikeutui eikä kirjastoa voitu käyttää opiskelu- ja työskentelytilana. Myös kirjaston tietokoneita olisi tarvittu tiedonhakuun ja verkkoasiointiin, sillä kaikilla kansalaisilla ei ole omia laitteita. 

Sulkeminen kirkasti kirjaston merkityksen

Jos koronapandemiasta on etsittävä jotain positiivista, niin ainakin se osoitti, kuinka tärkeitä kirjastot ovat kansalaisille ja koko yhteiskunnalle yksilöiden resilienssin vahvistajana. Itsestään selvää maksutonta palvelua opittiin arvostamaan, kun se ei enää ollutkaan saatavilla. 
 

”Heräsin muistamaan, kuinka hieno ja tärkeä palvelu kirjasto on. Tätä koko kansan sivistystakuuta on syytä vaalia.”
Pohjoissuomalainen kirjaston käyttäjä Lapin kirjastojen asiakaskyselyssä

Jos tulevaisuudessa tullaan vielä siihen tilanteeseen, että kirjastopalveluja joudutaan rajoittamaan, niin kirjaston käyttäjät toivoivat ainakin seuraavia palveluita: etukäteen tilattavan aineiston noutomahdollisuutta (esim. kirjakassipalveluna), varausten nouto- ja aineiston palautusmahdollisuutta joko rajattuna palveluna tai omatoimisena itsepalveluna sekä laajempaa e-kirjastoa. Nyt suurimmalla osalla kirjastoista on jo pandemian aikana kehitetyt toimintamallit valmiina näiden palveluiden toteuttamiseen.

 

Lähteitä:

• Aluehallintovirastojen julkaisu 119 - Kirjastovuosi 2020: Koronasta kohti uutta normaalia (pdf) 
• Kajaanin kaupunki. Millaisia vaikutuksia kirjastojen sulkemisella korona-aikana oli?
• Rovaniemen kaupunki. Koostetut vastaukset asiakkaille suunnatusta kyselystä poikkeusajan vaikutuksista. (pdf)
• Suomen kirjastoseura. Koronapandemia ja kirjastot. (pdf)

Kirjastotoimen ylitarkastajat Jonna Toukonen (Länsi- ja Sisä-Suomi) ja Kristiina Kontiainen (Etelä-Suomi)

Tunteet on tarkoitettu tunnettaviksi

Näin toteaa työterveyspsykologi Arto Pietikäinen, joka nimeää tunteiden kohtaamisen tärkeimmäksi kyvyksemme epävarmuutta herättävissä tilanteissa. Epävarmoissa ja epänormaaleissa tilanteissa on normaalia murehtia ja huolestua. Ajatuksiaan ja tunteitaan on kuitenkin hyvä pysähtyä tarkastelemaan, jotta voi tulla paremmin tietoiseksi niistä ja tunnistaa ne oman mielen tuottamiksi. Ne eivät useinkaan vastaa tosiasioita, vaan ovat omien mielikuvien ja aikaisempien kokemustemme värittämiä. Pietikäisen mainitsema ajatusten ja tunteiden kohtaaminen edellyttää niiden tarkastelua ikään kuin etäämpää. Tunteiden ja huolta tuottavien ajatusten kieltäminen tai torjuminen voi voimistaa niitä ja nostaa ne pintaan yllättävissä tilanteissa. Toisten ihmisten ajatukset toimivat myös hyvänä peilinä ja auttavat usein oivaltamaan jotakin aivan uutta.  Yksin ei ole hyvä jäädä murehtimaan, vaan tunteista ja ajatuksista on tärkeää puhua. 

Epävarmuutta sisältävä korona-aika

Epävarmuutta monin tavoin sisältävä korona-aika on tuonut korostetusti esiin faktatiedon merkityksen. Monet asiat vahvistuvat vasta tutkimustiedon myötä.  Meidän on kansalaisina pitänyt tarttua viime aikoina luotettavimpana pitämäämme saatavissa olevaan tietoon.  Sellainen tilanne ymmärrettävästi on maaperä tulkinnoille, epäilylle ja kritiikille. Yksilölliset arkipäivän selviytymiskeinot ovat olleet todella tärkeitä korona-aikana.
Epävarmuutta tuottavat tilanteet ja niihin liittyvät tunteet kasautuvat helposti mieleemme. Ne saattavat aktivoitua ja voimistua uusissa tilanteissa ja tuottaa hämmennystä pieneltä tuntuvan asian saamasta voimakkaasta reaktiosta. Mitä itse kukin voi asialle tehdä? Itsereflektiosta puhutaan paljon, olisiko siitä apua hämmennystä tuottaneiden tunteiden ja ajatusten jäsentelyssä. Itsereflektiossa ihminen pysähtyy tarkastelemaan tunteitaan, ajatuksiaan ja käsityksiään, niin että se mahdollistaa niiden muuttamisen. Hän muodostaa uusia näkökulmia, joita oppii käyttämään elämässään. 

Itsereflektio avuksi

Itsereflektion avuksi tarvitaan jäsennystä, jolla mielessä olevia asioita on helpompi tarkastella. Tarvitaan kysymyksiä ja usein myös asioiden kirjoittamista, puhumista tai muuta ilmaisun keinoa.  Ensimmäinen askel on mieltämme askarruttavan asian täsmentäminen. Mistä oikein on kyse? Mihin asiaan tai tilanteeseen tunteemme ja ajatuksemme liittyvät? Se olisi hyvä täsmentää mahdollisimman ytimekkääksi ja konkreettiseksi. Tarvitaan myös suunta ja tavoitetila: Miten haluan asian ratkeavan? Millainen tilanne on silloin, kun se on ratkennut?

Kun ydinasia ja suunta sen ratkeamiseksi on mietittynä, on aika ryhtyä miettimään ratkaisuvaihtoehtoja. Niitä on hyvä miettiä laajasti. Mukaan kannattaa ottaa myös ne, joita ei pidä realistisina. Ne sisältävät usein mahdollisuuksia, joita yllättäen voikin hyödyntää. Ratkaisuvaihtoehdoista on tärkeää kuitenkin valita se, jonka arvioi olevan toimivin. 

Toteutusvaiheessa ratkaisun kokeileminen on oleellista. Kannattaa suunnitella, miten, missä ja milloin ratkaisun toteuttaa. On hyvä muistaa, että ratkaisun hakeminen ja sen kokeileminen voi viedä aikaa ja sisältää monia turhauttaviakin tilanteita. Meistä jokainen tarvitsee omien ajatusten ja niihin liittyvien tunteiden uudelleen tarkasteluun ja uusien toimintatapojen löytämiseen aikaa. Tärkeää on myös, että ei jää uusia ratkaisuja etsivien ajatustensa ja toimiensa kanssa yksin.  Itsereflektiota tarvitaan muutoksiin, mutta se ei aina riitä. 

Oman muutosprosessinsa arvioinnissa on hyvä kiinnittää huomio enemmän edistysaskeliin kuin ongelmakohtiin. Pienetkin edistysaskeleet on oleellista huomata, jotta voi vahvistaa luottamusta valitun muutoksen merkitykseen.  Toisten ihmisten havainnot ovat usein merkityksellisiä, jotta motivaatio säilyy.

Kirjoittajat:
Liisa Kiviniemi
yliopettaja (TtT)
Oulun ammattikorkeakoulu

Raija Fors
ylitarkastaja
Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
[email protected]

MiePäVäki-työryhmä
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto koordinoi Mielenterveyden edistämisen, ehkäisevän päihdetyön sekä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn työryhmää (MiePäVäki).  Julkaisemme aluehallintoviraston blogissa työryhmän kirjoituksia.

Katso edelliset kirjoitukset: 
•    Miksi mielen hyvinvointi on tärkeää? (3.5.2021)
•    Ennaltaehkäisevä mielenterveys- ja päihdetyö on kannattavaa (30.6.2021)
•    Aluehallintovirasto osallisuuden mahdollistajana (6.7.2021)
•    Ikääntyneiden naisten kokema parisuhdeväkivalta on huolestuttavan yleinen ilmiö (15.9.2021)

Lähteet:
Pietikäinen, A. Blogi https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/ahdistuksen_omahoito/Pages/osio3.aspx  . Hakupäivä 8.8.2021
Rytilahti, M. Arto Pietikäisen haastattelu Mieli ry:n nettisivuilla 
Vuokila-Oikkonen P. & Kiviniemi L. 2014. Häpeän kokemus vaatii käsittelyä ja uusien mahdollisuuksia löytymistä. Pro terveys 3/2014, 38-40.
 

Maahantulijoiden määrä laski keväästä 2020 alkaen Suomen ja naapurimaiden rajoituspäätösten ansiosta. Tässä tilanteessa maahan saapuvien ohjaaminen terveystarkastukseen on ollut kunnille käytännössä mahdollista. Vaatimus terveystarkastukseen osallistumisesta ei koske lapsia eikä logistiikka-alan kuljettajia tai huoltovarmuuden kannalta välttämättömiä ammattihenkilöitä.

Matkustajamäärä on kuitenkin jo alkanut kasvaa. Samalla kasvaa sellaisten maahantulijoiden osuus, jotka pitäisi ohjata terveystarkastukseen. Sisärajavalvonnan ja naapurimaiden rajoitusten poistumisen myötä kasvun odotetaan kiihtyvän kohti normaaliaikojen tasoa. Ennen koronaepidemiaa Suomeen saapui keskimäärin noin 100 000 henkilöä vuorokaudessa.

Kun matkustajamäärät alkavat taas nousta, on erityisen tärkeää miettiä, miten pystymme takaamaan terveysturvallisuuden rajoillamme.

Rajojen terveysturvallisuus toteutetaan yhteistyönä

Rajanylityspaikkojen terveysturvallisuuden ylläpitoon osallistuu useita eri viranomaisia. Jokaisella viranomaisella on tärkeä rooli kokonaisuuden hallinnassa.

• Terveystarkastusten järjestämisestä vastaavat kunnat. Kunnan tartuntatautilääkäri on se viranomainen, joka voi asettaa maahantulijan tarvittaessa karanteeniin. Voimassa oleva laki ei mahdollista sitä, että useita henkilöitä voitaisiin määrätä karanteeniin ns. massapäätöksellä. Karanteenipäätökset perustuvat aina yksilölliseen arvioon.
• Kunnan tai sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaava lääkäri voi tehdä yksittäistä henkilöä koskevan määräyksen pakollisesta terveystarkastuksesta.
• Rajaviranomainen vastaa maahantulon valvonnasta ja tulijoiden ohjaamisesta rajalla.
• Aluehallintovirastot voivat määrätä kunnat järjestämään terveystarkastuksia. Lisäksi voimme tehdä ns. massapäätöksiä terveystarkastukseen osallistumisesta – muun muassa rajoilla. 

Rajalla selvitetään, mistä henkilö on tulossa, onko hänellä todistus sairastetusta koronataudista tai tuore testitodistus. Ellei näitä ole, rajaviranomaiset ohjaavat henkilön rajanylityskunnan järjestämään terveystarkastukseen, jossa hänelle tehdään tarvittaessa koronatesti.

Tämänhetkisillä matkustajamäärillä kuntien ja rajaviranomaisten voimavarat ovat olleet riittävät ja tarkastukset rajalla ovat sujuneet hyvin. Aluehallintovirastot ovat tehneet ns. massapäätöksiä pakollisista terveystarkastuksista, mutta monet kunnat ovat saaneet lähes kaikki maahantulijat ohjattua vapaaehtoisesti tarvittavaan terveystarkastukseen ja koronatestiin. 

Kuntien voimavarat kovilla

Rajoilla pitää jatkossakin kyetä tekemään tarkoituksenmukaisia terveysturvallisuutta varmentavia toimenpiteitä. Kun matkustajamäärät kasvavat, haasteeksi nousee rajaliikenteen logistinen hallinta ja matkustajien ohjaaminen terveystarkastukseen. 

Kuntien voimavarat rajojen terveysturvallisuuden varmistamiseen rajanylityspaikoilla ovat rajalliset. Pätevän henkilöstön saatavuus voi monin paikoin olla todellinen uhka, vaikka yksityinen terveydenhuolto olisi mukana työssä. Oletettavaa on, että terveydenhuollon voimavarat eivät enää jatkossa riitä yhtä kattaviin terveystarkastuksiin ja koronatestauksiin rajoilla kuin nyt. Lisäksi on huomioitava se, että terveydenhuollon voimavarojen keskittäminen rajoille vähentää resursseja muun väestön koronatestauksista, tartuntojen jäljittämisestä, rokotuksista sekä perusterveydenhuollosta laajemmin.

Sisärajavalvonnan poistuminen vähentää rajaviranomaisten läsnäoloa sisärajoilla, mikä on ollut edellytys nykyiselle, hyvin toimivalle yhteistyölle terveysviranomaisten kanssa. On todennäköistä, että rajaviranomaiset, poliisi ja Tulli eivät jatkossa pysty antamaan riittävän laajasti virka-apua kuntien terveysviranomaisille. 

Lakimuutokset tarpeellisia

Tartuntatautilaki antaa mahdollisuuden määrätä henkilöitä tai henkilöryhmiä pakolliseen terveystarkastukseen ja tätä toimivaltaa olemmekin käyttäneet. Pakkopäätösten merkitys on kuitenkin vähäinen, jos terveydenhuollon ja rajaviranomaisten voimavarat eivät riitä niiden toteuttamiseen.

Virka-apumahdollisuuksien väheneminen tarkoittaa käytännössä sitä, että terveysturvallisuustoimet olisi kohdistettava vain siihen rajaliikenteeseen, jossa riskit viruksen leviämiselle arvioidaan suurimmiksi.

Aluehallintovirastojen näkemyksen mukaan tilanteen hallittavuutta lisäisi se, että negatiivinen ennakkotestitulos asetettaisiin maahantulon edellytykseksi. Jotta näin voitaisiin tehdä, tulisi tehdä muutoksia tartuntatautilakiin ja liikenteen palveluista annettuun lakiin.

Katsomme tämän osalta toiveikkaana eduskunnan suuntaan.

 

Kirjoittajat:

Soile Lahti, ylijohtaja Itä-Suomen aluehallintovirasto
Leena Räsänen, johtaja, Lapin aluehallintovirasto

Alkuvuosi 2020 aloitettiin kirjastoissa positiivisin mielin.  Vuosi 2019 oli osoittanut, että lukuinnostus oli vilkastunut ja e-kirjojen käytön lisääntynyt huimasti. Kirjastoissa riitti kävijöitä ja aineistot liikkuivat. Sitten korona levisi Suomeen ja tuli äkkipysäys.

Maaliskuussa kirjastot suljettiin valtioneuvoston päätöksellä. Joissakin kunnissa kirjaston henkilökunta sijoitettiin muihin tehtäviin tai lomautettiin. Valtaosa kirjastojen ammattilaisista alkoi kuitenkin tuottaa entistä enemmän sisältöjä verkkoon. Kirjastojen henkilökunta järjesti mm. satutunteja, lukupiirejä ja erilaisia tapahtumia verkossa. E-aineistoja markkinoitiin aktiivisesti mikä näkyikin aineistojen käytön merkittävänä kasvuna. 

Vaikka kirjastot lisäsivät panostusta e-aineistojen saatavuuteen, kysyntään ei kyetty täysin vastaamaan.  Fyysisen aineiston korvaaminen e-aineistolla on taloudellisesti mahdotonta, eikä isoa osaa aineistosta ole kirjastoille edes saatavilla sähköisessä muodossa. Kirjastojen sulkeminen paljastikin monia puutteita ja kehityskohteita kirjastojen aineiston ja sisältöjen tarjonnassa. Nyt on selkeästi tarve valtakunnalliselle e-kirjastolle. Kirjastoja avattiin rajoitetusti toukokuun lopulla ja lisää palveluja otettiin käyttöön kesäkuun alussa. Hetken saimme elää normaalia elämää. Nyt olemme taas koronakurimuksessa mutta kirjastot on voitu pitää auki, joskin palveluja on jouduttu hiukan rajaamaan.

Asiakkaille tehdyistä kyselyistä olemme saaneet tietoa kirjastopalvelujen vaikuttavuudesta ja merkityksestä. Kyselyt osoittavat, että kirjastojen sulkemisella oli todella suuri vaikutus ihmisten elämään. Suurin vaikutus sulkemisella oli lukemisharrastukseen. Ongelmaksi ei koettu pelkästään stoppia kirjojen lainaamisessa, vaan vastauksissa korostui myös kirjastohenkilöstön ammattitaidon merkitys aineiston valinnassa.

Kirjastotilojen sulkeminen vaikutti myös opiskelun, tutkimuksen ja työnteon mahdollisuuksiin sekä vähensi sosiaalisia kontakteja. Vaikka kirjaston merkitys on suuri yksilötasolla, vastauksista käy ilmi, että sulkeminen vähensi koko kaupungin tai kuntakeskuksen kiinnostavuutta ja merkittävyyttä. Kirjasto on kaikille avoin ja ilmainen tila, jonka sulkeminen vaikutti niin sosiaalisiin kontakteihin kuin työnteon ja opiskelun mahdollisuuksiin. Opiskelijoille, tutkijoille ja monille tietotyöläisille kirjasto on tärkeä myös ympäristönä, jossa tarvittavat lähteet ja muut kirjallisuus ovat helposti saatavilla. Asiakkaat valittivat, että kirjaston sulkeminen vaikeutti tai teki jopa mahdottomaksi heidän työnsä tai opintonsa.

Monet kokivat kirjastojen sulkuajan laskeneen yleistä elämänlaatua, kun päivittäinen tai viikottainen kirjastokäynnin rutiini rikkoutui.

Anneli Ketonen
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Helmikuun lopussa voimaan tulleen tartuntatautilain toimeenpano aloitettiin viivytyksettä. Etelä-Suomen avi rajoitti yleisölle avoimien tilojen käyttöä uuden lain 58d pykälän nojalla, ja sittemmin 58g pykälän nojalla. Päätöksen tultua julki ministeriö totesi avin päätöksen lain alkuperäisen tarkoituksen vastaiseksi. Avi totesi tehneensä päätöksen sen pohjalta, mitä lakiin on kirjoitettu.

Jo 1980 luvun alussa virkakielikomitea kiinnitti huomiota säädöskieleen. Tuolloin esitettiin, että lakitekstit on kirjoitettava niin, että kansalaiset pystyvät lukemaan ja ymmärtämään niitä ns. kansakoulupohjalta. Matti Räsäsen (2008) mukaan lakiteksti voi olla ylettömän monitulkintainen, tai siitä ei löydä hakemallakaan lainlaatijan tarkoittamaa merkitystä. Mahdollista on sekin, ettei lakitekstiä ymmärrä järjellisellä tavalla ollenkaan. Ongelma ei siis ole uusi, vaikka se on korona-aikana korostunut – lisäksi vanha tartuntatautilaki soveltuu huonosti koronapandemian kaltaiseen epidemiaan.

Jos avin päätös tuntuu epidemian hoidon kannalta epätarkoituksenmukaiselta tai epätäydelliseltä, se johtuu päätöksen taustalla olevista laeista. Kyse on siitä, että avien on tehtävä päätöksensä sen mukaan, miten lakeihin on kirjoitettu. Avin päätökset ovat hallintopäätöksiä, joista voi valittaa hallinto-oikeuteen, kuten koronaepidemian aikana on jo tapahtunut. Oikeuskäsittely ei kysy tahtotilaa, vaan arvioi päätöksen lainmukaisuutta - oikeuslaitos lukee ja tulkitsee lakia niin kuin se on kirjoitettu. Avi lain toimeenpanijana ei voi lain muotoilua korjata, lainsäädännöstä vastaavien viranomaisten täytyy tehdä se. 

Avien, ministeriön ja hallituksen yhteinen tavoite on epidemian saaminen hallintaan. Aveja on arvosteltu toisaalta siitä, että ne toimivat ja rajoittavat liikaa, ja toisaalta haluttomuudesta tehdä koronaepidemian hillitsemiseksi tarvittavia päätöksiä. Avien toiminnan perusta on hyvä yhteistyö ja vuoropuhelu alueidensa kanssa, ja toisaalta kansallinen yhteistyö avien ja muiden viranomaisten kanssa, joilla varmistetaan ajantasainen tilannekuva. Avilaiset ovat tehneet vuoden kovasti töitä melkoisessa paineessa ja ristiriitojenkin keskellä yhteiseksi parhaaksi, ja torjuneet epidemiaa kaikin lainmukaisin keinoin. Avit myös valvovat, että koronatoimet perustuvat lakiin ja toteuttavat oikeusvaltioperiaatetta omassakin toiminnassaan.

Virkakielen asiantuntija Matti Räsänen toteaa kuullensa usein sellaisen perusteen, ettei lakikielen mutkikkuus haittaa mitään, kun juristit joka tapauksessa ymmärtävät, mistä on kyse. Tällä kertaa näyttää siltä, että uusi tartuntatautilaki on kirjoitettu niin mutkikkaaksi, etteivät edes juristit ymmärrä mistä on kyse. Epäselviä säädöksiä ei muuteta lainvastaisella toimeenpanolla, vaan säädöksiä korjaamalla ja selkiyttämällä.

Sami Remes, terveydenhuoltoyksikön päällikkö, aluehallintoylilääkäri
Itä-Suomen aluehallintovirasto

Viite: 
https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/hyvaa_virkakielta/hyvaa_virkakielta_-palstan_arkisto_%282002_2014%29/laki_on_niin_kuin_se_luetaan
 

Maahan tulevien matkustajien koronatestaus on herättänyt runsaasti keskustelua viime aikoina. Toimivaltamme, kuten muidenkin viranomaisten valtuudet koronapandemian torjunnassa, on määritelty tartuntatautilaissa. Nyrkkisääntönä voi kiteyttää, että kunnat ja kuntayhtymät ovat torjuntatyössä operatiivisia toimijoita. Aluehallintoviraston toiminta keskittyy kuntien työn ohjaukseen ja valvontaan, minkä lisäksi voimme tehdä joitakin hallinnollisia päätöksiä. Tässä kirjoituksessa avaamme aluehallintoviraston toimivaltaa koronatestien järjestämisessä ja testeihin määräämisessä.  

Kunnat vastaavat terveystarkastusten ja koronatestausten järjestämisestä alueillaan, myös rajanylityspisteillä. Aluehallintovirasto voi tartuntatautilain perusteella määrätä kunnan järjestämään terveystarkastuksen esimerkiksi tietyssä kulkuneuvossa tai vastaavassa paikassa oleskelleille ihmisille. Käytännössä näin voitaisiin toimia esimerkiksi silloin, jos kunta ei järjestä testausta, joka olisi tarpeen koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi.

Lain mukaan aluehallintovirasto voi päättää, että terveystarkastukseen osallistuminen on henkilölle pakollista, jos se on yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi välttämätöntä. Päätöstä edeltäisi vapaaehtoisen terveystarkastuksen tarjoaminen. Tarkastuksen osana voitaisiin ottaa välttämättömiä näytteitä, kuten koronatesti. Aluehallintovirasto ei ole tehnyt tällaisia päätöksiä toimialueellaan, ei myöskään rajanylityspaikoissa.

Nykyisen tartuntatautilain mukaan aluehallintovirasto ei voi tehdä ihmisjoukkoa, esimerkiksi kaikkia tietystä maasta tai tietyllä kulkuvälineellä tulevia matkustajia, saati kaikkia rajanylityspaikoille ulkomailta tulevia henkilöitä koskevaa ns. massapäätöstä testiin osallistumisen pakollisuudesta. Päätös pitäisi tehdä jokaisesta testattavasta henkilöstä erikseen.

Tasapuolisuus ja yhdenvertainen kohtelu täytyisi huomioida päätöksiä tehdessä: emme voisi tehdä päätöksiä vain yhtenä iltana tietystä maasta saapuville, vaan kaikkia matkustajia tulee kohdella samoin perustein.

Aluehallintovirastojen asiantuntijat vastaavat tartuntatautien torjunnan yhteensovittamisesta ja terveydenhuollon valvonnasta alueellaan muiden työtehtäviensä ohella. Koska rajanylityspisteitä on lukuisia ja maahantulijoita on pisteissä viikon jokaisena päivänä ja lähes kaikkina vuorokaudenaikoina, virastojen resurssit eivät mitenkään riittäisi siihen, että jokaiselle testistä kieltäytyjälle voitaisiin tehdä yksilölliseen harkintaan perustuva päätös.

Koronatestiin osallistumisen lähtökohtana on vapaaehtoisuus

Tartuntatautilain peruslähtökohta terveystarkastuksiin osallistumisessa on vapaaehtoisuus. Lakia laadittaessa ei ehkä ensisijaisesti ole ajateltu tilannetta, jossa nyt elämme, eli globaalia pitkään jatkuvaa pandemiaa, vaan pikemmin pistemäistä ja paikallisin täsmätoimin tehokkaasti torjuttavaa tartuntataudin esiintymää. Lain valmisteluasiakirjassa (hallituksen esityksen perusteluissa) todetaan, että ”tavallisin syy kohdennettuihin terveystarkastuksiin on tartuttavan tuberkuloositapauksen kanssa samoissa tiloissa työssä, koulutuksessa, päivähoidossa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelu. Altistuneet henkilöt ovat yleensä oman terveytensä vuoksi halukkaita tutkimuksiin.”

Suomalaisen oikeusjärjestelmän keskeistä perustaa on perusoikeuksien kunnioittaminen: ihmisen perusoikeuksia tulee rajoittaa mahdollisimman vähän, ja rajoitusten täytyy olla välttämättömiä, tarkkarajaisia ja perusteltuja. Pakottaminen koronatestiin puuttuisi henkilön oikeuteen fyysiseen koskemattomuuteen. Koska testin ottaminen ei Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeen mukaan kokonaan poistaisi karanteenin tarvetta maahan saavuttaessa, on myös pohdittava, milloin pakollista koronatestiä voitaisiin todella pitää välttämättömänä.

Kunnan tai kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi tehdä päätöksen karanteenista henkilölle, jonka on todettu tai perustellusti epäilty altistuneen yleisvaaralliselle tartuntataudille. Päätöksiä karanteenista on tehty erityisesti tartuntaketjujen yhteydessä todetuissa altistumisissa. Aluehallintoviraston toimivallassa ei ole velvoittaa paikallisia kuntien viranomaisia antamaan karanteenimääräystä henkilöille esimerkiksi lentokentillä ja satamissa. Karanteenipäätös perustuu kunnan tai kuntayhtymän tartuntatautilääkärin lääketieteelliseen asiantuntija-arvioon. Yhteistyötä kuntien ja muiden viranomaisten kanssa toki teemme torjuntatyössä monin tavoin.

Tartuntatautilain muutoksista uusia työkaluja taudin torjuntaan myös rajoilla?

Ennakkoon on uutisoitu paljon tartuntatautilain uudistuksista. Maahantulon rajoituksia yritettiin sorvata lakiin jo syksyllä, mutta muutosehdotukset kariutuivat. Nyt uutta lakiesitystä valmistellaan kiireisesti, ja julkisuudessa on pohdittu lakiin mahdollisuutta määrätä maahantulijoita pakollisiin koronatesteihin tekemällä isompia matkustajajoukkoja koskevia massapäätöksiä. Toimivalta olisi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan menossa kunnille tai kuntayhtymille.

Asia ei kuitenkaan ole edelleenkään aivan ongelmaton: millä oikeudellisilla perusteilla laajoja ihmisjoukkoja voidaan määrätä osallistumaan koronatesteihin? Tätä joutuvat lainlaatijat perusteellisesti pohtimaan myös perusoikeuksien näkökulmasta, vaikka kattavien koronatestausten tarkoitus ja tavoite onkin hyvä.

KIRJOITTAJAT
Laura Blåfield, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Pasi Eskola, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Sari Kemppainen, Lapin aluehallintovirasto
Laura Nikunen, Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Katja Paakkola, Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Sami Remes, Itä-Suomen aluehallintovirasto

Kirjoittajat toimivat tartuntataudeista vastaavina aluehallintoylilääkäreinä.

Lisäys 8.2.2021:

Rajalla tapahtuvaa testausta ja sen tarkoituksenmukaisuutta käsitellään myös 5.2. julkaistussa tiedotteessamme "Koronatestaus rajanylityspaikoilla: Matkustajien vastuullinen toiminta on keskeistä taudin torjunnassa".

Blogikirjoituksessa ja tiedotteessa käsitellään erityisesti tartuntatautilain pykäliä 15 ja 16, mutta myös tartuntatautilakia kokonaisuutena (Tartuntatautilaki 1227/2016).

Arrangörer av kultur-och idrottsevenemang har i offentligheten undrat varför regionförvaltningsverket förbjuder offentliga tillställningar (såsom teaterföreställningar och idrottstävlingar), samtidigt som öset fortsätter på nattklubbar, och enorma rusningar kan ses till exempel på reaförsäljningen i butiker och shoppingcenter. I denna artikel redogör vi för myndighetens behörighet när det gäller att begränsa olika sammankomster.

Bekämpningen av smittsamma sjukdomar regleras av lagen om smittsamma sjukdomar. Enligt lagen om smittsamma sjukdomar är behörigheten indelad så att den riksomfattande planeringen, styrningen och tillsynen av smittsamma sjukdomar tillhör social- och hälsovårdsministeriet. Institutet för hälsa och välfärd (THL), som är det nationella expertorganet i bekämpningen av smittsamma sjukdomar, stöder ministerierna och regionförvaltningsverken med sin sakkunskap. Regionförvaltningsverken har till uppgift att samordna och övervaka bekämpningen av smittsamma sjukdomar inom sina respektive områden. Enligt lagen om smittsamma sjukdomar ska regionförvaltningsverken i sina regionala beslut beakta ministeriets och THL:s styrning, vilket de också har gjort.

Bestämmelser om begränsning av offentliga tillställningar finns i 58 § i lagen om smittsamma sjukdomar. Med stöd av paragrafen kan kommunen, när lagstadgade förutsättningar föreligger, förbjuda allmänna sammankomster eller offentliga tillställningar inom sitt område för högst en månad. Motsvarande förbud kan meddelas även av regionförvaltningsverket, om ifrågavarande begränsningar behövs inom flera kommuners område. En förutsättning för förbudet är att åtgärden är nödvändig för att förhindra spridningen av en allmänfarlig sjukdom eller en sjukdom som med fog misstänks vara en allmänfarlig sjukdom – såsom Covid-19 har klassificerats. Förbudet ska genast upphöra när det inte längre finns någon smittrisk. Denna behörighet har tillämpats av regionförvaltningsverken ett flertal gånger under coronavirusepidemin när de fattat beslut om begränsning av offentliga tillställningar. I sammanhanget vill vi framhålla att arrangörer av evenemang har agerat på ett ansvarsfullt sätt och under det lugnare skedet av epidemin möjliggjort ett tryggt deltagande i många kultur- och idrottsevenemang. I en upptrappningsfas av epidemin är läget annorlunda, varvid folksamlingar som uppstår före och efter evenemanget ska beaktas och de sociala kontakterna över huvud taget minskas. 

Antalet kundplatser i förplägnadsrörelser och deras öppettider begränsas av statsrådet. Begränsningarna har genomförts med temporära paragrafer (58a och b §) i lagen om smittsamma sjukdomar och med en specificerande förordning av statsrådet. Bestämmelserna innebär även en skyldighet för dem som utövar förplägnadsverksamhet att tillämpa viss hygienpraxis (anvisningar samt möjlighet för kunder att tvätta händerna, rengöring av ytor, osv.) Iakttagandet av lagen övervakas av regionförvaltningsverket. Om förplägnadsrörelsen inte iakttar de krav som ställs i lagen och förordningen om smittsamma sjukdomar kan regionförvaltningsverket förelägga förplägnadsrörelsen att avhjälpa bristerna, eller i extrema fall bestämma att rörelsen ska hållas stängd. Lagen ger alltså inte regionförvaltningsverken behörighet att till exempel stänga alla restauranger eller nattklubbar i syfte att förhindra spridningen av smittsamma sjukdomar. 

Regionförvaltningsverket har en mycket begränsad behörighet att ingripa i rusningar som förekommer i butiker och shoppingcenter. Besluten om begränsning av offentliga tillställningar gäller även tillställningar för allmänheten som ordnas på shoppingcenter, såsom auktioner, konserter och filmföreställningar. Regionförvaltningsverket saknar behörighet att stänga enskilda butiker eller shoppingcenter. Butiken kan i sina egna lokaler ordna reaförsäljningar där ett mycket stort antal människor som värst kan vara samlade – vilket skedde i samband med Black Friday i olika delar av landet.

I detta hänseende vädjar regionförvaltningsverket till företagens samhällsansvar till den del att de i det rådande epidemiläget inte skulle ordna försäljningsevenemang och reaförsäljningar som lokalt samlar stora mängder människor samtidigt på samma ställe. De flesta butiker har gjort ett bra arbete i att påminna människor om säkerhetsavstånd och andra beteendemönster som förebygger spridning av coronavirusepidemin. Butikerna har bl.a. även ordnat möjligheter att tvätta och desinfektera händerna. 

Varje medborgare, du och jag, har en nyckelroll i att genom sitt eget beteende begränsa coronavirusepidemin. Myndigheternas behörighet för bekämpning av smittsamma sjukdomar har avgränsats genom lagstiftning. Det är inte möjligt att genom myndighetsbestämmelser förbjuda eller begränsa all aktivitet mellan människor där corona kan smitta. Vi måste alltså alla göra vår andel – iaktta de bindande förbud och bestämmelser som myndigheten meddelar och följa THL:s och de lokala smittskyddsmyndigheternas rekommendationer och anvisningar. På det sättet kommer vi att klara coronavirusepidemin – genom att agera tillsammans och bära vårt ansvar. 

Regionförvaltningsöverläkare Sami Remes
Överdirektör Soile Lahti

Regionförvaltningsverket i Östra Finland

Sskrivning uppdaterad 21.1.2021.

Kulttuuri- ja urheilutapahtumien järjestäjät ovat julkisuudessa ihmetelleet, miksi aluehallintovirasto kieltää yleisötapahtumat (kuten teatteriesitykset ja urheilukilpailut), mutta samaan aikaan yökerhoissa meno jatkuu ja esimerkiksi kauppojen ja markettien alennusmyynneissä on nähty valtavia ruuhkia. Selvitämme tässä kirjoituksessa viranomaisen toimivaltaa erilaisten kokoontumisten rajoittamisessa.

Tartuntatautien torjuntatyötä sääntelee tartuntatautilaki. Tartuntatautilaissa viranomaisten toimivalta on jaettu siten, että tartuntatautien torjunnan valtakunnallinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Tartuntatautien torjunnan kansallinen asiantuntijalaitos Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tukee asiantuntemuksellaan ministeriötä ja aluehallintovirastoja. Aluehallintovirastot puolestaan sovittavat yhteen ja valvovat tartuntatautien torjuntaa alueellaan. Tartuntatautilain mukaisesti aluehallintovirastojen on huomioitava ministeriön ja THL:n ohjaus omia alueellisia päätöksiä tehdessään, kuten ne ovat tehneetkin.

Yleisötilaisuuksien rajoittamisesta säädetään tartuntatautilain pykälässä 58. Pykälän perusteella kunta voi laissa esitettyjen edellytysten täyttyessä kieltää yleisten kokousten tai yleisötilaisuuksien järjestämisen korkeintaan kuukauden ajaksi omalla alueellaan. Vastaavan kiellon voi antaa myös aluehallintovirasto silloin, kun kyseisten rajoitusten tekeminen on tarpeen usean kunnan alueella. Kiellon edellytyksenä on, että toimenpide on välttämätön yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin – kuten Covid-19 on luokiteltu - leviämisen estämiseksi. Kielto on myös heti purettava, kun tartunnan vaaraa ei enää ole. Tätä toimivaltaa aluehallintovirastot ovat käyttäneet useita kertoja koronaepidemian aikana yleisötilaisuuksien rajoituspäätöksiä tehdessään. Tässä yhteydessä haluamme todeta, että tapahtumajärjestäjät ovat toimineet vastuullisesti ja mahdollistaneet epidemian rauhallisemman vaiheen aikana turvallisen osallistumisen moniin kulttuuri- ja urheilutapahtumiin. Kiihtyvässä epidemiassa tilanne on toisenlainen, ja siinä on huomioitava tapahtumia ennen ja jälkeen seuraavat kokoontumiset ja ylipäätään vähennettävä sosiaalisia kontakteja.

Ravintoloiden asiakaspaikkamäärää ja aukioloaikoja rajoittaa valtioneuvosto. Rajoitukset on toteutettu tartuntatautilakiin tehdyillä väliaikaisilla pykälillä (58a ja b §) ja sitä tarkentavalla valtioneuvoston asetuksella. Säännökset myös velvoittavat ravintoloita tiettyihin hygieniakäytäntöihin (toimintaohjeet ja käsien pesumahdollisuus asiakkaille, pintojen puhdistus, jne). Lain noudattamista valvoo aluehallintovirasto. Jos ravintola ei noudata tartuntatautilain ja asetuksen vaatimuksia, aluehallintovirasto voi antaa ravintolalle määräyksen puutteiden korjaamiseksi, tai ääritapauksessa määrätä kyseisen ravintolan suljettavaksi. Toisin sanoen laki ei anna aluehallintovirastoille toimivaltaa esimerkiksi sulkea kaikkia ravintoloita tai yökerhoja tartuntatautien ennaltaehkäisemiseksi.

Kauppojen ja ostoskeskusten ruuhkiin aluehallintovirastolla on hyvin vähän lain suomaa toimivaltaa puuttua. Yleisötilaisuuksien rajoituspäätökset koskevat myös ostoskeskuksissa järjestettäviä yleisötapahtumia, kuten huutokauppoja, konsertteja ja elokuvaesityksiä. Yksittäisen kaupan tai kauppakeskuksen sulkemiseen aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa. Kauppa voi omissa tiloissaan järjestää alennusmyyntejä, joissa pahimmillaan voi olla erittäin paljon ihmisiä tiiviisti kokoontuneina – kuten esim. Black Fridayn -yhteydessä eri puolilla maata tapahtui. Tässä suhteessa aluehallintovirasto vetoaa yritysten yhteiskuntavastuuseen sen osalta, että nykyisessä epidemiatilanteessa ei järjestettäisi myyntitapahtumia ja alennusmyyntejä, jotka keräävät paikallisesti samaan aikaan ja paikkaan runsaasti ihmisiä. Useimmissa kaupoissa on tehty hyvää työtä siinä, että niissä muistutetaan ihmisiä julisteiden avulla turvaväleistä ja muista koronaepidemian leviämistä hillitsevistä käyttäytymismalleista. Kaupat ovat järjestäneet myös mm. käsien pesu- ja desinfiointimahdollisuuksia.

Kukin kansalainen, sinä ja minä, on avainasemassa koronavirusepidemian hillitsemisessä omalla käyttäytymisellään. Viranomaisten toimivaltuudet tartuntatautien torjunnassa on rajattu laissa. Kaikkea sellaista ihmisten välistä toimintaa, jossa korona voi tarttua, ei voida viranomaismääräyksillä kieltää tai rajoittaa. Meidän kaikkien on siis tehtävä oma osamme – noudattaa paitsi viranomaisen asettamia velvoittavia kieltoja ja määräyksiä, myös THL:n ja paikallisten tartuntatautiviranomaisten antamia suosituksia ja ohjeita. Tällä tavoin me selviämme koronaepidemiasta – yhdessä tekemällä ja vastuuta ottamalla.

Sami Remes, aluehallintoylilääkäri
Soile Lahti, ylijohtaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto

Kirjoitusta päivitetty 21.1.2021.

 

Aluehallintoviraston vastuut ja keinovalikoima koronavirustartuntojen leviämisen estämiseksi määritellään tartuntatautilaissa. Käytännössä aluehallintoviraston toimivalta ulottuu tiettyjen julkisten tilojen sulkemiseen sekä yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten rajoittamiseen silloin, kun koronavirustartuntojen leviäminen uhkaa yksittäistä kuntaa suurempaa aluetta. Koska kokoontumisrajoituksilla puututaan ihmisten perusoikeuksiin, niiden määräämistä täytyy punnita tarkoin monesta näkökulmasta.

Oikeusvaltiossa ihmisen perusoikeudet – esimerkiksi oikeus elämään, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, oikeus työhön ja elinkeinovapaus – ovat painavaa valuuttaa, ja hyvä niin. Perusoikeudet takaavat jokaiselle meistä yhtäläiset mahdollisuudet toimia arvokkaana osana yhteiskuntaa ja saada yhdenvertaista kohtelua julkisen vallankäytön edessä. Julkisen vallan tehtävä on turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Oikeusvaltio- ja hallinnon lainalaisuusperiaatteet raamittavat myös aluehallintoviraston päätöksentekoa, kun määrätään kokoontumisrajoituksia.

Miksi päätökset kokoontumisrajoituksista tulevat niin myöhään – vai tulevatko?

Kokoontumisrajoitusten täytyy tartuntatautilain mukaisesti olla välttämättömiä taudin leviämisen estämiseksi. Rajoitusten täytyy olla oikeassa suhteessa taudin leviämisen riskiin. Lähtökohtana on perusoikeuksien kunnioitus: rajoitetaan vain sitä, mikä kulloisessakin tilanteessa on välttämätöntä eikä vain varmuuden vuoksi.

Meitä on kritisoitu siitä, että annamme kutakin kuukautta koskevat rajoituspäätöksemme liian myöhään, lähellä kuunvaihdetta. Ymmärrämme hyvin, että esimerkiksi tapahtumien suunnittelua helpottaisi aikaisempi tieto tulevista rajoituksista ja että lyhyellä varoitusajalla voi olla haastavaa sopeuttaa toimintaa päätösten mukaisiksi.

Päätöksiä ei voi kuitenkaan tehdä pöytälaatikkoon odottelemaan viikkojen ajaksi. Käytännössä vaatimus rajoitusten välttämättömyydestä tarkoittaa myös sitä, että rajoitukset on suhteutettava ajantasaiseen epidemiologiseen tilanteeseen. Kuukauden takainen tilannetieto voi olla jo auttamattomasti vanhentunutta. Kun tilanne muuttuu nopeasti, muuttuu myös arvio välttämättömistä toimista.

Emme voi myöskään tehdä rajoituksia laajemmin kuin mitä laissa on säädetty. Emme voi esimerkiksi rajoittaa yleisesti ravintoloiden toimintaa, vaan siitä päättävät eduskunta ja hallitus. Yksityisiin kokoontumisiin emme myöskään voi tartuntatautilain perusteella puuttua, ja siksi esimerkiksi yksityisiä juhlia tai opiskelijabileitä ei voi viranomaisten päätöksellä kieltää – sen sijaan voimme suositella näissäkin käyttämään harkintaa ja noudattamaan voimassa olevia ohjeita. Jos tartuntatautilakiin tulee muutosten myötä aluehallintovirastolle uusia toimivaltuuksia, otamme luonnollisesti näitä keinoja tarvittaessa käyttöömme.

Elämmekö epidemiaa kuukausi kerrallaan?

Aluehallintovirasto on toistaiseksi tehnyt päätökset kokoontumisrajoituksista kuukaudeksi kerrallaan. Lokakuussa jatkettiin lähes samankaltaisilla rajoituksilla syyskuuhun nähden, joskin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja opetus- ja kulttuuriministeriön ohje, joka on päätöksen liitteenä ja yli 50 hengen kokoontumisen edellytyksenä, päivitettiin lokakuuta varten.

Jos rajoitukset ovat kuukaudesta toiseen samanlaiset, voisimmeko tehdä pidempikestoisia päätöksiä? Lain mukaan tämä ei ole mahdollista. Tartuntatautilain mukaan kokoontumisrajoituspäätökset voidaan tehdä enintään kuukauden ajaksi kerrallaan, mikä perustuu ajatukseen välttämättömyydestä. Yli kuukauden mittaisia toimia ei ennakkoon voi päättää välttämättömiksi, ei etenkään nopeasti muuttuvassa tautitilanteessa.

Valitun hybridistrategian mukaisesti taudin leviämistä torjutaan nyt keskeisesti reagoimalla paikallisesti tilanteen vaatimalla tavalla: jäljittämällä tartuntaketjut, määräämällä altistuneet karanteeniin ja tarvittaessa määräämällä tiukempia kokoontumisrajoituksia tai tilojen sulkemisia. Kunnilla on näissä toimissa keskeinen rooli. Paikallisella päätöksenteolla puututaan tehokkaasti ja täsmällisesti paikallisiin epidemioihin, ja kun kyse on jo ilmenneiden tartuntaryppäiden hallinnasta ja tartuntaketjujen katkaisusta, voidaan välttämättömänä pitää voimakkaampiakin toimia. Välttämättömät toimet ovat tällöin usein kestoltaan lyhyitä.

Vuorovaikutus ja yhteistyö on keskeistä yhteisessä taistelussa tautia vastaan

Koronaviruksen aiheuttama tilanne on ollut kaikille meistä ennenkokematon ja osalle suomalaisista myös traaginen. Viranomaisille on toki laissa määritelty toimivallat ja vastuut epidemiatilanteessa, mutta tässä laajuudessa ei kriisiä ole voitu ennakoida eikä jokaista yksityiskohtaa etukäteen harjoitella. Lainsäädäntökään ei ole aukoton eikä vastaa jokaiseen pandemian myötä tunnistettuun haasteeseen. Viestintä on varmasti ollut ajoittain sekavantuntuista ja puutteellista, kun asiat ovat paikoin monimutkaisia, toimijoita on monta ja tilanne elää nopeasti. Olemme ottaneet opiksi ja teemme parhaamme niillä resursseilla, joita meillä on käytössä.

Olemme myös kehittäneet ja tiivistäneet yhteistyötä eri viranomaisten kanssa. Kunnilla on tärkeä rooli ja vastuu paikallisten tautiryppäiden hallinnassa, ja sairaanhoitopiirit johtavat alueellista tilannekuvatyötä ja torjuntatoimien koordinaatiota. Sosiaali- ja terveysministeriön valtakunnalliset suuntaviivat sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedot raamittavat koko torjuntatyötä ja luovat pohjaa rajoitustoimien yhdenmukaiselle arvioinnille.

Yhteistyötä tarvitaan ihan kaikilta: tautia voidaan torjua onnistuneesti, kun kaikki kantavat vastuunsa, vievät viestiä osaltaan eteenpäin ja sitoutuvat tartuntojen ehkäisyyn. Tämä tarkoittaa jokaista meistä myös yksilöinä.

Rajoituspäätöstemme tarkoitus ei ole estää elinkeinon harjoittamista, saati tehdä kiusaa yrittäjille tai toimijoille. Kun epidemiatilanne elää jatkuvasti, käytännössä kysymys on tasapainoilusta taudin leviämisen estämisen ja välttämättömien rajoitustoimien sekä avoimen yhteiskunnan ja vapauksien välillä. Meidän on elettävä nopeiden muutosten, epävarmuuden ja tasapainoilun kanssa niin kauan kuin koronavirus leviää keskuudessamme.

Soile Lahti
ylijohtaja, Itä-Suomen aluehallintovirasto

Johanna Koskela
viestintäpäällikkö, Etelä-Suomen aluehallintovirasto

• Aluehallintoviraston päätökset kokoontumisrajoituksista (avi.fi-sivusto)
• Tartuntatautilaki (Finlex)
• Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 3.9.: STM antoi toimintasuunnitelman koronavirustilanteen hillitsemiseksi

 

*Kirjoitusta on päivitetty 29.7.2020.*

Lähiopetukseen palattiin 14.5.2020, ja sen jälkeen loppukeväällä esiintyi eri puolilla Uuttamaata joissakin kouluissa yksittäisiä koronavirustartuntoja. Julkisuudessa keskusteltiin, pitäisikö sen vuoksi esimerkiksi pääkaupunkiseudun kaikki koulutilat määrätä suljettavaksi. Asiaan liittyy kuitenkin vahvasti myös kuntien velvollisuus järjestää perusopetusta ja lasten oikeus oppimiseen. Kansalaisten perusoikeuksia ei voi rajoittaa enemmän kuin on välttämätöntä.

Tartuntatautilain perusteella kunnan tartuntataudeista vastaava yksikkö voi sulkea muun muassa koulujen tiloja, jos se on epidemiatilanteen kannalta välttämätöntä. Lähtökohtaisesti kunnan tehtävä on käyttää sille omalla alueellaan kuuluvaa valtaa. Tartuntatautilain perusteella aluehallintovirasto voi tehdä päätökset tilojen sulkemisesta, jos se on tarpeen usean kunnan alueella.

Sekä yksittäisten koulujen tilojen sulkemisen että mahdollisten laajempia alueita koskevien päätösten täytyy perustua epidemiologiseen arvioon: tiloja voidaan määrätä suljettavaksi vain, jos se on välttämätöntä tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Varmuuden vuoksi ei tiloja voi lähteä sulkemaan. Rajoitukset on lopetettava heti, kun vaaraa taudin leviämisestä ei ole.

Perusopetuslain väliaikainen muutos antaa syksyllä mahdollisuuden etäopetukseen siirtymiseen – mutta tiukoin vaatimuksin

Koulutilojen sulkeminen on ongelmallista opetuksen järjestämisen näkökulmasta. Jos koulutilat suljetaan, kunnalla on edelleen perusopetuslain mukaan velvollisuus järjestää opetus. Lähtökohtaisesti opetus järjestetään perusopetuslain mukaan lähiopetuksena. Keväällä 2020 valmiuslain käyttöönotto mahdollisti etäopetukseen siirtymisen. Perusopetuslakiin tehtiin kesällä väliaikainen, vuoden 2020 loppuun asti voimassa oleva muutos, jonka mukaan normaalioloissa voidaan tiukkojen edellytysten täyttyessä siirtyä poikkeuksellisiin opetusjärjestelyihin eli esimerkiksi toteuttaa opetusta osittain tai kokonaan etänä.

Etäopetukseen voidaan siirtyä vain, jos koulutiloja ei voida käyttää turvallisesti. Siirtymisestä päättää opetuksen järjestäjä eli käytännössä useimmiten kunta. Etäopetukseen siirtyminen tarkoittaa käytännössä sitä, että koulutiloja on jouduttu sulkemaan kokonaan tai osittain koronaepidemian vuoksi.

Poikkeuksellisiin opetusjärjestelyihin pitää varautua suunnittelemalla järjestelyt etukäteen. Opetuksen järjestäjän täytyy tehdä yleiset linjaukset siitä, miten ja millaisin toteuttamistavoin poikkeuksellisiin opetusjärjestelyihin mahdollisesti siirrytään ja kuinka etäyhteyksiä hyödyntävää opetusta, oppimisen tukea, palveluja ja etuuksia koronatilanteen niin vaatiessa järjestetään. Haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten opetusta ei voi järjestää etäopetuksena: mm. esikoululaisten, 1.-3.-luokkalaisten sekä erityisen tuen oppilaiden opetus pitää järjestää lähiopetuksena.

Koulutiloja voidaan käyttää lähiopetukseen, kun noudatetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen ohjeita hygienia- ja muista erityisjärjestelyistä, joilla ehkäistään tartuntojen leviämistä. Ohjeiden noudattaminen mahdollistaa koulutilojen käyttämisen perusopetuksen antamiseen perusopetuslain mukaisesti ja turvallisesti.

Opetushallituksen sivuilla on kattavasti tietoa perusopetuksen järjestämisestä syyslukukaudella 2020.

Epidemiaan varautuminen ja torjuntatyö on monen toimijan yhteistyötä
Viranomaisten ja organisaatioiden lainmukainen tehtävä on varautua vaarallisten tartuntatautien leviämiseen ja torjua niiden leviämistä. Jokaisella toimijalla on oma roolinsa.

Tartuntatautien torjunnan yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle, ja kansallisena asiantuntijalaitoksena toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Paikallisella tasolla kunnilla on keskeinen rooli – tartuntatautilaki antaa vahvat toimintaedellytykset ja velvoitteet kunnille tilanteessa, jossa tartuntoja esiintyy. Aluehallintoviraston keskeinen tehtävä on alueellisesti sovittaa yhteen ja valvoa tartuntatautien torjuntaa alueellaan.

Keväällä koulujen avaamisen jälkeen kunnat esimerkiksi Uudellamaalla toimivat tartuntatautilain mukaisesti, paikallisesti ja välittömästi, kun tartuntoja havaittiin kouluissa ja tartuntataudeista vastaava lääkäri määräsi sairastuneet eristykseen ja altistuneet henkilöt karanteeniin. Altistuneiden karanteenilla ja hygieniaohjeistuksia noudattamalla varmistetaan, että koulunkäynti on turvallista oppilaille ja henkilökunnalle. Myös jatkossa hygieniaohjeiden noudattaminen ja yksittäisten tautitapausten osalta altistuneiden määrääminen karanteeniin ovat ensisijaisia keinoja pysäyttää tartuntojen leviäminen.

COVID-19-epidemian aikana aluehallintovirastot ovat seuranneet hallituksen linjauksia ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjeita tehdessään tartuntatautilain 58 §:n mukaisia päätöksiä, ja päätökset on tehty yhteneväisesti kaikissa aluehallintovirastoissa. On kuitenkin periaatteessa mahdollista, että koronavirustilanteen alueellisuus huomioon ottaen eri aluehallintovirastot tekisivät erilaisia päätöksiä. Tarkkoja kriteerejä tai lukuja tällaiselle menettelylle ei kuitenkaan etukäteen pystytä antamaan. Tältäkin osin aluehallintovirastot seuraavat lähtökohtaisesti ministeriön ohjausta ja toimivat yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.

Kun rajoituksia, kuten tilojen sulkemista, harkitaan ja toteutetaan, vaakakupeissa ovat viruksen leviämisen estämisen lisäksi perusoikeudet, ihmisten henkinen hyvinvointi ja yhteiskunnan toimivuus. Tavoitteena on löytää rajoitusten ja toimenpiteiden valikoimasta kuhunkin tilanteeseen sopivimmat nämä kaikki näkökulmat huomioiden.

Laura Nikunen, aluehallintoylilääkäri, peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue
Sanna Puura, johtaja, opetus- ja kulttuuritoimen vastuualue
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Kirjoitus on julkaistu alun perin 19.5.2020 ja sitä on päivitetty 29.7.2020.

Voisi kuvitella, että päihteiden aiheuttamat ongelmat vähenisivät nyt kun ravintolat ovat olleet kiinni ja turhaa oleskelua yleisillä paikoilla on pitänyt välttää. Sosiaalisten kontaktien väheneminen ja yhteiskunnan toimintojen niukentuminen ovat voineet kuitenkin lisätä riskiä päihdeongelmien lisääntymiselle ja sen myötä perheiden pulmien kärjistymiselle yksityisten seinien sisälle koteihin.

Koronan aiheuttama tilanne on poikkeuksellinen ja koko yhteiskunnalle uusi. Epävarmuus ja erilaiset huolet korostuvat, ja perheiden ongelmat kärjistyvät. Moni järjestö ja toimija on havainnut, että päihteiden käyttö ja sen mukanaan tuomat ongelmat ovat lisääntyneet koronatilanteen aikana, kuten muun muassa alla olevat uutiset kertovat:

• Yhteydenottojen perusteella korona-aika on pahentanut jo olemassa olevia ongelmia – Asiantuntijat neuvovat miten toimia, jos isä tai äiti juo (HS 25.5.2020)
• Moni nuori kantaa korona-aikana huolta vanhempiensa jaksamisesta ja perheen toimeentulosta – vähävaraisten perheiden nuorilla hankalinta (Yle 25.5.2020)

Haasteena on tukipalvelujen riittävyys ja niiden kohdentaminen oikein erityistä tukea ja huolenpitoa tarvitseville. Miten löydetään juuri ne perheet ja ihmiset, jotka tarvitsisivat tukea haasteisiin, jos nämä eivät osaa tai pysty itse hakeutumaan avun piiriin? Miten varmistetaan toisaalta riittävät palvelut esimerkiksi päihdeongelmaisille ja mielenterveyskuntoutujille ja samalla henkilökunnan turvallisuus koronavirustartuntojen estämiseksi?

Laaja tutkimusnäyttö osoittaa, että merkittävintä on luoda terveyttä edistävät keinot kaikille mahdollisimman helpoiksi ja kiinnittää esimerkiksi viestinnässä erityisesti huomio heikoimmassa asemassa olevien mahdollisuuksiin.

Osana aluehallintoviraston tekemää valvontaa on käynyt ilmi, että tässä tilanteessa mm. päihde- ja mielenterveysyksiköiden palveluja on karsittu sen sijaan että niitä olisi kehitetty. Ryhmätoiminta ja kuntoutus ovat esimerkiksi jääneet joissakin yksiköissä kokonaan pois eikä niiden tilalle ole kehitetty vaihtoehtoisia palveluja.

Tilanteessa pitäisi päinvastoin panostaa enemmän siihen, että päihde- ja mielenterveyskuntoutujat saisivat tarvitsemaansa apua, sillä tuen tarve ei poikkeusoloissa häviä mihinkään. Lakisääteiset palvelut on joka tapauksessa turvattava. Matalan kynnyksen palveluja tulisi kehittää, ja niitä pitäisi olla tarjolla niin verkossa kuin fyysisinä avun kanavina. Esimerkiksi sairaanhoitopiireiltä maaliskuussa kerätyn, nuorilta kysytyn palautteen perusteella psykiatrisen erikoissairaanhoidon palveluissa on korostunut tarve fyysisille tapaamisille

Ehkäisevä päihdetyö maksaa itsensä monin verroin takaisin vähentyneenä palvelutarpeena

Poikkeustilanteessa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen eteen tehty päihdehaittoja ehkäisevä työ on erittäin tärkeää. Kun tunnistetaan apua tarvitsevat perheet ja ihmiset ja löydetään toimivia keinoja tukea heitä tässä tilanteessa, voidaan vähentää palvelutarvetta, kasautuvia ongelmia ja haittoja jo ennalta, ehkäistä syrjäytymistä ja helpottaa paluuta arkeen poikkeusolojen jälkeen.

Yksi avain ehkäisevän päihdetyön onnistumiseen on tiivis yhteistyö asiakkaita ja kuntalaisia lähimpänä toimivien järjestöjen ja paikallisten viranomaisten sekä kokonaisuutta ohjaavien viranomaisten kesken. On keskeistä, että yhteiskunnalliset palvelu- ja tukirakenteet ovat riittävän laajat ja monitahoiset tukeakseen käytännön työn onnistumista. Lähellä kuntalaisia tunnetaan parhaiten konkreettiset keinot tavoittaa avun tarvitsijoita, hallinnon eri tasoilta pidetään sitten huolta verkostojen kattavuudesta, yhteistyön rakenteista, yhdenmukaisista ohjeistuksista eri toimijoille ja ylipäänsä toiminnan perusedellytyksistä.

Tarvitaan siis hyvää vuoropuhelua, tilanteen tuntemusta niin paikallisella tasolla kuin ylempänä hallinnon ketjussa sekä avointa yhdessä kehittämistä, jotta löydetään toimivia ratkaisuja erityisesti tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Jos kuunnellaan aidosti asiakkaiden tarpeita ja niihin halutaan löytää vastauksia, tilanne tarjoaa myös mahdollisuuksia uuden kehittämiseen. Yksin siinä tuskin onnistuu kukaan, mutta vahvuus löytyy tiivistyneestä ja johdetusta yhteistyöstä. Esimerkiksi aluehallintovirastossa voimme ohjeistaa ja ohjata kuntoutusyksiköitä etsimään vaihtoehtoisia tapoja toimia asiakkaiden kanssa ja kiinnittämään huomiota myös asiakkaiden ja riskiryhmiin kuuluvien ihmisten henkiseen hyvinvointiin.

Ehkäisevän päihdetyön koordinointi on osa aluehallintoviraston ohjaus- ja valvontatyötä

Ehkäisevä päihdetyö on monialaista ja laajaa viranomaisten ja järjestöjen yhteistyötä. Harva tuntee tätä paljolti taustalla tehtävää työtä, jolla onnistuessaan on erittäin merkittävä ongelmia ennaltaehkäisevä vaikutus. Tavoitteena on lisätä niitä keinoja, joilla vähennetään päihdehaittoja sekä edistetään terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia. 

Ehkäisevä päihdetyö toimii alueelliseen koordinaatioon perustuvalla mallilla, jossa aluehallintovirastoilla on keskeinen rooli. Aluehallintovirasto ohjaa toimialueellaan ehkäisevän päihdetyön kokonaisuutta ja suunnittelee ja kehittää sitä yhteistyössä muiden viranomaisten ja yhteisöjen kanssa. Osana ohjaustyötä tuemme kuntia ja kuntayhtymiä ehkäisevän päihdetyön toteuttamisessa.

Ehkäisevän päihdetyön toteuttamista ohjaavat ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskeva laki ja sen toteutuksen tueksi tehty toimintaohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriössä selvitetään parhaillaan, voisiko valvontaa ja siten poikkihallinnollista ongelmiin puuttumista terävöittää keskittämällä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (mukaan lukien ehkäisevän päihdetyön) valvonnan tavoitteet erillisen valvontaohjelman puitteisiin.

Tärkeä osa yhteistyötä ovat aluehallintoviraston järjestämät tilaisuudet ja ohjauskäynnit. Kunnissa on nimetyt yhdyshenkilöt, koordinaattorit ja työryhmät, jotka osaltaan paikallisella tasolla vastaavat lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisestä, ehkäisevän päihdetyön toteutumisesta ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemisestä. Seuraava aluehallintoviraston järjestämä yhdyshenkilöpäivä on 11.6., joka koronatilanteen vuoksi järjestetään etäyhteyksien kautta.

Lisätietoa ehkäisevästä päihdetyöstä aluehallintoviraston avi.fi-sivuilla

Lisätietoa ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelmasta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilla

Heli Heimala, ylitarkastaja (hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, ehkäisevä päihdetyö), Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Johanna Koskela, viestintäpäällikkö, Etelä-Suomen aluehallintovirasto