Ikääntyneiden naisten kokema parisuhdeväkivalta on huolestuttavan yleinen ilmiö

Julkaisupäivä 15.9.2021 14.12 Blogit

Kirjoittaja kohtaa työssään väkivaltatyön asiantuntijana ikääntyneisiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja pitää ilmiön ehkäisemistä tärkeänä asiana. Kirjoituksessa käsitellään erityisesti ikääntyneiden naisten kokemaa parisuhdeväkivaltaa.

koristekuva Ikääntyneiden naisten kokema parisuhdeväkivalta on sosiaalinen ongelma ja laaja-alainen ilmiö, joka tuottaa naisille monimuotoista kärsimystä. Ilmiöstä ja sen yleisyydestä on vähän tutkimustietoa, eikä Suomessa tilastoida systemaattisesti ikääntyneiden väkivaltakokemuksia. Prevence Study of Abuse and Violece Against Older Women (2011) kartoitti viidestä eri Euroopan maasta 60–97-vuotiaiden naisten kokemaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä viimeisen 12 kuukauden ajalta. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä 2880 naista. Tulosten mukaan suomalaisista 60–97-vuotiaista naisista 25 prosenttia oli kokenut väkivaltaa tai kaltoinkohtelua. Väkivalta oli ollut 14 prosentilla monimuotoista, mutta harvinaista ja kuudella prosentilla monimuotoista ja yleistä. (Luoma ym. 2011, 7, 28.)

Ikääntyneiden naisten kokema väkivalta näyttäytyy edellisen tutkimuksen perusteella huolestuttavan yleisenä ilmiönä. Väestön vanhetessa ja ikääntyneiden määrän kasvaessa yhteiskunnan tulisi puuttua ilmiöön tehokkaammin ja suojella naisia määrätietoisemmin parisuhteessa tapahtuvalta väkivallalta.

Monimuotoinen väkivalta

Ikääntyneiden kaltoinkohtelulla tarkoitetaan laiminlyöntiä, fyysistä, seksuaali-, henkistä, emotionaalista, taloudellista ja rakenteellista väkivaltaa. Laiminlyönti sisältää perustarpeiden ja hoidon ohittamisen, fyysinen väkivalta konkreettisia väkivallantekoja ja seksuaaliväkivalta seksuaalissävytteisiä tai fyysisiä seksuaalisuutta loukkaavia toimia. Henkinen ja emotionaalinen väkivalta tapahtuu verbaalisella tasolla, taloudellinen väkivalta taloudellisena hyväksikäyttönä tai omaisuuden kontrollointina, ja rakenteellinen väkivalta ikäsyrjintänä sekä negatiivisina ja stereotyyppisinä asenteina ikääntyneitä kohtaan. Kaltoinkohtelua voi harjoittaa myös omatoimisesti tilanteissa, joissa henkilö ei kykene heikentyneen toimintakykynsä vuoksi huolehtimaan itsestään. (Lehtonen & Perttu 1999, 106–107; Hirsch 2003, 170–172; Brozowski & Hall 2010, 1184; Roberto & McCann 2018, 1.)

koristekuva Parisuhdeväkivallalla tarkoitetaan tässä blogikirjoituksessa käyttäytymismallia, jonka kautta mies pakottaa, kontrolloi, hallitsee ja nöyryyttää naista (Hamby & Koss 2003, 4). Vaikka väkivaltaa ja uhkailua harjoittavat yksittäiset miehet ja väkivallan kohteena on nainen, on parisuhdeväkivalta samanaikaisesti ilmiö, jota tarkastellaan ja määritellään julkisuudessa, viranomaistyöskentelyssä ja lainsäädännössä. Tämän vuoksi parisuhdeväkivallalla voidaan tulkita olevan yhteiskunnallinen ja kulttuurinen kehys. (Keskinen 2005, 16.)

Ikääntyneiden naisten kokemalla parisuhdeväkivallalla on omia tunnusmerkkejä ja vakavia seurauksia, eikä parisuhteen päättäminen ole yksinkertaista

Ikääntyneiden naisten kokemalla parisuhdeväkivallalla on omanlaisia tunnusmerkkejä. Tunnusmerkit liittyvät muun muassa parisuhdeväkivallan ja väkivallan dynamiikan piirteisiin. Useiden altistavien tekijöiden esiintyminen yhdessä lisää ikääntyneiden naisten riskiä joutua väkivallaksi kohteeksi. Parisuhteissaan naisilla on tilastollisesti kolminkertainen mahdollisuus joutua miestä todennäköisemmin fyysisen ja seksuaaliväkivallan uhriksi. Naisilla altistavina tekijöinä toimivat sukupuoli, haavoittuvaisuus, valtaan ja hallintaan liittyvät tekijät, pieni sosiaalinen verkosto, stressi, hoitotaakka, puolisoiden keskinäinen riippuvuus sekä aiemmat väkivaltakokemukset. Väkivallan riskiä nostavat edelleen fyysiset terveysrajoitteet, leskeys ja naimattomuus, kun taas avioliitto, riittävä tulotaso ja sosiaaliset suhteet toimivat väkivallalta suojaavina tekijöinä. (Spangler & Brandl 2007, 323–325; Cohen, Levin, Gagin & Friedman 2007, 1229; Brozowski & Hall 2010, 1186; 1194–1195; Tetterton & Farnsworth 2011, 2938; Roberto & McCann 2018, 10–11.)

Koska väkivaltaisessa parisuhteessa korostuu puolisoiden välinen tarvitsevuus ja riippuvuus sekä naisen vahingoittaminen, hallitseminen ja alistaminen, saavat naisten kokemukset väkivaltaisessa parisuhteessa erilaisen merkityksen luottamuksen, tasa-arvon toteutumisen, itsemääräämisoikeuden ja yksilöllisyyden näkökulmasta (Nilosaari 2019, 87).

koristekuva Ikääntyneiden naisten kokeman parisuhdeväkivallan seuraukset ovat vakavia. Väkivaltakokemuksilla ja sairastuvuudella on todettu olevan selkeä yhteys, ja väkivalta lisää naisten kuolleisuusriskiä. Väkivalta alentaa naisilla yleistä terveydentilaa ja aiheuttaa fyysisiä, psyykkisiä ja somaattisia oireita, esimeriksi post-traumaattista stressiä, ahdistuneisuutta, unihäiriöitä, itsetuhoisuutta, kroonista kipua, masennusta, päänsärkyä, allergioita ja vatsavaivoja. Tämän vuoksi väkivaltaa kokeneet naiset käyttävät tavallista enemmän terveydenhoitopalveluita. Osa naisista ei tunnista kokemaansa väkivaltaa, tai he eivät halua kertoa kokemuksistaan. Naiset syyllistävät itseään ja pyrkivät selittämään puolisonsa väkivaltaista käyttäytymistä esimerkiksi terveydellisten haasteiden kautta. (Cohen, Levin, Gagin & Friedman 2007, 1229; Tetterton & Fransworth 2011, 2929; Yunus, Hairi & Choo 2017, 200, 207–209; Kilbane & Spira 2018, 168.)

Ikääntyneiden naisten väkivaltaiseen parisuhteeseen liittyy kiinteästi puolisoiden keskinäinen riippuvuuden ja haavoittuvuuden monimutkainen yhdistelmä ja ihmisten luonnollinen ikääntymisprosessi. Tämän vuoksi keskinäinen riippuvuus, fyysiset vammat ja avun tarve voivat vaikeuttaa naisilla väkivaltaisen suhteen päättämistä. Yhteisasuminen, yhteistalous, mielenterveyteen liittyvät haasteet, persoonallisuuden piirteet, päihteiden käyttö ja naisen pelko puolison kostosta ovat tekijöitä, jotka sitovat puolisoita toisiinsa. Naisten kokema yksinäisyys ja yksinäisyyteen kiinnittyvä negatiivinen merkitys voivat sitoutua naisissa heidän kokemaansa kärsimykseen ja olemassaoloon liittyviin pelkoihin. Edellä kuvatut tekijät voivat kääntyä uhaksi naista itseään vastaan ja tuottaa sosiaalista eristäytymistä. Ilmiöön liittyy lisäksi sosiokulttuurisia, ympäristöön ja perhekulttuuriin sisältyviä ominaisuuksia, joita ovat esimerkiksi ikääntyneiden asuinolosuhteisiin, perheenjäsenten välisiin suhteisiin sekä avun hakemisen ja sen vastaanottamisen valmiuteen liittyvät tekijät. (Mysuk, Westendrop & Lindenberg 2015, 3039, 3053-3054; Band-Winterstein, Eisikovits & Koren 2010, 461, 463; Kilbane & Spira 2018, 168–169.)

Turvallinen ja arvokas vanhuus vaatii toimia yhteiskunnalta väkivallan ehkäisemiseksi

koristekuva Ikääntyneiden naisten kokema väkivalta parisuhteessa on vakava ilmiö, joka vaatii puuttumista mikrotasolla tapahtuvien toimien lisäksi rakenteellisella ja yhteiskunnallisella tasolla. Vain siten naisten suojaaminen väkivallalta on riittävän tehokasta ja naisilla olisi paremmat edellytykset turvalliseen ja arvokkaaseen vanhuuteen.

Yhteiskunnan sallivat asenteet väkivaltaa kohtaan ja ikääntyneiden kokema ikäsyrjintä edesauttavat väkivaltaan puuttumattomuutta, jotka puolestaan ovat osa väkivaltailmiön rakenteellista ongelmaa. Palvelujärjestelmässä yksilön vastuun ja omaishoitajuuden korostaminen, avun saamisen hitaus sekä avun oikea-aikaisuuden viivästyminen mahdollistavat väkivallan jatkumisen, eikä naisten kokemusten mukaan konkreettista ja oikea-aikaista apua ole aina tarjolla (Nilosaari 2019, 83–84).

Määrätietoinen puuttuminen parisuhdeväkivaltaan viestittäisi ikääntyneille naisille siitä, että heidän hyvinvointinsa sekä turvallisten asuinolosuhteiden takaaminen ovat meille kaikille tärkeitä asioita. Tällainen toimintatapa sisältyy aitoon välittämiseen.

Kirjoittajat:

Eveliina Nilosaari
väkivaltatyön asiantuntija (YTM)
Oulun ensi- ja turvakoti ry, Tukikeskus Varjo

Raija Fors
ylitarkastaja
Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
[email protected]

MiePäVäki-työryhmä

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto koordinoi Mielenterveyden edistämisen, ehkäisevän päihdetyön sekä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn työryhmää (MiePäVäki). Julkaisemme aluehallintoviraston blogissa työryhmän kirjoituksia.

Katso edelliset kirjoitukset: 

Lähteet:

Band-Winterstein, Tova & Eisikovits, Zvi & Koren, Chaya 2010: Between Remembering and Forgetting. The Experience of Forgiveness among Older Abused Women. Qualitative Social Work 10 (4), 451–466.

Brozowski, Kari & Hall, David R 2010: Physical and Sexual Abuse of Elders in Canada. Journal of Interpersonal Violence 25 (7), 1183–1199.

Cohen, Miri & Levin, Sarah Halevy & Gagin, Roni & Friedman, Gideon 2007: Elder Abuse: Disparities Between Older People’s Disclosure of Abuse, Evident Signs of Abuse, and High Risk Abuse. JAGS 55, 1124–1230.

Hamby, Sherry L. & Koss Mary P. 2003: Violence Against Women: Risk Factors, Consequences, and Prevalence. Teoksessa Liebschutz, Jane M. & Frayne, Susan M. & Saxe, Glenn N., (toim.). Violence Against Women. American College Physicians. Philadelphia, 3–38.

Hirsch, Calvin H. 2003: Mistreatment of Older Women. Teoksessa Liebschutz, Jane M. & Frayne, Susan M. & Saxe, Glenn N. (toim.): Violence Against Women. A Physician´s Guide to Identification and Management. American College of Physicians. Philadelphia, 169–190.

Keskinen, Suvi 2005: Perheammattilaiset ja väkivaltatyön ristiriidat. Sukupuoli, valta ja kielelliset käytännöt. Tampere University Press. Tampere.

Kilbane, Teresa & Spira, Marcia 2018: Domestic Violence or Elder Abuse? Why it Matters for Older Women. Families in Society 91 (2), 165–170. First Published 3.3.2018.

Lehtonen, Anja & Perttu, Sirkka 1999: Naisiin kohdistuva väkivalta. Tammer-Paino Oy. Tampere.

Luoma, Minna-Liisa & Koivusilta, Mira & Lang, Gert & Enzenhofer, Edith & De Donder, Liesbeth & Verté, Dominique & Reingarde, Jolanta & Tamutiene, Ilona & Ferreira- Alves, José & Santos, Ana J. & Penhale, Bridget 2011: Prevalence Study of Abuse and Violence against Older Women. Results of a Multi-cultural Survey in Austria, Belgium, Finland, Lithuania, and Portugal. (European Report of the AVOW Project). National Institute for Health and Welfare (THL). Finland. https://thl.fi/documents/189940/259311/AVOWEuropeanResearchReport_April2011.pdf. Viitattu 17.8.2021.

Mysyuk, Yuliya & Westendrop, Rudi G. J. & Lindenberg, Jolanda 2015: Perspectives on the Etiology of Violence in Later Life. Journal of Interpersonal Violence 31 (18), 3039–3062.

Nilosaari, Eveliina 2019: Seksuaalinen kaltoinkohtelu ikääntyneiden naisten parisuhteissa. Pro gradu -tutkielma. https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/64064/Nilosaari.Eveliina.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 17.8.2021.

Roberto, Karen A. & McCann, Brandy Renee 2018: Violence and Abuse in Rural Older Women´s Lives: A Life Course Perspective. Journal of Interpersonal Violence. First Published 15.2.2018, 1–23.

Spangler, Deb & Brandl, Bonnie 2007: Abuse in Later Life: Power and Control Dynamics and a Victim-Centered Response. Journal of the American Psychiatric Nurses Association. 12 (6), 322–332.

Tetterton, Summer & Farnsworth Elizabeth 2011: Older Women and Intimate Partner Violence: Effective Interventions. Journal of Interpersonal Violence 26 (14), 2929–2942. First Publisher 13.12.2010.

Yunus, Raudah & Hairi, Noran Naqiah & Choo, Wan Yuen 2017: Consequences of Elder Abuse and Neglect: A Systematic Rewiew of Observational Studies. Trauma, Violence & Abuse 20 (2), 197–213.

lähisuhdeväkivalta mielenterveystyö parisuhdeväkivalta