Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Soile Lahti.
Tartuntatautilain uudistaminen on parhaillaan käynnissä. Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Soile Lahti tutki tuoreessa oikeustieteen maisterin tutkielmassaan pykälän 58 haasteita ja sitä, miten laista saataisiin entistä toimivampi työkalu.
Viimeisetkin tartuntatautilain väliaikaisiin kirjainpykäliin perustuvat velvoitteet lakkaavat 1. heinäkuuta, kun väliaikaisten pykälien voimassaolo päättyy. Varsinaisia rajoituksia ei ole tällä hetkellä voimassa, mutta pykälän 58 c mukaisia hygieniavaatimuksia on noudatettava 30. kesäkuuta saakka. Hygieniavaatimuksista voit lukea tarkemmin aluehallintoviraston sivuilta.
Osa nyt päättyvistä väliaikaisista pykälistä on tarkoitus palauttaa lakiin. Lain muutokset ovat parhaillaan lausuntokierroksella, joka päättyy 24. heinäkuuta. Eduskuntaan laki etenee todennäköisesti kesätauon jälkeen. Myös aluehallintovirasto valmistelee omaa lausuntoaan.
Voit lukea sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteen lausuntokierroksesta ministeriön verkkosivuilta.
Tartuntatautilakia sovellettiin parhaalla mahdollisella tavalla uudenlaisessa tilanteessa
Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Soile Lahti pitää lain uudistamista hyvänä.
”Laki ei nykyisellään sisällä tarpeellisia oikeudellisia työkaluja tulevistakaan pandemioista selviämiseksi. Tartuntatautilakia säädettäessä ei ole täysin tunnistettu mahdollisuutta, jossa yleisvaarallinen tartuntatauti vyöryy maahan nopeasti useasta suunnasta ja epidemia leviää ja pitkittyy koko maassa. Ajatuksena on ollut ehkä ennemminkin säätää lyhyehkön aikaa tarvittavista toimenpiteistä, joiden avulla voidaan sammuttaa esimerkiksi paikallisia tuberkuloosipesäkkeitä.”
Lahti on tutkinut tuoreessa oikeustieteen maisterin tutkielmassaan tartuntatautilain pykälän 58 haasteita koronapandemian kaltaisessa tilanteessa. Tutkielma on valmistunut Itä-Suomen yliopistolle, ja siihen voi tutustua yliopiston verkkosivuilla. Lahdella on entuudestaan myös hallintotieteiden maisterin tutkinto.
”Meillä ei ole rajoituspäätöksiä tehdessä mahdollisuutta pykälien soveltamiseen laissa säädetyn ohi, sillä viranomaistoiminnan on perustuttava lakiin. Tartuntatautilakia on käytetty parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka se ei ole täydellinen”, Lahti sanoo.
”Ymmärrän hyvin sen, että lain haasteista johtuen rajoitukset ovat voineet tuntua epäjohdonmukaisilta. Monista Itä-Suomen aluehallintoviraston päätöksistä valitettiinkin. Yhtään päätöstämme hallintotuomioistuimet eivät kuitenkaan ole tähän mennessä lainvastaisina kumonneet tai muuttaneet", hän jatkaa.
Koronapäätösten laatimisprosessi on avattu yksityiskohtaisesti aluehallintoviraston verkkosivuilla julkaistussa blogikirjoituksessa.
Ylijohtaja Soile Lahti, miksi valitsit juuri tämän aiheen tutkielmaasi?
”Kaikki aikani meni töissä, kun koronatilanne oli pahimmillaan. Opiskelin samaan aikaan, joten minun oli pakko valita lopputyöhöni aihe, jota tunnen jo entuudestaan. Kirjoitin tutkielmaani iltaisin ja viikonloppuisin - joskus myös öisin -, jos ei ollut töitä. Tietysti taustalla on myös aito kiinnostus aiheeseen. Tartuntatautilaki on ajankohtainen ja merkityksellinen, ja lain haasteista on keskusteltu julkisuudessakin. Halusin tarkastella asiaa tutkijan silmin ja pohtia, miten lain pykälää 58 pitäisi tulkita yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien rajoittamisessa.
Ongelmien osoittaminen on tietenkin helppoa, mutta halusin esittää myös ratkaisuehdotuksia. On huomattava, että ajatukset eivät ole aluehallintoviraston näkemyksiä vaan omia henkilökohtaisia näkemyksiäni oikeustieteilijänä.”
Mitkä ovat tartuntatautilain pykälän 58 keskeiset kehityskohdat tutkimuksesi mukaan?
1. ”Pykälä on liian joustava. Lainsäädännössä olevia vajeita on pyritty korjaamaan hallinnollisella ohjauksella ja koronan aikana tehdyillä väliaikaisilla kirjainpykälillä, joilla on laajennettu toimien soveltamisalaa. Tietyissä määrin joustavuus on hyvä, jotta laki toimii eri tilanteissa, mutta tässä tapauksessa sääntelyn täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta tulisi parantaa. Kysymys on kuitenkin toimesta, jolla osittain rajoitetaan perusoikeuksia. Tällä hetkellä esimerkiksi rajoitusten välttämättömyyden määrittely on tartuntatautilaissa aika ohutta.”
2. ”Viranomaisten keskinäistä työnjakoa tulisi kirkastaa ja toimintarakennetta selkiyttää. Tällä hetkellä esimerkiksi alueellisten häiriötilanteiden johtamistoimivaltuutta ei ole yhdelläkään tartuntatautien torjuntaviranomaisista. Vastaavasti valtakunnallisten tilanteiden osalta puuttuu toimivaltainen viranomainen päättämään koko maata koskevista rajoituksista. Torjuntatoiminta on verkostomaista, ja myös pykälän 58 nojalla annettuun päätökseen liittyvää toimivaltaa on jaettu eri viranomaisille. Toiminta voi vaikuttaa pirstaloituneelta: aluehallintovirasto tekee hallinnolliset rajoituspäätökset, sairaanhoitopiiri ja THL ovat päätöksen laissa määritellyt epidemiologiset asiantuntijatahot, kunnilla on toimivalta oman alueensa rajoituspäätöksiin, sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa tartuntatautien torjuntaa kokonaisuutena.
Onko toimintarakenne hyvä ja riittävän selkeä? Suurelle yleisölle se ei ainakaan ole ymmärrettävä.”
3. ”Tartuntatautilain nojalla tehtävissä toimissa on ongelmallista tukeutua kokoontumislain käsitemääritelmiin. Kokoontumislain käsitteet, esimerkiksi yleisötilaisuus, on tiedostettu haasteellisiksi jo kokoontumislain säätämisen aikaan. Erityisen ongelmallisia ne ovat tartuntatautilain mukaisten rajoituspäätöksen perustana.
Kokoontumistyyppejä on lukuisia. On ollut todellinen haaste arvioida, mitkä kokoontumiset täyttävät yleisötilaisuuden tunnusmerkit ja ovat siten rajoituspäätösten kohteena ja mitkä taas jäävät sen ulkopuolelle. Tästä problematiikasta johtuvat monet pandemian aikana nähdyt tilanteet, joissa rajoitukset eivät tuntuneet loogisilta yleisön silmissä.
Yksittäisiä tapahtumia, kuten konsertteja ja teatteriesityksiä, rajoitettiin, kun taas samaan aikaan marketeissa sai liikkua vapaasti. Tämä johtui yleisötilaisuuden käsitteestä: yksittäinen konsertti on yleisötilaisuus mutta markettien jatkuva perusliiketoiminta taas ei, eikä siis rajoitettavissa pykälän 58 nojalla.
Jos ihmiset eivät koe viranomaisten määräyksiä oikeudenmukaisiksi ja loogisiksi, koko viranomaistoiminnan uskottavuus ja legitimiteetti voivat heikentyä ja halu omaehtoisiinkin torjuntatoimiiin voi laskea.”
Miten näitä haasteita voisi ratkaista?
1 ja 2. ”Ratkaisuehdotukseni lain joustavuuden problematiikkaan ja viranomaisten työnjaon kirkastamiseen kietoutuvat toisiinsa.
Tartuntatautilain 58 pykälän mukaan tehtyjen toimien on aina perustuttava asiantuntija-arvioon toimenpiteiden välttämättömyydestä. Välttämättömyyttä ei kuitenkaan ole avattu lain pykälässä tai sen perusteluissa mitenkään. Tästä on voinut syntyä kansalaisille epävarmuutta siitä, ovatko rajoitukset todella olleet välttämättömiä etenkin, kun huomioidaan verkostomainen, monelle huonosti hahmottuva toimintarakenne ja eri viranomaisten roolit siinä.
Olisikin tarpeen määritellä hieman tarkemmin, mitä välttämättömyydellä tarkoitetaan ja miten asia tulee selvittää. Nyt 58 pykälän nojalla tehtävä asian selvittäminen kohdentuu lähinnä terveysviranomaisiin. Tämä riittänee paikallisessa, lyhytaikaisessa epidemiassa. Pitkäkestoisessa pandemiassa tarvitaan puolestaan laaja-alaisempia arvioita niin rajoitusten hyödyistä kuin haitoista, mikä luo pohjan arviolle toimien oikeudellisesta välttämättömyydestä. Koronapandemian aikana valtioneuvoston hybridistrategian mukaiset koronakoordinaatioryhmät muodostettiin täyttämään tätä laaja-alaisempaa arviointitehtävää, mutta niiden toiminta ei jäsenny oikeudellisesti hyvin. Ryhmistä ei ole säädetty laissa mitään, vaikka ne ovat olleet keskeinen osa koronantorjuntaa ja siihen liittyvää päätöksentekoakin. Lisäksi ne ovat saattaneet sekoittaa jo ennestään monipolvisen viranomaisverkoston toimintaa julkisen vallan käytössä ja sen ymmärrettävyyttä ihmisten silmissä.
Pohdin myös sitä mahdollisuutta, että laissa porrastettaisiin erityyppisiä tartuntatautien aiheuttamia häiriötilanteita ja vaihtoehtoja niissä tarvittaviin perustoimenpiteisiin. Samalla erotettaisiin rajoituspäätöksen tekeminen ja häiriötilannetyypin määrittely toisistaan. Jatkossa hyvinvointialueet voisivat vastata epidemian tason määrittelemisestä. Epidemian taso määriteltäisiin erillisellä, pidemmän aikaa voimassa olevalla päätöksellä. Sen yhteyteen voisi rakentaa vuorovaikutuksellisuutta ja osallisuuttakin paremmin kuin koronan aikana, jolloin kuulemisia ei voitu rajoituspäätösten kiireellisyyden vuoksi järjestää.
Normaaliolot ja poikkeusolot ovat liian karkea jako tämän tyyppisiin häiriötilanteisiin ja siksi tartuntatautilaissa voisi olla ennakkoon määritellyt rajoitustoimet kullekin tilannetasolle. Aluehallintovirasto päättäisi rajoitustoimista tältä pohjalta. Tämänkaltainen toimintamalli toisi rauhaa ja ennakoitavuutta pandemianhallintaan.”
3. ”Tartuntatautilain kytkös kokoontumislain käsitemäärittelyihin tulisi katkaista. Tartuntatautilain pykälän 58 soveltamisalaa tulisi laajentaa siten, että se kattaisi laajemmin erityyppisiä tilanteita, joissa ihmisiä kokoontuu yhteen riippumatta siitä, onko kyseessä yksittäinen tilaisuus vai jatkuva toiminta. Vastaavasti harkintavaltaa rajoitusten asettamisesta ohjattaisiin yleisillä periaatteilla - jotka tartuntatautilaista nyt puuttuvat - asian selvittämisestä ja välttämättömyydestä sekä häiriötilannetyypeistä tarkemmin säätämällä. Synnytettäisiin malli, jossa toimivaltuudet ja niiden käyttö olisi kaikille toimijoille selvempää. Samalla säilytettäisiin joustavuus ja vältettäisiin liiallista yksityiskohtaisuutta.”
Toimintaa on voitava kehittää kokemusten perusteella
Lahti korostaa, ettei hänen tarkoituksenaan ole osoittaa sormella epäonnistumisia tai syyttää mitään tahoa.
”Vaikka tartuntatautilain soveltamisen kaikkia seurauksia ei lain säätämisvaiheessa tunnistettu, on siinäkin vaiheessa tehty paras mahdollinen käytettävissä olevilla tiedoilla. Kukaan ei voinut tietää, mitä tuleman pitää.”
Lahden mukaan keskeistä on nyt hakea uusia ratkaisuja koronapandemian hoidosta saatujen kokemusten perusteella.
”Kaikkeen mahdolliseen ei voida jatkossakaan varautua ennalta. Keskeistä on kyky oppia ja myös vaalia luottamusta toimijoiden, kansalaisten ja viranomaisten kesken. Meidän on voitava puhua avoimesti kehittämiskohteista ja kehittää toimintaa ketterästi.”
Kirjoittaja: Pinja Valkonen
