Maahan tulevien matkustajien koronatestaus on herättänyt runsaasti keskustelua viime aikoina. Toimivaltamme, kuten muidenkin viranomaisten valtuudet koronapandemian torjunnassa, on määritelty tartuntatautilaissa. Nyrkkisääntönä voi kiteyttää, että kunnat ja kuntayhtymät ovat torjuntatyössä operatiivisia toimijoita. Aluehallintoviraston toiminta keskittyy kuntien työn ohjaukseen ja valvontaan, minkä lisäksi voimme tehdä joitakin hallinnollisia päätöksiä. Tässä kirjoituksessa avaamme aluehallintoviraston toimivaltaa koronatestien järjestämisessä ja testeihin määräämisessä.  

Kunnat vastaavat terveystarkastusten ja koronatestausten järjestämisestä alueillaan, myös rajanylityspisteillä. Aluehallintovirasto voi tartuntatautilain perusteella määrätä kunnan järjestämään terveystarkastuksen esimerkiksi tietyssä kulkuneuvossa tai vastaavassa paikassa oleskelleille ihmisille. Käytännössä näin voitaisiin toimia esimerkiksi silloin, jos kunta ei järjestä testausta, joka olisi tarpeen koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi.

Lain mukaan aluehallintovirasto voi päättää, että terveystarkastukseen osallistuminen on henkilölle pakollista, jos se on yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi välttämätöntä. Päätöstä edeltäisi vapaaehtoisen terveystarkastuksen tarjoaminen. Tarkastuksen osana voitaisiin ottaa välttämättömiä näytteitä, kuten koronatesti. Aluehallintovirasto ei ole tehnyt tällaisia päätöksiä toimialueellaan, ei myöskään rajanylityspaikoissa.

Nykyisen tartuntatautilain mukaan aluehallintovirasto ei voi tehdä ihmisjoukkoa, esimerkiksi kaikkia tietystä maasta tai tietyllä kulkuvälineellä tulevia matkustajia, saati kaikkia rajanylityspaikoille ulkomailta tulevia henkilöitä koskevaa ns. massapäätöstä testiin osallistumisen pakollisuudesta. Päätös pitäisi tehdä jokaisesta testattavasta henkilöstä erikseen.

Tasapuolisuus ja yhdenvertainen kohtelu täytyisi huomioida päätöksiä tehdessä: emme voisi tehdä päätöksiä vain yhtenä iltana tietystä maasta saapuville, vaan kaikkia matkustajia tulee kohdella samoin perustein.

Aluehallintovirastojen asiantuntijat vastaavat tartuntatautien torjunnan yhteensovittamisesta ja terveydenhuollon valvonnasta alueellaan muiden työtehtäviensä ohella. Koska rajanylityspisteitä on lukuisia ja maahantulijoita on pisteissä viikon jokaisena päivänä ja lähes kaikkina vuorokaudenaikoina, virastojen resurssit eivät mitenkään riittäisi siihen, että jokaiselle testistä kieltäytyjälle voitaisiin tehdä yksilölliseen harkintaan perustuva päätös.

Koronatestiin osallistumisen lähtökohtana on vapaaehtoisuus

Tartuntatautilain peruslähtökohta terveystarkastuksiin osallistumisessa on vapaaehtoisuus. Lakia laadittaessa ei ehkä ensisijaisesti ole ajateltu tilannetta, jossa nyt elämme, eli globaalia pitkään jatkuvaa pandemiaa, vaan pikemmin pistemäistä ja paikallisin täsmätoimin tehokkaasti torjuttavaa tartuntataudin esiintymää. Lain valmisteluasiakirjassa (hallituksen esityksen perusteluissa) todetaan, että ”tavallisin syy kohdennettuihin terveystarkastuksiin on tartuttavan tuberkuloositapauksen kanssa samoissa tiloissa työssä, koulutuksessa, päivähoidossa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelu. Altistuneet henkilöt ovat yleensä oman terveytensä vuoksi halukkaita tutkimuksiin.”

Suomalaisen oikeusjärjestelmän keskeistä perustaa on perusoikeuksien kunnioittaminen: ihmisen perusoikeuksia tulee rajoittaa mahdollisimman vähän, ja rajoitusten täytyy olla välttämättömiä, tarkkarajaisia ja perusteltuja. Pakottaminen koronatestiin puuttuisi henkilön oikeuteen fyysiseen koskemattomuuteen. Koska testin ottaminen ei Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeen mukaan kokonaan poistaisi karanteenin tarvetta maahan saavuttaessa, on myös pohdittava, milloin pakollista koronatestiä voitaisiin todella pitää välttämättömänä.

Kunnan tai kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi tehdä päätöksen karanteenista henkilölle, jonka on todettu tai perustellusti epäilty altistuneen yleisvaaralliselle tartuntataudille. Päätöksiä karanteenista on tehty erityisesti tartuntaketjujen yhteydessä todetuissa altistumisissa. Aluehallintoviraston toimivallassa ei ole velvoittaa paikallisia kuntien viranomaisia antamaan karanteenimääräystä henkilöille esimerkiksi lentokentillä ja satamissa. Karanteenipäätös perustuu kunnan tai kuntayhtymän tartuntatautilääkärin lääketieteelliseen asiantuntija-arvioon. Yhteistyötä kuntien ja muiden viranomaisten kanssa toki teemme torjuntatyössä monin tavoin.

Tartuntatautilain muutoksista uusia työkaluja taudin torjuntaan myös rajoilla?

Ennakkoon on uutisoitu paljon tartuntatautilain uudistuksista. Maahantulon rajoituksia yritettiin sorvata lakiin jo syksyllä, mutta muutosehdotukset kariutuivat. Nyt uutta lakiesitystä valmistellaan kiireisesti, ja julkisuudessa on pohdittu lakiin mahdollisuutta määrätä maahantulijoita pakollisiin koronatesteihin tekemällä isompia matkustajajoukkoja koskevia massapäätöksiä. Toimivalta olisi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan menossa kunnille tai kuntayhtymille.

Asia ei kuitenkaan ole edelleenkään aivan ongelmaton: millä oikeudellisilla perusteilla laajoja ihmisjoukkoja voidaan määrätä osallistumaan koronatesteihin? Tätä joutuvat lainlaatijat perusteellisesti pohtimaan myös perusoikeuksien näkökulmasta, vaikka kattavien koronatestausten tarkoitus ja tavoite onkin hyvä.

KIRJOITTAJAT
Laura Blåfield, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Pasi Eskola, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Sari Kemppainen, Lapin aluehallintovirasto
Laura Nikunen, Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Katja Paakkola, Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Sami Remes, Itä-Suomen aluehallintovirasto

Kirjoittajat toimivat tartuntataudeista vastaavina aluehallintoylilääkäreinä.

Lisäys 8.2.2021:

Rajalla tapahtuvaa testausta ja sen tarkoituksenmukaisuutta käsitellään myös 5.2. julkaistussa tiedotteessamme "Koronatestaus rajanylityspaikoilla: Matkustajien vastuullinen toiminta on keskeistä taudin torjunnassa".

Blogikirjoituksessa ja tiedotteessa käsitellään erityisesti tartuntatautilain pykäliä 15 ja 16, mutta myös tartuntatautilakia kokonaisuutena (Tartuntatautilaki 1227/2016).