Aluehallintoviraston vastuut ja keinovalikoima koronavirustartuntojen leviämisen estämiseksi määritellään tartuntatautilaissa. Käytännössä aluehallintoviraston toimivalta ulottuu tiettyjen julkisten tilojen sulkemiseen sekä yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten rajoittamiseen silloin, kun koronavirustartuntojen leviäminen uhkaa yksittäistä kuntaa suurempaa aluetta. Koska kokoontumisrajoituksilla puututaan ihmisten perusoikeuksiin, niiden määräämistä täytyy punnita tarkoin monesta näkökulmasta.
Oikeusvaltiossa ihmisen perusoikeudet – esimerkiksi oikeus elämään, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, oikeus työhön ja elinkeinovapaus – ovat painavaa valuuttaa, ja hyvä niin. Perusoikeudet takaavat jokaiselle meistä yhtäläiset mahdollisuudet toimia arvokkaana osana yhteiskuntaa ja saada yhdenvertaista kohtelua julkisen vallankäytön edessä. Julkisen vallan tehtävä on turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Oikeusvaltio- ja hallinnon lainalaisuusperiaatteet raamittavat myös aluehallintoviraston päätöksentekoa, kun määrätään kokoontumisrajoituksia.
Miksi päätökset kokoontumisrajoituksista tulevat niin myöhään – vai tulevatko?
Kokoontumisrajoitusten täytyy tartuntatautilain mukaisesti olla välttämättömiä taudin leviämisen estämiseksi. Rajoitusten täytyy olla oikeassa suhteessa taudin leviämisen riskiin. Lähtökohtana on perusoikeuksien kunnioitus: rajoitetaan vain sitä, mikä kulloisessakin tilanteessa on välttämätöntä eikä vain varmuuden vuoksi.
Meitä on kritisoitu siitä, että annamme kutakin kuukautta koskevat rajoituspäätöksemme liian myöhään, lähellä kuunvaihdetta. Ymmärrämme hyvin, että esimerkiksi tapahtumien suunnittelua helpottaisi aikaisempi tieto tulevista rajoituksista ja että lyhyellä varoitusajalla voi olla haastavaa sopeuttaa toimintaa päätösten mukaisiksi.
Päätöksiä ei voi kuitenkaan tehdä pöytälaatikkoon odottelemaan viikkojen ajaksi. Käytännössä vaatimus rajoitusten välttämättömyydestä tarkoittaa myös sitä, että rajoitukset on suhteutettava ajantasaiseen epidemiologiseen tilanteeseen. Kuukauden takainen tilannetieto voi olla jo auttamattomasti vanhentunutta. Kun tilanne muuttuu nopeasti, muuttuu myös arvio välttämättömistä toimista.
Emme voi myöskään tehdä rajoituksia laajemmin kuin mitä laissa on säädetty. Emme voi esimerkiksi rajoittaa yleisesti ravintoloiden toimintaa, vaan siitä päättävät eduskunta ja hallitus. Yksityisiin kokoontumisiin emme myöskään voi tartuntatautilain perusteella puuttua, ja siksi esimerkiksi yksityisiä juhlia tai opiskelijabileitä ei voi viranomaisten päätöksellä kieltää – sen sijaan voimme suositella näissäkin käyttämään harkintaa ja noudattamaan voimassa olevia ohjeita. Jos tartuntatautilakiin tulee muutosten myötä aluehallintovirastolle uusia toimivaltuuksia, otamme luonnollisesti näitä keinoja tarvittaessa käyttöömme.
Elämmekö epidemiaa kuukausi kerrallaan?
Aluehallintovirasto on toistaiseksi tehnyt päätökset kokoontumisrajoituksista kuukaudeksi kerrallaan. Lokakuussa jatkettiin lähes samankaltaisilla rajoituksilla syyskuuhun nähden, joskin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja opetus- ja kulttuuriministeriön ohje, joka on päätöksen liitteenä ja yli 50 hengen kokoontumisen edellytyksenä, päivitettiin lokakuuta varten.
Jos rajoitukset ovat kuukaudesta toiseen samanlaiset, voisimmeko tehdä pidempikestoisia päätöksiä? Lain mukaan tämä ei ole mahdollista. Tartuntatautilain mukaan kokoontumisrajoituspäätökset voidaan tehdä enintään kuukauden ajaksi kerrallaan, mikä perustuu ajatukseen välttämättömyydestä. Yli kuukauden mittaisia toimia ei ennakkoon voi päättää välttämättömiksi, ei etenkään nopeasti muuttuvassa tautitilanteessa.
Valitun hybridistrategian mukaisesti taudin leviämistä torjutaan nyt keskeisesti reagoimalla paikallisesti tilanteen vaatimalla tavalla: jäljittämällä tartuntaketjut, määräämällä altistuneet karanteeniin ja tarvittaessa määräämällä tiukempia kokoontumisrajoituksia tai tilojen sulkemisia. Kunnilla on näissä toimissa keskeinen rooli. Paikallisella päätöksenteolla puututaan tehokkaasti ja täsmällisesti paikallisiin epidemioihin, ja kun kyse on jo ilmenneiden tartuntaryppäiden hallinnasta ja tartuntaketjujen katkaisusta, voidaan välttämättömänä pitää voimakkaampiakin toimia. Välttämättömät toimet ovat tällöin usein kestoltaan lyhyitä.
Vuorovaikutus ja yhteistyö on keskeistä yhteisessä taistelussa tautia vastaan
Koronaviruksen aiheuttama tilanne on ollut kaikille meistä ennenkokematon ja osalle suomalaisista myös traaginen. Viranomaisille on toki laissa määritelty toimivallat ja vastuut epidemiatilanteessa, mutta tässä laajuudessa ei kriisiä ole voitu ennakoida eikä jokaista yksityiskohtaa etukäteen harjoitella. Lainsäädäntökään ei ole aukoton eikä vastaa jokaiseen pandemian myötä tunnistettuun haasteeseen. Viestintä on varmasti ollut ajoittain sekavantuntuista ja puutteellista, kun asiat ovat paikoin monimutkaisia, toimijoita on monta ja tilanne elää nopeasti. Olemme ottaneet opiksi ja teemme parhaamme niillä resursseilla, joita meillä on käytössä.
Olemme myös kehittäneet ja tiivistäneet yhteistyötä eri viranomaisten kanssa. Kunnilla on tärkeä rooli ja vastuu paikallisten tautiryppäiden hallinnassa, ja sairaanhoitopiirit johtavat alueellista tilannekuvatyötä ja torjuntatoimien koordinaatiota. Sosiaali- ja terveysministeriön valtakunnalliset suuntaviivat sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedot raamittavat koko torjuntatyötä ja luovat pohjaa rajoitustoimien yhdenmukaiselle arvioinnille.
Yhteistyötä tarvitaan ihan kaikilta: tautia voidaan torjua onnistuneesti, kun kaikki kantavat vastuunsa, vievät viestiä osaltaan eteenpäin ja sitoutuvat tartuntojen ehkäisyyn. Tämä tarkoittaa jokaista meistä myös yksilöinä.
Rajoituspäätöstemme tarkoitus ei ole estää elinkeinon harjoittamista, saati tehdä kiusaa yrittäjille tai toimijoille. Kun epidemiatilanne elää jatkuvasti, käytännössä kysymys on tasapainoilusta taudin leviämisen estämisen ja välttämättömien rajoitustoimien sekä avoimen yhteiskunnan ja vapauksien välillä. Meidän on elettävä nopeiden muutosten, epävarmuuden ja tasapainoilun kanssa niin kauan kuin koronavirus leviää keskuudessamme.
Soile Lahti
ylijohtaja, Itä-Suomen aluehallintovirasto
Johanna Koskela
viestintäpäällikkö, Etelä-Suomen aluehallintovirasto
