Sisäilmastoasiat koskettavat meistä jokaista, tavalla tai toisella, ja herättävät toisinaan suuriakin tunteita. Aihe on laaja kokonaisuus, johon liittyy monia haasteita myös viranomaistoiminnan näkökulmasta. Olemmekin miettineet – ja myös edellisissä elämissämme terveydensuojeluviranomaisten edustajina omakohtaisesti havainneet – että kunnan terveydensuojeluviranomaiset tarvitsevat ja ansaitsevat parempaa ohjausta oman työnsä tueksi. Nyt ohjaavan valvontaviranomaisen leivissä meille avautui mahdollisuus tehdä asian eteen itse jotain. Ja mehän teimme!

Otimme siis ohjauksen parantamisen lähtökohdaksi vanhan kunnon DIY (Do It Yourself) tai sillä kotimaisella Tein Itse ja Säästin -periaatteen. Tähän toteamukseen liittyy todellista tee-se-itse -henkeä ja onnistumisen riemua. Yleensä se ei johdu edes siitä, että kuluissa olisi säästänyt, vaan vilpitöntä kokeilemisen viehätystä ja onnistumisen iloa. Säästöt taitavat olla monelle vain iloinen sivutuote, kun omalle työlle ei yleensä hintaa lasketa. 

Ylen kanavilla esitettiin kultaisella 1990-luvulla Kummeli-sketsisarjaa. Tee-se-itse -sähköasentajat Jakke ja Sepi opettivat maallikoille oikein havainnollisesti miten kuka tahansa voi koota vaikkapa jatkoroikan ylijääneistä johdonpätkistä. Jakkea lainatakseni ”turha tähän on sähkömiestä kutsua”.  

Sisäilmastoasioiden ohjauksessa ei tietenkään ole kyse samanlaisista riskeistä, vaikkei kaikki aina nappiin menisikään. Ja toki meillä on pitkä kokemus ja osaaminen terveydensuojelun alalta, vaikka uuden äärellä olemmekin olleet ohjauksen toteuttamisen tavan osalta. Otimme siis rohkeasti uusia askelia ja lähdimme toteuttamaan ohjausta suunnittelemalla ja järjestämällä itse, teemoitettuja tilaisuuksia.

DIY - Kokemus ja kentän kuuntelu Sisäilmastoklinikoiden idean taustalla 

Kunnissa tehdään se konkreettinen terveydensuojelullinen ohjaus- ja valvontatyö, joka lopulta näkyy myös kuntalaisille. Me aluehallintovirastossa puolestaan ohjaamme ja valvomme kuntien terveydensuojeluviranomaisten toimintaa. 

Osana ohjausta suunnittelimme ja toteutimme vuosien 2021−2022 aikana viisi sisäilmastoteemaista verkkotilaisuutta, jotka oli kohdennettu ensisijaisesti kuntien ympäristöterveydenhuollon viranomaisille (tutummin siis eri nimikkeillä toimiville terveystarkastajille sekä terveysvalvonnan johtajille). Mukaan kutsuttiin myös muita viranomaistahoja sekä sidosryhmiä tilaisuuskohtaisesti ja harkintaa käyttäen. Ohjaustilaisuuksien sarjaa kutsutaan nimellä Sisäilmastoklinikat. Klinikoiden toteutusta tuki taloudellisesti myös valtioneuvoston kanslian kansallinen Terveet tilat -ohjelma.

Tilaisuuksien teemoina käsiteltiin oireilua ja sen monitekijäisyyttä, meluasioita, viestintää ja tiedottamista, psykologista tukea ja toimintakykyä sekä viimeisenä teemana hallinnollisia menettelyitä. Miksi valitsimme juuri nämä teemat? Mitä klinikoilla saavutettiin? Ja onko kaikki huolet nyt poispyyhitty? 

Teemat valikoituivat kentältä hankitun omakohtaisen kokemuksen, ohjaavan ja valvovan viranomaisen tehtävissä muodostuneen näkemyksen, valvontakentältä saatujen tietojen sekä esitettyjen toiveiden pohjalta. Kun omakohtaisesti on kokenut tarvitsevansa ja kaipaavansa tukea ja ohjausta muutoinkin haasteellisen, monella tapaa laaja-alaisen sekä keskustelua ja tunteita herättävän asian käsittelemiseen, oli tilaisuuden tullen tartuttava toimeen. Meillä oli halu tehdä asioita uudella tavalla, haastaa rakenteita ja totuttuja toimintatapoja. Se vaatii työtä ja yhteensovittamista. Se vaatii keskustelua ja perustelemista. Se vaatii vahvaa uskoa visioon sekä koordinaatiota. Se vaatii yhteistyötä ja ponnisteluja. Ponnistelut näyttäisivät kantaneet hedelmää, sillä osallistujat ovat olleet tyytyväisiä Sisäilmastoklinikoihin.

DIY - Sisäilmastoklinikoiden tulos heijastuu kuntalaisten arkeen

Sisäilmastoklinikoiden tavoitteiksi on kirjattu kunnan ympäristöterveydenhuollon viranomaisten tukeminen sekä tietämyksen, ymmärryksen, asiantuntijuuden ja palveluhenkisyyden lisääminen. Lisäksi tavoitteena on laaja-alaisen yhteistyön ja viestinnän parantaminen viranomaisten sekä muiden sisäilmastoasioita hoitavien tahojen kesken. 

Tällä on tavoiteltu sisäilmastoaiheisten viranomaistehtävien aiempaa laadukkaampaa, yhtenäisempää hoitamista sekä hyvän hallintotavan lisäämistä. Tavoitteiden saavuttamisen on arvioitu johtavan puolestaan asiakkaiden, toimijoiden ja kuntalaisten kannalta laadukkaampaan ja virtaviivaisempaan palvelutarjontaan alueittain sekä valtakunnallisesti. Ohjauksella on siis pyritty parantamaan myös sinun palvelukokemustasi sekä oikeusturvaasi.

Yhtenä tärkeänä tavoitteena on pidetty osaamisen kehittämisen lisäksi sisäilmastoasioiden parissa työskentelevän terveydensuojeluhenkilöstön työssä jaksamisen ja psykologisen tuen vahvistamista. Henkilöstö joutuu toisinaan ohjaus- ja valvontatehtävissään varsin kuormittaviin tilanteisiin. Resurssit ovat paikoin vähäisiä. Sisäilmastotapaukset voivat olla aikaa vieviä, monitahoisia ja tunteisiin vetoaviakin. Usein terveydensuojeluviranomainen joutuu keskelle asuntokauppa- tai taloyhtiöriitaa, vaikkei heillä ole suoranaista roolia näissä. Ohjaustilaisuuksilla on haluttu antaa eväitä toimia kestävästi näissäkin vaikeissa tilanteissa. 

DIY – Se taisi onnistua sittenkin 

Siis se säästö toteutui myös. Vaikka omia työtuntejahan ei ole laskettu. Osa asiantuntijoista oli mukana ”talkoomentaliteetilla” ja virkatehtävien puitteissa. Osalle on jouduttu asiantuntijatyöstä maksamaan, mutta panos-hyöty-suhde on ollut kannaltamme positiivinen. 

Taulukko 1. Sisäilmastoklinikoiden ohjaustilaisuudet ja niihin osallistuneiden määrä vuosina 2021-2022. 

Osallistuneista keskimäärin 85,7 prosenttia edusti kunnan terveydensuojeluviranomaista (blogin valmisteluaikataulun johdosta huomioitu neljä ensimmäistä tilaisuutta). Loput osallistuneista edustivat eri sidosryhmiä ja asiantuntijatahoja (mm. elintarvikevalvonta, työsuojelu, opetustoimi, tutkimus, terveydenhuolto) hieman teeman mukaan vaihdellen. 

Palautteen perusteella klinikkatilaisuudet on koettu pääosin (n. 95–100 prosenttia vastanneista) erittäin tai melko hyödyllisiksi (blogin valmisteluaikataulun johdosta huomioitu neljä ensimmäistä tilaisuutta). 

Olemme osallistaneet ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköitä ohjaustilaisuuksien valmisteluun, mikä on tuonut kokonaisuuteen lisäarvoa myös sisäilmastoasioihin liittyvän tilannekuvan kirkastumisen myötä. Valmistelun osana valvontayksiköt ovat kirjanneet kentällä vallitsevaa tilannetta, käytänteitä, tarpeita, epäkohtia ja  kysymyksiä, minkä arvelemme edistävän osaltaan myös lainsäädännön uudistamista.

Hankekokonaisuudella tavoiteltiin myös merkittävää kansallista vaikuttavuutta ja näkyvyyttä aluehallintovirastolle sekä ympäristöterveydenhuollon terveydensuojelun toimialalle. Tässä olemme ainakin osittain onnistuneet ensimmäisen toimintakauden aikana, koska mielenkiinto Sisäilmastoklinikoita ja klinikoiden toteutustapaa sekä vaikuttavuutta kohtaan on kasvanut eri tahoilla. Pyrimme myös tällä blogikirjoituksella tekemään osaltamme näkyväksi aluehallintovirastoissa tehtävää laaja-alaista yhteistyötä.

DIY – Tee-se-itse -meiningillä kohti tulevaa

Ohjaustilaisuuksien sarja on saamassa jatkoa, ja näin ollen myös viranomaistoiminnan kehitystä ja ihmisten oikeusturvan parantamista jatketaan. Sama DIY-asenne kulkee mukana edelleen.

Ehkä juuri Sisäilmastoklinikoiden innoittamana aluehallintovirastot ovat saamassa tukea ohjaus-työhönsä myös sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä Valvirasta. Myös muilta tahoilta on osoitettu hieman epäilevän alun jälkeen orastavaa mielenkiintoa Sisäilmastoklinikoita ja niiden toteutustapaa kohtaan.

Sisäilmastoklinikat ovat varmasti avanneet myös ohjaavien viranomaisten silmät erilaisille kehityskohteille, niin toiminnan kuin lainsäädännönkin osalta. Yhteisenä tahtotilana on jatkaa ohjaustoimintaa, ja näin askel askeleelta pyritään tukemaan sisäilmastoasioiden parissa työskenteleviä terveydensuojeluviranomaisia. 

Kirjoittajat: Tomi Kekki ja Lari Hölttä, ympäristöterveydenhuollon ylitarkastajat Etelä- ja Itä-Suomesta
 

Millaisia vaikutuksia suunnitelmallisella valvonnalla on?
Millaista on laadukas ympäristöterveydenhuolto?
Millä tavalla vaikutuksia ja laatua voidaan arvioida ja mitata?
Miten valvontasuunnitelmien arvioinnin kautta voidaan arvioida valvonnan vaikuttavuutta?

Aluehallintovirastolle on asetettu lainsäädännössä velvoite ohjata ja valvoa ympäristöterveydenhuoltoa alueellaan ja arvioida kuntien ympäristöterveydenhuollon järjestämistä ja toteuttamista. Arvioinnilla tarkoitetaan järjestelmällistä tarkastelua, jolla selvitetään kunnan toiminnan lainsäädännön- ja suunnitelmienmukaisuutta sekä toiminnan tehokkuutta ja sopivuutta tavoitteiden saavuttamiseksi. Arvioinnin tuloksia käytetään valvontayksiköiden valvonnan valtakunnallisessa ohjauksessa sekä lainsäädännön uudistamisessa. Arviointi- ja ohjauskäynnin tavoitteena on turvata valvonnan laatu ja yhtenäisyys sekä edistää resurssien tarkoituksen mukaista kohdentamista riskiperusteisesti. Arviointikohteen valvontaa ja muuta viranomaistoimintaa kehitetään tehtyjen arviointihavaintojen pohjalta.

Aluehallintovirasto nostaa arviointiraporteissa esiin valvontayksikön toiminnasta hyviä käytäntöjä ja vahvuuksia, esittää kehittämiskohteita ja -ehdotuksia, antaa tarvittavaa ohjausta sekä nostaa esiin korjattavia asioita. Korjattavista asioista voidaan käynnistää aluehallintovirastossa erillinen valvonta-asia. Arvioinnissa kerättyä tietoa hyödynnetään valvonnan ohjauksen kehittämisessä. Käynneillä todettuja valvontayksikön ”hyviä käytäntöjä” jaetaan valtakunnallisesti. Aluehallintovirasto hyödyntää niitä myös ohjatessaan kuntia, lainsäädäntömuutosesityksissä ja viranomaisyhteistyössä. Arviointikohde saa lisäksi arvion toiminnastaan ja ehdotuksia toimintansa parantamiseksi tai kehittämiseksi.

Esittelin vuonna 2007 sosiaali- ja terveysministeriölle, silloiselle keskusvirastolle sekä lääninhallituskollegoille kunnallisen ympäristöterveydenhuollon arviointiin liittyviä asiakohtia ja eri lähteiden sisältöjä, joita voitaisiin hyödyntää jatkossa valvontasuunnitelmien ja näiden toteutumisen arvioinnissa. Ehkä on aika palata niin sanotusti juurille, kun yhä pohditaan mitkä ovat valvonnan onnistumisen arvioinnin kriteerit ja miten valvonnan onnistumista voidaan mitata tai arvioida myös vaikuttavuuden kannalta.

Kuntien ympäristöterveydenhuollon tulee laatia selvitys valvontasuunnitelmansa toteutumisesta toimielimelle vuosittain – mitkä ovat mittarit millä toteutumista mitataan, miten valvonnan vaikuttavuutta mitataan? Miten lainsäädäntö ja valvontaohjelmien tavoitteet huomioidaan toteutumisen mittaamisessa? Valtakunnallisia mittareita ei ole vieläkään.

Seuraavassa yritän avata vaikutusten arvioinnin kriteeristöjen dilemmaa. Kirjoituksen tausta-aineistona olen hyödyntänyt lähinnä samasta aiheesta kirjoitettua kirjallisuutta.

Jokaisen yksikön tulos on ”tapauskohtainen” ja aluehallintovirasto joutuu tätä ”tapauskohtaista” toteuma-arviointia tutkimaan myös ”tapauskohtaisesti”. Valvontayksiköt eivät ole tasaveroisia lähtökohdiltaan, tämän vuoksi näiden toteuma-arviointien vertailu keskenään ei ole mahdollista. Arviointi vaatii aluehallintovirastolta yksikkökohtaista käsityötä, vaikka joidenkin asiakohtien arvioinnissa voidaan käyttää yleiskriteereitä tai –arviointiasteikkoja.

Mikä on 2020-luvulla aluehallintovirastojen ja keskusviranomaisten arviointien ”vaikutus” järjestelmässä, kun arviointia aiotaan hyödyntää paikallisen ympäristöterveydenhuollon valvonnan kehittämisessä, valvonnan toimivuuden varmistamisessa sekä ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman ja toimialakohtaisten valvontaohjelmien laadinnassa?

Periaatteessa vaikutukset voivat olla hyvin merkittäviä: ehkäistään ruokamyrkytyksiä, vesivälitteisiä epidemioita ja muita terveydellisiä haittoja. Tehokkaalla ennalta ehkäisyllä voidaan säästää huomattavia summia esimerkiksi terveydenhuollossa.

Tavoitteeseen päästäkseen tulee ratkaista:

• millaisia arviointikriteereitä tai onnistumisen kuvaajia kunnallisen ympäristöterveydenhuollon vaikutusten ja laadun arvioinnissa voidaan käyttää,
• millaisia laatutekijöitä ympäristöterveydenhuollon valvonnasta voidaan tunnistaa ja käyttää arvioinnissa,
• millaisia mittaus- tai tiedonhankintavälineitä edellä mainittujen kriteerien ja laatutekijöiden arvioinnissa voidaan käyttää ja
• millainen seurantajärjestelmä kunnallisen ympäristöterveydenhuollon laadun ja vaikutusten arvioinnissa olisi hyödyllinen?

Valtakunnallisesti yhtenäinen arviointivälineistö?

On odotettu, että joku taho laatii valtakunnallisesti yhtenäisen arviointivälineistön, jonka avulla voidaan valvontatoimen vaikuttavuutta mitata. Arviointivälineiden käyttökelpoisuus edellyttää, että koottavat tiedot rajataan kaikkein oleellisimpiin. Toimiva arviointimalli on aina eräänlainen kompromissi kattavasta ja käytännöllisestä arviointivälineestä. Edellytyksenä tälle on, että välineet kuvaavat uskottavasti valvonnan onnistumista ja aikaansaannoksia, välineet ovat perusteltuja ja kohtuullisen helppokäyttöisiä.

Olisi luotava arviointijärjestelmä, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

• arviointikriteerit vastaavat toiminnan tavoitteita ja laatuvaatimuksia,
• arviointikriteerit ja tunnusluvut ovat perusteltuja ja hyväksyttäviä, sekä kuntien valvontaviranomaisten, aluehallintovirastojen että ohjaavien keskusvirastojen hyväksymiä,
• ehdotetut arviointivälineet tuottavat uskottavia tuloksia ja
• arviointimalli ja välineet ovat suoraan käyttöönotettavia ja kohtuullisen helppokäyttöisiä (valvontasuunnitelman ja valvontakohdetietojärjestelmän hyödyntäminen).

Tuottavuusarvioinnissa tulee käyttää koottua tietoa valvontatyön suoritteista ja kustannuksista. Valvonnan maksullisuuden myötä on opittu laatimaan suoritteiden kustannuslaskelmia ja määrittelemään omakustannushintoja, joita seurataan valvontasuoritteiden yksikkökustannuksina. Tuottavuuden arviointia on mahdollista tehdä sitä mukaa, kun työajan käytöstä on seurantatietoja.

Kuntien ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmien arvioinnin perusteet ja lähtökohdat

Kuntien tulee valvontasuunnitelmien arvioinneissaan kuvata tarkastusten kattavuutta, tarkastusten ja viranomaisnäytteiden määrää valvontakohdetyypeittäin sekä valvonnasta saatujen tulojen kohdentumista.

Valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnissa on kuntien tarkasteltava, kuinka kattavasti suunniteltu toiminta ja siten suunnitellut tarkastukset ovat toteutuneet. Valvonnan kattavuus arvioidaan valvontakohdetyypeittäin. Kattavuutta kuvataan esimerkiksi liittämällä arviointiin selvitykset toteutuneiden tarkastusten lukumäärästä ja viranomaisnäytteenotosta valvontakohdetyypeittäin sekä valvontaprojekteihin osallistumisesta.

Kuntien tulisi toteuma-arvioinneissaan kertoa syyt tai perustelut mahdollisten toteutumatta jääneiden tavoitteiden osalta tai mahdolliset poikkeamat sekä vaadittavat toimenpiteet (esimerkiksi päätökset, resurssilisäykset, toiminnan muuttuminen, painopisteiden tarkentuminen), jotta tavoitteet voidaan toteuttaa seuraavalla tarkastelujaksolla.

Arviointikriteerinä on huomioitava myös valtakunnallisten painopisteiden ja valvontayksikön alueen painopisteiden valvonnan toteutuminen. Arvioinnissa tulee tarkastella erityyppisiin tarkastuksiin ja kohteisiin käytettyä aikaa ja verrata sitä suunniteltuun ajankäyttöön.

Kuntien tulisi arvioinneissaan esittää tarkastuksilla esiin tulleiden epäkohtien määriä ja laatua. Samoin tulee kertoa kunnan viranomaisten toimenpiteitä esiintyneiden epäkohtien korjaamiseksi ja asioiden saattamiseksi lainmukaiselle tasolle (lainsäädännön toimeenpanon valvonnan seuranta).

Toteutumisen arvioinnissa tulee esittää arvio valvonnan voimavarojen riittävyydestä suhteessa valvontatarpeeseen ja suunniteltuun toimintaan sekä paljonko resursseja on käytetty suunnitelmalliseen valvontaan ja muihin viranomaistehtäviin.

Valvontasuunnitelmaan tulee sisällyttää ympäristöterveydenhuollon organisaatioon liittyviä asioita kuten henkilöstön pätevyysvaatimukset ja osaamisen ylläpitäminen, erikoistuminen eri osa-alueisiin, toimivallansiirto- ja maksutaksapäätökset, tarkastuskäyntien yhdistelyt, voimavarojen käytön etukäteinen suunnittelu, laatuasiat, varautuminen häiriötilanteisiin, yhteistyö eri viranomaisten ja yhteistyötahojen kanssa, viestintä ja tiedottaminen.

Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontatoiminnalle asetettuja yleisiä vaatimuksia:

• Valvonnan on oltava niin kattavaa, että kaikki terveyttä vaarantavat tekijät voidaan tunnistaa ja ehkäistä ennen kuin niistä aiheutuu haittaa asukkaille ja kuntalaisille.
• Valvontaan siellä, missä on perusteluja riskejä, koska resurssit ovat niukat ja rajalliset on valvontatoimet suunnattava todellisen valvontatarpeen (riskinarviointiin perustuen) mukaan.
• Valvonnan on kyettävä saamaan välittömiä tuloksia niin, että toiminnanharjoittajat itse varmistavat toiminnan terveellisyyden (omavalvonta). Tällöin asiakkaiden ja kuntalaisten havaitsema epäkohta on mahdollisimman vähäinen ja samalla kyetään palvelemaan heitä niin, että havaitut haitat ja ongelmat poistetaan mahdollisimman nopeasti.
• Valvonnan on vaikutettava välillisesti toiminnanharjoittajiin niin, että nämä pitävät etujensa mukaisena toimia huolellisesti, jolloin määräysten vastaisia näytteitä tai olosuhteita on mahdollisimman vähän ja asukkaat kokevat elinympäristönsä tältä osin terveelliseksi.

Kunnallisen vaikuttavuuden arvioinnissa on tarkasteltava hyötyjen suhdetta tarpeisiin ja tavoitteisiin, missä määrin on kyetty saavuttamaan tavoiteltavan hyödyn tai missä määrin on kyetty tyydyttämään havaitut tarpeet ja millaiset tuotokset saavat aikaan toivottuja vaikutuksia.

Valvonnan vaikutusten arvioinnin yleiset lähtökohdat

Arviointiin liittyy toiminnan tavoitteiden toteutumisen analysointi. Keskeiset arvokäsitteet ovat vaikuttavuus, tarkoituksenmukaisuus, kustannustehokkuus ja vaikutusten pysyvyys. Arvioinnissa hyödynnetään vertailevaa näkökulmaa – käytännön arviointiasetelmien vertaamista erilaisiin kontrolli- ja vertailuryhmiin. Kuntien vertailu on mahdollinen vain, kun käytetään useita kriteereitä samanaikaisesti.

Itä-Suomen aluehallintovirasto on korona-aikana tehnyt kaikkien alueen kuntien ympäristöterveydenhuollon toiminnan arviointia ns. asiakirja-arviointina. Yhtäaikaisesti on tarkasteltu valvontayksiköiden valvontasuunnitelmat, toimivallan siirtopäätökset ja maksutaksapäätökset.

Valvontatyötä tekevien viranomaisten vaikutuskanavat ovat rajattuja ja vaikutusketjut moniportaisia. Vaikutusten ja laadun arviointi on osa toiminnan tuloksellisuuden ja tehokkuuden arviointia. Vaikuttavuuden arvioinnissa tarkastellaan hyötyjen suhdetta tarpeisiin ja tavoitteisiin. Vaikutukset näkyvät viime kädessä jonkin asian tilan paranemisena tai tiettyjen ongelmien ja haittojen vähäisyytenä tai puuttumisena kokonaan. Valvonnan tulokset näkyvät parhaiten havaittujen haittatekijöiden vähentämisessä ja poistamisessa.

Kuntien tulisi panostaa oman toimintansa toteutumisen arviointiin ja asettaa tavoitteet sekä laatia kriteeristö vaikuttavuuden mittaamiseen. Itä-Suomen aluehallintovirasto on arviointi- ja ohjauskäynneillään ohjeistanut ympäristöterveydenhuollon yksiköitä, että ympäristöterveydenhuollon toteuttamien viranomaistehtävien vaikuttavuutta, ennalta ehkäisevän työn määrää sekä merkitystä terveellisen elinympäristön kannalta olisi tuotava esiin aiempaa aktiivisemmin muun muassa suunniteltaessa, strategian laadinnassa sekä osana sidosryhmäyhteistyötä.

Vaikutusten arvioinnin tavoitteiden tulee olla käytännöllisiä. Tarkoituksena on tuottaa arviointitietoja, jotka kertovat esimerkiksi onko toiminnan nykyinen kohdentuminen perusteltua tai seuraako nykyisistä toimintatavoista konkreettisia hyötyjä. Vaikutusten arvioinnilla ei pyritä lopullisiin vastauksiin valvontatyön yhteiskunnallisesta arvosta – ovatko valvonnan hyödyt suuremmat kuin sen kustannukset.

Laadun arvioinnissa tarkastellaan miten hyvin toiminta vastaa tarkoitustaan ja niitä tarpeita, joita sen pitää tyydyttää. Vaikutusten ja laadun arviointia voidaan mitata joidenkin asioiden määränä, joka korostaa useiden kriteereiden käyttöä samanaikaisesti. Arvioitaessa toimintaa monesta näkökulmasta voidaan varmistaa, että toiminnan laadulliset seikat sisältyvät kuvauksiin.

Arvioinnin käyttökelpoisuus riippuu muun muassa siitä,

• miten uskottavasti tiedot kertovat kunnallisen valvonnan onnistumisesta,
• miten hyväksyttäviä arviointivälineet ovat lähtökohdiltaan sekä
• miten helppokäyttöisiä tai käytännöllisiä arviointivälineet ovat jatkuvassa seurannassa.

Yleensä laadulla viitataan tuotteiden ja palvelujen toivottaviin ominaispiirteisiin eli sellaisiin tekijöihin, jotka tuottavat hyötyä asiakkaille tai laajemmalle yhteisölle. Vaikutusten arvioinnin tavoitteena voi olla erimerkiksi aiottujen (suunniteltujen, tavoiteltujen) ja ei-aiottujen sekä myönteisten ja kielteisen vaikutusten systemaattinen identifiointi.

Vaikutusten arvioinnin keskeiset kriteerit ovat

• ohjelmien, suunnitelmien tarvelähtöisyyden todentaminen,
• vaikuttavuus (missä määrin asetetut tavoitteet ovat saavutettu),
• kustannustehokkuus (missä määrin vaikutukset olisi saatu aikaan tarkoituksenmukaisella tavalla resurssien käyttöä lisäämällä),
• vaikutusten pysyvyys (todennäköisyys, missä määrin ohjelman, suunnitelman vaikutukset jäävät voimaan ohjelma- tai suunnitelmakauden päättymisen jälkeen),
• institutionaaliset vaikutukset (toiminnan kehittymisen heijastusvaikutukset) ja
• sisäinen suorituskyky (miten valvontaprosessi on kokonaisuudessaan toteutunut).

Arviointinäkökulmiin liittyviä käsitteitä eli arviointikriteereitä

Vaikutusten tavoitteena voidaan selvittää esimerkiksi:

• millaisia arviointikriteereitä tai onnistumisen kuvaajia kunnallisen ympäristöterveydenhuollon vaikutusten ja laadun arvioinnissa voidaan käyttää,
• millaisia laatutekijöitä valvonnan tarkastustoiminnassa voidaan tunnistaa ja käyttää arvioinnissa,
• miten kuntien valvontasuunnitelma (kunnan omaa arviointia, raportointietoja) voidaan käyttää vaikutusten kriteerien ja laatutekijöiden arvioinnissa,
• millainen arviointijärjestelmä kunnallisen ympäristöterveydenhuollon laadun ja vaikutusten arvioinnissa olisi hyödyllinen ja
• millaisia valvonnan toiminnalliseen laatuun tai vaikuttavuuteen liittyviä, aluehallintoviraston arvioinnissa tehtyjä havaintoja ja kehittämisehdotuksia voidaan liittää valvontayksikkökohtaisiin arviointiraportteihin ja kuinka niitä seurataan.

Itä-Suomen aluehallinvirasto on tehnyt erillisen valvontahankkeen ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden arviointi- ja ohjauskäynneillä esitettyjen kehittämis- ja korjaustoimenpiteiden toteutumisesta. Arviointi- ja ohjauskäyntejä koskeva jälkivalvonta oli edellisen ohjelmakauden osalta toteutettu kootusti kaikkiin valvontayksiköihin ohjelmakauden viimeisen arviointi- ja ohjauskäynnin raportoinnin päätyttyä.

Arviointitehtävässä otetaan huomioon hyvän valvonnan kriteerit, ja miten valvonnan toimivuus liittyy sääntelyn noudattamiseen ja sääntelyn tuottamiin vaikutuksiin. Ilman tietoon perustuvaa ennakkoon suunniteltua valvontaa, valvontaviranomainen itse päättää mitä ja miten valvontaan, mitä sillä tavoitellaan ja mihin resursseja käytetään. Tietoa tarvitaan myös siinä vaiheessa, kun arvioidaan valvontatoiminnan vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Tietoa tulee myös analysoida, jotta voidaan toimintaa kehittää ja kohdentaa resursseja oikea-aikaisesti ja oikeaan paikkaan.

Ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden tulisi itsearvioida omaa toimintaansa ja hyödyntää arviointiraportteja joustavasti. Yksikkö voi luoda myös omat mittaristot ja kriteerit omien tavoitteittensa mittaamista varten. Tärkein mittari on asiakastyytyväisyys ja asiakasnäkökulman huomioon ottaminen kaikessa toiminnassa.

Valvonnan vaikuttavuus – onko se periaatteessa ongelmallista määrittää? Mitä ja miten valvonta vaikuttaa välillisesti todelliseen lopputulokseen, kuten terveyshaittojen kustannusten pienenemiseen tai sairastuneiden määrän vähenemiseen. Pelkästään suunniteltujen tarkastusten lukumäärä suhteessa toteutettuihin tarkastuksiin ei kuvaa vaikuttavuutta. Vaan se, miten havaitut epäkohdat korjataan, jotta mahdolliset haitat ja riskit olisivat mahdollisimman pieniä.

Kirjoittaja

Anne-Kaarina Lyytinen
ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto

Tausta-aineistot:

Arviointivälineitä kunnalliseen ympäristöterveydenhuoltoon. Terho Vuorela 1996
Arviointi. Arviointitiedon luonne, tuottaminen ja hyödyntäminen. Petri Virtanen 2007
OECD, Regulatory enforcement, and inspections https://www.oecd.org/gov/regulatory-enforcement-and-inspections-9789264208117-en.htm. 2014

Arvioinnin periaatteen (mukaillen Virtasen, 2007 aineistoa) liitteet:

Liitteet

1. liite: Suunnitelma-arvioinnin tarkistuslista

2. liite: Arvioinnin tekijöille suunnattu, toimintaa ohjaava tarkistuslista

3. liite: Arvioinnin tarkistuslista

4. liite: Arviointitoiminnan standardit, laatustandardit ja hyvät käytännöt

5. liite: Suunnitelmien vaikuttavuuden arvioinnin tarkistuslista

Aluehallintovirastot ohjaavat ja valvovat kuntien ympäristöterveydenhuollon tehtäviä. Yksi tärkeä tehtävä on häiriötilanteisiin varautuminen. Ympäristöterveydenhuollon tehtävillä (ympäristöterveys, elintarviketurvallisuus, talousvesi) on merkittävä vaikutus yhteiskuntaan ja sen toimivuuteen sekä häiriötilanteista palautumiseen (resilienssiin). 

Näiden normaalioloissa varsin näkymättömien tehtävien kriittistä merkitystä kuvannee tehtävien vaikutusten ja merkitysten lisääntynyt näkyvyys koronatilanteen aikana. Kaikki ympäristöterveydenhuollon tehtäviä tekevät kuuluvatkin valtioneuvoston määrittämään yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisten alojen henkilöstöön. Kuntien ympäristöterveydenhuollon viranomaiset ovat saaneet suojelutyön suojan tehtäviensä suorittamiseksi myös mm. lakkojen aikana.

Häiriötilanteessa viranomaisyhteistyö on paikallista, alueellista ja valtakunnallista - tilannekuvan sekä ohjauksen merkitys korostuu

Pandemiahäiriötilanteissa ympäristöterveydenhuollon tehtävissä erityisesti yhteys tartuntatautilakiin ja laaja-alaiseen viranomaisyhteistyöhön korostuu alueellisen tilannekuvan kokoamisen ja valvontatehtävien ohjaamisen kautta. Tartuntatautilain (Tartuntatautilaki 1227/2016 § 59 b mom. 4) mukaisissa tehtävissä toimivat myös kuntien elintarvike- ja terveydensuojelun viranomaiset.

Tartuntatautitilanteissa ja asioissa, joissa kuntien viranomaiset tekevät tarkastuksia, aktivoituu aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon ylitarkastajien ja läänineläinlääkäreiden rooli kuntien viranomaisten ohjaamisessa. Myös aluehallintoviraston tartuntatautitehtävistä vastaavat aluehallintoylilääkärit sekä valmius- ja pandemiaryhmän terveydenhuolto- ja terveydensuojeluviranomaiset ovat mukana tässä yhteistyössä etenkin ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Koronatilanteessa Itä-Suomen alueella aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon yksikkö tiivistikin varautumisen ohjausta ja viranomaisyhteistyötä vuoden 2020 helmikuussa Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskusten vesihuollon asiantuntijoiden ja kuntien ympäristöterveydenhuollon viranomaisten kanssa.

Aluehallintovirastojen terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaisen roolit sekä erityislainsäädännön tavoitteet korostuvat myös monissa muissa häiriötilanteissa.  Tällöin ensisijaisiksi tehtäviksi nousevat kuntien ympäristöterveydenhuollon viranomaisten ohjaustehtävät, alueellisen ympäristöterveydenhuollon tilannekuvan muodostaminen sekä valmius- ja pandemiaryhmän toimintaan osallistuminen toimialansa asiantuntijana. 

Tilannetta hoidetaan tiiviissä yhteistyössä aluehallintovirastossa tartuntataudeista vastaavan aluehallintoylilääkärin, terveyden- ja sosiaalihuollon sekä opetus- ja kulttuuritoimen kanssa. Valtakunnallisesti tilannetta puolestaan hoidetaan yhteistyössä, jossa ovat mukana myös Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran, sosiaali- ja terveysministeriön (STM), Ruokaviraston, maa- ja metsätalousministeriön (MMM), ELY-keskusten sekä asiantuntijalaitosten, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Työterveyslaitoksen (TTL) ja Säteilyturvakeskuksen (STUK) edustajat.

Ympäristöterveydenhuollon tavoitteena on turvata terveellinen ja turvallinen elinympäristö niin normaalioloissa kuin häiriötilanteissa

Aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon tavoitteena on turvata ihmisille terveellinen ja turvallinen elinympäristö valvomalla ympäristöterveydenhuollon säädösten ja määräysten noudattamista. Tehtävässä ohjataan ja valvotaan myös varautumisen uhkakuvien aiheuttamien riskien hallintaa, häiriötilanteiden ja poikkeusolojen erityislakien mukaisesti.

Lähes kaikki erilaiset häiriötilanteet edellyttävät toimia terveyshaittojen vähentämiseen tai poistamiseen. Talous- ja uimavesi- sekä elintarvikevälitteiset sairaudet ja epidemiat ovat merkittävä kansanterveydellinen uhka. Esimerkiksi listeria- tai EHEC-epidemiat voivat pahimmillaan aiheuttaa useita kuolemantapauksia. Edelleen eläintautien torjunnalla on merkittävä kansantaloudellinen vaikutus.

Koronatilanteessa tartuntatautilain ns. väliaikaisten pykälien perusteella kunnan terveydensuojelulain ja elintarvikelain toimivaltaiset viranomaiset saivat toimialakohtaisten tarkastusten yhteydessä tarkastaa myös tartuntatautilain mukaisten velvollisuuksien ja rajoitusten sekä niitä koskevien päätösten noudattamista. Aluehallintovirasto teki myös tarkastuspyyntöjä tekemiensä päätösten toteutumisen valvomiseksi. Itä-Suomessa tällaisia tarkastuspyyntöjä ei tarvinnut tehdä, mutta kuntien terveydensuojelu- ja elintarvikeviranomaiset ohjasivat aktiivisesti toiminnanharjoittajia yhteistyössä tartuntatautivastaavien kanssa.

Suunnitelmallisuuden ja valvonnan tavoitteena on häiriötilanteiden onnistunut hoitaminen sekä nopea toipuminen

Koronatilanne sekä Venäjän hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut monenlaisia varautumistoimenpiteitä ympäristöterveydenhuollon tehtäväkentässä. Aluehallintovirasto on kutsunut viranomaisia koolle useisiin yhteistyöpalavereihin alueellisen tilannekuvan selvittämiseksi. Kokoontumisten aiheina ovat olleet mm. tartuntatautilain mukaisten asioiden tarkastukset, vainajien käsittely, säteilyasiat, viranomaisten välinen viestintä (Virve), maahanmuutto ja terveelliset olosuhteet, lemmikkieläimet, talousveden laadun häiriötilanteet, raaka-aineiden ja varaosien hankinnat, laitekalibroinnit, laboratoriopalvelut sekä henkilöstöresurssien turvaaminen.

Kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu yhteistyössä muiden viranomaisten ja laitosten kanssa myös laatia suunnitelma elinympäristöön vaikuttaviin häiriötilanteisiin varautumiseksi sekä häiriötilannesuunnitelma talousveden laadun turvaamiseksi. Suunnitelmat on sovitettava yhteen kunnan tai kuntien valmiussuunnitelman yleisen osan sekä kunnan muiden toimialojen valmiussuunnitelmien kanssa. Toimintaa täytyy suunnitella ennakolta ja harjoitella siten, että häiriötilanteessa pystytään ehkäisemään, selvittämään ja poistamaan häiriön aiheuttamat terveyshaitat, häiriön vaikutukset saadaan rajoitettua mahdollisimman vähäisiksi ja häiriöstä toipuminen saadaan käyntiin nopeasti.

Talousveden laadun turvaamisessa kunnan terveydensuojeluviranomaisen on tärkeää tehdä yhteistyötä useiden eri toimijoiden kanssa. Näitä tahoja ovat mm.

•    vesilaitos
•    tartuntataudeista vastaava lääkäri
•    kunnan ympäristönsuojeluviranomainen
•    pelastuslaitos
•    Ely-keskus
•    toiminnanharjoittajat, joiden häiriötilanteesta voi aiheutua veden saastumista vedentuotantoketjussa sekä 
•    toiminnanharjoittajat, joille talousveden laadulla on erityisen suuri merkitys.

Valvonnan tavoitteena on huolehtia siitä, että vettä toimittavan laitoksen veden laatu täyttää lainsäädännössä asetetut laatuvaatimukset, ja siten ehkäistä talousvesivälitteisten epidemioiden syntyminen. Suomessa esiintyy vuosittain noin 2–6 vesiepidemiaa, joiden kustannukset voivat suurimmillaan nousta useisiin miljooniin euroihin. Nokian kaupungin vesiepidemian kustannukseksi vuonna 2007 on arvioitu 4–5 miljoonaa euroa, jonka lisäksi valtio osallistui kustannuksiin miljoonan euron valtionavustuksella ja vakuutusyhtiöt noin 0,5 miljoonan euron korvauksilla. Nokian tapauksessa kulut aiheutuivat muun muassa puhtaan veden toimittamisesta, vesijohtoverkon puhdistamisesta ja terveydenhuollon menoista. Nokian vesikriisi aikanaan aiheutti yli 8 000 ihmisen sairastumisen sekä yhden kuolonuhrin.

Hyvällä tiedonkululla varmistetaan terveysturvallisuutta 

Tartuntatautilaki edellyttää myös tietojen vaihtamista eri viranomaisten kesken, jotta viranomaiset voivat suorittaa laissa säädettyjä tehtäviään. Tällainen tilanne voi olla, kun esimerkiksi epäillään tai todetaan juomaveden tai elintarvikkeen välityksellä leviävää epidemiaa, elinympäristön mikrobien aiheuttamaa tai eläinten levittämää tartuntaa. Elintarvike- tai vesivälitteisten epidemioiden selvittämistä varten kunnissa on oltava selvitystyöryhmä.

Onneksi Itä-Suomessa ei ole tapahtunut yhtään vesivälitteistä epidemiaa tällaisena poikkeusaikana, vaikkakin putkirikkoja ja verkoston veden keittämiskehotuksia sekä kloorauksia on jouduttu tekemään. Häiriötilainteisiin on varauduttu ja varaudutaan koko ajan ja viranomaisyhteistyö Itä-Suomessa on hyvällä tasolla myös ympäristöterveydenhuollon toimialalla.

Anne Kaarina Lyytinen
ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto 
 

Sisäilmaoireilu julkisissa rakennuksissa – onko mukana liioittelua ja vähättelyä? Aiheena sisäilmasto-ongelmat herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Koskipa asia koulua tai päiväkotia ja olipa epäilyn luonne millainen tahansa, monella tuntuu olevan vankka mielipide asiasta. Isoin peikko ja suurin terveysuhka ihmisten mielissä on kosteus- ja homevauriot. Kuitenkin ilmanvaihdon puutteet ovat yleensä aina mukana ongelmatilanteissa. Ovatko sisäilmaongelmat mielipidekysymyksiä ja voisiko viestintä sisäilma-asioista olla parempaa?

Rakennus on syytön, kunnes toisin todistetaan

Viime aikoina on julkisuudessa keskusteltu näytön vahvuudesta oletetun sisäilmaoireilun ja rakennuksen vaurioiden välillä. Tutkimuksissa rakennuksen vaurioita ja epäkohtia, mikrobilöydöksiä ja käyttäjien oireilua ei ole pystytty yksiselitteisesti liittämään toisiinsa. Syytä ja sen seurausta ei siis ole osoitettu.

Näiden toteamusten perusteella on jopa esitetty tulkintoja, että viranomaiset eivät suhtaudu vakavasti oireiluun. Jokainen sairastuminen tai oireilu ovat aina vakavia asioita ja viranomaiset suhtautuvat niihin vakavuudella. Oireilu on yksi keskeinen tieto, kun arvioidaan rakennuksen tilannetta.

Kuitenkaan ei voida ajatella, että joka ainoa oire johtuu aina rakennuksesta. Se, että uskoo, että rakennus aiheuttaa haittoja, ei aina tarkoita, että niin tosiaan on. Esimerkiksi ihmisten muut sairaudet ja kotien olosuhteet sekä työpaikan ilmapiiri ja työtilanne vaikuttavat oireisiin. Muutaman ihmisen oireet suuressa ihmismäärässä ovat hankalia tulkinnan kannalta, mutta suurempi oireileva ryhmä kertoo jo paljon enemmän. Sisäilmasto-ongelmien ratkaisussa on siis aina kaksi lähtökohtaa: hoidetaan ihminen kuntoon terveydenhuollossa ja rakennus kuntoon asianmukaisilla selvityksillä ja toimilla.

Miksi epäilyjen selvittäminen kestää niin kauan?

Suurissa rakennuksissa epäiltyjen sisäilmasto-ongelmien selvittäminen ottaa oman aikansa, mutta siihen on syynsä. Muun muassa seuraavat seikat on selvitettävä:

1. Onko todellista aihetta epäillä sisäilmasto-ongelmaa?
2. Mistä teknisestä asiasta se voisi johtua?
3. Missä kohdassa rakennusta ongelma on?
4. Onko kyse monesta eri ongelmasta?
5. Miten laaja korjaus on järkevää, jos rakennuksessa todetaan ongelma selvityksissä?

Selvitysten tilaaminen ja tekeminen vie yleensä kuukausia. Selvitysten perusteella mahdollisesti tehtävät korjaukset on suunniteltava siten, että ne tehdään mahdollisimman pian, mutta ne eivät saisi häiritä esimerkiksi opetustoimintaa. Julkisia varoja käytettäessä on selvitysten tarve ja laajuus arvioitava huolellisesti. Usein joudutaan harkitsemaan väistötilojen käyttöä selvitysten ja korjausten ajaksi. Väistötilojenkin hankinta vie aikaa, eikä niitä nykyisin aina välttämättä ole heti saatavilla.

Kunnan rakennuksia koskevissa selvityksissä on monta osapuolta, mm.:

• opetuksesta tai varhaiskasvatuksesta vastaava taho
• tiloista vastaava taho kuten tilapalvelut
• siivouspalvelut
• terveydenhuolto, työterveyshuolto
• terveydensuojeluviranomainen
• työpaikan työsuojelu ja työsuojeluviranomainen.

Sisäilmaryhmä on yleensä vähintään edellisistä koostuva asiantuntijaelin, jolla ei ole yleensä ratkaisuvaltaa. Ryhmässä kokonaistilanne käydään läpi säännöllisesti ja punnitaan eri ratkaisuja. Jos toimija saa ongelmat hoidettua kuntoon nopeasti, voi viranomaisen rooli jäädä pieneksi.

Viranomaiset valvovat, että tiloista ja toiminnasta vastaavat tahot toimivat lainsäädännön mukaisesti ja tarjoavat turvallisia tiloja käyttäjille. Terveydensuojeluviranomainen arvioi erityisesti rakennuksessa olevia olosuhteita, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa lapsille ja oppilaille. Työsuojeluviranomainen arvioi tilannetta puolestaan työntekijöiden osalta. Kouluterveydenhuollon tehtävä on seurata oppilaiden terveydellistä tilannetta ja antaa ryhmätasolla koostettua tietoa tilanteesta muille toimijoille ja viranomaisille. Työterveyshuollon tehtävä on vastaavasti arvioida tilannetta työntekijöiden näkökulmasta ryhmätasolla.

Huolet on kuultava ja otettava vakavasti

Entä onko tilojen käyttäjien huoli otettava aina tosissaan? Tähän on vain yksi vastaus eli kyllä. Kuitenkin on mahdollista, että asukkaan tai tilojen käyttäjien huoli ei perustu riskeihin. Tilojen käyttäjillä ei välttämättä ole riittävästi tietoa arvioida todellisia riskejä, ja tämä epätietoisuus kasvaa huoleksi, varsinkin jos kyse on lapsista.

Asiantuntijan tehtävä on selvittää asiat oikealla tavalla, tehdä oikeat toimenpiteet ja viestiä asioista oikealla tavalla – riittävän perusteellisesti ja selkeästi siten, että tilan käyttäjä ymmärtää viestin. Tätä tilojen käyttäjillä ja lasten vanhemmilla on oikeus vaatia.

On ollut turhan paljon tapauksia, joissa on syntynyt oikeutettu epäilys asian heikosta hoidosta. Välillä kyse onkin ollut itse asian huonosta hoidosta, välillä taas epäonnistuneesta viestinnästä. Näissä tilanteissa pitää myöntää tehdyt virheet, ottaa oppia niistä ja siirtyä uusiin toimintatapoihin.

Tilan käyttäjä tai lapsen vanhempi: kerro epäkohdista mutta toimi rakentavasti

Kun rakennuksessa tai sen toiminnassa huomataan poikkeamia, niistä pitäisi ilmoittaa heti huoltoyhtiölle ja esimiehelle. Esimerkiksi haju, jälki tai ilman kuumuus tai kylmyys voi kertoa isommasta ongelmasta. Tiloja pitäisi myös muistaa käyttää ohjeiden mukaisesti. Rakennuksesta huolehtiminen on jokaisen velvollisuus. Jos lapsen vanhemmalle syntyy kysymys koulun tai päiväkodin tiloista, voi asiaa tiedustella varhaiskasvatuksen hallinnosta, koulun rehtorilta tai tiloista vastaavalta taholta.

Jos alkaa vaikuttaa siltä, että tilanne on muuttumassa sisäilmasto-ongelmaksi, vanhemmat ja työntekijät voivat ilmaista havaintonsa ja huolensa, jolloin toimijan ja kiinteistön omistajan täytyy ryhtyä selvittämään asiaa. Sisäilmaongelmat suurissa rakennuksissa ovat monimutkaisia, eikä asiantuntijakaan pysty antamaan heti aluksi kaikkeen tyhjentävää vastausta.

Tässä on muutama ohjenuora, jotka tilan käyttäjän tai lapsen vanhemman kannattaa huomioida:

• Hyväksy tilanteen epäselvyys tiettyyn pisteeseen asti ja luota, että asia selviää.
• Anna asiantuntijoille työrauhaa – se nopeuttaa asian hoitamista.
• Tarvittaessa pyydä selvää viestiä tilanteesta – ja tarvittaessa vaadi.
• Pyri pitämään asialinja – asiattomuudet eivät edistä tilannetta.
• Vanhempainyhdistykset: voisiko niiden kautta rakentaa hyvää säännöllistä vuoropuhelua?

Taustaa: Mistä sisäilmaongelmat voivat johtua?

Mikrobeja on kaikkialla ympäristössämme ja elimistössämme. Suurin osa mikrobeista on hyödyllisiä tai merkityksettömiä terveydellemme. Ongelmallinen tilanne rakennuksessa muodostuu olosuhteiden muutoksesta eli siitä, että tietyt mikrobit saavat sopivasti kosteutta ja lämpöä sopivalla alustalla, jossa ne voivat alkaa kasvamaan. Joskus lämpöäkään ei tarvita.

Kasvulle otolliset olosuhteet ovat voineet olla olemassa jo vuosikymmeniä ja ongelma tulee esiin vasta pitkän ajan kuluttua. Kun mikrobien aineenvaihduntatuotteet ja solun kappaleet leviävät sisäilmaan, voi seurauksena olla terveyshaittoja.

Mikrobiperäisten ongelmien lisäksi sisäilman ongelmista on tärkeää mainita myös haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) ja kuidut. VOC-yhdisteitä haihtuu huoneilmaan tyypillisesti joistakin materiaaleista tai virheellisistä muovimattojen asennuksista, joissa maton alla pääsee tapahtumaan haitallisia kemiallisia reaktioita. Kuituongelma taas liittyy tyypillisesti vaurioituneisiin eriste- tai äänenvaimennusmateriaaleihin.

Sisäilmaongelmien vaikutukset terveyteen

Ongelman vaikutus terveyteen on yksilöllinen ja riippuu altisteesta (mikrobit vai kuidut jne.) sekä altistumisen määrästä. Riittävä altistuminen tietynlaiselle ongelmalle voi aiheuttaa diagnosoitavaa sairautta, kuten astmaa. Kuitenkin suurin osa sisäilmaan liittyvistä terveysoireista on nykykäsityksen mukaan ohimenevää ja poistuu kohtuullisen pian altistuksen loppuessa. Joskus voimakas jatkuva huolestuminen aiheuttaa tai pahentaa oireilua, eli elimistö reagoi haitallisesti tiettyihin ärsykkeisiin ja pelkoihin. Ilmiössä on kyse ns. nosebo-vaikutuksesta, jossa kielteiset odotukset ohjaavat ympäristöön liittyviä aistimuksia ja niiden tulkintaa. Kielteisiä odotuksia voi syntyä esimerkiksi uutisoinnin tai sosiaalisen median kautta.

Kirjoittaja: ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Tomi Kekki, Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Juttua on päivitetty 27.7.2020.

Kirjoituksessa on hyödynnetty Terveet tilat 2028 -ohjelman Helsingin tilaisuuden Etelä-Suomen aluehallintoviraston avauspuhetta. Lisätietoa ohjelmasta valtioneuvoston kanslian sivuilla.