Aluehallintovirastojen toiminta päättyy vuoden 2025 lopussa. Suurin osa tehtävistämme siirtyy uuteen valtakunnalliseen Lupa- ja valvontavirastoon, joka aloittaa toimintansa 1.1.2026. Eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä elintarvikkeita koskevat tehtävämme siirtyvät Ruokavirastoon ja kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävät Kilpailu- ja kuluttajavirastoon.
Lue lisää: Valtion aluehallinnon uudistus
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 9.1.2025
ESAVI/13957/2024 (Salassa pidettävä)
Hyvinvointialueen lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä oli tehnyt alle 12-vuotiaalle lapselle useita päätöksiä lastensuojelulain mukaisista rajoitustoimenpiteistä niin, ettei tämän mielipidettä ollut selvitetty lastensuojelulain edellyttämällä tavalla. Päätösasiakirjoissa toimintaa perusteltiin sillä, ettei lapsi kykene muodostamaan objektiivista mielipidettä käsiteltävistä asioista.
Aluehallintovirasto katsoi, että rajoitustoimenpiteistä päättänyt johtava sosiaalityöntekijä menetteli virheellisesti ja lastensuojelulain vastaisesti, kun hän jätti lapsen mielipiteen selvittämättä. Aluehallintovirasto kiinnitti hyvinvointialueen ja johtavan sosiaalityöntekijän huomiota vastaisuuden varalle siihen, että lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä vain, jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä tai jos se on muutoin ilmeisen tarpeetonta.
Aluehallintovirasto totesi, että lapsen mielipiteen selvittämättä jättämistä ei voi perustella sillä, ettei lapsi pysty muodostamaan objektiivista mielipidettä asiasta. Henkilön iästä ja kehitystasosta riippumatta voidaan yleisesti katsoa, että mielipide on aina subjektiivinen ja ilmentää esittäjänsä yksilöllistä näkökulmaa tarkasteltavaan seikkaan tai asiantilaan. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut varmistaa pienenkin lapsen osallisuus ja oikeus tulla kuulluksi asiassaan. Lainsäätäjä on myös selkeästi ohjannut huomioimaan lapsen toivomukset ja mielipiteen hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Tämä antaa ammattihenkilölle mahdollisuuden tapauskohtaiseen harkintaan siinä, mikä painoarvo lapsen toivomukselle ja mielipiteelle tulee antaa.
Keskeiset lait ja suositukset
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 14.2.2025
diaarinumero LSSAVI/4494/2024
Sijaishuollossa asuva lapsi kanteli muun ohella siitä, että päätöksellä rajoitettiin hänen yhteydenpitoaan ”laajaan kaveripiiriinsä”. Yhteydenpidon rajoittamispäätöksen valitusaika oli päättynyt ennen kantelun vireilletuloa.
Sosiaalityöntekijän tietoon oli tullut, että lapsi myy Snapchat-sovelluksen kautta päihteitä ja sähkötupakkaa. Yhteydenpidon rajoittamispäätöksen mukaan rajoittamisella pyrittiin vaikuttamaan lapsen pysymiseen sijaishuoltopaikassaan, rikollisen toiminnan katkaisemiseen ja suunnitellun erityisen huolenpidon jakson toteutumiseen. Haitallinen kaveripiiri ei ollut tiedossa nimitasolla.
Aluehallintovirasto ei voinut todeta, että lapsen yhteydenpitoa yksilöimättömään henkilöpiiriin ei voitaisi rajoittaa, jos yhteydenpito heihin vaarantaisi lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteutumisen ja jos yhteydenpidon rajoittaminen on lapsen terveyden, hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä. Aluehallintovirasto ei ole muutoksenhakuviranomainen yhteydenpidon rajoittamisen asiassa eikä ota kantaa siihen, täyttyvätkö edellytykset rajoittaa yhteydenpitoa jossain tietyssä yksittäistapauksessa.
Aluehallintovirasto totesi, että lastensuojelulain 63 §:n 1 momentin mukaan yhteydenpidon rajoittamista koskevassa päätöksessä tulee mainita henkilöt, joihin rajoitus kohdistuu. Hallintolain 44 §:n 1 momentin mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi muun ohella asianosaiset, joihin päätös välittömästi kohdistuu sekä päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu.
Aluehallintovirasto totesi, että joissain tilanteissa voi kuitenkin olla välttämätöntä rajoittaa lapsen yhteydenpitoa niin, ettei rajoituksen kohteena olevaa henkilöä tai henkilöpiiriä voida yksilöidä tarkasti. Myös hallinto-oikeudet ovat ratkaisuissaan päätyneet siihen, että yhteydenpitoa on voitu rajoittaa yksilöimättömiin henkilöihin tai henkilöpiireihin. Aluehallintovirasto totesi, että lapsen yhteydenpitoa esimerkiksi epämääräiseen päihteitä käyttävään, rikoksia tekevään tai lasta hyväksikäyttävään henkilöihin tai henkilöpiiriin tulee voida rajoittaa, vaikka lastensuojelun säännös edellyttääkin rajoituksen piirissä olevien henkilöiden mainitsemista. Säännöstä laadittaessa ei ole ollut tiedossa, miten yhteydenpidon välineet tulevat kehittymään ja aiheuttamaan toisinaan haasteita sijaishuollon tarkoituksen toteutumiselle sekä lapsen terveydelle, hoidolle ja kasvatukselle. Aluehallintovirasto kuitenkin painotti, että lapsen yhteydenpitoa saa rajoittaa vain siinä määrin kuin se on sijaishuollon tarkoituksen toteutumisen kannalta välttämätöntä. Esimerkiksi yhteydenpitoa kaikkiin kavereihin ei tule rajoittaa, ellei sen arvioida olevan välttämätöntä. Lisäksi aluehallintovirasto painotti, että yhteydenpidon rajoittamisen päätöksestä on käytävä selkeästi ilmi, miksi rajoittaminen on välttämätöntä.
Aluehallintovirasto totesi, että oikeuskirjallisuudessa (Tapio Räty: Lastensuojelulaki - käytäntö ja soveltaminen 5.painos 2023 s. 743) on esitetty, että päätöksessä tulisi mainita ne henkilöt, joihin lapsi saa pitää yhteyttä, jos ei pystytä yksilöimään niitä, joihin rajoittaminen kohdistuu. Aluehallintovirasto pitää tärkeänä, että lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä varaisi aikaa vuorovaikutukseen lapsen kanssa ja ottaisi lapsen mukaan päätöksen laatimiseen ja lapselle läheisten henkilöiden ajantasaiseen määrittelemiseen, ettei yhteydenpitoa rajoitettaisi tarpeettomasti. Keskiössä täytyy olla lapsen oma käsitys läheisistään. Aluehallintovirasto muistutti, että lapsella on oikeus solmia uusia ihmissuhteita ja oikeus ylipäänsä ottaa yhteyttä kehen tahansa turvalliseen henkilöön – myös sellaiseen henkilöön, jota hän ei ole nimennyt itselleen läheiseksi henkilöksi.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
19.7.2024
ESAVI/24666/2024
Kantelija on kertonut kantelukirjoituksessaan, että lastensuojelu muun muassa jättää asioita tekemättä ja vaikeuttaa kantelijan lapsen kehitystä.
Kantelija on kertonut ehdottaneensa lastensuojelulle vaihtoehtoja lapsen asumisen järjestämiseksi, mutta lastensuojelu ei ole edes huomioinut asiaa.
Kantelija on lisäksi arvostellut lastensuojelua samansisältöisesti kuin kahdessa aiemmin tekemässään kantelussa. Kantelija on maininnut kirjoituksessaan myös koulukuraattorin.
Aluehallintovirasto on vastannut kantelijalle kirjeellä.
Aluehallintovirasto on arvioinut asian ja katsoo, ettei kantelusta ilmennyt sellaista aluehallintoviraston toimivallan piiriin kuuluvaa lainvastaista menettelyä tai laiminlyöntiä, joka antaisi aihetta toimenpiteisiin, ja että asia on jo osin käsitelty asianmukaisella tavalla muistutusmenettelyssä.
Kantelija ei ole tarkemmin kirjoituksessaan yksilöinyt, mitä hän tarkoittaa muun muassa kertomallaan asioiden laiminlyönnillä ja lapsen kehityksen vaikeuttamisella. Kantelijan kirjoituksesta ei käy tarkemmin ilmi, millä perustein kantelija katsoo, ettei hänen esittämiään lapsen asumiseen liittyviä vaihtoehtoja ole huomioitu lastensuojelussa. Kantelija ei ole niin ikään yksilöinyt, millä perusteilla hän pitää koulukuraattorin menettelyä virheellisenä. Kantelusta ei käy myöskään ilmi kerrottujen tapahtumien ajankohtia. Aluehallintovirasto ei voi käsitellä yksilöimättömiä väitteitä.
Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa päättää lapsen asumiseen ja olinpaikkaan liittyvistä asioista, eikä se voi näin ollen ottaa kantaa siihen, miten lapsen asuminen tulisi järjestää. Aluehallintovirasto toteaa yleisellä tasolla, ettei lastensuojelullakaan ole oikeutta päättää lapsen olinpaikasta silloin, kun lapsi on lastensuojelun avohuollon asiakkaana. Ainoastaan lapsen huoltajalla on oikeus päättää lapsen olinpaikasta lapsen ollessa lastensuojelun avohuollon asiakkaana. Aluehallintovirasto toteaa edelleen yleisellä tasolla, että tarvittaessa lastensuojelun viranomaisten tulee ohjata lapsen vanhemmat lastenvalvojalle lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaan sopimusmenettelyyn tai laittamaan asia vireille tuomioistuimessa.
Aluehallintovirasto on siirtänyt kantelijan kaksi aiempaa kantelua hyvinvointialueelle muistutuksina käsiteltäviksi. Aluehallintovirasto toteaa, että hyvinvointialue on käsitellyt tässä kantelukirjoituksessa esitettyjä asioita jo aiemmin kyseisissä muistutusmenettelyissä. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kyseisissä kanteluasioissa kantelijan saamat muistutusvastaukset ovat olleet asianmukaisia.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä: 23.10.2024
Diaarinumero: ESAVI/34686/2022
Kantelijat olivat pyytäneet 19.3.2020 saada kaikki perhettään koskevat lastensuojelun asiakirjat. Aluehallintoviraston asiassa saamien selvitysten perusteella asiakirjat on lähetetty kantelijalle lopulta 8.2.2023.
Aluehallintovirasto antoi asiassa huomautuksen palvelun järjestäjälle laiminlyönnistä käsitellä tietopyyntö asianmukaisesti ja viivytyksettömästi.
Aluehallintoviraston tiedossa ei tarkkuudella ollut, minkä lain nojalla kantelija on pyytänyt tietoja, joten aluehallintovirasto on käsitellyt ratkaisussa yleisemmin tietopyynnön käsittelyä.
Asiakkaalla on oikeus saada tietopyyntöönsä vastaus. Viranomaisen on tarvittaessa neuvottava asiakasta, miten asiakas saa tietopyyntönsä vireille ja selostettava eri tiedonsaantioikeutta koskevat säännökset sen selvittämiseksi, minkä säännöksen perusteella tietoja pyydetään. Viranomaisella on velvollisuus neuvoa ja antaa lisätietoja siitä, onko tarkoituksenmukaista käyttää tietosuoja-asetuksen mukaista tarkastusoikeutta vai julkisuuslain mukaista asianosaisen tiedonsaantioikeutta.
Tietopyynnöt on aina käsiteltävä viivytyksettä. Mikäli pyyntö perustuu julkisuuslakiin, tulee siihen vastata mahdollisimman pian ja joka tapauksessa kahden viikon kuluessa. Jos pyyntö edellyttää tavanomaista suurempaa työmäärää, on siihen vastattava viimeistään kuukauden kuluessa. Tietosuoja-asetuksen mukaan asiakirjapyyntö tulee käsitellä ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Määräaikaa voidaan jatkaa enintään kahdella kuukaudella ottaen huomioon pyyntöjen monimutkaisuus ja määrä. Asiakasta on ohjeistettava siitä, mitä keinoja hänellä on käytettävissään, jos tietoja ei voida luovuttaa pyynnön mukaisesti.
Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa päättää asiakasasiakirjojen luovuttamisesta. Asiakasasiakirjojen luovuttamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa olevista asiakirjoista asiassa on kyse.
Sosiaalityöntekijän ei ollut asianmukaista jättää tietopyynnön käsittelyä kesken sen vuoksi, ettei kantelija ollut ilmoittanut postiosoitettaan. Sosiaalityöntekijän olisi tullut huolehtia siitä, että kantelija saa tietopyyntöönsä vastauksen. Sosiaalityöntekijän olisi tullut huolehtia niin ikään siitä, että kantelija saa asianmukaista neuvontaa omaan menettelyynsä tietopyyntöä koskevassa asiassa. Myöskään muut tietopyyntöä käsitelleet tahot eivät ole onnistuneet asianmukaisella tavalla tietopyynnön käsittelyssä.
Saadun selvityksen perusteella tietopyynnön käsittely on kokonaisuudessaan merkittävästi viivästynyt. Palvelun järjestäjän omassa selvityksessä todettiin tietopyynnön käsittelyprosessissa tapahtuneen useita virheitä.
Kantelijalle ei ole luovutettu hänen pyytämiään tietoja ilman huomattavaa viivytystä, eikä tietopyyntöä ole käsitelty lainmukaisesti riippumatta siitä, olisiko se tullut käsitellä julkisuuslain vai tietosuoja-asetuksen mukaisena pyyntönä.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
9.10.2024
ESAVI/23105/2023
Lapsi oli lastensuojelulain mukaisesti sijoitettuna sijaishuoltoon, kun hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä vaihtui. Lapsen asiakassuunnitelma oli puutteellinen jo silloin, kun uusi sosiaalityöntekijä aloitti tehtävässään, eikä uusi sosiaalityöntekijä tavannut lasta lähes kahdeksaan kuukauteen. Sosiaalityöntekijät eivät siis tavanneet lasta yhteensä yli vuoteen.
Sijaishuoltopaikkaan ei ilmoitettu, kuka on lapsen asioista vastaava uusi sosiaalityöntekijä. Sosiaalityöntekijä ei myöskään käsitellyt lapsesta sijoituksen aikana tehtyä lastensuojeluilmoitusta.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että sosiaalityöntekijä toimi lastensuojelulain vastaisesti laiminlyömällä lapsen henkilökohtaisen tapaamisen, lapsen asiakassuunnitelman päivittämisen ja lastensuojeluilmoituksen käsittelyn. Lisäksi sosiaalityöntekijän katsottiin laiminlyöneen yhteistyön tekemisen lapsen sijaishuoltopaikan kanssa.
Aluehallintovirasto katsoi, että sosiaalityöntekijä vaaransi vakavasti asiakasturvallisuuden toteutumisen, kun hän laiminlöi lapsikohtaisen valvonnan lapsen sijoituksen aikana. Aluehallintovirasto antoi sosiaalityöntekijälle huomautuksen, ja huomautus merkittiin Valviran ylläpitämään ammattihenkilörekisteriin.
Asiakassuunnitelmaan perustuva sosiaalityö on keino turvata lapsen tarpeita vastaava sosiaalityö ja sijaishuollon lapsikohtainen valvonta. Sosiaalityöntekijä oli ollut vastuussa ajantasaisen asiakassuunnitelman laatimisesta sekä siitä huolehtimisesta, että sijaishuoltoon sijoitetun lapsen tapaamiset olisi suunniteltu asianmukaisesti asiakassuunnitelmassa. Asiakassuunnitelmaan olisi tullut myös dokumentoida palvelujen tarve ja tarpeenmukainen yhteistyö eri tahojen kanssa.
Lapsen oikeus tavata asioistaan vastaavaa sosiaalityöntekijää ei ollut toteutunut yli vuoteen. Lapsen asiakassuunnitelmaa ei ollut laadittu riittävässä laajuudessa ennen uuden sosiaalityöntekijän virkasuhteen alkamista, eikä uusi sosiaalityöntekijä ollut järjestänyt tapaamista suunnitelman laatimiseksi lähes kahdeksaan kuukauteen.
Sijaishuoltopaikalle ei ollut ilmoitettu, kuka on lapsen asioista vastaava uusi sosiaalityöntekijä. Aluehallintovirasto piti tätä epäasianmukaisena.
Sosiaalityöntekijä oli myös jättänyt käsittelemättä lapsesta tehdyn lastensuojeluilmoituksen. Lastensuojeluilmoituksen sisältö herätti vakavan huolen mahdollisista puutteista lapsen olosuhteissa sijaishuoltopaikassa, mikä teki lastensuojeluilmoituksen käsittelyn laiminlyönnistä erityisen moitittavaa.
Selityksessään sosiaalityöntekijä vetosi tarkemmin yksilöimättä suureen työmääräänsä, minkä vuoksi hän ei ollut voinut hoitaa lakisääteisiä tehtäviään tämän lapsen asiassa. Selityksessä ei tuotu esiin, oliko sosiaalityöntekijä tuonut liiallisen työmääränsä työnantajansa tietoon tai oliko hänellä ollut vastuullaan suurempi määrä lapsiasiakkaita kuin lastensuojelulain 13.2 § sallii. Aluehallintovirasto ei pitänyt sosiaalityöntekijän selitystä riittävänä selittämään laaja-alaiset laiminlyönnit lapsen asian hoitamisessa.
Keskeiset lait
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 27.8.2024
diaarinumero LSSAVI/23829/2023
Huoltaja oli jäänyt erimieliseksi siitä, missä ja kuinka usein hän sai tavata sijaishuollossa asuvaa lastansa. Hän tapasi lasta valvotusti, mutta olisi halunnut tavata tätä useammin ja eri paikassa.
Hyvinvointialueen lausunnon mukaan lastensuojelun viranhaltijat olivat toimineet asiassa lapsen edun mukaisesti. Sosiaalihuollon viranomaisten työskentely oli toteutunut sosiaalihuoltolain, lastensuojelulain sekä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaisesti.
Aluehallintovirasto kehotti hyvinvointialueen lastensuojelun johtavaa viranhaltijaa varmistamaan, että lastensuojelun viranhaltijat ratkaisevat jatkossa vain lastensuojelulain 63 §:n mukaisessa yhteydenpidon rajoittamista koskevassa päätöksessä lapsen ja hänen läheisensä valvotuista tapaamisista, jos asiakassuunnitelmassa ei ole päästy yhteisymmärrykseen asiasta.
Sijaishuollossa olevan lapsen ja hänen vanhempiensa sekä muiden läheisten tapaamisista sovitaan asiakassuunnitelmassa. Lapsen oikeutta pitää yhteyttä hänelle läheisiin henkilöihin saa rajoittaa lastensuojelulaissa säädetyin edellytyksin. Yhteydenpidon rajoittamisesta on lastensuojelulain mukaan tehtävä lain 63 §:n mukainen yhteydenpidon rajoittamispäätös. Hyvinvointialue oli tehnyt lastensuojelulain mukaisen yhteydenpidon rajoittamispäätöksen, johon oli kirjattu tapaamisten valvonta, tapaamispaikka ja tapaamistiheys. Hyvinvointialue oli lisäksi tehnyt toisenkin päätöksen valvotuista tapaamisista ja tapaamispaikasta ja ilmoittanut päätöksessään sen perustuvan lastensuojelulain 54 §:ään.
Aluehallintovirasto totesi, että sijaishuoltoon sijoitetun lapsen osalta lapsen ja hänen vanhempansa tai muun läheisensä valvotut tapaamiset ratkaistaan tarvittaessa lastensuojelulain 63 §:n mukaisella yhteydenpidon rajoittamispäätöksellä. Toisaalta silloin kun lapsi ei asu sijaishuollossa, ratkaistaan hänen ja vanhemman valvotuista tapaamisista sosiaalihuoltolain 27 §:n mukaisesti.
Valvira ja aluehallintovirastot ovat antaneet 25.5.2023 hyvinvointialueille ja Helsingin kaupungille ohjeen lapsen ja hänelle läheisten henkilöiden tapaamisten toteutumisesta lastensuojeluasiakkuuden aikana. Yhteydenpito voidaan toteuttaa esimerkiksi tuettuina tai valvottuina tapaamisina, mutta tällöin ei sovelleta sosiaalihuoltolain 27 §:ää. Jos lapsen ja hänelle läheisten henkilöiden välisestä yhteydenpidosta ei saada sovittua tai asiasta syntyy pienikin erimielisyys asianosaisten kesken, tulee hyvinvointialueen tehdä lastensuojelulain 63 §:n mukainen muutoksenhakukelpoinen perusteltu päätös yhteydenpidon rajoittamisesta. Yhteydenpidon rajoittaminen voi esimerkiksi tarkoittaa lapsen tapaamista vain tuettuna tai valvottuna. Valvovat viranomaiset ohjasivat ohjeellaan hyvinvointialueita ja Helsingin kaupunkia ottamaan huomioon omavalvonnassaan sosiaalihuoltolain 27 §:n soveltamisalan rajaukset ja varmistamaan, että sosiaalihuollon ja lastensuojelun viranhaltijat laativat toimivaltaansa kuuluvat päätökset lainmukaisesti.
Aluehallintovirasto totesi, että hyvinvointialueen lastensuojelu oli tehnyt kaksi päätöstä samasta asiasta. Tilanne oli hankala muutoksenhaun kannalta. Hyvinvointialue ei ollut toiminut edellä mainitun ohjeen ja lainsäädännön mukaisesti, ja tämän vuoksi aluehallintovirasto antoi sille kehotuksen.
Keskeiset lait
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 29.7.2024
diaarinumero ISAVI/9622/2023
Erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi oli jonottanut autistisille lapsille tarkoitettuun kuntoutukseen pääsyä lähes puolen vuoden ajan. Hänelle oli laadittu kehitysvammalain mukainen erityishuolto-ohjelma, mutta hänelle ei ollut myönnetty tarvittavia palveluja kyseisen lain perusteella. Palvelutarve oli arvioimatta, vammaispalvelun asiakassuunnitelma laatimatta ja oma sosiaalityöntekijä nimeämättä. Asiakkuutta siirreltiin vammaispalvelujen, lastenpsykiatrian ja lapsiperhepalvelujen välillä, kunnes lopulta se siirrettiin lastensuojeluun. Lastensuojelu huolehti, että lapselle järjestettiin kehitysvammalain mukaiset palvelut.
Lapsi jonotti palveluja noin 9 kuukauden ajan, ja odotus oli kestänyt vuosien ajan ennen jonoon pääsemistä. Lapsella ja perheellä ei ollut lastensuojelulain mukaista perustetta lastensuojelun asiakkuuteen. Asiassa on kyse siitä, voiko vammaispalvelu jättää välttämättä tarvittavat palvelut myöntämättä ja odottaa, että lastensuojelu hoitaa vammaispalvelulle kuuluvat velvollisuudet.
Vuosia jatkuneen vastuun välttelyn ja asianmukaisen hoidon ja kuntoutuksen järjestämättä jättämisen vuoksi kantelijan lapsi oli sulkeutunut kuoreensa eikä pystynyt käymään koulua. Kantelijalla oli huoli lapsen ajautumisesta lastensuojelun sijoitukseen, jos kuntoutusta ei saataisi järjestymään erikoissairaanhoidossa tai vammaispalveluissa.
Aluehallintovirasto antoi hyvinvointialueelle huomautuksen vammais- ja kehitysvammapalvelujen järjestämisvastuun laiminlyönnistä, koska hyvinvointialue oli jättänyt järjestämättä kantelijan lapselle välttämättömiä ja ensisijaisia palveluja, joihin lapsella olisi ollut subjektiivinen oikeus.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että hyvinvointialue laiminlöi vakavasti ja pitkäkestoisesti lapsen palvelutarpeen arviointia, asiakassuunnitelman laadintaa, oman sosiaalityöntekijän määräämistä sekä lapsen tarvitsemien sosiaalihuollon palvelujen järjestämistä ja yhteensovittamista muiden lapsen tarvitsemien palvelujen kanssa.
Selvityksistä kävi ilmi, että hyvinvointialue ei ollut varannut riittäviä resursseja vammaisten lasten asiantuntijapalveluihin, kuten kehitysvammahuoltoon, joten lapsi oli joutunut jonottamaan kasvunsa ja kehityksensä kannalta välttämättä tarvitsemiaan palveluja kohtuuttoman kauan. Laiminlyönnin vakavuutta lisäsi se, että lapsi on sosiaalihuoltolain tarkoittamalla tavalla erityisen tuen tarpeessa. Laiminlyöntien vuoksi kantelijan lapsen tarpeiden edellyttämät sosiaalihuollon palvelut olivat jääneet vuosien ajaksi kokonaan toteuttamatta.
Laki kehitysvammaisten erityishuollosta on voimassa olevaa lainsäädäntöä, ja hyvinvointialueen järjestämisvastuuseen kuuluu järjestää sen perusteella asiakkaiden tarvitsemia palveluja. Erityisesti järjestämisvastuun toteuttamisessa on otettava huomioon lasten tarpeet ja etu. Kantelijan lapsella ja perheellä ei ollut lastensuojelulakiin perustuvaa tarvetta lastensuojelulle. Lastensuojelu oli päätynyt turvaamaan kantelijan lapsen etua ja oikeutta lastensuojelulain mukaisin keinoin, koska vammaispalvelut eivät noudattaneet lain mukaista järjestämisvastuutaan. Kantelijan lapsella oli subjektiivinen oikeus kehitysvammalain mukaisiin palveluihin, voimassa oleva erityishuolto-ohjelma ja todettu laitoskuntoutuksen tarve. Näistä huolimatta palvelua ei ollut järjestetty, joten huomautusta on pidettävä erittäin perusteltuna.
Keskeiset lait ja suositukset
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 30.4.2024
diaarinumero LSSAVI/15195/2023
Kantelun tekijä kanteli läheisensä hoidosta vanhustenhuollon ympärivuorokautisessa hoivayksikössä. Kun kantelun tekijä oli vierailemassa yksikössä, hän löysi läheisensä huoneestaan köytettynä kiinnipitovyöllä tuoliinsa. Huoneen ovi oli kiinni. Lääkärin lupaa kiinnipitoon ei ollut.
Aluehallintovirasto kiinnitti hyvinvointialueen vakavaa huomiota sen varmistamiseen, että perusoikeudet sekä muusta lainsäädännöstä johdetut oikeudet ja velvollisuudet, jotka koskevat asiakkaan hyvää hoitoa, lääkärin tekemää hoitopäätöstä ja asiakaskirjauksia, tulevat mahdollisimman täysimääräisesti huomioiduksi rajoitustoimenpiteiden toteutuksessa.
Ohjaus osoitettiin hyvinvointialueelle siinä tarkoituksessa, että se saattaa ohjauksen yksikön johtajan ja henkilöstön tietoon ja käytännössä sovellettavaksi sekä varmistaa toiminnan asianmukaisuuden yksikön toiminnassa jatkossa. Aluehallintovirasto painotti päätöksessään, että rajoitustoimenpiteillä puututaan henkilön itsemääräämisoikeuteen ja perusoikeuksiin, ja tästä syystä niiden kohdalla tulee toiminnassa noudattaa erityistä huolellisuutta.
Aluehallintovirastolle toimitetuista selvityksistä kävi ilmi, että ikäihmisten asumisen palveluissa oli tunnistettu se epäkohta, että kaikkia rajoittamisen periaatteita ei hallita vanhustenhuollon asumispalveluyksiköissä. Aluehallintovirasto pitää tätä asianmukaisen hoidon varmistamisen kannalta merkittävänä puutteena. Päätöksessään aluehallintovirasto toteaa, että itsemääräämisoikeudessa on aina kyse vakavasti otettavasta asiasta. Jos itsemääräämisoikeuden toteuttamiseen vanhustenhuollossa liittyy puutteita, ovat ne vakavia asiakkaiden haavoittuvan aseman huomioon ottaen.
Lisäksi aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että hyvinvointialue on itse tunnistanut olennaisimmat asiassa ilmenneet epäkohdat ja pyrkinyt korjaamaan ja kehittämään toimintaansa näiltä osin. Se on esimerkiksi järjestänyt asiassa rajoitustoimenpiteisiin liittyvää koulutusta. Menettely kuvastaa hyvinvointialueen omavalvonnan toimivuutta tässä asiassa. Koska asiassa oli ryhdytty jo omavalvonnallisiin toimenpiteisiin, valvontaviranomaisen vahvempaa ohjausta tai esimerkiksi huomautuksen antamista ei nähty tarpeelliseksi.
Keskeiset lait ja suositukset
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 26.3.2024
diaarinumero ISAVI/4672/2023
Kantelija oli hakenut vuoden 2022 lopulla asuinkunnastaan maksusitoumusta päihdekuntoutukseen. Palvelujen järjestämisvastuun siirryttyä 1.1.2023 hyvinvointialueelle, kantelija oli tehnyt muistutuksen asiasta, mutta muistutuksen käsittelynkään jälkeen hän ei saanut päätöstä hakemukseensa.
Kantelijan hakemuksen käsittelyyn liittyi selvityksen mukaan työntekijän unohdus. Palvelujen järjestämisvastuu oli siirtynyt kantelijan hakemuksen vireillä ollessa 1.1.2023 hyvinvointialueelle. Mielenterveys- ja päihdelainsäädäntö uudistui 1.1.2023. Näin ollen aluehallintovirasto katsoi riittäväksi kiinnittää hyvinvointialueen huomiota hakemusten viivytyksettömään käsittelyyn.
Aluehallintovirasto kiinnitti lisäksi hyvinvointialueen huomiota päihde- ja riippuvuuspalvelujen toteuttamiseen yhteen sovitettuina palvelukokonaisuuksina siten, että palvelut muodostavat asiakkaille toimivan kokonaisuuden eikä palvelujen järjestämistä koskevaan päätöksentekoon synny perusteettomia viiveitä tai katkoja.
Aluehallintovirasto toteaa, että mielenterveys- ja päihdelainsäädäntö uudistui 1.1.2023. Mielenterveyden hoidosta, päihde- ja riippuvuushoidosta sekä sosiaalihuollon mielenterveys- ja päihdetyöstä säädetään nyt ensisijaisesti terveydenhuoltolaissa ja sosiaalihuoltolaissa. Mielenterveys- ja päihdehuoltolakeihin jäi uudistuksen jälkeen vain tahdosta riippumatonta
hoitoa koskeva sääntely.
Uudistuksen tavoitteena on ollut selkeyttää sosiaalihuollon ja terveydenhuollon rooleja mielenterveys-, päihde- ja riippuvuustyössä ja -hoidossa sekä siten vahvistaa niiden yhteensovittamista ja toimivien palvelukokonaisuuksien muodostumista. Uudistus tähdentää sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön tärkeyttä, jotta asiakas saisi tarvitsemansa palvelut ja hoidon tarvittaessa samanaikaisesti. Sääntelyn tarkoituksena on ollut myös auttaa toimijoita tunnistamaan, milloin sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisesti toteuttamissa palveluissa tulisi soveltaa sosiaalihuoltolakia ja sen säännöksiä ja milloin kyse on terveydenhuollon toteuttamisesta.
Terveydenhuollon tehtäviä tarkennettiin niin, että päihde- ja riippuvuushoitoon kuuluu päihdehäiriöiden ja muiden riippuvuushäiriöiden ehkäiseminen, tutkimus, hoito ja kuntoutus. Terveydenhuollon lainsäädännön alaista toimintaa ovat käytännössä esimerkiksi päihteiden riskikäytön hoito, vieroitustilojen hoito sekä potilaan päihde- tai riippuvuushäiriön ja liitännäissairauksien tutkimus, hoito ja lääkinnällinen kuntoutus, sisältäen myös tarvittavan psykososiaalisen hoidon ja terveydenhuollon kuntoutuksen.
Sosiaalihuollon päihde- ja riippuvuustyön erityisillä palveluilla tarkoitetaan päihteiden ongelmakäytöstä tai muusta riippuvuuskäyttäytymisestä johtuvaan tuen tarpeeseen kohdennettuja palveluja. Hyvinvointialueiden on järjestettävä sellaisina ainakin sosiaalityötä, sosiaaliohjausta, sosiaalista kuntoutusta ja asumispalveluja.
Terveydenhuollon hoidosta ja kuntoutuksesta ei tehdä hallintopäätöstä. Jos henkilön päihdekuntoutuksen tarve ei ole lääketieteellinen vaan syyt ja tarpeet liittyvät sosiaalisiin olosuhteisiin ja toimintaympäristöön, toteutetaan kuntoutus sosiaalihuollon keinoin ja sisällöin. Tällöin virkasuhteinen sosiaalihuollon ammattihenkilö vastaa sosiaalipalvelujen tarpeen arvioinnista. Kun kyse on sosiaalihuoltona annettavasta sosiaalisesta kuntoutuksesta, tehdään palvelusta aina hallintopäätös.
Päihde- ja riippuvuuspalvelut tulee toteuttaa yhteen sovitettuina palvelukokonaisuuksina siten, että palvelut muodostavat asiakkaille toimivan kokonaisuuden eikä palvelujen järjestämistä koskevaan päätöksentekoon synny perusteettomia viiveitä tai katkoja. Lainsäädäntö ja siitä seuraavat menettelytavat tulee valita annetun palvelun sisällön perusteella eikä sen mukaan, millaiseen toimintayksikköön annettava palvelu on hallinnollisesti organisoitu.
Lisätietoa
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 3.5.2024
diaarinumero LSSAVI/18342/2023
Kantelussa tuotiin esiin, että etävanhempana toimivalle huoltajalle ei ollut kerrottu hänen lapsiaan koskevista lastensuojeluilmoituksista eikä palvelutarpeen arvioinnin aloittamisesta.
Aluehallintovirasto katsoi, että hyvinvointialue toimi lainvastaisesti, kun se jätti ilmoittamatta huoltajalle tämän lapsia koskevista lastensuojeluilmoituksista ja palvelutarpeen arvioinnin aloittamisesta. Aluehallintovirastolle ei jäänyt asiassa hallinnollisen ohjauksen tarvetta, koska asia oli jo selvitetty omavalvonnallisesti: hyvinvointialue oli tunnistanut puutteen toiminnassa ja varmistanut, ettei jatkossa toimittaisi samalla tavalla.
Lastensuojeluilmoitus on käsiteltävä seitsemän arkipäivän kuluessa, koska ratkaisu siitä, ryhdytäänkö palvelutarpeen arvioinnin ja mahdollisen lastensuojelun tarpeen arvioinnin tekemiseen, tulee tehdä seitsemän arkipäivän kuluessa asian vireilletulosta. Lapselle ja hänen huoltajalleen on myös annettava tieto lastensuojeluilmoituksen vastaanottamisesta sekä siitä seuraavista toimenpiteistä seitsemän arkipäivän kuluessa.
Huoltaja edustaa lasta tämän henkilöä koskevissa asioissa, jollei laissa ole toisin säädetty. Lapsen huoltajat vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset, jollei toisin ole säädetty tai määrätty. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että jos lapsella on kaksi huoltajaa, lastensuojeluilmoituksesta tulee lähtökohtaisesti ilmoittaa ja se tulee käsitellä kummankin huoltajan kanssa. Näin menettelemällä turvataan paitsi lapsen ja perheen oikeus saada palvelujen tarpeen arviointi ja tarvitsemansa palvelut mahdollisimman nopeasti mutta myös huoltajien yhdenvertainen oikeus vaikuttaa lapsensa asian käsittelyyn.
Keskeiset lait
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 10.3.2023
diaarinumero LSSAVI/16874/2022
Vanhemman kantelussa tuotiin esille, että yksikössä oli suhtauduttu yleisesti välinpitämättömästi nuorten päihteiden käyttöön. Yksin yövuorossa 8/2021 ollut nuorten päihteidenkäytöstä tietoinen ohjaaja ei ollut puuttunut nuorten päihteiden käyttöön, vaan nuoret olivat saaneet viettää aikaa yhteisissä tiloissa päihtyneenä yön aikana. Tilanne oli otettu käsittelyyn vasta seuraavana päivänä alkuillasta, jolloin oli ilmoitettu huoltajalle ja otettu huumetesti.
Yksikön selvityksen mukaan kantelussa kerrotussa tilanteessa työntekijöille oli noussut epäily päihteiden käytöstä nuorten käytöksen ja muuttuneiden pupillien koon perusteella. Nuorten käytös ja vointi eivät viitanneet voimakkaaseen päihtymystilaan. Asiasta oli keskusteltu nuorten kanssa välittömästi ja nuoret olivat kiistäneet päihteiden käytön. Nuoret olivat olleet tilanteessa hieman itkuisia, koska kertoivat keskustelleensa menneisyyteen liittyvistä vaikeista asioista. Hankalan olon vuoksi nuorista oli tuntunut mahdottomalta yksin nukkuminen omassa huoneessa. Työntekijät olivat jatkaneet keskustelua nuorten kanssa rauhoittumisesta omaan huoneeseen ja ohjaajien tuesta, jos olo yön aikana olisi tuntunut hankalalta. Nuoret kuitenkin olivat jääneet yhden nuoren huoneeseen viettämään aikaa ja rauhoittumaan unille.
Aluehallintovirasto kiinnitti yksikön huomiota siihen, että vastaisuudessa: sijaishuollettavan terveydentila on tarkistettava viivytyksettä, jos herää epäilys, että hän on käyttänyt päihteitä; lapsen hallussa olevat päihtymistarkoitukseen käytettävät aineet on otettava laitoksen haltuun; nuoren huoneessa ei voi säilyttää lääkkeitä vaan niiden säilyttämisestä tulee huolehtia lääkehoitosuunnitelman mukaisesti.
Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lastensuojelun on turvattava lapsen hyvä hoito ja kasvatus, lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito sekä lapsen oikeus tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin.
Aluehallintovirastoon toimitettujen päivittäismerkintöjen mukaan nuorten poikkeava käytös ja muuttunut pupillien koko olivat herättäneet epäilyksen aineiden käytöstä, mutta yötä vasten asiaa ei oltu lähdetty puimaan syvemmin. Merkintöjen mukaan nuoret oli päästetty yhdeltä yöllä vielä ulos. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kirjauksista selvisi, että ohjaajalle oli ilmeistä, että nuoret käyttivät yksikössä päihteitä, eikä asiaa selvitetty epäilyksestä huolimatta viivytyksettä. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan vuorokauden ajalla ei olisi pitänyt olla merkitystä lasten terveydentilan selvittämiseen. Aluehallintovirastolle jäi epäselväksi, miten on voitu varmistua siitä, ettei päihteitä olisi voitu yön aikana käyttää lisää ja mitkä sen seuraukset olisivat voineet olla.
Aluehallintovirasto korosti päätöksessään, että lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lastensuojelulaitoksissa sijoituksessa olevat lapset ovat erityisen suojan ja suojelun tarpeessa. Tämän vuoksi aluehallintovirasto kiinnitti yksikön huomiota siihen, että vastaisuudessa sijaishuollettavan terveydentila on tarkistettava viivytyksettä, jos herää epäilys, että hän on käyttänyt päihteitä. Huumetestin tuloksen ollessa positiivinen tulee varmistua siitä, ettei lapsen hallussa ole lisää päihteitä. Lastensuojelulain mukaan, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapsella on hallussaan päihtymistarkoituksessa käytettävää ainetta, saadaan hänen käytössään olevat tilat tai hallussaan oleva omaisuus tarkastaa. Lapsen hallussa oleva päihtymistarkoitukseen käytettävä aine on otettava laitoksen haltuun. Aluehallintovirasto painotti päätöksessään, että lastensuojelulaki sisältää laitokselle säädetyn ehdottoman toimintavelvoitteen eikä oikeuta harkintaan.
Aluehallintovirasto huomasi lisäksi päivittäismerkinnöistä, että nuori kertoi ottaneensa huoneessaan olleita matkapahoinvointi- ja kipulääkkeitä yliannostuksen peittääkseen huumeiden käyttöä. Aluehallintovirasto kiinnitti yksikön huomiota myös siihen, ettei nuoren huoneessa voi säilyttää matkapahoinvointi- ja kipulääkkeitä vaan niiden säilyttämisestä tulee huolehtia lääkehoitosuunnitelman mukaisesti.
Aluehallintovirastolle jäi kuva, ettei lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä kiinnittänyt huomiota saatuaan selvityksen tapahtumista siihen, että lapsen terveydentila tarkistettiin viiveellä ja hänen huoneessaan oli lääkkeitä, jotka eivät sinne kuuluneet. Kaupungin asiakaskirjausten mukaan kantelija on puhunut epäkohdista, joita kokee yksikössä olevan. Kirjausten mukaan kantelija on ottanut epäkohtia puheeksi loppusijoituksen ajan muun muassa nuorten päihteidenkäytön yksikössä ja sen, että hänen lapsensa on vaikeaa pysyä tämän vuoksi erossa päihteistä.
Sijoittajakunnan/-hyvinvointialueen tehtävänä on valvoa, että lapsen sijoitus laitoshuoltoon toteutuu lastensuojelulain mukaisesti. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava lapsen edun toteutumista. Aluehallintovirasto painotti, että sijoittajakunta/-hyvinvointialue tai sosiaalityöntekijä ei voi siirtää järjestämis- ja valvontavastuutaan sijaishuoltopaikalle. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee valvoa sijaishuollon asianmukaisuutta ja sopivuutta lapselle.
Keskeiset lait
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 6.7.2023
Diaarinumero ISAVI/6454/2023
Huostaanotettujen lasten äiti kanteli aluehallintovirastolle siitä, että ei saa tavata lapsiaan haluamallaan tavalla eikä riittävän usein. Kantelun mukaan mitään kirjallisia papereita tapaamisista ei ole tehty.
Aluehallinto arvioi, että asia on tarkoituksenmukaisinta käsitellä muistutusmenettelyssä ja siirsi asian hyvinvointialueelle käsiteltäväksi muistutuksena.
Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan, jos asiassa ei ole tehty muistutusta, ja valvontaviranomainen arvioi, että kantelu on tarkoituksenmukaisinta käsitellä muistutuksena, viranomainen voi siirtää asian asianomaiseen toimintayksikköön tai sosiaalihuollon johtavan viranhaltijan käsiteltäväksi. Toimintayksikön on annettava tieto siirrettyyn asiaan annetusta vastauksesta siirron tehneelle valvontaviranomaiselle.
Aluehallintovirasto sai noin kuukauden päästä siirrosta tiedokseen hyvinvointialueen asiakkaalle antaman muistutusvastauksen. Muistutusmenettelyssä lastensuojelun johtava viranhaltija oli pyytänyt selvitykset lasten asioista vastaavilta sosiaalityöntekijöiltä. Sosiaalityöntekijöiden selvitysten ja asiakirjamerkintöjen perusteella muistutusvastauksessa todetaan, että lasten tapaamisista on asiakassuunnitelmaneuvotteluissa sovittu yhteisymmärryksessä, eikä lastensuojeluviranomaisten tietoon ollut aiemmin tullut eriävää näkemystä tapaamisten järjestämistavasta tai tapaamisten määristä.
Muistutusvastauksessa korostetaan, että lapsen oikeus pitää yhteyttä hänelle tärkeisiin ja läheisiin ihmisiin on jokaisen lapsen oikeus, joka on otettava huomioon myös lastensuojelun sijaishuoltoa järjestettäessä ja toteutettaessa. Lastensuojelulaki myös velvoittaa, että hyvinvointialueen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa yhteydenpitoa.
Lastensuojelulaki edellyttää, että huostaanotetun lapsen asiakassuunnitelmaan on kirjattava, miten lapsen yhteydenpito ja yhteistoiminta lapsen vanhempien ja muiden hänelle läheisten henkilöiden kanssa toteutetaan. Asiakassuunnitelmaan on myös kirjattava eri osapuolien näkemykset. Muistutusvastauksessa todetaan, että asiakassuunnitelmaan kirjatusta suunnitelmasta huolimatta lapsella tai hänen läheisillään on oikeus milloin tahansa muuttaa näkemystään neuvottelussa sovitusta, myös ennen seuraavaa asiakassuunnitelman tarkastamisen ajankohtaa.
Silloin, jos sijaishuollossa olevan lapsen ja hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpidosta syntyy erimielisyyttä asianosaisten ja viranomaisten kesken tai yhteydenpidosta ei saada yhteisesti hyväksytyllä tavalla sovittua, on asiasta laadittava yhteydenpidon rajoittamista koskeva viranomaisen päätös. Muutoksenhakukelpoinen päätös turvaa asianosaisille oikeuden saattaa päätöksen laillisuuden tuomioistuimen arvioitavaksi. Lapsen ja hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa voidaan rajoittaa vain laissa erikseen säännellyillä perusteilla.
Hyvinvointialueen sosiaalihuollon johtava viranhaltija saattoi asian muistutusmenettelyssä asiassa toimivaltaisten lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden hoidettavaksi siten, että lasten asiakassuunnitelmia päivitetään tai tarvittaessa tehdään päätökset yhteydenpidon rajoittamisesta. Muistutusvastauksessa lisäksi pahoiteltiin, että asiakasperhe on kokenut, että yhteydenpidon järjestämisen tapaa ja tapaamisten määrää ei ole heille riittävästi perusteltu eikä siten heidän oikeutensa saada selvitystä siitä, millä perustein viranomainen on perheen asiaa arvioinut, ole toteutunut riittävän hyvin.
Aluehallintovirasto katsoi, että asia oli käsitelty muistutusmenettelyssä lain edellyttämällä tavalla asianmukaisesti ja vastaus oli perusteltu riittävästi. Asia ei siten antanut aluehallintovirastolle aihetta enempiin toimenpiteisiin.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 27.3.2023
diaarinumero PSAVI/3859/2022
Lapsen äiti teki kantelun kunnan menettelystä liittyen lapselle tehtyyn kielteiseen omaishoidontukipäätökseen. Kantelun mukaan omaishoidontuki oli myönnetty määräaikaisena vuodeksi, ja perusteluna oli lapsen kasvu ja kehitys. Tämän jälkeen kunta halusi uuden hakemuksen, josta se teki kielteisen päätöksen. Kantelun mukaan lapsen omaishoidettavuus ei ollut muuttunut.
Kunnan selvityksen mukaan lapsen edellisessä kotikunnassa omaishoidon tukea oli myönnetty määräaikaisena useamman vuoden ajan. Uudessa kotikunnassa oli päädytty myöntämään lapselle omaishoidon tuki vuodeksi määräaikaisena, vaikka arviointiajankohtana hoidon ja huolenpidon tarve oli ollut verrattain vähäistä suhteessa omaishoidontuen myöntämiskriteereihin. Vuoden jälkeen lapselle oli tehty uusi omaishoidon suunnitelma, jossa oli todettu asiakkaan kokonaistilanteen muutos parempaan edellisen suunnitelman laatimisen jälkeen. Lapsella oli todetusti tuen tarpeita, mutta omaishoidontuen kriteerit eivät lapsen kohdalla siinä määrin täyttyneet, että edelleen omaishoidontukea voitaisiin myöntää. Lapsen tukimuodoksi oli myönnetty perhetyö, päivähoitopaikka ja tukiviikonloput.
Selvityksen mukaan lapsen omaishoitajana toiminut äiti / huoltaja ei ollut tuonut kunnan sosiaalipalveluille esiin määräaikaiseen omaishoidontuen päätökseen, palvelutarpeen arviointiin tai palvelusuunnitelmaan liittyviä epäkohtia eikä tehnyt viranhaltijan päätöksestä oikaisuvaatimusta.
Aluehallintovirasto katsoi saamiensa selvitysten perusteella, ettei kunnan sosiaalitoimessa menetelty asiassa lainvastaisesti. Asia ei antanut aluehallintovirastolle aihetta enempään.
Aluehallintovirasto toteaa yleisellä tasolla, että sosiaalipalveluissa ja omaishoidon tukea koskevissa asioissa sovelletaan sosiaalihuollon asiakaslakia. Aluehallintovirasto totesi viimeisimmän omaishoidontuen suunnitelman perusteella, että lapsen omaishoidon tuen tarvetta oli selvitetty asianmukaisesti.
Aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen ja asiakasasiakirjojen perusteella, että lapsen omaishoitajana toiminut äiti / huoltaja ei ollut tuonut kunnan sosiaalipalveluille esiin määräaikaiseen omaishoidontuen päätökseen, palvelutarpeen arviointiin tai palvelusuunnitelmaan liittyviä epäkohtia eikä tehnyt viranhaltijan päätöksestä oikaisuvaatimusta.
Aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen ja asiakasasiakirjojen perusteella, että kunnan sosiaaliohjaaja ei menetellyt epäasianmukaisesti tai lainvastaisesti lapsen omaishoidontukea koskevan asian hoitamisessa.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 4.4.2023
diaarinumero PSAVI/911/2023
Vanhemmat kantelivat kaupungin erityisryhmien palveluohjauksen sosiaalityöntekijän toiminnasta. Kantelu koski aikuisen lapsen asumisen muutosta omasta asunnosta mielenterveyskuntoutujien asumisyksikköön. Kantelun mukaan lapsi ei saanut asumisyksikössä riittävästi tukea ja hän kuoli oman käden kautta.
Aluehallintovirasto pyysi asian selvittämiseksi asiakkaan asiakasasiakirjat kahden vuoden ajalta. Kaupunki toimitti aluehallintovirastoon
Aluehallintovirasto katsoi, ettei asiassa ollut syytä epäillä kaupungin hyvinvointipalveluiden erityisryhmien palveluiden sosiaalityöntekijän menettelyssä sellaista lainvastaista menettelyä, johon aluehallintoviraston olisi tullut valvovana viranomaisena puuttua. Kantelu ei anna aluehallintovirastolle aihetta enempiin toimenpiteisiin sosiaalihuollon osalta.
Valvova viranomainen ryhtyy niihin toimenpiteisiin, joihin se hallintokantelun perusteella katsoo olevan aihetta.
Aluehallintovirasto valvoo sosiaalihuoltoa ja sosiaalihuollon ammattihenkilöitä toimialueellaan. Aluehallintoviraston käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella aluehallintovirasto ei ole voinut todeta kaupungin hyvinvointipalveluiden sosiaalityöntekijän menetelleen asiassa lainvastaisesti. Lisäksi asiakkaan sosiaalihuoltoa oli toteutettu monialaisessa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.
Lapin aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 22.4.2022
Diaarinumero LAAVI/1235/2021
Ympärivuorokautisessa asumispalvelussa asuvat henkilö oli kertonut omahoitajalleen toisen hoitajan puhuttelevan häntä epäasiallisesti ja lähestyvän siten, että se tuntuu kiusalliselta. Myöhemmin omahoidettava oli myös kertonut lähihoitajalle mainitun toisen hoitajan kaivelevan hänen kaappejaan. Lähihoitaja ei ollut kertonut saamistaan tiedoista esimiehelleen tai kellekään muullekaan. Sen sijaan hän oli asettunut tarkoituksellisesti, toista hoitajaa härnätäkseen, omahoidettavansa vuoteeseen tämän viereen siten, että toinen hoitaja näkisi tilanteen. Lähihoitajan kertoman mukaan hän oli muutaman kerran aikaisemminkin makoillut omahoidettavansa vieressä kuuntelemassa radiota.
Aluehallintoviraston saamista selvityksistä ilmeni, että lähihoitaja oli työskennellyt yksikössä vuodesta 2014 alkaen, jolloin sosiaalihuoltolain mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta ei vielä ollut säädetty. Toimintayksikön omavalvontasuunnitelmaan ei ollut sisällytetty ilmoitusvelvollisuuden käyttämistä koskevia ohjeita. Epäselväksi myös jäi, oliko työntekijää missään vaiheessa muutoin perehdytetty ilmoitusvelvollisuuden käyttämiseen.
Lapin aluehallintovirasto kiinnitti lähihoitajan huomiota sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön ammattieettisiin velvollisuuksiin samoin kuin velvollisuuteen ilmoittaa viipymättä toiminnasta vastaavalle henkilölle, jos ammattihenkilö tehtävissään huomaa tai saa tietoonsa epäkohdan tai ilmeisen epäkohdan uhan asiakkaan sosiaalihuollon toteuttamisessa.
Aluehallintovirasto totesi, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilönä toimiminen edellyttää henkilöltä riittävien ammatillisten tietojen ja taitojen lisäksi sitä, että ammattihenkilö ymmärtää velvollisuutensa toimia niiden ammattieettisten ja lainsäädännöstä tulevien vaatimusten mukaisesti, jotka häntä koskevat. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön tulee käyttäytymisellään ja toiminnallaan osoittaa olevansa hoitamansa tehtävän vaatiman luottamuksen arvoinen. Ammattihenkilön on pitäydyttävä yleisesti hyväksytyissä koulutuksensa mukaisissa menetelmissä ja ammattihenkilön roolissa. Sosiaalihuollon palveluissa asiakasturvallisuudella tarkoitetaan muun muassa asiakkaan palvelujen toteuttamista siten, ettei asiakkaan fyysistä, psyykkistä, taloudellista tai sosiaalista turvallisuutta vaaranneta ja että asiakasta kohdellaan hyvin ja kunnioittavasti.
Aluehallintovirasto katsoi saamiensa selvitysten perusteella lähihoitajan menetelleen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattieettisten periaatteiden vastaisesti. Lähihoitajan olisi tullut jo pitkän kokemuksensa perusteella ymmärtää toimintansa epäammattimaisuus. Sen sijaan, että oli ryhtynyt epäasiallisin keinoin puolustamaan omahoidettavaansa, lähihoitajan olisi tullut ilmoittaa saamansa tiedot toisen hoitajan toiminnasta yksikön vastuuhenkilölle.
Lähihoitaja oli siten myös laiminlyönyt sosiaalihuoltolain 48 §:n mukaisen velvollisuutensa viipymättä ilmoittaa toiminnasta vastaavalle henkilölle tietoonsa saamat epäkohdat omahoidettavansa sosiaalihuollon toteuttamisessa. Aluehallintovirasto piti mahdollisena, että lähihoitaja ei ollut saanut asianmukaista ohjausta ilmoitusvelvollisuutensa käyttämiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilönä hän on kuitenkin ollut velvollinen perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin.
Koska lähihoitajan menettelyyn on jo työnjohdollisin toimenpitein puututtu ja koska hänen kerrottiin ymmärtäneen menettelynsä moitittavuuden ja korjanneen toimintaansa, aluehallintovirasto piti riittävänä kiinnittää lähihoitajan vakavaa huomiota sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön ammattieettisiin velvollisuuksiin sekä sosiaalihuoltolain 48 §:n mukaiseen ilmoitusvelvollisuuteen vastaisen toiminnan varalle.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä: 6.7.2023
Diaarinumero: PSAVI/6370/2023
Epäkohtailmoituksen mukaan perhekodissa asiakkaita oli lupaan nähden liikaa eikä henkilöstöä ollut asiakasmäärään nähden riittävästi. Lisäksi perhekodissa annettiin perhekuntoutusta ilman siihen tarvittavaa lupaa. Aluehallintovirasto teki ennalta ilmoittamattoman tarkastuskäynnin perhekotiin.
Aluehallintovirasto katsoi valvontapäätöksessä, että ammatillisen perhekodin sijaishuollon järjestämisessä ei ollut kaikilta osin menetelty lainsäädännön ja luvan edellyttämällä tavalla. Aluehallintovirasto kiinnitti ammatillisen perhekodin huomioita vastaisen toiminnan varalle siihen, että perhekodin luvan mukaista asiakaspaikkalukua ei saa ylittää ja että perhesijoituksille avohuollon tukitoimena on oltava lupa. Lisäksi perhekodissa pitää työskennellä jokaisessa tilanteessa aina riittävä määrä työntekijöitä lasten tarpeet ja määrä huomioiden.
Ammatillisessa perhekodissa oli lupapäätöksen mukaan lapsille tai nuorille neljä asiakaspaikkaa ja kaksi tukiasumispaikkaa. Tarkastushetkellä ammatilliseen perhekotiin oli sijoitettuna neljä lasta sekä perhesijoituksessa vanhempi kahden lapsen kanssa. Lisäksi perhehoitajilla oli kaksi omaa alle kouluikäistä lasta. Aluehallintovirasto katsoi, että perhekotiin oli sijoitettu luvan vastaisesti liikaa asiakkaita, koska myös perhekotivanhempien alle kouluikäiset lapset lasketaan asiakasmäärään. Tarkastajien näkemyksen mukaan tarkastushetken alkutilanteessa henkilökuntaa ei ollut riittävästi lasten tarpeisiin ja lukumäärään nähden. Perhekodin luvassa ei ollut mainintaa ympärivuorokautisesta perhekuntoutuksesta tai koko perheen sijoituksesta lastensuojelulain 37 §:n 1 momentin mukaisena kuntouttavana perhehoitona.
Palveluntuottajan selvityksen mukaan henkilökuntaa on perhekodin olemassaolon ajan ollut yli vaaditun mitoituksen, ja tarkastushetkellä henkilöstössä on ollut puolentoista tunnin vajaamiehitys. Selvityksessä myös todetaan, että perhekodissa ei ole toteutettu laitosmuotoista perhekuntoutusta, vaan avohuollon tukitoimena kuntouttavaa perhehoitoa. Selvityksen mukaan perhekodin vastuuhenkilö on ollut siinä ymmärryksessä, ettei perhesijoituksessa olevaa perhettä lasketa asiakaspaikkalukuun, koska vanhempi vastaa itse lasten hoidosta.
Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan sijoittaminen kuntouttavaan perhehoitoon päärakennuksen yhteen asiakashuoneeseen ei ollut asianmukaista, koska koko perheen sijoitukselle tulisi olla lupa, jossa on määritelty toiminnalle asianmukaiset tilat ja henkilökuntaresurssi. Aluehallintovirasto myös totesi, että kuntouttavan perhehoidon perhesijoitusasiakkaat lasketaan luvassa määriteltyyn asiakasmäärään. Aluehallintovirasto ohjasi palveluntuottajaa hakemaan lupaa perhesijoituksille.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä: 15.6.2023
Diaarinumero: PSAVI/6512/2022
Kantelijan mukaan kaupungin lastenkotiin sijoitetulle lapselle tuodut tavarat tarkistettiin niin, ettei lapsi saanut olla läsnä tilanteessa. Taskusta löytyi huumausaineeksi luokiteltava tabletti, joka vietiin poliisin tutkittavaksi. Rajoitustoimenpiteestä ei tehty kirjallista päätöstä, asiakaskirjauksia eikä siitä ilmoitettu huoltajalle ja sosiaalityöntekijälle.
Aluehallintovirasto katsoi, ettei lastenkodissa kaikilta osin menetelty lainsäädännön edellyttämällä tavalla kantelijan asiassa. Asiakkaan oikeus hyvään lastensuojeluun ei ole kaikilta osin toteutunut.
Aluehallintovirasto ohjasi lastenkodin vastuuhenkilöä käymään omavalvonnallisesti lävitse henkilöstön kanssa kirjaamiseen ja rajoitustoimenpiteiden käyttöön liittyvän lainsäädännön sekä mahdolliset työohjeet ja -prosessit.
Aluehallintovirasto totesi, ettei lapsen asiakaskertomuksesta löydy kirjauksia lapsen omaisuuden tarkastamisesta sekä aineiden ja esineiden haltuunottamisesta, eikä myöskään asiasta ilmoittamisesta huoltajalle ja sosiaalityöntekijälle. Kysymyksessä oli läheisen tuoman lähetyksen tarkastaminen, josta (ei valituskelpoisen) päätöksen tekee laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaa kuuluva työntekijä (Lsl 67 § 2 ja 3 mom.). Päätös on annettava huoltajalle ja 12 vuotta täyttäneelle lapselle tiedoksi.
Aluehallintovirasto katsoi, että kyseessä ei ole ollut henkilöntarkastus, kuten saadussa selvityksessä todettiin, vaan lastensuojelulain 67 §:n mukainen omaisuuden, lähetysten ja tilojen tarkastaminen ja lähetysten luovuttamatta jättäminen, koska tilanteessa ei tarkistettu itse lasta ja hänellä päällä tai laukussa mukana olevia vaatteita. Aluehallintovirasto totesi, että tilanteesta ja rajoitustoimenpiteestä olisi pitänyt tehdä asianmukaiset kirjaukset, kuten lastensuojelulain 33 §:ssä ja 74 §:ssä sekä laissa sosiaalihuollon asiakirjoista 4 §:ssä säädetään. Lääketabletin haltuun ottaminen oli ollut lastensuojelulain 65 §:n mukainen rajoitustoimenpide, josta olisi myös pitänyt tehdä valituskelpoinen päätös ja kirjaukset. Aluehallintovirasto katsoi, että asiassa on toimittu lainvastaisesti. Aluehallintovirasto saattoi kaupungin toimintaa koskevan päätöksen tiedoksi hyvinvointialueelle.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä: 12.6.2023
diaarinumero: PSAVI/708/2023
Kantelun mukaan sijaishuoltoyksikkö oli maksanut kuukausittaista käyttövaraa sijoitetuille lapsille pitkään vain 56 euroa kuukaudessa. Aluehallintovirasto selvitti asiaa valvonta-asiana.
Aluehallintovirasto katsoi, että sijaishuoltoyksikkö ei ollut vuonna 2022 maksanut käyttövaroja lain edellyttämällä tavalla. Asiakkaiden oikeus saada hyvää sijaishuoltoa ei ole siltä osin toteutunut.
Aluehallintovirasto kiinnitti sijaishuoltoyksikön huomioita vastaisen toiminnan varalle siihen, että sekä palveluntuottajan että vastuuhenkilön pitää omavalvonnan keinoin varmistaa, että lapsille maksetaan aina laissa määritellyt vähimmäiskäyttövarat.
Sijaishuoltoyksikön johtaja vetosi selvityksessään siihen, että lapset olivat saaneet todistusten jaon yhteydessä rahastipendejä, joiden johtaja katsoi olevan osaltaan hyvitystä maksamatta jääneistä itsenäistymisvaroista. Lisäksi sijaishuoltoyksikkö tuki lapsia taloudellisesti matka- ja puhelinkuluissa.
Aluehallintovirasto katsoi, ettei asiassa ole asianmukaista vedota jo maksettuihin ylimääräisiin ja vapaaehtoisesti myönnettyihin stipendeihin sekä tavanomaisiin sijaishuollon toteuttamiseen liittyviin matka- ja yhteydenpitokustannuksiin. Aluehallintovirasto totesi, että käyttövarojen tarkoituksena on turvata sijaishuoltoon sijoitetuille lapsille taskurahaa, joilla lapsi voi hankkia itse päättämiään hyödykkeitä – samoin kuin ne lapset, jotka eivät ole laitokseen sijoitettuja. Lapsen käyttövarojen käyttö sijaishuollon järjestämiseen liittyviin kustannuksiin ei ole sallittua.
Aluehallintovirasto totesi, että sijaishuollon palveluntuottajalla ja lastensuojeluyksikön vastuuhenkilöllä on velvollisuus huolehtia omavalvonnan keinoin, että käyttövaroihin tehdään mahdolliset vuosittaiset korotukset, kun elatustuki muuttuu. Käyttövarojen enimmäismäärästä ei ole laissa säädetty, mutta vähimmäismäärä on maksettava aina. Vuonna 2022 käyttövarojen vähimmäismäärä oli 57,53 €. Vuonna 2023 vähimmäismäärä oli 62,32 € kuukaudessa. Aluehallintovirasto katsoi, että vuonna 2022 lapsille oli maksettu käyttövaroja alle vähimmäismäärän.
Aluehallintovirasto totesi, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on valvontavastuu käyttövarojen maksamisesta sijaishuollon aikana. Hänellä on vastuu myös siitä, että lapselle kuuluvat käyttövarat maksetaan, jos sijaishuoltopaikka muuttuu tai sijaishuolto päättyy. Aluehallintovirasto saattoi sijaishuoltoyksikön toimintaa koskevan päätöksen tiedoksi hyvinvointialueelle.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 31.1.2023
diaarinumero LSSAVI/12635/2022
Vanhemmat olivat tehneet kaupungin lapsiperhepalveluihin muistutuksen lapsensa saamasta tukihenkilöpalvelusta. He eivät olleet saaneet kaupungilta vastausta muistutukseensa vuoteen. Vanhemmat tekivät viiveestä kantelun aluehallintovirastolle.
Kaupungin selvityksen mukaan kantelijan muistutus oli skannattu lapsen asiakaskertomuksen liitteeksi ja käsitelty suullisesti vanhempien kanssa. Johtavan sosiaalityöntekijän mukaan muistutuksen sisältö oli käsitelty suullisesti vanhempien kanssa ja vanhemmat olivat keskustelun perusteella peruneet muistutuksensa. Kirjausta tai muuta dokumenttia keskustelusta ei kuitenkaan ollut, eikä tiedossa ollut keskustelun ajankohtaa.
Aluehallintovirasto katsoi, että kaupunki oli menetellyt lainvastaisesti kantelijan muistutuksen tallentamisen ja käsittelyn suhteen. Kaupunki ei enää 1.1.2023 lukien ollut velvollinen järjestämään lastensuojelun palvelua kuntalaisilleen, vaan palvelujen järjestäminen oli siirtynyt hyvinvointialueen tehtäväksi. Asiassa ei ollut enää tarkoituksenmukaista antaa hallinnollista ohjausta vastaisuuden varalle kaupungille.
Sosiaalihuollon laatuun tai siihen liittyvään kohteluunsa tyytymättömällä asiakkaalla on oikeus tehdä muistutus sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle. Johtavan viranhaltijan on käsiteltävä muistutus asianmukaisesti ja annettava siihen kirjallinen vastaus kohtuullisessa ajassa muistutuksen tekemisestä. Lainsäädännössä ei ole täsmällistä määritelmää muistutusvastauksen antamisen kohtuulliselle ajalle. Hallintolain mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on vuonna 2010 antamassaan ohjauskirjeessään kunnille ja kuntayhtymille pitänyt 1–4 viikon vastausaikaa kohtuullisena. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä kohtuullisena vastausaikana on pidetty 1–2 kuukautta. Kahden kuukauden vastausaikaa on pidetty kohtuullisena, jos asia on erittäin ongelmallinen ja vaatii selvitystyötä.
Aluehallintovirasto painotti, että muistutukseen tulee antaa kirjallinen vastaus, vaikka sen antaminen kohtuullisessa ajassa ei ollut enää mahdollista. Aluehallintovirasto pyysi hyvinvointialuetta huolehtimaan siitä, että muistutus tallennetaan erilleen asiakasasiakirjoista ja muistutukseen annetaan vastaus. Muistutukseen annettu vastaus pyydettiin toimittamaan tiedoksi aluehallintovirastoon.
Asiakasasiakirjoihin voidaan liittää ainoastaan sosiaalihuollon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen, seurannan ja valvonnan kannalta tarpeelliset ja riittävät tiedot. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan muistutukseen liittyvät tiedot eivät ole sosiaalihuollon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen, seurannan tai valvonnan kannalta tarpeellisia eikä niitä siten tule liittää asiakasasiakirjoihin. Aluehallintovirasto piti kaupungin toimintaa muistutuskäsittelyn osalta erittäin moitittavana.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 10.3.2023
diaarinumero LSSAVI/9056/2022, LSSAVI/15211/2022
Vanhempi kanteli aluehallintovirastolle siitä, että hänen lapselleen ei ollut tehty asiakassuunnitelmia. Lapsi oli ollut sijoitettuna valtion koulukodissa. Hän oli karkaillut paljon ja hänellä oli ollut monia erityisen huolenpidon jaksoja. Vanhemman mukaan lapsen psykiatrisen hoidon tarpeeseen ei ollut pystytty vastaamaan riittävällä tavalla. Lapsen asioista vastaavat sosiaalityöntekijät olivat vaihtuneet tiuhaan.
Kaupungin selvityksen mukaan asiakassuunnitelmien päivityksistä kesäkuussa 2020, helmikuussa 2021 ja marraskuussa 2021 ei ollut laadittu asiakassuunnitelmaa erilliselle asiakirjalle, mutta neuvottelut oli pidetty ja kirjaukset oli tehty lastensuojelun asiakaskertomukseen.
Aluehallintovirasto katsoi, että kaupunki oli menetellyt lainvastaisesti kantelijan lapsen asiakassuunnitelmien suhteen. Kaupunki ei enää 1.1.2023 lukien ollut velvollinen järjestämään lastensuojelun palvelua kuntalaisilleen, vaan palvelujen järjestäminen oli siirtynyt hyvinvointialueen tehtäväksi 1.1.2023 lukien. Asiassa ei ollut enää tarkoituksenmukaista antaa kaupungille hallinnollista ohjausta vastaisuuden varalle. Hallinnollinen ohjaus asiassa olisi ollut vakava huomautuksen antaminen.
Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on tehtävä asiakassuunnitelma. Asiakassuunnitelmaan kirjataan ne olosuhteet ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan, lapsen ja hänen perheensä tuen tarve, palvelut ja muut tukitoimet, joilla tuen tarpeeseen pyritään vastaamaan, sekä arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan. Asiakassuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa.
Aluehallintovirastoon toimitettuun lastensuojelun asiakaskertomukseen 6/2020 ei ollut kirjattu asioita, joihin pyrittäisiin vaikuttamaan, eikä lapsen ja hänen perheensä palveluita ja tukitoimia. Selvityksessä kerrottuja 2/2021 ja 11/2021 asiakaskertomukseen kirjattuja asiakassuunnitelmia ei toimitettu aluehallintovirastoon. Aluehallintovirasto painotti päätöksessään, että asiakassuunnitelmaneuvottelun perusteella on laadittava lastensuojelulain edellyttämä asiakassuunnitelma, jonka täytyy laadullisesti vastata lastensuojelulain vaatimuksia.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että näytti siltä, että kantelijan lapselle oli tehty asiakassuunnitelma aluehallintoviraston lähettämän selvityksen jälkeen, ja sitä ennen hän oli asunut sijaishuoltopaikassa ilman asiakassuunnitelmaa useamman vuoden. Lasta koskeva asiakassuunnitelma on tarkistettava erityisen huolenpidon päättyessä. Kantelun tarkoittamana ajankohtana lapsella oli ollut erityisen huolenpidon jaksoja neljä, ja jokaisen jakson jälkeen asiakassuunnitelma olisi tullut tarkistaa. On tärkeää, että lastensuojelu pohjautuu ajantasaiseen suunnitelmaan ja sen toteuttamiseen. Aluehallintovirasto totesi kaupungin menettelyn olleen lainvastainen ja erittäin huolestuttava.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 6.2.2023
diaarinumero LSSAVI/13636/2022
Kantelussa tuotiin esiin, että kantelija ei ollut saanut vastausta yhteistoiminta-alueelle tekemäänsä muistutukseen.
Aluehallintovirasto katsoi, että yhteistoiminta-alue oli menetellyt lainvastaisesti muistutukseen vastaamisen suhteen. Vastausta ei ollut annettu ilman aiheetonta viivytystä, eikä vastauksessa ollut vastattu kaikkiin kantelijan muistutuksessaan esittämiin asioihin. Asiassa ei ollut kuitenkaan enää tarkoituksenmukaista antaa hallinnollista ohjausta vastaisuuden varalle yhteistoiminta-alueelle, koska palvelujen järjestäminen oli siirtynyt hyvinvointialueen tehtäväksi 1.1.2023 lukien.
Sosiaalihuoltonsa laatuun tai siihen liittyvään kohteluunsa tyytymättömällä asiakkaalla on oikeus tehdä muistutus sosiaalihuollon toimintayksikön vastuuhenkilölle tai sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle. Toimintayksikön tai johtavan viranhaltijan on käsiteltävä muistutus asianmukaisesti ja annettava siihen kirjallinen vastaus kohtuullisessa ajassa muistutuksen tekemisestä.
Lainsäädännössä ei ole täsmällistä määritelmää muistutusvastauksen antamisen kohtuulliselle ajalle. Hallintolain mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Valvira on ohjauskirjeessään kunnille ja kuntayhtymille pitänyt kohtuullisena vastausaikana 1–4 viikkoa. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä kohtuullisena vastausaikana on pidetty pääsääntöisesti 1–2 kuukautta. Kahden kuukauden vastausaikaa on pidetty kohtuullisena, jos asia on erittäin ongelmallinen ja vaatii selvitystyötä. Yhteistoiminta-alue antoi vastauksen muistutukseen kahdeksan kuukauden viiveellä. Aluehallintovirasto joutui muistuttamaan sitä vastaamisesta selvityspyynnöllä.
Hallituksen esityksen mukaan asiakkaan tulisi aina saada selkeä ja asiallinen vastaus muistutukseensa. Tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota vastauksen ymmärrettävyyteen asiakkaan kannalta. Aluehallintovirasto arvioi, että yhteistoiminta-alue ei vastannut kaikkiin kantelijan esittämiin asioihin vastauksessaan. Yhteistoiminta-alue viittasi selvityksessään siihen, että se oli ollut kantelijan kanssa tiiviissä yhteydenpidossa puhelimitse ja sähköpostilla. Aluehallintovirasto kuitenkin totesi, että kantelijalla oli oikeus saada vastaus esittämiinsä kysymyksiin, joihin tämä ei vielä mahdollisesti ollut saanut vastausta jo käydyssä yhteydenpidossa. Näistä asioista hänellä olisi mahdollisuus tehdä uusi muistutus hyvinvointialueelle.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 24.3.2023
diaarinumero LSSAVI/20568/2022
Vanhemman kantelun mukaan hän oli halunnut useamman vuoden ajan, että hänen kolmen lapsensa lastensuojelun tarvetta selvitettäisiin, koska hänen käsityksensä mukaan lasten toinen vanhempi laiminlöi vakavasti lasten perustarpeita. Kantelijan mukaan hänen tekemänsä lastensuojeluilmoitukset eivät olleet johtaneet mihinkään. Lapsia ei kuultu, eikä heidän kotiolojaan selvitetty.
Kuntayhtymän selvityksen mukaan kantelijan lasten lastensuojelun asiakkuudet vaihtuivat lapsiperheiden sosiaalityön asiakkuuksiksi 8/2019. Lapsiperheiden sosiaalityön asiakkuudet lopetettiin kaikilta lapsilta vuonna 2021. Selvityksen mukaan kantelijan lastensuojeluilmoituksissaan esille tuomista asioista on keskusteltu lasten toisen vanhemman kanssa ja selvitetty asioita myös koulusta, eikä koulu ollut tunnistanut näissä asioissa olevan puutteita. Vanhemmilla oli ollut ajoittain erilaisia näkemyksiä siitä, miten lapsista tulisi pitää huolta ja heitä kasvattaa. Molemmille vanhemmille oli perusteltu, miksi perheneuvonnan käynnit ja yhteinen näkemys kasvatuksesta ja luottamus vanhempien kesken olisi hyvin tärkeää lasten hyvinvoinnille. Selvityksessä oli kuitenkin tunnistettu, että lasten mielipidettä ei ollut selvitetty asianmukaisesti.
Aluehallintovirasto katsoi, että kuntayhtymä oli menetellyt lainvastaisesti palveluntarpeen arvioinnin, lasten mielipiteen selvittämisen ja asiakassuunnitelmien suhteen. Kuntayhtymä ei enää 1.1.2023 lukien ollut velvollinen järjestämään lastensuojelun palvelua, vaan palvelujen järjestäminen oli siirtynyt hyvinvointialueen tehtäväksi 1.1.2023. Asiassa ei ollut enää tarkoituksenmukaista antaa hallinnollista ohjausta vastaisuuden varalle kuntayhtymälle. Hallinnollinen ohjaus asiassa olisi ollut vakava huomautuksen antaminen.
Suurin osa aluehallintovirastolle toimitetuista kantelijan lapsia koskevista lastensuojeluilmoituksista oli kantelijan tekemiä. Myös koulusta, perhepäivähoitajalta, erityislastentarhan opettajalta ja naapurilta oli tullut samansuuntaista huolta lasten äidin puutteista huolehtia lasten perustarpeista vuosina 2020–2022.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että lapsella on oikeus ikätasoiseen hoivaan ja huolenpitoon. Lapsen vanhemmilla on ensisijainen velvollisuus ja oikeus huolehtia lapsensa hyvinvoinnista. Aluehallintovirasto painotti, että vanhemmilla on kuitenkin oikeus saada hoito- ja kasvatustehtävänsä toteuttamiseen tarvittaessa tukea viranomaisilta. Viranomaisen on arvioitava lapsen avun tarve, kun sille esitetään huolta lapsen tilanteesta. Viranomaisen on pyrittävä oma-aloitteisesti tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä avuntarpeesta riippuen ohjattava lapsi ja hänen perheensä sosiaalihuoltolain tai lastensuojelulain mukaisten palvelujen piiriin. Aluehallintovirasto painotti, että vaikka huoltajalla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista, on viranomaisella rinnakkainen vastuu lastensuojeluilmoituksen johdosta selvittää lapsen hyvinvointia ja sitä, onko perheellä avun tarvetta ja vastuu ryhtyä riittäviin ja tarpeenmukaisiin toimiin.
Lapsille ei ollut tehty asiakassuunnitelmia heidän vielä ollessaan sosiaalihuoltolain mukaisessa asiakkuudessa. Aluehallintovirasto totesi, että palvelut ja tukitoimet järjestetään perheelle ja lapselle tehtävään asiakassuunnitelmaan perustuen, asiakassuunnitelmassa kuvattujen tavoitteiden ja periaatteiden edellyttämässä laajuudessa. Kuntayhtymä oli toiminut lainvastaisesti jättäessään laatimatta asiakassuunnitelmat. Lisäksi aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että tehtäessä lapsen elämään liittyviä hallintopäätöksiä tai muita tosiasiallisia ratkaisuja, on kiinnitettävä huomiota lapsen omiin mielipiteisiin ja hänen esittämiinsä käsityksiin.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (190/2019) 1 §, 4 §
Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 4 §, 5 §, 32 §, 36 §, 39 §
Lastensuojelulaki (417/2007) 2 §
Yk:n yleissopimus lapsen oikeuksista (SopS 59-60/1991) 12 artikla
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 31.1.2023
diaarinumero LSSAVI/10739/2022
Kantelussa tuotiin esiin, että kantelijan ja hänen lapsensa yhteydenpidosta aiheutuneista matkakuluista ja puhelinkuluista tehtiin päätös kuukautta myöhemmin kuin oli sovittu ja vasta useamman pyynnön jälkeen. Kuntayhtymän selvityksen mukaan yhteydenpidosta aiheutuneet kulut oli korvattu vanhemmalle sovitusti.
Asian ratkaisu
Aluehallintovirasto katsoi, että kuntayhtymä oli menetellyt lainvastaisesti taloudellisen tuen maksuaikataulun suhteen. Asiassa ei ollut kuitenkaan enää tarkoituksenmukaista antaa hallinnollista ohjausta kuntayhtymälle, koska palvelujen järjestäminen oli siirtynyt hyvinvointialueen tehtäväksi 1.1.2023 lukien.
Lapselle on turvattava sijaishuollossa hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa yhteydenpitoa.
Aluehallintovirasto painotti, että vanhempien taloudellinen tilanne ei saa estää lapsen tapaamisia. Lapsen sijoittaneella taholla on huostaanoton aikana velvollisuus edistää lapsen yhteydenpitoa vanhempiinsa ja tarvittaessa tukea vanhempia taloudellisesti. Tämä voi merkitä kustannusvastuuta osana sijaishuollosta aiheutuvia kustannuksia, esimerkiksi lapsen vanhempien matkakustannusten korvaamista sijaishuoltopaikkaan. Lapsen oikeus yhteydenpitoon on lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän vastuulla.
Asiakasasiakirjoista kävi ilmi, että kulukorvauksista oli keskusteltu kuukautta aiemmin kuin niistä oli tehty ensimmäinen päätös. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan asiaa ei ollut käsitelty hallintolain edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä. Aluehallintovirasto painotti, että taloudellisen tuen päätöksenteon viivästyminen voi tosiasiassa estää lapsen ja vanhemman yhteydenpidon toteutumisen.
Lapin aluehallintovirasto
Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat
Ratkaisupäivämäärä: 15.12.2022
Diaarinumero: LAAVI/322/2022
Lastensuojelun asiakas A:n vanhempi teki kantelun A:n lastensuojelun asiakirjojen laatimisessa ja kirjauksissa ilmenneistä puutteista kunnassa X. Kantelu koski lisäksi sitä, että avohuollon sijoituksen jatkamista koskevaa hallintopäätöstä ei ollut annettu A:n perheelle tiedoksi kirjallisesti, vaan tiedoksianto oli tapahtunut ainoastaan suullisesti. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ei myöskään ollut tavannut A:ta kertaakaan tämän sijoituksen aikana.
Tapahtuma-aikaan kunnan X työntekijä, joka vastasi sosiaalipalveluja tarvitsevien asiakkaiden palveluista, jäi vuosilomalle ja virkavapaalle. Hänelle ei ollut nimetty varsinaista sijaista. Aliresursoinnin vuoksi myös asiakaskirjaukset laahasivat jäljessä jo pidemmältä ajalta. Kyseisenä ajankohtana sosiaalipalveluista vastasi kunta nykyisten hyvinvointialueiden sijaan.
Aluehallintovirasto katsoi, että A:n oikeus laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ei toteutunut kaikilta osin. Kunta X ei ollut huolehtinut riittävästä resursoinnista eikä siitä, että lastensuojelusta vastaavat työntekijät olisivat voineet suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti ja lain edellyttämällä tavalla. Aluehallintovirasto antoi näiden laiminlyöntien vuoksi kunnalle huomautuksen.
Tarkasteltavana ajankohtana voimassaolleen lainsäädännön mukaan kunnan velvollisuus oli huolehtia siitä, että lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu kunnassa järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin siellä esiintyvä tarve edellyttää. Aluehallintovirasto painotti, että velvollisuus kuului nimenomaisesti kunnalle, ei yksittäisille viranhaltijoille tai työntekijöille. Hyvinvointialueiden aloittamisen myötä sama velvoite on siirtynyt kunnilta hyvinvointialueille.
Hyvän hallinnon periaatteiden mukaan asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. Kunnalla on oltava käytettävissään riittävästi sosiaalihuollon ammattihenkilöiden työpanosta kaikkina aikoina, myös vuosilomien ja virkavapaiden aikana.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 28.12.2022
diaarinumero LSSAVI/19491/2021, LSSAVI/19872/2021
Kantelija esitti kantelussaan, että hänen omaisellaan oli käytössä magneettivyö pitkiä aikoja vanhustenhuollon asumispalveluyksikössä ilman, että rajoitustoimenpiteenä käytetyn magneettivyön tarpeellisuutta arvioitiin. Vyön käyttöönotosta ei myöskään keskusteltu omaisten kanssa. Asiakas itse ei ollut kykenevä ottamaan kantaa hoitoonsa. Kantelussa esitettiin myös muita väitteitä, jotka kohdistuivat erityisesti hoitavan lääkärin toimintaan.
Aluehallintovirasto antoi lääkäri X:lle huomautuksen lainvastaisesta toiminnasta. Huomautus koski muun ohella rajoitustoimenpiteistä päättämistä ja niihin liittyvää potilaan ja hänen omaistensa näkemyksen huomioimista etenkin tärkeiden hoitopäätösten kohdalla sekä potilasasiakirjamerkintöjen tekemistä.
Lisäksi aluehallintovirasto antoi yksikön toiminnasta vastanneille viranhaltijoille huomautuksen yksikössä esiintyneistä puutteista, jotka koskivat asiakkaan perusoikeuksia rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista.
Vanhustenhuollossa asiakkaan perusoikeuksia saa rajoittaa ainoastaan lääkärin luvalla. Toimenpiteiden tarvetta yksittäisen asiakkaan kohdalla tulee arvioida jokaisella kerralla erikseen, ja niistä tulee tehdä riittävät asiakaskirjaukset.
Suomen perustuslain 2 §:n mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. 7 §:n mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 §:ssä säädetään, että potilaan hoito on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.
Potilaslain 6 §:n mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Jos täysi-ikäinen potilas ei jostain syystä pysty päättämään hoidostaan, potilaan laillista edustajaa taikka lähiomaista tai muuta läheistä on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos tästä ei saada selvitystä, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.
Potilaslain 12 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee merkitä potilasasiakirjoihin potilaan hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset tiedot. Potilasasiakirja-asetuksen 11 §:n mukaan potilaskertomukseen tulee tehdä merkinnät jokaisesta potilaan palvelutapahtumasta. Potilasasiakirja-asetuksen 12 §:n mukaan potilasasiakirjoihin tehtävistä merkinnöistä tulee riittävässä laajuudessa käydä ilmi taudinmäärityksen, valitun hoidon ja tehtyjen hoitoratkaisujen perusteet. Vaikutuksiltaan ja riskeiltään erilaisten tutkimus- ja hoitomenetelmien valinnasta tulee tehdä merkinnät, joista ilmenee, millaisin perustein valittuun menetelmään on päädytty. Jokaisen toimenpiteen peruste tulee määritellä selkeästi potilasasiakirjoissa.
Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että potilaan perusoikeuksia rajoittavista toimenpiteistä on tehtävä asianmukaiset kirjaukset potilasasiakirjamerkintöjä koskevien säännösten mukaisesti. Kirjaukset edistävät osaltaan perusoikeuksia rajoittavien toimenpiteiden käytön perusteellista harkintaa ja vahvistavat siten osaltaan potilaan itsemääräämisoikeuden periaatetta hoidon lähtökohtana. Aluehallintovirasto katsoi päätöksessään, että lääkärin toiminta magneettivyön käytöstä tehtyjen potilasasiakirjamerkintöjen osalta oli selkeästi puutteellista.
Myös muilta osin lääkärin toiminta magneettivyötä koskevissa ratkaisuissa oli moitittavaa. Asiassa jäi esimerkiksi epäselväksi, oliko lääkäri ennen toimenpiteestä tehtävää päätöstä arvioinut muut vähäisemmän puuttumisen keinot tilanteen hoitamiseen sekä mahdollisia syitä potilaan kaatuiluun ja haastavaan ja levottomaan käyttäytymiseen (esimerkiksi kipu, ahdistuneisuus, lääkkeiden sivuvaikutukset). Potilaan itsemääräämisoikeutta ja muita perusoikeuksia saa rajoittaa ainoastaan, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin.
Valvira pitää liikkumisen rajoittamista magneettivyöllä erittäin raskaana rajoittamistoimena, jota kevyempiä voisivat olla esimerkiksi painopeitto tai turvaliivi, jotka sallivat asennon vaihtamisen vuoteessa toisin kuin magneettivyö. Eduskunnan oikeusasiamies on ratkaisussaan todennut myös, että perusoikeuksia ei ole sallittua rajoittaa tarpeettomasti tai vain varmuuden vuoksi, vaikka käsillä olisikin sinänsä hyväksyttävä rajoitusperuste. (EOAK, dnro EOAK/4180/2020.)
Liikkumisen rajoittaminen on sellainen potilaslain 6 §:ssä tarkoitettu tärkeä hoitopäätös, josta on keskusteltava potilaan itsensä tai omaisten kanssa, mikäli potilas itse ei pysty päättämään hoidostaan. Ennen päätöksentekoa on pyrittävä selvittämään potilaan oma kanta asiaan. Jos potilas ei pysty päättämään hoidostaan, tulee hänen lähiomaistaan tai muuta läheistään tai laillista edustajaansa kuulla asiassa ennen päätöksentekoa. Vaikka potilaan tai omaisen tulee saada osallistua hoitoon ja vaikka potilaan tai omaisen mielipide tulee huomioida, tekee lääkäri aina terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 22 §:n mukaisesti hoitopäätöksen. Kantelua koskevassa tapauksessa asiakas ei itse ollut kykenevä ottamaan kantaa hoitoonsa, jolloin lääkärin olisi tullut selvittää potilaan näkemystä hoitoon potilaan omaisten kautta. Aluehallintovirastolle toimitettujen asiakirjojen perusteella lääkäri ei keskustellut magneettivyön käyttämisestä potilaan omaisten kanssa ennen magneettivyötä koskevan päätöksen tekemistä.
Vanhusten hoitoa tai hoivaa järjestettäessä ei ole laintasoisia säännöksiä rajoitustoimista. Oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä (mm. dnro 363/4/09) on pidetty hyväksyttävänä esimerkiksi vaikeasti dementoituneen potilaan hoidossa hänen oman turvallisuutensa perusteella toteutettavia rajoitustoimia. Pääperiaatteena on pidettävä sitä, että potilaan liikkumista voidaan rajoittaa ainoastaan potilaan turvallisuuden takaamiseksi ja vain siinä määrin kuin se on kulloinkin välttämätöntä. Joka tapauksessa pakottamisen ja rajoittamisen hyväksyttävyydessä olennaista on toimenpiteen tarkoitus ja se, onko siihen turvauduttu vasta viimeisenä keinona. Jos toimenpiteen tarkoitus on potilaan turvallisuuden takaaminen tai hoitotoimenpiteen mahdollistaminen ja toimenpiteellä saavutetaan potilaan kokonaistilanteen kannalta enemmän hyötyä kuin haittaa, voidaan toimenpidettä pitää hyväksyttävänä. Jos sen sijaan tarkoituksena on korvata riittämätöntä henkilökuntaa tai toimenpiteestä on kokonaisuutena enemmän haittaa kuin hyötyä, sitä ei voida hyväksyä.
Aluehallintovirastolle toimitettujen kirjallisten selvitysten ja selitysten sekä kyseisen asiakkaan asiakas- ja potilaskirjausten perusteella magneettivyön käytön välttämättömyydestä ei voitu kokonaisuudessaan varmistua.
Asiakaskirjausten mukaan magneettivyö on laitettu asiakkaalle iltaisin noin klo 19.30 tai klo 20.00 ja otettu pois aamulla noin klo 7.30 tai klo 8. Aluehallintovirasto piti tätä huomattavan pitkänä yhtäjaksoisena aikana, vaikkakin selvitysten mukaan magneettivyö on saatettu yöllä ottaa pois esimerkiksi WC:ssä käynnin ajaksi. Magneettivyötä pidettiin kerrallaan noin 12 tuntia asiakkaalla. Lisäksi sitä käytettiin asiakkaalla joka yö useamman kuukauden ajan. Kyse on huomattavasta yksilön itsemääräämisoikeuteen ja perusoikeuksiin puuttumisesta. Perustuslain 7 §:ssä on jokaiselle turvattu oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Tästä syystä rajoitustoimenpiteiden kohdalla tulisi toiminnassa noudattaa erityistä huolellisuutta ja rajoitustoimenpiteen jokaiselle käyttökerralle tulisi aina olla perusteet.
Valviran 27.1.2020 päivittämän ohjeen mukaan liikkumista rajoittavien turvavälineiden käytöstä on tehtävä yksilöity päätös. Hoitopäätöksistä vastaa potilasta hoitava lääkäri, ja arvioinnissa on syytä käyttää potilaan ja hoitopaikan olosuhteet tuntevan hoitajan ja hoitotyön asiantuntemusta. Lääkäri arvioi, milloin turvavälineen käyttö voidaan lopettaa, tai ohjeistaa hoitohenkilökuntaa tässä asiassa. Olennaista on, että turvavälinettä käytetään vain niin kauan, kuin se on tarpeen. Tarve turvavälineen käytön jatkamiselle on arvioitava usein. Lääkärin tehtyä päätöksen liikkumisen rajoittamisesta voivat hoitotyön ammattihenkilöt päättää rajoituksien käyttämisestä. Vaikka lupa rajoittamistoimenpiteen käyttöön olisi, käytön tarvetta tulee jokaisella käyttökerralla harkita. Kaikista liikkumista rajoittavien välineiden käyttökerroista tulee tehdä merkinnät potilasasiakirjoihin.
Rajoitustoimenpiteitä koskevien asiakirjamerkintöjen osalta kyseisen yksikön hoitohenkilöstön toiminta oli puutteellista. Koska magneettivyön kohdalla kyse on rajoitustoimenpiteistä, ihmisen perusoikeuksiin puuttumisesta, on kirjauksilla normaalia suurempi merkitys. Asiakasasiakirjoista annetun lain 4 §:n mukaan asiakastietoihin tulee kirjata sosiaalihuollon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen, seurannan ja valvonnan kannalta tarpeelliset ja riittävät tiedot.
Lisäksi aluehallintovirasto toteaa, että vaikka lupa rajoitustoimenpiteen käyttämiseen on lääkäriltä, tulee sen käyttämistä arvioida jokaisella kerralla uudelleen. Hoitohenkilöstöllä on siis lääkärin lisäksi vastuuta rajoitustoimenpiteen asianmukaisesta toteuttamisesta. Aluehallintovirastolle toimitetuista asiakirjoista ei käynyt ilmi, että kyseisen asiakkaan rajoitustoimenpiteen (magneettivyö) kohdalla olisi arvioitu tapauskohtaisesti sen tarvetta. Magneettivyö oli systemaattisesti laitettu asiakkaalle joka ilta usean kuukauden ajan. Erityisen moitittavana aluehallintovirasto pitää sitä, että asiakkaalla käytettiin myös sellaisia rajoitustoimenpiteitä (sängyn laitojen nostaminen), joihin ei ollut lääkärin lupaa.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 30.9.2022
diaarinumero LSSAVI/13458/2022
Kantelija X puhui äidinkielenään ruotsia ja asui lapsensa kanssa yksikielisessä, suomenkielisessä kunnassa. Kunnan sosiaalitoimi alkoi valmistella lapsen huostaanottoa. Kantelija oli aiemmin asioinut sosiaalipalveluissa suomen kielellä, mutta huostaanottoasian valmistelun yhteydessä hän esitti haluavansa asioida ruotsin kielellä. Huostaanottoa koskevaan kuulemistilaisuuteen järjestettiin tulkkaus, ja huostaanottopäätös lähetettiin kantelijalle suomen kielellä. Kantelijaa ohjattiin lisäksi suullisesti puhelimessa valituksen tekemisessä.
Ruotsinkielinen käännös päätöksestä valmistui viisi viikkoa sen jälkeen, kun kantelija oli saanut todisteellisesti tiedoksi suomenkielisen päätöksen. Valitusaika huostaanottoasiassa oli käännöksen valmistuessa päättynyt. Viivästykseen vaikuttivat selvitysten mukaan kunnan käytössä olevan palveluntarjoajan käytännöt käännöksen tilaamisessa sekä henkilöstön poissaolot. Asiassa oli kyse siitä, kuinka nopeasti yksikielisen kunnan tulee antaa käännös päätöksestä, jossa on rajallinen valitusaika.
Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan huomiota kielilain vaatimuksiin käännöksen antamisesta asianosaiselle ilman aiheetonta viivytystä. Viranomaisen käyttämät tietojärjestelmät ja
muut käytännöt eivät saa estää sosiaalihuollon asiakkaan kielellisten oikeuksien toteutumista.
Kielilain 10 §:n mukaan yksikielisessä kunnallisessa viranomaisessa käytetään kunnan kieltä, jollei viranomainen pyynnöstä toisin päätä tai jollei muualla laissa toisin säädetä. Jokaisella on kuitenkin oikeus käyttää omaa kieltään ja tulla kuulluksi omalla kielellään viranomaisen aloitteesta vireille
tulevassa asiassa, joka välittömästi kohdistuu hänen tai hänen huollettavansa perusoikeuksiin.
Kielilain 19 §:n mukaan tuomio, päätös ja muu hallintoasiassa annettava asiakirja laaditaan asian käsittelykielellä. Päätös ja tuomio on annettava yksikielisenä. Kielilain 20 §:n 3 momentin
mukaan yksikielisen kunnallisen viranomaisen on pyynnöstä annettava asianosaiselle maksuton virallinen käännös toimituskirjasta asiassa, joka tulee vireille viranomaisen aloitteesta
ja joka välittömästi kohdistuu asianosaisen tai hänen huollettavansa perusoikeuksiin tai joka koskee viranomaisen hänelle asettamaa velvollisuutta. Näin ollen kunnalla oli tässä tapauksessa ollut velvollisuus tarjota maksuton käännös huostaanottoa koskevasta päätöksestä.
Kielilaissa ei ole määritelty, missä ajassa käännös tulee antaa. Kuitenkin lain esitöissä todetaan, että käännös on annettava mahdollisimman pian ja joka tapauksessa sellaisessa ajassa, ettei
asianosaisen oikeusturva vaarannu. Lakia koskevan hallituksen esityksen mukaan erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, ettei asianosaisen lainmukainen valitusoikeus vaarannu siitä syystä, että päätös tai tuomio täytyy kääntää. Myös käännöksen laajuuden osalta esitöissä todetaan, että vähimmäisvaatimuksena olisi aina oikeusturvan takaaminen siten, että käännös antaa riittävän perustan valituksen tai muun oikeussuojakeinon käyttämiselle. (HE 92/2002 vp, s. 87).
Lastensuojelulain 90 §:n mukaan valitus huostaanottoa koskevassa asiassa on tehtävä hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta, joten käännös valmistui vasta valitusajan umpeuduttua. Tietojärjestelmän ominaisuudet ja henkilöstön poissaolot eivät olleet hyväksyttävä syy käännöksen viivästymiselle. Kunnan olisi lähtökohtaisesti tullut tarjota käännös päätöksestä valitusajan sisällä, vaikka kantelija olikin saanut myös suulliset ohjeet valituksen tekemiseen. Asian arvioinnissa ei ollut merkitystä sillä, että kantelija oli aiemmin asioinut sosiaalipalveluissa suomen kielellä.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 13.9.2022
Diaarinumero ESAVI/24161/2021
Asiakkaalle oli myönnetty kehitysvammaisten erityishuoltona tilapäishoitoa, ja hänen omaishoitajansa oli oikeutettu kolmeen vapaavuorokauteen kuukaudessa. Asiakkaan tilapäishoidon ja omaishoidon tuen vapaiden aikaisen hoidon järjestämisessä oli ollut pitkäaikaisia puutteita vuodesta 2019 alkaen. Asiakirjojen mukaan tilapäishoito ja omaishoidon tuen vapaiden järjestyminen kesän 2021 ajaksi ei toteutunut. Asiakkaan tilapäishoidon tarvetta ja hoitopaikkaa selviteltiin sekä vammaispalveluissa että lastensuojelussa. Asiakirjojen mukaan myös kantelija oli itse etsinyt sopivia hoitopaikkoja lapselleen ja ehdottanut niitä vammaispalveluille. Perheen lastensuojelun asiakkuus johtui siitä, etteivät vammaispalvelut kyenneet järjestämään myönnettyä tilapäishoitoa.
Kuntayhtymän selvitysten mukaan palvelua ei ollut järjestetty muun muassa palveluntuottajien henkilöstötilanteesta johtuvasta syystä.
Aluehallintovirasto kiinnitti kuntayhtymän huomiota sen velvollisuuteen järjestää ja toteuttaa myönnetyt palvelut päätöksen ja palvelutarpeen arvion mukaisesti.
Aluehallintovirasto oli jo aiemmin tehnyt asiassa päätöksen, jossa kuntayhtymälle oli annettu huomautus, koska oikeus pitää omaishoidon tuen vapaita ei ollut toteutunut. Aluehallintovirasto oli myös kiinnittänyt kuntayhtymän huomiota siihen, ettei asiakkaan palveluja kaikilta osin ollut järjestetty hänen etunsa mukaisesti palvelutarpeen arvioon perustuen.
Tilanne oli jatkunut edelleen. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kuntayhtymällä oli pitkään ollut tiedossa asiakkaan vaikeahoitoisuus. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan tilapäishoidon toteuttamisessa ei ollut käytetty kaikkia käytettävissä olevia keinoja eikä
arvioitu riittävästi eri mahdollisuuksia palvelun järjestämiselle. Aluehallintovirasto muistutti kuntayhtymää siitä, että kuntayhtymä on viime kädessä vastuussa palvelujen toteutumisesta. Mikäli ulkopuolisia sopivia palveluntuottajia ei ole, voi kuntayhtymä tuottaa palvelun omana toimintanaan.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 8.11.2022
diaarinumero LSSAVI/1181/2022
Kantelukirjoituksen mukaan kantelijan siskon lapsen ja kantelijan tapaaminen oli peruttu 3.12.2021. Kantelijan mukaan hän oli pyytänyt asiassa kirjallista päätöstä, mutta sosiaalityöntekijä ja johtava sosiaalityöntekijä olivat kieltäytyneet toimittamasta päätöstä hänelle.
Kaupungin selvityksen mukaan yhteydenpitoa rajoitettiin 3.12.2021 tehdyllä päätöksellä koskien useampaa asianosaista. Kantelija sai päätöksestä tiedon suullisesti puhelimitse ja perustelut siltä osin kuin ne hänelle pystyttiin kertomaan.
Aluehallintovirasto kiinnitti kaupungin lastensuojelun huomiota siihen, että yhteydenpidon rajoittamispäätös on annettava kirjallisena tiedoksi kaikille asianosaisille ja heitä on kuultava hallintolain mukaisesti.
Sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä hänelle läheisiin henkilöihin saadaan rajoittaa lastensuojelulaissa säädetyin edellytyksin. Yhteydenpidon rajoittamista voidaan käyttää vain siinä määrin kuin kussakin tapauksessa on laissa säädetyn tarkoituksen saavuttamiseksi välttämätöntä. Yhteydenpidon rajoittamisesta on lastensuojelulain mukaan tehtävä päätös, jonka tulee olla määräaikainen. Päätöksessä on mainittava rajoituksen syy, henkilöt, joihin rajoitus kohdistuu, millaista yhteydenpitoa rajoitus koskee ja missä laajuudessa rajoitus toteutetaan.
Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että huostaanoton tarkoituksen toteuttamisesta seuraa, että lapsen ja hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpito ei voi olla kokonaan rajoittamatonta. Yhteydenpito on lapsen oikeus. Tapaamiset tulisi pyrkiä toteuttamaan lapsen haluamalla ja ehdottamalla tavalla. Lapselle läheisenä henkilönä voidaan pitää ketä tahansa sellaista henkilöä, joka on lapsen oman näkemyksen kannalta läheinen henkilö. Lapsi oli nimennyt tätinsä läheisekseen henkilöksi.
Aluehallintovirasto katsoi, ettei lastensuojelussa ollut menetelty hallintolain mukaisesti. Kantelijalle olisi pitänyt antaa kirjallinen päätös yhteydenpidon rajoittamisesta tiedoksi. Päätös voidaan antaa suullisesti, jos se on välttämätöntä asian kiireellisyyden vuoksi. Tällöin päätös on annettava viipymättä myös kirjallisena muutoksenhakuohjeineen. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kantelijan oikeusturva ei toteutunut, koska hän ei saanut yhteydenpidon rajoittamisesta kirjallista päätöstä, josta olisi voinut halutessaan valittaa hallinto-oikeuteen ja saattaa sinne tutkittavaksi, onko yhteydenpidon rajoittamiselle ollut lastensuojelulaissa säädettyä edellytystä.
Asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Kuulemisesta on ilmoitettava hallintolain mukaisesti. Kantelijaa oli kuultu, mutta häntä ei ollut kuultu hallintolain mukaisesti. Asian saa ratkaista asianosaista kuulematta muun muassa silloin, jos kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen. Kantelijan oikeusturva ei ollut toteutunut myöskään sen osalta, että hän olisi voinut halutessaan saattaa hallinto-oikeuteen tutkittavaksi, onko kuulematta jättämiselle ollut hallintolaissa säädettyä edellytystä.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 2.11.2022
diaarinumero LSSAVI/5966/2022
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto oli siirtänyt 27.10.2021 kantelijan kirjoituksen käsiteltäväksi muistutuksena kaupungille. Kantelija otti myöhemmin yhteyttä aluehallintovirastoon ja kertoi, ettei hänen asiaansa ole käsitelty muistutuksena. Aluehallintovirasto tiedusteli 30.3.2022 puhelimitse muistutuksen käsittelystä kaupungilta. Muistutukseen annettu vastaus toimitettiin aluehallintovirastolle saman päivän aikana. Aluehallintovirasto lähetti kaupungille vielä selvityspyynnön, jossa aluehallintovirasto pyysi kaupunkia ottamaan kantaa siihen, miksi muistutukseen vastaaminen oli viivästynyt ja oliko asiakasta informoitu käsittelyn tilanteesta.
Kaupungin selvityksen mukaan työtilanne oli ruuhkautunut ja muistutusvastaus oli laadittu välittömästi aluehallintoviraston yhteydenoton johdosta.
Aluehallintovirasto antoi huomautuksen kaupungin lapsiperhepalveluille muistutukseen vastaamisessa tapahtuneen merkittävän viiveen johdosta.
Sosiaalihuollon laatuun tai siihen liittyvään kohteluunsa tyytymättömällä asiakkaalla on oikeus tehdä muistutus sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle. Johtavan viranhaltijan on käsiteltävä muistutus asianmukaisesti ja annettava siihen kirjallinen vastaus kohtuullisessa ajassa muistutuksen tekemisestä. Lainsäädännössä ei ole täsmällistä määritelmää kohtuullisesta ajasta muistutusvastauksen antamiselle. Hallintolain 23 §:n mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on vuonna 2010 antamassaan ohjauskirjeessään kunnille ja kuntayhtymille pitänyt kohtuullisena vastausaikana muistutukseen 1–4 viikon vastausaikaa. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä kohtuullisena vastausaikana on pidetty 1–2 kuukautta. Kahden kuukauden vastausaikaa on pidetty kohtuullisena, jos asia on erittäin ongelmallinen ja vaatii selvitystyötä.
Aluehallintoviraston päätöksen mukaan työtilanteen ruuhkautuminen ei ole hyväksyttävä syy viivästykseen. Kaupungin selvityksessä ei ollut esitetty seikkoja, joiden perusteella muistutukseen vastaaminen olisi vaatinut erityistä selvitystyötä tai muuten ollut asiana ongelmallinen. Kuntien tulee itse valvoa käsittelyssään olevien muistutusten kohtuullista vastausaikaa, joten näin ollen kaupungin viivytyksetön toiminta aluehallintoviraston yhteydenoton jälkeen ei lieventänyt asiaa. Asia kuuluu kuntien omavalvonnan piiriin.
Aluehallintovirasto piti kohtuuttomana, että muistutuksen käsittely kesti viisi kuukautta. Aluehallintovirasto painotti päätöksessään, että muistutuksiin tulee vastata kohtuullisessa ajassa.
Keskeiset lait
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 26.9.2022
diaarinumero LSSAVI/13042/2021
Kantelussa tuotiin esiin, että kantelijan opiskelupaikkakunnalla yksin asuvan alaikäisen lapsen jälkihuollollinen tuki oli ollut riittämätöntä ja vastuuta lapsen hyvinvoinnista oli siirretty vanhemmille.
Kaupungin selvityksen mukaan jälkihuollollista tukea oli annettu, mutta jälkihuollon asiakassuunnitelma oli tehty vasta vuoden päästä jälkihuollon alkamisesta. Kaupungin mukaan vanhemmilla oli ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista.
Aluehallintovirasto antoi huomautuksen kaupungin sosiaali- ja terveystoimelle jälkihuoltosuunnitelman laatimisen laiminlyönnistä.
Jälkihuollon on perustuttava lastensuojelulain mukaan nuorelle tehtyyn asiakassuunnitelmaan. Asiakassuunnitelmaan kirjataan jälkihuollon tarkoitus ja tavoitteet sekä erityisen tuen ja avun järjestäminen nuorelle ja hänen huoltajilleen. Asiakassuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on myös ratkaisussaan 4.2.2021 EOAK/7518/2020 pitänyt jälkihuoltosuunnitelman laatimisen laiminlyöntiä vakavana ja kantelijan jälkihuolto-oikeuksia vaarantavana.
Aluehallintovirasto painotti päätöksessään, että jälkihuollon yksilöllinen tarpeen arviointi ja suunnittelu täytyy aloittaa hyvissä ajoin sijaishuollon aikana jo ennen jälkihuollon alkamista. Suunnitelman perusteella tehdään erikseen kutakin palvelua ja tukitoimea koskevat päätökset. Kantelussa tuotiin esille, että nuoren tarpeet olivat ensimmäisen jälkihuoltovuoden aikana muuttuneet useaan kertaan kahden muuton ja opiskelupaikan vaihdon johdosta. Asiakassuunnitelma olisi tullut tarkistaa näissä elämäntilanteen muutoskohdissa.
Aluehallintovirasto toi päätöksessään myös esille, että vaikka huoltajalla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista, on jälkihuollettavan lapsen kohdalla kunnalla rinnakkainen jälkihuoltovelvollisuus.
Keskeiset lait
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 29.9.2022
diaarinumero ISAVI/6038/2020
Toinen asiakas oli raapinut kehitysvammaista asiakasta tehostetun palveluasumisen yksikössä kahteen kertaan lyhyen ajan sisällä siten, että asiakkaalle aiheutui hoitoa vaativia vammoja. Tapaturmat olivat päässeet tapahtumaan palvelukodin oleskelutilassa silloin, kun asiakkaat eivät olleet henkilökunnan välittömässä valvonnassa.
Aluehallintovirasto katsoi kuntayhtymän laiminlyöneen velvollisuutensa ylläpitää ja edistää erityishuollossa olevan henkilön hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Aluehallintovirasto katsoi myös, ettei asiakas ollut saanut laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa. Kuntayhtymälle annettiin huomautus vastaisen toiminnan varalle.
Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen on perusoikeus. YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksessa on korostettu, että vammaisen henkilön oikeuden koskemattomuuteen on toteuduttava yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaan erityishuollossa olevan henkilön hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta on ylläpidettävä ja edistettävä.
Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan asiakkaalla on oikeus laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon.
Aluehallintovirasto piti päätöksessään välttämättömänä, että palvelukoti pystyy riittävän, osaavan ja ammattitaitoisen henkilöstön avulla turvaamaan asiakkaan turvallisuuden ja koskemattomuuden kaikissa tilanteissa lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Aluehallintovirasto otti arvioinnissaan huomioon sen, että asiakas oli hyvin riippuvainen siitä huolenpidosta ja avusta, jota palvelukodin henkilökunta hänelle antaa, ja hänen kykynsä puolustaa omia oikeuksiaan oli alentunut.
Aluehallintovirasto katsoi, että asiakkaiden turvallisuus ja koskemattomuus pystytään viime kädessä varmistamaan vain siten, että palvelukodissa on asiakkaiden erityisiin tarpeisiin sekä heidän tarvitsemaansa hoitoon nähden riittävä määrä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja muuta henkilöstöä kaikissa työvuoroissa.
Keskeiset lait ja suositukset
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 24.8.2022
diaarinumero ISAVI/8017/2021
Kantelun mukaan lastenvalvoja on huonosti tavoitettavissa eikä ole useinkaan vastannut hänelle jätettyihin yhteydenottopyyntöihin. Kantelija ei ole tiennyt miten asia on etenemässä. Kantelijan mielestä lastenvalvoja ei ole informoinut häntä ajoissa siitä, että aikaisemmin tehty sopimus on voimassa ja että lastenvalvoja ei voi asialle mitään.
Selvityksessään lastenvalvojan tehtäviä hoitava sosiaalijohtaja on todennut, että kantelijan lasten huolto-, asumis- ja tapaamissopimuksia ja elatussopimuksia ei ole voitu vahvistaa aikaisemmin, koska vanhemmat eivät ole päässeet yksimielisyyteen sopimusten sisällöstä. Lasten asumista koskeneen riitatilanteen pitkittyessä kantelijaa on useampaan kertaan ohjattu hakemaan päätöstä lasten huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta sekä elatuksesta käräjäoikeudelta, mutta hän ei ole ollut siihen halukas. Sen sijaan kantelija on toistuvasti vaatinut lastenvalvojaa "tekemään sopimukset" kantelijan esittämällä tavalla ja vedonnut kertomaansa lasten äidin alkoholinkäyttöön.
Aluehallintovirasto katsoo, että sosiaalijohtaja on toiminut lastenvalvojan tehtävässä toimivaltansa puitteissa, kertonut sosiaalihuollon asiakaslain edellyttämällä tavalla toimenpidevaihtoehdoista eikä hän ole viivytellyt sopimusten vahvistamiseen liittyvissä asioissa vanhempien päästyä sopimukseen.
Aluehallintovirasto katsoo asiassa tulleen selvitetyksi, että lastenvalvojapalveluiden saatavuudessa on kantelijan asiassa ollut viivettä. Aluehallintovirasto on ottanut käsiteltäväkseen valvonta-asiana lastenvalvojapalvelujen järjestämisen lainmukaisuuden kunnassa. Aluehallintovirasto katsoo, että kunnan järjestämisvastuuseen kuuluu huolehtia siitä, että kunnan tehtävistä vastaavilla viranhaltijoilla ja työntekijöillä on myös tosiasialliset mahdollisuudet selviytyä tehtävistään.
Sosiaalihuoltoasetuksen sosiaalilautakunnan on huolehdittava siitä, että tarvittaessa vanhempia ohjataan ja avustetaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta sekä lapsen elatusta koskevien kirjallisten sopimusten tekemisessä.
Sosiaalihuollon asiakaslain mukaan sosiaalihuollon henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan.
Aluehallintovirasto toteaa, että lapsen huollosta, asumisesta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta voidaan päättää kahdella tavalla:
Lastenvalvoja voi ainoastaan neuvotella vanhempien kanssa näiden sopimusten sisällöstä. Sosiaalilautakunnan alaiset viranhaltijat voivat vahvistaa vain sellaisen sopimuksen, joka on molempien vanhempien tahdon mukainen. Sopimusta vahvistettaessa on myös otettava huomioon lapsen etu ja toivomukset.
Lastenvalvoja ei voi päättää sopimuksen sisällöstä vanhempien puolesta. Hän ei voi myöskään velvoittaa vanhempaa suostumaan toisen osapuolen esittämiin vaatimuksiin. Vaikka lastenvalvojilla olisikin paljon tietoa perheestä ja heillä olisi oma käsityksensä siitä, miten lasten huolto ja tapaamisoikeus olisi parasta järjestää, he eivät voi päättää asiasta. Jos asia on riitainen, osapuolet on ohjattava käräjäoikeuteen.
Kantelijan tyttären asiakasasiakirjamerkinnöistä käy ilmi, että lastenvalvoja on ohjeistanut, että huoltajuusasian käsittely tulisi asianosaisten saada sovittua tai halutessaan kantelija voi riitauttaa asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Asia ei siten tältä osin anna aihetta aluehallintoviraston toimenpiteille.
Keskeiset lait ja suositukset
Lapin aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 3.5.2022
diaarinumero LAAVI/1574/2021
Kantelija kanteli aluehallintovirastolle kunnan menettelystä koskien vammaispalveluhakemusta. Kantelija oli hakenut kunnan sosiaalitoimesta itselleen asunnon muutostöitä ja henkilökohtaista apua.
Kantelijan mukaan hakemuksen käsittely kesti kunnan sosiaalitoimessa yli puoli vuotta. Lisäksi kantelija oli sitä mieltä, että asunnonmuutostöihin liittyvä päätöksen sisältö erosi kotikäynnillä suullisesti sovitusta. Kantelija oli tyytymätön hänen asiassaan työskennelleen sosiaaliohjaajan toimintaan ja kertoi, ettei häntä ollut tarpeeksi ohjattu hakemusprosessissa ja vastaaminen oli ollut hidasta.
Aluehallintovirasto katsoi, että lautakunta oli laiminlyönyt sosiaalihuollon riittävän resurssoinnin. Lisäksi lautakunta ei ollut huolehtinut, että palveluprosessit hoituvat asianmukaisesti. Aluehallintovirasto antoi kunnan lautakunnalle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle.
Aluehallintovirasto ei selvitysten perusteella voinut todeta sosiaaliohjaajan menetelleen asiassa lainvastaisella tai muutoin moitittavalla tavalla.
Aluehallintoviraston saaman selvityksen mukaan kantelijan vammaispalveluhakemuksen käsittely kesti kunnan sosiaalitoimessa yli kuusi kuukautta. Kantelija sai päätöksen henkilökohtaisesta avusta aiemmin, mutta senkin osalta kolmen kuukauden määräaika ylittyi. Kunta perusteli hakemuksen käsittelyn myöhästymistä koronarajoituksilla, työntekijän sairastumisella sekä eri sektorien erilaisilla kiireellisyysarvioilla. Koronaviruspandemia oli myös vaikeuttanut esimerkiksi kotikäynnin järjestämistä keväällä 2021. Jotta sosiaalitoimi pystyi päättämään asunnon muutostöistä, se tarvitsi myös kunnan teknisen toimen tarkastuksen ja kustannusarvion. Näiden saaminen kuitenkin viivästyi teknisen toimien aikataulujen vuoksi. Sosiaalitoimi teki päätöksen asunnonmuutostöistä heti saatuaan teknisen toimen kustannusarvion.
Aluehallintovirasto totesi, että lain mukaan vammaispalvelua koskeva asia täytyy käsitellä ilman aiheetonta viivytystä eli pääsääntöisesti alle kolmessa kuukaudessa. Vammaispalvelulain 3 a §:n 3 momentin mukainen kolmen kuukauden määräaika päätöksenteolle voidaan saman lainkohdan mukaan poikkeuksellisesti ylittää vain, jos asian selvittäminen erityisestä syystä vaatii pitempää käsittelyaikaa. Kunnalla on velvollisuus huolehtia riittävistä sosiaalihuollon resursseista. Valvontaviranomaisten vakiintuneen tulkinnan mukaan kunta ei voi laiminlyödä hakemuksen käsittelyä laissa säädetyssä määräajassa, vaikka sillä ei olisi tarpeeksi resursseja esimerkiksi äkillisten poissaolojen vuoksi. Myöskään kunnan sisäisten hallinnollisten järjestelyjen toiminta tai toimimattomuus eivät ole hyväksyttävä syy hakemusten käsittelyaikojen pitkittymiselle.
Keväällä 2021 koronaviruspandemian takia laaditut valtakunnalliset ja alueelliset suositukset ovat voineet asettaa haasteita kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamiselle. Kunnan on kuitenkin haasteellistenkin yhteiskunnallisten tilanteiden aikana pyrittävä käsittelemään asiakkaiden hakemukset lainmukaisissa määräajoissa. Kantelijan tilanteessa kunnan olisi pitänyt selvittää, onko arviointikäynti mahdollista esimerkiksi etäyhteyden avulla.
Aluehallintovirasto ei saadun selvityksen perusteella löytänyt sosiaaliohjaajan toiminnasta moitittavaa tai lainvastaista menettelyä. Aluehallintovirasto katsoi, että kantelijan hakemuksen käsittelyn viivästyminen ei johtunut yksittäisen viranhaltijan laiminlyönnistä. Kyse oli vammaispalveluhakemuksen käsittelemiseksi osoitettujen resurssien riittämättömyydestä ja siitä, etteivät hallinnolliset prosessit toimineet. Kunnan toiminta on järjestettävä niin, että asiakas saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.
Lait ja asetukset:
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 3.5.2022
diaarinumero LSSAVI/7253/2021
Kantelija X esitti kantelussaan, että ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen hakemusten käsittelyaika kunnassa Y oli kohtuuttoman pitkä. Asiaa selvitettäessä ilmeni, että toimeentulotuen hakeminen sähköisesti ei ollut kunnassa Y mahdollista.
Aluehallintovirasto antoi kunnalle Y huomautuksen lainvastaisesta toiminnasta koskien sähköistä asiointia ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen hakemisessa.
Digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain 5.1 §:n nojalla kunnan on tarjottava jokaiselle mahdollisuus toimittaa asiointitarpeeseensa liittyvät sähköiset viestit ja asiakirjat käyttäen digitaalisia palveluita tai muita sähköisiä tiedonsiirtomenetelmiä.
Kunnan Y aluehallintovirastolle toimittamasta selvityksestä kävi ilmi, että kunnassa Y ei ollut lainkaan mahdollisuutta hakea ehkäisevää tai täydentävää toimeentulotukea sähköisesti.
Digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain 5.1 §:n nojalla kunnan viranomaisen on tarjottava jokaiselle mahdollisuus toimittaa asiointitarpeeseensa liittyvät sähköiset viestit ja asiakirjat käyttäen digitaalisia palveluita tai muita sähköisiä tiedonsiirtomenetelmiä. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 60/2018 vp, s. 66) vireillepanoa käytetään esimerkkinä tällaisesta asioinnista, johon pitää olla mahdollisuus sähköisesti. Hallituksen esityksessä todetaan seuraavaa: ”Ehdotettava säännös käytännössä velvoittaa viranomaisen järjestämään asioinnin siten, että kaikissa tilanteissa hallinnon asiakkaalla olisi mahdollisuus toimittaa asiaansa koskeva sähköinen asiakirjansa tai muu sähköinen viestinsä viranomaiselle sähköisessä muodossa, ellei jossakin muussa laissa toisin säädettäisi. Siten viranomainen voisi poiketa velvollisuudestaan ainoastaan silloin, kun lain tasoisessa säännöksessä olisi säädetty asiakirjan toimittamistavasta toisin.”
Keskeiset lait ja suositukset
Lapin aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 5.3.2022
diaarinumero LAAVI/1574/2021
Kantelija kanteli aluehallintovirastolle vammaispalvelupäätökseen kohdistuneen oikaisuvaatimuksen käsittelystä kunnan lautakunnassa. Kantelijan mukaan hänen oikaisuvaatimuksensa käsittely oli kestänyt kunnassa liian kauan.
Kantelijan mukaan hän oli toimittanut oikaisuvaatimuksensa kunnan kirjaamoon 21.6.2021, eikä sitä ollut käsitelty kunnan lautakunnassa vielä silloinkaan, kun hän teki kantelun aluehallintovirastolle 28.10.2021. Oikaisuvaatimuksen käsittely oli ensin viivästynyt kunnan asianhallintajärjestelmän uusimisen vuoksi, jolloin oikaisuvaatimusta ei ollut huomattu valmistella lautakunnan kokoukseen 21.7.2021. Seuraavaksi oikaisuvaatimus oli ollut lautakunnan kokouksen 7.10.2021 esityslistalla, mutta se oli jätetty pöydälle esittelijänä toimivan vs. hyvinvointijohtajan jäävättyä itsensä asian käsittelystä kokouksen aikana.
Aluehallintovirasto katsoi, että kunnan hyvinvointilautakunta oli laiminlyönyt riittävän resurssoinnin ja asianmukaiset palveluprosessit niin, ettei hallinnossa asioiva saanut asianmukaista palvelua eikä viranomainen voinut suorittaa tehtäväänsä tuloksellisesti. Aluehallintovirasto antoi näiden laiminlyöntien johdosta kunnan hyvinvointilautakunnalle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle.
Aluehallintovirasto huomautti hyvinvointilautakuntaa vastaisen varalle myös siitä, että hallintolain mukaan monijäsenisen toimielimen esittelijän esteellisyydestä päättää kyseinen toimielin. Sen lisäksi aluehallintovirasto saattoi hyvinvointilautakunnan tietoon käsityksensä esteellisyysperusteen olemassaolosta.
Aluehallintovirasto totesi ratkaisussaan, että hallintoasian käsittely ilman viivytyksiä on yksi hyvän hallinnon keskeisistä periaatteista. Oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä kuuluu jokaiselle myös perustuslain nojalla. Oikaisuvaatimuksen käsittelystä on lisäksi erikseen hallintolain 49 e §:ssä säädetty, että se tulee aina käsitellä kiireellisesti. Mitä suurempi merkitys asian sisällöllä on asianosaiselle, sitä enemmän huomiota tulee kiinnittää siihen, ettei asian käsittely missään vaiheessa tarpeettomasti pitkity. Valvontakäytännössä on vakiintuneesti katsottu, etteivät tietojärjestelmistä tai satunnaisista henkilöstön poissaoloista johtuvat syyt ole hyväksyttäviä perusteita kunnan lakisääteisten tehtävien ja hyvän hallinnon periaatteiden laiminlyömiseksi. Kunnan on järjestettävä asiakirjahallintonsa ja hallinnolliset prosessinsa siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.
Siltä osin kuin oikaisuvaatimus jätettiin käsittelemättä lautakunnan kokouksessa esittelijän jäävättyä itsensä, aluehallintovirasto viittasi hallintolain 28 §:ssä säädettyihin virkamiehen esteellisyysperusteisiin sekä hallintolain 29 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan monijäsenisen toimielimen esittelijän esteellisyydestä päättää toimielin, ei esittelijä itse.
Aluehallintovirasto totesi, että kunnallishallinnon lautakunnassa päätökset tehdään esittelystä. Toimielimen esittelijä, esimerkiksi hyvinvointijohtaja hyvinvointilautakunnassa, vastaa käsiteltävien asioiden valmistelusta, laatii päätösehdotuksen ja toimii asian esittelijänä lautakunnan kokouksessa. Esittelijä vastaa viime kädessä esittelemänsä asian virheettömyydestä, asia- ja oikeuskysymysten riittävästä selvityksestä sekä sisällön lainmukaisuudesta. Esittelijällä on vastuu siitä, mitä hänen esittelystään päätetään. Esittelijän esteellisyyttä koskeva asia olisi tullut käsitellä ja ratkaista hyvinvointilautakunnan päätöksellä lain säännösten mukaisesti. Sen sijaan esittelijänä toimiva vs. hyvinvointijohtaja oli aluehallintovirastolle antamansa selvityksen mukaan jäävännyt itsensä asian käsittelystä kokouksen aikana. Perusteluna vs. hyvinvointijohtaja kertoi vastanneensa kantelijan asiaa koskevaan sähköpostitiedusteluun ennen asian vireille tuloa.
Esteellisyysperusteen on oltava objektiivisesti todennettavissa. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan esittelijä ei ollut esteellinen toimimaan tehtävässään, vaikka hän oli käynyt ennakkoon sähköpostikeskustelua oikaisuvaatimuksen tekijän kanssa tämän oikaisuvaatimuksesta. Lisäksi monijäsenisen toimielimen esittelijän esteellisyydestä päättää toimielin, ei esittelijä itse. Menettely lautakunnassa on siten ollut myös tältä osin virheellinen. Mikäli esittelijä olisi ollut esteellinen, tämä olisi pitänyt todeta jo asian valmistelun yhteydessä ja hänen olisi pitänyt pidättäytyä asian käsittelemisestä kokonaan.
Aluehallintovirasto totesi, että esteellisyysperusteen on oltava objektiivisesti todennettavissa. Asiassa esitetty kantelijan kanssa käyty esteellisyysperustetta koskeva sähköpostikeskustelu, joka sisälsi lain yleistä tulkintaa, ei aluehallintoviraston käsityksen mukaan ollut sellainen voimakas mielipiteen ilmaus, joka olisi perustellusti antanut aihetta epäillä vs. hyvinvointijohtajan puolueettomuutta asian käsittelyssä.
Keskeiset lait ja suositukset
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 19.4.2022
1708/2020
A:n läheinen kanteli aluehallintovirastoon kaupungin päätöksentekomenettelystä vaikeavammaisten kuljetuspalvelua koskien. A oli vaikeavammainen henkilö, jolle oli myönnetty vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu ja siihen liittyvä vakiotaksioikeus. Kaupungin perusturvalautakunta muutti kuljetuspalvelujen tuottamistapaa yleispäätöksellään, minkä jälkeen A:n vakiotaksioikeus lakkautettiin viranhaltijapäätöksellä. A:ta ei oltu kuultu, eikä hänen yksilöllistä palvelutarvettaan oltu arvioitu vakiotaksioikeuden lakkauttamista koskevaa päätöstä tehtäessä. Kaupungin tulkinnan mukaan kysymys oli kuljetuspalvelun tuottamistapaa koskeneen päätöksen toimeenpanosta yksilötasolla. Kaupungin mukaan ajatuksena oli ollut, ettei päätöstä muuteta A:n vahingoksi, vaan vakiotaksioikeus korvautuu uudella toimintatavalla, jossa kustakin asiakkaasta kirjataan yksilölliset kuljetustarpeet huomioiva asiakasprofiili.
Aluehallintovirasto katsoi kaupungin menetelleen hallintolain vastaisesti tekemällä päätöksen A:n vakiotaksioikeuden lakkauttamisesta varaamatta A:lle ja/tai hänen edustajalleen tilaisuutta lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Aluehallintovirasto katsoi myös, ettei kaupunki ollut riittävällä tavalla ottanut huomioon kuljetuspalveluja järjestäessään asiakkaiden yksilöllistä avun tarvetta.
Aluehallintovirasto kiinnitti kaupungin perusturvalautakunnan huomiota vastaisen toiminnan varalle hallintolain mukaiseen menettelyyn asianosaisten kuulemisessa ennen päätöksentekoa.
Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden, ja niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Hallintolain 34 §:n mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.
Aluehallintovirasto totesi, että vaikka päätöksen perustelut ja tausta olivat perusturvalautakunnan tekemässä kuljetuspalvelun järjestämistapaa koskevassa yleisluontoisessa päätöksessä, oli A:lle tehdyssä viranhaltijapäätöksessä silti kysymys yksittäisen asiakkaan sosiaalihuoltoa koskevasta päätöksestä, jossa A:n kuljetuspalvelun järjestämistapaa oli muutettu A:n kannalta epäedullisesti.
Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan A:lla ja hänen läheisillään oli ollut luottamuksensuojaperiaatteen mukainen oikeus luottaa kuljetuspalvelupäätöksen pysyvyyteen muun muassa A:n terveydentila ja pitkäaikainen jatkuva avun tarve huomioiden. Kaupungin olisi siten tullut kuulla A:ta ja/tai hänen edustajaansa ennen edun suovan päätöksen muuttamista asiakkaan vahingoksi.
Keskeiset lait ja suositukset
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 20.8.2021
Diaarinumero PSAVI/4747/2021
Sosiaalityöntekijä aloitti viiden lapsen lastensuojeluasiakkuuden helmikuussa 2020 äidin sosiaalihuoltolain mukaisen palvelutarpeen arvioinnin perusteella. Palvelutarpeen arvioinnin yhteenvetoon on kirjattu ainoastaan äidin näkemys hänen omasta tilanteestaan. Lapsille ei ole sosiaalityöntekijän toimesta annettu tietoja heitä koskevasta palvelutarpeen arvioinnista eikä 15-vuotiaalle lapselle ole annettu mahdollisuutta esittää palvelutarpeen arvioinnin aikana omaa mielipidettä lastensuojeluasiakkuuden alkamisesta.
Sosiaalityöntekijän antaman selvityksen mukaan asiakassuunnitelmia ei saatu tehtyä kotikäyntien peruuntumisten johdosta 2/2020–3/2021 välisenä aikana. Asiakasasiakirjauksien mukaan sosiaalityöntekijä teki vuonna 2020 neljä kotikäyntiä, kevään 2021 aikana hän teki neljä kotikäyntiä ja järjesti kaksi verkostoneuvottelua.
Lastensuojelun avohuollon tukitoimena oli järjestetty kotiin annettavaa tehostettua perhetyötä 2/2020–4/2021 välisenä aikana, josta ei oltu tehty lainsäädännön edellyttävällä tavalla päätöstä. Sosiaalihuoltolain mukaisesta perhetyöstä oli tehty päätös 1/2020–5/2020 väliseksi ajaksi. Perheen asiaa oli käsitelty systeemisen tiimin istunnossa, mutta perheen kanssa ei ole keskusteltu istunnosta saadusta palautteesta ja siellä pidetystä perhe-esittelystä. 13-vuotiaalla lapsella oli kerran viikossa tukihenkilötapaaminen 11/2020–1/2021 välisenä aikana.
Avohuollon tukitoimena perheen 13-vuotias lapsi sijoitettiin tammikuussa 2021 ja 15-vuotias lapsi sijoitettiin huhtikuussa 2021. Avohuollon sijoituksen päätöksiin on kirjattu voimassaoloajaksi toistaiseksi. Sosiaalityöntekijä ei ole tavannut kertaakaan henkilökohtaisesti lapsia heidän avohuollon sijoituksen aikana 8/2021 mennessä. Perheen äiti kieltäytyi yhteistyöstä lastensuojeluviranomaisten kanssa huhtikuusta 2021 lähtien.
Aluehallintovirasto päätyi kiinnittämään lasten vastuusosiaalityöntekijän vakavaa huomiota asianmukaiseen ammattitoimintaan, hyvän hallintotavan ja lastensuojelulain säännösten noudattamiseen. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti
perhe- ja sosiaalipalveluiden toiminnasta vastaavan johdon vakavaa huomiota
omavalvonnan toteutumiseen.
Aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen perusteella, että lasten vastuu- sosiaalityöntekijän olisi tullut lähtökohtaisesti tehdä lastensuojelutarpeen
selvitys lapsista lastensuojelulain 26 §:n ja sosiaalihuoltolain 36 §:n mukaisesti ja ennen lastensuojelun asiakkuuden alkamista tehdä huolellinen kartoitus lasten tilanteesta. Aluehallintovirasto katsoi saamiensa asiakaskertomuksien
perusteella, että sosiaalityöntekijä menetteli lainvastaisesti, kun ei tehnyt kantelijan lapsille lastensuojelulain 30 §:n mukaisia asiakassuunnitelmia edellä mainittujen tapaamisten perusteella. Sosiaalityöntekijä ei tavannut sijoitettuja lapsia lastensuojelulain 5 §:n, 20 §:n ja 29 §:n mukaisesti. Aluehallintovirasto katsoi, ettei sosiaalityöntekijä laatinut lasten avohuollon sijoituspäätöksiä lain edellyttämällä tavalla, koska avohuollon sijoituspäätökset eivät voi olla toistaiseksi voimassa.
Aluehallintovirasto katsoi, ettei perhe- ja sosiaalipalveluiden toiminnasta vastaava johto ole riittävällä tavalla omavalvonnan keinoin seurannut ja huolehtinut siitä, että kunnan lastensuojelussa palvelun laatu, asianmukaisuus, päätöksenteko, asiakassuunnitelmien kirjaaminen ja lapsen edun huomioiminen varmistetaan lainsäädännön edellyttämällä tavalla.
Lapin aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 13.8.2021
diaarinumero LAAVI/567/2021
Tytär kanteli äitinsä sosiaalihuollon järjestämistä koskevasta asiasta. Äiti ei enää ollut selviytynyt itsenäisestä asumisesta yksityiskodissaan edes tukitoimien turvin ja oli tarvinnut ympärivuorokautista asumispalvelua. Äiti oli vuodesta 2017 lukien käynyt kunnan viranhaltijan tekemän päätöksen perusteella vuorotteluhoidossa perhekodissa, jonne hän siirtyi kokoaikaisesti asumaan syksyllä 2020. Muutosta sovittiin kantelijan äidin, omaisten ja kunnan edustajien kesken. Äidin asunto irtisanottiin ja hänen osoitteekseen muutettiin perhekodin osoite. Kunta ei kuitenkaan tehnyt asiassa uutta palvelupäätöstä. Kunta katsoi, että kantelijan äiti oli edelleen lyhytaikaisessa vuorohoidossa, josta maksu peritään vuorokausihintana.
Tytär kanteli aluehallintovirastolle maksun määräytymisen perusteista ja siitä, että kunta oli laiminlyönyt velvollisuutensa järjestää hänen äitinsä tarpeen mukaiset palvelut.
Aluehallintoviraston käsityksen mukaan kantelijan äidin asuminen perhekodissa 1.9.2020 lähtien on ollut kokoaikaista perhehoitoa eikä vuorohoitoa. Näin ollen palvelusta olisi pitänyt tehdä uusi päätös ja maksun olisi pitänyt määräytyä pitkäaikaisen perhehoidon maksun mukaisena. Pitkäaikaisen hoidon maksu on asiakkaalle edullisempi vaihtoehto kuin lyhytaikaishoidon maksu.
Aluehallintoviraston käsityksen mukaan vuorotteluhoidolla tarkoitetaan hoidon ja huolenpidon tarpeessa olevan henkilön hoidon järjestämistä jaksoittain kodin ja vuorotteluhoitoa tarjoavan
lyhytaikaispaikan välillä. Asiassa saatujen selvitysten mukaan kantelijan äiti muutti asumaan perhekotiin kokoaikaisesti, sillä hänen asuntonsa irtisanottiin, eikä hänellä ollut muuta asuinosoitetta 1.9.2020 lukien. Näin ollen aluehallintovirasto katsoi, että kantelijan äidin asuminen perhekodissa 1.9.2020 alkaen ei enää ollut lyhytaikaista, jaksottaista vuorotteluhoitoa vaan pitkäaikaista, kokoaikaista perhehoitoa.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kunnan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kunnan on päätöksiä tehdessään valittava käytettävissä olevista vaihtoehdoista se, joka parhaiten turvaa yksittäisen kuntalaisen oikeudet. Se, että kunta oli jättänyt tekemättä uuden palvelupäätöksen ja nimittänyt kantelijan äidin tosiasiallisesti kokoaikaisen perhehoidon ”pitkäaikaiseksi vuorotteluhoidoksi” ja perinyt siitä vuorotteluhoidon maksun, rikkoi aluehallintoviraston käsityksen mukaan tätä periaatetta.
Sosiaalihuollon palveluista on tehtävä päätös. Aluehallintovirasto totesi, että kun kantelijan äiti muutti perhekotiin pitkäaikaisesti ja pysyvästi, eikä kyse enää tosiasiallisesti ollut vuorotteluhoidosta, olisi hänelle tullut tehdä päätös kokoaikaisesta tai pitkäaikaisesta tai pysyvästä perhehoidosta. Päätös olisi täytynyt tehdä siitä huolimatta, että kyseessä on saattanut olla tilapäiseksi tarkoitettu järjestely, jonka aikana on ollut tarkoitus kartoittaa muita pysyviä ratkaisuja kantelijan äidin palvelujen järjestämiseksi jatkossa.
Keskeiset lait ja suositukset
Lapin aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 13.8.2021
diaarinumero LAAVI/567/2021
Tytär kanteli äitinsä palvelujen järjestämisestä ja siitä, että palveluja ei ollut järjestetty palvelutarpeen edellyttämällä tavalla. Aluehallintovirasto pyysi kuntaa liittämään kanteluun antamaansa selvitykseen muun muassa asiakkaalle laaditut sosiaalihuollon asiakirjat, kuten palvelutarpeen arvioinnin. Selvityksen liitteenä aluehallintovirastolle toimitettiin tulosteet asiakas- tai potilastietojärjestelmästä, jossa oli kirjauksia eri päivämäärillä ja otsikoilla. Kirjaukset oli otsikoitu esimerkiksi ”Potilaan selviytymisen tukeminen” tai ”Potilaan uusien selviytymiskeinojen etsiminen”. Palveluvastaavan antaman selvityksen mukaan kunnassa ei ollut käytössä palvelutarpeen arviointi -lomaketta, vaan palvelutarpeen arviointi tehtiin kokoontumalla asiakkaan ja omaisten tai läheisen kanssa, keskustelemalla ja suunnittelemalla yhdessä asiakkaalle soveltuva ratkaisu.
Aluehallintoviraston käsityksen mukaan kantelijan äidille ei laadittu palvelutarpeen arviota ja palvelusuunnitelmaa vanhuspalvelulain, sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon asiakaslain edellyttämällä tavalla.
Kunnan on huolehdittava siitä, että iäkkään henkilön sosiaali- ja terveydenhuollon sekä muiden hänen hyvinvointiaan, terveyttään, toimintakykyään ja itsenäistä suoriutumistaan tukevien palvelujen tarve selvitetään kokonaisvaltaisesti yhdessä iäkkään henkilön ja tarvittaessa hänen omaisensa, läheisensä tai hänelle määrätyn edunvalvojan kanssa. Palvelutarpeen selvittämisen perusteella arvioidaan, onko henkilöllä tuen tarvetta. Jos henkilö tarvitsee tukea, arvioidaan, onko tuen tarve luonteeltaan tilapäistä, toistuvaa tai pitkäaikaista.
Palvelutarpeen arviointi sisältää:
Kunnalla on lakisääteinen velvollisuus järjestää iäkkäälle henkilölle sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka ovat hänen tarpeisiinsa nähden oikea-aikaisia ja riittäviä. Yksittäisen asiakkaan palvelut perustuvat palvelutarpeen arviointiin. Sosiaalihuoltoa tarvitsevalla henkilöllä on myös oikeus saada palvelutarpeensa arvioiduksi kokonaisvaltaisesti, ellei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta. Palvelutarpeen arviota tulisi täydentää palvelusuunnitelmalla.
Aluehallintoviraston käsityksen mukaan palvelutarpeen arviointi tulee laatia erillisenä asiakirjana ja myös toimittaa asiakkaalle tai tämän edustajalle. Aluehallintovirasto ei pidä riittävänä menettelynä kyseessä olleen kunnan käytäntöä, jossa palvelutarpeen arviointia ei kirjata erillisenä asiakirjana, vaan se sisällytetään asiakaskertomuksiin palaverimuistioina.
Viranhaltijoiden, asiakkaan ja omaisten kanssa pidetyistä palavereista laaditut muistiot eivät vastaa sosiaalihuoltolain tarkoittamaa palvelutarpeen arviota. Kirjaukset ovat kuvauksia erilaisilla kokoonpanoilla toteutetuista asiakaspalavereista, kuvauksia käydyistä keskusteluista ja eri osapuolien näkemyksistä. Niistä ei muodostu eri osapuolille yhteistä tilannekuvaa tai käsitystä siitä, mitä johtopäätöksiä ja millä perusteilla viranomainen tekee asiakasta koskevia päätöksiään. Kirjausten perusteella ei myöskään ole arvioitavissa, milloin varsinainen palvelutarpeen arviointi on aloitettu, milloin se on valmistunut tai se, ovatko asiakkaalle järjestetyt palvelut riittävät ja sopivat vastaamaan hänen palvelutarpeeseensa.
Keskeiset lait ja suositukset
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 14.6.2021
diaarinumero ISAVI/1301/2020
Lasten etävanhempi esitti kantelussaan huolensa lastensa olosuhteista ja tilanteesta sekä koki, että hänet oli yhteishuoltajuudesta huolimatta jätetty syrjään. Häneen ei ollut otettu yhteyttä hänen lapsiaan koskevassa lastensuojeluasiassa, joka oli käynnistynyt lastensuojeluilmoituksen perusteella. Kun kantelijan puoliso kuuli lastensuojeluasiasta noin puolentoista vuoden päästä, hän oli yhteydessä sosiaalitoimeen. Yhteydenoton jälkeen kantelijalle lähetettiin pyynnöstä asiassa tehdyt lastensuojeluilmoitukset.
Vaikka lastensuojelulaissa ei ole nimenomaista velvoitetta ilmoittaa lastensuojeluilmoituksesta huoltajille, aluehallintovirasto katsoi, että lastensuojeluilmoituksesta kertominen huoltajille on niin selvä lähtökohta, että siitä poikkeaminen pitäisi perustella asiakaskertomuksessa. Asiassa annettiin huomautus lasten asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Huomautukseen johtivat useat laiminlyönnit lastensuojeluasian hoidossa.
Lastensuojelun keskeinen periaate on lapsen vanhempien ja huoltajien tukeminen lapsen kasvatuksessa. Lastensuojelunlain mukaisten avohuollon tukitoimien tarkoituksena on edistää ja tukea lapsen myönteistä kehitystä sekä tukea ja vahvistaa vanhempien, huoltajien ja lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden kasvatuskykyä ja -mahdollisuuksia.
Myös apulaisoikeusasiamies on ratkaisussaan (EOAK 4290/2019) ottanut kantaa lastensuojeluilmoituksen tiedoksiantoon huoltajille. Ratkaisun mukaan tiedon antamisella ja käsittelyn joutuisalla aloittamisella turvataan lapsen ja perheen oikeus saada palvelujen tarpeen arviointi sekä heidän tarvitsemansa palvelut mahdollisimman viivytyksettä. Lastensuojeluilmoituksen käsittely on sellaista viranomaisen lakiin perustuvaa käsittelyä, josta huoltajan on oikeus saada tietää. Kertomalla lastensuojeluilmoituksesta huoltajille käsittelyn alkuvaiheessa turvataan molempien huoltajien yhdenvertainen oikeus vaikuttaa lapsensa asian käsittelyyn sosiaaliviranomaisessa.
Keskeinen laki ja valvontaviranomaisen ratkaisukäytäntöä:
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 16.7.2021
diaarinumero LSSAVI/4429/2021
Kantelu koski tilannetta, jossa omainen kanteli asiakkaan puolesta kunnan X asumispalveluyksikön koronakäytännöistä. Kyseisen kunnan koronavirusta koskevien ohjeiden mukaisesti kunnan ikääntyneiden asumisyksiköissä noudatettiin uusien asukkaiden kohdalla 10 vuorokauden ns. karanteeniomaisia olosuhteita. Tämä tarkoitti käytännössä mm. ruokailujen ja kuntoutuksen toteuttamista asukkaan omassa huoneessa. Asukkaalla ei ollut lupaa liikkua huoneensa ulkopuolella muutoin kuin hoitohenkilöstön luvalla muiden asukkaiden ollessa huoneissaan.
Kyseinen kunnan X käytäntö on ollut luonteeltaan ennaltaehkäisevästi rajoittava ja koskenut kaikkia tiettyyn asiakasryhmään kuuluvia asiakkaita. Kansallinen ohjeistus ja eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset huomioon ottaen tällaiset sitovat ohjeistukset eivät ole sallittuja. Ennaltaehkäisevät, ikään kuin varmuuden vuoksi asetetut käytännöt, joille ei ole konkreettisia perusteita tietyn yksikön tai asiakkaan kohdalla, eivät ole sallittuja. Lisäksi ohjeissa on korostettu asiakaskohtaista arviointia, jota kunnan X käytäntö ei pitänyt sisällään.
Koronapandemiaa koskevien ohjeiden ja määräysten kohdalla on painotettu suhteellisuusperiaatteen huomioimista. Hallinto-oikeudellisen suhteellisuusperiaatteella viitataan oikeasuhtaisuuteen kieltojen tarkoituksen saavuttamiseen nähden. Kaikkien asiakkaiden asettaminen karanteeninomaisiin olosuhteisiin jopa kymmeneksi vuorokaudeksi on suhteettoman voimakas toimenpide ja asiassa olisi tullut vähintään tarkoin punnita kevyempien keinojen riittävyyttä.
Kyseisenkaltaisia käytäntöjä luotaessa olisikin tullut arvioida niiden välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta sekä vaihtoehtoisia keinoja viruksen leviämisen estämiseksi. Lisäksi aluehallintovirasto viittaa päätöksessään eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätökseen EOAK/4733/2020, jossa korostetaan johdon vastuuta. Johdon on aina huolehdittava siitä, että henkilökunnalle annetut ohjeet ovat lainmukaisia ja ettei ohjeiden perusteella toimita vastoin sitä, mitä laissa on säädetty. Kunnan olisi tullut tarkoin harkita ohjeidensa sisältö ja sisällön lainmukaisuus.
Aluehallintovirasto on arvioinnissaan huomioinut myös sen, että kunnan X suhteellisen voimakkaat koronatoimet ovat olleet käytössä huomattavan myöhäisessä vaiheessa koronapandemiaa. COVID-19-epidemian ja -pandemian alkuvaiheessa vuoden 2020 keväällä kansallisissa ohjeissa todettiin olleen virheellisiä ja epäselviä ilmaisuja, jotka ohjasivat paikallista toimintaa väärään suuntaan. Näitä ohjeita kuitenkin korjattiin ja jo vuoden 2020 loppupuolella ohjeet ovat olleet asianmukaiset ja ne ovat noudatettaessa ohjanneet toimintaa oikealla tavalla.
Kyseisen kantelun kohdalla oli kokonaisuudessaan kyse tilanteesta, jossa asukas määrättiin noudattamaan lakiin perustumattomia toimintakäytäntöjä. Käytännöillä puututtiin asiakkaiden perusoikeuksiin. Kyseiset kunnan X ohjeet olivat lainvastaisia, eikä niitä olisi tullut yksiköissä noudattaa. Tämän perusteella aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kyseiset kunnan ikääntyneiden palveluita koskevat COVID-19-ohjeet ovat käytännössä johtaneet asiakkaiden perusoikeuksien rajoittamiseen ja suhteellisuusperiaatteen laiminlyömiseen, ja päätti antaa huomautuksen kunnalle asiakkaiden perusteettomasta perusoikeuksien rajoittamisesta.
Perustuslain 9 §:n mukaan Suomen kansalaisella on vapaus liikkua maassa vapaasti. Henkilökohtainen vapaus on luonteeltaan yleisperusoikeus, joka suojaa ihmisen fyysisen vapauden ohella myös hänen tahdonvapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Lisäksi perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Yksityiselämän suojan lähtökohta on yksilön oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista siihen. Kotirauhan suoja koskee myös pidempiaikaiseen asumiseen tarkoitettuja asumispalveluyksiköitä.
Kuten Valviran ja aluehallintovirastojen 2.9.2020 antamassa ohjeessa todetaan, yksittäisten ihmisten liikkumista toimintayksikössä ja toimintayksikön ulkopuolella voidaan rajoittaa vain tartuntatautilain mukaisen karanteenin tai eristämisen ajaksi. Ohjeessa muistutetaan kuntia ja palveluntuottajia siitä, ettei perustuslain mukaisia kansalaisten perusoikeuksia saa tarpeettomasti ja lainvastaisesti rajoittaa.
Yksiköillä ei ole oikeutta määrätä asukkaita tai heidän omaisiaan noudattamaan rajoituksia, jotka eivät perustu lakiin. Henkilökunnalla ei ole oikeutta määrätä asukkaita tai heidän omaisiaan noudattamaan lakiin perustumattomia toimintakäytäntöjä, jotka esimerkiksi loukkaavat yksityisyyttä. (EOAK/5463/2020)
Lapin aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 14.1.2021
diaarinumero LAAVI/1441/2020
Henkilö A:n mukaan sosiaalityöntekijän asiakasasiakirjamerkinnät olivat puutteellisia, sillä kaikkia henkilön A puheluiden sisältöjä ei ollut kirjattu. Henkilö A oli tyytymätön kunnan toimintaan myös siksi, että hänelle ei ollut luovutettu kaikkia hänen pyytämiään tietoja, kuten hänen lastensa äidin päihdetaustaa koskevia tietoja. Lisäksi henkilö A:n mukaan lastenvalvoja oli laiminlyönyt velvollisuutensa laatia virallinen elatuskyvyn laskelma lasten äidille.
Henkilö A jätti 20.3.2020 sähköpostitse muistutuksen, johon hän sai vastauksen vasta kesäkuussa 2020.
Aluehallintovirasto on
1) kehottanut viranhaltijoita viipymättä toimimaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain pykälän 14 momentin 3 mukaisesti siltä osin kuin asiakkaan tietopyyntöön ei ole suostuttu
ja
2) saattanut viranhaltijan tietoon vastaisen varalle käsityksensä muistutuksen käsittelystä.
Asiakirjamerkinnät ja tietojen luovutus
Sosiaalihuollon asiakasasiakirjalain pykälän 4 momentin 1 mukaan sosiaalihuollon ammattihenkilöt sekä muu asiakastyöhön osallistuva henkilöstö ovat velvollisia kirjaamaan sosiaalihuollon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen, seurannan ja valvonnan kannalta tarpeelliset ja riittävät tiedot määrämuotoisina ja tallettamaan ne pykälän 5 mukaisesti.
Edellä mainitun pykälän 5 mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) antaa tarkemmat määräykset sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen rakenteista ja asiakasasiakirjoihin merkittävistä tiedoista. Saman lain pykälän 28 momentin 1 mukaan velvoitetta tallettaa määrämuotoisia asiakirjoja sovelletaan kuitenkin vasta sitten, kun THL on antanut määräyksen asiasta. Tällaista määräystä ei kuitenkaan ole vielä annettu. Sen vuoksi aluehallintovirasto katsoo, että sosiaalihuollon henkilöstöllä on harkintavaltaa sen suhteen, mitä asioita he katsovat tarpeellisiksi, asiakaskertomukseen kirjattaviksi tiedoiksi.
Jos asiakkaan tietopyyntöön ei suostuta, on viranomaisen julkisuuslain pykälän 14 mukaan ilmoitettava asiakkaalle kieltäytymisen syy sekä annettava asiakkaalle tieto mahdollisuudesta saada asiasta valituskelpoinen päätös ja tieto käsittelymaksuista. Viranomaisen on käsiteltävä asia viivytyksettä, kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut asiakirjaa koskevan tietopyynnön.
Elatuslaskelman tekeminen
Elatustukilaissa ei ole elatusavun laskemiseen velvoittavaa säännöstä. Ennen sopimuksen vahvistamista sosiaalilautakunnan on erityisesti harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena. Kohtuullisuutta arvioidaan ottamalla huomioon lapsen oikeus riittävään elatukseen ja vanhempien maksukyky.
Muistutuksen käsittely
Asiakaslain pykälän 23 momentin 2 mukaan toimintayksikön tai johtavan viranhaltijan on kirjattava muistutus ja käsiteltävä se asianmukaisesti ja annettava siihen kirjallinen vastaus kohtuullisessa ajassa muistutuksen tekemisestä. Vastaus on perusteltava.
Muistutus pitää pääsääntöisesti tehdä kirjallisesti. Muuta lailla säädettyä muotovaatimusta muistutuksella ei ole. Kunta ei siten voi asettaa muistutuksen asianmukaiselle käsittelylle ehdoksi virallisen lomakkeen käyttämistä.
Lisätietoa:
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 16.11.2021
diaarinumero LSSAVI/4335/2021
Asian kuvaaminen
Kantelun mukaan asiakkaalle tehtiin tehostetun palveluasumisen yksikössä DNR-päätös (elvyttämättäjättämismispäätös) ilman että puolisoa, laillista edunvalvojaa pyydettiin paikalle, kuultiin tai kerrottiin hänelle päätöksestä. DNR-päätös peruttiin myöhemmin. Maininta elvyttämättä jättämisestä jäi edelleen asiakkaan asiakaskirjauksiin. Kantelussa viitattiin siihen, että päätös oli tehty COVID-19:aan perustuen.
Asian ratkaisu
Aluehallintovirasto kiinnitti DNR-päätöksen tehneen lääkärin vakavaa huomiota DNR-päätöksiä koskevan lainsäädännön ja muun ohjeistuksen huomioimiseen hänen vastaisessa toiminnassaan.
Asiakas-/potilastietojen perusteella jäi epäselväksi, oliko DNR-päätökselle riittävät perusteet ja olivatko ne lääketieteelliset. Tätä vahvistaa myös se, että DNR-päätös peruttiin myöhemmin. Asian selvittämisen yhteydessä tuli esille viitteitä siitä, että COVID-19-pandemia on saattanut vaikuttaa asiaan. Lisäksi jäi kyseenalaiseksi, onko asiakas itse ollut kykenevä ottamaan asiaan kantaa.
DNR-päätöksen kohdalla kyse on merkittävästä hoitopäätöksestä, jonka kohdalla edunvalvojana toiminutta puolisoa olisi potilaslain 6 § huomioiden tullut kuulla ennen päätöksen tekemistä. Lääkäri menetteli virheellisesti tehdessään DNR-päätöksen keskustelematta puolison kanssa.
DNR-päätös kirjattiin virheellisesti asiakkaan tietoihin ennen puolison kanssa keskustelemista. Kirjaus jäi asiakkaan tietoihin, vaikka päätös myöhemmin peruttiin. Asiakastiedoissa oli virheellinen kirjaus DNR-päätöksestä usean kuukauden ajan. Tällä olisi voinut olla merkittävät henkeen ja terveyteen vaikuttavat seuraukset.
Ratkaisun perusteet
DNR-päätöksen taustalla tulee aina olla lääketieteelliset perusteet. Lisäksi päätöksen tulee perustua yksilölliseen harkintaan. Lääketieteellinen päätös perustuu potilaan tilanteen yksilölliseen arviointiin eikä esimerkiksi potilaan kuulumiseen johonkin potilasryhmään. Päätöstä ei tule tehdä esimerkiksi COVID-19-pandemian perusteella.
Muistisairas asiakas ei välttämättä kykene ottamaan kantaa hoitoaan koskeviin päätöksiin, jolloin asiakkaan mielipiteen selvittäminen omaisten kautta korostuu. Lääkärin on DNR-päätöstä tehdessään keskusteltava potilaan kanssa tai jos hän ei pysty päättämään hoidostaan itse, läheisten kanssa. Muiden henkilöiden kuin potilaan itsensä kanssa käytävien keskustelujen tarkoituksena on selvittää, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa.
DNR-päätöksen kohdalla kyse on merkittävästä hoitopäätöksestä, jonka kohdalla edunvalvojaa tulee kuulla ennen päätöksen tekemistä.
Keskeiset lait
Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 8.1 §
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 22.1 §
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992, potilaslaki) 6 §
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 14.6.2021
diaarinumero ISAVI/3559/2020
Sosiaalityöntekijä oli päätöksellään alentanut lapsen omaishoidontuen määrän toisesta hoitoluokasta ensimmäiseen hoitoluokkaan ilman perusteluja. Kantelija kertoi yrittäneensä myös suullisesti kysellä perusteluja, mutta ei niitä saanut.
Päätöksen tehneen sosiaalityöntekijän selvityksen mukaan päätöksestä löytyvät perustelut, muun muassa on mainittu kuntayhtymän vahvistamat omaishoidon tuen myöntämisen perusteet. Aluehallintovirastolle toimitetusta päätöksestä kävi ilmi, että päätöksen perusteluina oli mainittu laki omaishoidon tuesta (yksilöimättä mitään tiettyä lainkohtaa) sekä viittaus kuntayhtymän vahvistamiin omaishoidon tuen myöntämisen perusteisiin.
Aluehallintovirasto kiinnitti sosiaalityöntekijän huomiota asianmukaiseen ammattitoimintaan siten, että päätökset on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.
Ratkaisun perusteet
Hallintolain 44 §:n mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä ilmi muun muassa päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu tai miten asia on muutoin ratkaistu.
Hallintolain 45 §:n mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.
Aluehallintovirasto katsoo, että yleinen, täysin yksilöimätön viittaus lakiin ja kuntayhtymän omaishoidon myöntämisen perusteisiin ei täytä hallintolaissa säädettyä perusteluvelvollisuutta. Perusteluista tulee käydä ilmi, mikä kriteeri juuri kyseisen asiakkaan kohdalla ei täyty.
Aluehallintovirasto toteaa, että päätöksen perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on varmistaa, että asianosainen saa tiedon paitsi ratkaisun lopputuloksesta myös sen perusteista. Päätöksen oikeellisuus on jälkikäteen mahdollista tarkistaa ainoastaan asianmukaisten perusteluiden kautta.
Perusteluilla on siis keskeinen merkitys sosiaalihuollon asiakkaan muutoksenhakuoikeuden ja oikeussuojan toteutumisen kannalta. Perusteluiden avulla asianosainen voi arvioida tarvettaan turvautua muun muassa muutoksenhakukeinoihin. Perustelut myös ohjaavat muutoksenhakijaa kiinnittämään huomioita niihin seikkoihin, joilla on tai saattaa olla merkitystä muutoksenhakua ratkaistaessa.
Riittävät perustelut lisäävät myös sosiaalihuollon asiakkaan luottamusta annettujen päätösten sisältöön. Asianmukaisten perustelujen puuttuminen saattaa estää tai ainakin oleellisesti vaikeuttaa hallinnon asiakkaan mahdollisuuksia ja edellytyksiä muutoksenhakukeinojen käyttämiseen.
Keskeiset lait
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 19.3.2021
diaarinumero ISAVI/9408/2019
Kuntayhtymä muutti kantelijan tyttären kehitysvammaisten erityishuoltoon liittyvien kuljetusten järjestämistapaa kantelijan vastustuksesta huolimatta. Tyttären kuljetus erityishuoltona järjestettävään päivätoimintaan yhdistettiin paikkakunnan koulukyyteihin. Asiasta ei tehty asiakkaalle päätöstä eikä asiakkaalle tai hänen omaiselleen ilmoitettu asiasta. Muutos kävi ilmi, kun päivätoiminnan alettua kesäloman jälkeen asiakkaan nimeä ei löytynyt taksilistoista.
Aluehallintovirasto antoi järjestämisvastuussa olevalle kuntayhtymälle huomautuksen muutoksenhakukelpoisen päätöksen teon laiminlyönnistä.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kehitysvammalaki ei yksityiskohtaisesti määrittele sitä, kuinka kehitysvammaisen henkilön kuljetukset erityishuoltoon pitää järjestää. Kunnan harkinnassa on se, miten kuljetukset käytännössä järjestetään. Kunta voi järjestää kuljetukset yksilökuljetuksina tai esimerkiksi yhteiskuljetuksina.
Aluehallintovirasto katsoi, että erityishuoltoon liittyvä kuljetus on järjestettävä kehitysvammaisen henkilön vamman tai sairauden aiheuttaman tarpeen edellyttämällä yksilöllisellä tavalla. Jos kehitysvammaisen henkilön mielestä kuljetus ei toteudu hänelle sopivalla tavalla, hänellä täytyy olla mahdollisuus vaatia, että kuljetukset järjestetään hänelle sopivalla tavalla. Hänellä on oikeus saada asiaan muutoksenhakukelpoinen päätös.
Erityishuoltoon liittyvistä kuljetuksista voidaan tehdä erillinen muutoksenhakukelpoinen päätös. Päätös kuljetuksen järjestämistavasta voidaan vaihtoehtoisesti sisällyttää asiakkaan erityishuolto-ohjelmaan. Jos asia yhdistetään erityishuolto-ohjelmaan, täytyy kuitenkin huomioida, että kuljetuksesta on oltava erillinen muutoksenhakuohje.
Kunta on velvollinen huolehtimaan erityishuollon saamiseksi välttämättömistä kuljetuksista kehitysvammalain pykälän 39 nojalla. Erityishuollon saamiseksi välttämättömien kuljetusten järjestämisessä ei ole kyse asiasta, joka ratkaistaan erityishuolto-ohjelmassa. Kyse ei ole myöskään erityishuollon antamista tai lakkaamista koskevasta ratkaisusta, jonka aluehallintovirasto voisi kehitysvammalain pykälän 81 a mukaisesti tutkia oikaisuvaatimuksen perusteella. Kuljetuksista ja niiden järjestämistavasta päättäminen on kunnan harkintavaltaan kuuluva asia. Tällaisesta asiasta tehtyyn kunnan sosiaalihuollon viranhaltijan päätökseen haetaan oikaisua kunnalliselta sosiaalihuollosta vastaavalta toimielimeltä.
Keskeiset lait ja suositukset:
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 18.3.2021
diaarinumero ISAVI/2739/2020
Sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä oli myöntänyt kehitysvammalain nojalla järjestettävään päivä- ja työtoimintaan asiakkaalle avustajan. Avustaja oli myönnetty kehitysvammalain perusteella ja järjestetty työnantajamallilla.
Kuntayhtymän selvityksen mukaan vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua myönnettiin lain edellytykset täyttävälle henkilölle. Aluehallintovirastoon kehitysvammaisten erityishuollosta tehdyssä oikaisuvaatimuksessa kävi ilmi, että vammaispalvelulain mahdollistamaa työnantajamallia oli sovellettu myös avustajaan, joka oli myönnetty kehitysvammalain perusteella.
Aluehallintovirasto ilmaisi käsityksenään, että kehitysvammalaki ei tunne henkilökohtaisen avustajan palvelun järjestämistä työnantajamallilla, vaan järjestämistapa kuuluu vammaispalvelulakiin. Näin ollen aluehallintovirasto katsoi, että muut järjestämisen tavat (oma tuotanto, ostopalvelu tai palveluseteli) ovat mahdollisia, kun lähiohjaajan palvelu järjestetään kehitysvammalain perusteella.
Vammaispalvelulaissa henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella. Vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun tarvitsijalla tulee olla voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Mainittu ”voimavaraedellytys” rajaa palvelun piiristä pois sellaiset vammaiset, joilla ei ole itsellään kykyä määritellä avun tarvettaan, vaan määrittely perustuu ulkopuolisen tahon näkemykseen. Henkilökohtaisen avun saamisedellytykset ratkaistaan aina asiakkaan vammasta tai sairaudesta johtuvan avun- ja palvelutarpeen perusteella.
Aluehallintovirasto katsoi, että henkilökohtaista apua on mahdollista järjestää kehitysvammalain mukaisena tarpeellisena ohjauksena (kehitysvammalain pykälän 2 kohta 3) tai muuna vastaavana erityishuollon toteuttamiseksi tarpeellisena toimintana (pykälän 2 kohta 10). Apua voi järjestää näillä tavoilla silloin, kun vammaispalvelulain mukainen palvelu ei ole asiakkaan palveluntarpeeseen nähden riittävä ja sopiva.
Kunta voi huolehtia sosiaalihuollon järjestämisestä siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain pykälän 4 mukaan. Kunta tai kuntayhtymä voi siis järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät:
Kehitysvammalaki ei tunne henkilökohtaisen avustajan palvelun järjestämistä työnantajamallilla. Työnantajamalli kuuluu vammaispalvelulakiin. Näin ollen edellä mainitut muut järjestämisen tavat (oma tuotanto, ostopalvelu tai palveluseteli) ovat mahdollisia vaihtoehtoja, kun kyseessä on lähiohjaajan palvelun järjestäminen kehitysvammalain perusteella.
Keskeiset lait ja suositukset:
Lapin aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 14.4.2021
diaarinumero LAAVI/1433/2020
A kanteli kunnan johtavan viranhaltijan B:n menettelystä. A:n mukaan B oli kieltänyt A:n avustajaa C:tä osallistumasta palaveriin, jossa oli tarkoitus kuulla A:ta perheen sosiaalihuollon järjestämistä koskevassa asiassa. A:n mukaan B oli ilmoittanut, että koska A oli aiemmin ilmoittanut asiamiehekseen asianajaja D:n, ei C voinut toimia hänen avustajanaan palaverissa.
B antoi aluehallintovirastolle selvityksen asiassa. B:n mukaan A:lle oli kerrottu, että hänellä ei voi olla kahta avustajaa, ja koska D oli ilmoitettu A:n avustajaksi, ei C voinut toimia avustajana. B:n mukaan kokous oli kuitenkin muuttunut niin kaoottiseksi ja A:n ja C:n käytös kovaäänistä ja epäasiallista, että kokous piti joka tapauksessa keskeyttää.
Aluehallintovirasto totesi, ettei se voinut saamiensa selvitysten perusteella ottaa kantaa siihen, mitä palaverissa oli tapahtunut, ja oliko A:n ja C:n toiminta ollut siinä määrin epäasiallista tai häiritsevää, että kokous oli pitänyt keskeyttää. Aluehallintovirasto kuitenkin totesi, että asianosaisella on oikeus käyttää hallintoasiassa valitsemaansa avustajaa, samoin kuin oikeus vaihtaa avustajaansa. Avustajien lukumäärästä, pätevyydestä tai oikeudesta vaihtaa avustajaa ei ole sellaista säädöstä, jonka nojalla viranomainen voisi asettaa rajoituksia asiassa.
Viranomainen voi kuitenkin kieltää avustajaa esiintymästä viranomaisessa, jos tämä on tehtäväänsä sopimaton. Tällainen tilanne voi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun avustajan toiminta kokonaan estää sen asian käsittelyn, jossa hänen on tarkoitus toimia avustajana. Avustajan esiintymiskiellosta on ilmoitettava päämiehelle ja varattava tälle tilaisuus hankkia uusi avustaja, sekä annettava valituskelpoinen päätös. Kun päätöksellä rajoitetaan yhteydenpitoa, tulee päätöksessä olla ohje siitä, miten päätökseen voi hakea muutosta hallinto-oikeudessa.
Aluehallintoviraston käsityksen mukaan tilanne oli ollut joka tapauksessa sen kaltainen, että C:tä oli tosiasiallisesti kielletty esiintymästä viranomaisessa, jolloin asiassa olisi tullut toimia hallintolain edellyttämällä tavalla.
Keskeiset lait ja suositukset:
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 16.6.2021
diaarinumero LSSAVI/10239/2020
Kantelussa tuotiin esiin, että lomajärjestelyistä johtuen kaikki kunnan vammaispalvelun sosiaalityöntekijät olivat kesällä kuukauden ajan lomalla yhtä aikaa. Asiakkaan yhteydenotot eivät menneet perille, eikä asiakasta myöskään tavoittanut informaatio loma-aikojen järjestelyistä. Lisäksi kunnan vammaispalvelussa oli kesän aikana kokonainen viikko, jolloin töissä ei ollut ketään. Kunnan antamasta selvityksestä ei käynyt ilmi, että sosiaalityöntekijöille olisi palkattu sijaisia kesälomien ajaksi.
Aluehallintovirasto antoi kunnalle huomautuksen puutteista vammaispalvelujen saatavuudessa. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kunnan tulee varmistaa, että sosiaalitoimen yksikössä on kaikkina aikoina saatavilla riittävä henkilöstö palveluiden toteuttamiseksi lain edellytysten mukaisesti.
Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että kesälomiin vedoten ei voida poiketa lain mukaisista käsittelyajoista palveluntarpeen arvioinneissa, kiireellisyysarvioinneissa tai päätöksenteossa. Vammaispalveluita koskevat asiat tulee käsitellä viivytyksettä ja esimerkiksi vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien tarpeen selvittäminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä sen jälkeen, kun asia on tullut vireille. Osa asiakkaista saattaa myös olla erityisen tuen tarpeessa olevia henkilöitä, joiden palveluntarpeen arvioinnin tekemisestä vastaa aina sosiaalityöntekijä. Määräaikojen noudattaminen vaarantui kyseisessä kantelutapauksessa, sillä vammaispalvelussa ei ollut kuukauteen sosiaalityöntekijöitä tekemässä päätöksiä ja arviointeja, ja lisäksi kesään sisältyi ajanjakso, jolloin paikalla ei ollut ketään.
Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi. Etenkin päädyttäessä kielteiseen ratkaisuun, on hakemuksen viivytyksettömällä käsittelyllä suuri merkitys hakijan oikeusturvan kannalta. Hakijan tulee saada muutoksenhakukelpoinen päätös asiassa mahdollisimman pian.
Kunnan täytyy turvata kuntalaisille riittävät sosiaalihuollon palvelut sekä kiireellisessä tapauksessa yksilölliseen tarpeeseen perustuvat sosiaalipalvelut siten, ettei oikeus välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon vaarannu. Lisäksi kunnan on huolehdittava siitä, että palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Kunnan tulee varmistaa, että paikalla on aina riittävästi sosiaalihuollon ammattihenkilöitä, jotta palvelut voidaan toteuttaa lain edellytysten mukaisesti. Henkilökunnan tilapäisiin poissaoloihin loma-aikoina tulee varautua etukäteen sijaisuusjärjestelyillä ja varahenkilöstöllä.
Keskeiset lait ja suositukset
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 2.2.2021
diaarinumero LSSAVI/7369/2020
Kantelu koski tilannetta, jossa omainen kanteli asiakkaan puolesta asumispalvelun koronakäytännöistä. Asiakas asui yksityisessä tehostetun palveluasumisen yksikössä keväällä 2020, kun covid-19-pandemia alkoi. Yksikkö kielsi tuolloin vierailut. Kiellon perusteena oli hallituksen valtakunnallinen ohjeistus.
Omaiset pyysivät saada tulla katsomaan asiakasta sillä perusteella, että asiakkaan kunto huononee, ellei hän saa tavata läheisiään. Yksikön lääkäri ilmoitti, että vierailut sallitaan ainoastaan, jos saattohoitopäätös on tehty. Asiakkaalle tehtiin saattohoitopäätös, jotta omaiset voisivat vierailla hänen luonaan. Omaisten vierailtua yksikössä asiakas eristettiin kahdeksi viikoksi.
Asiakkaan hoidon puutteet liittyivät vierailukiellon asettamiseen sekä saattohoito-, karanteeni- ja eristyspäätösten tekemiseen. Toiminnalla puututtiin asiakkaan perusoikeuksiin, mikä tekee asiasta vakavan. Yksityiskohtainen ja tarkkarajainen lainsäädäntö on kuitenkin joissakin kohdin puuttunut, sillä koronapandemiaan liittyvä tilanne oli keväällä 2020 uudenlainen kaikille toimijoille. Lisäksi koronaa koskevien ohjeiden on todettu olleen osittain virheellisiä. Näistä syistä aluehallintovirasto ei päätynyt antamaan asiassa huomautusta.
Aluehallintovirasto kiinnitti yksikkö Y:n toiminnasta vastaavan vastuuhenkilön huomiota asiakkaiden perusoikeuksien turvaamiseen ja hyvän hallinnon periaatteiden, erityisesti suhteellisuusperiaatteen, huomioimiseen yksikön kaikessa toiminnassa.
Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti yksikön lääkärin huomiota hänen vastaisen toimintansa varalle, jotta lain edellytykset toteutuvat jatkossa saattohoito-, karanteeni- ja eristyspäätöksissä.
Vierailukielto
Yksikössä ei tehty tilanne- ja asiakaskohtaista arviointia, vaan vierailukielto oli ehdoton, pois lukien saattohoitoasiakkaat. Toimintaa ohjasivat koronatilanteeseen liittyvät sosiaali- ja terveysministeriön ja kunnan ohjeet. Nämä ohjeet on eduskunnan oikeusasiamies myöhemmin todennut tietyiltä osin lainvastaisiksi.
Vaikka periaatteessa valtakunnallisiin ministeriön ohjeisiin tulee voida luottaa, yksikön vastuuhenkilön on tunnettava omaa alaansa koskeva lainsäädäntö ja noudatettava perustuslakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on koronaa koskevissa ohjeissaan korostanut, että kuten kaikessa tosiasiallisessa hallintotoiminnassa, on myös vierailukieltojen toimeenpanossa noudatettava hallinto-oikeudellista suhteellisuusperiaatetta. Kieltojen on siis oltava oikeasuhtaisia tarkoituksen saavuttamiseen nähden. Kiellot eivät voi olla kategorisia, vaan niiden on mahdollistettava tapauskohtainen harkinta.
Vierailukiellon asettamisessa toimittiin virheellisesti myös asiakkaan perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Perusoikeuksia voidaan rajoittaa vain lain nojalla, ei ohjeiden perusteella. Tartuntatautilaissa ei ole erikseen säädetty oikeudesta henkilön perusoikeuksien rajoittamiseen muutoin kuin karanteeni- ja eristämistilanteissa. Tartuntatautilain nojalla ei voi myöskään antaa sitovia vierailukieltoja asumisyksiköihin. Olennaiseksi nousevat perustuslain pykälät 6, 7, 9 ja 10. Kyseisen yksikön kohdalla oli viitteitä siitä, että nämä perusoikeuksia koskevat perusperiaatteet jätettiin huomioimatta.
Saattohoitopäätös
Yksikkö teki myös saattohoitopäätöksen virheellisin perustein. Saattohoitopäätös tehtiin, jotta vierailut koronatilanteen aikana olisivat mahdollisia. Potilasta ei pidä asettaa saattohoitoon tällaisin perustein. Lisäksi saattohoidosta ei tehty hoitosuunnitelmaa. Vastuulääkärin tulee laatia jokaiselle palliatiivisessa hoidossa olevalla yksilöllinen hoitosuunnitelma.
Karanteeni-/eristämispäätös
Lisäksi karanteeniin ja eristämiseen asettamisessa toimittiin virheellisesti. Kirjallisessa selvityksessään ja potilaskirjauksissaan päätöksen tehnyt lääkäri käyttää kumpaakin termiä. Tämä viittaa siihen, että lääkärillä ei ollut selvyyttä siitä, oliko kyseessä karanteeni vai eristäminen, eikä siitä, miten eristämisen ja karanteenin kohdalla tulee käytännössä lain mukaan toimia.
Todennäköisesti myöskään karanteenille tai eristämiselle ei kyseisen asiakkaan kohdalla ollut perusteita. Pelkkä omaisen vierailu asukkaan luona ei vastaa tartuntatautilain määritelmää karanteenin tai eristyksen asettamisen perusteista. Sekä karanteenin että eristämisen kohdalla asiakkaalle tulee myös laatia valituskelpoinen hallintopäätös. Näin ei toimittu kyseisen asiakkaan kohdalla. Tämä on merkittävä asiakkaan perusoikeuksia loukkaava virhe.
Lisäksi toiminta on ollut virheellistä niiltä osin, että kyseinen lääkäri ei ollut tartuntatautilaissa tarkoitettu tartuntataudeista vastaava virkalääkäri. Ainoastaan kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän virkasuhteinen tartuntataudeista vastaava lääkäri voi päättää henkilön asettamisesta karanteeniin tai eristykseen. Kyseisellä lääkärillä ei siis olisi ollut oikeutta eristää tai asettaa asiakasta karanteeniin.
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 9.12.2020
diaarinumero ISAVI/6296/2020
Iäkäs muistisairas asiakas muutti tehostetun palveluasumisen yksikköön. Hoivakodin hoitavalta lääkäriltä oli pyydetty lupa hygieniahaalarin käyttöön asiakkaalle yöaikaan, mutta hygieniahaalaria käytettiin säännöllisesti myös päivisin. Kirjausten perusteella hygieniahaalarin käytön tarpeellisuutta ei seurattu ja arvioitu riittävästi, eikä hoivakodissa etsitty asianmukaisesti vaihtoehtoisia, asiakkaan itsemääräämisoikeutta kunnioittavia toimintatapoja. Oli myös epäselvää, olivatko omaisetkaan antaneet lupaa hygieniahaalarin käyttämiselle.
Asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelma kirjattiin hoivakodissa tekemättä yhteistyötä asiakkaan omaisten kanssa. Keskeneräinen suunnitelma toimitettiin omaisille tarkistettavaksi viiveellä ja vasta omaisen sitä pyydettyä. Hoivakodissa tehdyt kirjaukset olivat puutteellisia, ja niissä käytetty kieli oli asiayhteydessään muistisairaan asiakkaan ihmisarvoa loukkaavaa.
Aluehallintovirasto kiinnitti kuntayhtymän huomiota siihen, että asiakkaan itsemääräämisoikeutta rajoittavia toimenpiteitä saa käyttää sosiaalihuoltolain mukaisissa asumispalveluissa vain määräaikaisesti lääkärin päätöksellä. Rajoitustoimenpiteiden käyttämistä tulee seurata ja dokumentoida, ja se on lopetettava heti, kun se ei ole enää välttämätöntä.
Kuntayhtymän huomiota kiinnitettiin myös siihen, että hoito- ja palvelusuunnitelma tulee laatia asiakaslain edellyttämällä tavalla yhteistyössä asiakkaan ja tarvittaessa hänen läheisensä kanssa ja että se tulee toimittaa ilman aiheetonta viivytystä asianosaisille.
Aluehallintovirasto kiinnitti kuntayhtymän huomiota tarpeellisten ja riittävien asiakasasiakirjamerkintöjen laatimiseen. Lisäksi aluehallintovirasto ilmaisi käsityksenään, että hoivakodissa tehdyt kirjaukset muistisairaasta asiakkaasta sisälsivät sosiaalihuollon asiakaslain 4 §:n 1 momentin vastaisella tavalla hänen ihmisarvoaan loukkaavaa kieltä.
Hygieniahaalarin käyttämisellä puututaan asiakkaan perusoikeuksiin. Itsemääräämisoikeutta rajoittavien toimenpiteiden tai välineiden käyttämisestä sosiaalihuoltolain mukaisessa asumispalvelussa ei ole säädetty laissa. Eduskunnan oikeusasiamies on todennut, että rajoitustoimenpiteen tulee perustua lääkärin päätökseen ja että asiasta on keskusteltava asiakkaan ja hänen omaistensa ja läheistensä kanssa. Oikeusasiamies on todennut myös, että rajoituksen tarpeellisuutta on jatkuvasti arvioitava ja että sen käytöstä on luovuttava viipymättä, kun se ei enää ole välttämätöntä.
Asiakkaalle on laadittava sosiaalihuoltolain mukaisessa asumispalvelussa hoito- ja palvelusuunnitelma tai muu vastaava suunnitelma. Suunnitelma on laadittava yhteistyössä asiakkaan sekä tarvittaessa hänen omaistensa tai läheistensä kanssa.
Asiakkaasta tehtävien kirjausten tulee olla sosiaalihuollon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen, seurannan ja valvonnan kannalta tarpeellisia ja riittäviä. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata. Tämä koskee myös asiakkaasta tehtäviä kirjauksia, joiden tulisi olla neutraaleja ja tosiseikkoihin perustuvia.
Keskeiset lait ja suositukset
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 4.12.2020
diaarinumero ISAVI/2403/2020
Kuntayhtymän vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja koskevan asiakasohjeen mukaan matkan omavastuuosa määräytyy kuljetuspalvelumatkan pituuden ja omavastuuosuustaulukon mukaan. Omavastuutaulukko perustuu Matkahuollon myymiin bussilippuihin 1.7.2014 alkaen, ja halvin lippu alle kuuden kilometrin matkalle maksaa 3,40 euroa. Seudun joukkoliikenteessä käytetään valtakunnallista Waltti-lippujärjestelmää. Waltissa lipun hinta perustuu matkustettaviin vyöhykkeisiin ja asiakasryhmään. Halvin lippu Waltti-järjestelmässä on 2,00 euroa. Asiakasmaksuasetuksen pykälän 6 pääsäännön mukaan vaikeavammaisten kuljetuspalveluista voidaan periä enintään sama maksu kuin paikkakunnan julkisessa liikenteessä.
Selvityksessään kuntayhtymä toteaa, että se ei voi asettaa asiakkaitaan eriarvoiseen asemaan vaikeavammaisten kuljetuspalvelun omavastuuosuuden osalta. Kilometriperusteinen kuljetuspalvelun omavastuuosuus on asian käsittelyhetkellä oikeudenmukaisin ja yhdenvertaisin sekä asiakkaalle edullisin. Omavastuuosuuden hinnat ovat pysyneet samana vuodesta 2014.
Aluehallintovirasto pitää asiakasmaksulain ja vammaispalvelulain vastaisena menettelynä sitä, että omavastuuosuus määräytyy kilometriperusteisesti riippumatta asiakkaan asuinpaikasta.
Waltti-korttijärjestelmä on kuntayhtymän alueella muuttumassa kesään 2021 mennessä. Aluehallintovirasto on katsonut riittäväksi velvoittaa kuntayhtymän antamaan 31.3.2021 mennessä selvityksen toimenpiteistä, joihin kunta on ryhtynyt varmistaakseen vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen omavastuuosuuksien lainmukaisuuden.
Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksessään KHO 2020:20 pitänyt lainvastaisena ja kumonnut kunnan vastaavanlaisen päätöksen, joka on liittynyt eri tapaukseen. Päätöksen mukaan vammaispalvelulain pykälän 8 momentissa 2 tarkoitetuista vaikeavammaisille järjestettävistä kuljetuspalveluista oli peritty edelleen maksu Matkahuollon vuoden 2014 hinnaston kertalippujen hintojen perusteella. Linja-automatkojen hinnat olivat kunnassa 1.7.2016 alkaen määräytyneet vyöhykejaon perusteella Waltti-korttijärjestelmässä. Uuden järjestelmän mukaiset lippujen hinnat olivat osittain edullisempia kuin aiemmat kertalippujen hinnat.
Aluehallintovirasto pitää tärkeänä sitä, että kuntayhtymä pyrkii kohtelemaan kaikkia alueensa asukkaita yhdenvertaisesti. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Aluehallintovirasto katsoo, että yhdenvertaisuutta täytyy kuljetuspalvelujen maksuissa arvioida ensisijaisesti niin, että vammaisen henkilön kuljetuspalvelumaksun omavastuuosuus ei saa nousta korkeammaksi kuin hänen vammattoman lähinaapurinsa julkisen liikenteen maksu.
Lisätietoa:
Lapin aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 08.12.2020
diaarinumero LAAVI/1129/2019 ja LAAVI/1193/2019
Kunta X:n perusturvalautakunta oli hyväksynyt omaishoidon tuen myöntämisen uudistuneet toimintaohjeet. Kunta oli A:n mukaan menetellyt lainvastaisesti, koska ei ollut antanut vammaisneuvostolle mahdollisuutta osallistua ohjeen valmisteluun. Lisäksi A pyysi selvittämään toimintaohjeessa mainitun ns. tukiluokan lainmukaisuuden. A:n mukaan perusturvalautakunnan hyväksymä toimintaohje ei kohdellut vammaisia henkilöitä tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti arvioitaessa hakijoiden tukioikeutta.
Aluehallintovirasto kiinnitti vastaisen varalle lautakunnan huomiota siihen, että vammaisneuvostolle on kuntalaissa tarkoitetulla tavalla varattava mahdollisuus tulla kuulluksi ja osallistua vammaisia henkilöitä koskevien kuntalaissa mainittujen asioiden valmisteluun. Lisäksi aluehallintovirasto kehotti kuntaa täsmentämään omaishoidon tukea koskevaa ohjettaan ns. tukiluokan osalta. Muilta osin asia ei antanut aihetta aluehallintoviraston enempiin toimenpiteisiin.
Kuntalain 28 §:n 1 momentin mukaan vammaisten henkilöiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi kunnanhallituksen on asetettava vammaisneuvosto, jossa vammaisilla henkilöillä sekä heidän omaisillaan ja järjestöillään tulee olla riittävä edustus. Saman pykälän 2 momentin mukaan vammaisneuvostolle on annettava mahdollisuus vaikuttaa kunnan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa, joilla on merkitystä vammaisten henkilöiden hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen taikka heidän tarvitsemiensa palvelujen kannalta. Aluehallintovirasto katsoi, että omaishoidontuen toimintaohje on sellainen vammaisia henkilöitä koskeva asia, jonka valmisteluun olisi vammaisneuvostolle tullut antaa mahdollisuus vaikuttaa.
Ns. tukiluokan osalta aluehallintovirasto on ilmaissut käsityksenään, että mikäli tukiluokka katsotaan osaksi omaishoidon tuen järjestelmää, on sen järjestämisessä noudatettava omaishoidon tuesta annettua lakia. Jos taas tukiluokkaa ei katsota kuuluvaksi omaishoidon tukeen, tulee sen perusteella annettavien palveluiden järjestäminen hoitaa sosiaalihuoltolain (27 b tai 28 §) mukaisesti.
Lisäksi aluehallintovirasto toteaa ratkaisun perusteluissaan, että omaishoidon tuki ei ole nk. subjektiivinen oikeus, vaan kyseisestä taloudellisesta tukitoimesta päättäminen on kunnan harkinnassa sen sosiaali- ja terveydenhuoltoon varattujen määrärahojen puitteissa kunnan vahvistamien tuen myöntämisperusteiden mukaisesti. Näin ollen, mikäli tuen myöntämisperusteet eivät täyty, kunta voi tehdä hakijalle kielteisen päätöksen ilman, että menettelyn voitaisiin katsoa olevan syrjivää.
Lisätietoa:
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 25.11.2020
diaarinumero PSAVI/3135/2018
Johtava viranhaltija vastaanotti lapsesta vastaan kaksi lastensuojeluilmoitusta, joiden käsittelyn hän siirsi seuraavaan päivään arvioimatta välittömästi lapsen mahdollisen kiireellisen lastensuojelun tarvetta. Lapsi ei ollut lastensuojelun asiakkuudessa ennen saapuneita lastensuojeluilmoituksia. Lapsen vastuu sosiaalityöntekijä teki lastensuojeluilmoitusten perusteella lapsesta kiireellisen sijoituksen päätöksen ilman, että kuuli lapsen lähihuoltajaa. Kiireellisen sijoituksen tilanteessa sosiaalityöntekijä yhdessä johtavan viranhal-tijan kanssa päätyivät siihen, ettei lapsen lähihuoltajaa kuultaisi kiireellisen sijoituksen päätökseen. Kiireellisen sijoituksen päätöksiin ei oltu kirjattu kenenkään asianosaisten mielipiteitä. Asiakasasiakirjauksen mukaan lapsi ja toinen huoltaja antoivat suostumuksensa kiireelliseen sijoitukseen. Sosiaalityöntekijän antaman selvityksen mukaan kiireellisen sijoituksen jatkopäätökseen asianosaiset oli kuultu, mutta asia-kasasiakirjauksista ei löydy tästä kirjauksia.
Sosiaalityöntekijä oli lapsen huoltajaan yhteydessä vasta toteutetun sijoituksen kolmantena päivänä. Lähihuoltajalle oli kerrottu lapsen sijoituksesta, mutta hänelle ei ilmoitettu lastensuojelu asiakkuuden alkamisesta tai lastensuojelutarpeen selvittämisestä. Palvelutarpeen arviointi on tehty etävanhemman nimellä, ja siinä arvioitu lapsen palvelujen tarvetta. Lapselle oli tehty kiireellistä sijoitusta koskeva asiakassuunnitelma, kun sijoituksen alusta oli kulunut 18 päivää, jona aikana lapsen vastuu sosiaalityöntekijä oli keskustellut kerran lähihuoltajan kanssa puhelimessa. Lapsen lähihuoltaja oli tavattu ensimmäisen kerran siinä vaiheessa, kun kiireellinen sijoitus oli kestänyt 23 päivää. Sosiaalityöntekijä totesi antamassaan selityksessä, että työskentely lapsen ja sekä molempien vanhempien kanssa on toteutettu tasapuolisesti. Sosiaalityöntekijä keskusteli lapsen asioista lähihuoltajan ystävän ja lähihuoltajan edustajaksi ilmoittautuneen henkilön kanssa, jolla ei ollut valtakirjaa. Sosiaalityöntekijä kertoi edustajan välityksellä lähihuoltajalle kiireellisen sijoituksen loppupuolella, että siirtäisi lapsen lastensuojelu asiakkuuden toiselle paikkakunnalle, johon lapsi muuttaisi etähuoltajan kanssa. Sosiaalityöntekijä oli päättänyt lapsen lastensuojeluasiakkuuden samalla, kun kiireellinen sijoitus päättyi, koska perusteita asiakkuuden jatkolle ei ollut. Asiakasasiakirjauksien perusteella lähihuoltajaa ei tiedotettu asiakkuuden päättymisestä.
Lähihuoltaja oli vaatinut sijoituksen aikana useamman kerran lapsen palauttamista kotiin ja lapsen tapaamisia. Sosiaalityöntekijän asiakasasiakirjauksiin ei ole kirjattuna hyväksyikö lähihuoltaja sen, ettei lapsi ollut halukas tapaamaan lähihuoltajaansa. Käytettävissä olleen asiakirjaselvityksen mukaan, lapsen ja lähihuoltajan kanssa ei ole keskusteltu asiakassuunnitelman tekemisestä eikä sitä ole työstetty heidän kanssaan. Asiakassuunnitelmaan oli kirjattu, että lapsi voi tavata läheisiään sovitusti ja lapselle oli tarjottu mahdollisuutta olla yhteydessä lähihuoltajaansa, mutta hän oli kieltäytynyt. Sijoituksen aikana lapsi osallistui lähiomaisen hautajaisiin. Sosiaalityöntekijät osallistuivat hautajaisiin menemällä paikan päälle. Antamansa selvityksen mukaan sosiaalityöntekijöiden tavoitteena oli turvata lapsen rauhallinen osallistuminen hautajaisiin.
Aluehallintovirasto päätyi antamaan lapsen vastuu sosiaalityöntekijälle ja johtavalle viranhaltijalle virheellisestä ja lainvastaisesta menettelystä sosiaalihuollon ammattihenkilölain mukaisen huomautuksen.
Aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen perusteella, että johtava viranhaltijan olisi tullut sosiaalipäivystäjänä arvioida lastensuojelulain 26 § mukaisesti lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen välittömästi lapsen mahdollista kiireellistä lastensuojelun tarvetta eikä siirtää käsittelyä seuraavaan päivään. Lapsen vastuu sosiaalityöntekijän olisi tullut aloittaa lasta koskevaa palvelutarpeen arviointi lastensuojelulain 26 §:n ja sosiaalihuoltolain 36 §:n mukaisesti ja kertoa lapsen lähihuoltajalle lastensuojelu asiakkuuden alka-misesta lastensuojelulain 26 §:n mukaisesti. Lapsen vastuu sosiaalityöntekijän olisi tullut selvittää asian-osaisten mielipide lastensuojelulain 39a §:n ja hallintolain 34 §:n mukaisesti kiireellisen sijoituksen päätöksiin. Johtavan viranhaltijan olisi tullut ohjata sosiaalityöntekijää toimimaan lastensuojelulain mukaisesti kiireellisen sijoituksen tilanteessa.
Aluehallintoviraston saamasta asiakirjaselvityksestä ei käy selkeästi esille, mikä oli sosiaalityöntekijöiden rooli ja miten sosiaalityötekijät turvasivat lapsen turvallisen osallistumisen lähiomaisen hautajaisiin. Siu-naustilaisuudessa olleet yksityishenkilöt puuttuivat lapsen ja hautajaisvieraana olleen henkilön tapaamiseen paikalla olleiden sosiaalityöntekijöiden seuraillessa sivusta lapsen sukulaisten lapselle järjestämien ”turvamiesten” toimien toteutumista. Aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen perusteella, että sosiaalityöntekijät jättivät lapsen tilanteessa lojaliteettiristiriidan keskelle, vaikka heidän olisi tullut toimia lapsen edunmukaisesti mahdollistaen lapsilähtöisen kohtaamisen lähihuoltajan ja hänen sukulaisten välil-lä. Aluehallintovirasto katsoi, että lapsen vastuu sosiaalityöntekijän menettely on ollut ammattieettisten velvollisuuksien vastaista. Lähihuoltaja vaati useita kertoja oikeutta tavata lapsi prosessin aikana. Aluehallintovirasto katsoi, että lähihuoltajan lapsen tapaamista koskevien vaatimusten vuoksi lapselle olisi tullut tehdä yhteydenpidon rajoittamispäätös, mikäli edellytykset yhteydenpidon rajoittamiselle täyttyvät. Lisäksi Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan sosiaalityöntekijät eivät voi olla myöskään turvaamassa lapsen etua edellä kuvatussa tilanteessa ilman lastensuolelulain 63 §:n mukaista yhteydenpidon rajoitus-päätöstä.
Aluehallintovirasto toteaa, että asiakasasiakirjauksista tai asiakirjaselvityksistä ei ilmennyt, oliko lähihuol-taja valtuuttanut edustajan asiamiehekseen tai avustajakseen hoitamaan lasta koskevaa lastensuojelu-asiaa hallintolain 12 §:n mukaisesti. Lisäksi aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen perusteella, ettei johtava viranhaltija ja sosiaalityöntekijä ole noudattaneet sosiaalihuollon asiakasasiakirjalain ja lastensuojelulain asioiden kirjaamista koskevia velvoitteita lasta koskevissa päätöksissä ja asiakasasiakirjauksissa.
Lisätietoa:
Lapin aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 31.7.2020
Diaarinumero LAAVI/1477/2019
Asiakas oli ollut kunnan kotipalvelun ja omaishoidon tuen asiakkaana useita vuosia. Hän oli hakenut myös muita sosiaalipalveluja. Kunta ei ollut lainkaan laatinut asiakkaalle sosiaalihuoltolain tarkoittamaa palvelutarpeen arvioita tai asiakassuunnitelmaa, vaikka asiakkaan toimintakyvyssä ja olosuhteissa oli tapahtunut muutoksia ja hänelle oli haettu lisää palveluja. Palveluista oli tehty ainoastaan kotihoidon ja kotisairaanhoidon arviointi-, hoito- ja palvelusuunnitelma, joka sisälsi tiedot kotipalvelun tuntimäärästä ja toteuttamistavasta.
Aluehallintovirasto antoi kunnalle huomautuksen sosiaalihuoltolain edellyttämän palvelutarpeen arvioinnin ja palvelusuunnitelman laatimisen laiminlyönnin vuoksi.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kotihoidon ja kotisairaanhoidon arviointi ja hoito- ja palvelusuunnitelmat eivät laatimistavaltaan tai sisällöltään vastaa sosiaalihuoltolain tarkoittamia palvelutarpeen arviointia ja asiakassuunnitelmaa.
Kunnan täytyy tehdä palvelutarpeen arviointi sellaisella laajuudella, jota asiakkaan elämäntilanne edellyttää. Arviointi tehdään tarvittaessa yhteistyössä hänen omaistensa ja läheistensä sekä muiden toimijoiden kanssa.Sen yhteydessä on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa, velvollisuutensa ja muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan.
Sosiaalihuoltolain tarkoittama asiakassuunnitelma laaditaan palvelutarpeen arvioinnin pohjalta, ja sen on tarkoitus tukea suunnitelmallista ja tavoitteellista sosiaalihuollon toteuttamista. Sen tulisi olla kokonaisvaltainen arvio asiakkaan ja hänen perheensä tilanteen edellyttämistä palveluista ja tukitoimista, niiden toteuttamistavasta ja vastuutahoista - ei vain yksittäisen palvelun kuvaus.
Lisätietoa:
Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 27.8.2020
diaarinumero LSAVI/5322/2018
Huoltaja ei ollut saanut tietoa huostaanotetun lapsensa sijaishuoltopaikan muuttopäivästä. Sijaishuoltopaikka muutettiin tilanteessa, jossa lapsen sijaishuoltopaikka lopetti toimintansa. Kunta oli sopinut, että sijaishuollon muutoksesta huoltajille ilmoittaa lapsen silloisen sijaishuoltopaikan työntekijä ja asiasta oli myös keskusteltu asiakassuunnitelman yhteydessä. Lapsen mielipide oli selvitetty kaksi viikkoa ennen asiakassuunnitelmaneuvottelua. Sijaishuollon muutospäätöksen oli valmistellut ja vahvistanut lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä kuukauden kuluttua asiakassuunnitelmaneuvottelusta ja kolme päivää päätöksenteon jälkeen lapsi oli muuttanut uuteen sijaishuoltopaikkaan.
Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan ja sen viranhaltijoiden huomiota vastaisen varalle siihen, että sijaishuollon muutosta koskevan päätöksen vahvistaa lastensuojelulain 13 § 2 momentin mukainen sosiaalihuollon johtava viranhaltija lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian.
Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti kunnan ja sen viranhaltijoiden huomiota vastaisen varalle siihen, että asianosaisille on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen sijaishuollon muutosta koskevan asian ratkaisemista.
Aluehallintovirasto korosti, että päätöksen sijaishuollon muuttamisesta huostaanoton ja kiireellisen sijoituksen aikana tekee 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian. Aluehallintovirasto piti moitittavana, että kyseisessä tilanteessa lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä oli valmistellut ja vahvistanut sijaishuollon muutosta koskevan päätöksen. Päätöksen valmistelussa ja vahvistamisessa, lastensuojelulain 13 §:n 2 momentin mukainen johtava viranhaltija ei ole arvioinut lastensuojelulain ja hallintolain edellyttämällä tavalla lapsen edun ja oikeuksien toteumista.
Aluehallintovirasto korosti, että sijaishuollon muuttamista koskevassa asiassa on järjestettävä asianosaisille tilaisuus lausua mielipiteensä. Ennen kuulemistilaisuutta asianosaisten tulee saada mahdollisuus tutustua päätökseen vaikuttaviin mahdollisiin asiakirjoihin ja lapsen tarpeita vastaavaan tulevaan sijaishuoltopaikkaan, jotta he voivat aidosti lausua oman mielipiteensä asiasta. Aluehallintovirasto piti moitittavana, ettei sijaishuollon muutospäätöksestä ilmennyt milloin ja miten huoltajia on kuultu sijaishuollon muuttamista koskevassa asiassa. Aluehallintovirasto korosti edelleen, että asiakassuunnitelmaneuvottelulla ja hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaisella kuulemistilaisuudella on erilaiset tarkoitukset ja siksi ne tulisi pitää erillään. Lisäksi ratkaisussaan aluehallintovirasto arvioi, että sijaishuollon muuttamista koskeva päätös ei ole tavoittanut huoltajia postitse ennen lapsen muuttoa uuteen sijaishuoltopaikkaan, ellei sitä ole toimitettu suoraan huoltajille, joten heille olisi tullut erikseen tiedottaa lapsen muuttopäivästä uuteen sijaishuoltopaikkaan.
Lisätietoa
• Hallintolaki
• Lastensuojelulaki
• Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 19.5.2020
462/2019
Henkilö A teki yhdessä puolisonsa B kanssa muistutuksen kunnan johtavalle sosiaaliviranomaiselle. Ainakin henkilö B oli asiassa asianosainen. Viranomainen jätti vastaamatta muistutukseen. Muistutus käsitteli muun muassa lastensuojeluviranomaisen menettelyä selvitettäessä lasten palvelutarpeen arviointia ja terveydenhuollon palveluja. Asiaa selvitettäessä ilmeni, ettei muistutusta ollut kirjattu kunnan asianhallintajärjestelmään.
Aluehallintovirasto antoi kunnan lastensuojelulle huomautuksen muistutukseen vastaamisen laiminlyömisestä.
Kunnan johtava viranomainen piti antamansa selvityksen mukaan mahdollisena, ettei muistutus ollut saapunut perille. Asiakirjasta ilmeni, että muistutus oli lähetetty kahdelle johtavalle viranhaltijalle, joiden sähköpostiosoitteet oli merkitty oikein. Asiakirjasta ilmeni, että muistutuksen lähettäneen henkilön viestiin oli vastattu, mutta muistutusta koskeviin asioihin ei ollut vastattu. Aluehallintovirasto katsoi, että viranomainen on vastaanottanut muistutuksen, jolloin se olisi tullut merkitä asianhallintajärjestelmään ja siihen olisi tullut antaa vastaus.
Keskeiset lait ja suositukset:
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 16.4.2020
diaarinumero ISAVI/3766/2019
Vammaispalveluasetuksen 6 §:n mukaan kuljetuspalveluja on järjestettävä siten, että vaikeavammaisella henkilöllä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään kahdeksantoista yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa.
Kuntayhtymän soveltamisohjeen mukaan myönnettävien matkojen määrä voi olla myös vähäisempi asiakkaan yksilöllisen palvelutarpeen mukaisesti. Ohjeensa mukaisesti kunnan viranhaltijat olivat tehneet päätöksiä, joissa asiakkaalle myönnettiin kuljetuspalveluja alle 18 matkaa kuukaudessa.
Aluehallintovirasto antoi huomautuksen kuntayhtymälle vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen soveltamisohjeen kuljetuspalvelujen määrää koskevan ohjeen lainvastaisuudesta. Aluehallintovirasto pyysi kuntayhtymää ilmoittamaan, mihin toimiin se huomautuksen johdosta ryhtyy.
Kuntayhtymän ohje on ristiriidassa vammaispalveluasetuksen kanssa ja rajoittaa siten lakiin perustumattomasti vaikeavammaiselle henkilölle säädettyä oikeutta kuljetuspalveluihin. Asetuksen sanamuoto on selkeä, eikä siinä ole mainintaa, että myönnettävien matkojen määrä voisi olla alle 18 yhdensuuntaista matkaa. Aluehallintovirasto katsoo, että myönnettävien matkojen määrän on oltava vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa, vaikka asiakas hakisikin tätä vähäisempää määrää. Myöskään kuntayhtymän hakemuskaavakkeessa ei kerrottu asetuksen säätämää vähimmäismäärää vaan kysyttiin ainoastaan haettujen matkojen määrää.
Huomautuksen johdosta kuntayhtymä korjasi soveltamisohjeensa lainmukaisiksi, joten asia ei antanut aihetta enempiin toimenpiteisiin aluehallintovirastossa.
Keskeiset lait ja suositukset:
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 5.5.2020
diaarinumero ISAVI/3691/2019
Lapsesta oli tehty kaksi lastensuojeluilmoitusta (lapsen opettajan tekemä ilmoitus 10.4. ja lapsen huoltajan tekemä ilmoitus 17.4.). Kuntayhtymästä ei oltu yhteydessä lapsen huoltajaan kantelun tekohetkeen 7.5. mennessä. Kuntayhtymän selvityksen mukaan opettajan tekemä ilmoitus oli otettu käsittelyyn 23.4. pidetyssä alkuarviointitiimissä.
Aluehallintovirasto kiinnittää kuntayhtymän huomiota lastensuojelulain mukaisten määräaikojen noudattamiseen lastensuojeluilmoitusten käsittelyssä.
Asiassa saamansa selvitysaineiston perusteella aluehallintovirasto toteaa, että kantelijan lapsen lastensuojeluasian käsittelyn määräaika on ylittynyt.
Lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen lastensuojelun työntekijän on arvioitava välittömästi lapsen mahdollinen kiireellinen lastensuojelun tarve. Lisäksi on tehtävä sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arviointi, jollei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta.
Palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä selvitetään lastensuojelun tarve, ellei asia ole selvästi luonteeltaan sellainen, ettei lastensuojelun tukitoimia tarvita. Arvio on aloitettava viipymättä ja saatettava loppuun ilman aiheetonta viivytystä. Arvio on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä asian vireille tulosta ja sen on valmistuttava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa vireille tulosta.
Aluehallintovirasto seuraa lastensuojelulaissa säädettyjen määräaikojen noudattamista THL:n valtakunnallisen tiedonkeruun perusteella.
Keskeiset lait ja suositukset:
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 8.1.2020
diaarinumero ISAVI/314/2019
Kantelija on ollut sijoitettuna. Vuodesta 2013 asti elatustuki ei ole kerryttänyt kantelijan itsenäistymisvaroja, koska elatussopimuksia ei ole tehty asianmukaisesti. Kantelija pyytää aluehallintovirastoa tutkimaan miksi kunta ei ole ajallaan järjestänyt elatustukisopimuksia.
Kantelijaa koskevan huostaanottopäätöksen yhteydessä vuonna 2013 on tehty perintäpäätös ja vanhempia on ohjeistettu menemään lastenvalvojien luokse, mutta asia on jäänyt hoitamatta. Asia on ollut vireillä uudelleen vuonna 2016, jolloin isä on tehnyt esityksen elatussopimukseksi (ns. ”nollasopimus”), jota kunnan lastenvalvoja ei ole hyväksynyt, koska isällä on ollut elatuskykyä. Isän elatuskyvyn määrän määrittäminen ei ole edennyt, mutta lastenvalvoja ei ole vienyt asiaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi kuntayhtymän ohjeiden mukaisesti. Kantelu koski nimenomaisesti kuitenkin vain lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää.
Aluehallintovirasto katsoo, että kuntayhtymä on laiminlyönyt itsenäistymisvarojen asianmukaisen kerryttämisen kantelijalle.
Aluehallintovirasto kiinnittää kuntayhtymän huomiota siihen, että sen tulee huolehtia, että sen sijoitettujen lasten asioita hoitava ja perheoikeudellisten palvelujen henkilöstö tuntevat sijoitetun lapsen itsenäistymisvarojen kertymiseen vaikuttavat lait ja kuntayhtymän toimintaohjeet ja noudattavat niitä.
Aluehallintovirasto ilmaisee käsityksenään, että lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän olisi tullut valvoa lastensuojelulain 24 §:n edellyttämällä tavalla lapsen edun toteutumista ja siten huolehtia osaltaan, että asian käsittely olisi edennyt perheoikeudellisissa palveluissa ilman aiheetonta viivytystä.
Kantelijalla on lastensuojelulain nojalla oikeus jälkihuoltoon sijaishuollon päätyttyä. Jälkihuoltona lapsi tai nuori on aina oikeutettu saamaan riittävän toimeentulon ja asunnon, mutta niiden lisäksi jälkihuoltoon kuuluu lapsen tai nuoren tarpeiden mukainen tuki, joka määräytyy lastensuojelun avohuollon tukea vastaavalla tavalla. Tukena voidaan siten antaa esimerkiksi terapiapalveluita tai taloudellista tukea tarpeellisiin hankintoihin.
Itsenäistymisvaroilla tarkoitetaan lastensuojelulaissa erillisiä varoja, jotka varataan sijaishuollossa olleen lapsen itsenäistymiseen ensisijaisesti jälkihuollon päätyttyä. Nämä varat eivät näin ollen kuulu jälkihuollon tukitoimenpiteisiin, vaan ovat niistä erillisiä nuorelle itselleen kuuluvia varoja. Sijoittajakunnan sosiaalihuollon viranomaisella on kuitenkin oikeus päättää itsenäistymisvarojen maksamisen ajankohdasta. Lisäksi sen on huolehdittava siitä, että varat käytetään lapsen tai nuoren itsenäistymistä tukeviin menoihin.
Lastensuojelulain 77 §:n säännös itsenäistymisvaroista ei sisällä suorasanaista velvoitetta, jonka perusteella sijoittajakunnan tulisi toimia aktiivisesti elastusavun vahvistamiseksi lapselle, jolle sitä ei ole aiemmin vahvistettu. Lapsen etu huomioiden aluehallintovirasto kuitenkin katsoo, että sijoittajakunnan tulee pyrkiä aktiivisin toimin elatusavun vahvistamiseen sijoitettujen lasten vanhempien osalta. Lain epätarkkuuden vuoksi aluehallintovirasto katsoo, että asiassa ei voi antaa huomautusta, vaikka aluehallintovirasto pitääkin kuntayhtymän menettelyä kantelijan asiassa moitittavana.
Lastensuojelulain 77 §:n 2 momentin perusteella sijoittajakunnan toimielimen on siinä tapauksessa, että lapsella ei ole tuloja tai saamisia itsenäistymisvarojen kertymiseksi tai niitä ei ole riittävästi, maksettava tarpeelliset itsenäistymisvarat kunnan varoista.
Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa määrittää kantelijalle myönnettävien itsenäistymisvarojen määrää. Aluehallintovirasto ohjaa kantelijaa olemaan yhteydessä hänen asioista vastaavaan sosiaalityöntekijään asumiseensa, koulutukseensa ja muihin itsenäistymiseensä liittyvissä tarpeissaan. Mikäli nuori ja sosiaalityöntekijä ovat erimielisiä itsenäistymisvarojen käytöstä tai niiden maksamisesta, asiasta on tehtävä muutoksenhakukelpoinen päätös. Päätökseen tyytymätön voi saattaa asian viime kädessä hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.
Keskeiset lait ja suositukset:
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 11.6.2020
diaarinumero ISAVI/4806/2020
Kantelija on kirjeessään ilmaissut tyytymättömyyttä kuntayhtymän järjestämien vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen yksilöllisyyteen. Aluehallintovirasto on asiaa selvittäessään havainnut, että kuntayhtymän kuljetuspalveluohjeissa ei ole kerrottu mahdollisuudesta hakea vakiotaksi- tai yksinmatkustusoikeutta tai muuta näihin verrattavaa erillisoikeutta.
Aluehallintovirasto kiinnittää kuntayhtymän huomiota viranomaisen neuvontavelvoitteeseen. Viranomaisen tulee tiedottaa ja ohjeistaa asiakkaalle selkeästi ja johdonmukaisesti kuljetuspalveluihin liittyvien erillisoikeuksien hakemismenettelystä.
Aluehallintovirasto pitää puutteena sitä, että kuntayhtymän kuljetuspalveluohjeissa ei ole nimenomaisesti mainittu mahdollisuutta hakea vakiotaksi- ja yksinmatkustusoikeutta tai muuta näihin verrattavaa erillisoikeutta (esim. pikamatkaa). Nämä erillisoikeudet ovat erityisen merkityksellisiä useiden asiakkaiden kuljetuspalvelujen toteutumisen kannalta. Asiakas ei kuitenkaan välttämättä tiedä mitä kuljetuspalvelujen järjestämistapaa koskevia yksittäisiä oikeuksia hän voi hakea, ellei näitä keskeisimpiä oikeuksia ole erikseen mainittu asiakasohjeessa.
Vaikeavammaisella henkilöllä on oikeus vaatia kuljetuspalvelua järjestettäväksi hänen vammansa tai sairautensa kannalta sopivalla ja yksilöllisellä tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnan on tehtävä myös palvelun järjestämistapaa koskevien vaatimusten osalta oikaisuvaatimuskelpoinen päätös. Viime kädessä tuomioistuin tutkii yksittäistapauksessa, toteutuuko vaikeavammaisen asiakkaan oikeus kuljetuspalveluihin täysimääräisesti ja onko asiakkaalla vammansa tai sairautensa perusteella oikeus hakemaansa yksilölliseen kuljetuspalvelujen järjestämistapaan.
Keskeiset lait ja suositukset:
Lapin aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 31.7.2020
Diaarinumero LAAVI/1477/2019
Sosiaalityöntekijä oli arvioinut hakemuksen saapumisen jälkeisenä päivänä tekemällään kotikäynnillä vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien tarvetta. Kotikäynnillä oli keskusteltu asunnon muutostöistä ja henkilökohtaisesta avusta ulkoilua varten. Sosiaalityöntekijä oli päättänyt myöntää hakijalle osan muutostöistä. Osaa haetuista asunnon muutostöistä sosiaalityöntekijä piti perusparannuksen luontoisina, eikä siten vammaispalvelulain nojalla korvattavina. Asunnon muutostyöt oli toteutettu viikon sisällä kotikäynnistä siltä osin kuin sosiaalityöntekijä oli pitänyt niitä välttämättöminä. Hakijalle ei kuitenkaan annettu kirjallista päätöstä asiassa, joten hän ei voinut hakea muutosta päätökseen siltä osin kuin hänen vaatimukseensa ei ollut suostuttu.
Kirjallinen päätös asiassa annettiin yhdeksän kuukautta sen jälkeen, kun hakemus oli kirjattu saapuneeksi kuntaan. Kunnan selvityksen mukaan sosiaalityöntekijä oli kotikäynnin jälkeen jäänyt yllättäen pois töistä, minkä vuoksi kirjallinen päätös oli jäänyt tekemättä. Asia tuli ilmi vasta kantelun yhteydessä.
Aluehallintovirasto antoi kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle.
Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että hakijan vaatimus asunnon muutostöistä oli sinänsä otettu käsiteltäväksi ja ratkaistu ilman aiheetonta viivytystä. Päätöstä ei kuitenkaan ole hallintolain edellyttämällä tavalla annettu viipymättä myös kirjallisena perusteluineen ja oikaisuvaatimusohjeineen. Kirjallisen päätöksen puuttuessa hakijalla ei ollut mahdollisuutta käyttää hänelle perustuslaissa säädettyä oikeutta saattaa asiansa viipymättä halutessaan toimivaltaisen viranomaisen arvioitavaksi niiltä osin, kuin viranhaltija ei ollut suostunut kaikkiin hakemuksessa esitettyihin vaatimuksiin.
Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään lisäksi, että kunnan on järjestettävä asiakirjahallintonsa ja hallinnolliset prosessinsa siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. Hallinnon palveluperiaate edellyttää, että hallinnon palvelut toimivat saumattomasti myös äkillisten poissaolojen sattuessa.
Keskeiset lait ja suositukset:
Lapin aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 20.8.2020
Diaarinumero LAAVI/119/2020
Vanhemmilla oli käräjäoikeuden päätöksellä vahvistettu järjestely lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Erimielisyyksien vuoksi kumpikin vanhemmista oli hakenut muutosta päätökseen. Ennen uuden päätöksen saamista lapsen tilanteesta aloitettiin lastensuojelutarpeen selvitys. Asiassa on kyse siitä, voiko sosiaalityöntekijä rajoittaa lapsen ja vanhemman välistä yhteydenpitoa silloin, kun lasta ei ole huostaanotettu.
Lapsi asui äitinsä kanssa ja tapasi isäänsä käräjäoikeuden antaman päätöksen mukaisesti. Tapaamisjärjestelyjä koskevien erimielisyyksien vuoksi kumpikin vanhemmista haki käräjäoikeudelta muutosta päätökseen. Muutoskäsittelyn ollessa kesken lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Keskusteltuaan tilanteesta lapsen äidin kanssa sosiaalityöntekijä laati tämän suostumuksella kirjeen, jolla hän kielsi lapsen ja isän väliset tapaamiset siihen saakka, kunnes toteuttamiskelpoinen tapaamissopimus olisi syntynyt. Lapsi ei ollut huostaanotettuna asian käsittelyn aikana, sillä lastensuojelutarpeen arviointi oli vasta selvitysvaiheessa.
Aluehallintovirasto antoi sosiaalityöntekijälle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan sosiaalityöntekijä ylitti toimivaltansa ja toimi lainvastaisesti kieltämällä lapsen ja isän tapaamiset vastoin voimassa olevaa käräjäoikeuden päätöstä.
Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että menettely on ollut lapsen edun ja hyvän hallinnon periaatteiden vastaista. Tapaamisten kieltäminen rikkoi vakavasti lapsen perustuslailla turvattua oikeutta perhe-elämän suojaan. Sosiaalityöntekijän ei olisi tullut kieltää lapsen ja isän tapaamisia vastoin voimassa olevaa käräjäoikeuden päätöstä.
Sosiaalityöntekijä arvioi mahdollista lastensuojelun tarvetta ja päättää niistä toimenpiteistä, jotka katsoo tilanteessa tarpeellisiksi. Toimenpiteiden on kuitenkin oltava lain ja lapsen edun mukaisia.
Päätöksessään aluehallintovirasto katsoi, että sosiaalityöntekijän isälle lähettämä kirje ei ollut tiedote sopimuksesta, vaan sosiaalityöntekijä oli tosiasiassa tarkoittanut kirjeellään kieltää lapsen ja isän väliset tapaamiset. Lapsi ei tällöin ollut sosiaalilautakunnan huostassa, vaan käynnissä oli lastensuojelutarpeen selvittäminen. Sosiaalityöntekijä ei siten olisi voinut rajoittaa lapsen ja isän välisiä tapaamisia lastensuojelulain nojalla, koska yhteydenpidon rajoittaminen lastensuojelulain nojalla on mahdollista ainoastaan huostaanotetun lapsen kohdalla. Avohuollon tukitoimena yhteydenpidon rajoittaminen ei ole mahdollista.
Tuomioistuimen antama lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva päätös sitoo kaikkia osapuolia, eikä viranomaisellakaan ole oikeutta olla noudattamatta päätöstä. Sosiaalityöntekijällä ei siten ollut oikeutta kieltää päätöksen mukaisia tapaamisia tai muuttaa lapsen ja vanhemman välisiin tapaamisiin liittyviä määräyksiä ja ehtoja sopimalla muutoksista toisen huoltajan kanssa.
Koska tosiasialliseksi päätökseksi tarkoitettu kirje oli lisäksi laadittu vain lapsen äidin kanssa neuvotellen kuulematta kaikkia asianosaisia, menettely oli hyvän hallinnon periaatteiden vastaista ja omiaan vaarantamaan luottamusta viranomaisen toimien puolueettomuuteen.
Keskeiset lait ja suositukset:
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 2.7.2020
diaarinumero LSSAVI/2454/2020
Kantelija katsoi, että kunnan sivistysjohtaja oli menetellyt virheellisesti jättäessään käsittelemättä hänen perusopetuslain 17 §:n mukaista erityistä tukea saavan lapsensa henkilökohtaisen avustajan myöntämistä koskevan hakemuksen ilman aiheetonta viivytystä. Henkilökohtaisen avustajan saamista koskevassa asiassa oli saatu valituskelpoinen päätös vasta yli kolme kuukautta pedagogisen selvityksen laatimisen jälkeen. Päätöksen viivästymiselle ei annettu selitystä, eikä sivistysjohtaja ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä oppilaan huoltajiin tai kouluun pyytääkseen tarvittavaa lisäselvitystä päätöksen tekemistä varten. Sivistysjohtaja on huoltajien tiedustellessa asian käsittelytilannetta todennut tarvitsevansa asian ratkaisemiseksi erillisen lausunnon.
Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan sivistysjohtajan huomiota siihen, että oppilaan erityisen tuen järjestäminen ratkaistaan kirjallisella hallintopäätöksellä perusopetuslaissa ja hallintolaissa säädettyä menettelyä noudattaen ilman aiheetonta viivytystä.
Erityisen tuen järjestäminen ja oppilaalle annettavat tukipalvelut ratkaistaan perusopetuslain 17 §:n 3 momentin mukaan lähtökohtaisesti pedagogisen selvityksen perusteella. Huoltajien voidaan edellyttää toimittavan ulkopuolisen asiantuntijan lausunto vain, jos opettajien arviot oppilaan tuen tarpeesta eivät riitä henkilökohtaisen avustajan tarpeen arvioimiseksi. Perusopetuslaissa ei säädetä määräajoista hallintopäätöksellä ratkaistavien oppilaan oikeuksia koskevien asioiden käsittelylle. Kaikkea päätöksentekoa koskee kuitenkin hallintolain 23 §:n 1 momentin vaatimus viivytyksettömästä käsittelystä. Käsittelyssä on huomioitava myös perusopetuslain 30 §:n 1 momentti, jonka mukaan oppilaalla on oikeus saada tarvitsemaansa tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Asia on tärkeää käsitellä viivytyksettä, jotta oppilaan oikeus riittävään oppimisen tukeen toteutuu.
Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaisesti viranhaltijan on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Hallintolain 22 §:n 1 momentti taas edellyttää viranhaltijaa pyytämään täydennystä hakemukseen, jos hän katsoo lisäselvityksen saamisen tarpeelliseksi. Lisäksi hallintolain 23 §:n 1 momentti velvoittaa viranhaltijaa käsittelemään asian ilman aiheetonta viivytystä. Suomen perustuslain 21 §:ssä säädetty oikeusturvasuoja huomioiden oppilaan kannalta on tärkeää saada muutoksenhakukelpoinen päätös, joka mahdollistaa tarvittaessa muutoksen hakemisen.
Keskeiset lait ja suositukset:
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 13.5.2020
diaarinumero PSAVI/3135/2020
Sosiaalityöntekijä teki kotikäynnin yhdessä perhetyöntekijän kanssa lastensuojeluilmoituksen selvittämiseksi. Huoltajille ehdotettiin perheen lasten sijoittamista avohuollon tukitoimena. Äiti suostui lasten avohuollon sijoittamiseen, mutta sosiaalityöntekijän mukaan isä ei ilmaissut tilanteessa mielipidettään selkeästi. Lapset sijoitettiin avohuollon tukitoimena isän epäselvästä mielipiteestä huolimatta. Isä suostui vasta seuraavana päivänä lasten avohuollon sijoitukseen.
Lasten asioissa järjestettiin myöhemmin verkostoneuvottelu, jossa isä kertoi tuoneensa esille, ettei suostu avohuollon sijoitukseen ja haluaa lapset heti kotiin. Lasten avohuollon sijoitusta jatkettiin toisen sosiaalityöntekijän toimesta siitä huolimatta. Isän valittaessa avohuollon sijoituksesta kuntaan, sosiaalityöntekijät tekivät lapsista kiireellisen sijoituksen ja muuttivat sovittua lasten kotiviikonlopputapaamista tuetuksi päivätapaamiseksi sijaisperheeseen. Tapaamisen muuttamisesta ei laadittu yhteydenpidon rajoittamispäätöstä, vaikka isä vastusti tapaamisjärjestelyn muuttamista. Lapsille ei laadittu asiakassuunnitelmia.
Aluehallintovirasto päätyi antamaan huomautuksen sosiaalityöntekijöille virheellisestä ja lainvastaisesta menettelystä, kun sosiaalityöntekijät olivat tehneet avohuollon sijoituspäätökset ja jatkaneet päätöksiä ilman lasten molempien huoltajien nimenomaista suostumusta, rajoittaneet yhteydenpitoa kiireellisen sijoituksen aikana ilman lastensuojelulain mukaisia rajoittamispäätöksiä eikä lapsille laadittu asiakassuunnitelmia.
Isällä ja sosiaalityöntekijöillä olivat eriävät näkemykset siitä, oliko avohuollon sijoittamisesta ja sen jatkamisesta sovittu yhteysymmärryksessä. Sosiaalityöntekijöiden selvityksen mukaan isä ei suostunut sanomaan suoraan mielipidettä eikä ilmaissut riittävän selkeästi vastustavansa sijoitusta. Aluehallintovirasto katsoi asiakirjaselvityksiin perustuen, että isältä ei saatu yksiselitteisen selkeää suostumusta avohuollon sijoitukseen, mutta asiakaskirjauksista välittyi tieto, että isä oli ilmaissut vastustavan sijoitusta.
Aluehallintovirasto totesi, että viranomaisen velvollisuus on selvittää epäselvissä tilanteissa asianosaisten mielipide esimerkiksi tarkentavilla kysymyksillä. Asianosaisen tulee ymmärtää käsiteltävänä olevan asian sisältö ja merkitys. Jotta asianosaisen suostumus on pätevä, sen tulee olla tietoisesti annettu sekä aidosti vapaaehtoinen asiaan annettu yksilöity ja yksiselitteinen tahdonilmaisu. Asianosaisen tahdonilmaisu tulee kirjata asianmukaisesti asiakirjoihin niin, että mielipide tulee riittävän yksiselitteisesti ja kattavasti esille kirjauksista.
Aluehallintovirasto totesi, ellei suostumusta saada molemmalta lapsen kanssa asuvalta vanhemmalta avohuollon tukitoimena sijoitukseen, ei tilanteessa ole avohuollon sijoittamisen edellytyksiä. Viranomaisen olisi tullut arvioida, onko tilanteessa ryhdyttävä kiireelliseen sijoitukseen, jos lainsäädännössä sille asetetut perusteet täyttyvät. Aluehallintovirasto totesi, että lastensuojelulain 37§:n mukaan lapsen sijoittamiselle avohuollon tukitoimena yksin ilman vanhempia, on oltava lapsen kanssa asuvien huoltajien ja 12 vuotta täyttäneen lapsen antama suostumus. Mikäli huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi kieltäytyy avohuollon sijoituksesta, tukitoimea ei voida järjestää. Ennen avohuollon tukitoimien päätöksentekoa ja toteuttamista on varattava asianosaisille tilaisuus lausua oma mielipiteensä tukitoimesta sekä antaa selitys kaikista sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.
Sosiaalityöntekijä oli rajoittanut lasten yhteydenpitoa kiireellisen sijoituksen aikana muuttamalla lasten sovitun kotiloman tuetuksi tapaamiseksi sijaisperheeseen. Yhteydenpidon rajoittamisesta ei tehty lastensuojelulain mukaista kirjallista päätöstä, vaikka isä vastusti lasten tapaamistavan muuttamista. Lastensuojelulain 62 §:n 2 momentin mukaan sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin saadaan 63 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä rajoittaa, jos yhteydenpidosta ei ole voitu sopia 30 §:ssä tarkoitetussa asiakassuunnitelmassa. Aluehallintovirasto totesi, että jos yhteydenpidon laajuudesta, määrästä ja toteuttamistavoista syntyy erimielisyyttä asianosaisten kesken, on yhteydenpidon rajoittamisesta tehtävä lastensuojelulain 63 §:n mukainen muutoksenhakukelpoinen päätös, josta on selvästi käytävä ilmi muun ohella rajoituksen syy ja henkilöt, joita rajoitus koskee sekä missä laajuudessa rajoitus toteutetaan ja kauanko rajoitus on voimassa. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on arvioida, onko yhteydenpidon rajoittamiselle olemassa laillisia perusteita ja tehdä siitä muutoksenhakukelpoinen päätös perusteluineen samalle päivälle, jolloin yhteydenpidon rajoittaminen tosiasiallisesti alkaa. Yhteydenpitoa voidaan rajoittaa, jos yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen tai jos yhteydenpidosta on lapselle haittaa.
Keskeiset lait ja suositukset:
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto
Ratkaisupäivämäärä 7.5.2020
diaarinumero ISAVI/6019/2018 ja ISAVI/6020/2018
Veli A oli huolehtinut lähes vuodepotilaana olleesta veljestään B, joka oli erakoitunut jo vuosikymmeniä sitten. Veljekset asuivat yhdessä. A oli hoitanut kaikki kaksikon/veljesten ulkopuoliset asiat mutta ei ollut B:n edunvalvoja. Veljesten lähisukulaiset, naapurit ja terveydenhuollon henkilöstö olivat tehneet veljesten palvelutarpeesta vanhuspalvelulain pykälän tarkoittamia ilmoituksia kunnalle. Kyse on siitä, voiko veli kieltää asiakkaan puolesta tälle välttämättömän huolenpidon.
Kunta oli aloittanut veljesten palvelutarpeen arvioinnin helmikuussa 2018. Potilaskirjausten mukaan asiakkaalle B ja tämän veljelle pyrittiin jatkossa tarjoamaan erilaisia vaihtoehtoja kotona asumisen tueksi. Lisäksi pyrittiin ylläpitämään jonkinlaista seurantayhteyttä kotona pärjäämisen tueksi. Suunniteltujen palvelujen toteuttaminen oli kuitenkin kesäkuun 2018 jälkeen jäänyt kesken, koska A oli kieltäytynyt palveluista omasta ja veljensä puolesta. Joulukuussa 2018 veljekset löydettiin kuolleina kotoaan.
Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kunnan olisi pitänyt jatkaa seurantaa ja yhteydenpitoa veljeksiin toisen veljen esittämästä kiellosta huolimatta.
Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että vanhusten hygieniahoito ja sairauden hoito on olennainen osa vanhusten hyvää hoitoa ja kohtelua. Ottaen huomioon veljesten arvioidun palvelujen tarpeen kunnan olisi pitänyt jatkaa suunnitelmansa mukaisesti seurantayhteyden ylläpitämistä voidakseen tukea A:n ja B:n kotona asumista, vaikka toinen veljistä kieltäytyi palveluista sekä omasta että veljensä puolesta.
Palvelutarpeen arvioinnin jälkeen on tehtävä palvelusuunnitelma yhdessä asiakkaan kanssa, ellei sille ole ilmeistä estettä. Jos palveluista tai palvelujen järjestämistavasta ei päästä asiakkaan kanssa yhteisymmärrykseen, on tärkeää merkitä muistiin sekä asiakkaan että kunnan työntekijän näkemykset perusteluineen. Asiakkaalla on oikeus kieltäytyä suunnitelman laatimisesta. Hänelle on kuitenkin ennen toimenpiteistä luopumista annettava selvitys hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Asiakkaalle on myös kerrottava erilaisista vaihtoehdoista, joilla on merkitystä hänen asiassaan, sekä niiden vaikutuksista.
A ei ollut veljensä B:n laillinen edustaja, joten hänellä ei olisi ollut oikeutta kieltää palveluja ja välttämätöntä huolenpitoa veljeltään (tämän puolesta). Kunnan olisi siten pitänyt huolehtia lainmukaisesta velvollisuudestaan eikä toimia tuon kiellon perusteella erityisesti ottaen huomioon asiakasturvallisuuden. Sosiaalihuollon asiakkaana olevalla henkilöllä on itsemääräämisoikeus päättää palveluista kieltäytymisestä, kun hän on kykenevä sellaisen päätöksen tekemään. Päätöstä ei kuitenkaan voi tehdä toisen puolesta ilman laillista asemaa tai valtuutusta.
Keskeiset lait ja suositukset:
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 2.4.2025
Diaarinumero LSSAVI/14690/2024
Kantelija on ollut pitkäaikaisessa psykiatrisessa sairaalahoidossa. Kantelijalla on ollut proteettisen hoidon tarve jo ennen sairaalahoitoon saapumista. Sairaalalle on ollut epäselvää, kenen kustannusvastuulle proteettinen hoito kuuluu ja sen vuoksi kantelijan terveydentilan edellyttämä proteettinen hoito on viivästynyt.
Aluehallintovirasto kiinnitti sairaalan huomiota siihen, että pitkäaikaisessa psykiatrisessa sairaalahoidossa olevalla potilaalla on oikeus hänen terveydentilansa edellyttämiin suun terveydenhuollon palveluihin. Hoitoa toteutettaessa on tarvittaessa laadittava suunnitelma, josta ilmenee potilaan hoidon järjestäminen ja aikataulu. Suunnitelma on laadittava yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.
Potilaalla on oikeus saada terveydentilansa edellyttämää terveyden- ja sairaanhoitoa. Terveyden- ja sairaanhoitoa toteutettaessa on tarvittaessa laadittava tutkimusta, hoitoa, lääkinnällistä kuntoutusta koskeva tai muu vastaava suunnitelma. Suunnitelmasta tulee ilmetä potilaan hoidon järjestäminen ja toteuttamisaikataulu. Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Eduskunnan oikeusasiamies on ratkaisussaan diaarinumero 2977/4/12 katsonut, että laitoshoidossa olevien potilaiden suun terveydenhuollon palvelut kuuluvat tarpeellisiin palveluihin osana hoidon kokonaisuutta. Näin ollen laitoshoidossa olevien potilaiden tulee hoidossa ollessaan saada heidän terveydentilansa edellyttämät tarpeelliset, sekä kiireelliset että kiireettömät, suun terveydenhuollon palvelut. Aluehallintovirasto on yhtynyt Eduskunnan oikeusasiamiehen näkemykseen. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan kantelijan tapauksessa olisi tullut laatia suunnitelma proteettisen hoidon järjestämisestä ja sen aikataulusta.
Aluehallintovirasto toteaa, että pitkäaikaisessa psykiatrisessa sairaalahoidossa olevalla potilaalla on ollut oikeus terveydentilansa edellyttämään suun terveydenhuoltoon potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 3 §:n edellyttämällä tavalla.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 3 §, 4 a §, 5 §, 6 §
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992) 7 b §
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
17.2.2025
ESAVI/10573/2024
Kantelija päätyi yöllä päivystykseen poliisien saattamana. Kantelijan käsityksen mukaan ensihoitaja laittoi hänet päivystyksessä turvahuoneeseen. Kun päivystävä lääkäri meni tapaamaan kantelijaa, hän päästi tämän heti pois, koska hän ei nähnyt turvahuoneeseen sijoittamiselle perustetta. Kantelija ei tiennyt,
Aluehallintovirasto antoi hyvinvointialueelle huomautuksen, koska kantelija oli päivystyksessä viety turvahuoneeseen ilman asianmukaisia perusteita.
Aluehallintovirasto kiinnitti lääkärin sekä triagehoitajana toimineen sairaanhoitajan huomiota asianmukaisten potilasasiakirjamerkintöjen laatimiseen.
Eduskunnan oikeusasiamies on todennut aiemmassa ratkaisussaan, että nykylainsäädännön puitteissa potilaan eristäminen somaattisissa terveydenhuollon toimintayksiköissä saattaa olla sallittua hätävarjeluna tai pakkotilana. Eduskunnan oikeusasiamies on katsonut, että kun otetaan huomioon, että eristämisellä puututaan potilaan perustuslaissa suojattuun henkilökohtaiseen vapauteen, toimenpiteelle on oltava painavat perustelut ja se on valvonnan mahdollistamiseksi dokumentoitava tarkasti. (EOA dnro 1768/4/15, 25.5.2016)
Aluehallintovirasto totesi, että potilaan vieminen turvahuoneeseen on merkittävä rajoitustoimenpide ja sillä puututaan hänen perusoikeuksiinsa. Päätös turvahuoneeseen viemisestä olisi kuulunut lääkärin tehtäväksi. Kiireellisessä tapauksessa hoitohenkilökuntaan kuuluva olisi voinut viedä kantelijan turvahuoneeseen, jolloin siitä olisi pitänyt ilmoittaa lääkärille välittömästi.
Aluehallintovirasto totesi, että rajoitettaessa potilaan itsemääräämisoikeutta viemällä hänet turvahuoneeseen vastoin tahtoaan, tulee potilasasiakirjoihin tehdä merkinnät toimenpiteen syystä, luonteesta, kestosta sekä arviosta sen vaikutuksesta potilaan hoitoon samoin kuin toimenpiteen määränneen lääkärin ja suorittajien nimistä. Kantelijan hoitoon osallistuneista ammattihenkilöitä yksikään ei laatinut potilasasiakirjamerkintöjä turvahuoneeseen viemisestä, kantelijan tilan seuraamisesta tai turvahuoneesta pois päästämisestä.
Aluehallintovirasto katsoi, että triagehoitajana toimineen sairaanhoitajan toiminta oli lainvastaista, koska hän ei laatinut potilasasiakirjamerkintöjä siitä, kenen päätöksellä kantelija vietiin turvahuoneeseen ja millä perustein. Aluehallintovirasto katsoi myös, ettei kantelijaa hoitava lääkäri laatinut potilasasiakirjamerkintöjä laissa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Lääkärin olisi tullut laatia kirjaukset siitä,
Aluehallintovirasto totesi, että hyvinvointialue oli vastuussa kantelijan hoidosta ja sen asianmukaisuudesta sekä siitä, että hänen kohdallaan toimittiin laissa säädetyn mukaisesti. Asiakirjoista jäi vaikutelma, ettei kantelija ollut aggressiivinen tai uhkaava, kun tämä saapui päivystykseen. Lisäksi paikalla oli järjestyksenvalvoja. Tästä huolimatta kantelija laitettiin turvahuoneeseen, vaikka menettelylle ei asiakirjoista syntyvän käsityksen mukaan ollut perusteita.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 5.2.2025
ESAVI/27335/2024
Kantelijasta laadittiin syyskuussa 2023 lähete erikoissairaanhoitoon. Lähete hyväksyttiin erikoissairaanhoidossa kahdessa viikossa. Lähetteen hyväksynnän yhteydessä kantelijalle määrättiin lääkärin ensikäynti sekä röntgenkuvaus, mutta hänelle ei annettu niihin aikoja. Kantelijaa koskevaa lähetettä oli kiirehditty helmikuussa 2024 ja toukokuussa 2024. Kantelija oli pyytänyt myös palveluseteliä sairaalaan tai yksityiselle sektorille tuloksetta. Kantelijan toukokuussa 2024 asiasta laatimaan muistutukseen vastattiin, ettei asialle voida tehdä mitään. Toukokuussa 2024 tehdyn kiirehtimisen perusteella potilaalle varattiin vastaanottoaika erikoissairaanhoitoon elokuulle 2024.
Aluehallintovirasto antoi terveydenhuollon organisaatiolle huomautuksen, koska kantelija ei päässyt hoidon tarpeen arvioinnin edellyttämään erikoislääkärin arviointiin tai kuvantamistutkimuksiin lakisääteisessä määräajassa.
Erikoissairaanhoidossa hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut erikoissairaanhoidon toimintayksikköön. Mikäli hoidon tarpeen arviointi edellyttää erikoislääkärin arviointia tai erityisiä kuvantamis- tai laboratoriotutkimuksia, arviointi ja tarvittavat tutkimukset on toteutettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lähete on saapunut erikoissairaanhoidon toimintayksikköön. Tutkimus- tai poliklinikkajonoihin ohjaaminen ei vastaa potilaan yksilöllistä hoidon tarpeen arviointia.
Päätöksessä aluehallintovirasto totesi, että kantelijan hoidon tarpeen arviointi on aloitettu lakisääteisessä kolmen viikon määräajassa. Kantelija ei ole kuitenkaan päässyt hoidon tarpeen arvioinnin edellyttämään arviointiin eikä kuvantamistutkimuksiin lakisääteisessä kolmen kuukauden määräajassa.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessä yleisellä tasolla, että potilaalle on ilmoitettava hoitoon pääsyn ajankohta, eikä potilasta saa asettaa jonoon odottamaan hoitoa ennalta määräämättömäksi ajaksi. Lisäksi aluehallintovirasto totesi yleisellä tasolla, että potilaalle on järjestettävä tarpeelliseksi todettu hoito, tutkimus tai kuntoutus toiselta palveluntuottajalta hankkimalla esimerkiksi yhteistoiminnassa toisen hyvinvointialueen kanssa, mikäli terveydenhuollon järjestämisestä vastaava viranomainen ei pysty itse tuottamaan hoitoa, tutkimuksia tai kuntoutusta lakisääteisten määräaikojen puitteissa. Myös muualta hankitun palvelun on tapahduttava lakisääteisissä määräajoissa.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat
13.2.2025
ESAVI/42029/2024
Kantelijalle laadittiin lähete erikoissairaanhoitoon syyskuussa 2022. Lähetettä kiirehdittiin marraskuussa 2022. Kantelija kävi erikoissairaanhoidossa hoidon tarpeen edellyttämällä lääkärin vastaanotolla maaliskuussa 2023, jolloin hänet laitettiin toimenpidejonoon. Elokuussa 2023 kantelijalle ilmoitettiin toimenpiteen ajankohdan viivästymisestä. Heinäkuussa 2024 kantelija teki terveydenhuollon organisaatiolle muistutuksen, johon vastattiin elokuussa 2024.
Kantelija ohjattiin marraskuussa 2024 viranomaisyhteistyön puitteissa toimenpiteeseen toisella palveluntuottajalle. Ulkopuolinen palveluntuottaja kuitenkin totesi, ettei suosittele kantelijalle suunnitellun toimenpiteen toteuttamista, joten toimenpiteen toteuttamisen arviointi siirtyi takaisin alkuperäiselle terveydenhuollon organisaatiolle. Kantelijalla ei ollut tietoa marraskuuhun 2024 mennessä, milloin toimenpide toteutetaan.
Aluehallintovirasto antoi terveydenhuollon organisaatiolle huomautuksen, koska kantelijan hoidon tarpeen arvioinnin edellyttämää erikoislääkärin arviointia eikä tarpeelliseksi todettua hoitoa ollut aloitettu lakisääteisissä määräajoissa. Lisäksi aluehallintovirasto antoi terveydenhuollon organisaatiolle huomautuksen, koska kantelijalle ei ilmoitettu hoitoon pääsyn ajankohtaa.
Aluehallintovirasto totesi, että kantelijan hoidon tarpeen arvio oli aloitettu lakisääteisessä kolmen viikon määräajassa. Sen sijaan kantelija ei ole ollut hoidon tarpeen arvioinnin edellyttämällä erikoislääkärin vastaanotolla lakisääteisessä kolmen kuukauden määräajassa, vaan tämä ylittyi noin kolmella kuukaudella. Kantelija ei myöskään päässyt hoidon tarpeen arvioinnin perusteella tarpeelliseksi todettuun hoitoon lakisääteisessä kuuden kuukauden määräajassa.
Aluehallintovirasto totesi, että potilaalle on ilmoitettava hoitoon pääsyn ajankohta. Potilasta ei saa asettaa jonoon odottamaan hoitoa ennalta määrittämättömäksi ajaksi.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 31.5.2024
Diaarinumero LSSAVI/11252/2023
Potilaan työnantaja pyysi työterveyshuoltoa tekemään potilaasta työkyvyn arvion, eikä lausunnon antamiselle työterveyshuollosta ollut lakisääteistä perustetta. Työterveyslääkäri antoi potilaasta terveystarkastuslausunnon, jonka tekemisestä ei ollut kantelun mukaan informoitu potilasta. Työterveyslääkäri kertoi kanteluselvityksessään sivunneensa lausuntoasiaa puheluissa potilaan kanssa, mutta siitä ei ollut kirjattua tietoa potilasasiakirjoissa. Työterveyslääkäri pahoitteli potilaalle asiassa antamaansa riittämätöntä selvitystä.
Aluehallintovirasto kiinnitti työterveyslääkärin huomiota siihen, että potilasta tulee informoida riittävän selkeästi terveystarkastuslausunnon tekemisestä ja siihen liittyvistä asioista ennen lausunnon antamista.
Potilaasta ei ole luvallista antaa lääkärinlausuntoa ilman henkilön suostumusta, ellei laissa säädetä toisin. Potilasta tulee potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 5 §:ssä säädetyn nojalla informoida selkeästi lausunnon tekemisestä ja siihen liittyvistä asioista ennen lausunnon antamista. Potilaan työterveyslääkäriltä saama informaatio muun muassa terveystarkastuslausunnon antamisesta oli käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella jäänyt ilmeisesti riittämättömäksi.
Keskeiset lait ja suositukset
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 19.6.2024
diaarinumero ISAVI/2630/2024
Potilas oli löydetty tajuttomana makaamasta hangesta. Ensihoito kuljetti hänet hoitoon päivystysyksikköön ruumiinlämmön laskun, matalan verensokerin, tajuttomuuden ja alkoholimyrkytyksen vuoksi. Potilaan päihteidenkäyttö arvioitiin pitkäaikaiseksi. Seurannassa potilas tuli tajuihinsa ja hänen vointinsa koheni. Potilas kertoi yrittäneensä itsemurhaa. Potilas kotiutettiin päivystyksestä seuraavan vuorokauden aikana. Potilaan mukaan hänet kotiutettiin niin heikkokuntoisena, että kysymys on ollut heitteillejätöstä. Potilas ei pystynyt kävelemään ja pukemaan itse ja hän asui yksin. Asiassa on kyse siitä, turvattiinko potilaan kotona selviytyminen asianmukaisesti.
Hyvinvointialueen selvitysten mukaan potilaalla ei kotiutettaessa ollut enää sairaalahoidon tarvetta. Potilas oli vaihtanut omatoimisesti vaatteet ja hän oli muissakin toimissaan omatoiminen. Potilaan psyykkinen vointi kuvautui rauhallisena ja hän oli kiistänyt itsetuhoiset ajatukset kotiutusvaiheessa. Hyvinvointialue katsoi, että selvitysten ja potilasasiakirjamerkintöjen perusteella asiassa oli ristiriitaa potilaan väitteen kanssa.
Aluehallintovirasto ilmaisi käsityksenään, että potilaan kotona selviytyminen olisi tullut turvata toteutunutta paremmin tekemällä päivystysyksiköstä ilmoitus sosiaaliviranomaiselle tuen tarpeen arvioimiseksi.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kantelun käsittely perustuu asiakirjaselvityksiin, eikä aluehallintovirasto voi sen käytettävissä olevin keinoin selvittää jälkikäteen, mikä potilaan tosiasiallinen vointi on kotiutusvaiheessa ollut osallisten ollessa erimielisiä asiasta. Aluehallintovirasto piti kuitenkin todennäköisenä, että potilaalla on akuutin hengenvaarallisen terveydentilan alentumisen seurauksena, sekä pidempään jatkuneiden päihde- ja mielenterveysongelmien vuoksi ollut vielä kotiutusvaiheessa avun tarvetta päivittäisissä toimissaan.
Erityistä tukea tarvitsevien potilaiden palvelutarpeen arvioinnista vastaa virkasuhteessa oleva sosiaalityöntekijä. Potilaan kotona selviytyminen tulisi tällaisessa tilanteessa turvata tekemällä matalalla kynnyksellä ilmoitus sosiaaliviranomaiselle tuen tarpeen arvioimiseksi.
Terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoitusvelvollisuudesta säädetään sosiaalihuoltolaissa. Jos terveydenhuollon ammattihenkilö on tehtävässään saanut tietää henkilöstä, jonka sosiaalihuollon tarve on ilmeinen, hänen on ohjattava henkilö hakemaan sosiaalipalveluja tai otettava yhteyttä henkilön suostumuksella hyvinvointialueen sosiaalihuollosta vastaavaan viranomaiseen, jotta tuen tarve arvioitaisiin. Jos suostumusta ei voi saada ja henkilö on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan, on ilmoitus sosiaalihuollon tarpeesta tehtävä salassapitosäännösten estämättä viipymättä.
Keskeiset lait
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 18.6.2024
Diaarinumero LSSAVI/3299/2024
Kantelijalle tehtiin tutkimus, jonka apuna käytettiin haastattelulomaketta. Haastattelun tehnyt terveydenhuollon ammattihenkilö täytti lomakkeen käsin. Kantelija pyysi saada täytetyn lomakkeen itselleen, mutta ei saanut sitä, sillä lomake oli hävitetty.
Aluehallintovirasto kiinnitti terveydenhuollon ammattihenkilön huomiota siihen, että tiedonkeruulomakkeet tulee säilyttää 12 vuotta tiedonkeruun toteuttamisesta. Aluehallintovirasto ohjasi terveydenhuollon ammattihenkilöä ohjeistamaan henkilökuntaa tiedonkeruulomakkeiden säilyttämisessä.
Potilaalla on lähtökohtaisesti oikeus saada itseään koskevat potilasasiakirjat pyynnöstä maksutta. Yksilöity pyyntö tulee esittää terveydenhuollon palvelujen antajalle. Tietoja ei ole mahdollista saada, jos niiden antamisesta saattaisi aiheutua vakavaa vaaraa potilaan terveydelle tai hoidolle tai jonkun muun oikeuksille. Kantelija oli esittänyt pyynnön terveydenhuollon palvelujen antajalle saadakseen itseään koskevan haastattelulomakkeen. Aluehallintovirasto pyysi terveydenhuollon palvelujen antajaa toimittamaan kantelijan potilasasiakirjat kantelua koskevalta ajalta. Potilasasiakirjoissa ei ollut mukana kyseistä haastattelulomaketta.
Aluehallintovirasto toteaa, että haastattelulomake on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain (703/2023) 3 §:n mukainen potilasasiakirja, joka tulee säilyttää edellä mainitun lain mukaan 12 vuotta.
Keskeiset lait
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaali- ja terveydenhuolto
Ratkaistu: 31.7.2024
Diaarinumero: LSSAVI/20369/2023
Kantelija oli ottanut yhteyttä hyvinvointialueen terveysasemaan vatsavaivojen vuoksi. Tämän jälkeen hän oli asioinut terveysasemalla ja sairaalan päivystyksessä usein vatsavaivojen takia. Hyvinvointialueen terveysaseman henkilökunta havaitsi, että kantelijan kanssa suomeksi asioiminen aiheutti vuorovaikutuksellisia haasteita. Hänen kanssaan oli käytetty lääkärin vastaanotolla suomen lisäksi englantia, mutta asiaa ei ollut merkitty potilasasiakirjoihin. Lopulta usean vastaanotto- ja päivystyskäynnin jälkeen ylilääkäri kertoi hänelle vastaanotollaan, ettei hänelle tehdyissä tutkimuksissa ollut viitteitä vakavasta sairaudesta.
Selvitys kantelijan terveydentilasta, hoidosta ja hoitovaihtoehdoista oli annettu ylilääkärin vastaanotolla suomeksi ilman tulkkia. Kantelija ei puhunut äidinkielenään suomea eikä ruotsia, mutta osasi suomea ja englantia. Hänen syvä huolensa terveydestään ei ylilääkärin kanssa käydystä keskustelusta lievittynyt, vaan hän hakeutui myöhemmin uudelleen terveysaseman lääkärin vastaanotolle ja pyysi lisätutkimuksia. Asiassa oli myös kyse siitä, viivästyttikö käytetty asiointikieli kantelijan tutkimuksia ja hoidon tarpeen arviointia.
Hyvinvointialueen olisi tullut huolehtia siitä, että kantelijan tueksi vastaanotolle olisi pyydetty tarvittaessa tulkki. Koska kantelijan asiointikieltä ja mahdollista tulkin tarvetta ei ollut merkitty asianmukaisesti potilasasiakirjoihin, kantelijan kielellisiä tarpeita ei kyetty huomioimaan ennalta terveysaseman lääkäreiden vastaanotoilla. Erityisesti ylilääkärin vastaanotolla kantelija olisi todennäköisesti tarvinnut tulkkia, koska tuolla vastaanotolla kantelijan kanssa käytiin läpi hänelle tehtyjä tutkimuksia ja annettiin selvitys hänen terveydentilastaan ja siitä, miten hänen hoidon tarpeensa arvioitiin. Kielelliset haasteet vuorovaikutuksessa myös saattoivat aiheuttaa viivyttelyä kantelijan tutkimuksissa.
Aluehallintovirasto kiinnitti hyvinvointialueen huomiota siihen, että potilasasiakirjoihin tulee merkitä potilaan hyvän hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset sekä laajuudeltaan riittävät tiedot.
Potilasasiakirjamerkinnöillä on keskeinen merkitys hoidon toteutuksen lisäksi myös hoidon suunnittelulle, joten niissä on oltava myös hoidon suunnittelua varten tarpeelliset sekä laajuudeltaan riittävät tiedot.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään yleisellä tasolla, että haasteet terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja potilaan välisessä vuorovaikutuksessa voivat olla omiaan heikentämään potilasturvallisuutta sekä esimerkiksi estämään ja viivästyttämään tarpeelliseksi todetun hoidon antamista. Tämän vuoksi potilaan asiointikielen tulee tarvittaessa ilmetä potilasasiakirjoista.
Lisäksi aluehallintovirasto katsoi olevan tärkeää, että potilasasiakirjamerkinnöistä ilmenee tarvittaessa selkeästi, millä kielellä potilas asioi ja onko hänellä esimerkiksi tarvetta tulkille. Selkeät ja riittävät potilasasiakirjamerkinnät ovat omiaan edistämään esimerkiksi sitä, että terveydenhuollon ammattihenkilö pystyy valmistautumaan vastaanottoon riittävästi huomioiden ennalta potilaan yksilökohtaiset tarpeet.
Aluehallintovirasto arvioi myös, ettei kantelijalle ollut annettu selvitystä hänen terveydentilastaan ja hoitovaihtoehdoistaan siten, että hän olisi riittävästi ymmärtänyt selvityksen sisällön. Asiaan oli näin ollen todennäköisesti vaikuttanut olennaisesti se, ettei tätä selvitystä ollut annettu kantelijalle sopivalla asiointikielellä. Kielelliset haasteet olivat todennäköisesti osaltaan vaikuttaneet kantelijan käsitykseen terveydentilastaan, tarpeellisista tutkimuksista ja käytettävissä olevista hoitovaihtoehdoista.
Keskeiset lait ja suositukset
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 7.11.2024
diaarinumero ESAVI/11028/2024
Kantelijalle oli asetettu Nexplanon-ehkäisykapseli ja häntä ohjeistettiin vaihtamaan kapseli kolmen vuoden kuluttua. Kolmen vuoden määräajan lähestyessä kantelija otti yhteyttä terveyspalveluiden ehkäisyneuvontaan ja pyysi aikaa kapselin vaihtoa varten. Ehkäisyneuvonnassa kieltäydyttiin varaamasta aikaa kantelijalle. Hänelle kerrottiin, että kapselin käyttöikä on neljä vuotta ja se tulisi vaihtaa vasta vuoden kuluttua. Kantelijan kanssa ei keskusteltu asiasta enempää. Hän tuli myöhemmin raskaaksi ja koki keskenmenon.
Aluehallintovirasto kiinnitti organisaation huomiota potilaan riittävään informoimiseen ja potilaan hoitamiseen yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.
Terveydenhuollon organisaatio viittasi aluehallintovirastolle antamassaan selvityksessä useaan kansainväliseen tutkimukseen, joiden mukaan Nexplanon-ehkäisykapselin ehkäisyteho kestää viisi vuotta. Organisaatio totesi, että sillä oli ollut useamman vuoden ajan ohjeistus, jonka mukaan Nexplanon-lääkevalmisteen käyttöikä tulisi pidentää neljään vuoteen. Terveydenhuollon organisaation pyytämän asiantuntijalääkärin lausunnon mukaan kyseessä on ollut Nexplanon-lääkevalmisteen off label -käyttö. Organisaatio katsoi toimintatapansa perustuneen tutkimusnäyttöön.
Aluehallintovirasto viittasi ratkaisussaan muun muassa Nexplanon-lääkevalmistetta koskevaan valmisteyhteenvetoon, jonka mukaan kapseli pitää poistaa tai vaihtaa uuteen viimeistään kolmen vuoden kuluttua asettamisesta. Aluehallintovirasto viittasi päätöksessään myös eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytäntöön off label -lääkkeen määräämisessä.
Aluehallintovirasto totesi, että potilaalla on oikeus hyvään hoitoon sekä itsemääräämisoikeus. Häntä on myös hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan, mikä edellyttää, että hänelle täytyy antaa riittävästi tietoa hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista. Aluehallintovirasto totesi, että lääkehoidosta tulee päättää yhteisymmärryksessä potilaan kanssa ja potilaalle on siten annettava riittävät tiedot lääkkeen käyttötarkoituksesta ja käytöstä.
Kantelijan kohdalla poikettiin lääkkeen valmisteyhteenvedon mukaisesta käyttötarkoituksesta sekä kantelijalle aiemmin annetusta hoito-ohjeesta vaihtaa kapseli viimeistään kolmen vuoden kuluttua sen asettamisesta. Asiakirjojen mukaan kantelijan kanssa ei ollut keskusteltu asiasta, eikä hänen aiemmin saamaansa hoito-ohjetta ollut päivitetty. Aluehallintovirasto katsoi, että kantelijalle olisi tullut kertoa tilanteesta ja muun muassa siitä, mihin neljän vuoden aika perustuu. Aluehallintovirasto katsoi, että kantelijaa olisi tullut tämän jälkeen hoitaa yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.
Kantelijan oikeus hyvään hoitoon ei aluehallintoviraston mukaan toteutunut. Myöskään hänen tiedonsaanti- ja itsemääräämisoikeutensa eivät toteutuneet asianmukaisella tavalla. Aluehallintovirasto piti tältä osin organisaation menettelyä lainvastaisena.
Keskeiset lait ja suositukset
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 11.4.2024
diaarinumero ISAVI/6797/2023
Aluehallintovirasto aloitti hyvinvointialueen lasten silmäsairauksien poliklinikan valvonnan useiden kanteluiden ja yhteydenottojen perusteella. Lasten erikoissairaanhoitoon pääsy ei ollut toteutunut terveydenhuoltolaissa säädetyssä enimmäisajassa (hoitotakuu). Koska tutkimusta ja hoitoa ei voitu tarjota hyvinvointialueella vaikean silmälääkärivajeen vuoksi hoitotakuun edellyttämässä ajassa, hyvinvointialue oli ohjeistanut lasten huoltajia hankkimaan tarpeelliset silmälääkärin tutkimukset ja hoito yksityisestä terveydenhuollosta.
Asiassa on kyse siitä, voiko hyvinvointialue ohjata potilaita yksityiseen terveydenhuoltoon omakustanteisesti, jos hyvinvointialue ei pysty itse tuottamaan sen järjestämisvastuulla olevia palveluja terveydenhuoltolaissa säädetyssä enimmäisajassa.
Hyvinvointialueen selvityksen mukaan on mahdollista, että henkilökunta on virheellisesti ohjeistanut lasten huoltajia hakeutumaan omakustanteisesti yksityiseen terveydenhuoltoon. Hyvinvointialue totesi muistuttavansa toimijoita asianmukaisesta ohjauksesta. Hyvinvointialue tulee muun muassa ottamaan käyttöön palvelusetelin lasten silmätarkastuksiin.
Aluehallintovirasto toteaa, että hyvinvointialueen velvollisuutena on huolehtia asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa, jolloin ohjaus yksityiseen terveydenhuoltoon ei ole käytäntönä asianmukainen.
Hyvinvointialue vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan ja on järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta. Jos hyvinvointialue ei voi itse tuottaa tarvittavia palveluja laissa säädetyissä enimmäisajoissa, on palvelut järjestettävä yhteistoiminnassa toisen hyvinvointialueen kanssa tai hankittava ne sopimukseen perustuen muilta palveluntuottajilta.
Keskeiset lait
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Toimiala: Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 8.11.2024
Diaarinumero ESAVI/13694/2023
Kantelija kävi silmän alueen tulehduksen oireiden vuoksi silmälääkärissä. Hänelle määrättiin lääkitys ja suunniteltiin kontrolli kuukauden päähän. Kantelija sai kontrollia koskevan yhteydenoton vasta kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun kontrollin oli ollut määrä olla.
Aluehallintovirasto ilmaisi käsityksenään terveydenhuollon organisaatiolle, että potilaan kontrolli silmälääkärille tulee järjestää lääkärin suunnittelemassa aikataulussa.
Aluehallintovirasto totesi, että laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Aluehallintovirasto totesi, että koska lääkäri oli suositellut kontrollin toteutettavaksi kuukauden kuluttua, olisi kontrolli ollut asianmukaista järjestää kyseisessä lääkärin suunnittelemassa aikataulussa. Kantelija oli saanut kontrollia koskevan yhteydenoton vasta kolmen kuukauden kuluttua suunnitellusta kontrollin ajankohdasta, ja siten aluehallintovirasto piti viivettä suunnitelmasta kantelijan tapauksessa merkittävänä.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä: 7.8.2024
Diaarinumero ESAVI/29685/2022
Kantelija ei ollut saanut muistutukseen vastausta terveydenhuollon organisaatiolta. Kantelun tekohetkellä hän oli odottanut vastausta muistutukseen noin kolme ja puoli kuukautta.
Terveydenhuollon organisaation aluehallintovirastolle antaman selvityksen mukaan kantelijan muistutukseen annettiin vastaukset yli vuoden viiveellä. Organisaatiossa oli tapahtunut henkilöstövaihdos, eivätkä kaikki aiemmin saapuneet muistutukset olleet siirtyneet muistutuksia käsittelevälle henkilölle, vaan hän sai niistä tiedon vasta myöhemmin.
Aluehallintovirasto antoi terveydenhuollon organisaatiolle huomautuksen siitä, ettei muistutukseen ollut vastattu kohtuullisessa ajassa.
Aluehallintovirasto totesi, että muistutuksen käsittelyyn oli kulunut kokonaisuudessaan lähes 15 kuukautta.
Potilaslain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 185/2014 vp) mukaan muistutukseen tulisi antaa kirjallinen vastaus kohtuullisessa ajassa. Valvira on ohjauksessaan todennut kohtuullisena aikana pidettävän 1–4 viikkoa. Myös eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan kohtuullinen aika on pääsääntöisesti noin kuukauden tai 1–2 kuukautta, jos asia on erittäin ongelmallinen ja vaatii selvitystyötä.
Aluehallintovirasto totesi, että muistutusten käsittelystä kohtuullisessa ajassa tulee huolehtia myös henkilöstövaihdosten aikana. Aluehallintovirasto totesi olevan tärkeää, että potilaan tekemään muistutukseen vastataan mahdollisimman nopeasti. Muistutusmenettelystä tulee näin potilaalle helppo, nopea ja joustava mahdollisuus saada kokemaansa epäkohtaan parannusta.
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 22.11.2023
diaarinumero ISAVI/7540/2023
Toisen asian käsittelyn yhteydessä aluehallintoviraston tietoon tuli tapaus, jossa lapsi oli käynyt kiireellisen sijoituksen aikaisessa terveystarkastuksessa, jossa oli käynyt ilmi, että lapselta oli jäänyt toteutumatta 2- ja 3-vuotisneuvolat. Aluehallintovirasto otti oma-aloitteiseen valvontaansa hyvinvointialueen toimintatavat neuvolatarkastuksesta poisjäävien lasten tuen tarpeen selvittämisessä.
Hyvinvointialueen antamasta selvityksestä ilmeni, että sillä on toimintaohje lastenneuvolan terveystarkastuksista poisjäävien tunnistamiseen, vanhempien ja lapsen terveystarkastukseen saamiseen, yhteyden ottamiseen lapsiperhepalveluihin palvelutarpeen arvioimiseksi, lapsen kasvun ja kehityksen vaarantuessa lastensuojeluilmoituksen tekemiseen sekä näistä potilasasiakirjamerkintöjen tekemiseen. Selvityksessä todetaan, että työohje ei sisällä haitta- ja vaaratapahtumailmoituksen tekemistä, jos etsivää työtä tehdessä huomataan poisjääviä, joiden neuvolakäynnit ovat jääneet toteutumatta.
Aluehallintovirasto ilmaisee käsityksenään, että haitta- ja vaaratapahtumailmoituksen tekemisen kriteerejä tulee hyvinvointialueella omavalvonnallisesti tarkentaa neuvolatarkastuksista poisjäävien lasten osalta.
Edes tilanne, jossa lapsi, joka ei ole käynyt tarkastuksissa ja on jouduttu sijoittamaan pois kotoaan, ei ole hyvinvointialueen toimintaohjeen mukaan antanut aihetta haitta- ja vaaratapahtumailmoituksen tekemiselle. Tämän vuoksi aluehallintovirasto katsoo ohjauksen omavalvonnallisiin toimenpiteisiin perustelluksi.
Vakavien vaaratapahtumien tutkinta on osa toimintayksikön omavalvontaa ja asiakas- ja potilasturvallisuuden kehittämisen keskeinen menettely. Vaaratapahtumista oppiminen edellyttää sekä pienemmän riskin tapahtumien jatkuvaa seurantaa että vaikutuksiltaan vakavampien tapahtumien tarkempaa tutkintaa. Tätä varten organisaatiossa täytyy olla tutkintaan tarvittavat resurssit, osaaminen ja sovitut menettelytavat.
Omavalvontasuunnitelma on palveluntuottajan työkalu, jonka mukaan päivittäistä asiakastyötä seurataan ja kehitetään. Omavalvontasuunnitelman avulla palveluissa esille tulevat epäkohdat ja riskitilanteet pystytään tunnistamaan ja ehkäisemään ja tarvittaessa korjaamaan nopeasti. 1.1.2024 voimaan tulevan sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain mukaan omavalvontasuunnitelmaan on sisällytettävä kuvaus vaaratapahtumien ilmoitus- ja oppimismenettelystä.
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto (ja sosiaalihuolto)
Ratkaisupäivämäärä 27.11.2023
diaarinumero ISAVI/10686/2021
Terveydenhuollon valvonta-asian yhteydessä aluehallintovirastolle toimitettiin työohje, jonka sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä oli laatinut lasten ja nuorten neuropsykologisten tutkimusten ja kuntoutuksen myöntämisestä perusterveydenhuollossa. Työohjeen mukaan sen tavoitteena on turvata neuropsykologisen kuntoutuksen perusteltu, tasa-arvoinen ja yhdenvertainen saatavuus kuntayhtymän alueella. Ohjeessa todetaan, että asiakkaalle voidaan myöntää erikoissairaanhoidosta ja perusterveydenhuollosta yhteensä enintään kaksi 20 kerran kuntoutusjaksoa.
Aluehallintovirasto katsoo, että kuntayhtymän työohjeen tulkinta yhdenvertaisesta saatavuudesta ei ole perustuslaissa tarkoitetun yhdenvertaisuuden mukainen. Aluehallintovirasto saattaa kuntayhtymän aikaista toimintaa koskevan ohjauksensa 1.1.2023 alkaen järjestämisvastuussa olevan hyvinvointialueen tietoon ja otettavaksi huomioon palvelujen järjestämisessä.
Eduskunnan oikeusasiamies toteaa lasten neuropsykologista kuntoutusta koskevassa ratkaisussaan, että lapsen neuropsykologisen kuntoutuksen saatavuuden perusteena tulee olla lapsen terveydentilan edellyttämä, lääketieteellisesti perusteltu kuntoutuksen tarve. Lisäksi ratkaisussa korostetaan, ettei terveyspalvelujen järjestämistä koskevilla ohjeilla voida rajoittaa tai sulkea pois oikeutta lainsäädännössä turvattuihin palveluihin, eivätkä ne siten oikeuta poikkeamaan lainsäädännössä edellytetystä palvelujen tarvitsijan yksilöllisen tarpeen huomioon ottamisesta.
Aluehallintovirasto katsoo, että kuntayhtymän menettely kategorisesti rajoittaa neuropsykologisen kuntoutuksen määrää kahteen 20 kerran jaksoon on vastoin terveydenhuoltolain 24 §:n mukaista kunnan ja sittemmin hyvinvointialueen velvollisuutta järjestää alueensa asukkaiden sairaanhoitopalvelut, joihin lääkinnällinen kuntoutus kuuluu. Lainkohdan mukaan kuntoutus on toteutettava potilaan lääketieteellisen tai hammaslääketieteellisen tarpeen ja käytettävissä olevien yhtenäisten hoidon perusteiden mukaisesti. Myös potilaslain esitöiden mukaan (HE 185/1991 vp s. 14) potilaan terveydentilasta johtuvan hoidon tarpeen arvioinnin tulee perustua lääketieteellisesti hyväksyttäviin kriteereihin. Aluehallintovirasto katsoo, että ohje rajoittaa lasten ja nuorten oikeutta lainsäädännössä turvattuihin palveluihin.
Aluehallintovirasto korostaa, että perustuslaki edellyttää samanlaista kohtelua samanlaisissa tapauksissa. Sen sijaan yhdenvertaisuusäännös ei edellytä kaikkien ihmisten samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Kaikkien samanlainen kohtelu ei aina takaa yhdenvertaisuuden toteutumista. Tosiasiallinen yhdenvertaisuus sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudessa tarkoittaa sitä, että kaikille toteutuu tarpeisiinsa nähden riittävät ja mahdollisimman hyvät palvelut.
Keskeiset lait ja suositukset
Perustuslaki (731/1999)
Terveydenhuoltolaki (1326/2010)
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992)
Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu (dnro 2823/4/09) https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/2823/2009
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 20.6.2023
diaarinumero ESAVI/31309/2021
Kantelija oli kannellut muun ohella siitä, että lääkäri takavarikoi puhelimia syyttä ja siten estää yhteydenpidon läheisiin.
Aluehallintovirasto katsoi, että lääkäri X:n toiminta on ollut moitittavaa, koska kantelijan puhelimen pois ottamisesta ei ollut tehty yhteydenpidon rajoittamista koskevaa kirjallista hallintopäätöstä eikä myöskään kirjallista hallintopäätöstä omaisuuden haltuunotosta.
Aluehallintovirasto kiinnitti vastaisuuden varalle lääkäri X:n huomiota siihen, että potilaan yhteydenpitoa rajoitettaessa vaaditaan psykiatrisesta hoidosta vastaavan ylilääkärin tai muun vastaavan lääkärin tekemä kirjallinen päätös mielenterveyslain mukaisesti.
Kantelija oli tarkkailujaksolla, jolla arvioitiin tarvetta tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon. Kantelija oli jatkuvasti soittanut ja häirinnyt läheistään. Kantelijan puhelimien talteenotto oli sairaalassa henkilökunnan toimesta katsottu välttämättömäksi, jotta läheisen yksityiselämää voitiin suojata. Kantelija oli vastustanut puhelimiensa luovuttamista.
Talteenoton tehnyt lääkäri ei ollut tehnyt asiassa kirjallista valituskelpoista hallintopäätöstä, johon kantelijan olisi ollut mahdollista hakea muutosta säännönmukaisin muutoksenhakukeinoin valittamalla hallinto-oikeuteen.
Lääkäri oli ottanut kantelijan puhelimet häneltä pois ja laittanut ne kaappiin lukkojen taakse. Lääkäri oli tehnyt asiasta merkinnän potilasasiakirjoihin sekä lomakkeelle mielenterveyslain mukaisista rajoituksista. Pelkästään tätä menettelyä ei voitu pitää lainmukaisena, koska asiassa ei tehty valituskelpoista hallintopäätöstä.
Asiassa oli kyse siitä, miten omaisuuden haltuunotto pitää mielenterveyslain nojalla tehdä silloin kun lain vaatimat edellytykset täyttyvät.
Mielenterveyslain 22 g § koskee omaisuuden haltuun ottamista ja 22 j § yhteydenpidon rajoittamista. Molemmat säännökset mahdollistavat omaisuuden haltuun ottamisen. Aluehallintovirasto totesi, että on tulkinnanvaraista, kumpaa säännöstä tulisi soveltaa tietoteknisiin laitteisiin.
Aluehallintovirasto viittasi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen vastaavanlaisessa tilanteessa antamaan ratkaisuun, jossa päädyttiin 22 j §:ään, koska yhteydenpidon rajoittamista koskeva päätös on aina määräaikainen ja pituudeltaan maksimissaan 30 päivää kerrallaan. 22 g §:n mukainen päätös omaisuuden haltuunotosta on voimassa toistaiseksi niin pitkään kuin perusteet ovat käsillä.
Aluehallintovirasto viittasi myös Turun hallinto-oikeuden vastaavanlaisessa tilanteessa annettuun päätökseen, jonka mukaan puhelimen haltuunottoa on ensisijaisesti harkittava mielenterveyslain yhteydenpidon rajoittamista koskevien erityissäännösten nojalla eikä omaisuuden haltuunottoa koskevien säännösten perusteella.
Aluehallintovirasto katsoi, että puhelimen ottaminen pois on luonteeltaan tosiasiallisesti yhteydenpidon rajoittamista koskeva asia. Aluehallintovirasto arvioi, että asiassa olisi tullut tehdä ensisijaisesti yhteydenpidon rajoittamista koskeva valituskelpoinen päätös mielenterveyslain mukaisesti. Aluehallintovirasto totesi, että päätökset omaisuuden haltuunotosta sekä yhteydenpidon rajoittamisesta on tehtävä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen liitteenä olevien kaavojen mukaisesti.
Perustuslaki 10 §
Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla
Mielenterveyslaki 22 g §, 22 j §, 24 §
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus mielenterveyslain mukaista tahdosta riippumatonta hoitoa koskevien lomakkeiden kaavoista ja potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittamisen valvonnasta 2 §, 3 §
HE 113/2001 vp, s. 29, s. 32
Turun hallinto-oikeuden päätös 18.11.2002, 02/630/1
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätös 20.12.2019, EOAK/5255/2018
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 6.3.2023
diaarinumero ESAVI/32535/2022
Kantelija oli kannellut aluehallintovirastoon, koska hän ei ollut päässyt hoitoon säädetyn määräajan kuluessa. Kantelija oli ilmoittanut organisaatio X:lle, että hänelle käy myös palveluseteli. Hoidosta vastaava organisaatio X oli kantelijan mukaan todennut, ettei palvelusetelin antaminen ollut mahdollista kantelijalla olleen turvakiellon vuoksi. Organisaatiosta johtuvista syistä palveluseteliä ei ollut mahdollista antaa asiakkaille, joilla on turvakielto. Kantelija katsoi, että hänet on asetettu eriarvoiseen asemaan muiden asiakkaiden kanssa.
Aluehallintovirasto antoi organisaatio X:lle huomautuksen, koska kantelijalle ei turvakiellon takia myönnetty palveluseteliä, eikä kantelija siten päässyt hoitoon säädetyn määräajan kuluessa.
Kantelijalle ei ollut myönnetty palveluseteliä hänellä olleen turvakiellon vuoksi. Organisaatio X:ssä oli kielletty myöntämästä palveluseteliä asiakkaille, joilla on turvakielto. Organisaatio X perusteli kieltoa sillä, että prosessissa oli havaittu epäselvyyksiä. Aluehallintovirastolle toimitetussa organisaatio X:n lausunnossa ei kerrottu tarkemmin, mitä havaitut epäselvyydet olivat olleet. Kielto on ollut väliaikainen ja se on sittemmin kumottu. Kantelijalle tarjottiin palveluseteliä noin 10 kuukauden päästä siitä, kun hän otti yhteyttä organisaatio X:ään ja pyysi päästä hoitoon.
Aluehallintovirasto totesi, että niillä asiakkailla, joilla on turvakielto, on yhtäläinen oikeus terveydenhuollon palveluihin muiden asiakkaiden kanssa.
Organisaatio X:n menettely ei ole ollut perustuslain 6 §:ssä ja potilaslain 3 §:ssä säädetyn mukaista, sillä yhtäläisiä hoitoon pääsyn mahdollisuuksia ei tarjottu asiakkaille, joilla on turvakielto. Aluehallintovirasto totesi, että yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä säädetään myös yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014).
Aluehallintovirasto antoi organisaatio X:lle huomautuksen, koska kantelijalle ei turvakiellon takia myönnetty palveluseteliä, eikä kantelija siten päässyt hoitoon säädetyn määräajan kuluessa.
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 29.5.2023
Diaarinumero ISAVI/2209/2022
Huoltaja A oli pyytänyt alaikäisen lapsensa B:n magneettitutkimuksesta tietoa, sillä tuloksia ei ollut nähtävinä OmaKanta-palvelussa. Magneettitutkimuksen tulokset oli selostettu aiemmin suullisesti lapsen vanhemmalle C. Huoltaja A oli yhteydessä poliklinikalle, jolloin hän sai tiedon siitä, että magneettitutkimusten tuloksia ei näkynyt Kanta-järjestelmässä, koska tulosten julkaisuun oli asetettu 365 päivän mittainen viive. Hoitotoimenpiteitä ja asiakastietolain mukaisia kirjauksia oli tehty kahden eri sairaanhoitopiirin alueella. Asiassa on kyse siitä, onko vuoden mittainen viive tietojen päivittymisessä asianmukainen ja voitiinko sillä perusteella kieltäytyä antamasta pyydettyjä henkilötietoja.
Sairaalan potilastietojärjestelmässä oli oletuksena radiologisten tutkimusten osalta 365 päivän viivästys Omakanta-näkyvyydelle. Järjestelmä ei sallinut muokata viiveen pituutta. Potilasta hoitaville terveydenhuollon yksiköille tutkimukset olivat Kanta-arkistossa näkyvillä välittömästi. OmaKanta-viivästys oli alun perin laitettu sen vuoksi, että potilas saisi tutkimustuloksen ja sen tulkinnan häntä hoitavalta lääkäriltä eikä niin, että potilas tai lapsen huoltaja näkisi vastauksen suoraan ensiksi OmaKannan kautta.
Sairaalan olisi pitänyt antaa pyydetyt henkilötiedot lakisääteisessä kuukauden määräajassa. Järjestelmään määritelty 356 päivän viivästys oli ristiriidassa tietosuoja-asetuksen asettamien vaatimusten kanssa.
Aluehallintovirasto saattoi päätöksen tiedoksi hyvinvointialueelle, jotta se voisi omavalvonnallisesti huomioida päätöksessä esille tuodut seikat liittyen asiakastietolain ja tietosuoja-asetuksen
vaatimuksiin. Hyvinvointialueen antaman selvityksen mukaan kehittämistoimenpiteisiin oli ryhdytty välittömästi epäkohdan tultua ilmi.
Omien tietojen tarkastuspyyntöön on vastattava ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin
viimeistään kuukauden kuluessa pyynnöstä sekä perusteltava kieltäytymisensä siinä tapauksessa, jos tällaista pyyntöä ei aiota noudattaa. Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että lähtökohtaisesti potilaalla tulee olla suoraan pääsy häntä koskeviin tietoihin OmaKanta-palvelussa eikä tietoja tulisi pyytää erikseen.
Joka tapauksessa asiassa ei ole pyynnöstä huolimatta annettu kaikkia henkilötietoja kuukauden lakisääteisessä määräajassa ja 365 päivän viivästys OmaKanta-näkyvyydelle on ristiriidassa tietosuoja-asetuksen asettamien vaatimusten kanssa. Järjestelmäongelmat, rekisterinpitäjän sekä henkilötietojen käsittelijän rooleihin liittyvät tulkinnanvaraisuudet eivät saa estää rekisteröidyn tosiasiallisia ja lakisääteisiä oikeuksia päästä omiin henkilötietoihin ja saada pyynnöstä henkilötietonsa.
Tietojen näkymisen OmaKanta-palvelussa osalta aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että tietosuoja-asetuksen 15 artiklan mukaan rekisteröidyllä eli tässä tapauksessa kantelijalla oli oikeus saada vahvistus siitä, että häntä tai hänen lastansa, jonka tietoihin vanhemmalla on katseluoikeus, koskevia henkilötietoja käsitellään, ja jos näitä henkilötietoja käsitellään, kantelijalla oli oikeus saada pääsy henkilötietoihin. Asiassa ei ollut osoitettu tietosuojalain 34 §:n mukaista poikkeusperustetta.
Lapin aluehallintovirasto
Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat
Ratkaisupäivämäärä 10.2.2023
diaarinumero LAAVI/621/2021
A kanteli kunnan X terveydenhuollon toiminnasta liittyen hänen opioidikorvaushoitonsa toteuttamiseen. Korvaushoito oli lopetettu A:han kohdistuvan rikostutkinnan vuoksi. Perusteluna käytettiin A:n ja hoitavan tahon välisen korvaushoitosopimuksen kohtaa, jonka mukaan rikollinen toiminta johtaa hoidon lopettamiseen. A:n mielestä korvaushoidon lopettamista käytettiin rangaistuksena.
Johtava lääkäri B:n mukaan opioidikorvaushoito lopetettiin, koska sille ei ollut enää terveysturvallisia edellytyksiä. A:n hallusta oli löytynyt suuria määriä huumausaineiksi luokiteltavia aineita, mikä lisäsi vakavien riskien määrää yhdessä korvaushoidon jatkamisen kanssa. B totesi myös, ettei A:n hoidon tarve sinällään ollut muuttunut.
Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kantelijan korvaushoidon lopettamisen kantelijaan liittyvät lääketieteelliset syyt jäivät saadun selvityksen perusteella esittämättä.
Asiassa ei tullut ilmi sellaisia asianmukaisia A:han liittyviä lääketieteellisiä syitä eikä A:n hoidon tarpeen muutoksia, joiden perusteella hoidon lopettamispäätös olisi ollut lain vaatimusten mukainen.
Aluehallintovirasto katsoi, etteivät kunnan X opioidikorvaushoidon ohjeistukset ja käytännöt kaikilta osin vastanneet potilaslain mukaista potilaan oikeutta laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Aluehallintovirasto kiinnitti myös A:ta hoitaneen lääkärin huomiota potilaslaissa säädettyyn velvollisuuteen hoitaa potilasta lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.
Oikeusasiamiehen linjauksen (6.3.2009, dnro 4314/ 3/06) mukaan potilaan hoitoa ei voida lopettaa rangaistuksena hänen käyttäytymisestään eikä potilaan hoidon lopettamista vastoin hänen tahtoaan voida perustella pelkästään sillä, että hän ei ole noudattanut hoitosopimusta. Aluehallintovirasto totesi, että päätettäessä potilaan korvaushoidon lopettamisesta on
noudatettava terveydenhuoltolain ja potilaslain säännöksiä. Opioidikorvaushoidon antamisen lähtökohtana on potilaan hoidon tarve. Potilaslain mukaan potilaan hoidossa on pyrittävä löytämään lääketieteellisesti hyväksyttävä hoitomuoto, jota voidaan toteuttaa yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.
Kunnan X opioidikorvaushoidon ohjeistukset ja käytännöt eivät olleet hoitosopimuskäytäntöjen osalta potilaslain mukaisia. Ohjeistukset ja käytännöt olivat voineet johtaa tilanteeseen, jossa potilaalta edellytettiin sitoumusta sääntöihin, jotka ovat ristiriidassa perusoikeuksien toteutumisen ja potilaslain säännösten kanssa. Sopimusrikkeet saattoivat johtaa sellaisiin hoidon muutoksiin, jotka eivät olleet oikeassa suhteessa päämääriin nähden. Ohjeiden ja käytäntöjen on jätettävä tilaa palvelun tarvitsijan yksilöllisen tarpeen huomioon ottamiselle.
Keskeiset lait ja suositukset
Hallintolaki (434/2003) 6 §
Potilaslaki (785/1992) 3 §, 6 §
Ammattihenkilölaki (559/1994) 15 §
Lapin aluehallintovirasto
Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat
Ratkaisupäivämäärä 26.4.2023
diaarinumero LAAVI/1151/2021 ja LAAVI/942/2022
Palvelukoti X:n asukkaaseen oli kohdistettu rajoitustoimenpiteitä, joiden käyttö oli perustettu koronapositiivisen eristykseen. Asiakkaan rajoitustoimenpiteitä olivat kameravalvonta, leposide sekä haaravyölupa, jotka olivat voimassa 17 vuorokauden ajan. Toimenpiteisiin oli lupa tartuntataudeista vastaavalta johtavalta lääkäriltä ja niitä perusteltiin asiakkaan omalla turvallisuudella. Selvitysten mukaan asiakas oli kyseessä olevana aikana ollut omatoimisesti kävelevä, mutta keskushermostosairautensa vuoksi muutoin täysin autettava. Lepositeiden käyttö oli ollut säännöllistä ja lähes päivittäistä, ja sen yhteydessä oli käytetty kameravalvontaa. Asiakkaan asiakaskirjauksista ei aina ilmennyt rajoittamistoimenpiteiden aloittamis- ja lopettamisajankohtaa.
Lisäksi osaan muista palvelukodin asukkaista oli kohdistettu rajoitustoimenpiteitä, joilla rajoitettiin heidän liikkumistaan. Asiassa oli kyse siitä, oliko palvelukodissa tehtyjä rajoitustoimenpiteitä käytetty oikein ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.
Palvelukoti rajoitti asiakkaidensa itsemääräämisoikeutta perustuslain vastaisesti ilman laissa säädettyä perustetta. Se, että rajoitustoimenpiteen käytöstä oli voimassa oleva hoitopäätös, ei tarkoittanut, että yksilöä voitiin toimenpiteellä rajoittaa useiden tuntien ajan, toistuvasti tai ilman lääkärin arviota. Sitominen vuoteesta tai huoneesta lähtemisen estämiseksi tai kaatumisvaaran ehkäisemiseksi ei toteuttanut suhteellisuusperiaatetta rajoitustoimenpiteistä päätettäessä. Myös erityistilanteessa, kuten yritettäessä estää tartuntataudin leviäminen, olisi tullut valita sellaiset menettelytavat, jotka mahdollisimman vähän rajaavat asiakkaan itsemääräämisoikeutta.
Perusoikeuksien rajoittaminen edellyttää, että laissa on säädetty täsmällisesti ja tarkkarajaisesti oikeudesta rajoitustoimen käyttämiseen. Vanhusten hoitoa ja hoivaa järjestettäessä ei ole olemassa yleisiä säännöksiä tai oikeutta rajoittaa henkilön itsemääräämisoikeutta esimerkiksi rajoittamalla hänen liikkumistaan sitomalla tai kameravalvonnalla. Jos asiakkaaseen kohdistetaan rajoittamistoimenpiteitä lain nimenomaisen säännöksen perusteella, on aina kiinnitettävä huomiota rajoituksen kestoon, välttämättömyyteen sekä siihen, että henkilöllä on kaikenlaisen sitomisen tai eristämisen toteutuessa valvonta. Rajoitustoimien käytöstä sekä käytön alkamisesta ja päättymisestä tulee myös aina olla asianmukaiset asiakaskirjaukset.
Aluehallintovirasto katsoi, että omatoimisesti liikkuvan, muistisairaan asiakkaan eristäminen omaan huoneeseen 17 päivän ajaksi tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi oli asiakkaalle poikkeuksellinen tilanne, jossa asiakaan hyvinvointiin oli kiinnitettävä erityistä huomiota. Tämä tarkoitti esimerkiksi hyvinvoinnin edistämistä riittävällä henkilöstöllä, valvonnalla ja viriketoiminnalla asiakkaan voinnin ja toimintakyvyn sallimissa puitteissa. Ensisijaista on asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Hoito ja huolenpito on pyrittävä toteuttamaan yhteistyössä asiakkaan kanssa ja muilla keinoilla tai mahdollisimman vähäisillä rajoitustoimenpiteillä.
Perustuslaki (731/1999) 2 §, 7 §, 9 §, 10 §, 22 §
Potilaslaki (785/1992) 3 §, 12 §
Sosiaalihuollon asiakaslaki (812/2000) 4 §, 8 §
Vanhuspalvelulaki (980/2012) 14 §, 19 §
Tartuntatautilaki (1227/2016) 60 §, 63 §
Tartuntatautilaki (1149/2022) 17 §, 68 §, 69 §
Lapin aluehallintovirasto
Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat
Ratkaisupäivämäärä: 24.2.2023
Diaarinumero: LAAVI/764/2022
Potilas A:n tytär teki kantelun aluehallintovirastolle A:n potilastietojen käsittelystä terveyskeskuksessa X. A:n ja toisen potilaan potilastiedot olivat menneet keskenään sekaisin, ja A:n kotiuttamiseen liittyvä epikriisi oli laadittu toisen potilaan nimellä ja tiedoilla. Potilasasiakirjamerkinnöistä ja kotiuttamisesta vastuussa olleen sairaanhoitaja B:n mukaan kotiutuvien potilaiden paperit olivat todennäköisesti menneet pöydällä sekaisin ja inhimillisestä virheestä johtuen päätyneet väärille potilaille kotiutumisvaiheessa.
Tapauksen jälkeen kummankaan potilaan potilasasiakirjoista ei löytynyt merkintää sekaannuksesta ja siitä, mitä virheellisiä tietoja asiakirjoihin oli merkitty. Virheelliset tiedot oli kuitenkin korjattu. Tapahtuneesta tehtiin HaiPro-ilmoitus, mutta ei ilmoitusta Tietosuojavaltuutetun toimistolle. Terveyskeskuksen tietosuojavastaava sai tapahtuneesta tiedon hieman yli neljä kuukautta tapahtuma-ajan jälkeen. Johtavan lääkärin tietoon asia tuli ensimmäisen kerran, kun aluehallintovirasto teki kantelun johdosta selvityspyynnön.
Aluehallintovirasto kehotti hyvinvointialuetta ryhtymään tarpeellisiksi katsomiinsa omavalvonnallisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että terveyskeskus X:ssä on henkilöstölle selkeät kirjalliset ohjeet siitä, miten toimia epäillyssä tietoturvaloukkaustilanteessa ja kenelle asiasta työyksikössä pitää ilmoittaa. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti sairaanhoitaja B:n vakavaa huomiota tarkkuuteen potilasasiakirjamerkintöjen laatimisessa ja lähettämisessä oikealle vastaanottajalle.
Yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan rekisterinpitäjän on ilmoitettava tietoturvaloukkauksesta valvontaviranomaiselle eli tietosuojavaltuutetulle. Lisäksi henkilötietojen käsittelijän on ilmoitettava henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta rekisterinpitäjälle ilman aiheetonta viivytystä. Rekisterinpitäjän on dokumentoitava kaikki henkilötietojen tietoturvaloukkaukset, mukaan lukien loukkaukseen liittyvät seikat, sen vaikutukset ja toteutetut korjaavat toimet. Silloin kun henkilötietojen tietoturvaloukkaus todennäköisesti aiheuttaa korkean riskin luonnollisten henkilöiden oikeuksille ja vapauksille, loukkauksesta on ilmoitettava rekisteröidylle ilman aiheetonta viivytystä. Aluehallintovirasto totesi, että asiasta tehty HaiPro-ilmoitus ei ollut riittävä toimenpide, vaan tapahtuneesta tietoturvaloukkauksesta olisi pitänyt ilmoittaa myös tietosuojavaltuutetulle ja tietoturvaloukkauksen kohteeksi joutuneille henkilöille sekä johtavalle lääkärille ja terveyskeskuksen tietosuojavastaavalle.
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassapidettäviä, eikä terveydenhuollon ammattihenkilö saa ilman potilaan kirjallista suostumusta antaa sivulliselle potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja. Aluehallintovirasto katsoi sairaanhoitaja B:n menetelleen ammattitoiminnassaan tältä osin huolimattomasti ja salassapitosäännösten vastaisesti.
Lapin aluehallintovirasto
Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat
Ratkaisupäivämäärä: 28.6.2023
Diaarinumero: LAAVI/1158/2021
A oli kaatunut lomareissullaan, ja hänen lonkkansa ja olkapäänsä olivat iskeytyneet jäiseen maahan. Terveysaseman päivystävä lääkäri B oli määrännyt A:lle voimakkaita kipulääkkeitä ilman jatkotutkimuksia. Toimintaa perusteltiin sillä, että jatkotutkimuksiin pääseminen A:n kotipaikkakunnalla kesti yhtä kauan kuin hoitoon pääsy kiireellisellä lähetteellä paikallisessa terveydenhuollossa. Neljä päivää myöhemmin A hakeutui kotipaikkakunnallaan sairaalan päivystykseen, jossa hänelle diagnosoitiin neljä murtumaa. Asiassa oli kyse siitä, toteutuiko A:n oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon.
Kirjaus koskien A:n käyntiä terveysasemalla näkyi Omakannassa vasta lähes kolme kuukautta käynnin jälkeen. A:n mukaan se myös sisälsi osittain virheellistä tietoa hänelle suoritetusta tutkimuksesta. B oli tehnyt kirjaukset potilastietojärjestelmään samana päivänä A:n päivystysvierailun kanssa, mutta johtava lääkäri C, jolla oli oikeudet siirtää kirjaukset Kanta-palvelujen Potilastiedon arkistoon, oli kuitannut kirjauksen hyväksytyksi vasta kolmen kuukauden kuluttua potilaan hoitotapahtumasta.
Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan A:n oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ei kaikilta osin toteutunut. Kaatumistapahtuman laatu huomioon ottaen asiassa olisi tullut epäillä murtumien mahdollisuutta. Suoritetut tutkimukset olivat olleet puutteellisia, koska murtumia ei ollut diagnosoitu. A olisi pitänyt lähettää päivystykseen toiselle paikkakunnalle, jossa kuvantaminen oli tapahtuma-aikaan ollut mahdollista.
Lisäksi aluehallintovirasto totesi, että johtava lääkäri C oli rikkonut velvollisuutta tallentaa sähköiset potilasasiakirjat Omakantaan säädetyn määräajan sisällä. Väitettyjen virheellisten tietojen merkitsemisen osalta aluehallintovirasto totesi, ettei sillä ollut toimivaltaa määrätä väitettyjä virheellisiä kirjauksia korjattavaksi. Potilasasiakirjamerkintöjä koskevat korjaamisvaatimukset pitää esittää rekisterinpitäjälle eli asianomaiselle hyvinvointialueelle.
Aluehallintovirasto katsoi, että potilaslain 3 §:n 2 momentin mukaisella laadultaan hyvällä hoidolla tarkoitettiin tässä yhteydessä lääketieteellisesti perusteltua hoitoa, joka tapahtuu oikea-aikaisesti ja oikeassa paikassa. Koska tapahtuma-aikana tehdyt tutkimukset olivat olleet puutteellisia, asianmukaisen hoidon aloitus oli viivästynyt usealla päivällä ja se oli päästy aloittamaan vasta A:n kotipaikkakunnan terveydenhuollossa.
Potilasasiakirja-asetus edellyttää, että potilasasiakirjamerkinnät tehdään viivytyksettä ja viimeistään viiden vuorokauden kuluessa siitä, kun potilas poistuu vastaanotolta tai palvelutapahtuma muutoin päättyy. Myös sähköisten potilasasiakirjojen muodostaminen merkinnöistä ja niiden tallentaminen arkistointipalveluun on tapahduttava samassa määräajassa.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 19.4.2023
diaarinumero LSSAVI/3994/2022
A kanteli läheisensä hoidossa tapahtuneesta lääkitysvirheestä ja asianmukaisessa hoidossa tapahtuneesta viiveestä. Kotihoito oli jakanut B:lle väärän henkilön voimakkaat lääkkeet. Päivystävä lääkäri C ei ollut määrännyt potilasta sairaalahoitoon vaan ohjeistanut kotiseurantaan. Seuraavalla kotikäynnillä kahden tunnin kuluttua B oli löytynyt tajuttomana ja oksentaneena. Potilas joutui tapahtuman seurauksena tehohoitoon. Asiassa oli kyse valitun hoitolinjan asianmukaisuudesta.
B oli kotihoidon turvin yksin asuva monisairas ja iäkäs henkilö. Kotihoito oli jakanut B:lle vahingossa toisen henkilön lääkkeet, joiden joukossa oli voimakkaita keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Virheen huomattuaan hoitaja oli konsultoinut päivystävää lääkäriä C, joka oli ohjeistanut vastauksessaan kotiseurantalinjaan. Lääkäri C oli ohjeistanut kotihoitoa tarkastamaan B:n voinnin uudestaan parin tunnin kuluessa ja ottamaan tarvittaessa uudestaan yhteyttä lääkäriin. B oli jätetty kotiseurantaan intoksikaation havaitsemisen jälkeen ja hoitajan palatessa tarkistamaan B:n vointia hänet oli löydetty tajuttomana ja oksentaneena. Tämän jälkeen B oli kuljetettu ambulanssilla jatkohoitoon sairaalaan. Sairaalassa B oli joutunut teho-osastolle seurantaan ja saanut mm. aspiraatiokeuhkokuumeen. Lääkäri C:n myöhemmin antamat selvitykset olivat osin ristiriitaisia. Selvitysten mukaan hoitolinjan valintaan oli vaikuttanut B:n taustalla ollut DNR-päätös ja vakava muistisairaus tai väärä mielikuva kotihoidon sisällöstä.
Tässä päätöslyhennelmässä käsitellään ainoastaan lääkärin toimintaa. Aluehallintovirasto antoi lääkärille C huomautuksen lääketieteellisesti hyvän hoidon laiminlyönnistä tapaturmaisen intoksikaation hoitolinjaa valittaessa. Hoitolinjauksessa ei ollut myöskään otettu riittävällä tavalla huomioon kotiseurannan toteutettavuutta yksinasuvan, monisairaan ja huomattavasti alentuneen toimintakyvyn omaavan potilaan osalta. Potilaan oikeus laadultaan hyvään hoitoon ei ollut toteutunut. Aluehallintovirasto piti laiminlyöntiä vakavana.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, ettei potilaan DNR-päätöksellä ole ollut merkitystä hoidon tarvetta arvioitaessa. Edelleen aluehallintovirasto totesi, ettei vakavakaan muistisairaus saa estää tapaturmaisen intoksikaation asianmukaista lääketieteellistä hoitoa. Aluehallintovirasto ei pitänyt kotihoidon toteuttamaa harvaa seurantaa riittävänä ja painotti, että lääkäri päättää potilaan hoidosta.
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 §:n perusteella potilaalla on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon.
Perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden välttämättömään huolenpitoon sekä riittävät terveyspalvelut sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään (19 §:n 1 & 3 mom.).
Välttämättömään huolenpitoon kuuluu jokaisen oikeus kiireelliseen sairaanhoitoon (ks. HE 309/1993 vp, s.2). Terveydenhuollon lainsäädännössä potilaan oikeus hoitoon määräytyy hänen terveydentilansa edellyttämän yksilöllisen hoidon tarpeen perusteella. Potilaalla on oikeus hänen terveydentilansa edellyttämään sekä kiireelliseen että kiireettömään terveyden- ja sairaanhoitoon. Kiireellinen hoito on terveydenhuoltolain 50 §:n mukaan äkillisen sairastumisen, vamman, pitkäaikaissairauden vaikeutumisen tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista.
Aluehallintovirasto katsoi, että päivystävä lääkäri oli laiminlyönyt potilaan asianmukaisen kiireellisen hoidon jättämällä hänet kotiseurantaan intoksikaation havaitsemisen jälkeen. Lääkäri oli siten aiheuttanut asianmukaisen hoidon viivästymisen. DNR-päätös ja muistisairaus eivät olisi saaneet vaikuttaa potilaan tarvitsemaan kiireellisen sairaanhoitoon. Lääkärin olisi myös pitänyt ottaa hoitolinjausta valitessaan paremmin huomioon kotiseurannan toteutumiseen liittyvät seikat yksinasuvan ja monisairaan potilaan kohdalla.
Aluehallintovirasto myös totesi, että ammattihenkilölain 22 § mukaan lääkäri päättää potilaan hoidosta ja lääkärin ei ole mahdollista vastuuttaa hoitajalle arviota potilaan kotiseurannan asianmukaisuudesta. Potilaan oikeus potilaslain 3 § 2 momentin mukaiseen hyvään hoitoon ei ollut toteutunut, kun lääkäri päätti hoitolinjaksi kotiseurannan.
Keskeiset lait ja suositukset
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 8.4.2022
diaarinumero LSSAVI/1752/2021
Potilas A kanteli ADHD/ADD-tutkimuksiin liittyvästä hoitoon pääsystä, hoidon ja tutkimusten saatavuudesta ja kestosta. A:n kohdalla tarve ADHD/ADD-oireiden kartoittamiseen oli todettu terveydenhuollon yksikössä helmikuussa 2019. A oli päässyt psykologin tutkimuksiin vasta marraskuussa 2020 eli yli 1,5 vuoden päästä siitä, kun tarve ADHD/ADD-oireiden kartoittamiseen oli todettu.
A oli pohtinut hänellä mahdollisesti olevaa ADHD-diagnoosia ensimmäisen kerran psykiatrisen sairaanhoitajan sekä lääkärin vastaanotoilla tammikuussa 2019. Helmikuussa 2019 terveydenhuollon yksikössä tehdyn suunnitelman mukaan A:n ADHD/ADD-oireita oli tarkoitus kartoittaa sairaanhoitajan vastaanotolla jatkotutkimusten tarpeen arvioimiseksi ja suunnittelemiseksi. Vastaanottokäynti ei toteutunut, sillä A:ta ei koskaan kutsuttu vastaanotolle. A:n diagnostisen arviointiprosessin eteneminen ADHD/ADD-oireiden osalta keskeytyi. Vuotta myöhemmin helmikuussa 2020 A täytti ADHD/ADD-testin, jonka vastauksia oli tarkoitus käsitellä terveydenhuollon moniammatillisessa työryhmässä. A:n diagnostisen arviointiprosessin eteneminen keskeytyi uudelleen keväällä 2020, koska tehty suunnitelma asian käsittelemisestä työryhmässä oli jäänyt toteutumatta ja/tai kirjaamatta.
Aluehallintovirasto antoi organisaatiolle X huomautuksen, koska se oli laiminlyönyt terveydenhuoltolain mukaisen velvoitteen järjestää hoidon tarpeen arvioinnissa tarpeelliseksi katsotut ADHD/ADD-tutkimukset kolmessa kuukaudessa siitä, kun tarve ADHD/ADD-oireiden kartoittamiseen on todettu. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti organisaation X huomiota potilasasiakirjamerkintöjen laatimiseen lain edellyttämällä tavalla.
Aluehallintovirasto totesi lisäksi, että jos organisaatio X ei voinut itse antaa sairaanhoitoa enimmäisajan puitteissa, on sen terveydenhuoltolain mukaisesti järjestettävä hoito hankkimalla se muilta palveluntuottajilta.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että A oli potilasasiakirjamerkintöjen mukaan toistuvasti tammikuusta 2019 alkaen vastaanotoilla pohtinut ADHD:n mahdollisuutta. Selvitysten mukaan A:n ADHD/ADD-tutkimuksille ei olisi nähty selkeää tarvetta kuin vasta vuoden 2020 syksyllä. Potilasasiakirjoissa ei kuitenkaan ollut merkintöjä, että kantelijan ADHD/ADD-oireiden kartoittamista ei olisi nähty tarpeelliseksi tai ajankohtaiseksi vuosina 2019–2020. Sen sijaan potilasasiakirjojen perusteella jo helmikuussa 2019 moniammatillisessa työryhmässä nähtiin tarpeelliseksi kartoittaa kantelijan ADHD/ADD-oireita tarkemmin ennen lopullista päätöstä psykologin jatkotutkimusten tarpeellisuudesta. Asiakirjojen perusteella ei myöskään ollut selvitettävissä, miksi sairaanhoitajan vastaanottokäynti ADHD/ADD-oireiden kartoittamiseksi ei ollut toteutunut suunnitelman mukaisesti. Aluehallintoviraston pyynnöstä huolimatta tähän asiaan ei annettu tarkempaa selvitystä. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kantelijan kohdalla tehdyistä suunnitelmista poikkeamisilla oli siten merkitystä kantelijan ADHD/ADD:n diagnostisen prosessin etenemiseen sekä vuonna 2019 että vuonna 2020.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että puutteelliset potilasasiakirjamerkinnät vaikeuttivat asian arviointia valvovassa viranomaisessa. Asiassa jäi puutteellisten potilasasiakirjamerkintöjen vuoksi epäselväksi, milloin ja millä perusteilla kantelijan psykologin tutkimuksiin ohjaamisesta on päätetty ja milloin hänet on asetettu psykologin tutkimusjonoon. Epäselväksi myös jäi, miksi moniammatillisessa työryhmässä helmikuussa 2019 päätetty sairaanhoitajan vastaanottokäynti ADHD/ADD-oireiden kartoittamiseksi ei toteutunut suunnitellusti ja miksi asiaa ei käsitelty suunnitelman mukaisesti moniammatillisessa työryhmässä vuonna 2020, esimerkiksi, unohtuiko asia viedä asiakastyöryhmään vai jäivätkö siellä tehdyt päätelmät/suunnitelmat kirjaamatta. Aluehallintovirasto kiinnitti organisaation X huomiota potilasasiakirjamerkintöjen laatimiseen lain edellyttämällä tavalla.
Aluehallintovirasto totesi, että Suomessa vallitsi valmiuslain 3 §:ssä säädetyt poikkeusolot 16.3.–16.6.2020 välisenä aikana, jolloin kunnilla on ollut valmiuslain 88 §:n 1 kohdassa säädetyn mukaisesti oikeus poiketa terveydenhuoltolaissa säädettyjen määräaikojen noudattamisesta kiireettömän hoidon järjestämisessä. Aluehallintovirasto totesi, että poikkeusolojen ja valmiuslaissa säädetyistä määräajoista poikkeamisen päättymisen jälkeenkin on mennyt noin viisi kuukautta, ennen kuin A pääsi tarpeelliseksi arvioituihin psykologisiin tutkimuksiin.
Keskeiset lait ja suositukset
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 4.11.2022
diaarinumero ESAVI/36568/06.03.00/2020
Erikoislääkärin vastaanotolla kävi ilmi, että kantelijalla oli poikkeavan korkea syöpään viittaava arvo. Erikoislääkäri yritti saman päivän aikana ottaa yhteyttä kyseisen syövän erikoisalan lääkäriin, mutta ei saanut häneen yhteyttä. Kantelija kävi noin yhdeksän kuukauden kuluttua terveyskeskuslääkärin vastaanotolla, jolloin syöpään viittaava arvo oli edelleen noussut. Kantelijasta laadittiin kiireellinen lähete erikoissairaanhoitoon, ja tästä noin 1,5 kuukauden kuluttua hänellä todettiin tutkimusten perusteella etäpesäkkeitä tehnyt syöpä.
Päätöksessään aluehallintovirasto antoi erikoislääkärille huomautuksen potilaan jatkohoitoon ohjaamisen laiminlyönnistä.
Aluehallintovirasto totesi, että kantelijan syövän diagnosointi ja hoidon aloitus viivästyivät erittäin todennäköisesti, kun kohonnutta arvoa ei tutkittu tarkemmin heti sen tultua ilmi laboratoriotutkimuksista. Lääkäri pyrki informoimaan toista erikoisalaa potilaan kohonneesta arvosta, mutta hän ei huolehtinut jatkotutkimusten toteutumisesta, kun hän ei tavoittanut erikoislääkäriä saman päivän aikana. Aluehallintovirasto totesi, että potilaalla on oikeus asianmukaisiin tutkimuksiin ja hoitoon. Lääkärin on varmistuttava siitä, että poikkeavista tutkimustuloksista konsultoidaan tarvittaessa erikoislääkäreitä ja jatkotutkimusten tarpeesta välittyy tieto oikealle taholle.
Lisätietoa:
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 3.11.2022
diaarinumero ISAVI/1965/2021
Potilas A oli hakeutunut silmätutkimuksiin lääkäri Y:n vastaanotolle päästäkseen eroon silmälaseista. Tutkimuksissa ei todettu estettä linssinvaihtoleikkaukselle, mutta potilaalle jäi selvittämättä riittävästi toimenpiteen hyödyt ja riskit sekä hoidon mahdollinen lopputulos. Esitutkimuksen mittaustuloksia jäi myös arkistoimatta organisaatiossa X. Lääkäri Y kirjasi toimenpiteen kulun puutteellisesti ja jätti kirjaamatta toimenpiteen aikana tulleet komplikaatiot. Myös komplikaatioiden jälkihoito laiminlyötiin, ja siinä oli viivettä.
Lääkärin olisi tullut kertoa potilaalle riittävästi leikkaustoimenpiteen hyödyistä, riskeistä ja lopputuloksista, etenkin kun leikkaukseen ei ollut lääketieteellistä tarvetta. Lisäksi leikkaustoimenpiteen kulku ja erityisesti leikkauksessa ilmenneet komplikaatiot olisi tullut kirjata asianmukaisesti potilasasiakirjoihin. Potilaan leikkauksen jälkihoidosta olisi pitänyt huolehtia yksilöllisen tarpeen mukaan, ja myös leikkauksen aikaiset komplikaatiot olisi kuulunut huomioida. Lisäksi tutkimustulokset olisi pitänyt arkistoida ja säilyttää potilasasiakirja-asetuksen mukaisesti.
Aluehallintovirasto antoi päätöksessään lääkäri Y:lle vastaisen toiminnan varalle vakavan huomautuksen riittämättömän etukäteisinformaation antamisesta toimenpiteestä ja hoidosta, potilastietojen puutteellisesta kirjaamisesta sekä leikkauksessa tulleen komplikaation jälkihoidon laiminlyönnistä.
Aluehallintovirasto jatkaa lääkäri Y:n ammatinharjoittamisen valvontaa ja tarvittaessa puuttuu siihen toimivaltansa puitteissa tai tarvittaessa saattaa asian Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran käsiteltäväksi, jos lääkäri ei korjaa toimintaansa asianmukaiseksi.
Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti organisaatio X:n vastaava johtaja Z:n huomiota potilasasiakirjojen asianmukaiseen käsittelyyn ja säilytykseen potilaslain ja potilasasiakirja-asetuksen mukaisesti.
Potilaalle A tehdyssä linssinvaihtoleikkauksessa ei ollut kyseessä välttämätön toimenpide, ja sille ei ollut lääketieteellistä indikaatiota. Koska siihen sisältyi riski huonontuvasta näöstä, potilaalle A olisi tullut selkeästi tuoda esille komplikaation mahdollisuus ja kertoa, että jossain tapauksessa lopputulos voisi olla huonompi kuin tilanne ennen leikkausta. Tämä olisi pitänyt kirjata selkeästi samoin kuin tieto siitä, että potilas A halusi leikkaukseen tiedossaan olevista riskeistä huolimatta.
Aluehallintovirasto toteaa, että leikkausta suunniteltaessa tulee lääkärin antaa potilaslain 5 §:n 1 momentin mukaan potilaalle selvitys tämän terveydentilasta, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä hoitamisesta päätettäessä. Pykälän 2 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että potilas ymmärtää sen sisällön riittävästi. Aluehallintovirasto toteaa, että potilaan A tapauksessa toimenpiteen riski-hyötysuhteen arvio olisi ollut syytä tehdä erittäin perusteellista harkintaa noudattaen ja yhteisymmärryksessä potilaan kanssa huomioiden leikkauksen ei-lääketieteellinen indikaatio. Potilaan A näöntarkkuus ennen toimenpidettä oli normaali kaukoetäisyydelle ilman laseja, ja hänellä oli käytössään ainoastaan lukulasit. Aluehallintovirasto katsoo, että potilaan A lähtötilanne ennen toimenpidettä olisi ollut perusteltua huomioida kriittisemmin arvioitaessa toimenpiteeseen liittyvät riskit ja hyöty.
Aluehallintovirasto toteaa, että toimenpiteen aikaiset tapahtumat kirjattiin niukasti ja puutteellisesti huomioiden leikkauksen aikana ilmenneet haasteet ja aiheutuneet komplikaatiot. Lisäksi komplikaatioiden jälkihoito ja seuranta laiminlyötiin.
Digitaalisten tutkimuslaitteiden tiedot olisi tullut varmuuskopioida säännöllisesti ja vähintäänkin ennen laitteen tietojen tyhjentämistä, joten organisaatio X:n tutkimustulosten arkistoiminen ja säilyttäminen ei ollut potilasasiakirjoista annettujen säädösten mukaista.
Keskeiset lait ja suositukset
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 8.4.2022
diaarinumerot LSSAVI/16441/2020 ja LSSAVI/2657/2021
Tytär kanteli lääkäri Y:n toiminnasta äitinsä (potilas A) hoidossa. Lääkäri Y oli sairaanhoitajalta saamansa reseptin uudistamispyynnön perusteella määrännyt potilas A:lle bentsodiatsepiineihin kuuluvaa lääkettä varmistumatta siitä, oliko lääkemääräyksen/reseptipyynnön kohteena oikea potilas ja tarkistamatta potilastietojärjestelmästä, oliko potilas A:lla kyseistä lääkettä käytössään. Potilas A:lla ei ollut kyseistä lääkettä käytössään. Lääkäri Y oli määrännyt yksittäisellä lääkemääräyksellä suuren annoksen (200 kappaletta) bentsodiatsepiini-lääkevalmistetta. Asia oli selvinnyt ja resepti mitätöity viiden kuukauden kuluttua reseptin määräämisestä omaisen siitä huomauttaessa. Potilas A ei ollut ehtinyt saamaan kyseistä lääkettä.
Lääkäri Y ei ollut kirjannut potilasasiakirjoihin lääkkeen uusimista pyytäneen sairaanhoitajan nimeä, esitetyn pyynnön sisältöä ja perusteita, tietoja lääkkeen aiemmasta käytöstä eikä lääkkeen käyttötarkoitusta. Lääkäri Y ei ollut myöskään seurannut lääkettä määrätessään potilaan lääkkeen todellista käyttöä lääkeriippuvuuden kehittymisen ehkäisemiseksi.
Tapauksen yhteydessä selvisi, että lääkäri Y ei ollut aiemminkaan säännönmukaisesti itse varmistanut reseptin uusimispyyntöjen kohdalla, että lääke on varmasti potilaalla käytössä, vaan luottanut uusimispyyntöjen oikeellisuuteen. Näin ollen kyseessä on ollut yksittäisen tilanteen sijaan lääkäri Y:n tavasta toimia lääkkeen määräämistilanteissa.
Aluehallintovirasto antoi lääkäri Y:lle huomautuksen siitä, että hän oli bentsodiatsepiini-reseptiä laatiessaan laiminlyönyt useita lääkemääräyksen laatimiseen sisältyviä velvoitteita sekä ammattihenkilölain 15 §:ssä säädettyjä terveydenhuollon ammattihenkilön ammattieettisiä velvollisuuksia. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti lääkäri Y:n huomiota asianmukaisten potilasasiakirjamerkintöjen laatimiseen, koska lääkemääräyksestä laaditut potilasasiakirjamerkinnät olivat osittain puutteelliset.
Aluehallintovirasto viittasi päätöksessään muun muassa lääkemääräämisasetukseen. Lääkemääräyksen laatimisen yhteydessä tulee varmistaa potilaan lääkityksen tarve. Väärinkäyttöön soveltuvan lääkkeen määräämisen yhteydessä lääkkeen määrääjäntäytyy mahdollisuuksien mukaan seurata lääkkeen todellista käyttöä lääkeriippuvuuden kehittymisen ehkäisemiseksi. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että bentsodiatsepiini-lääkevalmisteen määräämisessä on noudatettava erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta lääkevalmisteeseen liittyvän riippuvuus- ja väärinkäyttöriskin takia. Vanhukset ovat bentsodiatsepiinien haittavaikutuksille erityisen alttiita.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että ennen lääkemääräyksen laatimista potilaan tosiasiallista lääkityksen tarvetta ei ollut varmistettu luotettavalla tavalla. Myöskään lääkkeen todellista käyttötarkoitusta ei ollut selvitetty eikä väärinkäyttöön soveltuvan lääkkeen määräämisessä ollut noudatettu erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että potilaan lääkityksen tarpeesta varmistuminen on keskeistä lääkitysturvallisuuden ja asianmukaisen hoidon varmistamisessa.
Aluehallintovirasto totesi, että lääkäri Y:n toiminta ei täyttänyt ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:ssä säädettyjä terveydenhuollon ammattihenkilön ammattieettisiä velvollisuuksia. Lääkäri Y:n toiminta ei täyttänyt myöskään sitä, mitä sosiaali- ja terveysministeriön lääkkeen määräämisestä annetun asetuksen 10 §:ssä ja 11 §:ssä säädetään väärinkäyttöön soveltuvan lääkkeen määräämisestä sekä siinä noudatettavasta erityisestä huolellisuudesta ja varovaisuudesta.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 4.3.2022
diaarinumero LSSAVI/11657/2021
Kantelija oli pyytänyt saada käyttöönsä edesmennyttä lastaan koskevat potilasasiakirjat sairaanhoitopiiri X:ltä mahdollisen hoitovirheen arviointia varten. Hakemus oli hylätty. Kantelijan mukaan hän ei ollut saanut perusteltua syytä hylkäämiselle eikä kielteistä päätöstä, josta hänellä olisi ollut mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen. Aluehallintovirasto arvioi asiassa sitä, oliko sairaanhoitopiiri menetellyt asiakirjapyynnön käsittelemisessä asianmukaisesti. Huomioitavaksi tuli myös se, ettei sairaanhoitopiiri vastannut aluehallintoviraston lisäselvityspyyntöön määräajassa, vaan toimitti vastauksen lähes neljä kuukautta myöhässä.
Kantelijan hakemus kuolleen henkilön tietojen luovuttamisesta oli hylätty. Myöhemmin osastonylilääkäri oli antanut kieltäytymistodistuksen tiedon antamisen epäämisestä ja päättänyt, ettei tietojen pyytäjälle luovuteta kyseisiä potilasrekisteriin talletettuja tietoja. Kieltäytyminen koski vain osaa potilasrekisterin tiedoista. Kieltäytymistodistuksen liitteenä oli muutoksenhakuohjaus, jossa olivat ohjeet kirjallisen oikaisuvaatimuksen tekemisestä kyseisen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitukselle sekä valitusosoitus hallinto-oikeuteen. Sairaanhoitopiirin mukaan kieltäytyminen koski tietojen luovuttamisen tapaa, ei tietojen antamista tai luovuttamista sinänsä. Kyse oli ollut suuren, asiantuntemusta vaativan tietosisällön luovuttamisesta kirjallisina kopioina tai tulosteina, mikä ei tässä tapauksessa sairaanhoitopiirin näkemyksen mukaan ollut perusteltua. Kantelijalle oli varattu mahdollisuus päästä tutustumaan teho-osaston tietojärjestelmän tuottamaan tietoon, mutta varsinaista kirjallista päätöstä ei ollut laadittu. Epäselväksi asiassa jäi, missä vaiheessa ja millä tavalla tästä kerrottiin kantelijalle.
Kantelija oli tehnyt kieltäytymistodistuksen liitteenä olleen muutoksenhakuohjauksen mukaisesti oikaisuvaatimuksen sairaanhoitopiirille. Sairaanhoitopiirin näkemyksen mukaan oikaisuvaatimuksen käsittely sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallituksessa ei kuitenkaan tässä tapauksessa ollut tarpeen, koska tiedon antamisesta ei ollut kieltäydytty, vaan ongelmana oli ollut tiedon luovuttamisen tapa.
Aluehallintovirasto antoi sairaanhoitopiiri X:lle huomautuksen erikoissairaanhoitolain 58 §:n noudattamatta jättämisestä, koska se ei useista aluehallintoviraston kiirehtimispyynnöistä huolimatta toimittanut lisäselvitystä aluehallintovirastolle määräajassa.
Aluehallintovirasto kiinnitti sairaanhoitopiiri X:n huomiota tämän velvollisuuteen noudattaa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain menettelysäännöksiä potilasasiakirjoja koskevien tietopyyntöjen käsittelyssä.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, ettei sillä ole toimivaltaa arvioida, tulisiko kantelussa mainitut asiakirjat luovuttaa kantelijalle vai ei. Arvio asiakirjojen luovuttamisesta on tehtävä säännönmukaisin muutoksenhakukeinoin hallinto-oikeudessa. Aluehallintoviraston valvonta rajoittuu menettelysäännösten noudattamiseen ja sitä koskevaan arvioimiseen.
Ratkaisussa todettiin, että tiedon pyytäjällä on oikeus saada julkisuuslain mukaiseen asiakirjapyyntöön hallintolain 43 §:ssä säädetyllä tavalla kirjallinen hallintopäätös, joka on perusteltava hallintolain 45 §:ssä säädetyllä tavalla, ja päätökseen on oltava mahdollisuus hakea muutosta perustuslain 21 §:ssä säädetyn nojalla. Kirjallinen päätös on edellytys sille, että päätökseen on mahdollista hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen.
Sairaanhoitopiiri X oli antamansa kieltäytymistodistuksen liitteenä olevassa muutoksenhakuohjauksessa ohjeistanut kantelijaa tekemään ensin oikaisuvaatimuksen kyseisen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitukselle. Aluehallintovirasto totesi, että julkisuuslain 14 §:n nojalla tehtyyn päätökseen asiakirjan antamisesta eivät sovellu oikaisuvaatimusmenettely ja sitä koskevat hallintolain säännökset. Sen sijaan julkisuuslain mukaiseen asiakirjapyyntöön on annettava valituskelpoinen päätös, jonka sisällöllinen oikeellisuus voidaan saattaa hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Aluehallintovirasto katsoi, että sairaanhoitopiiri ei ollut noudattanut asiakirjapyynnön käsittelyssä kaikilta osin julkisuuslain 14 §:ssä säädettyä menettelyä.
Aluehallintovirasto oli pyytänyt sairaanhoitopiiriltä lisäselvitystä kantelijan aluehallintovirastolle toimittaman täydennyksen johdosta, mutta lisäselvitys ei ollut saapunut annettuun määräaikaan mennessä. Sairaanhoitopiiri ei ollut toimittanut pyydettyä lisäselvitystä vielä kahden kiirehtimispyynnönkään jälkeen. Lisäksi aluehallintovirasto oli lähettänyt sairaanhoitopiirin selityspyynnön, mutta selitystäkään ei ollut toimitettu annetussa määräajassa. Molemmat toimitettiin lopulta aluehallintovirastolle, lisäselvitys lähes neljä kuukautta määräpäivän jälkeen. Aluehallintoviraston mukaan lisäselvityksen saapumisen myöhästyminen viivästytti asian käsittelemistä. Lisäselvitys oli ollut merkittävä kantelijan esiin tuomien seikkojen arvioimisessa. Aluehallintovirasto totesi, että sairaanhoitopiiri on erikoissairaanhoitolain 58 §:n nojalla velvollinen antamaan sille tietoja ja selvityksiä kyseisen lain ja terveydenhuoltolain mukaisesta toiminnastaan, jos tämä on tarpeen aluehallintoviraston tehtävien asianmukaiseksi hoitamiseksi.
Keskeiset lait ja suositukset
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 22.2.2022
diaarinumero ISAVI/9554/2021
Tytär kanteli isälle tehdystä DNR- eli elvyttämättäjättämispäätöksestä hoitokodissa. Päätös oli tehty pian sen jälkeen, kun asiakas muutti hoitokotiin ja ilman, että lääkäri oli tavannut asiakkaan ja arvioinut asiakkaan kliinistä tilaa. Tieto asiakkaan voinnista ja toimintakyvystä välittyi hoitokodin hoitajan kautta puhelimitse lääkärille, eikä asiakirjoissa ollut kirjausta, mitä tietoa asiakkaasta ja hänen toimintakyvystään oli välitetty. Asiakkaan mielipidettä asiaan ei ollut selvitetty. Myös toimintakäytännöt ja vastuut hoitokodin asiakkaan DNR-prosessissa ovat olleet osin epäselvät hoitohenkilöstön ja lääkärin välillä.
Aluehallintovirasto huomautti päätöksessään lääkäri Y:tä vastaisen toiminnan varalta todeten, että ennen DNR-päätöksen tekoa edellytetään potilaan/asiakkaan kliinisen tilanteen yksilöllistä arviointia, keskustelua potilaan tai tämän laillisen edustajan kanssa sekä näiden seikkojen ja päätösten perustelujen kirjaamista potilasasiakirjoihin.
Aluehallintovirasto huomautti organisaatio X:ää vastaisen toiminnan varalta siitä, että sen on huomioitava lääkäreiden koulutuksessa ja perehdytyksessä DNR-päätösten asianmukainen prosessi ja laaditut ohjeet sekä siitä, että ennen merkittäviä hoitopäätöksiä asiakkaille ja heidän omaisilleen on turvattava tarvittaessa hoitoneuvottelu ja ainakin asiakkaan tilan yksilöllinen arviointi.
Aluehallintovirasto huomautti hoitokodin vastuuhenkilö Z:a vastaisen toiminnan varalta siitä, että hoitokodin henkilöstö on perehdytettävä organisaatiossa laadittuihin ohjeistuksiin ja annettuja ohjeistuksia on noudatettava. Lisäksi aluehallintovirasto ohjasi vastuuhenkilöä huolehtimaan siitä, että koko henkilöstä huolehtii kirjausten asianmukaisuudesta.
Edellä mainittujen lisäksi aluehallintovirasto aloitti yksikön erillisen valvonnan yksikön lääkäripalveluiden asianmukaisuudesta.
DNR-päätös on sellainen potilaslaissa määritetty tärkeä hoitopäätös, josta on keskusteltava, tarvittaessa useita kertoja, potilaan itsensä kanssa, tai jos hän ei pysty päättämään hoidostaan itse, hänen lähiomaisiensa tai muiden läheisten kanssa. Jos potilaan itsensä kanssa ei voida keskustella asiasta, on muiden kanssa käytävissä keskusteluissa pyrittävä selvittämään erityisesti se, miten potilas itse olisi toivonut itseään hoidettavan. Päätöksestä on tehtävä potilasasiakirjoihin merkintä, josta on käytävä ilmi päätöksen tekijä(t), päätöksen lääketieteelliset perusteet, potilaan tai omaisen kanssa asiasta käyty keskustelu ja potilaan tai omaisen kannanotto päätökseen.
Aluehallintovirasto katsoo, että asiakkaan siirtyessä tehostetun palveluasumisen asiakkaaksi, on lääkärin asianmukaista tutkia ja arvioida asiakkaan kliininen tila hoitosuunnitelman ja mahdollisten hoitolinjausten pohjaksi. Myös kyseisessä tapauksessa tämä olisi tarkoittanut esitietoihin tutustumisen lisäksi potilaan kliinistä tutkimista ennen DNR-päätöstä. Lisäksi aluehallintovirasto katsoo, että päätösten perusteet tulee kirjata riittävällä tarkkuudella potilasasiakirjoihin.
Nyt arvioidussa asiassa jää epäselväksi asiakkaan oma näkemys DNR-päätökseen ja sen merkitykseen. Aluehallintovirasto katsoo, että asiakirjoihin olisi tullut kirjata asiakkaan mielipide tai vaihtoehtoisesti se, että asiakas ei sairautensa vuoksi pysty ottamaan päätökseen kantaa. Asiakirjoista ilmeni, että lähtökohtaisesti omaiset olivat vastustaneet DNR-päätöstä.
Asiakirjoista ei myöskään selvinnyt, mitä tietoa asukkaan voinnista ja toimintakyvystä hoitokodin hoitaja välitti lääkärille ennen kuin lääkäri teki asiakkaan puolison kanssa käydyn keskustelun pohjalta asiakkaan DNR-päätöksen.
Saadun selvityksen mukaan asiakkaiden asioita hoitokodissa hoidetaan pääosin etänä. Tässä tapauksessa se toteutui hoitajan ja lääkärin välisenä puhelinkeskusteluna. Aluehallintovirasto katsoo myös, että puhelimessa käytävää sairaanhoitajan ja lääkärin keskustelua ei voi rinnastaa etäkontaktiin, mikä organisaation on tärkeä huomioida vastaisessa toiminnassaan.
Lisäksi aluehallintovirasto aloitti erillisen valvonnan yksikön lääkäripalveluiden asianmukaisuudesta.
Keskeiset lait ja suositukset
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 19.10.2021
diaarinumero LSSAVI/12907/2020
Kaupungin ylilääkäri antoi vastauksen potilaan muistutukseen, joka koski ylilääkärin omaa toimintaa. Lisäksi ylilääkärin antamasta muistutusvastauksesta puuttui muutoksenhakukielto, vaikka potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain pykälän 15 mukaan muistutusvastaukseen ei voi hakea muutosta.
Aluehallintovirasto kiinnitti ylilääkärin huomiota siihen, että terveydenhuollon ammattihenkilön omaa toimintaa koskevan muistutusasian käsittely on asianmukaista siirtää organisaatiossa esteettömälle henkilölle vastattavaksi. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti huomiota siihen, että annettavaan muistutusvastaukseen täytyy liittää potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 15 §:n mukainen muutoksenhakukielto.
Aluehallintovirasto suositteli, että kaupungin ohjeeseen muistutusten käsittelystä lisätään tieto siitä, että
Muistutuksessa mainittu asia on tutkittava terveydenhuollon toimintayksikössä puolueettomasti. Näin asian selvittämistä voidaan pitää luotettavana, ja potilas tulee aidosti kuulluksi. Esteettömyysvaatimus takaa hyvän hallinnon. Muistutuksen käsittely julkisessa terveydenhuollossa on hallintoasian käsittelyä, eli siihen sovelletaan hallintolain säännöksiä. Hallintolain pykälissä 27 ja 28 on säädetty esteellisyydestä: virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn, jos hän on asianosainen.
Hallintolain pykälän 48 mukaan, jos valittaminen on erityisen säännöksen nojalla kielletty tai päätös ei ole valituskelpoinen, päätökseen on sisällytettävä ilmoitus siitä, minkä säännöksen nojalla valittaminen ei ole mahdollista. Tässä tapauksessa kyse on potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu muistutus. Saman lain pykälässä 15 todetaan, ettei asiaan voi hakea muutosta valittamalla.
Keskeiset lait
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 22.12.2021
diaarinumero LSSAVI/19182/2019
Potilas A kanteli saamastaan ensihoidosta. Ensihoidon ambulanssihenkilökunta ei ollut kuljettanut häntä sairaalan X päivystykseen, vaikka hänen vointinsa oli ollut erittäin huono. A oli lopulta lähtenyt päivystykseen omalla kyydillä. Päivystyksestä A oli siirretty hoitoon teho-osastolle ja hänellä oli todettu keuhkokuume, verenmyrkytys sekä akuutti munuaisvaurio.
A:lla oli ollut neljä päivää kuumetta. Hän oli ollut yleistilaltaan voipunut, hänen sykkeensä oli koholla ja verenpaineensa matala, virtsaneritys oli vähäistä ja hänen hengityksensä oli vaikeutunut. Sama ambulanssiyksikkö oli käynyt A:n luona yhden illan aikana kaksi kertaa. Ensimmäisellä käynnillä ambulanssihenkilökunta oli tehnyt A:lle perusmittauksia ja tilanarvion. Ensihoitajat B ja C olivat tulkinneet tilanteen tavanomaiseksi kuumeiseksi flunssaksi. Ensihoitajat olivat kehottaneet A:ta ottamaan särkylääkettä ja menemään seuraavana päivänä terveyskeskuksen päivystykseen. Toisella käynnillä A:n vointi oli ensihoitajien mukaan ollut ennallaan, ja he olivat ohjanneet A:n hakeutumaan tarvittaessa omalla kyydillä päivystykseen. Molemmilla kerroilla A:n happisaturaatio oli ollut 92 %. Ensihoitajat eivät konsultoineet lääkäriä kummallakaan käyntikerralla, sillä he pitivät A:n yleistilaa hyvänä.
Aluehallintovirasto antoi ensihoitajille B ja C huomautuksen siitä, että he olivat laiminlyöneet velvollisuutensa antaa kiireellisen hoidon tarpeessa olevalle apua. Heidän toimintansa oli vaarantanut potilasturvallisuuden sekä potilaan oikeuden laadultaan hyvään hoitoon.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että ensihoitajat ovat olleet yhdessä vastuussa A:lle tehdyistä tutkimuksista, arvioista sekä johtopäätöksistä ja heidän olisi tullut koulutuksensa ja kokemuksensa puolesta tunnistaa hoidon ja kuljetuksen tarve tai vähintäänkin lääkärin konsultaation tarve. Ensihoitajien olisi tullut konsultoida lääkäriä ja/tai kuljettaa A päivystykseen.
Aluehallintovirasto viittasi päätöksessään Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin Ensihoito-oppaaseen, jonka mukaan hengitysvaikeudesta kärsivältä potilaalta tulee arvioida happisaturaatio ja aloittaa välittömästi sen mittaamisen jälkeen lisähapen anto. Oppaan mukaan, jos potilaan happisaturaation lähtöarvo on poikkeava (alle 96 %), tulisi aloittaa jatkuva seuranta. A:ta tutkittaessa on todettu merkittävimpänä poikkeamana alentunut kapillaariveren happisaturaatio 92 %. Aiemmin keuhkoiltaan terveellä ja yleistilaltaan voipuneella ihmisellä tämä antaa aiheen välittömiin jatkoselvittelyihin. Ensihoitajien olisi pitänyt koulutuksensa ja kokemuksensa puolesta huomioida matala happisaturaatio ja tunnistaa A:n peruselintoimintojen häiriintyminen ja yleisinfektion mahdollisuus sekä hoidon ja kuljetuksen tarve tai vähintäänkin lääkärin konsultaation tarve. Jo ensimmäisellä käynnillä ensihoitajien olisi tullut konsultoida lääkäriä ja/tai kuljettaa potilas A päivystykseen.
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaan lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Ensihoitajilla on aina vastuu pyytää hoito-ohje ensihoitolääkäriltä ennen potilaan kuljettamatta jättämistä, jos potilaalla on todettavissa peruselintoimintojen häiriöitä ja aina vähänkin epäselvissä tilanteissa. Ensihoitajat olivat laiminlyöneet tämän velvollisuutensa. Aluehallintovirasto viittasi Ensihoito-oppaaseen ja totesi, että kuljettamattajättämispäätöksen tekeminen edellyttää, että potilas on tutkittu huolellisesti, peruselintoiminnot on määritetty ja ne ovat normaalit. A:n peruselintoimintojen häiriöön ja yleistulehdukseen viittaavien oireiden ja löydösten huomioiminen sekä varhainen tunnistaminen oli ollut puutteellista samoin kuin hoidon kiireellisyyden arviointi. Aluehallintovirasto totesi, että ensihoidossa on kohonnut riski potilasturvallisuuden vaarantumiselle potilaan kuljettamatta jättämisessä, mikäli ensihoito perustuu puutteellisiin tutkimuksiin ja/tai johtopäätöksiin.
Ensihoitajien B ja C toiminta oli vaarantanut terveydenhuoltolain 8 §:n 1 momentissa säädetyn potilasturvallisuuden ja potilaslain 3 §:n 2 momentissa säädetyn potilaan oikeuden laadultaan hyvään hoitoon, kun B ja C eivät olleet konsultoineet A:n löydöksistä lääkäriä tai kuljettaneet A:ta päivystykseen. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että ensihoitajien tulee jatkossa tunnistaa ja huomioida potilaan peruselintoimintojen häiriöihin ja yleistulehdukseen viittaavat oireet ja löydökset ja huolehtia hoidon kiireellisyyden asianmukaisesta arvioinnista.
Keskeiset lait ja suositukset
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 24.11.2021
diaarinumero LSSAVI/13094/2020
Asian kuvaaminen
Kantelun mukaan potilas pyysi hoitosuhteensa päätyttyä potilasasiakirjamerkinnät nähtäväkseen, mutta psykoterapeutti ei suostunut toimittamaan niitä. Lisäksi psykoterapeutti lähetti potilaalle suojaamattomalla sähköpostiyhteydellä salassa pidettäväksi luokiteltavia, potilasta koskevia henkilökohtaisia tietoja.
Asian ratkaisu
Psykoterapeutin toiminta oli lain edellytysten vastaista potilasasiakirjamerkintöjen tekemisessä ja säilyttämisessä, potilastietojen tarkastuspyyntöön vastaamisessa, potilaan informoinnissa ja salassa pidettävien tietojen välittämisessä. Potilasasiakirjamerkintöjen tekemisen ja säilyttämisen sekä potilastietojen tarkastuspyyntöön vastaamisen osalta lainvastainen toiminta oli ollut systemaattista ja toistunut myös muiden potilaiden kohdalla. Tämän perusteella aluehallintovirasto antoi psykoterapeutille huomautuksen. Huomautus säilyy terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisterissä kymmenen vuotta.
Kyseisen psykoterapeutin kohdalla jäi epäselväksi, tekeekö hän lainkaan lain ja asetuksen mukaisia potilasasiakirjamerkintöjä. Aluehallintovirastolle toimitetut, käsin paperille kirjatut muistiinpanot, eivät täyttäneet potilaslain ja potilasasiakirja-asetuksen edellytyksiä. Potilaslaissa, potilasasiakirja-asetuksessa ja Valviran psykoterapeuteille osoittamissa ohjeissa neuvotaan selkeästi ja yksityiskohtaisesti, kuinka merkinnät tulee tehdä. Psykoterapeutin tekemät merkinnät eivät esimerkiksi sisältäneet lainkaan hoitosuunnitelmaa. Käsin kirjoitettu teksti oli myös paikoin vaikeaselkoista ja kirjauksista oli hankala tehdä johtopäätelmiä potilaan kulloisestakin tilasta. Mikäli potilas pyytäisi merkinnät nähtäväkseen, olisi niitä myös tästä syystä vaikea hyödyntää.
Psykoterapeutti totesi aluehallintovirastolle toimittamassaan selvityksessä hävittävänsä potilasasiakirjamerkinnät hoitosuhteen päätyttyä. Tämä on lain vastainen menettelytapa.
Lisäksi potilaan pyytäessä potilasasiakirjamerkintöjään nähtäväkseen, ei psykoterapeutti toimittanut kirjauksia. Psykoterapeutti myös informoi potilasta asiassa väärin.
Psykoterapeutti menetteli moitittavasti myös siinä, että hän välitti potilasta koskevia, salassa pidettäviksi luokiteltavia tietoja potilaalle sähköpostitse, suojaamattomalla sähköpostiyhteydellä.
Ratkaisun perusteet
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 16 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuudesta laatia ja säilyttää potilasasiakirjat sekä pitää salassa niihin sisältyvät tiedot on voimassa, mitä säädetään potilaslaissa. Potilaslain 12 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee merkitä potilasasiakirjoihin potilaan hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset tiedot. Potilasasiakirja-asetuksen 3 §:n mukaan potilasasiakirjat tulee laatia ja säilyttää sellaisia välineitä ja menetelmiä käyttäen, että asiakirjoihin sisältyvien tietojen eheys ja käytettävyys voidaan turvata tietojen säilytysaikana. Potilasasiakirja-asetuksen 11 §:n mukaan potilaskertomukseen tulisi tehdä merkinnät jokaisesta potilaan palvelutapahtumasta, ja tiedoista tulisi tarpeellisessa laajuudessa käydä ilmi tulosyy, esitiedot, nykytila, havainnot, tutkimustulokset, ongelmat, taudinmääritys tai terveysriski, johtopäätökset, hoidon suunnittelu, toteutus ja seuranta, sairauden kulku sekä loppulausunto.
Valviran psykoterapeuteille tarkoitetuissa ohjeissa (päivitetty 31.10.2018) todetaan, että psykoterapeutin on tehtävä merkintä potilaan jokaisesta psykoterapiakäynnistä viivytyksettä ja ajantasaisesti. Käynniltä poisjäänti tai käynnin peruuttaminen, joko potilaan tai psykoterapeutin aloitteesta, on kirjattava. Hoidon alussa merkintöjen pitää olla perusteellisempia, ja potilaan hoitosuunnitelma pitää kirjata selkeästi. Pidempään jatkuvassa, tihein käynnein tapahtuvassa psykoterapiassa yksittäisiä käyntejä koskevat riittävät merkinnät voivat olla lyhyitä, jos potilaan vointi ja toimintakyky ovat kohtuullisen hyviä, eikä voinnissa tai hoitosuunnitelmassa ole tapahtunut muutoksia, eikä mitään potilasturvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä tai muuta erikoista tule esiin. Tämän tyyppisessäkin hoidossa potilaan vointi ja toimintakyky on kuitenkin kirjattava määrävälein perusteellisemmin. Valviran näkemyksen mukaan perusteellisempi kirjaus on tehtävä mielellään ainakin kahden kuukauden välein, ja pitkässä hoidossa vähintään kuuden kuukauden välein. Myös hoitosuunnitelman toteutumista ja mahdollisia muutostarpeita on arvioitava, vaikka potilaan voinnissa ja hoidossa ei olisikaan tapahtunut oleellisia muutoksia.
Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee säilyttää potilasasiakirjat potilaan hoidon järjestämisen ja toteuttamisen, hoitoon liittyvien mahdollisten korvausvaatimusten ja tieteellisen tutkimuksen edellyttämä aika. Potilasasiakirja-asetuksen mukaan potilaan perustiedot ja keskeiset hoitotiedot sisältävät asiakirjat, hoidon suunnitteluun, toteutukseen, seurantaan ja arviointiin liittyvät merkinnät sekä potilaan hoidosta tehdyt yhteenvedot tulee säilyttää 12 vuotta potilaan kuolemasta tai, jos siitä ei ole tietoa, 120 vuotta potilaan syntymästä.
Kun potilas pyytää potilasasiakirjamerkintöjä nähtäväkseen, tulee ne EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti toimittaa viipymättä ja viimeistään kuukauden kuluessa pyynnöstä. Mikäli merkintöjä ei toimiteta, tulee terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoittaa kuukauden sisällä syy, miksi tietoja ei toimiteta ja tällöin kertoa potilaalle myös mahdollisuudesta tehdä valitus valvontaviranomaiselle ja käyttää muita oikeussuojakeinoja.
Psykoterapian aikana käsitellyt potilasta koskevat tiedot ovat potilaslain 13 §:n mukaan salassa pidettäviä ja tieto potilaan terveydentilasta ja saamasta terveydenhuollon palvelusta on julkisuuslain 24 §:n mukaan salassa pidettävää tietoa. Salassa pidettäviä tietoja ei saa välittää suojaamattomalla sähköpostiyhteydellä.
Keskeiset lait ja asetukset
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 25 kohta
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 15 §:n 2 momentti
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 18 §:n 1 momentti
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992, potilaslaki) 3 §:n 2 momentti
Potilaslain 5 §:n 1 momentti
Potilaslain 12 §:n 1 momentti
Potilaslain 13 §
STM:n potilasasiakirjoista antaman asetuksen (298/2009, potilasasiakirja-asetus) 3 §:n 1 momentti
Potilasasiakirja-asetuksen 7 §:n 1 momentti
Potilasasiakirja-asetuksen 9 §:n 1 momentti
Potilasasiakirja-asetuksen 10 §:n 1 momentti
Potilasasiakirja-asetuksen 11 §
Potilasasiakirja-asetuksen 22 §
Potilasasiakirja-asetuksen 23 §:n 1 momentti
EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (679/2016, GDPR, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta) 12 artiklan 3 kohdan
EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 12 artiklan 4 kohta
EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklan 1 kohta
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 16.11.2021
diaarinumero LSSAVI/4335/2021
Asian kuvaaminen
Kantelun mukaan asiakkaalle tehtiin tehostetun palveluasumisen yksikössä DNR-päätös (elvyttämättäjättämismispäätös) ilman että puolisoa, laillista edunvalvojaa pyydettiin paikalle, kuultiin tai kerrottiin hänelle päätöksestä. DNR-päätös peruttiin myöhemmin. Maininta elvyttämättä jättämisestä jäi edelleen asiakkaan asiakaskirjauksiin. Kantelussa viitattiin siihen, että päätös oli tehty COVID-19:aan perustuen.
Asian ratkaisu
Aluehallintovirasto kiinnitti DNR-päätöksen tehneen lääkärin vakavaa huomiota DNR-päätöksiä koskevan lainsäädännön ja muun ohjeistuksen huomioimiseen hänen vastaisessa toiminnassaan.
Asiakas-/potilastietojen perusteella jäi epäselväksi, oliko DNR-päätökselle riittävät perusteet ja olivatko ne lääketieteelliset. Tätä vahvistaa myös se, että DNR-päätös peruttiin myöhemmin. Asian selvittämisen yhteydessä tuli esille viitteitä siitä, että COVID-19-pandemia on saattanut vaikuttaa asiaan. Lisäksi jäi kyseenalaiseksi, onko asiakas itse ollut kykenevä ottamaan asiaan kantaa.
DNR-päätöksen kohdalla kyse on merkittävästä hoitopäätöksestä, jonka kohdalla edunvalvojana toiminutta puolisoa olisi potilaslain 6 § huomioiden tullut kuulla ennen päätöksen tekemistä. Lääkäri menetteli virheellisesti tehdessään DNR-päätöksen keskustelematta puolison kanssa.
DNR-päätös kirjattiin virheellisesti asiakkaan tietoihin ennen puolison kanssa keskustelemista. Kirjaus jäi asiakkaan tietoihin, vaikka päätös myöhemmin peruttiin. Asiakastiedoissa oli virheellinen kirjaus DNR-päätöksestä usean kuukauden ajan. Tällä olisi voinut olla merkittävät henkeen ja terveyteen vaikuttavat seuraukset.
Ratkaisun perusteet
DNR-päätöksen taustalla tulee aina olla lääketieteelliset perusteet. Lisäksi päätöksen tulee perustua yksilölliseen harkintaan. Lääketieteellinen päätös perustuu potilaan tilanteen yksilölliseen arviointiin eikä esimerkiksi potilaan kuulumiseen johonkin potilasryhmään. Päätöstä ei tule tehdä esimerkiksi COVID-19-pandemian perusteella.
Muistisairas asiakas ei välttämättä kykene ottamaan kantaa hoitoaan koskeviin päätöksiin, jolloin asiakkaan mielipiteen selvittäminen omaisten kautta korostuu. Lääkärin on DNR-päätöstä tehdessään keskusteltava potilaan kanssa tai jos hän ei pysty päättämään hoidostaan itse, läheisten kanssa. Muiden henkilöiden kuin potilaan itsensä kanssa käytävien keskustelujen tarkoituksena on selvittää, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa.
DNR-päätöksen kohdalla kyse on merkittävästä hoitopäätöksestä, jonka kohdalla edunvalvojaa tulee kuulla ennen päätöksen tekemistä.
Keskeiset lait
Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 8.1 §
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 22.1 §
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992, potilaslaki) 6 §
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 4.2.2021
diaarinumero ESAVI/44142/06.03.00/2019
Asian kuvaaminen
Kantelija hakeutui terveyskeskukseen oireidensa vuoksi ja terveyskeskuksen lääkäri laati lähetteen erikoissairaanhoitoon. Kantelijan oireet jatkuivat ja hän oli yhteydessä erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön, kun lähetteen laatimisesta oli kulunut noin 6,5 viikkoa ja häneen ei ollut otettu yhteyttä poliklinikalta.
Asian ratkaisu
Päätöksessään aluehallintovirasto antoi erikoissairaanhoitoa toteuttavalle toimintayksikölle huomautuksen potilaan hoitoa koskevan lähetteen käsittelyn laiminlyönnistä.
Ratkaisun perusteet
Aluehallintovirasto toteaa, että terveydenhuoltolaissa säädetyn mukaisesti hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa lähetteen saapumisesta erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön. Näin ollen lähete on käsiteltävä kolmen viikon kuluessa sen saapumisesta. Kantelijan lähete käsiteltiin noin 7,5 viikon kuluessa, joten käsittelyssä aiheutui viivästystä noin 4,5 viikkoa.
Aluehallintovirasto toteaa, että vaikka kantelija pääsi erikoislääkärin arvioon kolmen kuukauden kuluessa lähetteen saapumisesta erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksiköön, lähetteet on käsiteltävä asianmukaisesti terveydenhuoltolaissa edellytettyjen määräaikojen puitteissa.
Lisätietoa:
• Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 52 §
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 17.8.2021
diaarinumero ESAVI/10059/2020
Potilas A oli saanut heinäkuussa 2019 lähetteen sairaanhoitopiirin X silmätautien klinikalle. Silmätautien klinikalla lähete oli käsitelty asianmukaisessa ajassa ja potilaalle A lähetteen perusteella tarpeelliseksi arvioitu hoito oli päätetty siirtää ostopalveluyrityksen Y toteuttamaksi. Ostopalveluyritys Y vastaanotti elokuussa 2019 potilasta A koskevan maksusitoumuksen, johon hänen hoitonsa tavoitetoteutusajaksi oli määritelty kolme kuukautta. Ostopalveluyrityksen Y toiminnan ruuhkautuminen kuitenkin viivästytti potilaan A hoidon toteuttamista, eikä hän päässyt hoitoon asetetussa tavoiteajassa. Myös keväällä 2020 alkaneen koronapandemian vaikutukset ostopalveluyrityksen Y toimintaan viivästyttivät potilaan A hoidon toteuttamista.
Potilaan A hoito toteutui lopulta heinäkuussa 2020, eli lähes yhdeksän kuukautta asetettua tavoiteaikaa myöhemmin ja yli vuoden kuluttua siitä, kun potilaan A hoidon tarve oli todettu sairaanhoitopiirin X silmätautien klinikalla.
Aluehallintovirasto antoi sairaanhoitopiirin X silmätautien klinikalle huomautuksen siitä, ettei se varmistanut potilaan A hoidon toteutuvan kohtuullisessa ja terveydenhuoltolain mukaisessa hoitoon pääsyn määräajassa.
Potilaalla on oikeus hänen terveydentilansa edellyttämään ja laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon.
Kunta tai kuntayhtymä voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävänsä oman tuotannon lisäksi muun muassa hankkimalla palveluita yksityiseltä palveluntuottajalta. Hankkiessaan palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta kunnan tai kuntayhtymän on varmistuttava siitä, että hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toimijalta.
Kunta tai kuntayhtymä on velvollinen järjestämään potilaan hoidon terveydenhuoltolain mukaisissa hoitoon pääsyn määräajoissa. Hoitoon pääsyn määräaikojen mukaan hoidon tarpeen arviointi on erikoissairaanhoidossa aloitettava kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut kuntayhtymän sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön. Hoidon tarpeen arvioinnin perusteella tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä ja aloitettava hoidon kiireellisyys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa. Hoito on järjestettävä ja aloitettava kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on todettu.
Ratkaisussaan aluehallintovirasto totesi, että sairaanhoitopiirin kuntayhtymä voi järjestää sen järjestämisvastuulle kuuluvat erikoissairaanhoidon palvelut muun muassa hankkimalla niitä yksityisiltä palveluntuottajilta. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä kuitenkin vastaa myös toiselta palveluntuottajalta hankkimiensa palvelujen toteutumisesta. Palvelujen hankkiminen ostopalveluna ei siis siirrä sairaanhoitopiirin kuntayhtymän järjestämisvastuuta toiselle palveluntuottajalle. Hankittujen palvelujen kohdalla sairaanhoitopiirin kuntayhtymä vastaa siten muun muassa siitä, että toiselta palveluntuottajalta hankittu hoito toteutuu potilaan tarpeeseen nähden kohtuullisessa ajassa. Hoito on toteutettava kuitenkin viimeistään terveydenhuoltolaissa säädettyjen hoitoon pääsyä koskevien enimmäismääräaikojen puitteissa.
Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän täytyy seurata potilaan hoidon toteutumista, jotta sen järjestämisvastuu toteutuu. Jos ostopalveluyritys ei pysty toteuttamaan potilaan hoitoa kohtuullisessa ja viimeistään terveydenhuoltolain mukaisessa määräajassa, on sairaanhoitopiirin kuntayhtymän järjestettävä potilaan hoito muulla tavalla ja näin huolehtia siitä, että potilaan hoito toteutuu lainmukaisesti.
Aluehallintovirasto totesi, että potilas A:n hoito ei toteutunut terveydenhuoltolain mukaisessa määräajassa. A pääsi hänelle tarpeelliseksi todettuun hoitoon vasta yli vuoden kuluttua siitä, kun häntä koskeva lähete oli käsitelty ja hänen hoidon tarpeensa todettu sairaanhoitopiiri X:n silmätautien klinikalla heinäkuussa 2019. A:n hoitoon pääsy ylitti siten hänelle määritellyn kolmen kuukauden hoitoon pääsyn tavoiteajan noin yhdeksällä kuukaudella ja terveydenhuoltolain mukaisen kuuden kuukauden hoitoon pääsyn enimmäismääräajan noin kuudella kuukaudella.
Aluehallintovirasto katsoi saamansa selvityksen perusteella, että sairaanhoitopiiri X:n silmätautien klinikka oli laiminlyönyt velvollisuutensa seurata A:n hoidon toteutumista ostopalveluyritys Y:ssä. Tämä aiheutti sen, että A:n hoito ei toteutunut lainmukaisesti. Aluehallintovirasto antoi asiasta sairaanhoitopiiri X:n silmätautien klinikalle huomautuksen.
Lisätietoa:
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 13.4.2021
diaarinumero ESAVI/1630/06.03.00/2020
Lääkärin on ilmoitettava sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, kun hän on saanut tiedon lapsesta, jonka huolenpidon tarve edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Salassapitovelvollisuus ei estä ilmoittamista.
Kantelija kanteli siitä, että hänet oli kotiutettu sairaalasta ja seuraavana päivänä hänelle ilmoitettiin, että lääkäri oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen kantelijan lapsista. Kantelijan mukaan lastensuojeluilmoitus oli perätön. Kantelijan mukaan hänen mielipidettään ei ollut kysytty eikä hän ollut antanut suostumustaan asioidensa kertomisesta eteenpäin.
Päätöksessään aluehallintovirasto ei voinut todeta moitittavaa terveydenhuollon ammattihenkilön toiminnassa, kun hän oli ilmoittanut sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle potilaan lapsesta, jonka huolenpidon tarve edellytti lastensuojelun tarpeen selvittämistä.
Aluehallintovirasto toteaa, että lastensuojeluilmoituksen tekeminen on säädetty lakisääteiseksi velvollisuudeksi tilanteissa, joissa muun muassa terveydenhuollon ammattihenkilö työtehtävissään havaitsee tai saa tietää sellaisia seikkoja, joiden vuoksi lapsen lastensuojelun tarve on syytä selvittää. Ilmoitusvelvollisuus syrjäyttää salassapitovelvollisuuden. Kyseessä on henkilön oma arvio tarpeesta selvittää lapsen lastensuojelun tarve. Ilmoituksen tekemisen ja lastensuojelutarpeen selvittämisen taustalla voi olla hyvin erilaisia seikkoja, jotka liittyvät lapsen hoidon ja huolenpidon tarpeeseen, kehitystä vaarantaviin olosuhteisiin tai lapsen omaan käyttäytymiseen. Lastensuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (252/2006 vp) mukaan kynnys tehdä lastensuojeluilmoitus ei saisi olla liian korkea.
Aluehallintovirasto toteaa, että lastensuojelulailla on haluttu luoda terveydenhuollon ammattihenkilöille velvollisuus matalaan ilmoituskynnykseen. Ilmoituksen tekijä kuvaa ilmoituksessa lastensuojeluilmoituksen sisällön omin sanoin ja täyttää lomakkeen niiltä osin, kuin hänellä on tiedot käytettävissään. Lomakkeeseen ei vaadita esimerkiksi yksityiskohtaisia terveystietoja. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän arvioitavaksi jäävät lastensuojeluilmoituksen aiheuttamat jatkotoimenpiteet.
Aluehallintovirasto toteaa, että terveydenhuollon ammattihenkilölle oli potilaan hoidon yhteydessä syntynyt tarve saattaa potilaan lasten lastensuojelun tarve selvitettäväksi. Aluehallintovirasto toteaa, että lastensuojeluilmoituksen tekijän on asianmukaista informoida potilasta lastensuojeluilmoituksen tekemisestä. Potilas oli kuitenkin ehditty jo kotiuttaa ennen kuin potilasasiakirjoista huomattiin hänellä olevan lapsia ja lasten lastensuojelun tarve oli perusteltua selvittää välittömästi. Aluehallintovirasto toteaa, että potilaan asianmukaisesta informoinnista huolimatta terveydenhuollon ammattihenkilö ei kuitenkaan tarvitse lastensuojeluilmoituksen tekemiseen potilaan suostumusta.
Lisätietoa:
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 19.7.2021
diaarinumero LSSAVI/16137/2020
Henkilö A oli pyytänyt päästä hoitoon kaupungin X terveysasemalle toukokuussa 2020. Kantelija pääsi hoitoon lokakuun puolessa välissä eli noin viiden kuukauden kuluttua. Kantelijan mukaan kaupunki ei ollut noudattanut hoitotakuun kolmen kuukauden enimmäisaikaa, koska hänen hoitoon pääsynsä oli pitkittynyt viiteen kuukauteen. Kaupungin X johtava lääkäri totesi aluehallintovirastolle antamassaan selvityksessä, että terveysasemien toimintaa on jouduttu järjestämään uudelleen keväällä 2020 vallinneesta koronavirustilanteesta sekä kesällä olleista kesälomista johtuen. Asiassa on kyse siitä, onko kaupunki X voinut poiketa terveydenhuoltolain pykälän 51 toisessa momentissa säädetystä perusterveydenhuollon hoitoon pääsyn määräajasta.
Aluehallintovirasto kiinnitti kansanterveyslain pykälän 44 toisen momentin nojalla kaupungin X johtavan lääkärin huomiota terveydenhuoltolain pykälän 51 toisessa momentissa säädetyn perusterveydenhuollon hoitoon pääsyn määräaikojen noudattamiseen ja riittävien resurssien varmistamiseen sen toteuttamiseksi.
Päätöksessään aluehallintovirasto totesi, että Suomessa vallitsivat valmiuslain pykälässä 3 säädetyt poikkeusolot 16.3.–16.6.2020 välisenä aikana. Tuona aikana valmiuslain nojalla annetut valtioneuvoston asetukset ovat mahdollistaneet sen, että kunnilla on ollut oikeus poiketa terveydenhuoltolaissa säädettyjen määräaikojen noudattamisesta kiireettömän hoidon järjestämisessä. Kantelija oli ilmaissut halukkuutensa päästä hoitoon toukokuussa. Poikkeusolot päättyivät 16.6.2020, eli hoitotakuusta oli voitu poiketa noin kuukauden ajan. Aluehallintovirasto kuitenkin totesi päätöksessään, että valmiuslain pykälässä 88 säädetty oikeus hoitoon pääsyn määräajoista poikkeamiselle ei ole automaatio, vaikka poikkeusolot olisivat voimassa.
Päätöksessään aluehallintovirasto viittasi muun muassa Suomen perustuslain pykälän 19 kolmannessa momentissa säädettyyn julkisen vallan velvollisuuteen riittävien terveyspalveluiden turvaamisesta sekä lain pykälässä 22 säädettyyn julkisen vallan velvollisuuteen perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta. Aluehallintovirasto katsoi, että poikkeusolojen ja valmiuslaissa säädetyistä määräajoista poikkeamisen päättymisen jälkeenkin oli mennyt noin neljä kuukautta, ennen kuin kantelija oli päässyt hoitoon. Kunnilla ei ole 17.6.2020 alkaen ollut oikeutta poiketa hoitotakuusta. Aluehallintovirasto katsoi, ettei selvityksessä mainitut kesälomat ja niistä johtuvat terveysasemien kesäsulut ole olleet peruste hoitoon pääsyn määräajoista poikkeamiselle. Samalla aluehallintovirasto totesi, että jos kunta ei voi itse antaa sairaanhoitoa enimmäisajan puitteissa, sen on terveydenhuoltolain pykälän 54 mukaan järjestettävä hoito hankkimalla se muilta palveluntuottajilta.
Keskeiset lait ja suositukset
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 18.3.2021
diaarinumero ISAVI/8765/2019
Iäkäs henkilö menetti äkillisesti tajuntansa mökkisaaressa. Ensihoito saapui paikalle yli tunnin viiveellä. Ensihoito piti tapahtunutta pyörtymisenä ja teki kotiinjättämispäätöksen. Seuraavana päivänä osoittautui, että potilaalla oli ollut ennen tajunnan menettämistä rintakipuja ja paikalla olleet olivat antaneet ensiapua.
Aluehallintovirasto kiinnitti ensihoidon huomiota riittävään esitietojen selvittämiseen ja kirjaamiseen sekä poikkeuksellisen vaikeakulkuisten olosuhteiden huomioimiseen kotiinjättämispäätöksen yhteydessä.
Aluehallintovirasto ohjasi, että laadittaessa asetuksen mukaista ohjeistusta potilaan hoidon tarpeen arvioinnista, huomioidaan tarve riittävästä esitietojen selvittämisestä sekä kirjaamisesta.
Ensihoitoasetuksessa ei asumattomille alueille määritellä väestön tavoittamisaikoja, mutta ensihoitopalvelu on järjestettävä myös näillä alueilla.
Ensihoito-oppaan (Duodecim terveysportti) mukaan potilas tulee haastatella ja tutkia huolellisesti ennen kuljetuspäätöstä ja kuljetusmuodon valintaa. Kantelutapauksessa ensihoitokertomuksesta puuttuivat tiedot tajunnanhäiriötä edeltäneistä oireista tai ennakko-oireista tai nämä oireet poissulkevista kysymyksistä, vaikka potilas muuten oli tutkittu asianmukaisesti. Ensihoitajat pyysivät hoito-ohjeen ensihoitolääkäriltä, jolloin arvioitiin, että kyseessä on pyörtyminen ja potilas voi jäädä mökkisaareen.
Lääkärin käsikirjan (Duodecim) mukaan heijasteperäiseen tajunnanmenetykseen viittaavat toistuvat pyörtymiset sekä tyypilliset ennakko-oireet. Sen sijaan vakavan sydänperäisen tajunnanhäiriön todennäköisyyttä lisäävät korkeampi ikä, miessukupuoli ja sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät. Sydänperäinen tajunnanhäiriö alkaa äkillisesti tai rasituksen aikana ja siihen liittyy usein sydänoireita, kuten rytmihäiriötuntemuksia tai rintakipua.
Ensihoito-oppaan mukaan tulee oireen aiheuttaja olla tiedossa, kun kotiinjättämispäätös tehdään. Hoito-ohjetta antavan lääkärin on tarvittaessa selvitettävä lisätietoja, joiden perusteella potilas tarvitsisi päivystyshoitoa. Aluehallintovirasto katsoi, että kannellussa tilanteessa ensihoitolääkärin olisi tullut täydentää saatuja esitietoja kysymyksillä, joilla suljetaan pois sydänperäinen tajunnanhäiriö. Sekoittavana tekijänä aluehallintovirasto katsoi olleen sen, että hätäpuhelun ja ensihoidon paikalle tulon välillä oli pitkä viive, jolloin potilaan vointi oli tasoittunut ja tutkimuslöydökset olivat keskeisiltä osin normaalit. Epäselväksi jäi, miksi ensihoidolla ei ollut tietoa jo annetusta ensiavusta.
Aluehallintovirasto päätyi kiinnittämään sekä ensihoitajien että ensihoitolääkärin huomiota riittävään esitietojen selvittämiseen ja kirjaamiseen, ensihoitolääkärin osalta myös riittävään erotusdiagnostiikkaan, sekä arvioimaan huolellisesti kotiinjättämispäätöksen edellytyksiä poikkeuksellisen vaikeakulkuisissa oloissa.
Aluehallintovirasto piti myös tärkeänä, että riittävä esitietojen selvittäminen ja kirjaaminen huomioidaan alueellisissa ensihoitajakoulutuksissa.
Keskeiset lait ja suositukset
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 15.2.2021
diaarinumero ISAVI/7031/2020
Kantelussa on kyse elvyttämättäjättämispäätöksen eli DNR-päätöksen tekemisestä iäkkäälle muistisairaalle monisairaalle henkilölle. Marraskuussa 2019 potilaalle oli tehty ensimmäinen DNR-päätös. Päätöstä koskevat kirjaukset, perusteet päätökselle sekä kirjaus omaisten kanssa keskustelusta tehtiin neljä päivää myöhemmin kuin itse päätös. Päätöksellä ei rajattu muita hoitoja. Toinen lääkäri oli perunut DNR-päätöksen 5 päivää myöhemmin. Perusteena perumiselle oli omaisten toive.
Kahdeksan kuukautta myöhemmin (heinäkuussa 2020) potilaalle oli tehty uusi DNR-päätös. Terveyskeskuslääkäri oli tehnyt päätöksen keskusteltuaan asiasta potilaan ja ylilääkärin kanssa. Samalla potilas oli rajattu tehohoidon sekä kaksoispaineventilaatiohoitojen ulkopuolelle. Tieto uudesta päätöksestä tuli yllätyksenä omaisille, eikä heille selvitetty, mitä hoidon rajauksia potilaalle oli tehty. Potilasasiakirjoihin ei myöskään perusteltu DNR-päätöstä lääketieteellisesti.
Aluehallintovirasto kiinnittää terveyskeskuslääkärin ja ylilääkärin huomiota vastaisen toiminnan varalle siihen, että muistisairaille elvyttämättäjättämispäätöstä (DNR) tehtäessä, asiasta on keskusteltava myös omaisten kanssa, kirjattava omaisten näkemys asiaan sekä kirjattava perusteet DNR-päätökselle sekä kertoa ne myös omaisille.
Aluehallintovirasto toteaa, että potilas tai omainen ei voi edellyttää lääketieteellisesti asianmukaisen ja perustellun DNR-päätöksen kumoamista.
DNR-päätös on sellainen potilaslaissa tarkoitettu tärkeä hoitopäätös, josta on keskusteltava, tarvittaessa useita kertoja, potilaan itsensä kanssa. Jos potilas ei pysty päättämään hoidostaan itse, tulee asiasta keskustella hänen lähiomaisten tai muiden läheisten kanssa. Jos potilaan itsensä kanssa ei voida keskustella asiasta, on muiden kanssa käytävissä keskusteluissa pyrittävä selvittämään erityisesti se, miten potilas itse olisi toivonut itseään hoidettavan. Päätöksestä on tehtävä potilasasiakirjoihin merkintä, josta on käytävä ilmi päätöksen tekijä(t), päätöksen lääketieteelliset perusteet, potilaan ja/tai omaisen kanssa asiasta käyty keskustelu ja potilaan ja/tai omaisen kannanotto päätökseen.
Aluehallintovirasto katsoo, että lääkärin marraskuussa 2019 potilaalle tekemä DNR-päätös pohjautui lääketieteellisiin perusteisiin ja oli siltä osin asianmukainen. Aluehallintovirasto katsoo, että perusteet DNR-päätökselle olisi tullut kirjata sille päivälle, jolloin päätös oli tehty. Nyt perustelut kirjattiin vasta neljä päivää myöhemmin. Asiakirjojen mukaan potilaan ja omaisten kanssa oli kuitenkin keskusteltu päätöksen tekopäivänä ja heille on kerrottu, että päätös ei rajaa potilaan hoidossa pois mitään muuta kuin elvytyksen.
Aluehallintovirasto toteaa, että potilaan DNR-päätökset ja niiden purkaminen marraskuussa 2019 potilaskirjausten perusteella on sekavaa. Päätöksen purkamista ei perusteltu lääketieteellisesti eikä terveyskeskuslääkäri konsultoinut ylilääkäriä, kuten organisaation ohjeistuksen mukaan olisi tullut tehdä.
Aluehallintovirasto katsoo, että heinäkuussa 2020 tehdyn DNR-päätöstä ei tehty asianmukaisesti. Asiasta ei keskusteltu omaisten kanssa eikä potilasasiakirjoihin kirjattu perusteita DNR-päätökselle. Myöskään hoidonrajauksista eikä itse päätöksestä ilmoitettu omaisille. Aluehallintovirasto kiinnitti lääkäreiden huomioita vastaisen toiminnan varalle edellä mainitusti. Lisäksi aluehallintovirasto ohjeisti organisaatioita tarkentamaan ohjeistuksia lääkäreille DNR-päätökseen tekemiseen ja mahdolliseen purkamiseen liittyen.
Aluehallintovirasto toteaa, että potilas tai omainen ei voi edellyttää lääketieteellisesti asianmukaisen ja perustellun DNR-päätöksen kumoamista.
Keskeiset lait ja suositukset
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä: 4.6.2021
Diaarinumero: ESAVI/43284/2019
A kertoi kantelussaan haluavansa, että häntä koskevat virheelliset potilasasiakirjamerkinnät korjataan. A kertoi, että lääkäri oli muun muassa kirjannut häntä koskevaan potilaskertomukseen virheellisesti hänen laboratoriokoearvonsa vaihteluvälin.
Terveysaseman ylilääkäri oli kertonut lausunnossaan, ettei löytänyt A:ta koskevista potilasasiakirjamerkinnöistä sellaista virhettä, joka antaisi aihetta korjata merkintöjä. Ylilääkäri totesi, että A voi saattaa asian tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi.
Aluehallintovirasto totesi, ettei sillä ole toimivaltaa määrätä potilasasiakirjamerkintöjä
korjattaviksi tai muutettaviksi. Aluehallintovirasto totesi yleisellä tasolla, että rekisteröidylle on annattava viipymättä kirjallinen päätös, jos rekisterinpitäjä ei ryhdy rekisteröidyn pyynnön mukaisiin toimenpiteisiin.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että potilasasiakirjamerkintöjä koskevat korjaamisvaatimukset pitää esittää rekisterinpitäjälle, joka on yleensä palvelun tuottanut organisaatio. Jos rekisterinpitäjä ei toteuta toimenpiteitä rekisteröidyn pyynnön perusteella, on asiasta ilmoitettava rekisteröidylle kirjallisella päätöksellä viipymättä tai viimeistään kuukauden kuluessa. Päätöksessä tulee tuoda rekisteröidylle ilmi päätöksen perusteet sekä kertoa myös mahdollisuudesta tehdä valitus valvontaviranomaiselle ja käyttää muita oikeussuojakeinoja.
Potilasasiakirjamerkintöjä voidaan muuttaa, jos tieto on epätarkka, virheellinen tai se ei ole välttämätön potilaan hoidon kannalta. Aluehallintovirasto totesi, että potilasasiakirjamerkintöjen
korjaaminen pitää tehdä siten, että sekä alkuperäinen että korjattu merkintä ovat myöhemmin luettavissa. Korjauksen tekijän nimi, virka-asema, korjauksentekopäivä ja korjauksen peruste tulee merkitä potilasasiakirjoihin. Rekisterinpitäjä ei ole velvollinen tekemään vaadittuja korjauksia, jos rekisteriin talletetut tiedot ovat henkilötietojen käsittelyn kannalta virheettömiä ja tarpeellisia, eivätkä ne ole puutteellisia tai vanhentuneita.
Aluehallintoviraston mukaan potilasasiakirjamerkinnät ovat terveydenhuollon ammattihenkilön näkemys asiasta. Potilas voi pyytää liittämään oman näkemyksensä potilasasiakirjoihin, jos terveydenhuoltoyksikkö ilmoittaa, ettei se tee korjauksia potilasasiakirjoihin. Tietosuojavaltuutettu on internetsivuillaan (viitattu 8.1.2021) suositellut potilasasiakirjamerkinnän täydentämistä potilaan käsityksellä tapahtumien kulusta tai potilaan kertomista asioista erityisesti silloin, jos potilaan näkemyksen mukainen kuvaus olisi voinut tai voisi jatkossa vaikuttaa potilaan hoitoa koskeviin ratkaisuihin. Merkintään täydennettävän tiedon tulee olla potilastietojen käyttötarkoituksen kannalta tarpeellista.
Aluehallintovirasto totesi, että potilasasiakirjojen korjaamista koskevaan asiaan annetun ratkaisun voi saattaa tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi. Tietosuojavaltuutetun toimivaltaan ei kuulu arvioida, onko lääkäri ammatillisesti arvioiden menetellyt asianmukaisesti arvioidessaan potilaan terveydentilaa. Tietosuojavaltuutettu ei sen vuoksi määrää korjattavaksi esimerkiksi diagnoositietoja. Tietosuojavaltuutettu ei voi määrätä oikaistavaksi potilastietoihin merkittyä lääketieteellistä arviota myöskään muualta saadun lääkärinlausunnon perusteella.
Keskeiset lait ja suositukset
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 31.1.2020
diaarinumero PSAVI/3725/2018
Potilas oli hakeutunut julkisen terveydenhuollon palveluntuottajalle toistuvasti, koska oli kärsinyt pitkään poskionteloiden tukkoisuudesta ja flunssan tapaisista oireista. Häntä hoitanut lääkäri oli määrännyt oireiden hoitoon kortisoni-nenäsuihketta ja suositellut suolavesihuuhtelua nenäkannulla.
Potilas ei ollut kokenut saavansa riittävää hoitoa ja sen vuoksi hakeutunut hoitoon yksityiselle terveysasemalle. Yksityislääkärin vastaanotolla potilaan poskiontelot oli punktoitu. Tämän jälkeen potilas oli edelleen pyytänyt vastaavaa hoitoa julkiselta palveluntuottajalta yksityislääkärin jatkohoitosuosituksen mukaisesti.
Asiassa oli kyse siitä, oliko potilas saanut riittävää hoitoa julkisen terveydenhuollon palveluntuottajalta ja olisiko julkisen palveluntuottajan tullut toteuttaa hoito yksityislääkärin jatkohoitosuositusten mukaisesti.
Julkisen terveydenhuollon lääkäri oli hoitanut potilaan poskiontelo-oireilua asianmukaisesti ja kansallisten hoitosuositusten mukaisesti.
Potilaalla on oikeus hyvään terveyden ja sairauden hoitoon. Lääkärin ammattitoiminnan päämääränä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen, parantaminen ja kärsimysten lievittäminen. Lääkärin tulee ammattitoiminnassaan huomioida hoidosta aiheutuva hyöty ja haitta.
Potilaalta otettu poskiontelopunktionäyte oli sisältänyt normaaliflooraa eikä ollut viitannut tulehdukseen. Oireilun kesto, voimakkuus ja löydökset huomioiden potilaalle annettu hoito oli sisällöllisesti ja määrällisesti asianmukaista. Esimerkiksi poskiontelopunktio tai mikrobilääkevalmisteet eivät olisi olleet asianmukaisia, sillä potilaalla ei ollut tulehdusta tai voimakkaita oireita.
Hoidosta vastaava lääkäri päättää potilaan hoidosta, ja hänen vastuullaan on kokonaistilanteen arviointi sekä annettavan hoidon suunnittelu.
Lisätietoa:
Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 5.2.2020
Diaarinumero LSAVI/2001/2018
Kantelija esitti kirjoituksessaan tyytymättömyytensä psykoterapeutin toimintaan ja arvosteli mm. psykoterapeutilta saamaansa hoitoa. Kantelija koki, ettei saanut psykoterapeutilta riittävää tukea ongelmiinsa.
Aluehallintovirastolle toimittamassaan selvityksessä psykoterapeutti kertoi kokevansa, että hänen kantelijalle antamansa tuki oli runsasta. Hän kertoi olleensa kantelijan kanssa yhteydessä poikkeuksellisen paljon myös vastaanottoaikojen välillä.
Valviran asiantuntija antoi asiasta lausunnon aluehallintoviraston pyynnöstä. Asiantuntija totesi, että psykoterapeutin laatimat potilasasiakirjat olivat riittämättömiä psykoterapian asianmukaisuuden arvioimiseksi eivätkä ne olisi riittäviä myöskään hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi siinä tapauksessa, jos hoitava taho vaihtuisi.
Asiantuntijalausunnon johdosta aluehallintovirasto varasi psykoterapeutille tilaisuuden antaa oma kirjallinen selvityksensä. Psykoterapeutti toimitti aluehallintovirastolle selvityksensä liitteenä muistiinpanoja kantelijan psykoterapiakäynneistä. Varsinaisia potilasasiakirjamerkintöjä vastaanottokäynneistä psykoterapeutti ei kuitenkaan ollut tehnyt.
Aluehallintovirasto kiinnittää ratkaisussaan psykoterapeutin huomiota terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuuteen laatia potilasasiakirja-asetuksen mukaiset potilasasiakirjamerkinnät.
Aluehallintovirasto toteaa ratkaisussaan, että terveydenhuollon ammattihenkilöllä on velvollisuus tehdä asianmukaiset potilasasiakirjamerkinnät. Potilasasiakirjojen laatimisesta säädetään potilasasiakirja-asetuksessa. Asetuksesta käy ilmi, mitä tietoja potilasasiakirjoihin tulee kirjata.
Potilasasiakirja-asetuksen mukaan terveydenhuollon toimintayksikön ja itsenäisesti ammattiaan harjoittavan terveydenhuollon ammattihenkilön on pidettävä jokaisesta potilaastaan jatkuvaan muotoon laadittua, aikajärjestyksessä etenevää potilaskertomusta.
Potilaskertomukseen pitää tehdä merkinnät jokaisesta potilaan palvelutapahtumasta. Palvelutapahtumia koskevista tiedoista tulee tarpeellisessa laajuudessa käydä ilmi seuraavat asiat: tulosyy, esitiedot, nykytila, havainnot, tutkimustulokset, ongelmat, taudinmääritys tai terveysriski, johtopäätökset, hoidon suunnittelu, toteutus ja seuranta, sairauden kulku sekä loppulausunto.
Potilasasiakirjoihin tehtävistä merkinnöistä pitää riittävän laajasti käydä ilmi taudinmäärityksen, valitun hoidon ja tehtyjen hoitoratkaisujen perusteet. Merkinnöissä täytyy lisäksi näkyä, miten hoito on toteutettu, onko hoidon aikana ilmennyt jotakin erityistä ja millaisia hoitoa koskevia ratkaisuja sen kuluessa on tehty.
Potilasasiakirjojen ensisijaisena tehtävänä on palvella potilaan hoidon suunnittelua ja toteutusta sekä edistää hoidon jatkuvuutta. Hyvän hoidon ja potilaan turvallisuuden takaamiseksi potilasasiakirjatietojen on oltava oikeita, virheettömiä ja tarpeeksi laajoja. Potilasasiakirjoista saatava tieto on ensiarvoisen tärkeää esimerkiksi silloin, kun potilaan hoito siirtyy toisen terveydenhuollon toimintayksikön tai terveydenhuollon ammattihenkilön vastuulle. Asianmukaisten merkintöjen perusteella on mahdollista seurata potilaan hoidon edistymistä.
Lisäksi potilasasiakirjojen perusteella arvioidaan terveydenhuollon ammattihenkilön toiminnan asianmukaisuutta. Asianmukaisesti laaditut potilasasiakirjat ovat tärkeitä myös potilaan tiedonsaantioikeuden ja oikeusturvan kannalta sekä vastaavasti terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeusturvan toteuttamisessa.
Lisätietoa:
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 7.1.2020
diaarinumero ESAVI/12383/2018
A kanteli iäkkään isänsä hoidosta sairaalan osastolla. A kritisoi erityisesti somaattisessa hoidossa olleen isänsä itsemääräämisoikeuden rajoittamista sekä sitä, ettei asiasta ollut keskusteltu omaisten kanssa. Isän liikkumisvapautta oli rajoitettu muun muassa käyttämällä magneetti- ja haaravyötä (jäljempänä lepovyöt).
Päätöksessään aluehallintovirasto muun muassa
- kiinnittää vakavasti liikkumisen rajoittamisesta päättäneiden lääkäreiden ja sairaalan hoitohenkilökunnan huomiota asianmukaisten potilasasiakirjamerkintöjen laatimiseen.
Aluehallintovirasto katsoo päätöksessään, että saatujen selvitysten perusteella lepovöiden käyttöä voitiin potilaan kohdalla pitää perusteltuna ja sitä oli toteutettu pääasiassa asianmukaisesti ottaen huomioon, että sängystä putoaminen ja kaatuminen muodostavat iäkkäälle henkilölle terveydellisen riskin. Aluehallintovirasto kuitenkin toteaa, että potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittamista koskevat kirjaukset ovat niin lääkäreiden kuin hoitajien osalta hyvin niukat. Erityisesti hoitajien kirjauksiin jää liikkumisvapauden rajoittamisen osalta paljon aukkoja, eikä aluehallintovirasto voi täysin varmistua siitä, että potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittaminen on toteutunut kaikilta osin asianmukaisesti.
- kiinnittää sairaalan huomiota potilaan omaisten asianmukaiseen informointiin.
Aluehallintovirasto totea, että potilas on ollut liikkumisen rajoittamisen aikaan sekavassa tilassa, eikä hän ole ymmärtänyt annettuja ohjeita. Liikkumisen rajoittamisesta olisi tällaisessa tilanteessa tullut keskustella potilaan lähiomaisten kanssa. Asiassa ei aluehallintoviraston arvion mukaan toimittu täysin asianmukaisesti.
Potilaan liikkumisvapauden rajoittamisesta somaattisessa hoidossa ei ole laissa säännöksiä (vrt. rajoittaminen psykiatrisessa tahdosta riippumattomassa hoidossa). Oikeusasiamies on esim. vuonna 2016 antamassaan päätöksessä todennut, että somaattisissa terveydenhuollon toimintayksiköissä hoitohenkilökunta voi käytännössä kuitenkin joutua turvautumaan joko potilaan oman terveyden tai turvallisuuden taikka toisen henkilön terveyden tai turvallisuuden takaamiseksi potilaan itsemääräämisoikeutta rajoittaviin toimenpiteisiin, joihin sillä ei ole laissa nimenomaisesti säädettyä oikeutta. Oikeusasiamiehen käytännössä potilaisiin kohdistetut itsemääräämisoikeudet rajoitukset, jotka eivät perustu mielenterveyslakiin, on eräissä tapauksissa katsottu pakkotilaksi, eikä toimenpiteitä sen vuoksi ole pidetty lainvastaisina. Oikeusasiamiehen päätöksessä on myös todettu, että silloin kun on kyse terveydenhuollon ammattihenkilön määräämästä toimenpiteestä, oikeusasiamiehen käytännössä on lisäksi edellytetty, että teon puolustettavuuden arvioinnissa on otettava huomioon lääkärin ja muun terveydenhuollon ammattihenkilöstön toimintaa ohjaavat oikeussäännökset ja eettinen normisto.
Valvira on antanut ohjeen koskien liikkumista rajoittavien turvavälineiden käyttöä somaattisessa hoidossa. Ohjeessa korostetaan, että potilaan liikkumisvapautta voidaan rajoittaa vain potilaan turvallisuuden takaamiseksi ja vain siinä määrin, kuin se kulloinkin on välttämätöntä. Rajoittamisesta on tehtävä lääkärin päätös ja päätöksestä on tehtävä asianmukaiset kirjaukset. Kyse on sellaisesta tärkeästä hoitopäätöksestä, josta tulee keskustella potilaan tai tämän läheisten kanssa. Lääkärin tehtyä päätöksen liikkumisen rajoittamisesta hoitotyön ammattilaiset voivat päättää rajoituksien käyttämisestä. Rajoittamisen käytön tarve tulee joka kerta harkita erikseen ja jokaisesta käyttökerrasta tulee laatia asianmukaiset merkinnät.
Lisätietoa:
• Laki potilaan asemasta ja oikeuksista
• Valviran ohje liikkumista rajoittavien turvavälineiden käytöstä, saatavissa Valviran verkkosivuilta
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 1.6.2020
diaarinumero ISAVI/3973/2020
Kantelijan sukulainen on iäkäs vuodepotilas ja fyysisesti monisairas, mutta henkisesti täysin terve. Hän on ollut yli viisi vuotta vuoteenomana laitoshoidossa. Hänellä todettiin muiden sairauksien lisäksi diabetes ja hänellä aloitettiin insuliinihoito. Aluksi hän suostui hoitoon, mutta rupesi pian sen jälkeen katumaan suostumustaan, koska tiedostaa, että insuliini todennäköisesti pidentää hänen elämäänsä. Potilas on keskustellut hoitavan lääkärinsä kanssa mahdollisuudesta keskeyttää insuliinihoito, mutta lääkäri on ollut vastahakoinen. Hoitava lääkäri ja tämän esimies ovat tarjonneet potilaalle diabeteksen hoidossa insuliinihoidon vaihtoehdoksi tablettihoitoa, josta potilas myös haluaisi kieltäytyä. Kantelija tiedustelee aluehallintovirastolta, miten ratkaista eettinen ristiriita sen välillä, että potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta, mutta lääkärillä on laillinen velvollisuus edesauttaa potilaan terveyttä.
Aluehallintovirasto totesi kantelijalle lähettämässään kirjeessä, että jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Potilaalla on kuitenkin niin halutessaan lainmukainen oikeus kieltäytyä diabeteksensa hoidossa insuliinihoidon lisäksi myös muista lääkevalmisteista.
Hoitavan lääkärin tulee arvioida, kykeneekö potilas päättämään omasta hoidostaan. Mikäli näin on, potilaalla on niin halutessaan oikeus kieltäytyä diabeteksen insuliinihoidosta. Hoitavan lääkärin tulee ensisijaisesti pyrkiä hoitamaan potilaan diabetesta yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Potilaalla on kuitenkin niin halutessaan oikeus kieltäytyä diabeteksensa hoidossa insuliinihoidon lisäksi myös muista lääkevalmisteista. Kieltäytymisen seuraukset tulee selittää potilaalle realistisesti ja ymmärrettävästi. Potilaaseen ei saa kohdistua asiassa ulkopuolista vaikuttamispyrkimystä.
Keskeiset lait ja suositukset:
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 3.4.2020
diaarinumero ISAVI/3613/2019
Kantelija kanteli sairaalan suu- ja leukasairauksien poliklinikan toiminnasta koskien titaani-kultahammassillan hävittämistä vastaanotolla tehdyn toimenpiteen yhteydessä. Kantelija oli tehnyt asiasta vahingonkorvaushakemuksen sairaalalle ja saanut tähän hakemukseen hylkäävän ratkaisun.
Sairaalan vahingonkorvauspäätös on kielteinen, koska sairaalan kantelija ei ollut esittänyt sellaista virhettä tai huolimattomuutta, joka aiheuttaisi sairaalalle vahingonkorvauslain mukaisen vahingonkorvausvastuun.
Aluehallintovirasto toteaa, että hallintokantelu ei ole hallintopäätöksen muuttamiseen tai kumoamiseen tähtäävä oikeusturvakeino. Aluehallintoviraston toimivaltaan ei kuulu ratkaista yksityisoikeudellisia vahingonkorvausvaatimuksia. Yksityisoikeudellisissa riita-asioissa toimivaltainen viranomainen on yleinen tuomioistuin, käräjäoikeus ensi asteena.
Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa ottaa kantaa vahingonkorvauspäätösten sisältöön.
Aluehallintovirasto on sairaalan toimintaa erikoissairaanhoitolain perusteella valvova viranomainen. Valvontatoiminnassa puututaan ennen kaikkea epäilyihin laadultaan tai laajuudeltaan merkittävästä lainvastaisesta toiminnasta. Aluehallintovirasto katsoo, että titaani-kultahammassillan hävittäminen vastaanotolla tehdyn toimenpiteen yhteydessä ei anna aihetta aluehallintoviraston valvontatoimenpiteille.
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 22.3.2020
diaarinumero ISAVI/1268/2019
Kantelija kanteli lääkärin menettelystä ajokortin uusimista koskevassa asiassa. Lääkäri antoi laajennetun lääkärinlausunnon, joka edellyttää aikaistettua lääkärintarkastusta kahden vuoden päästä. Kantelijan käsityksen mukaan lääkärintarkastus on ajokorttilain ja annettujen ohjeiden vastainen. Lääkäri on perustellut muistutusmenettelyssä asiaa muun muassa sillä, että hän on jo vuosien ajan antanut ajo-oikeutta kaikille 80 vuotta täyttäneille vain kaksi vuotta.
Aluehallintovirasto katsoo, että lääkärin lausunto kantelijan ajokorttiasiassa on lääketieteellisesti perusteltu eikä aluehallintoviraston näkemyksen mukaan siten tulkittavissa syrjinnäksi.
Ajokorttilain mukaan ajokortti annetaan 15 vuodeksi kerrallaan ja kuitenkin enintään määräajaksi, joka päättyy hakijan täyttäessä 70 vuotta. Tämän jälkeen ajokortti annetaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Ajokortti on annettava tässä momentissa tarkoitettua lyhyemmäksi määräajaksi, jos lääkärinlausunnossa sitä edellytetään.
Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin ajoterveyden arviointiohjeissa iäkkäiden kuljettajien aiheuttamien tai iäkkäille sattuneiden maantieliikenteen onnettomuuksien syiden taustalla ovat pääasiassa tekijät, jotka aiheuttavat joko äkillisen toimintakyvyn menettämisen tai poikkeavan ja puutteellisen toiminnan. Tavallisimmat äkillisen toimintakyvyn menettämisen syyt iäkkäillä ovat sydän-, aivo- ja verisuonitapahtumat. Virheellisen toiminnan merkittävimpiä syitä ovat monisairaus, monilääkitys ja aivosairaudet. Niihin liittyy usein myös alentunut vireystaso tai kognitiivinen toimintakyky.
Potilasasiakirjoista käy ilmi, että kantelijalla on diagnooseina essentiaalinen (primaarinen) verenpainetauti ja ohimenevät aivojen verenkiertohäiriöt ja lähisukuiset oireyhtymät. Tätä taustaa vasten aluehallintovirasto katsoo, että lääkärinlausunto on lääketieteellisesti perusteltu eikä aluehallintoviraston näkemyksen mukaan siten tulkittavissa syrjinnäksi. Näin ollen asia ei antanut aihetta aluehallintoviraston toimenpiteille.
Keskeiset lait ja suositukset:
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 20.4.2020
diaarinumero LSSAVI/7527/2019
A hakeutui X-kunnan terveyskeskuksen päivystykseen ilta-aikaan, koska oli loukannut tapaturmaisesti jalkansa. Potilaan valinnanvapausmahdollisuutta hyödyntäen A oli aiemmin vaihtanut hoitonsa toiseen kuntaan, Y-kuntaan. X-kunnan terveyskeskuksessa kieltäydyttiin ottamasta potilasta hoitoon, koska hän oli vaihtanut terveydenhuollon palvelunsa toiseen kuntaan.
A:n ilmoittautuessa terveyskeskuksen aulassa hoitoon, A:lle ilmoitettiin, että hoitopaikkaa vaihtaneiden kohdalla ainoastaan hengenvaarassa olevat potilaat otetaan hoitoon. Potilasta kehotettiin menemään Y-kunnan terveyskeskuksen päivystykseen, joka olisi vielä jonkun aikaa auki. Vaihtoehtoisesti potilas A:ta neuvottiin hakeutumaan sairaanhoitopiirin päivystykseen. X-kunnan asiakkaana potilas siis olisi päässyt lääkäriin, mutta Y-kunnan palvelut valinneena hän ei päässyt. Kyseisestä käynnistä ei tehty potilasasiakirjamerkintöjä.
Aluehallintovirasto päätyi antamaan huomautuksen sairaanhoitajalle, joka oli ottanut A:n vastaan X-kunnan terveyskeskuksessa ja ohjannut hänet hakeutumaan toisaalle. Huomautus annettiin potilasasiakirjamerkintöjen puuttumisesta, anamneesin ja tutkimuksen puutteista ja virheellisestä potilaan toisaalle hoitoon ohjaamisesta.
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 24 a § mukaisesti huomautus merkitään sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran ylläpitämään terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin, jossa merkintä säilyy kymmenen vuotta.
Potilaan valinnanvapaus tarkoittaa sitä, että potilas voi asuinpaikastaan riippumatta valita terveysaseman, joka vastaa hänen perusterveydenhuollon palveluistaan. Tämä valinnanvapaus koskee kiireetöntä hoitoa. Sen sijaan terveydenhuoltolain 50 §:n mukaan kiireellinen sairaanhoito on annettava sitä tarvitsevalle potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan esimerkiksi äkillisen vamman tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista. Terveydenhuollon ammattihenkilön on parhaansa mukaan pyrittävä selvittämään, onko potilaan hoidon tarve kiireellinen. Tämä tapahtuu potilasta tai saattajaa haastattelemalla ja tarvittaessa myös tutkimalla potilas riittävällä tavalla.
Terveydenhuollon ammattihenkilöiden tulee aktiivisesti pyrkiä pitämään tietonsa ajan tasalla voimassa olevista yleisesti hyväksytyistä toimintakäytännöistä, ohjeista ja alaansa koskevasta lainsäädännöstä. Aluehallintovirasto katsoi, että terveydenhuoltolain 50 §:n mukainen kiireellisen hoidon antamisen periaate on alalla toimivien ammattilaisten jokapäiväisen työn kannalta niin olennainen, että sen tulisi olla jokaisen alalla toimivan tiedossa. Lisäksi sairaanhoitajalla tulee olla edellytykset arvioida hoidon kiireellisyyttä. Jo lähtökohtaisesti on päivystyksellinen asia selvittää esimerkiksi traumapotilaan liikuntakyky ja mahdolliset näkyvät vammat.
Potilaslain 12 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee merkitä potilasasiakirjoihin potilaan hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset tiedot. Sairaanhoitajan olisi pitänyt viimeistään siinä vaiheessa, kun potilas oli poistunut terveyskeskuksesta, tehdä lyhyt yhteenveto käynnistä. Potilasturvallisuuden varmistamisen lisäksi asialla on merkitystä terveydenhuollon ammattihenkilön oman oikeusturvan vuoksi. Potilasasiakirjamerkintöjen puuttuessa voidaan katsoa, että potilaan kertomalla versiolla tapahtuneesta on suhteessa suurempi painoarvo. Kirjausten tekemättä jättäminen kyseisessä kantelutapauksessa oli selkeä virhe.
Keskeiset lait ja suositukset:
Lapin aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 4.9.2020
Diaarinumero LAAVI/1046/2019
Kantelija oli käynyt neurologian erikoislääkärin vastaanotolla migreenin lääkityksen uudelleenarvioimisen ja migreenilääkkeen korvattavuutta varten tarvittavan B-lausunnon vuoksi. Lääkäri esitti kantelijalle, että ennen uuden lääkkeen määräämistä ja lausunnon kirjoittamista hoitona tulisi kokeilla lääkevieroitusta. Asiassa on kyse siitä, oliko kantelijalla oikeus saada haluamaansa hoitoa ja lääkettä.
Kantelija oli kärsinyt kroonisesta migreenistä vuosien ajan ja migreeniä oli hoidettu useilla estolääkkeillä sekä muilla hoitomuodoilla. Kantelija toivoi saavansa neurologian erikoislääkärin vastaanotolta B-lausunnon hakeakseen Kelalta korvattavuutta uudelle migreenilääkkeelle. Erikoislääkärin mukaan oli kuitenkin mahdollista, että kantelijan päänsärkyä ylläpiti lääkkeiden käytöstä aiheutunut särkylääkepäänsärky, eikä uudesta lääkkeestä olisi hyötyä ennen kuin vanha lääkitys saataisiin purettua vieroituskuurilla. Kantelija ei ollut tyytyväinen erikoislääkäriltä saamaansa kohteluun. Hän koki, ettei erikoislääkäri kuunnellut hänen asiaansa ja esti potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumisen ehdottamalla muiden hoitomuotojen kuin migreenilääkkeen kokeilua.
Aluehallintovirasto katsoi, että erikoislääkäri ei ollut toiminut asiassa lainvastaisesti tai muutenkaan virheellisesti. Kantelu ei antanut aluehallintovirastolle aihetta enempiin toimenpiteisiin.
Potilaslain mukaan potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että potilaalla olisi oikeus saada mitä tahansa haluamaansa hoitoa, vaan annettavan hoidon tulee perustua lääketieteellisesti hyväksyttäviin perusteisiin. Käytännön tilanteissa hoitava lääkäri ratkaisee, millaista hoitoa potilaan terveydentila edellyttää ja millaiseen hoitoon potilaalla siten on oikeus.
Potilaan itsemääräämisoikeus puolestaan tarkoittaa sitä, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Hoidon aloittaminen, hoidon sisällöstä päättäminen ja hoidon lopettaminen edellyttävät lähtökohtaisesti potilaan suostumusta. Jos potilas ei suostu lääkärin ehdottamaan hoitoon, on potilasta mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa potilaan oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Jos hoidosta ei päästä yhteisymmärrykseen, päättää siitä lääkäri lääketieteellisin perustein ja asiantuntijuutensa perusteella.
Vaikka potilaan autonomia on keskeinen ihmisoikeusperiaate, ei se vähennä lääkärin vastuuta hoitoratkaisuissa. Vaikka lääkäri toimiikin potilaansa ehdoilla, hänen on oltava samalla puolueeton asiantuntija eikä potilaan kaikkiin vaatimuksiin tarvitse suostua. Potilas voi esittää mielipiteitään tutkimuksista ja hoidoista, mutta tämä ei aseta lääkärille velvollisuutta noudattaa potilaan tahtoa.
Aluehallintovirasto katsoi, ettei erikoislääkäri toiminut lainvastaisesti tai virheellisesti pyrkiessään laatimaan hoitosuunnitelman kantelijan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen ja uuden migreenilääkkeen aloituksen mahdollistaen, mutta samalla käyttäen lääkärin velvollisuutta päättää hoidosta lääketieteellisin ja asiantuntijuuteen perustuvin kriteerein. Migreeniä mahdollisesti pahentavan lääkepäänsäryn hoitaminen osana potilaan hoitokokonaisuutta oli perusteltua ja Käypä hoito -suosituksen mukaista ja kantelijan hoito oli toteutunut laadultaan hyvänä terveyden- ja sairaanhoitona.
Keskeiset lait ja suositukset:
Lapin aluehallintovirasto
Terveydenhuolto
Ratkaisupäivämäärä 25.8.2020
Diaarinumero LAAVI/803/2019
Lääkäri oli tehnyt 13-vuotiaalle lapselle lääketieteellisen yleistarkastuksen lapsen isän pyynnöstä. Lapsen vanhemmat olivat eronneet ja toimivat kumpikin lapsen huoltajina. Lapsen äidin mielestä lääkärin ei olisi tullut tehdä tarkastusta tietoisena huoltajien vireillä olevasta eroprosessista.
Lääkärille oli esitietona kerrottu, että lapsen vanhemmat olivat eronneet ja lapsi asui isänsä luona. Varsinainen tutkimus tehtiin lapsen ollessa yksin vastaanottohuoneessa. Lääkärin mukaan lapsi oli suostuvainen tutkimukseen ja tarkastus tehtiin lapsen tahtoa kunnioittaen.
Lääkärin olisi tullut selvittää ja ratkaista, kykenikö lapsi ikänsä ja kehitystasonsa perusteella päättämään itse hoidostaan, ja kirjata arvio perusteluineen potilasasiakirjoihin. Mikäli lapsi ei olisi ollut kykenevä päättämään itse hoidostaan, lääkärin ei olisi tullut suorittaa tutkimusta ilman toisen huoltajan suostumusta. Aluehallintovirasto saattoi käsityksenä asiasta lääkärin tietoon vastaisen varalle.
Alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Kun lääkäri katsoo alaikäisen potilaan olevan riittävän kypsä ymmärtämään kulloinkin kyseessä olevan hoitoratkaisun merkityksen ja antamaan itse suostumuksensa hoitoon, asia on kirjattava potilasasiakirjoihin. Kirjaukseen sisältyy perusteltu kannanotto siitä, kenen kanssa yhteisymmärryksessä alaikäistä potilasta hoidetaan.
Aluehallintovirasto katsoi, että lääkärin olisi pitänyt arvioida lapsen kyky päättää itse hänelle tehtävästä terveystarkastuksesta ja sen merkityksestä sekä kirjata arviointi perusteluineen potilasasiakirjoihin. Lääkäri oli todennut lapsen olleen suostuvainen tutkimukseen, mutta asiassa ei käynyt ilmi, oliko hän arvioinut lapsen kykyä päättää itse hoidostaan.
Jos lapsi ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa. Pääsääntönä on, että lapsen huolto kuuluu jakamattomasti yhdessä lapsen huoltajille. Merkitykseltään vähäisissä toimenpiteissä toinen huoltaja voi kuitenkin asemansa perusteella edustaa yksin lasta ja päättää hoidosta ilman toisen huoltajan nimenomaista suostumusta. Toisen huoltajan suostumus voi silloin perustua sallimisperusteiseen valtuutukseen.
Aluehallintovirasto katsoi, että tarkastuksessa ei ollut kyse vähäisestä rutiiniluonteisesta toimenpiteestä, johon riittäisi vain toisen huoltajan suostumus. Kyse ei ollut esimerkiksi haavan hoidosta, jonka osalta voidaan olettaa, että huoltajat toimivat yhteisymmärryksessä eikä toisen huoltajan mielipidettä tarvitse ilman erityistä syytä selvittää erikseen. Kyse ei ollut myöskään kiireellisestä eikä tavanomaisesta hoitotoimenpiteestä ottaen huomioon, että lapsi kuului kouluterveydenhuollon säännöllisten terveystarkastusten piiriin.
Lääkäri oli ollut tietoinen lapsen vanhempien erosta, eikä hoitotoimenpiteen tarve ollut kiireellinen. Lääkärin ei olisi tullut ryhtyä tässä tilanteessa tutkimukseen ilman toisen huoltajan nimenomaista suostumusta, jos lapsi olisi arvioitu ei-itsemäärääväksi.
Keskeiset lait ja suositukset:
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Terveydenhuolto, mielenterveys
Ratkaisupäivämäärä 25.6.2020
diaarinumero LSSAVI/1528/2019
Potilas A oli tahdosta riippumattomassa hoidossa Sairaalassa Y. Hoidon osana A:lle oli asetettu mielenterveyslain mukaisia yhteydenpidon rajoituksia. Hän sai ottaa yhteyttä vain nimettyihin läheisiin. Hoidon aikana potilas A ilmoitti hoitaja B:lle haluavansa ottaa yhteyttä asianajajaansa. Hoitaja B eväsi pyynnön. Hoitaja B perusteli kieltoa yhteydenpidon rajoittamispäätöksellä, jonka mukaan potilas A:lla on lupa pitää yhteyttä ainoastaan nimettyihin läheisiinsä.
Asiassa on kyse siitä, voiko tahdosta riippumattomassa hoidossa olevan potilaan oikeutta pitää yhteyttä oikeusavustajaansa rajoittaa yhteydenpitorajoituspäätöksen nojalla.
Potilas A yksilöi kantelussa päivämäärän, jolloin yhteydenpitoa oli rajoitettu. Aluehallintovirasto pyysi selvitystä sairaalasta Y. Sairaala Y:n vastauksen mukaan potilas A:ta ei oltu kielletty pitämästä yhteyttä asianajajaansa. Osana asian selvittämistä aluehallintovirasto kävi läpi kaikki potilaan hoitoon liittyvät potilasasiakirjamerkinnät. Potilasasiakirjamerkinnöistä ilmeni, että potilas A:ta oli kielletty ottamasta yhteyttä asianajajaansa. Kyseinen potilasasiakirjamerkintä ajoittui toiseen ajankohtaan kuin minkä potilas A kantelussaan ilmoitti. Potilasasiakirjamerkinnöistä ilmeni myös, että hoitaja B oli perustellut rajoitusta sillä, että potilas A saa ottaa yhteyttä vain läheisiinsä. Potilasasiakirjoista ilmeni, että asiantila korjaantui muutaman päivän kuluttua ja potilas A sai jatkossa pitää yhteyttä asianajajaansa.
Päätöksessään aluehallintovirasto totesi, että tahdosta riippumattomassa hoidossa olevalla potilaalla on oikeus pitää yhteyttä oikeusavustajaansa muusta yhteydenpidon rajoittamisesta huolimatta.
Hallinnollisena ohjauksena aluehallintovirasto kiinnitti hoitaja B:n huomiota vastaisen toiminnan varalle.
Lisäksi aluehallintovirasto pyysi Sairaala Y:tä toimittamaan selvityksen mihin toimenpiteisiin päätöksen johdosta on ryhdytty.
Aluehallintovirasto totesi saatujen selvitysten ja potilasasiakirjojen olevan ristiriidassa toistensa kanssa sen suhteen oliko potilas A:ta kielletty ottamasta yhteyttä asianajajaansa. Potilasasiakirjat kuitenkin vahvistivat potilas A:n kertoman: yhteydenpitoa oikeusavustajaan oli rajoitettu.
Mielenterveyslain 22 j §:ssä säädetään yhteydenpidon rajoittamisesta tahdosta riippumattomassa hoidossa. Potilaan yhteydenpitoa sairaalan ulkopuolelle saadaan rajoittaa, jos yhteydenpidosta on vakavaa haittaa potilaan hoidolle, kuntoutukselle tai turvallisuudelle tai jos rajoittaminen on välttämätöntä muun henkilön yksityiselämän suojaamiseksi. Saman pykälän 4 momentin mukaan potilaan ja sairaalan toimintaa valvovien viranomaisten, lainkäyttöviranomaisten ja ihmisoikeuksien kansainvälisten valvontaelimien välistä kirjeenvaihtoa tai muuta yhteydenpitoa ei saa rajoittaa. Lisäksi potilaan yhteydenpitoa oikeusavustajaansa tai sairaalan potilasasiamieheen ei saa rajoittaa.
Suomen perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Samassa lainkohdassa säädetyn oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Kun kantelijalta on evätty mahdollisuus soittaa asianajajalleen, on tässä yksittäisessä tilanteessa rikottu lakia.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on erityisen tärkeää niiden henkilöiden kohdalla, jotka eivät välttämättä itse ole esimerkiksi sairautensa tai muuten alentuneen toimintakykynsä vuoksi kykeneväisiä valvomaan omia etujaan. Tällaisten henkilöiden kohdalla on erityisen tärkeää, että julkinen valta turvaa perusoikeuksien toteutumisen perustuslain 22 §:ssä säädetyllä tavalla.
Hoitohenkilökuntaan kuuluvien ammattihenkilöiden tulee olla tietoisia potilaan oikeuksista tahdosta riippumattomassa hoidossa ja noudattaa lainsäädäntöä.
Hallinnollisena ohjauksena huomion kiinnittäminen hoitaja B:n vastaisen toiminnan varalle on riittävä, koska asiakirjojen mukaan kyseessä on ollut yksittäinen tapahtuma.
Aluehallintovirastolle jäi selvitysten perusteella epävarmuus siitä, millä tavalla Sairaala Y:ssä on huolehdittu siitä, että henkilökunta on tietoinen potilaan itsemääräämisoikeuksiin liittyvistä rajoituksista ja potilaan oikeuksista. Saaduista asiakirjoista ja selvityksistä ei ilmennyt, onko Sairaala Y jollakin tavalla varmistanut henkilökunnan riittävän tietoisuuden potilaan oikeuksia koskevasta lainsäädännöstä (esimerkiksi sisäiset ohjeet, koulutus jne). Tämän johdosta aluehallintovirasto pyysi sairaalan johtoa varmistamaan, että sairaalan henkilökuntaa on riittävästi perehdytetty lain periaatteisiin. Päätöksessään aluehallintovirasto pyysi Sairaalaa Y:tä selvittämään määräajan kuluessa millaisiin toimenpiteisiin päätöksen johdosta ryhdyttiin.
Keskeiset lait ja suositukset:
