Opetus- ja kulttuuritoimen kantelujen päätöslyhennelmät

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetus- ja kulttuuritoimi
Ratkaisupäivämäärä 1.11.2023
diaarinumero ISAVI/10736/2022

Opiskelijan oikeutta osallistua opetukseen ei voida evätä ennakolta tai ketjuttaen varotoimena esimerkiksi mahdollisen häiriökäyttäytymisen tai vaaran aiheuttamisen perusteella

Asian kuvaaminen 

Oppivelvolliselta opiskelijalta on evätty oikeus osallistua opetukseen määrittelemättömäksi ajaksi. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan oikeus voidaan evätä enintään kolmen työpäivän ajaksi. Opiskelijan kohdalla oikeus on evätty yhtäjaksoisesti yli kuukauden ajaksi, ja siten kolmen työpäivän epäämisiä on ollut yhteensä seitsemän. Oppilaitos on antanut opiskelijalle ja hänen huoltajalleen lisätietoa asiasta vasta noin kaksi viikkoa tapahtuneen jälkeen. Oppilaitos on perustellut toimintaansa opiskelu- ja työturvallisuudella ja sillä, että asiaa on pyritty ratkaisemaan lain ja järjestyssääntöjen mukaisesti epäämisten aikana.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi ammatillisen koulutuksen järjestäjälle asiasta huomautuksen. Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ei ole säädetty mahdollisuudesta evätä opiskelijan oikeutta osallistua opetukseen ennakolta tai ketjuttaen varotoimena esimerkiksi mahdollisen häiriökäyttäytymisen tai vaaran aiheuttamisen perusteella. Opiskelijan oikeus osallistua opetukseen voidaan evätä enintään kolmen työpäivän, kun ajaksi laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Oppilaitoksen pitää tehdä opiskelijalle suunnitelma, miten häntä tuetaan opetukseen palaamisessa.

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että opiskelijan oikeus osallistua opetukseen voidaan evätä vain laissa tarkoin säädellyissä tilanteissa, koska seuraamuksen määräämiseen liittyy julkisen vallan käyttöä. Vaikka toimenpiteiden taustalla ovat olleet turvallisuuteen liittyvät syyt, täytyy oppilaitoksen noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä ja hyvän hallinnon perusteita. Opetukseen osallistumisoikeuden epääminen on tarkoitettu vain poikkeuksellisia tilanteita varten, ja siitä on ilmoitettava selvästi opiskelijalle ja hänen huoltajalleen. Oppilaitoksen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Saadun selvityksen perusteella oppilaitos on menetellyt asiassa lainvastaisesti.

Keskeiset lait ja suositukset

• YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus
• Suomen perustuslaki
• Hallintolaki
• Ammatillisesta koulutuksesta annettu laki
• Oppivelvollisuuslaki

AVI: Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Toimiala: Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä: 20.11.2023

Diaarinumero: LSSAVI/21870/2022

Oppilaalla on oikeus saada opetusta määräaikaisen erottamisen aikana

Asian kuvaaminen

Oppilas oli erotettu koulusta noin kuukauden ajaksi. Hänelle oli laadittu oppimissuunnitelma, johon oli kirjattu eri oppiaineiden tehtävät. Aineenopettajat huolehtivat tehtävien toimittamisesta oppilaalle. Erityisopettaja ja oppilaanohjaaja olivat erottamisen aikana oppilaaseen yhteydessä puhelimitse. Oppilaalle tarjottiin mahdollisuuksia tavata erityisopettajaa, mutta hän ei ollut halukas tapaamisiin.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti koulun huomiota siihen, että oppilaalla on oikeus saada opetusta määräaikaisen erottamisen aikana.

Ratkaisun perusteet

Perusopetuslain 36 a §:n 2 momentissa säädetään opetuksen järjestäjän velvoitteista oppilaan määräaikaisen erottamisen aikana. Säännöksen mukaan opetuksen järjestäjän tulee järjestää opetus, joka estää määräajaksi erotetun oppilaan jäämisen jälkeen vuosiluokkansa ja opetusryhmänsä edistymisestä. Erotetulle oppilaalle laaditaan opetussuunnitelmaan perustuva henkilökohtainen suunnitelma, jonka mukaan opetus toteutetaan ja oppimista seurataan. Oppilaalle ja oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle on varattava tilaisuus osallistua henkilökohtaisen suunnitelman laatimiseen.

Perusopetuslain 36 a §:n 2 momentissa asetetaan opetuksen järjestäjälle velvollisuus huolehtia siitä, että oppilas pystyy etenemään opinnoissaan määräaikaisen erottamisen aikana vuosiluokkansa ja opetusryhmänsä mukaisessa tahdissa. Oppilaan on päästävä opiskelemaan samat asiat, jotka käydään läpi koulussa erottamisen aikana. Jos oppilas saa tehostettua tai erityistä tukea ja tuen täytäntöönpanemiseksi laaditussa suunnitelmassa on tehty opetuksen sisältöä ja tavoitteita koskevia yksilöllisiä ratkaisuja, opinnot on suunniteltava niiden mukaisesti.

Oppilaalla on perusopetuslain 36 a §:n 2 momentin mukaan oikeus saada erottamisen aikana opetusta. Säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 127/2021 s. 31) todetaan, että opetuksen käytännön toteuttaminen jää opetuksen järjestäjän harkintaan. Lisäksi tuodaan esille, että erottamistilanteessa kodin ja koulun välinen yhteistyö tiivistyy ja huoltajan oppivelvollisuuslain 9 §:ssä säädetty velvollisuus valvoa lapsensa oppivelvollisuuden suorittamista korostuu. Huoltajan voidaankin edellyttää huolehtivan siitä, että lapsi tekee erottamisen aikana hänelle annetut tehtävät. Opettaminen ei ole joka tapauksessa huoltajan tehtävä, vaan lapsella on oikeus saada opettajan antamaa opetusta erottamisen aikana opiskeltavissa asioissa ja ohjausta tehtävien tekemisessä. Tämä edellyttää, että yksi tai useampi opettaja tapaa lasta.

Aluehallintovirasto totesi, että koulussa ei ollut voitu jättää oppilaan ratkaistavaksi, saako hän erottamisen aikana opetusta, koska koululla oli velvollisuus järjestää hänelle opetusta. Oppivelvollisena hänen oli voitu myös edellyttää ottavan opetusta vastaan. Oppilaan ja hänen huoltajiensa kanssa tehtävällä tiiviillä yhteistyöllä ja erilaisia vaihtoehtoja miettimällä olisi voitu edistää sitä, että oppilas on valmis tapaamaan opettajia erottamisen aikana. Selvityksestä ja erottamisen ajalle laaditusta oppimissuunnitelmasta jäi vaikutelma, että koulussa ei ollut kovin ponnekkaasti yritetty järjestää oppilaalle opetusta erottamisen aikana. Suunnitelmassa ei missään kohtaa ilmaistu, että oppilas voisi ottaa yhteyttä opettajaan, jos hänellä tulee kysymyksiä tehtävien tekemisestä, vaan hänen oli oletettu työskentelevän itsenäisesti opettajan ohjeiden mukaisesti ja palauttamaan tehtävät annetussa aikataulussa. Suunnitelmaan ei ollut myöskään kirjattu, miten oppilaan oppimista on tarkoitus seurata. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan oppilaalle oli jätetty erottamisen ajaksi kohtuuttoman paljon vastuuta opiskelusta ja oppimisesta, kun huomioidaan perusopetuslain 36 a §:n 2 momentissa opetuksen järjestäjälle asetetut velvoitteet.

Sovelletut säännökset

Perusopetuslaki (628/1998) 36 a §

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 22.8.2023
Diaarinumero ISAVI/11019/2022

Perusopetuksessa opetukseen kuuluva koulun joulujuhla tulee järjestää kaikille yhteisenä 
 

Asian kuvaaminen 

Asiassa oli kyse kaupungin perusopetuksen koulun joulujuhlajärjestelyistä. Koulun joulujuhla oli järjestetty paikkakunnalla sijaitsevassa kirkossa ilta-aikaan. Oppilaille, jotka eivät voineet osallistua kirkossa järjestettävään joulujuhlaan, oli järjestetty muuta ohjelmaa samana päivänä koulun jälkeen. Kantelija katsoi, että koulun yhteistä joulujuhlaa ei saa järjestää kirkossa, joka itsessään on uskonnollinen tila. Lisäksi kantelija moitti, että koulun järjestämä ei-uskonnollinen tilaisuus ei ollut sisällöltään yhdenvertainen kirkossa järjestetyn tilaisuuden kanssa. Koulu perusteli juhlatilan valintaa koulun omien tilojen riittämättömyydellä. Juhlassa esitettiin erilaisia ohjelmia ja puheita. Koulu tiedotti juhlan ohjelmasta huoltajia. Heille ilmoitettiin myös mahdollisuudesta poistua tilasta tai tulla juhlaan myöhemmin, mikäli he kokivat jonkun osan juhlaohjelmasta sisällöltään uskonnollisena lapselle epäsopivaksi.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kiinnitti opetuksen järjestäjän ja koulun rehtorin huomiota siihen, että perusopetusasetuksen 3 §:n 5 momentin mukainen opetukseen kuuluva koulun joulujuhla tulee järjestää kaikille yhteisenä ja siten, että kaikki voivat siihen vakaumuksestaan riippumatta osallistua. Kun koulun joulujuhla järjestetään kirkossa tai muussa uskonnollisessa tilassa, on varmistuttava siitä, että oppilaiden uskonnon ja omantunnon vapaus tulee yhdenvertaisesti turvatuksi.

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto viittasi päätöksessään eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuun vuodelta 2019, jossa todetaan, että koulun joulujuhla on perusopetusasetuksen 3 §:n 5 momentin mukaisesti osa opetusta, jonka tulee olla opetussuunnitelmassa tarkoitetulla tavalla uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta. Aluehallintovirasto totesi Opetushallituksen perustusopetuksen yhteisiä juhlia koskevan ohjeen ja perustuslakivaliokunnan mietinnön (16/2021 vp) perusteella, että koulun juhlan järjestäminen kirkossa ei sellaisenaan tee tilaisuudesta uskonnollista eikä sen sisällöstä uskonnon harjoittamista. Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan tällaiset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Koulun yhteinen joulujuhla voidaan siis järjestää kirkossa, mutta tällöin tulee varmistua siitä, että oppilaiden uskonnon ja omantunnon vapaus tulee yhdenvertaisesti turvatuksi eikä vaihtoehtoista ohjelmaa tarvita. Valiokunnan mukaan koulun perinteisiin juhliin voi sisältyä yksittäisiä sinänsä uskonnollista alkuperää olevia traditioita.

Aluehallintovirasto katsoi, että koulussa on menetelty lainvastaisesti järjestämällä koulun joulujuhla merkittäviltä osin uskonnollisia elementtejä sisältävänä tilaisuutena. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan Raamatun tapahtumiin liittyvä näytelmä, jouluevankeliumi, seurakunnan edustajan puheenvuoro ja joululaulut muodostavat kirkossa toteutettuna kokonaisuuden, jossa on
vahvasti uskontoon viittavia elementtejä, jolloin juhla on ollut ainakin näiltä osin tunnustuksellinen. Koulun yhteiseen juhlaan voi sisältyä yksittäisiä uskontoon viittavia elementtejä, ja tarvittaessa oppilaan osallistumista joihinkin juhlan ohjelmiin voidaan mukauttaa. Opetuksen järjestäjän harkinnassa on päättää tarkemmin juhlan sisällöstä, ja juhlaa suunniteltaessa tulee kiinnittää huomiota juhlasta muodostuvaan kokonaisuuteen ja uskonnollisten elementtien osuuteen siinä.

Keskeiset lait, asetukset ja oikeusohjeet

• Suomen perustuslaki 731/1999
• Perusopetuslaki 628/1998
• Perusopetusasetus 852/1998
• Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu EOAK/2186/2018, 5.11.2019
• Opetushallituksen ohje OPH-3903-2022, 19.9.2022
• Perustuslakivaliokunnan mietintö 16/2021 vp.
   

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä: 6.7.2023

Diaarinumero: LSSAVI/7805/2022

Erityisluokalla opiskelussa on kyse erityisen tuen järjestämisestä, jota koskevassa päätöksenteossa on noudatettava hallintolakia

Asian kuvaaminen

Kantelija toi esille, että rehtori oli ilmoittanut yhtäkkiä vuoden alussa hänen lapsensa siirtämisestä erityisluokalle. Siirrosta ei ollut keskusteltu huoltajien kanssa, vaan rehtori oli vain ilmoittanut asiasta puhelimitse. Koulun ja sivistystoimen viranhaltijat katsoivat selvityksessään, että lapsi oli saanut tehostettua tukea. Lapselle ei ollut tehty erityisen tuen päätöstä, koska hänellä ei ole arvioitu olevan näitä kriteerejä täyttäviä oppimisvaikeuksia tai muita erityisen tuen vaatimia koulunkäynnillisiä haasteita. Lapsen opiskelu oli toteutettu pienluokalla niin, että hän oli saanut aineenopettajilta tehtäväpaketit, joita hän on tehnyt pienluokan opettajana toimineen erityisluokanopettaja johdolla. Pienluokalla opiskelu oli tarkoitettu alun perin lyhytaikaiseksi järjestelyksi tukemaan vielä vahvemmin lapsen säännöllistä koulunkäyntiä ja auttamaan häntä runsaista poissaoloista huolimatta saamaan kahdeksannen vuosiluokan opinnot suoritettua. Kokeilujakson päätteeksi oli kodin ja koulun välisessä palaverissa todettu tarve jatkaa järjestelyä lukuvuoden loppuun asti. Lapsen osaamisen arvioinnista olivat vastanneet aineenopettajat, jotka ovat ohjeistaneet erityisluokanopettajaa siinä, miten lapsi suorittaa tehtäväpaketit. Erityisluokanopettaja oli osallistunut arviointiin yhdessä aineenopettajien kanssa.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti koulun ja kunnan sivistystoimen huomiota siihen, että oppilaan siirtämisessä pienluokalle on kyse perusopetuslain 17 §:ssä tarkoitetusta erityisestä tuesta, joka on ratkaistava hallintolain 43 §:n mukaisella kirjallisella hallintopäätöksellä ja jonka käsittelyssä on muutoinkin noudatettava hallintolain mukaista menettelyä.

Ratkaisun perusteet

Tehostettu tuki muodostuu perusopetuslain 16 a §:n mukaan tukiopetuksesta, osa-aikaisesta erityisopetuksesta, avustajapalveluista ja muista perusopetuslain 31 §:n 1 momentissa säädetyistä tukipalveluista sekä pedagogisista järjestelyistä. Erityiseen tukeen kuuluvat perusopetuslain 17 §:n 1 momentin mukaan samat perusopetuslaissa säädetyt tukitoimet ja järjestelyt kuin tehostettuun tukeen. Erona on osa-aikaista erityisopetusta vahvempi erityisopetus, joka kuuluu vain erityiseen tukeen. Erityisopetus voidaan järjestää joko tavallisessa luokassa tai erityisluokassa. Perusopetuslain 16 a §:ssä ei säädetä, että tehostettu tuki voitaisiin järjestää

erityisluokassa edes lyhytaikaisesti. Oppilaalle annetaan siten erityistä tukea, jos hänen opetuksensa järjestetään pääsääntöisesti erityisluokassa. Lisäksi opetuksen järjestäjä voi madaltaa oppilaan oppimistavoitteita ja oppisisältöjä perusopetuslain 17 §:n 1 momentin mukaan vain erityisen tuen päätöksellä.

Perusopetuslain 17 §:n 1 momentin mukaan erityinen tuki muodostuu erityisopetuksesta ja muusta tämän lain mukaan annettavasta tuesta. Erityisopetus järjestetään oppilaan etu ja opetuksen järjestämisedellytykset huomioon ottaen muun opetuksen yhteydessä tai osittain tai kokonaan erityisluokalla tai muussa soveltuvassa paikassa. Säännöksessä ei aseteta erityisiä edellytyksiä erityisen tuen järjestämiselle, vaan ratkaisevaa on, tarvitseeko oppilas erityiseen tukeen kuuluvaa vahvaa erityisopetuksen tukea, joka ei kuulu tehostettuun tukeen. Opetuksen järjestäjä ei voi luoda omia kriteerejä erityisen tuen oppilaaksi ottamiselle. Vuoden 2011 alusta voimaan tulleessa esi- ja perusopetuksen tukisääntelyn uudistuksessa haluttiin nimenomaan luopua siitä, että oppilaan siirtäminen erityiseen tukeen, tai vielä sillä hetkellä erityisopetukseen, ratkaistaisiin diagnoosin perusteella, mikä todetaan perusopetuslain muutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 109/2009 s. 12 ja s. 16–17).

Lapsen oli katsottu, ensin lyhytaikaisesti ja sittemmin pidemmän ajan, tarvitsevan perusopetuslain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua erityisopetusta, jolloin hänelle oli tullut tehdä päätös erityisestä tuesta. Hänen opetuksensa oli järjestetty pääosin erityisluokalla, jossa ei voida antaa opetusta tehostetun tuen oppilaalle. Opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksen 8 §:n 2 momentin mukaan erityiseen tukeen kuuluvaa erityisopetusta on kelpoinen antamaan erityisluokanopettaja. Pienluokan opettajana toimi erityisluokanopettaja. Siten oli kelpoisuusvaatimuksenkin osalta selvää, että lapsi sai erityiseen tukeen kuuluvaa erityisopetusta.

Lapsen opetuksen järjestäminen pienluokalla olisi tullut ratkaista erityisen tuen päätöksellä, joka on hallintolaissa tarkoitettu hallintopäätös. Hallintopäätös on hallintolain 43 §:n mukaan annettava kirjallisena ja laadittava hallintolain 44–45 §:n mukaisesti. Hallintopäätöksestä on hallintolain 44 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan käytävä selvästi ilmi yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asian on muutoin ratkaistu. Yksilöintivaatimusta tarkennetaan erityisen tuen päätöksen osalta perusopetuslain 17 §:n 2 momentissa, jossa säädetään, että päätöksessä on määrättävä oppilaan pääsääntöinen opetusryhmä, mahdolliset tulkitsemis- ja avustajapalvelut sekä muut 31 §:ssä tarkoitetut palvelut sekä tarvittaessa 1 momentissa tarkoitettu oppilaan opetuksen poikkeava järjestäminen.

Erityisen tuen järjestäminen ratkaistaan perusopetuslain 17 §:n 3 momentin mukaan ensisijaisesti pedagogisen selvityksen perusteella. Selvityksessä oppilasta opettavat opettajat arvioivat oppilaan tuen tarpeen moniammatillisesti yhteistyössä opiskeluhuollon työntekijöiden kanssa. Erityisen tuen päätöksen tekevällä

opetustoimen viranhaltijalla on hallintolain 31 §:n mukaisesti velvollisuus huolehtia siitä, että asian ratkaisemiseksi on hankittu riittävä selvitys. Perusopetuslain 17 §:n 3 momentin mukaan pedagogista selvitystä on tarvittaessa täydennettävä psykologisella tai lääketieteellisellä asiantuntijalausunnolla tai vastaavalla sosiaalisella selvityksellä.

Asian selvittämisen jälkeen oppilaalle ja huoltajille on varattava hallintolain 34 §:n mukaisesti tilaisuus tulla kuulluksi. Kuulemisessa on noudatettava hallintolain 33 §:n 2 momentissa ja 36 §:ssä säädettyä menettelyä. Kuulemisesta on ilmoitettava kirjallisesti, ja ilmoituksessa on kerrottava kuulemisen tarkoitus. Samalla on toimitettava kuulemisen kohteena olevat asiakirjat eli selvitys, jonka perusteella ratkaisu tehdään, tai ilmoitettava, miten muutoin kuultavalla on mahdollisuus tutustua niihin. Kuuleminen voidaan toteuttaa suullisesti erillisessä tilaisuudessa, jolloin kuultavan esille tuomat näkemykset on kirjattava hallintolain 42 §:n mukaisesti. Vaihtoehtoisesti kuultavalle voidaan varata tilaisuus ilmaista näkemyksensä kirjallisesti määräaikaan mennessä. Kuulemista koskevassa ilmoituksessa on kerrottava, että asia voidaan ratkaista, vaikka kuultava ei saapuisi kuulemistilaisuuteen tai lausuisi näkemystään määräajassa. Kuulemisen tarkoituksena on antaa asianosaiselle ja tämän lailliselle edustajalle, kuten oppilaan huoltajalle, mahdollisuus ilmaista näkemyksensä ratkaistavana olevasta asiasta. Päätöksentekijän on huomioitava näkemykset asiaa ratkaistessaan ja arvioitava, mikä merkitys niille on annettava. Jos päätöksentekijä päätyy näkemyksistä poikkeavaan ratkaisuun, hänen on perusteltava se päätöksessä hallintolain 45 §:n mukaisesti.

Kantelija toi kantelussa esille, että yhtäkkinen luokanmuutos oli ollut järkytys lapselle ja huoltajille. Vaikka erityisluokalle siirto oli ollut lopulta lapselle hyvä asia, kantelija katsoi, että menettelyn vuoksi luottamus koulun toimintaan oli kadonnut.

Aluehallintoviraston käsityksen mukaan kantelijan näkemykset osoittivat, miten tärkeä merkitys osallisuuden ja kuulluksi tulemisen kokemuksella ihmisille on. Oikeudet tulla kuulluksi ja saada perusteltu päätös on vahvistettu perustuslain 21 §:ssä perusoikeuksiksi, koska niitä on pidetty tärkeinä arvoina demokraattisessa oikeusvaltiossa. Perusopetuslain mukaan monista oppilaan opetukseen ja tukeen liittyvistä ratkaisuista, joilla toteutetaan hänelle perusopetuslain 30 §:n 1 momentissa vahvistettuja oikeuksia opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen sekä oppimisen ja koulunkäynnin tukeen, ei tarvitse tehdä kirjallista hallintopäätöstä. Oppilaan oikeuksiin tai velvollisuuksiin merkittävimmin vaikuttavat ratkaisut on tehtävä joka tapauksessa hallintolain mukaista päätöksentekomenettelyä noudattaen, jolloin perustuslain 21 §:ssä vahvistetut oikeudet tulevat turvatuksi.

Sovelletut säännökset

Perustuslaki (731/1999) 21 §

Perusopetuslaki (628/1998) 16 a §, 17 §

Hallintolaki (434/2003) 31 §, 33–34 §, 36 §, 42–45 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä: 2.6.2023

Diaarinumero: LSSAVI/4090/2022

Lapsella on yhdenvertainen oikeus osallistua opetukseen kuuluviin retkiin

Asian kuvaaminen

Kantelija katsoi, että hänen lastaan ei ollut kohdeltu yhdenvertaisesti, kun tämä ei ollut päässyt osallistumaan koulun hiihtopäivään. Koulun selvityksestä ilmeni, että lapsen koulupäivä oli päätetty järjestää koululla, koska hän oli edellisenä päivänä kieltäytynyt noudattamasta hiihtopäivään liittyviä sääntöjä. Voimakkaan sääntöjen vastustamisen ja huonolla käytöksellä uhmaamisen vuoksi työntekijät olivat todenneet, että hiihtopäivää ei voida lapsen osalta toteuttaa turvallisesti.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi koululle huomautuksen siitä, että lapselta voidaan evätä osallistuminen opetukseen kuuluvaan retkeen vain, kun yhdenvertaisuuslain 11 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät.

Ratkaisun perusteet

Suomen perustuslain 16 §:n 1 momentissa vahvistetaan jokaiselle lapselle oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oikeudesta tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti säädetään perustuslain 6 §:ssä. Säännöksen 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännöksen 2 momentin mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan muun muassa terveydentilan tai vammaisuuden perusteella. Kyseisillä perustuslain säännöksillä vahvistetaan, että jokaisella lapsella on yhdenvertainen oikeus perusopetukseen.

Yhdenvertaista kohtelua tarkennetaan yhdenvertaisuuslailla, jossa säädetään siitä, milloin yhdenvertainen kohtelu ei toteudu eli kyse on syrjinnästä. Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun muassa vammaisuuden tai terveydentilan taikka muunkaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaan välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Erilainen kohtelu ei ole yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Kaikkien kolmen edellytyksen on täytyttävä, jotta välitön syrjintä voidaan sulkea pois.

Aluehallintovirasto katsoi, että kaikki opetukseen osallistuvat oppilaat ovat keskenään vertailukelpoisessa tilanteessa, koska he ovat oppivelvollisuuslain 2 §:n 1 momentin mukaisesti oppivelvollisia ja heille on vahvistettu perus- ja ihmisoikeutena yhdenvertainen oikeus perusopetukseen. Tulkintaa tukee vammaisten henkilöiden sopimuksen 24 artikla, jossa vahvistetaan vammaisille henkilöille oikeus inklusiiviseen koulutukseen. Suomi on sopimuksen ratifioimalla sitoutunut luomaan sopimuksen 4 artiklan mukaisesti asteittain inklusiivisen koulutusjärjestelmän, joka tarkoittaa kaikkien lasten opetuksen järjestämistä yleisessä koulutusjärjestelmässä, niin että heillä on yhdenvertainen oikeus kehitykseen yksilöllisten edellytysten mukaisesti ja yhdenvertainen oikeus osallisuuteen kouluyhteisössä.

Oppilasta kohdellaan epäsuotuisammin kuin muita oppilaita, jos hän ei pääse mukaan opetukseen kuuluvaan retkipäivään. Poikkeuksellisesti osallistumisen epääminen ei ole välitöntä syrjintää. Silloin erilaiselle kohtelulle on oltava ensinnäkin laissa säädetty peruste. Näin on, jos oppilaalta on perusopetuslain 36 §:n 1 tai 3 momentissa säädetyillä perusteilla evätty oikeus osallistua opetukseen koulussa, eli hän on retken aikana erotettuna määräaikaisesti koulusta tai häneltä on retkeä edeltävänä päivänä evätty opetus lopun koulupäivän ja seuraavan koulupäivän ajaksi. Vastaavasti jos oppilaalle on tehty perusopetuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla erityinen opetusjärjestely siitä, että hänen opetuksensa järjestetään määräajan muualla kuin koulussa ja opetusjärjestely on voimassa retken aikaan, on laissa säädetty peruste olla ottamatta oppilasta retkelle mukaan. Tavoitteen hyväksyttävyyden ja keinon oikeasuhtaisuuden vaatimusten voidaan myös katsoa täyttyvän silloin, kun toimenpiteestä on päätetty kyseisissä säännöksissä säädetyillä perusteilla. Muissa tilanteissa laissa säädettyä perustetta ei ole, jolloin osallistumisen epääminen retkeltä on välitöntä syrjintää.

Lapsi oli joutunut välittömästi syrjityksi, kun häntä ei ole otettu koulun hiihtopäivään mukaan. Perustuslain 2 §:n 3 momentissa ilmaistun oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Opetuksen järjestäminen on julkinen hallintotehtävä, jossa on noudatettava toimintaa koskevaa lainsäädäntöä. Tämän julkisen hallintotehtävän ytimessä on oppilaan oikeuden opetukseen toteuttaminen. Jos oikeutta rajoitetaan tai toteutetaan eri tavalla kuin muiden oppilaiden osalta, on kyse julkisen vallan käytöstä, jolla tarkoitetaan viranomaiselle tai julkista hallintotehtävää hoitavalle yksityiselle toimijalle annettua toimivaltaa määrätä henkilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Ratkaisun on siten perustuttava lakiin. Opetuksen järjestäjä ei voi pyytää huoltajalta suostumusta lainvastaiseen menettelyyn. Opetuksen järjestäjän on pidättäydyttävä kaikista kodin ja koulun välisistä suostumus- ja sopimuskäytännöistä, jotka voivat johtaa oppilaan oikeuksien loukkaamiseen tai muutoin lainvastaiseen menettelyyn.

Sovelletut säännökset

YK:n sopimus lapsen oikeuksista (SopS 59–60/1991) 2 art., 28 art.

YK:n sopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (SopS 26–27/2016) 24 art.

Suomen perustuslaki (731/1999) 2 §, 6 §, 16 §

Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 8 §, 10 §, 11 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä 2.10.2023

Oppilaan oikeus erityiseen tukeen edellyttää viranhaltijaa tekemään perustellun, muutoksenhakukelpoisen päätöksen

Asian kuvaaminen

Kantelijan lapsi oli erityislapsi ja erityisen tuen piirissä. Lapsi siirtyi yläkouluun, jossa erityistä tukea toteutettiin edelleen viisi vuotta vanhan päätöksen pohjalta, ja esimerkiksi erityisistä opetusjärjestelyistä päätettiin opiskeluhuoltoryhmässä sekä henkilökohtaisesta opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa (HOJKS).

Kantelija ei tiennyt, miten koulussa toteutetaan lapsen erityistä tukea. Lapsi haluttiin myös siirtää arviointijaksolle erityiskouluun, mutta kantelija ei tiennyt, mitä jaksolla arvioidaan.

Asian ratkaisu

Kunnan olisi tullut toimittaa asiakkaalle hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva perusteltu, muutoksenhakukelpoinen päätös. Lisäksi kunnan olisi pitänyt tarkistaa lapsen erityisen tuen antamista koskeva päätös tarvittaessa tai viimeistään ennen seitsemännelle luokalle siirtymistä.

Ratkaisun perusteet

Erityisen tuen päätös tulee tarkistaa joko tarvittaessa tai vähintään toisen vuosiluokan jälkeen sekä ennen seitsemännelle vuosiluokalle siirtymistä, olipa sitä tarvetta muuttaa tai ei. Näin lapsen tarvitsemaa tukea arvioidaan säännöllisin väliajoin. Päätös tehdään uudelleen, mutta päätöksen perustana olevaa pedagogista selvitystä ja muita olemassa olevia dokumentteja muutetaan vain tarvittavilta osin. Jos erityisen tuen tarvetta ei enää olisi, tehdään erityisen tuen lopettamisesta pedagogiseen selvitykseen perustuva päätös ja oppilaalle ryhdytään antamaan tehostettua tukea. Hallintopäätös edellyttää huoltajan virallista kuulemista asiassa. Jos hallintopäätös on huoltajan näkemyksen vastainen, hän voi hakea siihen muutosta.

Tilanteessa, jossa oppilaan opetusta järjestetään perusopetuslainsäädännöstä osittain poiketen, täytyy asiassa tehdä muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös joko erityisen tuen päätöksen päivittämisen yhteydessä, tai ainakin päätös erityisistä opetusjärjestelyistä. Yhteistyöhön kodin kanssa tulee kiinnittää huomiota.

Keskeiset lait ja määräykset

* Perustuslaki 21 §

* Perusopetuslaki 3 §, 17 §, 18 §

* Opetushallituksen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 2.6.2023 
Diaarinumero: LSSAVI/4090/2022

Lapsella on yhdenvertainen oikeus osallistua opetukseen kuuluviin retkiin

Asian kuvaaminen

Kantelija katsoi, että hänen lastaan ei ollut kohdeltu yhdenvertaisesti, kun tämä ei ollut päässyt osallistumaan koulun hiihtopäivään. Koulun selvityksestä ilmeni, että lapsen koulupäivä oli päätetty järjestää koululla, koska hän oli edellisenä päivänä kieltäytynyt noudattamasta hiihtopäivään liittyviä sääntöjä. Voimakkaan sääntöjen vastustamisen ja huonolla käytöksellä uhmaamisen vuoksi työntekijät olivat todenneet, että hiihtopäivää ei voida lapsen osalta toteuttaa turvallisesti. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi koululle huomautuksen siitä, että lapselta voidaan evätä osallistuminen opetukseen kuuluvaan retkeen vain, kun yhdenvertaisuuslain 11 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät.

Ratkaisun perusteet

Suomen perustuslain 16 §:n 1 momentissa vahvistetaan jokaiselle lapselle oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oikeudesta tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti säädetään perustuslain 6 §:ssä. Säännöksen 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännöksen 2 momentin mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan muun muassa terveydentilan tai vammaisuuden perusteella. Kyseisillä perustuslain säännöksillä vahvistetaan, että jokaisella lapsella on yhdenvertainen oikeus perusopetukseen. 

Yhdenvertaista kohtelua tarkennetaan yhdenvertaisuuslailla, jossa säädetään siitä, milloin yhdenvertainen kohtelu ei toteudu eli kyse on syrjinnästä. Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun muassa vammaisuuden tai terveydentilan tai muunkaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaan välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Erilainen kohtelu ei ole yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan syrjintää, jos

• kohtelu perustuu lakiin
• sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite
• keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. 

Kaikkien kolmen edellytyksen on täytyttävä, jotta välitön syrjintä voidaan sulkea pois.

Aluehallintovirasto katsoi, että kaikki opetukseen osallistuvat oppilaat ovat keskenään vertailukelpoisessa tilanteessa, koska he ovat oppivelvollisuuslain 2 §:n 1 momentin mukaisesti oppivelvollisia ja heille on vahvistettu perus- ja ihmisoikeutena yhdenvertainen oikeus perusopetukseen. Tulkintaa tukee vammaisten henkilöiden sopimuksen 24 artikla, jossa vahvistetaan vammaisille henkilöille oikeus inklusiiviseen koulutukseen. Suomi on sopimuksen ratifioimalla sitoutunut luomaan sopimuksen 4 artiklan mukaisesti asteittain inklusiivisen koulutusjärjestelmän, joka tarkoittaa kaikkien lasten opetuksen järjestämistä yleisessä koulutusjärjestelmässä, niin että heillä on yhdenvertainen oikeus kehitykseen yksilöllisten edellytysten mukaisesti ja yhdenvertainen oikeus osallisuuteen kouluyhteisössä. 

Oppilasta kohdellaan epäsuotuisammin kuin muita oppilaita, jos hän ei pääse mukaan opetukseen kuuluvaan retkipäivään. Poikkeuksellisesti osallistumisen epääminen ei ole välitöntä syrjintää. Silloin erilaiselle kohtelulle on oltava ensinnäkin laissa säädetty peruste. Näin on, jos oppilaalta on perusopetuslain 36 §:n 1 tai 3 momentissa säädetyillä perusteilla evätty oikeus osallistua opetukseen koulussa, eli hän on retken aikana erotettuna määräaikaisesti koulusta tai häneltä on retkeä edeltävänä päivänä evätty opetus lopun koulupäivän ja seuraavan koulupäivän ajaksi. Vastaavasti jos oppilaalle on tehty perusopetuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla erityinen opetusjärjestely siitä, että hänen opetuksensa järjestetään määräajan muualla kuin koulussa ja opetusjärjestely on voimassa retken aikaan, on laissa säädetty peruste olla ottamatta oppilasta retkelle mukaan. Tavoitteen hyväksyttävyyden ja keinon oikeasuhtaisuuden vaatimusten voidaan myös katsoa täyttyvän silloin, kun toimenpiteestä on päätetty kyseisissä säännöksissä säädetyillä perusteilla. Muissa tilanteissa laissa säädettyä perustetta ei ole, jolloin osallistumisen epääminen retkeltä on välitöntä syrjintää.

Lapsi oli joutunut välittömästi syrjityksi, kun häntä ei ollut otettu koulun hiihtopäivään mukaan. Perustuslain 2 §:n 3 momentissa ilmaistun oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Opetuksen järjestäminen on julkinen hallintotehtävä, jossa on noudatettava toimintaa koskevaa lainsäädäntöä. Tämän julkisen hallintotehtävän ytimessä on oppilaan oikeuden opetukseen toteuttaminen. Jos oikeutta rajoitetaan tai toteutetaan eri tavalla kuin muiden oppilaiden osalta, on kyse julkisen vallan käytöstä, jolla tarkoitetaan viranomaiselle tai julkista hallintotehtävää hoitavalle yksityiselle toimijalle annettua toimivaltaa määrätä henkilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Ratkaisun on siten perustuttava lakiin. Opetuksen järjestäjä ei voi pyytää huoltajalta suostumusta lainvastaiseen menettelyyn. Opetuksen järjestäjän on pidättäydyttävä kaikista kodin ja koulun välisistä suostumus- ja sopimuskäytännöistä, jotka voivat johtaa oppilaan oikeuksien loukkaamiseen tai muutoin lainvastaiseen menettelyyn. 

Sovelletut säännökset

• YK:n sopimus lapsen oikeuksista (SopS 59–60/1991) 2 art., 28 art.
• YK:n sopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (SopS 26–27/2016) 24 art.
• Suomen perustuslaki (731/1999) 2 §, 6 §, 16 §
• Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 8 §, 10 §, 11 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 29.6.2023 
Diaarinumero: LSSAVI/8955/2023

Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei ole ikinä lapsen edun vastaista

Asian kuvaaminen

Kantelija katsoi, että koulussa oli tehty hänen lapsestaan virheellisiä lastensuojeluilmoituksia puuttumatta lapsen tilanteeseen ensin muulla tavoin. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto totesi, että lastensuojeluilmoituksen tekeminen on koulun työntekijälle asetettu velvollisuus eikä vaaranna lapsen oikeuksien toteutumista. 

Ratkaisun perusteet

Muun muassa koulun työntekijöille on säädetty lastensuojelulain 25 §:n 1 momentissa itsenäinen velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaiselle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Ilmoitusvelvollisuus syntyy huolen heräämisestä. Lastensuojelun työntekijän on arvioitava lastensuojelulain 26 §:n mukaisesti, onko ilmoituksen perusteella ryhdyttävä selvittämään lastensuojelun tarvetta. Jos lapsi on jo lastensuojelun asiakkaana, hänen asioistaan vastaavan sosiaalityöntekijän on arvioitava, onko hänen lastensuojelun järjestämistään tarve muuttaa tai antaako ilmoitus aiheen selvittää asiaa. Ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksen on turvata lapselle lastensuojelulain 1 §:ssä vahvistettu oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. 

Ilmoituksen tekeminen ei ole ikinä lapsen edun vastaista. Ilmoituksesta ei aiheudu haittaa lapselle eikä se vaaranna hänen oikeuksiensa toteutumista, vaikka lastensuojeluviranomainen katsoisi, että lastensuojelun tarvetta ei ole ylipäänsä tarpeellista selvittää, selvityksen perusteella ei ole tarvetta lastensuojelun tukitoimille tai ilmoitus ei anna aihetta muuttaa lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen lastensuojelun järjestämistä. 

Sovelletut säännökset

Lastensuojelulaki (417/2007) 1 §, 25 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 12.6.2023 
Diaarinumero: LSSAVI/4382/2022

Lapsella on oikeus olla aktiivinen toimija koulunkäyntiään koskevissa asioissa

Asian kuvaaminen

Lapsi kävi koulua kokoaikaisesti erityisluokalla ja tarvitsi tukea muun muassa vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa. Koulussa oli sattunut konfliktitilanteita lapsen ja muiden oppilaiden välillä. Kantelija toi kantelussa esille lapsensa kokemuksen siitä, että lasta ei kuulla näissä tilanteissa. Lapsesta tehdään syypää ilman, että hän saa puolustautua. Sivistystoimen selvityksen mukaan erityisopettaja oli käsitellyt jokaisen tilanteen lapsen kanssa kahden kesken sekä erikseen huoltajan kanssa. Lapsen käyttäytymistä oli pyritty ohjaamaan ennakoinnin, strukturoinnin sekä osittamisen avulla. Hänelle oli sanoitettu käyttäytymisodotukset, luotu struktuurit eri koulupäivän tilanteisiin ja annettu henkilökohtaista ohjausta. Tilanteita oli käyty vielä erikseen läpi opetustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen edustajien välisessä yhteispalaverissa.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan sivistystoimen huomiota opetuksen järjestäjän velvollisuuteen toteuttaa lapsen osallistumisoikeutta siten, että lapselle annetaan tilaisuus ilmaista näkemyksensä itseään koskevasta asiasta, kun hänen yksilöllisiä opetus- ja tukiratkaisuja tehdään ja koulunkäyntiinsä liittyviä asioita käsitellään. 

Ratkaisun perusteet

Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lasten pitää saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Suomen valtion ratifioiman YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan 1. kohdan mukaan sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa häntä koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Julkisella vallalla tarkoitetaan säännöksessä sekä viranomaista että yksityistä yhteisöä, joka hoitaa julkista hallintotehtävää. 

Opetuksen järjestäjän velvollisuutena on toteuttaa lapsen osallistumisoikeus tämän koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Oikeuden toteuttaminen tarkoittaa sitä, että lapselle annetaan tilaisuus ilmaista näkemyksensä hänen koulunkäyntiään, kuten tuen järjestämistä, koskevista asioista. Kyse ei ole ratkaisuvallan siirtämisestä lapselle, vaan ratkaisujen tekeminen pysyy julkista valtaa käyttävällä opetuksen järjestäjällä. Oikeuden toteutuminen edellyttää, että lapsi saa riittävästi tietoa hänelle ymmärrettävällä tavalla, jotta hänen on mahdollista muodostaa mielipide itseään koskevasta asiasta. Lapsen ratkaistavaksi jää, haluaako hän ilmaista näkemystään. Lapselle sopiva kuulemisen toteuttamistapa edistää sitä, että lapsi haluaa kertoa mielipiteensä ratkaistavaan asiaan. 

Osallistumisoikeus on toteutettava siitä riippumatta, onko lapsen näkemyksellä lopulta merkitystä opetuksen järjestämisratkaisuihin. Osallisuus ja kuulluksi tulemisen kokemus voivat kuitenkin vaikuttaa merkittävästi siihen, miten säännöllistä tukea tarvitsevan lapsen koulunkäynti onnistuu. Tuen tarpeen arviointi ja suunnittelu eivät ole lapsen vastuulla, ja opetuksen ja tuen järjestämisen ratkaisut tekee opetuksen järjestäjä. Näkemyksen selvittämisen kautta koulun aikuiset voivat kuitenkin saada tietoa siitä, mitkä asiat lapsi kokee koulussa vaikeiksi, ja sitä kautta hahmottaa, mitkä toimet sujuvoittavat koulunkäyntiä. Tällä turvataan samalla luokan muiden lasten yhdenvertaisia edellytyksiä oppia tietoja ja taitoja ja opiskella turvallisessa opiskeluympäristössä. Lapsen kuuleminen voi lisätä koulun aikuisten ymmärrystä siitä, miksi lapsi käyttäytyy haastavasti, jolloin aikuisten voi olla helpompi kohdata tilanteita, joissa lapsi käyttäytyy häiritsevästi tai vahingollisesti muita ihmisiä kohtaan. Lapsen aktiivinen toimijuus itseään koskevissa asioissa voi parantaa lapsen ja koulun aikuisten välistä vuorovaikutusta, mikä voi edistää sitä, että lapsi on valmis ottamaan ohjausta vastaan ja vaikeat tilanteet saadaan koulussa ratkaistua. Osallistumisoikeuden toteuttamisella turvataan monilta osin sitä, että lapsilla on koulussa yhdenvertaiset edellytykset kehittyä yksilöllisesti ja he voivat kokea kuuluvansa kouluyhteisöön. Oikeuden toteuttaminen ei ole vain tukea tarvitsevan oppilaan vaan kaikkien oppilaiden ja koko kouluyhteisön edun mukaista.

Sivistystoimen selvityksestä sai käsityksen, että lapselle ei ollut annettu mahdollisuutta olla aktiivinen toimija koulunkäyntiään koskevissa asioissa. Koulun aikuiset olivat käyneet lapsen kanssa keskusteluja, mutta ne eivät näyttäytyneet vastavuoroisina niin, että lapsen näkemystä olisi todella haluttu kuulla ja että aikuinen olisi perustellut näkemyksestä poikkeavan toimintatapansa. 

Sovelletut säännökset

• YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista (SopS 59–60/1991) 12 art.
• Perustuslaki (731/1999) 6 §, 22 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielinen sivistystoimi
Päätöksen päivämäärä: 26.1.2023
Diaarinumero: LSSAVI/19593/2022

Halloween koulussa: kulttuuriseen ja uskonnolliseen moninaisuuteen tutustuminen ei ole uskonnon harjoittamista

Asian kuvaus

Aluehallintovirastoon tehtiin kantelu, jonka mukaan koululla oli järjestetty opetussuunnitelmaan sopimattomia aktiviteetteja ja Suomen kulttuuriin sopimattomia Halloweeniin liitettäviä uskonnollisia tapahtumia. Kantelun mukaan aktiviteeteissa oli okkultistisia piirteitä, jotka olivat pelottaneet lapsia ja lisänneet turvattomuutta, esimerkiksi aikuisten pukeutuminen zombeiksi. Lisäksi kouluun oli kutsuttu taikuri.     

Kunnan selvityksestä ilmeni, että oppilaat olivat askarrelleet harjoittelijan johdolla kaupalliseen Halloween-juhlintaan liittyviä hahmoja esikoulun iltapäivätoiminnassa. Koulun johto oli hyväksynyt projektin sillä ehdolla, että askartelutöiden näyttely poistetaan ennen pyhäinpäivää, jottei se sekoitu kristilliseen juhlaan.  

Samaan aikaan koulun viidesluokkalaiset olivat osallistuneet koulun ulkopuoliseen toimintaan, jossa ohjaajat olivat pukeutuneet uhanalaisiksi bakteereiksi tuodakseen oppilaiden tietoon luonnosta löytyviä mikrobeja ja bakteereja. Tällä ei ollut yhteyttä Halloweenin kanssa. Selvityksen mukaan näyttelystä ja ulko-opetuksesta oli tullut positiivista palautetta sekä oppilaita että heidän huoltajiltaan. Koulu ei ollut selvityksen mukaan tietoinen siitä, että toiminta koettiin pelottavaksi. 

Selvityksen mukaan koulu oli kutsunut vieraaksi tunnetun suomenkielisen viihdetaikurin, joka oli osa koulun kieli- ja kulttuuririkasteista opetusta.  

Johtopäätökset 

Aluehallintovirasto ei katsonut, että kyseinen kunta olisi toiminut lainvastaisesti kantelussa esiintuotujen seikkojen osalta. 

Perustelut

Uskonnon ja omantunnon vapaus tarkoittaa, että jokaisella on oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumuksensa ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Opetushallituksen ohjeiden mukaan uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset on järjestettävä erillään muusta koulun toiminnasta ja ne tulee nimetä siten, että oppilaat ja huoltajat saavat oikean käsityksen niiden uskonnollisesta luonteesta. Selvittääkseen oliko koulu noudattanut oikeuskäytäntöä aluehallintovirasto tarkasti tilaisuuksien uskonnollisen luonteen. Tarkastelussa käytettiin uskontotieteellistä selvitystä, joka oli tehty aikaisempaan vastaavaan tapaukseen liittyen, jonka mukaan uskonnolliselle rituaalille on tyypillistä säännöllinen, tietoinen toiminta, joka on selkeästi yhdistettävissä uskontoon. Aluehallintovirasto katsoi, että kantelussa esitettyä ei selvityksen valossa voitu pitää uskonnon harjoittamisena. Tästä syystä aluehallintovirasto katsoi, että toiminta oli opetussuunnitelman mukaista kielirikasteisia piirteitä sisältävää tutustumista erilaisiin kulttuureihin. 

Sovellettava lainsäädäntö

• Perusopetuslaki
• Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014
• Perusopetuksen opetussuunitelman perusteet 2014

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 10.8.2023
diaarinumero LSSAVI/14894/2022

Opetuksen järjestäjän tulee varmistua siitä, että se saa välttämättömät tiedot sijaishuollossa olevasta lapsesta
 

Asian kuvaaminen 

Sijaishuollossa asuvan lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä teki kantelun koskien luokanopettajan lapseen kohdistamaa epäasiallista kohtelua. Kantelun liitteenä oli lapsen kirjoitus, jonka mukaan lapsi oli kokenut olonsa turvattomaksi koulussa useamman vuoden ajan.
Opettajan selvityksen mukaan hän ei ollut kohdellut lasta eriarvoisesti kuin muita luokan lapsia. Rehtorin selvityksen mukaan opettajan olisi ollut hyvä huomioida lapsen tilanne ja tausta hienotunteisemmin. Rehtorin selvityksen mukaan vaikutti siltä, että opettajalla ei ollut riittäviä tietoja eikä taitoja lapsen kohtaamiseen. Selvitysten perusteella kuitenkin vaikutti siltä, että opettaja ei ollut kohdellut lasta eri tavalla kuin muita oppilaita vastaavissa tilanteissa.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto ilmaisi käsityksenään, että koulun tulee varmistua tarvittaessa oma-aloitteisesti siitä, että se saa perusopetuslaissa vahvistettujen lapsen oikeuksien toteuttamiseksi välttämättömät tiedot sosiaalihuollon viranomaiselta sijaishuollossa olevasta lapsesta.

Ratkaisun perusteet 

Perusteluissa aluehallintovirasto toi esille, että opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Koulun työntekijöillä on yleinen velvoite toimia yhteistyössä oppilaiden huoltajien kanssa. Lapsen huostaanotto vaikuttaa lapsen edustamiseen kouluasioissa. Lapsen huolenpitoon liittyvä päätösvalta siirtyy sijaishuollon ajaksi lapsen sijoittaneelle hyvinvointialueelle ja käytännössä huolenpitoon liittyvää päätösvaltaa käyttää ja lapsen laillisena edustajana sijaishuollon aikana toimii lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Huolenpitoon kuuluu lapsen koulunkäynnistä huolehtiminen. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee tehdä yhteistyötä perusopetuksen kanssa lapsen kodin ulkopuolisen sijoituksen aikana. Sosiaalityöntekijän on toimittava sijaishuollon aikana yhteistyössä niin huoltajien kuin sijaisvanhempien kanssa, mutta hän tekee viime sijassa lasta koskevat päätökset siltä osin kuin se on sijaishuollon tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeen. Sosiaalityöntekijä on siis ensisijainen henkilö, jonka kanssa opetuksen järjestäjän on tehtävä yhteistyötä. Toisaalta sijaisvanhemmat vastaavat lapsen arjesta, ja heillä on lastensuojelulaissa asetettu velvoite toimia yhteistyössä opetuksen järjestäjän kanssa, joten lapsen laillisena edustajana toimiminen on käytännössä välttämätöntä. 

Edellä esitetyn perusteella aluehallintoviraston näkemyksen mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävänä on sopia sijaisvanhempien kanssa siitä, miltä osin kumpikin osapuoli tekee yhteistyötä opetuksen järjestäjän kanssa ja toimii tässä tarkoituksessa lapsen laillisena edustajana. Sosiaalityöntekijän on kirjattava asia lapsen asiakassuunnitelmaan, johon edellytetään lastensuojelulain mukaisesti kirjaamaan, miten lapsen opetus sijaishuollon aikana järjestetään. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävänä on varmistaa, että opetuksen järjestäjä tietää, miten lapsen edustamisesta on sovittu. 

Perusopetuslain mukaan opetuksen järjestäjällä on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada maksutta oppilaan opetuksen järjestämiseksi välttämättömät tiedot sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaiselta. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kantelun mukaan koululla on ollut lapsen tausta tiedossa. Lapsi on kokenut ennen huostaanottoa vakavaa ja pitkäaikaista kaltoinkohtelua. Opettajan selvityksen mukaan hänellä ei ollut riittävät tiedot lapsen taustasta. Rehtorin selvityksestä ei käy ilmi, mitä tietoa koululla on ollut ja kuinka tieto on koululla liikkunut. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan ensisijaisesti lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai hänen valtuuttamanaan sijaisvanhempien olisi tullut huolehtia siitä, että nimenomaan lasta opettavalla opettajalla on oppilaan opetuksen järjestämiseksi välttämättömät tiedot. Toisaalta opetuksen järjestäjän on lapsen edun toteutumiseksi tärkeää varmistaa, että sosiaalityöntekijä tai sijaisvanhemmat ovat antaneet lapsesta kaiken tiedon, jolla on merkitystä muun muassa siihen, että lapsi voi kokea olonsa turvalliseksi koulussa. Opetuksen järjestäjän oikeutta saada lasta koskevat välttämättömät tiedot opetuksen järjestämiseksi tulee aluehallintoviraston käsityksen mukaan tulkita lapsen oikeuksien toteutumisen näkökulmasta: lastensuojelusta saatava tieto on opetuksen järjestäjälle välttämätön, jos tiedon avulla voidaan toteuttaa perusopetuslaissa vahvistetut lapsen oikeudet paremmin kuin ilman kyseistä tietoa. Aluehallintovirasto painottaa, että kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen osalta viranhaltijoilla sekä sosiaalihuollossa että opetustoimessa on erityinen velvollisuus hyvään tiedonkulkuun ja yhteistyöhön lapsen edun mukaisesti. 

Keskeiset lait 

• Lastensuojelulaki (417/2007) 30 §, 45 §, 52 §, 52 a §
• Perusopetuslaki (628/1998) 3 §, 16 §, 26 §, 29 § 41 §
   

Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Opetus- ja kulttuuritoimi
Ratkaisupäivämäärä 9.6.2023
Diaarinumero: LSAVI/13081/2022

Erityisen tuen päätöstä varten on hankittava pedagoginen selvitys sekä kuultava huoltajia ja oppilasta

Asian kuvaaminen 

Kantelussa moitittiin kunnan sivistysjohtajan toimintaa, joka liittyi muun ohella erityisen tuen päätöksen tarkistamiseen ja henkilökohtaisen avustajan myöntämiseen. 

Asian ratkaisu ja sen perusteet

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan sivistysjohtajan vakavaa huomiota perusopetuslain pykälien 17 ja 42 sekä hallintolain pykälien 34 ja 45 sisältöön. Erityisen tuen tarkistamista koskevaa päätöstä varten ei hankittu perusopetuslain edellyttämää pedagogista selvitystä. Oppilasta tai hänen huoltajiaan ei kuultu hallintolain edellyttämällä tavalla ennen päätöksentekoa. Päätöksessä ei myöskään mainittu lainkaan sovellettuja säännöksiä, toisin kuin hallintolaki edellyttää. Niin ikään sivistysjohtajan päätös sisälsi virheellisen ohjeen muutoksenhausta. Perusopetuslain mukaisesti toimivaltainen viranomainen asiassa olisi kunnallisen toimielimen sijaan ollut aluehallintovirasto.

Lisäksi aluehallintovirasto ilmaisi sivistysjohtajalle käsityksensä siitä, että hallintolain mukainen hyvän kielenkäytön vaatimus olisi edellyttänyt sivistysjohtajalta selkeämpää ja täsmällisempää viestintää kantelijan kanssa. Sivistysjohtajan viestinnässä ilmeni useampia epäjohdonmukaisuuksia ja epäselvyyksiä, ja myös edellä mainittu erityisen tuen päätös sisälsi epäselvän ilmaisun henkilökohtaisen avustajan toimimisesta ”pääasiallisesti” kantelijan lapsen henkilökohtaisena avustajana.

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan hyvän kielenkäytön ja empaattisen sekä vuorovaikutteisen lähestymistavan merkitys korostuu entisestään, kun käsitellään erityisen tuen asioita ja muita vastaavia aihepiirejä, jotka ovat usein luonteeltaan sensitiivisiä ja joilla on varsin merkittäviä vaikutuksia oppilaan kouluarkeen. Viranhaltijan olisikin asian yhteydessä tullut huomioida erityisen tarkasti asiallisen, selkeän ja ymmärrettävän kielenkäytön merkitys.

Sovelletut säännökset

• Hallintolaki 9 §, 34 § ja 45 §
• Perusopetuslaki 17 § ja 42 §

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 16.2.2023
diaarinumero ISAVI/562/2022

Kunta on velvollinen osoittamaan alueellaan asuvalle lapselle lähikoulun ja tekemään siitä muutoksenhakukelpoisen päätöksen 

Asian kuvaaminen 

Asiassa oli kyse koulupaikan muuttamisesta ilman muutoksenhakukelpoista päätöstä. Lapsi asui käräjäoikeuden päätöksellä lähivanhempansa kanssa eri paikkakunnalla kuin etävanhempi. Lapselle oli osoitettu lähikoulu paikkakunnalta, jossa hän asui lähivanhemman kanssa. Etävanhempi ilmoitti lapsen oman asuinkuntansa kouluun sillä perusteella, että lapsi oli muuttanut hänen luokseen. Lapsi osallistui opetukseen etävanhemman asuinkunnan koulussa, mutta muutoksenhakukelpoista oppilaaksiottopäätöstä ei tehty missään vaiheessa. Lapsen lähikouluna säilyi lähivanhemman asuinkunnassa sijainnut koulu. Vanhemmilla oli eriävä näkemys lapsen asuinpaikasta.

Asian ratkaisu 

Itä-Suomen aluehallintovirasto saattoi kantelun kohteena olleen kunnan kunnanjohtajan ja yhtenäiskoulun ja lukion rehtorin tietoon käsityksensä siitä, että jos kunta on pitänyt lasta sellaisena alueellaan asuvana, jolle kunnalla on perusopetuslain 4 §:n nojalla velvollisuus järjestää perusopetusta, olisi kunnan tullut osoittaa lapselle perusopetuslain 6 §:n 2 momentin mukainen lähikoulu ja tehdä lähikoulua koskeva muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös.

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että kunta on velvollinen järjestämään alueellaan asuville oppivelvollisuusikäisille lapsille perusopetusta. Järjestämisvelvollisuuden ratkaisevana kriteerinä on tosiasiallinen pysyvä oleskelu. Velvollisuuden piirissä ovat siis myös lapset, joiden kotikunta on joku toinen kunta. Mikäli kunta pitää lasta sellaisena alueellaan asuvana, jolle kunnalla on perusopetuslain nojalla velvollisuus järjestää perusopetusta, kunnan tulee osoittaa lapselle lähikoulu ja tehdä lähikoulua koskeva muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös. Ilman koulupaikkaa koskevaa virallista hallintopäätöstä lapsen koulunkäyntiin liittyvät asiat, kuten oppilaan oikeuksiin ja tietojen käsittelyyn liittyvät kysymykset, jäävät oikeudellisesti epäselviksi. On sekä oppilaan että koulun oikeusturvan kannalta olennaista, että päätös tehdään. Koulunkäynti on turvattava myös tilanteissa, joissa huoltajat ovat eri mieltä siitä, kumman luona lapsi asuu. Koulun on hyvä olla epäselvissä asumiseen liittyvissä tilanteissa matalalla kynnyksellä yhteydessä lapsen molempiin huoltajiin ja pyrkiä selvittämään asumiseen liittyvää kysymystä.

• Suomen perustuslaki 
• Perusopetuslaki

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 8.11.2022
Diaarinumero ISAVI/9205/2021

Hallintomenettelyinä on tärkeää erottaa toisistaan lapsen oppimisen tuen järjestäminen ja oppilashuolto

Asian kuvaaminen  

Asiassa oli kyse lapsen opetuksen ja koulunkäynnin järjestämisestä. Kantelijat nostivat esiin kantelussaan, että tuki ei toteutunut ensimmäisestä luokasta alkaen useana eri lukuvuotena. Lapsella oli toiminnanohjauksen haasteita, ja hän tarvitsi tukea koulunkäyntiinsä. Myös koululla heräsi huoli lapsen koulunkäynnistä. Lapselle suositeltiin pienluokkaa, mutta kantelijat halusivat tutun luokan ja kavereiden säilyvän. Kantelijat pyysivät koulunkäynnin tueksi ohjaajaa, joka toimikin lapsen kanssa. Myöhemmin kävi ilmi, että ohjaaja ei ollut paikalla siten kuin oli sovittu. Koulun mukaan kantelijoiden kanssa keskusteltiin koulunkäynnin tuen järjestämisestä ja heihin oltiin tiiviisti yhteydessä lapsen asioissa. Kantelijoilla ja koululla oli toisistaan poikkeavia näkemyksiä lapsen haasteista koulussa, koulunkäynnin järjestämisestä ja niistä tiedottamisesta. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto ei saadun selvityksen perusteella ole voinut todeta asiassa sellaista kunnan opetustoimen viranhaltijoiden lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden täyttämättä jättämistä, jonka vuoksi aluehallintovirastolla olisi syytä ryhtyä toimenpiteisiin.  

Ratkaisun perusteet  

Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että koulu oli asianmukaisesti huomioinut kantelijoiden ilmaiseman huolen ja ryhtynyt toimenpiteisiin lapsen tuen tarpeiden selvittämiseksi sekä tuen toteuttamiseksi. Aluehallintovirasto totesi, että opetuksen järjestäjä päättää avustajapalveluista. Lapselle ei ollut osoitettu henkilökohtaisen avustajan palveluita, eikä lapselle ollut kantelijoiden toiveesta laadittu yleisen tai tehostetun tuen oppimisen tuen asiakirjoja, joissa avustajapalveluiden tarvetta olisi tarkasteltu. Aluehallintovirasto totesi lisäksi kantelussa ja asiassa saaduissa selvityksissä esiin tulleiden seikkojen pohjalta, että hallintomenettelyinä on tärkeää erottaa toisistaan lapsen oppimisen tuen järjestäminen ja oppilashuolto. Oppimisen tuki järjestetään perusopetuslain mukaisesti kolmiportaisena tukena ja oppilashuolto oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaisesti. Perusopetuslain mukainen kolmiportainen tuki on tukea lapsen oppimisen tai koulunkäynnin vaikeuksiin ja oppilashuoltolain mukainen toiminta liittyy tyypillisesti oppilaan tilanteeseen laajemmin. Perusopetuslain mukaiset opetuksen järjestämistä ja toteuttamista koskevat tiedot, kuten oppimisen kolmiportaisen tuen järjestämistä koskevat tiedot, tallennetaan oppilasrekisteriin. Oppilashuoltolain 20 §:n 2 momentin mukaisesti potilaskertomuksista ja asiakaskertomuksista sekä niiden luovuttamisesta säädetään erikseen. Käytännössä oppimisen tuki ja oppilashuolto kuitenkin muodostavat kokonaisuuden. Mikäli oppilas tarvitsee myös yksilökohtaisen oppilashuollon tukea, perustuu se vapaaehtoisuuteen ja edellyttää suostumusta.  

Keskeiset lait ja asetukset  

• Suomen perustuslaki  

• Perusopetuslaki  

• Perusopetusasetus 

• Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki

Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Opetus- ja kulttuuritoimi
Ratkaisupäivämäärä: 16.1.2023
Diaarinumero: LSAVI/715/2022

Opetuksen järjestäjä ei voi käyttää siirtovyötä opetustoimen järjestämisessä

Asian kuvaaminen

Aluehallintovirastolle oli toimitettu kantelu, jossa kantelija moittii koulun opetustoimintaa. Koulussa on käytetty opetustoiminnassa siirtovyötä, jonka tarkoituksena on ollut estää oppilaan mahdollinen karkailu ja muu epätoivottu toiminta koulupäivän aikana. Opetuksen järjestäjä on perustellut vyön käyttöä perusopetuslain 29 pykälällä ja vedonnut siihen, että oppilaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa on kirjattu vyön käytöstä ja siihen liittyvistä periaatteista yhdessä huoltajan kanssa. Huoltaja on aikaisemmin keskustellut koulun kanssa, että vyön käyttöä tulisi rajoittaa vain ulkoilutilanteisiin ja siitä voitaisiin luopua asteitta. Vuoden 2022 aikana huoltaja oli tullut tietoiseksi siitä, että perusopetuslaki ei tunne rajoitusvälineitä ja täten niitä ei voida opetustoimessa käyttää. 

Vyön käytöstä luopumisella oli ikäviä seurauksia hänen huollettavalleen. Oppilas ei päässyt usean viikon aikana ulkovälitunneille ja hänen koulukyydityksiinsä tuli katkoja, joiden aikana huoltaja joutui kuljettamaan oppilasta kouluun. Kantelija moitti ratkaisuja syrjivinä ja katsoi, että ne eivät perustuneet perusopetuslakiin taikka asetukseen vaan olivat tosiasiassa rangaistus siitä, että huoltaja oli vaatinut vyön käytöstä luopumista.

Kaupunki katsoi, että oppilas ei voinut liikkua turvallisesti ulkovälituntialueella ilman vyötä ja perusteli tätä sillä, että koulun läheisyydessä oli rakennustyömaa ja paljon raskasta liikennettä, joka olisi voinut aiheuttaa vaaratilanteita oppilaalle. Lisäksi kaupunki katsoi, että koska oppilaan toiminta oli koulukyytien aikana arvaamatonta ei näitä voitu hetkellisesti järjestää. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto on antanut kaupungille huomautuksen perustuslain 7 §:n vastaisesta toiminnasta, jossa oppilaaseen on kohdistettu tarpeettomia, perusopetuslakiin kuulumattomia rajoitustoimenpiteitä. Lisäksi aluehallintovirasto on kiinnittänyt kaupungin huomion siihen, että oppilaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa on erikseen todettu, että oppilaan ulkovälitunnit on katsottu hänelle erityisen tärkeäksi, ja silti ne päätettiin evätä oppilaalta. 

Ratkaisun perusteet

Kaupunki perusteli ulkovälituntien rajaamista perusopetuslain 29 § perusteella, jonka perusteella se katsoi, että opetuksen järjestäjä ei ole voinut järjestää oppilaalle ulkovälitunteja, koska ne saattavat olla hänelle vaaraksi tilanteessa, jossa siirtovyön käytöstä on luovuttu. Koska perusopetuslaki ei tunne rajoitustoimia, siirtovyön käyttöä ei voida perustella kyseisellä lailla. Aluehallintovirasto arvioi, että opetuksen järjestäjä ei ole suunnitellut oppilaalle erikseen tärkeinä pidettyjä ulkovälitunteja siten, että ne olisi hänelle voitu turvallisesti järjestää. Koska oppilaan henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa oli erikseen mainittu nimenomaisesti ulkovälituntien merkitys oppilaalle, olisi opetuksen järjestäjän tullut kiinnittää huomiota siihen, että ulkovälitunnit olisivat toteutuneet. Lisäksi aluehallintovirasto moitti kaupunkia siitä, että vyön käyttöä perusteltiin huoltajan ja oppilaan omalla suostumuksella. Perusteluissa aluehallintovirasto viittasi apulaisoikeusasiamiehen päätökseen, EOK/3176/2020, jossa apulaisoikeusasiamies katsoo, että huoltajan suostumus rajoitustoimiin ei oikeuta käyttämään niitä. Aluehallintovirasto huomautti ratkaisussaan, että oppilas ei myöskään voi antaa suostumusta vyön käytölle.

Koulukyytien kohdalla aluehallintovirasto katsoi, että koulukyydit tulee suunnitella siten, että oikeus koulukuljetukseen ei katkea. Perusteluissa aluehallintovirasto viittasi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun, jossa koulumatkaetuutta koskevissa päätöksissä tulee kiinnittää huomio yksittäistapausten erityispiirteisiin. Koska koulukyydit palautuivat oppilaalle siten että henkilökohtainen avustaja osallistui kyyteihin, aluehallintovirasto katsoi, että tällä toteutuksella ne olisi voitu järjestää katkeamattomasti.

Sovellettavat säännökset

• Suomen perustuslaki
• Perusopetuslaki

AVI: Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Toimiala: Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä: 13.10.2022

Diaarinumero: LSSAVI/14631/2021

Asian kuvaaminen

Kantelija katsoi, että koulun käyttämä ryhtilomake oli oppilaan oikeusturvan, tietosuojan ja käyttäytymisen ohjaamisen kannalta kyseenalainen. Hän toi esimerkkinä esille välitunnilla sattuneen tilanteen, jonka seurauksena opettaja oli antanut ryhtilapun hänen lapselleen.

Saadusta selvityksestä ilmeni, että koulussa käytettiin ryhtilappua ensisijaisena keinona oppilaan ohjaamisessa asianmukaiseen käytökseen. Tarkoituksena oli saada oppilas reflektoimaan toimintaansa. Ryhtilappu oli kehitetty vanhanaikaisten jälki-istuntojen tilalle välivaiheeksi ennen kasvatuskeskustelua, johon oppilas määrättiin pääsääntöisesti vasta kolmesta ryhtilapusta. Kasvatuskeskustelun piti yleensä kaksi opettajaa koulun jälkeen, ja sinne kutsuttiin huoltaja. Koulu piti ryhtilapun käyttöä nopeana keinona puuttua oppilaan käytökseen koulupäivän aikana.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto saattoi koulun tietoon käsityksensä oppilaan toiminnan yksilöinnistä käyttäytymisen ohjaamisen yhteydessä, lapselle perus- ja ihmisoikeutena vahvistetun osallistumisoikeuden huomioimisesta käyttäytymistä ohjattaessa, ryhtilapun käytöstä sekä kasvatuskeskustelusta ensisijaisena toimenpiteenä oppilaan käyttäytymisen ohjaamisessa.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto katsoi, että ryhtilapun käytössä oli tosiasiassa kyse kasvatuskeskustelusta, ja ohjasi koulua luopumaan lapun käytöstä. Koulussa oli tehty kasvatuskeskustelusta raskaampi ohjauskeino kuin miksi se on laissa tarkoitettu. Aluehallintovirasto toi esille käsityksensä kasvatuskeskustelun tarkoituksesta ja toteuttamisesta osittain sitä kautta, miten ryhtilapun käytössä oli kantelunalaisessa tilanteessa toimittu.

Oppilaalle asetetaan perusopetuslain 35 §:n 2 momentissa velvoite käyttäytyä asiallisesti. Perusopetuslain 35 a §:ssä säädetty kasvatuskeskustelu on tarkoitettu ensisijaiseksi keinoksi ohjata oppilaan käytöstä silloin, kun on tarve pysäyttää oppilas pohtimaan käytöstään tarkemmin. Koulussa esille tulevien tilanteiden moninaisuuden vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista tulkita niin, että oppilaan käytökseen tulisi aina puuttua kasvatuskeskustelulla, koska lyhyt keskustelu oppilaan kanssa monesti riittää.

Kasvatuskeskustelussa on tarkoitus käsitellä oppilaan käytöstä vuorovaikutteisesti. Perusopetuslain 35 a §:n mukaan keskustelussa yksilöidään toimenpiteeseen johtanut teko tai laiminlyönti yhdessä oppilaan kanssa ja tarvittaessa selvitetään laajemmin käyttäytymisen syyt ja seuraukset sekä keinot koulussa käyttäytymisen ja oppilaan hyvinvoinnin parantamiseksi. Yksilöintivaatimus edellyttää koulun aikuista arvioimaan tarkasti, millä perusteella oppilaan käytökseen on syytä puuttua. Siinä on kyse laajemminkin viranomaiselle perustuslain 21 §:ssä asetetusta ratkaisun perusteluvelvollisuudesta. Perustuslaissa ilmaistuna perustavana ja suojattavana arvona perusteluvelvollisuutta tulisi noudattaa aina oppilaan käytöksen ohjaamisessa. 

Opettaja oli kirjannut välituntitilannetta koskevaan ryhtilappuun ”asiaton kielenkäyttö opettajalle”. Aluehallintovirasto katsoi, että opettajaa voidaan edellyttää yksilöimään, minkä käytöksen perusteella hän oppilasta ohjaa. Oman toiminnan tarkastelun tarkoitus ei toteudu, jos oppilas ei saa tietää, mitä hänen on käytöksessään arvioitava. 

Koulun selvityksen mukaan ryhtilapun lisäarvona pidettiin lapsen osallistamista. Aluehallintovirasto totesi, että osallistamista ei voida pitää lisäarvona, koska lapselle on vahvistettu perus- ja ihmisoikeutena oikeus osallistua itseään koskevan asian käsittelyyn ja ilmaista siitä näkemyksensä, joka aikuisen on huomioitava ratkaisua tehdessään. Selvityksestä heräsi epäily siitä, oliko opettaja antanut oppilaalle tilaisuuden ilmaista näkemyksensä omasta käytöksestään välituntitilanteessa. Osallistumisoikeuden toteuttamisella oli ollut erityistä merkitystä, koska oppilaalla ja opettajalla oli ollut selvästi erimielisyyttä siitä, miten oppilas oli välituntitilanteessa toiminut. 

Perusopetuslain 35 a §:n mukaan kasvatuskeskustelu voidaan järjestää kerralla tai useammassa osassa koulupäivän aikana tai sen ulkopuolella. Keskustelu tulee kirjata ja siitä tulee ilmoittaa oppilaan huoltajille. Huoltajalle tulee varata mahdollisuus osallistua kasvatuskeskusteluun tai osaan siitä, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

Työrauhasääntelyn uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 66/2013 s. 45) tuodaan esille, että kasvatuskeskustelu tulisi voida järjestää suunnitellusti mutta joustavasti ja ajallisesti lähellä epäasiallisen käytöksen havaitsemista. Keskustelu on toisin sanoen järjestettävä pian, ja siellä on tarkoitus käsitellä yksittäinen tilanne. Perusopetuslain 35 a § antaa koululle laajan harkintavallan siitä, milloin huoltaja on tarpeellista kutsua paikalle. Mitään estettä ei ole kutsua huoltajaa koululle erikseen keskustelemaan oppilaan käytöksestä, jos siihen on pitänyt puuttua koulussa useasti. Niin on jopa perusteltua tehdä, koska huoltajalla on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 §:n ja 4 §:n mukaan ensisijainen kasvatusvastuu lapsestaan, ja perusopetuslain 3 §:n 3 momentissa velvoitetaan opetuksen järjestäjää yleisesti kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. 

Sovelletut säännökset

Perusopetuslaki (628/1998) 35 a §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä 5.12.2022

diaarinumero LSSAVI/1734/2022

Oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön edellyttää sekä puuttumista yksittäisiin konfliktitilanteisiin että kouluyhteisön hyvinvointia yleisemmin edistäviä toimia

Asian kuvaaminen

Kantelijan mukaan hänen lastaan oli kiusattu koulussa puolitoista vuotta. Asia oli ollut luokanvalvojan, rehtorin ja koulukuraattorin tiedossa. Asiaa oli käsitelty, mutta se ei ollut tuonut muutosta asiaan, ja kiusaaminen oli jatkunut. Kantelijan mukaan koulun toimet olivat olleet riittämättömät asian selvittämisessä. Lapsella oli itsetuhoisia ajatuksia eikä koulunkäynti kiinnostanut.

Koulun selvityksen mukaan kantelijan lapsen opetusryhmässä oli noussut esille ryhmädynamiikan ja keskinäisten sosiaalisten suhteiden pulmia, jotka koskivat useampaa ryhmän oppilasta. Ryhmässä samat lapset olivat kokeneet olevansa asiattomien kommenttien kohteena. Samalla toiset olivat syyttäneet heitä samanlaisesta toiminnasta. Tilanteen korjaamiseksi oli tehty lukuisia toimenpiteitä, sekä ryhmälle yhteisesti että yksilöille. Huoltajia oli toistuvasti tiedotettu tapahtumista ja toimenpiteistä sekä ohjeistettu kotona käytäviin keskusteluihin. Toimenpiteisiin oli osallistunut useita koulun ja opiskeluhuollon työntekijöitä, kukin toimintamallin mukaisessa roolissaan. Toimenpiteiden välissä oli seurattu tilannetta.

Asian ratkaisu

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön oli toteutunut. Aluehallintovirasto kuitenkin kehotti koulun työntekijöitä pohtimaan sitä, olisiko kiusaamista ehkäisevää yhteisöllistä ilmapiiriä mahdollista vielä parantaa koulun sisäisin toimenpitein tai kodin ja koulun yhteistyöllä.

Ratkaisun perusteet

Perusteluissa aluehallintovirasto toi esille, että opetuksessa pitää olla yhteydessä kotien kanssa. Koulun opettajan tai rehtorin tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta koulussa tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta tai väkivallasta niihin syyllistyneen ja niiden kohteena

olevan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle. Aluehallintovirasto katsoi, että koulun yhteydenpito koteihin on tärkeää myös tilanteissa, joissa ei ole kyse kiusaamisesta vaan oppilaiden välisistä erimielisyyksistä ja niihin liittyvistä välienselvittelyistä. Yhteydenpidolla annetaan huoltajille mahdollisuus toteuttaa ensisijaista kasvatusvastuutaan, kun he voivat keskustella lapsensa kanssa ja ohjata häntä tarvittaessa toimimaan jatkossa toisella tavalla. Yhteydenpidolla annetaan huoltajille myös tietoa tarpeellisen valvonnan ja huolenpidon järjestämistä varten. Huoltaja voi sitten hakeutua lapsensa kanssa lapselleen välttämättömien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen piiriin.

Oppilaalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Aluehallintovirasto katsoi, että oikeuden toteutuminen ei edellytä sitä, että koulussa saataisiin estettyä kaikki oppilaiden väliset riita-, kiusaamis- ja muut vastaavat tilanteet. Oppilaista on viime sijassa lopulta kiinni, miten he koulussa käyttäytyvät. Kaikkea haitallista käytöstä ei saada ennalta estettyä, vaikka siihen on erilaisin toimenpitein pyrittävä. Oikeuden turvalliseen opiskeluympäristöön toteutumista ei voida siten ensisijaisesti arvioida siitä näkökulmasta, esiintyykö koulussa kiusaamista ja muuta haitallista käytöstä. Olennaista on, miten käytökseen koulussa puututaan ja miten seurataan, ettei haitallinen käytös jatkuisi.

Aluehallintovirasto katsoi, että oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön oli toteutunut. Oppilaita oli kohdeltu tasapuolisesti ja esille nousseita riitatilanteita oli käsitelty puolueettomasti. Riitatilanteita oli selvitelty sekä opetuksen järjestäjän että opiskeluhuollon keinoin ja yhteistyössä tilanteisiin osallisten oppilaiden ja heidän huoltajiensa kanssa sekä seurattu toimenpiteiden vaikuttavuutta. Aluehallintovirasto painotti kuitenkin vielä yhteisöllisen opiskeluhuollon merkitystä hyvinvoivan kouluyhteisön luomisessa. Yhteisöllisen opiskeluhuollon toimilla on tarkoitus edistää koko kouluyhteisössä muun muassa oppilaiden hyvinvointia, vuorovaikutusta ja opiskeluympäristön turvallisuutta.

Keskeiset lait

•  Perusopetuslaki (628/1998) 3 §, 29 §
•  Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) 1 §, 4 §
•  Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013) 3 §, 4 §
• Hallintolaki (434/2003) 6 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä: 25.1.2022

Diaarinumero: LSSAVI/971/2021

Oppilaan opetuksen ja tuen ratkaisujen on perustuttava lakiin eikä niiden edellytyksenä ole huoltajan suostumus

Asian kuvaaminen

Kantelijan lapsi oli tarvinnut koulussa tukea oppimiseen ja koulunkäyntiin. Kantelija arvosteli, ettei luokanopettaja ollut järjestänyt lapsen opetusta ja tukea hänen ja koulun ulkopuolisten asiantuntijoiden ehdotusten mukaisesti.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto katsoi, että koulussa oli toimittu lapsen opetuksen ja tuen järjestämisessä lainmukaisesti. Lapsi oli saanut koulussa riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea. Lapsen opetuksesta vastanneiden koulun työntekijöiden oli pitänyt tehdä opetuksen ja tuen järjestämistä koskevat ratkaisut.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto totesi, että luokanopettajan ja muiden lapsen opetuksen ja tuen järjestämisestä vastanneiden opettajien ei ollut tullut toimia opetuksessa kantelijan vaatimusten mukaisesti vaan järjestää lapselle tuki, jota he olivat arvioineet tämän tarvitsevan.

Opetuksessa täytyy perusopetuslain 3 §:n 3 momentin mukaan olla yhteistyössä kotien kanssa. Säännös velvoittaa opetuksen järjestäjää yleisesti kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Se ei tarkoita, että opetuksen järjestäjän tulisi saada huoltajalta suostumus lapsen opetuksen ja tuen järjestämistä koskeviin ratkaisuihin tai tehdä niitä huoltajan vaatimusten mukaisesti. Opetuksen järjestäjä käyttää sille perusopetuslaissa annettua toimivaltaa ja päättää lapsen opetuksen ja tuen järjestämisestä muutamia erikseen säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tehtävää hoitaessaan opetuksen järjestäjän on perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaisesti noudatettava tarkoin lakia. Säännöksessä ilmaistu laillisuusperiaate tarkoittaa sitä, että oppilaan opetuksen ja tuen järjestämisen ratkaisujen on perustuttava lainsäädäntöön. Ne eivät voi perustua huoltajan ja koulun välisiin sopimuksiin tai huoltajan vaatimuksiin.

Sovelletut säännökset

Perustuslaki (731/1999) 2 §

Perusopetuslaki (628/1998) 3 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Toimiala: Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä: 1.9.2022

Diaarinumero: LSSAVI/18945/2021

Oppilasta koskevan päätöksen tekeminen ei edellytä huoltajan suostumusta

Asian kuvaaminen

Hallinto-oikeus oli helmikuussa antamallaan päätöksellä kumonnut sivistysjohtajan päätöksen oppilaan avustajapalveluista ja palauttanut asian hänelle uudelleen käsiteltäväksi. Kantelija arvosteli, ettei sivistysjohtaja ollut tehnyt tämän jälkeen lapsensa avustaja-asiasta kirjallista hallintopäätöstä. Sivistysjohtaja oli selvityksensä mukaan tehnyt päätöksen saman vuoden marraskuussa, kun perhettä tyydyttävä ratkaisu oli löytynyt. Selvityksestä ilmeni, että kantelija oli otettu tiivisti mukaan avustajan rekrytointiprosessiin.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti päätöksenteon viivytyksettömyyden lisäksi kunnan sivistystoimen huomiota opetuksen järjestäjän toimivaltaan ratkaista julkisen vallan käyttäjänä oppilaan oikeutta tai velvollisuutta koskeva asia.

Ratkaisun perusteet

Perusopetuslain 31 §:n 1 momentissa tarkoitetuista avustajapalveluista päättämisessä on kyse julkisen vallan käytöstä, jolla tarkoitetaan viranomaiselle tai joskus myös yksityiselle toimijalle, kuten yksityiselle opetuksen järjestäjälle, laissa annettua toimivaltaa määrätä henkilön oikeuksista tai velvollisuuksista. Julkisen vallan käyttö merkitsee sitä, että ratkaisun kohteena olevalta asianosaiselta tai tämän lailliselta edustajalta, kuten oppilaan huoltajalta, ei tarvita eikä tulekaan pyytää suostumusta oikeuksia tai velvollisuuksia koskevan asian ratkaisemiseen.

Perusopetuksen järjestäminen on julkinen hallintotehtävä, jonka hoitaminen on annettu perusopetuslaissa ensisijaisesti kuntien velvollisuudeksi. Opetuksen järjestäjä tekee julkisen hallintotehtävän hoitamista koskevat yleiset ja oppilaskohtaiset ratkaisut, ellei päätösvaltaa ole annettu perusopetuslaissa yksittäisessä tilanteessa oppilaalle tai tämän huoltajalle. Julkisen hallintotehtävän hoitaminen edellyttää opetuksen järjestäjältä usein julkisen vallan käyttöä, jonka tulee perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan perustua lakiin. Julkista valtaa käytetään perusopetuksessa, kun oppilaan asia ratkaistaan hallintopäätöksellä, tai kun opetustilanteissa tai muutoin koulussa tai kouluaikana muussa opetuspaikassa määrätään oppilaan oikeuksista tai velvollisuuksista, kuten evätään oppilaalta opetus lopputunnin ajaksi, jolloin puututaan oppilaan perusopetuslain 30 §:n 1 momentissa säädettyyn oikeuteen saada opetusta.

Perusopetuslain 3 §:n 3 momentin mukaan opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Säännös velvoittaa opetuksen järjestäjää yleisesti kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Se ei tarkoita, että opetuksen järjestäjän tulisi saada huoltajalta suostumus lapsen opetuksen ja tuen järjestämistä koskeviin ratkaisuihin tai tehdä niitä huoltajan vaatimusten mukaisesti.

Hallinto-oikeuden kumottua aiemman päätöksen sivistysjohtajan oli tullut tehdä avustajapalveluista uusi hallintolain 43 §:n mukainen kirjallinen hallintopäätös hallintolain 23 §:n mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä. Sivistysjohtajan oli tullut ratkaista itsenäisesti oppilaan avustajapalveluiden järjestäminen. Huoltajia oli voitu kuulla asiassa, mutta heille ei ollut tullut antaa mahdollisuutta määrätä siitä, minkälainen avustaja lapsen tueksi palkataan.

Selvityksen perusteella oppilaalla oli ollut koko koulupolun ajan jatkuvasti käytössään avustajapalvelut. Hän oli päätöksenteon viivästyksestä huolimatta saanut riittävän avustajan tuen, joka oli järjestetty pedagogisesti perustellulla tavalla. Perusopetuslain 30 §:n 1 momentissa vahvistettu oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä oli siten toteutunut, mitä aluehallintovirasto piti oppilaan kannalta olennaisena.

Sovelletut säännökset

Suomen perustuslaki (731/1999) 2 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Toimiala: Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä: 27.5.2022

Diaarinumero: LSSAVI/8705/2021

Oppilaalla on oikeus saada tukiopetusta syystä riippumatta, kun hän on jäänyt jälkeen opinnoissa

Asian kuvaaminen

Kantelija toi esille, että hänen lapsensa ei ollut saanut koulussa ensimmäisellä luokalla olleessaan sairastelun tai koronatestituloksen puuttumisen aiheuttamien poissaolojen jälkeen tukea opinnoissa etenemiseen. Koulusta ei ollut annettu myöskään tehtäviä kotiin. Lapsi oli ollut lukuvuoden aikana koulusta pois yhteensä 41 päivää. Rehtori perusteli selvityksessään, että lapsen poissaolojen aiheuttamia aukkoja oli paikattu tämän jaksamisen mukaan tukitoimien avulla koulupäivien aikana, lähinnä ohjaajan ja erityisopettajan toimesta. Rehtori katsoi, että koulupäivien ulkopuolella esimerkiksi läksyparkkiin tai tukiopetukseen jääminen ei kaikkien, etenkään pienten oppilaiden kohdalla, ole hedelmällistä, koska jo tavallinen koulupäivä kuormittaa lasta.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan opetustoimen huomiota oppilaan oikeuteen saada tukiopetusta.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto katsoi, että koulu ei voinut jättää tarkoituksenmukaisuussyistä järjestämättä oppilaalle tukiopetusta, kun hän oli poissaolojen vuoksi jäänyt jälkeen opinnoissaan. Perusopetuslain 16 §:n 1 momentin mukaan oppilaalla, joka on tilapäisesti jäänyt jälkeen opinnoissaan, on oikeus saada tukiopetusta. Huoltajilla on oppivelvollisuuslain 9 §:n mukaan velvollisuus huolehtia, että oppivelvollinen lapsi suorittaa oppivelvollisuuden. Velvollisuuteen voidaan katsoa kuuluvan, että huoltajat selvittävät lapsen koulutehtävät, jos tämä on poissa koulusta eikä itse osaa asiaa selvittää, jotta lapsi voi tehdä tehtäviä kotona siltä osin kuin se on poissaolon syy huomioiden mahdollista. Velvollisuuden perusteella huoltajien on myös edellytystensä mukaisesti autettava lasta tehtävien tekemisessä. Opettaminen ja oppimisen tukeminen eivät ole joka tapauksessa huoltajien vastuulla. Koulu ei voi myöskään olla antamatta oppilaalle poissaolojen vuoksi tukea sillä perusteella, että huoltajat eivät olisi täyttäneet oppivelvollisuuslain 9 §:ssä säädettyä huolehtimisvelvollisuuttaan. Koulussa on annettava oppilaalle tukiopetusta aina, kun perusopetuslain 16 §:n 1 momentissa säädetty edellytys täyttyy eli oppilas on jäänyt jälkeen opinnoissaan. Oppilaan jaksaminen voidaan huomioida tukiopetuksen määrässä.

Sovelletut säännökset

Perusopetuslaki (628/1998) 16 §

Oppivelvollisuuslaki (1214/2020) 9 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 18.11.2022 
Diaarinumero: LSSAVI/15423/2021

Opetuksen järjestäjä voi rajoittaa lapsen oikeutta opetukseen vain lain nojalla

Asian kuvaaminen

Lapsi asui kehitysvammahuollon kuntoutusyksikössä ja kävi samassa rakennuksessa sijaitsevaa erityiskoulua. Kantelija katsoi, että hänen lastaan oli syrjitty koulussa: opettaja oli soittanut kantelijalle perjantaina iltapäivällä ja ilmoittanut, että koulussa pidetyssä palaverissa oli päätetty lapsen olevan seuraavat kaksi viikkoa sairauslomalla, jolloin tälle ei järjestetä opetusta koulussa tai kuntoutusyksikössä.

Koulun selvityksestä ilmeni, että rehtori oli päätynyt hankkimaan kuntoutusyksikön lääkäriltä sairauslomaa lapselle, jotta koulussa olisi aikaa järjestellä lapsen opetus työntekijöille työturvallisella tavalla. Lapsi oli kohdistanut työntekijöihin voimakasta puremista, minkä vuoksi osa työntekijöistä oli kieltäytynyt opettamasta häntä. Lapsella oli ollut ratkaisua edeltävästi kahdeksan puolen tunnin oppituntia viikossa eli hän oli käynyt koulua yhteensä neljä tuntia viikossa. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi koululle huomautuksen siitä, että opetuksen järjestäjä voi evätä lapselta oikeuden saada opetusta vain, kun siihen annetaan laissa toimivalta.

Ratkaisun perusteet

Perusopetuslain 35 §:n 1 momentin mukaan oppilaan pitää osallistua opetukseen, jollei hänelle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty vapautusta. Säännöksessä ei anneta opetuksen järjestäjälle toimivaltaa määrätä oma-aloitteisesti oppilaan vapauttamisesta opetuksesta. Vapautuksen myöntäminen edellyttää lähtökohtaisesti sitä, että lapsen laillisena edustajana toimiva huoltaja hakee vapautusta. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan vain selvissä tilanteissa, joissa koulupäivän aikana lapsella ilmenevä sairaus tai muu vastaava syy estää koulunkäynnin, opetuksen järjestäjä voi omasta aloitteestaan vapauttaa lapsen osallistumasta opetukseen.

Lapselle vahvistetaan oikeus perusopetukseen Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslain 16 §:n 1 momentissa. Ihmisoikeussopimuksissa sekä perustuslain 6 §:ssä edellytetään, että oikeus turvataan yhdenvertaisesti kaikille lapsille. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään katsonut, että perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamisesta on säädettävä lailla. Sitä edellyttää jo perustuslain 2 §:n 3 momentissa ilmaistu oikeusvaltioperiaate. Säännöksen mukaan julkisen vallan käytön on perustuttava lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Julkinen valta tarkoittaa viranomaiselle tai julkista hallintotehtävää hoitavalle yksityiselle toimijalle annettua toimivaltaa määrätä henkilön oikeuksista tai velvollisuuksista. Opetuksen järjestäjä käyttää julkista valtaa rajoittaessaan lapsen oikeutta perusopetukseen, jonka sisältö määritellään perusopetuslaissa ja sitä alemman asteisissa säädöksissä ja määräyksissä. Opetuksen järjestäjä voi siten rajoittaa oikeutta vain, kun perusopetuslaissa annetaan siihen toimivalta. 

Rehtori oli tosiasiassa määrännyt, että lapsi on kaksi viikkoa poissa opetuksesta. Hän oli siten rajoittanut lapsen oikeutta saada opetusta. Oppilaalta voidaan evätä opetukseen osallistuminen perusopetuslain 36 §:n 3 momentin mukaan jäljellä olevan koulupäivän ajaksi muiden oppilaiden tai koulun työntekijöiden turvallisuutta vaarantavan tai opetusta kohtuuttomasti häiritsevän käytöksen perusteella. Elokuun 2022 alusta alkaen opetukseen osallistuminen on voitu evätä samoilla perusteilla myös seuraavan koulupäivän ajaksi. Sitä pidemmässä opetuksen epäämisessä on kyse määräaikaisesta erottamisesta, joka perusopetuslain 36 a §:ään elokuun 2022 alusta tehdyn täsmennyksen ja säännöstä tarkentavan hallituksen esityksen (HE 127/2021 s. 30) mukaan ei tule kyseeseen, jos oppilas ei ymmärrä käyttäytymisensä tosiasiallista luonnetta. Erityinen tuki ja erityinen opetusjärjestely ovat oppimisen ja koulunkäynnin tukiratkaisuja, joilla oppilaan opetuksen määrää voidaan edellytysten täyttyessä vähentää mutta joilla oppilaalta ei voida evätä opetusta kokonaan. Perusopetuslaista ei löytynyt toimivaltaa evätä lapselta opetusta kahdeksi viikoksi kokonaan. Jos olisi pidetty välttämättömänä vähentää väliaikaisesti opetuksen määrää entisestään, olisi täytynyt tehdä päätös erityisestä opetusjärjestelystä, jonka perusteena olisi pitänyt olla lapsen terveydentila.

Aluehallintovirasto piti kyseenalaisena, voidaanko koulussa ylipäänsä ehdottaa huoltajalle, että hän hakee lapselleen vapautusta opetuksesta. Ehdotus opetuksesta vapautuksesta tarkoittaa ehdotusta siitä, että lapsen oikeutta opetukseen rajoitetaan, minkä täytyy perustua lakiin. Ehdotuksella opetuksen järjestäjä voi tosiasiassa kiertää sitä, ettei sillä ole toimivaltaa rajoittaa lapsen oikeutta opetukseen ainakaan kokonaan. Erityisellä syyllä tarkoitetaan perusopetuslain 35 §:n 1 momentissa lapseen liittyvää syytä, joten koulussa ei voida ehdottaa huoltajalle poissaoloa, jos lapsella ei ole tarvetta olla poissa koulusta. Perusopetuslaki ei tunne koulukuntoisuuden käsitettä. Perus- ja ihmisoikeussääntely estää ylipäänsä mahdollisuuden antaa opetuksen järjestäjälle laissa toimivalta evätä lapselta opetus kokonaan määräaikaisesti koulukuntoisuuden perusteella. Jos lapsi ei pysty osallistumaan opetukseen tavallista määrää, tuntimäärää voidaan vähentää edellä mainitusti erityisiä opetusjärjestelyjä koskevalla päätöksellä.

Sovelletut säännökset

YK:n lapsen oikeuksien sopimus (SopS 59–60/1991) 2 art., 28 art.
Perustuslaki (731/1999) 2 §, 6 §, 16 §
Perusopetuslaki (628/1998) 35 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Toimiala: Opetustoimi

Ratkaisupäivämäärä: 24.2.2022

Diaarinumero: LSSAVI/6374/2021

Tuen täytäntöönpanoa koskevasta suunnitelmasta on käytävä kokonaisuutena ilmi oppilaan tuen järjestäminen

Asian kuvaaminen

Kantelija katsoi, että hänen lapsensa ei ollut saanut koulussa riittävää tukea eikä tukea ollut kirjattu asianmukaisesti henkilökohtaiseen opetuksen järjestämistä koskevaan suunnitelmaan (HOJKS), joka laadittiin lapselle erityisen tuen päätöksen tekemisen jälkeen. Erityisen tuen päätöksen perusteena olleessa pedagogisessa selvityksessä arvioitiin, että lapsen tuen tarve kohdistuu keskittymiseen, kuormituksen säätelyyn sekä vuorovaikutukseen muiden lasten kanssa.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi kunnan sivistystoimelle huomautuksen vastaisen varalle muun muassa oppimisen ja koulunkäynnin tuen täytäntöönpanoon liittyvän suunnitelman laatimisesta perusopetuslain ja opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti.

Ratkaisun perusteet

Perusopetuslain 17 a §:n mukaan HOJKS on erityisen tuen päätöksen toimeenpanemiseksi tehty suunnitelma, josta on käytävä ilmi päätöksen mukaisen opetuksen ja muun tuen antaminen. HOJKS:iin kirjataan siten päätöstä tarkemmin, miten erityisen tuen oppilaan opetus ja tuki järjestetään. Siihen on kirjattava perusopetuksen oppimäärästä poikkeava opetuksen sisältö ja tavoitteet, jos erityisen tuen päätöksessä on poikkeamisesta määrätty. Lisäksi siihen on kirjattava erityisopetuksen sekä mahdollisten perusopetuslain 31 §:ssä tarkoitettujen tukipalvelujen ja tukiopetuksen tarkempi sisältö. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan HOJKS on kirjallinen suunnitelma oppilaan oppimisen ja koulunkäynnin tavoitteista, mahdollisen yksilöllistetyn perusopetuksen oppimäärän sisällöstä ja tavoitteista, opetuksen ja tuen järjestämisestä sekä niitä koskevista pedagogisista ratkaisuista, tuen järjestämisen edellyttämästä yhteistyöstä huoltajan, eri asiantuntijoiden ja mahdollisten muiden toimijoiden kanssa sekä oppimisen ja koulunkäynnin tavoitteiden sekä opetuksen ja tuen seurannasta ja arvioinnista. HOJKS:iin kirjataan siten erityinen tuki kokonaisuutena ja laajemmin kuin erityisen tuen päätökseen. HOJKS:iin kirjatuilla tukitoimilla toteutetaan oppilaan perusopetuslain 30 §:n 1 momentissa säädetty oikeus tukeen, jonka turvaamisesta opetuksen järjestäjä vastaa. Opetuksen järjestäjän on siten noudatettava suunnitelmaa ja tarvittaessa muutettava sitä, jos tuen tarve muuttuu eikä kyse ole muutoksesta, joka edellyttäisi ensin erityisen tuen päätöksen tarkistamista.

Tuen täytäntöönpanoa koskeva suunnitelma vaikuttaa merkittävästi siihen, miten oppilaan oikeus oppimisen ja koulunkäynnin tukeen toteutuu. Jos tuki pystytään kirjaamaan suunnitelmaan yksilöllisesti ja tarkasti, oppilaan opettajat ja häntä mahdollisesti ohjaavat koulunkäynninohjaajat tietävät, millä keinoilla oppilaan koulupäivät saadaan sujumaan lähtökohtaisesti hyvin ja miten mahdolliset haasteelliset tilanteet saadaan ratkaistua. Suunnitelman ei tule olla niin yksityiskohtainen, ettei koulussa ole eri tilanteissa mahdollisuus löytää joustavasti erilaisia ratkaisuja. Suunnitelmasta pitäisi kuitenkin käydä selkeästi ilmi, mikä on tukitoimien tarkoitus.

HOJKS:sta ei ilmennyt selvästi, miten tuki oli suunniteltu toteutettavan, niin että oppilaalle voitiin turvata hyvät edellytykset oppia ja käydä koulua. HOJKS:iin oli listattu tukitoimet mutta ei ollut monelta osin kuvattu, miten niillä oli tarkoitus tukea oppilaan oppimista ja koulunkäyntiä. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan HOJKS:n puutteellisuudesta johtuen oppilas ei ollut välttämättä saanut tukea, jota hän olisi tarvinnut mutta joka oli tullut perusopetuslain ja opetussuunnitelman perusteiden mukaan hänelle järjestää.

Sovelletut säännökset ja määräykset

Perusopetuslaki (628/1998) 17 a §, 30 §

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (104/011/2014), 7.4.3 alaluku

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Toimiala: Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 7.2.2022 
Diaarinumerot: LSSAVI/5481/2021 ja 3701/2021

Hallintopäätöksessä on keskityttävä ratkaisun perusteluun

Asian kuvaaminen

Kahdelle oppilaalle oli annettu koulussa kirjallinen varoitus. Kummassakin varoitusta koskevassa päätöksessä oli tietoja, joilla ei ollut asian ratkaisemisen kannalta merkitystä, kuten salassa pidettäviä opiskeluhuollon tietoja.  

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan opetustoimen huomiota siihen, että hallintopäätöksessä perustellaan vain ratkaistava asia eikä perusteluihin kirjata tietoja, joilla ei ole asian ratkaisemisen kannalta merkitystä. 

Ratkaisun perusteet

Kirjallisen varoituksen antaminen oppilaalle on kurinpitokeino, jolla vaikutetaan yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Kirjallisen varoituksen antamisesta on tehtävä hallintolain 43 §:n mukainen kirjallinen hallintopäätös. 

Hallintolain 44 §:n 1 momentin mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi: 
1) päätöksen tehnyt viranomainen ja päätöksen tekemisen ajankohta; 
2) asianosaiset, joihin päätös välittömästi kohdistuu;
3) päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu; sekä 
4) sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä. 

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Kirjallista varoitusta koskevassa päätöksessä on tuotava esille, mistä toiminnasta varoitus annetaan ja minkä säännösten perusteella varoitus tulee kyseisen toiminnan vuoksi kyseeseen. Selostus siitä, mitä varoituksen alaisen tapahtuman jälkeen on tehty, ei kuulu kirjallisen varoituksen antamisen syihin eikä sellaista tietoa tule kirjoittaa päätökseen. 

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että opetuksen järjestäjän on päätöksiä tehdessään huolehdittava siitä, että asiakirjoihin ei kirjata ylimääräisiä tietoja. Salassa pidettäviä tietoja ei tule kirjata mihinkään asiakirjoihin, ellei se ole välttämätöntä. Kurinpidolliset asiat eivät ole salassa pidettäviä, joten asianmukaisesti laadittu kirjallinen varoitus ei sisällä lainkaan salassa pidettävää tietoa. 

Sovelletut säännökset

Hallintolaki (434/2003) 44 § ja 45 §
 

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 18.11.2022 
Diaarinumero: LSSAVI/15423/2021

Opetuksen järjestäjä voi rajoittaa lapsen oikeutta opetukseen vain lain nojalla

Asian kuvaaminen

Lapsi asui kehitysvammahuollon kuntoutusyksikössä ja kävi samassa rakennuksessa sijaitsevaa erityiskoulua. Kantelija katsoi, että hänen lastaan oli syrjitty koulussa: opettaja oli soittanut kantelijalle perjantaina iltapäivällä ja ilmoittanut, että koulussa pidetyssä palaverissa oli päätetty lapsen olevan seuraavat kaksi viikkoa sairauslomalla, jolloin tälle ei järjestetä opetusta koulussa tai kuntoutusyksikössä.

Koulun selvityksestä ilmeni, että rehtori oli päätynyt hankkimaan kuntoutusyksikön lääkäriltä sairauslomaa lapselle, jotta koulussa olisi aikaa järjestellä lapsen opetus työntekijöille työturvallisella tavalla. Lapsi oli kohdistanut työntekijöihin voimakasta puremista, minkä vuoksi osa työntekijöistä oli kieltäytynyt opettamasta häntä. Lapsella oli ollut ratkaisua edeltävästi kahdeksan puolen tunnin oppituntia viikossa eli hän oli käynyt koulua yhteensä neljä tuntia viikossa. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi koululle huomautuksen siitä, että opetuksen järjestäjä voi evätä lapselta oikeuden saada opetusta vain, kun siihen annetaan laissa toimivalta.

Ratkaisun perusteet

Perusopetuslain 35 §:n 1 momentin mukaan oppilaan pitää osallistua opetukseen, jollei hänelle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty vapautusta. Säännöksessä ei anneta opetuksen järjestäjälle toimivaltaa määrätä oma-aloitteisesti oppilaan vapauttamisesta opetuksesta. Vapautuksen myöntäminen edellyttää lähtökohtaisesti sitä, että lapsen laillisena edustajana toimiva huoltaja hakee vapautusta. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan vain selvissä tilanteissa, joissa koulupäivän aikana lapsella ilmenevä sairaus tai muu vastaava syy estää koulunkäynnin, opetuksen järjestäjä voi omasta aloitteestaan vapauttaa lapsen osallistumasta opetukseen.

Lapselle vahvistetaan oikeus perusopetukseen Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslain 16 §:n 1 momentissa. Ihmisoikeussopimuksissa sekä perustuslain 6 §:ssä edellytetään, että oikeus turvataan yhdenvertaisesti kaikille lapsille. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään katsonut, että perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamisesta on säädettävä lailla. Sitä edellyttää jo perustuslain 2 §:n 3 momentissa ilmaistu oikeusvaltioperiaate. Säännöksen mukaan julkisen vallan käytön on perustuttava lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Julkinen valta tarkoittaa viranomaiselle tai julkista hallintotehtävää hoitavalle yksityiselle toimijalle annettua toimivaltaa määrätä henkilön oikeuksista tai velvollisuuksista. Opetuksen järjestäjä käyttää julkista valtaa rajoittaessaan lapsen oikeutta perusopetukseen, jonka sisältö määritellään perusopetuslaissa ja sitä alemman asteisissa säädöksissä ja määräyksissä. Opetuksen järjestäjä voi siten rajoittaa oikeutta vain, kun perusopetuslaissa annetaan siihen toimivalta. 

Rehtori oli tosiasiassa määrännyt, että lapsi on kaksi viikkoa poissa opetuksesta. Hän oli siten rajoittanut lapsen oikeutta saada opetusta. Oppilaalta voidaan evätä opetukseen osallistuminen perusopetuslain 36 §:n 3 momentin mukaan jäljellä olevan koulupäivän ajaksi muiden oppilaiden tai koulun työntekijöiden turvallisuutta vaarantavan tai opetusta kohtuuttomasti häiritsevän käytöksen perusteella. Elokuun 2022 alusta alkaen opetukseen osallistuminen on voitu evätä samoilla perusteilla myös seuraavan koulupäivän ajaksi. Sitä pidemmässä opetuksen epäämisessä on kyse määräaikaisesta erottamisesta, joka perusopetuslain 36 a §:ään elokuun 2022 alusta tehdyn täsmennyksen ja säännöstä tarkentavan hallituksen esityksen (HE 127/2021 s. 30) mukaan ei tule kyseeseen, jos oppilas ei ymmärrä käyttäytymisensä tosiasiallista luonnetta. Erityinen tuki ja erityinen opetusjärjestely ovat oppimisen ja koulunkäynnin tukiratkaisuja, joilla oppilaan opetuksen määrää voidaan edellytysten täyttyessä vähentää mutta joilla oppilaalta ei voida evätä opetusta kokonaan. Perusopetuslaista ei löytynyt toimivaltaa evätä lapselta opetusta kahdeksi viikoksi kokonaan. Jos olisi pidetty välttämättömänä vähentää väliaikaisesti opetuksen määrää entisestään, olisi täytynyt tehdä päätös erityisestä opetusjärjestelystä, jonka perusteena olisi pitänyt olla lapsen terveydentila.

Aluehallintovirasto piti kyseenalaisena, voidaanko koulussa ylipäänsä ehdottaa huoltajalle, että hän hakee lapselleen vapautusta opetuksesta. Ehdotus opetuksesta vapautuksesta tarkoittaa ehdotusta siitä, että lapsen oikeutta opetukseen rajoitetaan, minkä täytyy perustua lakiin. Ehdotuksella opetuksen järjestäjä voi tosiasiassa kiertää sitä, ettei sillä ole toimivaltaa rajoittaa lapsen oikeutta opetukseen ainakaan kokonaan. Erityisellä syyllä tarkoitetaan perusopetuslain 35 §:n 1 momentissa lapseen liittyvää syytä, joten koulussa ei voida ehdottaa huoltajalle poissaoloa, jos lapsella ei ole tarvetta olla poissa koulusta. Perusopetuslaki ei tunne koulukuntoisuuden käsitettä. Perus- ja ihmisoikeussääntely estää ylipäänsä mahdollisuuden antaa opetuksen järjestäjälle laissa toimivalta evätä lapselta opetus kokonaan määräaikaisesti koulukuntoisuuden perusteella. Jos lapsi ei pysty osallistumaan opetukseen tavallista määrää, tuntimäärää voidaan vähentää edellä mainitusti erityisiä opetusjärjestelyjä koskevalla päätöksellä.

Sovelletut säännökset

• YK:n lapsen oikeuksien sopimus (SopS 59–60/1991) 2 art., 28 art.
• Perustuslaki (731/1999) 2 §, 6 §, 16 §
• Perusopetuslaki (628/1998) 35 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 24.10.2022 
Diaarinumero: LSSAVI/15268/2021

Erityisen opetusjärjestelyn on perustuttava lakiin eikä siitä voida sopia huoltajan kanssa

Asian kuvaaminen

Erityisluokalla kokoaikaisesti opiskellut erityisen tuen oppilas oli siirretty ensin neljäksi päiväksi kotiin etäopetukseen aggressiivisen ja uhmakkaan käytöksen perustella. Rehtori oli tehnyt päätöksen erityisestä opetusjärjestelystä oppilaan terveydentilaan liittyvistä syistä. Tämän jälkeen oppilas oli ollut lastenpsykiatrian osastojaksolla, joka oli keskeytynyt työntekijäpulan vuoksi. Toisen huoltajan kanssa oli sovittu koulun ja sosiaalihuollon välisessä neuvottelussa, että oppilas jää vielä noin kuukaudeksi kotiin etäopetukseen. Kummankin etäopetusjakson aikana erityisluokan opettajat olivat antaneet oppilaalle tehtävät ja tarkistaneet ne päivittäin puhelimitse. 

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti koulun huomiota velvollisuuteen tehdä kirjallinen hallintopäätös erityisestä opetusjärjestelystä, perustaa päätös perusopetuslain 18 §:ssä säädettyihin edellytyksiin sekä arvioida lainsäädännön mukaisesta opetuksen järjestämisestä poikkeamisen välttämättömyys.

Ratkaisun perusteet

Perusopetuslain 18 §:ssä säädetty erityinen opetusjärjestely tarkoittaa oppilaan opetuksen järjestämistä joltain osin lainsäädännöstä poikkeavalla tavalla. Järjestelyllä rajoitetaan lapselle perus- ja ihmisoikeutena turvattua oikeutta perusopetukseen. Oikeuden sisältö määritellään perusopetuslaissa ja sitä alemman asteisissa säädöksissä ja Opetushallituksen hyväksymissä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Erityisellä opetusjärjestelyllä poiketaan aina osittain lainsäädännössä asetetuista opetuksen perusratkaisuista, kuten opetuksen määrästä tai siitä, että opetuksen antaa opettaja, ja sitä kautta puututaan oikeuteen saada perusopetusta. Tämän vuoksi opetuksen järjestäjän on päätöstä tehdessään tarkkaan arvioitava, miltä osin on välttämätöntä poiketa lainsäädännön mukaisesta opetuksen järjestämisestä. Sitä edellyttää myös hallintolain 6 §:ssä säädetty suhteellisuusperiaate, jonka mukaan viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

Erityistä opetusjärjestelyä koskevan päätöksen lainmukaisuus tutkitaan muutoksenhakumenettelyssä, minkä vuoksi aluehallintovirasto ei arvioinut rehtorin päätöksen sisältöä tarkemmin kantelumenettelyssä. Aluehallintovirasto kuitenkin totesi, että erityinen opetusjärjestely voidaan perusopetuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan tehdä oppilaan terveydentilaan liittyvästä syystä. Jos oppilas halutaan määräaikaisesti pois koulusta sillä perusteella, että hän on käyttäytymisellään vaarantanut muiden oppilaiden ja koulun työntekijöiden turvallisuutta, tulee kyseeseen perusopetuslain 36 §:ssä tarkoitettu määräaikainen erottaminen, josta on myös tehtävä hallintolain 43 §:n mukainen kirjallinen hallintopäätös. Hallintolain 6 §:ssä säädetyn tarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaan viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Periaate edellyttää, että opetuksen järjestäjä tekee päätöksen oppilaan asiassa perusopetuslaissa säädetyillä perusteilla. Erityisen opetusjärjestelyn perusteena on oltava ensisijaisesti oppilaan terveydentila. 

Koulun selvityksen perusteella hoitojakson jälkeisestä noin kuukauden kestäneestä opiskelusta kotona ei ollut tehty kirjallista hallintopäätöstä. Asiasta oli vain sovittu toisen huoltajan kanssa kouluneuvottelussa. Erityisen opetusjärjestelyn tekemisessä on kyse julkisen vallan käytöstä, koska sillä puututaan oppilaan oikeuteen saada perusopetusta. Julkisen vallan käyttö kuuluu sille, joka hoitaa julkista hallintotehtävää, ja toimivaltaa on käytettävä lainsäädännön asettamissa rajoissa. Opetusjärjestelystä sopiminen huoltajan kanssa johtaa helposti siihen, että opetuksen järjestäjä ei noudata perustuslain 2 §:n 3 momentissa vahvistettua oikeusvaltio- eli laillisuusperiaatetta eikä sido ratkaisuaan lainsäädäntöön. Tämän seurauksena lapsen oikeutta perusopetuksen rajoitetaan usein enemmän kuin on tosiasiassa välttämätöntä, koska silloin opetuksen järjestäjä päätyy yleensä ratkaisuun, joka on sille helppo toteuttaa. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan näin oli tässä tapauksessa käynyt. 

Aluehallintovirasto totesi myös, että erityinen opetusjärjestely, jossa oppilas ei saa ollenkaan opettajan antamaa opetusta, ei voi olla välttämätön. Tilanteessa, jossa oppilaalla oli ollut selvästi tavanomaista heikommat edellytykset opiskella itsenäisesti, häntä ei ollut voitu jättää – ikäkin huomioiden – puhelimitse tapahtuvan tehtävien antamisen ja tarkastamisen varaan. Aluehallintovirasto painotti, että silloinkin, kun oppilas erotetaan määräaikaisesti koulusta, hänelle on perusopetuslain 36 a §:n 2 momentin mukaan järjestettävä opetus, joka estää hänen jäämisensä jälkeen vuosiluokkansa edistymisestä.

Sovelletut säännökset

• Perustuslaki (731/1999) 2 §
• Perusopetuslaki (628/1998) 18 §, 36 §
• Hallintolaki (434/2003) 6 §, 43 §

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 6.4.2022 
Diaarinumero: LSSAVI/7800/2021

Oppilaan tuen tarve arvioidaan ensisijaisesti pedagogisen asiantuntemuksen perusteella
 

Asian kuvaaminen

Kantelija pyysi aluehallintovirastoa tutkimaan, olivatko hänen lapsensa asioiden käsittelyyn osallistuneet työntekijät menetelleet lainmukaisesti lapsen koulunkäynnin ja oppimisen tuen järjestämisessä. Saadusta selvityksestä ilmeni, että esi- ja perusopetuksen työntekijät olivat katsoneet tarvitsevansa tuen tarpeen arvioimiseksi tietoa lapsen terveydentilasta ja ADHD:n hoidosta sekä terveydenhuollon ammattihenkilöiden näkemykset hänen kehityksensä tilanteesta. Erityisen tuen aloittamisesta oli alun perin päätetty, kun psykologi oli lausunnossaan suositellut lapselle erityistä tukea esiopetukseen.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi kunnan opetustoimelle huomautuksen vastaisen varalle tuen tarpeen selvittämisestä perusopetuslain mukaisesti.

Ratkaisun perusteet

Perusopetuslaissa lähtökohtana on, että oppilaan tuen tarpeen arvioivat opettajat. Sekä tehostetun että erityisen tuen valmisteluun osallistuu perusopetuslain 16 a §:n ja 17 §:n mukaan myös opiskeluhuollon työntekijöitä. Tuen tarpeen arvioinnissa voidaan käyttää muiden, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden, asiantuntemusta. Velvoitteesta siihen ei tehostetun tuen osalta kuitenkaan säädetä. Erityisen tuen osalta muuta selvitystä edellytetään vain, jos oppilaan tilannetta ei pystytä arvioimaan pedagogisen ja opiskeluhuollollisen asiantuntemuksen perusteella. Ainoastaan perusopetuslain 17 §:n 4 momentissa säädetyssä tilanteessa erityisen tuen antamisesta päätetään psykologisen tai lääketieteellisen arvion perusteella. Säännöksen mukaan erityisen tuen päätös voidaan tehdä ilman sitä edeltävää tehostetun tuen antamista, jos oppilaan opetusta ei vamman, sairauden, kehityksessä viivästymisen tai tunne-elämän häiriön taikka muun vastaavan erityisen syyn vuoksi voida antaa muuten. Erityisen tuen päätös tarkistetaan tällöin vastaavasti kuin muissa tilanteissa, ja oppilaan tuen tarve arvioidaan ensisijaisesti pedagogisen selvityksen perusteella. 

Lapsen kasvua ja kehitystä tukevilta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiltä saatu tieto voi auttaa opettajia pedagogisen tuen tarpeen arvioinnissa sekä tuen suunnittelussa ja täytäntöönpanossa. Perusopetuslaissa joka tapauksessa edellytetään, että oppilaan pedagogisen tuen tarpeen arvioivat opettajat opetuksessa tekemiensä havaintojen ja koulutuksen kautta saamansa asiantuntemuksen perusteella. Arviointiin osallistuvat asiantuntijoina myös opiskeluhuollon työntekijät, mutta ensisijaisesti siitä vastaavat opettajat. Oppimisen ja koulunkäynnin tuen lakiuudistuksessa (HE 109/2009 s. 12) tuotiin esille, että diagnoosi ei suoraan kerro, mitä tukea oppilas tarvitsee. Tukiratkaisun tekeminen diagnoosin perusteella ja erityisesti sitä kautta tapahtuva oppilaiden erottelu opetuksessa on lisäksi vastoin YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimusta, johon Suomen valtio on lakiuudistuksen jälkeen sitoutunut. Lisäksi on huomattava, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät välttämättä tunne perusopetuslain tukijärjestelmää, jolloin he eivät tiedä, mitä oppilaalle tosiasiassa suosittelevat. Asiantuntijayhteistyö voi edistää merkittävästikin oppilaan koulunkäynnin sujumista siinä vaiheessa, kun tukea pannaan täytäntöön. Tällaista yhteistyötä oli asiakirjojen perusteella osaltaan haettukin. Niistä sai kuitenkin käsityksen, että koulun ja opiskeluhuollon työntekijät olivat hakeneet terveydenhuollon ammattihenkilöiltä saatavista tiedoista myös vahvistusta omille näkemyksilleen lapselle parhaasta opetuspaikasta.

Sovelletut säännökset

• Perusopetuslaki (628/1998) 16 a §, 17 §

Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 11.11.2022
Diaarinumero ESAVI/16947/2022

Oppilaan oikeus riittävään tukeen edellyttää, ettei osallistumista opetukseen väitettyjen kurinpito-ongelmien vuoksi voida etukäteen kieltää

Asian kuvaaminen 

Kantelijan lapsi oli erityislapsi ja erityisen tuen piirissä. Kantelijan mukaan lapselta kiellettiin osallistuminen uintitunneille etukäteen, elleivät vanhemmat pääsisi tunnille mukaan eikä huoltaja saisi pojalle avustajaa paikalle. Kantelija halusi, että asiaa arvioidaan lapsen oikeutta opetukseen ja riittävään erityiseen tukeen.

Asian ratkaisu

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan rehtorilla ei ollut oikeutta kieltää oppilasta osallistumasta opetussuunnitelman mukaiseen uinninopetukseen ennakolta perusopetuslain 29 §:n turvallisen oppimisympäristön perusteella. Oppilaan osallistumisen epääminen oli saman lain 30 §:n vastaista, koska oppilaalla on oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja tarpeelliseen tukeen.

Koska perusopetuslain 31 §:n mukaan opetus ja tarpeellinen tuki on oppilaalle maksuton, rehtorilla ei myöskään ollut oikeutta vedota siihen, että huoltajan pitää itse tulla valvomaan lasta opetuksessa tai hankkia oma avustaja.

Eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksessä EOAK 3263/201 oikeusasiamies on katsonut, ettei peruskoulun oppilaan osallistumisoikeutta opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen voida ennakoitujen väitettyjen kurinpito-ongelmien perusteella evätä. Aluehallintovirasto katsoi, että oppilaalle olisi tullut järjestää tarvittavat avustajapalvelut, jotta uimaopetus olisi voitu järjestää turvallisesti jättämättä lasta opetussuunnitelman mukaisen opetuksen ulkopuolelle. Opetuksen ulkopuolelle jättäminen ennalta vaaratilanteita estävänä turvallisen opetusympäristön varmistavana toimenpiteenä ei ollut lainmukainen.

Keskeiset lait ja asetukset

Perusopetuslain 29 §:n mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Saman lain 30 §:n mukaan opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Opetusryhmät pitää muodostaa siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. 

Saman lain 31 §:n mukaan opetus ja sen edellyttämät oppikirjat ja muu oppimateriaali sekä työvälineet ja työaineet ovat oppilaalle maksuttomia. Vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on lisäksi oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetuspalvelut, erityiset apuvälineet sekä 39 §:n nojalla järjestettävät palvelut. 

Saman lain 35 §:n mukaan oppilaan tulee osallistua tässä laissa säädettyyn opetukseen, johon hänet on otettu, jollei hänelle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty vapautusta. Saman lain 36 § 3 momentin mukaan oppilaan osallistuminen opetukseen voidaan evätä enintään jäljellä olevan työpäivän ajaksi, jos on olemassa vaara, että toisen oppilaan taikka koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän henkilön turvallisuus kärsii oppilaan väkivaltaisen tai uhkaavan käyttäytymisen vuoksi taikka opetus tai siihen liittyvä toiminta vaikeutuu kohtuuttomasti oppilaan häiritsevän käyttäytymisen vuoksi. Oppilaan osallistuminen opetukseen voidaan edellä mainitulla perusteella evätä myös seuraavaksi työpäiväksi, jos opetuksen järjestäjä tarvitsee aikaa suunnitella oppilaan paluuta takaisin opetukseen ja tarjota oppilaalle oppilashuollon palveluita sekä tukea turvallista paluuta opetukseen.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 26.1.2022
Diaarinumero ESAVI/36999/2021

Todistukseen ei voida merkitä suorittamattomia jälki-istuntoja

Asian kuvaaminen 

Asiakkaan lapsella oli perusopetuksen loppupäivänä ja päättötodistuksen antamishetkellä suorittamattomia jälki-istuntoja. Kantelijan mukaan koulun käytäntö on kirjata suorittamattomat jälki-istunnot lukuvuositodistuksen liitteeksi. Kantelija halusi, että aluehallintovirasto tutkii käytännön laillisuuden. 

Asian ratkaisu

Opetushallituksen oppilaan arviointia koskevassa määräyksessä OPH-281-2020 ei ole mainintaa suorittamattomien jälki-istuntojen merkitsemisestä. Kun Opetushallitus ei ole asiasta sivistysvaliokunnan toiveesta huolimatta määrännyt eikä jälki-istuntojen kirjaamisessa ole kysymys perusopetuslain 22 §:ssä tarkoitetusta arvioinnista, opetuksen järjestäjä tai koulu ei voi perusopetuslain 22 §:n 2 momentin vastaisesti harkintansa mukaan päättää muista kuin Opetushallituksen määräyksen mahdollistavista liitteistä. Näin ollen koulun ei olisi tullut ilmoittaa istumattomista jälki-istunnoista lukuvuositodistuksen liitteellä. Sen sijaan lukuvuoden päättyessä suorittamattomista jälki-istunnoista ilmoittaminen muutoin kuin todistuksen liitteenä annettavalla asiakirjalla on opetuksen järjestäjän harkinnassa.

Aluehallintovirasto saattoi edellä mainitun käsityksensä opetuksen järjestäjän tietoon. 

Keskeiset lait ja asetukset

Perusopetuslain 22 §:n 2 momentin mukaan todistuksiin merkittävistä tiedoista päättää opetushallitus. 

Opetushallituksen oppilaan arviointia koskevan 1.8.2020 voimaan tulleen muutosmääräyksen OPH-281-2020 alaluvussa 6.11.1 ja 6.11.2 määrätään lukuvuositodistuksen sisällöstä ja sen liitteistä. Määräyksen mukaan perusopetuksen järjestäjä ei voi jättää noudattamatta määräystä tai poiketa siitä. 

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi, varhaiskasvatus
Ratkaisupäivämäärä 3.8.2022
diaarinumero ISAVI/565/2022

Uskonnolliset tilaisuudet varhaiskasvatuksessa

Asian kuvaaminen 

Asiassa oli muun ohella kyse päiväkodissa järjestetyistä uskonnollisista tilaisuuksista ja niiden vaihtoehtoisesta toiminnasta sekä tilaisuuksista ja toiminnasta informoimisesta. 

Kantelijan mukaan päiväkodissa oli järjestetty uskonnollisia tapahtumia ainakin joulun ja pääsiäisen aikoihin, ja huoltajilta oli suullisesti kysytty ennen tapahtumia, saisivatko lapset osallistua kyseisiin tapahtumiin, joissa olisi uskonnollista sisältöä. Päiväkodin johtajan mukaan päiväkodissa oli toimittu tältä osin Opetushallituksen ohjeistuksen mukaisesti. Kantelijan mukaan päiväkodissa ei kuitenkaan ollut kysyttäessä tiedetty, mitä vaihtoehtoinen toiminta tulisi olemaan. Päiväkodin johtajan mukaan vaihtoehtoinen toiminta oli ollut näkyvissä viikko-ohjelmassa.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto ei saadun selvityksen perusteella voinut todeta asiassa sellaista kaupungin varhaiskasvatuksen tai päiväkodin lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden täyttämättä jättämistä, jonka vuoksi aluehallintovirastolla olisi ollut syytä ryhtyä toimenpiteisiin.

Ratkaisun perusteet 

Opetushallituksen ohjeen (OPH-55-2018) mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjät voivat päättää, järjestetäänkö varhaiskasvatuksen yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia, ja uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia. Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei varhaiskasvatuksen toiminta-aikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.

Opetushallituksen ohjeen mukaan lapsen huoltaja ilmoittaa, osallistuuko lapsi uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin vai niille vaihtoehtoiseen toimintaan. Ilmoituksen voi tehdä kertaluonteisesti esim. varhaiskasvatukseen ilmoittauduttaessa tai tarvittaessa tapauskohtaisesti. Ilmoituksen muodon päättää varhaiskasvatuksen järjestäjä. Ilmoituksen jälkeen varhaiskasvatuksen järjestäjä huolehtii siitä, että lapsen osallistuminen uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen tai vaihtoehtoiseen toimintaan toteutuu huoltajan ilmoituksen mukaisesti.

Opetushallituksen ohjeen mukaan uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten aikana on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa. Vaihtoehtoisen toiminnan tulee uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta olla luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään. Varhaiskasvatuksessa tulee huolehtia myös siitä, ettei uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu lapselle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia. Olennaista on, että lapsen huoltajalle jää todellinen ja aito vapaus valita, osallistuuko lapsi uskonnollista ainesta sisältäviin tilaisuuksiin ja toimituksiin.

Opetushallituksen ohjeen mukaan uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset ovat uskonnon harjoittamista. Perustuslain 11 §:n 2 momentin mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumusta ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Viimeksi mainitun perusteella lasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen. Vapaus olla osallistumatta uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen on riippumaton yhdyskunnan jäsenyydestä. Näin ollen myöskään tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvia ei voida velvoittaa osallistumaan asianomaisen uskonnollisen yhdyskunnan tai varhaiskasvatuksen järjestäjän itse järjestämiin uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin.

Yksittäisenä kysymyksenä kantelija nosti esiin pohdinnan Lucia-kulkueesta uskonnollisena tilaisuutena. Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että perustuslakivaliokunnan mietinnön (2/2014 vp) ja Opetushallituksen ohjeistuksen mukaisesti uskontoon viittaavat juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Yksittäisen virren laulaminen, joulukuvaelman esittäminen tai juhlan alkuperäinen uskonnollinen tausta eivät tee juhlasta uskonnollista tilaisuutta. Esimerkiksi Lucian päivää on juhlittu erityisesti Suomen ruotsinkielisillä alueilla, mutta valon juhlaan liittyviä kulkueita ja juhlia järjestetään nyttemmin laajasti myös suomenkielisillä alueilla. Näin ollen on mahdollista, että kristillisestä alkuperästään huolimatta Lucia-kulkue ei sisällä sellaisia elementtejä, joiden perusteella se tulisi automaattisesti tulkita uskonnolliseksi tilaisuudeksi tai toimitukseksi. Oleellista arvioinnissa oli aluehallintoviraston näkemyksen mukaan Lucia-kulkueen sisältö ja tavoitteet.

Aluehallintovirasto korosti, että varhaiskasvatuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että tieto uskonnollisista tilaisuuksista ja toimituksista sekä niille vaihtoehtoisesta toiminnasta saavuttaa kaikki huoltajat riittävän ajoissa, jotta heillä on todellinen ja aito valinnan mahdollisuus.

Keskeiset lait ja asetukset

• Suomen perustuslaki
• Varhaiskasvatuslaki
• Perustuslakivaliokunnan mietintö 2/2014 vp
• Opetushallituksen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -määräys (OPH-2791-2018)
• Opetushallituksen ohje varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen toteuttamisesta ja uskonnollisista tilaisuuksista varhaiskasvatuksessa (OPH-55-2018)

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 29.12.2022
diaarinumero ISAVI/4310/2022

Luokanopettaja menetteli epäasianmukaisesti liikunnan opetuksen järjestämisessä ja loukkasi salassapitovelvoitetta 

Asian kuvaaminen

Luokanopettaja oli käyttänyt yrityksensä X sovellusta ja aineistoa osana liikunnan opetusta. Oppilaiden tietoja oli kerätty ylös sekä tallennettu yrityksen tietokantaan ilman oppilaiden huoltajien suostumusta. Opettaja oli myös julkaissut sekä henkilökohtaisella että yrityksensä sosiaalisen median tileillä julkisia julkaisuja, jotka liittyivät sovelluksen käyttämiseen opetuksessa ja joissa kuvattiin oppilaiden kuntotasoa. Kantelukirjelmässä oli lisäksi moitittu opettajan henkilökohtaisten sosiaalisen median tilien julkaisuja, joissa oli ollut kuvia ja videoita oppilaista kuitenkin siten, että oppilaiden kasvot eivät ole näkyneet.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi opettajalle huomautuksen epäasianmukaisista opetusjärjestelyistä liikunnan opetuksessa. Opettajan tulee huolehtia siitä, että opetuksessa käytettävät sovellukset ja aineisto ovat asianmukaisia opetuskäyttöön. Yrityksen kanssa tehtävästä yhteistyöstä, yhteistyön tavoitteista ja käytännön toteutuksesta tulee tiedottaa ajoissa ja selvästi oppilaiden huoltajille. Kaupallisen sovelluksen ja aineiston käyttöön opetuksessa on aina pyydettävä lupa huoltajilta. Opetuksessa opettajan tulee tehdä yhteistyötä kotien kanssa. Oppilaiden huoltajien kanssa tulee keskustella opetuksen järjestämisen keskeisistä asioista. Huoltajilla on oikeus saada tietoa lapsensa opetuksen järjestämisestä.

Aluehallintovirasto kiinnitti myös opetuksen järjestäjän ja koulun rehtorin huomiota siihen, että opetuksen järjestäjä päättää, mitä sovelluksia ja aineistoa opetuksessa käytetään sekä vastaa niiden lainmukaisuudesta. Opetuksen järjestäjällä on vastuu käytettävien sovellusten asianmukaisesta käytöstä opetuksessa. Opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että oppilaan oikeudet toteutuvat koulutyössä. Koulun johdolla on käytännön vastuu opetuksen järjestämiseen liittyvistä ratkaisuista kouluyhteisössä, kaikilla vuosiluokilla ja kaikissa oppiaineissa. Perusopetuslain 37 §:n nojalla koulun toiminnasta vastaa rehtori.

Lisäksi aluehallintovirasto antoi opettajalle huomautuksen salassapitovelvoitteen loukkaamisesta. Opettajaa sitovat vaatimukset oppilaiden henkilötietojen salassapidosta ja asianmukaisesta tehtävien hoitamisesta. Opettajan tulee varmistua siitä, ettei hän käsittele sosiaalisessa mediassa yksittäisen oppilaan tai opetusryhmän asioita siten, että oppilaat ovat tunnistettavissa julkaisuista. Opettajan tulee pidättäytyä esittämästä arvostelevia mielipiteitä oppilaista ja heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan ja terveydentilastaan.

Ratkaisun perusteet

Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, ettei perusopetuslaissa tai opetussuunnitelman perusteissa ole säännelty tarkemmin, millaisia sovelluksia opetuksessa voidaan käyttää. Opetuksen järjestäjä päättää, mitä sovelluksia ja aineistoa opetuksessa käytetään. Toisaalta opetuksen järjestäjällä on myös vastuu käytettävien sovellusten asianmukaisuudesta suhteessa opetuksen ja kasvatuksen tavoitteisiin. Opetuksen järjestäjä ja koulun rehtori olivat olleet tietoisia siitä, että opettaja käyttää sovellusta ja sen aineistoa opetuksessaan. Asiassa oli osin jäänyt epäselväksi, millaista tietoa opetuksen järjestäjällä ja rehtorilla oli ollut sovelluksesta ja sen käyttämisestä osana liikunnan opetusta. Aluehallintovirasto totesi, että opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että oppilaan oikeudet toteutuvat koulutyössä. Koulun johdolla on käytännön vastuu opetuksen järjestämiseen liittyvistä ratkaisuista kouluyhteisössä, kaikilla vuosiluokilla ja kaikissa oppiaineissa.

Aluehallintoviraston arvion mukaan opettajan opetuksessaan käyttämässä sovelluksessa oli kyseessä sellainen yrityksen kanssa tehtävä yhteistyö, josta tulee tiedottaa koteihin ajoissa ja joka on aina luvanvaraista toimintaa. Aluehallintovirasto piti erityisen moitittavana sitä, että oppilaiden huoltajilta ei pyydetty lupaa sovelluksen käyttämiseen ja oppilaiden tulosten tallentamiseen yrityksen tietokantaan ennen kantelijan huomautusta asiasta. Lisäksi aluehallintovirasto katsoi, että yksityiskohtaiset tiedot oppilaiden kuntotasoista ovat oppilaiden terveystietoihin verrattavissa olevia tietoja ja siten salassa pidettäviä. 

Aluehallintovirasto arvioi, että opettajan henkilökohtaisen sosiaalisen median julkaisuissa on tietyiltä osin esitetty sellaisia oppilaiden henkilökohtaisia ominaisuuksia kuvaavia tietoja, jotka ovat salassa pidettäviä ja joiden kertominen on luvanvaraista. Aluehallintovirasto katsoi, että opettaja on sosiaalisen median julkaisussaan ja sen kommenteissa kuvannut oppilaiden henkilökohtaisia ominaisuuksia siten, että oppilaat ovat opettajan ja kouluyhteisön sekä asuinpaikan kautta rajattavissa tiettyyn joukkoon ja mahdollisesti tunnistettavissa ilman nimeäkin. Aluehallintovirasto korosti, että nimettömyys ei ole yhtä kuin anonyymius. Lapsilla on oikeus yksityiselämän suojaan, ja lasten yksityiselämän piiriin kuuluvien tietojen levittämisessä ja julkaisemisessa tulee olla erityisen tarkkana sekä noudattaa pidättyvyyttä ja varovaisuutta.

Lisäksi aluehallintovirasto nosti päätöksessään esiin, että oppilaiden kuvaamista ja kuvien tai videoiden julkaisemista koskeva kysymys on moniulotteinen. Vaikka opettajan henkilökohtaisilla sosiaalisen median tileillä julkaistuissa kuvissa ja videoissa ei ole näkynyt oppilaiden kasvoja, on oppilaista julkaistaviin kuviin aluehallintoviraston näkemyksen mukaan syytä suhtautua yleisesti varauksella. Koulun edustajien on aiheellista aina miettiä, onko sellaisten kuvien tai videoiden, joissa esiintyy oppilaita, julkaiseminen ylipäänsä tarpeellista.

Keskeiset lait ja asetukset

• Suomen perustuslaki 
• Hallintolaki
• Perusopetuslaki
• Kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annettu laki
• Opetushallituksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -määräys

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 16.6.2022
diaarinumerot ISAVI/7957/2021, ISAVI/7958/2021, ISAVI/7972/2021

Opettajan epäasiallinen käytös, oppilaiden opetuksen epääminen ja oppilaan fyysinen koskemattomuus 

Asian kuvaaminen

Aluehallintovirastolle on toimitettu kolme hallintokantelua koskien opettajan epäasiallista käytöstä. Kanteluissa on nostettu esille lukuisia tilanteita ja esimerkkejä opettajan toiminnasta. Koulun oppilaat ja heidän huoltajansa ovat moittineet laajalti opettajaa vähättelevästä, arvostelevasta ja syyllistävästä käytöksestä oppilaita ja heidän huoltajiaan kohtaan. Opettaja on kohdellut oppilaita epäoikeudenmukaisesti ja kutsunut erästä oppilasta ”kusipääksi”.  

Koulun rehtori ja opetuksen järjestäjä ovat puuttuneet tilanteisiin, joissa opettaja on käyttäytynyt epäasiallisesti oppilaita kohtaan. Työnantaja on antanut opettajalle varoituksen oppilaan haukkumisen vuoksi. Opettaja on saanut huomautuksen oppilaiden opetuksen epäämisestä. Saadun selvityksen perusteella opettaja ei ole päästänyt osaa oppilaista luokkaan, kun he ovat saapuneet myöhässä oppitunnille. Tämän vuoksi nämä oppilaat ovat jääneet ilman opetusta kyseisen oppitunnin aikana. Opettaja on saanut toisen huomautukseen tilanteesta, jossa opettaja on työnantajan tulkinnan mukaan tönäissyt oppilasta. Työnantajan tulkinnan mukaan tilanne on ollut sellainen, että voimakeinojen käyttö ei olisi ollut tarpeen. Lisäksi rehtori on keskustellut opettajan kanssa hänen tavastaan olla vuorovaikutuksessa huoltajien ja oppilaiden kanssa.

Aluehallintovirasto on arvioinut, että opettajan oppilaille ja heidän huoltajilleen esittämät toteamukset ovat olleet epäasiallisia, loukkaavia sekä osapuolten välistä yhteistyötä ja luottamusta heikentäviä. Haastavasta tilanteesta huolimatta opettajan tulee käyttäytyä aina asemansa mukaisesti ja välttää provosoitumista. Oppilaalla on oikeus saada opetusta, ja hänen on osallistuttava opetukseen, jollei hänelle ole myönnetty vapautusta. Kurinpidossa ja työrauhan turvaamisessa voidaan käyttää vain laissa mainittuja keinoja, ja näitä keinoja käytettäessä noudatetaan hallinnon yleisiä oikeusturvaperiaatteita.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi opettajalle huomautuksen epäasiallisesta käyttäytymisestä. Opettajalla on vastuu opetusryhmänsä toiminnasta, oppimisesta ja hyvinvoinnista. Opettajaa sitovat vaatimukset asianmukaisesta tehtävien hoitamisesta, asiallisesta kielenkäytöstä, tasapuolisesta toiminnasta ja asemansa mukaisesta käyttäytymisestä. Opettajan tulee varmistua siitä, että oppilas ymmärtää opettajan antaman ohjauksen sisällön ja tarkoituksen rakentavana ja kannustavana, eikä itseensä kohdistuvana kiusaamisena. Opettajan tulee pidättäytyä esittämästä arvostelevia ja väheksyviä mielipiteitä oppilaista ja huoltajista sekä heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan ja terveydentilastaan. Opettaja saa puuttua oppilaan fyysiseen koskemattomuuteen vain laissa erikseen säädetyissä tilanteissa. Opettaja ei voi omalla päätöksellään evätä oppilaan oikeutta saada opetusta.

Keskeiset lait ja asetukset

• Hallintolaki
• Kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annettu laki
• Perusopetuslaki
• Opetushallituksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -määräys

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 10.3.2022
diaarinumero ISAVI/7616/2021

Suosituksen ja velvoitteen ero on tuotava selkeästi esiin perusopetuksen kasvomaskisuositusta koskevassa viestinnässä

Asian kuvaaminen 

Asiassa oli kyse kaupungin oppilaitoksia koskevan kasvomaskisuosituksen velvoittavuudesta ja siihen liittyvien ohjeistuksien selkeydestä. Itse maskisuosituksessa sekä kaupungin ja koulun viestinnässä on tuotu esille, että peruskoulussa 6. luokan oppilaiden täytyy käyttää maskia. Lisäksi tuotiin esille, että oppilas voidaan vapauttaa maskin käytöstä vain terveydellisistä syistä lupamenettelyn kautta. 

Maskisuosituksessa on lisäksi todettu, että kouluissa käyvien huoltajien täytyy käyttää maskia. Kantelijalle on viestitty useamman kerran, että maskia on käytettävä, kun vierailee koulussa. Kaupunki on myöhemmin tarkentanut linjaustaan maskien käytöstä koulun tiloissa. Se on viestittänyt koulujen rehtoreille, että kaupungin kouluissa ei ole maskipakkoa, vaan vahva suositus maskin käyttöön niin oppilaille kuin vierailijoille.

Asian ratkaisu 

Hallintolain 9 §:n 1 momentin nojalla viranomaisen käyttämän kielen täytyy olla selkeää ja ymmärrettävää. Aluehallintovirasto saattoi opetuksen järjestäjän tietoon, että kasvomaskin käyttöä perusopetuksessa koskevien suositusten ja menettelyohjeiden viestinnässä täytyy tuoda selkeästi esiin suosituksen ja velvoitteen ero. Oppilaille ja heidän huoltajilleen täytyy olla selvää, että kun kyse on suosituksesta, opetuksen järjestäjä ei voi velvoittaa heitä käyttämään maskeja koulun tiloissa. Opetuksen järjestäjä voi suositella maskin käyttöä. Tämän lisäksi kouluissa voidaan kannustaa ja opastaa maskin käyttöön.

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto toteaa, että kysymys oppilaiden ja koululla vierailevien huoltajien kasvomaskin käytöstä on moniulotteinen. Opetuksen järjestäjänä kaupungille kuuluu harkintavalta siinä, miten se käytännössä toteuttaa alueellista maskisuositusta. Kun kyse on suosituksesta, oppilaita tai heidän huoltajiaan ei voida velvoittaa käyttämään maskeja koulun tiloissa. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kaupungin oppilaitoksia koskeva maskisuositus ja siihen liittyvät menettelyohjeet ovat olleet jossain määrin epäselkeitä siinä, kuinka velvoittava maskisuositus on. 

Aluehallintovirasto arvioi, että vaikka oppilaita ei olisi tosiasiallisesti pakotettu käyttämään maskia koulun tiloissa, käytössä ollut lupamenettely on ohjannut oppilaiden maskin käyttöä suosituksen sijaan sävyltään velvoittavana. Aluehallintovirasto arvioi myös, että kaupungin antamasta maskisuosituksesta ja sitä koskevasta viestinnästä ei ilmene, että kyse on (vahvasta) suosituksesta, ei velvoitteesta.

Keskeiset lait ja asetukset 

• Suomen perustuslaki 
• Hallintolaki
• Perusopetuslaki
• Tartuntatautilaki 

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 26.1.2022
diaarinumero ISAVI/8895/2020

Opetuksen järjestäjällä on velvollisuus huolehtia oppilaan tarvitsemien avustajapalvelujen järjestämisestä ja siitä, että oppilaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön toteutuu

Asian kuvaaminen

Tapauksessa oppilaalle oli myönnetty hallintopäätöksellä henkilökohtaisen avustajan palvelut. Opetuksen järjestäjä on ilmoittanut kantelijalle, että oppilaan henkilökohtaiseksi avustajaksi suunnattu resurssi ei ole käytettävissä, eikä oppilaalle ole mahdollista osoittaa muualta henkilökohtaisia ohjauspalveluja. Oppilas karkasi koulusta kesken koulupäivän. Karkaamistilanteessa oppilaalla ei ollut henkilökohtaista avustajaa ja koulussa on toimittu vajaalla resurssilla.

Avustajan poissa ollessa opetuksen järjestäjä ei voi resurssisyistä poiketa oppilaan oikeudesta saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea. Vaikka oppilaan koulusta karkaamisen mahdollisuutta ei voitaisi valvonnasta huolimatta täysin poissulkea, olisi henkilökohtaisen avustajan läsnäolo ja tuki ehkäissyt karkaamista. Opetuksen järjestäjä ei ole onnistunut turvallisen opiskeluympäristön järjestämisessä.

Oppilaiden avustajapalvelujen järjestämiseen ja niitä koskevaan päätöksentekoon liittyvät menettelyt eivät ole olleet selkeitä. Yksittäiselle oppilaalle kohdennetun henkilökohtaisen avustajan tehtävät on selvästi erotettava opetusryhmäkohtaisen koulunkäynninohjaajan tehtävistä, jotka toteutetaan erillisellä henkilöresurssilla. Saatujen selvitysten perusteella opetuksen järjestäjä on tapauksen jälkeen tarkastellut avustajien sijaisjärjestelyjä uudelleen. Myös ohjeistusta karkaamistilanteiden varalle on tapahtuneen johdosta tarkennettu. Opetuksen järjestäjä on kertonut tarkennetusta ohjeistuksesta henkilöstölle.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi opetuksen järjestäjälle huomautuksen siitä, että se on laiminlyönyt velvollisuutensa järjestää oppilaalle tämän tarvitsemia avustajapalveluja. Oikeus perusopetukseen ja samalla opetukseen osallistumisen mahdollistavat avustajapalvelut ovat lapsen subjektiivisia oikeuksia. Opetuksen järjestäjän täytyy huolehtia siitä, että oppilaan tarvitsemat avustajapalvelut järjestyvät ja siitä, että opetukseen osallistuvan oppilaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön toteutuu käytännössä.

Jos oppilaalle on myönnetty henkilökohtainen avustaja, on mahdollisten henkilökunnan poissaolojen varalta suunniteltava tarkat sijaisjärjestelyt. Lisäksi opetuksen järjestäjän on varmistettava riittävä tiedonsiirto opetukseen ja avustamiseen osallistuvien henkilöiden kesken. Jos oppilaan tuen tarve sitä edellyttää, oppilaalla on oikeus saada tarvittaessa jatkuvaa henkilökohtaista avustajan tukea riippumatta siitä, miten opetusryhmän muiden oppilaiden avustajapalvelut on järjestetty.

Keskeiset lait ja asetukset

• Hallintolaki
• Kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annettu laki
• Perusopetuslaki
• Perusopetusasetus
• Opetushallituksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -määräys

Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Opetus- ja kulttuuritoimi
Ratkaisupäivämäärä 15.2.2021
Diaarinumero LSAVI/2582/2020

Opetuksen järjestäjällä on velvollisuus tarjota yhtäläiset ulkoilumahdollisuudet oppilailleen

Asian kuvaaminen 

Aluehallintovirastolle oli toimitettu kantelu, jossa kantelija moitti opetuksen järjestäjän toimintaa oppilaiden ulkoiluun liittyen. Koulussa oli noudatettu ulkoilumenettelyä, jossa vammaiset oppilaat joutuivat pääsääntöisesti ulkoilemaan rajatussa häkkimäisessä rakennelmassa, kun taas muut lapset saivat ulkoilla vapaasti koulun piha-alueella. Vammaiset lapset joutuivat toisinaan ulkoilemaan myös valjaissa. Menettelyä ei voitu pitää väliaikaisena. Kantelija moitti häkkirakennelman syrjivyyttä ja sitä, miten se vaikeuttaisi vammaisten oppilaiden sosiaalisten suhteiden rakentamista, mikä saattaa jo muutenkin olla heille haastavaa. Lisäksi kantelussa moitittiin erityisopetuksen luokkatilojen puutteellisuutta ja soveltumattomuutta sekä remontin viivästymistä. 

Kunta perusteli toimintaansa turvallisuuden edistämisenä ja takaamisena, koska koulun vieressä kulkee vilkkaasti liikennöity tie. Alkujaan aidattu alue oli vain erityislapsien käyttöön, mutta kunnan sivistyslautakunta kertoi sen olleen myöhemmin kaikkien oppilaiden käytössä. Lautakunta myönsi parhaimmaksi vaihtoehdoksi yhdenvertaisuuden kannalta koko koulun piha-alueen aitaamisen, mutta määrärahoja tähän ei oltu myönnetty. Luokkatilojen puutteellisuudesta lautakunta totesi, että koulussa on tehty jo useampia korjaustoimenpiteitä. Laajamittaisesta remontoinnista tehtiin päätös vuonna 2020.  

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto antoi kunnalle huomautuksen yhdenvertaisuuslain 6 §:n vastaisesta menettelystä oppilaiden ulkoilua järjestettäessä. Kunta sekä koulu ovat lainkohdan nojalla velvoitettuja edistämään yhdenvertaisuutta toiminnassaan. Piha-alueen osan aitaaminen häkkimäisesti vammaisia oppilaita varten on omiaan erottelemaan heitä muista oppilaista ja asettamaan heidät eriarvoiseen asemaan riippumatta siitä, että muutkin oppilaat ovat käyttäneet aitausta. Ulkoilumenettely täyttää myös yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaisen välittömän syrjinnän sekä 14 §:n mukaisen häirinnän tunnusmerkit.

Aluehallintovirasto huomautti kuntaa myös perusopetuslain 29 §:n, 3 §:n 2 momentin sekä 31 §:n 1 momentin vastaisesta menettelystä koskien oppilaiden turvallista opiskeluympäristöä sekä erityisopetuksen tilojen puutteellisuutta.

Ratkaisun perusteet

Ennen ratkaisun tekemistä kanteluun aluehallintovirasto pyysi asiaan lausuntoa yhdenvertaisvaltuutetulta. 

Oppilaat saivat liikkua välituntien aikana koulun pihalla vapaasti. Vammaisten oppilaiden ulkoilu oli kuitenkin pääosin järjestetty aidatulla alueella, ja muilla alueilla he saivat liikkua vain rajoitetusti avustajan seurassa. Aluehallintovirasto katsoo menettelyn täyttävän yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaisen välittömän syrjinnän tunnusmerkistön, koska vammaisia oppilaita kohdeltiin henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin muita oppilaita. Näin ollen vammaisilla oppilailla ei ollut mahdollisuutta viettää välituntia yhdenvertaisesti muiden oppilaiden tavoin.  Menettelyn katsotaan myös olevan yhdenvertaisuuslain 14 §:n kieltämää häirintää. Vammaisten oppilaiden pitäminen häkkimäisessä rakennelmassa oli halventavaa ja ihmisarvoa nöyryyttävää toimintaa.

Erilaista kohtelua perusteltiin perusopetuslain 29 §:n mukaisella turvallisen oppimisympäristön takaamisella, koska yhdenvertaisuuslain 11 §:n mukaan erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos se perustuu lakiin ja sillä on muutoin hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat oikeasuhtaisia. Selvityksessä sivistyslautakunta totesi parhaimmaksi vaihtoehdoksi koko koulualueen aitaamisen, ja sen voidaankin katsoa edistävän yhdenvertaisuutta paremmin ja ilman häkkirakennelman kohtuuttomuutta. Häkki ei ole yhdenvertaisuuslain 11 §:n mukainen oikeasuhtainen keino tarjota vammaisille lapsille ulkoilumahdollisuus välitunneilla. Piha-alueen aitaamisen myötä vammaisten oppilaiden ei olisi myöskään tarvinnut käyttää valjaita. Koulun menettelyä tarkasteltaessa voidaan sen katsoa olevan vastoin lasten oikeuksien yleissopimuksen 37 artiklan a alakohtaa, joka turvaa lapsen oikeuden inhimilliseen kohteluun. 

Aluehallintovirasto arvioi, että selvityksen mukaan erityisopetuksen tilat olivat puutteellisia ja soveltumattomia. Tiloista puuttui muun muassa esteettömiä kulkuväyliä, asianmukaiset wc-tilat sekä invanostin. Tilat eivät vastanneet vaativan erityisopetuksen tarpeita eivätkä perusopetuslain 3 §:n 2 momentin mukaista vaatimusta opetuksen järjestämisestä oppilaan ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. Ne eivät osin täyttäneet myöskään perusopetuslain 31 §:n 1 momentin vaatimusta siitä, että vammaisella tai erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta muun muassa opetuksen edellyttämät erityiset apuvälineet.

Sovellettavat säännökset

• Suomen perustuslaki
• Perusopetuslaki
• Yhdenvertaisuuslaki    
• Yleissopimus lapsen oikeuksista

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 27.10.2021
diaarinumero ISAVI/1088/2021

Joogaaminen ja uskonnonvapaus peruskoulun liikuntatunneilla

Asian kuvaaminen 

Asiassa oli muun ohella kyse uskonnon ja omantunnon vapaudesta sekä koulun vakaumuksellista toimintaa koskevasta informointivelvollisuudesta. 

Oppilas oli ilmoittanut liikunnanopettajalle, että hän ei voi osallistua liikuntatunnilla harjoitettavaan joogaan, koska se on hänen vakaumuksensa vastaista. Kantelijan mukaan uskontoon perustuvaa syrjintää voi olla esimerkiksi se, että vastoin tahtoaan koulussa joutuu osallistumaan uskonnon harjoittamiseen. Liikunnanopettajan mukaan kyse oli osana kehonhuoltoa tehtävistä joogan liikkeistä, eikä koko tunti ollut varsinaista joogaa. 

Oppilaalta tai hänen huoltajiltaan ei ollut tullut koulun edustajille etukäteen tietoa siitä, että jooga olisi heidän vakaumuksensa vastaista. Koulun edustajille ei myöskään ollut esitetty etukäteistoiveita oppilaan liikunnan opetuksesta. Kantelijan mukaan liikuntatunneilla harjoitettava jooga on sellaista selkeästi vakaumuksellista ja suunnitelmallista toimintaa, josta koulun pitäisi informoida huoltajia etukäteen, sekä järjestää oppilaalle mahdollisuus osallistua korvaavaan toimintaan.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto ei saadun selvityksen perusteella voinut todeta asiassa sellaista koulun viranhaltijoiden lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden täyttämättä jättämistä, jonka vuoksi aluehallintovirastolla olisi ollut syytä ryhtyä toimenpiteisiin.

Ratkaisun perusteet 

Suomen perustuslain 11 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Pykälän 2 momentin mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyvät oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. 

Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että joogan uskonnollisuutta koskeva kysymys on moniulotteinen ja tulkinnanvarainen. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan vaikka joogan juuret ovat itämaisissa uskonnoissa, nykyään länsimaissa harjoitettu jooga mielletään merkitykseltään hengellisen sijaan usein liikunnalliseksi. Aluehallintovirasto katsoi, että peruskoulun liikuntatunneilla osana kehonhuoltoharjoitteita tehtäviä joogaliikkeitä on pidettävä lähtökohtaisesti kehonhuollollisena rentoutumis- ja hyvinvointimenetelmänä. Joogaa peruskoulun liikunnanopetuksen yhtenä kehonhuoltoharjoitteena ei yleisesti saatavilla olevan tiedon perusteella voida aluehallintoviraston näkemyksen mukaan pitää sellaisena selkeästi vakaumuksellisena toimintana, josta koulun tulisi informoida huoltajia etukäteen.

Aluehallintovirasto toi vielä päätöksessään esille, että sen näkemyksen mukaan oppilaan liikunnan opetusta voitiin eriyttää niillä liikuntatunneilla, joilla on joogaa, kuten koulu oli asiassa saadun selvityksen mukaan perheelle esittänyt. Aluehallintovirasto korosti, että kouluilla on hyvä tiedostaa joogan uskonnollisuuteen liittyvä problematiikka. Koulu voi tarvittaessa huomioida toiminnassaan sen, että jos oppilas tai perhe katsoo joogaamisen olevan vakaumuksensa vastaista, asia käsitellään riittävällä asiantuntemuksella ja sensitiivisyydellä.

Keskeiset lait ja asetukset

• Suomen perustuslaki 
• Hallintolaki
• Kunnallisesta viranhaltijasta annettu laki
• Perusopetuslaki
• Opetushallituksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -määräys

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 12.1.2021
diaarinumero PSAVI/1711/2020

Opetuksen seuraamisen rajoittamisesta on tehtävä hallinnollinen päätös

Asian kuvaaminen

Opetuksen järjestäjä oli rajoittanut kantelijan oikeutta päästä seuraamaan lapsensa opetusta. Kantelijalle lähetetyissä viesteissä rajoittamista perusteltiin lapsen tapaamisoikeuksilla, jotka oli yksilöity tuomioistuimen päätöksessä. Aluehallintovirastoon toimitetuista selvityksistä ilmeni, että perusteena oli ollut myös lähivanhemman kielteinen suhtautuminen siihen, että etävanhempi seuraisi opetusta. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi X:lle ja Y:lle huomautuksen. Huomautus koski sitä, että kun rajoitetaan henkilön perusopetuslain 19 §:n mukaista oikeutta päästä seuraamaan opetusta, on rajoittamisesta tehtävä kirjallinen perusteltu päätös muutoksenhakuohjeineen.

Ratkaisun perusteet 

Perusopetuslain 19 §:n mukaan opetus on julkista. Perustellusta syystä voidaan rajoittaa oikeutta päästä seuraamaan opetusta. Perusopetuslain hallituksen esityksen (HE 86/1997 vp, s. 62) mukaan oikeutta päästä seuraamaan opetusta voidaan rajoittaa vain poikkeustapauksissa. Syynä voi olla esimerkiksi se, jos ulkopuolisten mukanaolosta voi olla haittaa opetustyölle tai jos ulkopuolisten mukanaolo voi häiritä oppilaiden ja opettajan työskentelyä. 

Jokaisella on perusopetuslain 21 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Asia on käsiteltävä toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Jokaisella on myös oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Perusopetuslain 19 §:n perusteella tehtävien päätösten muutoksenhausta ei ole erikseen säädetty laissa. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön mukaisesti oikeus seurata opetusta kuuluu kaikille. Jos tätä oikeutta rajoitetaan, on jokaisella oikeus saada rajoittamista koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi perustuslain 21 §:n nojalla. Opetuksen järjestäjän perusopetuslain 19 §:n nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta opetuksen järjestäjän luonteen perusteella yleisten muutoksenhakua koskevien säännösten mukaan joko kunnallisvalituksella kuntalain mukaisesti tai hallintovalituksella hallintolainkäyttölain mukaisesti.

Opetuksen seuraamisen rajoittamisesta ei tässä tapauksessa tehty lain edellyttämää hallintopäätöstä, vaan asiasta vain ilmoitettiin kantelijalle. Aluehallintovirastoon toimitetuista asiakirjoista ei käy ilmi perusteltua syytä opetuksen julkisuuden rajoittamiseen. Selvitysten mukaan kantelija oli kerran aikaisemmin seurannut opetusta. Asiakirjoissa ei tuotu esiin, että kantelija olisi tällöin haitannut opetustyötä tai häirinnyt työskentelyä. Opetuksen seuraamisen rajoittamista perusteltiin ainoastaan tapaamisoikeuksilla ja sillä, että lähivanhempi suhtautui opetuksen seuraamiseen kielteisesti. 

Opetuksen järjestäjällä ei ole toimivaltaa puuttua vanhempien välisiin tapaamisoikeutta koskeviin asioihin. Opetuksen seuraamisen rajoittamisen pitää perustua laissa säädettyihin edellytyksiin. Pelkästään toisen vanhemman kielteinen suhtautuminen opetuksen seuraamiseen ei ole laissa tarkoitettu perusteltu syy rajoittaa oikeutta seurata opetusta.  Opetuksen järjestäjän on arvioitava asiaa puolueettomasti.

Lisätietoa:

• Suomen perustuslaki
• Perusopetuslaki
• Hallintolaki

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 8.2.2021
diaarinumero ISAVI/3619/2020

Opettaja ja rehtori ovat vastuussa oppilaiden oikeuksien ja opetussuunnitelman mukaisen opetuksen toteutumisesta

Asian kuvaaminen 

Opetussuunnitelman mukainen opetusvelvollisuus ei täyttynyt useiden oppiaineiden osalta peruskoulun 5. vuosiluokalla, koska opetussuunnitelmassa vahvistettua oppimäärää ei lukuvuoden aikana ehditty käymään läpi. Luokan opetus oli jäänyt toistuvasti jälkeen useissa oppiaineissa rinnakkaisluokkiin verrattuna. Tapauksessa opetussuunnitelman mukaisen opetuksen ja opetussuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen liittyvät ongelmat keskittyivät yhteen luokanopettajaan ja tämän opettamaan luokkaan. Opetussuunnitelman toteutumiseen liittyvien ongelmien takia oppilaiden vanhemmat ja koulun muut opettajat olivat ottaneet yhteyttä koulun rehtoriin. Yhteydenottojen perusteella koulussa ryhdyttiin toimenpiteisiin oppimisen tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta asiaan puuttumisen taso koettiin riittämättömäksi.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto kiinnitti peruskoulun 5. vuosiluokan luokanopettajan huomiota opettajan velvollisuuteen huolehtia siitä, että opetuksessa noudatetaan opetussuunnitelmaa, käsitellään vahvistettu oppimäärä ja saavutetaan opetussuunnitelman mukaiset tavoitteet. Opettajalla on vastuu opetusryhmänsä toiminnasta, oppimisesta ja hyvinvoinnista. Opettajan tehtävään kuuluu muun ohessa oppilaiden oppimisen ja työskentelyn seuraaminen sekä edistäminen, mahdollisten vaikeuksien varhainen tunnistaminen sekä oppilaiden ohjaaminen ja tukeminen.

Aluehallintovirasto saattoi lisäksi ko. peruskoulun rehtorin tietoon käsityksensä rehtorin vastuusta koulun toiminnasta. Rehtorin tulee tukea opettajia työssään ja huolehtia opetusryhmien muodostamisesta siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Rehtori on vastuussa siitä, että oppilaiden oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä toteutuu koulun arjessa.

Ratkaisun perusteet 

Opettaja on vastuussa siitä, että hänen oppilaansa saavat opetussuunnitelman mukaista opetusta ja saavuttavat opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Lähtökohtaisesti opettajalla on pedagoginen vapaus valita opetustilanteeseen sopivat työtavat ja sisällöt.  Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että asiassa saadun selvityksen perusteella ko. 5. vuosiluokan opetuksessa oli jäänyt käymättä läpi osia opetussuunnitelmassa määritellyistä sisällöistä. Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että pedagogisesta vapaudesta huolimatta opettajalla on aina velvollisuus noudattaa opetussuunnitelmaa ja käsitellä siinä vahvistettu oppimäärä. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan opettajalla on myös velvollisuus toimia yhteistyössä koulun rehtorin ja muiden opettajien kanssa, jotta opetuksessa saavutettaisiin opetussuunnitelman mukaiset tavoitteet.

Perusopetuslain 37 §:n 1 momentin mukaan koulun toiminnasta vastaa rehtori. Koulun johdolla on käytännön vastuu opetuksen ja tuen järjestämiseen liittyvistä ratkaisuista kouluyhteisöissä, kaikilla vuosiluokilla ja kaikissa oppiaineissa. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että koulun toiminnasta vastaavan rehtorin olisi tullut harkita, voisiko ko. luokalle lisätä tukitoimia, tehdä muutoksia opettajajärjestelyyn tai muuttaa oppilasryhmiä, jotta opetuksessa voitaisiin saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Aluehallintovirasto arvioi, että rehtorin olisi tullut puuttua asiaan jo varhaisessa vaiheessa, jotta oppilaiden oikeusturva ja oikeus opetukseen toteutuu.

Keskeiset lait ja asetukset

• Hallintolaki
• Kunnallisesta viranhaltijasta annettu laki
• Perusopetuslaki
• Perusopetusasetus
• Opetushallituksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -määräys

Itä-Suomen aluehallintovirasto 
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 22.1.2021
diaarinumero ISAVI/363/2020

Kunta on velvollinen järjestämään lukiokoulutuksen kansallisten opetusjärjestelynormien mukaan ja noudattamaan viranomaistoiminnalle asetettuja vaatimuksia
 

Asian kuvaaminen 

Lukiossa oli vähennetty lähiopetusta valtakunnallisesti pakollisista ja syventävistä kursseista vuodesta 2014 lähtien. Kurssit oli sijoitettu lukion lukujärjestykseen siten, että noin 30–40 % vuosittain järjestetyissä kursseissa opetusta ei ole annettu lukioasetuksen mukaan täysimääräisenä. Lisäksi lukion opetussuunnitelmassa oli kategorisoitu kaikki kurssit sellaisiksi, jotka voi suorittaa osittain tai kokonaan itsenäisesti. Itsenäisesti suoritettavien kurssien ja muun itsenäisen opiskelun suoritusperiaatteet eivät kuitenkaan käyneet selvästi ilmi lukion opetussuunnitelmasta.

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirasto antoi kunnan lukiokoulutuksesta vastaavalle sivistyslautakunnalle, sivistystoimen esimiehelle ja lukion rehtorille huomautuksen lukiolain ja -asetuksen vastaisesta menettelystä kunnan lukiokoulutusta järjestettäessä. Kunta on velvollinen järjestämään lukiokoulutuksen niin, että se vastaa niitä edellytyksiä, jotka valtioneuvosto on lukioille tuntijaosta säätänyt. Tapauksessa (valtioneuvoston lukioille säätämästä) tuntijaosta poikkeaminen vaaransi lukiokoulutukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista sekä opiskelijoiden yhdenvertaisia edellytyksiä suorittaa menestyksellisesti lukion oppimäärä ja ylioppilastutkinto.

Lisäksi aluehallintovirasto antoi kunnan lukiokoulutuksesta vastaavalle sivistyslautakunnalle, sivistystoimen esimiehelle ja lukion rehtorille huomautuksen hallinto- ja julkisuuslain vastaisesta viranomaistoiminnasta. Lukion opetusjärjestelyiden kuvauksien on vastattava hallinto- ja julkisuuslaista ilmenevää vaatimusta viranomaisen toiminnan läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta. Tapauksen lukion osalta ei ollut selkeästi kirjoitettu auki, miten valtakunnallisesti määrätty tuntijako ja opetussuunnitelman perusteissa mainittu itsenäinen opiskelu toteutetaan.

Tapauksessa tosiasiallisesti annetun opetuksen määrä oli jäänyt säännöksissä edellytettyä vähimmäismäärää pienemmäksi. Itsenäiseen opiskeluun kuuluvat kuvaukset ja velvoitteet olivat jääneet opiskelijoille epäselväksi. Lukion opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa oli opetusjärjestelyiden peitellyn kuvauksen vuoksi ollut erittäin vaikea todentaa ja valvoa itse julkisen vallan käyttöä ja sitä kautta oikeuksiaan ja etujaan. Koulutuksen järjestäjä ei ollut suojannut riittävällä tavalla puheena olevan lukion opiskelijoiden oikeusjärjestyksen perusteella heille kuuluvia oikeutettuja odotuksia. Lukion opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa on voitava luottaa viranomaisen toiminnan oikeellisuuteen ja toiminnan lainmukaisuuteen. Vaatimus on korostunut, kun toiminnan kohteena ovat erityissuojelun alle kuuluvat lapset.

Ratkaisun perusteet

Lukiolain 22 §:n mukaan opiskelijalla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta sekä opinto-ohjausta. Lukion jaksolukujärjestyksen tekemisen peruslähtökohtana tulee olla valtioneuvoston säätämä tuntijakoasetus. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että opetustuntien systeeminen karsiminen kursseista niitä lukujärjestykseen sijoitettaessa/ lukujärjestyssijoittelulla loukkasi opiskelijoiden oikeutta opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Aluehallintovirasto korosti, että valtioneuvoston tuntijakoasetus on normi, ei suositus, jonka mukaisesti koulutuksen järjestäjä on velvollinen tarjoamaan opetusta. Muiden muassa tällä keinoin turvataan lukio-opiskelijoiden yhdenvertainen oikeus saada lukio-opetusta asuinpaikasta riippumatta.

Lukion opetussuunnitelman perusteissa (2015) todetaan, että osa lukiokoulutuksen oppimäärään sisältyvistä opinnoista voidaan edellyttää opiskeltavaksi itsenäisesti. Opiskelijalle voidaan myös hakemuksesta myöntää lupa suorittaa opintoja itsenäisesti. Kyseessä olevan lukion opetussuunnitelmassa oli kuvattu kaikki kurssit sellaisiksi, jotka voi suorittaa myös osittain tai kokonaan itsenäisesti. Aluehallintovirasto totesi tällaisen menettelyn olevan sallittua, mutta asettavan koulutuksen järjestäjälle korostetun velvollisuuden varmistaa opiskelijan osaaminen itsenäisen opiskeluvaiheen aikana ja jälkeen. Lukion paikalliseen opetussuunnitelmaan ei kuitenkaan ollut kirjattu itsenäisen opiskelun suoritusperiaatteita, eikä itsenäisellä opiskelulla saavutettua osaamista ollut systeemisesti arvioitu. Aluehallintovirasto katsoi, että termiä itsenäisesti suoritettu kurssi tai sen osa on kyseisessä lukiossa käytetty osittain virheellisesti. Opiskelijoilta on edellytetty tai on oletettu, että he kompensoivat itsenäisesti opiskellen ne sisältöalueet, joita vajaaksi jääneen opetuksen vuoksi ei ole ehditty käymään lähiopetuksessa läpi. Opiskelija ei ole ollut välttämättä edes tietoinen, että joitain kurssien sisältöalueita jää kokonaan tai osittain käsittelemättä ja että häneltä edellytetään näiden sisältöalueiden itsenäistä opiskelua.

Aluehallintovirasto toi vielä päätöksessään esille, että sen näkemyksen mukaan lukiokoulutusta koskenut perusteellinen normiuudistus turvaa myös tulevaisuudessa lukiokoulutuksen yhdenvertaisuuden maan eri alueilla.  1.8.2021 voimaan tulevissa lukioiden uusissa opetussuunnitelmissa korostetaan vielä aikaisempaa enemmän itsenäisen opiskelun käyttämisen ehdollisuutta: itsenäinen opiskelu ei saa vaarantaa koulutukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista eikä opiskelijan edellytyksiä oppimäärän ja ylioppilastutkinnon suorittamiseen.

Keskeiset lait ja asetukset

• Suomen perustuslaki
• Lukiolaki
• Hallintolaki
• Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki (julkisuuslaki)
• Yhdenvertaisuuslaki
• Lukioasetus/Valtioneuvoston asetus lukiokoulutuksesta
• Valtioneuvoston asetus lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta
   

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 9.12.2020
diaarinumero ISAVI/2615/2020

Vaativan ja laaja-alaisen tuen tarpeessa olevan oppilaan avustajapalveluiden taso tulee arvioida oppilaan eikä opetusryhmän näkökulmasta

Asian kuvaaminen

Asiassa oli kyse erityisen tuen avustajapalveluiden järjestämisestä ja niiden riittävyydestä. Pidennetyn oppivelvollisuuden vaikeavammainen oppilas oli vaativan henkilökohtaisen tuen tarpeessa. Oppilaan hoito- ja tukitahot suosittelivat oppilaalle 1:1 ohjausta koulunkäyntiin. Oppilaan koulussa tarvitsemat avustajapalvelut oppimisen ja koulunkäynnin tukemiseksi oli toteutettu siten, että oppilaan luokalle oli osoitettu useampi koulunkäyntiavustaja. Koulunkäyntiavustajat toimivat tiimiperiaatteella erityisen tuen oppilaiden tarvitseman tuen mukaan. Kantelijan mukaan erityisen tuen avustajapalvelut olivat koulussa alimitoitettuja, ja perehdyttäminen oppilaan yksilöllisen tuen tarpeisiin oli puutteellista.

Asian ratkaisu

Aluehallintovirasto kiinnitti kaupungin huomiota vaativan ja laaja-alaisen tuen tarpeessa olevan oppilaan avustajapalveluiden tarpeen arvioimiseen ensisijaisesti oppilaan eikä opetusryhmän näkökulmasta. Opetuksen järjestäjän tulee arvioida ennen päätöksentekoa oppilaan tarvitsemien avustajapalveluiden taso, jotta oppilaan oikeus saada perusopetusta ja oppilaan yksilölliset tarpeet opetuksen järjestämiseksi tulevat turvattua. Oppilaalla on oikeus saada tarvittaessa jatkuvaa henkilökohtaista avustajan tukea, riippumatta siitä, miten opetusryhmän muiden oppilaiden avustajapalvelut on järjestetty. Avustajapalveluiden kohdalla ratkaisevaa ei ole avustajan nimike, vaan se, että oppilas saa tarvitsemaansa ohjausta ja tukea. Oppilaan huoltajalla on myös aina oikeus perusteltuun päätökseen, josta käy ilmi millaisiin avustajapalveluihin oppilas on päätöksen myötä oikeutettu.

Ratkaisun perusteet

Perusopetuslain 30 § 1 momentin mukaan opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Opetuksen järjestäjälle kuuluu opetukseen osallistumisen edellyttämien avustajapalvelujen järjestäminen ja kustantaminen. Lähtökohtaisesti opetuksen järjestäjä päättää avustajapalveluista. Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että avustajapalveluiden järjestämistavasta riippumatta oppilaan oikeus maksuttomaan perusopetukseen sekä tarvitsemaansa ohjaukseen ja tukeen tulee toteutua. Asiassa saadun selvityksen perusteella moniammatillisessa yhteistyössä oli todettu, että oppilaan terveydentila ja tarve edellyttivät henkilökohtaista koulunkäynninohjaajaa. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan opetuksen järjestäjän tulee tällöin arvioida ennen päätöksentekoa oppilaan tarvitsemien avustajapalveluiden taso, jotta oppilaan oikeus saada perusopetusta sekä oppilaan yksilölliset tarpeet opetuksen järjestämiseksi tulevat turvattua.

Keskeiset lait ja asetukset:

•     Suomen perustuslaki
•     Hallintolaki
•     Kunnallisesta viranhaltijasta annettu laki
•     Perusopetuslaki
•     Perusopetusasetus

Opetushallituksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -määräys.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto  
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 16.4.2020 
diaarinumero LSSAVI/17454/2019

Huoltajien ei voida edellyttää osallistuvan koulun toimintaan kuuluvien retkien maksamiseen  

Asian kuvaaminen 

Tapauksessa luokan vanhempainillassa oli sovittu, että jokaisen luokan oppilaan oli osallistuttava luokan leirikoulukustannuksiin joko keräämällä varainkeruulla tietty rahasumma tai maksamalla kyseinen summa luokan tilille. Lisäksi jokaisen oppilaan tuli myös maksaa tietty summa lukukausittain leirikoulurahastoon. Kunta oli laatinut ohjeen koskien koulun ulkopuolella tapahtuvaa opetusta. Ohjeen mukaan oppilaalla oli oikeus poismuutosta tai koulun vaihtamisesta johtuen saada takaisin opintoretkeä tai leirikoulua varten yhteiseen kassaan maksamansa henkilökohtaiset varat. Yhdessä kerätyt varat jäivät luokan yhteiseen kassaan. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan opetuksesta vastaavan lautakunnan ja koulun rehtorin huomiota opetuksen järjestäjän velvollisuuteen huolehtia siitä, että varainkeruu koulun toimintaan kuuluvien retkien rahoittamiseksi järjestetään niin, ettei oppilaiden yhdenvertainen oikeus maksuttomaan perusopetukseen vaarannu. Aluehallintovirasto katsoi lisäksi, että leirikoulua varten hankittuja varoja on käsiteltävä aina koko luokan yhteisinä siitä huolimatta, miten rahat on yhteiseen tarkoitukseen saatu, eikä yhteisistä rahoista voida erottaa oppilaille erisuuruisia osuuksia. 

Ratkaisun perusteet 

Suomen perustuslain 6 ja 16 §:issä on turvattu kaikille oikeus yhdenvertaiseen ja maksuttomaan perusopetukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että perusopetuksen kustannuksista vastaa opetuksen järjestäjä. Leirikoulu on perusopetusasetuksen 3 §:n 5 momentin mukaisesti osa opetusta, minkä vuoksi sen on oltava kaikille oppilaille perusopetuslain 31 §:n edellyttämällä tavalla maksuton. Kaikilla oppilailla on oikeus yhdenvertaisesti ja ilman maksuja osallistua tällaisille retkille, eikä kenenkään oppilaan tai huoltajan voida edellyttää osallistuvan esimerkiksi leirikoulusta aiheutuviin kuluihin. 

Aluehallintovirasto totesi lukukausittaisten maksujen olevan ongelmallista maksuttoman perusopetuksen kannalta. Kyseisessä tilanteessa huoltajilla ei välttämättä ole todellista valinnanvapautta maksun suorittamisen suhteen, sillä esimerkiksi ryhmäpaine voi aiheuttaa velvoittavuuden tunteen maksun suorittamiselle. 

Aluehallintovirasto toi vielä päätöksessään esille, että yhdenvertaisuuslain 6 §:ssä on asetettu koulutuksen järjestäjälle velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta, minkä vuoksi opetuksen järjestäjän on omassa toiminnassaan luotava ainoastaan sellaisia käytäntöjä, jotka tukevat oppilaiden tasapuolista kohtelua. Tämän vuoksi opetuksen järjestäjän vastuulla on varmistua koulun toimintaa varten suoritettavan varainkeruun toteutustavan asianmukaisuudesta myös silloin kun huoltajat järjestävät varainkeruun omatoimisesti. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan koulun toimintaan kuuluvia retkiä ei tulisi lainkaan kustantaa huoltajilta kerättävin maksuin vaan varainhankinta tulisi suorittaa muulla tavoin, kuten esimerkiksi myyjäisin tai talkootöin.

Keskeiset lait ja suositukset:

• Suomen perustuslaki 
• Perusopetuslaki 
• Yhdenvertaisuuslaki 
• Perusopetusasetus

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 6.4.2020
diaarinumero LSSAVI/5130/2020

Koulu oli selvittänyt asianmukaisesti oppilaiden välisiä kiusaamis- ja konfliktitilanteita 

Asian kuvaaminen  

Tapauksessa huoltaja katsoi koulun menetelleen virheellisesti lapseensa kohdistuneita kiusaamistapauksia selvitettäessä. Huoltaja kertoi kantelussa, että hänen lapsensa oli kokenut koulussa kiusaamista eri muodoissa vuosien 2017-2019 aikana. Huoltaja piti koulun toimia riittämättöminä asian selvittämisessä. Kantelijan lapsi ei ollut kuitenkaan itse tuonut esiin kiusaamista koulussa kertomalla siitä henkilökunnalle tai tuomalla sitä esiin oppilaille teetetyssä hyvinvointikyselyssä. Koulun henkilökunta ei ollut myöskään itse havainnut kiusaamista, vaikka kantelijan lapsen ja toisen oppilaan välejä on tarkkailtu koulussa erityisen huolellisesti. 

Asian ratkaisu 

Aluehallintovirastolla ei ollut kantelun perusteella syytä epäillä, että koulu olisi menetellyt kantelunalaisissa asioissa lainvastaisesti. 

Ratkaisun perusteet 

Aluehallintovirasto totesi, että perusopetuslain 29 §:n 1 momentin mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Koulussa on lisäksi kohdeltava oppilaita hallintolain 6 §:n edellyttämällä tavalla tasapuolisesti ja asiat on käsiteltävä puolueettomasti. Kehenkään oppilaaseen ei saa kohdistaa esimerkiksi kurinpitotoimia ilman riittävää näyttöä siitä, mitä on tosiasiassa tapahtunut. Tämän vuoksi koulu ei voi katsoa yksittäistä oppilasta kiusaajaksi ilman, että tapahtuneesta on näyttöä. 

Merkityksellistä on, että koulu oli selvittänyt sen tietoon tuodut epäilyt kiusaamisesta ja oppilaiden keskinäisiä välejä oli selvitetty yhteisissä palavereissa asianosaisten oppilaiden ja tarvittaessa heidän perheidensä kanssa. Koulu oli asianmukaisesti selvittänyt kiusaamis- ja konfliktitilanteita yhteistyössä tilanteisiin osallisten oppilaiden ja heidän huoltajiensa kanssa sekä ohjannut oppilaat käsittelemään keskinäisiä ristiriitojaan koulukuraattorin vastaanotolle. Lisäksi huoltajien esiin tuomia oppilaiden välisiä ristiriitatilanteita oli käsitelty myös opiskeluhuoltolain 14 §:n 4 momentin mukaisessa monialaisessa asiantuntijaryhmässä, jossa oli pohdittu yhteistyössä oppilaan, hänen huoltajiensa sekä opetus- ja opiskeluhuollon henkilöstön kanssa keinoja siihen, miten oppilas tuntisi olonsa koulussa turvalliseksi.

Aluehallintovirasto totesi, että oppilaiden välisten kiusaamis- ja konfliktitilanteiden asianmukaisen selvittämisen edellytyksenä ei ole se, että koulu pystyisi nimeämään selvittelyjen johdosta syyllisen. Merkityksellistä on nimenomaan se, että koulu ryhtyy toimenpiteisiin sen turvaamiseksi, että jokainen oppilas voisi kokea olonsa koulussa turvalliseksi. Tässä tapauksessa koulussa oli puututtu oppilaiden välisiin ristiriitatilanteisiin monipuolisesti sekä opetuksen järjestäjän että opiskeluhuollon keinoin, ja toimittu perusopetuslain 3 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla yhteistyössä oppilaan oppilaiden kotien kanssa. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

• Perusopetuslaki 
• Hallintolaki 
• Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto  
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 15.6.2020 
diaarinumero LSSAVI/18964/2019 

Sijoitetulla oppivelvollisuusikäisellä lapsella on oikeus saada yhdenvertaisesti opetusta 

Asian kuvaaminen 

Tapauksessa oppilas oli huostaanotettu koulunkäynnissä ilmenneiden ongelmien vuoksi. Asiasta kannelleen huoltajan mukaan hänen lapselleen ei ole kuitenkaan järjestetty sijoituskunnassa riittävää opetusta, sillä opetusta ei järjestetty lähiopetuksena koulussa. Sijoituksen alettua oppilaan opetus toteutettiin noin kahden kuukauden ajan toisinaan erityisopettajan kanssa sijaishuoltopaikan tiloissa opiskelemalla. Lisäksi oppilas opiskeli itsenäisesti ja sijaishuoltopaikan ohjaajan tukemana. Tämän jälkeen oppilaalle järjestettiin kolme koulukokeilukertaa, joiden jälkeen oppilaalle alettiin järjestää opetusta päivittäin koulussa, mutta vain seitsemän tuntia viikossa.  

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto antoi kunnan opetuksen järjestämisestä vastaavalle taholle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle velvollisuudesta järjestää kaikille kunnan alueella asuville oppivelvollisuusikäisille lapsille opetus laissa säädetyllä tavalla sekä järjestää heille välittömästi tarpeen ilmetessä heidän tarvitsemansa koulunkäynnin tuki. Aluehallintovirasto myös kiinnitti kunnan huomiota velvollisuuteen tehdä perusopetuslain 18 §:n mukaisista erityisistä opetusjärjestelyistä valituskelpoinen päätös, josta ilmenee hallintolain 44 §:n edellyttämällä tavalla yksilöidysti päätöksen sisältö. 

Ratkaisun perusteet 

Perusopetuslain mukaisesti opetus järjestetään lähtökohtaisesti lähiopetuksena koulussa. Oppilaan opetuksen järjestämiseksi laissa poikkeavalla tavalla ei oltu tehty perusopetuslain 18 §:n mukaista päätöstä erityisistä opetusjärjestelyistä. Kyseinen valituskelpoinen päätös on tehtävä aina kun oppilaan opetus järjestetään laista poikkeavalla tavalla. Päätöksessä on tuotava hallintolain 44 §:n edellyttämällä tavalla yksilöidysti esille, mitä nämä erityiset opiskelujärjestelyt ovat. Päätöksen tekeminen turvaa jokaisen Suomen perustuslain 21 §:ssä säädetyn oikeuden hakea muutosta päätökseen, joka koskee yksilön etua, oikeutta tai velvollisuutta. Opetuksen järjestäjän virheellisen menettelyn vuoksi oppilaalla tai hänen huoltajallaan ei ole ollut käytettävissään jokaiselle perustuslaissa turvattua oikeussuojakeinoa.  

Kunta perusteli poikkeavia opetusjärjestelyjä sillä, että oppilas ei kyennyt osallistumaan opetukseen koulussa.  Selvitysten perusteella oppilas toivoi itse pääsevänsä kouluun sijaishuoltopaikan tiloissa järjestetyn opetuksen sijasta eikä asiakirjoista käynyt tarkemmin ilmi, miksi hänen katsottiin olevan kykenemätön käymään koulussa. Oppilaan oma toive kouluun pääsemisestä olisi tullut perustuslain 6 §:n 3 momentin ja perusopetuslain 3 §:n 2 momentin nojalla ottaa huomioon opetusta järjestettäessä. 

Toiselle paikkakunnalle sijoitetulla lapsella on oikeus saada yhdenvertaisesti perusopetuslain 30 §:n 1 momentin nojalla opetussuunnitelman mukaista opetusta ja riittävää koulunkäynnin tukea heti sijoituksen alettua ja tulla lain edellyttämällä tavalla kuulluksi opetusta järjestettäessä. Tässä tapauksessa oppilas on itse halunnut päästä kouluun, mutta osallistuakseen opetukseen koulussa kunta edellytti, että oppilaalla on henkilökohtainen aikuisen tuki. Kunnan velvollisuutena olisi tällöin ollut järjestää oppilaalle riittävät avustajapalvelut koulunkäynnin mahdollistamiseksi. Tapauksessa opetuksen järjestäjä oli perusteettomasti siirtänyt opetuksen tai tukitoimien järjestämisvelvollisuutta sijaishuoltopaikan vastuulle. Aluehallintovirasto katsoi, että oppilaan Suomen perustuslaissa säädetty oikeus saada opetusta oli näin menetellen tosiasiassa evätty. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

• Suomen perustuslaki 
• Perusopetuslaki 
• Hallintolaki

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto  
Opetustoimi 
Ratkaisupäivämäärä 16.11.2020 
diaarinumero PSAVI/3462/2020 

Päätös osallistumisoikeuden epäämisestä ja päätös erityisjärjestelyistä ovat eri asioita 

Asian kuvaaminen 

Rehtori oli 19.3.2020 tehnyt päätöksen, jossa hän oli evännyt oppilaan osallistumisoikeuden 19.3.2020 pidettävään ylioppilaskirjoitukseen oppilaan sairastumisen johdosta. Rehtorin selvityksen perusteella rehtorin tarkoituksena oli todennäköisesti tehdä kielteinen päätös päiväkohtaisista erityisjärjestelyistä, mutta päätöksestä tai sen perusteluista ei tämä ilmene. Rehtori oli maininnut päätöksessä ainoastaan lukiolain 21 §:n, joka koskee oppilaaksi ottamisen edellytyksiä. 

Asian ratkaisu  

Aluehallintovirasto kiinnitti lukion rehtorin vakavaa huomiota siihen, että päätöksissä on mainittava sovelletut säännökset. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti lukion rehtorin vakavaa huomiota siihen, että rehtorille ei ole laissa säädetty toimivaltaa tehdä päätöstä opiskelijan osallistumisoikeuden epäämisestä ylioppilaskokeeseen opiskelijan sairastumisen perusteella. Rehtorilla on tietyin edellytyksin oikeus tehdä kielteinen päätös erityisjärjestelyistä. 

Ratkaisun perusteet  

Hallintolain 45 §:n mukaan päätöksen perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Rehtorin päätöksessä mainittu sovellettu säännös oli virheellinen, sillä päätös ei koskenut oppilaaksi ottamisen edellytyksiä. Päätöksessä ei ole mainittu muita sovellettuja säännöksiä. Päätöksestä ei ilmene mitä säännöksiä on sovellettu. Oikeusturvan toteutumisen perusedellytyksiä on, että päätös perusteellaan oikeilla lainkohdilla. 

Lainsäädännössä ei ole annettu rehtorille toimivaltaa tehdä päätöstä opiskelijan osallistumisoikeuden epäämisestä ylioppilaskokeeseen opiskelijan sairastumisen perusteella. Ylioppilastutkinnosta annetun lain 8 §:n mukaan rehtori voi tehdä osallistumisoikeuden epäämisestä päätöksen, jos kokelas ei täytä lain 5–7 §:n mukaisia tutkintoon ja sen kokeisiin osallistumiselle säädettyjä edellytyksiä. Pykälissä 5–7 ei säädetä kokeeseen osallistumisen edellytykseksi tiettyä terveydentilaa, vaan kyse on muodollisista vaatimuksista.  

Ylioppilastutkinnosta annetun lain 9 §:n mukaan rehtorilla on äkillisessä ja ennakoimattomassa tilanteessa oikeus tehdä päätös erityisjärjestelyistä, jos oppilas on sairastumisen johdosta estynyt suorittamasta ylioppilastutkinnon kokeita samalla tavalla kuin muut kokelaat. Kielteinen päätös erityisjärjestelyiden käytöstä tulee perustella ja perusteluissa tulee ottaa kantaa siihen, miksi erityisjärjestelyiden käyttö ei olisi mahdollista. Tässä tapauksessa, vaikka rehtori olisi tehnyt oikeansisältöisen päätöksen, lopputulos olisi kuitenkin ollut se, ettei oppilas voinut suorittaa ylioppilaskirjoitusta. 

Keskeiset lait ja suositukset: 

• Laki ylioppilastutkinnosta 
• Lukiolaki 
• Hallintolaki