Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 9.7.2024
Diaarinumero: ESAVI/30573/2023
Uskonnollisiin ja niille vaihtoehtoisiin tilaisuuksiin osallistumisesta voidaan kysyä kertaluontoisesti
Asian kuvaaminen
Huoltaja katsoi kantelussa, että kunnan käyttämä oppilastietojen tarkistuslomake oli virheellinen ja puutteellinen eikä vastannut Opetushallituksen ohjetta. Jos koulu kysyy koko lukuvuoden kattavaa ilmoittautumista uskonnollisiin tai kaikille sopiviin tilaisuuksiin, tulee tilaisuuksien olla tuolloin tiedossa. Koululla on velvollisuus ilmoittaa tilaisuuksien sisällöt aina ennen valinnan tekemistä. Lomakkeessa ei myöskään mainittu, että valinta pitää voida tehdä tapauskohtaisesti ja että valintaa pitää voida aina muuttaa myöhemmin.
Kanteluun oli liitetty oppilastietojen tarkistuslomakkeet kolmelta lukuvuodelta. Kahdessa lomakkeessa, jotka oli muotoiltu osittain eri tavalla, oli mahdollista rastittaa osallistuminen erikseen lueteltuihin ja vastaaviin uskonnollisiin tilaisuuksiin. Lomakkeissa ei ollut mahdollista rastittaa osallistumista vaihtoehtoisiin tilaisuuksiin. Ensimmäisessä lomakkeessa mainittiin, että uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen on vapaaehtoista ja että oppilaille, jotka eivät osallistu niihin, järjestetään samaan aikaan vaihtoehtoista toimintaa. Toisessa lomakkeessa todettiin, että uskonnollisten tilaisuuksien rinnalla koulu järjestää vastaavan tilaisuuden, jonka luonne ei ole uskonnollinen. Lomakkeissa kerrottiin, että uskonnolliset tilaisuudet ovat seurakunnan järjestämiä tilaisuuksia.
Kunnan opetustoimen lausunnon mukaan uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumista kysytään oppilaan huoltajalta lukuvuoden alussa, mutta huoltajalla on oikeus ilmoittaa jokaisen tilaisuuden osalta erikseen, osallistuuko lapsi tai nuori siihen vai vaihtoehtoiseen toimintaan. Tällöin huoltajan tulee ilmoittaa asiasta luokanopettajalle tai -valvojalle riittävän ajoissa. Vaikka lomakkeessa kysytään yleisluontoisesti oppilaan osallistumisesta seurakunnan tapahtumiin, koulu tiedottaa sekä uskonnollisesta että vaihtoehtoisesta tilaisuudesta oppilaiden huoltajille ennen tapahtumapäivää. Tällöin huoltaja voi ottaa kantaa, kumpaan tilaisuuteen oppilas osallistuu.
Asian ratkaisu
Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan opetustoimen huomiota siihen, että yhdenvertaisen kohtelun vaatimus edellyttää esittämään uskonnolliset ja niille vaihtoehtoiset eli kaikille sopivat tilaisuudet tasapuolisesti, kun huoltajalta kysytään tilaisuuksiin osallistumisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että kumpikin vaihtoehto tulee mainita ja huoltajaa tulee pyytää valitsemaan niistä toinen.
Vakaumuksenvapauden turvaaminen ei aluehallintoviraston käsityksen mukaan sen sijaan edellytä sitä, että tilaisuuksiin osallistumisesta kysytään tapauskohtaisesti. Vakaumuksenvapauden turvaamiseksi opetuksen järjestäjän on ilmaistava yksiselitteisesti, minkä uskonnollisen yhdyskunnan tilaisuuksia koulussa järjestetään. Hallintolain 9 §:n hyvän kielenkäytön vaatimuksenkin voidaan katsoa edellyttävän tätä.
Aluehallintovirasto katsoi, että opetuksen järjestäjän on perusteltua kertoa osallistumisesta kysyttäessä lyhyesti, mitä uskonnollisia ja kaikille sopivia tilaisuuksia kouluaikana saatetaan järjestää, koska opetuksen järjestäjällä on velvollisuus tiedottaa tilaisuuksista (perusopetuslaki 3 § 3 mom. ja perusopetusasetus 9 §). Negatiivisen uskonnonvapauden toteuttaminen ei sitä vastoin edellytä, että kun opetuksen järjestäjä kysyy osallistumisesta, sen tulisi kertoa kaikki tilaisuudet sisältöineen. Vakaumuksenvapaus ei tarkoita oikeutta valita kulloinkin itselle mieluisampi tilaisuus, vaan riittää tietää, että vaihtoehtoinen tilaisuus on uskonnoton ja sopii kaikille.
Ratkaisun perusteet
Suomen perustuslaissa vahvistetaan, että jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus (11 § 1 mom.). Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan (2 mom.). Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
Uskonnolliset tilaisuudet eivät kuuluu perusopetuksen oppimäärään. Näin toteutuvat hallintolain 6 §:ssä säädetyt puolueettomuuden ja tasapuolisuuden vaatimukset sekä perustuslain 11 §:ssä vahvistettu vakaumuksenvapaus. Samalla kouluissa on katsottu, että opetus kiinnittyy ympäröivään yhteiskuntaan ja koulu ilmentää osaltaan sitä todellisuutta, jossa ihmiset elävät. Lainsäädännössä vahvistetut perusopetuksen tavoitteet tukevat tätä käsitystä. Perusopetuslaissa säädetyn julkisen hallintotehtävän ytimessä on opetuksen järjestäminen. Oppivelvollisilla lapsilla on oikeus saada työpäivinä opetussuunnitelman mukaista opetusta (perusopetuslaki 30 § 1 mom.). Toisaalta osa työajasta saadaan käyttää työelämään tutustuttamiseen sekä lukuvuoden päättäjäisiin ja muihin yhteisiin tapahtumiin (perusopetusasetus 3 § 5 mom.). Lisäksi päivän työ aloitetaan lyhyellä päivänavauksella (perusopetusasetus 6 §). Opetukseen tarkoitettua aikaa voidaan siten käyttää vähäisesti muuhun toimintaan, johon voivat kuulua uskonnolliset tilaisuudet, kun niiden katsotaan toteuttavan perusopetuksen tavoitteita. Puolueettomuuden vaatimus joka tapauksessa edellyttää, että uskonto ei näy koulun arjessa enemmän eikä saa koulussa suurempaa roolia kuin ympäröivässä yhteiskunnassa muutoin. Uskonnon merkitys vaihtelee paikallisesti, joten opetuksen järjestäjän on arvioitava vaatimuksen toteutumista alueensa näkökulmasta.
Kun järjestetään uskonnollisia tilaisuuksia perusopetuksen yhteydessä, on turvattava niin sanottu negatiivinen uskonnonvapaus eli vapaus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. Tämä edellyttää, että uskonnolliselle tilaisuudelle on vaihtoehtona uskonnoton tilaisuus, joka sopii kaikille.
Vakaumuksenvapauden turvaamisen lisäksi on huolehdittava siitä, että oppilaita ja huoltajia kohdellaan yhdenvertaisesti heidän vakaumuksestaan riippumatta. Ihmisten yhdenvertainen kohtelu vahvistetaan perustuslain 6 §:ssä, ja sitä tarkennetaan yhdenvertaisuuslaissa. Lisäksi hallintolain 6 § edellyttää tasapuolista kohtelua, kun hoidetaan julkista hallintotehtävää.
Yhdenvertainen kohtelu edellyttää nimenomaan tilaisuuden järjestämistä. Opetushallitus antoi 19.9.2022 ohjeen, joka koskee perusopetuksen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä esiopetuksen katsomuskasvatuksen järjestämistä sekä yhteisiä juhlia ja uskonnollisia tilaisuuksia esi- ja perusopetuksessa (OPH-3903-2022). Se tarkentaa, että vaihtoehtoisen tilaisuuden on oltava uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin uskonnollisen tilaisuuden.
Yhdenvertainen kohtelu edellyttää, että kun huoltajilta kysytään uskonnollisiin ja kaikille sopiviin tilaisuuksiin osallistumisesta, valittavissa ovat kummatkin vaihtoehdot. Näin ei ole ollut kunnan kahtena lukuvuonna käyttämissä lomakkeissa. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan tilaisuuksia ei ole tämän vuoksi esitetty tasavertaisina vaihtoehtoina yhdenvertaisen kohtelun edellyttämällä tavalla.
Vakaumuksenvapauden toteutuminen ei sitä vastoin edellytä, että tilaisuuteen osallistumista kysytään tapauskohtaisesti. Osallistumisesta voidaan kysyä kertaluontoisesti, esimerkiksi kerran lukuvuodessa, kun samalla mainitaan, että ilmoitusta voi milloin tahansa muuttaa. Vakaumuksenvapaudessa ei ole kyse oikeudesta valita itselle mieluisampi tilaisuus vaan oikeudesta osallistua vain oman vakaumuksen mukaisiin tilaisuuksiin. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö antoi 13.1.2020 kanteluun päätöksen, jossa se käsitteli samanlaista aihetta (LSSAVI/2005/2019). Se viittasi apulaisoikeusasiamiehen päätökseen 22.3.2018 (6540/2017) ja totesi seuraavasti: ”Aluehallintovirasto katsoo edellä mainitusta apulaisoikeusasiamiehen linjauksesta poiketen, että uskonnonvapauden toteuttamisessa on kysymys henkilökohtaisesta vakaumuksesta, joka ei ole muuttumaton mutta joka ei kuitenkaan vaihtele päivästä toiseen. Sen vuoksi uskonnonvapauden toteuttamiseksi ei voi olla aina tarpeellista selvittää joka yksittäistä tilaisuutta varten erikseen, osallistuuko oppilas siihen vai ei. Riittää, että on kysytty yleisesti, osallistuuko lapsi uskonnollisiin tilaisuuksiin, ja että on kerrottu, että huoltajat voivat milloin tahansa muuttaa kantaansa asiaan.”
Negatiivinen uskonnonvapaus turvataan aina kun huoltajalla on kertaluontoisestikin mahdollisuus valita, osallistuuko lapsi kaikille sopiviin tilaisuuksiin, koska nämä tilaisuudet eivät sisällä uskonnon harjoittamista. Vakaumuksenvapautta ei aluehallintoviraston käsityksen mukaan myöskään loukata, jos opetuksen järjestäjä edellyttää huoltajaa ilmoittamaan lapsensa osallistumisesta uskonnollisiin tilaisuuksiin kertaluontoisesti ja
- mainitsee, minkä uskonnollisen yhdyskunnan tilaisuuksia opetuksen yhteydessä järjestetään
- kertoo, että ilmoitusta on mahdollista muuttaa milloin vain
- ilmoittaa, miten on toimittava, jos ilmoitusta haluaa muuttaa.
Tietyn uskonnollisen yhdyskunnan tilaisuuksissa ilmaistaan aina sama uskonkäsitys. Jos tämä uskonkäsitys on ihmisen vakaumuksen mukainen, hänen vakaumustaan eivät loukkaa tämän uskonnollisen yhdyskunnan tilaisuudet. Ihmisen vakaumus voi kuitenkin pidemmän ajan kuluessa muuttua. Tämän vuoksi kun opetuksen järjestäjä tiedustelee tilaisuuksiin osallistumisesta kertaluontoisesti, sen on kerrottava mahdollisuudesta muuttaa ilmoitusta milloin tahansa.
Maininta ilmoituksen muuttamisesta on tärkeä myös siksi, että koulussa toteutetaan lapsen vakaumuksenvapautta, jota huoltaja saa ohjata lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden. Huoltajan on toisin sanoen annettava lapselle tilaa muodostaa oma vakaumus ja ilmaista asiasta näkemyksiä, jolloin voi tulla tarve arvioida, onko aiempaa ilmoitusta syytä muuttaa. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen (14 art. 1 kohta). Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa (14 art. 2 kohta). Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan kun valtio hoitaa kasvatuksen ja opetuksen alalla omaksumiaan tehtäviä, sen tulee kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus (1. lisäpöytäkirja 2 art.).
Suomen valtio on sitoutunut sekä Euroopan ihmisoikeussopimukseen että YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Perustuslain 22 §:ssä asetetaan julkiselle vallalle eli erityisesti viranomaisille mutta myös muille julkisia hallintotehtäviä hoitaville toimijoille velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Velvollisuuden toteuttaminen edellyttää myös perusopetuksen järjestäjiä sovittamaan yhteen osittain eri suuntiinkin meneviä ihmisoikeusvelvoitteita. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on myös vakiintuneesti soveltanut YK:n ihmisoikeussopimuksia (esimerkiksi lapsen oikeuksien sopimusta), kun se on arvioinut Euroopan ihmisoikeussopimuksissa vahvistettujen oikeuksien toteutumista ratkaisuissaan.
Aluehallintovirasto katsoi, että kun opetuksen järjestäjä toteuttaa lapsen oikeuksien sopimuksessa lapselle vahvistettua oikeutta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa huoltajalle vahvistettua oikeutta, sen on syytä huomioida, että vaikka oikeudet on monilta osin sovitettavissa yhteen, ne on hyväksytty osaksi kansainvälistä oikeutta hyvin eri aikoina. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirja on valmistunut ratifioitavaksi vuonna 1952 ja lapsen oikeuksien sopimus vuonna 1989. Lapsen oikeuksien sopimus ilmentää siten paremmin sitä yhteiskunnallista arvomaailmaa, johon valtiot haluavat nykyään sitoutua. Suomen osalta tämä ilmenee hyvin lapsenhuoltolain 1 ja 4 §:stä. Siten kun punnitaan oikeuksia, on perusteltua antaa painoa lapsen oikeudelle vakaumuksenvapauteen, josta hänellä on lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukaisesti oikeus ilmaista näkemyksensä ja joka tulee huomioida lapsen iän ja kehitystason mukaisesti muun muassa, kun tehdään häntä koskevia ratkaisuja opetuksessa.
Sovelletut säännökset
- YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista (SopS 59–60/1991) 12 art., 14 art.
- Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 18–19/1990) 1. lisäpöytäkirjan 2 art.
- Suomen perustuslaki (731/1999) 6 §, 11 §, 22 §
- Hallintolaki (434/2003) 6 §, 9 §
- Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 2 §, 8 §, 10–11 §, 13 §
- Perusopetuslaki (628/1998) 2 §, 3 §, 11 §, 30 §
- Perusopetusasetus (852/1998) 3 §, 6 §, 9 §
- Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) 1 §, 4 §