Aluehallintovirastojen toiminta päättyy vuoden 2025 lopussa. Suurin osa tehtävistämme siirtyy uuteen valtakunnalliseen Lupa- ja valvontavirastoon, joka aloittaa toimintansa 1.1.2026. Eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä elintarvikkeita koskevat tehtävämme siirtyvät Ruokavirastoon ja kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävät Kilpailu- ja kuluttajavirastoon.
Lue lisää: Valtion aluehallinnon uudistus
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 9.5.2025
Diaarinumero: ESAVI/1069/2025
Kantelija arvosteli opettajan menettelyä tilanteessa, jossa kantelijan lapsi oli koulupäivän jälkeen myöhästynyt bussista ja palannut takaisin koululle kertomaan asiasta. Kantelijan mukaan hänen lapsensa oli myöhästyttyään koulukyydistä palannut luokkaa itkien kertomaan opettajalle asiasta, jolloin opettaja oli sanonut lapselle, että hän voi jäädä tekemään läksyjä ja mennä seuraavalla bussilla. Kantelijan mukaan lapsi oli hysteerisenä itkien poistunut luokasta ja lähtenyt ulos. Toinen opettaja oli kuultuaan asiasta lähtenyt lapsen perään, mutta ei enää tavoittanut ja löytänyt lasta. Kantelijan mukaan kantelun kohteena oleva lapsen oma opettaja ainoastaan kirjoitti Wilma-viestin tilanteesta. Kantelija katsoi, että opettaja on menettelyllään mahdollisesti vaarantanut lapsen turvallisuuden.
Aluehallintovirasto katsoi, että kantelukirjoituksen perusteella ei ole syytä epäillä lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä.
Perusopetuslain 29 §:n 1 momentin mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opetusympäristöön. Mainitun säännöksen nojalla opetuksen järjestäjällä on velvollisuus huolehtia turvallisen opiskeluympäristön toteutumisesta oppilaiden työpäivän aikana. Koulun vastuu oppilaasta alkaa työjärjestyksen mukaisen koulupäivän alkaessa ja loppuu työjärjestyksen mukaisen koulupäivän päättyessä, ja lisäksi perusopetuslain 48 d §:n mukaan koulun vastuu lapsen turvallisesta toimintaympäristöstä kattaa lapsen mahdollisen aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistumisen.
Edellisessä kappaleessa lausuttuun viitaten aluehallintovirasto päätöksessään totesi, että kantelussa kuvailtu tilanne, jossa kantelijan lapsi on myöhästynyt bussista, ei ole ollut koulun valvontavastuun piirissä, koska tilanne on tapahtunut oppilaan vapaa-ajalla, jolloin vastuu koulumatkasta on pääsääntöisesti oppilaalla ja huoltajalla. Koululla ei ole vastuuta oppilaasta koulumatkalla, koska opetushenkilökunnan eli rehtorin ja opettajien tehtäviin ei kuulu valvoa oppilaita koulumatkan aikana. Opetushenkilökunta ei myöskään päätä reitistä, jota oppilas kulkee, tai siitä, kenen kanssa oppilas matkan kulkee eikä siitä kulkeeko oppilas matkan kävellen vai kulkuvälineitä käyttäen. Oppilaan huoltaja päättää näistä asioista yhdessä lapsensa kanssa. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 ja 4 §:n säännösten velvoittamana huoltajalla on ensisijainen vastuu oman lapsensa kasvatuksesta. Lapselle tulee näiden säännösten mukaisesti muun ohella turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että mainittujen säännösten nojalla huoltajalle kuuluvaan vastuuseen sisältyy oleellisena osana se, että huoltaja opettaa lapsensa kulkemaan kouluun ja olemaan varovainen liikenteessä.
Aluehallintovirasto edelleen toi päätöksessään esille, että perusopetuslain 32 §:n 4 momentissa tarkoitettuun ohjattuun toimintaan osallistuminen tai muu tähän rinnastettava koulupäivän jälkeinen koululla oleskelu on oppilaalle vapaaehtoista ja että opettaja ei ole toiminut lainvastaisesti kantelussa kuvaillussa tilanteessa, jossa bussista myöhästynyt oppilas on päättänyt lähteä kulkemaan kotiin kävellen.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 22.8.2025
Diaarinumero: ESAVI/23871/2025
Muutoksenhakija vaati muutosta Valteri-koulun rehtorin päätökseen ottaa muutoksenhakijan lapsi oppilaaksi Valteri-kouluun yhdeksi lukuvuodeksi.
Lapsen asuinkunta oli hakenut lapselle koulupaikkaa Valteri-koulusta. Päätöksen oppilaaksi ottamisesta teki Valteri-koulun rehtori.
Aluehallintovirasto kumosi Valteri-koulun rehtorin päätöksen ja siirsi asian lapsen asuinkunnalle koulupaikan osoittamiseksi Valteri-kouluun.
Perusopetuslain 4 §:n 1 momentin mukaan kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville 26 §:n 1 momentissa tarkoitetuille oppivelvollisuusikäisille perusope-tusta sekä oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna esiopetusta. Kunta voi järjestää tässä laissa tarkoitetut palvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa taikka hankkia ne 7 tai 8 §:ssä tarkoitetulta perusopetuksen järjestäjältä.
Perusopetuslain 6 §:n 2 momentin mukaan kunta osoittaa oppivelvolliselle ja muulle tässä laissa tarkoitettua opetusta saavalle 1 momentin mukaisen lähikoulun tai muun soveltuvan paikan, jossa tämän lain 4 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti annetaan ope-tusta sellaisella oppilaan omalla kielellä, jolla kunta on velvollinen opetusta järjestä-mään.
Aluehallintovirasto totesi, että jos kunta katsoo, ettei se voi järjestää alueellaan asu-van lapsen tarvitsemaa opetusta omissa kouluissaan, se voi hankkia opetuksen pe-rusopetuslain 4 §:n 1 momentin mukaisesti muulta opetuksen järjestäjältä. Jos ope-tus järjestetään toisen opetuksen järjestäjän koulussa, kunta osoittaa tämän koulun lapsen kouluksi. Kunta ei voi osoittaa toisen opetuksen järjestäjän koulua oman alu-eensa lapsen koulupaikaksi ilman sopimusta kyseisen opetuksen järjestäjän kanssa.
Aluehallintovirasto katsoi, että kyse ei ollut perusopetuslain 28 §:n 2 momentissa tarkoitetusta toissijaisesta koulupaikasta, johon oppilas voi vapaaehtoisesti hakeutua, sillä Valteri-kouluihin oppilaat valitaan vain kunnan hakemuksen perusteella. Näin ol-len Valteri-koulun ja kunnan tulee ensin sopia opetuksen järjestämisestä. Tämän jäl-keen päätöksen lapsen koulupaikan osoittamisesta tekee kunnan toimivaltainen vi-ranhaltija. Tämä tarkoittaa, että Valteri-koulun rehtori ei ollut toimivaltainen teke-mään perusopetuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua päätöstä koulupaikan osoit-tamisesta oppilaalle. Kyseisen säännöksen mukaan toimivalta on yksiselitteisesti lap-sen asuinkunnalla.
• Perusopetuslaki (628/1999) 4 §, 6 §, 8 §, 26 §
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 11.4.2025
Diaarinumero: ESAVI/39425/2024
Kantelija arvosteli, että kunnan kouluissa oli järjestetty uskonnontunneilla kirkkovierailuja, joissa oli muun muassa laulettu virsiä, vaikka kaikki opetus on tunnustuksetonta. Kantelijan mukaan uskonnontunneilla järjestetty tilaisuus sisälsi uskonnon harjoittamista (ainakin virsien veisaaminen) ja oli kokonaisuutena selvästi uskonnollisesti sitouttava, joten sen olisi pitänyt olla uskonnollinen tilaisuus, jolle koulujen olisi tullut järjestää vastaava kaikille sopiva vaihtoehto.
Aluehallintovirasto katsoi, ettei kouluissa ollut menetelty lainvastaisesti, kun uskonnontunneilla oli järjestetty kirkkovierailuja.
Perustuslain 11 §:ssä vahvistettuun vakaumuksenvapauteen kuuluu, ettei kenelläkään ole velvollisuutta osallistua uskonnon harjoittamiseen omantuntonsa vastaisesti. Ihmisen vakaumusta ei määrittele uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen tai kuulumattomuus.
Uskonnollisia tilaisuuksia perusopetuksen yhteydessä järjestettäessä on turvattava niin sanottu negatiivinen uskonnonvapaus eli vapaus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. Oikeuden tämän ulottuvuuden toteutuminen edellyttää, että uskonnolliselle tilaisuudelle on vaihtoehtona uskonnoton tilaisuus, joka sopii kaikille.
Aluehallintovirasto katsoi, että kantelussa oli kyse epäselvyydestä uskonnollisten tilaisuuksien ja opetussuunnitelman mukaisen uskonnonopetuksen erosta. Uskonnonvapauslaista annetun hallituksen esityksen (HE 170/2002, s. 40) mukaan uskonnon tunnustamisella ja harjoittamisella tarkoitetaan lähinnä rituaalisessa (kultillisessa) muodossa tapahtuvaa toimintaa. Tällöin on kysymys jumalanpalveluksista ja muista uskonnollisista menoista, jotka liittyvät kulttiin ja siihen osallistumiseen.
Opetushallituksen antamien opetussuunnitelman perusteiden mukaan 1- ja 2-luokkien evankelisluterilaisen uskonnon oppitunneilla opiskellaan muun muassa kirkkovuoteen ja lapsuuteen liittyviä virsiä ja musiikkia sekä tutustutaan kristinuskoon, seurakuntaan liittyviin keskeisiin käsitteisiin ja symboleihin, kristilliseen jumalakäsitykseen ja kirkkorakennukseen. Aluehallintovirasto katsoi saadun selvityksen perusteella, että kirkkovierailut ovat opetussuunnitelman mukaista opetusta. Kouluissa oli toimittu opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti hyödyntäen vierailuja, kertomuksia, musiikkia, kuvataidetta, leikkiä ja draamaa tukemaan monipuolista työskentelyä ja oppimisen iloa.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 12.6.2025
Diaarinumero: LSSAVI/8479/2025
Kunnallisen päiväkodin muuton vuoksi päiväkodin esiopetus järjestettiin tilapäisesti toisen päiväkodin tiloissa kahden päivän ajan 16 kilometrin etäisyydellä vakituisesta esiopetuspaikasta. Kantelija piti kohtuuttomana, että vanhempia pyydettiin itse viemään lapsensa tilapäiseen esiopetuspaikkaan ja hakemaan heidät sieltä sekä hoitamaan kuljetukset täydentävään varhaiskasvatukseen, jonka järjesti yksityinen palveluntuottaja eri puolella kaupunkia. Kunta ilmoitti lopulta järjestävänsä siirtymän esiopetuspaikan ja täydentävän varhaiskasvatuksen välillä, mutta vain iltapäivän osalta.
Aluehallintovirasto katsoi kunnan ja yksityisen palveluntuottajan tiedottamisen poikkeusjärjestelyistä tapahtuneen hyvän hallinnon periaatteiden vastaisesti. Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan huomion varhaiskasvatuslain mukaiseen lapsen oikeuteen osallistua esiopetusta täydentävään varhaiskasvatukseen myös aamulla. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti kunnan huomion perusopetuslain 32 §:n 1 momentin noudattamiseen ja sen mukaisesti järjestettävään maksuttomaan kuljetukseen kotoa suoraan esiopetukseen tai täydentävästä varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja esiopetuksesta kotiin tai täydentävään varhaiskasvatukseen.
Varhaiskasvatuslain 12 §:n mukaan esiopetukseen osallistuvalla lapsella on oikeus osallistua täydentävään varhaiskasvatukseen. Kantelijan lapselle oli tarjottu täydentävää varhaiskasvatusta aamulla ja iltapäivällä vakituisen esiopetuspaikan lähistöltä, mutta kunta ilmoitti järjestävänsä siirtymän ainoastaan iltapäivällä tilapäisestä esiopetuspaikasta täydentävään varhaiskasvatukseen. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kunta käytännössä rajoitti lapsen oikeutta osallistua täydentävään varhaiskasvatukseen aamulla, kun se järjesti palvelut eri kaupunginosissa huolehtimatta kuljetuksesta molempiin suuntiin.
Jos esiopetusta saavan oppilaan matka kotoa esiopetukseen tai varhaiskasvatuksesta esiopetukseen on viittä kilometriä pidempi, oppilaalla on perusopetuslain 32 §:n 1
momentin mukaan oikeus maksuttomaan kuljetukseen kotoa suoraan esiopetukseen tai varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja esiopetuksesta kotiin tai varhaiskasvatukseen. Oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen myös silloin, kun matka muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Laissa ei tarkemmin määritellä tarpeen tilapäisyyden vaikutusta velvollisuuteen järjestää kuljetus, mutta hallituksen esityksessä mainitaan mahdollisuus rajoittaa velvollisuus vain osaan lukuvuotta. Kantelijan lapsen matka täydentävän varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen välillä ylitti poikkeusjärjestelyn aikana viisi kilometriä ja oli lisäksi liikenneyhteyksiltään vaikea.
Huoltajat saivat kaupungilta tarkemmat tiedot esiopetuksen poikkeusjärjestelyistä vain viikon varoitusajalla. Yksityinen täydentävän varhaiskasvatuksen palveluntuottaja puolestaan ilmoitti täydentävän varhaiskasvatuksen tilapäisestä järjestämispaikasta vasta kaksi päivää etukäteen. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan tiedotuksessa ei noudatettu hyvän hallinnon periaatteita. Lisäksi aluehallintovirasto muistutti, että vaikka kunta tässä tapauksessa hankki täydentävän varhaiskasvatuksen yksityiseltä palveluntuottajalta, kunnalla säilyi kuitenkin järjestämisvastuu.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 7.3.2025
Diaarinumero: ESAVI/9526/2024
Kantelijan mukaan hänen kahta lastaan oli kiusattu koulussa vuosia. Kantelija on ollut asiasta usein yhteydessä rehtoriin ja muuhun opetushenkilökuntaan. Kantelijan mielestä koulu ei ollut tehnyt tarvittavia toimenpiteitä kiusaamisen estämiseksi.
Koulun selvityksessä on kronologisessa järjestyksessä yksilöity kantelunalaisena kahden vuoden mittaisena ajanjaksona ilmenneitä tapahtumia, joissa kantelijan lapset ovat kokeneet, että muut oppilaat ovat kohdistaneet heihin kiusaamista. Selvityksessä on seikkaperäisellä tavalla selostettu siitä, miten näitä koulun tietoon tulleita kiusaamistapauksia ja riitoja on koulussa selvitelty ja miten niihin on puututtu. Koulun selvityksessä on tuotu esiin, että kantelijan lasten vastapuolet kiusaamisen ja riitojen vaiheissa ovat vuosien mittaan vaihtuneet ja että mainituissa konflikteissa on ollut kyse toisistaan erillisistä tilannekokonaisuuksista. Selvityksessä on muun ohella yksilöity kolme keskeistä konfliktitilannetta, joista kaksi oli saatu koulun puuttumiskeinojen seurauksena onnistuneesti loppumaan ja joista yksi oli koulun siihen vielä puuttuessa ehtinyt päättymään, kun tilanteeseen osallinen oppilas oli vaihtanut koulua.
Aluehallintovirasto katsoi saadun selvityksen perusteella, että kantelu ei anna aluehallintovirastolle aihetta hallinnolliseen ohjaukseen.
Oppilaalla on perusopetuslain nojalla oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Perusteluissa aluehallintovirasto selosti koulun velvollisuuksista liittyen tämän oikeuden toteutumiseen. Aluehallintovirasto muun ohella totesi, että oikeuden turvaamiseksi koulun työntekijöiden on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin, kun he ovat saaneet tietää, että oppilaaseen on voinut kohdistua väkivaltaa, kiusaamista, häirintää tai muuta vahingollista käytöstä. Oikeuden toteutuminen ei edellytä sitä, että koulussa saataisiin estettyä kaikki oppilaiden väliset riita-, kiusaamis- ja muut vastaavat tilanteet. Oppilaista on viime sijassa lopulta kiinni, miten he koulussa käyttäytyvät. Tämän vuoksi ei ole realistista, että kaikkea haitallista käytöstä saataisiin ennalta estettyä, vaikka siihen on erilaisin toimenpitein pyrittävä. Oikeuden turvalliseen opiskeluympäristöön toteutumista ei voida siten ensisijaisesti arvioida siitä näkökulmasta, esiintyykö koulussa kiusaamista ja muuta haitallista käytöstä. Laillisuusvalvonnassa on kiusaamisilmiöön liittyen sen sijaan keskitytty siihen, onko koulun tietoon tulleeseen kiusaamiseen puututtu riittävällä ja konkreettisella tavalla ja onko kiusaamisen tilannetta seurattu tarpeeksi puuttumiskeinojen tehokkuuden arvioimiseksi.
Aluehallintovirasto katsoi, että koulu oli noudattanut velvollisuuttaan turvata kantelijan lasten oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Saadun selvityksen perusteella koulun henkilökunta oli puuttunut tietoon tulleisiin kantelijan lapsiin kohdistuneisiin kiusaamistilanteisiin lain edellyttämällä tavalla. Tilanteiden kehittymistä oli seurattu, ja koulun toimenpiteet asiassa olivat kokonaisuutena arvioiden olleet tarpeellisia ja oikeasuhtaisia.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 7.3.2025
Diaarinumero: ESAVI/9094/2024
Kantelija arvosteli, ettei koulu järjestänyt vaihtoehtoista tilaisuutta Lucia-kulkueen seuraamiselle. Kantelija katsoi, että Lucia-tarinan kristillinen tausta yhdistettynä siinä olevien uskonnollisten laulujen määrään tekee kulkueesta uskonnollisen tilaisuuden, jolle olisi pitänyt järjestää vaihtoehtoinen tilaisuus.
Opettaja oli tiedustellut huoltajalta, saako lapsi mennä seuraamaan Lucia-kulkuetta, jossa lauletaan muun muassa laulut Kauan sitten Betlehem, Heinillä härkien kaukalon ja mahdollisesti muita lauluja, joissa mainitaan Jeesus ja enkelit.
Aluehallintovirasto katsoi, ettei koulu ollut menetellyt lainvastaisesti, kun se ei ollut järjestänyt Lucia-kulkueelle vaihtoehtoista tilaisuutta.
Perustuslain 11 §:ssä vahvistettuun vakaumuksenvapauteen kuuluu, ettei kenelläkään ole velvollisuutta osallistua uskonnon harjoittamiseen omantuntonsa vastaisesti. Ihmisen vakaumusta ei määrittele uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen tai kuu-lumattomuus.
Uskonnollisia tilaisuuksia perusopetuksen yhteydessä järjestettäessä on turvattava niin sanottu negatiivinen uskonnonvapaus eli vapaus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. Oikeuden tämän ulottuvuuden toteutuminen edellyttää, että uskonnolliselle tilaisuudelle on vaihtoehtona uskonnoton tilaisuus, joka sopii kaikille.
Uskonnonvapauslaista annetun hallituksen esityksen (HE 170/2002, s. 40) mukaan uskonnon tunnustamisella ja harjoittamisella tarkoitetaan lähinnä rituaalisessa (kultillisessa) muodossa tapahtuvaa toimintaa. Tällöin on kysymys jumalanpalveluksista ja muista uskonnollisista menoista, jotka liittyvät kulttiin ja siihen osallistumiseen.
Perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n 1 momentin mukaan opetuksen ja kasvatuksen tavoitteena on muun muassa tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuunkykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Opetus edistää kulttuurien sekä aatteellisten, maailmankatsomuksellisten ja uskonnollisten, kuten kristillisten, perinteiden sekä länsimaisen humanismin perinteen tuntemista ja ymmärtämistä. Opetuksella edistetään myös ihmisoikeuksien ja toisten ihmisten kunnioittamista. Saman pykälän 2 momentin mukaan opetus ja kasvatus tukevat oppilaiden kasvua erilaisuuden kunnioittamiseen sekä vastuullisuuteen, yhteistyöhön ja toimintaan, joka edistää ihmisryhmien, kansojen, aatteiden, uskontojen ja kulttuurien välistä kunnioittamista.
Aluehallintovirasto katsoi, että vaikka Lucia-perinne juontaa juurensa Pyhän Lucian legendaan, joka on katolisen kirkon pyhimys, Suomessa Lucia-kulkue on kuitenkin vakiintunut osaksi kulttuuriperinnettä, jonka tarkoitus on tuoda valoa ja iloa pimeään vuodenaikaan. Lucia-kulkueen esittämät laulut uskonnollisista viittauksista huolimatta eivät tee tilaisuudesta uskonnon harjoittamista. Lucia-kulkueen seuraamisen ei voida katsoa olevan yllä aiemmin määriteltyä uskonnon harjoittamista, eikä tilaisuutta voida muutoinkaan pitää uskonnollisena. Näin ollen sille ei myöskään ole tarvinnut järjestää vaihtoehtoista tilaisuutta. Aluehallintovirasto viittasi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioon Folgerø ja muut v. Norja 29.6.2007 (no 15472/02) ja totesi, ettei vanhemmilla ole oikeutta vaatia, että heidän lapsensa pidetään tietämättöminä uskonnoista ja vakaumuksista. Aluehallintovirasto kuitenkin korosti, että koulun opetuksen ja muun toiminnan tulee olla pedagogisesti perusteltua.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielinen opetustoimen palveluyksikkö
Päätöspäivämäärä: 19.12.2024
Diaarinumero: LSSAVI/8688/2024
Lukio-opiskelijaa pyydettiin poistumaan liikuntatunnilta häiritsevän käyttäytymisen vuoksi. Opiskelija ei poistunut, joten opettaja meni hänen luokseen ja toisti kehotuksen poistua liikuntasalista. Opiskelija reagoi tarttumalla opettajaan kovakouraisesti. Rehtori eväsi opiskelijalta loppupäivän opetuksen. Seuraavana aamupäivänä järjestettiin tapaaminen ennen opiskelijan paluuta opetukseen. Myöhemmin opiskelijalta evättiin osallistuminen ulkomaan opintomatkalle, jolle oli määrä lähteä lähes kolmen kuukauden kuluttua välikohtauksesta, sillä perusteella, että hän muodosti turvallisuusriskin matkakumppaneille.
Aluehallintovirasto katsoi, että välikohtaus liikuntatunnilla hoidettiin lainmukaisesti puuttumisen, kurinpidon ja opiskeluun paluun osalta. Aluehallintovirasto kuitenkin katsoi, että tapaamista ja suunnitelmaa opintoihin palaamisesta ei ollut dokumentoitu riittävästi.
Sen sijaan opintomatkan opetuksen epääminen oppilaalta ei aluehallintoviraston mukaan ollut lainmukainen toimenpide. Aluehallintovirasto kiinnitti rehtorin ja koulutuksen järjestäjän huomiota siihen, että yksittäinen, vaikkakin vakava, välikohtaus ei voi olla päätöksen perusteena, kun lähes kolme kuukautta on kulunut koulun tapahtumista.
Lukiolain 41 §:n mukaan opetusta häiritsevä opiskelija voidaan määrätä poistumaan luokasta jäljellä olevan oppitunnin ajaksi. Jos on olemassa vaara,
että opiskelijan väkivaltainen tai uhkaava käyttäytyminen vaarantaa oppilaitoksen turvallisuuden tai vaikeuttaa opetusta kohtuuttomasti opiskelijan häiritsevän käyttäytymisen vuoksi, häneltä voidaan evätä oikeus osallistua opetukseen enintään kolmen työpäivän ajaksi.
Tässä tapauksessa oppilaitos käytti sekä oppitunnilta poistamista että opetuksen epäämistä loppupäiväksi. Aluehallintovirasto katsoi, että toimenpiteet olivat kohtuulliset suhteessa liikuntatunnin vakaviin tapahtumiin. Selvityksestä kävi ilmi, että toimenpiteistä viestittiin riittävästi sekä opiskelijalle että huoltajille. Opiskelijalle tarjottiin lainmukaisia opiskeluhuollon palveluja opetuksen epäämisen yhteydessä. Opetukseen paluun lakisääteinen suunnittelu järjestettiin asianmukaisesti lukuun ottamatta dokumentaatiota, joka koostui vain rehtorin omista merkinnöistä ja jota aluehallintovirasto piti puutteena.
Koska opintomatka on siihen osallistuville opetusta, osallistumisen epääminen rajoittaa oikeutta opetukseen, mikä vaatii lain tukea. Opintomatkalle pääsyn epääminen liikuntatunnin tapahtumien takia ei aluehallintoviraston mukaan ollut lainmukaista. Rehtorin lausunnon mukaan kyse ei ollut seuraamuksesta ja kurinpidosta, vaan muiden matkustajien turvallisuuden varmistamisesta. Lukiolain 41 §:n 3 momentin mukaisen turvaamistoimen tulee seurata suoraan itse tapahtumaa, joten opintomatkan epääminen lähes kolme kuukautta tapahtuman jälkeen tapahtui liian myöhään. Opetus voidaan evätä enintään kolmen työpäivän ajaksi, ja myös matkan pituus ylitti tämän määräajan. Koulutuksen järjestäjän lausunnossa ei ilmennyt opiskelijaa koskevia muita dokumentoituja häiriöitä tai kurinpitotoimia.
Apulaisoikeusasiamiehen samankaltaisessa asiassa tehdyn päätöksen mukaisesti aluehallintovirasto pitää kohtuuttomana, että opiskelijalta evätään ennaltaehkäisevästi oikeus opetukseen olettamalla häiritsevää käytöstä tai turvallisuusriskiä yksittäisen tapahtuman perusteella. Epäämisen ei voida sanoa noudattavan hallintolain 6 §:ssä säädettyä suhteellisuusperiaatetta.
Lukiolaki (714/2018) 25 §, 30 § 2 momentti, 31 §, 41 § 3 momentti
Hallintolaki (434/2003) 6 §
Työturvallisuuslaki (738/2002) 8 § 1 momentti
Hallituksen esitys 127/2021 vp
Apulaisoikeusasiamiehen päätös 7.11.2011 dnro 3263/2010
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 2.10.2024
diaarinumero ISAVI/143/2024
Kantelija moitti kantelussa rehtorin menettelyä kirjallisen varoituksen antamisessa lapselleen. Lapsi oli saanut kirjallisen varoituksen välitunnilla tapahtuneen tilanteen vuoksi. Huoltajat saivat kuulla kirjallisesta varoituksesta sosiaalitoimesta tulleen puhelun kautta. Koulu ei tiedottanut huoltajia kirjallisesta varoituksesta, eikä huoltajille varattu mahdollisuutta tulla kuulluiksi.
Koulun selvityksen mukaan välituntitapahtumaa selvitettiin heti koulussa. Huoltajalle kerrottiin tapahtuneesta samana päivänä sekä seuraavana päivänä, jolloin huoltaja tuli lapsen kanssa koululle selvittämään tapahtunutta. Rehtori uskoi, ettei lapselle ja huoltajille sekä hänelle rehtorina ollut voinut jäädä erimielisyyttä tapahtuneesta, eikä hän siksi erikseen kutsunut lasta ja tämän huoltajia kuultaviksi ennen kirjallisen varoituksen antamista. Selvityksessä myönnettiin kuulemisvirhe ja pahoiteltiin asiaa.
Aluehallintovirasto katsoi riittäväksi saattaa opetuksen järjestäjän tietoon käsityksensä siitä, että kirjallisen varoituksen antamisessa oppilaalle on meneteltävä perusopetuslain 36 a §:n mukaisesti.
Kirjallisen varoituksen antaminen oppilaalle on kurinpitotoimi, jolla vaikutetaan yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Kirjallisen varoituksen antamisesta on tehtävä hallintolain 43 §:n mukainen kirjallinen hallintopäätös, ja päätös on laadittava hallintolain 44–45 §:n mukaisesti. Kirjallista varoitusta koskevassa päätöksessä on tuotava esille, mistä toiminnasta varoitus annetaan ja minkä säännösten perusteella varoitus tulee toiminnan vuoksi kyseeseen.
Aluehallintovirasto totesi, että perusopetuslain 36 a §:n 1 momentissa ei anneta opetuksen järjestäjälle harkintavaltaa oppilaan ja hänen huoltajansa kuulemisen osalta. Opetuksen järjestäjä ei voi soveltaa omia menettelytapoja, kun se antaa kirjallisen varoituksen. Tilaisuus tulla kuulluksi on varattava ennen kuin päätetään kirjallisen varoituksen antamisesta. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan kantelussa esitetty osoitti, miten tärkeä merkitys osallisuuden ja kuulluksi tulemisen kokemuksella ihmisille on. Oikeudet tulla kuulluksi ja saada perusteltu päätös on vahvistettu perusoikeuksiksi perustuslain 21 §:ssä, koska niitä pidetään tärkeinä arvoina demokraattisessa oikeusvaltiossa.
Sovelletut säännökset
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 28.6.2024
diaarinumero ISAVI/9997/2023
Kantelija toi kantelussa esille, että koulu ei ollut tehnyt päätöstä hänen lapsensa koulukuljetuksen järjestämistä koskevassa asiassa useista yhteydenotoista huolimatta. Hän esitti kantelussa monia perusteluja koulukuljetuksen myöntämiselle erityisjärjestelyin. Selvityksistä ilmeni, että kantelija oli lähettänyt koulukuljetusasiasta koululle useita viestejä, joiden liitteenä oli muun muassa lääkärinlausunto. Koulussa näitä viestejä ei tunnistettu hakemuksiksi tai muuten päätöstä vaativiksi, minkä vuoksi päätöstä ei ollut tehty. Koulun näkemyksen mukaan lapsen koulukuljetusjärjestelyt toimivat hyvin. Selvityksistä ei ilmennyt, oliko lapselle edelleenkään selvityksen antamiseen mennessä tehty päätöstä koulukuljetuksen järjestämisestä kantelijan hakemuksen mukaisesti.
Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan opetustoimen ja koulun huomiota siihen, että vapaamuotoiseenkin koulukuljetusetuutta koskevaan hakemukseen on tehtävä muutoksenhakukelpoinen päätös, joka täyttää hallintolaissa hallintopäätökselle asetetut vaatimukset. Päätös tulee tehdä myös siinä tapauksessa, että se on kielteinen. Viranomaisen on myös annettava asiakkailleen hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa ja vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin.
Aluehallintovirasto totesi aluksi, että sen tehtävä laillisuusvalvojana ei ole arvioida tai päättää, olisiko lapselle tullut myöntää koulukuljetus erityisjärjestelyin. Aluehallintovirasto ei korvaa lakiin perustuvaa muutoksenhakujärjestelmää tai ole sen vaihtoehto. Koulukuljetuspäätökseen voi hakea perusopetuslain 42 a §:n nojalla muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Kysymys koulukuljetusetuuden myöntämisestä ja järjestämistavasta sekä sen riittävyydestä kuuluu viime kädessä tuomioistuimen arvioitavaksi.
Kun otettiin huomioon kantelijan useat yhteydenotot koulun työntekijöihin, aluehallintoviraston käsityksen mukaan kantelijalle olisi pitänyt lapsen koulukuljetusetuutta koskevassa asiassa antaa viipymättä kirjallinen, muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös. Lapselle oli myös aiemmin järjestetty koulukuljetus erillisillä järjestelyillä, eli asia oli ollut esillä jo aiemmin. Kun oppilaan huoltajan näkemykset oppilaan kuljetusjärjestelyistä ovat erilaiset kuin opetuksen järjestäjällä, huoltajaa tulee ohjata tekemään asiasta hakemus. Opetuksen järjestäjän tulee tehdä hakemukseen valituskelpoinen päätös, joka täyttää hallintolaissa hallintopäätökselle asetetut vaatimukset. Tämän päätöksen oppilas ja huoltaja voivat sitten halutessaan saattaa tuomioistuimessa arvioitavaksi, jolloin perustuslain 21 §:ssä vahvistetut oikeudet tulevat turvatuiksi.
Aluehallintovirastolle muodostui selvityksien perusteella käsitys, ettei kantelijaa oma-aloitteisesti neuvottu ja ohjattu koulukuljetusjärjestelyiden hakemisessa heti, kun hän oli ensimmäisen kerran yhteydessä asiasta. Perusopetuslain 3 §:n 3 momentissa säädetty yhteistyövelvollisuus edellyttää, että huoltajalle annetaan tietoa koulukuljetusten järjestämisestä ja mahdollisuudesta hakea erityisjärjestelyitä. Hyvään hallintoon puolestaan kuuluu, että viranomainen on helposti saavutettavissa ja antaa asiakkailleen neuvontaa hallintoasian hoitamiseen. Viranomaisen ei tule vaikeuttaa asiointia yksityiskohtaisin muotovaatimuksin, elleivät ne ole tarpeen oikeusturvasyistä tai tasapuolisen kohtelun takaamiseksi. Viranomaisen neuvontavelvollisuus koskee myös asian vireillepanoa.
Sovelletut säännökset
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 7.3.2024
Diaarinumero: LSSAVI/9168/2023
Oppilaat ja huoltajat olivat huomauttaneet koulun rehtorille toistuvasti, että eräs opettaja oli esittänyt loukkaavia kommentteja opetuksensa yhteydessä. Rehtori oli myös tutustunut noin 30 kohtaa sisältävään nimettömään luetteloon, jossa esitettiin syytöksiä rasistisista, seksistisistä ja naisvihamielisistä kommenteista sekä sukupuolivähemmistöjä koskevista asiattomista kommenteista. Rehtori oli kuullut opettajaa, joka kiisti syytökset, ja todennut, että kysymyksessä oli sana sanaa vastaan ja ettei hän pääse eteenpäin selvityksessä, koska oppilaat halusivat esiintyä nimettöminä.
Aluehallintovirasto antoi rehtorille huomautuksen, koska hän ei ollut tehnyt riittävää selvitystä syytöksistä, ja kiinnitti rehtorin huomiota siihen, että toimenpiteiden ja viestinnän riittävä dokumentointi on välttämätöntä, jotta voidaan osoittaa ryhtyminen riittäviin toimenpiteisiin.
Opetuksen järjestäjän velvollisuutena on huolehtia oppilaiden turvallisesta opiskeluympäristöstä ja estää syrjintää koulussa. Lisäksi rehtorin ja opettajan on perusopetuslain 29 §:n 7 momentin mukaan ilmoitettava kotiin, jos heidän tietoonsa tulee oppimisympäristössä tai koulumatkalla tapahtuneen häirintää, kiusaamista, syrjintää tai väkivaltaa.
Koska nimettömän kirjelmän uskottavuutta on vaikea arvioida, sen todistusarvo on rajallinen niin kauan kuin kukaan ei henkilökohtaisesti astu esiin ja vahvista sen sisältöä. Rehtorin mukaan luettelon taustalla olevat oppilaat halusivat pysyä nimettöminä, minkä vuoksi hän katsoi, ettei voinut edetä asiassa.
Siitä, miten rehtori oli mahdollisesti yrittänyt selvittää, olisiko joku oppilas valmis astumaan esiin ja kertomaan tapahtumista, ei ollut sähköpostiviestejä tai muita asiakirjoja. Aluehallintovirasto katsoi, että rehtorin olisi syytösten laatu ja toistuvuus huomioon ottaen pitänyt yrittää ottaa yhteyttä asianomaisiin oppilaisiin ja kuulla heitä selvittääkseen, pitivätkö opettajaa koskevat syytökset paikkaansa. Hän olisi tässä yhteydessä voinut ilmoittaa oppilaille, että asiassa on vaikea edetä, jos kukaan ei ole valmis kertomaan tapahtumista henkilökohtaisesti, ja että lainsäädäntö suojaa häirintään tai syrjintään vetoavia vastatoimilta.
Koska siitä, että rehtori olisi yrittänyt ottaa yhteyttä asianomaisiin oppilaisiin, ei ollut minkäänlaisia asiakirjoja ja koska rehtori ei myöskään omassa selonteossaan ollut kuvannut, miten hän oli syytetyn opettajan kanssa käydyn keskustelun lisäksi menetellyt yrittäessään selvittää asiaa, aluehallintoviraston mukaan oli lähdettävä siitä, ettei tällaisia yrityksiä ollut. Rehtori ei siis ollut ryhtynyt riittäviin toimiin selvittääkseen tietoonsa tulleet opettajaa koskevat syytökset.
Perusopetuslaki (628/1998) 29 §
Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 8 §, 14 §, 16 §
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) 7 §, 8 a §, 8 b §
Laki kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta (304/2003) 17 §
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 19.6.2024
Diaarinumero: ESAVI/47201/2023
Huoltaja katsoi kantelussa, että hänen lapseensa koulussa kohdistettu jääliukumäkikielto oli ollut kohtuuton rangaistus. Opettaja oli asettanut lapselle viikon mittaisen kiellon koulun jääliukumäkeen, koska lapsi ei ollut käskyistä huolimatta jonottanut omaa vuoroaan. Huoltaja toi esille lapsen toimintakyvyn, jonka vuoksi odottaminen oli lapselle tavanomaista haastavampaa.
Rehtori totesi selvityksessä, että koulussa on säännöt jääliukumäessä toimimiseen, jotta jokaisen oppilaan oikeus turvalliseen koulupäivään voidaan turvata. Säännöt käydään läpi luokissa aina talven tullessa, ja ne ovat esillä luokissa ja ulko-ovilla. Jääliukumäkeä valvoo välituntisin yksi aikuinen, joka huolehtii siitä, että mäenlasku on turvallista ja yhteisiä sääntöjä noudatetaan. Tärkeimpänä niistä on jonottaminen, jotta vaaratilanteilta lasten törmätessä vältytään. Selvityksen mukaan opettaja ja luokan oppilaat olivat sopineet yhteisesti, että oppilas joutuu vaihtamaan leikkiä viikon ajaksi, jos hän rikkoo välitunnilla sääntöjä toistuvasti. Kantelun tehneen huoltajan lapsi oli toistuvasti rikkonut välituntivalvojan jonotukseen liittyvää ohjeistusta eikä kehotuksista huolimatta ollut poistunut mäestä.
Kunnan opetustoimi katsoi lausunnossaan, että viikon liukumäkikielto ei ollut perus-opetuslain mukainen seuraamus eikä sitä myöskään turvallisuusnäkökohdat huomioiden voitu pitää välttämättömänä.
Aluehallintovirasto katsoi saadun selvityksen perusteella, että kantelu ei anna alue-hallintovirastolle aihetta hallinnolliseen ohjaukseen.
Perusopetuslain mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. (Perusopetuslaki 29 § 1 momentti)
Perusopetuslain säädetään, että oppilaan on suoritettava tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti. Oppilaan on käyttäydyttävä muita kiusaamatta ja syrjimättä sekä toimittava siten, ettei hän vaaranna muiden oppilaiden, kouluyhteisön tai opiskeluympäristön turvallisuutta tai terveyttä. (Perusopetuslaki 35 § 2 momentti)
Perusopetuslain 35 a §:n 1 momentin mukaan ensisijaisena puuttumiskeinona oppilaan käytökseen on kasvatuskeskustelu. Kurinpitokeinoista säädetään perusopetuslain 36 §:ssä.
Aluehallintovirasto yhtyi kunnan opetustoimen lausuntoon lapselle annetun liukumäkikiellon osalta ja piti hyvänä sitä, että opetustoimi oli itse huomannut koulun lainvastaisen toiminnan. Tämän vuoksi aluehallintovirastolla ei ollut syytä antaa opetustoimelle hallinnollista ohjausta. Aluehallintovirasto totesi kuitenkin vielä, että oppilas voidaan ohjata pois jääliukumäestä yksittäisen välitunnin ajaksi, jos hän ei noudata turvallisuuden vuoksi tarpeellisiksi annettuja sääntöjä liukumäessä toimimisesta. Oppilaan ohjaamista muuhun toimintaan voidaan pitää tällöin kasvatuksellisena toimenpiteenä eikä kurinpitoseuraamuksena sekä perusteltuna oikeuden tur-valliseen opiskeluympäristöön turvaamiseksi. (Perusopetuslaki 29 § 1 momentti)
Perusopetuslaki (628/1998) 29 §, 35 §, 35 a § ja 36 §
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 9.7.2024
Diaarinumero: ESAVI/30573/2023
Huoltaja katsoi kantelussa, että kunnan käyttämä oppilastietojen tarkistuslomake oli virheellinen ja puutteellinen eikä vastannut Opetushallituksen ohjetta. Jos koulu kysyy koko lukuvuoden kattavaa ilmoittautumista uskonnollisiin tai kaikille sopiviin tilaisuuksiin, tulee tilaisuuksien olla tuolloin tiedossa. Koululla on velvollisuus ilmoittaa tilaisuuksien sisällöt aina ennen valinnan tekemistä. Lomakkeessa ei myöskään mainittu, että valinta pitää voida tehdä tapauskohtaisesti ja että valintaa pitää voida aina muuttaa myöhemmin.
Kanteluun oli liitetty oppilastietojen tarkistuslomakkeet kolmelta lukuvuodelta. Kahdessa lomakkeessa, jotka oli muotoiltu osittain eri tavalla, oli mahdollista rastittaa osallistuminen erikseen lueteltuihin ja vastaaviin uskonnollisiin tilaisuuksiin. Lomakkeissa ei ollut mahdollista rastittaa osallistumista vaihtoehtoisiin tilaisuuksiin. Ensimmäisessä lomakkeessa mainittiin, että uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen on vapaaehtoista ja että oppilaille, jotka eivät osallistu niihin, järjestetään samaan aikaan vaihtoehtoista toimintaa. Toisessa lomakkeessa todettiin, että uskonnollisten tilaisuuksien rinnalla koulu järjestää vastaavan tilaisuuden, jonka luonne ei ole uskonnollinen. Lomakkeissa kerrottiin, että uskonnolliset tilaisuudet ovat seurakunnan järjestämiä tilaisuuksia.
Kunnan opetustoimen lausunnon mukaan uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumista kysytään oppilaan huoltajalta lukuvuoden alussa, mutta huoltajalla on oikeus ilmoittaa jokaisen tilaisuuden osalta erikseen, osallistuuko lapsi tai nuori siihen vai vaihtoehtoiseen toimintaan. Tällöin huoltajan tulee ilmoittaa asiasta luokanopettajalle tai -valvojalle riittävän ajoissa. Vaikka lomakkeessa kysytään yleisluontoisesti oppilaan osallistumisesta seurakunnan tapahtumiin, koulu tiedottaa sekä uskonnollisesta että vaihtoehtoisesta tilaisuudesta oppilaiden huoltajille ennen tapahtumapäivää. Tällöin huoltaja voi ottaa kantaa, kumpaan tilaisuuteen oppilas osallistuu.
Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan opetustoimen huomiota siihen, että yhdenvertaisen kohtelun vaatimus edellyttää esittämään uskonnolliset ja niille vaihtoehtoiset eli kaikille sopivat tilaisuudet tasapuolisesti, kun huoltajalta kysytään tilaisuuksiin osallistumisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että kumpikin vaihtoehto tulee mainita ja huoltajaa tulee pyytää valitsemaan niistä toinen.
Vakaumuksenvapauden turvaaminen ei aluehallintoviraston käsityksen mukaan sen sijaan edellytä sitä, että tilaisuuksiin osallistumisesta kysytään tapauskohtaisesti. Vakaumuksenvapauden turvaamiseksi opetuksen järjestäjän on ilmaistava yksiselitteisesti, minkä uskonnollisen yhdyskunnan tilaisuuksia koulussa järjestetään. Hallintolain 9 §:n hyvän kielenkäytön vaatimuksenkin voidaan katsoa edellyttävän tätä.
Aluehallintovirasto katsoi, että opetuksen järjestäjän on perusteltua kertoa osallistumisesta kysyttäessä lyhyesti, mitä uskonnollisia ja kaikille sopivia tilaisuuksia kouluaikana saatetaan järjestää, koska opetuksen järjestäjällä on velvollisuus tiedottaa tilaisuuksista (perusopetuslaki 3 § 3 mom. ja perusopetusasetus 9 §). Negatiivisen uskonnonvapauden toteuttaminen ei sitä vastoin edellytä, että kun opetuksen järjestäjä kysyy osallistumisesta, sen tulisi kertoa kaikki tilaisuudet sisältöineen. Vakaumuksenvapaus ei tarkoita oikeutta valita kulloinkin itselle mieluisampi tilaisuus, vaan riittää tietää, että vaihtoehtoinen tilaisuus on uskonnoton ja sopii kaikille.
Suomen perustuslaissa vahvistetaan, että jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus (11 § 1 mom.). Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan (2 mom.). Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
Uskonnolliset tilaisuudet eivät kuuluu perusopetuksen oppimäärään. Näin toteutuvat hallintolain 6 §:ssä säädetyt puolueettomuuden ja tasapuolisuuden vaatimukset sekä perustuslain 11 §:ssä vahvistettu vakaumuksenvapaus. Samalla kouluissa on katsottu, että opetus kiinnittyy ympäröivään yhteiskuntaan ja koulu ilmentää osaltaan sitä todellisuutta, jossa ihmiset elävät. Lainsäädännössä vahvistetut perusopetuksen tavoitteet tukevat tätä käsitystä. Perusopetuslaissa säädetyn julkisen hallintotehtävän ytimessä on opetuksen järjestäminen. Oppivelvollisilla lapsilla on oikeus saada työpäivinä opetussuunnitelman mukaista opetusta (perusopetuslaki 30 § 1 mom.). Toisaalta osa työajasta saadaan käyttää työelämään tutustuttamiseen sekä lukuvuoden päättäjäisiin ja muihin yhteisiin tapahtumiin (perusopetusasetus 3 § 5 mom.). Lisäksi päivän työ aloitetaan lyhyellä päivänavauksella (perusopetusasetus 6 §). Opetukseen tarkoitettua aikaa voidaan siten käyttää vähäisesti muuhun toimintaan, johon voivat kuulua uskonnolliset tilaisuudet, kun niiden katsotaan toteuttavan perusopetuksen tavoitteita. Puolueettomuuden vaatimus joka tapauksessa edellyttää, että uskonto ei näy koulun arjessa enemmän eikä saa koulussa suurempaa roolia kuin ympäröivässä yhteiskunnassa muutoin. Uskonnon merkitys vaihtelee paikallisesti, joten opetuksen järjestäjän on arvioitava vaatimuksen toteutumista alueensa näkökulmasta.
Kun järjestetään uskonnollisia tilaisuuksia perusopetuksen yhteydessä, on turvattava niin sanottu negatiivinen uskonnonvapaus eli vapaus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. Tämä edellyttää, että uskonnolliselle tilaisuudelle on vaihtoehtona uskonnoton tilaisuus, joka sopii kaikille.
Vakaumuksenvapauden turvaamisen lisäksi on huolehdittava siitä, että oppilaita ja huoltajia kohdellaan yhdenvertaisesti heidän vakaumuksestaan riippumatta. Ihmisten yhdenvertainen kohtelu vahvistetaan perustuslain 6 §:ssä, ja sitä tarkennetaan yhdenvertaisuuslaissa. Lisäksi hallintolain 6 § edellyttää tasapuolista kohtelua, kun hoidetaan julkista hallintotehtävää.
Yhdenvertainen kohtelu edellyttää nimenomaan tilaisuuden järjestämistä. Opetushallitus antoi 19.9.2022 ohjeen, joka koskee perusopetuksen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä esiopetuksen katsomuskasvatuksen järjestämistä sekä yhteisiä juhlia ja uskonnollisia tilaisuuksia esi- ja perusopetuksessa (OPH-3903-2022). Se tarkentaa, että vaihtoehtoisen tilaisuuden on oltava uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin uskonnollisen tilaisuuden.
Yhdenvertainen kohtelu edellyttää, että kun huoltajilta kysytään uskonnollisiin ja kaikille sopiviin tilaisuuksiin osallistumisesta, valittavissa ovat kummatkin vaihtoehdot. Näin ei ole ollut kunnan kahtena lukuvuonna käyttämissä lomakkeissa. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan tilaisuuksia ei ole tämän vuoksi esitetty tasavertaisina vaihtoehtoina yhdenvertaisen kohtelun edellyttämällä tavalla.
Vakaumuksenvapauden toteutuminen ei sitä vastoin edellytä, että tilaisuuteen osallistumista kysytään tapauskohtaisesti. Osallistumisesta voidaan kysyä kertaluontoisesti, esimerkiksi kerran lukuvuodessa, kun samalla mainitaan, että ilmoitusta voi milloin tahansa muuttaa. Vakaumuksenvapaudessa ei ole kyse oikeudesta valita itselle mieluisampi tilaisuus vaan oikeudesta osallistua vain oman vakaumuksen mukaisiin tilaisuuksiin. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö antoi 13.1.2020 kanteluun päätöksen, jossa se käsitteli samanlaista aihetta (LSSAVI/2005/2019). Se viittasi apulaisoikeusasiamiehen päätökseen 22.3.2018 (6540/2017) ja totesi seuraavasti: ”Aluehallintovirasto katsoo edellä mainitusta apulaisoikeusasiamiehen linjauksesta poiketen, että uskonnonvapauden toteuttamisessa on kysymys henkilökohtaisesta vakaumuksesta, joka ei ole muuttumaton mutta joka ei kuitenkaan vaihtele päivästä toiseen. Sen vuoksi uskonnonvapauden toteuttamiseksi ei voi olla aina tarpeellista selvittää joka yksittäistä tilaisuutta varten erikseen, osallistuuko oppilas siihen vai ei. Riittää, että on kysytty yleisesti, osallistuuko lapsi uskonnollisiin tilaisuuksiin, ja että on kerrottu, että huoltajat voivat milloin tahansa muuttaa kantaansa asiaan.”
Negatiivinen uskonnonvapaus turvataan aina kun huoltajalla on kertaluontoisestikin mahdollisuus valita, osallistuuko lapsi kaikille sopiviin tilaisuuksiin, koska nämä tilaisuudet eivät sisällä uskonnon harjoittamista. Vakaumuksenvapautta ei aluehallintoviraston käsityksen mukaan myöskään loukata, jos opetuksen järjestäjä edellyttää huoltajaa ilmoittamaan lapsensa osallistumisesta uskonnollisiin tilaisuuksiin kertaluontoisesti ja
Tietyn uskonnollisen yhdyskunnan tilaisuuksissa ilmaistaan aina sama uskonkäsitys. Jos tämä uskonkäsitys on ihmisen vakaumuksen mukainen, hänen vakaumustaan eivät loukkaa tämän uskonnollisen yhdyskunnan tilaisuudet. Ihmisen vakaumus voi kuitenkin pidemmän ajan kuluessa muuttua. Tämän vuoksi kun opetuksen järjestäjä tiedustelee tilaisuuksiin osallistumisesta kertaluontoisesti, sen on kerrottava mahdollisuudesta muuttaa ilmoitusta milloin tahansa.
Maininta ilmoituksen muuttamisesta on tärkeä myös siksi, että koulussa toteutetaan lapsen vakaumuksenvapautta, jota huoltaja saa ohjata lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden. Huoltajan on toisin sanoen annettava lapselle tilaa muodostaa oma vakaumus ja ilmaista asiasta näkemyksiä, jolloin voi tulla tarve arvioida, onko aiempaa ilmoitusta syytä muuttaa. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen (14 art. 1 kohta). Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa (14 art. 2 kohta). Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan kun valtio hoitaa kasvatuksen ja opetuksen alalla omaksumiaan tehtäviä, sen tulee kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus (1. lisäpöytäkirja 2 art.).
Suomen valtio on sitoutunut sekä Euroopan ihmisoikeussopimukseen että YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Perustuslain 22 §:ssä asetetaan julkiselle vallalle eli erityisesti viranomaisille mutta myös muille julkisia hallintotehtäviä hoitaville toimijoille velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Velvollisuuden toteuttaminen edellyttää myös perusopetuksen järjestäjiä sovittamaan yhteen osittain eri suuntiinkin meneviä ihmisoikeusvelvoitteita. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on myös vakiintuneesti soveltanut YK:n ihmisoikeussopimuksia (esimerkiksi lapsen oikeuksien sopimusta), kun se on arvioinut Euroopan ihmisoikeussopimuksissa vahvistettujen oikeuksien toteutumista ratkaisuissaan.
Aluehallintovirasto katsoi, että kun opetuksen järjestäjä toteuttaa lapsen oikeuksien sopimuksessa lapselle vahvistettua oikeutta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa huoltajalle vahvistettua oikeutta, sen on syytä huomioida, että vaikka oikeudet on monilta osin sovitettavissa yhteen, ne on hyväksytty osaksi kansainvälistä oikeutta hyvin eri aikoina. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirja on valmistunut ratifioitavaksi vuonna 1952 ja lapsen oikeuksien sopimus vuonna 1989. Lapsen oikeuksien sopimus ilmentää siten paremmin sitä yhteiskunnallista arvomaailmaa, johon valtiot haluavat nykyään sitoutua. Suomen osalta tämä ilmenee hyvin lapsenhuoltolain 1 ja 4 §:stä. Siten kun punnitaan oikeuksia, on perusteltua antaa painoa lapsen oikeudelle vakaumuksenvapauteen, josta hänellä on lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukaisesti oikeus ilmaista näkemyksensä ja joka tulee huomioida lapsen iän ja kehitystason mukaisesti muun muassa, kun tehdään häntä koskevia ratkaisuja opetuksessa.
Sovelletut säännökset
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 16.4.2024
Diaarinumero: ESAVI/43275/2023
Huoltaja katsoi kantelussa, että hänen lapsensa ei ollut saanut koulussa tarvitsemaansa tukea oikea-aikaisesti. Lasta ei ollut siirretty erityiseen tukeen, koska koulussa oli menetelty virheellisesti huoltajien kuulemisessa. Koulu oli toimittanut huoltajille kuulemislomakkeen, mutta se oli täyttänyt puutteellisesti kohdan, johon tulee kirjata koulun esitys erityisen tuen toimenpiteistä. Huoltaja huomautti asiasta useaan kertaan, mutta asiaa ei korjattu. Tämän vuoksi huoltajat eivät allekirjoittaneet lomaketta.
Asiakirjoista ilmeni, että erityisen tuen päätöksen perusteena käytettävä pedagoginen selvitys käsiteltiin koulussa moniammatillisesti huhtikuussa, lasta ja huoltajia kuultiin toukokuussa ja huoltajille lähetettiin kuulemislomake kesäkuussa. Erityisen tuen päätös tehtiin marraskuussa. Kunnan selvityksen mukaan päätöksen tekeminen oli viivästynyt koulun henkilöstövaihdosten ja henkilökunnan poissaolojen vuoksi.
Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan huomiota päätöksenteon viivytyksettömyyteen ja siihen, että oppilaan ja huoltajan kuuleminen ennen erityisen tuen päätöksen tekemistä ei tarkoita suostumuksen kysymistä huoltajalta erityisen tuen antamiseksi.
Perusopetuslain 17 §:n 3 momentin mukaan ennen kuin opetuksen järjestäjä tekee päätöksen, joka koskee erityistä tukea, sen on kuultava oppilasta ja tämän huoltajaa tai laillista edustajaa hallintolain 34 §:n mukaisesti. Hallintolain 34 §:n mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.
Hallintolain 34 §:ssä säädetty kuuleminen antaa oppilaalle ja huoltajalle mahdollisuus ilmaista mielipiteensä erityisen tuen järjestämisestä. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan näytti siltä, että tämä kunta kysyi kuulemislomakkeellaan huoltajalta suostumusta siihen, saako lapselle antaa erityistä tukea. Aluehallintovirasto totesi, että opetuksen järjestäjä päättää oppilaan erityisestä tuesta ja että päätöksenteossa opetuksen järjestäjän on noudatettava perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaisesti tarkoin lakia. Oppilaalla on perusopetuslain 30 §:n 1 momentin mukaan oikeus tukeen, jota huoltaja ei voi kieltää lapselta. Kun kunta kysyi huoltajalta suostumusta, hänelle saattoi tulla virheellinen käsitys roolistaan päätöksenteossa.
Sovelletut säännökset
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 8.3.2024
Diaarinumero: ESAVI/47949/2022
Huoltaja arvosteli kantelussa lapsensa kohtelua välitunneilla. Lapsi oli erotettu koulusta määräajaksi. Kouluun palaamisen jälkeen lapselta oli evätty ulkovälitunnit kahdeksan päivän ajaksi. Lapsi oli viettänyt välitunnit sisällä koulun aikuisen kanssa. Koulupäivien jälkeen lapsi oli valittanut pääkipua. Koulun ratkaisu oli ollut, että luokan ikkuna oli avattu ja lapsi oli saanut istua ikkunan vieressä.
Koulu perusteli selvityksessä rehtorien päättämää välituntikieltoa sillä, että siirtymätilanteet olivat aiheuttaneet lapselle usein ongelmia. Opettajakunta ei ollut luottanut lapsen omiin voimiin selviytyä ongelmitta välitunneilla ja oli toivonut, ettei hän olisi niillä mukana.
Aluehallintovirasto antoi koululle huomautuksen siitä, että oppilaita on kohdeltava koulussa yhdenvertaisesti ja erilainen kohtelu välitunneilla on mahdollista vain, kun yhdenvertaisuuslaissa säädetyt lakiperustaisuuden, tavoitteen hyväksyttävyyden ja keinon oikeasuhtaisuuden vaatimukset täyttyvät.
Perustuslain 6 §:ssä vahvistetaan ihmisten yhdenvertaisuus ja kielletään syrjintä. Yhdenvertaista kohtelua tarkennetaan yhdenvertaisuuslailla, jota sovelletaan lain 2 §:n 1 momentin mukaan kaikessa julkisessa ja yksityisessä toiminnassa. Yhdenvertainen kohtelu ei toteudu silloin, kun henkilö joutuu yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetulla tavalla syrjityksi. Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun muassa vammaisuuden tai terveydentilan taikka muunkaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaan välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Erilainen kohtelu ei ole yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Kaikkien kolmen edellytyksen on täytyttävä, jotta välitön syrjintä voidaan sulkea pois.
Aluehallintovirasto katsoi, että kaikki opetukseen osallistuvat oppilaat ovat keskenään vertailukelpoisessa tilanteessa, koska he ovat oppivelvollisuuslain 2 §:n 1 momentin mukaisesti oppivelvollisia ja heille on vahvistettu perus- ja ihmisoikeutena yhdenvertainen oikeus perusopetukseen. Tulkintaa tukee YK:n vammaisten henkilöi-den oikeuksien sopimuksen 24 artikla, jossa vahvistetaan vammaisille henkilöille oikeus inklusiiviseen koulutukseen. Suomi on sopimuksen ratifioimalla sitoutunut luo-maan sopimuksen 4 artiklan mukaisesti asteittain inklusiivisen koulutusjärjestelmän, joka tarkoittaa kaikkien lasten opetuksen järjestämistä yleisessä koulutusjärjestelmässä, niin että heillä on yhdenvertainen oikeus kehitykseen yksilöllisten edellytysten mukaisesti ja yhdenvertainen oikeus osallisuuteen. Inklusiivisen koulutusjärjestelmän toteuttaminen ei tarkoita kaikenlaisen erilaisen kohtelun poistamista, vaan tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumiseksi on nimenomaan tehtävä oppilaskohtaisia kohtuullisia mukautuksia ja annettava yksilöllistä tukea. Yksilökohtaisten toimien on joka tapauksessa turvattava oikeuksien kehitykseen ja osallisuuteen yhdenvertaista toteutumista, jolloin lapsen erottelu muista lapsista on vain harvoin hänen etunsa mukainen ratkaisu. Inklusiivista koulutusjärjestelmää on rakennettava ensisijaisesti yleisin toimin poistamalla muun muassa asenteista, arvoista, toimintakulttuurista, tiloista, opetussuunnitelmasta ja opetusmenetelmistä johtuvia esteitä osallistua opetukseen yhdenvertaisesti. Inklusiivinen koulutusjärjestelmä perustuu ajattelulle, jossa kaikki ihmiset kohdataan yksilöinä ja erilaisuutta pidetään rikkautena.
Aluehallintovirasto totesi, että oppilasta kohdellaan epäsuotuisammin kuin muita oppilaita, kun häneltä evätään osallistuminen välitunneille yhdessä muiden oppilaiden kanssa. Silloin hän ei voi toimia tasavertaisena kouluyhteisön jäsenenä. Poikkeuksellisesti välituntien järjestämistä muista oppilaista erillään voidaan pitää välttämättömänä järjestelynä oppilaan koulunkäynnin tukemiseksi, mutta silloin asia on ratkaistava osana lapsen tehostettua tai erityistä tukea tai terveydentilan perusteella toteutettua erityistä opetusjärjestelyä. Tässä tapauksessa tällaista perustetta ei ollut ollut käsillä, eli lakiperustaisuuden vaatimus ei ollut ylipäänsä täyttynyt. Koulussa olisi sitä vastoin pitänyt tukea lapsen vuorovaikutusta muiden oppilaiden kanssa, niin että hän olisi osallistunut välitunneille yhdessä muiden oppilaiden kanssa ja saanut tarvittavaa aikuisen ohjausta näihin tilanteisiin. Aluehallintovirasto katsoi, että lapsi oli joutunut välittömästi syrjityksi, kun hänet on eroteltu muista lapsista välituntien ajaksi.
YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (SopS 26–27/2016) 4 art., 24 art.
Suomen perutuslaki (731/1999) 6 §
Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 2 §, 8 §, 10 §, 11 §
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 25.9.2024
Diaarinumero: ESAVI/45400/2023
Huoltaja toi kantelussa esille, että ammatillinen erityisoppilaitos järjesti hänen oppivelvollisen lapsensa TELMA-koulutuksen (työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus) päivätoimintayksikössä. Kantelijan mukaan hänen lapsensa osallistuu päivätoimintakeskuksen toimintaan eikä saa opetusta opettajalta.
Erityisoppilaitoksen mukaan toimintayksikön oppimisympäristöt eivät vastaa opiskelijan tuen tarpeita eikä niitä voida mukauttaa riittävästi. Opiskelija tarvitsee paljon apuvälineitä opiskeluun sekä WC-käynteihin ja hygieniasta huolehtimiseen. Tämän vuoksi erityisoppilaitos määritti oppivelvollisen TELMA-koulutuksen opetusyksiköksi päivätoimintayksikön. Erityisoppilaitos perusteli ratkaisua sillä, että opiskelija ei voi opiskella samassa yksikössä muiden TELMA-koulutuksen opiskelijoiden kanssa, sillä kyseisen yksikön WC-tilat eivät ole opiskelijalle sopivia hänen vammansa vuoksi. Asiakirjoista ilmeni, ettei oppilaitos ollut arvioinut kohtuullisen mukautuksen mahdollisuutta tehdäkseen oppilaitoksen tilasta opiskelijalle saavutettavan.
Päivätoimintakeskuksessa opiskelijalle oli nimetty ohjaaja. Vastuuopettaja kävi päivätoimintakeskuksessa tai oli yhteydessä opiskelijaan noin 1–2 kertaa viikossa. Lisäksi oppilaitoksen ohjaaja tapasi opiskelijaa noin kerran viikossa.
Aluehallintovirasto antoi erityisoppilaitokselle huomautuksen siitä, että opiskelijoita on kohdeltava oppilaitoksessa yhdenvertaisesti ja erilainen kohtelu on mahdollista vain, kun yhdenvertaisuuslaissa säädetyt lakiperustaisuuden, tavoitteen hyväksyttävyyden ja keinon oikeasuhtaisuuden vaatimukset täyttyvät.
Aluehallintovirasto antoi erityisoppilaitokselle huomautuksen myös siitä, että koulutuksen järjestäjän tulee turvata opiskelijan oppivelvollisuuden suorittaminen ja oikeus opetukseen.
Oppivelvollisuuslain 2 §:n 1 momentti ei rajaa vaikeasti vammaisia lapsia oppivelvollisuuden ulkopuolelle. Kaikkien oppivelvollisten oppivelvollisuuden päättymisestä on säädetty oppivelvollisuuslain 2 §:n 4 momentissa. Oppivelvollisuuslain 4 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan oppivelvollisuutta voi suorittaa TELMA-koulutuksessa. Kantelijan lapsi on valittu oppivelvollisena TELMA-koulutukseen, sillä on katsottu, ettei hänen ole vammansa vuoksi mahdollista siirtyä peruskoulusta tutkintotavoitteiseen koulutukseen.
Aluehallintoviraston käsityksen mukaan hyvinvointialueen järjestettäväksi säädetyn päivätoiminnan tavoitteet voivat monelta osin olla yhteneväisiä TELMA-koulutuksessa olevan opiskelijan HOKSissa (henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma) määriteltyjen tavoitteiden kanssa. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetussa laissa säädetty päivätoiminta ei ole kuitenkaan tarkoitettu oppivelvollisten opiskelijoiden oppivelvollisuuden suorittamispaikaksi.
Aluehallintovirasto katsoi, että TELMA-koulutukseen osallistuvalla opiskelijalla on mahdollista olla jaksoja, jolloin tämä osallistuu päivätoimintakeskuksen toimintaan. Näin voidaan toimia, jos koulutuksen järjestäjä arvioi, että opiskelu päivätoimintakeskuksessa edistää opiskelijalle HOKSissa asetettujen koulutuksen tavoitteiden saavuttamista.
Jos koulutuksen järjestäjä on yhteistyössä hyvinvointialueen vastuulla olevan päivätoimintayksikön kanssa määritellyt opiskelijan päivätoimintayksikön yhdeksi hänen opetusyksikökseen, yksikössä täytyy olla koulutuksen järjestäjän palveluksessa oleva kelpoisuusvaatimukset täyttävä opettaja. Opiskelijan opetus ei voi olla päivätoimintakeskuksen työntekijän tai oppilaitoksen ohjaajan vastuulla.
Oppilaan sijoittaminen päivätoimintakeskukseen toimintaympäristöön liittyvästä syystä oli yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin vastaista. Lisäksi on huomioitava, että syrjintää on yhdenvertaisuuslain 8 §:n 2 momentin mukaan myös kohtuullisten mukautusten epääminen.
Aluehallintovirasto katsoi, että opiskelija oli joutunut välittömästi syrjityksi, kun hänen opetustaan ei ollut toteutettu samassa yksikössä muiden TELMA-koulutukseen osallistuvien kanssa. Tämän lisäksi ammattiopisto oli laiminlyönyt velvollisuuttaan antaa opetusta. Ammattiopisto oli toiminnallaan estänyt opiskelijan oppivelvollisuuden suorittamista ja oikeutta opetukseen.
Sovelletut säännökset ja määräykset
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 29.11.2023
Diaarinumero: LSSAVI/5469/2023
Oppilaiden puhelimet kerättiin koulun jokaisen oppitunnin alussa luokassa olleeseen laatikkoon. Koulun järjestyssäännöistä ilmeni, että puhelimen tuli olla ”äänettömällä ja sille osoitetussa paikassa oppitunnin ajan, ellei opettaja toisin ohjeista”. Oppilas kieltäytyi puhelimia kerättäessä luovuttamasta puhelintaan, jolloin häneltä evättiin pääsy luokkahuoneeseen kyseisellä oppitunnilla. Eräällä toisella kerralla opettaja kirjasi oppilaalle tuntimerkinnän, kun puhelinta ei jätetty yhteissäilytykseen.
Aluehallintovirasto kiinnitti opettajien huomiota siihen, että matkapuhelimen keräämiseen ja yhteissäilytykseen jättämiseen tarvitaan yksittäisen oppilaan aito vapaaehtoinen suostumus. Oppilasta voidaan sitä vastoin vaatia pitämään puhelintaan äänettömällä laukussa tai taskussa niin, ettei se ole esillä. Aluehallintovirasto kiinnitti opetuksen järjestäjän ja rehtorin huomiota myös siihen, että puhelimien käsittelyn periaatteista on tiedotettava selvästi henkilökunnalle ja että järjestyssääntöjen on oltava yksiselitteisiä kaikille koulussa oleville.
Matkapuhelimien käytössä tulevat kyseeseen perusoikeudet, kuten Suomen perustuslain 12 §:ssä säädetty sananvapaus ja 15 §:ssä säädetty omaisuuden suoja. Niitä voidaan rajoittaa ainoastaan lain nojalla ja erityisten kriteerien mukaan tai aidon ja vapaaehtoisen suostumuksen perusteella.
Aluehallintovirasto totesi, että perusopetuslain 29 § mahdollistaa koulun turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarpeelliset järjestelyt, kuten sen, että oppilaan matkapuhelimen on oltava äänettömällä eikä se saa olla esillä pulpetin päällä. Kun puhelimet kerätään yhteissäilytykseen, oppilas menettää kuitenkin puhelimen hallinnan, mikä merkitsee perustuslaissa turvatun omaisuuden suojan rajoittamista. Opettajalla on oikeus ottaa puhelin haltuun oppitunnin tai tarvittaessa koulupäivän päättymiseen saakka ainoastaan, jos oppilas oppitunnin aikana ottaa puhelimen esiin ja häiritsee opetusta tai oppimista. Järjestyssäännölle, jonka mukaan puhelin on jätettävä yhteiseen laatikkoon, ei näin ollen ole perustaa laissa.
Puhelimien yhteinen säilytyspaikka edellyttää sen vuoksi, että oppilas antaa vapaaehtoisesti ilman minkäänlaista painostusta suostumuksensa puhelimen luovuttamiseen. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 12 artiklan mukaan lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Aluehallintovirasto totesi, että puhelimen haltuunottoon tarvitaan sen vuoksi nimenomaisesti oppilaan suostumus. Huoltaja ei voi antaa oppilaan puolesta suostumusta puhelimien yhteissäilytykseen.
Opettajat toimivat näin ollen väärin, kun oppilaan ei annettu osallistua oppitunnille ja kun huoltajalle ilmoitettiin, että oppilas oli rikkonut koulun sääntöjä. Kun oppilas vapaaehtoisuuden nojalla kieltäytyi luovuttamasta puhelintaan, perusopetuslain 36 §:ssä säädetyille seuraamuksille ei ollut perustaa laissa.
Aluehallintovirasto piti koulun järjestyssääntöjen sanamuotoa riskinä, koska se voidaan helposti tulkita niin, että puhelimille osoitettu paikka voi olla yhteinen laatikko ja että ainoa oikea tapa on säilyttää puhelinta siinä. Aluehallintovirasto katsoi sen vuoksi, että sanamuotoa voisi olla aihetta selventää niin, että järjestyssäännöt ovat yksiselitteisiä kaikille koulussa oleville.
Suomen perustuslaki (731/199) 12 § 1 mom., 15 §
Perusopetuslaki (628/1998) 29 § 2–4 mom., 36 § 2–3 mom., 36 d §, 36 g §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 27.3.2023
Diaarinumero: LSSAVI/20117/2021
Oppilas, jolla on neurokehityksellinen häiriö, ei ollut lapsen huoltajan mielestä saanut tarvitsemaansa oppimisen ja koulunkäynnin tukea. Oppilaan siirtäminen tehostetun ja sittemmin erityisen tuen piiriin oli huoltajan mukaan edennyt hitaasti. Huoltaja katsoi myös, että koulussa ei ollut ymmärretty oppilaan diagnoosia, koska hänelle oli kirjattu Wilmaan ”huomautuksia” koulun sääntöjen rikkomisesta. Tietty määrä ”huomautuksia” johti koulun periaatteiden mukaan jälki-istuntoon. Oppilaan tilanteesta ja tuen tarpeesta oli koko prosessin ajan keskusteltu koulun oppilashuoltoryhmässä.
Aluehallintovirasto kiinnitti opetuksen järjestäjän huomiota siihen, että yksittäisen oppilaan asioita ei saa käsitellä koulun oppilashuoltoryhmässä edes oppilaan tai huoltajien suostumuksella, vaan sitä varten on asetettava erityinen asiantuntijaryhmä. Aluehallintovirasto kiinnitti opetuksen järjestäjän huomiota myös siihen, ettei Wilma-merkinnöille voida antaa itsenäistä oikeudellista merkitystä seuraamuksena niin, että tietty määrä merkintöjä johtaa varsinaiseen seuraamukseen.
Perusopetuslain 30 §:n 1 momentin mukaan opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Jos yleinen tuki ei riitä, tukea voidaan antaa perusopetuslain 16 a §:n mukaisena tehostettuna tukena tai 17 §:n mukaisena erityisenä tukena. Tehostettu tuki ja erityinen tuki perustuvat pedagogiseen arvioon tai selvitykseen.
Aluehallintovirasto totesi selvityksessään, että prosessi oli pitkittynyt, koska huoltajat eivät olleet allekirjoittaneet asiakirjoja. Oppilas oli kuitenkin käytännössä koko ajan saanut tarvittavaa tukea. Aluehallintovirasto totesi, että huoltaja ei voi estää oppilaan lainmukaista oikeutta tukeen jättämällä hyväksymättä pedagogisen arvion tai selvityksen. Perusopetuslain 16 a ja 17 §:ssä säädettyä yhteistyövelvollisuutta on tulkittava niin, että huoltajalle annetaan mahdollisuus vaikuttaa tuen järjestämiseen. Mahdolliset allekirjoitukset merkitsevät lähinnä vahvistusta sisältöön tutustumiselle, eikä niiden pidä vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti tuki järjestetään.
Suomen perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Aluehallintovirasto totesi, että perusopetuslaissa ei tunneta huomautusta seuraamuksena oppilaalle, joka on rikkonut koulun järjestystä. Wilmaan kirjattu tuntimerkintä voi toimia dokumentaationa tapahtuneesta ja ilmoituksena huoltajalle, mutta merkinnälle ei voida antaa itsenäistä oikeudellista merkitystä seuraamuksena. Tuntimerkintäkirjaukset voivat kokonaisuutena toimia kurinpidollisen seuraamuksen perusteena, mutta ennalta määritetty määrä ”huomautuksia” ei voi johtaa sellaiseen seuraamukseen.
Selvityksestä ilmeni, että koulun oppilashuoltoryhmä oli keskustellut oppilaasta yleisesti hänen koko koulunkäyntinsä ajan. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain 14 §:n 2 momentin mukaan oppilaitoksen opiskeluhuollon suunnittelusta, kehittämisestä, toteuttamisesta ja arvioinnista vastaa monialainen opiskeluhuoltoryhmä. Mainitun lain 14 §:n 4 momentin mukaan yksittäisen opiskelijan tuen tarpeen selvittämiseen ja opiskeluhuollon palvelujen järjestämiseen liittyvät asiat käsitellään tapauskohtaisesti koottavassa monialaisessa asiantuntijaryhmässä. Asiantuntijaryhmään voidaan nimetä asiantuntijoita jäseneksi vain opiskelijan tai, jollei oppilaalla ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, hänen huoltajansa suostumuksella. Aluehallintovirasto totesi näin ollen, että oppilashuoltoryhmä ei ole asiantuntijaryhmä eikä se saa käsitellä yksittäistä oppilasta koskevia asioita edes oppilaan tai huoltajien suostumuksella.
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetus- ja kulttuuritoimi
Ratkaisupäivämäärä 1.11.2023
diaarinumero ISAVI/10736/2022
Oppivelvolliselta opiskelijalta on evätty oikeus osallistua opetukseen määrittelemättömäksi ajaksi. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan oikeus voidaan evätä enintään kolmen työpäivän ajaksi. Opiskelijan kohdalla oikeus on evätty yhtäjaksoisesti yli kuukauden ajaksi, ja siten kolmen työpäivän epäämisiä on ollut yhteensä seitsemän. Oppilaitos on antanut opiskelijalle ja hänen huoltajalleen lisätietoa asiasta vasta noin kaksi viikkoa tapahtuneen jälkeen. Oppilaitos on perustellut toimintaansa opiskelu- ja työturvallisuudella ja sillä, että asiaa on pyritty ratkaisemaan lain ja järjestyssääntöjen mukaisesti epäämisten aikana.
Aluehallintovirasto antoi ammatillisen koulutuksen järjestäjälle asiasta huomautuksen. Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ei ole säädetty mahdollisuudesta evätä opiskelijan oikeutta osallistua opetukseen ennakolta tai ketjuttaen varotoimena esimerkiksi mahdollisen häiriökäyttäytymisen tai vaaran aiheuttamisen perusteella. Opiskelijan oikeus osallistua opetukseen voidaan evätä enintään kolmen työpäivän, kun ajaksi laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Oppilaitoksen pitää tehdä opiskelijalle suunnitelma, miten häntä tuetaan opetukseen palaamisessa.
Aluehallintovirasto toteaa päätöksessään, että opiskelijan oikeus osallistua opetukseen voidaan evätä vain laissa tarkoin säädellyissä tilanteissa, koska seuraamuksen määräämiseen liittyy julkisen vallan käyttöä. Vaikka toimenpiteiden taustalla ovat olleet turvallisuuteen liittyvät syyt, täytyy oppilaitoksen noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä ja hyvän hallinnon perusteita. Opetukseen osallistumisoikeuden epääminen on tarkoitettu vain poikkeuksellisia tilanteita varten, ja siitä on ilmoitettava selvästi opiskelijalle ja hänen huoltajalleen. Oppilaitoksen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Saadun selvityksen perusteella oppilaitos on menetellyt asiassa lainvastaisesti.
AVI: Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Toimiala: Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 20.11.2023
Diaarinumero: LSSAVI/21870/2022
Oppilas oli erotettu koulusta noin kuukauden ajaksi. Hänelle oli laadittu oppimissuunnitelma, johon oli kirjattu eri oppiaineiden tehtävät. Aineenopettajat huolehtivat tehtävien toimittamisesta oppilaalle. Erityisopettaja ja oppilaanohjaaja olivat erottamisen aikana oppilaaseen yhteydessä puhelimitse. Oppilaalle tarjottiin mahdollisuuksia tavata erityisopettajaa, mutta hän ei ollut halukas tapaamisiin.
Aluehallintovirasto kiinnitti koulun huomiota siihen, että oppilaalla on oikeus saada opetusta määräaikaisen erottamisen aikana.
Perusopetuslain 36 a §:n 2 momentissa säädetään opetuksen järjestäjän velvoitteista oppilaan määräaikaisen erottamisen aikana. Säännöksen mukaan opetuksen järjestäjän tulee järjestää opetus, joka estää määräajaksi erotetun oppilaan jäämisen jälkeen vuosiluokkansa ja opetusryhmänsä edistymisestä. Erotetulle oppilaalle laaditaan opetussuunnitelmaan perustuva henkilökohtainen suunnitelma, jonka mukaan opetus toteutetaan ja oppimista seurataan. Oppilaalle ja oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle on varattava tilaisuus osallistua henkilökohtaisen suunnitelman laatimiseen.
Perusopetuslain 36 a §:n 2 momentissa asetetaan opetuksen järjestäjälle velvollisuus huolehtia siitä, että oppilas pystyy etenemään opinnoissaan määräaikaisen erottamisen aikana vuosiluokkansa ja opetusryhmänsä mukaisessa tahdissa. Oppilaan on päästävä opiskelemaan samat asiat, jotka käydään läpi koulussa erottamisen aikana. Jos oppilas saa tehostettua tai erityistä tukea ja tuen täytäntöönpanemiseksi laaditussa suunnitelmassa on tehty opetuksen sisältöä ja tavoitteita koskevia yksilöllisiä ratkaisuja, opinnot on suunniteltava niiden mukaisesti.
Oppilaalla on perusopetuslain 36 a §:n 2 momentin mukaan oikeus saada erottamisen aikana opetusta. Säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 127/2021 s. 31) todetaan, että opetuksen käytännön toteuttaminen jää opetuksen järjestäjän harkintaan. Lisäksi tuodaan esille, että erottamistilanteessa kodin ja koulun välinen yhteistyö tiivistyy ja huoltajan oppivelvollisuuslain 9 §:ssä säädetty velvollisuus valvoa lapsensa oppivelvollisuuden suorittamista korostuu. Huoltajan voidaankin edellyttää huolehtivan siitä, että lapsi tekee erottamisen aikana hänelle annetut tehtävät. Opettaminen ei ole joka tapauksessa huoltajan tehtävä, vaan lapsella on oikeus saada opettajan antamaa opetusta erottamisen aikana opiskeltavissa asioissa ja ohjausta tehtävien tekemisessä. Tämä edellyttää, että yksi tai useampi opettaja tapaa lasta.
Aluehallintovirasto totesi, että koulussa ei ollut voitu jättää oppilaan ratkaistavaksi, saako hän erottamisen aikana opetusta, koska koululla oli velvollisuus järjestää hänelle opetusta. Oppivelvollisena hänen oli voitu myös edellyttää ottavan opetusta vastaan. Oppilaan ja hänen huoltajiensa kanssa tehtävällä tiiviillä yhteistyöllä ja erilaisia vaihtoehtoja miettimällä olisi voitu edistää sitä, että oppilas on valmis tapaamaan opettajia erottamisen aikana. Selvityksestä ja erottamisen ajalle laaditusta oppimissuunnitelmasta jäi vaikutelma, että koulussa ei ollut kovin ponnekkaasti yritetty järjestää oppilaalle opetusta erottamisen aikana. Suunnitelmassa ei missään kohtaa ilmaistu, että oppilas voisi ottaa yhteyttä opettajaan, jos hänellä tulee kysymyksiä tehtävien tekemisestä, vaan hänen oli oletettu työskentelevän itsenäisesti opettajan ohjeiden mukaisesti ja palauttamaan tehtävät annetussa aikataulussa. Suunnitelmaan ei ollut myöskään kirjattu, miten oppilaan oppimista on tarkoitus seurata. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan oppilaalle oli jätetty erottamisen ajaksi kohtuuttoman paljon vastuuta opiskelusta ja oppimisesta, kun huomioidaan perusopetuslain 36 a §:n 2 momentissa opetuksen järjestäjälle asetetut velvoitteet.
Perusopetuslaki (628/1998) 36 a §
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 22.8.2023
Diaarinumero ISAVI/11019/2022
Asiassa oli kyse kaupungin perusopetuksen koulun joulujuhlajärjestelyistä. Koulun joulujuhla oli järjestetty paikkakunnalla sijaitsevassa kirkossa ilta-aikaan. Oppilaille, jotka eivät voineet osallistua kirkossa järjestettävään joulujuhlaan, oli järjestetty muuta ohjelmaa samana päivänä koulun jälkeen. Kantelija katsoi, että koulun yhteistä joulujuhlaa ei saa järjestää kirkossa, joka itsessään on uskonnollinen tila. Lisäksi kantelija moitti, että koulun järjestämä ei-uskonnollinen tilaisuus ei ollut sisällöltään yhdenvertainen kirkossa järjestetyn tilaisuuden kanssa. Koulu perusteli juhlatilan valintaa koulun omien tilojen riittämättömyydellä. Juhlassa esitettiin erilaisia ohjelmia ja puheita. Koulu tiedotti juhlan ohjelmasta huoltajia. Heille ilmoitettiin myös mahdollisuudesta poistua tilasta tai tulla juhlaan myöhemmin, mikäli he kokivat jonkun osan juhlaohjelmasta sisällöltään uskonnollisena lapselle epäsopivaksi.
Aluehallintovirasto kiinnitti opetuksen järjestäjän ja koulun rehtorin huomiota siihen, että perusopetusasetuksen 3 §:n 5 momentin mukainen opetukseen kuuluva koulun joulujuhla tulee järjestää kaikille yhteisenä ja siten, että kaikki voivat siihen vakaumuksestaan riippumatta osallistua. Kun koulun joulujuhla järjestetään kirkossa tai muussa uskonnollisessa tilassa, on varmistuttava siitä, että oppilaiden uskonnon ja omantunnon vapaus tulee yhdenvertaisesti turvatuksi.
Aluehallintovirasto viittasi päätöksessään eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuun vuodelta 2019, jossa todetaan, että koulun joulujuhla on perusopetusasetuksen 3 §:n 5 momentin mukaisesti osa opetusta, jonka tulee olla opetussuunnitelmassa tarkoitetulla tavalla uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta. Aluehallintovirasto totesi Opetushallituksen perustusopetuksen yhteisiä juhlia koskevan ohjeen ja perustuslakivaliokunnan mietinnön (16/2021 vp) perusteella, että koulun juhlan järjestäminen kirkossa ei sellaisenaan tee tilaisuudesta uskonnollista eikä sen sisällöstä uskonnon harjoittamista. Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan tällaiset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Koulun yhteinen joulujuhla voidaan siis järjestää kirkossa, mutta tällöin tulee varmistua siitä, että oppilaiden uskonnon ja omantunnon vapaus tulee yhdenvertaisesti turvatuksi eikä vaihtoehtoista ohjelmaa tarvita. Valiokunnan mukaan koulun perinteisiin juhliin voi sisältyä yksittäisiä sinänsä uskonnollista alkuperää olevia traditioita.
Aluehallintovirasto katsoi, että koulussa on menetelty lainvastaisesti järjestämällä koulun joulujuhla merkittäviltä osin uskonnollisia elementtejä sisältävänä tilaisuutena. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan Raamatun tapahtumiin liittyvä näytelmä, jouluevankeliumi, seurakunnan edustajan puheenvuoro ja joululaulut muodostavat kirkossa toteutettuna kokonaisuuden, jossa on
vahvasti uskontoon viittavia elementtejä, jolloin juhla on ollut ainakin näiltä osin tunnustuksellinen. Koulun yhteiseen juhlaan voi sisältyä yksittäisiä uskontoon viittavia elementtejä, ja tarvittaessa oppilaan osallistumista joihinkin juhlan ohjelmiin voidaan mukauttaa. Opetuksen järjestäjän harkinnassa on päättää tarkemmin juhlan sisällöstä, ja juhlaa suunniteltaessa tulee kiinnittää huomiota juhlasta muodostuvaan kokonaisuuteen ja uskonnollisten elementtien osuuteen siinä.
Keskeiset lait, asetukset ja oikeusohjeet
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 6.7.2023
Diaarinumero: LSSAVI/7805/2022
Kantelija toi esille, että rehtori oli ilmoittanut yhtäkkiä vuoden alussa hänen lapsensa siirtämisestä erityisluokalle. Siirrosta ei ollut keskusteltu huoltajien kanssa, vaan rehtori oli vain ilmoittanut asiasta puhelimitse. Koulun ja sivistystoimen viranhaltijat katsoivat selvityksessään, että lapsi oli saanut tehostettua tukea. Lapselle ei ollut tehty erityisen tuen päätöstä, koska hänellä ei ole arvioitu olevan näitä kriteerejä täyttäviä oppimisvaikeuksia tai muita erityisen tuen vaatimia koulunkäynnillisiä haasteita. Lapsen opiskelu oli toteutettu pienluokalla niin, että hän oli saanut aineenopettajilta tehtäväpaketit, joita hän on tehnyt pienluokan opettajana toimineen erityisluokanopettaja johdolla. Pienluokalla opiskelu oli tarkoitettu alun perin lyhytaikaiseksi järjestelyksi tukemaan vielä vahvemmin lapsen säännöllistä koulunkäyntiä ja auttamaan häntä runsaista poissaoloista huolimatta saamaan kahdeksannen vuosiluokan opinnot suoritettua. Kokeilujakson päätteeksi oli kodin ja koulun välisessä palaverissa todettu tarve jatkaa järjestelyä lukuvuoden loppuun asti. Lapsen osaamisen arvioinnista olivat vastanneet aineenopettajat, jotka ovat ohjeistaneet erityisluokanopettajaa siinä, miten lapsi suorittaa tehtäväpaketit. Erityisluokanopettaja oli osallistunut arviointiin yhdessä aineenopettajien kanssa.
Aluehallintovirasto kiinnitti koulun ja kunnan sivistystoimen huomiota siihen, että oppilaan siirtämisessä pienluokalle on kyse perusopetuslain 17 §:ssä tarkoitetusta erityisestä tuesta, joka on ratkaistava hallintolain 43 §:n mukaisella kirjallisella hallintopäätöksellä ja jonka käsittelyssä on muutoinkin noudatettava hallintolain mukaista menettelyä.
Tehostettu tuki muodostuu perusopetuslain 16 a §:n mukaan tukiopetuksesta, osa-aikaisesta erityisopetuksesta, avustajapalveluista ja muista perusopetuslain 31 §:n 1 momentissa säädetyistä tukipalveluista sekä pedagogisista järjestelyistä. Erityiseen tukeen kuuluvat perusopetuslain 17 §:n 1 momentin mukaan samat perusopetuslaissa säädetyt tukitoimet ja järjestelyt kuin tehostettuun tukeen. Erona on osa-aikaista erityisopetusta vahvempi erityisopetus, joka kuuluu vain erityiseen tukeen. Erityisopetus voidaan järjestää joko tavallisessa luokassa tai erityisluokassa. Perusopetuslain 16 a §:ssä ei säädetä, että tehostettu tuki voitaisiin järjestää
erityisluokassa edes lyhytaikaisesti. Oppilaalle annetaan siten erityistä tukea, jos hänen opetuksensa järjestetään pääsääntöisesti erityisluokassa. Lisäksi opetuksen järjestäjä voi madaltaa oppilaan oppimistavoitteita ja oppisisältöjä perusopetuslain 17 §:n 1 momentin mukaan vain erityisen tuen päätöksellä.
Perusopetuslain 17 §:n 1 momentin mukaan erityinen tuki muodostuu erityisopetuksesta ja muusta tämän lain mukaan annettavasta tuesta. Erityisopetus järjestetään oppilaan etu ja opetuksen järjestämisedellytykset huomioon ottaen muun opetuksen yhteydessä tai osittain tai kokonaan erityisluokalla tai muussa soveltuvassa paikassa. Säännöksessä ei aseteta erityisiä edellytyksiä erityisen tuen järjestämiselle, vaan ratkaisevaa on, tarvitseeko oppilas erityiseen tukeen kuuluvaa vahvaa erityisopetuksen tukea, joka ei kuulu tehostettuun tukeen. Opetuksen järjestäjä ei voi luoda omia kriteerejä erityisen tuen oppilaaksi ottamiselle. Vuoden 2011 alusta voimaan tulleessa esi- ja perusopetuksen tukisääntelyn uudistuksessa haluttiin nimenomaan luopua siitä, että oppilaan siirtäminen erityiseen tukeen, tai vielä sillä hetkellä erityisopetukseen, ratkaistaisiin diagnoosin perusteella, mikä todetaan perusopetuslain muutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 109/2009 s. 12 ja s. 16–17).
Lapsen oli katsottu, ensin lyhytaikaisesti ja sittemmin pidemmän ajan, tarvitsevan perusopetuslain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua erityisopetusta, jolloin hänelle oli tullut tehdä päätös erityisestä tuesta. Hänen opetuksensa oli järjestetty pääosin erityisluokalla, jossa ei voida antaa opetusta tehostetun tuen oppilaalle. Opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksen 8 §:n 2 momentin mukaan erityiseen tukeen kuuluvaa erityisopetusta on kelpoinen antamaan erityisluokanopettaja. Pienluokan opettajana toimi erityisluokanopettaja. Siten oli kelpoisuusvaatimuksenkin osalta selvää, että lapsi sai erityiseen tukeen kuuluvaa erityisopetusta.
Lapsen opetuksen järjestäminen pienluokalla olisi tullut ratkaista erityisen tuen päätöksellä, joka on hallintolaissa tarkoitettu hallintopäätös. Hallintopäätös on hallintolain 43 §:n mukaan annettava kirjallisena ja laadittava hallintolain 44–45 §:n mukaisesti. Hallintopäätöksestä on hallintolain 44 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan käytävä selvästi ilmi yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asian on muutoin ratkaistu. Yksilöintivaatimusta tarkennetaan erityisen tuen päätöksen osalta perusopetuslain 17 §:n 2 momentissa, jossa säädetään, että päätöksessä on määrättävä oppilaan pääsääntöinen opetusryhmä, mahdolliset tulkitsemis- ja avustajapalvelut sekä muut 31 §:ssä tarkoitetut palvelut sekä tarvittaessa 1 momentissa tarkoitettu oppilaan opetuksen poikkeava järjestäminen.
Erityisen tuen järjestäminen ratkaistaan perusopetuslain 17 §:n 3 momentin mukaan ensisijaisesti pedagogisen selvityksen perusteella. Selvityksessä oppilasta opettavat opettajat arvioivat oppilaan tuen tarpeen moniammatillisesti yhteistyössä opiskeluhuollon työntekijöiden kanssa. Erityisen tuen päätöksen tekevällä
opetustoimen viranhaltijalla on hallintolain 31 §:n mukaisesti velvollisuus huolehtia siitä, että asian ratkaisemiseksi on hankittu riittävä selvitys. Perusopetuslain 17 §:n 3 momentin mukaan pedagogista selvitystä on tarvittaessa täydennettävä psykologisella tai lääketieteellisellä asiantuntijalausunnolla tai vastaavalla sosiaalisella selvityksellä.
Asian selvittämisen jälkeen oppilaalle ja huoltajille on varattava hallintolain 34 §:n mukaisesti tilaisuus tulla kuulluksi. Kuulemisessa on noudatettava hallintolain 33 §:n 2 momentissa ja 36 §:ssä säädettyä menettelyä. Kuulemisesta on ilmoitettava kirjallisesti, ja ilmoituksessa on kerrottava kuulemisen tarkoitus. Samalla on toimitettava kuulemisen kohteena olevat asiakirjat eli selvitys, jonka perusteella ratkaisu tehdään, tai ilmoitettava, miten muutoin kuultavalla on mahdollisuus tutustua niihin. Kuuleminen voidaan toteuttaa suullisesti erillisessä tilaisuudessa, jolloin kuultavan esille tuomat näkemykset on kirjattava hallintolain 42 §:n mukaisesti. Vaihtoehtoisesti kuultavalle voidaan varata tilaisuus ilmaista näkemyksensä kirjallisesti määräaikaan mennessä. Kuulemista koskevassa ilmoituksessa on kerrottava, että asia voidaan ratkaista, vaikka kuultava ei saapuisi kuulemistilaisuuteen tai lausuisi näkemystään määräajassa. Kuulemisen tarkoituksena on antaa asianosaiselle ja tämän lailliselle edustajalle, kuten oppilaan huoltajalle, mahdollisuus ilmaista näkemyksensä ratkaistavana olevasta asiasta. Päätöksentekijän on huomioitava näkemykset asiaa ratkaistessaan ja arvioitava, mikä merkitys niille on annettava. Jos päätöksentekijä päätyy näkemyksistä poikkeavaan ratkaisuun, hänen on perusteltava se päätöksessä hallintolain 45 §:n mukaisesti.
Kantelija toi kantelussa esille, että yhtäkkinen luokanmuutos oli ollut järkytys lapselle ja huoltajille. Vaikka erityisluokalle siirto oli ollut lopulta lapselle hyvä asia, kantelija katsoi, että menettelyn vuoksi luottamus koulun toimintaan oli kadonnut.
Aluehallintoviraston käsityksen mukaan kantelijan näkemykset osoittivat, miten tärkeä merkitys osallisuuden ja kuulluksi tulemisen kokemuksella ihmisille on. Oikeudet tulla kuulluksi ja saada perusteltu päätös on vahvistettu perustuslain 21 §:ssä perusoikeuksiksi, koska niitä on pidetty tärkeinä arvoina demokraattisessa oikeusvaltiossa. Perusopetuslain mukaan monista oppilaan opetukseen ja tukeen liittyvistä ratkaisuista, joilla toteutetaan hänelle perusopetuslain 30 §:n 1 momentissa vahvistettuja oikeuksia opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen sekä oppimisen ja koulunkäynnin tukeen, ei tarvitse tehdä kirjallista hallintopäätöstä. Oppilaan oikeuksiin tai velvollisuuksiin merkittävimmin vaikuttavat ratkaisut on tehtävä joka tapauksessa hallintolain mukaista päätöksentekomenettelyä noudattaen, jolloin perustuslain 21 §:ssä vahvistetut oikeudet tulevat turvatuksi.
Perustuslaki (731/1999) 21 §
Perusopetuslaki (628/1998) 16 a §, 17 §
Hallintolaki (434/2003) 31 §, 33–34 §, 36 §, 42–45 §
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 2.10.2023
Kantelijan lapsi oli erityislapsi ja erityisen tuen piirissä. Lapsi siirtyi yläkouluun, jossa erityistä tukea toteutettiin edelleen viisi vuotta vanhan päätöksen pohjalta, ja esimerkiksi erityisistä opetusjärjestelyistä päätettiin opiskeluhuoltoryhmässä sekä henkilökohtaisesta opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa (HOJKS).
Kantelija ei tiennyt, miten koulussa toteutetaan lapsen erityistä tukea. Lapsi haluttiin myös siirtää arviointijaksolle erityiskouluun, mutta kantelija ei tiennyt, mitä jaksolla arvioidaan.
Kunnan olisi tullut toimittaa asiakkaalle hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva perusteltu, muutoksenhakukelpoinen päätös. Lisäksi kunnan olisi pitänyt tarkistaa lapsen erityisen tuen antamista koskeva päätös tarvittaessa tai viimeistään ennen seitsemännelle luokalle siirtymistä.
Erityisen tuen päätös tulee tarkistaa joko tarvittaessa tai vähintään toisen vuosiluokan jälkeen sekä ennen seitsemännelle vuosiluokalle siirtymistä, olipa sitä tarvetta muuttaa tai ei. Näin lapsen tarvitsemaa tukea arvioidaan säännöllisin väliajoin. Päätös tehdään uudelleen, mutta päätöksen perustana olevaa pedagogista selvitystä ja muita olemassa olevia dokumentteja muutetaan vain tarvittavilta osin. Jos erityisen tuen tarvetta ei enää olisi, tehdään erityisen tuen lopettamisesta pedagogiseen selvitykseen perustuva päätös ja oppilaalle ryhdytään antamaan tehostettua tukea. Hallintopäätös edellyttää huoltajan virallista kuulemista asiassa. Jos hallintopäätös on huoltajan näkemyksen vastainen, hän voi hakea siihen muutosta.
Tilanteessa, jossa oppilaan opetusta järjestetään perusopetuslainsäädännöstä osittain poiketen, täytyy asiassa tehdä muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös joko erityisen tuen päätöksen päivittämisen yhteydessä, tai ainakin päätös erityisistä opetusjärjestelyistä. Yhteistyöhön kodin kanssa tulee kiinnittää huomiota.
* Perustuslaki 21 §
* Perusopetuslaki 3 §, 17 §, 18 §
* Opetushallituksen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 2.6.2023
Diaarinumero: LSSAVI/4090/2022
Kantelija katsoi, että hänen lastaan ei ollut kohdeltu yhdenvertaisesti, kun tämä ei ollut päässyt osallistumaan koulun hiihtopäivään. Koulun selvityksestä ilmeni, että lapsen koulupäivä oli päätetty järjestää koululla, koska hän oli edellisenä päivänä kieltäytynyt noudattamasta hiihtopäivään liittyviä sääntöjä. Voimakkaan sääntöjen vastustamisen ja huonolla käytöksellä uhmaamisen vuoksi työntekijät olivat todenneet, että hiihtopäivää ei voida lapsen osalta toteuttaa turvallisesti.
Aluehallintovirasto antoi koululle huomautuksen siitä, että lapselta voidaan evätä osallistuminen opetukseen kuuluvaan retkeen vain, kun yhdenvertaisuuslain 11 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät.
Suomen perustuslain 16 §:n 1 momentissa vahvistetaan jokaiselle lapselle oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oikeudesta tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti säädetään perustuslain 6 §:ssä. Säännöksen 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännöksen 2 momentin mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan muun muassa terveydentilan tai vammaisuuden perusteella. Kyseisillä perustuslain säännöksillä vahvistetaan, että jokaisella lapsella on yhdenvertainen oikeus perusopetukseen.
Yhdenvertaista kohtelua tarkennetaan yhdenvertaisuuslailla, jossa säädetään siitä, milloin yhdenvertainen kohtelu ei toteudu eli kyse on syrjinnästä. Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun muassa vammaisuuden tai terveydentilan tai muunkaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaan välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Erilainen kohtelu ei ole yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan syrjintää, jos
Kaikkien kolmen edellytyksen on täytyttävä, jotta välitön syrjintä voidaan sulkea pois.
Aluehallintovirasto katsoi, että kaikki opetukseen osallistuvat oppilaat ovat keskenään vertailukelpoisessa tilanteessa, koska he ovat oppivelvollisuuslain 2 §:n 1 momentin mukaisesti oppivelvollisia ja heille on vahvistettu perus- ja ihmisoikeutena yhdenvertainen oikeus perusopetukseen. Tulkintaa tukee vammaisten henkilöiden sopimuksen 24 artikla, jossa vahvistetaan vammaisille henkilöille oikeus inklusiiviseen koulutukseen. Suomi on sopimuksen ratifioimalla sitoutunut luomaan sopimuksen 4 artiklan mukaisesti asteittain inklusiivisen koulutusjärjestelmän, joka tarkoittaa kaikkien lasten opetuksen järjestämistä yleisessä koulutusjärjestelmässä, niin että heillä on yhdenvertainen oikeus kehitykseen yksilöllisten edellytysten mukaisesti ja yhdenvertainen oikeus osallisuuteen kouluyhteisössä.
Oppilasta kohdellaan epäsuotuisammin kuin muita oppilaita, jos hän ei pääse mukaan opetukseen kuuluvaan retkipäivään. Poikkeuksellisesti osallistumisen epääminen ei ole välitöntä syrjintää. Silloin erilaiselle kohtelulle on oltava ensinnäkin laissa säädetty peruste. Näin on, jos oppilaalta on perusopetuslain 36 §:n 1 tai 3 momentissa säädetyillä perusteilla evätty oikeus osallistua opetukseen koulussa, eli hän on retken aikana erotettuna määräaikaisesti koulusta tai häneltä on retkeä edeltävänä päivänä evätty opetus lopun koulupäivän ja seuraavan koulupäivän ajaksi. Vastaavasti jos oppilaalle on tehty perusopetuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla erityinen opetusjärjestely siitä, että hänen opetuksensa järjestetään määräajan muualla kuin koulussa ja opetusjärjestely on voimassa retken aikaan, on laissa säädetty peruste olla ottamatta oppilasta retkelle mukaan. Tavoitteen hyväksyttävyyden ja keinon oikeasuhtaisuuden vaatimusten voidaan myös katsoa täyttyvän silloin, kun toimenpiteestä on päätetty kyseisissä säännöksissä säädetyillä perusteilla. Muissa tilanteissa laissa säädettyä perustetta ei ole, jolloin osallistumisen epääminen retkeltä on välitöntä syrjintää.
Lapsi oli joutunut välittömästi syrjityksi, kun häntä ei ollut otettu koulun hiihtopäivään mukaan. Perustuslain 2 §:n 3 momentissa ilmaistun oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Opetuksen järjestäminen on julkinen hallintotehtävä, jossa on noudatettava toimintaa koskevaa lainsäädäntöä. Tämän julkisen hallintotehtävän ytimessä on oppilaan oikeuden opetukseen toteuttaminen. Jos oikeutta rajoitetaan tai toteutetaan eri tavalla kuin muiden oppilaiden osalta, on kyse julkisen vallan käytöstä, jolla tarkoitetaan viranomaiselle tai julkista hallintotehtävää hoitavalle yksityiselle toimijalle annettua toimivaltaa määrätä henkilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Ratkaisun on siten perustuttava lakiin. Opetuksen järjestäjä ei voi pyytää huoltajalta suostumusta lainvastaiseen menettelyyn. Opetuksen järjestäjän on pidättäydyttävä kaikista kodin ja koulun välisistä suostumus- ja sopimuskäytännöistä, jotka voivat johtaa oppilaan oikeuksien loukkaamiseen tai muutoin lainvastaiseen menettelyyn.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 29.6.2023
Diaarinumero: LSSAVI/8955/2023
Kantelija katsoi, että koulussa oli tehty hänen lapsestaan virheellisiä lastensuojeluilmoituksia puuttumatta lapsen tilanteeseen ensin muulla tavoin.
Aluehallintovirasto totesi, että lastensuojeluilmoituksen tekeminen on koulun työntekijälle asetettu velvollisuus eikä vaaranna lapsen oikeuksien toteutumista.
Muun muassa koulun työntekijöille on säädetty lastensuojelulain 25 §:n 1 momentissa itsenäinen velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluviranomaiselle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Ilmoitusvelvollisuus syntyy huolen heräämisestä. Lastensuojelun työntekijän on arvioitava lastensuojelulain 26 §:n mukaisesti, onko ilmoituksen perusteella ryhdyttävä selvittämään lastensuojelun tarvetta. Jos lapsi on jo lastensuojelun asiakkaana, hänen asioistaan vastaavan sosiaalityöntekijän on arvioitava, onko hänen lastensuojelun järjestämistään tarve muuttaa tai antaako ilmoitus aiheen selvittää asiaa. Ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksen on turvata lapselle lastensuojelulain 1 §:ssä vahvistettu oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.
Ilmoituksen tekeminen ei ole ikinä lapsen edun vastaista. Ilmoituksesta ei aiheudu haittaa lapselle eikä se vaaranna hänen oikeuksiensa toteutumista, vaikka lastensuojeluviranomainen katsoisi, että lastensuojelun tarvetta ei ole ylipäänsä tarpeellista selvittää, selvityksen perusteella ei ole tarvetta lastensuojelun tukitoimille tai ilmoitus ei anna aihetta muuttaa lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen lastensuojelun järjestämistä.
Lastensuojelulaki (417/2007) 1 §, 25 §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 12.6.2023
Diaarinumero: LSSAVI/4382/2022
Lapsi kävi koulua kokoaikaisesti erityisluokalla ja tarvitsi tukea muun muassa vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa. Koulussa oli sattunut konfliktitilanteita lapsen ja muiden oppilaiden välillä. Kantelija toi kantelussa esille lapsensa kokemuksen siitä, että lasta ei kuulla näissä tilanteissa. Lapsesta tehdään syypää ilman, että hän saa puolustautua. Sivistystoimen selvityksen mukaan erityisopettaja oli käsitellyt jokaisen tilanteen lapsen kanssa kahden kesken sekä erikseen huoltajan kanssa. Lapsen käyttäytymistä oli pyritty ohjaamaan ennakoinnin, strukturoinnin sekä osittamisen avulla. Hänelle oli sanoitettu käyttäytymisodotukset, luotu struktuurit eri koulupäivän tilanteisiin ja annettu henkilökohtaista ohjausta. Tilanteita oli käyty vielä erikseen läpi opetustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen edustajien välisessä yhteispalaverissa.
Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan sivistystoimen huomiota opetuksen järjestäjän velvollisuuteen toteuttaa lapsen osallistumisoikeutta siten, että lapselle annetaan tilaisuus ilmaista näkemyksensä itseään koskevasta asiasta, kun hänen yksilöllisiä opetus- ja tukiratkaisuja tehdään ja koulunkäyntiinsä liittyviä asioita käsitellään.
Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lasten pitää saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Suomen valtion ratifioiman YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan 1. kohdan mukaan sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa häntä koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Julkisella vallalla tarkoitetaan säännöksessä sekä viranomaista että yksityistä yhteisöä, joka hoitaa julkista hallintotehtävää.
Opetuksen järjestäjän velvollisuutena on toteuttaa lapsen osallistumisoikeus tämän koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Oikeuden toteuttaminen tarkoittaa sitä, että lapselle annetaan tilaisuus ilmaista näkemyksensä hänen koulunkäyntiään, kuten tuen järjestämistä, koskevista asioista. Kyse ei ole ratkaisuvallan siirtämisestä lapselle, vaan ratkaisujen tekeminen pysyy julkista valtaa käyttävällä opetuksen järjestäjällä. Oikeuden toteutuminen edellyttää, että lapsi saa riittävästi tietoa hänelle ymmärrettävällä tavalla, jotta hänen on mahdollista muodostaa mielipide itseään koskevasta asiasta. Lapsen ratkaistavaksi jää, haluaako hän ilmaista näkemystään. Lapselle sopiva kuulemisen toteuttamistapa edistää sitä, että lapsi haluaa kertoa mielipiteensä ratkaistavaan asiaan.
Osallistumisoikeus on toteutettava siitä riippumatta, onko lapsen näkemyksellä lopulta merkitystä opetuksen järjestämisratkaisuihin. Osallisuus ja kuulluksi tulemisen kokemus voivat kuitenkin vaikuttaa merkittävästi siihen, miten säännöllistä tukea tarvitsevan lapsen koulunkäynti onnistuu. Tuen tarpeen arviointi ja suunnittelu eivät ole lapsen vastuulla, ja opetuksen ja tuen järjestämisen ratkaisut tekee opetuksen järjestäjä. Näkemyksen selvittämisen kautta koulun aikuiset voivat kuitenkin saada tietoa siitä, mitkä asiat lapsi kokee koulussa vaikeiksi, ja sitä kautta hahmottaa, mitkä toimet sujuvoittavat koulunkäyntiä. Tällä turvataan samalla luokan muiden lasten yhdenvertaisia edellytyksiä oppia tietoja ja taitoja ja opiskella turvallisessa opiskeluympäristössä. Lapsen kuuleminen voi lisätä koulun aikuisten ymmärrystä siitä, miksi lapsi käyttäytyy haastavasti, jolloin aikuisten voi olla helpompi kohdata tilanteita, joissa lapsi käyttäytyy häiritsevästi tai vahingollisesti muita ihmisiä kohtaan. Lapsen aktiivinen toimijuus itseään koskevissa asioissa voi parantaa lapsen ja koulun aikuisten välistä vuorovaikutusta, mikä voi edistää sitä, että lapsi on valmis ottamaan ohjausta vastaan ja vaikeat tilanteet saadaan koulussa ratkaistua. Osallistumisoikeuden toteuttamisella turvataan monilta osin sitä, että lapsilla on koulussa yhdenvertaiset edellytykset kehittyä yksilöllisesti ja he voivat kokea kuuluvansa kouluyhteisöön. Oikeuden toteuttaminen ei ole vain tukea tarvitsevan oppilaan vaan kaikkien oppilaiden ja koko kouluyhteisön edun mukaista.
Sivistystoimen selvityksestä sai käsityksen, että lapselle ei ollut annettu mahdollisuutta olla aktiivinen toimija koulunkäyntiään koskevissa asioissa. Koulun aikuiset olivat käyneet lapsen kanssa keskusteluja, mutta ne eivät näyttäytyneet vastavuoroisina niin, että lapsen näkemystä olisi todella haluttu kuulla ja että aikuinen olisi perustellut näkemyksestä poikkeavan toimintatapansa.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielinen sivistystoimi
Päätöksen päivämäärä: 26.1.2023
Diaarinumero: LSSAVI/19593/2022
Aluehallintovirastoon tehtiin kantelu, jonka mukaan koululla oli järjestetty opetussuunnitelmaan sopimattomia aktiviteetteja ja Suomen kulttuuriin sopimattomia Halloweeniin liitettäviä uskonnollisia tapahtumia. Kantelun mukaan aktiviteeteissa oli okkultistisia piirteitä, jotka olivat pelottaneet lapsia ja lisänneet turvattomuutta, esimerkiksi aikuisten pukeutuminen zombeiksi. Lisäksi kouluun oli kutsuttu taikuri.
Kunnan selvityksestä ilmeni, että oppilaat olivat askarrelleet harjoittelijan johdolla kaupalliseen Halloween-juhlintaan liittyviä hahmoja esikoulun iltapäivätoiminnassa. Koulun johto oli hyväksynyt projektin sillä ehdolla, että askartelutöiden näyttely poistetaan ennen pyhäinpäivää, jottei se sekoitu kristilliseen juhlaan.
Samaan aikaan koulun viidesluokkalaiset olivat osallistuneet koulun ulkopuoliseen toimintaan, jossa ohjaajat olivat pukeutuneet uhanalaisiksi bakteereiksi tuodakseen oppilaiden tietoon luonnosta löytyviä mikrobeja ja bakteereja. Tällä ei ollut yhteyttä Halloweenin kanssa. Selvityksen mukaan näyttelystä ja ulko-opetuksesta oli tullut positiivista palautetta sekä oppilaita että heidän huoltajiltaan. Koulu ei ollut selvityksen mukaan tietoinen siitä, että toiminta koettiin pelottavaksi.
Selvityksen mukaan koulu oli kutsunut vieraaksi tunnetun suomenkielisen viihdetaikurin, joka oli osa koulun kieli- ja kulttuuririkasteista opetusta.
Aluehallintovirasto ei katsonut, että kyseinen kunta olisi toiminut lainvastaisesti kantelussa esiintuotujen seikkojen osalta.
Uskonnon ja omantunnon vapaus tarkoittaa, että jokaisella on oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumuksensa ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Opetushallituksen ohjeiden mukaan uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset on järjestettävä erillään muusta koulun toiminnasta ja ne tulee nimetä siten, että oppilaat ja huoltajat saavat oikean käsityksen niiden uskonnollisesta luonteesta. Selvittääkseen oliko koulu noudattanut oikeuskäytäntöä aluehallintovirasto tarkasti tilaisuuksien uskonnollisen luonteen. Tarkastelussa käytettiin uskontotieteellistä selvitystä, joka oli tehty aikaisempaan vastaavaan tapaukseen liittyen, jonka mukaan uskonnolliselle rituaalille on tyypillistä säännöllinen, tietoinen toiminta, joka on selkeästi yhdistettävissä uskontoon. Aluehallintovirasto katsoi, että kantelussa esitettyä ei selvityksen valossa voitu pitää uskonnon harjoittamisena. Tästä syystä aluehallintovirasto katsoi, että toiminta oli opetussuunnitelman mukaista kielirikasteisia piirteitä sisältävää tutustumista erilaisiin kulttuureihin.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 10.8.2023
diaarinumero LSSAVI/14894/2022
Sijaishuollossa asuvan lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä teki kantelun koskien luokanopettajan lapseen kohdistamaa epäasiallista kohtelua. Kantelun liitteenä oli lapsen kirjoitus, jonka mukaan lapsi oli kokenut olonsa turvattomaksi koulussa useamman vuoden ajan.
Opettajan selvityksen mukaan hän ei ollut kohdellut lasta eriarvoisesti kuin muita luokan lapsia. Rehtorin selvityksen mukaan opettajan olisi ollut hyvä huomioida lapsen tilanne ja tausta hienotunteisemmin. Rehtorin selvityksen mukaan vaikutti siltä, että opettajalla ei ollut riittäviä tietoja eikä taitoja lapsen kohtaamiseen. Selvitysten perusteella kuitenkin vaikutti siltä, että opettaja ei ollut kohdellut lasta eri tavalla kuin muita oppilaita vastaavissa tilanteissa.
Aluehallintovirasto ilmaisi käsityksenään, että koulun tulee varmistua tarvittaessa oma-aloitteisesti siitä, että se saa perusopetuslaissa vahvistettujen lapsen oikeuksien toteuttamiseksi välttämättömät tiedot sosiaalihuollon viranomaiselta sijaishuollossa olevasta lapsesta.
Perusteluissa aluehallintovirasto toi esille, että opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Koulun työntekijöillä on yleinen velvoite toimia yhteistyössä oppilaiden huoltajien kanssa. Lapsen huostaanotto vaikuttaa lapsen edustamiseen kouluasioissa. Lapsen huolenpitoon liittyvä päätösvalta siirtyy sijaishuollon ajaksi lapsen sijoittaneelle hyvinvointialueelle ja käytännössä huolenpitoon liittyvää päätösvaltaa käyttää ja lapsen laillisena edustajana sijaishuollon aikana toimii lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Huolenpitoon kuuluu lapsen koulunkäynnistä huolehtiminen. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee tehdä yhteistyötä perusopetuksen kanssa lapsen kodin ulkopuolisen sijoituksen aikana. Sosiaalityöntekijän on toimittava sijaishuollon aikana yhteistyössä niin huoltajien kuin sijaisvanhempien kanssa, mutta hän tekee viime sijassa lasta koskevat päätökset siltä osin kuin se on sijaishuollon tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeen. Sosiaalityöntekijä on siis ensisijainen henkilö, jonka kanssa opetuksen järjestäjän on tehtävä yhteistyötä. Toisaalta sijaisvanhemmat vastaavat lapsen arjesta, ja heillä on lastensuojelulaissa asetettu velvoite toimia yhteistyössä opetuksen järjestäjän kanssa, joten lapsen laillisena edustajana toimiminen on käytännössä välttämätöntä.
Edellä esitetyn perusteella aluehallintoviraston näkemyksen mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävänä on sopia sijaisvanhempien kanssa siitä, miltä osin kumpikin osapuoli tekee yhteistyötä opetuksen järjestäjän kanssa ja toimii tässä tarkoituksessa lapsen laillisena edustajana. Sosiaalityöntekijän on kirjattava asia lapsen asiakassuunnitelmaan, johon edellytetään lastensuojelulain mukaisesti kirjaamaan, miten lapsen opetus sijaishuollon aikana järjestetään. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävänä on varmistaa, että opetuksen järjestäjä tietää, miten lapsen edustamisesta on sovittu.
Perusopetuslain mukaan opetuksen järjestäjällä on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada maksutta oppilaan opetuksen järjestämiseksi välttämättömät tiedot sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaiselta. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kantelun mukaan koululla on ollut lapsen tausta tiedossa. Lapsi on kokenut ennen huostaanottoa vakavaa ja pitkäaikaista kaltoinkohtelua. Opettajan selvityksen mukaan hänellä ei ollut riittävät tiedot lapsen taustasta. Rehtorin selvityksestä ei käy ilmi, mitä tietoa koululla on ollut ja kuinka tieto on koululla liikkunut. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan ensisijaisesti lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai hänen valtuuttamanaan sijaisvanhempien olisi tullut huolehtia siitä, että nimenomaan lasta opettavalla opettajalla on oppilaan opetuksen järjestämiseksi välttämättömät tiedot. Toisaalta opetuksen järjestäjän on lapsen edun toteutumiseksi tärkeää varmistaa, että sosiaalityöntekijä tai sijaisvanhemmat ovat antaneet lapsesta kaiken tiedon, jolla on merkitystä muun muassa siihen, että lapsi voi kokea olonsa turvalliseksi koulussa. Opetuksen järjestäjän oikeutta saada lasta koskevat välttämättömät tiedot opetuksen järjestämiseksi tulee aluehallintoviraston käsityksen mukaan tulkita lapsen oikeuksien toteutumisen näkökulmasta: lastensuojelusta saatava tieto on opetuksen järjestäjälle välttämätön, jos tiedon avulla voidaan toteuttaa perusopetuslaissa vahvistetut lapsen oikeudet paremmin kuin ilman kyseistä tietoa. Aluehallintovirasto painottaa, että kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen osalta viranhaltijoilla sekä sosiaalihuollossa että opetustoimessa on erityinen velvollisuus hyvään tiedonkulkuun ja yhteistyöhön lapsen edun mukaisesti.
Keskeiset lait
Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Opetus- ja kulttuuritoimi
Ratkaisupäivämäärä 9.6.2023
Diaarinumero: LSAVI/13081/2022
Kantelussa moitittiin kunnan sivistysjohtajan toimintaa, joka liittyi muun ohella erityisen tuen päätöksen tarkistamiseen ja henkilökohtaisen avustajan myöntämiseen.
Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan sivistysjohtajan vakavaa huomiota perusopetuslain pykälien 17 ja 42 sekä hallintolain pykälien 34 ja 45 sisältöön. Erityisen tuen tarkistamista koskevaa päätöstä varten ei hankittu perusopetuslain edellyttämää pedagogista selvitystä. Oppilasta tai hänen huoltajiaan ei kuultu hallintolain edellyttämällä tavalla ennen päätöksentekoa. Päätöksessä ei myöskään mainittu lainkaan sovellettuja säännöksiä, toisin kuin hallintolaki edellyttää. Niin ikään sivistysjohtajan päätös sisälsi virheellisen ohjeen muutoksenhausta. Perusopetuslain mukaisesti toimivaltainen viranomainen asiassa olisi kunnallisen toimielimen sijaan ollut aluehallintovirasto.
Lisäksi aluehallintovirasto ilmaisi sivistysjohtajalle käsityksensä siitä, että hallintolain mukainen hyvän kielenkäytön vaatimus olisi edellyttänyt sivistysjohtajalta selkeämpää ja täsmällisempää viestintää kantelijan kanssa. Sivistysjohtajan viestinnässä ilmeni useampia epäjohdonmukaisuuksia ja epäselvyyksiä, ja myös edellä mainittu erityisen tuen päätös sisälsi epäselvän ilmaisun henkilökohtaisen avustajan toimimisesta ”pääasiallisesti” kantelijan lapsen henkilökohtaisena avustajana.
Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan hyvän kielenkäytön ja empaattisen sekä vuorovaikutteisen lähestymistavan merkitys korostuu entisestään, kun käsitellään erityisen tuen asioita ja muita vastaavia aihepiirejä, jotka ovat usein luonteeltaan sensitiivisiä ja joilla on varsin merkittäviä vaikutuksia oppilaan kouluarkeen. Viranhaltijan olisikin asian yhteydessä tullut huomioida erityisen tarkasti asiallisen, selkeän ja ymmärrettävän kielenkäytön merkitys.
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 16.2.2023
diaarinumero ISAVI/562/2022
Asiassa oli kyse koulupaikan muuttamisesta ilman muutoksenhakukelpoista päätöstä. Lapsi asui käräjäoikeuden päätöksellä lähivanhempansa kanssa eri paikkakunnalla kuin etävanhempi. Lapselle oli osoitettu lähikoulu paikkakunnalta, jossa hän asui lähivanhemman kanssa. Etävanhempi ilmoitti lapsen oman asuinkuntansa kouluun sillä perusteella, että lapsi oli muuttanut hänen luokseen. Lapsi osallistui opetukseen etävanhemman asuinkunnan koulussa, mutta muutoksenhakukelpoista oppilaaksiottopäätöstä ei tehty missään vaiheessa. Lapsen lähikouluna säilyi lähivanhemman asuinkunnassa sijainnut koulu. Vanhemmilla oli eriävä näkemys lapsen asuinpaikasta.
Itä-Suomen aluehallintovirasto saattoi kantelun kohteena olleen kunnan kunnanjohtajan ja yhtenäiskoulun ja lukion rehtorin tietoon käsityksensä siitä, että jos kunta on pitänyt lasta sellaisena alueellaan asuvana, jolle kunnalla on perusopetuslain 4 §:n nojalla velvollisuus järjestää perusopetusta, olisi kunnan tullut osoittaa lapselle perusopetuslain 6 §:n 2 momentin mukainen lähikoulu ja tehdä lähikoulua koskeva muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös.
Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että kunta on velvollinen järjestämään alueellaan asuville oppivelvollisuusikäisille lapsille perusopetusta. Järjestämisvelvollisuuden ratkaisevana kriteerinä on tosiasiallinen pysyvä oleskelu. Velvollisuuden piirissä ovat siis myös lapset, joiden kotikunta on joku toinen kunta. Mikäli kunta pitää lasta sellaisena alueellaan asuvana, jolle kunnalla on perusopetuslain nojalla velvollisuus järjestää perusopetusta, kunnan tulee osoittaa lapselle lähikoulu ja tehdä lähikoulua koskeva muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös. Ilman koulupaikkaa koskevaa virallista hallintopäätöstä lapsen koulunkäyntiin liittyvät asiat, kuten oppilaan oikeuksiin ja tietojen käsittelyyn liittyvät kysymykset, jäävät oikeudellisesti epäselviksi. On sekä oppilaan että koulun oikeusturvan kannalta olennaista, että päätös tehdään. Koulunkäynti on turvattava myös tilanteissa, joissa huoltajat ovat eri mieltä siitä, kumman luona lapsi asuu. Koulun on hyvä olla epäselvissä asumiseen liittyvissä tilanteissa matalalla kynnyksellä yhteydessä lapsen molempiin huoltajiin ja pyrkiä selvittämään asumiseen liittyvää kysymystä.
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 8.11.2022
Diaarinumero ISAVI/9205/2021
Asiassa oli kyse lapsen opetuksen ja koulunkäynnin järjestämisestä. Kantelijat nostivat esiin kantelussaan, että tuki ei toteutunut ensimmäisestä luokasta alkaen useana eri lukuvuotena. Lapsella oli toiminnanohjauksen haasteita, ja hän tarvitsi tukea koulunkäyntiinsä. Myös koululla heräsi huoli lapsen koulunkäynnistä. Lapselle suositeltiin pienluokkaa, mutta kantelijat halusivat tutun luokan ja kavereiden säilyvän. Kantelijat pyysivät koulunkäynnin tueksi ohjaajaa, joka toimikin lapsen kanssa. Myöhemmin kävi ilmi, että ohjaaja ei ollut paikalla siten kuin oli sovittu. Koulun mukaan kantelijoiden kanssa keskusteltiin koulunkäynnin tuen järjestämisestä ja heihin oltiin tiiviisti yhteydessä lapsen asioissa. Kantelijoilla ja koululla oli toisistaan poikkeavia näkemyksiä lapsen haasteista koulussa, koulunkäynnin järjestämisestä ja niistä tiedottamisesta.
Aluehallintovirasto ei saadun selvityksen perusteella ole voinut todeta asiassa sellaista kunnan opetustoimen viranhaltijoiden lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden täyttämättä jättämistä, jonka vuoksi aluehallintovirastolla olisi syytä ryhtyä toimenpiteisiin.
Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että koulu oli asianmukaisesti huomioinut kantelijoiden ilmaiseman huolen ja ryhtynyt toimenpiteisiin lapsen tuen tarpeiden selvittämiseksi sekä tuen toteuttamiseksi. Aluehallintovirasto totesi, että opetuksen järjestäjä päättää avustajapalveluista. Lapselle ei ollut osoitettu henkilökohtaisen avustajan palveluita, eikä lapselle ollut kantelijoiden toiveesta laadittu yleisen tai tehostetun tuen oppimisen tuen asiakirjoja, joissa avustajapalveluiden tarvetta olisi tarkasteltu. Aluehallintovirasto totesi lisäksi kantelussa ja asiassa saaduissa selvityksissä esiin tulleiden seikkojen pohjalta, että hallintomenettelyinä on tärkeää erottaa toisistaan lapsen oppimisen tuen järjestäminen ja oppilashuolto. Oppimisen tuki järjestetään perusopetuslain mukaisesti kolmiportaisena tukena ja oppilashuolto oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaisesti. Perusopetuslain mukainen kolmiportainen tuki on tukea lapsen oppimisen tai koulunkäynnin vaikeuksiin ja oppilashuoltolain mukainen toiminta liittyy tyypillisesti oppilaan tilanteeseen laajemmin. Perusopetuslain mukaiset opetuksen järjestämistä ja toteuttamista koskevat tiedot, kuten oppimisen kolmiportaisen tuen järjestämistä koskevat tiedot, tallennetaan oppilasrekisteriin. Oppilashuoltolain 20 §:n 2 momentin mukaisesti potilaskertomuksista ja asiakaskertomuksista sekä niiden luovuttamisesta säädetään erikseen. Käytännössä oppimisen tuki ja oppilashuolto kuitenkin muodostavat kokonaisuuden. Mikäli oppilas tarvitsee myös yksilökohtaisen oppilashuollon tukea, perustuu se vapaaehtoisuuteen ja edellyttää suostumusta.
Keskeiset lait ja asetukset
Suomen perustuslaki
Perusopetuslaki
Perusopetusasetus
Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki
Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Opetus- ja kulttuuritoimi
Ratkaisupäivämäärä: 16.1.2023
Diaarinumero: LSAVI/715/2022
Aluehallintovirastolle oli toimitettu kantelu, jossa kantelija moittii koulun opetustoimintaa. Koulussa on käytetty opetustoiminnassa siirtovyötä, jonka tarkoituksena on ollut estää oppilaan mahdollinen karkailu ja muu epätoivottu toiminta koulupäivän aikana. Opetuksen järjestäjä on perustellut vyön käyttöä perusopetuslain 29 pykälällä ja vedonnut siihen, että oppilaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa on kirjattu vyön käytöstä ja siihen liittyvistä periaatteista yhdessä huoltajan kanssa. Huoltaja on aikaisemmin keskustellut koulun kanssa, että vyön käyttöä tulisi rajoittaa vain ulkoilutilanteisiin ja siitä voitaisiin luopua asteitta. Vuoden 2022 aikana huoltaja oli tullut tietoiseksi siitä, että perusopetuslaki ei tunne rajoitusvälineitä ja täten niitä ei voida opetustoimessa käyttää.
Vyön käytöstä luopumisella oli ikäviä seurauksia hänen huollettavalleen. Oppilas ei päässyt usean viikon aikana ulkovälitunneille ja hänen koulukyydityksiinsä tuli katkoja, joiden aikana huoltaja joutui kuljettamaan oppilasta kouluun. Kantelija moitti ratkaisuja syrjivinä ja katsoi, että ne eivät perustuneet perusopetuslakiin taikka asetukseen vaan olivat tosiasiassa rangaistus siitä, että huoltaja oli vaatinut vyön käytöstä luopumista.
Kaupunki katsoi, että oppilas ei voinut liikkua turvallisesti ulkovälituntialueella ilman vyötä ja perusteli tätä sillä, että koulun läheisyydessä oli rakennustyömaa ja paljon raskasta liikennettä, joka olisi voinut aiheuttaa vaaratilanteita oppilaalle. Lisäksi kaupunki katsoi, että koska oppilaan toiminta oli koulukyytien aikana arvaamatonta ei näitä voitu hetkellisesti järjestää.
Aluehallintovirasto on antanut kaupungille huomautuksen perustuslain 7 §:n vastaisesta toiminnasta, jossa oppilaaseen on kohdistettu tarpeettomia, perusopetuslakiin kuulumattomia rajoitustoimenpiteitä. Lisäksi aluehallintovirasto on kiinnittänyt kaupungin huomion siihen, että oppilaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa on erikseen todettu, että oppilaan ulkovälitunnit on katsottu hänelle erityisen tärkeäksi, ja silti ne päätettiin evätä oppilaalta.
Kaupunki perusteli ulkovälituntien rajaamista perusopetuslain 29 § perusteella, jonka perusteella se katsoi, että opetuksen järjestäjä ei ole voinut järjestää oppilaalle ulkovälitunteja, koska ne saattavat olla hänelle vaaraksi tilanteessa, jossa siirtovyön käytöstä on luovuttu. Koska perusopetuslaki ei tunne rajoitustoimia, siirtovyön käyttöä ei voida perustella kyseisellä lailla. Aluehallintovirasto arvioi, että opetuksen järjestäjä ei ole suunnitellut oppilaalle erikseen tärkeinä pidettyjä ulkovälitunteja siten, että ne olisi hänelle voitu turvallisesti järjestää. Koska oppilaan henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa oli erikseen mainittu nimenomaisesti ulkovälituntien merkitys oppilaalle, olisi opetuksen järjestäjän tullut kiinnittää huomiota siihen, että ulkovälitunnit olisivat toteutuneet. Lisäksi aluehallintovirasto moitti kaupunkia siitä, että vyön käyttöä perusteltiin huoltajan ja oppilaan omalla suostumuksella. Perusteluissa aluehallintovirasto viittasi apulaisoikeusasiamiehen päätökseen, EOK/3176/2020, jossa apulaisoikeusasiamies katsoo, että huoltajan suostumus rajoitustoimiin ei oikeuta käyttämään niitä. Aluehallintovirasto huomautti ratkaisussaan, että oppilas ei myöskään voi antaa suostumusta vyön käytölle.
Koulukyytien kohdalla aluehallintovirasto katsoi, että koulukyydit tulee suunnitella siten, että oikeus koulukuljetukseen ei katkea. Perusteluissa aluehallintovirasto viittasi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun, jossa koulumatkaetuutta koskevissa päätöksissä tulee kiinnittää huomio yksittäistapausten erityispiirteisiin. Koska koulukyydit palautuivat oppilaalle siten että henkilökohtainen avustaja osallistui kyyteihin, aluehallintovirasto katsoi, että tällä toteutuksella ne olisi voitu järjestää katkeamattomasti.
Sovellettavat säännökset
AVI: Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Toimiala: Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 13.10.2022
Diaarinumero: LSSAVI/14631/2021
Kantelija katsoi, että koulun käyttämä ryhtilomake oli oppilaan oikeusturvan, tietosuojan ja käyttäytymisen ohjaamisen kannalta kyseenalainen. Hän toi esimerkkinä esille välitunnilla sattuneen tilanteen, jonka seurauksena opettaja oli antanut ryhtilapun hänen lapselleen.
Saadusta selvityksestä ilmeni, että koulussa käytettiin ryhtilappua ensisijaisena keinona oppilaan ohjaamisessa asianmukaiseen käytökseen. Tarkoituksena oli saada oppilas reflektoimaan toimintaansa. Ryhtilappu oli kehitetty vanhanaikaisten jälki-istuntojen tilalle välivaiheeksi ennen kasvatuskeskustelua, johon oppilas määrättiin pääsääntöisesti vasta kolmesta ryhtilapusta. Kasvatuskeskustelun piti yleensä kaksi opettajaa koulun jälkeen, ja sinne kutsuttiin huoltaja. Koulu piti ryhtilapun käyttöä nopeana keinona puuttua oppilaan käytökseen koulupäivän aikana.
Aluehallintovirasto saattoi koulun tietoon käsityksensä oppilaan toiminnan yksilöinnistä käyttäytymisen ohjaamisen yhteydessä, lapselle perus- ja ihmisoikeutena vahvistetun osallistumisoikeuden huomioimisesta käyttäytymistä ohjattaessa, ryhtilapun käytöstä sekä kasvatuskeskustelusta ensisijaisena toimenpiteenä oppilaan käyttäytymisen ohjaamisessa.
Aluehallintovirasto katsoi, että ryhtilapun käytössä oli tosiasiassa kyse kasvatuskeskustelusta, ja ohjasi koulua luopumaan lapun käytöstä. Koulussa oli tehty kasvatuskeskustelusta raskaampi ohjauskeino kuin miksi se on laissa tarkoitettu. Aluehallintovirasto toi esille käsityksensä kasvatuskeskustelun tarkoituksesta ja toteuttamisesta osittain sitä kautta, miten ryhtilapun käytössä oli kantelunalaisessa tilanteessa toimittu.
Oppilaalle asetetaan perusopetuslain 35 §:n 2 momentissa velvoite käyttäytyä asiallisesti. Perusopetuslain 35 a §:ssä säädetty kasvatuskeskustelu on tarkoitettu ensisijaiseksi keinoksi ohjata oppilaan käytöstä silloin, kun on tarve pysäyttää oppilas pohtimaan käytöstään tarkemmin. Koulussa esille tulevien tilanteiden moninaisuuden vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista tulkita niin, että oppilaan käytökseen tulisi aina puuttua kasvatuskeskustelulla, koska lyhyt keskustelu oppilaan kanssa monesti riittää.
Kasvatuskeskustelussa on tarkoitus käsitellä oppilaan käytöstä vuorovaikutteisesti. Perusopetuslain 35 a §:n mukaan keskustelussa yksilöidään toimenpiteeseen johtanut teko tai laiminlyönti yhdessä oppilaan kanssa ja tarvittaessa selvitetään laajemmin käyttäytymisen syyt ja seuraukset sekä keinot koulussa käyttäytymisen ja oppilaan hyvinvoinnin parantamiseksi. Yksilöintivaatimus edellyttää koulun aikuista arvioimaan tarkasti, millä perusteella oppilaan käytökseen on syytä puuttua. Siinä on kyse laajemminkin viranomaiselle perustuslain 21 §:ssä asetetusta ratkaisun perusteluvelvollisuudesta. Perustuslaissa ilmaistuna perustavana ja suojattavana arvona perusteluvelvollisuutta tulisi noudattaa aina oppilaan käytöksen ohjaamisessa.
Opettaja oli kirjannut välituntitilannetta koskevaan ryhtilappuun ”asiaton kielenkäyttö opettajalle”. Aluehallintovirasto katsoi, että opettajaa voidaan edellyttää yksilöimään, minkä käytöksen perusteella hän oppilasta ohjaa. Oman toiminnan tarkastelun tarkoitus ei toteudu, jos oppilas ei saa tietää, mitä hänen on käytöksessään arvioitava.
Koulun selvityksen mukaan ryhtilapun lisäarvona pidettiin lapsen osallistamista. Aluehallintovirasto totesi, että osallistamista ei voida pitää lisäarvona, koska lapselle on vahvistettu perus- ja ihmisoikeutena oikeus osallistua itseään koskevan asian käsittelyyn ja ilmaista siitä näkemyksensä, joka aikuisen on huomioitava ratkaisua tehdessään. Selvityksestä heräsi epäily siitä, oliko opettaja antanut oppilaalle tilaisuuden ilmaista näkemyksensä omasta käytöksestään välituntitilanteessa. Osallistumisoikeuden toteuttamisella oli ollut erityistä merkitystä, koska oppilaalla ja opettajalla oli ollut selvästi erimielisyyttä siitä, miten oppilas oli välituntitilanteessa toiminut.
Perusopetuslain 35 a §:n mukaan kasvatuskeskustelu voidaan järjestää kerralla tai useammassa osassa koulupäivän aikana tai sen ulkopuolella. Keskustelu tulee kirjata ja siitä tulee ilmoittaa oppilaan huoltajille. Huoltajalle tulee varata mahdollisuus osallistua kasvatuskeskusteluun tai osaan siitä, jos se katsotaan tarpeelliseksi.
Työrauhasääntelyn uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 66/2013 s. 45) tuodaan esille, että kasvatuskeskustelu tulisi voida järjestää suunnitellusti mutta joustavasti ja ajallisesti lähellä epäasiallisen käytöksen havaitsemista. Keskustelu on toisin sanoen järjestettävä pian, ja siellä on tarkoitus käsitellä yksittäinen tilanne. Perusopetuslain 35 a § antaa koululle laajan harkintavallan siitä, milloin huoltaja on tarpeellista kutsua paikalle. Mitään estettä ei ole kutsua huoltajaa koululle erikseen keskustelemaan oppilaan käytöksestä, jos siihen on pitänyt puuttua koulussa useasti. Niin on jopa perusteltua tehdä, koska huoltajalla on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 §:n ja 4 §:n mukaan ensisijainen kasvatusvastuu lapsestaan, ja perusopetuslain 3 §:n 3 momentissa velvoitetaan opetuksen järjestäjää yleisesti kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön.
Perusopetuslaki (628/1998) 35 a §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 5.12.2022
diaarinumero LSSAVI/1734/2022
Kantelijan mukaan hänen lastaan oli kiusattu koulussa puolitoista vuotta. Asia oli ollut luokanvalvojan, rehtorin ja koulukuraattorin tiedossa. Asiaa oli käsitelty, mutta se ei ollut tuonut muutosta asiaan, ja kiusaaminen oli jatkunut. Kantelijan mukaan koulun toimet olivat olleet riittämättömät asian selvittämisessä. Lapsella oli itsetuhoisia ajatuksia eikä koulunkäynti kiinnostanut.
Koulun selvityksen mukaan kantelijan lapsen opetusryhmässä oli noussut esille ryhmädynamiikan ja keskinäisten sosiaalisten suhteiden pulmia, jotka koskivat useampaa ryhmän oppilasta. Ryhmässä samat lapset olivat kokeneet olevansa asiattomien kommenttien kohteena. Samalla toiset olivat syyttäneet heitä samanlaisesta toiminnasta. Tilanteen korjaamiseksi oli tehty lukuisia toimenpiteitä, sekä ryhmälle yhteisesti että yksilöille. Huoltajia oli toistuvasti tiedotettu tapahtumista ja toimenpiteistä sekä ohjeistettu kotona käytäviin keskusteluihin. Toimenpiteisiin oli osallistunut useita koulun ja opiskeluhuollon työntekijöitä, kukin toimintamallin mukaisessa roolissaan. Toimenpiteiden välissä oli seurattu tilannetta.
Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön oli toteutunut. Aluehallintovirasto kuitenkin kehotti koulun työntekijöitä pohtimaan sitä, olisiko kiusaamista ehkäisevää yhteisöllistä ilmapiiriä mahdollista vielä parantaa koulun sisäisin toimenpitein tai kodin ja koulun yhteistyöllä.
Perusteluissa aluehallintovirasto toi esille, että opetuksessa pitää olla yhteydessä kotien kanssa. Koulun opettajan tai rehtorin tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta koulussa tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta tai väkivallasta niihin syyllistyneen ja niiden kohteena
olevan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle. Aluehallintovirasto katsoi, että koulun yhteydenpito koteihin on tärkeää myös tilanteissa, joissa ei ole kyse kiusaamisesta vaan oppilaiden välisistä erimielisyyksistä ja niihin liittyvistä välienselvittelyistä. Yhteydenpidolla annetaan huoltajille mahdollisuus toteuttaa ensisijaista kasvatusvastuutaan, kun he voivat keskustella lapsensa kanssa ja ohjata häntä tarvittaessa toimimaan jatkossa toisella tavalla. Yhteydenpidolla annetaan huoltajille myös tietoa tarpeellisen valvonnan ja huolenpidon järjestämistä varten. Huoltaja voi sitten hakeutua lapsensa kanssa lapselleen välttämättömien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen piiriin.
Oppilaalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Aluehallintovirasto katsoi, että oikeuden toteutuminen ei edellytä sitä, että koulussa saataisiin estettyä kaikki oppilaiden väliset riita-, kiusaamis- ja muut vastaavat tilanteet. Oppilaista on viime sijassa lopulta kiinni, miten he koulussa käyttäytyvät. Kaikkea haitallista käytöstä ei saada ennalta estettyä, vaikka siihen on erilaisin toimenpitein pyrittävä. Oikeuden turvalliseen opiskeluympäristöön toteutumista ei voida siten ensisijaisesti arvioida siitä näkökulmasta, esiintyykö koulussa kiusaamista ja muuta haitallista käytöstä. Olennaista on, miten käytökseen koulussa puututaan ja miten seurataan, ettei haitallinen käytös jatkuisi.
Aluehallintovirasto katsoi, että oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön oli toteutunut. Oppilaita oli kohdeltu tasapuolisesti ja esille nousseita riitatilanteita oli käsitelty puolueettomasti. Riitatilanteita oli selvitelty sekä opetuksen järjestäjän että opiskeluhuollon keinoin ja yhteistyössä tilanteisiin osallisten oppilaiden ja heidän huoltajiensa kanssa sekä seurattu toimenpiteiden vaikuttavuutta. Aluehallintovirasto painotti kuitenkin vielä yhteisöllisen opiskeluhuollon merkitystä hyvinvoivan kouluyhteisön luomisessa. Yhteisöllisen opiskeluhuollon toimilla on tarkoitus edistää koko kouluyhteisössä muun muassa oppilaiden hyvinvointia, vuorovaikutusta ja opiskeluympäristön turvallisuutta.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 25.1.2022
Diaarinumero: LSSAVI/971/2021
Kantelijan lapsi oli tarvinnut koulussa tukea oppimiseen ja koulunkäyntiin. Kantelija arvosteli, ettei luokanopettaja ollut järjestänyt lapsen opetusta ja tukea hänen ja koulun ulkopuolisten asiantuntijoiden ehdotusten mukaisesti.
Aluehallintovirasto katsoi, että koulussa oli toimittu lapsen opetuksen ja tuen järjestämisessä lainmukaisesti. Lapsi oli saanut koulussa riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea. Lapsen opetuksesta vastanneiden koulun työntekijöiden oli pitänyt tehdä opetuksen ja tuen järjestämistä koskevat ratkaisut.
Aluehallintovirasto totesi, että luokanopettajan ja muiden lapsen opetuksen ja tuen järjestämisestä vastanneiden opettajien ei ollut tullut toimia opetuksessa kantelijan vaatimusten mukaisesti vaan järjestää lapselle tuki, jota he olivat arvioineet tämän tarvitsevan.
Opetuksessa täytyy perusopetuslain 3 §:n 3 momentin mukaan olla yhteistyössä kotien kanssa. Säännös velvoittaa opetuksen järjestäjää yleisesti kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Se ei tarkoita, että opetuksen järjestäjän tulisi saada huoltajalta suostumus lapsen opetuksen ja tuen järjestämistä koskeviin ratkaisuihin tai tehdä niitä huoltajan vaatimusten mukaisesti. Opetuksen järjestäjä käyttää sille perusopetuslaissa annettua toimivaltaa ja päättää lapsen opetuksen ja tuen järjestämisestä muutamia erikseen säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tehtävää hoitaessaan opetuksen järjestäjän on perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaisesti noudatettava tarkoin lakia. Säännöksessä ilmaistu laillisuusperiaate tarkoittaa sitä, että oppilaan opetuksen ja tuen järjestämisen ratkaisujen on perustuttava lainsäädäntöön. Ne eivät voi perustua huoltajan ja koulun välisiin sopimuksiin tai huoltajan vaatimuksiin.
Perustuslaki (731/1999) 2 §
Perusopetuslaki (628/1998) 3 §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Toimiala: Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 1.9.2022
Diaarinumero: LSSAVI/18945/2021
Hallinto-oikeus oli helmikuussa antamallaan päätöksellä kumonnut sivistysjohtajan päätöksen oppilaan avustajapalveluista ja palauttanut asian hänelle uudelleen käsiteltäväksi. Kantelija arvosteli, ettei sivistysjohtaja ollut tehnyt tämän jälkeen lapsensa avustaja-asiasta kirjallista hallintopäätöstä. Sivistysjohtaja oli selvityksensä mukaan tehnyt päätöksen saman vuoden marraskuussa, kun perhettä tyydyttävä ratkaisu oli löytynyt. Selvityksestä ilmeni, että kantelija oli otettu tiivisti mukaan avustajan rekrytointiprosessiin.
Aluehallintovirasto kiinnitti päätöksenteon viivytyksettömyyden lisäksi kunnan sivistystoimen huomiota opetuksen järjestäjän toimivaltaan ratkaista julkisen vallan käyttäjänä oppilaan oikeutta tai velvollisuutta koskeva asia.
Perusopetuslain 31 §:n 1 momentissa tarkoitetuista avustajapalveluista päättämisessä on kyse julkisen vallan käytöstä, jolla tarkoitetaan viranomaiselle tai joskus myös yksityiselle toimijalle, kuten yksityiselle opetuksen järjestäjälle, laissa annettua toimivaltaa määrätä henkilön oikeuksista tai velvollisuuksista. Julkisen vallan käyttö merkitsee sitä, että ratkaisun kohteena olevalta asianosaiselta tai tämän lailliselta edustajalta, kuten oppilaan huoltajalta, ei tarvita eikä tulekaan pyytää suostumusta oikeuksia tai velvollisuuksia koskevan asian ratkaisemiseen.
Perusopetuksen järjestäminen on julkinen hallintotehtävä, jonka hoitaminen on annettu perusopetuslaissa ensisijaisesti kuntien velvollisuudeksi. Opetuksen järjestäjä tekee julkisen hallintotehtävän hoitamista koskevat yleiset ja oppilaskohtaiset ratkaisut, ellei päätösvaltaa ole annettu perusopetuslaissa yksittäisessä tilanteessa oppilaalle tai tämän huoltajalle. Julkisen hallintotehtävän hoitaminen edellyttää opetuksen järjestäjältä usein julkisen vallan käyttöä, jonka tulee perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan perustua lakiin. Julkista valtaa käytetään perusopetuksessa, kun oppilaan asia ratkaistaan hallintopäätöksellä, tai kun opetustilanteissa tai muutoin koulussa tai kouluaikana muussa opetuspaikassa määrätään oppilaan oikeuksista tai velvollisuuksista, kuten evätään oppilaalta opetus lopputunnin ajaksi, jolloin puututaan oppilaan perusopetuslain 30 §:n 1 momentissa säädettyyn oikeuteen saada opetusta.
Perusopetuslain 3 §:n 3 momentin mukaan opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Säännös velvoittaa opetuksen järjestäjää yleisesti kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Se ei tarkoita, että opetuksen järjestäjän tulisi saada huoltajalta suostumus lapsen opetuksen ja tuen järjestämistä koskeviin ratkaisuihin tai tehdä niitä huoltajan vaatimusten mukaisesti.
Hallinto-oikeuden kumottua aiemman päätöksen sivistysjohtajan oli tullut tehdä avustajapalveluista uusi hallintolain 43 §:n mukainen kirjallinen hallintopäätös hallintolain 23 §:n mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä. Sivistysjohtajan oli tullut ratkaista itsenäisesti oppilaan avustajapalveluiden järjestäminen. Huoltajia oli voitu kuulla asiassa, mutta heille ei ollut tullut antaa mahdollisuutta määrätä siitä, minkälainen avustaja lapsen tueksi palkataan.
Selvityksen perusteella oppilaalla oli ollut koko koulupolun ajan jatkuvasti käytössään avustajapalvelut. Hän oli päätöksenteon viivästyksestä huolimatta saanut riittävän avustajan tuen, joka oli järjestetty pedagogisesti perustellulla tavalla. Perusopetuslain 30 §:n 1 momentissa vahvistettu oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä oli siten toteutunut, mitä aluehallintovirasto piti oppilaan kannalta olennaisena.
Suomen perustuslaki (731/1999) 2 §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Toimiala: Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 27.5.2022
Diaarinumero: LSSAVI/8705/2021
Kantelija toi esille, että hänen lapsensa ei ollut saanut koulussa ensimmäisellä luokalla olleessaan sairastelun tai koronatestituloksen puuttumisen aiheuttamien poissaolojen jälkeen tukea opinnoissa etenemiseen. Koulusta ei ollut annettu myöskään tehtäviä kotiin. Lapsi oli ollut lukuvuoden aikana koulusta pois yhteensä 41 päivää. Rehtori perusteli selvityksessään, että lapsen poissaolojen aiheuttamia aukkoja oli paikattu tämän jaksamisen mukaan tukitoimien avulla koulupäivien aikana, lähinnä ohjaajan ja erityisopettajan toimesta. Rehtori katsoi, että koulupäivien ulkopuolella esimerkiksi läksyparkkiin tai tukiopetukseen jääminen ei kaikkien, etenkään pienten oppilaiden kohdalla, ole hedelmällistä, koska jo tavallinen koulupäivä kuormittaa lasta.
Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan opetustoimen huomiota oppilaan oikeuteen saada tukiopetusta.
Aluehallintovirasto katsoi, että koulu ei voinut jättää tarkoituksenmukaisuussyistä järjestämättä oppilaalle tukiopetusta, kun hän oli poissaolojen vuoksi jäänyt jälkeen opinnoissaan. Perusopetuslain 16 §:n 1 momentin mukaan oppilaalla, joka on tilapäisesti jäänyt jälkeen opinnoissaan, on oikeus saada tukiopetusta. Huoltajilla on oppivelvollisuuslain 9 §:n mukaan velvollisuus huolehtia, että oppivelvollinen lapsi suorittaa oppivelvollisuuden. Velvollisuuteen voidaan katsoa kuuluvan, että huoltajat selvittävät lapsen koulutehtävät, jos tämä on poissa koulusta eikä itse osaa asiaa selvittää, jotta lapsi voi tehdä tehtäviä kotona siltä osin kuin se on poissaolon syy huomioiden mahdollista. Velvollisuuden perusteella huoltajien on myös edellytystensä mukaisesti autettava lasta tehtävien tekemisessä. Opettaminen ja oppimisen tukeminen eivät ole joka tapauksessa huoltajien vastuulla. Koulu ei voi myöskään olla antamatta oppilaalle poissaolojen vuoksi tukea sillä perusteella, että huoltajat eivät olisi täyttäneet oppivelvollisuuslain 9 §:ssä säädettyä huolehtimisvelvollisuuttaan. Koulussa on annettava oppilaalle tukiopetusta aina, kun perusopetuslain 16 §:n 1 momentissa säädetty edellytys täyttyy eli oppilas on jäänyt jälkeen opinnoissaan. Oppilaan jaksaminen voidaan huomioida tukiopetuksen määrässä.
Perusopetuslaki (628/1998) 16 §
Oppivelvollisuuslaki (1214/2020) 9 §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 18.11.2022
Diaarinumero: LSSAVI/15423/2021
Lapsi asui kehitysvammahuollon kuntoutusyksikössä ja kävi samassa rakennuksessa sijaitsevaa erityiskoulua. Kantelija katsoi, että hänen lastaan oli syrjitty koulussa: opettaja oli soittanut kantelijalle perjantaina iltapäivällä ja ilmoittanut, että koulussa pidetyssä palaverissa oli päätetty lapsen olevan seuraavat kaksi viikkoa sairauslomalla, jolloin tälle ei järjestetä opetusta koulussa tai kuntoutusyksikössä.
Koulun selvityksestä ilmeni, että rehtori oli päätynyt hankkimaan kuntoutusyksikön lääkäriltä sairauslomaa lapselle, jotta koulussa olisi aikaa järjestellä lapsen opetus työntekijöille työturvallisella tavalla. Lapsi oli kohdistanut työntekijöihin voimakasta puremista, minkä vuoksi osa työntekijöistä oli kieltäytynyt opettamasta häntä. Lapsella oli ollut ratkaisua edeltävästi kahdeksan puolen tunnin oppituntia viikossa eli hän oli käynyt koulua yhteensä neljä tuntia viikossa.
Aluehallintovirasto antoi koululle huomautuksen siitä, että opetuksen järjestäjä voi evätä lapselta oikeuden saada opetusta vain, kun siihen annetaan laissa toimivalta.
Perusopetuslain 35 §:n 1 momentin mukaan oppilaan pitää osallistua opetukseen, jollei hänelle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty vapautusta. Säännöksessä ei anneta opetuksen järjestäjälle toimivaltaa määrätä oma-aloitteisesti oppilaan vapauttamisesta opetuksesta. Vapautuksen myöntäminen edellyttää lähtökohtaisesti sitä, että lapsen laillisena edustajana toimiva huoltaja hakee vapautusta. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan vain selvissä tilanteissa, joissa koulupäivän aikana lapsella ilmenevä sairaus tai muu vastaava syy estää koulunkäynnin, opetuksen järjestäjä voi omasta aloitteestaan vapauttaa lapsen osallistumasta opetukseen.
Lapselle vahvistetaan oikeus perusopetukseen Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslain 16 §:n 1 momentissa. Ihmisoikeussopimuksissa sekä perustuslain 6 §:ssä edellytetään, että oikeus turvataan yhdenvertaisesti kaikille lapsille. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään katsonut, että perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamisesta on säädettävä lailla. Sitä edellyttää jo perustuslain 2 §:n 3 momentissa ilmaistu oikeusvaltioperiaate. Säännöksen mukaan julkisen vallan käytön on perustuttava lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Julkinen valta tarkoittaa viranomaiselle tai julkista hallintotehtävää hoitavalle yksityiselle toimijalle annettua toimivaltaa määrätä henkilön oikeuksista tai velvollisuuksista. Opetuksen järjestäjä käyttää julkista valtaa rajoittaessaan lapsen oikeutta perusopetukseen, jonka sisältö määritellään perusopetuslaissa ja sitä alemman asteisissa säädöksissä ja määräyksissä. Opetuksen järjestäjä voi siten rajoittaa oikeutta vain, kun perusopetuslaissa annetaan siihen toimivalta.
Rehtori oli tosiasiassa määrännyt, että lapsi on kaksi viikkoa poissa opetuksesta. Hän oli siten rajoittanut lapsen oikeutta saada opetusta. Oppilaalta voidaan evätä opetukseen osallistuminen perusopetuslain 36 §:n 3 momentin mukaan jäljellä olevan koulupäivän ajaksi muiden oppilaiden tai koulun työntekijöiden turvallisuutta vaarantavan tai opetusta kohtuuttomasti häiritsevän käytöksen perusteella. Elokuun 2022 alusta alkaen opetukseen osallistuminen on voitu evätä samoilla perusteilla myös seuraavan koulupäivän ajaksi. Sitä pidemmässä opetuksen epäämisessä on kyse määräaikaisesta erottamisesta, joka perusopetuslain 36 a §:ään elokuun 2022 alusta tehdyn täsmennyksen ja säännöstä tarkentavan hallituksen esityksen (HE 127/2021 s. 30) mukaan ei tule kyseeseen, jos oppilas ei ymmärrä käyttäytymisensä tosiasiallista luonnetta. Erityinen tuki ja erityinen opetusjärjestely ovat oppimisen ja koulunkäynnin tukiratkaisuja, joilla oppilaan opetuksen määrää voidaan edellytysten täyttyessä vähentää mutta joilla oppilaalta ei voida evätä opetusta kokonaan. Perusopetuslaista ei löytynyt toimivaltaa evätä lapselta opetusta kahdeksi viikoksi kokonaan. Jos olisi pidetty välttämättömänä vähentää väliaikaisesti opetuksen määrää entisestään, olisi täytynyt tehdä päätös erityisestä opetusjärjestelystä, jonka perusteena olisi pitänyt olla lapsen terveydentila.
Aluehallintovirasto piti kyseenalaisena, voidaanko koulussa ylipäänsä ehdottaa huoltajalle, että hän hakee lapselleen vapautusta opetuksesta. Ehdotus opetuksesta vapautuksesta tarkoittaa ehdotusta siitä, että lapsen oikeutta opetukseen rajoitetaan, minkä täytyy perustua lakiin. Ehdotuksella opetuksen järjestäjä voi tosiasiassa kiertää sitä, ettei sillä ole toimivaltaa rajoittaa lapsen oikeutta opetukseen ainakaan kokonaan. Erityisellä syyllä tarkoitetaan perusopetuslain 35 §:n 1 momentissa lapseen liittyvää syytä, joten koulussa ei voida ehdottaa huoltajalle poissaoloa, jos lapsella ei ole tarvetta olla poissa koulusta. Perusopetuslaki ei tunne koulukuntoisuuden käsitettä. Perus- ja ihmisoikeussääntely estää ylipäänsä mahdollisuuden antaa opetuksen järjestäjälle laissa toimivalta evätä lapselta opetus kokonaan määräaikaisesti koulukuntoisuuden perusteella. Jos lapsi ei pysty osallistumaan opetukseen tavallista määrää, tuntimäärää voidaan vähentää edellä mainitusti erityisiä opetusjärjestelyjä koskevalla päätöksellä.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus (SopS 59–60/1991) 2 art., 28 art.
Perustuslaki (731/1999) 2 §, 6 §, 16 §
Perusopetuslaki (628/1998) 35 §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Toimiala: Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 24.2.2022
Diaarinumero: LSSAVI/6374/2021
Kantelija katsoi, että hänen lapsensa ei ollut saanut koulussa riittävää tukea eikä tukea ollut kirjattu asianmukaisesti henkilökohtaiseen opetuksen järjestämistä koskevaan suunnitelmaan (HOJKS), joka laadittiin lapselle erityisen tuen päätöksen tekemisen jälkeen. Erityisen tuen päätöksen perusteena olleessa pedagogisessa selvityksessä arvioitiin, että lapsen tuen tarve kohdistuu keskittymiseen, kuormituksen säätelyyn sekä vuorovaikutukseen muiden lasten kanssa.
Aluehallintovirasto antoi kunnan sivistystoimelle huomautuksen vastaisen varalle muun muassa oppimisen ja koulunkäynnin tuen täytäntöönpanoon liittyvän suunnitelman laatimisesta perusopetuslain ja opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti.
Perusopetuslain 17 a §:n mukaan HOJKS on erityisen tuen päätöksen toimeenpanemiseksi tehty suunnitelma, josta on käytävä ilmi päätöksen mukaisen opetuksen ja muun tuen antaminen. HOJKS:iin kirjataan siten päätöstä tarkemmin, miten erityisen tuen oppilaan opetus ja tuki järjestetään. Siihen on kirjattava perusopetuksen oppimäärästä poikkeava opetuksen sisältö ja tavoitteet, jos erityisen tuen päätöksessä on poikkeamisesta määrätty. Lisäksi siihen on kirjattava erityisopetuksen sekä mahdollisten perusopetuslain 31 §:ssä tarkoitettujen tukipalvelujen ja tukiopetuksen tarkempi sisältö. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan HOJKS on kirjallinen suunnitelma oppilaan oppimisen ja koulunkäynnin tavoitteista, mahdollisen yksilöllistetyn perusopetuksen oppimäärän sisällöstä ja tavoitteista, opetuksen ja tuen järjestämisestä sekä niitä koskevista pedagogisista ratkaisuista, tuen järjestämisen edellyttämästä yhteistyöstä huoltajan, eri asiantuntijoiden ja mahdollisten muiden toimijoiden kanssa sekä oppimisen ja koulunkäynnin tavoitteiden sekä opetuksen ja tuen seurannasta ja arvioinnista. HOJKS:iin kirjataan siten erityinen tuki kokonaisuutena ja laajemmin kuin erityisen tuen päätökseen. HOJKS:iin kirjatuilla tukitoimilla toteutetaan oppilaan perusopetuslain 30 §:n 1 momentissa säädetty oikeus tukeen, jonka turvaamisesta opetuksen järjestäjä vastaa. Opetuksen järjestäjän on siten noudatettava suunnitelmaa ja tarvittaessa muutettava sitä, jos tuen tarve muuttuu eikä kyse ole muutoksesta, joka edellyttäisi ensin erityisen tuen päätöksen tarkistamista.
Tuen täytäntöönpanoa koskeva suunnitelma vaikuttaa merkittävästi siihen, miten oppilaan oikeus oppimisen ja koulunkäynnin tukeen toteutuu. Jos tuki pystytään kirjaamaan suunnitelmaan yksilöllisesti ja tarkasti, oppilaan opettajat ja häntä mahdollisesti ohjaavat koulunkäynninohjaajat tietävät, millä keinoilla oppilaan koulupäivät saadaan sujumaan lähtökohtaisesti hyvin ja miten mahdolliset haasteelliset tilanteet saadaan ratkaistua. Suunnitelman ei tule olla niin yksityiskohtainen, ettei koulussa ole eri tilanteissa mahdollisuus löytää joustavasti erilaisia ratkaisuja. Suunnitelmasta pitäisi kuitenkin käydä selkeästi ilmi, mikä on tukitoimien tarkoitus.
HOJKS:sta ei ilmennyt selvästi, miten tuki oli suunniteltu toteutettavan, niin että oppilaalle voitiin turvata hyvät edellytykset oppia ja käydä koulua. HOJKS:iin oli listattu tukitoimet mutta ei ollut monelta osin kuvattu, miten niillä oli tarkoitus tukea oppilaan oppimista ja koulunkäyntiä. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan HOJKS:n puutteellisuudesta johtuen oppilas ei ollut välttämättä saanut tukea, jota hän olisi tarvinnut mutta joka oli tullut perusopetuslain ja opetussuunnitelman perusteiden mukaan hänelle järjestää.
Perusopetuslaki (628/1998) 17 a §, 30 §
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (104/011/2014), 7.4.3 alaluku
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Toimiala: Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 7.2.2022
Diaarinumerot: LSSAVI/5481/2021 ja 3701/2021
Kahdelle oppilaalle oli annettu koulussa kirjallinen varoitus. Kummassakin varoitusta koskevassa päätöksessä oli tietoja, joilla ei ollut asian ratkaisemisen kannalta merkitystä, kuten salassa pidettäviä opiskeluhuollon tietoja.
Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan opetustoimen huomiota siihen, että hallintopäätöksessä perustellaan vain ratkaistava asia eikä perusteluihin kirjata tietoja, joilla ei ole asian ratkaisemisen kannalta merkitystä.
Kirjallisen varoituksen antaminen oppilaalle on kurinpitokeino, jolla vaikutetaan yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Kirjallisen varoituksen antamisesta on tehtävä hallintolain 43 §:n mukainen kirjallinen hallintopäätös.
Hallintolain 44 §:n 1 momentin mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi:
1) päätöksen tehnyt viranomainen ja päätöksen tekemisen ajankohta;
2) asianosaiset, joihin päätös välittömästi kohdistuu;
3) päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu; sekä
4) sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä.
Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.
Kirjallista varoitusta koskevassa päätöksessä on tuotava esille, mistä toiminnasta varoitus annetaan ja minkä säännösten perusteella varoitus tulee kyseisen toiminnan vuoksi kyseeseen. Selostus siitä, mitä varoituksen alaisen tapahtuman jälkeen on tehty, ei kuulu kirjallisen varoituksen antamisen syihin eikä sellaista tietoa tule kirjoittaa päätökseen.
Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että opetuksen järjestäjän on päätöksiä tehdessään huolehdittava siitä, että asiakirjoihin ei kirjata ylimääräisiä tietoja. Salassa pidettäviä tietoja ei tule kirjata mihinkään asiakirjoihin, ellei se ole välttämätöntä. Kurinpidolliset asiat eivät ole salassa pidettäviä, joten asianmukaisesti laadittu kirjallinen varoitus ei sisällä lainkaan salassa pidettävää tietoa.
Hallintolaki (434/2003) 44 § ja 45 §
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 24.10.2022
Diaarinumero: LSSAVI/15268/2021
Erityisluokalla kokoaikaisesti opiskellut erityisen tuen oppilas oli siirretty ensin neljäksi päiväksi kotiin etäopetukseen aggressiivisen ja uhmakkaan käytöksen perustella. Rehtori oli tehnyt päätöksen erityisestä opetusjärjestelystä oppilaan terveydentilaan liittyvistä syistä. Tämän jälkeen oppilas oli ollut lastenpsykiatrian osastojaksolla, joka oli keskeytynyt työntekijäpulan vuoksi. Toisen huoltajan kanssa oli sovittu koulun ja sosiaalihuollon välisessä neuvottelussa, että oppilas jää vielä noin kuukaudeksi kotiin etäopetukseen. Kummankin etäopetusjakson aikana erityisluokan opettajat olivat antaneet oppilaalle tehtävät ja tarkistaneet ne päivittäin puhelimitse.
Aluehallintovirasto kiinnitti koulun huomiota velvollisuuteen tehdä kirjallinen hallintopäätös erityisestä opetusjärjestelystä, perustaa päätös perusopetuslain 18 §:ssä säädettyihin edellytyksiin sekä arvioida lainsäädännön mukaisesta opetuksen järjestämisestä poikkeamisen välttämättömyys.
Perusopetuslain 18 §:ssä säädetty erityinen opetusjärjestely tarkoittaa oppilaan opetuksen järjestämistä joltain osin lainsäädännöstä poikkeavalla tavalla. Järjestelyllä rajoitetaan lapselle perus- ja ihmisoikeutena turvattua oikeutta perusopetukseen. Oikeuden sisältö määritellään perusopetuslaissa ja sitä alemman asteisissa säädöksissä ja Opetushallituksen hyväksymissä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Erityisellä opetusjärjestelyllä poiketaan aina osittain lainsäädännössä asetetuista opetuksen perusratkaisuista, kuten opetuksen määrästä tai siitä, että opetuksen antaa opettaja, ja sitä kautta puututaan oikeuteen saada perusopetusta. Tämän vuoksi opetuksen järjestäjän on päätöstä tehdessään tarkkaan arvioitava, miltä osin on välttämätöntä poiketa lainsäädännön mukaisesta opetuksen järjestämisestä. Sitä edellyttää myös hallintolain 6 §:ssä säädetty suhteellisuusperiaate, jonka mukaan viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.
Erityistä opetusjärjestelyä koskevan päätöksen lainmukaisuus tutkitaan muutoksenhakumenettelyssä, minkä vuoksi aluehallintovirasto ei arvioinut rehtorin päätöksen sisältöä tarkemmin kantelumenettelyssä. Aluehallintovirasto kuitenkin totesi, että erityinen opetusjärjestely voidaan perusopetuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan tehdä oppilaan terveydentilaan liittyvästä syystä. Jos oppilas halutaan määräaikaisesti pois koulusta sillä perusteella, että hän on käyttäytymisellään vaarantanut muiden oppilaiden ja koulun työntekijöiden turvallisuutta, tulee kyseeseen perusopetuslain 36 §:ssä tarkoitettu määräaikainen erottaminen, josta on myös tehtävä hallintolain 43 §:n mukainen kirjallinen hallintopäätös. Hallintolain 6 §:ssä säädetyn tarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaan viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Periaate edellyttää, että opetuksen järjestäjä tekee päätöksen oppilaan asiassa perusopetuslaissa säädetyillä perusteilla. Erityisen opetusjärjestelyn perusteena on oltava ensisijaisesti oppilaan terveydentila.
Koulun selvityksen perusteella hoitojakson jälkeisestä noin kuukauden kestäneestä opiskelusta kotona ei ollut tehty kirjallista hallintopäätöstä. Asiasta oli vain sovittu toisen huoltajan kanssa kouluneuvottelussa. Erityisen opetusjärjestelyn tekemisessä on kyse julkisen vallan käytöstä, koska sillä puututaan oppilaan oikeuteen saada perusopetusta. Julkisen vallan käyttö kuuluu sille, joka hoitaa julkista hallintotehtävää, ja toimivaltaa on käytettävä lainsäädännön asettamissa rajoissa. Opetusjärjestelystä sopiminen huoltajan kanssa johtaa helposti siihen, että opetuksen järjestäjä ei noudata perustuslain 2 §:n 3 momentissa vahvistettua oikeusvaltio- eli laillisuusperiaatetta eikä sido ratkaisuaan lainsäädäntöön. Tämän seurauksena lapsen oikeutta perusopetuksen rajoitetaan usein enemmän kuin on tosiasiassa välttämätöntä, koska silloin opetuksen järjestäjä päätyy yleensä ratkaisuun, joka on sille helppo toteuttaa. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan näin oli tässä tapauksessa käynyt.
Aluehallintovirasto totesi myös, että erityinen opetusjärjestely, jossa oppilas ei saa ollenkaan opettajan antamaa opetusta, ei voi olla välttämätön. Tilanteessa, jossa oppilaalla oli ollut selvästi tavanomaista heikommat edellytykset opiskella itsenäisesti, häntä ei ollut voitu jättää – ikäkin huomioiden – puhelimitse tapahtuvan tehtävien antamisen ja tarkastamisen varaan. Aluehallintovirasto painotti, että silloinkin, kun oppilas erotetaan määräaikaisesti koulusta, hänelle on perusopetuslain 36 a §:n 2 momentin mukaan järjestettävä opetus, joka estää hänen jäämisensä jälkeen vuosiluokkansa edistymisestä.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä: 6.4.2022
Diaarinumero: LSSAVI/7800/2021
Kantelija pyysi aluehallintovirastoa tutkimaan, olivatko hänen lapsensa asioiden käsittelyyn osallistuneet työntekijät menetelleet lainmukaisesti lapsen koulunkäynnin ja oppimisen tuen järjestämisessä. Saadusta selvityksestä ilmeni, että esi- ja perusopetuksen työntekijät olivat katsoneet tarvitsevansa tuen tarpeen arvioimiseksi tietoa lapsen terveydentilasta ja ADHD:n hoidosta sekä terveydenhuollon ammattihenkilöiden näkemykset hänen kehityksensä tilanteesta. Erityisen tuen aloittamisesta oli alun perin päätetty, kun psykologi oli lausunnossaan suositellut lapselle erityistä tukea esiopetukseen.
Aluehallintovirasto antoi kunnan opetustoimelle huomautuksen vastaisen varalle tuen tarpeen selvittämisestä perusopetuslain mukaisesti.
Perusopetuslaissa lähtökohtana on, että oppilaan tuen tarpeen arvioivat opettajat. Sekä tehostetun että erityisen tuen valmisteluun osallistuu perusopetuslain 16 a §:n ja 17 §:n mukaan myös opiskeluhuollon työntekijöitä. Tuen tarpeen arvioinnissa voidaan käyttää muiden, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden, asiantuntemusta. Velvoitteesta siihen ei tehostetun tuen osalta kuitenkaan säädetä. Erityisen tuen osalta muuta selvitystä edellytetään vain, jos oppilaan tilannetta ei pystytä arvioimaan pedagogisen ja opiskeluhuollollisen asiantuntemuksen perusteella. Ainoastaan perusopetuslain 17 §:n 4 momentissa säädetyssä tilanteessa erityisen tuen antamisesta päätetään psykologisen tai lääketieteellisen arvion perusteella. Säännöksen mukaan erityisen tuen päätös voidaan tehdä ilman sitä edeltävää tehostetun tuen antamista, jos oppilaan opetusta ei vamman, sairauden, kehityksessä viivästymisen tai tunne-elämän häiriön taikka muun vastaavan erityisen syyn vuoksi voida antaa muuten. Erityisen tuen päätös tarkistetaan tällöin vastaavasti kuin muissa tilanteissa, ja oppilaan tuen tarve arvioidaan ensisijaisesti pedagogisen selvityksen perusteella.
Lapsen kasvua ja kehitystä tukevilta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiltä saatu tieto voi auttaa opettajia pedagogisen tuen tarpeen arvioinnissa sekä tuen suunnittelussa ja täytäntöönpanossa. Perusopetuslaissa joka tapauksessa edellytetään, että oppilaan pedagogisen tuen tarpeen arvioivat opettajat opetuksessa tekemiensä havaintojen ja koulutuksen kautta saamansa asiantuntemuksen perusteella. Arviointiin osallistuvat asiantuntijoina myös opiskeluhuollon työntekijät, mutta ensisijaisesti siitä vastaavat opettajat. Oppimisen ja koulunkäynnin tuen lakiuudistuksessa (HE 109/2009 s. 12) tuotiin esille, että diagnoosi ei suoraan kerro, mitä tukea oppilas tarvitsee. Tukiratkaisun tekeminen diagnoosin perusteella ja erityisesti sitä kautta tapahtuva oppilaiden erottelu opetuksessa on lisäksi vastoin YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimusta, johon Suomen valtio on lakiuudistuksen jälkeen sitoutunut. Lisäksi on huomattava, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät välttämättä tunne perusopetuslain tukijärjestelmää, jolloin he eivät tiedä, mitä oppilaalle tosiasiassa suosittelevat. Asiantuntijayhteistyö voi edistää merkittävästikin oppilaan koulunkäynnin sujumista siinä vaiheessa, kun tukea pannaan täytäntöön. Tällaista yhteistyötä oli asiakirjojen perusteella osaltaan haettukin. Niistä sai kuitenkin käsityksen, että koulun ja opiskeluhuollon työntekijät olivat hakeneet terveydenhuollon ammattihenkilöiltä saatavista tiedoista myös vahvistusta omille näkemyksilleen lapselle parhaasta opetuspaikasta.
Sovelletut säännökset
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 11.11.2022
Diaarinumero ESAVI/16947/2022
Kantelijan lapsi oli erityislapsi ja erityisen tuen piirissä. Kantelijan mukaan lapselta kiellettiin osallistuminen uintitunneille etukäteen, elleivät vanhemmat pääsisi tunnille mukaan eikä huoltaja saisi pojalle avustajaa paikalle. Kantelija halusi, että asiaa arvioidaan lapsen oikeutta opetukseen ja riittävään erityiseen tukeen.
Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan rehtorilla ei ollut oikeutta kieltää oppilasta osallistumasta opetussuunnitelman mukaiseen uinninopetukseen ennakolta perusopetuslain 29 §:n turvallisen oppimisympäristön perusteella. Oppilaan osallistumisen epääminen oli saman lain 30 §:n vastaista, koska oppilaalla on oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja tarpeelliseen tukeen.
Koska perusopetuslain 31 §:n mukaan opetus ja tarpeellinen tuki on oppilaalle maksuton, rehtorilla ei myöskään ollut oikeutta vedota siihen, että huoltajan pitää itse tulla valvomaan lasta opetuksessa tai hankkia oma avustaja.
Eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksessä EOAK 3263/201 oikeusasiamies on katsonut, ettei peruskoulun oppilaan osallistumisoikeutta opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen voida ennakoitujen väitettyjen kurinpito-ongelmien perusteella evätä. Aluehallintovirasto katsoi, että oppilaalle olisi tullut järjestää tarvittavat avustajapalvelut, jotta uimaopetus olisi voitu järjestää turvallisesti jättämättä lasta opetussuunnitelman mukaisen opetuksen ulkopuolelle. Opetuksen ulkopuolelle jättäminen ennalta vaaratilanteita estävänä turvallisen opetusympäristön varmistavana toimenpiteenä ei ollut lainmukainen.
Perusopetuslain 29 §:n mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Saman lain 30 §:n mukaan opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Opetusryhmät pitää muodostaa siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet.
Saman lain 31 §:n mukaan opetus ja sen edellyttämät oppikirjat ja muu oppimateriaali sekä työvälineet ja työaineet ovat oppilaalle maksuttomia. Vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on lisäksi oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetuspalvelut, erityiset apuvälineet sekä 39 §:n nojalla järjestettävät palvelut.
Saman lain 35 §:n mukaan oppilaan tulee osallistua tässä laissa säädettyyn opetukseen, johon hänet on otettu, jollei hänelle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty vapautusta. Saman lain 36 § 3 momentin mukaan oppilaan osallistuminen opetukseen voidaan evätä enintään jäljellä olevan työpäivän ajaksi, jos on olemassa vaara, että toisen oppilaan taikka koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän henkilön turvallisuus kärsii oppilaan väkivaltaisen tai uhkaavan käyttäytymisen vuoksi taikka opetus tai siihen liittyvä toiminta vaikeutuu kohtuuttomasti oppilaan häiritsevän käyttäytymisen vuoksi. Oppilaan osallistuminen opetukseen voidaan edellä mainitulla perusteella evätä myös seuraavaksi työpäiväksi, jos opetuksen järjestäjä tarvitsee aikaa suunnitella oppilaan paluuta takaisin opetukseen ja tarjota oppilaalle oppilashuollon palveluita sekä tukea turvallista paluuta opetukseen.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 26.1.2022
Diaarinumero ESAVI/36999/2021
Asiakkaan lapsella oli perusopetuksen loppupäivänä ja päättötodistuksen antamishetkellä suorittamattomia jälki-istuntoja. Kantelijan mukaan koulun käytäntö on kirjata suorittamattomat jälki-istunnot lukuvuositodistuksen liitteeksi. Kantelija halusi, että aluehallintovirasto tutkii käytännön laillisuuden.
Opetushallituksen oppilaan arviointia koskevassa määräyksessä OPH-281-2020 ei ole mainintaa suorittamattomien jälki-istuntojen merkitsemisestä. Kun Opetushallitus ei ole asiasta sivistysvaliokunnan toiveesta huolimatta määrännyt eikä jälki-istuntojen kirjaamisessa ole kysymys perusopetuslain 22 §:ssä tarkoitetusta arvioinnista, opetuksen järjestäjä tai koulu ei voi perusopetuslain 22 §:n 2 momentin vastaisesti harkintansa mukaan päättää muista kuin Opetushallituksen määräyksen mahdollistavista liitteistä. Näin ollen koulun ei olisi tullut ilmoittaa istumattomista jälki-istunnoista lukuvuositodistuksen liitteellä. Sen sijaan lukuvuoden päättyessä suorittamattomista jälki-istunnoista ilmoittaminen muutoin kuin todistuksen liitteenä annettavalla asiakirjalla on opetuksen järjestäjän harkinnassa.
Aluehallintovirasto saattoi edellä mainitun käsityksensä opetuksen järjestäjän tietoon.
Perusopetuslain 22 §:n 2 momentin mukaan todistuksiin merkittävistä tiedoista päättää opetushallitus.
Opetushallituksen oppilaan arviointia koskevan 1.8.2020 voimaan tulleen muutosmääräyksen OPH-281-2020 alaluvussa 6.11.1 ja 6.11.2 määrätään lukuvuositodistuksen sisällöstä ja sen liitteistä. Määräyksen mukaan perusopetuksen järjestäjä ei voi jättää noudattamatta määräystä tai poiketa siitä.
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi, varhaiskasvatus
Ratkaisupäivämäärä 3.8.2022
diaarinumero ISAVI/565/2022
Asiassa oli muun ohella kyse päiväkodissa järjestetyistä uskonnollisista tilaisuuksista ja niiden vaihtoehtoisesta toiminnasta sekä tilaisuuksista ja toiminnasta informoimisesta.
Kantelijan mukaan päiväkodissa oli järjestetty uskonnollisia tapahtumia ainakin joulun ja pääsiäisen aikoihin, ja huoltajilta oli suullisesti kysytty ennen tapahtumia, saisivatko lapset osallistua kyseisiin tapahtumiin, joissa olisi uskonnollista sisältöä. Päiväkodin johtajan mukaan päiväkodissa oli toimittu tältä osin Opetushallituksen ohjeistuksen mukaisesti. Kantelijan mukaan päiväkodissa ei kuitenkaan ollut kysyttäessä tiedetty, mitä vaihtoehtoinen toiminta tulisi olemaan. Päiväkodin johtajan mukaan vaihtoehtoinen toiminta oli ollut näkyvissä viikko-ohjelmassa.
Aluehallintovirasto ei saadun selvityksen perusteella voinut todeta asiassa sellaista kaupungin varhaiskasvatuksen tai päiväkodin lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden täyttämättä jättämistä, jonka vuoksi aluehallintovirastolla olisi ollut syytä ryhtyä toimenpiteisiin.
Opetushallituksen ohjeen (OPH-55-2018) mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjät voivat päättää, järjestetäänkö varhaiskasvatuksen yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia, ja uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia. Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei varhaiskasvatuksen toiminta-aikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.
Opetushallituksen ohjeen mukaan lapsen huoltaja ilmoittaa, osallistuuko lapsi uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin vai niille vaihtoehtoiseen toimintaan. Ilmoituksen voi tehdä kertaluonteisesti esim. varhaiskasvatukseen ilmoittauduttaessa tai tarvittaessa tapauskohtaisesti. Ilmoituksen muodon päättää varhaiskasvatuksen järjestäjä. Ilmoituksen jälkeen varhaiskasvatuksen järjestäjä huolehtii siitä, että lapsen osallistuminen uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen tai vaihtoehtoiseen toimintaan toteutuu huoltajan ilmoituksen mukaisesti.
Opetushallituksen ohjeen mukaan uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten aikana on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa. Vaihtoehtoisen toiminnan tulee uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta olla luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään. Varhaiskasvatuksessa tulee huolehtia myös siitä, ettei uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu lapselle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia. Olennaista on, että lapsen huoltajalle jää todellinen ja aito vapaus valita, osallistuuko lapsi uskonnollista ainesta sisältäviin tilaisuuksiin ja toimituksiin.
Opetushallituksen ohjeen mukaan uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset ovat uskonnon harjoittamista. Perustuslain 11 §:n 2 momentin mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumusta ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Viimeksi mainitun perusteella lasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen. Vapaus olla osallistumatta uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen on riippumaton yhdyskunnan jäsenyydestä. Näin ollen myöskään tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvia ei voida velvoittaa osallistumaan asianomaisen uskonnollisen yhdyskunnan tai varhaiskasvatuksen järjestäjän itse järjestämiin uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin.
Yksittäisenä kysymyksenä kantelija nosti esiin pohdinnan Lucia-kulkueesta uskonnollisena tilaisuutena. Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että perustuslakivaliokunnan mietinnön (2/2014 vp) ja Opetushallituksen ohjeistuksen mukaisesti uskontoon viittaavat juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Yksittäisen virren laulaminen, joulukuvaelman esittäminen tai juhlan alkuperäinen uskonnollinen tausta eivät tee juhlasta uskonnollista tilaisuutta. Esimerkiksi Lucian päivää on juhlittu erityisesti Suomen ruotsinkielisillä alueilla, mutta valon juhlaan liittyviä kulkueita ja juhlia järjestetään nyttemmin laajasti myös suomenkielisillä alueilla. Näin ollen on mahdollista, että kristillisestä alkuperästään huolimatta Lucia-kulkue ei sisällä sellaisia elementtejä, joiden perusteella se tulisi automaattisesti tulkita uskonnolliseksi tilaisuudeksi tai toimitukseksi. Oleellista arvioinnissa oli aluehallintoviraston näkemyksen mukaan Lucia-kulkueen sisältö ja tavoitteet.
Aluehallintovirasto korosti, että varhaiskasvatuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että tieto uskonnollisista tilaisuuksista ja toimituksista sekä niille vaihtoehtoisesta toiminnasta saavuttaa kaikki huoltajat riittävän ajoissa, jotta heillä on todellinen ja aito valinnan mahdollisuus.
Keskeiset lait ja asetukset
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 29.12.2022
diaarinumero ISAVI/4310/2022
Luokanopettaja oli käyttänyt yrityksensä X sovellusta ja aineistoa osana liikunnan opetusta. Oppilaiden tietoja oli kerätty ylös sekä tallennettu yrityksen tietokantaan ilman oppilaiden huoltajien suostumusta. Opettaja oli myös julkaissut sekä henkilökohtaisella että yrityksensä sosiaalisen median tileillä julkisia julkaisuja, jotka liittyivät sovelluksen käyttämiseen opetuksessa ja joissa kuvattiin oppilaiden kuntotasoa. Kantelukirjelmässä oli lisäksi moitittu opettajan henkilökohtaisten sosiaalisen median tilien julkaisuja, joissa oli ollut kuvia ja videoita oppilaista kuitenkin siten, että oppilaiden kasvot eivät ole näkyneet.
Aluehallintovirasto antoi opettajalle huomautuksen epäasianmukaisista opetusjärjestelyistä liikunnan opetuksessa. Opettajan tulee huolehtia siitä, että opetuksessa käytettävät sovellukset ja aineisto ovat asianmukaisia opetuskäyttöön. Yrityksen kanssa tehtävästä yhteistyöstä, yhteistyön tavoitteista ja käytännön toteutuksesta tulee tiedottaa ajoissa ja selvästi oppilaiden huoltajille. Kaupallisen sovelluksen ja aineiston käyttöön opetuksessa on aina pyydettävä lupa huoltajilta. Opetuksessa opettajan tulee tehdä yhteistyötä kotien kanssa. Oppilaiden huoltajien kanssa tulee keskustella opetuksen järjestämisen keskeisistä asioista. Huoltajilla on oikeus saada tietoa lapsensa opetuksen järjestämisestä.
Aluehallintovirasto kiinnitti myös opetuksen järjestäjän ja koulun rehtorin huomiota siihen, että opetuksen järjestäjä päättää, mitä sovelluksia ja aineistoa opetuksessa käytetään sekä vastaa niiden lainmukaisuudesta. Opetuksen järjestäjällä on vastuu käytettävien sovellusten asianmukaisesta käytöstä opetuksessa. Opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että oppilaan oikeudet toteutuvat koulutyössä. Koulun johdolla on käytännön vastuu opetuksen järjestämiseen liittyvistä ratkaisuista kouluyhteisössä, kaikilla vuosiluokilla ja kaikissa oppiaineissa. Perusopetuslain 37 §:n nojalla koulun toiminnasta vastaa rehtori.
Lisäksi aluehallintovirasto antoi opettajalle huomautuksen salassapitovelvoitteen loukkaamisesta. Opettajaa sitovat vaatimukset oppilaiden henkilötietojen salassapidosta ja asianmukaisesta tehtävien hoitamisesta. Opettajan tulee varmistua siitä, ettei hän käsittele sosiaalisessa mediassa yksittäisen oppilaan tai opetusryhmän asioita siten, että oppilaat ovat tunnistettavissa julkaisuista. Opettajan tulee pidättäytyä esittämästä arvostelevia mielipiteitä oppilaista ja heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan ja terveydentilastaan.
Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, ettei perusopetuslaissa tai opetussuunnitelman perusteissa ole säännelty tarkemmin, millaisia sovelluksia opetuksessa voidaan käyttää. Opetuksen järjestäjä päättää, mitä sovelluksia ja aineistoa opetuksessa käytetään. Toisaalta opetuksen järjestäjällä on myös vastuu käytettävien sovellusten asianmukaisuudesta suhteessa opetuksen ja kasvatuksen tavoitteisiin. Opetuksen järjestäjä ja koulun rehtori olivat olleet tietoisia siitä, että opettaja käyttää sovellusta ja sen aineistoa opetuksessaan. Asiassa oli osin jäänyt epäselväksi, millaista tietoa opetuksen järjestäjällä ja rehtorilla oli ollut sovelluksesta ja sen käyttämisestä osana liikunnan opetusta. Aluehallintovirasto totesi, että opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että oppilaan oikeudet toteutuvat koulutyössä. Koulun johdolla on käytännön vastuu opetuksen järjestämiseen liittyvistä ratkaisuista kouluyhteisössä, kaikilla vuosiluokilla ja kaikissa oppiaineissa.
Aluehallintoviraston arvion mukaan opettajan opetuksessaan käyttämässä sovelluksessa oli kyseessä sellainen yrityksen kanssa tehtävä yhteistyö, josta tulee tiedottaa koteihin ajoissa ja joka on aina luvanvaraista toimintaa. Aluehallintovirasto piti erityisen moitittavana sitä, että oppilaiden huoltajilta ei pyydetty lupaa sovelluksen käyttämiseen ja oppilaiden tulosten tallentamiseen yrityksen tietokantaan ennen kantelijan huomautusta asiasta. Lisäksi aluehallintovirasto katsoi, että yksityiskohtaiset tiedot oppilaiden kuntotasoista ovat oppilaiden terveystietoihin verrattavissa olevia tietoja ja siten salassa pidettäviä.
Aluehallintovirasto arvioi, että opettajan henkilökohtaisen sosiaalisen median julkaisuissa on tietyiltä osin esitetty sellaisia oppilaiden henkilökohtaisia ominaisuuksia kuvaavia tietoja, jotka ovat salassa pidettäviä ja joiden kertominen on luvanvaraista. Aluehallintovirasto katsoi, että opettaja on sosiaalisen median julkaisussaan ja sen kommenteissa kuvannut oppilaiden henkilökohtaisia ominaisuuksia siten, että oppilaat ovat opettajan ja kouluyhteisön sekä asuinpaikan kautta rajattavissa tiettyyn joukkoon ja mahdollisesti tunnistettavissa ilman nimeäkin. Aluehallintovirasto korosti, että nimettömyys ei ole yhtä kuin anonyymius. Lapsilla on oikeus yksityiselämän suojaan, ja lasten yksityiselämän piiriin kuuluvien tietojen levittämisessä ja julkaisemisessa tulee olla erityisen tarkkana sekä noudattaa pidättyvyyttä ja varovaisuutta.
Lisäksi aluehallintovirasto nosti päätöksessään esiin, että oppilaiden kuvaamista ja kuvien tai videoiden julkaisemista koskeva kysymys on moniulotteinen. Vaikka opettajan henkilökohtaisilla sosiaalisen median tileillä julkaistuissa kuvissa ja videoissa ei ole näkynyt oppilaiden kasvoja, on oppilaista julkaistaviin kuviin aluehallintoviraston näkemyksen mukaan syytä suhtautua yleisesti varauksella. Koulun edustajien on aiheellista aina miettiä, onko sellaisten kuvien tai videoiden, joissa esiintyy oppilaita, julkaiseminen ylipäänsä tarpeellista.
Keskeiset lait ja asetukset
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 16.6.2022
diaarinumerot ISAVI/7957/2021, ISAVI/7958/2021, ISAVI/7972/2021
Aluehallintovirastolle on toimitettu kolme hallintokantelua koskien opettajan epäasiallista käytöstä. Kanteluissa on nostettu esille lukuisia tilanteita ja esimerkkejä opettajan toiminnasta. Koulun oppilaat ja heidän huoltajansa ovat moittineet laajalti opettajaa vähättelevästä, arvostelevasta ja syyllistävästä käytöksestä oppilaita ja heidän huoltajiaan kohtaan. Opettaja on kohdellut oppilaita epäoikeudenmukaisesti ja kutsunut erästä oppilasta ”kusipääksi”.
Koulun rehtori ja opetuksen järjestäjä ovat puuttuneet tilanteisiin, joissa opettaja on käyttäytynyt epäasiallisesti oppilaita kohtaan. Työnantaja on antanut opettajalle varoituksen oppilaan haukkumisen vuoksi. Opettaja on saanut huomautuksen oppilaiden opetuksen epäämisestä. Saadun selvityksen perusteella opettaja ei ole päästänyt osaa oppilaista luokkaan, kun he ovat saapuneet myöhässä oppitunnille. Tämän vuoksi nämä oppilaat ovat jääneet ilman opetusta kyseisen oppitunnin aikana. Opettaja on saanut toisen huomautukseen tilanteesta, jossa opettaja on työnantajan tulkinnan mukaan tönäissyt oppilasta. Työnantajan tulkinnan mukaan tilanne on ollut sellainen, että voimakeinojen käyttö ei olisi ollut tarpeen. Lisäksi rehtori on keskustellut opettajan kanssa hänen tavastaan olla vuorovaikutuksessa huoltajien ja oppilaiden kanssa.
Aluehallintovirasto on arvioinut, että opettajan oppilaille ja heidän huoltajilleen esittämät toteamukset ovat olleet epäasiallisia, loukkaavia sekä osapuolten välistä yhteistyötä ja luottamusta heikentäviä. Haastavasta tilanteesta huolimatta opettajan tulee käyttäytyä aina asemansa mukaisesti ja välttää provosoitumista. Oppilaalla on oikeus saada opetusta, ja hänen on osallistuttava opetukseen, jollei hänelle ole myönnetty vapautusta. Kurinpidossa ja työrauhan turvaamisessa voidaan käyttää vain laissa mainittuja keinoja, ja näitä keinoja käytettäessä noudatetaan hallinnon yleisiä oikeusturvaperiaatteita.
Aluehallintovirasto antoi opettajalle huomautuksen epäasiallisesta käyttäytymisestä. Opettajalla on vastuu opetusryhmänsä toiminnasta, oppimisesta ja hyvinvoinnista. Opettajaa sitovat vaatimukset asianmukaisesta tehtävien hoitamisesta, asiallisesta kielenkäytöstä, tasapuolisesta toiminnasta ja asemansa mukaisesta käyttäytymisestä. Opettajan tulee varmistua siitä, että oppilas ymmärtää opettajan antaman ohjauksen sisällön ja tarkoituksen rakentavana ja kannustavana, eikä itseensä kohdistuvana kiusaamisena. Opettajan tulee pidättäytyä esittämästä arvostelevia ja väheksyviä mielipiteitä oppilaista ja huoltajista sekä heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan ja terveydentilastaan. Opettaja saa puuttua oppilaan fyysiseen koskemattomuuteen vain laissa erikseen säädetyissä tilanteissa. Opettaja ei voi omalla päätöksellään evätä oppilaan oikeutta saada opetusta.
Keskeiset lait ja asetukset
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 10.3.2022
diaarinumero ISAVI/7616/2021
Asiassa oli kyse kaupungin oppilaitoksia koskevan kasvomaskisuosituksen velvoittavuudesta ja siihen liittyvien ohjeistuksien selkeydestä. Itse maskisuosituksessa sekä kaupungin ja koulun viestinnässä on tuotu esille, että peruskoulussa 6. luokan oppilaiden täytyy käyttää maskia. Lisäksi tuotiin esille, että oppilas voidaan vapauttaa maskin käytöstä vain terveydellisistä syistä lupamenettelyn kautta.
Maskisuosituksessa on lisäksi todettu, että kouluissa käyvien huoltajien täytyy käyttää maskia. Kantelijalle on viestitty useamman kerran, että maskia on käytettävä, kun vierailee koulussa. Kaupunki on myöhemmin tarkentanut linjaustaan maskien käytöstä koulun tiloissa. Se on viestittänyt koulujen rehtoreille, että kaupungin kouluissa ei ole maskipakkoa, vaan vahva suositus maskin käyttöön niin oppilaille kuin vierailijoille.
Hallintolain 9 §:n 1 momentin nojalla viranomaisen käyttämän kielen täytyy olla selkeää ja ymmärrettävää. Aluehallintovirasto saattoi opetuksen järjestäjän tietoon, että kasvomaskin käyttöä perusopetuksessa koskevien suositusten ja menettelyohjeiden viestinnässä täytyy tuoda selkeästi esiin suosituksen ja velvoitteen ero. Oppilaille ja heidän huoltajilleen täytyy olla selvää, että kun kyse on suosituksesta, opetuksen järjestäjä ei voi velvoittaa heitä käyttämään maskeja koulun tiloissa. Opetuksen järjestäjä voi suositella maskin käyttöä. Tämän lisäksi kouluissa voidaan kannustaa ja opastaa maskin käyttöön.
Aluehallintovirasto toteaa, että kysymys oppilaiden ja koululla vierailevien huoltajien kasvomaskin käytöstä on moniulotteinen. Opetuksen järjestäjänä kaupungille kuuluu harkintavalta siinä, miten se käytännössä toteuttaa alueellista maskisuositusta. Kun kyse on suosituksesta, oppilaita tai heidän huoltajiaan ei voida velvoittaa käyttämään maskeja koulun tiloissa. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kaupungin oppilaitoksia koskeva maskisuositus ja siihen liittyvät menettelyohjeet ovat olleet jossain määrin epäselkeitä siinä, kuinka velvoittava maskisuositus on.
Aluehallintovirasto arvioi, että vaikka oppilaita ei olisi tosiasiallisesti pakotettu käyttämään maskia koulun tiloissa, käytössä ollut lupamenettely on ohjannut oppilaiden maskin käyttöä suosituksen sijaan sävyltään velvoittavana. Aluehallintovirasto arvioi myös, että kaupungin antamasta maskisuosituksesta ja sitä koskevasta viestinnästä ei ilmene, että kyse on (vahvasta) suosituksesta, ei velvoitteesta.
Keskeiset lait ja asetukset
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 26.1.2022
diaarinumero ISAVI/8895/2020
Tapauksessa oppilaalle oli myönnetty hallintopäätöksellä henkilökohtaisen avustajan palvelut. Opetuksen järjestäjä on ilmoittanut kantelijalle, että oppilaan henkilökohtaiseksi avustajaksi suunnattu resurssi ei ole käytettävissä, eikä oppilaalle ole mahdollista osoittaa muualta henkilökohtaisia ohjauspalveluja. Oppilas karkasi koulusta kesken koulupäivän. Karkaamistilanteessa oppilaalla ei ollut henkilökohtaista avustajaa ja koulussa on toimittu vajaalla resurssilla.
Avustajan poissa ollessa opetuksen järjestäjä ei voi resurssisyistä poiketa oppilaan oikeudesta saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea. Vaikka oppilaan koulusta karkaamisen mahdollisuutta ei voitaisi valvonnasta huolimatta täysin poissulkea, olisi henkilökohtaisen avustajan läsnäolo ja tuki ehkäissyt karkaamista. Opetuksen järjestäjä ei ole onnistunut turvallisen opiskeluympäristön järjestämisessä.
Oppilaiden avustajapalvelujen järjestämiseen ja niitä koskevaan päätöksentekoon liittyvät menettelyt eivät ole olleet selkeitä. Yksittäiselle oppilaalle kohdennetun henkilökohtaisen avustajan tehtävät on selvästi erotettava opetusryhmäkohtaisen koulunkäynninohjaajan tehtävistä, jotka toteutetaan erillisellä henkilöresurssilla. Saatujen selvitysten perusteella opetuksen järjestäjä on tapauksen jälkeen tarkastellut avustajien sijaisjärjestelyjä uudelleen. Myös ohjeistusta karkaamistilanteiden varalle on tapahtuneen johdosta tarkennettu. Opetuksen järjestäjä on kertonut tarkennetusta ohjeistuksesta henkilöstölle.
Aluehallintovirasto antoi opetuksen järjestäjälle huomautuksen siitä, että se on laiminlyönyt velvollisuutensa järjestää oppilaalle tämän tarvitsemia avustajapalveluja. Oikeus perusopetukseen ja samalla opetukseen osallistumisen mahdollistavat avustajapalvelut ovat lapsen subjektiivisia oikeuksia. Opetuksen järjestäjän täytyy huolehtia siitä, että oppilaan tarvitsemat avustajapalvelut järjestyvät ja siitä, että opetukseen osallistuvan oppilaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön toteutuu käytännössä.
Jos oppilaalle on myönnetty henkilökohtainen avustaja, on mahdollisten henkilökunnan poissaolojen varalta suunniteltava tarkat sijaisjärjestelyt. Lisäksi opetuksen järjestäjän on varmistettava riittävä tiedonsiirto opetukseen ja avustamiseen osallistuvien henkilöiden kesken. Jos oppilaan tuen tarve sitä edellyttää, oppilaalla on oikeus saada tarvittaessa jatkuvaa henkilökohtaista avustajan tukea riippumatta siitä, miten opetusryhmän muiden oppilaiden avustajapalvelut on järjestetty.
Keskeiset lait ja asetukset
Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Opetus- ja kulttuuritoimi
Ratkaisupäivämäärä 15.2.2021
Diaarinumero LSAVI/2582/2020
Aluehallintovirastolle oli toimitettu kantelu, jossa kantelija moitti opetuksen järjestäjän toimintaa oppilaiden ulkoiluun liittyen. Koulussa oli noudatettu ulkoilumenettelyä, jossa vammaiset oppilaat joutuivat pääsääntöisesti ulkoilemaan rajatussa häkkimäisessä rakennelmassa, kun taas muut lapset saivat ulkoilla vapaasti koulun piha-alueella. Vammaiset lapset joutuivat toisinaan ulkoilemaan myös valjaissa. Menettelyä ei voitu pitää väliaikaisena. Kantelija moitti häkkirakennelman syrjivyyttä ja sitä, miten se vaikeuttaisi vammaisten oppilaiden sosiaalisten suhteiden rakentamista, mikä saattaa jo muutenkin olla heille haastavaa. Lisäksi kantelussa moitittiin erityisopetuksen luokkatilojen puutteellisuutta ja soveltumattomuutta sekä remontin viivästymistä.
Kunta perusteli toimintaansa turvallisuuden edistämisenä ja takaamisena, koska koulun vieressä kulkee vilkkaasti liikennöity tie. Alkujaan aidattu alue oli vain erityislapsien käyttöön, mutta kunnan sivistyslautakunta kertoi sen olleen myöhemmin kaikkien oppilaiden käytössä. Lautakunta myönsi parhaimmaksi vaihtoehdoksi yhdenvertaisuuden kannalta koko koulun piha-alueen aitaamisen, mutta määrärahoja tähän ei oltu myönnetty. Luokkatilojen puutteellisuudesta lautakunta totesi, että koulussa on tehty jo useampia korjaustoimenpiteitä. Laajamittaisesta remontoinnista tehtiin päätös vuonna 2020.
Aluehallintovirasto antoi kunnalle huomautuksen yhdenvertaisuuslain 6 §:n vastaisesta menettelystä oppilaiden ulkoilua järjestettäessä. Kunta sekä koulu ovat lainkohdan nojalla velvoitettuja edistämään yhdenvertaisuutta toiminnassaan. Piha-alueen osan aitaaminen häkkimäisesti vammaisia oppilaita varten on omiaan erottelemaan heitä muista oppilaista ja asettamaan heidät eriarvoiseen asemaan riippumatta siitä, että muutkin oppilaat ovat käyttäneet aitausta. Ulkoilumenettely täyttää myös yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaisen välittömän syrjinnän sekä 14 §:n mukaisen häirinnän tunnusmerkit.
Aluehallintovirasto huomautti kuntaa myös perusopetuslain 29 §:n, 3 §:n 2 momentin sekä 31 §:n 1 momentin vastaisesta menettelystä koskien oppilaiden turvallista opiskeluympäristöä sekä erityisopetuksen tilojen puutteellisuutta.
Ennen ratkaisun tekemistä kanteluun aluehallintovirasto pyysi asiaan lausuntoa yhdenvertaisvaltuutetulta.
Oppilaat saivat liikkua välituntien aikana koulun pihalla vapaasti. Vammaisten oppilaiden ulkoilu oli kuitenkin pääosin järjestetty aidatulla alueella, ja muilla alueilla he saivat liikkua vain rajoitetusti avustajan seurassa. Aluehallintovirasto katsoo menettelyn täyttävän yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaisen välittömän syrjinnän tunnusmerkistön, koska vammaisia oppilaita kohdeltiin henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin muita oppilaita. Näin ollen vammaisilla oppilailla ei ollut mahdollisuutta viettää välituntia yhdenvertaisesti muiden oppilaiden tavoin. Menettelyn katsotaan myös olevan yhdenvertaisuuslain 14 §:n kieltämää häirintää. Vammaisten oppilaiden pitäminen häkkimäisessä rakennelmassa oli halventavaa ja ihmisarvoa nöyryyttävää toimintaa.
Erilaista kohtelua perusteltiin perusopetuslain 29 §:n mukaisella turvallisen oppimisympäristön takaamisella, koska yhdenvertaisuuslain 11 §:n mukaan erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos se perustuu lakiin ja sillä on muutoin hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat oikeasuhtaisia. Selvityksessä sivistyslautakunta totesi parhaimmaksi vaihtoehdoksi koko koulualueen aitaamisen, ja sen voidaankin katsoa edistävän yhdenvertaisuutta paremmin ja ilman häkkirakennelman kohtuuttomuutta. Häkki ei ole yhdenvertaisuuslain 11 §:n mukainen oikeasuhtainen keino tarjota vammaisille lapsille ulkoilumahdollisuus välitunneilla. Piha-alueen aitaamisen myötä vammaisten oppilaiden ei olisi myöskään tarvinnut käyttää valjaita. Koulun menettelyä tarkasteltaessa voidaan sen katsoa olevan vastoin lasten oikeuksien yleissopimuksen 37 artiklan a alakohtaa, joka turvaa lapsen oikeuden inhimilliseen kohteluun.
Aluehallintovirasto arvioi, että selvityksen mukaan erityisopetuksen tilat olivat puutteellisia ja soveltumattomia. Tiloista puuttui muun muassa esteettömiä kulkuväyliä, asianmukaiset wc-tilat sekä invanostin. Tilat eivät vastanneet vaativan erityisopetuksen tarpeita eivätkä perusopetuslain 3 §:n 2 momentin mukaista vaatimusta opetuksen järjestämisestä oppilaan ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. Ne eivät osin täyttäneet myöskään perusopetuslain 31 §:n 1 momentin vaatimusta siitä, että vammaisella tai erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta muun muassa opetuksen edellyttämät erityiset apuvälineet.
Sovellettavat säännökset
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 27.10.2021
diaarinumero ISAVI/1088/2021
Asiassa oli muun ohella kyse uskonnon ja omantunnon vapaudesta sekä koulun vakaumuksellista toimintaa koskevasta informointivelvollisuudesta.
Oppilas oli ilmoittanut liikunnanopettajalle, että hän ei voi osallistua liikuntatunnilla harjoitettavaan joogaan, koska se on hänen vakaumuksensa vastaista. Kantelijan mukaan uskontoon perustuvaa syrjintää voi olla esimerkiksi se, että vastoin tahtoaan koulussa joutuu osallistumaan uskonnon harjoittamiseen. Liikunnanopettajan mukaan kyse oli osana kehonhuoltoa tehtävistä joogan liikkeistä, eikä koko tunti ollut varsinaista joogaa.
Oppilaalta tai hänen huoltajiltaan ei ollut tullut koulun edustajille etukäteen tietoa siitä, että jooga olisi heidän vakaumuksensa vastaista. Koulun edustajille ei myöskään ollut esitetty etukäteistoiveita oppilaan liikunnan opetuksesta. Kantelijan mukaan liikuntatunneilla harjoitettava jooga on sellaista selkeästi vakaumuksellista ja suunnitelmallista toimintaa, josta koulun pitäisi informoida huoltajia etukäteen, sekä järjestää oppilaalle mahdollisuus osallistua korvaavaan toimintaan.
Aluehallintovirasto ei saadun selvityksen perusteella voinut todeta asiassa sellaista koulun viranhaltijoiden lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden täyttämättä jättämistä, jonka vuoksi aluehallintovirastolla olisi ollut syytä ryhtyä toimenpiteisiin.
Suomen perustuslain 11 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Pykälän 2 momentin mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyvät oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että joogan uskonnollisuutta koskeva kysymys on moniulotteinen ja tulkinnanvarainen. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan vaikka joogan juuret ovat itämaisissa uskonnoissa, nykyään länsimaissa harjoitettu jooga mielletään merkitykseltään hengellisen sijaan usein liikunnalliseksi. Aluehallintovirasto katsoi, että peruskoulun liikuntatunneilla osana kehonhuoltoharjoitteita tehtäviä joogaliikkeitä on pidettävä lähtökohtaisesti kehonhuollollisena rentoutumis- ja hyvinvointimenetelmänä. Joogaa peruskoulun liikunnanopetuksen yhtenä kehonhuoltoharjoitteena ei yleisesti saatavilla olevan tiedon perusteella voida aluehallintoviraston näkemyksen mukaan pitää sellaisena selkeästi vakaumuksellisena toimintana, josta koulun tulisi informoida huoltajia etukäteen.
Aluehallintovirasto toi vielä päätöksessään esille, että sen näkemyksen mukaan oppilaan liikunnan opetusta voitiin eriyttää niillä liikuntatunneilla, joilla on joogaa, kuten koulu oli asiassa saadun selvityksen mukaan perheelle esittänyt. Aluehallintovirasto korosti, että kouluilla on hyvä tiedostaa joogan uskonnollisuuteen liittyvä problematiikka. Koulu voi tarvittaessa huomioida toiminnassaan sen, että jos oppilas tai perhe katsoo joogaamisen olevan vakaumuksensa vastaista, asia käsitellään riittävällä asiantuntemuksella ja sensitiivisyydellä.
Keskeiset lait ja asetukset
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 12.1.2021
diaarinumero PSAVI/1711/2020
Opetuksen järjestäjä oli rajoittanut kantelijan oikeutta päästä seuraamaan lapsensa opetusta. Kantelijalle lähetetyissä viesteissä rajoittamista perusteltiin lapsen tapaamisoikeuksilla, jotka oli yksilöity tuomioistuimen päätöksessä. Aluehallintovirastoon toimitetuista selvityksistä ilmeni, että perusteena oli ollut myös lähivanhemman kielteinen suhtautuminen siihen, että etävanhempi seuraisi opetusta.
Aluehallintovirasto antoi X:lle ja Y:lle huomautuksen. Huomautus koski sitä, että kun rajoitetaan henkilön perusopetuslain 19 §:n mukaista oikeutta päästä seuraamaan opetusta, on rajoittamisesta tehtävä kirjallinen perusteltu päätös muutoksenhakuohjeineen.
Perusopetuslain 19 §:n mukaan opetus on julkista. Perustellusta syystä voidaan rajoittaa oikeutta päästä seuraamaan opetusta. Perusopetuslain hallituksen esityksen (HE 86/1997 vp, s. 62) mukaan oikeutta päästä seuraamaan opetusta voidaan rajoittaa vain poikkeustapauksissa. Syynä voi olla esimerkiksi se, jos ulkopuolisten mukanaolosta voi olla haittaa opetustyölle tai jos ulkopuolisten mukanaolo voi häiritä oppilaiden ja opettajan työskentelyä.
Jokaisella on perusopetuslain 21 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Asia on käsiteltävä toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Jokaisella on myös oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
Perusopetuslain 19 §:n perusteella tehtävien päätösten muutoksenhausta ei ole erikseen säädetty laissa. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön mukaisesti oikeus seurata opetusta kuuluu kaikille. Jos tätä oikeutta rajoitetaan, on jokaisella oikeus saada rajoittamista koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi perustuslain 21 §:n nojalla. Opetuksen järjestäjän perusopetuslain 19 §:n nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta opetuksen järjestäjän luonteen perusteella yleisten muutoksenhakua koskevien säännösten mukaan joko kunnallisvalituksella kuntalain mukaisesti tai hallintovalituksella hallintolainkäyttölain mukaisesti.
Opetuksen seuraamisen rajoittamisesta ei tässä tapauksessa tehty lain edellyttämää hallintopäätöstä, vaan asiasta vain ilmoitettiin kantelijalle. Aluehallintovirastoon toimitetuista asiakirjoista ei käy ilmi perusteltua syytä opetuksen julkisuuden rajoittamiseen. Selvitysten mukaan kantelija oli kerran aikaisemmin seurannut opetusta. Asiakirjoissa ei tuotu esiin, että kantelija olisi tällöin haitannut opetustyötä tai häirinnyt työskentelyä. Opetuksen seuraamisen rajoittamista perusteltiin ainoastaan tapaamisoikeuksilla ja sillä, että lähivanhempi suhtautui opetuksen seuraamiseen kielteisesti.
Opetuksen järjestäjällä ei ole toimivaltaa puuttua vanhempien välisiin tapaamisoikeutta koskeviin asioihin. Opetuksen seuraamisen rajoittamisen pitää perustua laissa säädettyihin edellytyksiin. Pelkästään toisen vanhemman kielteinen suhtautuminen opetuksen seuraamiseen ei ole laissa tarkoitettu perusteltu syy rajoittaa oikeutta seurata opetusta. Opetuksen järjestäjän on arvioitava asiaa puolueettomasti.
Lisätietoa:
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 8.2.2021
diaarinumero ISAVI/3619/2020
Opetussuunnitelman mukainen opetusvelvollisuus ei täyttynyt useiden oppiaineiden osalta peruskoulun 5. vuosiluokalla, koska opetussuunnitelmassa vahvistettua oppimäärää ei lukuvuoden aikana ehditty käymään läpi. Luokan opetus oli jäänyt toistuvasti jälkeen useissa oppiaineissa rinnakkaisluokkiin verrattuna. Tapauksessa opetussuunnitelman mukaisen opetuksen ja opetussuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen liittyvät ongelmat keskittyivät yhteen luokanopettajaan ja tämän opettamaan luokkaan. Opetussuunnitelman toteutumiseen liittyvien ongelmien takia oppilaiden vanhemmat ja koulun muut opettajat olivat ottaneet yhteyttä koulun rehtoriin. Yhteydenottojen perusteella koulussa ryhdyttiin toimenpiteisiin oppimisen tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta asiaan puuttumisen taso koettiin riittämättömäksi.
Aluehallintovirasto kiinnitti peruskoulun 5. vuosiluokan luokanopettajan huomiota opettajan velvollisuuteen huolehtia siitä, että opetuksessa noudatetaan opetussuunnitelmaa, käsitellään vahvistettu oppimäärä ja saavutetaan opetussuunnitelman mukaiset tavoitteet. Opettajalla on vastuu opetusryhmänsä toiminnasta, oppimisesta ja hyvinvoinnista. Opettajan tehtävään kuuluu muun ohessa oppilaiden oppimisen ja työskentelyn seuraaminen sekä edistäminen, mahdollisten vaikeuksien varhainen tunnistaminen sekä oppilaiden ohjaaminen ja tukeminen.
Aluehallintovirasto saattoi lisäksi ko. peruskoulun rehtorin tietoon käsityksensä rehtorin vastuusta koulun toiminnasta. Rehtorin tulee tukea opettajia työssään ja huolehtia opetusryhmien muodostamisesta siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Rehtori on vastuussa siitä, että oppilaiden oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä toteutuu koulun arjessa.
Opettaja on vastuussa siitä, että hänen oppilaansa saavat opetussuunnitelman mukaista opetusta ja saavuttavat opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Lähtökohtaisesti opettajalla on pedagoginen vapaus valita opetustilanteeseen sopivat työtavat ja sisällöt. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että asiassa saadun selvityksen perusteella ko. 5. vuosiluokan opetuksessa oli jäänyt käymättä läpi osia opetussuunnitelmassa määritellyistä sisällöistä. Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että pedagogisesta vapaudesta huolimatta opettajalla on aina velvollisuus noudattaa opetussuunnitelmaa ja käsitellä siinä vahvistettu oppimäärä. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan opettajalla on myös velvollisuus toimia yhteistyössä koulun rehtorin ja muiden opettajien kanssa, jotta opetuksessa saavutettaisiin opetussuunnitelman mukaiset tavoitteet.
Perusopetuslain 37 §:n 1 momentin mukaan koulun toiminnasta vastaa rehtori. Koulun johdolla on käytännön vastuu opetuksen ja tuen järjestämiseen liittyvistä ratkaisuista kouluyhteisöissä, kaikilla vuosiluokilla ja kaikissa oppiaineissa. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että koulun toiminnasta vastaavan rehtorin olisi tullut harkita, voisiko ko. luokalle lisätä tukitoimia, tehdä muutoksia opettajajärjestelyyn tai muuttaa oppilasryhmiä, jotta opetuksessa voitaisiin saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Aluehallintovirasto arvioi, että rehtorin olisi tullut puuttua asiaan jo varhaisessa vaiheessa, jotta oppilaiden oikeusturva ja oikeus opetukseen toteutuu.
Keskeiset lait ja asetukset
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 22.1.2021
diaarinumero ISAVI/363/2020
Lukiossa oli vähennetty lähiopetusta valtakunnallisesti pakollisista ja syventävistä kursseista vuodesta 2014 lähtien. Kurssit oli sijoitettu lukion lukujärjestykseen siten, että noin 30–40 % vuosittain järjestetyissä kursseissa opetusta ei ole annettu lukioasetuksen mukaan täysimääräisenä. Lisäksi lukion opetussuunnitelmassa oli kategorisoitu kaikki kurssit sellaisiksi, jotka voi suorittaa osittain tai kokonaan itsenäisesti. Itsenäisesti suoritettavien kurssien ja muun itsenäisen opiskelun suoritusperiaatteet eivät kuitenkaan käyneet selvästi ilmi lukion opetussuunnitelmasta.
Aluehallintovirasto antoi kunnan lukiokoulutuksesta vastaavalle sivistyslautakunnalle, sivistystoimen esimiehelle ja lukion rehtorille huomautuksen lukiolain ja -asetuksen vastaisesta menettelystä kunnan lukiokoulutusta järjestettäessä. Kunta on velvollinen järjestämään lukiokoulutuksen niin, että se vastaa niitä edellytyksiä, jotka valtioneuvosto on lukioille tuntijaosta säätänyt. Tapauksessa (valtioneuvoston lukioille säätämästä) tuntijaosta poikkeaminen vaaransi lukiokoulutukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista sekä opiskelijoiden yhdenvertaisia edellytyksiä suorittaa menestyksellisesti lukion oppimäärä ja ylioppilastutkinto.
Lisäksi aluehallintovirasto antoi kunnan lukiokoulutuksesta vastaavalle sivistyslautakunnalle, sivistystoimen esimiehelle ja lukion rehtorille huomautuksen hallinto- ja julkisuuslain vastaisesta viranomaistoiminnasta. Lukion opetusjärjestelyiden kuvauksien on vastattava hallinto- ja julkisuuslaista ilmenevää vaatimusta viranomaisen toiminnan läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta. Tapauksen lukion osalta ei ollut selkeästi kirjoitettu auki, miten valtakunnallisesti määrätty tuntijako ja opetussuunnitelman perusteissa mainittu itsenäinen opiskelu toteutetaan.
Tapauksessa tosiasiallisesti annetun opetuksen määrä oli jäänyt säännöksissä edellytettyä vähimmäismäärää pienemmäksi. Itsenäiseen opiskeluun kuuluvat kuvaukset ja velvoitteet olivat jääneet opiskelijoille epäselväksi. Lukion opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa oli opetusjärjestelyiden peitellyn kuvauksen vuoksi ollut erittäin vaikea todentaa ja valvoa itse julkisen vallan käyttöä ja sitä kautta oikeuksiaan ja etujaan. Koulutuksen järjestäjä ei ollut suojannut riittävällä tavalla puheena olevan lukion opiskelijoiden oikeusjärjestyksen perusteella heille kuuluvia oikeutettuja odotuksia. Lukion opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa on voitava luottaa viranomaisen toiminnan oikeellisuuteen ja toiminnan lainmukaisuuteen. Vaatimus on korostunut, kun toiminnan kohteena ovat erityissuojelun alle kuuluvat lapset.
Lukiolain 22 §:n mukaan opiskelijalla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta sekä opinto-ohjausta. Lukion jaksolukujärjestyksen tekemisen peruslähtökohtana tulee olla valtioneuvoston säätämä tuntijakoasetus. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että opetustuntien systeeminen karsiminen kursseista niitä lukujärjestykseen sijoitettaessa/ lukujärjestyssijoittelulla loukkasi opiskelijoiden oikeutta opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Aluehallintovirasto korosti, että valtioneuvoston tuntijakoasetus on normi, ei suositus, jonka mukaisesti koulutuksen järjestäjä on velvollinen tarjoamaan opetusta. Muiden muassa tällä keinoin turvataan lukio-opiskelijoiden yhdenvertainen oikeus saada lukio-opetusta asuinpaikasta riippumatta.
Lukion opetussuunnitelman perusteissa (2015) todetaan, että osa lukiokoulutuksen oppimäärään sisältyvistä opinnoista voidaan edellyttää opiskeltavaksi itsenäisesti. Opiskelijalle voidaan myös hakemuksesta myöntää lupa suorittaa opintoja itsenäisesti. Kyseessä olevan lukion opetussuunnitelmassa oli kuvattu kaikki kurssit sellaisiksi, jotka voi suorittaa myös osittain tai kokonaan itsenäisesti. Aluehallintovirasto totesi tällaisen menettelyn olevan sallittua, mutta asettavan koulutuksen järjestäjälle korostetun velvollisuuden varmistaa opiskelijan osaaminen itsenäisen opiskeluvaiheen aikana ja jälkeen. Lukion paikalliseen opetussuunnitelmaan ei kuitenkaan ollut kirjattu itsenäisen opiskelun suoritusperiaatteita, eikä itsenäisellä opiskelulla saavutettua osaamista ollut systeemisesti arvioitu. Aluehallintovirasto katsoi, että termiä itsenäisesti suoritettu kurssi tai sen osa on kyseisessä lukiossa käytetty osittain virheellisesti. Opiskelijoilta on edellytetty tai on oletettu, että he kompensoivat itsenäisesti opiskellen ne sisältöalueet, joita vajaaksi jääneen opetuksen vuoksi ei ole ehditty käymään lähiopetuksessa läpi. Opiskelija ei ole ollut välttämättä edes tietoinen, että joitain kurssien sisältöalueita jää kokonaan tai osittain käsittelemättä ja että häneltä edellytetään näiden sisältöalueiden itsenäistä opiskelua.
Aluehallintovirasto toi vielä päätöksessään esille, että sen näkemyksen mukaan lukiokoulutusta koskenut perusteellinen normiuudistus turvaa myös tulevaisuudessa lukiokoulutuksen yhdenvertaisuuden maan eri alueilla. 1.8.2021 voimaan tulevissa lukioiden uusissa opetussuunnitelmissa korostetaan vielä aikaisempaa enemmän itsenäisen opiskelun käyttämisen ehdollisuutta: itsenäinen opiskelu ei saa vaarantaa koulutukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista eikä opiskelijan edellytyksiä oppimäärän ja ylioppilastutkinnon suorittamiseen.
Keskeiset lait ja asetukset
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 8.5.2020
Diaarinumero: LSSAVI/9567/2019
Huoltaja katsoi, että lapsi oli jäänyt ilman sellaista oppimisen ja koulunkäynnin tukea, johon lapsella oli lain mukaan oikeus. Oppilaalla oli koulun mukaan käyttäytymiseen liittyviä haasteita, ei suoranaisia oppimisvaikeuksia. Koulussa oli ollut useita väkivaltaan liittyviä tapahtumia, ja oppilaan tilanteesta keskustelemaan oli kutsuttu koolle asiantuntijaryhmä. Oppilas oli saanut jatkuvasti osa-aikaista erityisopetusta, minkä vuoksi oppilas ei voinut koskaan osallistua erityisopetuksen kanssa samaan aikaan opetetun oppiaineen opetukseen.
Koulu ja koti olivat sopineet tämän jälkeen, että oppilas saisi tehostetun tuen puitteissa määräaikaisesti lähiopetusta kotona. Kyse ei kuitenkaan ollut niin sanotusta kotiopetuksesta, koska oppilas oli edelleen kirjoilla koulussa ja koulun henkilökunta huolehti oppilaan opetuksesta.
Aluehallintovirasto kiinnitti opetuksen järjestäjän huomiota siihen, ettei osa-aikaista erityisopetusta voi toteuttaa niin, että oppilas jää ilman jonkin oppiaineen opetusta, koska se merkitsee poikkeamista tuntijakoasetuksesta. Aluehallintovirasto kiinnitti opetuksen järjestäjän huomiota myös siihen, että kotona annettava opetus edellyttää perusopetuslain 18 §:n mukaista päätöstä erityisistä opetusjärjestelyistä, jos opetusta on silloin normaalia vähemmän.
Perusopetuslain 30 §:n 1 momentin mukaan opetuksen järjestäjän velvollisuutena on huolehtia siitä, että oppilaan oikeus saada opetusta ja oppimisen tukea toteutuu. Aluehallintovirasto totesi, ettei mikään olisi estänyt oppilasta saamasta tehostettua tukea aikaisemmin, vaikka oppilaalla ei ollut oppimisvaikeuksia. Niin sanottuun kolmiportaiseen tukeen kuuluu myös koulunkäynnin tuki. Aluehallintovirasto katsoi kuitenkin, että jälkikäteen oli mahdotonta arvioida, miten asiassa olisi käynyt, jos tehostettua tukea olisi tarjottu aikaisemmassa vaiheessa.
Aluehallintovirasto huomautti, ettei tehostetun tuen puitteissa ole mahdollista poiketa tuntijakoasetuksesta niin, että oppilas ei käytännössä saa tietyn oppiaineen opetusta osa-aikaisen erityisopetuksen vuoksi. Hallintolain 6 §:ssä säädetyn tarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaan viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa vain siihen, mihin se on lain mukaan tarkoitettu. Erityisopetusta ei saa näin ollen käyttää turvallisuustoimenpiteenä oppilaan pitämiseksi poissa sellaisen oppiaineen opetuksesta, jossa hän voi mahdollisesti aiheuttaa turvallisuusriskejä.
Aluehallintovirasto totesi lisäksi, että kotiopetusjärjestely johti koulupäivän lyhenemiseen ja näin ollen myös tuntijakoasetuksesta poikkeamiseen. Kyseessä olevassa tapauksessa olisi siis pitänyt tehdä hallintopäätös erityisistä opetusjärjestelyistä perusopetuslain 18 §:n mukaisesti. Huoltajat olisivat voineet hakea muutosta sellaiseen päätökseen, jos opetus olisi heidän mielestään ollut riittämätöntä.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Ruotsinkielisen sivistystoimen yksikkö
Ratkaisupäivämäärä: 13.1.2020
Diaarinumero: LSSAVI/2005/2019
Uskonnonvapauden puolesta toimiva rekisteröity yhdistys katsoi kantelussaan, että koulussa loukattiin uskonnonvapautta. Koulu ei ollut ilmoittanut etukäteen uskonnollisluonteisista tilaisuuksista eikä niiden tai korvaavan ohjelman sisällöstä. Oppilailla ei näin ollut tosiasiallista mahdollisuutta valita ohjelmaa. Koulun joulujuhlassa oli esitetty kuvaelma ja laulettu virsi sekä laulu, jossa oli uskonnollinen viittaus eli sanat ”Betlehemin tähti”. Elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan opiskelevien oppilaiden oli myös odotettu nousevan seisomaan yhdessä muiden oppilaiden kanssa, kun virren laulamista harjoiteltiin ennen joulujuhlaa.
Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan huomiota siihen, että oppilaan osallistuminen uskonnollisiin tilaisuuksiin ei voi määräytyä sen perusteella, kuuluuko oppilas vai eikö hän kuulu uskonnolliseen yhdyskuntaan. Huoltajalta on kysyttävä asiasta, ja ilmoitus oppilaan osallistumisesta on voimassa toistaiseksi tai tapauskohtaisesti.
Suomen perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Aluehallintovirasto totesi, että jokaisella on vakaumuksensa perusteella oikeus olla osallistumatta koulussa järjestettäviin uskonnollisiin tilaisuuksiin. Opetushallituksen ohjeen (OPH-56-2018) mukaan koulu voi järjestää korvaavaa ohjelmaa, jonka tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, mahdollisimman samankaltaista kuin alkuperäisessä tilaisuudessa. Uskonnolliseen ohjelmaan osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä ei pidä aiheutua oppilaalle leimautumista.
Aluehallintovirasto totesi, että joulujumalanpalvelukset ovat ilmeisesti uskonnon harjoittamista, mutta juhlat, joissa on vain yksittäisiä uskonnollisia elementtejä, ovat perinne, joka on osa suomalaista kulttuuriperintöä. Laulua, jossa on vain viittaus raamatulliseen sisältöön, ei voida pitää kokonaisuutena arvioiden luonteeltaan uskonnollisena. Kyseessä olevassa tapauksessa koulun joulujuhlan uskonnollinen sisältö oli rajoittunut yhteen virteen ja joulukuvaelmaan. Kuvaelman tai virren kohtuullista harjoittelua ei näin ollen voida myöskään pitää uskonnon harjoittamisena. Aluehallintovirasto kehotti kuitenkin varovaisuuteen sellaisten tilanteiden suhteen, joissa oppilaiden esimerkiksi edellytetään seisovan virrenlaulun aikana. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjausten mukaan ketään ei saa suoraan tai epäsuorasti pakottaa paljastamaan vakaumustaan.
Perusopetuslain 3 §:n 3 momentin mukaan opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Opetushallituksen ohjeen mukaan koulun on riittävän ajoissa ennen uskonnollisia tilaisuuksia ilmoitettava huoltajille ja oppilaille uskonnollisen tilaisuuden luonteesta ja vaihtoehtoisesta ohjelmasta. Olennaista on, että oppilaalla on tosiasiallinen mahdollisuus valita, mihin ohjelmaan hän osallistuu. Huoltaja voi ilmoittaa oppilaan osallistumisesta uskonnollisiin tilaisuuksiin kertaluonteisesti esimerkiksi kouluun ilmoittauduttaessa tai tarvittaessa tilanteen mukaan. Oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen ei ole sidoksissa uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyyteen.
Apulaisoikeusasiamiehen 22.3.2018 antamassa ratkaisussa (6540/2017) edellytetään, että koulu ilmoittaa tilaisuuksien sisällöstä hyvissä ajoin ja niin tarkasti, että huoltajalla on tosiasiallinen mahdollisuus ilmoittaa oppilaan osallistumisesta myös tapauskohtaisesti. Aluehallintovirasto katsoi apulaisoikeusasiamiehen käsityksestä poiketen, että henkilökohtainen vakaumus ei ole muuttumaton, mutta se ei myöskään vaihtele päivästä toiseen. Uskonnonvapauden toteutumiseksi ei näin ollen ole aina tarpeen selvittää kussakin tapauksessa erikseen, osallistuuko oppilas. Riittää, että koulu on kysynyt huoltajalta yleisesti, osallistuuko oppilas uskonnollisiin tilaisuuksiin, ja että huoltajalle on kerrottu hänen voivan milloin tahansa muuttaa mielipidettään asiasta.
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 9.12.2020
diaarinumero ISAVI/2615/2020
Asiassa oli kyse erityisen tuen avustajapalveluiden järjestämisestä ja niiden riittävyydestä. Pidennetyn oppivelvollisuuden vaikeavammainen oppilas oli vaativan henkilökohtaisen tuen tarpeessa. Oppilaan hoito- ja tukitahot suosittelivat oppilaalle 1:1 ohjausta koulunkäyntiin. Oppilaan koulussa tarvitsemat avustajapalvelut oppimisen ja koulunkäynnin tukemiseksi oli toteutettu siten, että oppilaan luokalle oli osoitettu useampi koulunkäyntiavustaja. Koulunkäyntiavustajat toimivat tiimiperiaatteella erityisen tuen oppilaiden tarvitseman tuen mukaan. Kantelijan mukaan erityisen tuen avustajapalvelut olivat koulussa alimitoitettuja, ja perehdyttäminen oppilaan yksilöllisen tuen tarpeisiin oli puutteellista.
Aluehallintovirasto kiinnitti kaupungin huomiota vaativan ja laaja-alaisen tuen tarpeessa olevan oppilaan avustajapalveluiden tarpeen arvioimiseen ensisijaisesti oppilaan eikä opetusryhmän näkökulmasta. Opetuksen järjestäjän tulee arvioida ennen päätöksentekoa oppilaan tarvitsemien avustajapalveluiden taso, jotta oppilaan oikeus saada perusopetusta ja oppilaan yksilölliset tarpeet opetuksen järjestämiseksi tulevat turvattua. Oppilaalla on oikeus saada tarvittaessa jatkuvaa henkilökohtaista avustajan tukea, riippumatta siitä, miten opetusryhmän muiden oppilaiden avustajapalvelut on järjestetty. Avustajapalveluiden kohdalla ratkaisevaa ei ole avustajan nimike, vaan se, että oppilas saa tarvitsemaansa ohjausta ja tukea. Oppilaan huoltajalla on myös aina oikeus perusteltuun päätökseen, josta käy ilmi millaisiin avustajapalveluihin oppilas on päätöksen myötä oikeutettu.
Perusopetuslain 30 § 1 momentin mukaan opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Opetuksen järjestäjälle kuuluu opetukseen osallistumisen edellyttämien avustajapalvelujen järjestäminen ja kustantaminen. Lähtökohtaisesti opetuksen järjestäjä päättää avustajapalveluista. Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että avustajapalveluiden järjestämistavasta riippumatta oppilaan oikeus maksuttomaan perusopetukseen sekä tarvitsemaansa ohjaukseen ja tukeen tulee toteutua. Asiassa saadun selvityksen perusteella moniammatillisessa yhteistyössä oli todettu, että oppilaan terveydentila ja tarve edellyttivät henkilökohtaista koulunkäynninohjaajaa. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan opetuksen järjestäjän tulee tällöin arvioida ennen päätöksentekoa oppilaan tarvitsemien avustajapalveluiden taso, jotta oppilaan oikeus saada perusopetusta sekä oppilaan yksilölliset tarpeet opetuksen järjestämiseksi tulevat turvattua.
Keskeiset lait ja asetukset:
Opetushallituksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -määräys.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 16.4.2020
diaarinumero LSSAVI/17454/2019
Tapauksessa luokan vanhempainillassa oli sovittu, että jokaisen luokan oppilaan oli osallistuttava luokan leirikoulukustannuksiin joko keräämällä varainkeruulla tietty rahasumma tai maksamalla kyseinen summa luokan tilille. Lisäksi jokaisen oppilaan tuli myös maksaa tietty summa lukukausittain leirikoulurahastoon. Kunta oli laatinut ohjeen koskien koulun ulkopuolella tapahtuvaa opetusta. Ohjeen mukaan oppilaalla oli oikeus poismuutosta tai koulun vaihtamisesta johtuen saada takaisin opintoretkeä tai leirikoulua varten yhteiseen kassaan maksamansa henkilökohtaiset varat. Yhdessä kerätyt varat jäivät luokan yhteiseen kassaan.
Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan opetuksesta vastaavan lautakunnan ja koulun rehtorin huomiota opetuksen järjestäjän velvollisuuteen huolehtia siitä, että varainkeruu koulun toimintaan kuuluvien retkien rahoittamiseksi järjestetään niin, ettei oppilaiden yhdenvertainen oikeus maksuttomaan perusopetukseen vaarannu. Aluehallintovirasto katsoi lisäksi, että leirikoulua varten hankittuja varoja on käsiteltävä aina koko luokan yhteisinä siitä huolimatta, miten rahat on yhteiseen tarkoitukseen saatu, eikä yhteisistä rahoista voida erottaa oppilaille erisuuruisia osuuksia.
Suomen perustuslain 6 ja 16 §:issä on turvattu kaikille oikeus yhdenvertaiseen ja maksuttomaan perusopetukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että perusopetuksen kustannuksista vastaa opetuksen järjestäjä. Leirikoulu on perusopetusasetuksen 3 §:n 5 momentin mukaisesti osa opetusta, minkä vuoksi sen on oltava kaikille oppilaille perusopetuslain 31 §:n edellyttämällä tavalla maksuton. Kaikilla oppilailla on oikeus yhdenvertaisesti ja ilman maksuja osallistua tällaisille retkille, eikä kenenkään oppilaan tai huoltajan voida edellyttää osallistuvan esimerkiksi leirikoulusta aiheutuviin kuluihin.
Aluehallintovirasto totesi lukukausittaisten maksujen olevan ongelmallista maksuttoman perusopetuksen kannalta. Kyseisessä tilanteessa huoltajilla ei välttämättä ole todellista valinnanvapautta maksun suorittamisen suhteen, sillä esimerkiksi ryhmäpaine voi aiheuttaa velvoittavuuden tunteen maksun suorittamiselle.
Aluehallintovirasto toi vielä päätöksessään esille, että yhdenvertaisuuslain 6 §:ssä on asetettu koulutuksen järjestäjälle velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta, minkä vuoksi opetuksen järjestäjän on omassa toiminnassaan luotava ainoastaan sellaisia käytäntöjä, jotka tukevat oppilaiden tasapuolista kohtelua. Tämän vuoksi opetuksen järjestäjän vastuulla on varmistua koulun toimintaa varten suoritettavan varainkeruun toteutustavan asianmukaisuudesta myös silloin kun huoltajat järjestävät varainkeruun omatoimisesti. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan koulun toimintaan kuuluvia retkiä ei tulisi lainkaan kustantaa huoltajilta kerättävin maksuin vaan varainhankinta tulisi suorittaa muulla tavoin, kuten esimerkiksi myyjäisin tai talkootöin.
Keskeiset lait ja suositukset:
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 6.4.2020
diaarinumero LSSAVI/5130/2020
Tapauksessa huoltaja katsoi koulun menetelleen virheellisesti lapseensa kohdistuneita kiusaamistapauksia selvitettäessä. Huoltaja kertoi kantelussa, että hänen lapsensa oli kokenut koulussa kiusaamista eri muodoissa vuosien 2017-2019 aikana. Huoltaja piti koulun toimia riittämättöminä asian selvittämisessä. Kantelijan lapsi ei ollut kuitenkaan itse tuonut esiin kiusaamista koulussa kertomalla siitä henkilökunnalle tai tuomalla sitä esiin oppilaille teetetyssä hyvinvointikyselyssä. Koulun henkilökunta ei ollut myöskään itse havainnut kiusaamista, vaikka kantelijan lapsen ja toisen oppilaan välejä on tarkkailtu koulussa erityisen huolellisesti.
Aluehallintovirastolla ei ollut kantelun perusteella syytä epäillä, että koulu olisi menetellyt kantelunalaisissa asioissa lainvastaisesti.
Aluehallintovirasto totesi, että perusopetuslain 29 §:n 1 momentin mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Koulussa on lisäksi kohdeltava oppilaita hallintolain 6 §:n edellyttämällä tavalla tasapuolisesti ja asiat on käsiteltävä puolueettomasti. Kehenkään oppilaaseen ei saa kohdistaa esimerkiksi kurinpitotoimia ilman riittävää näyttöä siitä, mitä on tosiasiassa tapahtunut. Tämän vuoksi koulu ei voi katsoa yksittäistä oppilasta kiusaajaksi ilman, että tapahtuneesta on näyttöä.
Merkityksellistä on, että koulu oli selvittänyt sen tietoon tuodut epäilyt kiusaamisesta ja oppilaiden keskinäisiä välejä oli selvitetty yhteisissä palavereissa asianosaisten oppilaiden ja tarvittaessa heidän perheidensä kanssa. Koulu oli asianmukaisesti selvittänyt kiusaamis- ja konfliktitilanteita yhteistyössä tilanteisiin osallisten oppilaiden ja heidän huoltajiensa kanssa sekä ohjannut oppilaat käsittelemään keskinäisiä ristiriitojaan koulukuraattorin vastaanotolle. Lisäksi huoltajien esiin tuomia oppilaiden välisiä ristiriitatilanteita oli käsitelty myös opiskeluhuoltolain 14 §:n 4 momentin mukaisessa monialaisessa asiantuntijaryhmässä, jossa oli pohdittu yhteistyössä oppilaan, hänen huoltajiensa sekä opetus- ja opiskeluhuollon henkilöstön kanssa keinoja siihen, miten oppilas tuntisi olonsa koulussa turvalliseksi.
Aluehallintovirasto totesi, että oppilaiden välisten kiusaamis- ja konfliktitilanteiden asianmukaisen selvittämisen edellytyksenä ei ole se, että koulu pystyisi nimeämään selvittelyjen johdosta syyllisen. Merkityksellistä on nimenomaan se, että koulu ryhtyy toimenpiteisiin sen turvaamiseksi, että jokainen oppilas voisi kokea olonsa koulussa turvalliseksi. Tässä tapauksessa koulussa oli puututtu oppilaiden välisiin ristiriitatilanteisiin monipuolisesti sekä opetuksen järjestäjän että opiskeluhuollon keinoin, ja toimittu perusopetuslain 3 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla yhteistyössä oppilaan oppilaiden kotien kanssa.
Keskeiset lait ja suositukset:
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 15.6.2020
diaarinumero LSSAVI/18964/2019
Tapauksessa oppilas oli huostaanotettu koulunkäynnissä ilmenneiden ongelmien vuoksi. Asiasta kannelleen huoltajan mukaan hänen lapselleen ei ole kuitenkaan järjestetty sijoituskunnassa riittävää opetusta, sillä opetusta ei järjestetty lähiopetuksena koulussa. Sijoituksen alettua oppilaan opetus toteutettiin noin kahden kuukauden ajan toisinaan erityisopettajan kanssa sijaishuoltopaikan tiloissa opiskelemalla. Lisäksi oppilas opiskeli itsenäisesti ja sijaishuoltopaikan ohjaajan tukemana. Tämän jälkeen oppilaalle järjestettiin kolme koulukokeilukertaa, joiden jälkeen oppilaalle alettiin järjestää opetusta päivittäin koulussa, mutta vain seitsemän tuntia viikossa.
Aluehallintovirasto antoi kunnan opetuksen järjestämisestä vastaavalle taholle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle velvollisuudesta järjestää kaikille kunnan alueella asuville oppivelvollisuusikäisille lapsille opetus laissa säädetyllä tavalla sekä järjestää heille välittömästi tarpeen ilmetessä heidän tarvitsemansa koulunkäynnin tuki. Aluehallintovirasto myös kiinnitti kunnan huomiota velvollisuuteen tehdä perusopetuslain 18 §:n mukaisista erityisistä opetusjärjestelyistä valituskelpoinen päätös, josta ilmenee hallintolain 44 §:n edellyttämällä tavalla yksilöidysti päätöksen sisältö.
Perusopetuslain mukaisesti opetus järjestetään lähtökohtaisesti lähiopetuksena koulussa. Oppilaan opetuksen järjestämiseksi laissa poikkeavalla tavalla ei oltu tehty perusopetuslain 18 §:n mukaista päätöstä erityisistä opetusjärjestelyistä. Kyseinen valituskelpoinen päätös on tehtävä aina kun oppilaan opetus järjestetään laista poikkeavalla tavalla. Päätöksessä on tuotava hallintolain 44 §:n edellyttämällä tavalla yksilöidysti esille, mitä nämä erityiset opiskelujärjestelyt ovat. Päätöksen tekeminen turvaa jokaisen Suomen perustuslain 21 §:ssä säädetyn oikeuden hakea muutosta päätökseen, joka koskee yksilön etua, oikeutta tai velvollisuutta. Opetuksen järjestäjän virheellisen menettelyn vuoksi oppilaalla tai hänen huoltajallaan ei ole ollut käytettävissään jokaiselle perustuslaissa turvattua oikeussuojakeinoa.
Kunta perusteli poikkeavia opetusjärjestelyjä sillä, että oppilas ei kyennyt osallistumaan opetukseen koulussa. Selvitysten perusteella oppilas toivoi itse pääsevänsä kouluun sijaishuoltopaikan tiloissa järjestetyn opetuksen sijasta eikä asiakirjoista käynyt tarkemmin ilmi, miksi hänen katsottiin olevan kykenemätön käymään koulussa. Oppilaan oma toive kouluun pääsemisestä olisi tullut perustuslain 6 §:n 3 momentin ja perusopetuslain 3 §:n 2 momentin nojalla ottaa huomioon opetusta järjestettäessä.
Toiselle paikkakunnalle sijoitetulla lapsella on oikeus saada yhdenvertaisesti perusopetuslain 30 §:n 1 momentin nojalla opetussuunnitelman mukaista opetusta ja riittävää koulunkäynnin tukea heti sijoituksen alettua ja tulla lain edellyttämällä tavalla kuulluksi opetusta järjestettäessä. Tässä tapauksessa oppilas on itse halunnut päästä kouluun, mutta osallistuakseen opetukseen koulussa kunta edellytti, että oppilaalla on henkilökohtainen aikuisen tuki. Kunnan velvollisuutena olisi tällöin ollut järjestää oppilaalle riittävät avustajapalvelut koulunkäynnin mahdollistamiseksi. Tapauksessa opetuksen järjestäjä oli perusteettomasti siirtänyt opetuksen tai tukitoimien järjestämisvelvollisuutta sijaishuoltopaikan vastuulle. Aluehallintovirasto katsoi, että oppilaan Suomen perustuslaissa säädetty oikeus saada opetusta oli näin menetellen tosiasiassa evätty.
Keskeiset lait ja suositukset:
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Opetustoimi
Ratkaisupäivämäärä 16.11.2020
diaarinumero PSAVI/3462/2020
Rehtori oli 19.3.2020 tehnyt päätöksen, jossa hän oli evännyt oppilaan osallistumisoikeuden 19.3.2020 pidettävään ylioppilaskirjoitukseen oppilaan sairastumisen johdosta. Rehtorin selvityksen perusteella rehtorin tarkoituksena oli todennäköisesti tehdä kielteinen päätös päiväkohtaisista erityisjärjestelyistä, mutta päätöksestä tai sen perusteluista ei tämä ilmene. Rehtori oli maininnut päätöksessä ainoastaan lukiolain 21 §:n, joka koskee oppilaaksi ottamisen edellytyksiä.
Aluehallintovirasto kiinnitti lukion rehtorin vakavaa huomiota siihen, että päätöksissä on mainittava sovelletut säännökset. Lisäksi aluehallintovirasto kiinnitti lukion rehtorin vakavaa huomiota siihen, että rehtorille ei ole laissa säädetty toimivaltaa tehdä päätöstä opiskelijan osallistumisoikeuden epäämisestä ylioppilaskokeeseen opiskelijan sairastumisen perusteella. Rehtorilla on tietyin edellytyksin oikeus tehdä kielteinen päätös erityisjärjestelyistä.
Hallintolain 45 §:n mukaan päätöksen perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Rehtorin päätöksessä mainittu sovellettu säännös oli virheellinen, sillä päätös ei koskenut oppilaaksi ottamisen edellytyksiä. Päätöksessä ei ole mainittu muita sovellettuja säännöksiä. Päätöksestä ei ilmene mitä säännöksiä on sovellettu. Oikeusturvan toteutumisen perusedellytyksiä on, että päätös perusteellaan oikeilla lainkohdilla.
Lainsäädännössä ei ole annettu rehtorille toimivaltaa tehdä päätöstä opiskelijan osallistumisoikeuden epäämisestä ylioppilaskokeeseen opiskelijan sairastumisen perusteella. Ylioppilastutkinnosta annetun lain 8 §:n mukaan rehtori voi tehdä osallistumisoikeuden epäämisestä päätöksen, jos kokelas ei täytä lain 5–7 §:n mukaisia tutkintoon ja sen kokeisiin osallistumiselle säädettyjä edellytyksiä. Pykälissä 5–7 ei säädetä kokeeseen osallistumisen edellytykseksi tiettyä terveydentilaa, vaan kyse on muodollisista vaatimuksista.
Ylioppilastutkinnosta annetun lain 9 §:n mukaan rehtorilla on äkillisessä ja ennakoimattomassa tilanteessa oikeus tehdä päätös erityisjärjestelyistä, jos oppilas on sairastumisen johdosta estynyt suorittamasta ylioppilastutkinnon kokeita samalla tavalla kuin muut kokelaat. Kielteinen päätös erityisjärjestelyiden käytöstä tulee perustella ja perusteluissa tulee ottaa kantaa siihen, miksi erityisjärjestelyiden käyttö ei olisi mahdollista. Tässä tapauksessa, vaikka rehtori olisi tehnyt oikeansisältöisen päätöksen, lopputulos olisi kuitenkin ollut se, ettei oppilas voinut suorittaa ylioppilaskirjoitusta.
Keskeiset lait ja suositukset:
