Kun uutislähetys osuu todellisuuteen tai ainakin liian lähelle – valmiusharjoituksen ydin pysäyttää

Kaakko25-harjoitus testasi yhteistyötä sisäisesti, maakunnallisesti, yhteistyöalueella ja valtakunnallisesti

Harjoituksen onnistumista mitataan monella tavalla, mutta joskus sen vaikuttavuus kiteytyy yhteen hetkeen. Meille se hetki koitti, kun harjoituksen yhteydessä esitetty Ylen uutislähetys sai osallistujat hiljenemään. Tuttujen kasvojen vakava viesti ruudulla pysäytti: ”Suomessa tapahtuu aktiivista vaikuttamista infrastruktuuriin ja ihmisten perusturvallisuuteen” . Vielä harjoituksen jälkeen sain kuulla kommentteja, joissa todettiin, että ”oikeissa” uutisissa jatkettiin Kaakko25-harjoitusta. Tämä kertoo siitä, millä vakavuudella tätä harjoitusta todella tehtiin. Se kertoo myös, että me olemme tosissamme ottaneet tämän haasteen vastaan.

Moni jäi miettimään: "Voisiko tämä olla totta?" Kysymys ei ollut pelkkä retorinen heitto, vaan se jäi elämään osallistujien mieliin. Juuri tämä reaktio kertoo siitä, että harjoituksen käsikirjoitus osui maaliinsa. Se ei ollut vain skenaario paperilla, vaan se herätti tunteita, keskustelua ja ennen kaikkea ajattelua. Harjoituksen skenaariossa puhuttiin tapahtumista oikeilla nimillä ja paikoilla. Meille tuttuihin paikkoihin ja henkilöihin kohdistettiin vaikuttamista. 

Tätä kysymystä – mikä on mahdollista, mikä todennäköistä ja miten varaudumme – pyöriteltiin pitkään jo harjoituksen suunnitteluvaiheessa. Halusimme rakentaa tilanteen, joka ei olisi pelkkä tekninen suoritus, vaan joka haastaisi osallistujat pohtimaan omaa rooliaan, organisaationsa valmiuksia ja yhteiskunnan haavoittuvuutta. Jokainen osallistuja sai pohtia, miten pystyy toteuttamaan omaa tehtäväänsä tässä haastavassa toimintaympäristössä, jossa mikään ei ole itsestään selvää. 

Mikä on mahdollista? Tähän kysymykseen haettiin vastausta myös sitä kautta, mitä tiedämme tapahtuneen. Meillä on Euroopassa sota, josta pitää ammentaa oppia ja osaamista. Soten toimijoiden pitää tässäkin tilanteessa tunnistaa niitä asioita, joilla meidän toimintaamme voidaan vaikuttaa. Pitää rehellisesti katsota ja tehdä riskinarviota, siitä mitä vaikutuksia näillä vaikuttamisilla olisi. Miten pitkään voimme todella tuottaa kansalaisille peruspalveluita? Miten maantiede vaikuttaa asioihin? 

Kirjoitan tätä soten turvallisuus- ja valmiuspäällikön näkökulmasta, kentältä käsin. Näin läheltä katsottuna on selvää, että vaikuttava harjoitus ei synny sattumalta. Se vaatii rohkeutta nostaa esiin vaikeita kysymyksiä ja rakentaa skenaarioita, jotka eivät jätä kylmäksi. Vain silloin voimme todella testata, kuinka valmiita olemme – ja missä meidän on vielä kehityttävä. 

Evakuointi on inhimillinen haaste

Harjoituksemme keskiössä oli tänä vuonna väestönsiirrot ja evakuoinnit. Teema, joka herättää heti mielikuvia suurista ihmisjoukoista, liikenteenohjauksesta ja majoitusjärjestelyistä. Mutta kun puhutaan sosiaali- ja terveydenhuollosta, evakuointi saa aivan erityisen merkityksen ja mittasuhteet.

Soten näkökulmasta evakuointi ei tarkoita vain rakennusten tyhjentämistä tai potilaiden siirtämistä. Se tarkoittaa, että Etelä-Karjalan hyvinvointialueella yli 5000 ihmistä – potilasta ja asiakasta – pitäisi siirtää turvallisesti toiseen paikkaan. Jokainen heistä tarvitsee uudessa sijainnissa vähintään saman verran hoivaa, hoitoa ja huolenpitoa kuin ennenkin.

Sanoin joskus ääneen, että ”tässä skenaariossa lähettäminen on paljon helpompaa kuin vastaanottaminen.” Ja se pitää paikkansa. Evakuointi ei ole vain logistinen haaste – se on inhimillinen haaste. Nämä 5000 ihmistä eivät ole numeroita taulukossa. He ovat yksilöitä, joilla jokaisella on oma tarinansa, tarpeensa ja haasteensa. 
Tähän evakuoitavien joukkoon mahtuu:

• vastasyntynyt, joka tarvitsee tehohoitoa elämänsä ensi hetkistä lähtien
• pankinjohtaja, joka liukastui rappusissa ja mursi lonkkansa
• muistisairas vanhus, joka ei enää tunnista ympäristöään.

Ja paljon muuta. Lista on loputon.

Jos skenaario olisi päinvastainen, miten meidän palvelutuotantomme muutos onnistuisi? Miten me kykenemme ottamaan väestöä vastaan? Näitä kysymyksiä pyörittelimme pitkin harjoitusta. Tämä on mielestäni keskustelua ja kokonaisuus, joka pitää ottaa haltuun valtakunnallisesti. Jokainen asiakas tarvitsee selviytyäkseen muutakin kuin seinät. Joten kokonaisuuden kannalta myös materiaalisen varautumisen rooli on merkittävä. Meidän harjoituksessamme lanseerattiin ”Mummon hoitopaketti”. Se on työnimi asialle, jolla kuvataan eri palveluissa olevien asiakkaiden materiaalista tarvetta per yksi vuorokausi.

Meidän palveluvalikoimamme kattaa kaiken erikoissairaanhoidosta kotihoitoon, vammaispalveluista perhepalveluihin, kuntoutuksesta aikuisten monialaisiin palveluihin (Aimo). Jokainen näistä palveluista on kriittinen osa kokonaisuutta, joka ei saa katketa edes poikkeustilanteessa. Asiakasryhmät ovat moninaisia ja tuovat jokainen meille oman haasteensa. Ihmisiä jaetaan evakuoinnissa liikkumisen mukaan. Tämä on tapa katsoa evakuointia logistiikan näkökulmasta. On kuitenkin tunnistettava, pyörätuolia liikkumiseen käyttävä ihminen voi tarvita hengissä pysymiseen paljon muutakin tukea. Ihminen saattaa tarvita lisähappea hengittämisen tueksi tai imulaitetta, jottei tukehdu limaansa. Haluan tiivistää, että asiakkaamme eivät ole helposti lokeroitavissa.

Harjoitus nosti esiin myös alueelliset erot. Mitä tarkoittaa, että Kaakkois-Suomen kiire on erilainen kuin länsirannikon kiire? Meillä etäisyys valtakunnan itärajaan on lyhyt. Se on tosiasia ja sen kanssa tätä harjoitusta suunnittelua olemme tehneet. Kaakkois-Suomessa meidän tulee kyetä muuttamaan omaa toimintaamme nopeasti ja tehokkaasti. Harjoituksen käsikirjoituksessa tarkoituksellisesti teimme alueellemme niin kattavia mm. infraan kohdistettuja häiriöitä, että olosuhde palvelujen tuottamiseen ei ole mahdollinen.

Tällä toiminnalla oli oikeastaan kaksi tarkoitusta. Sen tarkoitus oli herättää muu Suomi ja viranomaiset siihen tosiasiaan, että koko Suomella tulee olla yhteinen valmius ja suunnitelma. Tähän kokonaisuuteen ei liity vain potilaiden ja asiakkaiden siirtäminen. Tulee ottaa huomioon myös hoidon jatkuvuus. Kaikki meidän asiakkaamme eivät ole kokoaikaisesti meillä hoidossa ns. osastolla. Meillä on paljon potilaita, jotka käyvät säännöllisesti vaikka syöpähoidoissa, dialyysissa yms. Näidenkin asiakkaiden hoidon jatkuvuus on turvattava, vaikka kotikunta tai maakunta vaihtuu. 

Toinen tarkoitus oli herättää ajatus omissa toimijoissamme. Meillä jokaisella on todella tärkeä rooli myös poikkeusoloissa. Helposti ajatellaan, että varautuminen on joidenkin viranhaltijoiden tai viranomaisten toimintaa. Minulla on unelma; tämän blogin lukija tietää tämän jälkeen, että jokaisella sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevällä on todella iso rooli Suomi Oy:n huoltovarmuudessa, toimintakyvyssä ja varautumisessa. Haluan jokaisen ymmärtävän, että kovassa paikassa tehtävät ovat erilaisia, mutta aivan yhtä tärkeitä, on kyseessä kotihoidon lähihoitaja tai neurokirurgi. Meidän tulee yhdessä päättää, että soten varautuminen on merkityksellistä. Jokaisen toimijan pitää tunnistaa oma merkityksellisyytensä tässä kokonaisuudessa. ”Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.”

Tämä harjoitus ei ollut vain paperilla pyöritelty skenaario. Se oli konkreettinen muistutus siitä, että kriisitilanteessa jokainen yksityiskohta merkitsee. Ja että Soten evakuointiin voi joutua meistä kuka tahansa. 

Evakuointi ja sen kokonaisuus on vain puolet siitä mitä sosiaali- ja terveyden huollolta edellytetään vastaavassa poikkeustilanteessa. Meidän täytyy kyetä yhdessä muuttamaan toimintaamme ja vastaamaan isoon haasteeseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon on jatkuttava myös poikkeusoloissa. 

Kehitettävää ja onnistumisia

Keskeisimmät kehittämisen kohteet ovat koordinaatiossa. Monessa kohtaa tätä harjoitusta ja suunnittelua nousi esiin kysymys, että mikä taho koordinoi esimerkiksi palvelujen järjestämistä missäkin vaiheessa. Tässä keskustelussa pitää myös huomioida lainsäädäntö. Miten lainsäädäntö tukee meidän toimintojemme muuttamista ja evakuointeja? Sehän on eittämättä lainsäädännön keskeinen tarkoitus.

Terminologia. Olen edellä kuvannut termejä, joilla meidän palvelujamme kutsutaan. Jos katsomme vaikka viereisen Kymenlaakson hyvinvointialueen terminologiaa, tuotetaan siellä samoja palveluja eri nimillä. Myös palveluiden sisällöt vaihtelevat. Tämä epäkohta vaikeuttaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Myös yhteistyöalueen koordinaatio vaikeutuu, jos samoista asioista puhutaan eri termein. 

Suunnitelmien yhteensovittaminen. Olemme omalla yhteistyöalueella tehneet paljon yhteistyötä suunnitelmien yhteensovittamiseksi. Meillä on kuitenkin vielä paljon työtä, että sosiaali- ja terveydenhuollolla olisi yhtenäiset suunnitelmat muiden viranomaisten kanssa. Ja rehellisesti on meillä vielä yhteensovittamista myös omalla ”hiekkalaatikollamme”. Yksi keskeisimmistä tavoitteista omalle hyvinvointialueellemme oli, että harjoituksen aikana kehitämme omia suunnitelmiamme. Mielestäni tämä harjoitus tarjosi siihen loistavan mahdollisuuden. Käsikirjoitus on tehty monia ammattilaisten yhteistyönä ja siinä otettiin huomioon monia erilaisia häiriöitä. Nämä antavat erinomaisen pohjan kehittää omaa toimintaamme. 

Lopuksi

Haluan loppuun vielä kiittää niitä kaikkia toimijoita ja tahoja, jotka ovat mahdollistaneet näin laajan ja monipuolisen harjoituksen toteuttamisen. Tämän kaltainen yhdessä harjoittelu ja suunnittelu edistää asioita monin verroin toimistossa istumiseen nähden. Nyt pidetään sama tahti päällä ja aletaan valmistautua ensi vuoden valtakunnalliseen harjoitukseen hyvissä ajoin. Muistetaan pitää sosiaali- ja terveydenhuollon varautumisen ääntä pinnalla. ”Muistetaan, että ajat eivät lopulta muutu, vaikka vaihtaisimme kelloa.” 
Olkaamme siis nöyriä ja ahkeria tämän yhteisen asiamme edessä. 

Mikko Aaltonen 

Valvontaviranomaisen näkökulmia Kaakko25-harjoitukseen

Hyvinvointialueiden varautumisvelvollisuudesta

Hyvinvointialueita, Helsingin kaupunkia ja HUS-yhtymää koskee vastaava valmiuslain mukainen varautumisvelvollisuus kuin muitakin viranomaisia. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon valmius- ja varautumistehtävistä on erityissääntelyä muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa (sote-järjestämislaki). Varautuminen erilaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteisiin on keskeinen osa edellä mainittujen organisaatioiden sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistehtävää. Hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän tulee myös omavalvonnallaan varmistaa varautumisvelvollisuuksiensa hoitaminen. Kyse on vaativasta tehtävästä, sillä varautumista edellyttävät mahdolliset häiriötilanteet ovat moninaisia. Niihin kuuluvat muun muassa erilaiset pandemiat, laajamittainen maahantulo ja kyberiskut. Myös sotilaallisen voimankäytön tilanteisiin on varauduttava.

Sosiaali- ja terveydenhuollon, kuten muidenkin toimialojen, varautumisessa on keskeistä, että erilaisiin häiriötilanteisiin valmistaudutaan huolellisella valmiussuunnittelulla. Vähintään yhtä tärkeää kuitenkin on, että suunnitelmia päästään käytännössä myös testaamaan, jotta nähdään, onko kaikki konkreettiseen toimintaan vaikuttava otettu huomioon ja miten suunnitelmia on syytä kehittää. Valmiusharjoitukset tarjoavat tärkeän tilaisuuden suunnitelmien koettelulle käytännössä, mikä myös Etelä-Karjalan hyvinvointialeen SOTE-turvallisuus- ja valmiuspäällikkö Mikko Aaltosen edellä kertomasta tulee hyvin esiin. Osallistuin itse aluehallintoviraston edustajana Kaakko25-valmiusharjoitukseen ulkopuolisen tarkkailijan roolissa ja pääsin näkemään, miten harjoitusta vietiin läpi erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon erityiskysymyksiä häiriötilanteissa

Sosiaali- ja terveydenhuollossa muutama vuosi sitten toteutetun rakenneuudistuksen yhteydessä myös valmiuden ja varautumisen kannalta keskeiset rakenteet kokivat muutoksia. Hyvinvointialueet jaettiin viiteen yhteistyöalueeseen. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävällä hyvinvointialueella ja HUS-yhtymässä on oltava yhteistyöalueen tilannekuvan luomista ja ylläpitämistä varten sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskeskus.  Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallista valmiutta ja varautumista on vielä viime aikoina pyritty vahvistamaan täydentämällä rakenneuudistuksen yhteydessä luotua sääntelyä. Niin sosiaali- ja terveysministeriön kuin viiden yhteistyöalueen roolit ovat vahvistuneet lakimuutosten myötä. 

Kaakko25-harjoituksessa päästiin soveltamaan uutta sääntelyä ja testaamaan vielä verrattain tuoreita toimintarakenteita. Harjoituksessa hyödynnettiin onnistuneesti erilaisia olemassa olevia yhteistyömuotoja ja toimenpiteistä pystyttiin pääsääntöisesti päättämään ja sopimaan eri toimijoiden kesken. Samalla harjoitus kuitenkin osoitti, että yhteistyötä tarvitaan niin hyvinvointialueiden kuin yhteistyöalueiden ja valmiuskeskusten välillä entistä enemmän. Tiedon kulkua eri toiminnan tasojen ja toimialojen välillä on pyrittävä sujuvoittamaan ja valmiuskeskusten keräämien tilannekuvien yhteismitallisuutta on kehitettävä. Valmiuskeskusten rooli ja tehtävät häiriötilanteissa edellyttävät myös vielä selventämistä. 

Kuten Mikko Aaltonen edellä kuvasi esimerkiksi evakuointeihin näkökulmasta sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyy useita erityiskysymyksiä, kun asiakkaiden ja potilaiden tarpeet ovat moninaisia ja palveluiden jatkuvuus on pyrittävä turvaamaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden osalta on muun muassa selvitettävä ja arvioitava, miltä osin toimintaa siirretään (siirtyykö asiakkaiden ja potilaiden mukana sote-henkilöstöä, järjestelmiä ja laitteita), mikä taho palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta missäkin vaiheessa vastaa ja miten vastaanottava taho saa riittävät tiedot asiakkaiden ja potilaiden tilanteesta. Sote-rakenneuudistuksessa luotu Uudenmaan erillisratkaisu tuo myös omia haasteitaan toimintaan häiriötilanteissa ja edellyttää sujuvaa koordinointia ja jatkuvaa tiedonvaihtoa, mikä konkretisoitui myös Kaakko25-harjoituksessa. Huomiona harjoituksesta voi myös todeta, että eri viranomaisten toimivaltuudet ja vastuut sekä lainsäädännön asettamat reunaehdot toiminnalle häiriötilanteissa on tärkeää selvittää normaaliaikana, jotta niiden mukaisesti toimiminen on häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa mahdollisimman sujuvaa. 

Kaakko25-harjoituksen opit ja tulevaisuuden näkymiä

Valvontaviranomaisen näkökulmasta Kaakko25-harjoitus oli onnistunut kokonaisuus. Oli hienoa nähdä, miten harjoituksessa mukana olleet organisaatiot panostivat siihen ja tilanteisiin eläydyttiin tosissaan. Harjoituksen aikana koettiin onnistumisia, mutta myös havaittiin sellaisia asioita, jotka edellyttävät jatkotyöstöä, selvittämistä ja valmiussuunnitelmien päivittämistä. Myös lainsäädäntöä on mahdollisesti tarve edelleen kehittää sekä ohjata sen soveltamista. 

Ei siis voi sanoa, että sosiaali- ja terveydenhuollon varautumisessa oltaisiin vielä valmiita. Valmiusharjoituksen keskeisenä tarkoituksena oli kuitenkin nimenomaan havaita ne asiat, jotka edellyttävät lisää suunnittelua ja arviointia. Tämä tavoite nähdäkseni saavutettiin niin Etelä-Karjalan hyvinvointialueen kuin muiden harjoituksessa mukana olleiden sote-organisaatioiden osalta hyvin. Ensi vuonna pääsemme toivottavasti näkemään, miten toimintaa on edelleen kehitetty nyt tehtyjen havaintojen pohjalta, kun valmiusharjoitus järjestetään ja koordinoidaan uudesta Lupa- ja valvontavirastosta (LVV) käsin. LVV:n valtakunnallinen rakenne vastaa myös sote-varautumisen ohjauksen ja valvonnan tarpeisiin nykyistä aluehallintovirastojen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöaluista poikkeavaa virastorakennetta paremmin, ja uskon, että yhteistyö sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjien ja valvontaviranomaisten välillä kehittyy entisestään. 

Kiitos siis kaikille harjoitukseen osallistuneille myös omasta puolestani! Jatketaan hyvää yhteistyötä myös tulevaisuudessa!

Oona Mölsä