Tulevaisuusjamit 2025: Visiohuoneiden antia, osa 2/2
Lahden, Porvoon ja Tampereen AKE -kirjastot järjestivät syyskuussa kaksipäiväisen tulevaisuusleirin kirjastolaisille. Avista oltiin pitämässä lyhyttä työpajaa, jossa keskusteltiin kirjastojen nykyisyydestä ja tulevaisuudesta kolmen tulevaisuuskuvan pohjalta. Tulevaisuuskuvat ovat suppeampia kuin skenaariot, sillä ne eivät sisällä polkuja, jotka mahdollisiin tulevaisuuksiin johtavat. Tulevaisuuskuvat voivat koskea todennäköisiä, mahdollisia tai tavoiteltavia tulevaisuuksia. Tulevaisuuskuvia voidaan käyttää tulevaisuutta koskevien näkemysten esittämiseen tiiviissä muodossa tai keskustelun herättäjinä. Tulevaisuusjameissa niitä käytettiin nimenomaan keskustelun herättämiseen.
Satu Ihanamäki käsittelee kahden tulevaisuuskuvan pohjalta käytyjä keskusteluja aiemmassa blogitekstissä. Keskityn tässä kolmanteen tulevaisuuskuvaan, jossa Euroopan, Suomen ja sitä myöten myös kuntien taloustilanne on nykyistä parempi. Samaan aikaan kuitenkin yhteiskunnan polarisaatio on lisääntynyt ja kirjastoihin kohdistuu sensuurivaatimuksia. Kokoelmiin ja tapahtumiin kohdistuu voimakasta poliittista ohjausta. Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu on voimakasta ja ilmassa on tieteenvastaisuutta ja informaatiovaikuttamista.
Miten kirjastopalveluiden laatu ja saatavuus voitaisiin turvata tässä tulevaisuuskuvassa? Miten ja kuka laadun määrittelee?
Tässä tulevaisuuskuvassa koettiin haastavaksi kääntää näkökulma vallitsevasta säästöpuheesta tilanteeseen, jossa kirjastoa uhkaa voimakas yhteiskunnallinen polarisaatio, yksipuolinen poliittinen ohjaus ja suoranainen sensuuri. Monipuolista ja -äänistä kokoelmaa voisi olla varsin hankala ylläpitää. Keskustelussa nostettiin esiin kansalais- tai kirjastolaistottelemattomuus, eli pidettäisiin niin sanotusti tiskin alta saatavilla myös kiellettyä aineistoa. Sissikirjastolaisuutta vaikuttavampana pidettiin kuitenkin luottamuksen rakentamista kirjaston ja kuntalaisten välillä. Vahva liittolaisuus voisi lieventää sensuuripyrkimyksiä. Keskustelussa nostettiin esiin myös avoin kokoelmapolitiikka ja kirjastojen välinen yhteistyö. Perustus- ja kirjastolakiin kytketty kokoelmapolitiikka voisi olla vahva vakuutus sensuurivaateita vastaan. Lisäksi sosioekonomisesti vahvasti polarisoituneessa yhteiskunnassa nähtiin erittäin tärkeänä, että kirjasto pidetään kaikille avoimena paikkana, jossa eri asemassa olevat kohtaavat toisiaan.
Millaisia kirjastotyön arjen toiminnallisia haasteita näet tässä tulevaisuuskuvassa ja miten niitä voitaisiin ratkaista? Huomioi myös teknologian rooli, esim. tekoäly ja robotiikka.
Kun kokoelmapolitiikasta tultiin lähemmäs kirjaston arkea, nousi esiin hankintaprosessin läpinäkyvyys. Eli sensuuripyrkimyksiä vastaan ei voi taistella piilottamalla asioita vaan päinvastoin avaamalla prosessit kuntalaisille ja päättäjille. Vain näin voidaan arjen luottamusta vahvistaa. Samoin tapahtumasisältöjen rajoittamista voitaisiin ehkäistä sillä, että kuntalaiset pääsevät itse yhä enemmän järjestämään tapahtumia. Moniäänisyyden varmistamiseksi tarvitaan kuitenkin myös tapahtumien järjestämisen periaatteet.
Sosioekonomisten erojen kasvu lisää tarvetta moniammatilliselle yhteistyölle. Samoin resursseja tulisi pyrkiä ohjaamaan heikommassa asemassa oleviin. Kirjasto nähtiin tässä tulevaisuuskuvassa eräänlaisena perustilana, joka ainoana on kaikkien käytettävissä. Ehkä jopa ikään kuin julkisen saunan kaltaisena, minne tultaessa eriarvoistavat tekijät riisutaan pois ja lauteilla ollaan ainakin hetken aikaa samalla viivalla.
Tekoäly ja robotiikka nähtiin keskustelussa hoitamassa monenlaisia arjen logistiikkaan ja vaikkapa aineistonäyttelyihin liittyviä asioita. Samalla kun moni asia hoituisi yhteiskunnan muutoin verkossa ja tekoälybottien kanssa asioidessa, kirjasto pidettäisiin kuitenkin paikkana, jossa kirjastokortti täytyy hakea paikan päältä. Tämä on samalla mainio tilaisuus juurruttaa ihmisiä paikkakunnalle.
Ehkä tärkeimpänä pidettiin vastakkainasettelun kaikkinaista välttämistä ja kirjastotilan omistajuuden siirtymistä yhä enemmän kuntalaisille, jolloin moniäänisyydelle ja yhteiselle keskustelulle syntyy muutoin polarisoituneessa yhteiskunnassa mahdollisuuksia.
Mitä voisimme tehdä jo nyt ei-toivottujen kehityskulkujen ehkäisemiseksi?
Keskustelussa korostettiin, että kokoelmapolitiikka ja turvallisemman tilan periaatteet ynnä muut vastaavat toimintaa ohjaavat dokumentit kannattaa tietysti laittaa kuntoon jo nyt. Kaikissa linjauksissa tulee olla vahva kytkentä kirjastolakiin ja sitä kautta perustuslakiin. Kirjastojen johdon tulee myös pitää koko ajan kirjastoa vahvasti esillä eli myös lobata päättäjille.
Kirjasto ei voi ratkaista negatiivisia kehityskulkuja yksin, mutta osansa se voi tehdä. Tärkeimpinä panostettavina asioina nähtiin lukutaito, demokratia- ja mediakasvatus sekä tieteen ja tiedekirjallisuuden tuominen lähelle, esimerkiksi tapahtumilla ja kansalaistieteeseen kannustamalla. Kirjasto halutaan myös nähdä paikkana, jossa vallitsee rauha ihmisten kohtaamisissa.
Lopuksi
Tässä käsitellystä tulevaisuuskuvasta käytiin keskustelua kahden eri ryhmän kesken. Vaikka työpajan kysymykset ohjasivat luonnollisesti keskustelua samaan suuntaan, ryhmien päällimmäiset nostot olivat yllättävänkin samoja. Luottamuksen rakentaminen ja kirjasto kohtaamisen paikkana tiivistivät mielestäni kummankin ryhmän keskustelut. Molempia voidaan vahvistaa jo nyt ja pitää niistä kiinni myös tulevaisuudessa, mihin suuntaan se sitten kaartuukin.
Ylitarkastaja Marko Ojala, Etelä-Suomen aluehallintovirasto