Romanipoliittisessa ohjelmassa (Rompo3) on painopisteenä romaniväestön yhdenvertaisuus ja osallisuus. Aluehallintovirastolaisten romaniasiain suunnittelijat saivat yhteisen tehtävän, että kunta- ja aluetason tarkastelulla varmistetaan, että romanit on otettu huomioon suunnitelmissa ja heidän tarpeensa huomioidaan erityisesti alueilla, joissa he asuvat.
Kunnat on mainittu usean toimenpiteen kohdalla yhtenä vastuutahona. Mikäli romaniväestöä jossain kunnissa huomioidaan, saattaa olla kyse yksittäisten työntekijöiden aktiivisuudesta ja myötämielisyydestä. Yleisesti kunnissa ei ole katsottu tarpeelliseksi huomioida esim. palveluiden järjestämisestä erikseen romaniväestölle. Kokemukseni oman alueen hedelmällisestä kuntayhteistyöstä ovat mm. Turussa, Tampereella ja Jyväskylässä sekä Porissa että Seinäjoella, mutta toki monissa muissakin kunnissa on hyviä yhteistyön alkuja. Joissain kaupungeissa tai alueilla on aktiivinen romaniyhteisö, joka toimii hyvin oman alueensa romaniväestön keskuudessa.
Toisaalta yksittäisiä ongelmia ja haasteita on tunnistettu, ja niihin pyritään vastaamaan yleisillä keinoilla palveluvalikoimassa. Keskeisten romanitoimijoiden ja muiden sidosryhmien yhteistyö on arvokasta ja tarpeellista kuntien työssä romaniväestön elinolosuhteiden parantamiseksi.
Välitin oman toimialueeni eli Lounais-, Länsi- ja Sisä-Suomen kaikkiin kuntiin syksyllä 2023 viestin, jossa kysyttiin romaniväestön huomioimisesta. Lähetin muistutusviestin keväällä 2024. Vastauksia tuli vähän eli voidaan todeta, ettei kunnissa nähdä tarvetta mainita yhdenvertaisuustyössä erikseen romaneja tai tehdä romanierityistä työtä tai palvelumuotoilua.
Toisaalta kuntatoimijat ovat kuitenkin hyvin kiinnostuneita romanikulttuurista ja kokevat, että tarvitsevat juuri tietoa ja konsultointiapua kohdatessaan romaniasiakkaita. Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen, jonka mukaan Suomi edistää romanien yhdenvertaisuutta ja osallistumista yhteiskuntaan. Romanipoliittisen ohjelman päätavoitteena on yhdenvertaisuuden toteutuminen. Kiinnostavaa tässä on, että vaikka romaniväestön erityistarpeita ei käsitellä suoraan, viranomaisten suuri kiinnostus ja konsultointipyynnöt romaniväestön asioista jäävät huomiotta. Mistä siis on kysymys? Mikä selittää tätä ilmiötä?
Kannattanee tarkastella tilannetta romaniväestön huomioimisesta myös Itä-, Etelä-, ja Pohjois-Suomen kuntien osalta. Kunnat ovat merkittävässä roolissa, koska niiden sosiaali- ja terveyspalveluiden, opetus- ja sivistystoimen sekä työllisyys- ja elinkeinopalveluiden kokonaisuudet ovat keskeisessä asemassa paikallistason toiminnan toteuttamisessa.
Hyviäkin terveisiä onneksi on. Tällä hetkellä ollaan loppusuoralla Etelä-Pohjanmaan romaniväestölle kohdistetussa hankehakemuksen kirjoittamisessa. Tässä tapauksessa poikkeuksellista on se, että hyvinvointialue on vastuuhakijana. Omassa työssäni olen pitänyt ensisijaisena tavoitteena vaikuttaa juuri rakenteisiin.
Suomessa on käynnissä parhaillaan alueellisia ja valtakunnallisia hankkeita, joiden tavoitteena on romaniväestön yhdenvertaisuus ja osallisuus, mm. Rompo, Romanien yhdenvertaisuus- ja osallisuus -hanke Tampereella, Romanien yhdenvertaisuus kuntapalveluissa - Hyvin suunniteltu -hanke (kuntaliitto). Olen ollut mukana näissä ja edellisessä mm. luennoimassa: https://www.hyvil.fi/wp-content/uploads/2024/03/Romanivaeston-yhdenvertaisuuden-huomioiminen-kunnissa.pdf
Osaltani olen vienyt myös romaniväestön huomioimista sekä romaniyhdistysten ja järjestöjen työtä Kansalaisjärjestöstrategiaan sekä Demokratiaohjelmaan, jotka edistävät kansalaisten yhdenvertaisuutta marraskuusta 2022 lähtien sekä erityisesti Etnisten suhteiden neuvottelukuntaan (ETNO), joka Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan (KANE) ohella on tärkeä elin edellä mainitussa asiakirjassa yhdenvertaisuustiedonannon (31.8.2023) jälkeen.
Järjestöiltä edellytetään osaamista ja tehokasta hallintoa. Linkitän aiemmin tehdyn ns. tarkastuslistan yhdistyksille hyvän kuntayhteistyön varmistamiseksi:
https://varsinais-suomi.fi/wp-content/uploads/2021/11/Kuntayhteistyon-tarkistuslista-jarjestoille.pdf
Saman työryhmän kanssa olemme tehneet kuntien käyttöön yhdistysohjelmamallin järjestöjen ja yhdistystenkin tueksi, joka julkaistaneen syksyllä. On suunniteltu myös vierailuja kunnissa keskustellen tuottamistamme työkaluista sekä kuntien ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyöstä. Oma osuuteni on tuoda romanijärjestöjen ja romanitoimijoiden sekä hallinnossa toimivaa romanityötä esille.
Meidän tulisi tässä monimuotoisessa yhteistyössä toimia yhdessä, jakaa hyviä käytäntöjä ja hankkia poliittista tukea, jotta kaikki romanijärjestöt saisivat tarvitsemansa toimintaedellytykset. Rompo on varmasti yksi konkreettinen työkalu rahoitusinstrumenttienkin hyödyntämiselle, jota monet järjestöt ovat hankehakemuksissaan käyttäneet. Tulevaisuutta ennakoiden mm. varainhankintaan liittyen; yhteistyötä ja keskustelua voisi käydä esim. EU-rahoituksen saamisissa (huom. omavastuuosuudet). Tässä näkisin mahdollisena Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Sosiaali- ja terveysministeriön vahvan roolin. Toivon meidän yhdessä ja yhteistyössä varmistavan romanijärjestöjen yhdenvertaisen tunnistamisen ja tunnustamisen hallinnon kumppaneina.
Yhdenvertaisuuden takia olen ehdottanut marraskuussa 2023 kaupunkien alaisuudessa toimivien paikallisten romanityöryhmien siirtoa hyvinvointialueille. Romaneja asuu laajalti hyvinvointialueilla, joten toiminnan laajentaminen, seudullinen yhteistyö vaikuttaisi myös katvealueilla asuviin romaneihin. Alueiden osallisuustyöryhmät olisivat hallinnon puolelta ensisijaiset kokoonpanoa mietittäessä. Ehdotuksesta tällä hetkellä Jyväskylän kaupunki sekä paikallinen romanityöryhmä ovat ottaneet koppia ja asia etenee.
Hallinnollisella romanityöllä ei ole sellaista valtaa, että se kykenisi poistamaan romaniväestön kokemat haasteet kuten syrjinnän, mutta hyvällä yhteistyöllä voimme merkittävästi lisätä romanien hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja osallisuutta. Yhteisöllisessä romanityössä toimitaan asiakaslähtöisesti ja haetaan kumppanuuksia toimijoista, jotka toimivat romaniasiakkaan ympäristössä, kuten järjestöistä, yhdistyksistä, viranomaisista tai seurakunnista. On kuitenkin tärkeää nähdä romanit aktiivisina toimijoina omassa ympäristössään, ja auttaa löytämään arjen voimavaroja yhteisöistä.
Katja Theresa Grenrot
Erikoissuunnittelija
Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue
Lounais-Suomen aluehallintovirasto
