Blogiteksti perustuu avien kirjastotoimen peruspalveluarviointiin ”Lukutaitostrategia ja lukemisen edistäminen yleisten kirjastojen toiminnassa”. Arvioinnin näkökulmana oli Kansallinen lukutaitostrategia 2030, jonka linjausten mukaisesti selvitettiin mm. lukutaitotyön strategisuutta ja suunnitelmallisuutta, lukutaitoyhteistyön rakenteita kunnissa, lukutaitotyön kohderyhmiä sekä lukutaitotyön resursseja ja osaamista kirjastoissa. Raportti on luettavissa avien verkkosivuilla.
Tällä peruspalvelujen arviointikierroksella kokeilimme Padlet -seinää yhtenä työkaluna tiedonkeruussa. Tavoitteena oli saada kirjastoissa lukutaitotyötä tekevien ääni kuuluviin. Seinälle saatiinkin kymmenittäin vastauksia, jotka avasivat arviointikohdetta arjen näkökulmasta. Padlet -vastauksista löytyi lisäksi ennakoimaton keskustelukulku.
Kysymyksenasettelua kritisoitiin siitä, ettei ’lukutaitotyö’-käsitettä ollut määritelty, ja useissa kommenteissa esitettiin näkemyksiä, ettei lukutaitotyö ole kirjaston tehtävä. Tiedonkeruuta valmisteltiin tälläkin kertaa työryhmässä, ja niin kyselyn, Padlet-kysymysten kuin saatekirjeenkin sanamuotoja viilailtiin useaan otteeseen, mutta meille tiedonkeruun suunnittelijoille ’lukutaitotyö’-termi oli itsestäänselvyys, eikä meillä käynyt mielessä, että siihen liittyisi jotain sellaista monitulkintaisuutta, joka kaipaisi selventämistä.
Kävimme työryhmässä (ehkä jälkijättöisen) keskustelun siitä, miksi käytimme arvioinnissa ’lukutaitotyö’-käsitettä, emmekä esimerkiksi termiä ’lukemisen edistäminen’. Kirjastolain 6 §:ssä puhutaan lukemisen ja kirjallisuuden edistämisestä sekä monipuolisten lukutaitojen tukemisesta ja ohjauksesta. Työryhmällä oli näiden pohjalta syntynyt yhteinen - vaikkakin implisiittinen - näkemys siitä, että kirjastoilla on lukutaidon osalta muutakin työsarkaa kynnettävänä kuin lukemisen edistäminen.
Vaikka ’lukutaitotyö’-käsitteestä noussut keskustelu ei ollut arvioinnin tavoitteena, se sai aikaan kuitenkin yhden arvioinnin keskeisistä havainnoista: kirjastoilla ei ole yhteistä käsitteistöä tehtäville, joita sen odotetaan tekevän. Tämä johtaa siihen, että kirjaston on vaikea viestiä työstään tai tavoitteistaan, mikä puolestaan vaikeuttaa monialaista yhteistyötä sekä kirjaston roolin näkyväksi tekemistä.
Olisikin tärkeää, että kirjastokentällä käytäisiin laajaa keskustelua siitä, mitä kirjastolain 6 § oikeasti tarkoittaa ja millaisia velvoitteita siitä on johdettavissa. Keskustelu olisi syytä aloittaa luomalla yhteinen käsitys siitä, mitä lukutaito on. AVI Kirjastotoimi tulee toimimaan aktiivisesti tuossa keskustelussa, mutta siihen tarvitaan kaikkien osallistumista, joten eiköhän oteta tavoitteeksi, että seuraavaan kirjastojen tekemää lukutaitotyötä arvioivaan peruspalvelujen arviointiin mennessä (jos vanhat merkit pitävät paikkansa, siihen menee kuusi vuotta) meillä on jaettu ymmärrys kirjastojen roolista lukutaitotyön kokonaisuudessa.
Kirjastotoimen ylitarkastaja Virpi Launonen, Itä-Suomen avi
