Kyllä, ainakin yksi merkittävimmistä, jos puhutaan rahanpesusta. Näin vastaa otsikossa esitettyyn kysymykseen Euroopan poliisivirasto Europol, joka selvitti vuonna 2015 raportissaan ”Why is cash still king” syitä käteisen merkittävälle roolille rikollisten rahanpesujuonissa. Vaikka rikollisuus ja erilaiset rikosten tekotavat muuttuvatkin uusien teknologioiden, kuten virtuaalivaluutan myötä, yksi on ja pysyy. Käteinen on poliisiviranomaisten näkökulmasta arvioituna yhä nykypäivänäkin varsin perinteikäs rahanpesun väline.

Käteinen on edelleen suhteellisen suosittu maksutapa myös ihan tavallisten kuluttajien keskuudessa. Käteisen käyttö maksuvälineenä on kuitenkin vähentynyt merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Esimerkiksi Suomen Pankin kuluttajakyselyssä käteisen osuus päivittäistavaroiden maksutapana oli vuonna 2007 33,5 %, mutta vuonna 2022 enää 6,8 %. Koronapandemiallakin on ollut oma vaikutuksensa käteisen käytön vähenemiseen.

Huomionarvoista on se, että käteistä käytetään maksuvälineenä pääsääntöisesti arvoltaan pienissä maksuissa. Tutkimusten mukaan vuonna 2016 keskimääräinen käteismaksusumma Euroopan alueella oli noin 12 euroa. Käteisen käytössä on toki alueellisiakin eroja – samassa tutkimuksessa selvitettiin, että käteistä käytettiin eniten Saksassa, Itävallassa ja Sloveniassa ja vähiten Alankomaissa, Virossa ja Suomessa.[1] Voidaanko näiden faktatietojen valossa ajatella, että suuret, tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien eurojen käteismaksut olisivat nykypäivänä kovin tavanomaisia?

Käteisen käyttö rikollisten tekojen välineenä on monimuotoista

Kun puhutaan käteisestä ja rikollisuudesta, mieleen saattaa helposti nousta ajatus pesukoneessa pyörivistä seteleistä ja huumekartelleista jossain tuolla kaukana. Rahanpesua tapahtuu kuitenkin myös Suomessa. Rahanpesulla tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään häivyttämään tai peittämään rikoksella hankitun omaisuuden alkuperä niin, että omaisuus näyttää laillisesti hankitulta. 

On tärkeää tiedostaa, että rahanpesu ei aina tarkoita elokuvamaisia miljoonien eurojen salahankkeita huumekartellien rahojen pesemiseksi. Rahanpesua voi olla yhtä hyvin varastetun esineen ottaminen vastaan ja välittäminen eteenpäin kuin laajempi, suuriin varallisuuseriin kohdistuva systemaattinen operaatio. Tekotavat ja rahanpesun kohteena olevien varojen määrä voivat siis vaihdella hyvinkin paljon.

Rikoksella hankittu omaisuus voi olla peräisin mistä tahansa rikoksesta – Suomessa taustalla on yleisimmin jokin petosrikos, varkaus, huumausainerikos, velallisen rikos, verorikos tai muu talousrikos.[2] Osa rikollisuudesta, esimerkiksi huumausainerikollisuus, on hyvin käteisintensiivistä, ja käteinen raha voi liittyä myös useisiin muihinkin rikostyyppeihin, kuten petosrikoksiin ja varkauksiin. Toisaalta Europol on käteistä koskevassa raportissaan todennut, että käytännössä käteistä voidaan hyödyntää lähes kaikissa rikoksissa.

Miten käteistä sitten oikein käytetään rahanpesussa? Jotta rikoksella hankittu käteinen saadaan pestyä ja näyttämään lailliselta, setelit ja kolikot täytyy saada ujutettua osaksi laillista rahoitusjärjestelmää ja taloudellista kiertoa. Rikoksella saaduin käteisvaroin saatetaan ostaa esimerkiksi arvoesineitä, taidetta tai ajoneuvoja, taikka tehdä käteistalletuksia pankkitilille, josta varat kierrätetään edelleen eteenpäin.

Tämä toimii toki toisinkin päin - vaikkapa petoksella huijatut varat saatetaan nostaa nopeasti pankkitililtä käteiseksi, jotta pankit tai viranomaistahot eivät ehdi väliin. Tililtä nostettu käteinen pyritään jälleen eri tavoin saattamaan osaksi laillista järjestelmää. Käytännön eläviä – ja erittäin ikäviä – esimerkkejä edellisen kaltaisista tilanteista ovat niin sanotut valepoliisihuijaukset, joissa ikäihmisiä huijataan luovuttamaan pankkitunnuksensa poliisina esiintyvälle henkilölle. Tili tyhjenee, ja vanhuksen varat lähtevät kiertämään käteisenä rikollisten käsissä.

On syytä muistaa, että käteisellä on roolinsa myös terrorismin rahoittamisessa. Tältä osin epäily kohdistuu nimenomaan varojen käyttötarkoitukseen. Kyse voi olla esimerkiksi käteisen kuljettamisesta ulkomaille terroristisiin tarkoituksiin käytettäväksi tai käteisen muuntamisesta virtuaalivaluutaksi, joka päätyy terroristisessa toiminnassa käytettäväksi.

Käteistä voidaan myös muuntaa tavaroiksi tai hyödykkeiksi, jotka osaltaan päätyvät terroristiseen toimintaan. Huomionarvioista on se, että kyse ei ole välttämättä isoista summista. Pienistäkin puroista voi syntyä kokoluokaltaan vaatimaton mutta erityisen vahingollinen joki. Esimerkiksi Pariisin vuoden 2015 terrori-iskuihin käytettyjen varusteiden, autojen ja muiden kulujen kustannukset olivat arvioiden mukaan yhteensä vain noin 7 000 euroa.

Anonymiteetti, jäljittämättömyys ja nopeus nostavat käteisen riskiä rahanpesun välineenä

Kaikki käteinen ei ole rikollista, mutta kaikki rikolliset käyttävät jollain tavoin käteistä – näin toteaa Europol käteistä koskevassa raportissaan. Käteisestä erityisen houkuttelevaa tekee sen suoma anonymiteetti, jäljittämättömyys, välittömyys, haltijakohtaisuus ja luonne peruuttamattomana arvonsiirtovälineenä. Kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarviossa todetaankin, että näiden ominaisuuksiensa vuoksi käteistä on pidettävä riskialttiina maksuvälineenä.

Mutta mitä anonymiteetillä, jäljittämättömyydellä ja muilla käsitteillä tässä yhteydessä oikein tarkoitetaan? Yksinkertaisimmillaan sitä, että käteisestä ei juuri jää jälkiä ja sen avulla on helpompaa pysytellä tuntemattomana ja tunnistamattomana. Käteisvarojen alkuperän selvittäminen on usein varsin haastavaa, etenkin ulkomailta tulleiden käteisvarojen kohdalla. Lisäksi käteisellä maksaessa maksu tapahtuu välittömästi, kun setelit vaihtavat omistajaa ilman viiveitä ja välikäsiä.

Rikolliset pyrkivät toisin sanoen välttämään tietojäljen (nk. information trail) jättämistä ja haluavat pysyä huomaamattomina pyrkien siirtämään käteistä paikkoihin ja toimialoille, joissa käteisen voi helpommin integroida lailliseen talousjärjestelmään. Euroopan unionin ylikansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarviossa on katsottu, että sektorit, joilla esiintyy paljon käteissuorituksia, ovat erityisen riskialttiita – esimerkiksi tavarakauppa, jossa hyväksytään suuria käteissuorituksia. Myös käteisen kaltaiset varat ja omaisuus, kuten kulta ja timantit, sekä luksusautot, korut ja kellot ovat korkeariskisiä tuotteita.

Kun tähän korkeariskisten tuotteiden yhtälöön lisätään vielä käteinen maksuvälineeksi, riskejä vähentäviä keinoja ja toimintamalleja on syytä pohtia erityisen huolellisesti. Myös kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarviossa riskillisistä tuotteista ja palveluista tavarakaupan toimialalla on nostettu esille muun muassa arvokkaiden autojen ja veneiden kauppa.

Rahanpesulaki ohjaa kiinnittämään huomiota tavanomaisesta poikkeavaan käteisen käyttöön

Käteisen riskialttiudesta puhuttaessa on syytä huomioida, että käteinen on kaikesta huolimatta täysin laillinen maksuväline ja tarpeellinen varsinkin erilaisissa maksamiseen liittyvissä häiriötilanteissa. Suomen Pankin näkemyksen mukaan käteistä tulee olla yhteiskunnassa saatavilla kohtuullisin kustannuksin ja sitä pitää pystyä käyttämään ainakin arkielämän kannalta tärkeimpiin hankintoihin. 

Käteiseen liittyvien rahanpesun ja terrorismin riskien osalta korostuukin nimenomaan arkielämästä ja tavanomaisesta päivittäistavaroiden maksamisesta poikkeava käteisen käyttö. Poikkeuksellisten ja epäilyttävien tapahtumien tunnistamisen avuksi on koottu keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksen toimesta lista indikaattoreista eli asioista, joihin olisi aina syytä kiinnittää erityistä huomiota. Myös aluehallintovirasto on koonnut epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamista koskevaan ohjeeseen esimerkkejä tilanteista, joissa on oltava hereillä.

Rahanpesijä tavoittelee rikollista alkuperää olevien varojen laittoman alkuperän häivyttämistä ja varojen palauttamista osaksi laillista taloudellista järjestelmää. Terrorismia rahoittamaan pyrkivä taho puolestaan tavoittelee varojen siirtämistä tai kuljettamista terroristisiin tarkoituksiin käytettäviksi.

Tällaisten laittomien toimien mahdollistajina käytetään usein hyödyksi tavallisia yrityksiä ja elinkeinonharjoittajia. Rahanpesulain tavoitteena on nimenomaan estää rahanpesua ja terrorismin rahoittamista, edistää tällaisen toiminnan paljastamista ja selvittämistä sekä tehostaa rikoksen tuottaman hyödyn jäljittämistä ja takaisinsaantia.

Rahanpesulaki koskee suuria käteiskauppoja

Etelä-Suomen aluehallintoviraston tehtävänä on valvoa valtakunnallisesti rahanpesulain velvoitteiden noudattamista tiettyjen toimialojen, kuten tavarakaupan, osalta. Laki velvoittaa yrityksiä ja elinkeinonharjoittajia muun muassa ryhtymään toimiin asiakkaan tunnistamiseksi ja henkilöllisyyden todentamiseksi vähintään 10 000 euron arvoisissa käteiskaupoissa. Kynnysarvon ylittävien käteiskauppojen perusteella on myös hakeuduttava aluehallintoviraston ylläpitämään rahanpesun valvontarekisteriin.

Lisää tietoa rahanpesulain velvoitteista löytyy aluehallintoviraston verkkosivuilta.

Kokoavasti voitaneen todeta, että 10 000 euron ylittäviä käteissuorituksia voidaan nykypäivänä pitää varsin poikkeuksellisina. Tällaisten käteissuoritusten osalta tulee noudattaa erityisen huolellisesti rahanpesulain mukaista velvollisuutta selvittää liiketoimen taustaa ja tarkoitusta (ns. selonottovelvollisuus) ja ilmoittaa epäilyttävistä liiketoimista matalalla kynnyksellä keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskukselle. Rahanpesulain velvoitteiden noudattamatta jättäminen yksittäisenkin kynnysarvon ylittävän käteismaksun kohdalla voi mahdollistaa rikollisen teon.

Krista Hautakangas
Ylitarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Lue lisää aiheesta:

Aluehallintoviraston rahanpesulain valvonta -verkkosivusto

Kansallinen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvio 2021

Euroopan komission ylikansallinen riskiarvio

Why is cash still a king? A strategic Report on the use of cash by Criminal groups as a facilitator for money laundering (Europol)

Katsauksia ja raportteja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta (poliisi.fi)

Financial Action Task Force: Money laundering and terrorist financing risks

Enligt europeiska polismyndigheten Europol är svaret på den frågan ja, eller åtminstone ett av de mest betydande instrumenten i penningtvättssammanhang. Europol utredde i sin rapport ”Why is cash still king” 2015 orsakerna till att kontanterna fortfarande är så viktiga för kriminellas penningtvätt. Även om ny teknik, såsom virtuella valutor, har förändrat den brottsliga verksamheten och sätten att begå brott på har kontanternas roll inte rubbats, utan är fortfarande idag enligt polismyndigheterna ett traditionellt instrument för penningtvätt.

Även bland vanliga konsumenter är kontanter fortfarande ett relativt populärt betalningssätt, trots att kontantanvändningen har minskat betydligt under de senaste årtiondena. Exempelvis enligt Finlands Banks konsumentenkät var kontanternas andel av betalningssätten inom dagligvaruhandeln år 2007 33,5 %, medan andelen år 2022 hade sjunkit till 6,8 %. Även coronapandemin har bidragit till den minskade användningen.

Det är värt att notera att kontanter används som betalningsmedel i huvudsak vid små belopp. Man har undersökt att det genomsnittliga kontanta betalningsbeloppet i Europa år 2016 var ungefär 12 euro. Det finns förvisso regionala skillnader i kontantanvändningen – samma undersökning visade att kontanter användes mest i Tyskland, Österrike och Slovenien och minst i Nederländerna, Estland och Finland.[1] Hur vanligt kan man utgående från dessa fakta anta att det är med stora kontantbetalningar på tusentals eller till och med tiotusentals euro i dag?

Användningen av kontanter i brottslig verksamhet är mångfacetterad

När man talar om kontanter och brottslig verksamhet kanske man lätt associerar det med sedlar som snurrar runt i en tvättmaskin eller avlägsna drogkarteller. Penningtvätt sker emellertid också i Finland. Med penningtvätt avses åtgärder vars syfte är att maskera eller dölja ursprunget till egendom som förvärvats genom brott så att den ser ut att vara förvärvad på laglig väg. 

Det är viktigt att vara medveten om att penningtvätt inte alltid är som på film med hemliga projekt i miljonklassen för att tvätta drogkartellernas pengar. Penningtvätt kan lika gärna vara att ta emot ett stulet föremål och förmedla det vidare eller större systematiska operationer som involverar stora tillgångar. Tillvägagångssätten och summorna som ska tvättas kan alltså variera väldigt mycket.

Egendom som har förvärvats genom brott kan härstamma från vilken typ av brott som helst – i Finland vanligtvis ett bedrägeribrott, stöld, narkotikabrott, gäldenärsbrott, skattebrott eller ett annat ekonomiskt brott.[2] En del brottslig verksamhet, till exempel narkotikabrottslighet, är mycket kontantintensiv. Även flera andra typer av brott, såsom bedrägerier och stölder, kan involvera kontanter. Europol konstaterar dessutom i sin rapport att kontanter kan utnyttjas i nästan all brottslig verksamhet.

Hur används då kontanter i penningtvätt? För att kontanter som fåtts genom brott ska kunna tvättas och se lagliga ut måste de föras in i det lagliga ekonomiska systemet och det ekonomiska kretsloppet. Med kontanta medel som fåtts genom brott är det exempelvis möjligt att köpa värdeföremål, konst eller fordon eller sätta in kontanter på bankkonto varifrån de flyttas vidare.

De här fungerar även omvänt – tillgångar som fåtts genom bedrägeri tas snabbt ut i kontanter innan banker eller myndigheter hinner reagera. Efter det här försöker man föra in kontanterna i det lagliga systemet. Ett verkligt och mycket beklagligt exempel på det här är de fall med bluffpoliser som försökt lura äldre att överlåta sina bankkoder till dem, varpå kontona tömts och tillgångarna börjat cirkulera i de kriminellas händer.

Det är viktigt att komma ihåg att kontanter också spelar en roll vid finansiering av terrorism. I sådana fall är det uttryckligen hur tillgångarna används som väcker misstanke. Det kan exempelvis handla om att kontanter transporteras utomlands för att användas för terrorismsyften eller att kontanter omvandlas till virtuell valuta som används i terrorverksamhet.

Kontanter kan också omvandlas till varor eller nyttigheter som används i terrorverksamhet. Det behöver inte nödvändigtvis vara fråga om några stora belopp. Även många små belopp kan tillsammans göra stor skada. Man har exempelvis uppskattat att kostnaderna för utrustning, bilar och övriga utgifter till terrorattentaten i Paris 2015 uppgick till enbart omkring 7 000 euro.

Anonymitet, ospårbarhet och omedelbarhet gör kontanter till ett instrument som medför risk för penningtvätt

All användning av kontanter är inte brottsligt, men alla kriminella använder kontanter på något sätt. Det här konstaterar Europol i sin rapport. Kontanter är ett oåterkalleligt värdeöverföringsinstrument som är särskilt lockande på grund av att det är anonymt, ospårbart och omedelbart samt innehavarspecifikt. I den nationella riskbedömningen av penningtvätt och terrorismfinansiering konstateras det att kontanter på grund av sina egenskaper ska betraktas som ett betalningsinstrument som medför risk för penningtvätt.

Men vad avses egentligen med anonymitet, ospårbarhet och de övriga begreppen i det här sammanhanget? I sin mest förenklade form innebär de att kontanter knappt lämnar några spår och gör det enklare att vara okänd och oidentifierad. Det är ofta svårt att ta reda på kontanta medels ursprung, särskilt om de kommer från utlandet. Vid kontantbetalning sker överföringen utan mellanhänder direkt när sedlarna byter ägare.

Kriminella försöker undvika att lämna informationsspår (information trail) efter sig och vill hållas osynliga när de försöker flytta kontanterna till ställen och branscher där de enklare kan föras in i det lagliga ekonomiska systemet. Enligt europeiska unionens övernationella riskbedömning av penningtvätt och terrorismfinansiering är branscher där det sker många kontanta betalningar särskilt utsatta för risk – exempelvis handel med varor där man godkänner stora kontantbetalningar. Högriskprodukter är även kontantliknande tillgångar, såsom guld och diamanter, lyxbilar, smycken och klockor.

När man till den här ekvationen av högriskprodukter dessutom lägger kontanter som betalningsmedel finns det skäl att särskilt noggrant överväga riskminskande tillvägagångssätt och metoder. Av produkter och tjänster inom sektorn som är förknippade med betydande risker kan enligt den nationella riskbedömningen av penningtvätt och terrorismfinansiering nämnas handel med värdefulla bilar och båtar.

En kund kommer in strax före stängning och vill köpa en dyrbar klocka kontant. Revisorn noterar att företagets omsättning inte stämmer överens med reservationsboken. En varuhandlare som tidigare har deponerat små kontanta belopp börjar göra betydligt större insättningar utan att omsättningen tydligt skulle ha ökat. En utländsk kund vill köpa en värdefull fastighet utan visning och utan lånefinansiering.

Alla ovannämnda exempel uppfyller definitionen för en tvivelaktig transaktion. En tvivelaktig transaktion är en transaktion som avviker från kundens normala verksamhet eller som inte är typisk för kundens verksamhet. En företagare som är väl förtrogen med kunden upptäcker att transaktionen i fråga inte lämpar sig för den profil som man har skapat om kunden utifrån kundkontrollen. Transaktionen kan exempelvis vara ovanligt stor för kunden i fråga, avvika från kundens sedvanliga servicebehov eller cykel eller rikta sig till en annan bransch där kunden tidigare har varit verksam.

Företagaren börjar utreda bakgrunden till transaktionen och ber kunden om mer information. Det är möjligt att det finns en logisk grund för transaktionen. Efter att företagaren fått mer information kan hen ändå anse att transaktionen är ologisk eller avvikande och besluta att avbryta transaktionen.

Företagare berättar tämligen ofta att de stött på försök till misstänkta transaktioner. Företagaren har inte genomfört transaktionen, men inte heller vidtagit några andra åtgärder. Genom att vägra genomföra transaktionen har företagaren upplevt sig ha undvikit risken att bli missbrukad eller delaktig i olaglig verksamhet.

Om företagaren inte gjort någon anmälan om en tvivelaktig transaktion har han eller hon dock själv kunnat göra sig skyldig till en överträdelse av penningtvättslagen. I värsta fall har brottslingen gått vidare till nästa aktör, som med lite mindre utredningar har beslutat att genomföra den önskade transaktionen. På det här sättet får myndigheterna inte kännedom om den tvivelaktiga transaktionen och pengar som eventuellt skaffats genom brott har förts utom räckhåll för myndigheterna.

Från observationer till handling: vad ska jag anmäla?

Penningtvättslagen gäller flera olika branscher, utöver den mer allmänt kända banksektorn, dessutom bl.a. bokförare, fastighetsmäklare och varuhandlare som tar emot stora kontantsummor. De aktörer som omfattas av tillämpningsområdet kallas i lagen rapporteringsskyldiga. Namnet härrör från skyldigheten för de aktörer som omfattas av tillämpningsområdet att anmäla avvikande transaktioner.

Den rapporteringsskyldiga måste känna till kundens verksamhet så väl att den kan upptäcka transaktioner som avviker från kundens normala verksamhet. Den rapporteringsskyldiga ska inhämta information om sin kund och om dennes verksamhet samt följa kundens verksamhet. Uppföljningen måste vara tillräcklig med tanke på arten och omfattningen av kundens verksamhet, kundförhållandets varaktighet och längd samt riskerna för att den rapporteringsskyldiga ska kunna försäkra sig om att kundens verksamhet motsvarar den rapporteringsskyldigas erfarenheter av och kunskaper om kunden och dennes verksamhet. 

Den rapporteringsskyldiga ska enligt lagen skaffa ytterligare information om tvivelaktiga transaktioner. Vid behov ska också medlens ursprung utredas. Om transaktionen även efter redogörelsen verkar tvivelaktig eller om kunden inte alls lämnar någon redogörelse ska den rapporteringsskyldiga omedelbart underrätta centralen för utredning av penningtvätt om saken. Den rapporteringsskyldiga ska alltid göra en anmälan också i de fall då ett kundförhållande inte etableras eller den begärda transaktionen inte alls genomförs.

Anmälningarna är ytterst viktiga verktyg vid utredning av penningtvättsbrott

I fjol gjordes över 62 000 anmälningar om tvivelaktiga transaktioner. Enligt den årsberättelse*  som publicerats av Centralen för utredning av penningtvätt vid CKP, som tar emot anmälningarna, var den vanligaste brottsrubriceringen som centralen överlämnade uppgifter till i likhet med tidigare år grovt bedrägeri. Därefter var de vanligaste rubriceringarna grov penningtvätt, grovt bokföringsbrott, bedrägeri och grovt skattebedrägeri. Enligt årsrapporten från centralen för utredning av penningtvätt är ovanliga transaktioner den klart vanligaste anmälningsgrunden av 40 alternativ. Bristfällig utredning av medlens ursprung var också en vanlig orsak för anmälan.

Anmälningar om tvivelaktiga transaktioner är ett mycket viktigt verktyg för centralen för utredning av penningtvätt när den utreder penningtvättsbrott. Anmälningar bör göras med låg tröskel. Anmälan om en tvivelaktig transaktion är inte en polisanmälan och den rapporteringsskyldiga förutsätts inte bedöma transaktionens laglighet. De rapporteringsskyldiga bör alltså inte ha någon hög tröskel för att göra en anmälan. Centralen för utredning av penningtvätt ansvarar för att utreda tillgångarnas verkliga ursprung och transaktionens faktiska natur. Det är dessutom bra att komma ihåg att även om en enskild anmälan inte leder till att ett nytt ärende inleds, är anmälningarna av central betydelse också när det gäller att koppla ihop olika fall. En enskild anmälan kan alltså ha betydelse också i ett bredare sammanhang.

Centralen för utredning av penningtvätt inledde i fjol 1 845 utredningar av penningtvätt. Utredningarna, dvs. ”fallen”, inleds huvudsakligen på basis av mottagna anmälningar, men en del hänför sig också till de förfrågningar som centralen fått eller till internationellt samarbete.**  Antalet förordnanden om avbrytande av en transaktion, dvs. frysningsförordnanden, har ökat betydligt från år till år, även om beloppet i euro sjönk från 2019 års nivå. I fjol fryste CKP tillgångar till ett värde av 7,5 miljoner euro, varav ca 4,6 miljoner euro blev kvar hos myndigheterna.

Anvisningar till dem som regionförvaltningsverket övervakar om hur anmälan ska göras

Trots att antalet anmälningar ökat betydligt har anmälningar gjorda av de rapporteringsskyldiga som regionförvaltningsverket övervakar utgjort endast en liten andel under årens lopp. Detta trots att det till de verksamhetsområden som regionförvaltningsverket övervakar hör kontantintensiva aktörer eller aktörer som har haft fall av penningtvätt som fått medieuppmärksamhet. Man kan därför dra slutsatsen att det ringa antalet anmälningar beror på bristande praxis och okunskap inom branschen. En del av de aktörer som hör till lagens tillämpningsområde är inte nödvändigtvis medvetna om att riskerna kan gälla det egna verksamhetsområdet eller identifiera indikatorer som hänför sig till riskerna. De konkreta verktygen för att åskådliggöra saken kan ha varit små.

Regionförvaltningsverket har publicerat en anvisning för anmälan av tvivelaktiga transaktioner. Även om indikatorerna för en tvivelaktig transaktion är ganska likartade oberoende av bransch, ger anvisningen också branschvisa exempel gällande olika tjänster och produkter. Dessutom presenteras i de branschvisa avsnitten exempel på konkreta situationer där det finns skäl att göra en anmälan.

De rapporteringsskyldiga bör komma ihåg att det inte är frivilligt att göra en anmälan om en tvivelaktig transaktion. Anmälan är en skyldighet som grundar sig på lag och om den rapporteringsskyldiga uppsåtligen eller av oaktsamhet försummar att göra anmälan när det finns skäl till det, kan övervakaren påföra en sanktion för detta enligt lagen. Genom att göra anmälan är du också en del av bekämpningen av grå ekonomi och brottslighet. Bekämpningen av penningtvätt kan i sista hand anses syfta till att förebygga brottslighet när vinningen av olaglig verksamhet på ett så heltäckande sätt som möjligt kan återbördas till statskassan.

Anvisning om rapportering av tvivelaktig transaktion
Mer information om tillsynen över efterlevnaden av penningtvättslagen finns på regionförvaltningsverkets webbplats samt på Rahanpesu.fi

Milka Tornberg-Nyman
Överinspektör, Regionförvaltningsverket i Södra Finland
 

---

* Årsberättelse från Centralen för utredning av penningtvätt 2020, s. 25.
** Föregående, s. 22

Asiakas tulee sisään juuri ennen sulkemisaikaa ja haluaa ostaa arvokellon käteisellä. Kirjanpitäjä huomaa, että yrityksen liikevaihto ei täsmää varauskirjan kanssa. Aiemmin pieniä käteiseriä tallettanut tavarakauppias alkaa tehdä huomattavasti isompia talletuksia ilman liikevaihdon selvää kasvamista. Ulkomainen asiakas haluaa ostaa arvokkaan kiinteistön näkemättä ja ilman lainarahoitusta. 

Kaikki edellä mainitut esimerkit täyttävät epäilyttävän liiketoimen määritelmän. Epäilyttävä liiketoimi tarkoittaa asiakkaan tavanomaisesta toiminnasta poikkeavaa tai tämän toiminnalle epätyypillistä liiketoimea. Asiakkaansa hyvin tunteva yrittäjä havaitsee, että kyseinen tapahtuma ei sovi profiiliin, joka asiakkaasta on tuntemistietojen avulla rakennettu. Liiketoimi voi esimerkiksi olla kyseisen asiakkaan kohdalla huomattavan arvokas, poiketa asiakkaan tavallisesta palvelun tarpeesta tai syklistä tai se voi suuntautua eri toimialalle missä asiakas on aiemmin toiminut. 

Yrittäjä alkaakin selvittää liiketoimen taustaa ja kysyy asiakkaalta lisätietoja. On mahdollista, että liiketoimelle löytyy täysin looginen peruste. Toisaalta liiketoimessa voi saadun selityksen jälkeenkin olla yrittäjän mielestä epäloogisuutta tai poikkeavuutta ja hän päättää keskeyttää liiketoimen. 

Varsin usein yrittäjät kertovat kohdanneensa epäilyksiä herättäneitä liiketoimen yrityksiä. Näistä epämääräisistä liiketoimista on kieltäydytty, mutta asialle ei ole tehty muita toimenpiteitä.  Yrittäjä on liiketoimesta kieltäytyessään kokenut välttäneensä riskin joutua väärinkäytetyksi tai osalliseksi laittomaan toimintaan. 

Jättäessään ilmoituksen tekemättä yrittäjä on kuitenkin voinut itse syyllistyä rahanpesulain rikkomukseen. Huonoimmassa tapauksessa rikollinen on siirtynyt seuraavan toimijan luo, joka vähän vähemmillä selvityksillä on päättänyt suorittaa toivotun liiketoimen. Tieto epäilyttävästä liiketoimesta ei missään vaiheessa kulkeudu viranomaisten korviin ja mahdollisesti rikoksella hankittu raha on saatu siirrettyä pois viranomaisten ulottuvilta. 

Havainnoista tekoihin: mistä ilmoitan

Rahanpesulaki koskee useita eri toimialoja, yleisemmin tutun pankkisektorin lisäksi mm. kirjanpitäjiä, kiinteistövälittäjiä ja suuria käteissummia vastaanottavia tavarakauppiaita. Soveltamisalaan kuuluvia toimijoita kutsutaan laissa ilmoitusvelvollisiksi. Nimi juontaa juurensa soveltamisalaan kuuluville toimijoille asetetusta velvoitteesta ilmoittaa poikkeavista liiketoimista. 

Ilmoitusvelvollisen tulee tuntea asiakkaansa toiminta niin hyvin, että se kykenee havaitsemaan asiakkaan normaalista toiminnasta poikkeavat liiketoimet. Ilmoitusvelvollisen täytyy hankkia tietoja asiakkaastaan ja tämän toiminnasta sekä seurata asiakkaan toimintaa. Seurannan täytyy olla asiakkaan toiminnan laatuun ja laajuuteen, asiakassuhteen pysyvyyteen ja kestoon sekä riskeihin nähden riittävää, jotta ilmoitusvelvollisen on mahdollista varmistua asiakkaan toiminnan vastaavan sitä kokemusta ja tietoa, joka tällä on asiakkaasta ja tämän toiminnasta. 

Ilmoitusvelvollisen tulee lain mukaan hankkia lisätietoa epäilyttävästä liiketoimesta. Tarvittaessa myös liiketoimeen liittyen varojen alkuperä täytyy selvittää. Jos liiketoimi vaikuttaa selonteon jälkeenkin epäilyttävältä tai asiakas ei anna selvitystä ollenkaan, ilmoitusvelvollisen täytyy tehdä siitä välittömästi ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle. Ilmoitusvelvollisen täytyy tehdä ilmoitus aina myös niissä tapauksissa, kun asiakassuhdetta ei perusteta tai pyydettyä liiketoimea ei suoriteta lainkaan.  

Ilmoitukset ovat ensiarvoisen tärkeitä työkaluja rahanpesurikosten tutkinnassa

Epäilyttävän liiketoimen ilmoituksia tehtiin viime vuonna yli 62 000 kappaletta. Ilmoitukset vastaanottavan KRP:n rahanpesun selvittelykeskuksen julkaiseman vuosikertomuksen* mukaan yleisin rikosnimike, johon selvittelykeskus luovutti tietoa, oli aiempien vuosien tapaan törkeä petos. Seuraavaksi yleisimmät nimikkeet olivat törkeä rahanpesu, törkeä kirjanpitorikos, petos ja törkeä veropetos. Rahanpesun selvittelykeskuksen vuosiraportin mukaan selvästi yleisin ilmoitusperuste on 40 vaihtoehtona olevasta indikaattorista epätavallinen tilisiirto. Puutteellinen varojen alkuperäselvitys on myös yleinen aihe ilmoituksen tekemiseksi.

Epäilyttävistä liiketoimista tehdyt ilmoitukset ovat ensiarvoisen tärkeitä työkaluja rahanpesun selvittelykeskukselle sen tutkiessa rahanpesurikoksia. Ilmoituksia tulee tehdä matalalla kynnyksellä. Epäilyttävän liiketoimen ilmoitus ei ole rikosilmoitus eikä ilmoitusvelvolliselta edellytetä liiketoimen laillisuuden arviointia. Ilmoitusvelvollisen ei tule siis asettaa omaa ilmoituskynnystään liian korkealle, sillä varojen tosiasiallisen alkuperän ja liiketoimen todellisen luonteen selvittäminen kuuluu rahanpesun selvittelykeskuksen tehtäviin. On lisäksi hyvä muistaa, että vaikka yksittäinen ilmoitus ei johtaisikaan uuden jutun avaamiseen, ilmoitukset ovat avainasemassa myös tapausten yhdistämisessä. Yksittäisellä ilmoituksella voi siis olla merkitystä laajemmassakin asiayhteydessä.

Rahanpesun selvittelykeskus aloitti viime vuonna 1 845 rahanpesun selvittelyyn liittyvää selvittelykokonaisuutta. Selvittelykokonaisuudet eli ’jutut’ avataan pääosin vastaanotettujen ilmoitusten perusteella, mutta osa liittyy myös selvittelykeskuksen saamiin tiedusteluihin tai kansainväliseen yhteistyöhön.** Liiketoimen keskeyttämiseksi annettujen määräyksien eli jäädytysmääräyksien määrä on kasvanut merkittävästi vuosi vuodelta, vaikka euromääräinen summa laskikin vuoden 2019 tasolta. Viime vuonna KRP jäädytti 7, 5 miljoonan euron edestä varoja, josta viranomaisten haltuun jäi noin 4,6 miljoonaa euroa.

Aluehallintoviraston valvottaville ohjeistusta ilmoituksen tekemiseksi

Ilmoitusmäärän merkittävästä kasvusta huolimatta alehallintoviraston valvomien ilmoitusvelvollisten osuus ilmoituksen tehneistä on vuosien aikana pysynyt matalana. Tämä siitäkin huolimatta, että aluehallintoviraston valvomiin toimialoihin kuuluu tahoja, jotka ovat käteisintensiivisiä tai joiden parissa on ollut mediahuomiotakin saaneita rahanpesutapauksia. Voisikin päätellä, että osaltaan vähäinen ilmoitusmäärä selittyy alalta puuttuvista käytännöistä ja tietämättömyydestä. Osa lain soveltamisalaan kuuluvista toimijoista ei välttämättä osaa yhdistää omaan toimialaansa liittyviä riskejä tai tunnista näihin liittyviä indikaattoreita. Konkreettiset työkalut asian havainnollistamiseksi ovat voineet olla vähäisiä. 

Aluehallintovirasto on julkaissut ohjeen epäilyttävien liiketoimia koskevien ilmoitusten tekemiseksi. Vaikka epäilyttävän liiketoimen indikaattorit ovat melko samankaltaisia alasta riippumatta, ohjeessa annetaan myös esimerkkejä toimialoittain eri palveluihin ja tuotteisiin liittyvissä tilanteissa. Lisäksi toimialakohtaisissa luvuissa esitetään tapausesimerkkejä konkreettisista tilanteista, joissa ilmoitus on syytä tehdä.

Ilmoitusvelvollisen on hyvä muistaa, että kyseisen ilmoituksen tekeminen ei ole vapaaehtoista. Ilmoituksen tekeminen on lakiin perustuva velvoite ja jos ilmoitusvelvollinen tahallaan tai huolimattomasti laiminlyö ilmoituksen tekemisen kun siihen olisi aihetta, valvoja voi määrätä tästä lain mukaisen sanktion.

Ilmoituksen tekemällä osallistut myös harmaan talouden ja rikollisuuden torjuntaan. Rahanpesun torjunnan viime kätisenä tarkoituksena voidaankin nähdä rikollisuuden ennaltaehkäiseminen, kun laittomuuksista saatu hyöty pystytään mahdollisimman kattavasti palauttamaan valtion kassaan. 

Epäilyttävästä liiketoimesta ilmoittaminen -ohje

Lisätietoa rahanpesulain valvonnasta aluehallintoviraston nettisivuilta sekä Rahanpesu.fi:stä

Milka Tornberg-Nyman
Ylitarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto