Från början av augusti 2022 förändrades lagstiftningen om barnets stöd inom småbarnspedagogiken. Rätten till stöd definieras nu i kapitel 3 a (paragraf 15 a-e) i lagen om småbarnspedagogik.

I lagen finns nya bestämmelser om barnets rätt till stöd inom småbarnspedagogiken, om det stöd som ges och om genomförandet av stödet samt om bedömning av stödbehovet, om stödformer, om stödtjänster, om meddelande av förvaltningsbeslut och om sökande av ändring. Denna förändring medför också att man i kommunerna dels är tvungna att förnya dokument, dels skapa nya administrativa strukturer.

Grunderna för planen för småbarnspedagogik revideras och därför behövde även kommunernas och de privata arrangörernas planer för småbarnspedagogik bearbetas. De nya dokumenten borde ha varit i kraft från 1.8.2022. Även modellen för barnets plan förnyades av utbildningsstyrelsen.

Kommunerna måste dessutom tänka ut hur beslutsprocessen för barnets stöd ska gå till och skapa strukturer för en ny process. Kopplat till beslutsprocessen behöves det i kommunen vissa dokument. Kommunen behöver meddela vårdnadshavarna om hörande, dokumentera hörandet, ha en botten för beslut och en anvisning för omprövning av besluten. Dessutom behöver kommunerna som har privata daghem på sitt område tänka igenom hur beslutsprocessen för de barn som är i privat småbarnspedagogik ska gå till.

Denna lagförändring avser att åtgärda bristerna i den tidigare lagstiftningen. Detta är välkommet. Lagen godkändes i riksdagen 16.12.2021. De nya grunderna för småbarnspedagogiken fastställdes 18.2.2022. Detta har medfört att kommunerna och de privata arrangörerna fått jobba i en snabb takt för att genomföra förändringarna. Det verkar som om flera kommuner ännu är mitt i processen att redigera planer och skapa nya processer. Detta är oroväckande, eftersom alla barn har rätt till stöd enligt lagen om småbarnspedagogik och enligt förvaltningslagen ska ett förvaltningsbeslut fattas utan dröjsmål. Det finns nu en risk att processerna kring stödet och besluten kommer att dröja, vilket inte är bra.

Det är viktigt för kommunerna och arrangörerna att minnas att det, i § 15 e:s fjärde moment, står att ett beslut kan verkställas även om det inte vunnit laga kraft. Som tjänsteman och pedagog hoppas jag att alla barn får det stöd de behöver genast från dagisstarten, trots att beslutsprocessen inte är färdig i kommunen.

Noora Lohi
Överinspektör för bildningsväsendet, småbarnspedagogik
Svenska enheten för bildningsväsendet

Länkar till styrande dokument:

• Lagen om småbarnspedagogik kapitel 3 a
• Undervisnings- och kulturministeriet, vanliga frågor om stöd
• Utbildningsstyrelsen, Grunderna för planen för småbarnspedagogik
• Utbildningsstyrelsen, barnets plan för småbarnspedagogik, modellblankett och anvisningar

Varhaiskasvatus on näkynyt mediassa usein haasteiden näkökulmasta, päällimmäisinä henkilöstön uupuminen ja rekrytointivaikeudet. Kun aiemmin on ollut paikoitellen vaikeuksia löytää kelpoisuusehdot täyttäviä työntekijöitä pidempiin sijaisuuksiin, on heitä nyt vaikeaa löytää jopa toistaiseksi voimassa oleviin vakinaisiin tehtäviin. Koronan seurausta tai ei, mutta tällä hetkellä useissa kunnissa on valitettavasti vaikeuksia löytää työntekijöitä edes lyhytaikaisiin sijaisuuksiin. 

Varhaiskasvatuslaki mahdollistaa sen, että jos esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään ei saada kelpoisuusehdot täyttävää henkilöä, voidaan tehtävään ottaa enintään vuoden ajaksi kerrallaan sellainen henkilö, jolla on suoritettujen opintojen perusteella riittävät edellytykset ja tehtävän edellyttämä taito sen hoitamiseen. Tätä mahdollisuutta useat kunnat ovat joutuneet käyttämään ja varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin on palkattu esimerkiksi lähihoitaja. Hän ei kuitenkaan välttämättä selviydy tehtävistään ilman kelpoisuusehdot täyttävien työntekijöiden ja johdon voimakasta tukea. Jos päiväkodissa on useita sellaisia työntekijöitä, jotka eivät täytä kelpoisuusehtoja, kuormittaa tämä luonnollisesti sekä kelpoisuusehdot täyttäviä työntekijöitä että päiväkodin johtajaa.

Mieti hetki, miltä tuntuu aloittaa uudessa työssä. Miltä tuntuisi ensimmäinen työpäivä varhaiskasvatuksen opettajana päiväkodissa? Entä jos olisitkin tilanteessa, jossa sinulta puuttuu varhaiskasvatuslain edellyttämä kelpoisuus kyseiseen tehtävään. Olet ehkä koulutukseltasi esimerkiksi lähihoitaja ja työskennellyt päiväkodissa. Miltä tuntuu hypätä tällaisessa tilanteessa varhaiskasvatuksen opettajan kenkiin? Mitä mielessäsi liikkuu? Ehkä jotain seuraavaa: onko minusta tähän, osaanko, pärjäänkö, riitänkö? Mistä saan tarvittaessa apua ja tukea? Tai kenties: kyllä minä selviän, osaan, pärjään ja riitän. Minulla on saatavilla esimiehen ja kollegoiden tuki ja apu.

Voimaa varhaiskasvatukseen - tukena ja ratkaisuna

Itä-Suomen aluehallintovirasto on halunnut varhaiskasvatuksen henkilöstön tukemisessa olla osa ratkaisua. Aluehallintoviraston yhtenä tehtävänä on järjestää varhaiskasvatuksen henkilöstölle lyhytkestoista täydennyskoulutusta ajankohtaisista aiheista. Kaikki aluehallintoviraston järjestämät koulutukset ovat osallistujille maksuttomia ja kaikille avoimia, vaikka niille onkin määritelty kohderyhmät, joiden on uskottu erityisesti koulutuksesta hyötyvän. 

Käytännössä osana ratkaisua oleminen on tarkoittanut sitä, että olemme Itä-Suomessa rohkeasti tarjonneet lyhytkestoista koulutusta myös niille työntekijöille, joilla kenties ei ole tehtäväänsä lain edellyttämää kelpoisuutta tai tutkintokoulutuksesta on pitkä aika ja osaaminen kaipaa päivitystä.

Voimaa varhaiskasvatukseen -koulutuksissa on paneuduttu käytännönläheisestä näkökulmasta esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajana toimimiseen. Koulutuksissa on pureuduttu muun muassa varhaiskasvatuksen pedagogiseen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin, arjen erilaisiin siirtymätilanteisiin ja lasten toiminnanohjaustaitojen tukemiseen sekä erilaisiin tuen tarpeisiin ja niiden huomioon ottamiseen lapsiryhmässä. Keskeisenä tavoitteena on ollut vahvistaa työntekijöiden pedagogista osaamista, joka niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimelläkin hyödyttää koko työyhteisöä sekä varhaiskasvatuksessa olevia lapsia ja huoltajia.

Palautteet kertovat tarpeellisuudesta

Aluehallintovirastot keräävät pitämistään koulutustilaisuuksista palautetta. Kevään 2022 koulutuksen palautteesta ilmenee, että Voimaa varhaiskasvatukseen -koulutuskokonaisuudelle on ollut tilaus:

"Koulutus selvensi suunnittelun ja arvioinnin tärkeyttä, unohtamatta lapsen osallisuuden näkökulmaa ja pystyn hyödyntämään asioita jokapäiväisessä työssäni tiimini kanssa."

"Teen lähihoitajan koulutuksella vo:n sijaisuutta ja koulutus selkeytti opettajan työnkuvaa ja antoi tietoa siltä osa-alueelta, joka minulta osittain puuttuu. Sain näin varmuutta toimintaani."

"Sain monta hyvää vinkkiä ja työkalua esim. tiimipalaveriin, arkeen ja vasuihin liittyen. Sain varmuutta ja lisää motivaatiota omaan työhöni, oikeaan suuntaan on kuljettu."

"Sain paljon uutta omaan toimintaani niin ajatuksen kuin konkreettisen käytännön tasolla, asioihin, joita ei ole ehkä tullut mietittyä aiemmin niin monipuolisesti useasta eri näkökannasta - nyt jotenkin taas muistui mieleen se tärkeä näkökulma, miten monesta asiasta voikaan olla kyse ja miten paljon voin oppia tärkeän havainnoinnin avulla! Tuli jotenkin oikein sellainen palo päästä hyödyntämään tietoja käytännössä!"

"Kiitos ajatuksia herättävästä, antoisasta ja hyvästä kokonaisuudesta. Kylläpä kannatti osallistua! Tämä koulutuskokonaisuus sopisi monelta osin koko kasvatusvastuussa olevalle pk:n henkilöstölle. Kaikilla olisi sama tieto käytäntöön ja pedagogisiin keskusteluihin siirrettäväksi. Sain omaan työhöni uutta potkua ja samalla myös vahvistusta siitä, että oikeita asioita on tehty. Kiinnostus lisätiedon hankintaan ja entistä enemmän työn kehittämiseen ja arviointiin virisi ihan uudella tavalla."

Tutkinnon suorittaminen kannattaa aina

Lopuksi haluamme korostaa, että tutkinnon suorittaminen kannattaa aina. Useimpiin varhaiskasvatuksen opettajan ja sosionomin kelpoisuuden antaviin koulutuksiin voi hakea seuraavan kerran kevään 2023 yhteishaussa. Sitä ennen voi kuitenkin jo suorittaa opintoja esimerkiksi avoimessa yliopistossa tai avoimessa ammattikorkeakoulussa. Itä-Suomen aluehallintovirasto järjestää myös Voimaa varhaiskasvatukseen -koulutuskokonaisuuden uudestaan (etänä) 13.–22.9.2022. Se ei anna lain edellyttämää kelpoisuutta, mutta toivottavasti tukea työhön ja kenties kipinän tulevaisuuteen.

Ilmoittautuminen ja lisätiedot:

• Voimaa varhaiskasvatukseen, osa 1/3 13.9.2022
• Voimaa varhaiskasvatukseen, osa 2/3 20.9.2022
• Voimaa varhaiskasvatukseen, osa 3/3 22.9.2022

 

Anu Liljeström, johtaja 
Tanja Tiainen, ylitarkastaja, varhaiskasvatus 
Itä-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue 

Utifrån regionförvaltningsverkens tillsyn följer daghemmen väl bestämmelserna om personaldimensionering i lagen om småbarnspedagogik. Endast personaldimensioneringen räcker dock inte till för att lösa vardagen på daghemmen, som upplevs som tung.

I den offentliga debatten verkar daghemmens situation vara oroväckande. Daghemspersonalen upplever daghemmens vardag som belastande. Barnens varierande tider inom småbarnspedagogiken, personalomsättningen, avsaknaden av vikarier, arbetsförhållandena och överlag daghemmets dagliga verksamhet gör att arbetet känns för tungt.

Och utmaningarna tar inte slut – anordnarna av småbarnspedagogik, dvs. kommunerna. brottas med sina egna utmaningar. Varje barn som kommer till småbarnspedagogiken ska få en plats inom småbarnspedagogiken och det ska anställas yrkeskunnig personal på daghemmen. Dessutom ska de resurser som behövs för tjänsterna inom småbarnspedagogiken planeras och utvärderas så att tjänsterna inom småbarnspedagogiken fungerar nu och i framtiden.

Verksamhet i enlighet med författningarna 2021

Enligt resultaten från regionförvaltningsverkets tillsynsprogram för småbarnspedagogik 2021 följer anordnarna av småbarnspedagogik bestämmelserna om daghemmets personaldimensionering och gruppstorlek i enlighet med lagen om småbarnspedagogik. Resultaten visar dock inte hur belastande arbetet på daghemmen upplevs vara.

Regionförvaltningsverken granskar personaldimensioneringen och gruppstorleken på daghemmen också utifrån anmälningar om missförhållanden. Daghemspersonalen och barnets föräldrar kan göra en anmälan om missförhållanden eller på annat sätt kontakta regionförvaltningsverket om de misstänker att lagen om småbarnspedagogik inte följs i fråga om personaldimensioneringen och gruppstorleken.

Utifrån dessa kontakter har vi märkt att personalen inom småbarnspedagogiken inte alltid tillräckligt väl känner till lagen som reglerar personaldimensioneringen och gruppstorleken. Därför är det viktigt att anordnarna av småbarnspedagogik regelbundet förklarar innehållet i lagen för sin personal.

Mot en bättre vardag i daghemsarbetet

Man bör hitta en lösning på personalens upplevelse av arbetets belastning genom att inte bara granska relationstalen. För att utveckla daghemsarbetets vardag bör man hitta verktyg och metoder för en ny planering av daghemmets och barngruppernas verksamhet. Man måste modigt börja testa sådana nya verksamhetssätt som motsvarar dagens behov samt stöder de anställdas ork och tillgodoseendet av barnets bästa. Genom bra chefsarbete, noggrann arbetsskiftsplanering som baserar sig på barnens tider inom småbarnspedagogikens verksamhet, pedagogisk ledning, engagemang i teamarbete, fortbildning av personalen och ett fungerande vikariesystem åstadkommer man redan mycket förbättring.

 

Ytterligare information

direktör för undervisnings- och kulturväsendet Marja-Liisa Keski-Rauska, tfn 0295 018 815, Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland, marja-liisa.keski-rauska(at)rfv.fi

överinspektör för undervisningsväsendet (småbarnspedagogik) Mirja Kivikangas, tfn 0295 018 669, Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland, mirja.kivikangas(at)rfv.fi 

överinspektör för undervisningsväsendet (småbarnspedagogik) Taru Terho, tfn 0295 018 814, Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland, taru.terho(at)rfv.fi
 

Jag studerar till pedagogie magister och i studierna ingår en två månaders lång praktik. Jag fick möjligheten att avlägga min praktik på Regionförvaltningsverkets svenska enhet och bekanta mig med småbarnspedagogiken ur ett myndighetsperspektiv. I skrivande stund har jag endast några praktikdagar kvar.

Jag såg framemot att inleda min praktik och allt det nya jag visste att jag kommer att lära mig. Samtidigt kändes det väldigt spännande. Jag visste egentligen inte vad Regionförvaltningsverket gör förutom det jag läst i tidningarna gällande coronapandemin. Redan innan jag inledde praktiken träffade jag min handledare Noora Lohi via Teams och vi gick kort igenom mina kommande arbetsuppgifter. Svenska enhetens direktör Marianne West-Ståhl ringde även ett samtal och jag fick kort höra om Regionförvaltningsverkets uppgifter inom bildningsväsendet. Marianne påminde mig i telefonen om att de kommande två månader är till för att jag ska lära mig, vilket kändes bra att höra, eftersom jag lätt ställer höga krav på mig själv. 

Ett helikopterperspektiv av småbarnspedagogiken

Under min praktik har jag bland annat fått planera fortbildningar för personal inom småbarnspedagogik, planerat en årsklocka för informationsstyrning, skapat inlägg i våra sociala medier i informationsstyrningssyfte samt bekanta mig med basserviceutvärdering. Det mest intressanta har varit kontakten till fältet, att samarbeta och virtuellt träffa personer som arbetar med olika uppgifter inom småbarnspedagogiken. Jag har även gillat att arbeta med lagen om småbarnspedagogik som jag fått göra på ett mångsidigt sätt. Tillsammans med min handledare och svenska enhetens jurist har vi tolkat lagen vid behandling av klagomål. Jag behövde även noggrant gå igenom lagen då jag arbetade med årsklockan för informationsstyrningen. Förutom detta har jag fått arbeta med lagen på ett mer kreativt sätt. Jag har försökt göra lagen så tydlig och konkret som möjligt för personal inom småbarnspedagogik, bland annat med att göra inlägg till våra sociala medier.

Jag märkte redan i början av min praktik att förutom allt det jag lärt mig under mina magisterstudier, har jag en stor nytta av min arbetserfarenhet inom småbarnspedagogiken. Jag har tidigare arbetat 6 år som lärare inom småbarnspedagogik. Som myndighet upplever jag det viktigt att man känner till vad daghemsvardagen i verkligheten innebär. Vid handledning av personalen och planering av fortbildning och informationsstyrning är det värdefullt att känna till arbetet ur personalens synvinkel. Erfarenheten från fältet bidrar även till en förståelse för både kunden och personalen vid behandling av rättskyddsärenden.

Det goda samarbetet inom svenska enheten, men även inom det finska vaka-teamet (överinspektörerna för småbarnspedagogik i hela Finland) bidrar till att man aldrig behöver känna sig ensam utan det alltid finns någon som kan hjälpa eller som bollar idéer med dig. Tack vare min handledare som har låtit mig ta del av allt hon gör, har jag fått en väldigt bra bild av vad arbetet som överinspektör innebär. Noora har använt sin tid för att förklara, visa och lära mig så mycket som möjligt. Jag har även fått arbeta självständigt med flera arbetsuppgifter. 

Svenska enheten finns på tre olika orter i Finland, och samarbetet sker i stort sett på distans, men tack vare goda strukturer och överenskommelser fungerar det bra. Jag har fått ta del av ett reflekterande arbetssätt och sett att via diskussion och med att bolla tankar med andra blir resultatet ofta mycket bättre. Inom svenska enheten arbetar överinspektörer, planerare, en jurist, en kommunikatör samt en IKT-pedagog, så expertisen är väldigt mångsidig. Jag rekommenderar varmt att praktisera inom svenska enheten! Du får en god handledning och känslan av att vara en del av arbetsgemenskapen. Det bästa jag fått ut av praktiken är att jag blivit mer säker i min arbetsroll och känner mig redo för nya utmaningar. 

Julia Grönvall, högskolepraktikant och pedagogie magisterstuderande, Svenska enheten för bildningsväsendet

På en gemensam arbetsplats arbetar representanter för flera arbetsgivare, till exempel kommunala tjänsteinnehavare och serviceföretagare. Det är viktigt att alla arbetstagare är medvetna om varandra och att den ömsesidiga kommunikationen fungerar. På så sätt kan man förebygga olycksfall i arbetet och främja arbetarskyddet. 

Många av städernas och kommunernas tjänster produceras numera som köpta tjänster. Därför arbetar vi eller är kunder på en gemensam arbetsplats. Till exempel ålderdomshem, servicecenter, skolor, daghem och ämbetsverk är gemensamma arbetsplatser. Gemensamma arbetsplatser är utmanande med tanke på arbetarskyddet och även klientsäkerheten. Vilka faror kan man stöta på på en gemensam arbetsplats? För att detta ska konkretiseras går vi nu till daghemmet Huvikumpu för att iaktta deras vardag. Trevligt besök! 

Fiktivt fall: Huvikumpu 

Kaunislaakso stad har konkurrensutsatt stödfunktionerna på daghemmet Huvikumpu. Fastighetens utomhusarbeten sköts av bolag A, fastighetens inomhusarbeten av bolag B, fastighetens reparationsarbeten av bolag C, städningen av bolag D och mathållningen av bolag E. Det här är ju som Napakymppi med så många alternativ! Naturligtvis arbetar även daghemmets småbarnsfostrare och föreståndare i Huvikumpu.  

Veckan i Huvikumpu börjar i rask takt. Föräldrarna hämtar sina barn till vård, en vårdare är sjuk och vikariearrangemangen haltar. Morgongröten puttrar redan på spisen, städaren torkar morgonens första leriga spår från golvet och fastighetsbolag A:s servicechef kommer ihåg vid morgonkaffet att man skulle lägga till mer leksand under daghemmets rutschbana. ”Ajdå, det här skulle skötas redan på fredag! Nu är det bråttom, innan daghemsföreståndaren ringer igen”, ojar sig servicechefen.  

Bolagets egen personal arbetar redan runt om i staden, dvs. servicechefen måste be en underleverantör att utföra arbetet. I all brådska kommer ingen ihåg att informera daghemspersonalen om saken och således rör sig en hjullastare på daghemmets övre gård när barnen är utomhus under förmiddagen. Lilla Jan-Peter är hänförd när han får se den lilla hjullastaren arbeta på nära håll. Trygga lekar på övre gården är inte möjliga, så man blir tvungen att förflytta hela leriga barnskaran till nedre gården och leka. Hela den sandiga och leriga bunten marscherar genom daghemmet för att komma till nedre gården.  

Bolag D:s städare är frustrerad när hela korridoren är full av lera och sand. Det oväntade extra arbetet orsakar brådska och stress, och städaren kommer inte ihåg att låsa dörren till städskåpet. Lilla Mia-Maja ser sin chans och börjar undersöka vad som finns i städskåpet. Mia-Maja ser en flaska på hyllan med blå vätska som ser god ut. Precis som den blåa läsken från födelsedagen! Precis när Mia-Maja ska smaka på tvättvätskan i flaskan, tar en chockad småbarnsfostrare flickan i sin famn. Med Mia-Maja i sin famn går hon in i städskåpets dörr, bakom vilken fastighetsskötaren är på en A-stege och byter lampa i taket. Dörren stöter till stegen och fastighetsskötaren faller ner på golvet.  

”Fan, nu bröt jag armen!” skriker fastighetsskötaren. Och så är soppan klar. Mia-Maja gråter, småbarnsfostraren skriker åt städaren om att dörren till städskåpet var öppen och köksarbetaren har kommit från köket för att se vad som pågår i korridoren. Samtidigt märker Lasse-Linus, fem år, att han nu kan ta en kniv från köket som han behöver för att tälja en träbit han hittat på gården. Lasse-Linus täljer ivrigt och skär sig i fingret, börjar skrika och blodet strittar längs med lekrummet. Som tur är akutvårdarna snabbt på plats och hjälper både fastighetsskötaren och Lasse-Linus.  

Mitt i allt ståhej ser ingen efter sexåriga Tia-Maria, när hon beslutar sig för att klättra upp på de ställningar som bolag C har satt upp för byte av rännor. Lyckligtvis är Tia-Maria en skicklig klättrare och tar sig helskinnad ner från ställningarna. Efter denna förmiddag i Huvikumpu funderar en trött småbarnsfostrare om man borde börja plocka kottar för att lugna nerverna... 

En gemensam arbetsplats kräver gemensamma spelregler 

När informationen inte rör sig på en gemensam arbetsplats kan hela arbetsplatsens vardag spåra ur och orsaka nära ögat-situationen och i värsta fall olycksfall. Olika verksamhetskulturer, arbetarskyddskulturer, oklara ansvarsfrågor och i synnerhet bristfällig kommunikation orsakar farliga situationer på gemensamma arbetsplatser. Det är utmanande att säkerställa informationsutbytet, identifiera risker, planera och organisera arbetet samt ordna tillräcklig introduktion på en gemensam arbetsplats. 

På en gemensam arbetsplats påverkar olika aktörers arbete säkerheten av alla som befinner sig på arbetsplatsen. Enligt arbetarskyddslagen ska man på en gemensam arbetsplats säkerställa arbetarskyddet genom ömsesidigt samarbete och kommunikation.  

Arbetarskyddet på gemensamma arbetsplatser är i första hand beroende av säkerhetsledningen. Hur ska man kommunicera, identifiera risker, planera arbetet samt säkerställa introduktionen och kompetensen? Säkerheten på en gemensam arbetsplats är i första hand kvalitet. När arbetet utförs organiserat och planerat minskar risken för olycksfall. Alla aktörer på den gemensamma arbetsplatsen drar nytta av detta.  

- Laura Mäkilä

Yhteisellä työpaikalla työskentelee useiden työnantajien edustajia, esimerkiksi kunnan viranhaltijoita ja palveluyrittäjiä. On tärkeää, että kaikki työntekijät ovat tietoisia toisistaan ja keskinäinen viestintä toimii. Näin voidaan ehkäistä työtapaturmia ja edistää työturvallisuutta. 

Kaupunkien ja kuntien monet palvelut tuotetaan nykyään ostopalveluna. Tästä johtuen työskentelemme tai olemme asiakkaina yhteisellä työpaikalla. Esimerkiksi vanhainkodit, palvelukeskukset, koulut, päiväkodit ja virastot ovat yhteisiä työpaikkoja. Työturvallisuuden ja myös asiakasturvallisuuden näkökulmasta yhteiset työpaikat ovat haasteellisia. Millaisiin vaaran paikkoihin yhteisellä työpaikalla saatetaan törmätä? Jotta tämä asia konkretisoituu, niin seuraavaksi menemme vierailemaan päiväkoti Huvikummun arkeen. Mukavaa vierailua! 

Kuvitteellinen case: Huvikumpu 

Kaunislaakson kaupunki on kilpailuttanut päiväkoti Huvikummun tukitoiminnot. Kiinteistön ulkotyöt hoitaa yhtiö A, kiinteistön sisätyöt hoitaa yhtiö B, kiinteistön korjaustyöt yhtiö C, siivouksen hoitaa yhtiö D ja ruokapalvelun yhtiö E. Tämähän on kuin Napakymppi, enemmän vain valinnanvaraa! Tietysti Huvikummussa työskentelevät myös päiväkodin varhaiskasvattajat ja johtaja.  

Viikko Huvikummussa alkaa kiireisesti. Vanhemmat tuovat lapsensa hoitoon, joku hoitaja on sairaana ja sijaisjärjestelyt tökkivät. Aamupuuro valmistuu jo liedellä, siivooja pyyhkii aamun ensimmäisiä kurajälkiä lattialta ja kiinteistöyhtiö A:n palveluesimies muistaa aamukahvinsa ääressä, että leikkihiekkaa piti lisätä päiväkodin liukumäen alle. ”Ai pahus, tämä piti hoitaa jo perjantaina! Nyt on kiire, ennen kuin päiväkodinjohtaja taas soittaa asiasta.”, päivittelee palveluesimies.  

Yhtiön oma henkilökunta on jo työn touhussa ympäri kaupunkia eli palveluesimiehen pitää pyytää alihankkijaa tekemään työn. Kaikessa kiireessä kukaan ei muista ilmoittaa päiväkodin henkilökunnalle asiasta ja niin päiväkodin yläpihalla pyörii pienkuormaaja keskellä lasten aamupäivän ulkoilua. Pikkuinen Jani-Petteri on kyllä haltioissaan, kun pääsee katsomaan läheltä pienkuormaajan touhuja. Turvalliset pihaleikit yläpihalla eivät onnistu, joten ei auta kuin siirtää koko kurainen lapsikatras alapihalle leikkimään. Koko hiekkainen ja kurainen konkkaronkka marssii päiväkodin läpi päästäkseen alapihalle.  

Yhtiö D:n siivooja repii hiuksiaan, kun koko käytävä on kurassa ja hiekassa. Odottamaton lisätyö aiheuttaa siivoojalle kiirettä ja stressiä, ja hän ei huomaa lukita siivouskomeron ovea. Ehtiväinen taapero Marja-Terttu huomaa tilaisuutensa tulleen ja menee tutkimaan mitäs kivaa siivouskomerosta löytyy. Marja-Terttu huomaa hyllyllä pullon, jossa on kivan näköistä sinistä nestettä. Ihan kuin sellaista sinistä limpparia, jota synttäreillä oli! Juuri kun Marja-Terttu on maistamaisillaan pullosta pesunestettä, järkyttynyt varhaiskasvattaja nappaa tytön syliinsä. Marja-Terttu sylissään hän törmää siivouskomeron oveen, jonka takana kiinteistönhoitaja on A-tikkailla vaihtamassa lamppua katosta. Ovi töytäisee tikkaita ja kiinteistönhoitaja mätkähtää maahan.  

”Perhana, nyt murtui käsi!” huutaa kiinteistönhoitaja. Ja niin on show valmis. Marja-Terttu itkee, varhaiskasvattaja huutaa siivoojalle siivouskomeron oven auki jättämisestä ja ruokapalvelutyöntekijä on tullut keittiöstä ihmettelemään käytävällä tapahtuvaa hässäkkää. Samalla hetkellä Leevi-Lauri, viisi vuotta, huomaa, että nyt voi napata keittiöstä veitsen, jota hän tarvitsee pihalta löytyneen puupalan vuolemiseen. Leevi-Lauri innokkaasti vuolee haavan sormeensa ja alkaa hirveä huuto ja verta on pitkin leikkihuonetta. Onneksi ensihoitajat ovat nopeasti paikalla auttamassa niin kiinteistönhoitajaa kuin Leevi-Lauriakin.  

Kaiken hässäkän keskellä kukaan ei huomaa katsoa kuusivuotiaan Tiina-Kirsin perään, kun hän päättää kiivetä Yhtiön C:n rännivaihtoa varten pystyttämille telineille. Onneksi Tiina-Kirsi on taitava kiipeilijä ja selviää ehjin nahoin alas telineiltä. Tämän Huvikummun aamupäivän jälkeen väsynyt varhaiskasvattaja miettii, että pitäisikö omien hermojen vuoksi ryhtyä käpyjen kerääjäksi…. 

Yhteinen työpaikka vaatii yhteiset pelisäännöt 

Kun tieto ei kulje yhteisellä työpaikalla, saattaa koko työpaikan arki mennä sekaisin ja aiheuttaa läheltä piti -tilanteita ja pahimmassa tapauksessa tapaturmia. Erilaiset toimintakulttuurit, työturvallisuuskulttuurit, epäselvät vastuukysymykset ja erityisesti puutteellinen kommunikaatio aiheuttavat vaaratilanteita yhteisillä työpaikolla.. Riittävän tiedonkulun varmistaminen, vaarojen tunnistaminen, töiden suunnittelu ja organisointi sekä puutteellinen perehdyttäminen ovat haasteita yhteisellä työpaikalla. 

Yhteisellä työpaikalla eri toimijoiden työskentely vaikuttaa kaikkien työkohteessa olevien turvallisuuteen. Työturvallisuuslain mukaan yhteisellä työpaikalla on huolehdittava työturvallisuudesta keskinäisellä yhteistoiminnalla ja tiedottamisella.  

Yhteisten työpaikkojen työturvallisuus lähtee ensisijaisesti turvallisuusjohtamisesta. Miten viestitään, miten vaarat tunnistetaan, miten työt suunnitellaan, miten varmistetaan perehdytys ja osaaminen. Yhteisen työpaikan turvallisuus on ensisijaisesti laatua. Kun töiden tekeminen sujuu organisoidusti ja suunnitellusti, niin tapaturman riski pienenee. Tästä hyötyvät kaikki yhteisellä työpaikalla toimivat tahot.

- Laura Mäkilä

Kirjoittaja on työsuojelutarkastaja. 

Regionförvaltningsverket publicerade 17.2.2022 resultaten från tillsynen inom småbarnspedagogiken. Under år 2021 granskade regionförvaltningsverket de kommunala daghemmens personaldimensionering och gruppstorlek i hela Fastlandsfinland. Mer information om hur tillsynen genomfördes och de nationella resultaten hittar du i rapporten.

Rapporten är tills vidare på finska, men innehåller ett svenskspråkigt kapitel i vilket resultaten av tillsynen för de tvåspråkiga kommunerna redogörs skilt. Vi uppdaterar länken i denna bloggtext då hela rapporten finns tillgänglig på svenska.

Resultat från de tvåspråkiga kommunerna

En sammanfattning gjordes för de 32 tvåspråkiga kommunerna. I den granskades 138 daghem och sammanlagt 489 daghemsgrupper. I de granskade daghemmen i dessa kommuner var personaldimensioneringen lagenlig under alla de granskade 619 dagarna.

Under den granskade perioden var gruppstorleken för stor under sammanlagt 11 dagar i 4 olika grupper. Detta är 0,48 % av verksamhetsdagarna (totalt 2287 verksamhetsdagar för grupper). Under dessa dagar fanns det i en grupp för många barn i relation till tre anställda i fostrings- undervisnings- och vårduppgifter.

Regionförvaltningsverket har också granskat hur personalen under de granskade dagarna placerats i grupper inom daghemmen. Under 37 verksamhetsdagar för grupperna (1,62 % av 2287) var situationen i grupperna sådan att det, i relation till antalet närvarande anställda, fanns för många barn på plats. Situationen var under alla dessa dagar laglig, eftersom personaldimensioneringen enligt lagen granskas på hela daghemmets nivå.

Motstridigheter mellan resultaten och verkligheten

Allmänheten och personalen på daghemmen förtvivlas ofta över den jobbiga situationen på daghemmen. Situationen är ställvis utmanande. På många håll i Finland är situationen bra och det får vi inte glömma.

Men varför bekräftar dessa resultat inte nödropet från personalen? När vi granskar personaldimensionering och gruppstorlek som myndighet, måste vi i vårt arbete följa lagstiftningen. Hurudan daghemmets personaldimensionering och gruppstorlek får vara, bestäms noggrant i lagstiftningen. Personaldimensionering ska enligt lagstiftningen granskas på hela daghemmets nivå, inte gruppvis. Detta innebär att det inom ett daghem kan i grupperna finnas skillnader i relationstal mellan barn och vuxna. I en grupp kan det finnas vuxna med relativt få barn och i en annan grupp vuxna med en stor mängd barn. Personaldimensioneringen kan alltså vara lagenlig, även om situationen i någon daghemsgrupp kan vara ohållbar.

Personalens arbetstider och barnens vårdtider kan göra ekvationen ännu mer utmanande. Detta kan resultera i att det på morgnar och eftermiddagar kan uppstå situationer då alla barn är på plats, medan en del av personalen ännu inte kommit till arbetet eller avslutat sin arbetsdag. Liknande situationer kan uppstå också mitt på dagen, då bland annat möten genomförs. Belastningen på personalen ökas också av att ständigt introducera vikarier, ombyte bland personalen och en stor mängd obehöriga arbetstagare på vissa områden.

Utredningen genomfördes under året 2021 som präglades av corona. Även detta kan synas i resultaten. Barn skickades hem på basen av lindrigare symptom än tidigare, vilken gjorde att färre barn var på daghemmen. Corona förvärrade även personalsituationen i och med bortfall av personal på grund av smittfara och sjukdom.

Finns det några lösningar?

När vi genomfört tillsynen och granskat situationen gruppvis på de olika daghemmen har vi sett att arbetsbelastningen inte alltid fördelas jämnt. Vid behov finns möjligheter att justera placeringen av personal i grupperna, för att skapa en jämnare belastning. Det är naturligtvis också viktigt att väga detta mot lagens krav om så bestående relationer som möjligt.

Arbetstidplaneringen är en annan nyckel. Genom en effektiv arbetstidsplanering kan man se till att personalen är på plats då den behövs. Fungerande vikariepraxis och en bra introduktion för vikarier underlättar också personalens arbetsbörda.

Dessa åtgärder minskar kanske inte känslan av belastning hos personalen. Maktlösheten, den etiska stressen och den ständiga känslan av otillräcklighet gör att vem som helst på lång sikt mister motivationen, meningsfullheten och glädjen i sitt arbete. Därför är det också viktigt att ge personalen möjlighet att bearbeta sina känslor och upplevelser. Samtidigt behöver vi alla komma ihåg att lyfta allt det vi gör, trots belastningen. Allt det fina och goda som händer vardagen.

 

Noora Lohi, överinspektör, Svenska enheten för bildningsväsendet

Julia Grönvall, högskolepraktikant och pedagogie magisterstuderande, Svenska enheten för bildningsväsendet

Aluehallintovirastojen valvonnan perusteella päiväkodeissa noudatetaan hyvin varhaiskasvatuslain mukaisia määräyksiä henkilöstömitoituksesta. Pelkkä henkilöstömitoitus ei kuitenkaan riitä ratkaisemaan raskaaksi koettua päiväkotien arkea.

Julkisessa keskustelussa päiväkotien tilanne näyttäytyy huolestuttavana. Päiväkotien henkilöstö kokee päiväkotien arjen kuormittavana. Lasten vaihtuvat varhaiskasvatusajat, henkilöstön vaihtuvuus, sijaisten puuttuminen, työolot ja ylipäänsä päiväkodin arjen toiminnan sujuvuus saavat työn tuntumaan liian raskaalta.

Eivätkä haasteet lopu tähän – varhaiskasvatuksen järjestäjät eli kunnat painivat omien haasteidensa parissa. Jokaiselle varhaiskasvatukseen tulevalle lapselle tulee järjestää varhaiskasvatuspaikka, ja päiväkoteihin on palkattava ammattitaitoista henkilöstöä. Lisäksi on suunniteltava ja arvioitava varhaiskasvatuspalveluissa tarvittavia resursseja siten, että varhaiskasvatuspalvelut toimivat nyt ja tulevaisuudessa.

 

Toiminta säädösten mukaista vuonna 2021

Aluehallintoviraston varhaiskasvatuksen valvontaohjelman 2021 tulosten  mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjät noudattavat varhaiskasvatuslain mukaisia säädöksiä päiväkodin henkilöstömitoituksesta ja ryhmäkoosta. Tulokset eivät kuitenkaan kerro sitä, miten kuormittavaksi päiväkodeissa tehty työ koetaan.

Aluehallintovirastot tarkastavat päiväkotien henkilöstömitoitusta ja ryhmäkokoa myös epäkohtailmoitusten perusteella. Päiväkotien työntekijät ja lapsen vanhemmat voivat tehdä epäkohtailmoituksen tai olla muutoin yhteydessä aluehallintovirastoon, jos epäilevät, että päiväkodissa ei noudateta varhaiskasvatuslakia henkilöstömitoituksen ja ryhmäkoon osalta.

Näiden yhteydenottojen perusteella olemme huomanneet, että varhaiskasvatuksen henkilöstö ei aina tunne henkilöstömitoitusta ja ryhmäkokoa säätelevää lakia riittävästi. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että varhaiskasvatuksen järjestäjät avaisivat varhaiskasvatuslain sisältöä henkilöstölleen säännöllisin väliajoin.

 

Kohti parempaa päiväkotityön arkea

Henkilöstön kokemukseen työn kuormittavuudesta tulee löytää ratkaisu muusta kuin vain suhdelukujen tarkastelusta. Päiväkotityön arjen kehittämiseksi tulisi löytää työkaluja ja menetelmiä uudenlaiseen päiväkodin ja lapsiryhmien toiminnan suunnitteluun. On rohkeasti lähdettävä kokeilemaan sellaisia uusia toimintatapoja, jotka vastaavat nykypäivän tarpeisiin sekä tukevat työntekijöiden jaksamista ja lapsen edun toteutumista. Hyvällä esimiestyöllä, tarkalla lasten varhaiskasvatusaikoihin perustuvalla työvuorosuunnittelulla, pedagogisella johtamisella, tiimityöhön sitoutumisella, henkilöstön täydennyskoulutuksella ja toimivalla sijaisjärjestelmällä saadaan jo paljon parannusta aikaan.

 

 

 

 

 

Lisätietoja

opetus- ja kulttuuritoimen johtaja Marja-Liisa Keski-Rauska, puh. 0295 018 815, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, marja-liisa.keski-rauska(at)avi.fi

opetustoimen (varhaiskasvatus) ylitarkastaja Mirja Kivikangas, puh. 0295 018 669, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, mirja.kivikangas(at)avi.fi

opetustoimen (varhaiskasvatus) ylitarkastaja Taru Terho, puh. 0295 018 814, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, taru.terho(at)avi.fi

En duggregnig höstmorgon leker barn i overaller i daghemmets sandlåda. Leken går bra. De bygger vägar, kör bilar, bygger prinsesslott, flyger på hästar, gräver hemliga grottor och dyker i sandhavet i en u-båt.

I sandlådan byggs en by ur barnperspektiv med alla dess specialiteter. Barnen har många lustiga lösningar och de olika byggprojekten blir en gemensam grej. Alla är ivriga. Ett barn ser ett annat i ögonen och konstaterar: ”Och sen kommer den här och går med den där till berget...” och det andra barnet svarar ”Och sen tar den här ett plan och flyger dit på besök, titta så här...”. Sedan säger ett barn något på ett språk som det andra inte förstår. Det är också ganska bra. Alla talar inte samma språk och alla ser inte likadana ut. Ingen är likadan – det är ju klart. Ingen av oss är likadan.

Olikhet är inget problem för barn

För barn och unga är olikhet inget problem, om inte de vuxna har lärt dem det. Leken går bra, även om alla inte är bästa kompisar och även om någon inte kan något. Vi är alla olika på grund av våra fysiska och psykiska egenskaper, vår bakgrund, vår religion eller vårt språk. Barn tänker inte på om de accepterar någon annan, fast den är annorlunda. Det spelar bara ingen roll. Nu leker vi tillsammans – så enkelt!

För vuxna är det inte alltid lätt att hantera olikheter. Men vad är det som är så svårt? Vi klarar oss bättre när vi samarbetar. Jag förstår mycket väl att man hjälper dem som är annorlunda och inte klarar sig själva i vårt samhälle. Men det förstår jag inte att någon som försöker och vill klara sig själv och bidra till samhället blir nertryckt och diskrimineras på grund av att den är annorlunda. Varför är det så svårt för vissa vuxna att tolerera olikheter?  Vi är ett mycket litet folk för att gräla och stänga ut lekkamrater från den egna sandlådan, Finland.

Mänsklighet och rättvisa för alla

Var och en borde ha en grupp att höra till. Vi tar hand om barn och uppmuntrar dem. Vi tar hand om äldre som har skapat det välstånd som vi nu åtnjuter. Varför skulle inte vi, som har möjlighet, ta hand om alla dem som behöver stöd och hjälp?

Välstånd skapas genom att människor får leva i fred och att någon bryr sig om dem. Att hjälpa andra borde inte få någon att må dåligt och det borde vara klart för alla att man tar hand om dem svagare. Vi alla kommer aldrig att vara likadana. Vi måste ändå vara rättvisa. Mot alla. Var och en har rätt till mänsklig och uppmuntrande behandling – så bygger vi gott för oss alla som är så olika. Passar det dig?

Jyri Ulvinen, överinspektör för undervisningsväsendet, ordförande för den regionala delegationen för romska ärenden, Regionförvaltningsverket i Norra Finland

Tihkusateisena syysaamuna päiväkodin hiekkalaatikolla leikkii lapsia kurahaalareissaan. Leikki sujuu hyvin. Tehdään teitä, ajetaan autoilla, rakennetaan prinsessalinnoja, lennetään hevosilla, kaivetaan salaluolia ja sukelletaan sukellusveneellä hiekkameressä.

Hiekkalaatikossa rakentuu lasten näköinen kylä kaikkine erikoisuuksineen. Lapset tekevät monia hullunkurisia ratkaisuja ja erilaiset rakennelmat muodostuvat yhteiseksi jutuksi. Kaikki vaan innostuvat. Yksi lapsi katsoo toista silmiin ja toteaa: ”Ja sitte tää tulee täältä ja menee ton kans tuonne vuorelle…” ja toinen ”Ja sitten tämä ottais tämä suihkarin ja lentäis noitten vieraaksi, kato näin…”. Sitten joku lapista sanoo jotakin kielellä, jota toinen ymmärrä. Sekin on aika hieno juttu. Kaikki eivät puhu samaa kieltä, eivätkä kaikki näytä samalta. Kukaan ei ole samanlainen – ei tietenkään. Meistä ei kukaan ole samanlainen.

Lapsille erilaisuus ei ole ongelma

Lasten ja nuorten elämässä erilaisuus ei ole ongelma, elleivät sitä aikuiset ole heille opettaneet. Leikki sujuu, vaikka kaikki eivät parhaita kavereita toistensa kanssa olekaan, ja vaikka joku ei jotakin osaakaan. Me olemme erilaisia fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksiemme, taustamme, uskonnon tai kielen takia. Lapset ei mieti, hyväksyvätkö toisen, vaikka hän on erilainen. Sillä nyt vain ei ole merkitystä. Nyt leikitään yhdessä – helppoa!

Aikuisille erilaisuus ei aina ole helppoa. Mutta mikä siinä on niin vaikeaa? Me pärjäämme paremmin, kun teemme yhdessä. Ymmärrän hyvin sen, että niitä erilaisia, joilla itsellä ei ole mahdollista pärjätä yhteisessä yhteiskunnassamme, autetaan. Mutta sitä en ymmärrä, että sitä, joka yrittää, haluaa pärjätä ja haluaa rakentaa yhteistä hyvää, painetaan alas ja syrjitään sen takia, että hän on erilainen. Miksi erilaisuuden sietäminen osasta aikuisista on niin kovin vaikeaa?  Olemme varsin pieni kansa riitelemään ja sulkemaan leikkikavereita pois omalta, Suomen kokoiselta, hiekkalaatikolta.

Inhimillisyyttä ja oikeudenmukaisuutta kaikille

Jokaisella tulisi olla ryhmä, johon saa kuulua. Huolehdimme lapsista ja kannustamme heitä. Pidämme huolta ikäihmisistä, jotka ovat luoneet sen hyvinvoinnin, josta me nyt nautimme. Miksi me, joilla on mahdollisuus, emme huolehtisi kaikista niistä, jotka tukea ja apua tarvitsevat?

Hyvinvointi rakentuu siitä, että ihmiset saavat elää rauhassa ja heistä välitetään. Toisten auttamisesta ei pitäisi tulla paha mieli ja kaikille pitäisi olla selviö, ettei heikompia jätetä. Koskaan emme kaikki tule olemaan samanlaisia. Oikeudenmukaisia meidän tulee silti olla. Ihan kaikkia kohtaan. Jokaisella on oikeus inhimilliseen ja kannustavaan kohteluun – sillä rakennetaan hyvää meille kaikille erilaisille ihmisille. Sopiiko se sinulle?

Jyri Ulvinen, opetustoimen ylitarkastaja, alueellisen romaniasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Jag är ordförande i två sektorsövergripande samarbetsgrupper i Södra Finland som arbetar för att främja välbefinnande hos barn och unga samt säkerhet inom bildningsväsendet. Särskilt under det gångna året har en stark oro över hur vi kan trygga barns och ungas välbefinnande efter coronapandemin gjort sig gällande i grupperna.

Undantagsförhållandena har orsakat ångest, otrygghet och ensamhet, vilket syns som längre köer hos dem som erbjuder stödtjänster. Grupperna tog upp underskottet i lärande och den växande ojämlikheten redan före pandemin, och nu verkar coronapandemin ha försämrat situationen särskilt för dem som redan hade det svårt. Hur kan vi bemöta svårigheterna bland barn, unga och familjer? Hur kan vi se till att ingen lämnas ensam?

Samverkan för tidigt ingripande och empatiska tjänster

Vi måste förhindra att problemen som coronapandemin orsakade bland barn och unga fördjupas och fortsätter långt in i framtiden. Förebyggande arbete, tidig identifiering av problem och ingripande i dem har högsta prioritet. När det finns elever med allvarliga psykiska symtom i skolorna måste vi fråga oss om lindriga symtom observeras tillräckligt tidigt. Hur hänvisas barnet eller den unga till vården? Fungerar kommunikationen?

Ett tätt samarbete mellan skolväsendet och hälso- och sjukvården är avgörande för att identifiera problem i ett tidigt skede och för att erbjuda snabba tjänster med låg tröskel på lika villkor. Ungdomar och familjer har olika förutsättningar och resurser för att identifiera problem och för att hitta rätt bland de mångahanda tjänsterna i rätt tid. Att få hjälp snabbt och vård enkelt hör till de vanligaste flaskhalsarna. Även om det är viktigt med långvarigt stöd, behövs det också brådskande vård med låg tröskel. När köerna är långa hinner situationerna utvecklas till kriser. Färska studier visar att även kortvarig vård är till hjälp.

Kommunerna har ett allt större behov av en övergripande helhetssyn på serviceutbudet. Det behövs nya metoder och ett nytt slags kreativt tänkande för att avgöra vad som kan göras annorlunda med nuvarande strukturer och finansiering. Perspektivet måste breddas; överskrida förvaltningsgränser, bygga upp kontakter mellan den offentliga förvaltningen och den privata och tredje sektorn samt församlingarna och andra aktörer, samla alla som arbetar med barn och unga i området och utveckla stödnätverk. Samverkan. Vem ankommer detta på i kommunerna?

När vi utvecklar är det också viktigt att vi reflekterar över hurdana tjänster vi vill skapa. Uppriktigt bemötande och empatisk service motverkar likgiltighet och hatretorik. Människor borde ses och bemötas helhetsbetonat i all service. Empatisk service utgår från individens behov och utifrån dessa skapar man och erbjuder tjänster. Målet är att klienten är aktiv i sin egen serviceprocess och att klientens egna resurser stöds så att de är tillräckliga även i framtiden. Våra sakkunniga berättar närmare om hur man skapar tjänster som motsvarar behoven i denna bloggtext (på finska).

Barns och ungas välbefinnande påverkas också avsevärt av hur vuxna i deras närhet mår. Det kan också behövas stöd i föräldraskapet. En trygg barndom, närvarande föräldrar och tydliga gränser ger en stabil grund för ett gott liv och en stark självkänsla. Vårt rådgivningsnätverk är unikt och ansvarar på ett föredömligt sätt för att följa upp barnens uppväxt. Vi har också en enorm yrkeskunskap inom småbarnspedagogiken och förskoleundervisningen, där man möter hela åldersklasser. Kunde denna kompetens utnyttjas för att stödja föräldraskapet?

Regionförvaltningen har ett brett samarbete för att främja barns och ungas välbefinnande

Till regionförvaltningsverkens uppgifter hör bland annat rättsskyddsärenden som gäller elever och barnskydd, utvärdering av basservicens kvalitet samt fortbildning för yrkesutbildade personer som arbetar med barn och unga. Regionförvaltningsverken beviljar också statsunderstöd för bland annat hobbyverksamhet för barn och unga, uppsökande ungdomsarbete och ungdomsverkstäder. Under coronaepidemin har understöd också beviljats för att minska skadorna av epidemin till exempel för att anställa ungdomsarbetare till skolornas pedagogiska gemenskaper.

Regionförvaltningsverken har ett nära samarbete med regionala aktörer inom undervisning, ungdomsarbete, idrott och biblioteksverksamhet samt inom social- och hälsovården. Regionförvaltningsverken har riksomfattande övergripande nätverk och regionala samarbetsorgan där man utbyter information om aktuella fenomen. Samarbetsgrupperna för hälsofrämjande arbete och för främjande av säkerhet inom bildningsväsendet, som koordineras av Regionförvaltningsverket i Södra Finland, är ett bra exempel på övergripande nätverk. Grupperna består av sakkunniga inom många sektorer som representerar hela området för Regionförvaltningsverket i Södra Finland.

Regionförvaltningsverket i Södra Finland grundade samarbetsgruppen för hälsofrämjande arbete 2017. Gruppens primära verksamhet riktar in sig på barn och unga. Samarbetsgruppen för hälsofrämjande arbete stöder undervisnings- och kulturväsendets samt social- och hälsovårdens tväradministrativa samarbete för främjande av hälsa och välfärd. Gruppen följer upp forskningsdata om barns och ungas välbefinnande och lyfter fram barns och ungas perspektiv inom regionförvaltningen. Den ger till exempel rekommendationer om barnkonsekvensanalys och följer upp deras genomförande, så att barnens rättigheter beaktas så bra som möjligt i beslutsfattandet.

Samma år inrättade Regionförvaltningsverket i Södra Finland dessutom en samarbetsgrupp för främjande av säkerhet inom bildningsväsendet och som fungerar som ett regionalt säkerhetsnätverk. Gruppen är en sektorsövergripande sakkunniggrupp som på ett heltäckande sätt representerar landskapen i området. Representanter för räddningsväsendet, polisen och lärarhögskolan deltar också. Gruppen främjar säkerhet och situationsmedvetenhet inom hela bildningsväsendet (småbarnspedagogik, grundläggande utbildning, utbildning på andra stadiet, ungdomsväsende och elevvård) bl.a. genom att ordna utbildningar och kurser, sprida god praxis samt genom att analysera och utnyttja information om säkerhetssituationen inom sitt område. Målet med verksamheten är också att främja regionalt samarbete inom och mellan kommunerna och mellan olika aktörer. Samarbete och ett effektivt informationsutbyte mellan olika aktörer är av stor betydelse när man avväger olika metoder för att främja välbefinnandet hos barn och unga samt hos yrkesutbildade som arbetar i deras närhet.

Merja Ekqvist
Överdirektör, ordförande för Samarbetsgruppen för hälsofrämjande arbete och för Samarbetsgruppen för främjande av säkerhet inom bildningsväsendet
Regionförvaltningsverket i Södra Finland

Toimin Etelä-Suomen alueella puheenjohtajana kahdessa monialaisessa yhteistyöryhmässä, joiden tavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin sekä sivistystoimen turvallisuuden edistäminen. Erityisesti kuluneena vuonna yhteistyöryhmissä on noussut esiin vahva huoli siitä, miten turvaamme lasten ja nuorten hyvinvoinnin koronapandemian jälkeen.

Poikkeusolot ovat luoneet ahdistusta, turvattomuutta ja yksinäisyyttä, mikä näkyy avuntarjoajien palveluiden ruuhkautumisessa. Oppimisvaje ja kiihtyvä eriarvoistuminen ovat olleet ryhmissä esillä jo ennen pandemiaa, ja korona-aika näyttää huonontaneen erityisesti niiden tilannetta, joilla on ollut haasteita jo ennestään. Miten vastaamme lasten, nuorten ja perheiden hätään? Miten varmistamme, että kukaan ei jää yksin?

Yhdessä kohti varhaista puuttumista ja empaattisia palveluja

Koronapandemian aiheuttamien ongelmien syventyminen ja pitkittyminen kauas lasten ja nuorten tulevaisuuteen on estettävä. Ennaltaehkäisevä työ, ongelmien varhainen tunnistaminen ja niihin puuttuminen on ykkösasia. Kun kouluissa on oppilaita, jotka ovat psyykkisesti vakavasti oireilevia, havaitaanko lievää oireilua riittävän varhain? Miten tämän jälkeen lapsi tai nuori ohjataan avun pariin? Välittyykö tieto?

Opetustoimen ja terveydenhuollon tiivis yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää varhaisessa ongelmien tunnistamisessa ja nopeiden matalan kynnyksen palveluiden saamisessa yhdenvertaisesti. Nuorilla ja perheillä on erilaiset valmiudet ja resurssit ongelmien tunnistamiseen ja oikeiden sekä oikea-aikaisten palveluiden löytämiseen palveluviidakosta. Monesti pullonkaulaksi muodostuu nopean avun saanti ja suoraviivainen hoitoon pääsy. Vaikka pitkäkestoista tukea tarvitaan, myös kiireelliselle ja matalan kynnyksen hoidolle on paikkansa. Pitkissä jonoissa tilanteet ehtivät kriisiytyä ja tuoreet tutkimukset osoittavat, että lyhyestäkin hoidosta on apua.

Kunnissa tarvitaan entistä enemmän kokonaisvaltaista näkemystä palvelutarjonnasta. Tarvitaan uusia menetelmiä ja uudenlaista luovaa ajattelua, jotta ratkotaan, mitä voidaan tehdä toisin nykyrakenteilla ja rahoituksella. Näkökulmaa pitää laajentaa: ylittää hallinnonrajoja, rakentaa yhteyttä julkisen hallinnon, yksityisen ja kolmannen sektorin sekä seurakuntien ja muiden toimijoiden kesken, koota yhteen kaikki alueella lasten ja nuorten parissa toimivat ja kehittää tukiverkostoa. Kaikki yhdessä. Kenelle tämä kunnissa kuuluu?

Kehittämistyössä on tärkeää miettiä myös sitä, millaisia palveluja haluamme luoda. Aito kohtaaminen ja empaattiset palvelut ovat vastaisku välinpitämättömyydelle ja vihapuheelle. Ihmiset tulisi kaikissa palveluissa nähdä ja kohdata kokonaisvaltaisesti. Empaattisten palveluiden lähtökohtana on se, mikä ihmisille on tärkeää, ja miten palvelut pitäisi heille tästä näkökulmasta katsoen tuottaa ja tarjota. Tavoitteena on, että asiakas on aktiivinen toimija omassa palveluprosessissaan ja hänen omia voimavarojaan tuetaan niin, että ne kantavat myös tulevaisuudessa. Asiantuntijamme kertovat tarpeisiin vastaavien palveluiden luomisesta tarkemmin tässä blogitekstissä.

Lasten ja nuorten hyvinvointiin merkittävä vaikutus on myös sillä, miten heitä lähellä olevat aikuiset voivat. Myös vanhemmuus voi tarvita tukea. Turvallinen lapsuus, vanhempien läsnäolo ja rajojen asettaminen luovat vakaan pohjan hyvällä elämälle ja vahvalle itsetunnolle. Neuvolaverkostomme on ainutlaatuinen ja kantaa upeasti vastuuta pienten lasten elämän alun seurannasta. Meillä on myös huikeaa ammattitaitoa varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa, jossa kohdataan myös koko ikäluokka. Voisiko näitä valjastaa entistä enemmän myös vanhemmuuden tukemiseen?

Aluehallinnossa tehdään laajaa yhteistyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi

Aluehallintovirastojen tehtäviin kuuluvat muun muassa oppilaiden ja lastensuojelun oikeusturva-asiat, peruspalvelujen laadukkuuden arviointi sekä lasten ja nuorten parissa toimivien ammattilaisten täydennyskoulutus. Aluehallintovirastot myöntävät myös valtionavustuksia muun muassa lasten ja nuorten harrastamiseen, etsivään nuorisotyöhön ja nuorten työpajatoimintaan. Korona-aikana avustuksia on myönnetty myös koronan haittojen vähentämiseen esimerkiksi nuorisotyöntekijöiden palkkaamiseksi osaksi koulujen kasvattajayhteisöjä.

Aluehallintovirastot toimivat tiiviissä yhteistyössä alueiden opetus-, nuoriso-, liikunta- ja kirjastotoimijoiden sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden kanssa. Aluehallintovirastoilla on valtakunnallisesti kattavia verkostoja ja alueellisia yhteistyöelimiä, joissa ajankohtaisista ilmiöistä vaihdetaan tietoja. Etelä-Suomen aluehallintoviraston koordinoimat hyvinvoinnin edistämisen ja sivistystoimen turvallisuuden edistämisen yhteistyöryhmät ovat laaja-alaisista verkostoista hyvä esimerkki. Ryhmissä toimivat monialaiset asiantuntijajäsenistöt, jotka edustavat kattavasti koko Etelä-Suomen aluehallintoviraston aluetta.

Hyvinvoinnin edistämisen yhteistyöryhmän Etelä-Suomen aluehallintovirasto perusti vuonna 2017 ja sen toiminnan kärjeksi valittiin lapset ja nuoret. Hyvinvoinnin edistämisen yhteistyöryhmä tukee opetus- ja kulttuuritoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon poikkihallinnollista yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Ryhmä seuraa lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvää tutkimustietoa ja pitää esillä lasten ja nuorten näkökulmaa aluehallinnossa. Se esimerkiksi antaa suosituksia lapsivaikutusten arviointiin ja seuraa niiden toteutumista, jotta lasten oikeudet huomioidaan päätöksenteossa mahdollisimman hyvin.

Samana vuonna Etelä-Suomen aluehallintovirasto perusti lisäksi sivistystoimen turvallisuutta edistävän yhteistyöryhmän, joka toimii alueellisena turvallisuusverkostona. Se on monialainen asiantuntijaryhmä, joka edustaa kattavasti alueen maakuntia. Mukana on myös pelastustoimen, poliisin ja opettajakorkeakoulun edustajat. Ryhmä edistää koko sivistystoimen (varhaiskasvatus, perusopetus, toisen asteen koulutus, nuorisotoimi ja oppilashuolto) turvallisuutta ja tilannetietoisuutta mm. järjestämällä koulutustilaisuuksia, levittämällä hyviä käytäntöjä sekä analysoimalla ja hyödyntämällä turvallisuustilanteeseen liittyviä tietoja alueellaan. Toiminnan tavoitteena on myös edistää kuntien sisäistä, kuntien välistä ja eri toimijoiden välistä alueellista yhteistyötä. Yhteistyö ja tehokas tiedonkulku eri toimijoiden välillä ovat tärkeässä asemassa, kun pohditaan keinoja lasten ja nuorten sekä heitä lähellä työskentelevien ammattilaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Merja Ekqvist
Ylijohtaja, Hyvinvoinnin edistämisen ja Sivistystoimen turvallisuuden edistämisen yhteistyöryhmien puheenjohtaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Oulun kaupunginkirjaston alueellinen kehittämistehtävä (ake) ja Pohjois-Suomen aluehallintovirasto järjestivät yhdessä alueen kirjastojen kanssa suuren Luetaan! -lukukilpailun. Lukukilpailu järjestettiin 15.3.–15.5.2021 Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin varhaiskasvatus- ja kouluryhmille. Kilpailussa oli viisi sarjaa: päiväkotiryhmät, eskarit, 1.–2.-luokat, 3.–4.-luokat ja 5.–6.-luokat. Kilpailuun osallistui 176 ryhmää, joissa oli yhteensä yli 3000 lasta. Osallistujat lukivat yhteensä huikeat 9 miljoonaa sivua.

Eniten osallistujia (51) oli 3.–4.-luokkalaisten sarjassa ja lähes yhtä paljon (45) 1.–2.-luokkalaisten sarjassa. 5.–6.-luokkalaisten sarjassa osallistujia oli puolet vähemmän (24) kuin 3.–4-luokkalaisten sarjassa. Alkaako lukuinto hiipua jo ennen yläastetta? Vai eivätkö opettajat pidä tämän ikäisten lukemisen edistämistä enää yhtä tärkeänä kuin alemmilla luokilla? Päiväkotisarjassa oli 35 osallistujaa ja eskareissa 21 osallistujaa. Luetuiksi sivuiksi hyväksyttiin sekä lasten itse lukemat että heille ääneen luetut sivut.

Aktiivisinta osanotto oli Pohjois-Pohjanmaalla, ja niinpä kaikkien sarjojen kärkisijat menivät sinne. Kaikkien sarjojen voittajat olivat kuitenkin eri kunnista. Tämä on hienoa. Kilpailun markkinointi ei tavoittanut yhtä hyvin Kainuun ja Lapin kouluja ja päiväkoteja, mutta niistäkin oli kuitenkin useita osanottajia lähes kaikissa sarjoissa. Palkinnot jaettiin 26.5. yhteisessä virtuaalijuhlassa osana Luetaan! -tapahtumaa.

Alueen kirjastot lahjoittivat kirjoja palkinnoiksi sekä markkinoivat kilpailua omissa kunnissaan. Markkinointimateriaalia oli tarjolla Oulun ake-toiminnan materiaalipankissa. Lisäksi kirjastot tietysti tukivat lukemista vinkkaamalla ja tarjoamalla luettavaa. Monet kunnat/kirjastot palkitsivat oman kuntansa aktiiviset osallistujat.

Kuva on Luetaan!-kampanjan markkinointimateriaaleista.

Kirjastoilla merkittävä rooli lasten lukutaidon edistämisessä

Kirjastot edistävät lasten ja nuorten lukemista monella tavalla. Lukukilpailujen tapaiset kampanjat ovat näkyviä ja innostavia, mutta paljon tehdään myös vähemmän näkyvää yhteistyötä päiväkotien ja koulujen kanssa. Monet kirjastot sijaitsevat samoissa rakennuksissa koulun tai päiväkodin kanssa tai ainakin lähellä. Monessa kunnassa kirjastopalvelut päiväkotiin ja koululle tuo kirjastoauto. Näin lapsilla ja nuorilla on käytettävissään laaja ja uudistuva kokoelma asiantuntevasti valittuja lasten- ja nuortenkirjoja. Alle kouluikäiset lapset voivat helposti tulla kirjastoon satutunnille.

Kirjastoissa on paljon lasten- ja nuortenkirjallisuuden asiantuntemusta, jota varhaiskasvatuksen ja opetuksen ammattilaiset voivat hyödyntää. Kirjavinkkaus ja teemapaketit ovat monille tuttuja kirjastopalveluja kouluille ja päiväkoteihin. Myös kirjaston tarjoama kirjailijavieras voi innostaa lapsia ja nuoria lukemaan. Monessa kunnassa koulujen ja kirjaston yhteistyöstä on tehty sopimus tai vuosisuunnitelma sekä kirjastopolku tai -reitti, jossa on vuosiluokittaiset kirjastopalvelut oppilaille. Polkuja on laajennettu alkamaan jo pienistä lapsista neuvolayhteistyöllä ja yhteistyöllä varhaiskasvatuksen kanssa.

Kirjastojen tukena lasten ja nuorten lukemisen ja lukutaidon edistämisessä ovat alueellista kehittämistehtävää hoitavien kirjastojen lisäksi Seinäjoen kaupunginkirjasto, jolla on valtakunnallinen erityistehtävä (erte) lasten ja nuorten lukemisen ja lukutaidon edistämisen tukemiseksi kirjastoissa. Myös aluehallintovirastot ovat kautta vuosien tukeneet kirjastoja lukemisen ja lukutaitojen edistämisessä valtionavustuksia myöntämällä sekä kirjastojen osaamista kehittämällä.

Kaikki tämä kirjastojen tekemä työ lukutaitojen edistämiseksi on lakisääteistä ja jokaisessa Suomen kunnassa toteutuvaa, tosin kirjastojen resurssien mukaan vaihtelevasti. Sitä pidetään niin itsestään selvänä, ettei sitä juuri ole tutkittu. Lukuliike koordinoi parhaillaan lukutaitostrategian laatimista. Tässä työssä on huomattu, ettei suomalaisten kirjastojen lukemisen edistämistyön vaikutuksista löydy tutkittua tietoa. Vaarana on, että tutkimuksen puutteen takia tämä merkittävä, vuosia tehty työ ei saa arvoistaan merkitystä kansallisessa lukutaitostrategiassa. 

Lue lisää:

Lukumittari
Lukuliike: Kansallinen lukutaitostrategia 2030

Merja Kummala-Mustonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
 

Meillä kaikilla on melko varmasti kokemuksia tilanteista, joissa emme ole tulleet kuulluksi, nähdyksi tai ymmärretyksi. Kaikki olemme myös todennäköisesti olleet niitä, joiden olisi pitänyt kuulla, nähdä ja ymmärtää paremmin. Se on inhimillistä. 

Eriarvoisuus ei kuitenkaan ole inhimillistä. Jos tulee toistuvasti tai jopa jatkuvasti ohitetuksi ja jääneeksi ilman tarvitsemaansa hoivaa, huolenpitoa ja aitoa kohtaamista, alkaa usko kanssaeläjiin, yhteiskuntaan ja elämään hiipua. Elämästä tulee merkityksetöntä, ja syntyy eriarvoistumisen kokemus.

Eriarvoistuminen on paitsi yksilöllisesti myös yhteiskunnallisesti merkittävä uhka. Sosiaalisten ja terveydellisten haittojen lisäksi eriarvoistumisen kokemus vaikuttaa, varsinkin nuorilla, identiteettiin ja mielikuvaan itsestään yhteisön jäsenenä ja aiheuttaa pahimmillaan syrjäytymistä. Syrjäytymisen mekanismeja tunnetaan jo melko hyvin. Myös ratkaisumalleja ja ennalta ehkäisevän työn hyödyt tunnetaan. Kuitenkin lasten ja nuorten mielenterveyden haasteet näyttävät lisääntyvän – korona-aikana syntyvää palveluvajetta unohtamatta.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakentunut vahvasti yhdenvertaisia mahdollisuuksia korostavaan peruspalvelujärjestelmään. Asiakkaan lähtökohdista riippumatta saatavilla oleva palvelupolku on tarpeen mukaan edennyt erikoissairaanhoidon hyvin järeisiin palveluihin saakka. 

Viime aikoina palvelujärjestelmämme on kuitenkin alkanut natista liitoksissaan. Tämä käy ilmi myös tuoreimmasta peruspalvelujen arvioinnista, jota aluehallintovirasto tekee joka toinen vuosi. Alla on ote arvioinnin osiosta, jossa tarkastellaan nuorille suunnattujen palvelujen riittävyyttä monialaisten ohjaus- ja palveluverkostojen näkökulmasta:

“Nuorten mielenterveyspalvelujen riittävyys nousi peruspalvelujen arvioinnissa keskeiseksi kuntien haasteeksi. Vastaajien arvion perusteella mielenterveyspalveluista on nuorilla eniten puutteita, ja niiden nähtiin kokonaisuutena olevan kaikkein riittämättömimpiä kaikista kyselyssä mukana olleista palveluista. Mielenterveyspalvelujen puute nousi esille arvioinnissa useita kertoja. Uudet sosiaali- ja terveyspalvelujen organisaatiot sekä resurssipula nähtiin haasteina palvelujen saannille. Matalan kynnyksen palveluja ja mielenterveyden tukea on tarjottava aiempaa enemmän ja paremmin resursoituna sinne missä nuoret ovat.”

Stigmasta eroon tuomalla mielenterveyspalvelut lähemmäksi arkea?

Osa ongelmaa on, että palveluja ei koeta itselle sopiviksi. Ei osata tai haluta pyytää tai ottaa vastaan palveluja silloin kun niitä tarvittaisiin. Mielenterveyttä tukevien palvelujen käyttöön liittyy stigmoja: pelätään leimaantumista, koetaan huonommuutta, häpeää ja epäonnistumista, jos ”joudutaan” turvautumaan yhteiskunnan tukipalveluihin. 

Lasten ja nuorten mielenterveyttä ja hyvinvointia tukevat palvelut pitäisi saada lähemmäs ihmisten arkea, mikä tekisi niistä tuttuja ja lähestyttäviä. Esimerkiksi neuvola tavoittaa kaikki alle kouluikäiset ja lähes jokaisen lapsiperheen. Kuitenkin lapsen kasvaessa kontaktit neuvolaan harvenevat. Matalan kynnyksen tukipalvelujen nivominen kiinteämmin osaksi lähiyhteisöjä, kuten päivähoitoon ja asukaspuistoihin, voisi tuoda tukipalvelujen kokonaisuuteen tarpeellisen ja helposti lähestyttävämmän lisän – unohtamatta vertaistuen mahdollistamaa voimaa perheille.

Kouluterveyskyselyn mukaan koulu-uupumus on lisääntynyt, kiusaamisella tiedetään olevan elämänmittaisia vaikutuksia ja opettajienkin jaksaminen lisääntyvien haasteiden edessä huolestuttaa. Kouluihin tarvitaan muitakin ammattilaisia turvaamaan lasten ja nuorten hyvinvointia, kasvua ja oppimista ja myös opettajien kaipaamaa työrauhaa. 

Onnistuneita esimerkkejä ja hankeviidakon haasteita

Hyviä esimerkkejä oppimisyhteisöihin liittyneistä eri alojen ammattilaisista ovat nuorisotyöntekijät ja hyvinvointipedagogit. Koulun nuorisotyöntekijällä on aikaa kysyä ja kuunnella, mitä kuuluu, ja vaikka lähteä yhdessä hakemaan apua. Hyvinvointipedagogit puolestaan voivat kohdentaa tukea lapsille ja nuorille, joilla on haasteita liikunnallisuudessa, sosiaalisissa suhteissa tai tunnetaidoissa. Kohtaamiset ovat ongelmatilanteissakin arkisia. Ne saattavat vähentää leimaantumisen pelkoa ja lapsien vanhemmilla madaltaa avun pyytämisen kynnystä. 

Ongelmia palvelujen rakentamiselle aiheuttaa usein ratkaisujen määräaikaisuus: esimerkiksi hankkeet, jotka eivät riittävästi kiinnity vakiintuneisiin rakenteisiin vaan jäävät erillisiksi osaksi palvelujärjestelmässä. Hyviä toimintamalleja kokeillaan, mutta pysyvää rahoitusta jatkoon ei ole. Kun hanke päättyy, toiminta lakkaa. Esimerkiksi Koulupsyykkarit eli psykiatriset sairaanhoitajat kouluympäristössä on koettu hyvänä ennaltaehkäisevänä toimintamallina, mutta jatkuvan rahoituksen puuttuessa toimintaa ei päästä kehittämään osaksi pysyviä palvelurakenteita. Hankeviidakon haasteena on myös se, miten tieto eri toimintamallikokeiluista leviäisi laajalle.

Kohti helppokulkuisia palvelupolkuja panostamalla ihmisiin ja yhteistyöhön, myös rakenteissa

Miten syrjäytymiskehitykseen päästään puuttumaan tehokkaasti? Vaaditaan hyvää viranomaisten yhteistyötä, lapsen ja nuoren aitoa kuuntelua ja palvelupolkujen rakentamista niin, että palvelut vastaavat asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin. Käytännössä se voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että sovitaan aina seuraava askel valmiiksi, olipa se sitten tapaaminen tai hoitoonohjaus.

Lapsi, nuori ja perhe ei ole vain asiakas, potilas, oppilas tai kuntoutuja. Ihmiset tulisi kaikissa palveluissa nähdä ja kohdata kokonaisvaltaisesti niin, että yhteisöön ja yhteiskuntaan kuulumisen tunne lisääntyy. Palvelupolkujen rakentamisen lähtökohtana pitäisi olla ihmisen ja tämän lähipiirin omien voimavarojen hyödyntäminen niin, että asiakas on aktiivinen toimija omassa palveluprosessissaan. Ideaalitilanteessa palveluissa löydetään ja vahvistetaan asiakkaan omia voimavaroja ja vahvuuksia, jotka kannattelevat elämänlaadun paranemista kauaskantoisesti. Palvelujen perustaa ja rakenteita pitäisi siis muuttaa niin, että päästään siirtymään kustannusajattelusta laadun ja tulosten tavoitteluun – kääntämällä katse lasten, nuorten ja perheiden silmiin.

Pitkällä aikavälillä mahdollisimman laadukkailla palveluilla saavutetaan myös yhteiskunnallisia säästöjä, kun syrjäytymiseen päästään paremmin puuttumaan jo alkuvaiheissa, lapsia ja nuoria arjessa lähellä olevien toimijoiden yhteistyöllä ja tuella. Syrjäytymisen hintalappu on pahimmillaan miljoonaluokkaa, inhimillisestä tragediasta puhumattakaan. Ehkäisevän työn ja hyvinvointia edistävän työn palveluihin kannattaa ja pitää panostaa.

Heli Heimala
Ylitarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Kati Myyryläinen
Suunnittelija, Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Harri Korjus
Harjoittelija, Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Hyvä lukija, tiesitkö mistä on kyse, kun puhutaan päiväkotien suhdeluvuista? Aihe on päivänpolttava jälleen, kun aluehallintovirastot toteuttavat varhaiskasvatuksen valvontaohjelmaansa kevään aikana ja lähettävät selvityspyyntöjä kuntiin. Valvontaohjelmalla selvitetään, kuinka paljon päiväkodin ryhmissä on lapsia ja kuinka paljon päiväkodissa on lastenhoitajia ja opettajia. 

Varhaiskasvatuksessa tarkastellaan lasten määrää suhteessa kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä olevien henkilöiden määrään. Suhdeluvun lisäksi varhaiskasvatuslaissa säädetään ryhmäkoosta. Päiväkodin yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä 12–21 lasta, riippuen lapsen iästä. Tällöin ryhmässä tarvitaan kolme työntekijää. Ryhmässä voi olla ”kirjoilla” enemmänkin lapsia, mutta he eivät voi kuitenkaan olla paikalla samaan aikaan. Joskus lasten varhaiskasvatuksen tarve on osaviikkoista ja osapäiväistä, jolloin samaa paikkaa voi käyttää useampi lapsi. Lasten määrä voi päiväkodissa ylittyä tilapäisesti ja satunnaisesti esimerkiksi vanhempien työvuorojen muuttumisen takia. Suhdelukua ei saa kuitenkaan ylittää jatkuvasti ja toistuvasti, eikä se voi kestää koko toimintapäivän ajan. 

Päiväkodilla on mahdollisuus suunnitella käytettävissä olevia resurssejaan ottaen huomioon etukäteen tiedossaan olevat lasten läsnä- ja poissaolot ja myönnetyn paikan tosiasiallinen käyttö. Jos päiväkodissa näyttää toistuvasti olevan tiettyyn kellonaikaan tilanteita, joissa henkilökuntaa on lapsimäärään nähden liian vähän, tulee tilanne korjata työvuorosuunnittelulla. Joskus se voi vaatia myös lisähenkilöstön palkkaamista päiväkotiin.

Valvonnassa hyviä tuloksia viime vuodelta

Vuonna 2020 Länsi- ja Sisä-Suomen alueella pyydettiin tieto lasten lukumääristä päiväkodeittain viikoilta 6–7 ja 40–41. Tiedot kerättiin 76 kunnasta ja 723 päiväkodista. Päiväkodeissa lasten määrä suhteessa työntekijöiden määrään oli ilmoitettujen tietojen mukaan lainmukainen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Vuonna 2020 tarkastelun kohteena olleissa päiväkodeissa oli toimintapäiviä 7726, ja suhdeluku ylittyi 22 toimintapäivänä.* 

Valvonnan tuloksena saatu tieto päiväkotien todellisista lapsimääristä saattaa olla hämmentävä, koska mediassa on ollut paljon kirjoituksia liian suurista lapsiryhmistä ja henkilöstön runsaista poissaoloista. Valvonnassa ilmeni, että varsinkin pienemmissä kunnissa on päiväkodeissa jopa väljyyttä ja henkilöstöresurssia runsaasti lapsimääriin nähden. Valvonnan perusteella voidaan myös todeta, että kunnat palkkaavat päiväkodin henkilöstön poissaolojen ajaksi sijaisia. Jos näin ei tapahtuisi, olisi ylityksiä huomattavasti enemmän. 

On totta, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on isoja haasteita henkilöstön rekrytoinnissa. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että pääosin kunnat kuitenkin järjestävät varhaiskasvatusta lakia noudattaen.

Aluehallintoviraston valvontaohjelman tulokset ovat saaneet aikaan paljon keskustelua. On myös epäilty, että aluehallintovirastolle on annettu väärää tai jopa harhauttavaa tietoa päiväkotien tilanteesta. Varhaiskasvatuksesta vastaava viranhaltija on lain mukaan velvollinen antamaan oikeaa tietoa valvontaviranomaiselle. Yhdessäkään selvityksessä ei ole ilmennyt, että viranhaltija olisi antanut väärää tietoa tai harhauttanut aluehallintovirastoa. Varhaiskasvatuksen valvonta perustuu vahvasti luottamukseen ja kuntien varhaiskasvatuksesta vastaavien viranhaltijoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Epäily valvonnan tuloksista aiheuttaa turhaa huolta päiväkotien turvallisuudesta puhumattakaan varhaiskasvatusalalle aiheutuvasta mainehaitasta.

Varhaiskasvatuslaissa suhdeluku määritellään päiväkohtaisena ja päiväkotikohtaisena. Sitä ei tarkastella päivän jokaisena tuntina kaikissa päiväkodin eri ryhmissä. On tärkeää pitää mielessä, että aluehallintoviraston tehtävä on valvoa, että lakia noudatetaan juuri niin kuin se on kirjoitettu. Huoli päiväkotien suhdelukujen ja mitoituksen toimimattomuudesta päiväkodin arjessa ei ole aiheeton, mutta se olisi korjattavissa lakimuutoksilla.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Marja-Liisa Keski-Rauska, johtaja, opetus- ja kulttuuritoimi
Mirja Kivikangas, opetustoimen (varhaiskasvatus) ylitarkastaja
Taru Terho, opetustoimen (varhaiskasvatus) ylitarkastaja

*Korjaus 30.3.2021 klo 11.00: Vuonna 2020 tarkastelun kohteena olleissa päiväkodeissa oli toimintapäiviä 7726, ei 3858. Tekstissä aiemmin ollut pienempi luku koski vain osaa vuodesta 2020.

Statsrådets förslag till utbildningspolitisk redogörelse har varit på utlåtanderunda innan den lämnas till riksdagen. Redogörelsen kan ses som riktgivande för utbildningen i Finland och vi i svenska enheten valde därför att göra ett mera omfattande utlåtande. I redogörelsen ingår många goda men också resurskrävande förslag som omspänner hela utbildningsfältet. Det kan vara svårt att genomföra dem alla och vi saknade någon form av prioritering. Men det oaktat är det välkommet med en redogörelse där utbildningen granskas ur många synvinklar och där målen i Agenda 2030 ingår. Glädjande nog har den svenskspråkiga utbildningen beaktats i hög grad. Det är viktigt att den svenskspråkiga utbildningen utvecklas parallellt med den finskspråkiga, dock så att språkgruppernas kulturella och regionala särdrag beaktas.

Men vi saknade att kulturen, idrotten och ungdomstjänsterna hade lämnats utanför redogörelsen. En helhetssyn på hela bildningsväsendet kunde ha gett ett mervärde. Den grundläggande konstundervisningen finns dock omnämnd och det sägs att utredningar har påvisat utvecklingsbehov gällande såväl finansieringen som lagstiftningen. Trots det finns det inte något entydigt förslag om en revidering, något som vi anser att borde göras utan dröjsmål.

Vi lyfte upp frågan om det regionala utvecklingsarbetet i ordnandet av utbildningstjänster och behovet av en tydlig arbetsfördelning mellan UKM, UBS och regionförvaltningsverkens utbildnings- och kulturenheter. Regionförvaltningsverket har tillsyn inom småbarnspedagogiken men inte inom förskola och grundläggande utbildning. Baserat på inlämnade klagomål och kontakter från vårdnadshavare och utbildningsanordnare anser vi att det finns behov av ett mandat för reaktiv tillsyn också inom den grundläggande utbildningen.

Småbarnspedagogik, förskoleundervisning och grundläggande utbildning

I vårt utlåtande understödde vi en totalrevidering av lagstiftningen och finansieringen inom småbarnspedagogiken, förskoleundervisningen och grundläggande utbildningen eftersom de borde ses som en helhet. Då skulle barnens rättigheter tillgodoses på ett jämlikt sätt och garantera likvärdighet, tillgänglighet och kvalitet i tjänsterna i hela landet. En gemensam lag skulle bl.a. göra anordnandet smidigare och underlätta praktiska arrangemang gällande bl.a. rätten till skjuts, mellanmål och överföring av uppgifter om specialpedagogiska arrangemang och hälsa.

Vi tog också ställning till aktörerna inom småbarnspedagogiken och förskoleundervisningen. I redogörelsen sägs att tjänsterna huvudsakligen ska produceras offentligt. Vi konstaterade att man borde göra en större skillnad på ideella och vinstdrivande aktörer och inte enbart tala om kommunala och privata. Det finns ett behov av privata aktörer, dels pedagogiskt (montessori, församlingar, konst- och språkinriktningar), dels för att kunna ändra platsantalet flexibelt, men det borde inte finnas ett marknadsvärde. Nu är flera av de stora kedjorna internationella koncerner och kvalitetsproblem har påvisats inom vissa vinstdrivande aktörer.

I fråga om den grundläggande utbildningen såg vi positivt på att man ska vidta åtgärder för att minska skillnaderna i inlärningsresultaten p.g.a. elevernas bakgrund (socioekonomisk, kultur, kön) och att man vill utarbeta ett program för utvecklingen av undervisningen i finska/svenska som andraspråk. Vi understödde också förslaget om att tyngdpunkten i finansieringen flyttas mot basfinansiering och stöd för långsiktig utveckling i stället för ansökan om bidrag. Det här borde gälla alla utbildningsstadier. Nu sker det mesta av utvecklingsarbetet med projektfinansiering, vilket har ökat utbildningsanordnarnas administrativa arbete och upplevts som byråkratiskt. Utvecklingsarbetet har blivit kortsiktigt eftersom finansieringen beviljats för några år innan det är dags att söka om ny finansiering för nya åtgärder.

Andra stadiet, kontinuerligt lärande och fritt bildningsarbete

Andra stadiet är den utbildningsnivå som mest påverkas av den utvidgade läroplikten. Det har talats mycket om avgiftsfritt material, datorer mm. men vi betonade ytterligare betydelsen av att handledningen och vägledningen av studerande är tillräcklig och kvalitativt god. Det här kräver resurser, något som borde beaktas i finansieringen i ännu högre grad.

Vidare konstaterade vi att det verkar som om man har glömt bort att en stor del av de studerande i yrkesutbildningen är vuxna och att det kontinuerliga lärandet utgör en betydande del i verksamheten. Detta bör beaktas inte minst i diskussionerna om anordnarnätet. Om man endast utgår ifrån demografin och andelen unga i utvecklingen av anordnarnätet är det svårt att garantera likvärdiga möjligheter till kontinuerligt lärande för vuxna. Möjligheterna till kompetensutveckling för dem som är i arbetslivet kan naturligtvis i viss mån garanteras via digitala lösningar men också närundervisning bör vara möjlig. Det här gäller speciellt branscher som kräver ”handens kunnande”.

Gällande det svenskspråkiga anordnarnätet överlag är det viktigt att komma ihåg att det inte går att skapa lika stora enheter som inom den finskspråkiga utbildningen. Den svenskspråkiga befolkningen är spridd längs kusten och avstånden blir snabbt stora. Inom den svenskspråkiga yrkesutbildningen har man i flera omgångar gjort sammanslagningar och skapat större, fungerande enheter. Strukturerna inom gymnasieutbildningen kunde ses över. En lösning för att garantera fortsatt god kvalitet och tillgänglighet till svenskspråkig utbildning på andra stadiet är ett utökat samarbete mellan gymnasie- och yrkesutbildningen. Därmed är åtgärdsförslaget att sänka gränserna mellan utbildningsformerna välkommet. Men vi ställer oss frågande till att organisationerna som ordnar utbildning ska vara ”slimmade” både gällande lokaler och utrustning. Trots digitaliseringen behöver andra stadiets utbildning nog vara tid- och platsbunden också i framtiden. Ungdomar behöver strukturer och sammanhang för att utveckla sin sociala kompetens, något som inte går enbart via skärmen.

Planerna på att förnya specialyrkesexamina till flexibla, skräddarsydda kompetenshelheter som kan kombineras med annan utbildning på andra stadiet och högskoleutbildning är intressanta. Är det här ett sätt att skapa kompetenshelheter för kontinuerligt lärande utan att den studerande ska behöva avlägga nya examina? Finland är ett examensinriktat land, något som är svårt att förena med kontinuerligt lärande. Valideringen och tillgodoräknandet av kompetenser från tidigare borde utökas. Dessutom borde det vara möjligt att delta i kortare kompetensgivande utbildningar som inte behöver leda till en examen. Vi understödde förslaget att nätverket inom fritt bildningsarbete ska utnyttjas effektivare och att utbildningen inom fria bildningen erkänns och tillgodoräknas i betydligt högre grad än vad nu är fallet. Det fria bildningsarbetet utgör en viktig del inom utbildningsfältet med stor utvecklingspotential.

Undervisnings- och handledningspersonal, övrig personal

Det skulle vara skäl att förenhetliga personalens titlar. Inom småbarnspedagogiken finns bl.a. barnskötare, socionomer, lärare inom småpedagogik, daghemsföreståndare. I grundläggande utbildning har man bl.a. skolgångsbiträden/assistenter, lärare, rektorer. Man kunde även se över behörighetskraven för lärare inom småbarnspedagogik, förskola och nybörjarundervisning, kraven kunde vara flexiblare. Också behörigheten för daghemsföreståndare och rektorer kunde ses över och om möjligt förenhetligas. Vidare har behovet av flera vuxna i skolan blivit allt viktigare och man har i flera skolor anställt skolhandledare. Behörighetskraven, arbetsbilden och anställningsavtalen för dem varierar och borde därför definieras. Det här kunde vara en uppgift för det planerade utvecklingsforumet för utbildning inom fostran och undervisning som omspänner utvecklingen från småbarnspedagogik till högskoleutbildning.

Vi lyfte också fram behovet av en kontinuerlig svenskspråkig studiehandledarutbildning som är öppen också för dem som redan är verksamma inom utbildningsfältet, detta utgående från vår utredning om studiehandledningen riktad till bildningsdirektörer och rektorer inom yrkesutbildningen. I ordnandet av utbildningen bör den regionala jämlikheten beaktas. En kontinuerligt återkommande akademisk svenskspråkig studiehandledarutbildning skulle bidra till att bygga upp ett bestående vetenskapligt sammanhang och främja forskningen inom vägledningen i finlandssvensk kontext. För närvarande sker forskningen enbart på finska i universiteten i Jyväskylä och östra Finland. 

På sikt borde en vägledarutbildning, eventuellt ett magistersprogram i studie- och yrkesvägledning, tas i bruk. Studiehandledning och karriärvägledning ges inte enbart inom utbildningsenheterna utan också i arbets- och näringsbyråerna, ungdomsverkstäderna, inom olika organisationer mm. Utbildningen och kompetensen varierar hos dem som jobbar som vägledare inom olika sektorer och professionella vägledare behövs i allt högre grad med tanke på den utvidgade läroplikten och kontinuerligt lärande.

Slutligen

Statsrådets utbildningspolitiska redogörelse innehåller som sagt många goda målsättningar. Det blir intressant att se hur redogörelsen tas emot i riksdagen och vad den fortsatta diskussionen leder till. Förhoppningsvis kan en stor del av de goda föresatserna genomföras.

Carola Bryggman, svenska enheten för bildningsväsendet

Kun viisi vuotta sitten päädyin varhaiskasvatuksen pariin, alkoi samalla pitkä oppimisprosessi. Näiden vuosien aikana lainsäädäntöä on muutettu, ryhmäkokoja ja henkilöstömitoitusta koskevia päätöksiä tehty ja subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta sekä rajoitettu että laajennettu. Varhaiskasvatussuunnitelmasta on tullut normi ja henkilökunnan pätevyysvaatimuksia on muokattu.

Silti vaadittiin pandemia, jotta todella pystyin hahmottamaan eron varhaiskasvatuksen ja koulun välillä. Kyse on nimittäin paljosta muustakin kuin vain lasten iästä. Pedagogisesti ajatellen eroja voi pitää pieninä. Oppimistavoitteet, monipuolinen osaaminen ja oppimisen ilo ovat periaatteessa samat, mutta itse toiminnan järjestämisessä erot ovat huomattavia.

Lapsilla on subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen, mutta osallistuminen on vapaaehtoista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ikäryhmässä voi olla lapsia, jotka eivät osallistu lainkaan, lapsia, jotka osallistuvat vain muutamana päivänä viikossa tai muutamia tunteja päivässä, ja lapsia, jotka osallistuvat 8–10 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Lisäksi on lapsia, jotka tarvitsevat iltahoitoa, vuorohoitoa tai ympärivuorokautista hoitoa. Niinpä päiväkodeissa olevien lasten määrä vaihtelee pitkin päivää, päivästä toiseen ja viikosta viikkoon. Kaikki lapset eivät myöskään ole vapaalla samanaikaisesti eikä kaikilla ole yhtä pitkää kesälomaa.

Päiväkodeissa työskentelee moniammatillinen henkilökunta, joka koostuu lastenhoitajista, sosionomeista ja opettajista. Heidän työnkuvansa ovat erilaiset, kuten ovat heidän sopimuksensa ja koulutuksensakin.

Henkilökunnan työvuorot on sovitettava siten, ettei henkilöstömitoituksen rajoja ylitetä. Tämä tarkoittaa, että kutakin aikuista kohden saa ryhmässä olla enintään seitsemän lasta, ja alle kolmevuotiaita saa olla enintään neljä yhtä aikuista kohti. Yhteen ryhmään kuuluu kolme työntekijää. Perheiden on ilmoitettava lasten hoitotarpeesta muutamia viikkoja etukäteen, mutta kunnan on pystyttävä vastaamaan hoidon tarpeeseen myös äkillisten muutosten sattuessa.

Kunnat eivät ole ainoita varhaiskasvatusta tarjoavia tahoja. Varhaiskasvatusta järjestävät myös yksityiset toimijat, joiden joukossa on niin suuria konserneja, voittoa tavoittelemattomia järjestöjä kuin pieniä vanhempainyhdistyksiäkin. Toiminta voi perustua sopimukseen joko kunnan tai suoraan huoltajien kanssa. Kunta voi vastata lapsen hoitopaikan kustannuksista joko kokonaan tai osittain. Tarjolla on palveluseteleitä, kuntalisiä, kotihoidon tukea ja niin edelleen.

Rahasta kun puhutaan, on todettava, että varhaiskasvatus on maksullista. Maksu ei ole sama kaikille lapsille, vaan summa on sidottu vanhempien tuloihin. Maksut ovat indeksisidonnaisia, ja eri poliittiset tahot pyrkivät myös vaikuttamaan niihin. Indeksitarkistus on tehty kahdesti viimeisen viiden vuoden aikana. Voikin pohtia, mitä säästöjä tarkistuksista tosiasiassa syntyy, kun lasketaan mukaan kulut, jotka koituvat kunnille maksujen laskemiseen ja uusien päätösten tekemiseen vaaditusta ylimääräisestä työstä – jopa kahdesti vuodessa.

Varhaiskasvatuksessa ei ole käytössä lähikouluperiaatetta. Näin ollen toimintaa ei voi suunnitella oppilaaksiottoalueittain, vaan huoltajat voivat hakea varhaiskasvatuspaikkaa haluamastaan yksiköstä. Voi myös käydä niin, että erotilanteessa toinen huoltaja muuttaa muualle ja lapsi tarvitseekin varhaiskasvatusta kahdella eri paikkakunnalla. Tarvetta voi olla viikoittain tai viikonloppuisin, ja hoitosuhde voi myös muuttua jonkin ajan kuluttua. Ei ole myöskään etukäteen selvillä, miten palvelujen käyttö jakautuu päiväkotien, perhepäivähoidon ja avoimen varhaiskasvatuksen välillä.

Poikkeusolojen vallitessa varhaiskasvatuksen ja koulutoiminnan välinen ero näyttäytyi yhtäkkiä kristallinkirkkaana. Kun perusopetuksen toteuttamisesta etänä päätettiin, voitiin päätökset ulottaa koskemaan enemmän tai vähemmän koko ikäryhmää ja koko henkilökuntaa. Mutta varhaiskasvatus ei toimi laisinkaan samalla tavalla. Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden lisäksi varhaiskasvatukseen vaikuttavat myös hoitotarve, vanhempien työtilanne, mahdolliset lomautukset, etätyöt ja pitkät työvuorot. Jotkin lomat pidettiin, kun taas toisia ei voitu pitää lainkaan. Vanhempi sukupolvi ei voinutkaan tuoda ja hakea lapsenlapsiaan tai lomailla näiden kanssa suunnitelmien mukaan. Henkilökuntaa oli liian paljon tai liian vähän, säästöjä oli saatava aikaan ja toimintaa muutettava.

Seuraan vierestä täynnä ihmetystä ja ihailua, kun nämä ammattilaiset vastaavat toisinaan kohtuuttomiinkin vaatimuksiin ja saavat silti palaset koottua yhteen. Ilman äänekästä protestointia he täyttävät kaikki päättäjien, huoltajien ja tarkastajien vaatimukset ja määrätietoisesti suunnittelevat toimintansa lasten parasta silmällä pitäen. Voin vakuuttaa, että jokainen varhaiskasvatuksen esimies on aina pyrkinyt edistämään lasten etua toiminnassaan. Jokaista varhaiskasvatuksessa tapahtuvaa muutosta kohden tehdään automaattisesti myös lapsivaikutusten arviointi – ainakin alitajuisesti. Haluan kiittää teitä, jotka otatte vastaan päätökset, toiveet ja muutokset ja muunnatte ne lapsille turvalliseksi toiminnaksi. Toivon, että myös tälle ryhmälle annetaan työrauha ja että heitä kuunnellaan, kun he arvioivat seuraavia muutosehdotuksia. He nimittäin tuntevat koko paketin paremmin kuin kukaan muu.

Teksti on käännös tästä postauksesta: Så lika, så olika. Småbarnspedagogiken är inte en miniversion av skolan.

Då småbarnspedagogiken för fem år sen landade på mitt bord började samtidigt en lång lärprocess. Lagen har reviderats under de här åren, politiska beslut om gruppstorlekar och personaldimensioneringen har tagits, den subjektiva rätten har inskränkts och utökats. Planen för småbarnspedagogiken har blivit norm och behörighetskraven för personalen har ändrats.

Det krävdes ändå en pandemi för att jag riktigt på riktigt sku få syn på skillnaden mellan småbarnspedagogik och skola. För det handlar om så mycket mer än bara om barnens ålder. Pedagogiskt sätt kan jag tänka att skillnaderna är rätt små. Lärandemål, mångsidig kompetens och lärandets glädje är i princip de samma, men då det kommer till anordnandet av verksamhet tar likheterna slut.

Barnet har subjektiv rätt till småbarnspedagogik, men deltagande är frivilligt. Det här betyder i praktiken att det i en årskull finns barn som inte deltar alls, det finns barn som deltar vissa dagar i veckan eller ett visst antal timmar per dag eller barn som deltar 8-10h per dag, fem dagar i veckan. Därtill finns det barn som har behov av kvällsvård eller skiftomsorg. Eller dygnet runt-vård. Det betyder att barnantalet varierar under dagen, från dag till dag, från vecka till vecka. Alla barn är inte heller lediga samtidigt, och alla barn har inte heller lika långa sommarlov.

Personalen på daghemmet är mångprofessionell, den består av barnskötare, socionomer och lärare. Deras arbetsbilder är olika, deras avtal är inte de samma och deras utbildning skiljer sig.

Personalens arbetsturer ska passas in så att personaldimensioneringen inte överskrids. Det betyder att det för varje vuxen inte får finnas fler än sju barn, om inte barnet är under tre år, då får de vara högst fyra per vuxen. En grupp bildas av tre anställda. Familjen måste meddela hur barnet kommer att närvara några veckor på förhand, men vid plötsliga förändringar ska kommunen kunna svara på också det behovet.

All småbarnspedagogik ordnas däremot inte av kommunen. Det finns också privata aktörer och bland dem finns stora variationer; koncerner, ideella organisationer och små föräldraföreningar. Den här verksamheten kan bygga på avtal mellan kommunen eller direkt med vårdnadshavarna. Barnets plats kan bekostas av kommunen helt eller till delar. Det finns servicesedlar, kommuntillägg, hemvårdsstöd o.s.v…

På tal om pengar, småbarnspedagogiken är avgiftsbelagd. Den kostar inte lika mycket för alla barn utan avgiften är bunden till föräldrarnas inkomst. Den indexjusteras och därtill finns politisk vilja att påverka avgifterna. Under de senaste fem åren har det hänt två gånger och man undrar var den faktiska inbesparingen finns då man räknar in det arbete som kommunerna lägger på att räkna om avgifterna göra nya beslut till och med två gånger per år.

Det finns ingen närskoleprincip inom småbarnspedagogiken. Det här betyder att man inte kan planera verksamheten utgående från upptagningsområden, utan vårdnadshavarna kan ansöka om plats inom småbarnspedagogiken i den enhet som de vill. Sen kan det vara att vårdnadshavarna separerar, att någon av dem flyttar och att barnet då behöver småbarnspedagogik på två orter. Kanske veckovis, kanske under helger och kanske vårdförhållandet ändrar efter något år. Det är heller inte på förhand klart hur fördelningen mellan daghem, familjedagvård eller öppen småbarnspedagogik kommer att utfalla.

Under undantagstillståndet blev skillnaden mellan småbarnspedagogiken och skolverksamheten plötsligt kristallklar. Då beslut om grundläggande undervisning på distans togs kunde man göra beslut som gällde, mer eller mindre, hela årskullar och hela personalen. Men småbarnspedagogiken fungerar inte alls på samma sätt. Utöver den subjektiva rätten till småbarnspedagogik påverkas småbarnspedagogiken också av vårdbehov, om föräldrars arbetssituation om permitteringar, distansarbete och långa arbetsskift. Det handla om att semestrar som togs ut, om semestrar som inte kunde hållas. Det handla om en äldre generation som inte kunde ställa upp med att hämta, föra eller semestra med barnbarn som planerat. Det handla om att ha för mycket personal, för lite personal, inbesparingskrav och krav på att ändra verksamheten.

Jag står full av beundran bredvid och ser på, ser på hur dessa yrkesskickliga personer möter ibland orimliga krav och ändå får ihop pusslet. Det här utan att stå högljutt och protestera, utan genom att möta alla krav från beslutsfattare, vårdnadshavare och inspektörer för att ändå målmedvetet planera verksamheten utgående från barnets bästa. Jag kan intyga att varje chef inom småbarnspedagogiken alltid har kalkylerat utgående från barnets bästa. För varenda förändring som görs inom småbarnspedagogiken, görs helt automatiskt också en barnkonsekvensbedömning, åtminstone en omedveten sådan.

Jag vill ge en stor eloge till er som tar emot beslut, önskemål och förändringar och omvandlar dem till trygg verksamhet för barnen. Jag önskar också den här gruppen arbetsro och att man lyssnar då de utvärderar nästa ändringsförslag. För de kan hela den här baletten på sina fem fingrar.

Artikeln hittas även på finska: Samanlaista, mutta silti niin erilaista. Varhaiskasvatus ei ole koulun pienoisversio.

För tillfället är ett förslag till lag om ett försök med tvåårig förskoleundervisning och lag om ändring av lagen om småbarnspedagogik på remissrunda. Regionförvaltningsverket har beretts möjlighet att kommentera förslaget.

Vad är det man vill åstadkomma med tvåårig förskola?

Ett av målen är att öka 5-åriga barns deltagande i planmässig fostran och undervisning. I Finland deltar ca 87,8% i jämförelse med de övriga EU-länderna där medeltalet är 95,4%. De övriga nordiska länderna ligger på en ännu högre deltagarprocent än medeltalet.

Utöver det här vill man utreda kontinuiteten mellan förskoleundervisningen och den inledande undervisningen. Det är bra att man vill arbeta för smidiga övergångar. Jag kan ändå tycka att det ur barnets och familjernas perspektiv skulle vara ännu viktigare att se lärstigen som en helhet och arbeta för att lärstigen som går genom småbarnspedagogik, förskola, grundläggande undervisning och andra stadiets utbildning o.s.v. skulle ses som en fortlöpande verksamhet.

Småbarnspedagogiken styrs av lagen om småbarnspedagogik medan lagen om grundläggande undervisning styr förskoleverksamheten. Det här betyder att förskolan har samma regelverk om elevhälsa, stödundervisning, skolskjutsar, måltider, närskolepricipen, personalstyrkan och inte minst läroplikten. Nu finns en vilja att också 5-åringarna skulle åtnjuta dessa. Inom småbarnspedagogiken finns striktare reglering kring personalstyrka och gruppstorlekar, barnens hälsa följs upp av barnrådgivningen och föräldrarna kan önska plats inom småbarnpedagogiken, så att familjelogistiken blir den smidigaste för familjen som helhet. Härtill har regionförvaltningsverket ett tillsynsmandat inom småbarnspedagogiken medan tillsynsmandatet enbart sträcker sig till elevhälsan inom grundläggande undervisningen.

Två i sig goda system mot varandra

Vi har alltså två goda system och nu funderar vi på var femåringarna har det bäst. Vi står som åsnan mellan två hötappar och vet inte vilket system vi ska välja. Jag tror inte man direkt kan ställa systemen mot varandra, utan man måste se till barnets vardag. Ifall barnet som går i förskola och har behov av kompletterande småbarnspedagogik, kanske också av skiftomsorg, kommer barnets dag i den ledda verksamheten att styras av två olika lagar. Visserligen lyfter man i båda lagarna fram att dessa verksamhetsformer ska fungera parallellt och så att verksamheten ordnas utgående från barnets bästa.

Ur anordnarperspektiv är det här ett osmidigt arrangemang och det är svårt att veta vilken lag som gäller under vilken del av dagen. I själva verksamheten kanske de här skarvarna inte syns, men då det kommer till informationsöverföring, rätten till stöd eller skjutsförmåner kan det uppstå situationer av förvirring. Det finns en lång rad situationer jag kunde lista här för att exemplifiera. En sådan lista i sig visar på att ett system där ett barn hamnar i kläm mellan paragrafer inte är ett bra system. Jag hoppas därför att finska staten aktivt skulle arbeta för att småbarnspedagogiken och grundläggande undervisningen med förskolan skulle lyda under samma lag i framtiden. Jag ser det här som den enda möjligheten till att skapa en kontinuitet i lärstigen. Om vi kunde sammanföra hötapparna så skulle inte åsnan behöva välja.

Utgående från barnets bästa

Barnet bryr sig inte om lagar och paragrafer, därför måste vi vuxna ta ställning utgående från barnets perspektiv. Vi måste kunna se hur ett regelsystem och styrdokument påverkar barnets vardag. Det är också utgående från barnet som regionförvaltningsverket skriver sitt remissutlåtande till förslag till lag om ett försök med tvåårig förskoleundervisning och lag om ändring av lagen om småbarnspedagogik.

Suomalaisista yli 70 prosenttia asuu kaupunkialueella. Päiväkodin pihan merkitys lasten päivittäisen luontokosketuksen tarjoajana on kasvanut vuosi vuodelta. Vallipuiston päiväkodin piha Espoossa peruskorjattiin 8/2019 Kohti terveyttä aikuisuutta (KOTA) -hankkeen suositusten mukaan. Piha toteutettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa. Piha on luultavasti ensimmäinen piha Suomessa, joka on toteutettu kyseisten suositusten mukaisesti. Vyöhykkeisen suunnittelumallin käyttö näkyy hyvin pihan toteutuksessa. Päiväkotirakennuksen välitön läheisyys ja kulkuväylät ovat ns. perinteistä päiväkotipihaa, tämän jälkeen tulee karikepäällysteinen alue ja aivan pihan reunoille aitojen läheisyyteen on istutettu kunttaa. 

Kuvio: Viherpihalta terveyttä ja hyvinvointia -esite 2019.

Syksyn aikana kerättiin puolukoita päiväkodin pihalta

Lapset kehittyvät ja oppivat leikin kautta. Lasten kasvulle on tärkeää, että rakennetussa ympäristössä on paljon erilaisia tarjoumia, jotka houkuttelevat lapsia liikkumaan, tutkimaan, ihmettelemään ja leikkimään omaehtoisesti.

Päiväkodin johtaja Hanne Koski kertoo, että lasten vapaa leikki on monipuolistunut:

Uudet pihalla olevat materiaalit ovat innostaneet lapsia leikkiin ja tutkimiseen sekä tuoneet metsämaisemaa urbaaniin leikkiympäristöön. Lapset ovat saaneet seurata kasvukauden etenemistä ja poimia esimerkiksi kuntalla kasvaneita puolukoita syksyn aikana. Metsän elementtejä voi nyt tutkia päivittäin myös omalla leikkipihalla.

Vallipuiston piha on tuonut oppimiseen ja leikkimiseen uusia ulottuvuuksia, Kosken mukaan piha on osoittautunut monipuoliseksi oppimisympäristöksi, jossa on läsnä muun muassa kaveri- ja yhteistyötaitojen harjoittelu, matemaattinen hahmottaminen, motoriikan yksilöllinen kehittyminen sekä aistien käytön harjoittelu.

Vyöhykkeinen malli todellisuudessa, aidan vierellä kunttaa, matalien leikkivälineiden alla kariketta ja lähinnä rakennusta asfalttia ja keinomateriaaleista tehty alusta.
Kuva: Kristian Åbacka

Käyttäjät osallistettiin pihan suunnitteluun

Vallipuiston päiväkodin henkilökunnalle oli tärkeää olla aktiivisesti suunnittelemassa uutta pihaa urakoitsijoiden ja suunnittelijoiden kanssa. Käyttäjän näkökulma, tarpeet ja ideat otettiin hyvin huomioon prosessin aikana.  

Kosken mukaan yleisesti ottaen uusi piha on ollut positiivinen kokemus, niin lapsille, varhaiskasvattajille kuin huoltajillekin. Piha on herättänyt paljon mielenkiintoa ja tuonut uuden ympäristön päivittäisen ulkoilun lisäksi esimerkiksi yksikön erilaisten tapahtumien ja juhlien järjestämiseen.

Maa-ainesta lisätään tarpeen mukaan

Luonnonmukainen piha vaatii hieman tavallista pihaa enemmän huolenpitoa. Varhaiskasvatuksen opettaja Anne Määtän mukaan 3–6-vuotiaiden lasten leikkipihalla kuntassa näkyy selvästi leikin ja temmeltämisen jälkiä, joten se on jo melko tallautunut.

Odotamme mielenkiinnolla, mitä uusi kasvukausi tekee sille nyt alkaneena vuonna, toteaa varhaiskasvatuksen opettaja Anne Määttä.

Alle 3-vuotiaiden pihalla kuntta on säilynyt paremmin, sillä siihen kohdistuva rasitus on toki kevyempi. Lasten käyttöön tarkoitettu maa-aines on kestänyt leikkejä ja kuljettelua hyvin. Toki määrä on vähentynyt luonnostaan, joten täyttöä tarvitaan säännöllisesti, kertoo Määttä.

Elokuussa istutettua kunttaa 0–3-vuotiaiden piha-alueella, kuvattu tammikuussa.
Kuva: Kristian Åbacka

Pihalla saattaa olla vaikutusta sairastamisen vähentymiseen

Voimme kokemuksemme perusteella suositella tämän tyyppisiä pihoja tehtäviksi myös muihin varhaiskasvatusyksiköihin. Syksyn aikana henkilökunnalla ja lapsilla on ollut selvästi normaalia vähemmän sairaspoissaoloja, mutta vaikea sanoa onko tämä normaalia kausivaihtelua vai pihan ansiota, tuumii Koski.

Pihojen mikrobiyhteisöä monipuolistamalla ja luontokosketusta lisäämällä on mahdollista vähentää sairastumisriskiä immuunivälitteisiin sairauksiin. Viherpihat myös lisäävät koettua hyvinvointia sekä tukevat monipuolisesti lasten kehitystä ja oppimista. (Puhakka ym. 2019)

Helsingin yliopiston kehittämä karikepäällyste. Sisältää mm. käpyjä, kuoriketta, havuneulasia ja tikkuja. Kuva: Kristian Åbacka

Mallia viedään Espoossa eteenpäin muihin päiväkoteihin

Espoon kaupungin Tilapalvelut-liikelaitoksen työpäällikkö Pekka Koivula arvioi, että Vallipuiston päiväkodin pihanperuskorjauksen kustannukset olivat max 10 % korkeammat verrattuna tavalliseen pihanperuskorjaukseen.

Tietoa tästä vyöhykemäisestä mallista viedään eteenpäin Espoossa ja markkinoidaan uudiskohteiden osalta myös, toteaa Koivula.

Vallipuiston päiväkodin johtaja Hanne Koski sekä varhaiskasvatuksen opettaja Anne Määttä ovat tyytyväisiä uuteen pihaan ja suosittelevat tämän tyyppisiä pihoja tehtäviksi myös muihin varhaiskasvatusyksiköihin. Kuva: Kristian Åbacka

Lähteet: Puhakka, R., Roslund, M., Tahvonen, O., & Sinkkonen, A. (2019). Viherpihalta hyvinvointia ja terveyttä. Puutarha & kauppa, 2019(9), 33. https://urbanacademy.fi/ajankohtaistatutkimusta/wp-content/uploads/2019/01/Viherpihalta-terveytta%CC%88-ja-hyvinvointia.pdf

Kristian Åbacka
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Kulttuuriyksikön päällikkö
Opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue

***

Etelä-Suomen aluehallintovirasto ja ruotsinkielisen opetustoimen palveluyksikkö Svenska enheten järjestävät Helsingissä 12.3.2020 täydennyskoulutustilaisuuden:

Varför sitta inne då allt hopp är ute? Att använda skol- och daghemsgården till som lärmiljö

Aika: 12.3.2020 klo 9.15-14.45
Paikka: Aluehallintovirasto, Senaattikiinteistön auditorio, Ratapihantie 8, Helsinki