Tihkusateisena syysaamuna päiväkodin hiekkalaatikolla leikkii lapsia kurahaalareissaan. Leikki sujuu hyvin. Tehdään teitä, ajetaan autoilla, rakennetaan prinsessalinnoja, lennetään hevosilla, kaivetaan salaluolia ja sukelletaan sukellusveneellä hiekkameressä.
Hiekkalaatikossa rakentuu lasten näköinen kylä kaikkine erikoisuuksineen. Lapset tekevät monia hullunkurisia ratkaisuja ja erilaiset rakennelmat muodostuvat yhteiseksi jutuksi. Kaikki vaan innostuvat. Yksi lapsi katsoo toista silmiin ja toteaa: ”Ja sitte tää tulee täältä ja menee ton kans tuonne vuorelle…” ja toinen ”Ja sitten tämä ottais tämä suihkarin ja lentäis noitten vieraaksi, kato näin…”. Sitten joku lapista sanoo jotakin kielellä, jota toinen ymmärrä. Sekin on aika hieno juttu. Kaikki eivät puhu samaa kieltä, eivätkä kaikki näytä samalta. Kukaan ei ole samanlainen – ei tietenkään. Meistä ei kukaan ole samanlainen.
Lapsille erilaisuus ei ole ongelma
Lasten ja nuorten elämässä erilaisuus ei ole ongelma, elleivät sitä aikuiset ole heille opettaneet. Leikki sujuu, vaikka kaikki eivät parhaita kavereita toistensa kanssa olekaan, ja vaikka joku ei jotakin osaakaan. Me olemme erilaisia fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksiemme, taustamme, uskonnon tai kielen takia. Lapset ei mieti, hyväksyvätkö toisen, vaikka hän on erilainen. Sillä nyt vain ei ole merkitystä. Nyt leikitään yhdessä – helppoa!
Aikuisille erilaisuus ei aina ole helppoa. Mutta mikä siinä on niin vaikeaa? Me pärjäämme paremmin, kun teemme yhdessä. Ymmärrän hyvin sen, että niitä erilaisia, joilla itsellä ei ole mahdollista pärjätä yhteisessä yhteiskunnassamme, autetaan. Mutta sitä en ymmärrä, että sitä, joka yrittää, haluaa pärjätä ja haluaa rakentaa yhteistä hyvää, painetaan alas ja syrjitään sen takia, että hän on erilainen. Miksi erilaisuuden sietäminen osasta aikuisista on niin kovin vaikeaa? Olemme varsin pieni kansa riitelemään ja sulkemaan leikkikavereita pois omalta, Suomen kokoiselta, hiekkalaatikolta.
Inhimillisyyttä ja oikeudenmukaisuutta kaikille
Jokaisella tulisi olla ryhmä, johon saa kuulua. Huolehdimme lapsista ja kannustamme heitä. Pidämme huolta ikäihmisistä, jotka ovat luoneet sen hyvinvoinnin, josta me nyt nautimme. Miksi me, joilla on mahdollisuus, emme huolehtisi kaikista niistä, jotka tukea ja apua tarvitsevat?
Hyvinvointi rakentuu siitä, että ihmiset saavat elää rauhassa ja heistä välitetään. Toisten auttamisesta ei pitäisi tulla paha mieli ja kaikille pitäisi olla selviö, ettei heikompia jätetä. Koskaan emme kaikki tule olemaan samanlaisia. Oikeudenmukaisia meidän tulee silti olla. Ihan kaikkia kohtaan. Jokaisella on oikeus inhimilliseen ja kannustavaan kohteluun – sillä rakennetaan hyvää meille kaikille erilaisille ihmisille. Sopiiko se sinulle?
Jyri Ulvinen, opetustoimen ylitarkastaja, alueellisen romaniasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
