Voisi kuvitella, että päihteiden aiheuttamat ongelmat vähenisivät nyt kun ravintolat ovat olleet kiinni ja turhaa oleskelua yleisillä paikoilla on pitänyt välttää. Sosiaalisten kontaktien väheneminen ja yhteiskunnan toimintojen niukentuminen ovat voineet kuitenkin lisätä riskiä päihdeongelmien lisääntymiselle ja sen myötä perheiden pulmien kärjistymiselle yksityisten seinien sisälle koteihin.

Koronan aiheuttama tilanne on poikkeuksellinen ja koko yhteiskunnalle uusi. Epävarmuus ja erilaiset huolet korostuvat, ja perheiden ongelmat kärjistyvät. Moni järjestö ja toimija on havainnut, että päihteiden käyttö ja sen mukanaan tuomat ongelmat ovat lisääntyneet koronatilanteen aikana, kuten muun muassa alla olevat uutiset kertovat:

• Yhteydenottojen perusteella korona-aika on pahentanut jo olemassa olevia ongelmia – Asiantuntijat neuvovat miten toimia, jos isä tai äiti juo (HS 25.5.2020)
• Moni nuori kantaa korona-aikana huolta vanhempiensa jaksamisesta ja perheen toimeentulosta – vähävaraisten perheiden nuorilla hankalinta (Yle 25.5.2020)

Haasteena on tukipalvelujen riittävyys ja niiden kohdentaminen oikein erityistä tukea ja huolenpitoa tarvitseville. Miten löydetään juuri ne perheet ja ihmiset, jotka tarvitsisivat tukea haasteisiin, jos nämä eivät osaa tai pysty itse hakeutumaan avun piiriin? Miten varmistetaan toisaalta riittävät palvelut esimerkiksi päihdeongelmaisille ja mielenterveyskuntoutujille ja samalla henkilökunnan turvallisuus koronavirustartuntojen estämiseksi?

Laaja tutkimusnäyttö osoittaa, että merkittävintä on luoda terveyttä edistävät keinot kaikille mahdollisimman helpoiksi ja kiinnittää esimerkiksi viestinnässä erityisesti huomio heikoimmassa asemassa olevien mahdollisuuksiin.

Osana aluehallintoviraston tekemää valvontaa on käynyt ilmi, että tässä tilanteessa mm. päihde- ja mielenterveysyksiköiden palveluja on karsittu sen sijaan että niitä olisi kehitetty. Ryhmätoiminta ja kuntoutus ovat esimerkiksi jääneet joissakin yksiköissä kokonaan pois eikä niiden tilalle ole kehitetty vaihtoehtoisia palveluja.

Tilanteessa pitäisi päinvastoin panostaa enemmän siihen, että päihde- ja mielenterveyskuntoutujat saisivat tarvitsemaansa apua, sillä tuen tarve ei poikkeusoloissa häviä mihinkään. Lakisääteiset palvelut on joka tapauksessa turvattava. Matalan kynnyksen palveluja tulisi kehittää, ja niitä pitäisi olla tarjolla niin verkossa kuin fyysisinä avun kanavina. Esimerkiksi sairaanhoitopiireiltä maaliskuussa kerätyn, nuorilta kysytyn palautteen perusteella psykiatrisen erikoissairaanhoidon palveluissa on korostunut tarve fyysisille tapaamisille

Ehkäisevä päihdetyö maksaa itsensä monin verroin takaisin vähentyneenä palvelutarpeena

Poikkeustilanteessa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen eteen tehty päihdehaittoja ehkäisevä työ on erittäin tärkeää. Kun tunnistetaan apua tarvitsevat perheet ja ihmiset ja löydetään toimivia keinoja tukea heitä tässä tilanteessa, voidaan vähentää palvelutarvetta, kasautuvia ongelmia ja haittoja jo ennalta, ehkäistä syrjäytymistä ja helpottaa paluuta arkeen poikkeusolojen jälkeen.

Yksi avain ehkäisevän päihdetyön onnistumiseen on tiivis yhteistyö asiakkaita ja kuntalaisia lähimpänä toimivien järjestöjen ja paikallisten viranomaisten sekä kokonaisuutta ohjaavien viranomaisten kesken. On keskeistä, että yhteiskunnalliset palvelu- ja tukirakenteet ovat riittävän laajat ja monitahoiset tukeakseen käytännön työn onnistumista. Lähellä kuntalaisia tunnetaan parhaiten konkreettiset keinot tavoittaa avun tarvitsijoita, hallinnon eri tasoilta pidetään sitten huolta verkostojen kattavuudesta, yhteistyön rakenteista, yhdenmukaisista ohjeistuksista eri toimijoille ja ylipäänsä toiminnan perusedellytyksistä.

Tarvitaan siis hyvää vuoropuhelua, tilanteen tuntemusta niin paikallisella tasolla kuin ylempänä hallinnon ketjussa sekä avointa yhdessä kehittämistä, jotta löydetään toimivia ratkaisuja erityisesti tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Jos kuunnellaan aidosti asiakkaiden tarpeita ja niihin halutaan löytää vastauksia, tilanne tarjoaa myös mahdollisuuksia uuden kehittämiseen. Yksin siinä tuskin onnistuu kukaan, mutta vahvuus löytyy tiivistyneestä ja johdetusta yhteistyöstä. Esimerkiksi aluehallintovirastossa voimme ohjeistaa ja ohjata kuntoutusyksiköitä etsimään vaihtoehtoisia tapoja toimia asiakkaiden kanssa ja kiinnittämään huomiota myös asiakkaiden ja riskiryhmiin kuuluvien ihmisten henkiseen hyvinvointiin.

Ehkäisevän päihdetyön koordinointi on osa aluehallintoviraston ohjaus- ja valvontatyötä

Ehkäisevä päihdetyö on monialaista ja laajaa viranomaisten ja järjestöjen yhteistyötä. Harva tuntee tätä paljolti taustalla tehtävää työtä, jolla onnistuessaan on erittäin merkittävä ongelmia ennaltaehkäisevä vaikutus. Tavoitteena on lisätä niitä keinoja, joilla vähennetään päihdehaittoja sekä edistetään terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia. 

Ehkäisevä päihdetyö toimii alueelliseen koordinaatioon perustuvalla mallilla, jossa aluehallintovirastoilla on keskeinen rooli. Aluehallintovirasto ohjaa toimialueellaan ehkäisevän päihdetyön kokonaisuutta ja suunnittelee ja kehittää sitä yhteistyössä muiden viranomaisten ja yhteisöjen kanssa. Osana ohjaustyötä tuemme kuntia ja kuntayhtymiä ehkäisevän päihdetyön toteuttamisessa.

Ehkäisevän päihdetyön toteuttamista ohjaavat ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskeva laki ja sen toteutuksen tueksi tehty toimintaohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriössä selvitetään parhaillaan, voisiko valvontaa ja siten poikkihallinnollista ongelmiin puuttumista terävöittää keskittämällä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (mukaan lukien ehkäisevän päihdetyön) valvonnan tavoitteet erillisen valvontaohjelman puitteisiin.

Tärkeä osa yhteistyötä ovat aluehallintoviraston järjestämät tilaisuudet ja ohjauskäynnit. Kunnissa on nimetyt yhdyshenkilöt, koordinaattorit ja työryhmät, jotka osaltaan paikallisella tasolla vastaavat lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisestä, ehkäisevän päihdetyön toteutumisesta ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemisestä. Seuraava aluehallintoviraston järjestämä yhdyshenkilöpäivä on 11.6., joka koronatilanteen vuoksi järjestetään etäyhteyksien kautta.

Lisätietoa ehkäisevästä päihdetyöstä aluehallintoviraston avi.fi-sivuilla

Lisätietoa ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelmasta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilla

Heli Heimala, ylitarkastaja (hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, ehkäisevä päihdetyö), Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Johanna Koskela, viestintäpäällikkö, Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Väkivalta ja sen uhka ovat valitettavan arkipäiväistä sote-alalla. Kenenkään ei tulisi kuitenkaan joutua työssään väkivallan kohteeksi. Ei, vaikka syy potilaan väkivaltaiseen käytökseen olisi sairaus, terveydentila tai päihteet. Haaste on valtava, sillä viimeaikaiset työelämätutkimustulokset ovat karua luettavaa.

On tuiki tavallista, että työntekijä joutuu haistattelun, huutamisen tai uhkailun kohteeksi.  Valitettavasti aggressiivinen käytös ei jää vain sanalliselle tasolle vaan työntekijät kohtaavat myös esimerkiksi tönimistä, lyömistä, raapimista, kiinni pitämistä, potkimista, tavaroilla heittelyä, tai käsien puristamista ja vääntämistä. Tilanteeseen on kuitenkin selvästi herätty. Presidentti Niinistökin ilmaisi huolensa ilmiöstä uuden vuoden puheessaan. Käynnissä on useita eri tahojen kanssa yhteistyössä toteutettavia kehittämis- ja tutkimushankkeita aiheen tiimoilta.

Miksi me sote-alan ammattilaiset loukkaannumme, kun meiltä kysytään väkivalta- tai uhkatilanteen jälkeen, mitä tapahtui?

Suomen lähi- ja perushoitajien liitto Super julkaisi joulukuussa 2019 lähihoitajan kirjoittaman pakinan työhön liittyvästä väkivallasta. Kirjoittaja toteaa, että aivan liian usein väkivaltaa kohdanneelle hoitajalle heitetään ensimmäisenä päin näköä kysymys, että mitä teit väärin, kun hoidettava provosoitui.

Työväkivallan hallitsemiseksi on olemassa tärkeä keino. Työpaikalla tulee tilanteessa olleelle työntekijälle esittää kysymyksiä: Mitä tapahtui? Mitä olit tekemässä? Mitä sanoit? Näitä kysymyksiä ei esimiehen kuitenkaan missään nimessä tule niin sanotusti heittää päin näköä. Näitä kysymyksiä ei myöskään missään nimessä pidä kokea sellaisina. Eikä ole tarkoitus kysyä, mitä teit väärin tai syyllistää työntekijää tilanteesta.

Kun syy potilaan käytökseen löytyy sairaudesta, ei muistisairaiden vanhusten, kehitysvammaisten asukkaiden tai psykiatrian osaston lasten aggressiivista käytöstä saada hallintaan vartijapalveluilla tai valvontakameroilla. Asiaan päästään käsiksi juuri sitä kautta, että tilannekohtaisesti pohditaan alan rautaisen ammattilaisen, eli tilanteessa olleen työntekijän kanssa, mitä tapahtui. Mikä tapahtunutta edelsi? Miten me voisimme toimia, että iltavuorolainen ei joutuisi samaan tilanteeseen?

Haastan kaikki sosiaali- ja terveysalan esimiehet ensinnäkin esittämään nämä kysymykset järjestelmällisesti jokaisen uhka- tai väkivaltatilanteen jälkeen ja toiseksi pohtimaan hyvin tarkasti sanavalintojaan ja äänensävyään tästä herkästä aiheesta keskusteltaessa.

Haastan myös kaikki työntekijät kohtaamaan nämä esimiehen kysymykset asian vaatimalla vakavuudella ilman, että sitä koetaan loukkaavana. Tarkoitus ei ole tehdä työntekijästä syyllistä tilanteeseen. Tarkoitus on päästä syihin käsiksi ja tätä kautta ottaa askelia kohti väkivallan uhan hallintaa.

 

Johanna Pulkkinen

Kirjoittaja työskentelee Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueella ja tutkii Turun Yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa tekeillä olevassa väitöskirjassaan väkivallan uhan hallintaa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työssä.