Aluehallintovirastot kysyivät peruspalveluarvioinnissaan parhailta asiantuntijoilta eli kirjastoväeltä itseltään, miltä henkilöstö- ja johtamistilanne näyttää kirjastoissa. Blogin otsikko tuli johtajalta, joka oman työpäivänsä jälkeen saattaa tehdä vielä päälle iltavuoron asiakaspalvelussa, kun virkailija on sairastunut ja sijaisia ei voi palkata. Myös seuraavat esimerkit ovat elävästä elämästä.

Yhä useammassa kirjastossa tilanne on tämä. ”Kirjastossa on ollut useamman vuoden ajan johtamisvaje, joka näkyy toiminnassa, työkulttuurissa ja ajattelutavassa monella tavalla. Pitkäaikaisen johtajan jälkeen tehtävää on hoitanut virkailija eläkkeelle siirtymiseensä asti ja sen jälkeen hallintojohtaja omien töidensä ohella.”  On kirjastoja, joilla ei ole erillistä esihenkilöä, vaan esimerkiksi kunnanjohtaja tai luokanopettaja hoitaa kirjastoasiat oman toimensa ohella.

Koska henkilöstöjohtamiseen ei riitä voimavaroja, niin jäljelle jää henkilöstön itseohjautuvuus, joka on positiivinen asia silloin kun se toimii. ”Päivittäiset perustyötehtävät eivät vaadi jokapäiväistä johtamista, vaan jokainen tietää tehtävänsä ja toimii niiden mukaisesti. Sen lisäksi tulee kertaluontoisia tehtäviä ja tilanteita, joissa tarvitaan johtamista.”

Kirjaston johtaja voi hyvin harvoin keskittyä pelkästään kirjaston toiminnan kehittämiseen. Etenkin pienissä kirjastoissa johtaja päivystää myös asiakaspalvelussa, jollei hoida muita kunnan tehtäviä. ”Kirjastotoimenjohtaja osallistuu asiakaspalvelutyöhön sijaistaen kirjastovirkailijoiden kaikki sairaus- ja vuosilomat tai muut poissaolot, mutta ei muuten osallistu asiakaspalvelutyöhön säännöllisesti. Kirjastotoimenjohtaja sijaistaa tarvittaessa myös nuorisotoimen esihenkilötehtävissä ja hoitaa vakituiseen kunnan kulttuuri- ja museopalvelut, joten viikottaiseen asiakaspalvelutyöhön ei riitä aika.”

Kun kunta on tarpeeksi pieni ja kompakti sekä työtehtävät hyvin suunniteltu yhdessä työntekijöiden kanssa, niin yhdistelmävirka voi myös onnistua. ”Kunnassamme kirjastotoimenjohtajan virka, johon sisältyvät kansalaisopiston rehtorin tehtävät. Molempien toimipaikka on sama ja näen myös tehtävien tavoitteen samana. Olen kokenut pienessä kunnassa tehtävän mielekkäänä ja motivoivana. Minulla on pätevyys molempiin tehtäviin.” Viimeinen lause on ratkaiseva onnistumisessa: työntekijällä on ammatillinen pätevyys ja koulutus tehtäviin.

Isommissa kunnissa kirjastojohto saattaa olla tarpeettoman hierarkkista ja monimutkaista, jolloin vastuut jäävät epäselväksi ja tiedonkulku kangertelee etenkin päättäjien suuntaan. ”Ongelmana on kirjaston sijainti liian alhaalla organisaatiossa. Esimerkiksi kansalaisopisto, joka useissa kunnissa on kirjaston rinnalla, on X:ssa ylempänä organisaatiossa. Tämä näkyy esim. siten, että kirjastopalvelujohtajan yläpuolella on enemmän päälliköitä. Kirjastopalvelujohtajalla ei ole läsnäolo-oikeutta liikunta- ja kulttuurilautakunnassa eikä sivistyksen johtoryhmässä.”

Kirjastojen vastausten ja arvioinnin muun aineiston perusteella kuntien kirjastot voidaan jakaa karkeasti johtamisen näkökulmasta kolmeen ryhmään.

1. Kirjastot, joiden pätevillä, osaavilla johtajilla on aikaa johtaa ja kehittää kirjastojaan. Kirjastolla on selkeä tehtävä ja päämäärä kunnan palveluissa, toiminnassa ja strategioissa.
2. Kirjastot, joiden päteville ja osaaville johtajille on sälytetty niin paljon muiden toimialojen tehtäviä, että heillä ei ole aikaa kehittää kirjaston toimintaa ja tukea työntekijöitään. Kirjastosta saattaa tulla muiden toimialojen tukimuoto, jolloin sen rooli kunnan kokonaisuudessa jää epäselväksi ja voimavarat eivät ole tehokkaassa käytössä.
3. Kirjastot, joita johdetaan nimellisesti paperilla, mutta käytännössä ovat tuuliajolla, jos kirjastossakaan ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa. Kirjasto on vaarassa marginalisoitua kunnan muusta toiminnasta, kirjasto nähdään kunnassa kulueränä ja säästökohteena.

Blogi perustuu aluehallintovirastojen kirjastotoimen arviointiin kirjastojen toiminnasta. Arvioinnissa on käytetty yleisten kirjastojen tilastotietokantaa ja kirjastoille tehdyn kyselyn vastauksia.  

Kristiina Kontiainen
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Erilaisten yhteiskunnallisten tapahtumien tärkeyttä kirjastossa kysyttäessä tärkeimmiksi nousivat oman kunnan ajankohtaisten asioiden esittely- ja keskustelutilaisuudet sekä tilaisuudet osallistua oman kunnan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen asiakkaana. Ensimmäiseen eivät liity kuntapäättäjien tapaamiset, jota kysyttiin erikseen, ja se sijoittui neljänneksi.

Ajankohtaisten asioiden esittelyt ja keskustelut kokivat tärkeimmiksi kirjastoa viikoittain käyttävät sekä päivittäin lukevat ja 35-54-vuotiaat. Mutta huonoimmankin painoarvon antaneet ’ei lainkaan lukevat’ -vastaajat pitivät näitä tilaisuuksia melko tärkeinä.

Palvelujen kehittämiseen tähtäävät tilaisuudet koettiin kaikkein tärkeimmiksi nuorten aikuisten (18-34 v.), harvoin lukevien ja ei ollenkaan lukevien keskuudessa. Kaiken kaikkiaan nuorten aikuisten ryhmä nousi tässä kysymyksessä esiin. Heidän vastauksensa korostivat yhteiskunnallisten tilaisuuksien tärkeyttä samoin kuin kirjastoja viikoittain käyttävien ja viikoittain lukevien vastaukset. Tässä oiva sisäänheittotuote nuorille aikuisille?

Tulosta voi tulkita siten, ettei varsinainen poliittisten päättäjien kanssa puhe innosta niin paljon kuin aito aihelähtöinen keskustelu sekä mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Ehkä taustalla on tarve olla samalla viivalla yhdenvertaisena muiden keskustelijoiden kanssa, eikä pelkästään informaation kohteena. Tätä juuri on kirjastolaissa kirjaston tehtäväksi osoitettu yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen. Se lisää aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta, joiden edistäminen on kirjastolain tavoitteena.

Ero eri ikäisten välillä tämän kysymyksen kohdalla on merkittävä. Tarve vaikuttaa on selvä alle keski-ikäisten ryhmässä, mutta vanhemmissa ikäryhmissä yhteiskunnallisten tilaisuuksien tärkeyttä kirjastossa ei koeta kovin tärkeäksi. Tämä kuvastaa muutosta yhteiskunnassa ja julkisessa keskustelussa. Päätökset tehtiin ennen kokouksissa, ja niihin oli tyytyminen. Nyt monet lait velvoittavat osallistamaan kohderyhmää palvelujen suunnitteluun, ja nuoremmilla sukupolvilla on tähän selvä tarve.

Kirjastoissa monesti tuskaillaan sitä, että päättäjät eivät tule kirjastoon. Mutta äänestäjät tulevat, eikö se ole tärkeintä? Kun äänestäjillä on tila kokoontua vaihtamaan ajatuksiaan ja muodostamaan mielipiteitä yhdessä, voi poliittisia päättäjiäkin alkaa kiinnostaa kirjasto tilaisuuksien areenana.

Satu Ihanamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Lapin AVI

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä,. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Väestökyselyn vastaajat pitivät erityisesti kirjaston tiloja sanavapautta edistävänä. Yllättävää! Tärkeimmäksi eivät nousseet aineistot, tapahtumat tai tasavertainen tarjonta, vaan tilat! 

”Kirjasto tarjoaa tiloja oleskeluun, työskentelyyn ja/tai opiskeluun” edistää sananvapautta vastaajien mielestä eniten. Katsotaan tulosta vähän tarkemmin:

• Eniten edellä mainittua mieltä ovat päivittäin lukevista (66%) ja muutaman kerran kuukaudessa kirjastoa käyttäneet (66%).
• Kauas eivät jää viikoittain kirjastoa käyttäneet (64%), 65+-vuotiaat (61%) ja 35-54 -vuotiaat (60%).
• Ja lähes samaa mieltä ovat vielä ryhmät 18-34 -vuotiaat  ja 55-64 -vuotiaat (molemmat 59%), muutaman kerran vuodessa kirjastoa käyttävät (57%), viikoittain lukevat (54%) ja kuukausittain tai harvemmin lukevat (50%).
• Alle puoleen putoaa vain 'ei ollenkaan lukevien' mielipide (40%).

Siis ei suurta mielipide-eroa eri suunnista tarkastellen.

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus määrittelee sananvapauden ”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta” (19. artikla). Näyttää siltä, että AVIen kyselyssä vastaajat ovat mieltäneet sananvapauden laajemmin. Sananvapaudeksi on mielletty maksuton julkinen tila, jota voi käyttää omiin tarpeisiinsa perustelematta käyttöä mitenkään. Tilassa on mahdollista vastaanottaa ja levittää tietoja, mutta sekään ei ole edellytys oleskelulle. Kirjastotila on tekemisen pakosta vapaa alue, joka mahdollistaa, muttei velvoita muuhun kuin antamaan kanssaihmisille saman vapauden rauhassa toteuttaa itseään.

Tulos kertoo siitä, että ilmainen julkinen tila on tärkeä. Jokainen voi antaa eri hetkinä tilalle eri merkityksen omista tarpeistaan käsin. Tämä on tärkeä viesti myös kirjastoja ylläpitäville kunnille. Tilaa ei tarvita vain kokoelmille, vaan tila tarvitaan erityisesti ihmisille.

Satu Ihanamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Lapin AVI

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”, ja kysymykset pohjautuvat kirjastolain pykäliin 2 ja 6. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. 18–34-vuotiaita vastaajista oli 255. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Nuoret aikuiset äänestäjinä​​​​​​

18–34-vuotiaista äänesti kesän 2021 kuntavaaleissa noin 34%. Kyselyyn vastanneista tuossa ikäryhmässä ilmoitti äänestäneensä 62%, joten vastanneet olivat aktiivisempia kuin ikäisensä keskimäärin.
Vastauksista ilmeni riippuvuus lukemisen useuden ja äänestämisen kanssa. Mitä useammin luki, sen todennäköisemmin äänesti. Ja mitä useammin käytti kirjastoa, sitä todennäköisemmin äänesti.

Tiedon saatavuus ja käyttö

Nuoret aikuiset ja vanhemmat ikäpolvet ovat yksimielisiä siitä, että kirjastossa tulisi olla saatavilla tietoa paikallisista ja valtakunnallisista ajankohtaisista asioista. Yli 80 % vastaajista pitää tätä tärkeänä, mutta vain 35 % kokee näin tapahtuneen.

Tietopalvelun, tiedonhankinnan ohjauksen ja monipuolisen lukutaidon tarjonta

Nuoret aikuiset eivät pidä kirjastoa yhtä saavutettavana matalan kynnyksen paikkana kuin vanhemmat. Nuoret antavat heikomman arvosanan ”perinteisistä” kirjaston palveluista, kuten painetuista aineistoista, neuvonnasta sekä ajantasaisesta ja luotettavasta tiedosta.

Saavutettavuuden suhteen näkemysero on mielenkiintoinen. Perinteisesti saavutettavuudella on tarkoitettu keskeistä sijaintia ja laajoja aukioloaikoja, mutta mieltävätkö nuoret termin samalla tavalla? Mitä jos saavutettavuus heidän mielestään on sitä, että palvelun saa älypuhelimeen tai tilattua kotiovelle? Onko kynnys korkea, jos palvelutarjonta ei houkuttele? Tai ei tule kohdatuksi yksilönä?

Yllättäen nuoret aikuiset kokevat saaneensa tietotekniikan käyttöön enemmän apua kirjastosta kuin vanhemmat. Samoin tiedon etsinnässä internetistä ja tiedon luotettavuuden arvioinnissa nuoret kokevat tulleensa autetuiksi useammin. He myös tuntevat näissä asioissa jääneensä useammin ilman apua kuin vanhemmat sukupolvet. Tulos osoittaa vääräksi sen olettamuksen, että nuoret ovat diginatiiveja, joiden netinkäyttö on hyvällä tasolla, eikä heitä kannata siinä opettaa. Tulosta voi tulkita myös niin, että nuoret ovat kasvaneet siihen, että tulee olla mediakriittinen, eikä eletä enää yhden virallisen totuuden mukaan. He tiedostavat uudenlaiset osaamistarpeet digitaalisten medioiden kuluttajina.

Kirjaston osuus yhteiskunnallisen tiedon tarjoajana

Nuorista vain viidennes etsii yhteiskunnallista tietoa kirjaston painetuista aineistoista. Netin uutissivustot ovat ylivoimaisesti käytetyin kanava, joiden jälkeen tulevat viranomaisten tiedotukset, sosiaalinen media, radio ja televisio ja itse hankitut lehdet ja kirjat.

Kirjasto yhteiskunnallisen aktiivisuuden lisääjänä

Nuoret aikuiset kokevat vanhempia useammin, että he ovat oppineet uusia asioita kirjaston avulla. He tunnistavat oppineensa käyttämään tietotekniikkaa kirjastossa useammin kuin vanhemmat, ja samoin arvioidaan kirjaston aikaansaama aktivoituminen paikallisessa vaikuttamisessa. Kaikista vastaajista yli 80 % pitää vähintään melko tärkeänä, että kirjasto edistää yhteiskunnallista aktiivisuutta.

Kirjasto sananvapauden edistäjänä

Kyselyyn vastanneiden mielestä kirjasto edistää parhaiten sananvapautta tarjoamalla tiloja oleskeluun, työskentelyyn ja opiskeluun. Sananvapauteen liittyy siis julkinen tila, joka mahdollistaa omaehtoisen tekemisen.

Väittämään ”Kirjasto tarjoaa kaikille samat mahdollisuudet hyödyntää tietoa ja ideoita” nuoret aikuiset suhtautuvat huomattavasti epäilevämmin kuin vanhemmat ikäryhmät. Jälleen tullaan siis samaan problematiikkaan kuin aikaisemmin saavutettavuuden ja matalan kynnyksen kielteisissä vastauksissa. ”Samaa kaikille” -ajattelu ei näytä olevan nuorten mieleen.

Marja Peltola Tampereen yliopistosta kirjoittaa ”Nuorisotyön piirissä ajateltiin pitkään, että tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys toteutuvat, kun pidetään ovet auki kaikille ja tarjotaan samoja palveluja kaikille. Tämä ”samaa kaikille” -yhdenvertaisuus, vaikka tarkoittaisikin hyvää, perustuu kuitenkin ajatukselle yhden kulttuurin, yhden elämäntavan Suomesta. Kun nuorten toisistaan poikkeavat kokemukset ja tarpeet on ymmärretty yhä paremmin, on käynyt väistämättömäksi myös arvioida uudestaan nuorisotyön totuttuja käytäntöjä. Yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden kannalta onkin ensiarvoisen tärkeää kysyä, mitä esimerkiksi rodullistettuihin vähemmistöihin kuuluvat, sateenkaarevat tai vammaiset nuoret tarvitsevat ja haluavat nuorisotyöltä.

Yhdenvertaisuus on erojen huomiointia ja yksilöllistä kohtaamista.
Yllä sanotun voi tiivistää kahdeksi yksinkertaiseksi ohjeeksi:
1) muista, että kaikki eivät ole samalla viivalla, ja
2) kohtaa yksilö ja kuuntele häntä.”

Kirjasto yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäjänä

Nuoret aikuiset pitävät kautta linjan kirjastojen tilaisuuksia tärkeämpinä kuin vanhemmat sukupolvet. Erityisesti nuoret aikuiset pitävät tärkeinä niitä yhteiskunnallisia tilaisuuksia, joissa voi itse vaikuttaa, osallistua, ottaa kantaa ja saada oma äänensä kuuluviin. He eivät halua olla pelkkä yksipuolisen informaation jakamisen kohde, vaan olla osallisena vuoropuhelussa. Tästä kannattaa kirjastoissa rohkaistua, ja ottaa nuoret mukaan suunnittelemaan tapahtumia ja muuta toimintaa.

Yhteenveto

Nuoret aikuiset eivät välttämättä koe kirjaston perinteistä toimintaa omakseen. Jos kirjasto haluaa vahvistaa nuorten osallisuutta, tulee heidän viestinsä ottaa opiksi:

• ”Samaa kaikille” -ajattelu ei toimi, vaan nuoret tulee kohdata yksilöinä.
• Nuoret eivät halua olla toiminnan kohde, vaan aktiivisia osallistujia. He pitävät myös yhteiskunnallisten asioiden käsittelyä kirjastossa luontevana.
• Nuoret ovat siten diginatiiveja, että heille luontevaa on käyttää digitaalisia aineistoja painettujen sijaan. Tämä ei sulje pois sitä, että he tarvitsevat myös opastusta tietotekniikan käyttöön ja mediakriittisiä neuvoja.

Satu Ihanamäki
kirjastotoimen ylitarkastaja
Lapin aluehallintovirasto

Lahden ja Porvoon alueelliset kehittämiskirjastot järjestivät yhdessä Etelä-Suomen aluehallintoviraston kanssa työpajat, joissa pohdittiin kirjastoa aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistäjänä. Työpajojen tausta-aineistona hyödynnettiin Aluehallintovirastojen kirjastotoimen vuoden 2021 väestökyselyä Kirjasto demokratian edistäjänä. Analysoimme kyselyn tuloksia ja pohdimme mitä toimenpiteitä kirjastoissa pitäisi tehdä.  

Päällimmäisenä keskusteluista jäi mieleen kirjastojen kyvykkyys ja lähtönopeus järjestää tilaisuuksia ja toimintaa ajankohtaisista aiheista. Toisaalta odotuksia ja vaatimuksia on niin paljon, ettei kaikkea kannata yrittää tehdä ainakaan yksin. Kirjastotilan hyödyntäminen alustana aktiiviselle kansalaistoiminnalle on yksi suunta, johon kirjastoissa voidaan edelleen rohkeammin lähteä. Pienemmissä kirjastoissa yhteistyökumppanit ovat elintärkeitä esimerkiksi vaikuttavan digiopastuksen tarjoamiseen.  

Kirjastolla tulisi olla kykyä tunnistaa osallistumisen ja osallisuuden erilaisia tasoja. Kaikki eivät halua ole aktiivisia kansalaisvaikuttajia ja osallistu keskustelutilaisuuksiin vaikkapa kunnan kehittämisen suunnista. Kysytäänkö kuntalaisilta, jos kunta aikoo supistaa kirjastopalveluja? Entä pääsevätkö asiakkaat osallistumaan kirjaston toiminnan suunnitteluun, kokevatko he esimerkiksi kirjaston tapahtumat omikseen? Kannustaako kirjasto uusien asioiden oppimiseen ja miten se näkyy verkkopalveluissa?  

Väestökyselyn vastausten perusteella kirjaston palveluiden monipuolisuutta ei tunnisteta täysin. Toisaalta kirjastoa käyttämättömätkin pitävät eri palveluita tärkeinä. Tämä kertoo kirjaston arvostuksesta ja potentiaalista. Ei-käyttäjien tavoittaminen on suurin haaste ja siinä kannattaa ehdottomasti hyödyntää muiden toimijoiden valmiita verkostoja. Tarkempi kohderyhmäajattelu ei paisuta tilastoja, mutta tuottaa parhaimmillaan hyvää elämää niillekin, jotka eivät tällä hetkellä nauti kirjaston palveluista aktiivikäyttäjinä.  

Ylitarkastajat Kristiina Kontiainen ja Marko Ojala  
Etelä-Suomen aluehallintovirasto  

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Kirjasto on matalan kynnyksen palvelu kaikille. Tämä oli kyselyn vastaajista 68 prosentin mielestä kirjaston vahvuus tiedonjakelussa. Samaa mieltä olivat niin kirjastoa viikoittain käyttävät kuin kirjastoa käyttämättömät vastaajat. Eniten (75 %) kirjaston matalaa kynnystä vahvuutena pitivät muutaman kerran kuukaudessa kirjastoa käyttävät. Kirjaston vahvuus on matalan kynnyksen palvelu erityisesti alle 10 000 asukkaan kunnissa asuvien vastaajien mielestä.  Kirjaston kynnystä matalana pitivät vähiten ei-käyttäjät sekä nuoret aikuiset. Ei-käyttäjistäkin lähes puolet piti kirjaston vahvuutena matalaa kynnystä ja nuorista aikuisista yli puolet.  

Kirjaston vahvuutena pidettiin myös helppoa saavutettavuutta (62 % vastanneista). Kriittisimmin saavutettavuuteen suhtautuivat ei-käyttäjät sekä harvoin lukevat. Ei-käyttäjistä vain 35 % piti kirjaston vahvuutena helppoa saavutettavuutta ja harvoin lukevista 45 %. Nuorista aikuisista lähes puolet piti kirjaston vahvuutena helppoa saavutettavuutta, vaikka he olivat ikäryhmittäin jaoteltuna kriittisimpiä. Kirjaston helppo saavutettavuus korostui yli 100 000 asukkaan paikkakunnilla asuvien vastauksissa verrattuna pienemmillä paikkakunnilla asuviin. Isojen kaupunkien tiheä kirjastotoverkko lisää saavutettavuutta.  

Kirjastojen vahvuutena tiedonjakelussa pidettiin myös monipuolista painetun aineiston tarjontaa (58 % vastaajista). Kirjaston tarjoama monipuolinen aineisto mainittiin sitä useammin mitä isommalla paikkakunnalla vastaaja asui. Isoilla paikkakunnilla on isompi valikoima, vaikka kirjastokimpat tuovat isomman valikoiman pienempienkin kirjastojen kautta tarjolle. Ei-käyttäjät, vähän lukevat ja nuoret aikuiset olivat kriittisimpiä kirjaston tarjoaman monipuolisen painetun aineiston osalta.  

Kirjastojen tarjoamaa digitaalista aineistoa piti vahvuutena vain kolmasosa vastaajista. Tässä ero eri ikäluokkien vastauksissa oli pieni. Kirjaston ei-käyttäjät näkyivät tässäkin kohdassa kriittisimpinä vastaajina. Positiivisimmin kirjastojen digitaaliseen aineistoon vahvuutena suhtautuivat kirjastojen aktiivikäyttäjät sekä paljon lukevat. Mielenkiintoista on, että paikkakunnan koolla ei näyttänyt olevan vaikutusta tämän kohdalla. Eroja erikokoisten paikkakuntien välillä vastauksissa oli vain kaksi prosenttiyksikköä. Tämä oli yllättävää, koska yhteistä e-kirjastoa on pidetty tärkeänä tasa-arvon näkökulmasta: samanlainen e-kirjatarjonta kaikkiin kirjastoihin ja erityisesti tämän on katsottu olevan tärkeää pienten paikkakuntien asukkaille. 

Kirjastossa on saatavilla henkilökohtaista neuvontaa tiedon etsintään. Tätä piti kirjaston vahvuutena 56 % vastaajista. Kirjastoa käyttämättömistäkin lähes 40 % piti henkilökohtaisen neuvonnan saatavuutta kirjaston vahvuutena. Kirjastoa muutaman kerran kuukaudessa käyttävät pitivät saatavilla olevaa henkilökohtaista neuvontaa vahvuutena useammin kuin kirjastoa viikoittain käyttävät. Näille ns. heavy-usereille kirjasto on mitä ilmeisimmin niin tuttu paikka, että henkilökunnan apu on harvemmin tarpeen. Vanhemmat ikäryhmät nostivat henkilökohtaisen neuvonnan mahdollisuuden nuoria korkeammalle. Paikkakunnan koolla ei ollut merkitystä tämän vahvuuden osalta. 

Puolet vastaajista piti vahvuutena kirjaston tarjoaman tiedon luotettavuutta ja ajantasaisuutta. Kirjastoa viikoittain käyttävät heavy-userit nostivat kirjaston vahvuudeksi kirjaston tarjoaman luotettavan ja ajantasaisen tiedon selkeästi useammin kuin vähemmän kirjastoa käyttävät. Viikoittain kirjastoa käyttävistä tätä mieltä oli 65 %, ei-käyttäjistä vain 27 %. Ikäryhmittäin tarkasteltuna tämä oli korkeimmalla iäkkäimmillä ja laski tasaisesti iän myötä. Mutta 45 % nuorista aikuisistakin piti kirjaston vahvuutena tarjotun tiedon luotettavuutta ja ajantasaisuutta.

Vastaajista 45 % oli sitä mieltä, että kirjaston vahvuutena on myös, että tieto löytyy helposti. Tämä jakaa kirjaston aktiivikäyttäjät ja ei-käyttäjät selvästi. Vain neljäsosa kirjastoa käyttämättömistä oli sitä mieltä, että kirjastosta tieto löytyy helposti, kun puolestaan viikoittain kirjastoa käyttävistä kaksikolmasosaa piti tiedon helppoa löydettävyyttä kirjaston vahvuutena.

Vähiten kirjaston vahvuutena pidettiin hyviä näyttelyjä ja esittelyjä yhteiskunnallisista aiheista, kirjaston verkkosivut ovat ajantasaiset ja helppo käyttää, kirjasto tarjoaa monipuolisesti digitaalisia aineistoja ja kirjastossa on riittävästi tietokoneita tiedonhankintaa varten. 

Ikäryhmittäin vanhemmat vastaajat arvostivat eniten kaikkia annettuja vaihtoehtoja kirjaston vahvuuksina. Kriittisyys kasvoi, mitä nuorempi vastaaja oli. Poikkeuksena oli ainoastaan hyvät näyttelyt ja esittelyt yhteiskunnallisista aiheista, joita nuorimmat vastaajat (18–34-vuotiaat) arvostivat jonkin verran enemmän kuin vastaajat keskimäärin. Eniten tätäkin arvostivat kuitenkin yli 65-vuotiaat vastaajat. 

Alle 10 000 asukkaan kuntien kirjastojen verkkosivut olivat ajantasaiset ja helpot käyttää keskimääräistä useamman vastaajan mielestä. Kirjastojen kannattaisi panostaa enemmän verkkosivujensa ajantasaisuuteen ja helppokäyttöisyyteen, koska edes kirjastojen aktiivikäyttäjät eivät tunnistaneet niitä kirjastojen vahvuudeksi tiedonjakelussa. Digitaalisten aineistojen monipuolisen tarjonnan osalta haaste on aineiston saatavuus kirjastoille. Tähänkin toivottavasti saadaan parannusta yhteisen e-kirjastohankkeen myötä.  

Kirjastot ovat säilyttäneet asemansa matalan kynnyksen palveluna ja helposti saavutettavana tiedonjakajana. Mutta aseman säilyttämistä ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Kannattaa miettiä tarkasti nuoremman ikäryhmän sekä kirjastoa käyttämättömien muita kriittisempiä vastauksia. Millaisilla palveluilla, viestinnällä ja markkinoinnilla kirjastot voisivat jatkossa tarjota luotettavaa ja ajantasaista tietoa heillekin. 

Merja Kummala-Mustonen 
kirjastotoimen ylitarkastaja 
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Kyselyssä selvitettiin ihmisten mielipiteitä siitä, miten he kokevat kirjaston onnistuneen yhteiskunnallisen tiedon saatavuuden ja käytön edistämisessä, tiedonhankinnan ja käytön tukemisessa sekä aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistämisessä. Kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan myös sitä, kuinka hyvin kirjasto on onnistunut edistämään kirjastolain keskeisiä tavoitteita: tasavertaista pääsyä informaatioon, kirjallisuuden ja taiteen harrastusta, hyvinvointia, kulttuurista moninaisuutta, demokratiaa, jatkuvaa tietojen ja taitojen kehittämistä sekä yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. 

Vastaajat katsoivat kirjaston onnistuneen kirjastolain tavoitteiden toteuttamisessa erittäin tai melko hyvin. Parhaiten kirjaston katsottiin onnistuneen sen tutuimmissa ja perinteisimmissä tehtävissä eli kirjallisuuden ja taiteen harrastamisen edistämisessä (81 % vastaajista) ja tasavertaisen pääsyn informaatioon tukemisessa (80 %). Heikoimmin kirjastot ovat onnistuneet yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden edistämisessä. 59 % vastaajista koki, että kirjasto on onnistunut siinä erittäin tai melko hyvin. 

Vastauksia tarkasteltiin myös suhteessa vastaajan ikään, kotipaikkakunnan kokoon ja kirjastokäytön aktiivisuuteen. Mitä vanhempi vastaaja oli, sitä positiivisemman arvioin hän antoi kirjaston onnistumisesta tavoitteiden edistämisessä. Poikkeuksena tästä on yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden edistäminen, jonka nuoremmat näkivät vanhempia positiivisemmin. 

Tähän eroon saattaa löytyä syy vuonna 2018 toteutetussa kirjastojen valtakunnallisesta asiakaskyselystä. Sen tuloksista havaitaan, että nuorten kirjastonkäyttö poikkeaa vanhempien ikäluokkien kirjastonkäytöstä muun muassa siinä, että nuoret viettävät kirjastossa aikaa enemmän ja käyttävät kirjastoa kohtaamispaikkana. Sitä kautta kirjastolla saattaa olla nuorille yhteisöllisempi rooli kuin muille ikäluokille.  

Kotipaikkakunnan koolla ja kirjastokäytön aktiivisuudella on suora korrelaatio arvioon kirjaston onnistumisesta lakisääteisissä tehtävissä. Mitä suuremmassa kunnassa vastaaja asuu tai mitä aktiivisemmin hän käyttää kirjastoa, sitä paremmaksi hän arvioi kirjaston onnistumisen.  

Aktiivisille kirjaston käyttäjille kirjaston palvelut ovat luonnollisesti tutumpia kuin harvoin kirjastossa vieraileville. Kirjastot markkinoivat palveluitaan tiloissaan, jolloin niiden näkyvyys keskittyy kirjastoa käyttäville kuntalaisille. Kirjastojen viestinnän haasteena onkin tavoittaa myös kirjastoa harvemmin käyttävät. Suuremmissa kunnissa on enemmän resursseja tuottaa tapahtumia ja muita palveluita sekä ylläpitää laajempaa kokoelmaa, mikä selittää korrelaatiota asuinkunnan kokoon. 

Oivallinen keino sitouttaa kuntalaisia kirjastopalveluihin on osallisuuden lisääminen. Asiakkaita tulee ottaa mukaan suunnittelemaan heille sopivia ja lisäarvoa tuottavia palveluita. Tulevaisuudessa haasteena onkin aiempaa heterogeeniset asiakkaat, jotka korostavat yksilöllisen palvelukokemuksen merkitystä. Tämä tarkoittanee kirjastoille palveluiden uudelleenkonseptointia sekä verkostomaisen yhteistyön lisäämistä niin paikallisesti, alueellisesti kuin valtakunnallisestikin. 

Virpi Launonen 
kirjastotoimen ylitarkastaja 
Itä-Suomen aluehallintovirasto

Viime torstaina saimme herätä järkyttäviin uutisiin: Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Uhittelun merkkejä oli toki ollut ilmassa pitkään, mutta koko maailma uskoi ja toivoi diplomatian voittavan. Mediat ympäri maailmaa raportoivat tilanteesta hetki hetkeltä ja asiantuntijat antoivat arvioitaan eri näkökulmista. Samaan aikaan sosiaalinen media sai sini-keltaisen värin, kun ihmiset osoittivat tukeaan Ukrainalle. 

Tilanne herättää vahvoja tunteita ja reaktioita kaikissa. Jokainen meistä pohtii, miten voimme tukea rauhaa, kun aseet puhuvat. Yhtenä keskeisenä tekijänä on demokratian ja osallisuuden vahvistaminen ja vuoropuhelun tukeminen. Demokratia vaatii aktiivisia toimia säilyäkseen. 

Kirjastoilla on merkittävä rooli demokratian edistämistyössä niin monilukutaitokasvattajana, tiedon tarjoajana kuin kaikille avoimena ja puolueettomana tilana. Kirjastojen roolia yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäjänä on haluttu tukea erilaisilla hankkeilla, joista tuorein on avien viime vuonna myöntämä ”demokratiamiljoona”, joka oli eduskunnan päättämä tuki demokratian vahvistamiselle.

Erityisesti kriisiaikoihin liittyy propaganda eli totuutta vääristelevä tai osittaista totuutta kertova viestintä. Vahva monilukutaito auttaa meitä luovimaan tietotulvassa ja tunnistamaan vaikuttamisyritykset, propagandan ja valeuutiset. Kirjastoissa työskentelee ammattilaisia, jotka auttavat kaikkia lukutaidon ja lukemisen edistämisessä. He ohjaavat tiedonhankinnan ja tiedon arvioinnin saloihin, vinkkaavat ja välittävät tietoa lukutaitoon liittyvästä toiminnasta.

Mutta mikä on kaikkein tärkeintä rauhan säilymiselle? Se, että pystymme suhtautumaan empaattisesti kanssaeläjiin ja ymmärtämään, että erilaisuus ei ole uhka vaan se on vahvuus. Tutkimuksissa on todettu lukemisen kehittävän hermoverkkoa, joka poikkeaa välittömien aistien tuottamista hermoverkoista. Tämän hermoverkon kautta lukeminen vaikuttaa muun muassa tunteisiimme. Erityisesti kaunokirjallisuuden lukeminen lisää empatiaamme, koska lukiessamme joudumme samaistumaan erilaisiin ihmisiin ja pääsemme tutustumaan erilaisiin kulttuureihin.

Rakenna rauhaa! Käy kirjastossa! Lue!

Virpi Launonen
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Itä-Suomen AVI

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen kysely tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta. 

Kirjastot ovat asiakaspalvelun mestareita – ainakin jos uskomme Taloustutkimuksen Kansallinen asiakaspalvelupalaute -tutkimusta. Kirjastot ovat sijoittuneet poikkeuksellisella voittoputkella tutkimuksen kärkeen vuosina 2013–2020. Taloustutkimuksen selvityksissä vastaajat ovat ottaneet kantaa muun muassa odotus- ja asiointiaikaan, asiantuntemukseen ja halukkuuteen käyttää palvelua uudestaan. Avin kirjastotoimen selvityksessä tarkasteltiin kirjaston palveluille ominaisia asiakastarpeita. 

Kirjasto demokratian edistäjänä -väestökyselyn perusteella kirjastojen asiakkaat vaikuttavat verrattain itseohjautuvilta. Kyselyyn vastanneista yli kaksi kolmasosaa eivät olleet kokeneet tarvitsevansa henkilökunnan apua tietotekniikan käyttämisessä, tiedon etsinnässä internetistä tai tiedon luotettavuuden arvioinnissa. Ne, jotka apua tarvitsivat, kaipasivat sitä tietotekniikan käytössä hieman useammin kuin nettitiedonhaussa tai tiedon luotettavuuden arvioinnissa. Mielenkiintoisesti 18—34-vuotiaat (N=255) olivat kertoneet saaneensa apua sitä tarvitessaan useimmin kuin muut ikäryhmät kaikessa muussa paitsi tiedon löytämisessä kirjaston kokoelmasta. 

Voisiko ero ikäryhmien välillä kertoa jotakin monilukutaitojen tilasta nuoremmassa väestössä, vai ovatko nuoret aikuiset ja alle keski-ikäiset itsevarmempia pyytämään apua sitä tarvitessaan? Hieman ikävämmältä vastausten jakautuminen näyttää siitä näkökulmasta, että 18—34-vuotiaat kertovat myös useammin kuin muut ikäryhmät jääneensä ilman apua, vaikka olisivat sitä tarvinneet. Kyselyssä ei päästy kiinni siihen, mistä avun saamisen puute johtui, mutta asiakaspalvelun näkökulmasta kirjastoissa on tietenkin olennaista kiinnittää huomiota myös nuorempiin kirjaston käyttäjiin. Vastaavia kehittämisen kohteita on havaittu myös Pirkanmaan ja Keski-Suomen kirjastojen tutkimuksessa. 

Kaikissa ikäryhmissä vaille henkilökunnan apua oli jäänyt viisi prosenttia vastanneista. Tuloksissa ei ollut juurikaan eroja, kun vastauksia tarkasteltiin kirjastonkäytön aktiivisuudessa. Alle 10 000 asukkaan kunnissa ja yli 100 000 asukkaan kaupungeissa apua vaille jääminen oli hieman harvinaisempaa kuin muissa kokoluokissa. Yleistäen voidaan myös sanoa, että mitä harvemmin vastaaja käytti kirjaston palveluja, sitä vähemmän hän koki myös tarvinneensa henkilökunnan apua. Kenties vähemmän kirjastoja käyttävien palveluntarve kohdistuu sellaisiin palveluihin, joissa henkilökunnan ohjaus- ja tukitehtävät eivät ole kovin suuressa roolissa. Ehkäpä myös sähköisten aineistojen käytön kasvu vaikuttaa näissä vastauksissa, sillä e-aineistot muuttavat kirjaston fyysisen tilan merkitystä ja kirjaston aineistokokoelman käytön tapoja.  
 
Voit tutustua tarkemmin kirjastotilojen valtakunnallisen arvioinnin johtopäätöksiin ja toimenpide-ehdotuksiin vuoden 2019 peruspalvelujen arvioinnin raportissa. 

Yli puolet vastaajista (54 %) oli tarvinnut ja saanut henkilökunnalta apua tiedon löytämisessä kirjaston kokoelmasta. Kyselyssä ei eritelty printti- ja e-aineistojen käyttöä. Mitä ahkerampi lukija, sitä vähemmän tarvitsi kirjaston henkilökunnan apua tietotekniikan käyttämisessä, tiedon etsinnässä internetistä sekä tiedon luotettavuuden arvioinnissa. Silti myös päivittäisiksi lukijoiksi identifioituneet tarvitsivat apua kokoelman käyttöön. Tässä tulosten tulkinta siirtyy hatarammalle pohjalle. Kyse voi olla siitä, että aktiiviset lukijat hyödyntävät enemmän kirjaston henkilökunnan sisältöjen suosittelua ja tarvitsevat näin ollen apua ”tiedon” löytämisessä. 56 % vastaajista ilmoitti toisaalla kyselyssä henkilökohtaisen neuvonnan tiedon etsinnässä myös kirjaston keskeiseksi vahvuudeksi. Toisaalta kyse voi olla sosiaalisten kontaktien tarpeesta – kirjastossa kohdataan muita ihmisiä. Tiedontarve limittyy inhimillisen vuorovaikutuksen tarpeen kanssa. Kolmas tulkinta voisi olla se, että kirjastoilla on vielä aidosti tekemistä kirjastonkäytön ohjaamisen ja saavutettavuuskysymysten kanssa. 

Joka tapauksessa tuloksissa on pohdinnan paikka kirjastojen viestinnälle ja asiakaspalvelulle: miten merkityksellistää kirjaston yhteiskunnallista roolia asiakkaille ja saada myös ei-käyttäjiä tutustumaan tai palaamaan palvelujen äärelle – ja miten huomata sellaiset asiakkaat, jotka eivät välttämättä tule nähdyiksi ja kohdatuiksi hektisen arjen keskellä. Kirjastoilla on asiakaspalveluun vahva ote, mutta alati muuttuva yhteiskunta ja kirjastojen käyttäjäkunta asettavat odotuksia kirjastotilalle, henkilöstön osaamiselle, palvelukanaville sekä yksilöllisten tarpeiden huomioimiselle.  

Näitä teemoja käsiteltiin Länsi- ja Sisä-Suomen avin ja alueemme alueellisten kehittämiskirjastojen koulutuspäivissä syksyllä 2021. Voit myös tutustua linkkien takaa tarkemmin koulutuspäivien herättämiin ajatuksiin strategisesta viestinnästä ja kulttuurisesta moninaisuudesta. 

Mika Mustikkamäki 
kirjastotoimen ylitarkastaja 
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 

Jälleen on se aika vuodesta, kun useiden kirjastolaisten kainalot hikoavat, niska jumittuu ja numerot vilistävät silmissä. Edellisvuoden tilastot pitäisi saada syötettyä yleisten kirjastojen tilastotietokantaan. Työmäärä on iso, ja ohjeita kertaillessa saattaa usko olla koetuksella. Miksi sitten keräämme tilastoja? Eikö siinä olisi yksi työ, jonka voisi trendikkäästi liinata pois?

Puhumme julkishallinnossa paljon tiedolla johtamisesta. Sillä tarkoitetaan sitä, että päätökset perustuvat mutun sijasta tietoon – esimerkiksi tilastoihin. Kirjastotilastot kertovat meille, mitä kirjastoille kuuluu: käydäänkö meillä, lainataanko meiltä ja jos lainataan niin mitä.

Tilastoja voi tutkia myös menneen ja tulevan välisenä karttana. Ne kertovat, mistä olemme tulossa ja antavat osviittaa suunnasta, mihin olemme menossa. Yleisten kirjastojen tilastotiedot yltävät yli 20 vuoden päähän, ja ne antavat eväitä pohtia menneen valossa muutoksia, joita kirjastojen toiminnassa on tapahtunut. Samalla voimme ennakoida niiden avulla tulevia trendejä. Tilastot auttavat meitä ymmärtämään sitä, miten yhteiskunnan muuttuminen näkyy kirjastoissa. Omatoimiaukiolo on tästä hyvä esimerkki. Paine palvelujen saatavuuteen on lisännyt verkkovälitteisiä palveluita sekä fyysisten palvelujen – esimerkiksi kauppojen – aukioloaikoja. Kirjastot eivät ole jääneet tämän muutoksen ulkopuolelle, vaan vastauksena vaatimukseen 24/7-palvelusta on kehitetty niin e-palveluita kuin omatoimiaukioloa. 

Yksi tilastojen keskeinen merkitys kirjaston johtamisesta ja kehittämisestä vastaavalle henkilölle on oman ymmärryksen lisääminen. Tilastovertailujen avulla saa kuvan siitä, miten oma kirjasto asemoituu kirjastokentälle. Lisäksi se tarjoaa avaimia kirjastotyön kehittämiseen: onko kokoelma tasapainossa suhteessa lainaukseen? Onko henkilökunnan työ kohdentunut oikein eli ovatko aukioloajat tasapainoisessa suhteessa käytettävissä olevaan työpanokseen ja tarjottaviin asiantuntijapalveluihin? Tässä mielessä tilastotietokanta on oivallinen apulainen myös päätösten valmisteluun ja perusteluun. 

Tilastoja voi ja kannattaa hyödyntää myös päättäjäviestintään. Ulkopuoliset konsultit tuppaavat käyttämään vertailuissaan vain euroja, mutta kirjastotilastot tarjoavat oivallisen työkalun myös työn ja palvelujen avaamiseen. Tilastojen avulla voimme viestiä päättäjille, missä olemme hyviä ja mikä kaipaa kehittämistä. Sieltä löytyy monesti myös syitä siihen, miksi kustannukset vaihtelevat kirjastojen välillä. Yhteinen tilastotietokanta on kultakaivos juuri vertailtavuuden näkökulmasta. Päättäjäviestinnästä on vain askel eteenpäin dialogiin kirjastopalvelujen tietopohjaisesta kehittämisestä.

Mutta mikään ei ole täydellistä – ei edes tilastotietokanta. Kirjastoissa saattaa olla tarpeita myös sellaisten asioiden tilastoinnille, joita valtakunnallisessa tilastoinnissa ei huomioida. Omassa tilastoinnissa ei ole tarpeen pidättäytyä valtakunnallisten tietojen keräämisessä. Niitä kannattaa ajatella enemminkin minimitasona. Jos kirjastossa on tarve laajemmalle tilastoinnille, sen voi ja se kannattaa toteuttaa. Tästä esimerkkinä voisi nostaa lähi- ja verkkotapahtumien erittelyn. Valtakunnallisesti joudumme tasapainottelemaan tarpeiden ja syntyvän tietomassan välillä.

Monesti tilastotietokanta yksin ei riitä kuvaamaan ilmiötä tai tuomaan kaikkia sen puolia esille. Siksi on tärkeää hakea tietoa eri lähteistä ja yhdistää tilastotietoja. Esimerkiksi osallisuuden kuvaamiseen voidaan tuoda lihaa luiden ympärille kävijätietojen ja tapahtumien osallistujamäärien lisäksi kouluterveyskyselyn ja väestökyselyn tiedoilla. Tai jo esillä ollutta omatoimiaukioloa voi tarkastella myös kuntatalouden näkökulmasta, sillä sen lisäksi, että se on laajentanut kirjastojen aukioloaikoja, on se samalla supistanut palveluaikaa, jolloin henkilökunta on paikalla. Tämä saattaa viitata siihen, että omatoimipalvelulla on tiukassa taloustilanteessa haettu säästöjä henkilöstökuluihin. Kannattaakin muistaa, että ilmiöt eivät useinkaan ole riippuvaisia vain yhdestä yhteiskunnallisesta kehityskulusta.

Tilastotietojen käyttäminen vaatii aina tulkintaa. Vuosi 2020 on oppikirjaesimerkki tästä. Ilman yhteiskunnallisen kontekstin ymmärtämistä näyttää, että kirjastojen merkitys romahti vuodessa. Tilastoja pitää pyrkiä ymmärtämään ja selittämään. Silloin ne voivat kertoa meille paljon siitä, missä olemme nyt ja mihin olemme menossa ja mikä tärkeintä: mitä meidän voisimme tehdä, että saavutamme päämäärämme.

Jos kirjastotilastot ovat sinulle vieraita, pääset tutustumaan niihin täältä: www.tilastot.kirjastot.fi.

Virpi Launonen
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Itä-Suomen AVI

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Väestökyselyn vastaajista 88% piti vähintään melko tärkeänä sitä, että kirjasto edistää yhteiskunnallista aktiivisuutta. Tässä ei ole eroa eri-ikäisten, kirjastoa käyttävien tai käyttämättömien välillä. Sen sijaan notkahdus tärkeydessä on niiden kohdalla, jotka eivät lue. 

Uusia asioita kirjaston avulla kokevat oppineensa erityisesti nuoret aikuiset (44%) ja yli 100 000 asukkaan kaupungissa asuvat (41%). Kirjasto on saanut innostumaan uusista asioista tasaisen kolmanneksen kaikista väestöryhmistä ja eri kokoisten kuntien asukkaista. 

Kirjasto on innostanut olemaan aktiivinen itseä kiinnostavissa asioissa eniten yli 65 -vuotiaita (33%) ja nuoria aikuisia (24%). Alle 100 000 asukkaan kunnissa neljännes, ja isommissa kaupungeissa viidennes kokee näin. Kiinnostavia ihmisiä on kohdannut kirjastoissa eniten eläkeikäiset (31%), nuoret aikuiset (21%), kun muut ikäryhmät ovat kohdanneet vähemmän. Alle 100 000 asukkaan kunnissa neljännes, isoissa kaupungeissa alle viidennes on kohdannut kiinnostavia ihmisiä kirjastossa. 

Tietotekniikkaa on oppinut käyttämään kirjastossa yllättäen eniten nuoret aikuiset (18-34v.), joista viidennes toteaa näin. Sen sijaan vanhimmasta ikäryhmästä vain 11% kokee oppineensa tietotekniikkaa kirjastossa. Vähiten tietotekniikkaa on opittu alle 10 000 asukkaan kunnankirjastoissa (11%). 

Kirjaston on ohjannut aktivoitumaan paikallisessa vaikuttamisessa eniten nuoria aikuisia (13%), muilla ikäryhmillä tämä jää alle 10%:n. Pienissä kunnissa tämä on hyvin harvinaista (5%). 

Tulokset näyttävät vaihtelevan enemmän ikäryhmien kuin kunnan koon mukaan. Tämä kertoo toisaalta suhteellisen tasalaatuisista kirjastopalveluista maan eri osissa, ja toisaalta eri ikäisten tarpeista ja tottumuksista. Kunnan koko vaikuttaa myös kulttuuriin: kaupungeissa on enemmän väkeä, mutta ei ehkä kohdata kanssaihmisiä samoin kuin pienemmillä paikkakunnilla. 

Miten kirjasto voisi lisätä kohtaamisia ja osallisuuden tunnetta? Onko kirjoittamaton sääntö ”Hyss!” vai tuoliryhmät vuorovaikutusta edistävästi? Entä millaiset toimijat ovat kirjastojen kumppaneita? Voisiko heidän avullaan luoda kirjastoon aktiivisuutta, vuorovaikutusta, tietotekniikan ohjausta, toimintaympäristön asioiden esille tuontia?

Satu Ihanamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Lapin AVI

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakaskysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Mistä yhteiskunnallista tietoa etsitään ja mitä kirjastojen pitäisi siitä ajatella? 

Kyselyraportin mukaan yhteiskunnallista tietoa etsitään pääasiassa muualta kuin kirjastosta ja kirjastojen rooli yhteiskunnallisen tiedon kanavana on suhteellisen pieni. Vain 26% kaikista vastaajista ilmoitti etsivänsä yhteiskunnallista tietoa kirjaston aineistoista tai kirjaston tietokoneilla. Odotetusti käytetyimmät kanavat ovat netin uutissivustot (62% kaikista vastaajista), viranomaisten tiedotukset (45% kaikista vastaajista) ja radio/televisio (45%).
 

Suurimmat erot tietolähteiden käytössä ovat eri ikäryhmien välillä. Yli 65-vuotiaista 71% seuraa yhteiskunnallista tietoa televisiosta/radiosta ja 51% itse ostamistaan lehdistä. Vastaavat luvut 18-34 vuotiailla ovat 28% ja 22%. Yli 65-vuotiaat poikkeavat muista ikäryhmistä myös siinä, että television/radion ja itse tilattujen lehtien lisäksi ystävät ja tuttavat sekä suorat asiantuntijakontaktit ovat paljon useammin tiedonlähteenä, kun taas 18-34-vuotiailla korostuu sosiaalisen median ja blogien/vlogien/podcastien merkitys. 

Tosin Tilastokeskuksen analyysin mukaan koronan vaikutus suomalaisten mediakäyttäytymiseen on ollut suuri ja kuilu eri ikäryhmien välillä on kaventunut. Senioreiden sosiaalisen median ja netin (ml. verkkolehtien) käyttö on lisääntynyt, kun taas Sanomalehtien liiton koonti nuorten median käytöstä kertoo, että korona on saanut ison osan nuorista seuraamaan uutisia ja etenkin sanomalehtiä aiempaa enemmän. 

Mitä tämä kaikki tarkoittaa kirjaston kannalta? Laajemmasta näkökulmasta se kertoo ainakin siitä, että eri ikäisten käyttäjäryhmien tiedon käyttötavat ja sitä kautta myös tarpeet ovat hyvinkin erilaisia. Miten kirjasto ja kirjastopalvelut pysyvät relevantteina myös nuoremmille käyttäjäryhmille ja huomioidaanko nämä ryhmät tarpeeksi kirjastopalveluiden kehittämisessä? Vaikka vielä ei olisi aihetta huoleen, kannattaa eri ikäryhmien mediakäyttäytymisen kehittymistä pitää silmällä. Tulevaisuus näyttää, eriytyvätkö eri ikäryhmien tarpeet entisestään. 

Kyselyraportin tuloksia tutkiessa piirtyy muidenkin kysymysten osalta kuva siitä, että etenkin demokratian edistämisen kannalta perinteisesti kirjaston vahvuuksina pidetyt asiat (esim. kokoelmat) ovat 18-34-vuotiaille huomattavasti vähemmän tärkeämpiä kuin vaikkapa kirjaston/kirjastossa järjestettävät yhteiskunnallisesti aktivoivat tapahtumat. Tämä antaa viitteitä siitä, että nuoremmat kansalaiset ehkä näkevät kirjaston roolin erilaisena kuin vanhemmat. Näihin teemoihin ja kansalaisten näkökulmiin kirjaston demokratiaa edistävistä palveluista pureudutaan tarkemmin kevään 2022 aikana julkaistavissa blogiteksteissä. 

Jonna Toukonen 
Kirjastotoimen ylitarkastaja 
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 

Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakaskysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.

Toimiiko kirjasto jatkossa myös alueellisen tason tiedon lähteenä?

Aluevaalien ennakkoäänestys on käynnissä kotimaassa 12.-18.1.2022 ja varsinainen vaalipäivä on 23.1.2022. Soteuudistus on samalla myös iso kuntauudistus. Hyvinvointialueiden ja kuntien välinen yhteistyö on jatkossa erittäin tärkeää. Erilaiset yhdyspinnat hallinnon tasojen välillä ovat keskeisiä sujuvalle yhteistyölle. Yksi näistä yhdyspinnoista liittyy tiedon saatavuuteen ja kirjastoihin. 

Aluehallintovirastojen kirjastotoimen väestökyselyssä selvitettiin vastaajien näkemyksiä kirjastojen roolista paikallisen ja valtakunnallisen tiedon tarjoajana. Paikallisella ja valtakunnallisella tiedolla tarkoitetaan tässä esimerkiksi tietoa ajankohtaisista asioista, päätöksenteosta sekä vaikuttamismahdollisuuksista.

Yli 80 prosenttia vastaajista pitää paikallisen ja valtakunnallisen tiedon saantia kirjastoista vähintään melko tärkeänä. Lisäksi noin 60 % vastaajista on etsinyt ja löytänyt oman kuntansa kirjaston kautta jotakin paikallisen ja valtakunnallisen tason tietoa. Tämä tarkoittaa, että myös ne, jotka eivät välttämättä itse ole tietoa kirjastosta etsineet pitävät sen saatavuutta tärkeänä. 

Nuoret aikuiset ovat löytäneet paikallisen tason tietoa kirjastosta keskimäärin vähemmän kuin vanhemmat ikäluokat, mutta hekin pitävät kuitenkin yhtä lailla tärkeänä, että sitä on tarjolla kirjastossa. Valtakunnallisen tason tiedon osalta vastauksissa ei ole selvää ikäluokittaista jakautumista, vaan hajontaa on enemmän. 

Mielenkiintoinen yksityiskohta kyselyssä on myös se, että keskisuurten kuntien (yli 10000 ja alle 100000 asukasta) vastaajat ovat löytäneet paikallisen tason tietoa kirjastosta selvästi enemmän kuin pienten ja isojen kuntien asukkaat. 

Kyselyn tulosten perusteella on ilmeistä, että myös alueellisen tason tietoa tulee olla jatkossa saatavilla kirjastojen kautta. Kirjaston vahvuus on matala kynnys ja helppo saavutettavuus laajoin aukioloin. Aluevaalien äänestysaktiivisuus on herättänyt etukäteen huolta. On tulos lopulta mikä tahansa, alkavan valtuustokauden aikana tietoisuutta hyvinvointialueen tehtävistä ja päätöksistä tulee lisätä.

Aluevaltuuston yhtenä tehtävänä on asukkaiden osallistaminen päätöksentekoon. Vaikuttamistoimielinten, kuten hyvinvointialueen nuorisovaltuusto, lisäksi aluevaltuuston tulee järjestää esimerkiksi keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia. Erinomaisia paikkoja näille ovat alueen kirjastot. Kuntien keskeisenä tehtävänä on uudistuksen jälkeenkin asukkaidensa hyvinvoinnin edistäminen ja kirjastoilla on keskeinen rooli etenkin kulttuurihyvinvoinnin kentällä. Kirjastoilla on myös mahdollisuus olla linkki hyvinvointialueiden valmistelun ja päätöksenteon sekä asukkaiden välillä. Tähän kirjastojen kannattaa nyt myös itse aktiivisesti tarttua.

Marko Ojala
ylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Aluehallintovirastojen kirjastotoimet julkaisivat syyskuussa selvityksen Kirjastovuosi 2020 – Koronasta kohti uutta normaalia. Julkaisu tarkastelee Suomen yleisten kirjastojen koronavuotta 2020 ja tarjoaa tulevaisuuden näkökulmia kirjastojen valmiussuunnitteluun ja kriiseihin varautumiseen.

Julkaisemme selvitykseen pohjautuvan blogitekstien sarjan, jossa käsitellään esiin nousseita aiheita. Tässä kirjoituksessa pohditaan, miten koronavuosi vaikutti henkilöstöön.

Henkilöstö on kirjastojen vahvuus

Koronapandemia vaikutti paljon kirjastojen toimintaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön koronakyselyssä kirjastoille yli 90 prosenttia vastaajista piti suurimpina toiminnan muutoksina yleisötilojen sulkua ja palvelutarjonnan karsintaa. Uusien palvelumuotojen kehittäminen oli merkittävä positiivinen muutos. Kuitenkin neljä viidestä vastaajasta arvioi toiminnan suunnittelun vaikeutuneen pandemian aikana. Lähes kaksi kolmasosaa kehitti ja otti käyttöön digitaalisia palveluja. Silti vain joka viides ilmoitti toiminnan siirtyneen pääasiallisesti verkkoon.

Korona aiheutti muutoksia kahdelle kirjastolle kolmesta. 43 prosenttia vastanneista kirjastoista ilmoitti, että niiden henkilöstöä lomautettiin, siirrettiin muihin tehtäviin tai palkanmaksu keskeytettiin. Valitettavasti tämä tapahtui juuri silloin, kun henkilökuntaa olisi eniten tarvittu kehittämään ja ottamaan käyttöön virtuaalisia palveluja ja uusia toimintoja. Irtisanomiset kuitenkin vältettiin, mutta rekrytoinnit vähenivät.

Henkilöstön vähentämisen ja lomautusten lisäksi uhkana nähtiin myös se, että henkilökunnalla ei riitä halua, kykyä, aikaa tai jaksamista omaksua ja kehittää uusia toimintoja. Kuitenkin uudet toimintatavat nähtiin myös henkilökunnalle mahdollisuutena lisätä teknistä osaamista ja etätyöskentelyä. Antoisana ja rikastuttavana kokeiluna pidettiin myös sitä, että kirjastojen henkilöstö työskenteli sulun aikana kunnan muissa tehtävissä. Lisääntynyt yhteistyö kunnan toimialojen kesken koettiin muutenkin positiiviseksi asiaksi, ja yhteistyön lisääminen nähtiin jatkossakin mahdollisuutena.

Kirjastohenkilöstön täydennyskoulutuksia siirrettiin vauhdikkaasti verkkoon. Alueelliset koulutukset tulivat etäyhteyksien myötä valtakunnallisestikin saataville. Kuitenkin tilastot osoittavat henkilöstön koulutuspäivien määrän vähentyneen neljänneksellä. Tähän lienevät syynä mm. henkilökunnan lomautukset ja siirrot muihin tehtäviin.

Koronavuonna työntekijöiden resilienssi ja kriisinsietokyky joutuivat koetukselle. Kaikki joutuivat sietämään epävarmuutta, kun työtehtävät muuttuivat, tapahtumia jouduttiin perumaan, palveluja muotoiltiin nopeasti uudelleen, odoteltiin tartuntatautilain mukaisia määräyksiä, ennakoitiin uusia sääntöjä ja muokattiin toimintaa suositusten mukaisiksi.

Henkilöstö sai ottaa suuren digiloikan hyvin nopeasti, kun koulutukset, tapahtumat ja pitkälti myös asiakaspalvelu siirtyivät verkkoon. Digiloikka ei tapahtunut samaan tahtiin kaikissa kirjastoissa.

Erityisesti kirjastojen tapahtumatuotanto otti jättiharppauksen. Henkilökunta otti nopeasti haltuun uusia digitaitoja. Kirjavinkkauksia ja muita yleisötapahtumia välitettiin terveysturvallisesti asiakkaille. Tämä paransi tapahtumien saatavuutta huimasti.

Osa kunnista ei nähnyt verkkopalveluja ja -asiointia mahdollisuutena palvelujen jatkumiselle tai luulivat verkkopalvelujen hoituvan automaattisesti ilman henkilökuntaa. Kirjaston kannalta parasta varautumista on se, että verkkopalveluita luodaan, opastetaan ja markkinoidaan asiakkaille jo normaalitilanteessa.

Nyt, kun koronapandemian kanssa on eletty jo lähes kaksi vuotta, verkkovälitteisiä palveluja tuskin enää kyseenalaistetaan. Ja luultavasti myös osaamis- ja kehittämistarpeet tältä osin on kirjastoissa ja kunnissa tunnistettu. Vajaat kaksi vuotta on ollut valtava koettelemus ja kokemus, josta kirjastoissa on selvitty hyvän resilienssin ansiosta.

Kirjastotoimen ylitarkastaja
Satu Ihanamäki
Lapin AVI

Aluehallintovirastojen Kirjastovuosi 2020 -julkaisussa kerrottiin e-aineistojen kysynnän lisääntyneen sekä kirjastoissa että suoratoistopalveluissa koronapandemian alkuaikana. Kirjastojen e-aineistojen tarjonnan kasvattamiselle on monia esteitä, eivätkä kirjastot voi kilpailla suoratoistopalvelujen kanssa. Mutta onko kyse kilpailusta ensinkään?

Suomi lukee -tutkimuksen mukaan lähes joka kolmas suomalainen koki, että korona-aika lisäsi lukemista. Tutkimuksen mukaan ääni- ja sähkökirjojen kaupallisia lukuaikapalveluita käyttäneiden osuus kasvoi kahdessa vuodessa kuudesta 17 prosenttiin. Lukuaikapalvelujen käyttö kasvaa nopeasti myös niiden joukossa, jotka eivät osta painettuja kirjoja eli uudet lukijat ovat löytäneet kirjallisuuden pariin. Koronakriisi on lisännyt erityisesti 20–29-vuotiaiden lukemista.

E-aineisto on kirjaston kannalta ollut ongelmallinen formaatti useista syistä. Läheskään kaikkea painettuna julkaistavaa aineistoa ei julkaista e-muotoisena. Kaikkea julkaistua aineistoa ei saada heti e-aineistona kirjastojakeluun. Osaa julkaistuista e-kirjoista ei saada lainkaan jakeluun kirjastoon. Aikuisten aineistoista saadaan kirjastojakeluun noin 80 prosenttia e-kirjoina julkaistuista teoksista. Lisäksi e-aineistojen hinnoittelu- ja lainausmallit ovat hyvin moninaiset, joten usein budjetin rajat tulevat vastaan.

Kirjastot lisäsivät koronavuonna huomattavasti e-aineistotarjontaa, mutta niiden lainaus ei kasvanut samassa suhteessa. Toki e-aineistojen kysyntä ja tarjonta vaihtelivat kuntakohtaisesti. Osa asiakkaista koki palvelut vaikeasti käytettäviksi, kokoelman liian suppeaksi ja varausjonot pitkiksi.

Kirjastolain (1492/2016) mukaan kirjaston tehtävänä on mm. edistää lukemista ja kirjallisuutta. Lisäksi lain tavoitteena on edistää lukemiskulttuuria. Tätä ajatellen suoratoistopalvelujen tuottamat uudet lukijat ovat hyvä asia, eikä ollenkaan vastakkainen kirjaston tavoitteelle, joten lukuaikapalvelut eivät ole varsinaisesti kirjaston kilpailija. 

Voisiko kirjasto olla jollain tavalla hyödyksi lukuaikapalvelua käyttävälle? Jos on tutustunut kaupallisiin tuotteisiin, on voinut todeta, että niiden haku- ja suositteluominaisuudet ovat hyvin suppeat. Voisiko kirjasto rikastaa osaltaan tätä puolta ja siten edistää lukemista? Voisiko kirjasto tuottaa jatkuvaa uutuusdataa hankinnoistaan, jotta lukija saa vinkkejä uutuuksista? Miten kirjaston verkkosivuilta löytyisi helposti kirjoja eri aiheista? Juuri aihehaku on ainakin osassa suoratoistopalveluja olematon. Vinkki ”näin löydät uusimmat julkaisut aiheesta ’ruotsalaiset dekkarit’ ”? Mistä löytää lainausdataa, mitä muut lukevat? Ja miten suoratoistopalvelun käyttäjä löytää tiensä kirjaston verkkosivuille?

Aluehallintovirastojen Kirjastovuosi 2020 -julkaisussa todetaan, että kirjastojen tarjoamia e-aineistoja on markkinoitava koko ajan, ei ainoastaan poikkeustilanteissa. Tähän voisi jatkaa, että kirjastojen tarjoamia lukemispalveluja tulisi markkinoida koko ajan, laaja-alaisesti.

Kirjastotoimen ylitarkastaja
Satu Ihanamäki
Lapin AVI

Aluehallintovirastojen kirjastotoimet julkaisivat syyskuussa selvityksen Kirjastovuosi 2020 – Koronasta kohti uutta normaalia [pdf]. Julkaisu tarkastelee Suomen yleisten kirjastojen koronavuotta 2020 ja tarjoaa tulevaisuuden näkökulmia kirjastojen valmiussuunnitteluun ja kriiseihin varautumiseen.  

Julkaisemme selvitykseen pohjautuvan blogitekstien sarjan, jossa käsitellään esiin nousseita aiheita. Tässä kirjoituksessa pohditaan, miten kirjastot voivat olla yksilön kriisinkestävyyden tukena henkilökohtaisen resilienssin näkökulmasta. Näihin näkökulmiin pureuduttiin myös Aluehallintovirastojen kirjastotoimen 11.10.2021 järjestämässä koulutustilaisuudessa Varautuminen ja henkinen kriisinkestävyys, joka antoi paljon eväitä kansalaisten kriisinkestävyyden tukemiseen. 

Miten kirjastot voivat vahvistaa yksilöiden resilienssiä? 

Resilienssi on yksilön, organisaation tai muun tahon muutosjoustavuutta ja -kyvykkyyttä. Yksilöiden ominaisuutena resilienssiä kuvaillaan usein kykynä ponnahtaa takaisin vastoinkäymisen jälkeen. Resilienssi koostuu monesta tekijästä: osaltaan perustana ovat lapsuudet turvalliset kiintymyssuhteet, osaltaan yksilön ominaisuudet kuten optimismi, luovat ongelmanratkaisutaidot, itsemyötätunto ja kasvun asenne. Resilienssiä voi myös oppia. 

Kirjasto voi vahvistaa kansalaisten resilienssiä monella tavalla. Lukemisen edistämisellä ja aineistojen tarjoamisella on keskeinen merkitys, sillä tutkimusten mukaan kaunokirjallisuus mm. lisää empatiaa ja auttaa sanallistamaan tunteita. Digi- ja tiedonhakutaitojen opettaminen lisää yksilöiden pystyvyyden kokemusta. Kirjaston tuttu henkilökunta tukee osaltaan lapsen turvallisuuden tunnetta silloin, kun resilienssin perustuksia rakennetaan.  
 
Kuuluminen kirjastoyhteisöön -vaikka passiivisestikin - lisää luottamusta yhteiskunnan toimintaan, sillä onhan kirjasto harvoja ilmaisia turvallisia tiloja, jossa kukaan ei odota mitään. 

Kirjastot kansalaisten henkisen kriisinkestävyyden voimavarana 

Resilienssi liittyy läheisesti henkiseen kriisinkestävyyteen, joka on kykyä kestää kriisitilanteen paineet ja selviytyä niistä tilanteen jälkeen. Henkinen kriisinkestävyys on osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta.  Henkiselle kriisinkestävyydelle - kuten muillekin toiminnoille - keskeistä on se, että pohjaa sille rakennetaan normaalioloissa.  

Henkisen kriisinkestävyyden perustana on tunne osallisuudesta, yhteiskuntaan kuulumisesta ja elämän merkityksellisyydestä. Näitä kaikkia kirjasto voi tukea perustoiminnallaan. Kirjasto palveluna on tarkoitettu kaikille. Sen käyttöä ei rajata iän tai muun ominaisuuden perusteella, eikä sen käyttö vaadi erillisiä perusteluja tai tarvearviota. Kirjasto tarjoaa tiloja erilaisille tavoille kohdata ihmisiä ja olla vuorovaikutuksessa. Kirjastosta saa tietoja ja taitoja, joiden avulla yhteiskunnassa toimiminen helpottuu. 

Poikkeusoloissa sitoutuminen yhteiskuntaan saa uusia merkityksiä. Halu toimia yhteiseksi hyväksi esimerkiksi noudattamalla viranomaisten määräyksiä on osa henkistä kriisinkestävyyttä. 

Henkinen kriisinkestävyys on kuitenkin kuin fyysinen kunto: ei riitä, että on onnistunut jumppaamaan itsensä haluamaansa kuntoon, vaan kunnon ylläpitämiseksi on tehtävä aktiivisesti töitä. Tämä tarkoittaa sitä, että henkistä kuntoa ja kestävyyttä on pidettävä yllä myös poikkeusoloissa. 

Viimeistään korona-aikana kirkastui, mikä merkitys kirjaston tilalla, aineistolla ja henkilökunnalla on henkisessä kriisinkestävyydessä. Pelkkä perustarpeiden turvaus ei hyvinvoinnin kannalta riitä pitkälle, kirjastoa ja kulttuuripalveluita tarvitaan elämysten tarjoamiseen ja luomiseen.

Kirjastotoimen ylitarkastajat, Virpi Launonen (Itä-Suomi) ja Jonna Toukonen (Länsi- ja Sisä-Suomi)

Aluehallintovirastojen kirjastotoimet julkaisivat syyskuussa selvityksen Kirjastovuosi 2020 – Koronasta kohti uutta normaalia [pdf]. Julkaisu tarkastelee Suomen yleisten kirjastojen koronavuotta 2020 ja tarjoaa tulevaisuuden näkökulmia kirjastojen valmiussuunnitteluun ja kriiseihin varautumiseen.  

Julkaisemme selvitykseen pohjautuvan blogitekstien sarjan, jossa käsitellään esiin nousseita aiheita. Seuraavaksi tehdään katsaus siihen, mitä kirjastojen tulisi huomioida tulevaisuuden häiriötilanteisiin ja poikkeusolosuhteisiin varautumisessa. Näihin näkökulmiin pureuduttiin myös Aluehallintovirastojen kirjastotoimen 11.10.2021 järjestämässä koulutustilaisuudessa Varautuminen ja henkinen kriisinkestävyys, jossa yhtenä teemana oli kirjastojen varautumistoiminnan parantaminen. 

Megatrendit valmiussuunnittelun pohjana 

Digi- ja väestötietoviraston julkaisemassa raportissa Digihumaus 2021: Näkökulmia koronapandemian jälkeiseen digiloikkaan [pdf] jäsennetään julkishallinnon tulevaisuutta ja koronapandemian vaikutuksia seuraavan viiden megatrendin kautta:

1. ongelmien kompleksisuuden lisääntyminen,  
2. kaikille aloille ja alueille levittyvä digitalisoituminen,  
3. väestön ikääntyminen ja monimuotoistuminen,  
4. ympäristön ja talouden suhteen muutos ja  
5. turvallisuusympäristön monimutkaistuminen.  

Nämä megatrendit koskettavat myös kirjastoja ja niiden huomiointi on oleellista tulevaisuuden uhkiin varautuessa. Yhtä lailla mainittuja megatrendejä kannattaa pohtia kirjastojen vahvuuksien kannalta: miten kirjastot voivat pelata omilla vahvuuksillaan vastatessaan näihin tulevaisuuden ilmiöihin/haasteisiin? 

Ongelmien kompleksisuuden lisääntyminen korreloi disinformaation ja yleisen epäluottamuksen lisääntymisen kanssa. Suomessa on perinteisesti ollut vahva luottamus yhteiskuntaan, mutta tätä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Kirjaston roolia luotettavana ja tasa-arvoisena tiedon välittäjänä kannattaakin vaalia. Kirjaston vahvuutena on myös jo laissa määritellyt osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tavoitteet, jotka määrittävät kirjastopalveluja. Digitalisoitumisen ja väestön ikääntymisen ja monimuotoistumisen vaarana on kansalaisten eriarvoistuminen ja syrjäytyminen, mitä vastaan kirjasto jo nyt toimii tarjoamalla ilmaiseksi laitteita, tiloja ja digitaitojen opastusta.  

Tulevaisuuden kenties suurin haaste tulee olemaan turvallisuusympäristön monimutkaistuminen ja etenkin siihen liittyvät kyberturvallisuuden uhat. Esimakua saatiin kirjastoissakin kesällä 2021, kun yhteen kirjastojärjestelmään kohdistettu verkkohyökkäys ajoi järjestelmää käyttävien kirjastojen palvelut alas useiksi päiviksi Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa ja lainausdataa menetettiin ainakin päivän ajalta. Miten jatkossa varmistetaan kirjastojärjestelmä- ja verkkopalvelutoimittajien valmius vastata kyberuhkiin? Miten taataan asiakastietojen koskemattomuus ja kirjaston palvelujen saatavuus mahdollisen verkkohyökkäyksen tai tietovuodon sattuessa? 

Varautumisvelvollisuus ja käytännön valmiussuunnittelu 

Kaikilla julkisilla tahoilla (ml. kunnat) on varautumisvelvollisuus. Mahdollisiin uhkiin ja niiden ehkäisyyn pitää valmistautua ja toiminta täytyy pystyä varmistamaan riittävän hyvin myös poikkeusoloissa. Varautumisen lähtökohtana on normaaliorganisaatio ja varautuminen on tehtävä etukäteen, koska kriisin tullessa on yleensä liian myöhäistä. 

Olisi tärkeää, että kirjastot ovat mukana oman kunnan valmiussuunnittelussa muiden toimijoiden kanssa ja tulevat huomioiduiksi suunnitelmissa. Kirjaston oma valmiussuunnitelma kannattaa yhteensovittaa osaksi kunnan strategisemman tason yleissuunnitelmaa. Tärkeää on myös tarkempien, toiminnallisten turvallisuussuunnitelmien (toimintaohjeet, kunnossapito-ohjelmat ja pelastussuunnitelma) tekeminen kirjasto-organisaation sisällä. 

Mistä sitten apua varautumisen suunnitteluun? Kirjasto voi tarvittaessa kääntyä kunnan varautumisesta vastaavan henkilön (turvallisuuspäällikkö) tai vaikka alueen pelastuslaitoksen puoleen. Kannattaa myös vilkaista Pelastusopiston ohjeita kunnan valmiussuunnitelman yleisen osan mallista ja sen käytöstä [pdf] ja kokonaisturvallisuustrategiaa 2017. 

Korona osoitti, että kirjastohenkilöstö on joustavaa, palvelualtista ja innovatiivista. Kirjastohenkilöstön tietotaitoa voidaan käyttää kriisitilanteessa laajasti, esimerkiksi joissain kunnissa kirjastot olivat erikseen yhteydessä iäkkäisiin kuntalaisiin kirjaston ollessa suljettuna. Tilanteessa hyödynnettiin kirjastohenkilökunnan asiakaspalvelutaitoja ja ennen kaikkea asiakastuntemusta ja valmiita verkostoja.  

Toisaalta maailmanlaajuinen pandemia toi ilmi myös sen, että varautumisessa on parannettavaa. Onnettomuustutkintakeskuksen (OTKES) raportissa Koronaepidemian ensimmäinen vaihe Suomessa vuonna 2020 todetaan, että hallinnon kaikilla tasoilla oli pandemian alkaessa keskeneräisiä tai vanhentuneita valmiussuunnitelmia. Tulevaisuudessa organisaatioiden eri tasot - myös kirjastot- tulee osallistaa varautumiseen riittävän laajasti. Kun eri palvelujen roolit on mietitty etukäteen niiden vahvuuksien kautta, jää muitakin mahdollisia toimintatapoja kuin palvelujen sulkeminen kokonaan. 

Kirjastotoimen ylitarkastaja Jonna Toukonen (Länsi- ja Sisä-Suomi) 

Aluehallintovirastojen kirjastotoimet julkaisivat syyskuussa selvityksen Kirjastovuosi 2020 – Koronasta kohti uutta normaalia [pdf]. Julkaisu tarkastelee Suomen yleisten kirjastojen koronavuotta 2020 ja tarjoaa tulevaisuuden näkökulmia kirjastojen valmiussuunnitteluun ja kriiseihin varautumiseen. 

Julkaisemme selvitykseen pohjautuvan blogitekstien sarjan, jossa käsitellään esiin nousseita aiheita. Ensimmäisenä aiheena on kirjaston käyttäjien näkemykset poikkeuksellisesta vuodesta.

Kirjasto hyvinvoinnin tukena

Kirjaston käyttäjien mielipiteitä koronapandemian aiheuttamasta kirjastojen sulkemisesta ja käyttörajoituksista on kartoitettu useilla käyttäjäkyselyillä. Tässä esitettyjä mielipiteitä on koottu Suomen kirjastoseuran, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan yleisten kirjastojen sekä Lapin kirjastojen ja AKELapin toteuttamista kyselyistä.

Suomen kirjastoseuran marraskuussa 2020 toteuttamassa kyselyssä kirjastojen sulkemisella oli joka toisen vastaajan mielestä kielteisiä vaikutuksia ihmisten elämään. Pohjois-Suomen ja Lapin raporttien mukaan iso osa näistä kirjastojen sulkemisen vaikutuksista liittyi lukemiseen. Kun kirjasto ei ollut tarjoamassa lukemista, jouduttiin sitä etsimään lainaan tuttavilta tai siirryttiin e-aineistojen puoleen. Etenkin mahdollisuutta lehtien lukemiseen oli kaivattu. Lukemisen puute oli harmillisesti vähentänyt lukuintoa erityisesti lapsilla.

Kirjastojen kiinniolo oli herättänyt asiakkaissa monenlaisia tunteita. Eniten kuvailtiin harmituksen tunteita, mutta toisaalta myös ymmärrettiin ja hyväksyttiin kirjaston sulkemisen ja rajoitusten syyt. Moni mainitsi haikeuden, surun ja ikävän, osa oli kokenut hyvinkin negatiivisia tunteita: epätoivoa, tuskaa, kiukkua.

Kirjastokäynnit ovat kyselyiden perusteella monelle käyttäjälle sosiaalisia tapahtumia, oikeita arjen kohokohtia. Kirjastossa oleilua lasten kanssa pidettiin tärkeänä ja asiakkaat ikävöivät kirjastohenkilöstön hyvää palvelua ja lukusuosituksia. Vastauksissa painotettiin myös kirjastotilan merkitystä maksuttomana, tasa-arvoisena ja ei-kaupallisena paikkana.

Kirjastot luovatkin hyvinvointia ja parantavat elämänlaatua tarjoamalla ilmaiseksi lukuelämyksiä, kulttuuria, tietoa sekä tiloja, joissa on turvallista ja rauhallista oleskella. Etenkin pandemian raskaimmassa vaiheessa kirjoja ja kirjastokäyntejä olisi tarvittu korona-arjen piristykseksi. Monella opiskelu- ja ammattikirjallisuuden saanti vaikeutui eikä kirjastoa voitu käyttää opiskelu- ja työskentelytilana. Myös kirjaston tietokoneita olisi tarvittu tiedonhakuun ja verkkoasiointiin, sillä kaikilla kansalaisilla ei ole omia laitteita. 

Sulkeminen kirkasti kirjaston merkityksen

Jos koronapandemiasta on etsittävä jotain positiivista, niin ainakin se osoitti, kuinka tärkeitä kirjastot ovat kansalaisille ja koko yhteiskunnalle yksilöiden resilienssin vahvistajana. Itsestään selvää maksutonta palvelua opittiin arvostamaan, kun se ei enää ollutkaan saatavilla. 
 

”Heräsin muistamaan, kuinka hieno ja tärkeä palvelu kirjasto on. Tätä koko kansan sivistystakuuta on syytä vaalia.”
Pohjoissuomalainen kirjaston käyttäjä Lapin kirjastojen asiakaskyselyssä

Jos tulevaisuudessa tullaan vielä siihen tilanteeseen, että kirjastopalveluja joudutaan rajoittamaan, niin kirjaston käyttäjät toivoivat ainakin seuraavia palveluita: etukäteen tilattavan aineiston noutomahdollisuutta (esim. kirjakassipalveluna), varausten nouto- ja aineiston palautusmahdollisuutta joko rajattuna palveluna tai omatoimisena itsepalveluna sekä laajempaa e-kirjastoa. Nyt suurimmalla osalla kirjastoista on jo pandemian aikana kehitetyt toimintamallit valmiina näiden palveluiden toteuttamiseen.

Lähteitä:

• Aluehallintovirastojen julkaisu 119 - Kirjastovuosi 2020: Koronasta kohti uutta normaalia (pdf) 
• Kajaanin kaupunki. Millaisia vaikutuksia kirjastojen sulkemisella korona-aikana oli?
• Rovaniemen kaupunki. Koostetut vastaukset asiakkaille suunnatusta kyselystä poikkeusajan vaikutuksista. (pdf)
• Suomen kirjastoseura. Koronapandemia ja kirjastot. (pdf)

Kirjastotoimen ylitarkastajat Jonna Toukonen (Länsi- ja Sisä-Suomi) ja Kristiina Kontiainen (Etelä-Suomi)

Demokraattisen päätöksenteon uudistamista ja osallisuuden vahvistamista on käsitelty Suomen itsenäisyyden juhlarahaston (Sitra) selvityksissä ja hankkeissa. Kansanvallan peruskorjaus -työpaperissa (2018) todetaan, että edustuksellisen demokratian rakenteet vaativat uudistamista vastatakseen nykyajan ja tulevaisuuden tarpeisiin. Työpaperissa peräänkuulutetaan rohkeaa uudistumista ja kansalaisten mukaan ottamista. Hallinnon näkökulman toivotaan väistyvän kansalaisnäkökulman tieltä. Yhtenä konkreettisena ehdotuksena muutoksen toteuttamiseksi ehdotetaan, että kirjastoista tehdään keskustelevan demokratian kohtaamispaikkoja. 

Sitra käynnisti keväällä 2020 Kirjastoista kansanvallan foorumeita -kokeiluhankkeen, jonka tavoitteena oli vahvistaa kirjastojen roolia demokratiakehityksen edistäjänä. Kokeiluhankkeessa oli mukana kuusi kirjastoa, jotka pilotoivat erilaisia tapoja tuoda kansalaisia ja päättäjiä yhteen.

Hanke sopi yhteen myös kirjastolain tavoitteiden kanssa. Lain tavoitteita ovat aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistäminen. Lisäksi yhtenä yleisen kirjaston tehtävänä yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen.

Huoli demokratian tilasta ei ole turha

Samalla kun demokratiasta on tullut itsestäänselvyys, sen syvempi merkitys on kadonnut. Useimmille ihmisille kyse on vain äänestämisestä; siis siitä, että valitaan päättäjiä kunnanvaltuustoon tai eduskuntaan. Yksi keskeinen syy demokratia merkityksettömyyteen on se, että ihmiset kokevat, ettei äänestämällä pysty oikeasti vaikuttamaan asioihin. Tämä näkyy äänestysaktiivisuuden laskuna.

Demokratiatutkijat puhuvat demokratian kaventumisesta. Tällä tarkoitetaan sitä, että globaalissa (ja kansallisessa) taloudessa on määritelty tiukat raamit rahankäytölle. Edes pitkällä aikavälillä kannattavat hankkeet eivät saa talouskehyksiä joustamaan, jolloin muutosta ei saada aikaan. Tällainen tiukka talouspolitiikka johtaa eräänlaiseen vaihtoehdottomuuteen: muutosta toivotaan ja luvataan, mutta se kilpistyy talouden reunaehtoihin. Tiukat talousraamit sanelevat ehdot yhteiskunnan kehittämiselle, jolloin äänestäminen ei tuo kaivattua muutosta, sillä valittujen päättäjien kädet on sidottu jo etukäteen.

Vaihtoehdottomuus on yksi tekijä populistisen politiikan suosion nousussa. Ihmiset haluavat edes jotain muutosta. Mutta harvat populistisina pidetyt liikkeet tai puolueet kyseenalaistavat oikeasti demokratiaa rajoittavia rakenteita. Niiden retoriikka keskittyy kulttuuri- ja identiteettikysymyksiin, koska ne ovat helpompia teemoja kuin suuret, globaalit demokratiaa ennalta rajaavat tavat toimia. 

Julkisessa keskustelussa demokratian hyvinvoinnin mittarina pidetään usein äänestysaktiivisuutta. Se kuitenkin kertoo lähinnä siitä, pitävätkö ihmiset äänestämistä merkityksellisenä. Vuosien saatossa syntyneen globaalin taloudellis-hallinnollisen rakennelman muuttaminen sormia napauttamalla ei ole realistinen vaihtoehto. Tarvitaankin uusia ratkaisuja ja kokeiluja.

Miten kansanvaltaisuutta voitaisiin tukea kirjastoissa?

Uusia toimintamalleja on lähdettävä rakentamaan rohkeilla mikrokokeiluilla, joiden mahdollisia kannustavia tuloksia voi levittää ja soveltaa. Käytännön kokeilujen taustalla on aina rohkeus kuvitella, ja se onkin merkittävin kyky uudistamisessa.

Kuvittelukykyä voi vahvistaa lukemalla. Lukeminen haastaa ja ruokkii mielikuvitusta. Hyvin ruokittu mielikuvitus on luova ja uudistamiskykyinen. Tutkimusten mukaan kaunokirjallisuuden lukeminen vahvistaa myös empatiakykyä eli kykyä asettua toisen ihmisen asemaan, mikä vahvistaa yhteisöllisyyttä. Tätä kautta kirjastot kytkeytyvät vahvasti demokratian ja aktiivisen kansalaisuuden kehittämiseen: ne tarjoavat luettavaa laidasta laitaan yhdenvertaisesti.

Kirjastoilla on myös konkreettisempi rooli demokratian kehittämisessä ja osallisuuden tukemisessa. Kirjastot tarjoavat tukea medialukutaitoon sekä erilaisiin alustoihin ja välineisiin, mikä edesauttaa mahdollisuuksia osallistua keskusteluihin eri foorumeilla. Kirjastoissa on myös mahdollisuus hankkia tietoa eri näkökulmista mielipiteen muodostuksen tueksi. Asioiden lähestyminen moninäkökulmaisesti on hedelmällistä, ja se lieventää vastakkainasetteluja ja auttaa ratkomaan ristiriitoja.

Kirjastotila on perusolemukseltaan avoin ja puolueeton, ja siksi se sopii erinomaisesti erilaisten ihmisten ja ajatusten kohtaamiselle. Aito vuorovaikutus lisää moniäänisyyttä, ja sitä kautta on mahdollisuus nostaa esiin näkymättömiä yhteiskunnallisia ongelmia. Vuorovaikutuksen lisäämisellä ja erilaisia mielipiteitä perustelemalla voidaan heikentää sosiaalisen median kiihdyttämää polarisaatiokehitystä, joka sulkee ihmiset samanmielisiin kupliin.

Kirjastotila voi toimia myös alustana kansalaisten aktiiviselle toimijuudelle. Kirjastossa on mahdollista olla keskustelija tai kuuntelija, esiintyjä tai katselija. Aktiivisen toimijuuden tukeminen on kirjastoille helppoa. Usein tarvitaan vain lupa käyttää tilaa.

Kirjastojen tulee aktiivisesti työskennellä arvovapauden eteen ja tunnistaa omasta toiminnastaan malleja, jotka voivat luoda esteitä puolueettomuudelle. Kirjastojen kannattaa hahmottaa toimintaansa sosiaalisen saavutettavuuden kautta: henkilökunnan asenteiden pitää tukea yhdenvertaisuutta, mielipiteenvapautta ja syrjimättömyyttä. Ihmisten ja mielipiteiden moninaisuuden arvostaminen tekevät kirjastosta sosiaalisesti saavutettavan ja turvallisen keskusteluympäristön. Kirjastojen tulisi käydä alan sisäistä keskustelua polarisoitumisesta ja kirjastojen asemoitumisesta suhteessa erilaisiin kupliin, jolloin kirjastojen roolia suomalaisen yhteiskunnan Sveitsinä voidaan vahvistaa. 

Erityisavustus kirjastojen demokratiatyön edistämiseksi

Eduskunta myönsi miljoona euroa jaettavaksi erityisavustuksena yleisten kirjastojen toiminnan kehittämiseen kansalaisten ja päättäjien vuoropuhelun foorumeina. Tavoitteena on vaikuttaa yhteiskunnalliseen demokratiakehitykseen parantamalla kansalaisten tiedonsaantia ja vaikuttamismahdollisuuksia paikallisen, alueellisen, valtakunnallisen ja EU-tason päätöksenteossa.  

Aluehallintovirastot toimivat tässä valtionapuviranomaisina eli vastaanottavat ja käsittelevät hakemukset. Hakuaika on 16.8.–20.9.2021, ja päätökset pyritään tekemään niin, että kirjastot pääsevät tositoimiin jo loppuvuonna.

Toivomme aveissa, että kirjastot käyvät jo hakuvaiheessa avointa ja rohkeaa keskustelua demokratian esteistä omalla alueellaan pyrkien löytämään juuri omaan toimintaympäristöön soveltuvat keinot edistämään kansanvaltaisuutta ja vuorovaikutusta. Vaikka avustus on kertaluonteinen, tarpeiden, epäkohtien ja esteiden tunnistaminen palvelee jatkossakin demokratian hyväksi tehtävää työtä. 

Linkkejä:
Sitran konseptikäsikirja Miten kirjastoista tehdään kansanvallan foorumeita?
Erityisavustus yleisten kirjastojen toiminnan kehittämiseen kansalaisten ja päättäjien vuoropuhelun foorumeina -avustussivu

Kirjavinkki: 
Teppo Eskelinen: Demokratia utopiana ja sen vastavoimat, vastapaino, 2019.

Kirjastotoimen ylitarkastaja Virpi Launonen, Itä-Suomen aluehallintovirasto
 

Eduskunta hyväksyi sote-uudistuksen, joka muuttaa kuntien palvelurakennetta paljon. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävät siirtyvät 21 hyvinvointialueelle. Kuntien hoidettaviksi jäävät sivistys- ja kulttuuripalvelut, rakennetun ympäristön ylläpito sekä elinvoimapalvelut. Miten teidän kunnassanne on alettu suunnitella tulevaa palvelurakennetta?

Kunnat eivät voi tuudittautua siihen, että sote-palvelujen siirtyminen hyvinvointialueille pelastaisi kuntatalouden. Kuntien rahoituspohja muuttuu sote-uudistuksen myötä, kun siirtyvien palvelujen valtionosuudet eivät enää kilahda kunnan kassaan. Taloudellisesti uusi tilanne luo kuntatalouteen parempaa ennustettavuutta, mutta samalla on syytä katsoa hiukan nenää pidemmälle: millä eväillä kuntaa jatkossa kehitetään ja ylläpidetään? Miten ja millaiset palvelut tuotetaan olemassa olevalle ja tulevalle väestölle?

Suurimmassa osassa kunnista väestö ikääntyy ja vähenee. Samalla pienenevät valtionosuudet, joten kuntien on ratkaistava palvelujensa rahoittaminen. Millainen on palvelurakenne - yhdistetäänkö esimerkiksi kirjasto ja kansalaisopisto? Entä miten hoidetaan yhteistyö hyvinvointialueen alaisuudessa oleviin vanhusten palveluihin ja neuvoloihin? Miten pidetään huolta hyvinvointipalvelujen yhtenäisyydestä, kun osa hyvinvointipalveluista on kuntien ja osa hyvinvointialueiden hallinnoimaa?

Hyvinvointi määritellään uudestaan: se ei ole vain sairaudenhoitoa, vaan laajemmin hyvää elämää, johon siis vaikuttavat myös kuntien ylläpidettäviksi jäävät palvelut. Kuntalaiset tarvitsevat hyvinvointia edistävää ja sairautta ennaltaehkäisevää henkistä ja fyysistä toimintaa. Vielä ei ole selvää, millaisina kokonaisuuksina nämä palvelut jatkossa tarjoillaan. 

Rohkeat kokeilut vahvistaisivat kirjastojen uusia rooleja

Kirjastojen tulee tuoda esille entistä vahvemmin kytköstään hyvinvointiin. Kirjaston hyvinvointirooleina voidaan nähdä ensinnäkin mielekäs vapaa-aika. Tutkimusten mukaan mielekäs tekeminen vapaa-ajalla parantaa ihmisten kokemusta omasta hyvinvoinnistaan. Kirjasto tarjoaa mahdollisuuksia erilaisiin aktiviteetteihin, joilla vapaa-aikaa voi viettää. Erityisesti pienissä kunnissa kirjasto on keskeinen kulttuuripalvelujen tuottaja ja alusta. Kirjastotila pitäisikin nähdä alustana monipuoliselle toiminnalle, jolla voidaan edistää niin kulttuurisia kuin osallisuuteen liittyviä tarpeita.

Toisena aspektina kirjastojen hyvinvointirooliin on lukutaitojen vahvistaminen. Hyvä lukutaito antaa paremmat edellytykset kouluttautumiseen ja työelämään, mikä puolestaan indikoi parempaa tulokehitystä. Jatkuvan oppisen valmiudet ovat kiihkeästi muuttuvassa yhteiskunnassa tärkeitä. Niitä kirjasto voi tukea palveluillaan.

Entä onko kuntalaiset osallistettu suunnittelemaan uutta palvelurakennetta? Kirjastojen roolia demokratian ja osallisuuden edistäjänä ei tule unohtaa. Menestyviä kuntia yhdistää kuntalaisten ylpeys omasta kunnasta, johon liittyy olennaisena osana kokemus kuntaan kuulumisesta ja vaikuttamismahdollisuuksista. Kirjasto matalan kynnyksen tilana tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden monenlaisille demokratiaa ja osallisuutta vahvistaville kokeiluille. 

Lukutaidoilla on merkitys myös demokratian ja osallisuuden kehittämisessä. Monipuoliset lukutaidot mahdollistavat osallistumisen eri alustoilla ja välineillä käytävään keskusteluun.

Sote-uudistus haastaa kunnat - ja kirjastot niiden mukana - pohtimaan uutta rooliaan. Kirjastoilla on nyt oiva hetki tuoda esille vahvaa rooliaan yhdenvertaisena tilana sekä arjen hyvinvointia tuottavana palveluna. Uusia kokeiluja ja yhteistyömalleja kaivataan. Kuka on rohkea ja testaa jotakin aivan uutta konseptia, jossa ennakkoluulottomasti yhdistetään eri substansseja yhteen ja katsotaan palvelutarjontaa perinteisten siilojen ulkopuolelta? Uusien rakenteiden lisäksi on hyvä hetki miettiä laajemminkin kunnan resurssien joustavaa käyttöä: voisivatko esimerkiksi kulttuuripalvelut ja tekninen toimi löytää jonkin yhteisen sävelen rakennetun ympäristön kehittämisessä?

Kirjastotoimen ylitarkastajat Satu Ihanamäki (Lappi) ja Virpi Launonen (Itä-Suomi)