Korona-ajan kokoontumisrajoitukset vaihtelevat Suomessa alueittain muun muassa tautitilanteen ja epidemiaennusteen mukaan. Yhdellä alueella on voimassa tiukemmat rajoitukset kuin toisella. Jos kansalainen seuraa vain valtakunnallista epidemiatilannetta, hänestä saattaa tuntua vaikeaselkoiselta, miksi kokoontumisrajoitukset vaihtelevat alueittain. Myös kunnat voivat määrätä alueellaan kokoontumisrajoituksia.
Hankalaa saattaa olla myös ymmärtää, mitä kokoontumisrajoitus käytännössä tarkoittaa ja miten kokoontumisrajoitus eroaa aluehallintoviraston määräämistä muista koronarajoituksista. Kirjoituksemme keskittyy kokoontumisrajoitusten tähän puoleen. Haluamme avata kokoontumisrajoitusten faktoja ja vastata kysymykseen: ”Mikä on kokoontumisrajoitus?”
Aluehallintoviraston määräykset kokoontumisrajoituksista koskevat yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia, jotka järjestetään sisällä tai rajatussa ulkotilassa. Kokoontumisrajoituksia koskevassa määräyksessä rajoitus voidaan kohdentaa koskemaan vain osaa yleisötilaisuuksista tai yleisistä kokouksista. Yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien rajoittamisesta säädetään tartuntatautilaissa. Lue lisää tartuntatautilain pykälästä 58.
Kokoontumislaki määrittelee tilaisuuden luonteen
Yleisötilaisuudella tarkoitetaan yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia. Tällaisia ovat myös kutsuun tai jäsenyyteen sidotut tilaisuudet, jollei tilaisuutta osanottajien lukumäärän, tilaisuuden laadun tai muiden erityisten syiden perusteella voida pitää luonteeltaan yksityisenä.
Yleinen kokous tarkoittaa mielenosoitusta tai muuta kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestettyä tilaisuutta, johon muutkin kuin nimenomaisesti kutsutut voivat osallistua tai jota he voivat seurata.
Yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten määritelmät tulevat kokoontumislaista. Lisätietoa: Mihin aluehallintoviraston toimivalta kieltää ja rajoittaa yleisötilaisuuksia tai yleisiä kokouksia perustuu?
Esimerkkejä yleisötilaisuuksista, joita kokoontumisrajoitukset voivat koskea:
- Konsertit
- Teatteri- ja kesäteatterinäytökset (myös esimerkiksi huvipuiston tiloissa järjestetyt näytökset)
- Elokuvateatterinäytökset
- Festivaalit
- Markkinat
- Yksittäiset huutokauppatilaisuudet
- Yleisurheilutapahtumat ja muut urheiluottelut ja -turnaukset (esim. pesäpallo, jalkapallo ja jääkiekko), jos paikalla on yleisöä
- Lähtökohtaisesti kaikille avoimet, maksullisetkin koulutustilaisuudet ja seminaarit, myös kaupallisten palveluntarjoajien järjestämät
- Pop-up-kahvilat ja -myymälät ainakin silloin, kun ne eivät ole kauppakeskusten tiloissa
- Päiväkodin, koulun tai oppilaitoksen järjestämät juhlat, päättäjäistilaisuudet ja ylioppilasjuhlat, jos tilaisuuteen osallistuu muita kuin henkilökuntaa ja lapsia, oppilaita ja opiskelijoita
- Vanhojen tanssit, jos paikalla on yleisöä (esim. oppilaiden vanhempia)
- Penkkariajelut
- Drive-in-tapahtumat
- Yliopistojen väitöstilaisuudet
- Pilkkikilpailut
Lisätietoa yleisötilaisuuksista, joita kokoontumisrajoitukset voivat koskea:
- Mitä yleisötilaisuuksia, kokoontumisia ja toimintaa kokoontumisrajoitukset koskevat?
- Elokuvat: Miksi elokuvanäytökset ovat yleisötilaisuuksia?
- Koulutukset: Mitkä koulutukset kuuluvat kokoontumisrajoitusten piiriin?
- Urheilu: Mitkä urheilutapahtumat luetaan yleisötilaisuuksiksi?
- Urheilu: Ovatko lasten ja nuorten urheilukilpailut yleisötilaisuuksia?
- Tanssiminen: Miten koronarajoitukset on huomioitava tanssilavoilla?
Kaikki tilaisuudet tai toiminta eivät ole kokoontumisrajoitusten piirissä
Kokoontumisrajoitukset eivät koske jatkuvaluonteista, normaalia toimintaa eivätkä työpaikkojen normaalia toimintaa.
Esimerkkejä jatkuvasta normaalitoiminnasta, jota kokoontumisrajoitukset eivät koske:
- Huvipuistot ja sisähuvipuistot
- Eläinpuistot
- Liikunta- ja aktiviteettipuistot
- Tivolit
- Toritoiminta
- Huutokauppatoiminta silloin kun yrityksen toimialana on huutokauppojen pitäminen
- Leikkipuistot ja leikkipaikat
- Maauimalat ja uimarannat
- Kesäleirit
- Esitykset, jotka ainoastaan striimataan yleisölle, eli yleisöä ei ole paikan päällä
- Oppilaitosten ja koulujen toiminta sekä sisäiset tapahtumat, joissa ei ole ulkopuolista yleisöä
- Oppilasvalintaan ja opetustoimintaan liittyvät koetilanteet
- Opastetut kierrokset esimerkiksi museossa, kaupunginosassa tai luontokohteessa
Toimijoita voi kuitenkin koskea tilojen käyttöä koskevat rajoitukset: Asiakas- ja toimitilojen käytön rajoitukset.
Kokoontumisrajoitukset eivät koske myöskään yksityistilaisuuksia, kuten yksityisten henkilöiden järjestämiä hääjuhlia, illanviettoja, yksityisten henkilöiden ulkoilua tai urheilua ulkona.
Viranomaisten kokoukset, kuten kunnanvaltuuston, -hallituksen ja lautakuntien kokoukset, eivät myöskään kuulu kokoontumisrajoitusten piiriin. Niissä ei voi siksi ottaa koronapassiakaan käyttöön kokoontumisrajoitusten vaihtoehtona.
Yhtiöiden, yhdistysten ja vastaavien osakkaiden ja jäsenten kokoukset eivät yleensä kuulu kokoontumisrajoitusten piiriin.
Lisätietoa tilaisuuksista ja toiminnasta, jotka eivät pääsääntöisesti ole kokoontumisrajoitusten piirissä:
- Leirikoulut: Miten leirikouluja voidaan järjestää turvallisesti?
- Leirit: Miten koronarajoitukset vaikuttavat erilaisiin leireihin?
- Luokkaretket: Kuuluvatko oppilaitosten järjestämät retket esimerkiksi elokuviin tai teatteriin kokoontumisrajoitusten piiriin?
Yleisötilaisuuden järjestäminen
Kokoontumisrajoitusten lisäksi tapahtuman järjestäjän tulee ottaa huomioon tartuntatautilaissa säädetyt hygieniavaatimukset sekä tilojen käyttöä koskevat velvoitteet.
- Mitkä ovat voimassa olevat yleisötilaisuuksien kokoontumisrajoitukset?
- Mitkä ovat voimassa olevat tilojen käyttöä ja sulkemista koskevat päätökset?
Hygieniavaatimukset (tartuntatautilaki 58 c §)
Koko maassa on voimassa laajasti tartuntatautilaissa säädetyt hygieniavaatimukset. Vaatimukset ovat voimassa suoraan lain nojalla ilman erillistä viranomaispäätöstä. Toimijan täytyy ottaa huomioon hygieniavaatimukset kaikissa hallinnoimissaan yleisölle avoimissa tai rajatun asiakas- tai osallistujapiirin oleskeluun tarkoitetuissa sisätiloissasi sekä tietyissä rajatuissa ulkotiloissa.
- Mitkä ovat laissa säädetyt hygieniavaatimukset?
- Mitä toimijoita tartuntatautilain hygieniavaatimukset koskevat?
Tartunnan riskin ehkäiseminen tiloissa (tartuntatautilaki 58 d §)
Aluehallintovirastot voivat antaa määräyksen, joka velvoittaa toimijoita järjestämään toimintansa terveysturvallisesti. Jos alueelle on annettu tällainen määräys, yleisölle avoimien tai rajatun asiakas- tai osallistujapiirin oleskeluun tarkoitettujen tilojen käyttö on järjestettävä siten, että asiakkaiden ja toimintaan osallistuvien sekä seurueiden lähikontaktin aiheuttamaa tartunnan riskiä voidaan ehkäistä.
Toimija voi toteuttaa velvoitteen esimerkiksi
- rajoittamalla asiakasmäärää
- porrastamalla oleskelua
- tehostamalla ilmanvaihtoa
- edellyttämällä osallistujilta kasvomaskin käyttöä.
Tartuntatautilain pykälä 58 koskee kokoontumisrajoituksia ja pykälä 58 d tilojen terveysturvallista käyttöä.
Toimijan täytyy tehdä kirjallinen suunnitelma niistä toimenpiteistä, joilla lähikontaktin aiheuttamaa tartunnan riskiä ehkäistään tiloissa.
Aluehallintovirastot ovat koonneet kattavan ohjeen kirjallisen suunnitelman tekoon sivuilleen:
- Mitä toimijoita päätös tilojen käytöstä koskee?
- Miten teen kirjallisen suunnitelman tilojen käytöstä?
Huom! Aluehallintovirasto ei anna arviota tai hyväksyntää yksittäisten toimijoiden suunnitelmille covid-19-epidemian leviämisen estämiseksi tiloissaan. Toimijan ei tule lähettää kirjallista suunnitelmaa aluehallintovirastoon, vaan se täytyy pitää tilassa asiakkaiden ja toimintaan osallistuvien nähtävillä sekä tarvittaessa pyynnöstä esittää suunnitelma kunnan tai aluehallintoviraston tarkastajalle.
Yleisötilaisuuden järjestäminen ravitsemisliikkeessä
Jos yleisötilaisuus järjestetään ravitsemisliikkeessä tai jos yleisötilaisuudessa on anniskelualue, toimijan täytyy noudattaa kokoontumisrajoitusten lisäksi myös ravintolatoimintaa koskevia rajoituksia.
Lisätietoa yleisötilaisuuden järjestämisestä ravitsemusliikkeessä:
- Esiintyjät: Saako ravintolassa olla esiintyjiä, esimerkiksi artisteja?
- Muut ravitsemisliikkeet: Koskevatko kokoontumisrajoitukset jäähallien, uimahallien, jalkapallostadionien tai vastaavien peliareenojen ravintolatoimintaa?
- Ravintolarajoitukset maakunnittain
Yksityistilaisuuden järjestäminen
Aluehallintovirastojen määräykset kokoontumisrajoituksista tai tilojen käytöstä eivät koske yksityistilaisuuksia tai muuta yksityis- tai perhe-elämän piiriin kuuluvaa toimintaa.
Yksityistilaisuuksia ovat kaikki yksityisluonteiset tapahtumat, jotka eivät ole yleisölle avoimia, kuten valmistujaisjuhlat, häät, hautajaiset, ristiäiset, syntymäpäiväjuhlat ja yksityiset illanvietot.
Jos yksityistilaisuus järjestetään ravintolassa, kahvilassa tai muussa ravitsemisliikkeessä, tulee myös yksityistilaisuudessa ottaa huomioon voimassa olevat ravintolatoiminnan rajoitukset ja velvoitteet. Esimerkiksi vaatimukset hygieniasta ja turvaetäisyyksistä on otettava huomioon, samoin aukiolo- ja anniskeluaikojen rajoitukset sekä mahdolliset asiakasmäärien rajoitukset.
Lisätietoa yksityistilaisuuksien järjestämisestä:
- Koskevatko kokoontumisrajoitukset yksityistilaisuuksia?
- Pitopalvelu: Mitkä rajoitukset koskevat pitopalvelu- ja cateringtoimintaa?
- Yksityistilaisuudet: Koskevatko ravintolatoiminnan rajoitukset myös ravintolassa tai kahvilassa järjestettyä yksityistilaisuutta, esimerkiksi hääjuhlaa?
Koronapassi
Tällä hetkellä koronapassin käyttöä on rajoitettu siten, että sen käyttöönotto ei vapauta toiminnanharjoittajaa rajoituksista. Lisätietoa: STM:n tiedote 11.2.2022
Toiminnanharjoittaja voi kuitenkin ottaa koronapassin käyttöön rajoitusten piiriin kuuluvissa tiloissa, joita asiakkaat käyttävät vapaa-aikanaan virkistystarkoituksessa. Tällaisia tiloja ovat:
- yleisötilaisuuksiin käytettävät sisä- ja ulkotilat
- ravitsemisliikkeet
- kuntosalit ja muut urheiluun tai liikuntaan käytettävät sisäliikuntatilat
- yleiset saunat sekä uimahallien, maauimaloiden ja kylpylöiden allastilat sekä niiden välittömässä yhteydessä tai läheisyydessä olevat pukuhuonetilat
- tanssipaikat sekä kuorolaulutoimintaan, harrastajateatteriin tai muuhun vastaavaan ryhmäharrastustoimintaan käytettävät tilat
- huvi- ja teemapuistot, tivolit sekä eläintarhojen sisätilat
- sisäleikkipuistot ja sisäleikkipaikat
- museot, näyttelytilat ja muut vastaavat kulttuuritilat, kuten esimerkiksi taidegalleriat.
Toiminnanharjoittaja ei voi ottaa koronapassia käyttöön sellaisissa tiloissa ja paikoissa, joiden voidaan katsoa olevan tavanomaisen elämän tai lakisääteisten oikeuksien kannalta välttämättömiä tai olennaisia. Lisäksi tilojen sulkemisesta ei voi vapautua koronapassin käyttöönotolla.
Lisätietoa koronapassin käytöstä: Usein kysyttyjä kysymyksiä koronaviruksesta - Koronapassi
Voimassa olevat alueelliset koronarajoitukset
- Mitkä ovat voimassa olevat yleisötilaisuuksien kokoontumisrajoitukset?
- Mitkä ovat voimassa olevat tilojen käyttöä ja sulkemista koskevat päätökset?
- Ravintolarajoitukset maakunnittain
Lisätietoa
- Tartuntatautilaki (1227/2021)
- toiminnan järjestäminen, erityisesti pykälät 58 c, 58 d ja 58 g
- kirjallinen suunnitelma 58 h §
- koronatodistus 58 i §
- valvonta 59 a §
- tarkastukset 59 b §
- määräykset ja pakkokeinot 59 c §
- Ks. myös oman sairaanhoitopiirin tasolla tehdyt suositukset koronaepidemian torjuntatyön tehostamiseksi!
- Jos yleisötilaisuus peruuntuu tai tilat on määrätty suljettaviksi, toimija voi tiedustella mahdollisuutta korvaukseen Valtiokonttorista.
Kirjoittajat: aluehallintoviraston asiakaspalvelun tiimi
Jälleen on se aika vuodesta, kun useiden kirjastolaisten kainalot hikoavat, niska jumittuu ja numerot vilistävät silmissä. Edellisvuoden tilastot pitäisi saada syötettyä yleisten kirjastojen tilastotietokantaan. Työmäärä on iso, ja ohjeita kertaillessa saattaa usko olla koetuksella. Miksi sitten keräämme tilastoja? Eikö siinä olisi yksi työ, jonka voisi trendikkäästi liinata pois?
Puhumme julkishallinnossa paljon tiedolla johtamisesta. Sillä tarkoitetaan sitä, että päätökset perustuvat mutun sijasta tietoon – esimerkiksi tilastoihin. Kirjastotilastot kertovat meille, mitä kirjastoille kuuluu: käydäänkö meillä, lainataanko meiltä ja jos lainataan niin mitä.
Tilastoja voi tutkia myös menneen ja tulevan välisenä karttana. Ne kertovat, mistä olemme tulossa ja antavat osviittaa suunnasta, mihin olemme menossa. Yleisten kirjastojen tilastotiedot yltävät yli 20 vuoden päähän, ja ne antavat eväitä pohtia menneen valossa muutoksia, joita kirjastojen toiminnassa on tapahtunut. Samalla voimme ennakoida niiden avulla tulevia trendejä. Tilastot auttavat meitä ymmärtämään sitä, miten yhteiskunnan muuttuminen näkyy kirjastoissa. Omatoimiaukiolo on tästä hyvä esimerkki. Paine palvelujen saatavuuteen on lisännyt verkkovälitteisiä palveluita sekä fyysisten palvelujen – esimerkiksi kauppojen – aukioloaikoja. Kirjastot eivät ole jääneet tämän muutoksen ulkopuolelle, vaan vastauksena vaatimukseen 24/7-palvelusta on kehitetty niin e-palveluita kuin omatoimiaukioloa.
Yksi tilastojen keskeinen merkitys kirjaston johtamisesta ja kehittämisestä vastaavalle henkilölle on oman ymmärryksen lisääminen. Tilastovertailujen avulla saa kuvan siitä, miten oma kirjasto asemoituu kirjastokentälle. Lisäksi se tarjoaa avaimia kirjastotyön kehittämiseen: onko kokoelma tasapainossa suhteessa lainaukseen? Onko henkilökunnan työ kohdentunut oikein eli ovatko aukioloajat tasapainoisessa suhteessa käytettävissä olevaan työpanokseen ja tarjottaviin asiantuntijapalveluihin? Tässä mielessä tilastotietokanta on oivallinen apulainen myös päätösten valmisteluun ja perusteluun.
Tilastoja voi ja kannattaa hyödyntää myös päättäjäviestintään. Ulkopuoliset konsultit tuppaavat käyttämään vertailuissaan vain euroja, mutta kirjastotilastot tarjoavat oivallisen työkalun myös työn ja palvelujen avaamiseen. Tilastojen avulla voimme viestiä päättäjille, missä olemme hyviä ja mikä kaipaa kehittämistä. Sieltä löytyy monesti myös syitä siihen, miksi kustannukset vaihtelevat kirjastojen välillä. Yhteinen tilastotietokanta on kultakaivos juuri vertailtavuuden näkökulmasta. Päättäjäviestinnästä on vain askel eteenpäin dialogiin kirjastopalvelujen tietopohjaisesta kehittämisestä.
Mutta mikään ei ole täydellistä – ei edes tilastotietokanta. Kirjastoissa saattaa olla tarpeita myös sellaisten asioiden tilastoinnille, joita valtakunnallisessa tilastoinnissa ei huomioida. Omassa tilastoinnissa ei ole tarpeen pidättäytyä valtakunnallisten tietojen keräämisessä. Niitä kannattaa ajatella enemminkin minimitasona. Jos kirjastossa on tarve laajemmalle tilastoinnille, sen voi ja se kannattaa toteuttaa. Tästä esimerkkinä voisi nostaa lähi- ja verkkotapahtumien erittelyn. Valtakunnallisesti joudumme tasapainottelemaan tarpeiden ja syntyvän tietomassan välillä.
Monesti tilastotietokanta yksin ei riitä kuvaamaan ilmiötä tai tuomaan kaikkia sen puolia esille. Siksi on tärkeää hakea tietoa eri lähteistä ja yhdistää tilastotietoja. Esimerkiksi osallisuuden kuvaamiseen voidaan tuoda lihaa luiden ympärille kävijätietojen ja tapahtumien osallistujamäärien lisäksi kouluterveyskyselyn ja väestökyselyn tiedoilla. Tai jo esillä ollutta omatoimiaukioloa voi tarkastella myös kuntatalouden näkökulmasta, sillä sen lisäksi, että se on laajentanut kirjastojen aukioloaikoja, on se samalla supistanut palveluaikaa, jolloin henkilökunta on paikalla. Tämä saattaa viitata siihen, että omatoimipalvelulla on tiukassa taloustilanteessa haettu säästöjä henkilöstökuluihin. Kannattaakin muistaa, että ilmiöt eivät useinkaan ole riippuvaisia vain yhdestä yhteiskunnallisesta kehityskulusta.
Tilastotietojen käyttäminen vaatii aina tulkintaa. Vuosi 2020 on oppikirjaesimerkki tästä. Ilman yhteiskunnallisen kontekstin ymmärtämistä näyttää, että kirjastojen merkitys romahti vuodessa. Tilastoja pitää pyrkiä ymmärtämään ja selittämään. Silloin ne voivat kertoa meille paljon siitä, missä olemme nyt ja mihin olemme menossa ja mikä tärkeintä: mitä meidän voisimme tehdä, että saavutamme päämäärämme.
Jos kirjastotilastot ovat sinulle vieraita, pääset tutustumaan niihin täältä: www.tilastot.kirjastot.fi.
Virpi Launonen
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Itä-Suomen AVI
Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.
Väestökyselyn vastaajista 88% piti vähintään melko tärkeänä sitä, että kirjasto edistää yhteiskunnallista aktiivisuutta. Tässä ei ole eroa eri-ikäisten, kirjastoa käyttävien tai käyttämättömien välillä. Sen sijaan notkahdus tärkeydessä on niiden kohdalla, jotka eivät lue.
Uusia asioita kirjaston avulla kokevat oppineensa erityisesti nuoret aikuiset (44%) ja yli 100 000 asukkaan kaupungissa asuvat (41%). Kirjasto on saanut innostumaan uusista asioista tasaisen kolmanneksen kaikista väestöryhmistä ja eri kokoisten kuntien asukkaista.
Kirjasto on innostanut olemaan aktiivinen itseä kiinnostavissa asioissa eniten yli 65 -vuotiaita (33%) ja nuoria aikuisia (24%). Alle 100 000 asukkaan kunnissa neljännes, ja isommissa kaupungeissa viidennes kokee näin. Kiinnostavia ihmisiä on kohdannut kirjastoissa eniten eläkeikäiset (31%), nuoret aikuiset (21%), kun muut ikäryhmät ovat kohdanneet vähemmän. Alle 100 000 asukkaan kunnissa neljännes, isoissa kaupungeissa alle viidennes on kohdannut kiinnostavia ihmisiä kirjastossa.
Tietotekniikkaa on oppinut käyttämään kirjastossa yllättäen eniten nuoret aikuiset (18-34v.), joista viidennes toteaa näin. Sen sijaan vanhimmasta ikäryhmästä vain 11% kokee oppineensa tietotekniikkaa kirjastossa. Vähiten tietotekniikkaa on opittu alle 10 000 asukkaan kunnankirjastoissa (11%).
Kirjaston on ohjannut aktivoitumaan paikallisessa vaikuttamisessa eniten nuoria aikuisia (13%), muilla ikäryhmillä tämä jää alle 10%:n. Pienissä kunnissa tämä on hyvin harvinaista (5%).
Tulokset näyttävät vaihtelevan enemmän ikäryhmien kuin kunnan koon mukaan. Tämä kertoo toisaalta suhteellisen tasalaatuisista kirjastopalveluista maan eri osissa, ja toisaalta eri ikäisten tarpeista ja tottumuksista. Kunnan koko vaikuttaa myös kulttuuriin: kaupungeissa on enemmän väkeä, mutta ei ehkä kohdata kanssaihmisiä samoin kuin pienemmillä paikkakunnilla.
Miten kirjasto voisi lisätä kohtaamisia ja osallisuuden tunnetta? Onko kirjoittamaton sääntö ”Hyss!” vai tuoliryhmät vuorovaikutusta edistävästi? Entä millaiset toimijat ovat kirjastojen kumppaneita? Voisiko heidän avullaan luoda kirjastoon aktiivisuutta, vuorovaikutusta, tietotekniikan ohjausta, toimintaympäristön asioiden esille tuontia?
Satu Ihanamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Lapin AVI
Kaikille lienee tässä vaiheessa koronapandemiaa selvää se, että aluehallintovirastolla on keskeinen rooli tiettyjen koronarajoituspäätösten tekijänä. Sen sijaan epäselvyyksiä tuntuu edelleen olevan siinä, millaisessa prosessissa päätökset syntyvät ja mitkä seikat niiden sisältöön vaikuttavat. Haluamme avata tätä asiaa tarkemmin tässä kirjoituksessa.
Aluehallintoviraston päätöksenteon lähtökohtana on tartuntatautilaki. Se velvoittaa virastoa, kuten muitakin toimivaltaisia viranomaisia, ryhtymään välittömiin toimiin silloin kun alueella esiintyy torjuntaa vaativaa tartuntatautia tai vaaraa sellaisesta. Sosiaali- ja terveysministeriön toimivaltaan kuuluvat tartuntatautien torjunnan yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta sekä valtakunnallisten tilanteiden johtaminen. Tätä toimivaltaansa ministeriö on käyttänyt ohjatessaan alueellisia ja paikallistason viranomaisia yleisin suuntaviivoin koronaepidemian leviämisen torjumiseksi.
Hallituksen tiedotustilaisuuksissaan esittelemät linjaukset raamittavat valtakunnallisen torjuntastrategian yleisiä tulevia suuntalinjoja. Sellaisenaan ne eivät voi vaikuttaa aluehallintoviraston päätöksentekoon, joka tapahtuu lain ja siinä määriteltyjen viranomaisten yhteistyönä. Hallituksen linjaukset välittyvät alueellisille viranomaisille sosiaali- ja terveysministeriön antamissa ohjauskirjeissä.
Koronaepidemian leviämisen estämisessä siirryttiin syksyllä 2020 alueellisen torjunnan malliin. Keskeiseen rooliin tulivat hallituksen hybridistrategian ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjauksen mukaisesti alueelliset koordinaatioryhmät, joita johtavat sairaanhoitopiirit. Ryhmissä on mukana mm. kuntien, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, ELY-keskuksen ja aluehallintoviraston edustajia. Ryhmillä ei ole itsenäistä päätösvaltaa, vaan niissä käsitellään alueellinen tilannekuva ja keskustellaan alueella kulloinkin tarvittavista rajoitustoimista.
Aluehallintoviraston on lain mukaan päätöksiä tehdessään hyödynnettävä alueensa sairaanhoitopiirin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntemusta. Tartuntatautilain mukaisesti sairaanhoitopiiri on alueensa asiantuntija tartuntataudeissa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos valtakunnallisesti.
Aluehallintovirasto tekee itsenäisenä viranomaisena päätöksensä huomioiden koronakoordinaatioryhmän tilannekuvan ja sen johdosta sairaanhoitopiirin tai kunnan tekemän esityksen välttämättömistä toimista epidemian hoitamiseksi. Kun päätöstä ja sen sisältöä harkitaan, kyse on laajasta kokonaisarvioinnista, johon vaikuttavat yleisesti alueen epidemiatilannetta kuvaavat tekijät:
- tapausmäärät,
- epidemian eteneminen ja ennustettu kehityskulku
- taudin vaikeusaste ja sairaalahoidon sekä tehohoidon tarve
- henkilöstön sairastavuudesta johtuvat poissaolot ja niiden vaikutus sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin
- rokotuskattavuuden kehittyminen
- kunkin virusvariantin luonne ja kliininen kuva
- vaikutukset perusoikeuksiin, rajoitusten hyötyjen ja haittojen arviointi.
Päätöksiä varten aluehallintovirasto hankkii tarvittavat selvitykset alueen tilannekuvasta ja asiantuntija-arviot välttämättömistä rajoitustoimista. Aluehallintovirasto pyytää lausuntoja sairaanhoitopiiriltä ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja tarvittaessa myös kunnilta. Kyseiset tahot tekevät lausuntonsa itsenäisinä asiantuntijaorganisaatioina. Aluehallintovirasto voi pyytää lausuntoihin täsmennyksiä, jos se on päätösharkinnassa ja päätöksen sisällön arvioinnissa tarpeen.
Koska alueellinen epidemiatilanne on erilainen ja etenee eri tahtiin, samaan aikaan voi olla voimassa hyvinkin erilaisia koronarajoituksia eri puolilla Suomea. On syytä huomata, että esimerkiksi pelkät tartuntamäärät tai sairaalahoidossa olevien potilaiden määrät eivät kerro kokonaisuutta, vaan tilanne täytyy suhteuttaa myös alueen terveydenhuollon kokonaiskapasiteettiin ja muihin erityispiirteisiin. Näiden osalta kunnat ja sairaanhoitopiiri ovat parhaita alueellisia asiantuntijoita.
Kuvassa eri toimijoiden roolit ja vastuut pääpiirteittäin koronaepidemian torjunnassa.
Alueelliseen tilanteeseen perustuva päätöksenteko nopeasti muuttuvassa epidemiatilanteessa on voinut osaltaan vaikuttaa siihen, että rajoituksia ja päätöksentekoa on kritisoitu sekavuudesta, mutta toisaalta malli on tuonut epidemian torjuntaan hallituksenkin tavoittelemaa joustavuutta ja tarkkuutta: rajoitetaan vain sitä, mikä on kulloinkin alueella ehdottoman välttämätöntä.
Aluehallintovirastossa päätöksiä valmistellaan moniammatillisessa työryhmässä ja viraston linjausten mukaisesti, vaikka hallinnolliset päätökset tehdään esittelystä. Viime kädessä päätöksestä vastaavat esittelijä ja ratkaisija. Tartuntatautilain mukaisissa rajoituspäätöksissä ratkaisijana on yleensä viraston ylijohtaja. Valmistelussa on mukana juridiikan osaajia, aluehallintoylilääkäreitä ja johtajia.
Päätösharkinnassa punnitaan rajoitusten hyötyjä ja haittoja
Kuten todettua, päätöksentekoon vaikuttaa myös valtakunnallinen ohjaus, jota sosiaali- ja terveysministeriö antaa alueellisille viranomaisille. Ohjausta peilataan suhteessa alueelliseen tilannekuvaan, ja päätökset tehdään alueellisen tilanteen vaatimalla tavalla. Vaikka ohjausta on julkisuudessa kritisoitu, valtakunnalliset linjaukset ovat erittäin tarpeellisia strategisen tason suuntaviivoja. Ne tuovat yhteismitallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasapainoa rajoitusten asettamiseen eri alueilla ja antavat pohjan, josta alueellinen arviointi ja päätöksenteko lähtee liikkeelle.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos mm. tukee tartuntatautien asiantuntemuksellaan aluehallintovirastoja ja sosiaali- ja terveysministeriötä. Paljon keskustelua herättänyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen riskipotentiaalin arviointitaulukko on suuntaa antava apuväline sairaanhoitopiirin asiantuntija-arviossa ja aluehallintoviraston päätösharkinnassa. Se ei toimi yksittäisenä määräävänä ohjenuorana, mutta sitä voidaan hyödyntää soveltaen, kun on tarve lainsäädännön puitteita tarkemmalla tasolla määritellä, millaisissa tiloissa ja toiminnoissa rajoituksia voidaan esimerkiksi alkaa purkaa ensimmäisenä tautitilanteen helpottaessa.
On selvää, että aluehallintovirasto hyödyntää valtakunnallisen asiantuntijalaitoksen epidemian kuluessa tuottamaa asiantuntijatietoa päätöksenteossa ja ottaa sen huomioon rajoitusten välttämättömyyttä arvioidessaan. Aluehallintoviraston on kuitenkin joka tapauksessa aina itsenäisesti perusteltava rajoituspäätösten välttämättömyys ja oikeasuhtaisuus, pelkkä taulukkoon viittaaminen ei riitä.
Lainsäädäntö on se raamitus, jonka puitteissa aluehallintovirasto koronarajoituspäätökset tekee. On selvää, että nykyinen, epidemian kuluessa uusilla pykälillä pikaisesti paikkailtu, monimutkainen ja osin epäjohdonmukainen tartuntatautilaki ei sovellu parhaalla mahdollisella tavalla pitkittyneeseen pandemiatilanteeseen. Tämä on varmasti yksi syy sille, että lain mukaan tehtyjen rajoitusten oikeutusta on kyseenalaistettu.
Myös lain tulkinta aiheuttaa käytännössä haasteita; esimerkiksi yleisötilaisuuden käsitettä on mahdotonta tyhjentävästi avata yleisessä neuvonnassa, jota aluehallintovirasto antaa päätösten soveltamisen tueksi. Yleisötilaisuuden käsite myös rajaa torjuntatoimia tavalla, joka ihmisen arjessa voi näyttäytyä epäloogiselta.
Päätöksenteossa punnitaan aina myös rajoitusten oikeasuhtaisuutta: saavutetaanko hengen ja terveyden suojelun kannalta riittävät hyödyt rajoituksilla, jotka voivat hyvinkin rankasti rajoittaa toisia perusoikeuksia? Punninta hyötyjen ja haittojen välillä ei ole helppoa. Sitä auttaa se, että jokainen päätös on huolellisesti harkittu ja perusteltu, ja voimme luottaa siihen, että päätös perustuu alueen parhaaseen asiantuntemukseen.
Olemme myös aluehallintovirastossa huojentuneita siitä, että omikronaallon aiheuttama tautihuippu näyttää taittuneen ja rajoituksia päästään purkamaan. Rajoitukset on tärkeää purkaa hallitusti ja asteittain, jotta epidemiassa ei tule takapakkia, mutta niitä ei pidetä voimassa yhtään sen kauempaa kuin on välttämätöntä.
Soile Lahti, ylijohtaja
Emma-Lotta Kinnunen, ylitarkastaja
Auli Posti, viestintäpäällikkö
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Merja Ekqvist, ylijohtaja
Kristiina Poikajärvi, johtaja
Oona Mölsä, ylitarkastaja
Johanna Koskela, viestintäpäällikkö
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakaskysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.
Mistä yhteiskunnallista tietoa etsitään ja mitä kirjastojen pitäisi siitä ajatella?
Kyselyraportin mukaan yhteiskunnallista tietoa etsitään pääasiassa muualta kuin kirjastosta ja kirjastojen rooli yhteiskunnallisen tiedon kanavana on suhteellisen pieni. Vain 26% kaikista vastaajista ilmoitti etsivänsä yhteiskunnallista tietoa kirjaston aineistoista tai kirjaston tietokoneilla. Odotetusti käytetyimmät kanavat ovat netin uutissivustot (62% kaikista vastaajista), viranomaisten tiedotukset (45% kaikista vastaajista) ja radio/televisio (45%).
Suurimmat erot tietolähteiden käytössä ovat eri ikäryhmien välillä. Yli 65-vuotiaista 71% seuraa yhteiskunnallista tietoa televisiosta/radiosta ja 51% itse ostamistaan lehdistä. Vastaavat luvut 18-34 vuotiailla ovat 28% ja 22%. Yli 65-vuotiaat poikkeavat muista ikäryhmistä myös siinä, että television/radion ja itse tilattujen lehtien lisäksi ystävät ja tuttavat sekä suorat asiantuntijakontaktit ovat paljon useammin tiedonlähteenä, kun taas 18-34-vuotiailla korostuu sosiaalisen median ja blogien/vlogien/podcastien merkitys.
Tosin Tilastokeskuksen analyysin mukaan koronan vaikutus suomalaisten mediakäyttäytymiseen on ollut suuri ja kuilu eri ikäryhmien välillä on kaventunut. Senioreiden sosiaalisen median ja netin (ml. verkkolehtien) käyttö on lisääntynyt, kun taas Sanomalehtien liiton koonti nuorten median käytöstä kertoo, että korona on saanut ison osan nuorista seuraamaan uutisia ja etenkin sanomalehtiä aiempaa enemmän.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa kirjaston kannalta? Laajemmasta näkökulmasta se kertoo ainakin siitä, että eri ikäisten käyttäjäryhmien tiedon käyttötavat ja sitä kautta myös tarpeet ovat hyvinkin erilaisia. Miten kirjasto ja kirjastopalvelut pysyvät relevantteina myös nuoremmille käyttäjäryhmille ja huomioidaanko nämä ryhmät tarpeeksi kirjastopalveluiden kehittämisessä? Vaikka vielä ei olisi aihetta huoleen, kannattaa eri ikäryhmien mediakäyttäytymisen kehittymistä pitää silmällä. Tulevaisuus näyttää, eriytyvätkö eri ikäryhmien tarpeet entisestään.
Kyselyraportin tuloksia tutkiessa piirtyy muidenkin kysymysten osalta kuva siitä, että etenkin demokratian edistämisen kannalta perinteisesti kirjaston vahvuuksina pidetyt asiat (esim. kokoelmat) ovat 18-34-vuotiaille huomattavasti vähemmän tärkeämpiä kuin vaikkapa kirjaston/kirjastossa järjestettävät yhteiskunnallisesti aktivoivat tapahtumat. Tämä antaa viitteitä siitä, että nuoremmat kansalaiset ehkä näkevät kirjaston roolin erilaisena kuin vanhemmat. Näihin teemoihin ja kansalaisten näkökulmiin kirjaston demokratiaa edistävistä palveluista pureudutaan tarkemmin kevään 2022 aikana julkaistavissa blogiteksteissä.
Jonna Toukonen
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Aluehallintovirastot ovat tehneet rajoituksia monille alueille koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi ja terveydenhuollon kantokyvyn turvaamiseksi. Rajoitukset perustuvat tartuntatautilakiin. Toiminnanharjoittajalla on vastuu noudattaa rajoituksia ja järjestää toimintansa siten, että se on mahdollisimman terveysturvallista asiakkaille ja kävijöille. Yhdessä pystymme torjumaan epidemian hallitsemattoman leviämisen.
Aluehallintoviraston Usein kysyttyä koronaviruksesta -sivulla kohdassa Asiakas- ja toimitilojen käyttö on kattava tietopaketti tartuntatautilain väliaikaisten muutosten vaikutuksesta eri toimijoille. Alle on koottu yleisluontoinen ohjeistus siitä, miten rajoitukset vaikuttavat liikunta- ja urheilualaan.
Toimija on vastuussa siitä, että hän järjestää toimintansa rajoitusten mukaisesti. Tartuntatautilain noudattamisen tarkoituksena on varmistaa toiminnan turvallisuus ja estää viruksen leviäminen. Toimijan tulee itse arvioida, miten hän voi parhaiten soveltaa tartuntatautilakia ja aluehallintoviraston antamia ohjeita toiminnassaan.
Hygieniavaatimukset (tartuntatautilaki 58 c §)
Koko maassa on voimassa laajasti tartuntatautilaissa säädetyt hygieniavaatimukset. Vaatimukset ovat voimassa suoraan lain nojalla ilman erillistä viranomaispäätöstä. Toteuta hygieniavaatimukset kaikissa hallinnoimissasi yleisölle avoimissa tai rajatun asiakas- tai osallistujapiirin oleskeluun tarkoitetuissa sisätiloissasi sekä tietyissä rajatuissa ulkotiloissa.
(Huomaa, että oheisen kuvan saa klikattua suuremmaksi uuteen välilehteen.)
- Mitkä ovat laissa säädetyt hygieniavaatimukset?
- Mitä toimijoita tartuntatautilain hygieniavaatimukset koskevat?
Tartunnan riskin ehkäiseminen tiloissa (tartuntatautilaki 58 d §)
Aluehallintovirastot voivat antaa määräyksen, joka velvoittaa toimijoita järjestämään toimintansa terveysturvallisesti. Jos alueelle on annettu tällainen määräys, yleisölle avoimien tai rajatun asiakas- tai osallistujapiirin oleskeluun tarkoitettujen tilojen käyttö on järjestettävä siten, että asiakkaiden ja toimintaan osallistuvien sekä seurueiden lähikontaktin aiheuttamaa tartunnan riskiä voidaan ehkäistä.
Voit toteuttaa velvoitteen esimerkiksi
- rajoittamalla asiakasmäärää
- porrastamalla oleskelua
- tehostamalla ilmanvaihtoa
- edellyttämällä osallistujilta kasvomaskin käyttöä.
Tee kirjallinen suunnitelma niistä toimenpiteistä, joilla lähikontaktin aiheuttamaa tartunnan riskiä ehkäistään. Aluehallintovirastot ovat koonneet kattavan ohjeen kirjallisen suunnitelman tekoon sivuilleen.
- Mitä toimijoita päätös tilojen käytöstä koskee?
- Miten teen kirjallisen suunnitelman tilojen käytöstä?
Huom! Aluehallintovirasto ei anna arviota tai hyväksyntää yksittäisten toimijoiden suunnitelmille covid-19-epidemian leviämisen estämiseksi tiloissaan. Älä lähetä kirjallista suunnitelmaa aluehallintovirastoon, vaan pidä se tilassa asiakkaiden ja toimintaan osallistuvien nähtävillä sekä tarvittaessa pyynnöstä esitä suunnitelma kunnan tai aluehallintoviraston tarkastajalle.
Tilojen sulkeminen (tartuntatautilaki 58 g §)
Aluehallintovirastot ja kunnat voivat määrätä omilla alueillaan, että toimijoiden on suljettava tilansa enintään kahden viikon ajaksi. Sulkemispäätös voidaan tehdä silloin, kun se on välttämätöntä ja laissa määritetyt kriteerit päätökselle täyttyvät. Sulkemispäätöstä voidaan tarvittaessa jatkaa kaksi viikkoa kerrallaan.
- Mitä toimijoita ja tiloja tartuntatautilain mukaiset sulkemispäätökset koskevat?
- Sisätila: Miten sisätila määritellään?
Sulkemispäätös voi kohdistua kaikkiin tartuntatautilaissa mainittuihin tiloihin tai osaan niistä. Mahdollisia suljettavia tiloja ovat tilat, joita käytetään liikunta- ja urheilutoimintaan tai huvi- ja virkistystoimintaan, eli:
- joukkueurheiluun, ryhmäliikuntaan, kontaktilajien harrastamiseen ja muuhun vastaavaan urheiluun tai liikuntaan käytettävät sisätilat
- Esimerkiksi:
- spinning-, aerobic- tai joogasalit ym. ryhmäliikuntatilat
- jäähallit, sisäjalkapallohallit, lentopallohallit
- dojot, nyrkkeilysalit, tatamit, painisalit yms.
- tanssisalit ja tanssilavat
- kiipeilyhallit
- Esimerkiksi:
- kuntosalit ja muut vastaavat sisäliikuntatilat
- Esimerkiksi sulkapallo-, padel-, squash- ja tenniskentät yms. sisäpelikentät
- yleiset saunat ja uimahallien, maauimaloiden, kylpylöiden allastilat sekä niiden välittömässä yhteydessä olevat pukuhuonetilat
- tanssipaikat ja kuorolaulutoimintaan, harrastajateatteriin sekä muuhun vastaavaan ryhmäharrastustoimintaan käytettävät tilat
- huvi- ja teemapuistot, tivolit sekä eläintarhojen sisätilat
- sisäleikkipuistot ja sisäleikkipaikat
- kauppakeskusten yleiset oleskelutilat pois lukien vähittäiskaupan liiketilat ja palvelujen tarjoamiseen käytettävät tilat sekä kulku niihin.
Näissä tiloissa on kohonnut riski saada koronavirustartunta. Edellä mainitut tilat kuuluvat THL:n riskinarviotaulukossa eri riskiluokkiin. Taulukko on kuitenkin suuntaa antava, ja jos tartuntoja on erityisen paljon, myös THL:n matalariskisiksi arvioimien toimintojen riski kasvaa.
Sulkemispäätös voi kohdistua kaikkiin tartuntatautilaissa mainittuihin tiloihin tai osaan niistä. Tarkista aina aluehallintoviraston sivuilta, koskeeko alueesi sulkemispäätös toimintaasi.
- Mitkä ovat voimassa olevat tilojen käyttöä koskevat päätökset?
- Aluehallintoviraston tiedotteet
- Aluehallintoviraston yleistiedoksiannot
Eri alueilla ja kunnissa epidemiatilanne voi olla erilainen ja vaatia erilaisia rajoituksia kuin muilla alueilla. Tämän vuoksi sinun kannattaa seurata sekä aluehallintoviraston että kuntien tekemiä päätöksiä. Kunnat voivat tehdä omalle alueelleen aluehallintoviraston rajoituksia tiukempia rajoituspäätöksiä. Aluehallintovirastojen voimassa olevat tai voimaan tulevat tilojen käyttöä rajoittavat päätökset tai sulkemispäätökset löytyvät verkkosivuiltamme kohdasta Mitkä ovat voimassa olevat tilojen käyttöä koskevat päätökset?. Kuntien tekemät päätökset löytyvät yleensä kunnan omilta verkkosivuilta.
Poikkeukset rajoituksiin
Tartuntatautilaissa määritellään muutama poikkeus, joita päätökset tilojen sulkemisesta eivät koske. Tiloja voidaan siis käyttää alla mainittuihin toimintoihin, vaikka muun toiminnan osalta tilojen käyttö olisi päätöksessä kielletty.
Ammattiurheilu
Tiloja saa edelleen käyttää ammattiurheiluun sekä ammattiurheiluun liittyvään harjoitteluun, vaikka alueella olisi voimassa päätös tilojen sulkemisesta.
Lisätietoa ammattiurheilun määritelmästä:
Yksityis- tai perhe-elämän piiriin kuuluva toiminta
Tila voidaan vuokrata yksityis- ja perhe-elämän piiriin kuuluvaa käyttöä varten. Tällaista käyttöä on esimerkiksi tilan käyttäminen syntymäpäiväjuhlien tai häiden järjestämiseen. Yksityis- ja perhe-elämän piiriin ei esimerkiksi kuulu urheilujoukkueen harjoitukset tai kuntosalin käyttö toisilleen ennestään tuntemattomien henkilöiden kanssa, vaikka tilan olisi vuokrannut yksityinen henkilö.
Lisätietoa, mitä yksityis- tai perhe-elämän piiriin kuuluvalla toiminnalla tarkoitetaan ja minkälaiset tilat siihen soveltuvat:
Lakisääteiset palvelut
Aluehallintovirasto voi päätöksessään rajata lakisääteiset palvelut päätöksen ulkopuolelle, jolloin suljetuksi määrättyjä tiloja voi käyttää lakisääteisten palveluiden toteuttamiseen. Lakisääteisiä palveluita ovat esimerkiksi koulujen liikuntaopetus, koronarokotusten järjestäminen ja lääkinnällinen kuntoutus.
Lisätietoa lakisääteisten palveluiden määritelmästä:
Lasten ja nuorten harrastustoiminta
Tartuntatautilaki ei suoraan määrittele poikkeusta lasten ja nuorten harrastustoiminnan osalta. Aluehallintovirasto voi kuitenkin rajata lasten ja nuorten harrastustoiminnan päätöksen ulkopuolelle. Tarkista siis aina oman alueesi aluehallintoviraston päätöksestä, voiko suljettavaksi määrättyjä tiloja käyttää lasten ja nuorten harrastustoimintaan.
Lisätietoa lasten ja nuorten harrastustoiminnasta:
- Miten rajoitukset vaikuttavat lasten ja nuorten harrastus- ja kilpailutoimintaan?
- Mitkä ovat voimassa olevat tilojen käyttöä koskevat päätökset?
Koronapassi
Tällä hetkellä koronapassin käyttöä on rajoitettu siten, että sen käyttöönotto ei vapauta toiminnanharjoittajaa rajoituksista. Lisätietoa: Valtioneuvoston tiedote 11.1.2022
Toiminnanharjoittaja voi kuitenkin ottaa koronapassin käyttöön rajoitusten piiriin kuuluvissa tiloissa, joita asiakkaat käyttävät vapaa-aikanaan virkistystarkoituksessa. Tällaisia tiloja ovat:
- yleisötilaisuuksiin käytettävät sisä- ja ulkotilat;
- ravitsemisliikkeet;
- kuntosalit ja muut urheiluun tai liikuntaan käytettävät sisäliikuntatilat;
- yleiset saunat sekä uimahallien, maauimaloiden ja kylpylöiden allastilat sekä niiden välittömässä yhteydessä tai läheisyydessä olevat pukuhuonetilat;
- tanssipaikat sekä kuorolaulutoimintaan, harrastajateatteriin tai muuhun vastaavaan ryhmäharrastustoimintaan käytettävät tilat;
- huvi- ja teemapuistot, tivolit sekä eläintarhojen sisätilat;
- sisäleikkipuistot ja sisäleikkipaikat;
- museot, näyttelytilat ja muut vastaavat kulttuuritilat, kuten esimerkiksi taidegalleriat.
Toiminnanharjoittaja ei voi ottaa koronapassia käyttöön sellaisissa tiloissa ja paikoissa, joiden voidaan katsoa olevan tavanomaisen elämän tai lakisääteisten oikeuksien kannalta välttämättömiä tai olennaisia. Lisäksi tilojen sulkemisesta ei voi vapautua koronapassin käyttöönotolla.
Lisätietoa koronapassin käytöstä:
Lisätietoa:
- Tartuntatautilaki (1227/2021)
- toiminnan järjestäminen, erityisesti pykälät 58 c, 58 d ja 58 g
- kirjallinen suunnitelma 58 h §
- koronatodistus 58 i §
- valvonta 59 a §
- tarkastukset 59 b §
- määräykset ja pakkokeinot 59 c §
- Ks. myös oman sairaanhoitopiirin tasolla tehdyt suositukset koronaepidemian torjuntatyön tehostamiseksi!
- Jos yrityksesi tilat on määrätty suljettaviksi, voit hakea korvausta Valtiokonttorista.
Kirjoittajat: aluehallintoviraston asiakaspalvelun tiimi
Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakaskysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.
Toimiiko kirjasto jatkossa myös alueellisen tason tiedon lähteenä?
Aluevaalien ennakkoäänestys on käynnissä kotimaassa 12.-18.1.2022 ja varsinainen vaalipäivä on 23.1.2022. Soteuudistus on samalla myös iso kuntauudistus. Hyvinvointialueiden ja kuntien välinen yhteistyö on jatkossa erittäin tärkeää. Erilaiset yhdyspinnat hallinnon tasojen välillä ovat keskeisiä sujuvalle yhteistyölle. Yksi näistä yhdyspinnoista liittyy tiedon saatavuuteen ja kirjastoihin.
Aluehallintovirastojen kirjastotoimen väestökyselyssä selvitettiin vastaajien näkemyksiä kirjastojen roolista paikallisen ja valtakunnallisen tiedon tarjoajana. Paikallisella ja valtakunnallisella tiedolla tarkoitetaan tässä esimerkiksi tietoa ajankohtaisista asioista, päätöksenteosta sekä vaikuttamismahdollisuuksista.
Yli 80 prosenttia vastaajista pitää paikallisen ja valtakunnallisen tiedon saantia kirjastoista vähintään melko tärkeänä. Lisäksi noin 60 % vastaajista on etsinyt ja löytänyt oman kuntansa kirjaston kautta jotakin paikallisen ja valtakunnallisen tason tietoa. Tämä tarkoittaa, että myös ne, jotka eivät välttämättä itse ole tietoa kirjastosta etsineet pitävät sen saatavuutta tärkeänä.
Nuoret aikuiset ovat löytäneet paikallisen tason tietoa kirjastosta keskimäärin vähemmän kuin vanhemmat ikäluokat, mutta hekin pitävät kuitenkin yhtä lailla tärkeänä, että sitä on tarjolla kirjastossa. Valtakunnallisen tason tiedon osalta vastauksissa ei ole selvää ikäluokittaista jakautumista, vaan hajontaa on enemmän.
Mielenkiintoinen yksityiskohta kyselyssä on myös se, että keskisuurten kuntien (yli 10000 ja alle 100000 asukasta) vastaajat ovat löytäneet paikallisen tason tietoa kirjastosta selvästi enemmän kuin pienten ja isojen kuntien asukkaat.
Kyselyn tulosten perusteella on ilmeistä, että myös alueellisen tason tietoa tulee olla jatkossa saatavilla kirjastojen kautta. Kirjaston vahvuus on matala kynnys ja helppo saavutettavuus laajoin aukioloin. Aluevaalien äänestysaktiivisuus on herättänyt etukäteen huolta. On tulos lopulta mikä tahansa, alkavan valtuustokauden aikana tietoisuutta hyvinvointialueen tehtävistä ja päätöksistä tulee lisätä.
Aluevaltuuston yhtenä tehtävänä on asukkaiden osallistaminen päätöksentekoon. Vaikuttamistoimielinten, kuten hyvinvointialueen nuorisovaltuusto, lisäksi aluevaltuuston tulee järjestää esimerkiksi keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia. Erinomaisia paikkoja näille ovat alueen kirjastot. Kuntien keskeisenä tehtävänä on uudistuksen jälkeenkin asukkaidensa hyvinvoinnin edistäminen ja kirjastoilla on keskeinen rooli etenkin kulttuurihyvinvoinnin kentällä. Kirjastoilla on myös mahdollisuus olla linkki hyvinvointialueiden valmistelun ja päätöksenteon sekä asukkaiden välillä. Tähän kirjastojen kannattaa nyt myös itse aktiivisesti tarttua.
Marko Ojala
ylitarkastaja
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Aluehallintovirastojen kirjastotoimet julkaisivat syyskuussa selvityksen Kirjastovuosi 2020 – Koronasta kohti uutta normaalia. Julkaisu tarkastelee Suomen yleisten kirjastojen koronavuotta 2020 ja tarjoaa tulevaisuuden näkökulmia kirjastojen valmiussuunnitteluun ja kriiseihin varautumiseen.
Julkaisemme selvitykseen pohjautuvan blogitekstien sarjan, jossa käsitellään esiin nousseita aiheita. Tässä kirjoituksessa pohditaan, miten koronavuosi vaikutti henkilöstöön.
Henkilöstö on kirjastojen vahvuus
Koronapandemia vaikutti paljon kirjastojen toimintaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön koronakyselyssä kirjastoille yli 90 prosenttia vastaajista piti suurimpina toiminnan muutoksina yleisötilojen sulkua ja palvelutarjonnan karsintaa. Uusien palvelumuotojen kehittäminen oli merkittävä positiivinen muutos. Kuitenkin neljä viidestä vastaajasta arvioi toiminnan suunnittelun vaikeutuneen pandemian aikana. Lähes kaksi kolmasosaa kehitti ja otti käyttöön digitaalisia palveluja. Silti vain joka viides ilmoitti toiminnan siirtyneen pääasiallisesti verkkoon.
Korona aiheutti muutoksia kahdelle kirjastolle kolmesta. 43 prosenttia vastanneista kirjastoista ilmoitti, että niiden henkilöstöä lomautettiin, siirrettiin muihin tehtäviin tai palkanmaksu keskeytettiin. Valitettavasti tämä tapahtui juuri silloin, kun henkilökuntaa olisi eniten tarvittu kehittämään ja ottamaan käyttöön virtuaalisia palveluja ja uusia toimintoja. Irtisanomiset kuitenkin vältettiin, mutta rekrytoinnit vähenivät.
Henkilöstön vähentämisen ja lomautusten lisäksi uhkana nähtiin myös se, että henkilökunnalla ei riitä halua, kykyä, aikaa tai jaksamista omaksua ja kehittää uusia toimintoja. Kuitenkin uudet toimintatavat nähtiin myös henkilökunnalle mahdollisuutena lisätä teknistä osaamista ja etätyöskentelyä. Antoisana ja rikastuttavana kokeiluna pidettiin myös sitä, että kirjastojen henkilöstö työskenteli sulun aikana kunnan muissa tehtävissä. Lisääntynyt yhteistyö kunnan toimialojen kesken koettiin muutenkin positiiviseksi asiaksi, ja yhteistyön lisääminen nähtiin jatkossakin mahdollisuutena.
Kirjastohenkilöstön täydennyskoulutuksia siirrettiin vauhdikkaasti verkkoon. Alueelliset koulutukset tulivat etäyhteyksien myötä valtakunnallisestikin saataville. Kuitenkin tilastot osoittavat henkilöstön koulutuspäivien määrän vähentyneen neljänneksellä. Tähän lienevät syynä mm. henkilökunnan lomautukset ja siirrot muihin tehtäviin.
Koronavuonna työntekijöiden resilienssi ja kriisinsietokyky joutuivat koetukselle. Kaikki joutuivat sietämään epävarmuutta, kun työtehtävät muuttuivat, tapahtumia jouduttiin perumaan, palveluja muotoiltiin nopeasti uudelleen, odoteltiin tartuntatautilain mukaisia määräyksiä, ennakoitiin uusia sääntöjä ja muokattiin toimintaa suositusten mukaisiksi.
Henkilöstö sai ottaa suuren digiloikan hyvin nopeasti, kun koulutukset, tapahtumat ja pitkälti myös asiakaspalvelu siirtyivät verkkoon. Digiloikka ei tapahtunut samaan tahtiin kaikissa kirjastoissa.
Erityisesti kirjastojen tapahtumatuotanto otti jättiharppauksen. Henkilökunta otti nopeasti haltuun uusia digitaitoja. Kirjavinkkauksia ja muita yleisötapahtumia välitettiin terveysturvallisesti asiakkaille. Tämä paransi tapahtumien saatavuutta huimasti.
Osa kunnista ei nähnyt verkkopalveluja ja -asiointia mahdollisuutena palvelujen jatkumiselle tai luulivat verkkopalvelujen hoituvan automaattisesti ilman henkilökuntaa. Kirjaston kannalta parasta varautumista on se, että verkkopalveluita luodaan, opastetaan ja markkinoidaan asiakkaille jo normaalitilanteessa.
Nyt, kun koronapandemian kanssa on eletty jo lähes kaksi vuotta, verkkovälitteisiä palveluja tuskin enää kyseenalaistetaan. Ja luultavasti myös osaamis- ja kehittämistarpeet tältä osin on kirjastoissa ja kunnissa tunnistettu. Vajaat kaksi vuotta on ollut valtava koettelemus ja kokemus, josta kirjastoissa on selvitty hyvän resilienssin ansiosta.
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Satu Ihanamäki
Lapin AVI
Suomessa pelastustoimen palveluista vastaavat kunnat yhteistyössä valtioneuvoston päättämillä 22 pelastustoimen alueella. Vastuu pelastustoimen asianmukaisesta järjestämisestä on säädetty näille 22:lle alueen pelastustoimelle. Pelastuslaki edellyttää, että alueen pelastustoimella tulee olla pelastuslaitos pelastustoimen tehtävien hoitamista varten. Pelastustoimessa palveluiden järjestämisvastuu on erotettu palveluiden tuottamisesta.
Pelastustoimen palvelutasosta päättää alueen pelastustoimi kuntia kuultuaan. Palvelutasosta päätetään alueen pelastustoimen palvelutasopäätöksessä. Kyseessä ei siis ole pelastuslaitoksen sisäinen päätös, vaan kuntien yhteinen päätös siitä miten pelastustoimen palvelut alueella järjestetään. Pelastuslaitoksen tehtävänä on tuottaa palvelut siten, kuin palvelutasopäätöksessä kunnat ovat yhteisesti päättäneet. Palvelutasosta ja palvelutasopäätöksestä on erikseen säädetty pelastuslaissa.
Sisäministeriön tehtävänä on ohjata, johtaa ja valvoa pelastustoimea, jonka nojalla sisäministeriö on antanut pelastustoimen järjestämistä ja pelastustoimen palveluiden tuottamista koskevia asetuksia ja ohjeita. Aluehallintovirastoille on säädetty sekä pelastustointa että pelastustoimen palvelutasoa koskevat valvontatehtävät. Valvonnalla varmistetaan, että alueen pelastustoimet (kunnat) järjestävät pelastustoimen palvelut siten, kuin eduskunta on ne lainsäädännöllä kunnille osoittanut. Aluehallintoviraston selvitys- tai tietopyyntö tai kuuleminen voi valvottavasta asiasta riippuen olla osoitettu joko alueen pelastustoimelle tai pelastuslaitokselle.
Pelastustoimen yleinen valvontatehtävä
Pelastustointa koskeva valvontatehtävä on yleinen valvontatehtävä, jossa aluehallintovirastot käsittelevät hallintokanteluita tai voivat käynnistää oma-aloitteisesti valvonta-asioita koskien pelastustointa, mikäli havaitsevat lainvastaista tai hyvän hallinnon vastaista menettelyä. Valvonta voi kohdistua näissä asioissa joko alueen pelastustoimeen tai pelastuslaitokseen tai jossain tapauksessa yksittäisen viranhaltijan toimintaan. Pääsääntöisesti yleinen valvonta rajoittuu pelastustoimen laillisuusvalvontaan ja hyvää hallintoa koskevien periaatteiden arviointiin.
Pelastustointa koskevassa yleisessä valvonta-asiassa annettu päätös tai ratkaisu voi johtaa aluehallintoviraston toimesta hallinnolliseen ohjaukseen, siten kuin hallintokantelun ratkaisua koskevasta asiasta hallintolaissa on säädetty. Pelastustointa koskevissa yleisissä valvonta-asioissa aluehallintovirastojen ratkaisuissa arvioidaan, onko valvonnan kohteena olevassa asiassa menetelty lainvastaisesti vai ei. Mikäli asian tutkimisen jälkeen johtopäätöksissä todetaan menetellyn lainvastaisesti, aluehallintovirastot voivat ratkaisussaan kiinnittää valvottavan huomiota hyvän hallinnon vaatimuksiin tai saattaa tämän tietoon käsityksensä lain mukaisesta menettelystä. Mikäli edellä mainittua ei asian kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat huomioon ottaen pidetä riittävänä, aluehallintovirasto voi antaa valvottavalle huomautuksen.
Pelastustoimen palvelutason valvontatehtävä
Pelastustoimen palvelutason valvonta kohdistuu aina alueen pelastustoimeen, ei pelastuslaitokseen. Pelastuslaissa on säädetty, että alueen pelastustoimi (kunnat) vastaa pelastustoimen asianmukaisesta järjestämisestä siten, kuin pelastuslaissa on säädetty. Mikäli aluehallintovirasto havaitsee, että pelastustoimen palvelutasossa on puutteita tai epäilee sellaista, on aluehallintoviraston ryhdyttävä selvittämään asiaa. Hallintolaki edellyttää asian selvittämistä ennen kuin asiassa voidaan tehdä päätös tai antaa ratkaisu. Pelastuslaissa on säädetty pelastustoimen palvelutason valvonnan tiedonsaantioikeuksista siten, että aluehallintovirastoilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada maksutta alueen pelastustoimelta tarpeellisia tietoja ja selvityksiä. Tämä tarkoittaa sitä, että aluehallintovirastot eivät pääsääntöisesti pyydä pelastuslaitoksilta tietoja tai selvityksiä pelastustoimen palvelutasosta, vaan selvitys- ja tietopyynnöt osoitetaan alueen pelastustoimelle, jonka tulee pyydetyt tiedot myös toimittaa. Pelastuslaitos ei voi toimittaa tietoja alueen pelastustoimen puolesta.
Pelastustoimen palvelutasoa koskevissa valvonta-asioissa aluehallintovirastot voivat velvoittaa alueen pelastustoimea saattamaan pelastustoimen palvelut pelastuslaissa säädetylle tasolle, mikäli niissä on huomattavia epäkohtia. Mikäli aluehallintoviraston asettamaa määräystä ei ole noudatettu, aluehallintovirasto voi asettaa määräyksensä tehosteeksi uhkasakon. Oleellista pelastustoimen palvelutasoa koskevissa asioissa on se, että aluehallintovirastot valvovat palveluiden järjestämisestä vastaavia alueen pelastustoimia (kuntia), ei palveluiden tuottamisesta huolehtivia pelastuslaitoksia.
Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Johtaja Ilkka Horelli
Päihteiden käytön lisääntyminen julkisilla paikoilla saattaa aiheuttaa kuntalaisissa monenlaisia tunteita kuten pelkoa, turvattomuutta, välinpitämättömyyttä ja jopa inhoa. Tutkimusten mukaan erityisesti lapset ja nuoret kokevat usein turvattomaksi sellaiset paikat, joissa on päihteitä käyttäviä henkilöitä, päihtyneitä tai sekavasti tai häiritsevästi käyttäytyviä ihmisiä.
Yli miljoona suomalaista pelkää päihtyneitä, haittoja koetaan sekä taajamassa että maaseudulla
Kohtaatko kadulla tai kotiympäristössä päihtyneitä tai sekavasti käyttäytyviä ihmisiä? Vuonna 2016 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan joka kolmas suomalainen on pelännyt päihtyneitä ihmisiä julkisilla paikoilla. Päihtyneiden pelkääminen julkisissa tiloissa on meillä paljon yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Haittoja koetaan sekä taajamassa että maaseudulla.
Pääkaupunkiseudulla päihtyneiden henkilöiden käyttäytyminen heikentää turvallisuuden tunnetta, ja monet ihmiset välttävät liikkumista ulkona erityisesti ilta-aikaan. Lapin matkailukeskuksissa muun muassa päihteiden ongelmakäyttö aiheuttaa haasteita niin turvallisuuspalveluille kuin kuntien hyvinvointiturvallisuudelle.
Lapin hyvinvointiohjelman ja turvallisuussuunnitelman toimeenpanosuunnitelma 2020–2025 laadittiin aluehallintoviraston ja Lapin liiton hyvinvointityöryhmien toimesta laajalla asiantuntijaverkostoyhteistyöllä. Hyvinvointi ja turvallisuus liittyvät läheisesti yhteen ja kuntalaisten turvallisuuden tunne on merkittävä elinvoimaisen kunnan perusedellytys.
Lapin turvallisuus- ja hyvinvointiverkostojen yhteistyön tavoitteiden selkeyttäminen ja toimenpiteiden suunnittelu toteutettiin Arjen turvallisuus tiekartta- aktivoiva osallisuus syrjäytymisen ehkäisyssä -hankkeessa 2020–2021. Arjen turvallisuus koostuu perinteisistä turvallisuuspalveluista, kuten poliisi, pelastus, ensihoito, tulli, rajavartiosta ja puolustusvoimat sekä hyvinvointiturvallisuudesta. Kuntien hyvinvointiturvallisuutta ylläpidetään ja vahvistetaan ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä ja palveluissa. Perhe, lähiyhteisö, sosiaalitoimi, koulu, terveyspalvelut ja järjestöt ovat keskeisessä roolissa arjen turvallisuuden varmistamisessa. Paikallisten hyvinvointi- ja turvallisuusilmiöiden ja niiden haasteiden ratkaiseminen edellyttää yhteistyötä eri toimijoiden välillä unohtamatta yritystoiminnan turvallisuutta. (Lapin arjen turvallisuuden tiekartta 2021.)
Yhteisölliset menetelmät turvallisuuden edistäjänä
Kuntalaiset toivovat ratkaisuksi päihteiden käytöstä aiheutuviin ongelmiin usein lisää vartiointia ja valvontaa. Pääkaupunkiseudun päihdetilannekyselyssä asukkaat ehdottivat turvallisuuden lisäämiseksi valvonnan lisäksi muun muassa lisää valaistusta ja ruiskujen keräysastioita puistoihin. Lisäksi toivottiin jalkautuvaa työtä ja poliisin valvontaa asuinalueilla sekä erilaista ennalta-ehkäisevää verkostotyötä päihteiden käytön juurisyihin puuttumiseksi.
Näiden toimien lisäksi meillä tulisi olla tarjolla riittävästi matalan kynnyksen palveluita riittävillä aukioloajoilla, myös iltaisin viikonloppuisin. Suurimmissa kaupungeissa näitä palveluita tulisi olla sijoitettuna tasaisesti ympäri kaupunkia, jolloin mahdolliset lieveilmiöt eivät kasautuisi yhdelle alueelle. Päihteitä käyttäville tulisi tarjota vastikkeellista ja mielekästä työtoimintaa, jolloin tarve omaisuusrikoksiin vähenee.
Tällä hetkellä kaikissa suuremmissakaan kunnissa ei ole välttämättä ole paikkoja, joissa päihtyneet ihmiset voisivat viettää aikaa. Tämä lisää ihmisen oleskelua julkisissa tiloissa, kuten esimerkiksi ostoskeskuksissa.
Ympäristötyön avulla lisätään turvallisuutta ja päihteitä käyttävien ihmisten osallisuutta
Ympäristötyön (käytetään myös termiä naapurustotyö) tavoitteena on vähentää päihteiden käytöstä aiheutuvia lieveilmiöitä kaupunkitilassa, asuinalueella ja esimerkiksi päihdepalveluiden ja asumisyksiköiden lähistöllä.
Ympäristötyötä suunnitellaan ja tehdään yhteistyössä päihteitä käyttävien ja päihdeongelmasta toipuneiden ihmisten kanssa vahvistaen heidän hyvinvointiansa ja osallisuutta yhteiskuntaan. Ympäristötyöntekijät jalkautuvat säännöllisesti ja suunnitelmallisesti ympäristöön, kortteleihin ja kaduille, puistoihin ja esimerkiksi päiväkotien ja koulujen lähistöille. Ympäristöstä siivotaan esimerkiksi käyttövälineitä ja muita roskia. Työn tarkoitus ei kuitenkaan ole pelkästään roskien kerääminen, vaan tavoitteena on olla näkyvillä ja saatavilla, vastata naapureiden kysymyksiin ja puuttua järjestyshäiriöihin mahdollisuuksien mukaan ja ohjata päihteitä käyttäviä ihmisiä muita huomioivaan käyttäytymiseen.
Kaupunki kuuluu kaikille -toimintamalli
Lapset saattavat kokea turvattomuutta paikoissa, joissa on päihteitä käyttäviä tai sekavasti käyttäytyviä ihmisiä. Kaupunki kuuluu kaikille -toimintamallin tavoite on lisätä lasten ymmärrystä päihteiden ongelmakäyttöön liittyvistä ilmiöistä kaupunkitilassa. Mallin avulla voidaan vähentää ennakkoluuloja ja pelkoja sekä lisätä lasten turvallisuuden tunnetta, vahvistaa lapsen omaa toimijuutta ja turva- ja tunnetaitoja.
Lisäksi on tärkeää muistaa, että vaikka päihteiden käyttö julkisessa tilassa saattaa aiheuttaa turvattomuutta, suurin osa ihmisistä käyttäytyy kuitenkin asiallisesti ja monet ongelmatilanteet ovat vältettävissä ystävällisellä asenteella. Kohtaamiset eivät kuitenkaan aina suju miellyttävästi, ja sen vuoksi tarvitsemme vartioinnin ja valvonnan rinnalle myös muita hyvinvointia ja turvallisuutta edistäviä menetelmiä.
Liian monen lapsen joulutunnelma kärsii aikuisen humalan vuoksi. Perinteinen Anna lapselle raitis joulu -kampanja järjestetään tänä vuonna 24. kerran. Kampanja muistuttaa kaikkia aikuisia päihteettömän läsnäolon tärkeydestä. Iloinen yhdessä olo turvallisen aikuisen seurassa on paras lahja lapselle. Annetaan tänäkin vuonna lapsille raitis rauhallinen joulu!
Kirjoittajat:
Ylitarkastaja Sanna Ylitalo, Lapin aluehallintovirasto
Asiantuntija Inari Viskari, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Lähteet:
- Helameri, Eeva, Iivari, Pekka, Raasakka, Eija, Viinamäki, Eeva. Lapin arjen turvallisuuden tiekartta. Lapin ammattikorkeakoulu, 2021.
- Helsingin kaupunki. Helsingin kaupungin turvallisuussuunnitelma (2015).
- Keskinen, Vesa & Laihinen, Eija (2017). Kaikesta huolimatta turvallista. Helsingin turvallisuustutkimus 2015. Tutkimuksia 2017:2. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus.
- Mäkelä, Pia; Härkönen, Janne; Lintonen, Tomi; Tigerstedt, Christoffer; Warpenius, Katariina. Näin Suomi juo - Suomalaisten muuttuvat alkoholinkäyttötavat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2018.
- Warpenius, Katariina, Holmila, Marja, Tigerstedt, Cristoffer. Alkoholi- ja päihdehaitat läheisille, muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2013.
- STT (2021) Pääkaupunkiseudun päihdetilannekyselyyn tuli runsaasti ja vastauksia ja kehitysehdotuksia.
- Viskari, Lund & Avellan (2015). Erilainen naapuri. Asuinaluelähtöisen ympäristötyön menetelmiä ja kokemuksia. Sininauhasäätiö.
Korona-aikana koiranpentujen kysyntä ylitti kotimaisen tarjonnan ja tuontipentujen määrä lisääntyi, ja samalla myös laiton kauppa kasvoi.
Vaikka koiranpentujen hankkiminen ulkomailta laillisesti on ostajan vastuulla, myös valvonnalla pyritään tukemaan vastuullista toimintaa entistä tehokkaammin. Olemme saaneet Suomeen uusia säännöksiä tuontiin sekä uuden toimivaltaisen valvontaviranomaisen.
Eläintautilain muutoksen myötä myös Tullilla on rinnakkainen toimivalta rajalla tarkastaa ja laatia hallintopäätöksiä, antaa sanktioita sekä aloittaa rikosprosessi, jos lakia on rikottu. Tämä tarkoittaa, että Tulli on aloittanut sisärajaliikenteessä lemmikkitarkastukset.
Tuoreen kansallisen eläintautilain nojalla on myös säädetty, ettei Suomeen enää saa tuoda kaupallisesti alle 15 viikkoisia rokottamattomia koiranpentuja.
Koirien salakuljettamisesta ja laittoman pennun ostamisesta voi seurata jopa vankeusrangaistuksia
Ruotsin tulli ilmoitti tiedotteessaan helmikuussa 2021 havainnoistaan koirasalakuljetuksen lisääntymisestä korona-aikana ja rikollisten kiinnostuksen kasvamisesta alaan. Tiedotteessa todetaan, että jopa ostajia voidaan epäillä rikoksista ja he voivat myös saada vankeusrangaistuksen ostosta.
HBL uutisoi 14.6.2021 Import av hundra valpar ger fängelse i Danmark (hbl.fi) Tanskassa annetusta koirasalakuljettajan vankeustuomiosta. Tapauksessa oli kyse yli sadasta ranskan bulldoggipennusta, jotka salakuljetettiin Tanskaan Puolasta. Yksi tekijöistä sai 6 kk vankeutta ja sakkorangaistuksia määrättiin tekijöille 100 000 – 330 000 Tanskan kruunua. Tuonnit eivät mm. täyttäneet kaupallisen tuonnin ehtoja.
Salakuljetusvalvonnan keskittäminen rajalle toisi mahdollisuuden tarkoituksenmukaisempaan sanktiointiin myös meillä Suomessa. Tulli tarvitsee toki lisää resursseja tehokkaaseen lemmikkivalvontaan.
Väärennetyt asiakirjat ovat arkipäivää koirakaupoissa ja tuovat mukanaan terveysriskin
Aluehallintovirasto valvoo koiratuontia mm. kansallisen eläintautilain ja eläinsuojelulain nojalla. Korona-aikaan on tullut alleviivatuksi, miten eläintaudit ovat riski ihmisen terveydelle.
Rabiesmaista ei tulisi tuoda riskikoiria eikä kissoja. Jos se on aivan välttämätöntä, ainakin tulee varmistua, että lemmikillä on rabiesrokotuksen antamat rabiesvasta-aineet suojaavalla tasolla ennen Suomeen tuontia. Riskieläimellä tarkoitan tässä eläimiä, joilla on mahdollisuus olla kontaktissa rabiekselle alttiiden villieläinten kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi rabiesriskimaassa vapaasti liikkuvat kulkukoirat ja -kissat.
Tuontiasiakirjojen väärennökset vaikeuttavat tautiriskiarvion tekemistä ja aiheuttavat samalla terveysuhan, joka voi olla kohtalokas myös ihmisille. Tuontiasiakirjojen väärentäminen on yleinen ilmiö eläinten salakuljetuksessa.
HBL uutisoi 15.6.2021 Yhdysvaltojen asettamasta väliaikaisesta koirien tuontikiellosta rabiesriskimaista. CDC teki päätöksen sen jälkeen, kun virasto huomasi, että maahan tuotujen koirien määrä on kasvanut jyrkästi väärennettyjen todistusten nojalla, jotka osoittavat, että eläimet oli rokotettu raivotautia vastaan.
Toinen päätöksen taustalla oleva tekijä on tiettävästi se, että koronaviruspandemia on saanut useat maat perumaan monien koirien rokotukset, kuten raivotautirokotukset.
Terveystodistukset tuontiin ja vientiin laaditaan uudessa TRACES-NT järjestelmässä, joka mahdollistaa tautien jäljitettävyyden
Uusi komission ylläpitämä TRACES-NT (New tecnology) -alusta tuli virallisesti käyttöön 6.11.2021. Järjestelmä mahdollistaa entistä paremman eläimen jäljitettävyyden. Terveystodistusten on oltava laadittuna siellä 48 h ennen tuontia tai vientiä, jos koiria tuodaan kaupallisesti. Tuonti on kaupallinen, jos tuonnin tarkoituksena on lemmikin myynti tai omistajuuden siirto.
Kaupallisen tuojan on hankittava tunnukset TRACES-NT-järjestelmään ja haettava eläintenpitäjärekisteristä pitopaikkatunnus. Sen jälkeen kaupallisen tuojan on laadittava järjestelmään oma tili, jonne pitopaikkatunnus syötetään. Tämän jälkeen on anottava virkaeläinlääkäriltä uuteen TRACES-NT-järjestelmään käyttöoikeus. Kun käyttöoikeus on myönnetty, laatii eläimentuoja terveystodistuksen ensimmäisen osan, johon syötetään eläinkuljetuksen oleelliset tiedot. Vasta kaiken tämän jälkeen tulee tuojan olla yhteydessä kunnaneläinlääkäriin terveystodistuksen laatimiseksi.
Malttia tarvitaan, koiran hankinnan impulsiivisuus aiheuttaa myös eläinsuojeluongelmia terveysongelmien ohella
Pentutehtaasta hankitulla koiralla on tutkimusten mukaan enemmän aggressiivisuutta ja arkuutta ihmisiä kohtaan kuin ihmisten kanssa läheisessä kanssakäymisessä olleilla kotikasvatuspennuilla. Pentutehtaassa loppuun ajetut emot eivät jaksa hoitaa pentujaan ja heikosti sosiaalistetut ovat stressiherkkiä.
Korona-aikaan hankituista pennuista halutaan nyt eroon, uutisoidaan jo Britanniasta ja Saksasta. Lähitöihin palaavat omistajat haluavatkin nyt luopua koiristaan ja niitä toimitetaan löytöeläintaloihin.
Harkitsematta tehty koiranpennun ostopäätös näkyy eläinsuojelutapausten kasvuna. Eläinlääkärikulut, koiran eroahdistus ja koulutuksen tarve tulee osalle yllätyksenä.
Lopuksi vielä muistutus vastuullisen ostamisen kolmesta kohdasta, jotka tulee selvittää heti.
- Jos ostat tuontipentua, kysy TRACES-todistusta.
- Jos pennun kerrotaan olevan kotimainen, pyydä päästä tutustumaan pentuun ja kasvatusolosuhteisiin ainakin kahdesti esimerkiksi kahden viikon välein. Varmistu, että emo hoivaa pentujaan ja tutustu kasvattajaan. Tiedustele, kuinka saat jatkossakin ohjeita pennun kasvatuksessa.
- Pyydä saada maksaa tilille, älä suostu käteiskauppaan.
Mikäli yllä olevat eivät onnistu, peräänny kaupasta ja ilmoita epäilyksistä viranomaisille.
Laillisten pentujen tarjontaa on vähän suhteessa laittomiin ja toki hinnat ovat usein halvemmat. Hinnasta ei kuitenkaan aina voi päätellä laittomuutta. Laiton koira voi olla hyvinkin kallis. Tuontipaperitkin saattavat olla ainakin näennäisesti kunnossa, mutta kasvatus- tai kuljetusolosuhteet voivat olla todella kurjat. Vaikka siis kyse ei olisi salakuljetuksesta, on usein kyse eläinsuojelulain vastaisesta tuonnista. Lähes poikkeuksetta salakuljetettujen pentujen myynnissä on kyse harmaasta kaupasta, jossa ei makseta veroja.
Lue lisää myös blogista 29.10.2020
Laiton koiratuonti rehottaa – hintana eläinten kärsimys ja tautiriskit
Sari Haikka
läänineläinlääkäri
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Aluehallintovirastojen Kirjastovuosi 2020 -julkaisussa kerrottiin e-aineistojen kysynnän lisääntyneen sekä kirjastoissa että suoratoistopalveluissa koronapandemian alkuaikana. Kirjastojen e-aineistojen tarjonnan kasvattamiselle on monia esteitä, eivätkä kirjastot voi kilpailla suoratoistopalvelujen kanssa. Mutta onko kyse kilpailusta ensinkään?
Suomi lukee -tutkimuksen mukaan lähes joka kolmas suomalainen koki, että korona-aika lisäsi lukemista. Tutkimuksen mukaan ääni- ja sähkökirjojen kaupallisia lukuaikapalveluita käyttäneiden osuus kasvoi kahdessa vuodessa kuudesta 17 prosenttiin. Lukuaikapalvelujen käyttö kasvaa nopeasti myös niiden joukossa, jotka eivät osta painettuja kirjoja eli uudet lukijat ovat löytäneet kirjallisuuden pariin. Koronakriisi on lisännyt erityisesti 20–29-vuotiaiden lukemista.
E-aineisto on kirjaston kannalta ollut ongelmallinen formaatti useista syistä. Läheskään kaikkea painettuna julkaistavaa aineistoa ei julkaista e-muotoisena. Kaikkea julkaistua aineistoa ei saada heti e-aineistona kirjastojakeluun. Osaa julkaistuista e-kirjoista ei saada lainkaan jakeluun kirjastoon. Aikuisten aineistoista saadaan kirjastojakeluun noin 80 prosenttia e-kirjoina julkaistuista teoksista. Lisäksi e-aineistojen hinnoittelu- ja lainausmallit ovat hyvin moninaiset, joten usein budjetin rajat tulevat vastaan.
Kirjastot lisäsivät koronavuonna huomattavasti e-aineistotarjontaa, mutta niiden lainaus ei kasvanut samassa suhteessa. Toki e-aineistojen kysyntä ja tarjonta vaihtelivat kuntakohtaisesti. Osa asiakkaista koki palvelut vaikeasti käytettäviksi, kokoelman liian suppeaksi ja varausjonot pitkiksi.
Kirjastolain (1492/2016) mukaan kirjaston tehtävänä on mm. edistää lukemista ja kirjallisuutta. Lisäksi lain tavoitteena on edistää lukemiskulttuuria. Tätä ajatellen suoratoistopalvelujen tuottamat uudet lukijat ovat hyvä asia, eikä ollenkaan vastakkainen kirjaston tavoitteelle, joten lukuaikapalvelut eivät ole varsinaisesti kirjaston kilpailija.
Voisiko kirjasto olla jollain tavalla hyödyksi lukuaikapalvelua käyttävälle? Jos on tutustunut kaupallisiin tuotteisiin, on voinut todeta, että niiden haku- ja suositteluominaisuudet ovat hyvin suppeat. Voisiko kirjasto rikastaa osaltaan tätä puolta ja siten edistää lukemista? Voisiko kirjasto tuottaa jatkuvaa uutuusdataa hankinnoistaan, jotta lukija saa vinkkejä uutuuksista? Miten kirjaston verkkosivuilta löytyisi helposti kirjoja eri aiheista? Juuri aihehaku on ainakin osassa suoratoistopalveluja olematon. Vinkki ”näin löydät uusimmat julkaisut aiheesta ’ruotsalaiset dekkarit’ ”? Mistä löytää lainausdataa, mitä muut lukevat? Ja miten suoratoistopalvelun käyttäjä löytää tiensä kirjaston verkkosivuille?
Aluehallintovirastojen Kirjastovuosi 2020 -julkaisussa todetaan, että kirjastojen tarjoamia e-aineistoja on markkinoitava koko ajan, ei ainoastaan poikkeustilanteissa. Tähän voisi jatkaa, että kirjastojen tarjoamia lukemispalveluja tulisi markkinoida koko ajan, laaja-alaisesti.
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Satu Ihanamäki
Lapin AVI
Aluehallintovirastojen kirjastotoimet julkaisivat syyskuussa selvityksen Kirjastovuosi 2020 – Koronasta kohti uutta normaalia [pdf]. Julkaisu tarkastelee Suomen yleisten kirjastojen koronavuotta 2020 ja tarjoaa tulevaisuuden näkökulmia kirjastojen valmiussuunnitteluun ja kriiseihin varautumiseen.
Julkaisemme selvitykseen pohjautuvan blogitekstien sarjan, jossa käsitellään esiin nousseita aiheita. Tässä kirjoituksessa pohditaan, miten kirjastot voivat olla yksilön kriisinkestävyyden tukena henkilökohtaisen resilienssin näkökulmasta. Näihin näkökulmiin pureuduttiin myös Aluehallintovirastojen kirjastotoimen 11.10.2021 järjestämässä koulutustilaisuudessa Varautuminen ja henkinen kriisinkestävyys, joka antoi paljon eväitä kansalaisten kriisinkestävyyden tukemiseen.
Miten kirjastot voivat vahvistaa yksilöiden resilienssiä?
Resilienssi on yksilön, organisaation tai muun tahon muutosjoustavuutta ja -kyvykkyyttä. Yksilöiden ominaisuutena resilienssiä kuvaillaan usein kykynä ponnahtaa takaisin vastoinkäymisen jälkeen. Resilienssi koostuu monesta tekijästä: osaltaan perustana ovat lapsuudet turvalliset kiintymyssuhteet, osaltaan yksilön ominaisuudet kuten optimismi, luovat ongelmanratkaisutaidot, itsemyötätunto ja kasvun asenne. Resilienssiä voi myös oppia.
Kirjasto voi vahvistaa kansalaisten resilienssiä monella tavalla. Lukemisen edistämisellä ja aineistojen tarjoamisella on keskeinen merkitys, sillä tutkimusten mukaan kaunokirjallisuus mm. lisää empatiaa ja auttaa sanallistamaan tunteita. Digi- ja tiedonhakutaitojen opettaminen lisää yksilöiden pystyvyyden kokemusta. Kirjaston tuttu henkilökunta tukee osaltaan lapsen turvallisuuden tunnetta silloin, kun resilienssin perustuksia rakennetaan.
Kuuluminen kirjastoyhteisöön -vaikka passiivisestikin - lisää luottamusta yhteiskunnan toimintaan, sillä onhan kirjasto harvoja ilmaisia turvallisia tiloja, jossa kukaan ei odota mitään.
Kirjastot kansalaisten henkisen kriisinkestävyyden voimavarana
Resilienssi liittyy läheisesti henkiseen kriisinkestävyyteen, joka on kykyä kestää kriisitilanteen paineet ja selviytyä niistä tilanteen jälkeen. Henkinen kriisinkestävyys on osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Henkiselle kriisinkestävyydelle - kuten muillekin toiminnoille - keskeistä on se, että pohjaa sille rakennetaan normaalioloissa.
Henkisen kriisinkestävyyden perustana on tunne osallisuudesta, yhteiskuntaan kuulumisesta ja elämän merkityksellisyydestä. Näitä kaikkia kirjasto voi tukea perustoiminnallaan. Kirjasto palveluna on tarkoitettu kaikille. Sen käyttöä ei rajata iän tai muun ominaisuuden perusteella, eikä sen käyttö vaadi erillisiä perusteluja tai tarvearviota. Kirjasto tarjoaa tiloja erilaisille tavoille kohdata ihmisiä ja olla vuorovaikutuksessa. Kirjastosta saa tietoja ja taitoja, joiden avulla yhteiskunnassa toimiminen helpottuu.
Poikkeusoloissa sitoutuminen yhteiskuntaan saa uusia merkityksiä. Halu toimia yhteiseksi hyväksi esimerkiksi noudattamalla viranomaisten määräyksiä on osa henkistä kriisinkestävyyttä.
Henkinen kriisinkestävyys on kuitenkin kuin fyysinen kunto: ei riitä, että on onnistunut jumppaamaan itsensä haluamaansa kuntoon, vaan kunnon ylläpitämiseksi on tehtävä aktiivisesti töitä. Tämä tarkoittaa sitä, että henkistä kuntoa ja kestävyyttä on pidettävä yllä myös poikkeusoloissa.
Viimeistään korona-aikana kirkastui, mikä merkitys kirjaston tilalla, aineistolla ja henkilökunnalla on henkisessä kriisinkestävyydessä. Pelkkä perustarpeiden turvaus ei hyvinvoinnin kannalta riitä pitkälle, kirjastoa ja kulttuuripalveluita tarvitaan elämysten tarjoamiseen ja luomiseen.
Kirjastotoimen ylitarkastajat, Virpi Launonen (Itä-Suomi) ja Jonna Toukonen (Länsi- ja Sisä-Suomi)
Aluehallintovirastojen kirjastotoimet julkaisivat syyskuussa selvityksen Kirjastovuosi 2020 – Koronasta kohti uutta normaalia [pdf]. Julkaisu tarkastelee Suomen yleisten kirjastojen koronavuotta 2020 ja tarjoaa tulevaisuuden näkökulmia kirjastojen valmiussuunnitteluun ja kriiseihin varautumiseen.
Julkaisemme selvitykseen pohjautuvan blogitekstien sarjan, jossa käsitellään esiin nousseita aiheita. Seuraavaksi tehdään katsaus siihen, mitä kirjastojen tulisi huomioida tulevaisuuden häiriötilanteisiin ja poikkeusolosuhteisiin varautumisessa. Näihin näkökulmiin pureuduttiin myös Aluehallintovirastojen kirjastotoimen 11.10.2021 järjestämässä koulutustilaisuudessa Varautuminen ja henkinen kriisinkestävyys, jossa yhtenä teemana oli kirjastojen varautumistoiminnan parantaminen.
Megatrendit valmiussuunnittelun pohjana
Digi- ja väestötietoviraston julkaisemassa raportissa Digihumaus 2021: Näkökulmia koronapandemian jälkeiseen digiloikkaan [pdf] jäsennetään julkishallinnon tulevaisuutta ja koronapandemian vaikutuksia seuraavan viiden megatrendin kautta:
- ongelmien kompleksisuuden lisääntyminen,
- kaikille aloille ja alueille levittyvä digitalisoituminen,
- väestön ikääntyminen ja monimuotoistuminen,
- ympäristön ja talouden suhteen muutos ja
- turvallisuusympäristön monimutkaistuminen.
Nämä megatrendit koskettavat myös kirjastoja ja niiden huomiointi on oleellista tulevaisuuden uhkiin varautuessa. Yhtä lailla mainittuja megatrendejä kannattaa pohtia kirjastojen vahvuuksien kannalta: miten kirjastot voivat pelata omilla vahvuuksillaan vastatessaan näihin tulevaisuuden ilmiöihin/haasteisiin?
Ongelmien kompleksisuuden lisääntyminen korreloi disinformaation ja yleisen epäluottamuksen lisääntymisen kanssa. Suomessa on perinteisesti ollut vahva luottamus yhteiskuntaan, mutta tätä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Kirjaston roolia luotettavana ja tasa-arvoisena tiedon välittäjänä kannattaakin vaalia. Kirjaston vahvuutena on myös jo laissa määritellyt osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tavoitteet, jotka määrittävät kirjastopalveluja. Digitalisoitumisen ja väestön ikääntymisen ja monimuotoistumisen vaarana on kansalaisten eriarvoistuminen ja syrjäytyminen, mitä vastaan kirjasto jo nyt toimii tarjoamalla ilmaiseksi laitteita, tiloja ja digitaitojen opastusta.
Tulevaisuuden kenties suurin haaste tulee olemaan turvallisuusympäristön monimutkaistuminen ja etenkin siihen liittyvät kyberturvallisuuden uhat. Esimakua saatiin kirjastoissakin kesällä 2021, kun yhteen kirjastojärjestelmään kohdistettu verkkohyökkäys ajoi järjestelmää käyttävien kirjastojen palvelut alas useiksi päiviksi Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa ja lainausdataa menetettiin ainakin päivän ajalta. Miten jatkossa varmistetaan kirjastojärjestelmä- ja verkkopalvelutoimittajien valmius vastata kyberuhkiin? Miten taataan asiakastietojen koskemattomuus ja kirjaston palvelujen saatavuus mahdollisen verkkohyökkäyksen tai tietovuodon sattuessa?
Varautumisvelvollisuus ja käytännön valmiussuunnittelu
Kaikilla julkisilla tahoilla (ml. kunnat) on varautumisvelvollisuus. Mahdollisiin uhkiin ja niiden ehkäisyyn pitää valmistautua ja toiminta täytyy pystyä varmistamaan riittävän hyvin myös poikkeusoloissa. Varautumisen lähtökohtana on normaaliorganisaatio ja varautuminen on tehtävä etukäteen, koska kriisin tullessa on yleensä liian myöhäistä.
Olisi tärkeää, että kirjastot ovat mukana oman kunnan valmiussuunnittelussa muiden toimijoiden kanssa ja tulevat huomioiduiksi suunnitelmissa. Kirjaston oma valmiussuunnitelma kannattaa yhteensovittaa osaksi kunnan strategisemman tason yleissuunnitelmaa. Tärkeää on myös tarkempien, toiminnallisten turvallisuussuunnitelmien (toimintaohjeet, kunnossapito-ohjelmat ja pelastussuunnitelma) tekeminen kirjasto-organisaation sisällä.
Mistä sitten apua varautumisen suunnitteluun? Kirjasto voi tarvittaessa kääntyä kunnan varautumisesta vastaavan henkilön (turvallisuuspäällikkö) tai vaikka alueen pelastuslaitoksen puoleen. Kannattaa myös vilkaista Pelastusopiston ohjeita kunnan valmiussuunnitelman yleisen osan mallista ja sen käytöstä [pdf] ja kokonaisturvallisuustrategiaa 2017.
Korona osoitti, että kirjastohenkilöstö on joustavaa, palvelualtista ja innovatiivista. Kirjastohenkilöstön tietotaitoa voidaan käyttää kriisitilanteessa laajasti, esimerkiksi joissain kunnissa kirjastot olivat erikseen yhteydessä iäkkäisiin kuntalaisiin kirjaston ollessa suljettuna. Tilanteessa hyödynnettiin kirjastohenkilökunnan asiakaspalvelutaitoja ja ennen kaikkea asiakastuntemusta ja valmiita verkostoja.
Toisaalta maailmanlaajuinen pandemia toi ilmi myös sen, että varautumisessa on parannettavaa. Onnettomuustutkintakeskuksen (OTKES) raportissa Koronaepidemian ensimmäinen vaihe Suomessa vuonna 2020 todetaan, että hallinnon kaikilla tasoilla oli pandemian alkaessa keskeneräisiä tai vanhentuneita valmiussuunnitelmia. Tulevaisuudessa organisaatioiden eri tasot - myös kirjastot- tulee osallistaa varautumiseen riittävän laajasti. Kun eri palvelujen roolit on mietitty etukäteen niiden vahvuuksien kautta, jää muitakin mahdollisia toimintatapoja kuin palvelujen sulkeminen kokonaan.
Kirjastotoimen ylitarkastaja Jonna Toukonen (Länsi- ja Sisä-Suomi)
Työsuojelutarkastajat törmäävät entistä useammin valvontatyössä itsenäisiin ammatinharjoittajiin, itsensä työllistäjiin, toiminimiyrittäjiin. Nimikkeitä on useita, mutta kutsutaan heitä tässä kevytyrittäjiksi. Yrittäjyyden tukeminen on kannustettavaa, mutta siirtyminen työsuhdetyöstä yksinyrittämiseen luo monenlaisia haasteita ja suoraan sanottuna myös turvattomuutta yksittäiselle työn suorittajalle.
Valvovan viranomaisen näkökulmasta päänvaivaa aiheuttavat tyypillisimmin väärät kuvitelmat siitä, miten laki suhtautuu yksinyrittämiseen. Eikä ihme, sillä tulkinta ja ohjeistus asiassa ei ole kansalaisen näkökulmasta millään tavalla selvä. Suomalaisen järjestelmän pääasialliset työn tekemisen oikeussuhteet ovat joko työsuhde (virkasuhde) tai yrittäjäsuhde eli käytännössä jonkinlainen alihankinta. Näiden lisäksi on koulutukseen tai muuhun tuettuun työhön liittyviä sosiaalisen työllistämisen muotoja, mutta niihin liittyvissä ongelmissa ei ole kyse yrittäjä tai työsuhde -rajanvedosta, joten en nyt paneudu niihin.
Tässä kirjoituksessa tarkastelen muutamia virheellisiä väitteitä, joita kevytyrittäjyyteen usein liitetään.
”Työ on niin vapaata, ettei se ole työsuhde”
Oikeussuhteen arviointi kulminoituu työsuhteen tunnusmerkkien arviointiin. Työsopimuslain 1 luvun 1 pykälän mukaan työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Määritelmä on useimmille tuttu, mutta sen tulkinta on nykyisessä monimuotoistuvassa työelämässä alati haastavampaa. Voitaneen sanoa, että tunnusmerkit ”vastiketta vastaan”, ”henkilökohtaisesti” ja ”sopimuksen perusteella” täyttyvät lähes kaikissa työn tekemisen muodoissa. ”Työnantajan lukuun” ymmärretään jo hieman useammin väärin, kun luullaan sen tarkoittavan palkan ansaintaa (minähän tästä hyödyn), vaikka lain ilmaisulla toki tarkoitetaan sitä, että työn tekijän työsuoritus edesauttaa työnantajan varsinaista tavoitetta – tuotteen valmistusta tai palvelun loppuun saattamista. Tämäkin tunnusmerkki siis täyttyy useimmissa työn tekemisen tilanteissa.
Oikeussuhteen määrittelyn kompastuskiveksi muodostuu yleensä ”johdon ja valvonnan alla” -tunnusmerkki. Tämä johtunee siitä, että nykyinen työ on kaikin puolin itsenäisempää, joten varsinaista työn johtoa ja valvontaa ei enää tunnisteta. Työneuvosto otti viimeaikaisissa ratkaisuissaan kantaa tähän kysymykseen ja muistutti, että arvio on tehtävä työn suorittamisen aikana eli silloin kun työtä varsinaisesti tehdään.
Useimmiten kuulee väitettävän, että koska työtä saa ajoittaa oman mielensä mukaan, ei työnjohtoakaan silloin ole. Työneuvosto lausui osuvasti, että tällöinhän on kyse ainoastaan työaikaehdon vapaudesta, tyypillisesti vaihtelevan työajan sopimuksesta. Tunnusmerkin arviointia sotkee yhtä lailla ulkoisen ohjauksen monipuolisuus. Onko kyse työnantajan ohjauksesta, asiakkaan ohjauksesta vai esimerkiksi viranomaismääräysten edellyttämästä tavasta toimia? Työneuvosto otti kannan, jonka mukaan algoritmin tekemä optimointi, ruokalähetystilausten tarkoituksenmukainen välittäminen läheteille, osoittaa työnjohto-oikeutta. Vastaavasti työneuvosto katsoi, että työnjohtovaltaa osoitti elintarviketurvallisuusmääräyksistä heijastuva toimituksen enimmäiskestoaika, jonka työnantaja oli asettanut toimituksen enimmäiskestoksi. Työneuvoston tulkinnan perustelut eivät toki rajoitu näin yksinkertaiseen linjanvetoon, mutta käytännössä ne osoittavat, että aika pienikin työnjohto voi olla riittävää tunnusmerkin täyttymiseen.
”Yrittäjäsuhde vs. työsuhde on osapuolten valinta”
Työlainsäädännön soveltuminen ei ole valinta- tai edes sopimiskysymys. Lain soveltamisala on kaikissa työlaeissa pakottavaa oikeutta, mutta luonnollisesti sopimuksella voidaan vaikuttaa työn tekemisen tapaan niin, että oikeussuhde voi muodostua yrittäjäsuhteeksi.
Niin valvontatyössä kuin julkisessa keskustelussakin huomaa usein väitettävän, että työsuhteesta siirrytään yrittäjäsuhteeseen. Tässä kohtaa olisi syytä muistaa, että koska oikeussuhde ei ole valintakysymys, täytyy työsuhde päättää työsopimuslain säännöksiä noudattaen, ennen kuin työ voidaan teettää muulla tavoin. Näin ei kuitenkaan aina tehdä, vaan yrittäjäsopimusta tarjotaan ikään kuin välttämättömänä tai automaattisena jatkeena, mikäli työn suorittaja haluaa jatkaa työskentelyä. Toki työsuhde voi päättyä sopimukseen, mutta työntekijän on syytä muistaa, että irtisanomisoikeutta säännellään työsopimuslaissa työntekijän etuja suojaavasti.
Toinen tähän liittyvä harhaluulo liittyy varsinaisin viranomaisratkaisuihin. Jos viranomainen tulkitsee oikeussuhteen työsuhteeksi, kuulee käytettävän ilmaisua ”me muutamme sopimusehtoja niin, ettei työsuhteen tunnusmerkistö sitten enää täyty”. Näin voidaan toki toimia, mutta oikeussuhde ei sillä automaattisesti muutu, eikä lain kiertämistarkoituksessa tehty muutos muutenkaan vaikuta arviointiin. Toki on todettava, että yrityksellä on mahdollisuus tehdä liiketoiminnallinen ratkaisu ja vaihtaa työn suorittaminen suorista työsuhteista alihankintaan tai vaikka vuokratyöhön. Tällöin työsuhteet on kuitenkin päätettävä työsopimuslain menettelyjä ja perusteita noudattaen. Alihankinnan täytyy silloin olla sellaista, etteivät työsuhteen tunnusmerkit tosiasiassa täyty. Tämä tuskin onnistuu baarimikolta, trukkikuskilta, hyllyttäjältä tai toimistosihteeriltä, ja vakuutusmyyjänkin kohdalla olen hieman epäileväinen.
”Yrittäjäsuhde on työn tekijälle vapaampi ja edullisempi”
Näin toki on, eittämättä. Mutta onko sen vapauden hinta oikeassa suhteessa epävarmuuteen? Työlainsäädäntö on säädetty suojaamaan heikompaa sopijapuolta. Yrittäjäsuhteessa tilaajan työturvallisuusvastuut ovat pienemmät tai lähes olemattomat, irtisanomissuojaa ei ole, sairauspoissaoloja ei korvata ja mahdollisuudet esimerkiksi palkalliseen vuosilomaan ovat usein huonommat.
Yrittäjäsuhdetta perustellaan yleensä sillä, että silloin saa vapaammin sijoitella työaikansa ja päättää työmäärästä, ja ehkä tienaakin paremmin. En ole hyvä työllistämisen ekonomiassa, mutta työaikaan liittyvät väitteet uskallan kyllä kumota. Työaikalaki mahdollistaa nykyisellään hyvin vapaan työajoista sopimisen myös yksilötasolla, jopa niin, etten edes keksi, mikä yrittäjyydessä olisi työaikojen vapauden suhteen niin paljon erinomaisempaa.
Toki työaikalaki rajoittaa työajan enimmäismäärää yhdelle työnantajalle, mutta siihenkin on työntekijän terveyttä turvaava peruste, ja havaintojeni mukaan yksinyrittämisessä ei useinkaan ole kyse siitä, että työviikon pituus olisi keskimäärin yli 48 tuntia viikossa. Työsuhteisuus ei myöskään automaattisesti tarkoita, että työaikalaki tulisi sovellettavaksi, joten sen takia ei yrittäjyyteen kannata pyrkiä, että pelkää työaikakirjanpitovelvollisuutta tai viikkolepoaikoja.
Vapaus käsitetään usein myös vapautena tehdä työtä usealle työnantajalle. Tällöin kyse onkin yleensä aidosta yrittäjyydestä, ja silloin kevytyrittäjyys onkin kannatettava yritystoiminnan muoto. Valitettavasti työsuojeluvalvonnassa kohdatut ongelmatilanteet ovat lähes aina ”kahden kauppa” eli työtä tehdään pääsääntöisesti yhdelle toimijalle. Sivutulojen hankkiminenhan ei työsuhteessakaan ole mahdotonta, joten ei muuta kuin kilpailevan toiminnan rajoista neuvottelemaan oman työnantajan kanssa.
Yleensä törmää myös siihen, että ansiotason väitetään olevan parempi yrittäjäsuhteessa. Näin voi olla, mutta on väärin väittää, etteivät esimerkiksi työehtosopimukset mahdollistaisi korkeampaa palkanmaksua kuin mitä sopimusten minimipalkat edellyttävät. Ja kyllä, tiedän, että myös työn tarjoajan täytyy voittaa tässä mallissa, mutta yrittäjätyössä käteen jäävän osuuden ja palkkatulon vertaaminen on valitettavan usein silmänkääntötemppu, jossa työntekijä tulee petkutetuksi. Uskallan väittää, että niissä tilanteissa, joissa yrittäjänä tehty tulo sivukuluineen ylittää (ja nyt tarkkana) vastaavalta työtuntimäärältä ansaitun palkkatulon, on työ myös siinä määrin suurta lisäarvoa tuottavaa ja osaamistasoa edellyttävää, että työtä saatetaan myös aidosti tehdä yrittäjäsuhteessa.
Lopuksi on pakko todeta, että vaikka kirjoitukseni voi vaikuttaa värittyneeltä ja yrittäjäkielteiseltä, ei sen aidosti ole tarkoitus sitä olla. Varautuneisuuteni johtuu ainoastaan siitä pienestä marginaalista toimijoita, jotka käyttävät monimuotoistuvaa työelämää ja tulkintojen hajanaisuutta väärin – asiantuntijat saattaisivat puhua tuolloin pakotetusta yrittäjyydestä tai näennäisyrittäjyydestä. Kritiikki koskee siis tilanteita, joissa erehdytetään joko työn tekijää tai esimerkiksi valvovaa viranomaista vain, jotta yritystoiminnalle saadaan epätervettä kilpailuetua. Tällaisen toiminnan kitkemiseksi myös työsuojeluvalvonnan täytyy olla muuttuvassa ajassa tarkkana!
Lakimies Aki Eriksson
Lounais-Suomen aluehallintovirasto, työsuojelun vastuualue