För tillfället är ett förslag till lag om ett försök med tvåårig förskoleundervisning och lag om ändring av lagen om småbarnspedagogik på remissrunda. Regionförvaltningsverket har beretts möjlighet att kommentera förslaget.

Vad är det man vill åstadkomma med tvåårig förskola?

Ett av målen är att öka 5-åriga barns deltagande i planmässig fostran och undervisning. I Finland deltar ca 87,8% i jämförelse med de övriga EU-länderna där medeltalet är 95,4%. De övriga nordiska länderna ligger på en ännu högre deltagarprocent än medeltalet.

Utöver det här vill man utreda kontinuiteten mellan förskoleundervisningen och den inledande undervisningen. Det är bra att man vill arbeta för smidiga övergångar. Jag kan ändå tycka att det ur barnets och familjernas perspektiv skulle vara ännu viktigare att se lärstigen som en helhet och arbeta för att lärstigen som går genom småbarnspedagogik, förskola, grundläggande undervisning och andra stadiets utbildning o.s.v. skulle ses som en fortlöpande verksamhet.

Småbarnspedagogiken styrs av lagen om småbarnspedagogik medan lagen om grundläggande undervisning styr förskoleverksamheten. Det här betyder att förskolan har samma regelverk om elevhälsa, stödundervisning, skolskjutsar, måltider, närskolepricipen, personalstyrkan och inte minst läroplikten. Nu finns en vilja att också 5-åringarna skulle åtnjuta dessa. Inom småbarnspedagogiken finns striktare reglering kring personalstyrka och gruppstorlekar, barnens hälsa följs upp av barnrådgivningen och föräldrarna kan önska plats inom småbarnpedagogiken, så att familjelogistiken blir den smidigaste för familjen som helhet. Härtill har regionförvaltningsverket ett tillsynsmandat inom småbarnspedagogiken medan tillsynsmandatet enbart sträcker sig till elevhälsan inom grundläggande undervisningen.

Två i sig goda system mot varandra

Vi har alltså två goda system och nu funderar vi på var femåringarna har det bäst. Vi står som åsnan mellan två hötappar och vet inte vilket system vi ska välja. Jag tror inte man direkt kan ställa systemen mot varandra, utan man måste se till barnets vardag. Ifall barnet som går i förskola och har behov av kompletterande småbarnspedagogik, kanske också av skiftomsorg, kommer barnets dag i den ledda verksamheten att styras av två olika lagar. Visserligen lyfter man i båda lagarna fram att dessa verksamhetsformer ska fungera parallellt och så att verksamheten ordnas utgående från barnets bästa.

Ur anordnarperspektiv är det här ett osmidigt arrangemang och det är svårt att veta vilken lag som gäller under vilken del av dagen. I själva verksamheten kanske de här skarvarna inte syns, men då det kommer till informationsöverföring, rätten till stöd eller skjutsförmåner kan det uppstå situationer av förvirring. Det finns en lång rad situationer jag kunde lista här för att exemplifiera. En sådan lista i sig visar på att ett system där ett barn hamnar i kläm mellan paragrafer inte är ett bra system. Jag hoppas därför att finska staten aktivt skulle arbeta för att småbarnspedagogiken och grundläggande undervisningen med förskolan skulle lyda under samma lag i framtiden. Jag ser det här som den enda möjligheten till att skapa en kontinuitet i lärstigen. Om vi kunde sammanföra hötapparna så skulle inte åsnan behöva välja.

Utgående från barnets bästa

Barnet bryr sig inte om lagar och paragrafer, därför måste vi vuxna ta ställning utgående från barnets perspektiv. Vi måste kunna se hur ett regelsystem och styrdokument påverkar barnets vardag. Det är också utgående från barnet som regionförvaltningsverket skriver sitt remissutlåtande till förslag till lag om ett försök med tvåårig förskoleundervisning och lag om ändring av lagen om småbarnspedagogik.

Sisäilmaoireilu julkisissa rakennuksissa – onko mukana liioittelua ja vähättelyä? Aiheena sisäilmasto-ongelmat herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Koskipa asia koulua tai päiväkotia ja olipa epäilyn luonne millainen tahansa, monella tuntuu olevan vankka mielipide asiasta. Isoin peikko ja suurin terveysuhka ihmisten mielissä on kosteus- ja homevauriot. Kuitenkin ilmanvaihdon puutteet ovat yleensä aina mukana ongelmatilanteissa. Ovatko sisäilmaongelmat mielipidekysymyksiä ja voisiko viestintä sisäilma-asioista olla parempaa?

Rakennus on syytön, kunnes toisin todistetaan

Viime aikoina on julkisuudessa keskusteltu näytön vahvuudesta oletetun sisäilmaoireilun ja rakennuksen vaurioiden välillä. Tutkimuksissa rakennuksen vaurioita ja epäkohtia, mikrobilöydöksiä ja käyttäjien oireilua ei ole pystytty yksiselitteisesti liittämään toisiinsa. Syytä ja sen seurausta ei siis ole osoitettu.

Näiden toteamusten perusteella on jopa esitetty tulkintoja, että viranomaiset eivät suhtaudu vakavasti oireiluun. Jokainen sairastuminen tai oireilu ovat aina vakavia asioita ja viranomaiset suhtautuvat niihin vakavuudella. Oireilu on yksi keskeinen tieto, kun arvioidaan rakennuksen tilannetta.

Kuitenkaan ei voida ajatella, että joka ainoa oire johtuu aina rakennuksesta. Se, että uskoo, että rakennus aiheuttaa haittoja, ei aina tarkoita, että niin tosiaan on. Esimerkiksi ihmisten muut sairaudet ja kotien olosuhteet sekä työpaikan ilmapiiri ja työtilanne vaikuttavat oireisiin. Muutaman ihmisen oireet suuressa ihmismäärässä ovat hankalia tulkinnan kannalta, mutta suurempi oireileva ryhmä kertoo jo paljon enemmän. Sisäilmasto-ongelmien ratkaisussa on siis aina kaksi lähtökohtaa: hoidetaan ihminen kuntoon terveydenhuollossa ja rakennus kuntoon asianmukaisilla selvityksillä ja toimilla.

Miksi epäilyjen selvittäminen kestää niin kauan?

Suurissa rakennuksissa epäiltyjen sisäilmasto-ongelmien selvittäminen ottaa oman aikansa, mutta siihen on syynsä. Muun muassa seuraavat seikat on selvitettävä:

1. Onko todellista aihetta epäillä sisäilmasto-ongelmaa?
2. Mistä teknisestä asiasta se voisi johtua?
3. Missä kohdassa rakennusta ongelma on?
4. Onko kyse monesta eri ongelmasta?
5. Miten laaja korjaus on järkevää, jos rakennuksessa todetaan ongelma selvityksissä?

Selvitysten tilaaminen ja tekeminen vie yleensä kuukausia. Selvitysten perusteella mahdollisesti tehtävät korjaukset on suunniteltava siten, että ne tehdään mahdollisimman pian, mutta ne eivät saisi häiritä esimerkiksi opetustoimintaa. Julkisia varoja käytettäessä on selvitysten tarve ja laajuus arvioitava huolellisesti. Usein joudutaan harkitsemaan väistötilojen käyttöä selvitysten ja korjausten ajaksi. Väistötilojenkin hankinta vie aikaa, eikä niitä nykyisin aina välttämättä ole heti saatavilla.

Kunnan rakennuksia koskevissa selvityksissä on monta osapuolta, mm.:

• opetuksesta tai varhaiskasvatuksesta vastaava taho
• tiloista vastaava taho kuten tilapalvelut
• siivouspalvelut
• terveydenhuolto, työterveyshuolto
• terveydensuojeluviranomainen
• työpaikan työsuojelu ja työsuojeluviranomainen.

Sisäilmaryhmä on yleensä vähintään edellisistä koostuva asiantuntijaelin, jolla ei ole yleensä ratkaisuvaltaa. Ryhmässä kokonaistilanne käydään läpi säännöllisesti ja punnitaan eri ratkaisuja. Jos toimija saa ongelmat hoidettua kuntoon nopeasti, voi viranomaisen rooli jäädä pieneksi.

Viranomaiset valvovat, että tiloista ja toiminnasta vastaavat tahot toimivat lainsäädännön mukaisesti ja tarjoavat turvallisia tiloja käyttäjille. Terveydensuojeluviranomainen arvioi erityisesti rakennuksessa olevia olosuhteita, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa lapsille ja oppilaille. Työsuojeluviranomainen arvioi tilannetta puolestaan työntekijöiden osalta. Kouluterveydenhuollon tehtävä on seurata oppilaiden terveydellistä tilannetta ja antaa ryhmätasolla koostettua tietoa tilanteesta muille toimijoille ja viranomaisille. Työterveyshuollon tehtävä on vastaavasti arvioida tilannetta työntekijöiden näkökulmasta ryhmätasolla.

Huolet on kuultava ja otettava vakavasti

Entä onko tilojen käyttäjien huoli otettava aina tosissaan? Tähän on vain yksi vastaus eli kyllä. Kuitenkin on mahdollista, että asukkaan tai tilojen käyttäjien huoli ei perustu riskeihin. Tilojen käyttäjillä ei välttämättä ole riittävästi tietoa arvioida todellisia riskejä, ja tämä epätietoisuus kasvaa huoleksi, varsinkin jos kyse on lapsista.

Asiantuntijan tehtävä on selvittää asiat oikealla tavalla, tehdä oikeat toimenpiteet ja viestiä asioista oikealla tavalla – riittävän perusteellisesti ja selkeästi siten, että tilan käyttäjä ymmärtää viestin. Tätä tilojen käyttäjillä ja lasten vanhemmilla on oikeus vaatia.

On ollut turhan paljon tapauksia, joissa on syntynyt oikeutettu epäilys asian heikosta hoidosta. Välillä kyse onkin ollut itse asian huonosta hoidosta, välillä taas epäonnistuneesta viestinnästä. Näissä tilanteissa pitää myöntää tehdyt virheet, ottaa oppia niistä ja siirtyä uusiin toimintatapoihin.

Tilan käyttäjä tai lapsen vanhempi: kerro epäkohdista mutta toimi rakentavasti

Kun rakennuksessa tai sen toiminnassa huomataan poikkeamia, niistä pitäisi ilmoittaa heti huoltoyhtiölle ja esimiehelle. Esimerkiksi haju, jälki tai ilman kuumuus tai kylmyys voi kertoa isommasta ongelmasta. Tiloja pitäisi myös muistaa käyttää ohjeiden mukaisesti. Rakennuksesta huolehtiminen on jokaisen velvollisuus. Jos lapsen vanhemmalle syntyy kysymys koulun tai päiväkodin tiloista, voi asiaa tiedustella varhaiskasvatuksen hallinnosta, koulun rehtorilta tai tiloista vastaavalta taholta.

Jos alkaa vaikuttaa siltä, että tilanne on muuttumassa sisäilmasto-ongelmaksi, vanhemmat ja työntekijät voivat ilmaista havaintonsa ja huolensa, jolloin toimijan ja kiinteistön omistajan täytyy ryhtyä selvittämään asiaa. Sisäilmaongelmat suurissa rakennuksissa ovat monimutkaisia, eikä asiantuntijakaan pysty antamaan heti aluksi kaikkeen tyhjentävää vastausta.

Tässä on muutama ohjenuora, jotka tilan käyttäjän tai lapsen vanhemman kannattaa huomioida:

• Hyväksy tilanteen epäselvyys tiettyyn pisteeseen asti ja luota, että asia selviää.
• Anna asiantuntijoille työrauhaa – se nopeuttaa asian hoitamista.
• Tarvittaessa pyydä selvää viestiä tilanteesta – ja tarvittaessa vaadi.
• Pyri pitämään asialinja – asiattomuudet eivät edistä tilannetta.
• Vanhempainyhdistykset: voisiko niiden kautta rakentaa hyvää säännöllistä vuoropuhelua?

Taustaa: Mistä sisäilmaongelmat voivat johtua?

Mikrobeja on kaikkialla ympäristössämme ja elimistössämme. Suurin osa mikrobeista on hyödyllisiä tai merkityksettömiä terveydellemme. Ongelmallinen tilanne rakennuksessa muodostuu olosuhteiden muutoksesta eli siitä, että tietyt mikrobit saavat sopivasti kosteutta ja lämpöä sopivalla alustalla, jossa ne voivat alkaa kasvamaan. Joskus lämpöäkään ei tarvita.

Kasvulle otolliset olosuhteet ovat voineet olla olemassa jo vuosikymmeniä ja ongelma tulee esiin vasta pitkän ajan kuluttua. Kun mikrobien aineenvaihduntatuotteet ja solun kappaleet leviävät sisäilmaan, voi seurauksena olla terveyshaittoja.

Mikrobiperäisten ongelmien lisäksi sisäilman ongelmista on tärkeää mainita myös haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) ja kuidut. VOC-yhdisteitä haihtuu huoneilmaan tyypillisesti joistakin materiaaleista tai virheellisistä muovimattojen asennuksista, joissa maton alla pääsee tapahtumaan haitallisia kemiallisia reaktioita. Kuituongelma taas liittyy tyypillisesti vaurioituneisiin eriste- tai äänenvaimennusmateriaaleihin.

Sisäilmaongelmien vaikutukset terveyteen

Ongelman vaikutus terveyteen on yksilöllinen ja riippuu altisteesta (mikrobit vai kuidut jne.) sekä altistumisen määrästä. Riittävä altistuminen tietynlaiselle ongelmalle voi aiheuttaa diagnosoitavaa sairautta, kuten astmaa. Kuitenkin suurin osa sisäilmaan liittyvistä terveysoireista on nykykäsityksen mukaan ohimenevää ja poistuu kohtuullisen pian altistuksen loppuessa. Joskus voimakas jatkuva huolestuminen aiheuttaa tai pahentaa oireilua, eli elimistö reagoi haitallisesti tiettyihin ärsykkeisiin ja pelkoihin. Ilmiössä on kyse ns. nosebo-vaikutuksesta, jossa kielteiset odotukset ohjaavat ympäristöön liittyviä aistimuksia ja niiden tulkintaa. Kielteisiä odotuksia voi syntyä esimerkiksi uutisoinnin tai sosiaalisen median kautta.

Kirjoittaja: ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Tomi Kekki, Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Juttua on päivitetty 27.7.2020.

Kirjoituksessa on hyödynnetty Terveet tilat 2028 -ohjelman Helsingin tilaisuuden Etelä-Suomen aluehallintoviraston avauspuhetta. Lisätietoa ohjelmasta valtioneuvoston kanslian sivuilla.

Voisi kuvitella, että päihteiden aiheuttamat ongelmat vähenisivät nyt kun ravintolat ovat olleet kiinni ja turhaa oleskelua yleisillä paikoilla on pitänyt välttää. Sosiaalisten kontaktien väheneminen ja yhteiskunnan toimintojen niukentuminen ovat voineet kuitenkin lisätä riskiä päihdeongelmien lisääntymiselle ja sen myötä perheiden pulmien kärjistymiselle yksityisten seinien sisälle koteihin.

Koronan aiheuttama tilanne on poikkeuksellinen ja koko yhteiskunnalle uusi. Epävarmuus ja erilaiset huolet korostuvat, ja perheiden ongelmat kärjistyvät. Moni järjestö ja toimija on havainnut, että päihteiden käyttö ja sen mukanaan tuomat ongelmat ovat lisääntyneet koronatilanteen aikana, kuten muun muassa alla olevat uutiset kertovat:

• Yhteydenottojen perusteella korona-aika on pahentanut jo olemassa olevia ongelmia – Asiantuntijat neuvovat miten toimia, jos isä tai äiti juo (HS 25.5.2020)
• Moni nuori kantaa korona-aikana huolta vanhempiensa jaksamisesta ja perheen toimeentulosta – vähävaraisten perheiden nuorilla hankalinta (Yle 25.5.2020)

Haasteena on tukipalvelujen riittävyys ja niiden kohdentaminen oikein erityistä tukea ja huolenpitoa tarvitseville. Miten löydetään juuri ne perheet ja ihmiset, jotka tarvitsisivat tukea haasteisiin, jos nämä eivät osaa tai pysty itse hakeutumaan avun piiriin? Miten varmistetaan toisaalta riittävät palvelut esimerkiksi päihdeongelmaisille ja mielenterveyskuntoutujille ja samalla henkilökunnan turvallisuus koronavirustartuntojen estämiseksi?

Laaja tutkimusnäyttö osoittaa, että merkittävintä on luoda terveyttä edistävät keinot kaikille mahdollisimman helpoiksi ja kiinnittää esimerkiksi viestinnässä erityisesti huomio heikoimmassa asemassa olevien mahdollisuuksiin.

Osana aluehallintoviraston tekemää valvontaa on käynyt ilmi, että tässä tilanteessa mm. päihde- ja mielenterveysyksiköiden palveluja on karsittu sen sijaan että niitä olisi kehitetty. Ryhmätoiminta ja kuntoutus ovat esimerkiksi jääneet joissakin yksiköissä kokonaan pois eikä niiden tilalle ole kehitetty vaihtoehtoisia palveluja.

Tilanteessa pitäisi päinvastoin panostaa enemmän siihen, että päihde- ja mielenterveyskuntoutujat saisivat tarvitsemaansa apua, sillä tuen tarve ei poikkeusoloissa häviä mihinkään. Lakisääteiset palvelut on joka tapauksessa turvattava. Matalan kynnyksen palveluja tulisi kehittää, ja niitä pitäisi olla tarjolla niin verkossa kuin fyysisinä avun kanavina. Esimerkiksi sairaanhoitopiireiltä maaliskuussa kerätyn, nuorilta kysytyn palautteen perusteella psykiatrisen erikoissairaanhoidon palveluissa on korostunut tarve fyysisille tapaamisille

Ehkäisevä päihdetyö maksaa itsensä monin verroin takaisin vähentyneenä palvelutarpeena

Poikkeustilanteessa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen eteen tehty päihdehaittoja ehkäisevä työ on erittäin tärkeää. Kun tunnistetaan apua tarvitsevat perheet ja ihmiset ja löydetään toimivia keinoja tukea heitä tässä tilanteessa, voidaan vähentää palvelutarvetta, kasautuvia ongelmia ja haittoja jo ennalta, ehkäistä syrjäytymistä ja helpottaa paluuta arkeen poikkeusolojen jälkeen.

Yksi avain ehkäisevän päihdetyön onnistumiseen on tiivis yhteistyö asiakkaita ja kuntalaisia lähimpänä toimivien järjestöjen ja paikallisten viranomaisten sekä kokonaisuutta ohjaavien viranomaisten kesken. On keskeistä, että yhteiskunnalliset palvelu- ja tukirakenteet ovat riittävän laajat ja monitahoiset tukeakseen käytännön työn onnistumista. Lähellä kuntalaisia tunnetaan parhaiten konkreettiset keinot tavoittaa avun tarvitsijoita, hallinnon eri tasoilta pidetään sitten huolta verkostojen kattavuudesta, yhteistyön rakenteista, yhdenmukaisista ohjeistuksista eri toimijoille ja ylipäänsä toiminnan perusedellytyksistä.

Tarvitaan siis hyvää vuoropuhelua, tilanteen tuntemusta niin paikallisella tasolla kuin ylempänä hallinnon ketjussa sekä avointa yhdessä kehittämistä, jotta löydetään toimivia ratkaisuja erityisesti tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Jos kuunnellaan aidosti asiakkaiden tarpeita ja niihin halutaan löytää vastauksia, tilanne tarjoaa myös mahdollisuuksia uuden kehittämiseen. Yksin siinä tuskin onnistuu kukaan, mutta vahvuus löytyy tiivistyneestä ja johdetusta yhteistyöstä. Esimerkiksi aluehallintovirastossa voimme ohjeistaa ja ohjata kuntoutusyksiköitä etsimään vaihtoehtoisia tapoja toimia asiakkaiden kanssa ja kiinnittämään huomiota myös asiakkaiden ja riskiryhmiin kuuluvien ihmisten henkiseen hyvinvointiin.

Ehkäisevän päihdetyön koordinointi on osa aluehallintoviraston ohjaus- ja valvontatyötä

Ehkäisevä päihdetyö on monialaista ja laajaa viranomaisten ja järjestöjen yhteistyötä. Harva tuntee tätä paljolti taustalla tehtävää työtä, jolla onnistuessaan on erittäin merkittävä ongelmia ennaltaehkäisevä vaikutus. Tavoitteena on lisätä niitä keinoja, joilla vähennetään päihdehaittoja sekä edistetään terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia. 

Ehkäisevä päihdetyö toimii alueelliseen koordinaatioon perustuvalla mallilla, jossa aluehallintovirastoilla on keskeinen rooli. Aluehallintovirasto ohjaa toimialueellaan ehkäisevän päihdetyön kokonaisuutta ja suunnittelee ja kehittää sitä yhteistyössä muiden viranomaisten ja yhteisöjen kanssa. Osana ohjaustyötä tuemme kuntia ja kuntayhtymiä ehkäisevän päihdetyön toteuttamisessa.

Ehkäisevän päihdetyön toteuttamista ohjaavat ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskeva laki ja sen toteutuksen tueksi tehty toimintaohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriössä selvitetään parhaillaan, voisiko valvontaa ja siten poikkihallinnollista ongelmiin puuttumista terävöittää keskittämällä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (mukaan lukien ehkäisevän päihdetyön) valvonnan tavoitteet erillisen valvontaohjelman puitteisiin.

Tärkeä osa yhteistyötä ovat aluehallintoviraston järjestämät tilaisuudet ja ohjauskäynnit. Kunnissa on nimetyt yhdyshenkilöt, koordinaattorit ja työryhmät, jotka osaltaan paikallisella tasolla vastaavat lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisestä, ehkäisevän päihdetyön toteutumisesta ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemisestä. Seuraava aluehallintoviraston järjestämä yhdyshenkilöpäivä on 11.6., joka koronatilanteen vuoksi järjestetään etäyhteyksien kautta.

Lisätietoa ehkäisevästä päihdetyöstä aluehallintoviraston avi.fi-sivuilla

Lisätietoa ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelmasta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilla

Heli Heimala, ylitarkastaja (hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, ehkäisevä päihdetyö), Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Johanna Koskela, viestintäpäällikkö, Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Kun Lounais-Suomen alueellinen oppimisyhteisöjen turvallisuusverkoston toimikunta kokoontui toukokuun alussa, käytimme ensimmäisen tunnin koronaterveisiin. Moni nosti positiiviseksi opiksi etäopetuksen ansiosta huikeasti kasvaneen digivalmiuden. Luonnollisesti esille nousivat myös tuolloin tuloillaan olleet koulujen ja oppilaitosten lähiopetuksen järjestämisen haasteet. Erityisen hankaliksi nähtiin koulukuljetusten ja käsityön opetuksen järjestelyt.

Mutta sen verran nopeasti tilanteet muuttuvat, että tuo toukokuun alussa keskusteltu on tänään jo historiaa. Nyt uutta lähiarkea eletään – ja pian nähdään, miten lopulta onnistuttiin. Parin päivän kokemuksen jälkeen eräs opettaja totesi, että hänen opettajanroolinsa on muuttunut käsienpesun ja turvavälien vahtijaksi.

Aluehallintovirastot ovat opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta keränneet kevään mittaan viikoittaisilla kyselyillä kunnilta tietoa opetuksen ja varhaiskasvatuksen järjestämisestä. Kyselyt jatkuvat kevätlukukauden ajan eli tietoa uudesta arjestakin tulee kerättyä. Tietoa kyselyn tuloksista julkaistaan AVIn ja OKM:n nettisivuilla viikoittain. 

Lounais-Suomen AVIssa on valmistumisvaiheessa uusi opas päihde- ja pelikasvatuksesta. Työ perustuu Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa toteutettuihin päihdekasvatuskyselyihin. Se on tarkoitettu kaikille kouluasteille alakouluista aina lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin asti oppilaitoskohtaisten omien suunnitelmien pohjaksi. Tarkoitus olisi, että opas hyväksyttäisiin alueelliseksi toimintaohjeeksi Lounais-Suomessa sekä sosiaali- ja terveystoimialan että sivistystoimialan johtajien verkostoissa. Tavoitteena on myös yhtenäistää oppilaitosten päihdekasvatustyötä.

Kokouksessa esiteltiin myös opetustoimen ja varhaiskasvatuksen valmiussuunnitelman runko. Kyseessä on malliasiakirja, jota on valmisteltu Pohjanmaiden maakuntien turvallisuusverkostossa. Mallisuunnitelma on ajateltu avuksi tilanteissa, joissa opetustoimen valmiussuunnitelmaa ei ole tai se on vaatimaton. Malliasiakirjan saa käyttöönsä halutessaan esimerkiksi minun kauttani. Korona on muuttanut tilannetta sikäli, että pandemian opetuksia ei malliasiakirjaa valmisteltaessa osattu suunnitella. Tämäkin on hyvä muistutus, että valmiussuunnitelmia tulee säännöllisesti tarkastella ja muuttaa niitä aina, kun tilannekuva todellisuudesta muuttuu.

Mikko Helasvuo
opetustoimen ylitarkastaja

Ette ikinä arvaa, mitä mulle tapahtui!! Pääsin virkani puolesta käymään emäntäni mukana Keravan Kulmakonditoriassa moikkaamassa – ei suinkaan haukkumassa – ketjujohtajaa Hyökin Katia!

Kulmis – jotain syötävääkö?

Kulmakonditoria, tuttavallisemmin Kulmis, on Järvenpäästä lähtöisin oleva kahvila-konditoriaketju, johon kuuluu seitsemän kahvila-ravintolaa sekä oma leipomo. Emäntäni tykkää Kulmiksen baakkelsseista kovin ja tuo joskus niitä kotiinkin – me like! Toinen asia, mistä emäntäni tykkää Kulmiksessa, on heidän tapansa hyödyntää alkoholin anniskelun omavalvontasuunnitelmaa. Jos ette tiedä, mikä se on, lukaiskaapa edellinen blogikirjoitukseni.

Omavalvonnan monet kasvot

Kati oli ihan itse täyttänyt omavalvontasuunnitelman ja luetuttanut sen toisella kulmislaisella, jotta kirjaimet oli varmasti aseteltu paperille ymmärrettävään järjestykseen. Lomakepohjan Kati oli ottanut Avin sivuilta ajan säästämiseksi, vaikka jotkut kysymykset eivät ihan selkeitä olleetkaan. (Emäntäni vei tästä viestiä eteenpäin.)

Kati jakoi emäntänikin arvelun siitä, että moni yrittäjä ei ymmärrä sitä, että anniskelun omavalvontasuunnitelma tehdään yrittäjälle/kahvilalle/toimipaikalle itselle oman toiminnan helpottamiseksi. Kulmiksessa anniskelun omavalvontasuunnitelma kuuluu muun muassa olennaisena osana perehdytykseen, joka kuulkaas onkin aika hienosti järjestetty! (Tässä vaiheessa jutustelua meinasin hypätä pöydälle. Unohdin koko jutun, koska emäntäni karjaisi kitapurje kurkun perällä lerputtaen ”ALDO EI HYPPÄÄ PÖYDÄLLE!!” niin, että kikkurani meinasivat oieta silkasta säikähdyksestä.)

Perehdytystä ja rikkinäistä luuria

Mutta siihen perehdytykseen: Kulmiksen isoimmissa pisteissä on ensinnäkin toimipaikkakohtaisia perehdyttäjiä, joiden vastuulla on uusien työntekijöiden opettaminen ”talon tavoille”. Katin mukaan opeteltavaa asiaa on paljon; ihan kansiokaupalla, ja osaaminen varmistetaan koeajan puitteissa tehtävillä pakollisilla taitotesteillä. ”Alkokansio” omavalvontasuunnitelmineen on osa materiaalia, ja testistä pitää olla tietty prosenttiosuus oikein, jotta siitä pääsee läpi. Materiaalit saavat olla testissä esillä.

Kati pohtii, että oppimistehtävien lisäksi kirjalliseen materiaaliin tutustuttamisella on myös toinen, ehkäpä vielä tärkeämpi funktio: sillä työntekijä ohjataan oikean tiedon äärelle. Jokaisessa toimipaikassa on mappi, josta löytyy anniskelulupa, omavalvontasuunnitelma ja muutakin anniskeluun liittyvää materiaalia. Kaikilla työntekijöillä on tiedossa, mistä mappi löytyy – sen käyttöön opastaminen kuuluu jo perehdytyssuunnitelmaan. ”Kun meillä on vajaa sata henkilöä töissä, niin se rikkinäinen puhelin lähtee niin helposti käyntiin… jos työntekijä kysyy kaverilta ennen kuin menee sen ohjeen tai kansion ääreen, niin on aika vaarallista, jos väärä tieto lähtee kulkemaan”, tuumi Kati.

Perehdyttäjien lisäksi Kulmakonditoriassa on vielä erikseen valmentajiksi kutsuttuja tyyppejä, jotka juoksentelevat toimipisteestä toiseen varmistamassa, että perehdytys toimii.

Kuvat: Hanna Smedberg.

Lopussa kiitos seisoo

Eikös kuulostakin hienolta systeemiltä tuo Kulmiksen perehdyttäminen ja alkoholin omavalvontasuunnitelman sisällyttäminen siihen? Tähän loppuun haluan todeta, että minuakin testataan tämän tästä: joudun istumaan, menemään maahan, kierimään ja leikkimään ”marttyyriä”. Jos läpäisen testin, saan palkkioksi namun ja ylleni sataa ylitsevuotavia ylistyssanoja. Uusia ”kulmislaisia” puolestaan varmasti palkitsee se, että he pääsevät aloittelemaan työuraansa levollisin mielin hyvän perehdytyksen jälkeen. ”Se rikkinäinen puhelin ei soi niin paljon, vaan meidän henkilöstömme on osaavaa ja osaa myös hakea sitä tietoa”, summaa Kati.

 

Niina Mäntylä, forskarprofessor i offentlig rätt vid Vasa universitet, intresserar sig för varför man i Finland, till skillnad från övriga nordiska länder, inte har en skolinspektion och hon frågar sig också ifall det finländska systemet fungerar. Hennes forskning har lett till en viss debatt kring skolinspektionens varande eller icke-varande. Jag tar inte ställning till den frågan, men jag vill belysa vad vi gör inom inspektionen inom småbarnspedagogiken.

Inom tillsynen skiljer vi på proaktiv tillsyn, programbaserad tillsyn och reaktiv tillsyn.

Den proaktiva tillsynen är förutom handledning också registrering av de privata aktörernas verksamhet. Genom att kontrollera lagligheten innan verksamheten startar eller ändras kan vi så att säga mota Olle i grind och därmed undvika att lagstridigheter uppstår och se till att förutsättningarna för en bra verksamhet finns.

Den programbaserade tillsynen är tematisk och regionförvaltningsverket väljer årligen vilket tema vi kommer att lägga fokus på. I år är det personaldimensioneringen som står i fokus. Inkommande år fokuserar vi på maximal gruppstorlek och året därpå är det behörighetskraven vi fokuserar på.

Den reaktiva tillsynen är tillsyn som vi gör utgående från klagomål som kommit in eller utgående från myndighetssamarbete, från missförhållanden som media rapporterar om eller från anonyma tips. De ärenden vi behandlar inom tillsynen är ärenden som berör en hel grupp eller hela verksamheten. Ifall ett klagomål berör otrygg verksamhetsmiljö, för stora grupper eller otillräcklig personal inverkar det naturligtvis på hela verksamheten.

Det vi inom tillsynen gör är att kontrollera lagligheten i verksamheten. Vi gör inga kvalitetsgranskningar av pedagogiken, det ansvaret ligger hos Nationella centret för utbildningsutvärdering (NCU). De flesta tillsynsärenden vi behandlar gäller personaldimensioneringen, gruppstorlekar, personalens behörighet, luftkvaliteten, utrymmenas säkerhet och verksamhetens planmässighet och tillgängligheten till service på modersmålet. Det sistnämnda gäller i allmänhet minoritetsspråken på orten, finsk service på svenska orter och vice versa.

De allra flesta tillsynsärenden avgörs genom ”pappersrally”, det vill säga att vi hör motparten som svarar skriftligen och på basen av den information vi har gör vi sedan en bedömning. Det händer förstås att ärendet har sådan karaktär att vi behöver besöka verksamhetsstället och göra en fysisk inspektion, men det är långt i från alla gånger det behövs.

Varför görs då inspektionerna?

Det finns egentligen ett enda mål med verksamheten, nämligen att basservicen är trygg och invånarna inom samtliga regioner har jämlik tillgång till service. Personligen upplever jag att det finns en viss trygghet för både barnen i verksamheten och för personalen i myndighetsövervakningen.

Vi bevakar visserligen barnens rätt till småbarnspedagogik medan arbetarskyddet bevakar arbetstagarnas rättigheter, men jag vill påstå att det att vi ingriper i att personalen är tillräcklig, gruppstorlekarna lagenliga och verksamheten är trygg också påverkar hur personalen kan utföra sitt arbete.

I slutet av år 2018 tog Regionförvaltningsverket tillsammans med Finlands svenska biblioteksförening initiativ till en utredning om utbildning och rekrytering på svenska inom biblioteksbranschen. Svenska kulturfonden antog uppdraget med Maria Grundvall som utredare. Rapporten Det breda uppdraget: utbildning, rekrytering och arbete för allmänna bibliotek på svenska i Finland publicerades i början av året.

Orsakerna till utredningen var flera. 2017 hade lagen om allmänna bibliotek förnyats med en uppluckring av behörighetskraven. Samtidigt lade Åbo Akademi, som enda svenskspråkiga utbildningsanordnare om studierna inom ämnet informationsvetenskap, så att man numera bara kan avlägga kandidatexamen på svenska. För fortsatta studier finns ett engelskspråkigt program. Ett bekymmer var också nerläggningen av den svenskspråkiga yrkesutbildningen och avsaknaden av yrkeshögskoleutbildning på svenska. Luckorna i utbildningen var alltså märkbara.

Informationsvetenskapen vid Åbo Akademi är ett litet ämne och även om också Öppna universitetet utbildar, är antalet utexaminerade litet – alla tar inte heller anställning på ett allmänt bibliotek i Svenskfinland. I kommunerna har bristen på svenskspråkiga sökanden enligt utredningen lett till att man ställer lägre krav på utbildning då man rekryterar på svenska. Ofta går man också omvägen genom att inte ställa några som helst krav på språkkunskaper, eller så kanske nöjaktiga kunskaper i svenska är nog. I tvåspråkiga kommuner, alltså.

Problemen gäller speciellt huvudstadsregionen, och påminner om rekryteringen av lärare och småbarnspedagoger, även om synligheten inte varit densamma. Men det är tydligt att det är svårt att locka högutbildade inom låglönebranscher i en region med höga levnadskostnader. Den språkliga verkligheten kan också kännas som en utmaning att leva och jobba i.

Enligt utredningen upplever personalen i huvudstadsregionens bibliotek att det finns för få anställda som kan tala svenska, och att det läggs ett för stort ansvar på den fåtaliga svenskspråkiga personalen. Samtidigt jobbar 30 % i huvudsak på finska och 43 % med översättningar, i stället för att använda sin tid och kompetens på kundservice, samlingsarbete och utåtriktad verksamhet på svenska.

Personalen upplever frustrerande brister i svensk service. Dessvärre överensstämmer de med resultaten i den nationella användarenkäten för allmänna bibliotek som RFV genomförde i samarbete med Taloustutkimus 2018. Där gav de svenskspråkiga användarna ett sämre betyg till servicen än de finskspråkiga och önskade överlag mångsidigare språkkunskaper hos personalen. I huvudstadsregionen riktades kritik mot de svenskspråkiga tjänsterna: inte tillräckligt med material, personal och information. Det svenska upplevdes som osynligt. Å andra sidan, då en svenskspråkig person hade anställts till ett bibliotek, märkte man genast skillnaden och förnöjsamheten växte.

Med regionförvaltningsverket uppdrag att bevaka och främja jämlik tillgång till basservice i kommunerna, betraktar vi resultaten som oroande. Problemen är mångfasetterade, omfattar ett stort antal aktörer och påverkar den jämlika tillgången till bibliotekstjänster på svenska. Det verkar också som om det är svårt för biblioteken i huvudstadsregionen att helt och fullt sköta sina uppgifter på svenska, såsom de fastställts i bibliotekslagen. Kan orsaken vara att man inte ser eller hör den svenskspråkiga befolkningens behov och att personalen inte heller hörs – i varje fall upplevde flera av dem som deltog i utredningen det så. Att det svenska inte syns tillräckligt. En möjlig ekvation är att lägga ett till ett, att bekanta sig med de svenska svaren i användarundersökningen och lägga dem bredvid resultaten i rapporten om det breda uppdraget. Svaret kunde vara en strategi för de svenskspråkiga tjänsterna, med tonvikt på marknadsföring, arbetsfördelning och rekrytering.

Vid årsskiftet började sex överdirektörer vid landets sex regionförvaltningsverk sin femåriga mandatperiod för regionernas och invånarnas bästa. Fem av dem är redan inne på minst sitt andra mandat som regionledare. En av överdirektörerna som tillträdde tjänsten 16.12.2019 kom utifrån. 

Regionförvaltningsverkens överdirektörer har valts för perioden 2020-2024. Överdirektörerna har bland annat till uppgift att leda regionförvaltningsverken i tätt samarbete mot målen för den nya strategin, att utveckla en proaktiv verksamhet enligt kunskapsbaserat ledande och att driva fram en positiv publicitet. 

Vi är stolta över att presentera våra överdirektörer. 

“Man ska inte ta den kortaste vägen”

Kaisa Ainasoja, Regionförvaltningsverket i Lappland 

”Bland det viktigaste som ska utvecklas är digitaliseringen av verksamheten vid Regionförvaltningsverket i Lappland, liksom för många andra”, säger Kaisa Ainasoja, som fortsätter som överdirektör vid Regionförvaltningsverket i Lappland. När verksamhetsomgivningen ständigt förändras är det viktigt att också se över den aktuella kompetensen och prognostiseringen. 

Som ledare ser hon lösningsfokuserat framåt och uppskattar arbetsgemenskapens arbete och laganda. Det är viktigt för Kaisa att personalen mår bra.  

Kaisa, som är född i Lappland, är nöjd att hon får jobba just i Lappland, landskapet med den största arealen som på många sätt är annorlunda. Hon anser att arbetet som görs vid regionförvaltningsverken för människors välfärd, jämlikhet och säkerhet är värdefullt och inspirerande. Hon inleder sin nya period som överdirektör med följande motton: ”Som man ropar i skogen får man svar och ”Man ska inte alltid ta den kortaste vägen”

Följ på Twitter: @KaisaAinasoja 

“En kompetent, ivrig och välmående personal får till stånd ett gott resultat” 

Merja Ekqvist, Regionförvaltningsverket i Södra Finland 

Merja Ekqvist, överdirektör för landets största regionalförvaltningsverk, påminner om att området omfattar fem landskap, 62 kommuner och 2,3 miljoner invånare. Tillräckliga resurser och rätt allokering är också i fortsättningen stora utmaningar och kräver att myndigheterna lyckas med sin prioritering.  

”Regionförvaltningens och NTM-centralernas färska strategi poängterar samarbete, både regionalt och med alla regionförvaltningsverk. Jag tycker att det är rätt riktning”, säger Merja. 

Merja anser att byråns viktigaste uppgift är att säkerställa utvecklingen av den skickliga och duktiga personalens välmående, kompetens och motivation. Som mentor och tränare hoppas hon kunna inspirera sina anställda. Bland annat genom att vara mentor för nyutexaminerade berikar hon sina egna tankar.   

I sitt jobb behöver ledaren ständigt en viss mental flexibilitet – en förmåga att granska fenomen och iakttagelser från olika perspektiv och att kunna sätta in sig i en annans situation, förnya sina tankar i denna turbulenta verksamhetsmiljö. 

Följ på Twitter: @MerjaEkqvist 

 
”Det räcker inte med att vi kan normerna, vi måste också förstå kunden”   

Soile Lahti, Regionförvaltningsverket i Östra Finland 

Soile Lahti från Norra Savolax TE-byrå, som blivit överdirektör för Regionförvaltningsverket i Östra Finland, förväntar sig att hon i sitt nya omfattande arbete på ett mångsidigt sätt kan utnyttja de kunskaper och erfarenheter som hon har inhämtat tidigare i karriären. 

”Jag vet att personalen är kompetent och jag hoppas att vi tillsammans kan utveckla verksamheten. Det räcker inte med att vi kan normerna, vi måste också förstå kunden. Verksamhetsmiljön ändras och ställer nya krav också på vår tillstånds- och tillsynsverksamhet”, säger Soile.  

Soile beskrivs som en human, lyhörd och inspirerande ledare. I sitt ledarskap poängterar hon god växelverkan och förtroende. Man når resultaten och klarar av förändring bäst med hjälp av ett utmärkt samarbete och god personalledning.  

Soile får motvikt till arbetet genom juridikstudier, boxning och fotografering av naturen under olika årstider. 

Följ på Twitter: @soile_lahti 

 
”Effektiv växelverkan och positiv inställning bidrar väsentligt till att förbättra kundupplevelsen”

Mikael Luukanen, Regionförvaltningsverket i Sydvästra Finland 

Mikael Luukanen anser att den viktigaste frågan för utvecklingen av regionförvaltningsverkets område Egentliga Finland och Satakunta är att stärka reaktionsförmågan mot företeelser i verksamhetsmiljön och därmed förändringarna i verkets arbetsbörda.

Samhället och arbetet digitaliseras snabbt, så det är mycket viktigt att utveckla personalens IT-färdigheter samtidigt med substanskunskapen. ”Kompetens och expertis ska backas upp av interaktion och kommunikation. En effektiv samverkan och en positiv inställning bidrar väsentligt till att förbättra kundservicen. Det gör också arbetet trevligare på vår byrå. Tack vare vår personal”, säger Mikael.

Mikael, som trivs ute under alla årstider vistas i skärgården en stor del av sin fritid. Den stora skärgården är också ett av särdragen i Regionförvaltningsverket i Västra Finlands verksamhetsområde. 

Följ på Twitter: @MLuukanen 

”Lyhördhet är viktigt för att upprätthålla en ömsesidig dialog och förtroendet.” 

Marko Pukkinen,  Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland.

Marko Pukkinen fortsätter som överdirektör för den mångsidiga myndigheten de nästa fem åren. Då verksamhetsområdet består av Mellersta Finland, Birkaland och tre österbottniska landskap av vilka två är starkt svenskspråkiga, bör man i nätverket beakta även de kulturella skillnaderna. En viktig utgångspunkt för byråns arbete är också tvärförvaltningen, som Marko vill fortsätta att jobba för. 

Som chef och direktör ser Marko att den viktigaste förmågan är att lyssna; ”Lyhördhet är viktigt för att upprätthålla en ömsesidig dialog och förtroendet. Det är viktigt att ge plats åt de egna underordnade, som alltså i sin tur är chefer. De är proffs på ledarskap”. 

Under det första året av sin nya mandatperiod vill Marko satsa på kommunikation. Han hoppas att medarbetarna ska inse att kommunikationen är en betydande del av expertarbetet: ”Kommunikation är inget separat eller lösryckt, som någon annan gör, utan en väsentlig del av expertarbetet och varje tillstånds-, tillsyns- och styrningsprocess.” 

På fritiden tillbringar Marko tid med fyrbenta vänner och tvåhjulingar.  

Följ på Twitter: @m_pukkinen 

”Alla våra medarbetare gör ett viktigt jobb”

Terttu Savolainen, Regionförvaltningsverket i Norra Finland

“Jag önskar att alla våra medarbetare känner att de gör ett viktigt arbete i Norra Finland för staten och för invånarnas bästa”, säger Terttu Savolainen som har inlett sin tredje period som överdirektör. Hon lovar att arbeta för att stärka medarbetarnas kompetens och motivation och den positiva bilden av staten som arbetsgivare.

Myndigheten har ett allt tätare samarbete med intressegrupper och kunder i Kajanaland och Norra Österbotten och i arbetarskydds- och miljötillståndsärenden även i Lappland. Värderingarna enligt regionförvaltningsverkens nya strategi; kundorientering, sakkunskap och samarbete, är goda rättesnören för arbetet.

En föränderlig värld kräver också att myndigheten utvecklas; i år satsar regionförvaltningsverket sektorövergripande på myndighetens kommunikation. ”Det är viktigt att vara medveten om de möjligheter kommunikationen och digitaliseringen för med sig för exempelvis vår styrning och proaktiva tillsyn. Vi vill stärka våra sakkunnigas kompetens med fokus på ett resultatrikt, effektivt och kundorienterat arbete”, säger Terttu. 

Terttu är aktiv på sociala medier, men har också fågeljakt och vandring som hobby.

Följ Terttu på Twitter: @TeSavolainen

Läs också: 

https://valtioneuvosto.fi/sv/artikeln/-/asset_publisher/10623/aluehallintovirastojen-ylijohtajat-nimitettiin 

Vuodenvaihteessa maamme kuudessa aluehallintovirastossa kuusi ylijohtajaa aloitti viisivuotisen kautensa alueiden ja ihmisten parhaaksi. Heistä viidellä on alkanut jo toinen tai useampi pesti avi-kipparina. 16.12.2019 virkaan nimetyistä ylijohtajista yksi siirtyy tehtävään muualta. 

Aluehallintovirastojen ylijohtajat valittiin tehtäviinsä vuosiksi 2020-2024. Ylijohtajien tehtäviin kuuluu muun muassa johtaa aluehallintovirastoja tiiviissä yhteistyössä kohti uuden strategian tavoitteita, kehittää ennakoivaa, tiedolla johtamiseen perustuvaa toimintaa ja olla eturintamassa edistämässä avien myönteistä julkisuuskuvaa. 

Ylpeänä esittelemme ylijohtajamme. 

“Ei pidä mennä sieltä, mistä aita on matalin”

Kaisa Ainasoja, Lapin aluehallintovirasto 

Lapin aluehallintoviraston ylijohtaja Kaisa Ainasoja on ratkaisukeskeinen ja joukkuehenkeä arvostava johtaja.

“Toiminnan digitalisointi on Lapin aluehallintovirastossa, kuten monella muulla toimijalla, yksi keskeisimmistä kehitettävistä asioista”, sanoo Kaisa Ainasoja, joka jatkaa Lapin aluehallintoviraston ylijohtajana. Kun toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa, on tärkeä huolehtia myös ajantasaisesta osaamisesta ja ennakoinnista. 

Johtajana hän katsoo ratkaisukeskeisesti eteenpäin ja arvostaa työyhteisössä yhdessä tekemistä ja joukkuehenkeä. Henkilöstön työhyvinvointi on Kaisalle tärkeä asia.  

Syntyperäisenä lappilaisena Kaisa on tyytyväinen, kun saa työskennellä juuri Lapissa, pinta-alaltaan valtakunnan suurimmassa ja monella tapaa erilaisessa maakunnassa. Hän kokee aluehallintovirastoissa tehtävän työn ihmisten hyvinvoinnin, yhdenvertaisuuden ja turvallisuuden eteen arvokkaaksi ja innostavaksi. Uuteen ylijohtajan kauteensa hän lähtee mottojensa saattelemana: “ei pidä mennä sieltä, mistä aita on matalin” ja ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”. 

Seuraa Twitterissä: @KaisaAinasoja 

“Osaavat, työstään innostuneet ja hyvinvoivat ihmiset sen hyvän tuloksen tekevät”

Merja Ekqvist, Etelä-Suomen aluehallintovirasto 

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Merja Ekqvist näkee henkilöstön hyvinvoinnin keskeisenä menestystekijänä.

Maan suurimman aluehallintoviraston ylijohtaja Merja Ekqvist muistuttaa, että alue sisältää viisi maakuntaa, 62 kuntaa ja 2,3 miljoonaa asukasta. Resurssien riittävyys ja oikea kohdentaminen ovat jatkossakin isoja haasteita ja vaativat virastolta onnistunutta tehtävien priorisointia.  

“Avien ja ELY-keskusten tuore strategia painottaa yhdessä tekemistä niin alueellisten toimijoiden kanssa kuin kaikkien avien kesken. Sitä pidän hyvänä suuntana”, Merja sanoo. 

Merja näkee viraston tärkeimpänä kehityskohteena taitavan ja osaavan henkilöstön työhyvinvoinnista, osaamisesta ja motivaatiosta huolehtimisen. Mentori- ja valmentajahenkisenä johtajana hän toivoo kykenevänsä innostamaan alaisiaan. Muun muassa vastavalmistuneita nuoria mentoroimalla hän rikastuttaa omaa ajatusmaailmaansa.   

“Johtaja tarvitsee työssään jatkuvasti tietynlaista henkistä joustavuutta – kykyä tarkastella ilmiöitä ja havaintoja erilaisista näkökulmista ja herkkyyttä asettua toisen asemaan, uudistaa ajatteluaan tässä kiihtyvällä tahdilla muuttuvassa toimintaympäristössä.” 

Seuraa Twitterissä: @MerjaEkqvist 

 

“Ei riitä, että osaamme normit, pitää ymmärtää asiakasta”

Soile Lahti, Itä-Suomen aluehallintovirasto 

Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Soile Lahti haluaa kehittää viraston toimintaa yhteistyössä asiakkaita kuunnellen.

Pohjois-Savon TE-toimiston johtajan tehtävistä Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajaksi siirtynyt Soile Lahti odottaa, että hän saa uudessa laaja-alaisessa työssään hyödyntää monipuolisesti osaamistaan ja kokemuksiaan, joita hän on kartoittanut aiemmalla työurallaan. 

“Tiedän, että avissa on osaavaa henkilöstöä, ja toivon, että voimme yhdessä kehittää toimintaa. Ei riitä, että osaamme normit, meidän pitää myös ymmärtää asiakasta. Toimintaympäristö muuttuu ja asettaa uudenlaisia vaatimuksia myös avin lupa- ja valvontatoiminnalle”, Soile sanoo.  

Soilea on kuvattu ihmisläheiseksi, kuuntelevaksi ja inspiroivaksi johtajaksi. Johtamisessa hän itse painottaa hyvää vuorovaikutusta ja luottamusta. Tulokset saavutetaan ja muutoksessa pärjätään parhaiten erinomaisella yhteistyöllä ja hyvällä henkilöstöjohtamisella.  

Vastapainoa työlle Soile saa opiskelemalla oikeustiedettä, kuntonyrkkeilemällä ja kuvaamalla luontoa eri vuodenaikoina. 

Seuraa Twitterissä: @soile_lahti 

 

“Toimiva vuorovaikutus ja myönteinen asenne parantavat olennaisesti asiakaskokemusta”

Mikael Luukanen, Lounais-Suomen aluehallintovirasto 

Lounais-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Mikael Luukanen panostaa digitalisaation mukanaan tuomiin osaamistarpeisiin.

Mikael Luukanen arvioi, että Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella toimivan aluehallintoviraston kehittämisen olennaisin asia on vahvistaa reagointikykyä toimintaympäristön ilmiöihin ja tätä kautta viraston työmäärien muutoksiin.

Yhteiskunta ja työ digitalisoituvat kovaa vauhtia, joten henkilöstön IT-taitojen kehittäminen on hyvin tärkeää substanssiosaamisen ohella. Osaaminen ja asiantuntemus tarvitsevat kavereikseen hyvän vuorovaikutuksen ja viestinnän.

“Toimiva vuorovaikutus ja myönteinen asenne parantavat olennaisesti asiakaskokemusta. Ne myös tekevät työskentelyn virastossamme mukavaksi. Kiitos tästä kuuluu henkilökunnallemme”, Mikael sanoo.

Joka säällä ja vuodenaikana ulkona viihtyvä Mikael viettää suuren osan vapaa-ajastaan saaristossa. Laaja saaristo onkin yksi Lounais-Suomen aluehallintoviraston toiminta-alueen erityispiirteistä. 

Seuraa Twitterissä: @MLuukanen 

 

“Kuunteleminen on vuorovaikutuksen ja luottamuksen kannalta tärkeää” 

Marko Pukkinen, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Marko Pukkinen näkee viestinnän kiinteänä – ja tärkeänä – osana asiantuntijatyötä.

Marko Pukkinen jatkaa työtään varsin monimuotoisen alueen viraston ylijohtajana seuraavat viisi vuotta. Kun toimialueena on Keski-Suomi, Pirkanmaa ja kolme pohjalaismaakuntaa, joissa kahden maakunnan erityispiirteenä on vahva ruotsinkielisyys, on verkostoyhteistyössä huomioitava myös kulttuuriset erot. Viraston työn tärkeä lähtökohta on myös poikkihallinnollisuus, jota Marko haluaa edistää jatkossakin. 

Esimiehenä ja esimiesten esimiehenä Marko näkee keskeisenä kuuntelemisen taidon: “Kuunteleminen on molemminpuolisen vuorovaikutuksen ja luottamuksen ylläpitämisen kannalta tärkeää. Esimiesten kanssa työskennellessä on myös tärkeää antaa omille alaisille, johtajille, tilaa. He ovat johtamisen ammattilaisia.” 

Uuden kautensa ensimmäisenä vuotena Marko haluaa panostaa viestintään. Hän toivoo työntekijöiden mieltävän, että viestintä kuuluu tiiviisti asiantuntijatyöhön: “Viestintä ei ole erillistä tai irrallista, jonkun muun tekemää, vaan olennainen osa asiantuntijatyötä ja jokaista lupa-, valvonta- ja ohjausprosessia.” 

Vapaa-ajalla Marko viettää aikaa niin nelijalkaisten kuin kaksipyöräisten parissa.  

Seuraa Twitterissä: @m_pukkinen 

 

“Kaikki työntekijämme tekevät merkityksellistä työtä” 

Terttu Savolainen, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto 

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Terttu Savolainen vastaa muutoksiin pitämällä huolta henkilöstön osaamisesta ja motivaatiosta.

“Haluan, että kaikki työntekijämme kokevat tekevänsä merkityksellistä työtä valtiolla Pohjois-Suomen ja sen asukkaiden hyvinvoinnin parhaaksi”, kolmannen kauden ylijohtaja Terttu Savolainen summaa ja lupaa omalla toiminnallaan vahvistaa henkilöstön osaamista ja motivaatiota sekä valtion myönteistä työnantajakuvaa.

Virasto tekee entistä tiiviimpää yhteistyötä sidosryhmien ja asiakkaiden kanssa alueellaan Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä työsuojelun ja ympäristöluvituksen osalta myös Lapissa. Uuden strategian arvot asiakaslähtöisyys, asiantuntijuus ja yhteistyö antavat työlle hyvät ohjenuorat.

Muuttuva maailma edellyttää myös viraston kehittymistä; tänä vuonna panostus on monialaisesti viestintään. ”On tärkeää tiedostaa viestinnän ja digitalisaation luomat mahdollisuudet esimerkiksi ohjauksessa ja ennakoivassa valvonnassa. Vahvistamme asiantuntijoidemme osaamista tulokselliseen, vaikuttavaan ja asiakaslähtöiseen työhön”, Terttu toteaa.  

Terttu on aktiivinen somettaja mutta myös lintumetsästystä harrastava luonnossa samoaja. 

Seuraa Twitterissä: @TeSavolainen 

 

Lue myös: Valtiovarainministeriön uutinen: aluehallintovirastojen ylijohtajat nimitettiin

Suomalaisista yli 70 prosenttia asuu kaupunkialueella. Päiväkodin pihan merkitys lasten päivittäisen luontokosketuksen tarjoajana on kasvanut vuosi vuodelta. Vallipuiston päiväkodin piha Espoossa peruskorjattiin 8/2019 Kohti terveyttä aikuisuutta (KOTA) -hankkeen suositusten mukaan. Piha toteutettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa. Piha on luultavasti ensimmäinen piha Suomessa, joka on toteutettu kyseisten suositusten mukaisesti. Vyöhykkeisen suunnittelumallin käyttö näkyy hyvin pihan toteutuksessa. Päiväkotirakennuksen välitön läheisyys ja kulkuväylät ovat ns. perinteistä päiväkotipihaa, tämän jälkeen tulee karikepäällysteinen alue ja aivan pihan reunoille aitojen läheisyyteen on istutettu kunttaa. 

Kuvio: Viherpihalta terveyttä ja hyvinvointia -esite 2019.

Syksyn aikana kerättiin puolukoita päiväkodin pihalta

Lapset kehittyvät ja oppivat leikin kautta. Lasten kasvulle on tärkeää, että rakennetussa ympäristössä on paljon erilaisia tarjoumia, jotka houkuttelevat lapsia liikkumaan, tutkimaan, ihmettelemään ja leikkimään omaehtoisesti.

Päiväkodin johtaja Hanne Koski kertoo, että lasten vapaa leikki on monipuolistunut:

Uudet pihalla olevat materiaalit ovat innostaneet lapsia leikkiin ja tutkimiseen sekä tuoneet metsämaisemaa urbaaniin leikkiympäristöön. Lapset ovat saaneet seurata kasvukauden etenemistä ja poimia esimerkiksi kuntalla kasvaneita puolukoita syksyn aikana. Metsän elementtejä voi nyt tutkia päivittäin myös omalla leikkipihalla.

Vallipuiston piha on tuonut oppimiseen ja leikkimiseen uusia ulottuvuuksia, Kosken mukaan piha on osoittautunut monipuoliseksi oppimisympäristöksi, jossa on läsnä muun muassa kaveri- ja yhteistyötaitojen harjoittelu, matemaattinen hahmottaminen, motoriikan yksilöllinen kehittyminen sekä aistien käytön harjoittelu.

Vyöhykkeinen malli todellisuudessa, aidan vierellä kunttaa, matalien leikkivälineiden alla kariketta ja lähinnä rakennusta asfalttia ja keinomateriaaleista tehty alusta.
Kuva: Kristian Åbacka

Käyttäjät osallistettiin pihan suunnitteluun

Vallipuiston päiväkodin henkilökunnalle oli tärkeää olla aktiivisesti suunnittelemassa uutta pihaa urakoitsijoiden ja suunnittelijoiden kanssa. Käyttäjän näkökulma, tarpeet ja ideat otettiin hyvin huomioon prosessin aikana.  

Kosken mukaan yleisesti ottaen uusi piha on ollut positiivinen kokemus, niin lapsille, varhaiskasvattajille kuin huoltajillekin. Piha on herättänyt paljon mielenkiintoa ja tuonut uuden ympäristön päivittäisen ulkoilun lisäksi esimerkiksi yksikön erilaisten tapahtumien ja juhlien järjestämiseen.

Maa-ainesta lisätään tarpeen mukaan

Luonnonmukainen piha vaatii hieman tavallista pihaa enemmän huolenpitoa. Varhaiskasvatuksen opettaja Anne Määtän mukaan 3–6-vuotiaiden lasten leikkipihalla kuntassa näkyy selvästi leikin ja temmeltämisen jälkiä, joten se on jo melko tallautunut.

Odotamme mielenkiinnolla, mitä uusi kasvukausi tekee sille nyt alkaneena vuonna, toteaa varhaiskasvatuksen opettaja Anne Määttä.

Alle 3-vuotiaiden pihalla kuntta on säilynyt paremmin, sillä siihen kohdistuva rasitus on toki kevyempi. Lasten käyttöön tarkoitettu maa-aines on kestänyt leikkejä ja kuljettelua hyvin. Toki määrä on vähentynyt luonnostaan, joten täyttöä tarvitaan säännöllisesti, kertoo Määttä.

Elokuussa istutettua kunttaa 0–3-vuotiaiden piha-alueella, kuvattu tammikuussa.
Kuva: Kristian Åbacka

Pihalla saattaa olla vaikutusta sairastamisen vähentymiseen

Voimme kokemuksemme perusteella suositella tämän tyyppisiä pihoja tehtäviksi myös muihin varhaiskasvatusyksiköihin. Syksyn aikana henkilökunnalla ja lapsilla on ollut selvästi normaalia vähemmän sairaspoissaoloja, mutta vaikea sanoa onko tämä normaalia kausivaihtelua vai pihan ansiota, tuumii Koski.

Pihojen mikrobiyhteisöä monipuolistamalla ja luontokosketusta lisäämällä on mahdollista vähentää sairastumisriskiä immuunivälitteisiin sairauksiin. Viherpihat myös lisäävät koettua hyvinvointia sekä tukevat monipuolisesti lasten kehitystä ja oppimista. (Puhakka ym. 2019)

Helsingin yliopiston kehittämä karikepäällyste. Sisältää mm. käpyjä, kuoriketta, havuneulasia ja tikkuja. Kuva: Kristian Åbacka

Mallia viedään Espoossa eteenpäin muihin päiväkoteihin

Espoon kaupungin Tilapalvelut-liikelaitoksen työpäällikkö Pekka Koivula arvioi, että Vallipuiston päiväkodin pihanperuskorjauksen kustannukset olivat max 10 % korkeammat verrattuna tavalliseen pihanperuskorjaukseen.

Tietoa tästä vyöhykemäisestä mallista viedään eteenpäin Espoossa ja markkinoidaan uudiskohteiden osalta myös, toteaa Koivula.

Vallipuiston päiväkodin johtaja Hanne Koski sekä varhaiskasvatuksen opettaja Anne Määttä ovat tyytyväisiä uuteen pihaan ja suosittelevat tämän tyyppisiä pihoja tehtäviksi myös muihin varhaiskasvatusyksiköihin. Kuva: Kristian Åbacka

Lähteet: Puhakka, R., Roslund, M., Tahvonen, O., & Sinkkonen, A. (2019). Viherpihalta hyvinvointia ja terveyttä. Puutarha & kauppa, 2019(9), 33. https://urbanacademy.fi/ajankohtaistatutkimusta/wp-content/uploads/2019/01/Viherpihalta-terveytta%CC%88-ja-hyvinvointia.pdf

Kristian Åbacka
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Kulttuuriyksikön päällikkö
Opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue

***

Etelä-Suomen aluehallintovirasto ja ruotsinkielisen opetustoimen palveluyksikkö Svenska enheten järjestävät Helsingissä 12.3.2020 täydennyskoulutustilaisuuden:

Varför sitta inne då allt hopp är ute? Att använda skol- och daghemsgården till som lärmiljö

Aika: 12.3.2020 klo 9.15-14.45
Paikka: Aluehallintovirasto, Senaattikiinteistön auditorio, Ratapihantie 8, Helsinki

Över 70 procent av finländarna bor i tätortsområden. Betydelsen som daghemmets gård har för barnens dagliga kontakt med naturen har ökat varje år. Daghemmet Vallipuistos gård i Esbo sanerades 8/2019 enligt rekommendationerna i KOTA-projektet för frisk vuxenhet (”Kohti tervettä aikuisuutta”). Gårdsprojektet genomfördes i samarbete med Helsingfors universitet och yrkeshögskolan Hämeen ammattikorkeakoulu. Gården är troligen den första i Finland som är gjord enligt de aktuella rekommendationerna. Man kan tydligt se hur zonplaneringsmodellen användes i anläggningen av gården. Daghemsbyggnadens omedelbara närhet och gångarna är s.k. traditionell daghemsgård, sedan kommer ett område med förnabeläggning och nära staketen alldeles vid gårdskanterna planterade man skogsmatta.

Figur: Viherpihalta terveyttä ja hyvinvointia -broschyr 2019.

Under hösten plockade barnen lingon på daghemsgården

Barn utvecklas och lär sig genom lek. För barnens uppväxt är det viktigt att den byggda miljön har mycket sådant som uppmuntrar dem att röra sig, undersöka, fundera och leka på eget initiativ.

Daghemmets föreståndare, Hanne Koski, berättar att barnens fria lek har blivit mångsidigare:

Vallipuistos gård har inneburit nya dimensioner för lek och inlärning. Enligt Koski har gården visat sig vara en mångsidig inlärningsmiljö som inkluderar exempelvis övning i kamrat- och samarbetsfärdigheter, matematisk gestaltning, individuell motorisk utveckling och övning i att använda sinnena.

Zonmodellen i verkligheten, skogsmatta invid staketet, förnabeläggning under låga lekredskap och underlag av konstgjort material och asfalt närmast byggnaden.
Foto: Kristian Åbacka

Användarna togs med i gårdsplaneringen

Det var viktigt för personalen vid daghemmet Vallipuisto att tillsammans med entreprenörerna och planerarna aktivt ta del i planeringen av den nya gården. Användarnas synpunkter, behov och idéer uppmärksammades väl under processen.

Enligt Koski har den nya gården överlag varit en positiv upplevelse för såväl barnen, småbarnspedagogerna som vårdnadshavarna. Gården har väckt mycket intresse och infört en ny miljö för den dagliga utevistelsen, men också för exempelvis enhetens olika möten och fester.

Jordmaterial tillsätts efter behov

En naturenlig gård kräver lite mera skötsel än en vanlig gård. Enligt Anna Määttä, lärare inom småbarnspedagogik, ser man tydliga spår av lek och stoj i skogsmattan på gården för 3–6-åringar, så skogsmattan är där redan ganska nertrampad.

Skogsmattan har hållit bättre på gården för barn under 3 år, eftersom den ju utsätts för mindre belastning. Jordmaterialet som är avsett för barnen har tålt lekar och kånkande bra. Visserligen har mängden minskat på naturlig väg och därför krävs det regelbunden tillförsel, berättar Määttä.

Skogsmattan är planterad i augusti, fotograferad i januari. Gårdsområdet för 0–3-åringar. Foto: Kristian Åbacka

Gården kan påverka hälsan positivt

Utgående från våra erfarenheter kan vi rekommendera den här typens gårdar också för andra småbarnspedagogiska enheter. Under hösten har personalen och barnen haft klart färre sjukfrånvaron än normalt, men vi vet inte om det är normal säsongomväxling eller pga. gården, sade Koski.

Genom att göra mikrofloran på gårdarna mångsidigare och öka kontakten med naturen kan man minska risken för att insjukna i immunförmedlade sjukdomar. Gröna gårdar ökar dessutom det upplevda välbefinnandet och stöder barnens utveckling och inlärning på ett mångsidigt sätt. (Puhakka m.fl. 2019)

Förnabeläggningen som är utvecklad av Helsingfors universitet. Den innehåller bl.a. kottar, barkströ, barr och flisor. Foto: Kristian Åbacka

Modellen förs vidare till andra daghem i Esbo

Pekka Koivula vid affärsverket Esbo lokaler uppskattar att kostnaderna för gårdssaneringen vid daghemmet Vallipuisto var högst 10 % högre jämfört med en vanlig gårdssanering.

Information om den här zonmodellen förs vidare i Esbo och marknadsförs också för nya objekt, konstaterar Koivula.

Daghemmet Vallipuistos föreståndare Hanne Koski och lärare inom småbarnspedagogik Anna Määttä är nöjda med den nya gården och rekommenderar att man gör den här typen av gårdar också i andra småbarnspedagogiska enheter. Foto: Kristian Åbacka

Källor:  Puhakka, R., Roslund, M., Tahvonen, O., & Sinkkonen, A. (2019). Viherpihalta hyvinvointia ja terveyttä. Puutarha & kauppa, 2019(9), 33. https://urbanacademy.fi/ajankohtaistatutkimusta/wp-content/uploads/2019/01/Viherpihalta-terveytta%CC%88-ja-hyvinvointia.pdf

Kristian Åbacka
Enhetschef för kulturväsendet
Regionförvaltningsverket i Södra Finland
Ansvarsområdet för undervisnings- och kulturverksamhet

***

RFV i Södra Finland och RFVs svenska Enheten ordnar fortbildningen Varför sitta inne då allt hopp är ute? Att använda skol- och daghemsgården till som lärmiljö 12.3.2020 i Helsingfors.

Tid: 12.3.2020 kl. 9.15-14.45
Plats: Regionförvaltningsverket, Senatfastigheters auditorium, Bangårdsvägen 9, Helsingfors

Tämän päivän kuuma sana on omavalvonta. Omavalvonta on minulle sitä, että valvon omaa emäntääni tupakeittiössä. Valvomon virkaa toimittaa yleensä pehmeä sohva, jonka selkänojaan muodostuu passeli, pienen lagottopojan leuanmentävä kolonen, jossa on levollista lepuuttaa leukaansa. Emäntä on kohteena siitä syystä, että kennelini nahkatyypeistä ainoastaan häneltä sattuu ihan vahingossa tippuilemaan jotain makupalaa lattialle: juustoa, kalkkunaleikettä, banaania… you name it. Ihme rähmäkäpälä, mutta en ollenkaan valita.

Hyvin suunniteltu on puoliksi syöty

Emäntäni törmää työssäänkin tämän tästä omavalvontaan. Kuulemma anniskeluravintoloissa ja viinaksien vähittäismyymälöissä täytyy harrastaa sellaista, ja touhusta pitää vääntää vielä kirjallinen suunnitelmakin! Jos minun pitäisi laatia omasta valvonnastani suunnitelma, kuuluisi siihen ainakin seuraavanlaisia asioita:

1. Askeleiden suunnan kaikuluotaus: onko pääteasemana kahvinkeitin vai jääkaappi?
2. Rapinan monet ulottuvuudet, eli miten erottaa juustokääreen ääni roskiin rypistettävän, tyhjän leipäpussin äänestä.
3. Tehokas katsekontakti, kuolan optimimäärän säätely ja nopea nielaisutekniikka.

Tarttis teherä jotakin..?

Alkoholin omavalvontatekstit sen sijaan ovat minulle täyttä hepreaa. Niin kuulemma yllättävän monelle kaksijalkaisellekin. Omavalvontasuunnitelmat ovat olleet lakisääteisiä kohta kaksi vuotta, mutta silti emäntäni baari- ja kauppakierrosten saldona on usein ”soo-soota” juuri näihin papereihin liittyen: Kirjallista ”ooveeässää” ei ole laadittu ollenkaan, se on ikivanha tai päivittämättä. Emäntääni alkaa välillä kuulemma oikein ”aharistaa”, kun aina saa samasta asiasta narista.

Temppu ja miksi/miten se tehdään

Kahvinjuojasedät ja -tädit, joista jo aikaisemmassa blogissani kerroin, ovat säätäneet omavalvontasuunnitelmat pakollisiksi sen jälkeen, kun alkoholilakia kevennettiin tietyiltä osin. Vastuuta omasta anniskelu- ja vähittäismyyntitouhusta ja sen lainmukaisuudesta sälytettiin enemmän luvanhaltijan omille harteille, ja siinä omavalvontasuunnitelma astuu mukaan kuvioihin.

Yksinkertaisimmillaan omavalvontasuunnitelma voidaan käsittää ”meidän talon tavaksi toimia” alkoholiasioissa lait ja asetukset sekä oman toimipaikan erityispiirteet huomioiden. Kun ne on kirjailtu mahdollisimman hyvin suunnitelmaksi, sen avulla on helppo perehdyttää uusia työntekijöitä ja vanhatkin työntekijät voivat tarkastaa sieltä eri juttuja, jos meinaa mennä sormi suuhun. Ei se sen kummallisempaa ole. 

Väkivalta ja sen uhka ovat valitettavan arkipäiväistä sote-alalla. Kenenkään ei tulisi kuitenkaan joutua työssään väkivallan kohteeksi. Ei, vaikka syy potilaan väkivaltaiseen käytökseen olisi sairaus, terveydentila tai päihteet. Haaste on valtava, sillä viimeaikaiset työelämätutkimustulokset ovat karua luettavaa.

On tuiki tavallista, että työntekijä joutuu haistattelun, huutamisen tai uhkailun kohteeksi.  Valitettavasti aggressiivinen käytös ei jää vain sanalliselle tasolle vaan työntekijät kohtaavat myös esimerkiksi tönimistä, lyömistä, raapimista, kiinni pitämistä, potkimista, tavaroilla heittelyä, tai käsien puristamista ja vääntämistä. Tilanteeseen on kuitenkin selvästi herätty. Presidentti Niinistökin ilmaisi huolensa ilmiöstä uuden vuoden puheessaan. Käynnissä on useita eri tahojen kanssa yhteistyössä toteutettavia kehittämis- ja tutkimushankkeita aiheen tiimoilta.

Miksi me sote-alan ammattilaiset loukkaannumme, kun meiltä kysytään väkivalta- tai uhkatilanteen jälkeen, mitä tapahtui?

Suomen lähi- ja perushoitajien liitto Super julkaisi joulukuussa 2019 lähihoitajan kirjoittaman pakinan työhön liittyvästä väkivallasta. Kirjoittaja toteaa, että aivan liian usein väkivaltaa kohdanneelle hoitajalle heitetään ensimmäisenä päin näköä kysymys, että mitä teit väärin, kun hoidettava provosoitui.

Työväkivallan hallitsemiseksi on olemassa tärkeä keino. Työpaikalla tulee tilanteessa olleelle työntekijälle esittää kysymyksiä: Mitä tapahtui? Mitä olit tekemässä? Mitä sanoit? Näitä kysymyksiä ei esimiehen kuitenkaan missään nimessä tule niin sanotusti heittää päin näköä. Näitä kysymyksiä ei myöskään missään nimessä pidä kokea sellaisina. Eikä ole tarkoitus kysyä, mitä teit väärin tai syyllistää työntekijää tilanteesta.

Kun syy potilaan käytökseen löytyy sairaudesta, ei muistisairaiden vanhusten, kehitysvammaisten asukkaiden tai psykiatrian osaston lasten aggressiivista käytöstä saada hallintaan vartijapalveluilla tai valvontakameroilla. Asiaan päästään käsiksi juuri sitä kautta, että tilannekohtaisesti pohditaan alan rautaisen ammattilaisen, eli tilanteessa olleen työntekijän kanssa, mitä tapahtui. Mikä tapahtunutta edelsi? Miten me voisimme toimia, että iltavuorolainen ei joutuisi samaan tilanteeseen?

Haastan kaikki sosiaali- ja terveysalan esimiehet ensinnäkin esittämään nämä kysymykset järjestelmällisesti jokaisen uhka- tai väkivaltatilanteen jälkeen ja toiseksi pohtimaan hyvin tarkasti sanavalintojaan ja äänensävyään tästä herkästä aiheesta keskusteltaessa.

Haastan myös kaikki työntekijät kohtaamaan nämä esimiehen kysymykset asian vaatimalla vakavuudella ilman, että sitä koetaan loukkaavana. Tarkoitus ei ole tehdä työntekijästä syyllistä tilanteeseen. Tarkoitus on päästä syihin käsiksi ja tätä kautta ottaa askelia kohti väkivallan uhan hallintaa.

 

Johanna Pulkkinen

Kirjoittaja työskentelee Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueella ja tutkii Turun Yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa tekeillä olevassa väitöskirjassaan väkivallan uhan hallintaa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työssä.

Suomalaiset ostavat koiranpentuja edelleen pentutehtailijoilta. Se, joka hankkii pentutehtaalta koiran, tukee rikollista ja eläinten kärsimystä aiheuttavaa toimintaa. Vastuu on ostajan.

Koiran hankinnasta on tullut liian helppoa. Netistä voi etsiä kuvan söpöstä pennusta, jonka voi noutaa pian vaikka satamasta – tai myyjä voi jopa kuljettaa pennun suoraan kotiovelle. Halvimmillaan pennun voi saada muutamalla satasella, mutta rotukoiratehtaalta peräisin olevasta pennusta voi joutua maksamaan jopa kaksituhatta euroa.

Suomalaiset ovat ostaneet näitä pentuja kiihtyvällä tahdilla siitä lähtien kun verkkokauppa on mahdollistanut massiivisen eläinkaupan. Myyjän ei tarvitse todentaa henkilöllisyyttään, ja yleensä myyjä katoaakin ongelmien ilmettyä. Myyjän ainoa tavoite on toimittaa pentu ja ottaa vastaan harmaat rahat.

Kuka kantaa vastuun pennun huonoista alkuolosuhteista, heikosta sosiaalistamisesta ja mahdollisista sairauksista? Kenelle ostaja voi reklamoida petoksesta, jonka kohteeksi hän joutuu myyjän annettua ymmärtää, että kyseessä on suomalainen pentu tai että paperit ovat kunnossa? Kenelle voidaan osoittaa eläinlääkärin laskut maksettavaksi, kun pentu sairastuukin pian kaupanteon jälkeen mutta myyjään ei enää saada yhteyttä?

 

Jos ostat koiran pentutehtaasta, olet osa harmaata taloutta

Sen jälkeen kun koira on hankittu, on omistaja vastuussa sen elämästä. Ostopäätös on se tärkeä hetki, jolloin otetaan vastuu elävästä eläimestä. Ostopäätös pentutehtaasta on myös harmaan talouden tukemista, joka mahdollistaa pentujen tuottamisen surkeissa olosuhteissa. Olosuhteissa, jotka eivät täytä eläinsuojelulain vaatimuksia, saati kasvata rohkeita ja luottavaisia koirayksilöitä.

Heikosti sosiaalistetut tehdaspennut ovat haasteellisia kasvatettavia. Tarvitaan erityistä perehtyneisyyttä ja ymmärrystä siitä, kuinka saada koira luottamaan sekä oppimaan ja lukemaan ihmisen ja oman lajin signaaleja. Ilman näitä taitoja koirasta tulee herkästi stressaantunut yksilö, jolla ilmenee vastustuskyvyn heiketessä monia sairauksia, käytöshäiriöistä puhumattakaan.

Päätös koiran hankinnasta pitää tehdä tiedolla ja rauhassa harkiten

Kun ollaan hankkimassa pentua, ymmärrystä koirasta ja sen lajinomaisista tarpeista tarvitaan paljon. Lisäksi pitää tuntea omat resurssit: onko mahdollista tarjota se, mitä koiran kasvattaminen ja hyvinvointi vaatii.

Kun koirien laiton tuonti on yleistynyt, myös koirien eläinsuojeluongelmat ovat lisääntyneet. Pentuja myydään henkilöille, joilla ei ole aikaa, rahaa, osaamista tai kykyä huolehtia elävästä eläimestä.

Miten koira sitten pitäisi hankkia, että välttyisi tulemasta pentutehtailijan tai sarjatuojan petoksen kohteeksi? Yksinkertaisimmillaan sen voisi kiteyttää näin:

käy katsomassa koiraa myyjän luona ainakin kahdesti. 

Ensimmäisellä kerralla nähdään pennun elinympäristö, imettävä emä ja pentuesisarukset. Samalla voidaan tutustua myyjään ja arvioida tilannetta ja ostopäätöstä rauhassa.

Toisen katsomiskerran on hyvä olla muutaman viikon kuluttua samassa paikassa. Koiranpentuun tutustuminen tulisi aloittaa jo hyvissä ajoin ennen luovutusta. Näin on myös mahdollista perehtyä pentueen yksilöiden luonne-eroihin.

Nykyiset pentutehtailijat ja sarjakuljettajat eivät pysty tällaiseen myyntityöhön, jossa ostajaa odotetaan viikkoja, näytetään avoimesti kasvatusolosuhteet ja opastetaan ostajaa pennun kasvatuksessa myös tulevaisuudessa. Pentutehtailijat ilmoittavat koirat myyntiin netissä ja niistä tulee päästä eroon heti, käteiskaupalla, mieluummin ilman kauppakirjaa.

Jokaisella koiran ostajalla tulee olla aikaa odotukseen ja motivaatiota nähdä riittävästi vaivaa jo ostopäätöksen ja ostovaiheen aikana varmistuakseen paitsi omasta kyvystään ottaa vastuu koiran hyvinvoinnista myös pennun luonteesta ja myyjän toiminnan eettisyydestä.

Ostopäätös on valinta, jolla on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus.

Sari Haikka
läänineläinlääkäri
Etelä-Suomen aluehallintovirasto

*Tekstistä on poistettu 2.11.2021 lause koiran luovutusiästä.*