Alkoholi-Aldo omavalvonnan äärellä

Tämän päivän kuuma sana on omavalvonta. Omavalvonta on minulle sitä, että valvon omaa emäntääni tupakeittiössä. Valvomon virkaa toimittaa yleensä pehmeä sohva, jonka selkänojaan muodostuu passeli, pienen lagottopojan leuanmentävä kolonen, jossa on levollista lepuuttaa leukaansa. Emäntä on kohteena siitä syystä, että kennelini nahkatyypeistä ainoastaan häneltä sattuu ihan vahingossa tippuilemaan jotain makupalaa lattialle: juustoa, kalkkunaleikettä, banaania… you name it. Ihme rähmäkäpälä, mutta en ollenkaan valita.

Hyvin suunniteltu on puoliksi syöty

Emäntäni törmää työssäänkin tämän tästä omavalvontaan. Kuulemma anniskeluravintoloissa ja viinaksien vähittäismyymälöissä täytyy harrastaa sellaista, ja touhusta pitää vääntää vielä kirjallinen suunnitelmakin! Jos minun pitäisi laatia omasta valvonnastani suunnitelma, kuuluisi siihen ainakin seuraavanlaisia asioita:

1. Askeleiden suunnan kaikuluotaus: onko pääteasemana kahvinkeitin vai jääkaappi?
2. Rapinan monet ulottuvuudet, eli miten erottaa juustokääreen ääni roskiin rypistettävän, tyhjän leipäpussin äänestä.
3. Tehokas katsekontakti, kuolan optimimäärän säätely ja nopea nielaisutekniikka.

Tarttis teherä jotakin..?

Alkoholin omavalvontatekstit sen sijaan ovat minulle täyttä hepreaa. Niin kuulemma yllättävän monelle kaksijalkaisellekin. Omavalvontasuunnitelmat ovat olleet lakisääteisiä kohta kaksi vuotta, mutta silti emäntäni baari- ja kauppakierrosten saldona on usein ”soo-soota” juuri näihin papereihin liittyen: Kirjallista ”ooveeässää” ei ole laadittu ollenkaan, se on ikivanha tai päivittämättä. Emäntääni alkaa välillä kuulemma oikein ”aharistaa”, kun aina saa samasta asiasta narista.

Temppu ja miksi/miten se tehdään

Kahvinjuojasedät ja -tädit, joista jo aikaisemmassa blogissani kerroin, ovat säätäneet omavalvontasuunnitelmat pakollisiksi sen jälkeen, kun alkoholilakia kevennettiin tietyiltä osin. Vastuuta omasta anniskelu- ja vähittäismyyntitouhusta ja sen lainmukaisuudesta sälytettiin enemmän luvanhaltijan omille harteille, ja siinä omavalvontasuunnitelma astuu mukaan kuvioihin.

Yksinkertaisimmillaan omavalvontasuunnitelma voidaan käsittää ”meidän talon tavaksi toimia” alkoholiasioissa lait ja asetukset sekä oman toimipaikan erityispiirteet huomioiden. Kun ne on kirjailtu mahdollisimman hyvin suunnitelmaksi, sen avulla on helppo perehdyttää uusia työntekijöitä ja vanhatkin työntekijät voivat tarkastaa sieltä eri juttuja, jos meinaa mennä sormi suuhun. Ei se sen kummallisempaa ole.