Mielenterveyteen liittyy resilienssi, joka on kiehtova ja moniulotteinen ilmiö. Ilmiön ymmärtäminen on noussut tärkeäksi koronapandemian aikana.
Tarkastelemme kirjoituksessamme resilienssiä yksilön näkökulmasta. Resilienssi on psyykkinen ominaisuus, jota toisilla on enemmän kuin toisilla. Jotkut selviävät monista vaikeista vastoinkäymisistä, joillekin pienimmätkin koettelemukset voivat olla liikaa. Voimme tunnistaa ainakin ikääntyneissä resilienttejä ihmisissä. Voidaan havaita, että resilientit ihmisen käyvät läpi vaikeuksiaan tekemällä näkyväksi läheisilleen ja itselleen. He luottavat siihen, että elämä kantaa. Ihmisen resilienssi muovautuu samalla tavoin koko eliniän ajan kuten mielenterveys. Sitä voi vahvistaa myönteisellä toiminnalla, joka ylläpitää toimintakykyä ja tukee sopeutumista haastavissa olosuhteissa. Resilienssi kasvaa iän myötä, kun ihmiselle kehittyy taitoja, joiden avulla useimpia jatkuvasti toistuvia vastoinkäymisiä on helpompi käsitellä. Siten resilienssin syntyminen on mielenterveyden edistämistä.
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston koordinoima Miepäväki-verkosto on laatinut kunnille tukipaketin, jota tämä blogi kirjoitus täydentää. Lisätietoa tukipaketista on edellisessä blogikirjoituksessamme Miksi mielen hyvinvointi on tärkeää?.
Miten resilienssi näkyy yksilössä?
Arkikielessä resilienssillä tarkoitetaan ihmisen kykyä ponnahtaa takaisin vaikeuksien jälkeen. Resilienssi on teoria aivojen, mielen ja sielun joustavuudesta, ja se on dynaaminen prosessi vastoinkäymisistä selviytymiseen nopeasti ja mahdollisimman pienin vaurioin ja kustannuksin.
Yksilön resilienssi voidaan nähdä elämänasenteena, jolloin muutoksen ymmärretään olevan osa elämää, ja siten kriisit kuuluvat elämään. Vastoinkäymiset ja vaikeudet sisältävät mahdollisuuden oppia (ns. muutosjoustavuuden taito). Resilienssin vahvistamisessa tärkeää on oppia ongelmanratkaisutaitoja ja nähdä sekä kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Resilienssiin vaikuttaa myös se, onko henkilöllä ollut turvallinen suhde ennen traumaa. Myös se vaikuttaa, onko hänellä mahdollisuus turvalliseen suhteeseen trauman jälkeen, jossa hän voi puhua traumastaan ja pystyykö hän saamaan järkeä kokemuksilleen. Resilienssin lähteinä ovat kokemus rakastetuksi tulemisesta, sisäinen vahvuus, sosiaaliset- ja ihmissuhdetaidot.
Vuorovaikutuksessa vastavuoroisuus korostuu, koska resilientit ihmiset saavat ja antavat sosiaalista tukea. Resilienteillä ihmisillä on lapsuudessa ollut hedelmälliset ja emotionaalisesti terveet vanhemmat tai ainakin yksi ihminen, joka on tukenut ja ollut roolimallina. Roolimalli liittyy luottamukseen, asenteisiin ja käyttäytymiseen. Yksilön näkökulmasta onkin tärkeä, että hänen elämässään on roolimalleina resilienttejä ihmisiä. Lisäksi lapsena saatu rohkaisu ja tuki kantavat ihmisen elämässä ja tuottavat pärjäämistä.
Myönteisellä ajattelulla on merkitystä
Yksilötasolla resilienssi on myös yhteydessä realistiseen optimismiin. Realistinen optimismi pitää sisällään tulevaisuusorientaation ja luottamuksen siihen, että asiat järjestyvät. Optimistiset ihmiset lisäävät kykyä ajatella optimistisesti vaikeassa tilanteessa negatiivisen ajattelun sijaan. He selviytyvät stressin kanssa aktivoimalla strategioita ratkaista ongelma. Tärkeää heille on positiivinen odotus. Lisäksi optimistiset ihmiset kertovat elämänsä olevan merkityksellistä. Optimistisilla ihmisillä on tutkimusten mukaan parempi fyysinen ja psyykkinen terveys. Resilientit ihmiset tiedostavat myös oikean ja väärän. Anteeksi antaminen on tärkeää resilienssin tunteen saavuttamisessa.
Aivojen toiminta ja aivojen joustavuus ovat myös merkityksellisiä optimismin näkökulmasta. Aivokuoren etuotsalohkolla on merkitystä optimismiin. Optimismi aktivoi erityisesti vasemman puolen etuotsalohkoa: esimerkiksi masentuneella ihmisellä kyseinen otsalohko on vähemmän aktiivinen. Sama otsalohko on merkittävä oppimisessa, eli ihminen voi siten rakentaa optimismia ja oppia optimistista ajattelua. Mantelitumakkeella on myös tehtävä optimismin kanssa, koska sen avulla olemme kyvykkäitä kokemaan myönteisiä tunteita. Optimistisen henkilön ajattelussa korostuu, että tapahtuma on tapahtunut, mutta tulevaisuudessa käy toisin. Pessimistinen suhtautuminen taas sisältää lausahduksia ”aina mulle käy niin”, ”en koskaan...”. Tietoinen työskentely optimismin suuntaan on siten resilienssin vahvistamista.
Voimme oppia seuraavaa kriisiä varten
Resilienssin näkökulmasta koronapandemian ajasta oppiminen on tärkeää, ja oppimisen hyödyntäminen on olennaista seuraavassa kriisissä. Oppiminen vahvistaa resilienssiä tulevaisuuteen. Tärkeää on, että jokaisella – erityisesti lapsella ja nuorella – on yksi ihminen, joka hoivaa ja johon luottaa. Lisäksi tiedämme, että mieli ja aivot ovat joustavat, mikä luo toivoa jokaiselle erilaisiin tilanteisiin.
Lähteet ovat saatavissa kirjoittajilta:
Raija Fors
ylitarkastaja
Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
p. 0295 017 559
[email protected]
Päivi Vuokila-Oikkonen
asiantuntija, TKI, TtT, työelämän kehittäjä -muutos valmentaja – työnohjaaja
p. 0408297670
[email protected]
twitter: @paivivo
LinkedIn: linkedin.com/in/paivi-vuokila-oikkonen
MiePäVäki-työryhmä
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto koordinoi Mielenterveyden edistämisen, ehkäisevän päihdetyön sekä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn työryhmää (MiePäVäki). Julkaisemme aluehallintoviraston blogissa työryhmän kirjoituksia.
Katso edelliset kirjoitukset:
