Helsingin Sanomat on uutisoinut (23.5. ja 25.5.) näyttävästi perintätoimistojen toimintatavoista ja toimialan epäkohdista. Osansa on saanut myös Etelä-Suomen aluehallintovirasto perintätoimistoja valvovana viranomaisena. HS kirjoittaa: ”Perintäyritysten valvonta pettää pahasti” ja ”Miksei avi puhalla perintäyritysten peliä poikki edes lukuisten varoitusten jälkeen?”
Onko perintätoimistojen valvonta todella niin hampaatonta kuin jutussa annetaan ymmärtää?
Aluehallintovirasto käynnistää perintäyhtiöön kohdistuvan valvonta-asian joko oma-aloitteisesti valvontahankkeen kautta tai useimmiten velallisten epäkohtailmoituksista, joissa on esitetty epäilyjä perintäyhtiön perintälain tai hyvän perintätavan vastaisesta menettelystä. Virasto selvittää asian perintäyhtiöltä saamansa selvityksen perusteella.
Kyse voi olla esimerkiksi kohtuuttomien perintäkulujen tai riitautetun saatavan perinnästä. Perintäkulujen kohtuullisuutta arvioidaan perintäyhtiön perinnässä tekemiä toimenpiteitä, tosiasiallista työmäärää ja perittävän saatavan pääoman määrää vasten. Riitautetun saatavan perinnässä arvioidaan usein sitä, onko velallisen riitautuksen peruste ollut maksuvelvollisuuteen vaikuttava vai ei.
Aluehallintoviraston valvontapäätöksessä ratkaistaan siten se, onko perintäyhtiö menetellyt asiassa perintälain ja hyvän perintätavan vastaisesti. Tämä on sitä perustelujen arkiproosaa, mihin HS:n jutussakin viitattiin. Päätökset sisältävät lain tulkintaa riippuen siitä, kuinka tulkinnanvaraista oikeudellisen kysymyksen sääntely on. Näin on ollut erityisesti yrityssaatavien perintäkulujen kohtuullisuuden arvioinnin kohdalla, koska kulujen enimmäismääristä on säädetty tarkkarajaisemmin vasta 1.1.2021 voimaan tulleessa väliaikaisessa perintälaissa. Seuraamusharkinta onkin sitten hankalampi juttu.
Seuraamuksen mitoituksessa on noudatettava suhteellisuusperiaatetta
Seuraamusharkinnalla tarkoitetaan sitä, mihin hallinnollisiin toimenpiteisiin tai pakkokeinoihin aluehallintovirasto ryhtyy perintäyhtiön lainrikkomuksen vuoksi. Hallinnollisen seuraamuksen valinta ja mitoitus edellyttää aina harkintaa. Aluehallintoviraston harkintavalta on laaja sen arvioidessa oikeasuhtaista seuraamusta.
Valvonnallisen toimenpiteen voimakkuus on suhteutettava sen tarkoitukseen siten, että se on oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Seuraamus ei saa olla liian lievä mutta ei myöskään liian ankara.
Aluehallintoviraston keinovalikoimaan kuuluvat lievimmästä ankarimpaan
- huomion kiinnittäminen
- varoitus
- määräaikainen toimintakielto
- perintäyhtiön poistaminen perintätoiminnan harjoittajien rekisteristä.
Huomion kiinnittämisessä on kyse sellaisesta hallinnollista ohjausta sisältävästä valvontapäätöksestä, jossa perintäyhtiötä ohjataan yksilöidysti perintälain ja hyvän perintätavan mukaiseen menettelyyn. Perintäyhtiöllä ei ole valitusoikeutta tähän päätökseen.
Aluehallintovirasto voi ohjauksen jälkeen antaa kirjallisen varoituksen, jos kyse on esimerkiksi samasta lainrikkomuksesta, jota perintäyhtiö ei ole korjannut hallinnollisesta ohjauksesta huolimatta. Perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä annettu laki (perintärekisterilaki) ei sinänsä edellytä, että aluehallintoviraston tulisi antaa hallinnollista ohjausta sisältäviä päätöksiä ennen kuin se voi antaa varoituksen perintäyhtiölle.
Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen edellyttää kuitenkin yleensä, että aluehallintovirasto antaa hallinnollista ohjausta ennen varoituksen määräämistä, ellei kyse ole aivan selvästä ja tahallisesta lain rikkomisesta. Hallinto-oikeus on lisäksi ratkaisukäytännössään painottanut sitä, että aluehallintoviraston on varoitusta harkitessaan etenkin tulkinnanvaraisissa tilanteissa kiinnitettävä erityistä huomiota suhteellisuusperiaatteen toteutumiseen.
Perintärekisterilaki teki kirjallisista varoituksista myös julkisia, mikä lisäsi niiden vaikuttavuutta. Varoitukset ja sitä ankarammat seuraamukset merkitään aluehallintoviraston ylläpitämään perintätoiminnan harjoittajien rekisteriin (Peksiin).
Määräaikainen toimintakielto lisättiin aluehallintoviraston pakkokeinovalikoimaan vuoden 2019 alussa voimaan tulleessa perintärekisterilaissa. Siinäkin on ankaruudeltaan useita asteita, kun perintäyhtiön toiminta voidaan kieltää joko osittain tai kokonaan. Lisäksi toimintakiellon kestoa voidaan säädellä, kuitenkin enintään kuudeksi kuukaudeksi. Toimintakielto on siten seuraamuksena erittäin ankara pakkokeino.
Määräaikaisen toimintakiellon käyttö edellyttää perintärekisterilain mukaan aina sitä, että samasta vakavasta lain rikkomuksesta on ensiksi annettu varoitus eikä perintäyhtiö ole siitä huolimatta korjannut menettelyään. Kyse on kuitenkin aina tapauskohtaisesta kokonaisharkinnasta.
Seuraamusharkinta on aina kokonaisharkintaa ja se etenee yleensä asteittain lievimmästä ankarimpaan keinoon. Seuraamusharkintaan vaikuttavat monet tekijät. Perintäyhtiön lainrikkomuksen vakavuuden lisäksi siihen vaikuttavat myös rikkomuksen
- toistuvuus
- aiheutettu vahinko
- ajallinen kesto ja ulottuvuus sekä
- perintäyhtiön mahdolliset korjaavat toimenpiteet.
Samaan lainrikkomukseen kohdistuvien aiempien hallinnollisten seuraamusten, kuten varoitusten, lainvoimaisuudellakin on merkitystä varsinkin tulkinnanvaraisissa tilanteissa. Ylipäänsä mitä ankarammasta seuraamuksesta on kyse, sitä vakavampaa ja toistuvampaa lainrikkomusta lainsäädännössä edellytetään.
Seuraamus ei ole itseisarvo, vaan tavoite on saada toimintatapa muuttumaan
Perintäyhtiöllä on aina oikeus valittaa varoituksesta tai määräaikaista toimintakieltoa sisältävästä päätöksestä hallinto-oikeuteen. Perintäyhtiöt ovatkin käyttäneet tätä oikeutta lähes säännönmukaisesti varoitusten kohdalla. Varsinaisen oikeudellisen kysymyksen käsittelyn lisäksi perintäyhtiö saa perintätoiminnan harjoittajien rekisteriin merkinnän, ettei varoitus ole lainvoimainen. Hallintotuomioistuimien käsittelyajat voivat olla pitkiä, jolloin lainvoimaisen päätöksen saaminen vie aikaa.
HS:n jutussa viitatuista suurimmille perintäyhtiöille annetuista varoituksista yksikään ei ole lainvoimainen, koska perintäyhtiöt ovat valittaneet niistä hallinto-oikeuteen. Kyse on osin myös aidosti kiistanalaisista oikeudellisista kysymyksistä. Yrityssaatavien perintäkuluja koskevan tuoreimman varoituksen kohdalla kaikki aiemmat samaa lainrikkomusta koskevat varoitukset ovat olleet vailla lainvoimaa, kun aluehallintovirasto on harkinnut seuraamusta. Aluehallintovirasto ei pääsääntöisesti määrää määräaikaista toimintakieltoa silloin, kun tulkinnanvaraista asiaa ei ole lainvoimaisesti ratkaistu. Yrityssaatavien perintäkuluja koskeva sääntely on ollut tuolloin myös hyvin tulkinnanvaraista, kun perintäkulujen enimmäismääristä ei ole ollut sääntelyä.
Aluehallintovirasto ei epäröi määräaikaisen toimintakiellon käyttöä pakkokeinona varsinkin, kun sen ankaruutta voidaan tapauskohtaisesti mitoittaa. Jos perintäyhtiö ei esimerkiksi korjaa vakavasti lakia rikkovaa menettelytapaansa aiemmasta varoituksesta tai varoituksista huolimatta, määräaikainen toimintakielto voi olla tällaisessa tilanteessa oikeasuhtainen seuraamus.
Seuraamusharkinnassa seuraamuksen ankaruus ei ole itseisarvo vaan tavoitteena on se, että perintäyhtiö muuttaa toimintatapaansa lainmukaiseksi. Aluehallintoviraston tietojen mukaan perintäyhtiöt ovat varoitusten lainvoiman puuttumisesta huolimatta muuttaneet toimintatapaansa. Tähän vaikuttavuuteen aluehallintovirasto pyrkii kaikessa valvonnassaan.
Perintätoimialalla on vastuu omasta maineestaan, lakiakin voitaisiin selkeyttää
Onko aluehallintovirastolla siis keinoja puuttua perintätoimistojen perintään? Kyllä. Avilla on siihen eväitä, mutta se ei voi tehdä sitä yksin. Saatavien perintä perustuu osapuolten väliseen luottamukseen. Perintätoimiala vastaa itse maineestaan ja voi siihen toiminnallaan vaikuttaa.
Perintärekisterilain mukaan perintäyhtiöllä on oltava perintätoiminnasta vastaava henkilö. Hänen on huolehdittava siitä, että perintätoiminnassa noudatetaan hyvää perintätapaa ja että toimintaa muutoinkin harjoitetaan lainmukaisesti ja ammattitaitoisesti. Myös velkojien olisi hyvä kiinnittää huomiota perintäyhtiön toiminnan laatuun niin kilpailutuksissa kuin ulkoistetun palvelun ylläpidossa. Aluehallintoviraston valvontapäätökset ovat tässä oiva työkalu.
Aina voidaan myös parantaa. Lainsäätäjä voisi esimerkiksi selkeyttää aluehallintovirastolle annettujen hallinnollisten seuraamusten käyttöalaa ja edellytyksiä. Uusina keinoina toimistotarkastuksen ja mahdollisen rike- tai seuraamusmaksun tarpeellisuus kannattaisi myös selvittää. Lisäksi yritysperinnän perintäkulujen enimmäismäärien tarkkarajaiselle sääntelylle on tarvetta myös sen jälkeen, kun väliaikaisen perintälain voimassaolo päättyy.
Jouni Kiviniemi
Ylitarkastaja, elinkeinovalvonta
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Lisätietoa:
