The concept of a self-service library is simple: with a registered access pass (usually a library card and a personal pin-code), patrons can use the library outside the normal opening hours. In Finland, the first self-service libraries were founded in the early 2010s. Since then, they have become more common: in 2015, there were self-service library services available in every fifth municipality. In 2022, already in three out of four municipalities. The Regional State Administrative Agency's report Self-service libraries in Finland 2022: flexibility and equality of access (abbreviation available in English) provides an overall picture of the current situation of self-service libraries.
In Finland, the state has supported the development of the self-service library services. In the past ten years alone, the Regional State Administrative Agency has granted more than three million euro to self-service library projects. From the beginning, the aim has been to promote the goals of the Finnish Public Libraries Act and improve the availability and accessibility of library services. The government grant is awarded on the condition that self-service does not reduce the customer service hours or the library's staff.
The effects of self-service libraries – what the statistics tell us
How do the self-service library services look in light of the statistics? Finnish Public Libraries Statistics are published annually online under a Creative Commons license. The self-service opening hours have been recorded since 2014. A few observations about the statistics:
- In 2022, three out of four municipalities had at least one self-service library.
- In 2022, self-service opening hours accounted for 47 percent of all opening hours.
- Staffed opening hours have not decreased much compared to 2015 (decrease 4%).
- After self-service libraries became widespread, the number of borrowers, book loans and physical library visits has increased - or at least the downward trend of the 2010s has bent. Self-service libraries have increased the use of the library.
The impact of self-service library services on the number of library staff is more difficult to assess, as the number of staff has been declining even before self-service libraries became widespread. However, the statistics indicate that especially in smaller municipalities the introduction of self-service libraries is one of the factors contributing to the decrease in the number of staff.
Self-service libraries are based on trust
The number of self-service libraries in Finland continues to grow. The concept of a self-service library has not changed significantly over the years, which indicates that the concept works well. There has been no need for reinvention. Customer feedback has been almost exclusively positive.
However, it is good to remember that a self-service library is not just a technical solution. It is also an opportunity to review work processes and culture and increase flexibility in the library's everyday life. Self-service does not reduce work but changes it. At best, it frees up resources for other tasks. It also challenges the staff's views on the ownership of the library space and sometimes leads to unwanted customer behaviour.
In conclusion, a self-service library is based on trust and the service cannot function without it. The staff must trust the patrons, but mutual trust and respect among the patrons is also necessary. After all, a self-service library is a service where an unsupervised public space is shared with different people. People whose needs and habits may be very different from your own.
More info:
-
The Regional State Administrative Agency's report Self-service libraries in Finland 2022: flexibility and equality of access (abbreviation available in English)
- Nordic Libraries Annual conference will be held online on November 2, 2023, it will examine the self-service use of libraries. Participation in the conference is free of charge. Registration is open until October 30th!
Jonna Toukonen
Senior Officer, Library Affairs
Regional State Administrative Agency for Western and Inland Finland
AVI kirjastotoimi järjesti elo-syyskuussa kirjastohenkilöstölle kaksi opintomatkaa Tanskaan. Kullekin matkalle osallistui 16 kirjastolaista eri puolilta Suomea sekä kolme kirjastotoimen ylitarkastajaa.
Matkojen teemoiksi oli valittu osallisuus, saavutettavuus, kirjastotilan käyttö, omatoimisuus, tapahtumat, palvelut lapsille, nuorille ja perheille, lukemisen edistäminen ja kirjastonkäyttö koronan jälkeen. Matkaohjelma oli monipuolinen, vierailimme yhteensä kymmenessä erilaisessa kirjastossa.
Tanska on kirjastomaana hyvin paljon samankaltainen Suomen kanssa. Kunnat ylläpitävät kirjastoja ja kuntien erilaiset panostukset kirjastoihin näkyvät palveluissa. Viime vuosina on panostettu omatoimisuuteen ja kannettu huolta lasten ja nuorten lukutaidosta ja lukuharrastuksen vähenemisestä. Kirjasto sijoittuu yhä useammin monitoimitaloon yhdessä muiden palvelujen kanssa. Tanskassa on ollut jo monta vuotta yhteinen e-kirjasto koko maassa, Suomessa sitä vasta rakennetaan. Tanskassa on myös tehty iso kuntareformi, jossa kuntia yhdistettiin suuremmiksi kokonaisuuksiksi.
Kirjastotilat Tanskassa
Kirjastotiloissa oli pyritty väljyyteen ja visuaalisuuteen. Kirjastot olivat valoisia, avaria ja käytännöllisiä. Runsaasta omatoimisuudesta huolimatta joka puolella ei näkynyt ohjeistavia A4-lappusia. Wau-arkkitehtuuria edusti pari kirjastoa, Tingbjergin kirjasto Kööpenhaminassa sekä Cosmos Vibyssä. Kirjat olivat näyttävästi esillä joko hyllyissä kannet katsojaa kohti tai pöydillä kirjakauppamaisesti pinoihin aseteltuna. Äärilaitaa edusti Lejren aseman kirjasto, jonka kaikki kirjat olivat hyllyissä kansi esillä, jopa varaukset. Roskildessa sen sijaan oli vielä uudistus kesken, aikuisten osastolla oli pääosin perinteisiä kirjahyllyjä.
Tingbjergin kirjasto
Roskilden kirjaston lastenosasto
Kööpenhaminan Laes-lastenosastoa.
Lasten osastoilla oli paljon erilaisia lukupaikkoja ja koloja. Kööpenhaminan pääkirjaston Laes-osasto oli suunniteltu 0-12-vuotiaille toiminnalliseksi ja elämykselliseksi tutkimusten ja pedagogiikan pohjalta. Siitä oli tullutkin lapsiperheiden suosima paikka. Myös Roskilden lastenosasto oli uudistettu samantyyliseksi, mutta lähtökohtana oli paikallisuus. Lyngbyn lastenosastolla toiminnallisuutta toi lähiruokateemaan ja terveelliseen ravintoon liittyvä leikkikeittiö, joka näytti olevan lasten suosiossa.
Yhteisö mukana kirjastojen toiminnassa
Yhteisöllisyys näkyi vahvasti kirjastoissa. Ympäröivä yhteisö oli mukana kirjastojen toiminnassa ja suunnittelussa ja omatoimi tarjosi laajan saavutettavuuden. Esimerkiksi Vibyn Cosmos-kirjasto- ja kulttuuritalossa palkattu kirjastohenkilöstö hoiti kirjastoa omalla asiantuntemuksellaan, mutta kulttuuritoimintaa pyöritti yhdistys. Talon kulttuuritaustainen johtaja koordinoi toimintaa. Ostedin uudessa kauniissa kombikirjastossa (yhdistetty yleinen kirjasto ja koulukirjasto) oli huomioitu yhteisöllinen toiminta tilojen suunnittelussa. Ympäröivän yhteisön huomioiminen näkyi myös siinä, että sanaa ”asiakas” kuuli harvemmin käytettävän, sen sijaan kirjastolaiset puhuivat Tanskassa ”kansalaisista” ja ”kuntalaisista” viitatessaan kirjaston käyttäjiin.
Vibyn kombikirjaston aikuisten osasto.
Osallistujat olivat tyytyväisiä matkojen ohjelmaan ja saivat paljon sulateltavaa. Matkat mahdollistivat myös verkostoitumisen eri puolilta Suomea olevien matkakumppaneiden kanssa. Matkan antia avataan laajemmin kirjastolaisille eri puolella Suomea järjestettävissä webinaareissa ja etäkahveilla. Toivottavasti matka herättää ideoita oman kirjaston tilojen ja palvelujen kehittämiseen. Odotamme mielenkiinnolla tulevia kehittämishankkeiden valtionavustushakemuksia, onko niissä näkyvissä opintomatkan seurauksia.
Merja Kummala-Mustonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.
Erilaisten yhteiskunnallisten tapahtumien tärkeyttä kirjastossa kysyttäessä tärkeimmiksi nousivat oman kunnan ajankohtaisten asioiden esittely- ja keskustelutilaisuudet sekä tilaisuudet osallistua oman kunnan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen asiakkaana. Ensimmäiseen eivät liity kuntapäättäjien tapaamiset, jota kysyttiin erikseen, ja se sijoittui neljänneksi.
Ajankohtaisten asioiden esittelyt ja keskustelut kokivat tärkeimmiksi kirjastoa viikoittain käyttävät sekä päivittäin lukevat ja 35-54-vuotiaat. Mutta huonoimmankin painoarvon antaneet ’ei lainkaan lukevat’ -vastaajat pitivät näitä tilaisuuksia melko tärkeinä.
Palvelujen kehittämiseen tähtäävät tilaisuudet koettiin kaikkein tärkeimmiksi nuorten aikuisten (18-34 v.), harvoin lukevien ja ei ollenkaan lukevien keskuudessa. Kaiken kaikkiaan nuorten aikuisten ryhmä nousi tässä kysymyksessä esiin. Heidän vastauksensa korostivat yhteiskunnallisten tilaisuuksien tärkeyttä samoin kuin kirjastoja viikoittain käyttävien ja viikoittain lukevien vastaukset. Tässä oiva sisäänheittotuote nuorille aikuisille?
Tulosta voi tulkita siten, ettei varsinainen poliittisten päättäjien kanssa puhe innosta niin paljon kuin aito aihelähtöinen keskustelu sekä mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Ehkä taustalla on tarve olla samalla viivalla yhdenvertaisena muiden keskustelijoiden kanssa, eikä pelkästään informaation kohteena. Tätä juuri on kirjastolaissa kirjaston tehtäväksi osoitettu yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen. Se lisää aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta, joiden edistäminen on kirjastolain tavoitteena.
Ero eri ikäisten välillä tämän kysymyksen kohdalla on merkittävä. Tarve vaikuttaa on selvä alle keski-ikäisten ryhmässä, mutta vanhemmissa ikäryhmissä yhteiskunnallisten tilaisuuksien tärkeyttä kirjastossa ei koeta kovin tärkeäksi. Tämä kuvastaa muutosta yhteiskunnassa ja julkisessa keskustelussa. Päätökset tehtiin ennen kokouksissa, ja niihin oli tyytyminen. Nyt monet lait velvoittavat osallistamaan kohderyhmää palvelujen suunnitteluun, ja nuoremmilla sukupolvilla on tähän selvä tarve.
Kirjastoissa monesti tuskaillaan sitä, että päättäjät eivät tule kirjastoon. Mutta äänestäjät tulevat, eikö se ole tärkeintä? Kun äänestäjillä on tila kokoontua vaihtamaan ajatuksiaan ja muodostamaan mielipiteitä yhdessä, voi poliittisia päättäjiäkin alkaa kiinnostaa kirjasto tilaisuuksien areenana.
Satu Ihanamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Lapin AVI
Aluehallintovirastot saivat OKM:ltä toimeksiannon tehdä kirjastojen asiakysely kolmen vuoden välein. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2018Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä,. Tuolloin kysyttiin kirjaston käyttäjiltä kirjaston palveluista ja käytöstä. Vuoden 2021 kysely tehtiin ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Vastaajia ei rajattu kirjaston käyttäjiin, vaan kyselyn ja haastattelujen otanta (N=1000) muodostettiin valtakunnallisesta kuluttajapaneelista kiintiöidyllä satunnaispoiminnalla asuinalueen, sukupuolen, ikäluokan ja äidinkielen mukaan. Kyselyä oli laatimassa AVIen ylitarkastajien lisäksi kirjastoalan ammattilaisia alueellista kehittämistehtävää hoitavista kirjastoista ja valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavasta kirjastosta. Kyselyn toteutti Feelback Oy. Kyselyn kysymykset ja vastaukset löytyvät AVIen verkkosivuilta.
Väestökyselyn vastaajat pitivät erityisesti kirjaston tiloja sanavapautta edistävänä. Yllättävää! Tärkeimmäksi eivät nousseet aineistot, tapahtumat tai tasavertainen tarjonta, vaan tilat!
”Kirjasto tarjoaa tiloja oleskeluun, työskentelyyn ja/tai opiskeluun” edistää sananvapautta vastaajien mielestä eniten. Katsotaan tulosta vähän tarkemmin:
- Eniten edellä mainittua mieltä ovat päivittäin lukevista (66%) ja muutaman kerran kuukaudessa kirjastoa käyttäneet (66%).
- Kauas eivät jää viikoittain kirjastoa käyttäneet (64%), 65+-vuotiaat (61%) ja 35-54 -vuotiaat (60%).
- Ja lähes samaa mieltä ovat vielä ryhmät 18-34 -vuotiaat ja 55-64 -vuotiaat (molemmat 59%), muutaman kerran vuodessa kirjastoa käyttävät (57%), viikoittain lukevat (54%) ja kuukausittain tai harvemmin lukevat (50%).
- Alle puoleen putoaa vain 'ei ollenkaan lukevien' mielipide (40%).
Siis ei suurta mielipide-eroa eri suunnista tarkastellen.
YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus määrittelee sananvapauden ”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta” (19. artikla). Näyttää siltä, että AVIen kyselyssä vastaajat ovat mieltäneet sananvapauden laajemmin. Sananvapaudeksi on mielletty maksuton julkinen tila, jota voi käyttää omiin tarpeisiinsa perustelematta käyttöä mitenkään. Tilassa on mahdollista vastaanottaa ja levittää tietoja, mutta sekään ei ole edellytys oleskelulle. Kirjastotila on tekemisen pakosta vapaa alue, joka mahdollistaa, muttei velvoita muuhun kuin antamaan kanssaihmisille saman vapauden rauhassa toteuttaa itseään.
Tulos kertoo siitä, että ilmainen julkinen tila on tärkeä. Jokainen voi antaa eri hetkinä tilalle eri merkityksen omista tarpeistaan käsin. Tämä on tärkeä viesti myös kirjastoja ylläpitäville kunnille. Tilaa ei tarvita vain kokoelmille, vaan tila tarvitaan erityisesti ihmisille.
Satu Ihanamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Lapin AVI
Kun puhutaan politiikasta, on tärkeää ensin määritellä, mistä puhutaan. Tässä tekstissä politiikkakäsite johdetaan antiikin kreikan sanasta politikos, ”kansalaista koskeva”.
Politikos lienee ollut lainsäätäjän ajatuksissa, kun kirjastolain halutaan edistävän aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sanavapautta. Politikos kurkistaa kirjastoon myös silloin, kun kirjasto edistää yhteiskunnallista vuoropuhelua ja tarjoaa tiloja kansalaistoimintaan.
Kirjaston tehtävänä on siis kasvattaa kansalaispääomaa*, jota kutsutaan myös sosiaaliseksi pääomaksi.
Kansalaispääomaa syntyy vain, kun ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa. Sen vahvistaminen johtaa kansalaisten ja järjestöjen vapaaehtois- ja kehittämistyöhön, jota voidaan kutsua kansalaiskekseliäisyydeksi*. Kansalaiskekseliäisyydellä voidaan ratkaista yhteisiä ongelmia, mutta se edellyttää, että ihmiset luottavat toisiinsa, arvostavat ja kunnioittavat toistensa näkemyksiä ja mielipiteitä. Ihmisillä on oltava tahto ja kyky toimia muiden ihmisten kanssa. Demokratian toimivuus on sidoksissa kansalaiskekseliäisyyteen.
Tästä kaikesta on perimmiltään myös kysymys Sitran hankkeessa Kirjastoista kansanvallan foorumeita.
Kirjastossa ihmiset ovat positiivisella ja mielekkäällä tavalla yhteydessä toisiinsa ja yhteisöönsä. Kirjasto voi saattaa ihmisiä yhteen, ”törmäyttää” asioita ja ideoita. Tähän kirjastolla on kaksi konkreettista työkalua: aineistot ja tilat. Aineisto avartaa ahdasta mieltä, tila antaa mahdollisuuden turvalliselle kasvokkaiselle keskustelulle.
Kuntavaalit pidetään huhtikuussa 2021. Kirjastoilla on ensiluokkainen tilaisuus edistää yhteiskunnallista vuoropuhelua. Kutsukaa kansalaiset ja päättäjät keskustelemaan yhteisistä asioista kirjaston tiloihin!
Siinä samalla kirjastonjohtaja voi kertoa tuleville kuntapäättäjille kirjaston palveluista, kirjaston kehityshankkeista ja siitä, miten kirjasto parantaa kuntalaisten hyvinvointia ja veronmaksukykyä muutenkin. Jos myöhemmin joudutaan keskustelemaan ikävistä asioista, niin positiivinen keskusteluyhteys on luotu ja luottamus yhdessä tekemiseen syntynyt. Kirjastolle ja kuntapäättäjille on kertynyt yhteistä sosiaalista pääomaa, jota voidaan hyödyntää myös kriisitilanteessa.
*Kansalaispääomasta ja kansalaiskekseliäisyydestä voi lukea lisää mm. Laura Ahvan pro gradusta Kohti keskustelevaa journalismia: kansalaisjournalismin kokeilua, kritiikkiä ja arviointia (2003). Termejä on alun perin esitelty mm. yhdysvaltalaisten sosiologien Carmen Siriannin ja Lewis Friedlandin teoksessa Civic Innovation in America: Community Empowerment, Public Policy and the Movement for Civic Renewal (2001).
Aluehallintovirastojen raportti Peruspalvelujen arviointi 2019: kirjastotilat
https://www.patio.fi/web/pepa-2019-valtakunnallinen/kirjastotilat
Kristiina Kontiainen, kirjastotoimen ylitarkastaja, Etelä-Suomen AVI
Joskus pitää mennä naapurin tontille, jotta näkisi oman tonttinsa paremmin. Naapurisiilossa nuorisotoimi arvioi, miten nuorten palvelut riittävät kunnissa. Kurkistan sinne.
Nuorisotoimi arvioi monia kunnallisia palveluja, mutta tässä nostan sattuneesta syystä esiin vain kirjastopalvelut. Arvioinnissa kunnat arvioivat itse palvelujen riittävyyttä.
Kirjastopalvelut näyttäytyvät mairittelevassa valossa. Arviointiraportti kertoo: ”Kaikki vastanneet kunnat ilmoittivat, että heillä on kirjastopalvelut saatavilla. Valtakunnallisesti kirjastopalvelujen riittävyystaso arvioitiin kaikista kyselyssä mukana olleista nuorten vapaa-ajan palveluista korkeimmaksi (ka. 3,7) eli riittäväksi. 70 prosenttia vastaajista arvioi kirjastopalvelut riittäviksi, 25 prosenttia melko riittäväksi eikä yksikään kunta vastannut, että kirjastopalvelut olisivat täysin riittämättömiä.” Arviointiskaala oli 1-5.
Onko tämä hyvä vai huono tulos?
Otetaan ensin inhorealistinen, yksioikoinen näkökulma.
Kirjastolain mukaan kunnan on järjestettävä kirjastopalvelut. Nyt jokaisessa kunnassa on vähintään yksi kirjasto. Riittävyyttä ei ole määritelty sen enempää kirjastolaissa kuin nuorten palvelujen arvioinnissakaan. Onko yksi toimipaikka riittävä, jos emme puhu laadusta mitään?
Kun tarkastellaan tulosta positiivisesti, niin näkymä monipuolistuu.
Ensinnäkin kirjastotoiminnan kehittämisen kannalta nuorisopalvelujen arvioinnissa on kiinnostavaa, että omatoimisen kirjastopalvelun oletetaan lisäävän kirjaston suosiota. Tämä kannattaa panna merkille kirjastoissa. Kun kirjastot kehittävät omatoimisuutta, niin nuoret ovat ohittamattomia yhteistyökumppaneita ideoinnissa ja suunnittelussa.
Kirjastotoimen arviointiraportissa tarkastelimme kirjastoa kolmantena tilana. Parhaimmillaan kirjasto on kolmas tila koulun ja kodin välissä, jossa nuoret sosiaalistuvat aikuisten maailmaan. Kirjaston ei tarvitse olla nuorisotila, vaan paikka, jossa nuoria kohdellaan vastuullisina asiakkaina.
Kirjasto voi olla aidosti kohtauspaikka, jossa eri-ikäiset tapaavat ja suvaitsevat toisiaan tasavertaisina yhteisön jäseninä. Tämä on myös kulttuurista vuoropuhelua, jota kirjastojen toivotaan edistävän.
Nuorisotoimen toinen arvokas havainto oli kirjastoautopalvelujen merkitys nuorille. Etenkin maaseudulla, jossa etäisyydet ovat pitkät ja julkinen liikenne on harventunut, kirjastoauto vähentää alueellista epätasa-arvoa.
Kolmanneksi moukaroidaan hallintosiiloja. ”Nuorille kirjastot ovat tärkeitä ajanviettopaikkoja ja osassa kunnista nuorisotyö on mukana kirjastopalveluissa. Kirjastoissa onkin tunnistettu tarve myös nuorisotyön näkemyksille ja tuelle, ja kirjastojen henkilökunnan arvioidaan tarvitsevan lisää osaamista nuorten kohtaamiseen.”
Monialainen yhteistyö esimerkiksi kirjastotiloissa onkin mielenkiintoinen testi hallinnonrajat ylittävässä yhteistyössä. Kuka ottaa vastuun koordinoinnissa? Ovatko työntekijät yhteisiä? Jaetaanko palkka- ja muut kulut? Voiko kirjasto tarjota nuorille jotain sellaista, mitä nuorisotoimella ei ole?
Onko kirjastotila osa laajennettua oppimisympäristöä vai laajennettua nuorisotilaa? Kirjastotilassa nuoren edellytetään käyttäytyvän julkisen tilan normien mukaan ja huomioivan muut asiakkaat, kun taas nuorisotilassa nuoret viettävät aikaa omilla ehdoillaan.
Patenttiratkaisuja ei ole, mutta kunnat joutuvat tekemään rakenteellisia muutoksia. Siksi nuoriso- ja kirjastotyöntekijöillä kannattaisi olla jo nyt suunnitelman tynkää siitä, miten synergiaa lisätään yhteisten asiakkaiden hyväksi ja palvelun säilyttämiseksi.
Kurkistus naapurisiiloon kannattaa ainakin silloin, kun tarkastelevana on molemmille yhteinen asia tai ilmiö. Kun tontit ovat pienet, rajojen rikkominen ja siilojen purkaminen avartaa näkymiä, jos haluamme edetä ilmiömäisessä julkisessa hallinnossa.
Kristiina Kontiainen, kirjastotoimen ylitarkastaja, Etelä-Suomen AVI
Aluehallintovirastojen raportti Peruspalvelujen arviointi 2019: kirjastotilat
Aluehallintovirastojen raportti Peruspalvelujen arviointi 2019: nuorisotoimi
Kirjastotilat ovat kansalaisille arjen luksusta. Näin arvioivat Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastonkäyttäjät, kun kirjastot kysyivät keväällä koronasulun vaikutuksia käyttäjien elämään. Kyselyyn vastanneita oli 900 ja vastaajia oli jokaisesta alueen kunnasta.
Koronan aiheuttama kirjastojen sulkeminen korosti paitsi lainattavien teosten kaipuuta myös itse kirjastotilan merkitystä asiakkaiden arjessa. Kirjastotila liittyy asiakkaan arjessa erilaisiin tilanteisiin. Kirjasto on tärkeä paikka lapsiperheiden yhteiselle ajanvietolle tai perheen äidille ottaa omaa aikaa. Kirjastossa kävijä kokee olevansa mukana yhteisön toiminnassa, vaikka lukee lehteä itsekseen. Kirjastossa kohtaavat nuoret ja vanhat, aktiiviset ja hiljaiset. Kirjastotila on maksuton ja kaikille avoin, samoin kirjaston tapahtumat. Monessa kunnassa kirjasto on ainoa kulttuuritila ja ainoa maksutonta toimintaa tarjoava taho. Monet vastaajat totesivat huomanneensa kirjaston merkityksen omassa elämässään vasta kun se puuttui, kun kirjastot koronaepidemian takia suljettiin koko maassa.
Myös kirjastolaissa korostetaan kirjastotilan merkitystä palvelun ja sisällön tarjonnan lisäksi. Kirjastossa tarvitaan riittävät tilat. Mikä on sitten riittävä tila, kun laissa määritellyt kirjaston tehtävät ja kansalaisten tarpeet ovat moninaisia. Yksi haluaa viettää aikaa lasten kanssa, toinen rauhoittua, kolmas tavata ystäviä, neljäs puuhata ja harrastaa, viides tehdä töitä tai opiskella ja kuudes ihan vain olla. Kirjaston tilalta edellytetään melkoista muunneltavuutta, jotta voidaan tarjota jokaiselle jotakin.
Peruspalvelujen arvioinnissa 2019 arvioitiin kirjastotiloja. Pääosin kirjastotilat onnistuivat täyttämään perustehtävän, mutta kirjastolain kaikkien tehtävien toteuttaminen oli osassa kirjastotiloja haasteellista. Isoon pääkirjastoon mahtuu yhtaikaa sekä hiljaista tilaa että äänekkäämpiä kohtaamisia, mutta pienessä lähikirjastossa tai pienemmän kunnan ainoassa kirjastossa tämä ei onnistu. Tai ehkä onnistuukin, mutta pienemmässä mittakaavassa, kuten eräs peruspalvelujen arvioinnin kyselyyn vastannut kirjastonjohtaja totesi.
Pelkkä tila ei siis riitä, vaan sen tulee olla käytettävissä eli avoinna asiakkaille. Tämä korostui, kun korona sulki kirjastot, mutta normaaliaikoinakin aukiolo vaikuttaa kirjastotilan käytettävyyteen. Onko kirjasto avoinna silloin kun potentiaaliset asiakkaat haluaisivat tulla sinne. Tähän haasteeseen kirjastot ovat vastanneet omatoimiaukiololla. Asiakkaat ovat vastanneet tarjoukseen käyttämällä kirjastoja omatoimisesti fiksusti ja vähän häiriöitä aiheuttaen, vaikka häiriöiden pelkoa oli aluksi ilmassa.
Mutta kirjastoksi ei riitä myöskään pelkkä ”kylmäasema”, kuten ei pelkkä virtuaalikirjastokaan. Asiakkaat kaipasivat fyysistä aineistoa, kirjastokäyntiä ja tapahtumia, mutta myös kirjaston henkilökuntaa. Keskustelu kirjastohenkilökunnan kanssa luetusta kirjasta tai kirjastoautovirkailijan ystävällinen tervehdys voi olla asiakkaan päivän tai viikon kohokohta.
Kirjastotila on arjen luksusta, kun se on monipuolinen tila, laajasti asiakkaiden käytettävissä sekä tarjoaa sisältöä ja palvelua käyttäjiensä arkeen.
Merja Kummala-Mustonen
kirjastotoimen ylitarkastaja, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Aluehallintovirastot arvioivat peruspalvelujen saatavuutta kuten lait edellyttävät. Arviointiin käytetään paljon voimavaroja kaikissa aveissa, mutta kuka muistaa raporttia sen jälkeen, kun se on tallennettu Patioon? Riittääkö motivaatiota ja energiaa vielä julkaisun jälkeen ryhtyä oikeasti hyödyntämään arvioinnista saatua tietoa?
Pelkkä lain velvoite ei riitä motivoimaan hyvään työhön. Avien kirjastotoimissa alkaa varsinainen vaikuttava työ, kun arviointiraportti on valmistunut. Käytämme tietoa tehokkaasti työssämme. Jaamme kertynyttä tietopääomaa kuntiin kirjastojen johtamiseen ja kehittämiseen, tietojohtamiseen.
Teemme jatkuvasti töitä sen eteen, että ainakin kirjastot saavat tietoa arvioinnista. Webinaareissa ja muissa keskustelutilaisuuksissa käymme kirjastojen kanssa dialogia, koska tieto kentältä on välttämätöntä kehitystyössämme.
Kirjastokaistan kanssa teimme tänä vuonna valtakunnalliseen levitykseen videon kirjastotilojen arvioinnin keskeisimmistä tuloksista. Videota voidaan käyttää johdantona, kun keskustellaan kirjastopalvelujen ja erityisesti kirjastotilojen kehittämisestä.
Jo ennen arviointiraportin julkaisua ehätimme tekemään arvioinnin teemaa tutuksi podcastissa, jossa vapaamuotoisesti ennakoimme – ja hiukan markkinoimmekin – arvioinnin tuloksia.
Aktivoiduimme myös sosiaalisessa mediassa. Arviointiraportin julkaisun jälkeen olemme tehneet Facebookiin ja Twitteriin tietoiskuja arvioinnin tuloksista. Harva jaksaa enää lukea pitkiä tekstejä. Siksi tiivistimme keskeiset tulokset napakkaan muotoon.
Raportin ulkopuolelle jää aina niin paljon mielenkiintoista tietoa, että sitä on järkevää hyödyntää myös muussa yhteydessä. Tietomassaa jäsennämme ja rikastamme mm. blogeissa, joita on jo julkaistu tälläkin alustalla.
Emme ole unohtaneet perinteistä tiedonjakoa. Jaoimme raporttia suoraan kirjastoille, johtajille ja sidosryhmille sähköpostissa. Tiedotimme myös alan ammattikalenterissa.
Järjestämme arvioinnin pohjalta valtakunnallisia koulutustilaisuuksia, joihin keräämme asiantuntijoita keskustelemaan arviointiin liittyvistä ilmiöistä. Kirjastotilat 2020 -tilaisuudessa mietimme sisäilmaongelmia, katsoimme tilaa arkkitehdin silmin ja ennen kaikkea kuulimme, millaisia tilaratkaisuja kirjastoissa on tehty palvelun parantamiseksi. Jatkoa seuraa, kirjastotiloista riittää sisältöä useampaan koulutustilaisuuteen.
Arviointien tuloksia käytämme myös silloin, kun käymme opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa keskusteluja valtionavustusten myöntämisestä kirjastojen kehittämistoimintaan.
Tämän katsauksen ulkopuolelle jäivät arvioinnin tulosten hyödyntäminen ja levittäminen laajemmin aveissa ja ministeriöissä. Samoin ulkopuolelle jäi toimialojen rajat ylittävä toiminta arvioinnissa. Näissä meillä on paljon kehitettävää. Ne ansaitsevat oman valtakunnallisen ja toimialat ylittävän pohdinnan, suunnittelun ja toteutuksen.
Aluehallintovirastojen raportti Peruspalvelujen arviointi 2019: kirjastotilat
https://www.patio.fi/web/pepa-2019-valtakunnallinen/kirjastotilathttps://www.patio.fi/web/pepa-2019-valtakunnallinen/kirjastotilat
Kristiina Kontiainen
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Avoimen ja maksuttoman tilan saatavuus on merkittävä tekijä kansalaistoiminnan synnyttämisessä ja ylläpitämisessä. Kirjastot tarjoavat usein maksutta tai nimellistä korvausta vastaan käyttöön tapaamispaikkoja, kokoontumistiloja, tietoteknisesti varusteltuja tiloja sekä ääni- ja kuvatekniikalla varusteltuja tiloja. Viime vuosina myös niin sanottuja makerspaceja, erilaisia työkaluja ja pientä rakentelua mahdollistavia tiloja on perustettu varsinkin suurempiin kaupunginkirjastoihin. Näiden ympärille on muodostunut myös kansalaistoimintaa erilaisten yhdistysten toimesta. Neuvonnan, opastusten ja erilaisten ”teknologia-ajokorttien” myötä makerspacet ovat tuoneet kirjastoihin kokonaan uusia käyttäjäryhmiä ja tilan käytön tapoja. Historiallisesti kirjastojen sivistysyhteiskuntaa ja demokratiaa vahvistavasta kehityksestä ovat hiljattain kirjoittaneet Rebekka Pilppula ja Jouni Pääkkölä (2020).
Aabø ym. (2010) mukaan empiiriset tutkimustulokset kirjastoista kohtaamispaikkoina olivat ristiriitaisia – erään tutkimuksen mukaan jopa 70 % kirjaston käyttäjistä tuli paikalle yksin, toisessa tutkimuksessa yli 50 % tutkimukseen osallistuneista ilmoitti käyttävänsä kirjastoa ainakin silloin tällöin sosiaalisen vuorovaikutuksen paikkana. Kirjastossa sosiaalisena tilana saattaakin olla useammin kysymys yhteisöllisyyden tunteesta kuin varsinaisesta konkreettisesta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ihmisten kesken. Aabø kumppaneineen korostaa kirjastojen merkitystä paikkoina, joissa kohtaa lähtökohtaisesti koko yhteiskunnan kirjo. Tällaisissa paikoissa ja tilanteissa osallistujat joutuvat aina kohtaamaan erilaisuutta ja toiseutta, mikä mahdollistaa kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman kasvun.
Kirjastojen merkitys kansalaistoiminnassa ja demokratian vahvistamisessa näyttäisi olevan vahvasti yhteydessä juuri kulttuuriseen ja sosiaaliseen pääomaan. Pierre Bordieun klassisen määritelmän mukaan näitä ja muita pääoman muotoja kehittämällä yksilöt kasvattavat toimintamahdollisuuksiaan yhteiskunnassa. Kun kirjastoja tarkastellaan tapaamispaikkoina, ne ovat Aabøn ja Audunsonin (2012) mukaan hyvinkin moniulotteisia tiloja. Kirjastojen ja sosiaalisen pääoman syntymisen välille ei ole pystytty osoittamaan suoraa kausaliteettia, mutta vahva suhde niiden välillä on löydetty. Kirjasto vaikuttaisi olevan usein julkinen paikka yksityiselle toiminnalle: kirjaston käyttäjät tulevat kokemaan kirjastoon fyysistä läheisyyttä muihin kansalaisiin, mutta tekevät sen oman ”toiminnallisen kuplansa” sisältä.
Taulukko: kirjaston tapahtumakategoriat välinearvon ja vuorovaikutuksen mukaan (Aabø ja Audunson 2012).
Aabøn ja Audunsonin (2012) mukaan kirjastot voivat olla ihmisten ensisijaisia paikkoja tai tiloja silloin, kuin niissä oleskelu ja asioiminen on suorassa yhteydessä kotiin ja sen toimintoihin sekä rooleihin. Kirjastot voivat olla myös toissijaisia tiloja esimerkiksi koulun tai työn jälkeiselle ajalle. Kolmannen tilan henki näyttäytyy Aabøn ja Audunsonin mukaan parhaiten kirjastojen omien tapahtumien yhteydessä. Keskeistä on kirjaston käyttäjien mahdollisuus liikkua luontaisesti näiden erilaisten paikkojen ja niihin kytkeytyvien roolien välillä. Kirjasto ei ole ainoastaan paikka, jossa käyttäjä on avoin yhteisön moneudelle ja toiseudelle. Se on myös paikka, jossa erilaisuus ja poikkeavuus on mahdollista piilottaa – julkisessa tilassa. Tämä lienee keskeinen huomio sekä aktiiviselle että satunnaisemmalle kirjaston käyttäjälle.
Bilandzicin ja Fothin (2013) mukaan sosiaalisen pääoman rakentaminen kirjastoissa on pohjautunut pääasiassa kirjastojen omien tilaisuuksien mahdollistamiin kohtaamisiin. Heidän mukaansa nykyisen tietotalouden aikana kirjastojen merkitys keskusteluareenana, vertaistoiminnan paikkana, sosiaalisen oppimisen tilana ja erityisesti meille tuntemattomilta ihmisiltä oppiminen on tärkeämpää kuin koskaan aiemmin. Kirjastojen pitäisikin Bilandzicin ja Fothin mukaan sillata mahdollisimman erilaisten ihmisten kohtaamisia ja yhteistä toimintaa järjestämällä tilaa ja mahdollisuuksia kokoontua yhteisesti jaettujen mielenkiinnon kohteiden äärelle.
Byrnen (2018) mukaan kirjastot toimivat demokratian ja vapauden symboleina ja niiden käytännön mekanismeina. Tämä tapahtuu erityisesti tarjoamalla pääsy tietoon ja kulttuuriin. Suomessa kirjastolaki tukee ajatusta täydellisesti. Käytännön demokratian toteutumisessa kirjastojen tarjoamilla aineistolla on tärkeä rooli. Erilaisten lukutaitojen tukeminen on demokraattisen osallisuuden keskeinen tekijä. Byrnen mukaan kirjastojen aineistojen ajallinen jatkumo mahdollistaa ”totuuden jälkeisen ajan” ja ”vaihtoehtoisten faktojen” asettamisen kontekstiin nykyhetken väitteiden ja argumenttien kanssa. Byrne korostaa myös tapahtumia ja yhteisöllistä toimintaa inkluusion ja monimuotoisuuden lisäämiseksi, sillä ne ovat vahvan demokratian ilmenemismuotoja.
Myös yleisemmällä tasolla vahvalla yleisellä kirjastolla näyttäisi olevan suhde vahvoihin demokraattisiin arvoihin ja perinteisiin. Byrne (2018) huomauttaa kuitenkin, että tämä suhde ei ole yleismaailmallinen ja se riippuu voimakkaasti valtioiden historiasta, maantieteellisistä olosuhteista sekä vauraudesta. Myös lukutaitoisuus ja yleisesti ottaen koulutustaso vaikuttavat kirjaston ja demokratian suhteeseen. Jos kirjasto ei näe tärkeänä ylläpitää suhdettaan demokratiaan, on se myös vaarassa menettää mahdollisuutensa edistää suhdetta omaan yhteisöönsä. Aktiivinen ruohonjuuritason demokratia-arvojen ylläpitäminen ja toteuttaminen käytännön työssä antaa kirjastolle mahdollisuuden mallintaa demokratiaa koko laajemmalle yhteisölle.
Huzarin (2014) mukaan kirjaston ja demokratian suhdetta ei pitäisi tarkastella demokratialle muodostuvan käytännön hyödyn kautta, vaan kirjaston suhteena tasa-arvoon. Kirjasto ei ole hänelle ”henkinen vastine kuntosalilla käymiselle” yksilöllisen kehittymisen mielessä, vaan jättää asettamatta käyttäjälleen vaatimuksen kirjastokäynnin tavoitteellisuudesta. Kirjasto ei siis vaadi käyttäjältä erityistä tarkoitusta palveluiden käytölle ja yksilön toiminnalle. Kun kirjasto toteutuu käyttäjilleen tasa-arvoisena ja moniarvoisena paikkana, se mahdollistaa samalla demokratian määrittelyn näiden käyttäjien toimesta. Huzarin mukaan kirjastot pysyvät ”radikaalisti inklusiivisina” juuri silloin, kun ne eivät määrittele osallisuutta tietynlaiseksi tai katso sitä oletettujen syrjäytettyjen näkökulmasta. Tästä radikaalista inklusiivisuudesta nousee tasa-arvo ja demokratia.
Lähteet:
Aabø, S. & Audunson, R. & Vårheim, A. (2010). How do public libraries function as meeting places? Library & Information Science Research 32, s. 16-26. https://www.researchgate.net/publication/257244609_How_do_public_libraries_function_as_meeting_places
Aabø, S. & Audunson, R. (2012). Use of library space and the library as place. Library & Information Science Research 34, s. 138-149.
Bilandzic, M. & Foth, M. (2013). Libraries as coworking spaces. Understanding user motivations and perceived barriers to social learning. Library Hi Tech 31(2), s. 254-273.
Byrne, A. (2018). Democracy and libraries: symbol or symbiosis? Library Management 39(5), s. 284-294.
Huzar, T. (2014). Neoliberalism, Democracy and the Library as a Radically Inclusive Space. IFLA WLIC 2014, Lyon. Libraries, Citizens, Societies: Confluence for Knowledge. http://library.ifla.org/835/
Pilppula, R. & Pääkkölä. J. (2020). Tehdäänkö kirjastoista kansanvallan foorumeita? Sitran vierailijablogi. https://www.sitra.fi/blogit/kirjastoista-kansanvallan-foorumeita/
Mika Mustikkamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto