Joskus pitää mennä naapurin tontille, jotta näkisi oman tonttinsa paremmin. Naapurisiilossa nuorisotoimi arvioi, miten nuorten palvelut riittävät kunnissa. Kurkistan sinne.
Nuorisotoimi arvioi monia kunnallisia palveluja, mutta tässä nostan sattuneesta syystä esiin vain kirjastopalvelut. Arvioinnissa kunnat arvioivat itse palvelujen riittävyyttä.
Kirjastopalvelut näyttäytyvät mairittelevassa valossa. Arviointiraportti kertoo: ”Kaikki vastanneet kunnat ilmoittivat, että heillä on kirjastopalvelut saatavilla. Valtakunnallisesti kirjastopalvelujen riittävyystaso arvioitiin kaikista kyselyssä mukana olleista nuorten vapaa-ajan palveluista korkeimmaksi (ka. 3,7) eli riittäväksi. 70 prosenttia vastaajista arvioi kirjastopalvelut riittäviksi, 25 prosenttia melko riittäväksi eikä yksikään kunta vastannut, että kirjastopalvelut olisivat täysin riittämättömiä.” Arviointiskaala oli 1-5.
Onko tämä hyvä vai huono tulos?
Otetaan ensin inhorealistinen, yksioikoinen näkökulma.
Kirjastolain mukaan kunnan on järjestettävä kirjastopalvelut. Nyt jokaisessa kunnassa on vähintään yksi kirjasto. Riittävyyttä ei ole määritelty sen enempää kirjastolaissa kuin nuorten palvelujen arvioinnissakaan. Onko yksi toimipaikka riittävä, jos emme puhu laadusta mitään?
Kun tarkastellaan tulosta positiivisesti, niin näkymä monipuolistuu.
Ensinnäkin kirjastotoiminnan kehittämisen kannalta nuorisopalvelujen arvioinnissa on kiinnostavaa, että omatoimisen kirjastopalvelun oletetaan lisäävän kirjaston suosiota. Tämä kannattaa panna merkille kirjastoissa. Kun kirjastot kehittävät omatoimisuutta, niin nuoret ovat ohittamattomia yhteistyökumppaneita ideoinnissa ja suunnittelussa.
Kirjastotoimen arviointiraportissa tarkastelimme kirjastoa kolmantena tilana. Parhaimmillaan kirjasto on kolmas tila koulun ja kodin välissä, jossa nuoret sosiaalistuvat aikuisten maailmaan. Kirjaston ei tarvitse olla nuorisotila, vaan paikka, jossa nuoria kohdellaan vastuullisina asiakkaina.
Kirjasto voi olla aidosti kohtauspaikka, jossa eri-ikäiset tapaavat ja suvaitsevat toisiaan tasavertaisina yhteisön jäseninä. Tämä on myös kulttuurista vuoropuhelua, jota kirjastojen toivotaan edistävän.
Nuorisotoimen toinen arvokas havainto oli kirjastoautopalvelujen merkitys nuorille. Etenkin maaseudulla, jossa etäisyydet ovat pitkät ja julkinen liikenne on harventunut, kirjastoauto vähentää alueellista epätasa-arvoa.
Kolmanneksi moukaroidaan hallintosiiloja. ”Nuorille kirjastot ovat tärkeitä ajanviettopaikkoja ja osassa kunnista nuorisotyö on mukana kirjastopalveluissa. Kirjastoissa onkin tunnistettu tarve myös nuorisotyön näkemyksille ja tuelle, ja kirjastojen henkilökunnan arvioidaan tarvitsevan lisää osaamista nuorten kohtaamiseen.”
Monialainen yhteistyö esimerkiksi kirjastotiloissa onkin mielenkiintoinen testi hallinnonrajat ylittävässä yhteistyössä. Kuka ottaa vastuun koordinoinnissa? Ovatko työntekijät yhteisiä? Jaetaanko palkka- ja muut kulut? Voiko kirjasto tarjota nuorille jotain sellaista, mitä nuorisotoimella ei ole?
Onko kirjastotila osa laajennettua oppimisympäristöä vai laajennettua nuorisotilaa? Kirjastotilassa nuoren edellytetään käyttäytyvän julkisen tilan normien mukaan ja huomioivan muut asiakkaat, kun taas nuorisotilassa nuoret viettävät aikaa omilla ehdoillaan.
Patenttiratkaisuja ei ole, mutta kunnat joutuvat tekemään rakenteellisia muutoksia. Siksi nuoriso- ja kirjastotyöntekijöillä kannattaisi olla jo nyt suunnitelman tynkää siitä, miten synergiaa lisätään yhteisten asiakkaiden hyväksi ja palvelun säilyttämiseksi.
Kurkistus naapurisiiloon kannattaa ainakin silloin, kun tarkastelevana on molemmille yhteinen asia tai ilmiö. Kun tontit ovat pienet, rajojen rikkominen ja siilojen purkaminen avartaa näkymiä, jos haluamme edetä ilmiömäisessä julkisessa hallinnossa.
Kristiina Kontiainen, kirjastotoimen ylitarkastaja, Etelä-Suomen AVI
Aluehallintovirastojen raportti Peruspalvelujen arviointi 2019: kirjastotilat
Aluehallintovirastojen raportti Peruspalvelujen arviointi 2019: nuorisotoimi
