Varhaiskasvatus on näkynyt mediassa usein haasteiden näkökulmasta, päällimmäisinä henkilöstön uupuminen ja rekrytointivaikeudet. Kun aiemmin on ollut paikoitellen vaikeuksia löytää kelpoisuusehdot täyttäviä työntekijöitä pidempiin sijaisuuksiin, on heitä nyt vaikeaa löytää jopa toistaiseksi voimassa oleviin vakinaisiin tehtäviin. Koronan seurausta tai ei, mutta tällä hetkellä useissa kunnissa on valitettavasti vaikeuksia löytää työntekijöitä edes lyhytaikaisiin sijaisuuksiin. 

Varhaiskasvatuslaki mahdollistaa sen, että jos esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään ei saada kelpoisuusehdot täyttävää henkilöä, voidaan tehtävään ottaa enintään vuoden ajaksi kerrallaan sellainen henkilö, jolla on suoritettujen opintojen perusteella riittävät edellytykset ja tehtävän edellyttämä taito sen hoitamiseen. Tätä mahdollisuutta useat kunnat ovat joutuneet käyttämään ja varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin on palkattu esimerkiksi lähihoitaja. Hän ei kuitenkaan välttämättä selviydy tehtävistään ilman kelpoisuusehdot täyttävien työntekijöiden ja johdon voimakasta tukea. Jos päiväkodissa on useita sellaisia työntekijöitä, jotka eivät täytä kelpoisuusehtoja, kuormittaa tämä luonnollisesti sekä kelpoisuusehdot täyttäviä työntekijöitä että päiväkodin johtajaa.

Mieti hetki, miltä tuntuu aloittaa uudessa työssä. Miltä tuntuisi ensimmäinen työpäivä varhaiskasvatuksen opettajana päiväkodissa? Entä jos olisitkin tilanteessa, jossa sinulta puuttuu varhaiskasvatuslain edellyttämä kelpoisuus kyseiseen tehtävään. Olet ehkä koulutukseltasi esimerkiksi lähihoitaja ja työskennellyt päiväkodissa. Miltä tuntuu hypätä tällaisessa tilanteessa varhaiskasvatuksen opettajan kenkiin? Mitä mielessäsi liikkuu? Ehkä jotain seuraavaa: onko minusta tähän, osaanko, pärjäänkö, riitänkö? Mistä saan tarvittaessa apua ja tukea? Tai kenties: kyllä minä selviän, osaan, pärjään ja riitän. Minulla on saatavilla esimiehen ja kollegoiden tuki ja apu.

Voimaa varhaiskasvatukseen - tukena ja ratkaisuna

Itä-Suomen aluehallintovirasto on halunnut varhaiskasvatuksen henkilöstön tukemisessa olla osa ratkaisua. Aluehallintoviraston yhtenä tehtävänä on järjestää varhaiskasvatuksen henkilöstölle lyhytkestoista täydennyskoulutusta ajankohtaisista aiheista. Kaikki aluehallintoviraston järjestämät koulutukset ovat osallistujille maksuttomia ja kaikille avoimia, vaikka niille onkin määritelty kohderyhmät, joiden on uskottu erityisesti koulutuksesta hyötyvän. 

Käytännössä osana ratkaisua oleminen on tarkoittanut sitä, että olemme Itä-Suomessa rohkeasti tarjonneet lyhytkestoista koulutusta myös niille työntekijöille, joilla kenties ei ole tehtäväänsä lain edellyttämää kelpoisuutta tai tutkintokoulutuksesta on pitkä aika ja osaaminen kaipaa päivitystä.

Voimaa varhaiskasvatukseen -koulutuksissa on paneuduttu käytännönläheisestä näkökulmasta esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajana toimimiseen. Koulutuksissa on pureuduttu muun muassa varhaiskasvatuksen pedagogiseen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin, arjen erilaisiin siirtymätilanteisiin ja lasten toiminnanohjaustaitojen tukemiseen sekä erilaisiin tuen tarpeisiin ja niiden huomioon ottamiseen lapsiryhmässä. Keskeisenä tavoitteena on ollut vahvistaa työntekijöiden pedagogista osaamista, joka niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimelläkin hyödyttää koko työyhteisöä sekä varhaiskasvatuksessa olevia lapsia ja huoltajia.

Palautteet kertovat tarpeellisuudesta

Aluehallintovirastot keräävät pitämistään koulutustilaisuuksista palautetta. Kevään 2022 koulutuksen palautteesta ilmenee, että Voimaa varhaiskasvatukseen -koulutuskokonaisuudelle on ollut tilaus:

"Koulutus selvensi suunnittelun ja arvioinnin tärkeyttä, unohtamatta lapsen osallisuuden näkökulmaa ja pystyn hyödyntämään asioita jokapäiväisessä työssäni tiimini kanssa."

"Teen lähihoitajan koulutuksella vo:n sijaisuutta ja koulutus selkeytti opettajan työnkuvaa ja antoi tietoa siltä osa-alueelta, joka minulta osittain puuttuu. Sain näin varmuutta toimintaani."

"Sain monta hyvää vinkkiä ja työkalua esim. tiimipalaveriin, arkeen ja vasuihin liittyen. Sain varmuutta ja lisää motivaatiota omaan työhöni, oikeaan suuntaan on kuljettu."

"Sain paljon uutta omaan toimintaani niin ajatuksen kuin konkreettisen käytännön tasolla, asioihin, joita ei ole ehkä tullut mietittyä aiemmin niin monipuolisesti useasta eri näkökannasta - nyt jotenkin taas muistui mieleen se tärkeä näkökulma, miten monesta asiasta voikaan olla kyse ja miten paljon voin oppia tärkeän havainnoinnin avulla! Tuli jotenkin oikein sellainen palo päästä hyödyntämään tietoja käytännössä!"

"Kiitos ajatuksia herättävästä, antoisasta ja hyvästä kokonaisuudesta. Kylläpä kannatti osallistua! Tämä koulutuskokonaisuus sopisi monelta osin koko kasvatusvastuussa olevalle pk:n henkilöstölle. Kaikilla olisi sama tieto käytäntöön ja pedagogisiin keskusteluihin siirrettäväksi. Sain omaan työhöni uutta potkua ja samalla myös vahvistusta siitä, että oikeita asioita on tehty. Kiinnostus lisätiedon hankintaan ja entistä enemmän työn kehittämiseen ja arviointiin virisi ihan uudella tavalla."

Tutkinnon suorittaminen kannattaa aina

Lopuksi haluamme korostaa, että tutkinnon suorittaminen kannattaa aina. Useimpiin varhaiskasvatuksen opettajan ja sosionomin kelpoisuuden antaviin koulutuksiin voi hakea seuraavan kerran kevään 2023 yhteishaussa. Sitä ennen voi kuitenkin jo suorittaa opintoja esimerkiksi avoimessa yliopistossa tai avoimessa ammattikorkeakoulussa. Itä-Suomen aluehallintovirasto järjestää myös Voimaa varhaiskasvatukseen -koulutuskokonaisuuden uudestaan (etänä) 13.–22.9.2022. Se ei anna lain edellyttämää kelpoisuutta, mutta toivottavasti tukea työhön ja kenties kipinän tulevaisuuteen.

Ilmoittautuminen ja lisätiedot:

• Voimaa varhaiskasvatukseen, osa 1/3 13.9.2022
• Voimaa varhaiskasvatukseen, osa 2/3 20.9.2022
• Voimaa varhaiskasvatukseen, osa 3/3 22.9.2022

 

Anu Liljeström, johtaja 
Tanja Tiainen, ylitarkastaja, varhaiskasvatus 
Itä-Suomen aluehallintovirasto, opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue 

Aluehallintovirastojen valvonnan perusteella päiväkodeissa noudatetaan hyvin varhaiskasvatuslain mukaisia määräyksiä henkilöstömitoituksesta. Pelkkä henkilöstömitoitus ei kuitenkaan riitä ratkaisemaan raskaaksi koettua päiväkotien arkea.

Julkisessa keskustelussa päiväkotien tilanne näyttäytyy huolestuttavana. Päiväkotien henkilöstö kokee päiväkotien arjen kuormittavana. Lasten vaihtuvat varhaiskasvatusajat, henkilöstön vaihtuvuus, sijaisten puuttuminen, työolot ja ylipäänsä päiväkodin arjen toiminnan sujuvuus saavat työn tuntumaan liian raskaalta.

Eivätkä haasteet lopu tähän – varhaiskasvatuksen järjestäjät eli kunnat painivat omien haasteidensa parissa. Jokaiselle varhaiskasvatukseen tulevalle lapselle tulee järjestää varhaiskasvatuspaikka, ja päiväkoteihin on palkattava ammattitaitoista henkilöstöä. Lisäksi on suunniteltava ja arvioitava varhaiskasvatuspalveluissa tarvittavia resursseja siten, että varhaiskasvatuspalvelut toimivat nyt ja tulevaisuudessa.

 

Toiminta säädösten mukaista vuonna 2021

Aluehallintoviraston varhaiskasvatuksen valvontaohjelman 2021 tulosten  mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjät noudattavat varhaiskasvatuslain mukaisia säädöksiä päiväkodin henkilöstömitoituksesta ja ryhmäkoosta. Tulokset eivät kuitenkaan kerro sitä, miten kuormittavaksi päiväkodeissa tehty työ koetaan.

Aluehallintovirastot tarkastavat päiväkotien henkilöstömitoitusta ja ryhmäkokoa myös epäkohtailmoitusten perusteella. Päiväkotien työntekijät ja lapsen vanhemmat voivat tehdä epäkohtailmoituksen tai olla muutoin yhteydessä aluehallintovirastoon, jos epäilevät, että päiväkodissa ei noudateta varhaiskasvatuslakia henkilöstömitoituksen ja ryhmäkoon osalta.

Näiden yhteydenottojen perusteella olemme huomanneet, että varhaiskasvatuksen henkilöstö ei aina tunne henkilöstömitoitusta ja ryhmäkokoa säätelevää lakia riittävästi. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että varhaiskasvatuksen järjestäjät avaisivat varhaiskasvatuslain sisältöä henkilöstölleen säännöllisin väliajoin.

 

Kohti parempaa päiväkotityön arkea

Henkilöstön kokemukseen työn kuormittavuudesta tulee löytää ratkaisu muusta kuin vain suhdelukujen tarkastelusta. Päiväkotityön arjen kehittämiseksi tulisi löytää työkaluja ja menetelmiä uudenlaiseen päiväkodin ja lapsiryhmien toiminnan suunnitteluun. On rohkeasti lähdettävä kokeilemaan sellaisia uusia toimintatapoja, jotka vastaavat nykypäivän tarpeisiin sekä tukevat työntekijöiden jaksamista ja lapsen edun toteutumista. Hyvällä esimiestyöllä, tarkalla lasten varhaiskasvatusaikoihin perustuvalla työvuorosuunnittelulla, pedagogisella johtamisella, tiimityöhön sitoutumisella, henkilöstön täydennyskoulutuksella ja toimivalla sijaisjärjestelmällä saadaan jo paljon parannusta aikaan.

 

 

 

 

 

Lisätietoja

opetus- ja kulttuuritoimen johtaja Marja-Liisa Keski-Rauska, puh. 0295 018 815, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, marja-liisa.keski-rauska(at)avi.fi

opetustoimen (varhaiskasvatus) ylitarkastaja Mirja Kivikangas, puh. 0295 018 669, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, mirja.kivikangas(at)avi.fi

opetustoimen (varhaiskasvatus) ylitarkastaja Taru Terho, puh. 0295 018 814, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, taru.terho(at)avi.fi

Kun viisi vuotta sitten päädyin varhaiskasvatuksen pariin, alkoi samalla pitkä oppimisprosessi. Näiden vuosien aikana lainsäädäntöä on muutettu, ryhmäkokoja ja henkilöstömitoitusta koskevia päätöksiä tehty ja subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta sekä rajoitettu että laajennettu. Varhaiskasvatussuunnitelmasta on tullut normi ja henkilökunnan pätevyysvaatimuksia on muokattu.

Silti vaadittiin pandemia, jotta todella pystyin hahmottamaan eron varhaiskasvatuksen ja koulun välillä. Kyse on nimittäin paljosta muustakin kuin vain lasten iästä. Pedagogisesti ajatellen eroja voi pitää pieninä. Oppimistavoitteet, monipuolinen osaaminen ja oppimisen ilo ovat periaatteessa samat, mutta itse toiminnan järjestämisessä erot ovat huomattavia.

Lapsilla on subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen, mutta osallistuminen on vapaaehtoista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ikäryhmässä voi olla lapsia, jotka eivät osallistu lainkaan, lapsia, jotka osallistuvat vain muutamana päivänä viikossa tai muutamia tunteja päivässä, ja lapsia, jotka osallistuvat 8–10 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Lisäksi on lapsia, jotka tarvitsevat iltahoitoa, vuorohoitoa tai ympärivuorokautista hoitoa. Niinpä päiväkodeissa olevien lasten määrä vaihtelee pitkin päivää, päivästä toiseen ja viikosta viikkoon. Kaikki lapset eivät myöskään ole vapaalla samanaikaisesti eikä kaikilla ole yhtä pitkää kesälomaa.

Päiväkodeissa työskentelee moniammatillinen henkilökunta, joka koostuu lastenhoitajista, sosionomeista ja opettajista. Heidän työnkuvansa ovat erilaiset, kuten ovat heidän sopimuksensa ja koulutuksensakin.

Henkilökunnan työvuorot on sovitettava siten, ettei henkilöstömitoituksen rajoja ylitetä. Tämä tarkoittaa, että kutakin aikuista kohden saa ryhmässä olla enintään seitsemän lasta, ja alle kolmevuotiaita saa olla enintään neljä yhtä aikuista kohti. Yhteen ryhmään kuuluu kolme työntekijää. Perheiden on ilmoitettava lasten hoitotarpeesta muutamia viikkoja etukäteen, mutta kunnan on pystyttävä vastaamaan hoidon tarpeeseen myös äkillisten muutosten sattuessa.

Kunnat eivät ole ainoita varhaiskasvatusta tarjoavia tahoja. Varhaiskasvatusta järjestävät myös yksityiset toimijat, joiden joukossa on niin suuria konserneja, voittoa tavoittelemattomia järjestöjä kuin pieniä vanhempainyhdistyksiäkin. Toiminta voi perustua sopimukseen joko kunnan tai suoraan huoltajien kanssa. Kunta voi vastata lapsen hoitopaikan kustannuksista joko kokonaan tai osittain. Tarjolla on palveluseteleitä, kuntalisiä, kotihoidon tukea ja niin edelleen.

Rahasta kun puhutaan, on todettava, että varhaiskasvatus on maksullista. Maksu ei ole sama kaikille lapsille, vaan summa on sidottu vanhempien tuloihin. Maksut ovat indeksisidonnaisia, ja eri poliittiset tahot pyrkivät myös vaikuttamaan niihin. Indeksitarkistus on tehty kahdesti viimeisen viiden vuoden aikana. Voikin pohtia, mitä säästöjä tarkistuksista tosiasiassa syntyy, kun lasketaan mukaan kulut, jotka koituvat kunnille maksujen laskemiseen ja uusien päätösten tekemiseen vaaditusta ylimääräisestä työstä – jopa kahdesti vuodessa.

Varhaiskasvatuksessa ei ole käytössä lähikouluperiaatetta. Näin ollen toimintaa ei voi suunnitella oppilaaksiottoalueittain, vaan huoltajat voivat hakea varhaiskasvatuspaikkaa haluamastaan yksiköstä. Voi myös käydä niin, että erotilanteessa toinen huoltaja muuttaa muualle ja lapsi tarvitseekin varhaiskasvatusta kahdella eri paikkakunnalla. Tarvetta voi olla viikoittain tai viikonloppuisin, ja hoitosuhde voi myös muuttua jonkin ajan kuluttua. Ei ole myöskään etukäteen selvillä, miten palvelujen käyttö jakautuu päiväkotien, perhepäivähoidon ja avoimen varhaiskasvatuksen välillä.

Poikkeusolojen vallitessa varhaiskasvatuksen ja koulutoiminnan välinen ero näyttäytyi yhtäkkiä kristallinkirkkaana. Kun perusopetuksen toteuttamisesta etänä päätettiin, voitiin päätökset ulottaa koskemaan enemmän tai vähemmän koko ikäryhmää ja koko henkilökuntaa. Mutta varhaiskasvatus ei toimi laisinkaan samalla tavalla. Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden lisäksi varhaiskasvatukseen vaikuttavat myös hoitotarve, vanhempien työtilanne, mahdolliset lomautukset, etätyöt ja pitkät työvuorot. Jotkin lomat pidettiin, kun taas toisia ei voitu pitää lainkaan. Vanhempi sukupolvi ei voinutkaan tuoda ja hakea lapsenlapsiaan tai lomailla näiden kanssa suunnitelmien mukaan. Henkilökuntaa oli liian paljon tai liian vähän, säästöjä oli saatava aikaan ja toimintaa muutettava.

Seuraan vierestä täynnä ihmetystä ja ihailua, kun nämä ammattilaiset vastaavat toisinaan kohtuuttomiinkin vaatimuksiin ja saavat silti palaset koottua yhteen. Ilman äänekästä protestointia he täyttävät kaikki päättäjien, huoltajien ja tarkastajien vaatimukset ja määrätietoisesti suunnittelevat toimintansa lasten parasta silmällä pitäen. Voin vakuuttaa, että jokainen varhaiskasvatuksen esimies on aina pyrkinyt edistämään lasten etua toiminnassaan. Jokaista varhaiskasvatuksessa tapahtuvaa muutosta kohden tehdään automaattisesti myös lapsivaikutusten arviointi – ainakin alitajuisesti. Haluan kiittää teitä, jotka otatte vastaan päätökset, toiveet ja muutokset ja muunnatte ne lapsille turvalliseksi toiminnaksi. Toivon, että myös tälle ryhmälle annetaan työrauha ja että heitä kuunnellaan, kun he arvioivat seuraavia muutosehdotuksia. He nimittäin tuntevat koko paketin paremmin kuin kukaan muu.

Teksti on käännös tästä postauksesta: Så lika, så olika. Småbarnspedagogiken är inte en miniversion av skolan.

Då småbarnspedagogiken för fem år sen landade på mitt bord började samtidigt en lång lärprocess. Lagen har reviderats under de här åren, politiska beslut om gruppstorlekar och personaldimensioneringen har tagits, den subjektiva rätten har inskränkts och utökats. Planen för småbarnspedagogiken har blivit norm och behörighetskraven för personalen har ändrats.

Det krävdes ändå en pandemi för att jag riktigt på riktigt sku få syn på skillnaden mellan småbarnspedagogik och skola. För det handlar om så mycket mer än bara om barnens ålder. Pedagogiskt sätt kan jag tänka att skillnaderna är rätt små. Lärandemål, mångsidig kompetens och lärandets glädje är i princip de samma, men då det kommer till anordnandet av verksamhet tar likheterna slut.

Barnet har subjektiv rätt till småbarnspedagogik, men deltagande är frivilligt. Det här betyder i praktiken att det i en årskull finns barn som inte deltar alls, det finns barn som deltar vissa dagar i veckan eller ett visst antal timmar per dag eller barn som deltar 8-10h per dag, fem dagar i veckan. Därtill finns det barn som har behov av kvällsvård eller skiftomsorg. Eller dygnet runt-vård. Det betyder att barnantalet varierar under dagen, från dag till dag, från vecka till vecka. Alla barn är inte heller lediga samtidigt, och alla barn har inte heller lika långa sommarlov.

Personalen på daghemmet är mångprofessionell, den består av barnskötare, socionomer och lärare. Deras arbetsbilder är olika, deras avtal är inte de samma och deras utbildning skiljer sig.

Personalens arbetsturer ska passas in så att personaldimensioneringen inte överskrids. Det betyder att det för varje vuxen inte får finnas fler än sju barn, om inte barnet är under tre år, då får de vara högst fyra per vuxen. En grupp bildas av tre anställda. Familjen måste meddela hur barnet kommer att närvara några veckor på förhand, men vid plötsliga förändringar ska kommunen kunna svara på också det behovet.

All småbarnspedagogik ordnas däremot inte av kommunen. Det finns också privata aktörer och bland dem finns stora variationer; koncerner, ideella organisationer och små föräldraföreningar. Den här verksamheten kan bygga på avtal mellan kommunen eller direkt med vårdnadshavarna. Barnets plats kan bekostas av kommunen helt eller till delar. Det finns servicesedlar, kommuntillägg, hemvårdsstöd o.s.v…

På tal om pengar, småbarnspedagogiken är avgiftsbelagd. Den kostar inte lika mycket för alla barn utan avgiften är bunden till föräldrarnas inkomst. Den indexjusteras och därtill finns politisk vilja att påverka avgifterna. Under de senaste fem åren har det hänt två gånger och man undrar var den faktiska inbesparingen finns då man räknar in det arbete som kommunerna lägger på att räkna om avgifterna göra nya beslut till och med två gånger per år.

Det finns ingen närskoleprincip inom småbarnspedagogiken. Det här betyder att man inte kan planera verksamheten utgående från upptagningsområden, utan vårdnadshavarna kan ansöka om plats inom småbarnspedagogiken i den enhet som de vill. Sen kan det vara att vårdnadshavarna separerar, att någon av dem flyttar och att barnet då behöver småbarnspedagogik på två orter. Kanske veckovis, kanske under helger och kanske vårdförhållandet ändrar efter något år. Det är heller inte på förhand klart hur fördelningen mellan daghem, familjedagvård eller öppen småbarnspedagogik kommer att utfalla.

Under undantagstillståndet blev skillnaden mellan småbarnspedagogiken och skolverksamheten plötsligt kristallklar. Då beslut om grundläggande undervisning på distans togs kunde man göra beslut som gällde, mer eller mindre, hela årskullar och hela personalen. Men småbarnspedagogiken fungerar inte alls på samma sätt. Utöver den subjektiva rätten till småbarnspedagogik påverkas småbarnspedagogiken också av vårdbehov, om föräldrars arbetssituation om permitteringar, distansarbete och långa arbetsskift. Det handla om att semestrar som togs ut, om semestrar som inte kunde hållas. Det handla om en äldre generation som inte kunde ställa upp med att hämta, föra eller semestra med barnbarn som planerat. Det handla om att ha för mycket personal, för lite personal, inbesparingskrav och krav på att ändra verksamheten.

Jag står full av beundran bredvid och ser på, ser på hur dessa yrkesskickliga personer möter ibland orimliga krav och ändå får ihop pusslet. Det här utan att stå högljutt och protestera, utan genom att möta alla krav från beslutsfattare, vårdnadshavare och inspektörer för att ändå målmedvetet planera verksamheten utgående från barnets bästa. Jag kan intyga att varje chef inom småbarnspedagogiken alltid har kalkylerat utgående från barnets bästa. För varenda förändring som görs inom småbarnspedagogiken, görs helt automatiskt också en barnkonsekvensbedömning, åtminstone en omedveten sådan.

Jag vill ge en stor eloge till er som tar emot beslut, önskemål och förändringar och omvandlar dem till trygg verksamhet för barnen. Jag önskar också den här gruppen arbetsro och att man lyssnar då de utvärderar nästa ändringsförslag. För de kan hela den här baletten på sina fem fingrar.

Artikeln hittas även på finska: Samanlaista, mutta silti niin erilaista. Varhaiskasvatus ei ole koulun pienoisversio.