Idag är det världsvattendagen och årets tema är Vatten för fred. Vatten är en värdefull naturresurs som vi arbetar för i många olika ansvarsområden i regionförvaltningsverket. Nu berättar tre av regionförvaltningsverkets sakkunniga om den betydelse som vatten och fred har i deras arbete. 

Tillståndsprocessen främjar sämja kring vattenfrågor

Miljöråd Reetta Klemetti vid ansvarsområdet för miljötillstånd arbetar med miljö- och vattenhushållningstillstånd. Vid tillståndsprövningen måste hon beakta många olika intressen i samband med nyttjandet av vatten och skydd av vattenmiljön.
”En av de mest utmanande men också intressantaste sidorna med mitt jobb är att de projekt som kräver tillstånd ofta balanserar mellan olika intressen. Den som söker miljö- eller vattenhushållningstillstånd får vanligen nytta av projektet, men det kan också medföra någon typ av olägenhet för områden som ägs av någon annan. Till exempel kan det hända att användningen av vattendraget för rekreationsändamål försvåras. I mitt arbete överväger jag alltså olika synpunkter på projektet och bedömer hur mycket olägenhet det medför för olika parter. Ibland är det också svårt att fatta ett beslut när jag så väl förstår alla parters syn i ärendet. Enligt lagen ska tillstånd emellertid beviljas om förutsättningarna för beviljandet uppfylls”, säger Klemetti.

”Det bästa i mitt arbete är att jag inte gör det ensam. Varje beslut övervägs noga av flera personer hos oss och vi utnyttjar den omfattande sakkännedom som vi har om vatten och lagstiftningen. Lagstiftningen som vi tillämpar i arbetet strävar efter att på ett jämlikt sätt trygga en ren miljö och nyttjandet av vattendraget för oss alla finländare, vilket är synnerligen viktigt också med tanke på temat för det här årets vattendag”, konstaterar Klemetti. 

Vattenkvaliteten följs upp noga 

Överinspektör för miljö- och hälsoskyddet Sini Mustakallios arbete omfattar väglednings-, tillsyns- och bedömningsfrågor gällande tillsynen över bad- och hushållsvatten. Miljö- och hälsoskyddsenheten följer bland annat upp att tillsynen över vattenkvaliteten motsvarar kraven.  

”Vatten är en förutsättning för liv och utan vatten skulle inte vårt ekosystem se ut så som vi känner det. Vårt uppdrag är att trygga en säker och sund livsmiljö och att bestämmelserna som gäller hushållsvatten och badvatten följs. I vårt arbete samarbetar vi med andra myndigheter, ministerier, kommuner, företag och organisationer. Jag önskar att alla skulle värdesätta vatten och dess betydelse, och vara medvetna om att tryggandet av vattenkvaliteten kräver ekonomiska satsningar. Vattenkvaliteten måste tas om hand ända från områden där råvatten bildas till slutet av vattenförsörjningssystemet för att vi ska få sådant vatten från våra kranar som är bra för hälsan”, säger Mustakallio.  

”Jag tycker att fred är ett synnerligen bra tema för världsvattendagen. Inte heller vatten är någon självklarhet och brist eller missbruk av vatten kan i värsta fall orsaka konflikter”, säger Mustakallio. 

Vattenförsörjningen har en nyckelroll inom beredskapen

Enheten för beredskap svarar för främjandet och tillsynen över regional beredskap och övergripande säkerhet i sin region. Ansvarsområdet vägleder och stöder kommuner, välfärdsområden och andra aktörer i beredskapsplaneringen och förberedelserna för verksamheten under undantagsförhållanden. 

”Vi ordnar beredskapsundervisning och beredskapsövningar samt främjar samarbete och informationsutbyte mellan olika aktörer. Beredskapen i Finland är på hög nivå och vattenförsörjningen är nästan alltid med som ett tema i de regionala beredskapsövningarna som regionförvaltningsverken ordnar. Finlands högklassiga beredskap är en del av Finlands system för övergripande säkerhet. Samverkan och övningar är centrala metoder för att kontrollera störningar och minska instabiliteten som de medför i vardagen”, berättar räddningsöverinspektör Kristiina Kapulainen.  

”Vatten är en livsviktig resurs vars tillgänglighet och kvalitet direkt påverkar människors liv och hälsa. Därför hör två liter rent vatten per person till reservförrådet som myndigheterna rekommenderar. Dessutom behövs det vatten för matlagning och hygien. Det totala vattenbehovet är 1–2 hinkar vatten per person per dygn”, påminner Kapulainen. 

Förvaltningsövergripande verksamhet behövs i vattenärenden

Finländarna lever omgivna av vatten. Vi har tusentals sjöar, åar och holmar som är en del av vår identitet, kultur och välbefinnande. Vi på regionförvaltningsverket gör vårt bästa för att vattnet i Finland ska nyttjas på ett hållbart och rättvist sätt. Vatten är en förutsättning för liv, men också något som möjliggör fred och säkerhet. Rättvist och hållbart nyttjande av vatten är väsentligt för produktionen av mat och energi, ekonomin och miljön. Vatten är dessutom ett redskap för samarbete och sämja som kan främja fred inom olika sektorer och nivåer. Inom myndighetsverksamheten anknyter vatten förvaltningsövergripande till våra uppgifter. Vi behöver samarbeta för att kunna bevara och skydda vatten som är vår allas gemensamma och oersättliga resurs.

Tänään on maailman vesipäivä, jonka teema on Vesi rauhan vipuvartena. Vesi on arvokas luonnonvara, jonka hyväksi työskentelemme monella eri vastuualueella aluehallintovirastossa. Nyt kolme aluehallintoviraston asiantuntijaa kertoo, mikä merkitys vedellä ja rauhalla on heidän työssään. 

Luvituksessa edistetään sopua vesiasioiden ympärillä

Ympäristöluvat-vastuualueen ympäristöneuvos Reetta Klemetti käsittelee työkseen ympäristö- ja vesitalouslupia. Hänen on otettava lupaharkinnassa huomioon monia eri intressejä veden käyttöön ja vesiympäristön suojelemiseen liittyen.
”Työni haastavimpia mutta myös mielenkiintoisimpia puolia on se, että lupaa vaativat hankkeet tasapainoilevat usein erilaisten intressien välillä. Ympäristö- tai vesitalousluvan hakija saa yleensä hankkeestaan hyötyä, mutta siitä voi koitua myös jonkinlaista haittaa toisen omistuksessa oleville alueille. Esimerkiksi vesistön virkistyskäyttö voi vaikeutua. Työssäni punnitsen siis hankkeeseen liittyviä erilaisia näkökulmia ja arvioin muille osapuolille aiheutuvan haitan suuruutta. Joskus ratkaisun tekeminen on myös vaikeaa, kun ymmärtää hyvin kaikkien osapuolten näkemyksiä asiassa. Lain mukaan lupa on kuitenkin myönnettävä, jos myöntämisen edellytykset täyttyvät”, sanoo Klemetti.

”Työssäni parasta on se, että työtä ei tehdä yksin. Jokaista ratkaisua punnitaan meillä huolella useamman henkilön voimin, ja hyödynnämme sitä laajaa asiantuntemusta, jota meiltä löytyy veteen ja lainsäädäntöön liittyen. Työssä soveltamamme lainsäädäntö pyrkii myös turvaamaan puhtaan ympäristön ja vesistön käytön tasapuolisesti meille kaikille suomalaisille, mikä on erittäin tärkeää myös tämän vuoden vesipäivän teemaa ajatellen”, toteaa Klemetti. 

Vesien laatua seurataan tarkasti 

Ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Sini Mustakallion työhön kuuluvat uima- ja talousveden valvonnan ohjaus-, valvonta- ja arviointiasiat alueellaan. Ympäristöterveydenhuoltoyksikkö seuraa muun muassa sitä, että vesien laadun valvonta on vaatimusten mukaista.  

”Vesi on elämän edellytys, ja ilman vettä tätä meidän ekosysteemiämme ei olisi niin kuin sen tunnemme. Meidän tehtävämme on varmistaa, että elinympäristömme on turvallinen ja terveellinen ja että talousveteen ja uimaveteen liittyviä säädöksiä noudatetaan. Me teemme työtämme yhteistyössä muiden viranomaisten, ministeriöiden, kuntien, yritysten ja järjestöjen kanssa. Toivon, että ihmiset arvostaisivat vettä ja sen merkitystä ja tiedostaisivat, että vedenlaadun varmistaminen vaatii taloudellista panostamista. Veden laadusta täytyy pitää huolta sieltä raakaveden muodostumisalueelta lähtien aina vedenjakeluverkostomme loppupäähän saakka, jotta saamme hanastamme terveydelle hyvää vettä”, Mustakallio sanoo.  

”Rauha on mielestäni erityisen hyvä teema maailman vesipäivälle. Vesikään ei ole mikään itsestäänselvyys, ja veden puute tai väärinkäyttö voi pahimmillaan aiheuttaa konflikteja”, toteaa Mustakallio. 

Varautumisessa vesihuolto on avainasemassa

Varautumisen yksikkö vastaa alueellisen varautumisen ja kokonaisturvallisuuden edistämisestä ja valvonnasta alueellaan. Vastuualue ohjaa ja tukee kuntia, hyvinvointialueita ja muita toimijoita varautumissuunnittelussa ja poikkeusolojen toiminnan etukäteisvalmisteluissa. 

”Järjestämme varautumiskoulutuksia ja -harjoituksia sekä edistämme yhteistyötä ja tiedonvaihtoa eri toimijoiden välillä. Suomessa varautuminen on korkeatasoista, ja vesihuolto on teemana lähes aina myös aluehallintovirastojen järjestämissä alueellisissa valmiusharjoituksissa. Suomen korkeatasoinen varautuminen on osa Suomen kokonaisturvallisuuden järjestelmää. Yhteistoiminta ja harjoittelu ovat keskeisiä keinoja hallita häiriöitä ja madaltaa niiden aiheuttamaa epävakautta arjessa”, kertoo pelastusylitarkastaja Kristiina Kapulainen.  

”Vesi on elintärkeä resurssi, jonka saatavuus ja laatu vaikuttavat suoraan ihmisten elämään ja terveyteen. Siksi viranomaisten suosittelemaan kotivaraan kuuluu 2 litraa puhdasta juomavettä henkilöä kohden. Lisäksi vettä tarvitaan ruoanlaittoon ja hygieniaan. Kokonaisvedentarve on 1–2 ämpärillistä henkeä kohti vuorokaudessa”, muistuttaa Kapulainen. 

Poikkihallinnollisuutta tarvitaan vesiasioissa

Suomalaiset elävät veden ympäröiminä. Meillä on tuhansia järviä, jokia ja saaria, jotka ovat osa identiteettiämme, kulttuuriamme ja hyvinvointiamme. Me aluehallintovirastossa teemme parhaamme, jotta vesien kestävä ja oikeudenmukainen käyttö toteutuisi Suomessa. Vesi on elämän edellytys, mutta myös rauhan ja turvallisuuden mahdollistaja. Veden oikeudenmukainen ja kestävä käyttö on keskeistä ruuan- ja energiantuotannolle, taloudelle ja ympäristölle. Vesi on myös yhteistyön ja sovinnon väline, joka voi edistää rauhaa eri sektoreilla ja tasoilla. Viranomaistoiminnassa vesi leikkaa tehtäviämme poikkihallinnollisesti. Tarvitsemme yhteistyötä, jotta voimme suojella ja säilyttää vettä, joka on meidän kaikkien yhteinen ja korvaamaton voimavaramme. 

Aluehallintovirastoille siirtyi vuonna 2019 tehtäväksi pelastustoimen suorittaman ympäristövahinkojen torjunnan arviointi, kun ympäristövahinkojen torjunta integroitiin entistä tiiviimmin osaksi pelastustoimintaa pelastuslain uudistamisen yhteydessä. Tehtävä siirtyi aveille ely-keskuksilta, ja sitä varten avit kehittivät yhteneväisen valvontamenettelyn. Aluehallintoviraston suorittama valvonta kohdentuu ympäristövahinkojen torjunnassa vain pelastustoimeen. 

Valvontatehtävän haltuunoton ja valtakunnallisen ympäristövahinkojen torjunnan tilan arvioimiseksi aluehallintovirastot katsoivat välttämättömäksi tehdä kaikkien pelastuslaitosten osalta yhteistyössä arvioinnin, missä valtakunnallisesti ympäristövahinkojen torjunnassa eri osa-alueiden osalta mennään. Arviointiprosessi lähti liikkeelle esiselvityspyynnöllä, jonka liitteenä oli arviointitaulukko ohjeineen. Näiden avulla kukin pelastuslaitos arvioi oman ympäristövahinkojen torjunnan tilansa. Tämän itsearvioinnin jälkeen aluehallintovirasto ja pelastuslaitos katselmoivat yhdessä arvioinnin osa-alueet ja muodostivat yhdessä käsityksen kunkin pelastuslaitoksen ympäristövahinkojen torjunnan tasosta, sen vahvuuksista ja kehittämiskohteista. 

Torjunnan tavoitetaso perustuu alueellisiin riskeihin

Arvioinnissa ympäristövahingon torjunnan tilaa verrataan alueellisten riskien perusteella määräytyneeseen vaatimustasoon (A, B tai C). Vaatimustasot pohjautuvat kansainväliseen, mutta kansalliset piirteet huomioivaan, aluehallintovirastossa vuoden 2021 aikana räätälöityyn malliin.

Pelastuslaitos, jonka on tarkoituksenmukaista varautua pieniin, päivittäismittaluokan ympäristövahinkoihin, tulee täyttää torjuntavalmiustason A vaatimukset. Pelastuslaitokset, joiden varautumista määrittelee päivittäisiä pelastustoiminnan tehtäviä vaativammat vahingot, tulee täyttää valmiustason B vaatimukset. Pelastuslaitokset tavoittelevat aina omaa minimitasoaan ylempää torjuntatasoa (A-tasolla B-tasoa ja B-tasolla C-tasoa). 

Tulosten perusteella ympäristövahinkojen torjunnassa on valtakunnallisesti kehitettävää. Pelastuslaitoksista neljä tavoittaa sen ympäristövahinkojen torjunnan tason, mitä alueelliset riskit edellyttävät. Muilla 18 pelastuslaitoksella on enemmän tai vähemmän kehitettävää, jotta torjuntavalmiuden kaikilla osa-alueilla saavutetaan se taso, mitä alueelliset riskit edellyttävät.

Eniten kehityskohteita löytyi pelastuslaitosten ympäristövahinkojen torjunnan kehittämissuunnittelussa sekä terveys- ja turvallisuussuunnittelussa. Yhteisen arvioinnin pohjalta aluehallintovirastot kuitenkin katsoivat, ettei mikään näistä puutteista ole sellainen, että ympäristövahinkojen torjunta olisi välittömästi vakavasti uhattuna. Puutteet ovat kuitenkin luonteeltaan sellaisia, että niihin tulee reagoida.

Kuvassa 1 on esitetty yhteenveto valtakunnallisesta tilanteesta. 

Pelastuslaitokset toivat arvioinnin edetessä esiin tarpeen valtakunnallisesta ohjeistuksesta ja yhteisestä torjuntaohjepohjasta. Valtakunnallisesta ohjauksesta ja suunnittelusta vastaa sisäministeriö. Lisäksi huolta kannettiin pelastustoimen osalta ympäristövahinkojen torjunnan riittävästä rahoituksesta tulevaisuudessa. 

Ympäristövahinkojen torjunnan valtakunnallinen arviointi tehtiin nyt ensimmäistä kertaa. Arviointi tehdään jatkossa kolmen vuoden välein. Kokemusten pohjalta prosessia kehitetään tarpeellisilta osin ja arvioinnin tuloksia hyödynnetään osana aluehallintovirastoille osoitettua laajempaa pelastustoimen palveluiden saatavuuden ja laadun vuosittaista arviointia.

Aluehallintovirastot osaltaan valvonnassaan seuraavat, että pelastuslaitosten määrittelemät kehittämiskohteet pannaan täytäntöön ja ympäristövahinkojen torjuntaa kehitetään vastaamaan alueellisia riskejä ja uhkia. Myös muita valvontakeinoja käytetään ympäristövahinkojen torjunnassa ja kehitetään entistä tiiviimpää yhteistoimintaa.

Vallitseva maailmantilanne edellyttää meitä entistä paremmin varautumaan myös Suomenlahdella tai Saimaan alueella tapahtuviin ympäristövahinkoihin. Tapahtuessaan niillä on valtakunnalliset, koko yhteiskuntaa halvaannuttavat vaikutukset.

Tutustu raporttiin aluehallintoviraston verkkosivuilla.

Lue lisää avin yhteisestä valvontamallista Justiina Halosen kirjoittamasta blogista.

Mira Leinonen, pelastusylitarkastaja

Perinteisesti kuntien liikuntatoimen tehtävän voi nähdä liikuntalain mukaisesti hyvin yksinkertaisena: kunnan tulee luoda edellytyksiä kunnan asukkaiden liikunnalle. 

Myös liikunnan edellytyksien luomisessa on otettava huomioon yhteiskuntia haastavat useat erilaiset ja monitasoiset muutokset. Ilmastonmuutos on yksi merkittävimmistä ja koko yhteiskuntaa läpileikkaavista muutoksista ja voimme vastata siihen toimimalla kestävän kehityksen arvojen mukaisesti. Kestävällä kehityksellä on useita eri määritelmiä, mutta perinteisessä merkityksessä sen katsotaan sisältävän yhteiskunnan taloudelliset, sosiaaliset, kulttuurilliset ja ekologiset osa-alueet. Kestävän kehityksen kokonaisuus koskee kaikkia toimialoja niiden tehtävistä tai koosta riippumatta. 

Liikunnan toimialalla kestävän kehityksen tavoitteita edistetään vaihtelevasti. Valtion liikuntaneuvoston tilaamassa Kestävä kehitys valtion liikuntaa ja urheilua edistävissä toimenpiteissä -selvityksessä (Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2022) todetaan, että opetus- ja kulttuuriministeriön tasolla liikunnan resurssiohjauksessa kestävä kehitys ja sen osa-alueet ovat hyvin eri tavoin mukana. Sen sijaan ilmastonmuutoksen hillintä tai muut ympäristönäkökulmat eivät vielä nouse läpileikkaavasti esiin OKM:n liikunnan ohjauskeinoissa. 

Arvioinnissa nousi esiin, että hallitusohjelmassa ja Agenda2030-toimeenpanosuunnitelmassa on vahva pohja kestävän kehityksen edistämiselle myös liikunnan toimialalla. Hallitusohjelmassa etenkin Hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi -strategiakärjen mukaiset tavoitteet toimivat vahvana tukena myös kuntien päätöksenteossa. YK:n Agenda2030 on kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma, joka on asettanut tavoitteita kaikille maailman maille. Toimintaohjelmassa on kirjattuna 17 eri tavoitetta, joita Suomen hallitus on sitoutunut toteuttamaan. 

Liikuntatoimen näkökulmasta syksyllä 2022 ajankohtainen uudistus aiheeseen liittyen on luonnos hallituksen esitykseksi liikuntalain muuttamiseksi. Siinä esitetään kestävän kehityksen tavoitteen sitomista vahvemmin liikuntalain taustalle. 

”Lain tavoitesäännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kestävä kehitys siirrettäisiin tavoitteiden toteuttamisen lähtökohtaosiosta varsinaiseksi tavoitteeksi. Muutos selventäisi käsitystä kestävästä kehityksestä ekologisena, sosiaalisena ja taloudellisena kokonaisuutena.” (VN/15619/2022.)

Toteutuessaan lain muutos kytkeytyy edellä mainittuihin Valtion liikuntaneuvoston suosituksiin kestävän kehityksen edistämisestä liikunnan toimialalla. Myös ympäristölainsäädäntö ja erilaiset kansalliset ja kansainväliset kestävän kehityksen sopimukset ohjaavat ja tukevat kestävän kehityksen edistämistä kunnan liikuntatoimessa.

Liikunnan ympäristövaikutukset – vai ympäristön vaikutus liikuntaan?

Liikunta ja ympäristö ovat vuorovaikutussuhteessa keskenään – ympäristö vaikuttaa olemassa oleviin liikkumismahdollisuuksiin ja liikunnan toimiala kokonaisuudessaan ympäristöön. Esimerkkejä vaikutuksista on nähtävissä eri tasoilla: liikuntalajikohtaisesti, liikuntapaikkakohtaisesti, liikuntapaikkarakentamisessa, liikuntapaikkojen ylläpidossa, liikuntapalvelujen tuottamisessa tai vaikka kilpailutoiminnassa. Talvilajien näkökulmasta se voi tarkoittaa lyhentyvää harjoitus- ja kisakautta, kunnan liikuntatoimen näkökulmasta investointien tekemistä uusilla ekologisemmilla kriteereillä tai ulkona tapahtuvan liikunta- ja kilpailutoiminnan näkökulmasta muutoksia turvallisuudessa lisääntyneiden tuulten ja myrskyjen seurauksena. Merkittävää vaikutusta ympäristöön on myös liikuntaan liittyvällä kulkemisella – kunnat voivat lisätä liikuntapaikoille saapumista lihasvoimin esimerkiksi kunnollisia pyöräparkkeja lisäämällä, mikä voisi vähentää liikuntasuoritusten perässä ajetun autoilun määrää. Myös liikuntaan ja kilpaurheiluun liittyvä matkustaminen tuottaa ympäristökuormaa. 

Kuntien liikuntatoimien ympäristövaikutusten hallinnassa keskeistä olisi tehdä kattava selvitys nykytilasta ja sitouttaa henkilöstö tavoitteiden saavuttamiseen lisäämällä tietoutta sekä tekemällä selkeitä suunnitelmia kulutuksen ja päästöjen vähentämiseksi. Jää- ja uimahallit ovat tunnetusti suuria energiasyöppöjä, joiden tekniikkaa ja toimintoja uusimalla voidaan saada aikaan suuriakin energiasäästöjä. Pienemmässä mittakaavassa materiaalivirtoja ja ympäristökuormitusta voi vähentää kiinnittämällä huomiota esimerkiksi valaistukseen sekä siistinnässä ja liikuntapaikkojen ylläpidossa käytettäviin kemikaaleihin ja laitteisiin. Uusia hankintoja, kuten koneita tai laitteita, tehdessä huomiota tulee kiinnittää uusiutuvia energianlähteitä käyttäviin vaihtoehtoihin ja elinkaariajatteluun. Lisäksi muutokset polttoaineiden hinnoissa ja raaka-aineiden saatavuudessa tulevat vaikuttamaan liikuntapalvelujen tuottamiseen.

Liikunnan ja urheilun ympäristövaikutukset on nostettu esille myös Huippu-urheilun arviointiryhmän loppuraportissa. Raportissa todetaan, että keskustelu urheilujärjestelmän vastuullisuudesta ja eettisyydestä on lisääntynyt yhteiskunnassa. Edellä mainitut ympäristövaikutukset on nostettu esille myös tässä raportissa. 

”Erityisesti ilmastonmuutos saattaa asettaa rajoituksia kansainväliselle kilpailutoiminnalle. Suomen huippu-urheilulle tärkeät talvilajit ovat vaarassa, kun ilmasto lämpenee ja yhä useampi maa joutuu luopumaan luonnonlumella tapahtuvista kilpailuista. Ilmastonmuutoksen torjuminen voi asettaa myös kansainvälisiä rajoituksia matkustamiselle, jolloin nykymuotoiset rajat ylittävät kansainväliset liigat joutuisivat rakentamaan kilpailukalenterin uudestaan.”

Ympäristöjohtaminen suomalaisissa kunnissa vuonna 2020

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tarkasteli ympäristöjohtamisen nykytilaa suomalaisten kuntien liikuntatoimissa vuoden 2020 TEAviisari-kyselyssä (tutustu myös aiempaan blogitekstiin TEAviisarista kunnan liikuntatoimen työvälineenä). Vaihtelu tuloksissa oli suurta niin ympäristöjohtamisen teemojen välillä kuin kuntien ja alueidenkin välillä. Ympäristönäkökulmat oli huomioitu hyvällä tasolla kemikaali-, laite-, valaistus- ja konehankintojen kohdalla, kun taas eniten kehitettävää oli tietopohjaisen ympäristöjohtamisen toteuttamisessa sekä tavoitteiden asettelussa. 

TEAviisarin tulosten mukaan ympäristöjohtamisen suunnitelmallisuus kuntien liikuntatoimissa on selvästi harvinaista. Ainoastaan 8,8 prosentilla (N=25) vastanneista oli liikuntatoimessa laadittu ympäristöohjelma tai suunnitelma. Ympäristöasioista vastaava yhdyshenkilö löytyi 13 % kunnista ja tietoja liikuntapaikkojen ympäristökuormituksesta kerättiin 1) joistain liikuntapaikoista 21 % vastanneista kunnista ja 2) kaikista liikuntapaikoista kerätään ainoastaan 14 % kunnista.

Aihetta on tutkittu aiemmin myös YHLO-tutkimuksessa (Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:3). YHLO on lyhenne sanoista ympäristöasioiden hallinta kuntien liikuntatoimissa ja valtakunnallisissa liikuntajärjestöissä.

Kunnissa olisi nyt hyvä hetki pysähtyä nykytilan ääreen, tehdä suunnitelmia ja asettaa tavoitteita ympäristökuormituksen keventämiseksi tuleville vuosille. Toiminnan nykytilaa kartoittaessa asiaa voi lähestyä esimerkiksi hiilikädenjälki ja hiilijalanjälki -käsitteiden kautta. Kädenjäljellä tarkoitetaan omia mahdollisuuksia edistää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista tai purkaa niiden tiellä olevia esteitä omalla toiminnalla. Jalanjäljessä puolestaan on kysymys omasta toiminnasta ja olemassaolosta aiheutuvista suorista vaikutuksista ympäristöön.

Ympäristöhallinnan hyötyjen saaminen kunnassa edellyttää verkostomaista työtapaa sekä vahvaa vuorovaikutusta ja osallistamista toimijoiden kesken. Verkostomainen toimintatapa on kunnan liikuntatoimelle etu, sillä sitä tehdään jo laajasti ja liikuntatoimessa on vahvaa osaamista verkostojen kokoamiseen eri teemojen ympärille.  Kunnan tapa tuottaa liikuntapalveluja ympäristöystävällisesti mahdollistaa ympäristötietoisen harrastamisen myös lajeille, seuroille ja kuntalaisille. Ympäristöjohtaminen ja -hallinta on kaikkien toimialojen asia ja integroimalla ajatus jokapäiväiseen työhön on mahdollista saada aikaa todellisia muutoksia niin ympäristökuormitukseen kuin palvelujen tuottamisesta aiheutuviin kustannuksiin. 

Ympäristöjohtaminen kunnan liikuntatoimessa -webinaarisarja loppuvuodesta 2022 – ilmoittaudu mukaan!

Aluehallintovirastojen liikuntatoimet järjestävät syksyllä kolmiosaisen webinaarisarjan kuntien liikuntatoimen ympäristöjohtamisen tueksi. 

Osa 1: Käsitteet ja nykytilatila tutuksi to 10.11. klo 13–15 
Osa 2: Liikuntapaikkarakentaminen ke 7.12. klo 12–15
Osa 3: Case-esimerkit ja työpajat ke 11.1.23 9–12

Ota aluehallintoviraston tapahtumakalenteri seurantaan osoitteessa https://avi.fi/tapahtumat-ja-koulutukset.

Kirjoittajat:

Jenna Koistinen, suunnittelija
Pirjo Rimpiläinen, liikuntatoimen ylitarkastaja
Itä-Suomen aluehallintovirasto

Lähteet:

Agenda2030: Agenda2030 -toimintaohjelma - Kestävä kehitys (kestavakehitys.fi).

Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi liikuntalain muuttamisesta. Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/15619/2022.

Liikuntalaki 390/2015. 

Michelsen, Karl-Erik; Lehtonen, Kati; Rantala, Kalle; Jokisipilä, Markku; Jarmo Mäkinen (2022): Suomalainen huippu-urheilu tarvitsee luottamusta: Huippu-urheilun arviointiryhmän loppuraportti.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, TEAViisari.

Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2022:1. Kestävä kehitys valtion liikuntaa ja urheilua edistävissä toimenpiteissä.

Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:3. Ympäristöasioiden hallinta kuntien liikuntatoimissa ja valtakunnallisissa liikuntajärjestöissä.  

Valtioneuvosto: Sanna Marinin hallitusohjelma: Hallitusohjelma (valtioneuvosto.fi).

Aluehallintovirastoissa on valmistunut arviointimalli alueiden pelastustoimille ja pelastuslaitoksille säädettyjen ympäristövahinkojen, eli öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden valvontaan. Malli otettiin käyttöön kaikissa kuudessa aluehallintovirastossa vuoden 2022 alusta. 

Taustalla aluehallintovirastojen uusi tehtävä

Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunta integroitiin edellisessä pelastuslain uudistuksessa tiiviimmin osaksi pelastuslaissa säädeltyä pelastustoimintaa. Uudistuksen myötä myös valvova viranomainen vaihtui. Aikaisemmin ELY-keskukset valvoivat, että pelastuslaitosten torjuntakalusto on alueen öljyvahingon uhka ja torjuntavalmiuden taso huomioiden tarkoituksenmukaista. ELY-keskukset myös vahvistivat alueensa öljyntorjuntasuunnitelmat.

Nykytilanteessa aluehallintovirasto valvoo öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntaa osana pelastustoimen valvontatehtävää. Valvonnalla varmistetaan, että pelastustoimen palvelutaso myös ympäristövahinkojen pelastustoiminnan osalta on alueen riskeihin ja onnettomuusuhkiin nähden riittävää. 

Valvonnalla seurataan myös ympäristövahinkoihin varautumista 

Palvelutason toteutumista arvioidaan toteutuneiden tehtävien kautta. Näitä suoritteita öljy- ja kemikaalivahingoista kertyy kuitenkin suhteellisen vähän, eikä alusöljy- ja aluskemikaalivahingoista juuri lainkaan. Tämän vuoksi valvonnan kohdistaminen vain suoritteisiin antaisi määrällisesti suppean ja yksipuolisen tarkastelukulman. Valvonnan vaikuttavuuden varmistamiseksi aluehallintovirastoissa on kehitetty arviointimalli, joka tarkastelee pelastustoiminnasta suoriutumisen lisäksi öljy- ja kemikaalivahinkoihin varautumista ja torjuntavalmiuden tasoa. 

Ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden arviointimalli 

Ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden arviointimallin tavoite on kattaa ympäristövahingon torjuntatehtävä (YVT) ja siihen varautuminen kokonaisuutena. Kokonaisuus on jaettu kymmeneen YVT-elementtiin, joiden toteutumista arvioidaan kolmella eri torjuntavalmiuden tasolla. YVT-elementtien toteutumista kuvataan sanallisesti konkreettisilla esimerkeillä. Esimerkeistä on havaittavissa, mihin valvonnassa kiinnitetään huomioita. Samoin ne osoittavat, mitä näkökohtia huomioimalla tai toimenpiteitä toteuttamalla torjuntavalmiutta on mahdollista nostaa.

Arviointimalli ja siihen liittyvät arviointikriteerit toimitetaan pelastuslaitoksille etukäteen. Näin torjuntavalmiuden arviointimalli luo samalla kehikon, jonka avulla pelastuslaitokset voivat kehittää omaa varautumistaan.

Alueen riskitaso määrittelee ympäristövahinkojen torjuntavalmiustason 

Kuten riskitkin ovat alueilla erilaisia, myös torjuntavalmiudelta edellytettävä taso arvioidaan aluekohtaisesti. Arviointimallissa tämä on huomioitu eri torjuntavalmiustasojen kautta. Pelastustoimen alueilla, joihin kohdistuu ainoastaan vähäinen maa-alueita koskeva ympäristövahinkojen riski, tulee täyttää torjuntavalmiudelle asetettu minimivaatimustaso. Korkeamman vahinkoriskin alueilla, kuten alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen ollessa potentiaalisia, tulee valmiustason olla vastaavasti korkeampi.

Tasovaatimukset linkittyvät sisäministeriön asetuksen pelastustoimen suunnitelmista (1363/2018) jakoon suunnitelmallisesta varautumisesta päivittäiskokoluokan tehtäviin (4.§) ja vaativiin tilanteisiin (5.§). Tähän samaan jakoon perustuu myös ympäristövahinkojen torjuntasuunnitelman sisältövaatimukset. 

YVT-valvonta tukee torjuntavalmiuden kehittämistä 

YVT-elementtien toteutumista kuvaavissa esimerkeissä on pyritty riittävään yksityiskohtaisuuteen ja yksiselitteisyyteen. Tämä vahvistaa paitsi arviointien vertailukelpoisuutta ja yhdenmukaisuutta, myös arvioinnista saatavien tulosten hyödynnettävyyttä. Esimerkkikuvauksilla haetaan sellaista konkreettisuuden tasoa, joka tukee myös havaittujen kehittämiskohteiden viemistä käytäntöön. Siten valvonta tuottaa lisäarvoa myös valvottaville pelastuslaitoksille. Tämä nähdään merkitykselliseksi erityisesti ympäristövahinkoihin varautumisessa, mihin ohjeistusta tai kokemuksellista tietoa on ollut käytettävissä vähäisessä määrin.

Valvontamalli tuottaa tietoa pelastustoimen alueiden öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden tasosta valtakunnallisesti yhdenmukaisin vertailuperustein, jolloin myös kansallinen ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden taso on jatkossa arvioitavissa.

Justiina Halonen
pelastusylitarkastaja
Pelastustoimi ja varautuminen -vastuualue
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
(1.1–31.12.2021)

Lisätietoa: 

Etelä-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Mira Leinonen
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Jussi Herranen
Lounais-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Jari Laine ja pelastusylitarkastaja Eero Nyman
Itä-Suomen aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Timo Väisänen
Lapin aluehallintovirasto, pelastusylitarkastaja Seppo Lehto
Pohjois-Suomen aluehallinto, pelastusylitarkastaja Jarno Soisalo

Kaikkien sähköpostit ovat muotoa [email protected]