Oulun kaupunginkirjaston alueellinen kehittämistehtävä (ake) ja Pohjois-Suomen aluehallintovirasto järjestivät yhdessä alueen kirjastojen kanssa suuren Luetaan! -lukukilpailun. Lukukilpailu järjestettiin 15.3.–15.5.2021 Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin varhaiskasvatus- ja kouluryhmille. Kilpailussa oli viisi sarjaa: päiväkotiryhmät, eskarit, 1.–2.-luokat, 3.–4.-luokat ja 5.–6.-luokat. Kilpailuun osallistui 176 ryhmää, joissa oli yhteensä yli 3000 lasta. Osallistujat lukivat yhteensä huikeat 9 miljoonaa sivua.

Eniten osallistujia (51) oli 3.–4.-luokkalaisten sarjassa ja lähes yhtä paljon (45) 1.–2.-luokkalaisten sarjassa. 5.–6.-luokkalaisten sarjassa osallistujia oli puolet vähemmän (24) kuin 3.–4-luokkalaisten sarjassa. Alkaako lukuinto hiipua jo ennen yläastetta? Vai eivätkö opettajat pidä tämän ikäisten lukemisen edistämistä enää yhtä tärkeänä kuin alemmilla luokilla? Päiväkotisarjassa oli 35 osallistujaa ja eskareissa 21 osallistujaa. Luetuiksi sivuiksi hyväksyttiin sekä lasten itse lukemat että heille ääneen luetut sivut.

Aktiivisinta osanotto oli Pohjois-Pohjanmaalla, ja niinpä kaikkien sarjojen kärkisijat menivät sinne. Kaikkien sarjojen voittajat olivat kuitenkin eri kunnista. Tämä on hienoa. Kilpailun markkinointi ei tavoittanut yhtä hyvin Kainuun ja Lapin kouluja ja päiväkoteja, mutta niistäkin oli kuitenkin useita osanottajia lähes kaikissa sarjoissa. Palkinnot jaettiin 26.5. yhteisessä virtuaalijuhlassa osana Luetaan! -tapahtumaa.

Alueen kirjastot lahjoittivat kirjoja palkinnoiksi sekä markkinoivat kilpailua omissa kunnissaan. Markkinointimateriaalia oli tarjolla Oulun ake-toiminnan materiaalipankissa. Lisäksi kirjastot tietysti tukivat lukemista vinkkaamalla ja tarjoamalla luettavaa. Monet kunnat/kirjastot palkitsivat oman kuntansa aktiiviset osallistujat.

Kuva on Luetaan!-kampanjan markkinointimateriaaleista.

Kirjastoilla merkittävä rooli lasten lukutaidon edistämisessä

Kirjastot edistävät lasten ja nuorten lukemista monella tavalla. Lukukilpailujen tapaiset kampanjat ovat näkyviä ja innostavia, mutta paljon tehdään myös vähemmän näkyvää yhteistyötä päiväkotien ja koulujen kanssa. Monet kirjastot sijaitsevat samoissa rakennuksissa koulun tai päiväkodin kanssa tai ainakin lähellä. Monessa kunnassa kirjastopalvelut päiväkotiin ja koululle tuo kirjastoauto. Näin lapsilla ja nuorilla on käytettävissään laaja ja uudistuva kokoelma asiantuntevasti valittuja lasten- ja nuortenkirjoja. Alle kouluikäiset lapset voivat helposti tulla kirjastoon satutunnille.

Kirjastoissa on paljon lasten- ja nuortenkirjallisuuden asiantuntemusta, jota varhaiskasvatuksen ja opetuksen ammattilaiset voivat hyödyntää. Kirjavinkkaus ja teemapaketit ovat monille tuttuja kirjastopalveluja kouluille ja päiväkoteihin. Myös kirjaston tarjoama kirjailijavieras voi innostaa lapsia ja nuoria lukemaan. Monessa kunnassa koulujen ja kirjaston yhteistyöstä on tehty sopimus tai vuosisuunnitelma sekä kirjastopolku tai -reitti, jossa on vuosiluokittaiset kirjastopalvelut oppilaille. Polkuja on laajennettu alkamaan jo pienistä lapsista neuvolayhteistyöllä ja yhteistyöllä varhaiskasvatuksen kanssa.

Kirjastojen tukena lasten ja nuorten lukemisen ja lukutaidon edistämisessä ovat alueellista kehittämistehtävää hoitavien kirjastojen lisäksi Seinäjoen kaupunginkirjasto, jolla on valtakunnallinen erityistehtävä (erte) lasten ja nuorten lukemisen ja lukutaidon edistämisen tukemiseksi kirjastoissa. Myös aluehallintovirastot ovat kautta vuosien tukeneet kirjastoja lukemisen ja lukutaitojen edistämisessä valtionavustuksia myöntämällä sekä kirjastojen osaamista kehittämällä.

Kaikki tämä kirjastojen tekemä työ lukutaitojen edistämiseksi on lakisääteistä ja jokaisessa Suomen kunnassa toteutuvaa, tosin kirjastojen resurssien mukaan vaihtelevasti. Sitä pidetään niin itsestään selvänä, ettei sitä juuri ole tutkittu. Lukuliike koordinoi parhaillaan lukutaitostrategian laatimista. Tässä työssä on huomattu, ettei suomalaisten kirjastojen lukemisen edistämistyön vaikutuksista löydy tutkittua tietoa. Vaarana on, että tutkimuksen puutteen takia tämä merkittävä, vuosia tehty työ ei saa arvoistaan merkitystä kansallisessa lukutaitostrategiassa. 

Lue lisää:

Lukumittari
Lukuliike: Kansallinen lukutaitostrategia 2030

Merja Kummala-Mustonen
kirjastotoimen ylitarkastaja
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
 

Alkuvuosi 2020 aloitettiin kirjastoissa positiivisin mielin.  Vuosi 2019 oli osoittanut, että lukuinnostus oli vilkastunut ja e-kirjojen käytön lisääntynyt huimasti. Kirjastoissa riitti kävijöitä ja aineistot liikkuivat. Sitten korona levisi Suomeen ja tuli äkkipysäys.

Maaliskuussa kirjastot suljettiin valtioneuvoston päätöksellä. Joissakin kunnissa kirjaston henkilökunta sijoitettiin muihin tehtäviin tai lomautettiin. Valtaosa kirjastojen ammattilaisista alkoi kuitenkin tuottaa entistä enemmän sisältöjä verkkoon. Kirjastojen henkilökunta järjesti mm. satutunteja, lukupiirejä ja erilaisia tapahtumia verkossa. E-aineistoja markkinoitiin aktiivisesti mikä näkyikin aineistojen käytön merkittävänä kasvuna. 

Vaikka kirjastot lisäsivät panostusta e-aineistojen saatavuuteen, kysyntään ei kyetty täysin vastaamaan.  Fyysisen aineiston korvaaminen e-aineistolla on taloudellisesti mahdotonta, eikä isoa osaa aineistosta ole kirjastoille edes saatavilla sähköisessä muodossa. Kirjastojen sulkeminen paljastikin monia puutteita ja kehityskohteita kirjastojen aineiston ja sisältöjen tarjonnassa. Nyt on selkeästi tarve valtakunnalliselle e-kirjastolle. Kirjastoja avattiin rajoitetusti toukokuun lopulla ja lisää palveluja otettiin käyttöön kesäkuun alussa. Hetken saimme elää normaalia elämää. Nyt olemme taas koronakurimuksessa mutta kirjastot on voitu pitää auki, joskin palveluja on jouduttu hiukan rajaamaan.

Asiakkaille tehdyistä kyselyistä olemme saaneet tietoa kirjastopalvelujen vaikuttavuudesta ja merkityksestä. Kyselyt osoittavat, että kirjastojen sulkemisella oli todella suuri vaikutus ihmisten elämään. Suurin vaikutus sulkemisella oli lukemisharrastukseen. Ongelmaksi ei koettu pelkästään stoppia kirjojen lainaamisessa, vaan vastauksissa korostui myös kirjastohenkilöstön ammattitaidon merkitys aineiston valinnassa.

Kirjastotilojen sulkeminen vaikutti myös opiskelun, tutkimuksen ja työnteon mahdollisuuksiin sekä vähensi sosiaalisia kontakteja. Vaikka kirjaston merkitys on suuri yksilötasolla, vastauksista käy ilmi, että sulkeminen vähensi koko kaupungin tai kuntakeskuksen kiinnostavuutta ja merkittävyyttä. Kirjasto on kaikille avoin ja ilmainen tila, jonka sulkeminen vaikutti niin sosiaalisiin kontakteihin kuin työnteon ja opiskelun mahdollisuuksiin. Opiskelijoille, tutkijoille ja monille tietotyöläisille kirjasto on tärkeä myös ympäristönä, jossa tarvittavat lähteet ja muut kirjallisuus ovat helposti saatavilla. Asiakkaat valittivat, että kirjaston sulkeminen vaikeutti tai teki jopa mahdottomaksi heidän työnsä tai opintonsa.

Monet kokivat kirjastojen sulkuajan laskeneen yleistä elämänlaatua, kun päivittäinen tai viikottainen kirjastokäynnin rutiini rikkoutui.

Anneli Ketonen
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Aluehallintovirastojen kirjastotoimet järjestivät syksyn 2020 ja sydäntalven 2021 aikana neljä ennakoinnin työpajapäivää yleisille kirjastoille. Päivät järjestettiin yhteistyössä Valtiokonttorin ennakointiasiantuntijoiden kanssa. Motivoinnin ja kirjastojen strategisen suunnittelun kytkentöjen lisäksi ennakointipäivissä tutustuttiin joihinkin yleisimpiin ennakoinnin menetelmiin.

Ennakointi ei ole ensisijaisesti tulevaisuuden kehityskulkuihin varautumista, vaan tulevaisuuden aktiivista tekemistä. Tulevaisuus ei tapahdu meistä irrallaan, vaan olemme keskiössä sen toteuttamisessa. Ympäröivässä yhteiskunnassa voimme havaita monia erilaisia hiljaisia signaaleita, jotka kertovat jotain tulossa olevista, kenties laajemmistakin ihmisten käyttäytymiseen liittyvistä muutoksista. Heikot signaalit voivat helposti jäädä arkisen havainnointimme ulkopuolelle. Kun herkistimme koulutuksissa aistejamme hiljaisille signaaleille, meitä rohkaistiin tarttumaan jopa naurettavilta tuntuviin huomioihin ympäristöstämme – niiden epätodennäköisyydestä voi syntyä odottamattomia muutosvoimia.

Uusien toimintatapojen tai kokeilujen kenttä saattaa näkyä usein myös taiteilijoiden, tutkijoiden tai aktivistien omaisuutena, ja siksi meille voi olla vaikea tunnistaa tällaisia muutossignaaleja. Voimistuessaan ja yleistyessään näistä maan hiljaisista voi kuitenkin syntyä laajoja trendejä, kun toiminnan tai asenteiden omaksujien määrä kasvaa kriittisen massan yli. Tällöin hiljaiset signaalit muuttuvat trendeiksi. Kun trendeistä tulee globaaleja, yhteiskuntien ja muiden systeemien toimintaa muokkaavia prosesseja, ne muuttuvat megatrendeiksi. Esimerkiksi tulevaisuustalo Sitran (2020) listauksessa on tunnistettu viisi megatrendiä:

• ekologisella jälleenrakennuksella on kiire
• väestö ikääntyy ja monimuotoistuu
• verkostomainen valta voimistuu
• teknologia sulautuu kaikkeen
• talousjärjestelmä etsii suuntaansa

Menetelmiä ja moniäänisyyttä

Menetelmien ja toiminnan näkökulmasta ennakointi voidaan ymmärtää tulevaisuuteen vaikuttavien tekijöiden tunnistamiseksi, vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kartoittamiseksi ja niihin liittyvien toimenpiteiden tutkimiseksi. Dufva ja Ahlqvist (2015) käyttävät tulevaisuustyön ja päätöksenteon kytkeytymiseen silmukkamallia. Toimintaympäristöä seurataan, jotta sitä voidaan analysoida, minkä pohjalta voidaan käydä keskustelua, joka johtaa (parhaimmillaan) toimenpiteisiin. Tämän jälkeen palataan uudelleen seurantavaiheeseen, jotta toimenpiteiden tulokset saadaan esiin.

Tutustuimme työpajoissamme muutamiin ennalta valittuihin ennakointimenetelmiin. Käytimme mm. tulevaisuuspyörää, tulevaisuustaulukkoa (ACTVOD), PESTEC-toimintaympäristökartoitusta, skenaariomatriiseja sekä tulevaisuuden muistelua. Erilaiset menetelmät soveltuvat ennakoinnin eri vaiheisiin, ja yksillä on mahdollisuus päästä syvemmälle tulevaisuusajatteluun kuin toisilla. Tavoitteenamme oli rohkaista osallistujia ottamaan erilaisia malleja omaan käyttöönsä, ja hyödyntämään koulutuksissa esiin tuotuja ajatuksia omien organisaatioidensa puitteissa. Koko päivän kestäneet tai kahteen aamupäivään jaetut työpajamme toimivat pintaraapaisuna ennakointiin myös kestonsa puolesta. Yhteinen huomiomme oli, että havainnoinnille, menetelmätyölle ja teoreettisiin taustoihin tutustumiseen on varattava riittävästi – mutta ei liikaa – aikaa. Käytännön ennakointitoteutukset ovatkin kontekstiherkkiä, ajasta, paikasta ja tavoitteiden asetannasta riippuvia.

Kun ennakointia viedään osaksi organisaation toimintaa, yhdessä havainnointi ja seuraaminen on keskeistä, jotta ennakoinnista tulee moniäänistä. Moniäänisyydellä ei tarkoiteta tässä ennakointiin osallistuvien henkilökohtaisia muuttujia. Pikemminkin se on heidän taustoistaan ja kokemuksestaan kumpuavia erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja asioihin ja ilmiöihin. Dialogin käyminen on pohjimmiltaan havainnointivaiheessa esiin tulleiden asioiden merkityksellistämistä. Dialogin syntymisessä on tärkeää antaa tilaa uusille, valtavirrasta poikkeaville ajatuksille. Keskustelun avautumiselle on oleellista, että tulevaisuudet ymmärretään monikossa – ei ole yhtä polkua tai yhtä tulevaisuutta, vaan eri vaihtoehtoja voidaan tehdä rinnakkaisina ja samanaikaisina.

Tärkeä laadukkaan ennakointiprosessin osa on osallistujien ajattelun näkyväksi tekeminen. Siksi kannattaa pohtia tarkasti etukäteen, miten ennakointityötä visualisoidaan ja tallennetaan jatkokäyttöä varten. Kun ennakoinnissa ja menetelmissä päästään tutkittavan ilmiön tai asian analysointiin ja purkamiseen, on hyvä muistaa fokus ja tarkoituksenmukainen aiheen rajaus. Liian leveällä pensselillä maalatessa tulevaisuuskuvaan saattaa jäädä liian vähän paikkoja ajatukselle kiinnittyä. Toisaalta pienimmällä detaljitasolla kokonaiskuva häviää. Kuten niin monessa muussakin toiminnassa, ennakoinnissakin harjoittelu tekee osaajan. Ennakoimme avien kirjastotoimen olevan omalta osaltaan tukemassa kirjastojen ennakointityötä myös tulevaisuudessa.

Lähteet

Dufva, M. & Ahlqvist, T. (2015). Miten edistää hallituksen ja eduskunnan välistä tulevaisuusdialogia? Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 17/2015. Valtioneuvoston kanslia. Saatavilla https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79546/miten%20edist%c3%a4%c3%a4%20hallituksen%20ja%20eduskunnan.pdf.

Sitra (2020). Megatrendit 2020. Saatavilla https://www.sitra.fi/aiheet/megatrendit/#megatrendit-2020.

Virolainen, L. & Järvinen, K. (2020). Ennakointia kirjastotoimialalla. Koulutusmateriaali.

Jatkolukemista ennakointiin

https://www.ennakointi2020.fi/
https://tulevaisuus.fi/
https://www.sitra.fi/teemat/ennakointi/

Mika Mustikkamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen AVI 

Kirjastopalvelujen monipuolistuminen ja muuttuminen vaatii, että kirjastotilat myös elävät muutoksessa mukana. Kirjastolaki määrittelee kirjastoille uusia tehtäviä, joihin kirjaston tilojenkin olisi taivuttava. Tilojen käyttöön vaikuttavat myös uudet aineisto- ja palvelumuodot. Kaikki nämä on otettava huomioon kirjastotiloja kehitettäessä tai uusia tiloja suunniteltaessa.

Viime vuosina on ollut nähtävissä erityisesti omatoimikirjastopalvelujen voimakas lisääntyminen. Osaltaan se on sysännyt liikkeelle uusia kirjastotilojen kehittämistarpeita. Osaltaan taas vanhojen tilojen sisäilmaongelmat ajavat kirjastoja uusiin tiloihin tai ainakin suuriin remonttitarpeisiin. Peruspalveluarvioinnin mukaan 40 % kunnista aikoo lähimmän viiden vuoden aikana peruskorjata kirjastotiloja tai rakentaa uuden kirjastorakennuksen. Yhä useammassa tapauksessa kirjasto sijoittuu rakennukseen, joka palvelee monia muitakin toimijoita.

Parhaimmassa tapauksessa kirjasto voi toimia tasavertaisena muiden toimijoiden kanssa yhteiskäyttötiloissa tai ainakin saman katon alla monen muun toimijan kanssa. Huonoimmassa tapauksessa kirjasto on sysätty liian pieniin tiloihin ja monitoimitilojen käyttö toimii enemmän muiden toimijoiden ehdoilla. Kauheimpana vaihtoehtona on se, että kirjastoa ei oteta edes mukaan uusien tilojen suunnitteluun. Tuo kauhuskenaario ei ehkä ole ihan todellisuutta, mutta pelkoja sen suhteen kirjastoissa silti on. Uusia monitoimitiloja suunniteltaessa kuntien heikkenevä talous ja vahvempi koulutoimi sanelevat paljon. Kiltit kirjastolaiset ohitetaan helposti ja uuden kirjastotilan suunnittelussa mennään minimitasolla sieltä missä aita on matalin. Joissakin kunnissa kirjastojen todellinen vaihtoehto on suostua tilojen osalta minimiin, jos sillä vältytään kirjaston lakkauttamiselta. Onhan kunnassa kuitenkin oltava edes yksi kirjasto, vaikka vaatimatonkin.

Saman katon alle sijoittuvat palvelut voidaan nähdä monessa suhteessa myös positiivisena asiana. Tärkeää on, että kirjasto on jo alusta alkaen mukana tilojen suunnittelussa. Tällöin kaikki osapuolet hyötyvät ja eri toimintojen yhteensovittaminen on mahdollista ilman, että joku kokee kärsivänsä. Valtakunnallisessa peruspalvelujen arvioinnissa useat kyselyyn vastanneet näkevät yhteisten tilojen tuovan synergiaetuja kaikille. Muunneltavat kirjastotilat ovat sekä kirjaston itsensä kannalta että muidenkin tiloissa toimivien kannalta oikeasti hyvä asia. Toimintaa voidaan suunnitella aidosti yhteistyössä ja hyödyntää eri tiloja puolin ja toisin. Eikä aina niin, että muut tulevat kirjastoon, vaan kirjastokin voi levittäytyä muiden tiloihin, vaikkapa jonkin tapahtuman muodossa.

Otsikon monipalvelupuuhamaa viittaa siihen, että kirjastot ovat tulleet ulos perinteisestä roolistaan ja laajentaneet palvelujaan ja aineistojaan hyvinkin erikoisiin ulottuvuuksiin. Kirjastoissa tehdään muutakin kuin luetaan ja opiskellaan. Kirjastossa voidaan vaikkapa 3D-tulostella ja kirjastosta voidaan lainata vaikkapa lumikenkiä. Yksin kirjasto ei kaikkea ole saanut aikaan. Usein on tarvittu yhteistyökumppaneita. Ja usein on tarvittu uusia tiloja. Näissä kirjastojen joustavuus ja monipuolisuus korostuu. Kun suunta näyttää yhä enemmän olevan yhteiskäyttötiloihin ja monipalvelukeskuksiin, niin kirjastojen kannattaa olla siinä kehityksessä mukana. Kirjastojen tehtävä on muutakin kuin lukemisen edistämistä. Kuten Laki yleisistä kirjastoista (1492/2016) sanoo, kirjasto myös edistää aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta. Ja siinä on kirjastojen mahdollisuus yhteiskäyttötilojen suunnittelussa.

Vuoden 2019 peruspalvelujen arvioinnissa kirjastotilojen osalta yhtenä toimenpide-ehdotuksena esitetään: ”Kunnat jatkavat yhteisten tilojen käyttöönottoa ja toimialat ylittävää yhteistyötä. Kirjastojen pitää olla alusta lähtien suunnittelemassa sekä yhteisiä tiloja että toimintaa, jotta kirjasto voi kirjastolain mukaisesti ottaa huomioon kirjastotilan erilaiset käyttäjäryhmät ja kirjastotoiminnan muutokset.” Tämä kun toteutuu, niin kirjastot voivat katsoa uusin silmin tulevaisuuteen. Ja vielä niitä neliöitäkin tarvitaan kirjastoissa.

Vesa Sarajärvi
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Lapin AVI

Koronan vauhdittamana lähes 60 % suomalaisista otti läppärinsä ja siirtyi etätöihin. Suomessa oli viime keväänä Euroopan innokkaimmat etätyöntekijät (yle.fi).

Maaseutubarometri 2020 kertoo, että 60 % suomalaisista pitää maaseutua hyvänä paikkana elää Suomen kaupungistumisaste on 72 prosenttia, mutta kaupunkilaiseksi itsensä tuntee vain 40 prosenttia suomalaisista. Yli kolmasosa meistä pitää itseään sekä kaupunkilaisena että maalaisena. Täysin maalaiseksi itsensä kokee joka viides.

Myönteiset asenteet etätyöhön ja maaseutuun yhdistettynä mökkikaupan kasvuun ovat hyviä uutisia kirkonkylien kirjastoille.

Monipaikkaisuus on päivän sana. Vakituinen koti on kaupungissa, mutta vapaa-ajan asunnossa ja paikkakunnalla vietetään yhä enemmän aikaa. Perheen vapaa-ajanvietto ja etätyöskentely samassa mökissä ei kuitenkaan aina onnistu. Ratkaisu ja vaihtoehto löytyy kirkonkylän kirjastosta, jonne etätyöntekijä voi vetäytyä.

Kirjastoa etätyöpaikkana tukee myös tieto siitä, että e-kirjastopalvelut ovat monessa kunnassa yleisimpiä digipalveluja (vm.fi). Kirjastoilla on siis hyvä digimaine ja kirjaston kynnys on ollut perinteisesti matala.

Useilla paikkakunnilla kirjastot ovatkin jo mukana, kun maaseudulla on ryhdytty aktiivisesti markkinoimaan etätyömahdollisuuksia (aisapari.net).

Etätyö on yksi kirjastotilan uusista käyttötavoista kuten aluehallintoviraston arviointiraportissakin kävi ilmi. Siksi kirjastojen pitää tiedottaa entistäkin enemmän niinkin itsestään selvästä palvelusta kuin tilasta.

Kirjaston kannattaa kertoa ainakin seuraavista asioista etätyöntekijöille:

• maksuttomasta, turvallisesta tilasta
• etenkin omatoimipalvelua tarjoavien kirjastojen erinomaisista aukioloajoista
• monipuolisista aineistoista
• laajoista e-lehtikokoelmista, joita ei yleensä ole muualla saatavissa
• kirjaston laitteista
• mahdollisuudesta ottaa lapsi mukaan, jos vaikka sattuisi satutunti tai muu lastentapahtuma samaan aikaan
• asiantuntevan henkilökunnan tietotaidosta

Kirjastoilla ei tarvitse olla henkilökohtaisia työpisteitä etätyöntekijöille. Moni etätyöntekijä on tottunut työskentelemään avokonttorissa tai monitilassa, joissa kuuluu taustaääniä. Toki eduksi tässäkin asiassa on, jos tilat ovat muunneltavissa tilanteen mukaan.

Kristiina Kontiainen
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Etelä-Suomen AVI

Aluehallintovirastojen raportti Peruspalvelujen arviointi 2019: kirjastotilat

Kun puhutaan politiikasta, on tärkeää ensin määritellä, mistä puhutaan. Tässä tekstissä politiikkakäsite johdetaan antiikin kreikan sanasta politikos, ”kansalaista koskeva”.

Politikos lienee ollut lainsäätäjän ajatuksissa, kun kirjastolain halutaan edistävän aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sanavapautta. Politikos kurkistaa kirjastoon myös silloin, kun kirjasto edistää yhteiskunnallista vuoropuhelua ja tarjoaa tiloja kansalaistoimintaan.

Kirjaston tehtävänä on siis kasvattaa kansalaispääomaa*, jota kutsutaan myös sosiaaliseksi pääomaksi.

Kansalaispääomaa syntyy vain, kun ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa. Sen vahvistaminen johtaa kansalaisten ja järjestöjen vapaaehtois- ja kehittämistyöhön, jota voidaan kutsua kansalaiskekseliäisyydeksi*. Kansalaiskekseliäisyydellä voidaan ratkaista yhteisiä ongelmia, mutta se edellyttää, että ihmiset luottavat toisiinsa, arvostavat ja kunnioittavat toistensa näkemyksiä ja mielipiteitä. Ihmisillä on oltava tahto ja kyky toimia muiden ihmisten kanssa. Demokratian toimivuus on sidoksissa kansalaiskekseliäisyyteen.

Tästä kaikesta on perimmiltään myös kysymys Sitran hankkeessa Kirjastoista kansanvallan foorumeita.

Kirjastossa ihmiset ovat positiivisella ja mielekkäällä tavalla yhteydessä toisiinsa ja yhteisöönsä. Kirjasto voi saattaa ihmisiä yhteen, ”törmäyttää” asioita ja ideoita. Tähän kirjastolla on kaksi konkreettista työkalua: aineistot ja tilat. Aineisto avartaa ahdasta mieltä, tila antaa mahdollisuuden turvalliselle kasvokkaiselle keskustelulle.

Kuntavaalit pidetään huhtikuussa 2021. Kirjastoilla on ensiluokkainen tilaisuus edistää yhteiskunnallista vuoropuhelua. Kutsukaa kansalaiset ja päättäjät keskustelemaan yhteisistä asioista kirjaston tiloihin!

Siinä samalla kirjastonjohtaja voi kertoa tuleville kuntapäättäjille kirjaston palveluista, kirjaston kehityshankkeista ja siitä, miten kirjasto parantaa kuntalaisten hyvinvointia ja veronmaksukykyä muutenkin. Jos myöhemmin joudutaan keskustelemaan ikävistä asioista, niin positiivinen keskusteluyhteys on luotu ja luottamus yhdessä tekemiseen syntynyt. Kirjastolle ja kuntapäättäjille on kertynyt yhteistä sosiaalista pääomaa, jota voidaan hyödyntää myös kriisitilanteessa.

*Kansalaispääomasta ja kansalaiskekseliäisyydestä voi lukea lisää mm. Laura Ahvan pro gradusta Kohti keskustelevaa journalismia: kansalaisjournalismin kokeilua, kritiikkiä ja arviointia (2003). Termejä on alun perin esitelty mm. yhdysvaltalaisten sosiologien Carmen Siriannin ja Lewis Friedlandin teoksessa Civic Innovation in America: Community Empowerment, Public Policy and the Movement for Civic Renewal (2001).

Aluehallintovirastojen raportti Peruspalvelujen arviointi 2019: kirjastotilat

https://www.patio.fi/web/pepa-2019-valtakunnallinen/kirjastotilat

Kristiina Kontiainen, kirjastotoimen ylitarkastaja, Etelä-Suomen AVI

Avin kirjastotoimi järjesti ensimmäisen Nordic Libraries Annual -konferenssin 5.-6.11.2020. Teemana oli kestävä kehitys ja sen erilaiset näkökulmat. Yhteiskunnallista ja yksilöllistä muutosta kuvaavien keynote-puheenvuorojen lisäksi konferenssissa kerrottiin tapausesimerkkejä suomalaisten kirjastojen hankkeista ja kestävän kehityksen toiminnasta yleisesti. Lisäksi esillä oli kaupunkien kehitystavoitteita ja -toimenpiteitä erityisesti energiatehokkuuden lisäämiseksi. Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta kuultiin myös puheenvuorot, ja näissäkin kestävän kehityksen toimenpiteitä esiteltiin hyvin käytännöllisten esimerkkien kautta.

Konferenssi jouduttiin järjestämään pandemian takia kokonaan verkkovälitteisenä. Kirjastokaista oli avin kumppanina ja mahdollisti tilaisuuden onnistuneen toteutuksen. Verkon suoralähetyksestä oli hyötyä konferenssin tavoittavuudessa, sillä pyydystimme huomattavasti lähikokoontumista laajemman yleisön. Saamiemme tilastojen perusteella Nordic Libraries Annualin verkkolähetystä seurasi parhaimmillaan useita satoja yhtäaikaisia katselijoita. Lähetysvirran käynnistyskertoja oli yli 700 molempina päivinä. Vuorovaikutteisella viestiseinällämme kommentteja tuli pohjoismaiden lisäksi Baltian maista, Keski-Euroopasta ja jopa Australiasta saakka. Pohjoismaiselle kestävän kehityksen kirjastokeskustelulle saatiin siis kerralla paljon näkyvyyttä ja huomiota.

Sekä alustusten että viestiseinällä käydyn keskustelun perusteella kestävän kehityksen toimenpiteisiin on hyvä lähteä pienilläkin teoilla. Kirjastoilla on jo valmiiksi kiertotaloutta hyödyntävinä toimijoina mahdollisuus vaikuttaa kuntien toimintaan laajemminkin. Rohkaisevat esimerkit ovat tarpeen. Kirjastot ovat myös luontevia paikkoja kestävän kehityksen käsittelylle tapahtumien, näyttelyjen tai keskustelujen järjestäjinä. Ville Lähde totesi esityksessään, että kestävän tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan valtavasti inhimillistä luovuutta. Tämän luovuuden avaamiseksi tarvitaan sekä teknologista, taloudellista että kulttuurista muutosta. Kirjastoilla on valtava potentiaali kestävyyden edistämisessä kaikista näistä näkökulmista. Kuten eräs kommentoija totesi, kirjastot ovat yhteiskuntia pienoiskoossa.

Myös Maria Joutsenvirta puhui kestävyydestä inhimillisenä haasteena. Hänen mukaansa ratkaistavat haasteet ovat systeemisiä ja keskinäisriippuvaisia, ja niiden ratkaisu vaatii uudistavaa oppimista (transformative learning). Uudistavan oppimisen kautta on mahdollista tavoitella sekä muuntautumiskykyä että resilienssiä. Kirjastot tarjoavat sekä fyysisiä tiloja että sosiaalista kanssakäymistä, ja niissä syntyvän vuorovaikutuksen ja dialogin kautta arkiseen elämänrytmiin on mahdollista luoda kriittinen katse. Vuorovaikutuksessa muiden kanssa kompleksiset ideat tulevat helpommin hahmotettavaksi ja pinttyneistä tavoista voi olla helpompi pyrkiä eroon. Tällä tavalla ajateltuna kestävän kehityksen haasteissa voi olla kirjastoille todella merkittävä yhteiskunnallisen vaikuttamisen paikka. Voisivatko kirjastot jopa konseptoida kestävästä kehityksestä uuden lähestymistavan lukutaitoon? Ympäristölukutaitoa on ehdotettu kirjastojen agendalle hieman suppeammassa määritelmässä jo vuosia sitten.

Osallistujien välisessä keskustelussa viitattiin norjalaisen psykologin Per Espen Stoknesin ajatukseen siitä, että käyttäytymistään muuttamalla pystyy muuttamaan asenteitaan. Tällaista toimintatapaa hyödyntämällä kestävään kehitykseen voisi tuoda laajenevaa vaikutusten kehää yksilötasolta aina poliittiseen päätöksentekoon saakka. Eräs alustuksista syntynyt keskustelun teema olikin kirjastojen poliittinen asemoituminen kestävän kehityksen reuna-alueille, esimerkiksi kansalaistottelemattomuuden hyväksymiseen tai jopa tukemiseen. Konferenssin järjestäjinä koemme, että tällaiselle ajatusten vaihtamiselle tarvitaan tilaa ja mahdollisuuksia. Dialogi esimerkiksi poliittisen aktivismin muotojen tukemisesta kirjastoissa on tärkeää. Yksi askel kestävän kehityksen toimenpiteiden rakentamisessa liittyy mielipiteen ilmaisun mahdollistamiin turvallisiin tiloihin.

Vaikka pienet teot eivät ole merkityksettömiä, kestävään kehitykseen liittyvän toiminnan pitäisi olla suunnitelmallista ja rakentaa aikaisempien onnistumisten päälle. Konferenssin loppupuolella keskusteluun heitetty ajatus Pohjoismaiden kattavammasta yhteistyöstä kestävän kehityksen tavoitteisiin pyrkimisessä jäi varmasti monen osallistujan ajatuksiin. Kuka tai ketkä ottaisivat suomalaisella kirjastokentällä koppia tällaisen yhteistyön käynnistämisestä? Pohjoismailla on monia toimintaympäristöön ja infrastruktuuriin liittyviä yhtäläisyyksiä. Erilaiset ratkaisumallit kestävään kehitykseen olisivat todennäköisesti skaalattavissa valtiorajojen yli. Ensimmäinen Nordic Libraries Annual -konferenssi antoi mielenkiintoisia ideoita ja aktivoitumisen mahdollisuuksia hyvien tulevaisuuksien rakentamiseen.

Kaikki Nordic Libraries Annual: Towards Sustainable Futures -konferenssin esitykset ovat katsottavissa Kirjastokaistalta.

Mika Mustikkamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen AVI

Joskus pitää mennä naapurin tontille, jotta näkisi oman tonttinsa paremmin. Naapurisiilossa nuorisotoimi arvioi, miten nuorten palvelut riittävät kunnissa. Kurkistan sinne. 

Nuorisotoimi arvioi monia kunnallisia palveluja, mutta tässä nostan sattuneesta syystä esiin vain kirjastopalvelut. Arvioinnissa kunnat arvioivat itse palvelujen riittävyyttä. 

Kirjastopalvelut näyttäytyvät mairittelevassa valossa. Arviointiraportti kertoo: ”Kaikki vastanneet kunnat ilmoittivat, että heillä on kirjastopalvelut saatavilla. Valtakunnallisesti kirjastopalvelujen riittävyystaso arvioitiin kaikista kyselyssä mukana olleista nuorten vapaa-ajan palveluista korkeimmaksi (ka. 3,7) eli riittäväksi. 70 prosenttia vastaajista arvioi kirjastopalvelut riittäviksi, 25 prosenttia melko riittäväksi eikä yksikään kunta vastannut, että kirjastopalvelut olisivat täysin riittämättömiä.” Arviointiskaala oli 1-5. 

Onko tämä hyvä vai huono tulos? 

Otetaan ensin inhorealistinen, yksioikoinen näkökulma.   

Kirjastolain mukaan kunnan on järjestettävä kirjastopalvelut. Nyt jokaisessa kunnassa on vähintään yksi kirjasto.  Riittävyyttä ei ole määritelty sen enempää kirjastolaissa kuin  nuorten palvelujen arvioinnissakaan.  Onko yksi toimipaikka riittävä, jos emme puhu laadusta mitään? 

Kun tarkastellaan tulosta positiivisesti, niin näkymä monipuolistuu.  

Ensinnäkin kirjastotoiminnan kehittämisen kannalta nuorisopalvelujen arvioinnissa on kiinnostavaa, että omatoimisen kirjastopalvelun oletetaan lisäävän kirjaston suosiota. Tämä kannattaa panna merkille kirjastoissa. Kun kirjastot kehittävät omatoimisuutta, niin nuoret ovat ohittamattomia yhteistyökumppaneita ideoinnissa ja suunnittelussa.  

Kirjastotoimen arviointiraportissa tarkastelimme kirjastoa kolmantena tilana. Parhaimmillaan kirjasto on kolmas tila koulun ja kodin välissä, jossa nuoret sosiaalistuvat aikuisten maailmaan. Kirjaston ei tarvitse olla nuorisotila, vaan paikka, jossa nuoria kohdellaan vastuullisina asiakkaina. 

Kirjasto voi olla aidosti kohtauspaikka, jossa eri-ikäiset tapaavat ja suvaitsevat toisiaan tasavertaisina yhteisön jäseninä. Tämä on myös kulttuurista vuoropuhelua, jota kirjastojen toivotaan edistävän. 

Nuorisotoimen toinen arvokas havainto oli kirjastoautopalvelujen merkitys nuorille. Etenkin maaseudulla, jossa etäisyydet ovat pitkät ja julkinen liikenne on harventunut, kirjastoauto vähentää alueellista epätasa-arvoa. 

Kolmanneksi moukaroidaan hallintosiiloja. ”Nuorille kirjastot ovat tärkeitä ajanviettopaikkoja ja osassa kunnista nuorisotyö on mukana kirjastopalveluissa. Kirjastoissa onkin tunnistettu tarve myös nuorisotyön näkemyksille ja tuelle, ja kirjastojen henkilökunnan arvioidaan tarvitsevan lisää osaamista nuorten kohtaamiseen.”  

Monialainen yhteistyö esimerkiksi kirjastotiloissa onkin mielenkiintoinen testi hallinnonrajat ylittävässä yhteistyössä. Kuka ottaa vastuun koordinoinnissa? Ovatko työntekijät yhteisiä? Jaetaanko palkka- ja muut kulut? Voiko kirjasto tarjota nuorille jotain sellaista, mitä nuorisotoimella ei ole?  

Onko kirjastotila osa laajennettua oppimisympäristöä vai laajennettua nuorisotilaa? Kirjastotilassa nuoren edellytetään käyttäytyvän julkisen tilan normien mukaan ja huomioivan muut asiakkaat, kun taas nuorisotilassa nuoret viettävät aikaa omilla ehdoillaan. 

Patenttiratkaisuja ei ole, mutta kunnat joutuvat tekemään rakenteellisia muutoksia. Siksi nuoriso- ja kirjastotyöntekijöillä kannattaisi olla jo nyt suunnitelman tynkää siitä, miten synergiaa lisätään yhteisten asiakkaiden hyväksi ja palvelun säilyttämiseksi. 

Kurkistus naapurisiiloon kannattaa ainakin silloin, kun tarkastelevana on molemmille yhteinen asia tai ilmiö. Kun tontit ovat pienet, rajojen rikkominen ja siilojen purkaminen avartaa näkymiä, jos haluamme edetä ilmiömäisessä julkisessa hallinnossa. 

Kristiina Kontiainen, kirjastotoimen ylitarkastaja, Etelä-Suomen AVI

Aluehallintovirastojen raportti Peruspalvelujen arviointi 2019: kirjastotilat  

Aluehallintovirastojen raportti Peruspalvelujen arviointi 2019: nuorisotoimi

Kirjastotilat ovat kansalaisille arjen luksusta. Näin arvioivat Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastonkäyttäjät, kun kirjastot kysyivät keväällä koronasulun vaikutuksia käyttäjien elämään. Kyselyyn vastanneita oli 900 ja vastaajia oli jokaisesta alueen kunnasta.

Koronan aiheuttama kirjastojen sulkeminen korosti paitsi lainattavien teosten kaipuuta myös itse kirjastotilan merkitystä asiakkaiden arjessa. Kirjastotila liittyy asiakkaan arjessa erilaisiin tilanteisiin. Kirjasto on tärkeä paikka lapsiperheiden yhteiselle ajanvietolle tai perheen äidille ottaa omaa aikaa. Kirjastossa kävijä kokee olevansa mukana yhteisön toiminnassa, vaikka lukee lehteä itsekseen. Kirjastossa kohtaavat nuoret ja vanhat, aktiiviset ja hiljaiset. Kirjastotila on maksuton ja kaikille avoin, samoin kirjaston tapahtumat. Monessa kunnassa kirjasto on ainoa kulttuuritila ja ainoa maksutonta toimintaa tarjoava taho. Monet vastaajat totesivat huomanneensa kirjaston merkityksen omassa elämässään vasta kun se puuttui, kun kirjastot koronaepidemian takia suljettiin koko maassa.

Myös kirjastolaissa korostetaan kirjastotilan merkitystä palvelun ja sisällön tarjonnan lisäksi. Kirjastossa tarvitaan riittävät tilat. Mikä on sitten riittävä tila, kun laissa määritellyt kirjaston tehtävät ja kansalaisten tarpeet ovat moninaisia. Yksi haluaa viettää aikaa lasten kanssa, toinen rauhoittua, kolmas tavata ystäviä, neljäs puuhata ja harrastaa, viides tehdä töitä tai opiskella ja kuudes ihan vain olla. Kirjaston tilalta edellytetään melkoista muunneltavuutta, jotta voidaan tarjota jokaiselle jotakin.

Peruspalvelujen arvioinnissa 2019 arvioitiin kirjastotiloja. Pääosin kirjastotilat onnistuivat täyttämään perustehtävän, mutta kirjastolain kaikkien tehtävien toteuttaminen oli osassa kirjastotiloja haasteellista. Isoon pääkirjastoon mahtuu yhtaikaa sekä hiljaista tilaa että äänekkäämpiä kohtaamisia, mutta pienessä lähikirjastossa tai pienemmän kunnan ainoassa kirjastossa tämä ei onnistu. Tai ehkä onnistuukin, mutta pienemmässä mittakaavassa, kuten eräs peruspalvelujen arvioinnin kyselyyn vastannut kirjastonjohtaja totesi.

Pelkkä tila ei siis riitä, vaan sen tulee olla käytettävissä eli avoinna asiakkaille. Tämä korostui, kun korona sulki kirjastot, mutta normaaliaikoinakin aukiolo vaikuttaa kirjastotilan käytettävyyteen. Onko kirjasto avoinna silloin kun potentiaaliset asiakkaat haluaisivat tulla sinne. Tähän haasteeseen kirjastot ovat vastanneet omatoimiaukiololla. Asiakkaat ovat vastanneet tarjoukseen käyttämällä kirjastoja omatoimisesti fiksusti ja vähän häiriöitä aiheuttaen, vaikka häiriöiden pelkoa oli aluksi ilmassa.

Mutta kirjastoksi ei riitä myöskään pelkkä ”kylmäasema”, kuten ei pelkkä virtuaalikirjastokaan. Asiakkaat kaipasivat fyysistä aineistoa, kirjastokäyntiä ja tapahtumia, mutta myös kirjaston henkilökuntaa. Keskustelu kirjastohenkilökunnan kanssa luetusta kirjasta tai kirjastoautovirkailijan ystävällinen tervehdys voi olla asiakkaan päivän tai viikon kohokohta.

Kirjastotila on arjen luksusta, kun se on monipuolinen tila, laajasti asiakkaiden käytettävissä sekä tarjoaa sisältöä ja palvelua käyttäjiensä arkeen.

Merja Kummala-Mustonen
kirjastotoimen ylitarkastaja, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Aluehallintovirastot arvioivat peruspalvelujen saatavuutta kuten lait edellyttävät. Arviointiin käytetään paljon voimavaroja kaikissa aveissa, mutta kuka muistaa raporttia sen jälkeen, kun se on tallennettu Patioon?  Riittääkö motivaatiota ja energiaa vielä julkaisun jälkeen ryhtyä oikeasti hyödyntämään arvioinnista saatua tietoa?

Pelkkä lain velvoite ei riitä motivoimaan hyvään työhön. Avien kirjastotoimissa alkaa varsinainen vaikuttava työ, kun arviointiraportti on valmistunut. Käytämme tietoa tehokkaasti työssämme. Jaamme kertynyttä tietopääomaa kuntiin kirjastojen johtamiseen ja kehittämiseen, tietojohtamiseen.

Teemme jatkuvasti töitä sen eteen, että ainakin kirjastot saavat tietoa arvioinnista. Webinaareissa ja muissa keskustelutilaisuuksissa käymme kirjastojen kanssa dialogia, koska tieto kentältä on välttämätöntä kehitystyössämme.

Kirjastokaistan kanssa teimme tänä vuonna valtakunnalliseen levitykseen videon kirjastotilojen arvioinnin keskeisimmistä tuloksista. Videota voidaan käyttää johdantona, kun keskustellaan kirjastopalvelujen ja erityisesti kirjastotilojen kehittämisestä.

Jo ennen arviointiraportin julkaisua  ehätimme tekemään arvioinnin teemaa tutuksi podcastissa, jossa vapaamuotoisesti ennakoimme – ja hiukan markkinoimmekin – arvioinnin tuloksia.

Aktivoiduimme myös sosiaalisessa mediassa. Arviointiraportin julkaisun jälkeen olemme tehneet Facebookiin ja Twitteriin tietoiskuja arvioinnin tuloksista. Harva jaksaa enää lukea pitkiä tekstejä. Siksi tiivistimme keskeiset tulokset napakkaan muotoon.

Raportin ulkopuolelle jää aina niin paljon mielenkiintoista tietoa, että sitä on järkevää hyödyntää myös muussa yhteydessä. Tietomassaa jäsennämme ja rikastamme mm. blogeissa, joita on jo julkaistu tälläkin alustalla.

Emme ole unohtaneet perinteistä tiedonjakoa. Jaoimme raporttia suoraan kirjastoille, johtajille ja sidosryhmille sähköpostissa. Tiedotimme myös alan ammattikalenterissa.

Järjestämme arvioinnin pohjalta valtakunnallisia koulutustilaisuuksia, joihin keräämme asiantuntijoita keskustelemaan arviointiin liittyvistä ilmiöistä. Kirjastotilat 2020 -tilaisuudessa mietimme sisäilmaongelmia, katsoimme tilaa arkkitehdin silmin ja ennen kaikkea kuulimme, millaisia tilaratkaisuja kirjastoissa on tehty palvelun parantamiseksi. Jatkoa seuraa, kirjastotiloista riittää sisältöä useampaan koulutustilaisuuteen.

Arviointien tuloksia käytämme myös silloin, kun käymme opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa keskusteluja valtionavustusten myöntämisestä kirjastojen kehittämistoimintaan.

Tämän katsauksen ulkopuolelle jäivät arvioinnin tulosten hyödyntäminen ja levittäminen laajemmin aveissa ja ministeriöissä. Samoin ulkopuolelle jäi toimialojen rajat ylittävä toiminta arvioinnissa. Näissä meillä on paljon kehitettävää. Ne ansaitsevat oman valtakunnallisen ja toimialat ylittävän pohdinnan, suunnittelun ja toteutuksen.

Aluehallintovirastojen raportti Peruspalvelujen arviointi 2019: kirjastotilat

https://www.patio.fi/web/pepa-2019-valtakunnallinen/kirjastotilathttps://www.patio.fi/web/pepa-2019-valtakunnallinen/kirjastotilat

Kristiina Kontiainen
Kirjastotoimen ylitarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Avoimen ja maksuttoman tilan saatavuus on merkittävä tekijä kansalaistoiminnan synnyttämisessä ja ylläpitämisessä. Kirjastot tarjoavat usein maksutta tai nimellistä korvausta vastaan käyttöön tapaamispaikkoja, kokoontumistiloja, tietoteknisesti varusteltuja tiloja sekä ääni- ja kuvatekniikalla varusteltuja tiloja. Viime vuosina myös niin sanottuja makerspaceja, erilaisia työkaluja ja pientä rakentelua mahdollistavia tiloja on perustettu varsinkin suurempiin kaupunginkirjastoihin. Näiden ympärille on muodostunut myös kansalaistoimintaa erilaisten yhdistysten toimesta. Neuvonnan, opastusten ja erilaisten ”teknologia-ajokorttien” myötä makerspacet ovat tuoneet kirjastoihin kokonaan uusia käyttäjäryhmiä ja tilan käytön tapoja. Historiallisesti kirjastojen sivistysyhteiskuntaa ja demokratiaa vahvistavasta kehityksestä ovat hiljattain kirjoittaneet Rebekka Pilppula ja Jouni Pääkkölä (2020).

Aabø ym. (2010) mukaan empiiriset tutkimustulokset kirjastoista kohtaamispaikkoina olivat ristiriitaisia – erään tutkimuksen mukaan jopa 70 % kirjaston käyttäjistä tuli paikalle yksin, toisessa tutkimuksessa yli 50 % tutkimukseen osallistuneista ilmoitti käyttävänsä kirjastoa ainakin silloin tällöin sosiaalisen vuorovaikutuksen paikkana. Kirjastossa sosiaalisena tilana saattaakin olla useammin kysymys yhteisöllisyyden tunteesta kuin varsinaisesta konkreettisesta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ihmisten kesken. Aabø kumppaneineen korostaa kirjastojen merkitystä paikkoina, joissa kohtaa lähtökohtaisesti koko yhteiskunnan kirjo. Tällaisissa paikoissa ja tilanteissa osallistujat joutuvat aina kohtaamaan erilaisuutta ja toiseutta, mikä mahdollistaa kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman kasvun.

Kirjastojen merkitys kansalaistoiminnassa ja demokratian vahvistamisessa näyttäisi olevan vahvasti yhteydessä juuri kulttuuriseen ja sosiaaliseen pääomaan. Pierre Bordieun klassisen määritelmän mukaan näitä ja muita pääoman muotoja kehittämällä yksilöt kasvattavat toimintamahdollisuuksiaan yhteiskunnassa. Kun kirjastoja tarkastellaan tapaamispaikkoina, ne ovat Aabøn ja Audunsonin (2012) mukaan hyvinkin moniulotteisia tiloja. Kirjastojen ja sosiaalisen pääoman syntymisen välille ei ole pystytty osoittamaan suoraa kausaliteettia, mutta vahva suhde niiden välillä on löydetty. Kirjasto vaikuttaisi olevan usein julkinen paikka yksityiselle toiminnalle: kirjaston käyttäjät tulevat kokemaan kirjastoon fyysistä läheisyyttä muihin kansalaisiin, mutta tekevät sen oman ”toiminnallisen kuplansa” sisältä.

Taulukko: kirjaston tapahtumakategoriat välinearvon ja vuorovaikutuksen mukaan (Aabø ja Audunson 2012).

Aabøn ja Audunsonin (2012) mukaan kirjastot voivat olla ihmisten ensisijaisia paikkoja tai tiloja silloin, kuin niissä oleskelu ja asioiminen on suorassa yhteydessä kotiin ja sen toimintoihin sekä rooleihin. Kirjastot voivat olla myös toissijaisia tiloja esimerkiksi koulun tai työn jälkeiselle ajalle. Kolmannen tilan henki näyttäytyy Aabøn ja Audunsonin mukaan parhaiten kirjastojen omien tapahtumien yhteydessä. Keskeistä on kirjaston käyttäjien mahdollisuus liikkua luontaisesti näiden erilaisten paikkojen ja niihin kytkeytyvien roolien välillä. Kirjasto ei ole ainoastaan paikka, jossa käyttäjä on avoin yhteisön moneudelle ja toiseudelle. Se on myös paikka, jossa erilaisuus ja poikkeavuus on mahdollista piilottaa – julkisessa tilassa. Tämä lienee keskeinen huomio sekä aktiiviselle että satunnaisemmalle kirjaston käyttäjälle.

Bilandzicin ja Fothin (2013) mukaan sosiaalisen pääoman rakentaminen kirjastoissa on pohjautunut pääasiassa kirjastojen omien tilaisuuksien mahdollistamiin kohtaamisiin. Heidän mukaansa nykyisen tietotalouden aikana kirjastojen merkitys keskusteluareenana, vertaistoiminnan paikkana, sosiaalisen oppimisen tilana ja erityisesti meille tuntemattomilta ihmisiltä oppiminen on tärkeämpää kuin koskaan aiemmin. Kirjastojen pitäisikin Bilandzicin ja Fothin mukaan sillata mahdollisimman erilaisten ihmisten kohtaamisia ja yhteistä toimintaa järjestämällä tilaa ja mahdollisuuksia kokoontua yhteisesti jaettujen mielenkiinnon kohteiden äärelle.

Byrnen (2018) mukaan kirjastot toimivat demokratian ja vapauden symboleina ja niiden käytännön mekanismeina. Tämä tapahtuu erityisesti tarjoamalla pääsy tietoon ja kulttuuriin. Suomessa kirjastolaki tukee ajatusta täydellisesti. Käytännön demokratian toteutumisessa kirjastojen tarjoamilla aineistolla on tärkeä rooli. Erilaisten lukutaitojen tukeminen on demokraattisen osallisuuden keskeinen tekijä. Byrnen mukaan kirjastojen aineistojen ajallinen jatkumo mahdollistaa ”totuuden jälkeisen ajan” ja ”vaihtoehtoisten faktojen” asettamisen kontekstiin nykyhetken väitteiden ja argumenttien kanssa. Byrne korostaa myös tapahtumia ja yhteisöllistä toimintaa inkluusion ja monimuotoisuuden lisäämiseksi, sillä ne ovat vahvan demokratian ilmenemismuotoja.

Myös yleisemmällä tasolla vahvalla yleisellä kirjastolla näyttäisi olevan suhde vahvoihin demokraattisiin arvoihin ja perinteisiin. Byrne (2018) huomauttaa kuitenkin, että tämä suhde ei ole yleismaailmallinen ja se riippuu voimakkaasti valtioiden historiasta, maantieteellisistä olosuhteista sekä vauraudesta. Myös lukutaitoisuus ja yleisesti ottaen koulutustaso vaikuttavat kirjaston ja demokratian suhteeseen. Jos kirjasto ei näe tärkeänä ylläpitää suhdettaan demokratiaan, on se myös vaarassa menettää mahdollisuutensa edistää suhdetta omaan yhteisöönsä. Aktiivinen ruohonjuuritason demokratia-arvojen ylläpitäminen ja toteuttaminen käytännön työssä antaa kirjastolle mahdollisuuden mallintaa demokratiaa koko laajemmalle yhteisölle.

Huzarin (2014) mukaan kirjaston ja demokratian suhdetta ei pitäisi tarkastella demokratialle muodostuvan käytännön hyödyn kautta, vaan kirjaston suhteena tasa-arvoon. Kirjasto ei ole hänelle ”henkinen vastine kuntosalilla käymiselle” yksilöllisen kehittymisen mielessä, vaan jättää asettamatta käyttäjälleen vaatimuksen kirjastokäynnin tavoitteellisuudesta. Kirjasto ei siis vaadi käyttäjältä erityistä tarkoitusta palveluiden käytölle ja yksilön toiminnalle. Kun kirjasto toteutuu käyttäjilleen tasa-arvoisena ja moniarvoisena paikkana, se mahdollistaa samalla demokratian määrittelyn näiden käyttäjien toimesta. Huzarin mukaan kirjastot pysyvät ”radikaalisti inklusiivisina” juuri silloin, kun ne eivät määrittele osallisuutta tietynlaiseksi tai katso sitä oletettujen syrjäytettyjen näkökulmasta. Tästä radikaalista inklusiivisuudesta nousee tasa-arvo ja demokratia.

Lähteet:

Aabø, S. & Audunson, R. & Vårheim, A. (2010). How do public libraries function as meeting places? Library & Information Science Research 32, s. 16-26. https://www.researchgate.net/publication/257244609_How_do_public_libraries_function_as_meeting_places

Aabø, S. & Audunson, R. (2012). Use of library space and the library as place. Library & Information Science Research 34, s. 138-149.

Bilandzic, M. & Foth, M. (2013). Libraries as coworking spaces. Understanding user motivations and perceived barriers to social learning. Library Hi Tech 31(2), s. 254-273.

Byrne, A. (2018). Democracy and libraries: symbol or symbiosis? Library Management 39(5), s. 284-294.

Huzar, T. (2014). Neoliberalism, Democracy and the Library as a Radically Inclusive Space. IFLA WLIC 2014, Lyon. Libraries, Citizens, Societies: Confluence for Knowledge. http://library.ifla.org/835/

Pilppula, R. & Pääkkölä. J. (2020). Tehdäänkö kirjastoista kansanvallan foorumeita? Sitran vierailijablogi. https://www.sitra.fi/blogit/kirjastoista-kansanvallan-foorumeita/

Mika Mustikkamäki
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Att fysiska bibliotekslokaler fortfarande behövs blev tydligare än någonsin under coronavåren.

Folket saknade biblioteken. Det var inte bara en längtan att få låna böcker, utan också att fritt få gå till biblioteket, vistas där, strosa mellan hyllorna, läsa tidningar och använda datorerna, kanske samtala med någon. Biblioteket som utrymme har för många en stor betydelse i vardagen och värdet av det blev tydligt då det inte var tillgängligt.

Under coronavåren färdigställde vi på regionförvaltningsverket 2019 års basserviceutvärdering om just bibliotekslokalerna.Också vår utvärdering visar att medborgarna fortfarande behöver fysiska bibliotekslokaler i vardagen. Trots att e-materialen och e-tjänsterna har ökat behövs bibliotekslokaler fortfarande för traditionella bibliotekstjänster, men också för mera mångsidiga behov.

Bibliotekslokaler för många behov

I allmänhet fungerar bibliotekslokalerna och räcker väl till för de traditionella bibliotekstjänsterna. Men då biblioteket också enligt bibliotekslagen ska erbjuda lokaler för inlärning, hobbyer, arbete och medborgarverksamhet samt främja den samhälleliga och kulturella dialogen, kan väggarna komma emot. Därför är det viktigt att bibliotekslokalerna kan omformas. En lösning kan vara en planmässig gemensam användning av lokaler och bibliotekslokaler som omformas efter att tjänsterna och materialen förändras. I bästa fall medför detta synergier i kommunen, i värsta fall har biblioteket inte tillräckligt med plats ens för den grundläggande verksamheten. Betoningen ligger alltså på planmässig och gemensam och att både bibliotekspersonalen och användarna hörs.  

Bibliotekslokalerna och användningen av dem utvärderades föregående gång 2009. Antalet fasta verksamhetsställen har efter det minskat i snitt med 12 %. Jämfört med ytterligare tio år tillbaka i tiden har vart femte verksamhetsställe lagts ned – en del en följd av kommunsammanslagningar. Bokbussarna skulle ersätta indragna närbibliotek, men kommunerna minskar i genomsnitt bokbusstjänsterna med två bussar per år. Biblioteken blir alltså färre, men å andra sidan är deras sammanlagda nyttoareal nästan densamma som för tio år sedan.

Antalet meröppna bibliotek har ökat snabbt och påverkat att de totala öppettimmarna ökat med 39 % under de senaste fem åren. Varannan kommun hade 2019 meröppna bibliotek. Biblioteksrummet är alltså mera tillgängligt. Men inte i hela landet, på en del områden saknas fortfarande meröppna tjänster. Samtidigt blir biblioteksrummet allt dyrare, så det vore effektivt att använda det mera. Utvärderingen visar att lokalkostnaderna i förhållande till invånarantalet har ökat mer än de övriga omkostnaderna och stigit med i genomsnitt över en tredjedel. Av svaren i utvärderingsenkäten framgick att de högre lokalhyrorna minskar på materialanskaffningen.

Det trygga tredje rummet

Biblioteken nämns ibland som ett tredje rum, ett rum som placerar sig mellan arbets- eller studieplatsen och hemmet. Sådana inofficiella, avgiftsfria och lättillgängliga samlingsplatser är viktiga för både individen och samhället. De skapar en känsla av gemenskap och gör växelverkan mångsidigare. Biblioteket är förutom ett fysiskt alltså också ett psykiskt ställe och rum. Utöver material och redskap erbjuder det användarna kontakter och verksamhet med andra människor.

Bibliotek öppna för alla kan för många vara det trygga rummet. Eftersom det är sannolikt att en krissituation som coronavirusepidemin inte blir den sista, borde bibliotekets roll och bibliotekslokalens och personalens uppgifter under ett undantagstillstånd definieras i kommunernas beredskapsplanering. Frågor kring beredskapen väcktes i våras och kommer att diskuteras vidare under webbinariet När det oförutsedda händer den 30 september. Kunde biblioteken kanske ha uppgiften att erbjuda trygga rum, upprätthålla och stärka invånarnas mentala uthållighet och ta del i informationsförmedlingen?

Läs hela basserviceutvärderingen om bibliotekslokalerna här.

Susanne Ahlroth

Alkuun julistus: ”Ihmiset tarvitsevat edelleen fyysisiä kirjastoja!”

Tämä tuli ilmi maalis-toukokuussa, kun kaikki julkiset tilat sulkivat ovensa koronan takia. Myös aluehallintoviraston tekemä Peruspalvelujen arviointi kuntien kirjastotiloista 2019 osoittaa, että kirjastotiloja tarvitaan. E-aineistot ja verkkopalvelut eivät ole suinkaan poistaneet kirjastotilojen tarvetta. E-kirjojen osuus kirjastojen kokoelmista on edelleen hyvin pieni, alle prosentin. Fyysisiä tiloja tarvitaan aineistoille, harrastustoiminnalle, työlle, opiskelulle, näyttelyille, tapahtumille jne. Jotta tämä kaikki toteutuisi, tarvitaan tarkoituksenmukaiset tilat, ajantasainen välineistö sekä riittävä ja osaava henkilöstö. Vapaa kansalaistoiminta tarvitsee maksuttomia julkisia kokoontumistiloja. Neljä kuntaa viidestä pystyy tarjoamaan näitä omissa kirjastoissaan asukkailleen.

Kirjastopalvelujen monipuolistuminen ja yhteiskunnan muuttuminen vaatii, että myös kirjastotilat muuttuvat. Kirjastolaissa on kirjastoille annettu uusia tehtäviä, ja kirjaston tilojenkin olisi taivuttava uuteen. Vuoden 2019 kirjastotilastoista käy ilmi, että yleisissä kirjastoissa kävi lähes 54 miljoonaa asiakasta. Kirjastoissa järjestettiin yli 90 000 tapahtumaa, joihin osallistui yli 1,5 miljoonaa henkilöä. Lainoja annettiin lähes 86 milj. Ikävä kyllä kaikkia kirjastotiloja ei kuitenkaan ole suunniteltu niin, että niistä löytyisi tarvittavia tiloja tai infraa erilaisiin toimintoihin. Yhteistyössä järjestettäviin vaalipaneeleihin, keskusteluihin kunnan toimintojen kehittämisestä ja yhdistysten kokoontumiselle ei ole tarvittavaa tilaa tai tila ei ole muunneltava.

Omatoimisuus on lisääntynyt

Tehokasta kirjaston käyttöä parantavat muunneltavien tilojen lisäksi omatoimipalvelut. Jo joka toisessa Suomen kunnassa kirjasto on auki myös omatoimisesti.  Yli kolmasosa kirjastojen kokonaisaukiolosta on omatoimista, kaikkiaan 709 954 tuntia. Omatoimikirjastoiksi kutsutaan kirjastoja, joihin on asennettu asiakkaiden omatoimikäytön mahdollistava järjestelmä. Omatoimikirjastoja voi käyttää myös varsinaisten aukioloaikojen ulkopuolella.  Omatoimiaikana kirjastossa ei ole henkilökuntaa, mutta tiloja valvotaan teknisesti. Yleensä omatoimikirjastossa voi lainata, palauttaa, käyttää asiakastietokoneita, lukea lehtiä ja vaikkapa työskennellä tai kokoustaa. Langaton verkko on yleisesti käytettävissä. Omatoimisuus ja laajentuneet aukioloajat ovat muuttamassa kirjastoja entistä enemmän käyttäjäkeskeisiksi tiloiksi. Ei-kaupallisella ja maksuttomalla tilalla on merkittävä vaikutus varsinkin ilta-aikaan esim. harrasteryhmien ja yhdistysten mahdollisuuksiin kokoontua tutussa ympäristössä. Ihmiset tarvitsevat myös turvallista julkista tilaa, jonne voi tulla vapaasti ilman rahaa olemaan muiden joukossa ilman tekemisen pakkoa.

Omatoimikirjastot ovat olleet yksi viime vuosien näkyvimmistä ja vaikuttavimmista ilmiöistä kirjastokentällä. Aluehallintoviraston näkökulmasta viimeiset vuodet ovat olleet aktiivista omatoimikirjastojen avaamisen aikaa. Omatoimikirjastojen toteuttamiseen on myönnetty viimeisten vuosien aikana merkittävä määrä valtionavustuksia. Huolimatta omatoimikirjastojen määrän jatkuvasta kasvusta vuosina 2014-2019 häiriökäyttäytyminen tai tiloihin kohdistuva ilkivalta ei ole merkittävästi lisääntynyt. Syynä on kenties suomalaisten kunnioittava käytös verovaroin tuotettuja palveluja kohtaan – tai sitten aikuiskäyttäjien määrällinen enemmistö.

Omatoimikirjastoihin liittyy myös muutamia virheellisiä käsityksiä

Omatoimisuus ei ole suinkaan vähentänyt henkilökunnan tarvetta, sillä omatoimikirjastojen avaaminen lisää kirjaston käyttöä ja näin myös työmäärä kasvaa. Aineiston hyllytys mutta myös kokoelman esillepano ja sisältöjen avaaminen itsenäistä käyttöä varten vaatii aikaa ja suunnittelua. Kirjastoilla on myös merkittävä rooli, kun kansalaisia opastetaan digipalveluihin ja muihin uusiin palveluihin. Kirjaston asiakaskone saattaa olla asiakkaan ainoa mahdollisuus maksaa laskunsa ja hoitaa muu sähköinen asiointinsa. Tärkeäksi on tullut myös kirjastojen tarjoama mediakasvatus, joka auttaa lasta, nuorta, aikuista ja ikäihmistä liikkumaan digimaailmassa. Nämä ja monet muut kirjastolaissa annetut tehtävät edellyttävät, että kirjastossa on riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa ja aukioloaikoja, jotka palvelevat kuntalaisia.

Yhdessä vai yksin?

Laki yleisistä kirjastoista (1492/2016) sanoo, että kirjaston tulee edistää aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta. Siinäpä tehtävää kaikille! Yhdessä ja yksin.

Vuoden 2019 peruspalvelujen arvioinnissa kirjastotilojen osalta yhtenä toimenpide-ehdotuksena esitetään: ”Kunnat jatkavat yhteisten tilojen käyttöönottoa ja toimialat ylittävää yhteistyötä. Kirjastojen pitää olla alusta lähtien suunnittelemassa sekä yhteisiä tiloja että toimintaa, jotta kirjasto voi kirjastolain mukaisesti ottaa huomioon kirjastotilan erilaiset käyttäjäryhmät ja kirjastotoiminnan muutokset.” Tämä kun toteutuu, niin kirjastot voivat katsoa uusin silmin tulevaisuuteen.

Anneli Ketonen
Kirjastotoimen ylitarkastaja
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

I slutet av år 2018 tog Regionförvaltningsverket tillsammans med Finlands svenska biblioteksförening initiativ till en utredning om utbildning och rekrytering på svenska inom biblioteksbranschen. Svenska kulturfonden antog uppdraget med Maria Grundvall som utredare. Rapporten Det breda uppdraget: utbildning, rekrytering och arbete för allmänna bibliotek på svenska i Finland publicerades i början av året.

Orsakerna till utredningen var flera. 2017 hade lagen om allmänna bibliotek förnyats med en uppluckring av behörighetskraven. Samtidigt lade Åbo Akademi, som enda svenskspråkiga utbildningsanordnare om studierna inom ämnet informationsvetenskap, så att man numera bara kan avlägga kandidatexamen på svenska. För fortsatta studier finns ett engelskspråkigt program. Ett bekymmer var också nerläggningen av den svenskspråkiga yrkesutbildningen och avsaknaden av yrkeshögskoleutbildning på svenska. Luckorna i utbildningen var alltså märkbara.

Informationsvetenskapen vid Åbo Akademi är ett litet ämne och även om också Öppna universitetet utbildar, är antalet utexaminerade litet – alla tar inte heller anställning på ett allmänt bibliotek i Svenskfinland. I kommunerna har bristen på svenskspråkiga sökanden enligt utredningen lett till att man ställer lägre krav på utbildning då man rekryterar på svenska. Ofta går man också omvägen genom att inte ställa några som helst krav på språkkunskaper, eller så kanske nöjaktiga kunskaper i svenska är nog. I tvåspråkiga kommuner, alltså.

Problemen gäller speciellt huvudstadsregionen, och påminner om rekryteringen av lärare och småbarnspedagoger, även om synligheten inte varit densamma. Men det är tydligt att det är svårt att locka högutbildade inom låglönebranscher i en region med höga levnadskostnader. Den språkliga verkligheten kan också kännas som en utmaning att leva och jobba i.

Enligt utredningen upplever personalen i huvudstadsregionens bibliotek att det finns för få anställda som kan tala svenska, och att det läggs ett för stort ansvar på den fåtaliga svenskspråkiga personalen. Samtidigt jobbar 30 % i huvudsak på finska och 43 % med översättningar, i stället för att använda sin tid och kompetens på kundservice, samlingsarbete och utåtriktad verksamhet på svenska.

Personalen upplever frustrerande brister i svensk service. Dessvärre överensstämmer de med resultaten i den nationella användarenkäten för allmänna bibliotek som RFV genomförde i samarbete med Taloustutkimus 2018. Där gav de svenskspråkiga användarna ett sämre betyg till servicen än de finskspråkiga och önskade överlag mångsidigare språkkunskaper hos personalen. I huvudstadsregionen riktades kritik mot de svenskspråkiga tjänsterna: inte tillräckligt med material, personal och information. Det svenska upplevdes som osynligt. Å andra sidan, då en svenskspråkig person hade anställts till ett bibliotek, märkte man genast skillnaden och förnöjsamheten växte.

Med regionförvaltningsverket uppdrag att bevaka och främja jämlik tillgång till basservice i kommunerna, betraktar vi resultaten som oroande. Problemen är mångfasetterade, omfattar ett stort antal aktörer och påverkar den jämlika tillgången till bibliotekstjänster på svenska. Det verkar också som om det är svårt för biblioteken i huvudstadsregionen att helt och fullt sköta sina uppgifter på svenska, såsom de fastställts i bibliotekslagen. Kan orsaken vara att man inte ser eller hör den svenskspråkiga befolkningens behov och att personalen inte heller hörs – i varje fall upplevde flera av dem som deltog i utredningen det så. Att det svenska inte syns tillräckligt. En möjlig ekvation är att lägga ett till ett, att bekanta sig med de svenska svaren i användarundersökningen och lägga dem bredvid resultaten i rapporten om det breda uppdraget. Svaret kunde vara en strategi för de svenskspråkiga tjänsterna, med tonvikt på marknadsföring, arbetsfördelning och rekrytering.